Eduskunnan Suurelle valiokunnalle Lannoitteiden kadmiumpitoisuuden rajoittaminen Maa- ja metsätalousministeriö lähettää kunnioittavasti eduskunnan Suurelle valiokunnalle oheisen muistion Suomen lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevan poikkeuksen käsittelytilanteesta. Valtioneuvosto on päättänyt vedota Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohtaan kansallisen lannoitteiden kadmium raja-arvon ylläpitämiseksi. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Maatalousneuvos Päivi Mannerkorpi LIITE EU-perusmuistio kadmiumin enimmäismäärän rajoittamisesta lannoitteissa
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Elintarvike ja -terveysosasto Kasvintuotanto- ja eläinravitsemusyksikkö 02.12.2001 EU-PERUSMUISTIO LUOTTAMUKSELLINEN ASIA Kadmiumin enimmäismäärän rajoittaminen lannoitteissa EURODOC nro EU/011001/0776 KÄSITTELYVAIHE JA KÄSITTELYN LUONNE ASIAKIRJAVIITTEET Aikaisemmat käsittelyvaiheet Neuvoston työryhmä 20.11.2001 Attaseakokous 16.11.2001 Asiaa on käsitelty myös komission lannoitetyöryhmän kokouksissa. Käsittelyn luonne: Valmistautuminen notifikaation lähettämiseen komissiolle. 58145/1999 62141/1999 62141/2000 EU:N OIKEUDEN MUKAINEN OIKEUSPERUSTA JA PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELY Euroopan yhteisön lannoiteasetusehdotuksen oikeusperusta ja päätöksentekomenettely - Euroopan yhteisön perustamissopimus, artikla 95 - Yhteispäätösmenettely parlamentin kanssa - Neuvosto: määräenemmistöpäätös Suomen poikkeuslupa: kadmiumin enimmäismäärän rajoittaminen lannoitteissa ehdotuksen oikeusperusta ja päätöksentekomenettely - Euroopan yhteisön perustamissopimus, artikla 95, kohta 4 - Suomen tekemä notifikaatio komissiolle, joka vaatii komission hyväksynnän KÄSITTELIJÄT Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike-ja terveysosasto, osastopäällikkö Jaana Husu-Kallio, puh. 160 3385 maatalousneuvos Päivi Mannerkorpi, puh. 160 9766, fax: 160 2443, ylitarkastaja Pirjo Salminen, puh: 160 88073, fax: 160 2443, e-mail: pirjo.salminen@mmm.fi (laatija) SUOMEN KANTA/OHJE
Ehdotetaan, että kadmiumin enimmäismäärän rajoittamisesta lannoitteissa koskevassa asiassa vedotaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 95 kohtaan 4 koskien ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua. Ilmoitus komissiolle kansallisten säännösten voimassa pitämisestä lähetetään komissiolle ennen joulukuun 2001 loppua. Siinä Suomi ilmoittaa, että se tulee pitämään voimassa kansalliset säännöksensä 1.1.2002 alkaen siihen saakka, kunnes EU:n lannoitelainsäädännön kokonaisuudistus on tullut voimaan. Ilmoitusehdotus on liitteenä. PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Lannoitteiden kadmiumpitoisuus Suomessa käytettävien pelto- ja puutarhalannoitteiden kadmiumpitoisuuden tulee olla alle 50 mg lannoitteen fosforikiloa kohden (MMMp 45/1994). Ruotsissa raja-arvo on 100 mg/lannoitteen fosforikilo, mutta siellä maksetaan lannoitemaksua 30 SEK/g, jos kadmiumin määrä ylittää 50 g/tonnia fosforia. Itävallassa lannoitteiden kadmiumpitoisuus ei saa ylittää 75 mg kadmiumia/kg P 2 O 5. Käytännössä Suomessa lannoitteiden keskimääräinen kadmiumpitoisuus jää 2,5 mg kadmiumia fosforikiloa kohti, kun se Euroopassa keskimäärin on 138 mg kadmiumia fosforikilossa. Suomen poikkeuslupa Suomi sai yhdessä Itävallan ja Ruotsin kanssa Euroopan unionin liittymissopimuksessaan siirtymäsäännöksellä poikkeusluvan säilyttää lannoitteiden kadmiumpitoisuudelle asettamansa raja-arvot. EU:n lannoitelainsäädännössä siirtymäsäännös oli voimassa vuoden 1998 loppuun, johon mennessä komission tuli selvittää, onko tarvetta yhteisölainsäädännön muuttamiseen. Komission selvitys ei kuitenkaan valmistunut vuoden 1998 loppuun mennessä. Suomen, Ruotsin ja Itävallan tekemien riskinarviointien perusteella komissio kuitenkin totesi, että näillä jäsenvaltioilla oli riittävät perusteet kansallisesti rajoittaa lannoitteidensa kadmiumpitoisuutta. Niinpä direktiivillä 98/97/EY vuonna 1998 jatkettiin Suomen, Ruotsin ja Itävallan poikkeuslupaa vuoden 2001 loppuun. Suomen ympäristökeskus suoritti vuosina 1997 ja 2000 riskinarvioinnit, joiden tarkoituksena oli arvioida lannoitteisiin sisältyvän kadmiumin vaikutusta viljelymaan kadmiumpitoisuuteen sekä siitä aiheutuvia riskejä ihmisen ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle. Vuoden 2000 riskinarviointi tehtiin komission ehdottamaa menettelyä noudattaen. Kummassakin tutkimuksessa todettiin Suomen maaperän olevan poikkeuksellisen herkkä kadmiumin aiheuttamille haitallisille vaikutuksille. Tutkimuksissa arvioitiin, että myös Suomen väestössä on pienehköjä riskiryhmiä, joiden terveys on uhattuna. Komissio antoi 14 päivänä syyskuuta 2001 asetusehdotuksen lannoitteista, jolla yhteisön lannoitelainsäädäntö kokonaisuudistetaan. Siinä komissio ehdottaa, että Itävallan, Suomen ja Ruotsin poikkeuslupia jatketaan 31 päivään joulukuuta 2004 saakka. Koska on ilmeistä, että asetusehdotus ja siinä oleva poikkeusluvan jatkaminen ei ehdi tulla missään tapauksessa voimaan 1.1.2002 mennessä, on komissio suositellut Suomelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 95 kohtaan 4 vetoamista. Suomella on hyvät tieteelliset perusteet vuosina 1997 ja 2000
tekemiensä lannoitteiden riskinarviointien perusteella vedota tähän artiklaan. Asiaa on valmisteltu hyvässä yhteistyössä komission kanssa. Suomi ei ole koskaan aikaisemmin vedonnut artiklan 95 kohtaan 4. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artikla 95 kohta 4 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 95 kohdassa 4 annetaan jäsenvaltiolle oikeus pitää voimassa yhteisön toteuttamasta yhdenmukaisuustoimenpiteestä poikkeavia kansallisia säännöksiä tai määräyksiä. Artiklan kohdassa 4 määrätään, että jos neuvoston tai komission toteutettua yhdenmukaisuustoimenpiteen jäsenvaltio katsoo tärkeistä artiklassa 30 (terveydensuojelu) tarkoitetuista tai ympäristönsuojelua koskevista syistä tarpeelliseksi pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset tai määräykset sekä niiden voimassa pitämisen perusteet tiedoksi komissiolle. Perusteena määräysten ja säännösten käyttöönottoon tulee olla tieteellinen näyttö. Artiklan mukaan komission tulee kuuden kuukauden kuluessa joko hyväksyä tai hylätä jäsenvaltion esittämät kansalliset säännökset tai määräykset. Ennen päätöksen tekemistä komission on todettava, onko kansallinen säännös tai määräys keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostaako se esteen sisämarkkinoiden toiminnalle. Ellei komissio tee päätöstä määräajan kuluessa, kansallista säännöstä tai määräystä pidetään hyväksyttynä. KANSALLINEN KÄSITTELY - Maa- ja metsätalousministeriön asettaman kadmiumtyöryhmän kokous 8.11.2001 - Oikeusministeriön jaosto 35:n kirjallinen käsittely 22.11.2001 - EU-asiainkomitea 28.11.2001 - EU-ministerivaliokunta 30.11.2001 KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ Lannoitelaki (232/1993), MMMp lannoitteista (45/1994) VAIKUTUKSET KANSALLISEEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN - Ehdotuksella ei ole vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön. Suomessa lannoitteiden kadmiumpitoisuudesta on säädetty lannoitteista annetulla maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (45/1994). Valtuutus tulee lannoitelaista. TALOUDELLISET VAIKUTUKSET - Ehdotuksella ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. MUUT MAHDOLLISET ASIAAN VAIKUTTAVAT SEIKAT
Asetusehdotus ja siihen liittyvän Suomen poikkeusluvan jatkaminen ei voi tulla missään tapauksessa voimaan 1.1.2002 mennessä. Eri yhteyksissä komissio on useampaan kertaan suositellut Suomelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 95 kohtaan 4 vetoamista. Komissio on todennut, että Suomella on siihen selvät perusteet (vuosien 1997 ja 2000 riskinarvioinnit). Maa- ja metsätalousministeriön asettaman lannoitteiden kadmiumtyöryhmä on kokouksessaan 8.11.2001 päättänyt suosittaa tähän artiklaan vetoamista. Samoin päättivät lannoiteasioita käsittelevät Suomen, Ruotsin ja Itävallan edustajat koordinaatiokokouksessaan 18.11.2001 suosittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 95 kohdan 4 käyttöä ja yhteistoimintaa ilmoitustuksen jättämisen suhteen. Itävalta ja Ruotsi tulevat luultavasti myös vetoamaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 95 kohtaan 4. Komissio on tehtyjen riskianalyysien perusteella todennut Suomella ja Ruotsilla olevan hyvät perusteet artiklaan 95 kohtaan 4 vetoamiseksi. Neuvoston työryhmässä käsittelyssä olevassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksessa komissio tulisi kuultuaan ensin jäsenvaltioita ja asianomaisia antamaan kesäkuun 30 päivään 2002 mennessä ehdotuksensa, onko yhteisön tasolla vahvistettava lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskevaa lainsäädäntöä. Suomessa vuonna 2000 Suomen ympäristökeskuksen komission ehdottamaa menettelyä noudattaen suorittaman lannoitteiden riskinarvioinnin pääkohdat Ympäristövaikutukset Suomalainen maaperä ja vesistöt ovat hyvin herkkiä kadmiumin aiheuttamille haitallisille vaikutuksille. Jo nykyisillä viljelysmaan kadmiumpitoisuuksilla aiheutuu haittaa maaperäeliöille ja pelloilta huuhtoutuvan kadmiumin mukana vesieliöille. Vähäkadmiumpitoisten lannoitteiden käytön jatkamisella saatetaan vähitellen pienentää maaperän ja viljelykasvien kadmiumpitoisuutta. Riskin- arvioinnin mukaan myös kadmiumin huuhtoutuminen sokerijuurikaspelloilta ja ehkä myös perunapelloilta vähenisi. Sen sijaan vehnäpeltojen kadmiumpitoisuudet eivät muuttuisi. EU:ssa ei ole raja-arvoja lannoitteiden kadmiumille. Riskinarvioinnin mukaan siirtyminen Euroopassa käytettyjen lannoitteiden keskimääräiseen kadmiumpitoisuuteen lisäisi kadmiumpitoisuuksia Suomessa 100 vuoden aikana vehnäsadossa 34 % ja perunapeltojen muokkauskerroksessa yli 120 %. Kadmiumin huuhtoutuminen perunapelloilta vesistöihin kasvaisi yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Riskinarvioinnissa on otettu myös huomioon Suomen ympäristön erityispiirteet kuten peltomaiden ja vesistöjen happamuus ja suuri eloperäisen aineksen määrä sekä
pehmeät vedet. Näillä kaikilla on vaikutusta kadmiumin sitoutumiseen, kulkeutumiseen ja eliömyrkyllisyyteen. Vaikutukset ihmisten terveyteen Pienehkö osa Suomen vanhemmasta väestöstä kuuluu tällä hetkellä kadmiumin suhteen riskiryhmään, jolle liiallinen kadmiumin imeytyminen voi aiheuttaa terveysvaikutuksia. Lannoitteiden kadmiumpitoisuuden nousu kasvattaisi riskiryhmää merkittävästi. Väestöryhmää, johon kadmiumin terveyshaitat saattavat kohdistua, luonnehtivat seuraavat riskitekijät: runsas tupakointi, tiettyjen elintarvikkeiden runsas kulutus sekä raudan puute, joka lisää kadmiumin imeytymistä ruuansulatuskanavasta elimistöön.