1
SISÄLLYS Alkusanat... 4 JOHDANTO... 5 1. LASTENSUOJELUSUUNNITELMAN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PERUSTA JA YLEISET LÄHTÖKOHDAT. 6 2. VALTAKUNNALLISET LINJAUKSET... 7 2.1. Toimiva lastensuojelu... 7 2.2. Lastensuojelun laatusuositukset... 7 2.3. Sosiaalihuoltolain uudistus... 8 3. LASTENSUOJELUN TARVE HÄMEENLINNASSA SEKÄ SIIHEN LIITTYVÄT MUUTOKSET KESÄN 2013 JÄLKEEN... 11 3.1. Lastensuojelun asiakasmäärän kasvu... 11 3.2. Hyvinvointikertomus... 14 4. LASTENSUOJELUA KOSKEVAT SELVITYKSET JA NIIDEN TULOKSET... 16 4.1. Lastensuojelun uudet asiakkaat... 16 4.2. Kiireelliset sijoitukset 2013... 16 4.3. Kohtaamisen taidot hankkeen tuloksista... 17 5. TERMIEN JA KÄSITTEIDEN KUVAUS... 18 6. LASTENSUOJELULAIN MUKAISTEN TEHTÄVIEN HOITAMISEKSI KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA PALVELUJÄRJESTELMÄ HÄMEENLINNASSA... 21 6.1 Lastensuojelun palvelujärjestelmä... 21 6.2. Lastensuojeluun varatut voimavarat... 23 6.3 Lastensuojelun määräaikojen noudattaminen Hameenlinnassa... 23 6.4 Käytettävissä olevat avohuollon tukitoimet... 24 6.5. Kehittämiskohteet lastensuojelussa... 25 7. LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT JA ONGELMIA EHKÄISEVÄT TOIMET JA PALVELUT SEKÄ NIIDEN KEHITTÄMINEN... 29 7.1 Kaikille lapsille ja nuorille sekä perheille tarkoitetut palvelut... 30 7.1.1. Ehkäisevän työn prosessit... 31 7.2 Tehostettu ja erityinen tuki... 35 7.2.1. Varhaiskasvatuspalvelut ja opetuspalvelut... 35 8. YHTEISTYÖ MUIDEN VIRANOMAISTEN SEKA LAPSILLE JA NUORILLE PALVELUJA TUOTTAVIEN YHTEISÖJEN JA LAITOSTEN VÄLILLÄ... 37 8.1. Lasten ja nuorten palvelut... 37 8.2. Terveyttä ja toimintakykyä edistävät palvelut... 37 8.2.1 Maahanmuuttajapalvelut... 37 2
8.2.2 Aikuissosiaalityön näkökulma lastensuojeluun... 38 8.2.3 Päihdepalvelut... 39 8.2.4 Henkisen hyvinvoinnin palvelut... 40 8.2.5 Vammaispalvelut... 41 8.3. Erikoissairaanhoito... 42 8.3.1 Lastenpsykiatria... 42 8.3.2 Nuorisopsykiatria... 42 9. LASTENSUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN, SEURANTA JA TIEDOTTAMINEN... 44 3
ALKUSANAT Jari Pekuri Lasten ja nuorten lautakunta on määritellyt vuosien 2014 2017 puitesopimukseen kolme valtuustotason tavoitetta: 1. Rakennettu ympäristö tukee lapsen ja nuoren terveyttä ja kokonaisvaltaista kehitystä 2. Lapsen huomioon ottaminen aikuisten palveluissa 3. Palvelurakenteen painopiste siirretään varhaisiin ja kevyempiin palveluihin Kohta 3 asettaa palvelurakenteelle erityisen haasteen tilanteessa, jossa lastensuojelun asiakasmäärät ovat lisääntyneet merkittävästi kahden viimeisen vuoden aikana. Lautakunnan linjauksen mukaan on kehitettävä ennaltaehkäisevän työn toimintoja ja lisättävä sen resursseja ja samaan aikaan lastensuojelun lisääntyvästä asiakasmäärästä johtuen resurssilisäystä tarvitaan myös lastensuojelun palveluissa. Hämeenlinna on siis tilanteessa, jossa sen pitää lisäresursoida samanaikaisesti sekä korjaavaa että ennaltaehkäisevää työtä. Yhtälö on erittäin haastava kun otetaan huomioon kunnan taloudellinen tilanne. Palvelujen kokonaisuuden kannalta katsottuna painopisteen siirto varhaisempiin ja kevyempiin palveluihin on kuitenkin selkeästi oikea ratkaisu ja samassa linjassa vuonna 2015 voimaan tulevan uuden sosiaalihuoltolain kanssa. Uuden sosiaalihuoltolain yhtenä tavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Lain tavoitteena on parantaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistää viranomaisten yhteistyötä. Laki määrittää myös uudet kriteerit lastensuojelun asiakkuudelle, joka aiheuttaa suuria muutoksia palvelurakenteessa. Viime vuosina voimakkaasti julkisuudessakin on ollut esillä asiakkaiden ja työntekijöidenkin kokemus siitä, että kuntien palvelurakenne on pirstalemainen. Tämä vaikeuttaa kokonaiskäsityksen saamista asiakkaan tuen tarpeesta. Kokonaiskäsityksen saaminen asiakkaan tuen tarpeesta ja siihen oikean palvelutarjottimen rakentaminen on yksi lasten ja nuorten palveluiden keskeisistä haasteista. 4
JOHDANTO Lastensuojelulain 12 mukaan kunnan on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi suunnitelma, joka on hyväksyttävä kunnanvaltuustossa ja tarkistettava vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelma on lakisääteinen väline ohjata, johtaa ja kehittää lasten ja nuorten hyvinvointityötä kunnassa. Se on huomioitava talousarvion ja suunnitelman laadinnassa. Vastuu lasten suojelemisesta on kaikilla toimijoilla! Lasten ja nuorten lautakunta hyväksyi 19.1.2010 kuntaliitoksen myötä syntyneen uuden Hämeenlinnan ensimmäisen lakisääteisen lastensuojelusuunnitelman. Tämän jälkeen suunnitelma on päivitetty kolme kertaa. Suunnitelma arvioidaan sekä Lasten ja nuorten lautakunnassa että Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen lautakunnassa vuosittain. Lastensuojelusuunnitelman tarkoituksena on: antaa kuntapäättäjille ja palveluiden käytännön toteuttajille kokonaiskäsitys lasten ja nuorten kasvuoloista sekä käytössä olevista että tarvittavista voimavaroista, toteutua prosessina, joka saattaa yhteen eri hallinto ja ammattikuntien edustajat pohtimaan lastensuojelun kehittämistä ja omaa osuuttaan siinä ja esittää konkreettiset toimet ja lastensuojelun kehittämisehdotukset tuleville vuosille Lastensuojelusuunnitelman etenemistä ja tavoitteiden toteutumista johdetaan ja arvioidaan säännöllisesti suunnitelmaan kirjatulla tavalla. Syksyllä 2014 järjestettiin kaksi työpajaa, joissa käsiteltiin yhteistyökumppaneiden kanssa kentän ilmiöitä ja haasteita tarkoituksena löytää tärkeimmät kehittämisen kohteet tulevalle suunnitelmakaudelle. Lastensuojelusuunnitelman 2015 2017 laatimisesta ovat vastanneet tilaajapäällikkö Eija Leppäsen johdolla palvelupäällikkö Marja Hänninen ja kehittämispäällikkö Tarja Mikkola. 5
1. LASTENSUOJELUSUUNNITELMAN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN PE RUSTA JA YLEISET LÄHTÖKOHDAT Marja Hänninen Lastensuojelulaki velvoittaa kuntia laatimaan lastensuojelusuunnitelman (12 ). Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun (1 ). Vaikka lain mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, on lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin (2 ). Lastensuojelulaissa todetaan, että kunnan on huolehdittava siitä, että sekä ehkäisevä lastensuojelu että lapsi ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua tapahtuu kaikenlaisessa lasten ja perheiden hyväksi tehtävässä työssä. Ehkäisevää lastensuojelutyötä ovat esimerkiksi kaikki sellaiset tukipalvelut, joissa perheiden hyvinvointia ja vanhempien onnistumista kasvatustyössään pyritään tukemaan. Ennaltaehkäisevää lastensuojelua tehdään niin yhdyskunta ja vapaa ajan palveluissa kuin päivähoidossa, opetustoimessa sekä aikuissosiaalityössä. Lapsiperheiden kotipalvelu, ennalta ehkäisevä taloudellinen tuki perheille tai lasten ja nuorten vapaa ajan harrastusten tukeminen ovat hyviä esimerkkejä ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä. Lastensuojelulain 8 :n mukaan kunnan on sosiaali ja terveydenhuoltoa, opetustointa sekä muita lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluita järjestäessään ja niitä kehittäessään huolehdittava siitä, että näiden palveluiden avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lasten kasvatuksessa ja saadaan selville mahdollinen erityisen tuen tarve. Kunnan on myös järjestettävä tarvittaessa erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa Tavoitteena Hämeenlinnassa on ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön kehittäminen, ja painopisteen siirto kaikissa peruspalveluissa laaja alaiseen yhteistyöhön riittävän varhaisen tuen järjestämiseksi lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Tämä edellyttää erityisesti sitä, että peruspalveluiden toimijat tunnistavat oman vastuunsa ja roolinsa ehkäisevän lastensuojelun kentässä. Myös sosiaalihuoltolain muutos edellyttää, että Hämeenlinnassa järjestetään lähivuosina entistä kattavammat ehkäisevät palvelut lapsille ja heidän perheilleen. Lapsi ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys (jatkossa palvelutarpeen arvio), avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Lastensuojelusuunnitelman tulee sisältää tiedot lasten ja nuorten kasvuoloista, hyvinvoinnin tilasta sekä sitä edistävistä toimista ja palveluista, lastensuojelun tarpeesta kunnassa, lastensuojeluun varattavista voimavaroista, lastensuojelun paikallisesta palvelujärjestelmästä, yhteistyöstä eri yhteisöjen ja laitosten välillä sekä suunnitelma lastensuojelun toteuttamisesta ja seurannasta. 6
2. VALTAKUNNALLISET LINJAUKSET Eija Leppänen ja Marja Hänninen 2.1. Toimiva lastensuojelu Lastensuojeluun ja sen tilaan on parin viimeisen vuoden aikana kiinnitetty runsaasti huomiota. 8 vuotiaan Eerikan surmasta vuonna 2012 käynnistyi mm. sosiaali ja terveysministeriön asettaman Toimiva lastensuojelu selvitystyöryhmän työskentely, ja vuoden 2014 alusta STM julkaisi lastensuojelun laatusuositukset. Huolen aiheena on ollut, että 1990 luvulta lähtien jatkuvasti kasvaneelle vähemmistölle on kasautunut yhä vaikeampaa pahoinvointia. Tämä näkyy mm. siinä, että nuorten jääminen työkyvyttömyyseläkkeelle ennen 30 ikävuotta on lisääntynyt. Teemoina valtakunnallisissa keskusteluissa ovat olleet kasvaneet lastensuojeluilmoitusten määrät, asiakkaiden lukumäärän kasvu sekä avo että sijaishuollossa, asiakaspaineet sekä pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä ja työntekijöiden vaihtuvuus. Toimiva lastensuojelu selvitysryhmä esitti raportissaan, että lasten ja perheiden tilanteiden arvioinnin käytäntöjä ja menetelmiä tulisi pikaisesti systematisoida, ja että työntekijöiden osaamista on vahvistettava. Työntekijäresursseja on ryhmän mielestä myös lisättävä, mutta tarkkojen asiakasmäärämitoitusten antamisen pohjaksi tarvittaisiin kokemukseen perustuvaa tietoa erilaisten työn organisointitapojen vaikutuksista työmäärään. Lastensuojelun ammattihenkilöt ovat työryhmän näkemyksen mukaan kuitenkin joutuneet tekemään työtään kohtuuttomassa tilanteessa, kun henkilöstövoimavarojen ja kuormituksen epäsuhta on jatkuvasti kasvanut. Ryhmä kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelun tehtävät ja kustannukset ovat 1980 luvulta alkaen nopeasti muuttuneet. Aikaisemmin melko pienestä toimialasta on kasvanut laaja toimintakokonaisuus. Vaikka lastensuojelulakia on uudistettu, on lastensuojelutarpeen ja kustannusten kasvu tapahtunut ilman rakenteiden ja sisältöjen suunnitelmallista kehittämistä ja ohjaamista. Rakenteellisena kehityssuuntana työryhmä esitti hyvinvointia edistävien ja ongelmia ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista perustasolla. Pitkän aikavälin tavoitteeksi se asetti lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kokoamisen järjestelmäksi, jolla on yhteinen tietopohja ja viitekehys. Tähän Hämeenlinnassakin on viime vuodet määrätietoisesti pyritty. 2.2. Lastensuojelun laatusuositukset Kaikessa lastensuojelutyössä on laatusuositusten mukaan viisi eettistä periaatetta: o o o o o asiakkaiden ihmisarvo ja perusoikeudet lapsen etu vuorovaikutus ammattihenkilöstön työn laatu vastuulliset päätökset ja toimintakulttuuri Laatusuosituksissa korostetaan erityisesti osallisuuden merkitystä. Hyvää laatua on se, että lapsen, nuoren ja perheen ja lastensuojelun työntekijän välille syntyy aito mahdollisuus jatkuvaan ja luottamukselliseen vuorovaikutukseen. Suosituksissa painotetaan, ettei työkäytäntöjen, työn resurssien ja osaamisen puutteiden takia lastensuojelutyön arjessa jouduttaisi tekemään asiakkaan osal 7
lisuuteen tai kuulemiseen liittyvien asioiden karsintaa. Osallisuus tarkoittaa myös sitä, että jokaisen asiakkaana olevan lapsen läheisverkosto voidaan määritellä yksilöllisesti. Työntekijöiden osaamisen tulee olla sillä tasolla, että he pystyvät lapsikeskeiseen työhön. Lasten, nuorten ja perheiden on oltava suunnitelmallisesti mukana kehittämässä palveluita. Työskentelyssä ovat mukana myös muut viranomaiset. Lastensuojelutyötä tehdään yhdessä monien toimijoiden ja viranomaisten kanssa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävänä on varmistaa, että lapsi tai nuori, huoltajat tai muut kasvatuksesta vastaavat tahot voivat olla aidosti osallisina lapsen asiassa tehtävässä yhteistyössä. Tavoitteena on, että lapsi ja hänen perheensä saa tämän yhteistyön tuloksena avun oikeaan aikaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä koordinoi yhteistyötä ja huolehtii siitä, että muut viranomaiset tietävät yhteistyön tarkoituksen ja tavoitteet lapsen asiassa. Asiakkaille on kerrottava heidän oikeusturvastaan. Lastensuojelutyössä tulee olla osaavia ammattilaisia, jotta laatu voi toteutua. Eri ammattiryhmien tehtäväjakoa on edelleen selkiytettävä ja kehitettävä. Jokaisella työntekijällä on oltava oikeus oman työnsä kehittämiseen. Työyhteisössä on tarjottava myös juridista, psykologista, psykiatrista ja pedagogista osaamista. Työntekijöillä on oltava esimiesten tuki ja ohjaus sekä hyvä työnohjaus. Myös laatusuosituksissa painotetaan, että lastensuojelun työntekijäresurssia tulee lisätä. Kokeilukunnissa puolestaan voitaisiin tutkia, millainen merkitys lastensuojelun organisoinnilla ja työkäytännöillä on kuormitukseen. Tämän jälkeen voidaan arvioida, onko mahdollista laatia valtakunnalliset henkilöstömitoitukset lastensuojeluun. "Hyvä tapa tehdä arviointi, on tehdä se yhdessä asiakkaan ja yhteistyökumppanin kanssa" sitaatti kiteyttää laatusuositusten ajatuksen moniulotteisesta arvioinnista. Asiakkaan tilanteen arviointi on kiinteä osa lastensuojelua ja arviointi tehdään aina virkavastuulla. Arvioinnissa mukana olevien lapsen, perheen ja yhteistyötahojen on ymmärrettävä, miksi arviointia tehdään, mitä arvioidaan, miten arviointi toteutetaan ja mihin arviointi johtaa. Arviointiin kuuluu myös se, että työntekijät, työyhteisöt ja kokonaiset organisaatiot arvioivat työtään ja toimintaansa. 2.3. Sosiaalihuoltolain uudistus Uusi sosiaalihuoltolaki tulee voimaan asteittain: 1.1.2015 lapsiperheiden kotipalvelun osalta, 1.4.2015 alkaen muu sosiaalihuoltolaki ja 1.1.2016 lastensuojelulain kiireellisen sijoituksen perusteita muutetaan. Sosiaalihuoltolain uudistaminen on ollut pitkään vireillä. Muutoksella tavoitellaan painopisteen siirtämistä erityispalveluista yleispalveluihin ja ehkäisevään työhön. Sosiaalihuoltolaissa säädetään palvelutarpeen arvioinnista, joka on tehtävä asiakkaan hakemuksesta tai jos viranomainen on saanut tietää sosiaalihuollon tarpeesta olevasta henkilöstä. Palvelutarpeen kiireellisyys on arvioitava heti. Muussa tapauksessa arvioinnin tekeminen on aloitettava erityistä tukea tarvitsevien lasten osalta 7 arkipäivässä ja arvioinnin on valmistuttava 3 kuukaudessa. Arvioinnin tekee sosiaalihuollon ammattihenkilö (L sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista 272/2005). 8
Palvelutarpeen arviointi sisältää yhteenvedon asiakkaan tilanteesta ja tuen tarpeesta sosiaalihuollon ammattihenkilön johtopäätökset asiakkuuden edellytyksistä asiakkaan mielipiteen ja näkemyksen palvelutarpeestaan, ellei palvelutarpeen arvioimiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa ole ilmeistä estettä. Asiakkaalle on nimettävä omatyöntekijä sosiaalihuollon asiakkuuden ajaksi. Omatyöntekijältä vaaditaan tarkoituksenmukainen em. kelpoisuuslain mukainen sosiaalihuollon koulutus. Omatyöntekijällä on oltava sosiaalityöntekijän kelpoisuus, mikäli sosiaalihuollon tarve johtuu oleellisilta osin asiakkaan vaikeista elämänhallinnan ongelmista päätöksenteko edellyttää palvelujen yhteensovittamista ja runsaasti yksilöllistä harkintaa. Kun lapsi on sosiaalihuollon asiakkaana, lapsen omatyöntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti. Sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja ovat: sosiaalityö sosiaaliohjaus sosiaalinen kuntoutus perhetyö kotipalvelu asumispalvelut laitospalvelut päihdetyö liikkumista tukevat palvelut kasvatus ja perheneuvonta lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta muut lain 12 :n mukaisiin tarpeisiin vastaavat asiakkaan hyvinvoinnille välttämättömät palvelut ja tukitoimet. Osa nykyisen lastensuojelulain mukaisista tukitoimista siirtyy sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi: perhetyö tukihenkilöt ja perheet vertaisryhmätoiminta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata perheille tuki ilman lastensuojelun asiakkuutta. Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, kun sosiaalityöntekijä on todennut palvelutarpeen arvioinnin perusteella, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään; ja lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia. 9
Lastensuojelun avohuoltona voidaan peruspalveluiden lisäksi järjestää esimerkiksi tehostettua perhetyötä tai perhekuntoutusta. Kiireellisen sijoituksen ehtoja tiukennetaan, kun vuoden 2016 lastensuojelulakia muutetaan tältä osin. Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti vain, jos huostaanoton edellytykset täyttyvät ja lapsi on välittömässä vaarassa. 10
3. LASTENSUOJELUN TARVE HÄMEENLINNASSA SEKÄ SIIHEN LIITTY VÄT MUUTOKSET KESÄN 2013 JÄLKEEN Marja Hänninen 3.1. Lastensuojelun asiakasmäärän kasvu Alkuvuodesta 2013 lastensuojeluun saatiin kaksi uutta sosiaalityöntekijän virkaa. Avohuollon asiakasmäärän arvioitiin tuolloin laskevan 60 lapseen/sosiaalityöntekijä. Kesän ja loppuvuoden aikana avohuollon asiakasmäärä alkoi kuitenkin kasvaa ja hidas kasvu on jatkunut edelleen. Samaan aikaan myös avohuollon sijoitusten ja kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut. Oheisesta taulukosta näkyy asiakasmäärän kehitys poikkileikkauksena eli taulukkoon on koottu avohuollon asiakkaana olevat lapset kunkin vuoden viimeisenä päivänä, 31.12. Lisäksi taulukossa on avohuollon suunnitelmallisessa työssä olevien sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä kunkin vuoden 31.12. Taulukko 1: Avohuollon asiakkaana olevat lapset ja avohuollon suunnitelmallisessa työssä olevien sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä 2010 2011 2012 2013 2014 483 477 507 587 706 2010 2011 2012 2013 2014 69/7 68/7 72/7 73/8 78/9 Asiakasmäärän kasvua tutkittaessa on selvinnyt, että yhä useampi lapsi perheineen siirtyy selvityksen jälkeen lastensuojelun pitkäaikaisemmaksi asiakkaaksi sen sijaan että lapsen asiakkuus kestäisi vain selvityksen ajan. Uusilla lapsilla ja heidän perheillään on usein myös monia pulmia ja vaikeuksia, ja he tarvitsevat niihin monenlaista ja monien eri tahojen tuottamia palveluita. Jonkun verran lapsia on tullut lastensuojelun asiakkaaksi myös siksi, että vain lastensuojelussa he saavat tiettyä palvelua tai vain lastensuojelussa he voivat saada palvelua riittävän pitkään tai tai riittävän paljon. Taulukko 2. Lastensuojeluilmoitusten määrän kehitys Tilastotietoa Hämeenlinnan lastensuojelusta Lastensuojeluilmoitukset 2010 2011 2012 2013 2014 1120 1024 1342 1598 1538 Vuonna 2013 Hämeenlinnassa oli 7,3 % (v. 2012 7,1 %) vastaavaikäisistä alle 18 vuotiaiden ikäluokasta tehty lastensuojeluilmoitus, kun koko maassa luku oli 6,0 % (v. 2012 6,0%). 11
Taulukko 3. Lastensuojelun avohuollossa olevat lapset 2010 2011 2012 2013 2014 1144 1244 1296 1314 1404 Vuonna 2013 Hämeenlinnassa oli 10 % (v. 2012 9,9 % ) vastaavanikäisistä alle 18 vuotiaiden ikäluokasta avohuollollisten tukitoimenpiteiden piirissä, kun koko maassa luku oli 7,3 % (v. 2012 7,2 %). Taulukko 4a. Avohuollon sijoitukset 2010 2011 2012 2013 2014 75/57 64/54 55/40 73/60 77/71 Taulukko 4b. Kaikki kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset Tilastotietoa Hämeenlinnan lastensuojelusta Avohuollossa olevat lapset Tilastotietoa Hämeenlinnan lastensuojelusta Tilastotietoa Hämeenlinnan lastensuojelusta Kaikki kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset 2010 2011 2012 2013 2014 239 231 205 234 260 Vuonna 2013 Hämeenlinnassa oli 1,9 % (1,5 % v. 2012 ) vastaavanikäisistä alle 18 vuotiaiden ikäluokasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle, kun koko maassa luku oli 1,4 % (1,4 % v. 2012). Taulukko 5. Kiireelliset sijoitukset Tilastotietoa 2010 2011 2012 2013 2014 Hämeenlinnan lastensuojelusta Kiireellinen sijoitus/lapsia 38/35 40/32 27/25 74/68* 75/61 *mukana kolme ulkokuntalaista 12
Taulukko 6. Kiireelliset sijoitukset ikäryhmittäin vuonna 2013 ja vuonna 2014 Tilastotietoa Hämeenlinnan lastensuojelusta Kiireelliset sijoitukset iän mukaan ryhmiteltyinä 2013 Kiireelliset sijoitukset iän mukaan ryhmiteltyinä 2014 0 2 3 6 7 12 13 15 16 18 yht. 10 (*2) 10 (*1) 15 23 7 65+*3 11 5 10 23 12 61 *ulkokuntalainen Taulukko 7. Uudet huostaan otetut lapset Tilastotietoa 2010 2011 2012 2013 2014 Hämeenlinnan lastensuojelusta Huostaanottoja 18 20 16 19 23 Taulukko 8. Huostaanotot ikäryhmittäin v. 2013 ja v. 2014 Tilastotietoa Hämeenlinnan lastensuojelusta Huostaanotot iän mukaan 2013 Huostaanotot iän mukaan 2014 0 2 3 6 7 12 13 15 16 17 Yht. 3 3 4 6 3 19 2 2 6 8 5 23 Taulukko 9. Huostaan otettujen lasten kokonaismäärä Tilastotietoa Hämeenlinnan 2010* 2011 2012 2013 2014 lastensuojelusta Huostaan otettujen lasten lukumäärä 125 123 114 131 140 *Kunkin vuoden 31.12. 13
Vuonna 2013 Hämeenlinnassa oli 1,2 % (1,1 % v. 2012 ) vastaavanikäisistä alle 18 vuotiaiden ikäluokasta huostassa tai kiireellisesti sijoitettuna kodin ulkopuolelle, samoin kuin koko maassa, jossa luku oli 1,2 % (1,1 % v. 2012). Taulukko 10. Sijaishuollossa olevat lapset ja nuoret sijoituspaikan mukaan Vuosi Laitokset Perhehoito Suku Pollentien nuorisokoti Koti 2010, 50 66 16 1 8 1 31.12. 2011, 43 55 15 4 3 3 31.12. 2012, 30 54 15 2 1 2 31.12. 2013, 0 0 31.12. 40 62 13 1 2014, 31.12. 46 60 11 2 3 0 *Vankila, Ensikoti Muu* 3.2. Hyvinvointikertomus Eija Leppänen Hämeenlinnassa on valmisteltu vuoden 2014 aikana ensimmäistä laajaa, sähköistä hyvinvointikertomusta, joka perustuu kansallisiin, kaikista kunnista samalla tavalla kerättäviin idikaattoreihin. Hyvinvoinnin edistäminen on kunnan perustehtävä, ja vuonna 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia myös raportoimaan valtuustolle vuosittain kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä sen edistämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Kansalliset indikaattorit kertovat sekä positiivista että negatiivisista kehitystrendeistä Hämeenlinnassa. Hyvinvointikertomuksen indikaattoreiden valossa positiivista on, että rikoksista syyllisiksi epäiltyjen määrä 0 14 vuotiaissa on laskenut, samoin humalahakuinen juominen ja vanhemmuuden puutteen kokeminen 8. ja 9. luokan oppilaissa kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä on Hämeenlinnassa valtakunnallista keskitasoa Lasten ja nuorten osalta hyvinvointikertomuksesta nousee esiin seuraavia huolen aiheita yksinhuoltajaperheiden suhteellinen osuus perheistä on lähes kaksi prosenttiyksikköä suurempi kuin maassa keskimäärin ja lasten pienituloisuusaste on kasvussa 14
ylipainainoisuus on viime vuosina lisääntynyt selvästi, samoin niiden määrä, joita kiusataan koulussa säännöllisesti erityiskorvattavien lääkkeiden käyttö on kasvanut voimakkaasti, samoin laittomien huumeiden kokeilut lastensuojelun avohuollollisten tukitoiminen piirissä olevien lasten lukumäärä on ollut kasvussa, ja erittäin voimakkaassa kasvussa ovat olleet viime vuosina myös erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit nuorisopsykiatriassa sekä kasvatus ja perheneuvonnan asiakkaat suhteessa alle 18 vuotiaaseen väestöön Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneiden suhteellinen määrä 18 24 vuotiaiden joukossa on kasvanut voimakkaasti, samoin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien 16 24 vuotiaiden suhteellinen osuus toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden ja nuorisotyöttömien määrä kasvaa Tilaajat, palvelutuotanto ja kehittämisyksikkö ovat asettaneet hyvinvointikertomuksen käsittelyn yhteydessä lasten ja nuorten palveluissa perheiden tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi seuraavat tavoitteet 1. Lapset ja nuoret huomioidaan aikuisten palveluissa 2. Palvelurakenteen painopistettä siirretään varhaisen tuen palveluihin ja 3. Rakennettu ympäristö ja palvelut tukevat lapsen ja nuoren terveyttä ja kokonaisvaltaista kehitystä. Edellä kerrottuihin tavoitteisiin halutaan päästä mm. lautakuntien ja palvelualuiden yhteistyötä lisäämällä, yhteisillä vaikuttavilla työmenetelmillä sekä kohdentamalla resursseja ja palveluita uudella tavalla. Palvelujen oikein kohdentamiseksi kehitetään menetelmiä tunnistaa kriittiset asiakassegementit. Rakennetun ympäristön tukevaa merkitystä lapsen terveydelle ja kehitykselle ei unohdeta, ja neuvolapalveluista, varhaiskasvatuspalveluista sekä opetuspalveluista muodostetaan uudisrakentamisen yhteydessä kokonaisuuksia, jotka keskitetään samoihin rakennuksiin joissa ne voivat parhaalla mahdollisella tavalla tukea toisiaan. Lasten ja nuorten palveluiden palvelurakenneryhmä kokoaa yhteen tilaajat, tuottajat ja palvelualueet jotta yhdessä toimien indikaattoreiden negatiivinen kehitys saataisiin käännettyä parempaan suuntaan. 15
4. LASTENSUOJELUA KOSKEVAT SELVITYKSET JA NIIDEN TULOKSET 4.1. Lastensuojelun uudet asiakkaat Eija Leppänen Erityisesti lastensuojelun avohuollon asiakkuudet ja kiireelliset sijoitukset kääntyivät Hämeenlinnassa kasvuun vuoden 2013 loppupuolella. Tämän vuoksi vuoden 2014 aikana tilaajapäällikkö Eija Leppänen ja lastensuojelun palvelupäällikkö Marja Hänninen pyrkivät selvittämään kyseessä olevan vuoden asiakastapauksia analysoimalla mistä ilmiössä on kysymys. Avohuollon asiakkuuksia tarkasteltiin lastensuojelutarpeen selvitysten yhteenvetoasiakirjojen kautta. Tarkastelukulma oli saman tyyppinen kuin Tarja Heinon vuonna 2007 tekemässä selvityksessä Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? (Stakesin työpapereita 30/2007). Tarkoitus oli saada lukemalla ja selvityksistä tietyt tiedot poimimalla käsitys siitä minkälaisia lapsia ja minkälaisilla taustasyillä Hämeenlinnassa asiakkuuteen tulee ja minkälaisia näiden lasten perhetilanteet tänä päivänä ovat. Samalla kiinnitettiin huomiota siihen, minkälaista apua perheet olivat ennen asiakkuutta saaneet, mistä lastensuojeluilmoitus tuli ja minkälaisena viranomaisten välinen yhteistyö tai lastensuojelutyö lukijalle avautui. Ennen kaikkea selvitysten yhteenvedoista kuitenkin haluttiin löytää mahdollisia uusia näkökulmia lastensuojelun asiakkuuksiin niitä taustasyitä ja seikkoja, joihin arjen työssä tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomiota, jotta lastensuojelun asiakkuuksia voitaisiin jo ennalta mahdollisesti ehkäistä ja lapsia auttaa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Tehtävä oli sikäli haastava, että asiakirjoja oli paljon ja niiden sisältö vaihteli paljon. Lastensuojelutarpeen selvitysten vuoden 2013 yhteenvetoja käytiin kuitenkin läpi systemaattisesti noin puolen vuoden ajalta. Selvitysten perusteella näyttää siltä, että lastensuojelun avohuollon asiakkuuteen tulee tänäkin päivänä lapsia usein niistä perheistä, joissa perherakenteet ovat rikkoutuneet ja useammankin kerran muuttuneet ts. perhe on harvemmin nk. ydinperhe, jossa biologiset vanhemmat yhdessä asuen vastaavat lastensa huollosta ja kasvatuksesta. Ko. perheissä oli paljon työttömyyttä ja useita ongelmia, ja perheiden kanssa työskenteli monia eri tahoja, terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja koulun toimijoista poliisiin. Riittämätön vanhemmuus ja vanhemman jaksamattomuus nousivat esille yhteenvedoissa, ja lapsilla oli monenlaisia pulmia, erityisesti vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja koulunkäynnissä. Psyykkinen oireilu oli hyvin yleistä. Selvitysten perusteella ei syntynyt sellaista kuvaa, että lastensuojelun asiakkuuteen siirryttäisiin kevyin perustein. Peruspalveluiden ennaltaehkäisevän työn lisääminen näyttää aivan välttämättömältä jos asiakkuuksien määrän kasvu halutaan pysäyttää tai uuden sosiaalihuoltolain velvoitteet täyttää. 4.2. Kiireelliset sijoitukset 2013 Marja Hänninen Vuonna 2013 kodin ulkopuolelle sijoitettiin kiireellisesti 68 lasta, ja heistä kolme oli ulkokuntalaisia (oleskelivat sattumalta sijoituksen tapahtuessa Hämeenlinnassa). Edellisenä vuonna kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli vain 25, joten määrän kasvu on suuri. 16
Taulukko 11. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset v. 2013 ikäryhmittäin Ikä 0 2 3 6 7 12 13 15 16 17 Yht. määrä 10 (+2*) 10 (+1) 15 23 7 65+3 *ulkokuntalainen Taulukosta näkyy hyvin nuorten yliedustus kiireellisesti sjoitettujen joukossa: 47% kiireellisesti sijoitetuista oli 13 17 vuotiaita. Nuorten sijoituksissa oli paljon myös ns. lastensuojelun salamaasiakkuuksia eli lastensuojelun asiakkuus oli kestänyt sijoituksen tapahtuessa alle vuoden tai jopa alkoi sinä päivänä, kun sijoitus tehtiin. Sosiaalipäivystyksellä on keskeinen rooli toimijana kiireellisissä sijoituksissa, sillä lähes puolet kiireellisistä sijoituksista tehtiin päivystysaikana. Sosiaalipäivystyksen työ on hyvin tuonut esiin lasten ja nuorten tuen tarpeen erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin. 4.3. Kohtaamisen taidot hankkeen tuloksista Tarja Mikkola Sosiaalikehitys Oy:n hallinnoima Kohtaamisen taidot hanke toteutettiin 1.5.2013 30.6.2014 yhteistyössä Hämeenlinnan, Tampereen ja Sastamalan kaupunkien kanssa. Hankkeessa selvitettiin väkivaltaisesti ja itsetuhoisesti käyttäytyvien nuorten palvelupolkuja ja niissä tapahtuvia kohtaamisia eri toimijoiden kanssa. Nuoria haastateltiin 10 ja nuorten nimeämiä työntekijöitä 25. Lisäksi hankkeessa tuotettiin tietoa nuorten väkivaltaisen ja itsetuhoisen käyttäytymisen syistä ja ilmenemisestä ja pyrittiin tunnistamaan niitä tekijöitä, joihin puuttumalla em. ongelmia voidaan ehkäistä. Haastatteluiden lisäksi tehtiin tutkimuskatsausta aihepiiristä ja analysoitiin haastateltavien nuorten rekisteri ja asiakirjamerkintöjä. Kohtaamisen taidot hankkeessa haastateltujen nuorten elämäntarinoista ilmeni julkisten palvelujen suuri merkitys äärimmäisiin vaikeuksiin joutuneiden nuorten elämässä. Samalla kävi ilmi myös palvelujen pirstaleisuus, koordinoimattomuus sekä ongelmien ilmaantumiseen nähden myöhäinen reagointi; nuorten usein päivähoitoiässä alkaneeseen oireiluun puututtiin vasta yläkouluiässä. Negatiivista palautetta tuli myös eri palveluissa työntekijöiden vaihtuvuudesta. Haastatelluista nuorista useat nimesivät vanhempien eron elämänsä merkittäväksi kielteiseksi käännekohdaksi. Yhteisenä nimittäjänä voidaan mainita myös se, että lähes kaikki haastatelluista nuorista olivat kokeneet väkivaltaa. Palvelujen optimaalinen tarjonta edellyttää kodin, päivähoidon, koulun ja tukipalvelujen yhteistyön aloittamista heti, kun ensimmäiset onglemat ilmaantuvat. Vaikeuksissa olevat lapsiperheet tarvitsevat myös nykyistä merkittävästi systemaattisempaa ja voimaperäisempää tukea. 17
5. TERMIEN JA KÄSITTEIDEN KUVAUS Marja Hänninen Ehkäisevä lastensuojelu Lastensuojelun käsikirjassa (www.sosiaaliportti.fi) ehkäisevä lastensuojelu määritellään toiminnaksi, jossa edistetään ja turvataan lasten ja nuorten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan monissa kunnan peruspalveluissa; äitiysja lastenneuvolassa, muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuspalveluissa, aikuissosiaalityössä, vapaa ajan ja liikuntapalveluissa sekä nuorisotyössä. Ehkäisevää lastensuojelua on esimerkiksi perheelle tai lapselle annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Lapsi ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta voidaan vähentää havaitsemalla varhain lasten ja nuorten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvät ongelmatilanteet ja tarjoamalla jo peruspalveluissa perheille varhaista tukea niistä selviytymiseksi. Varsinainen perhe ja lapsikohtainen lastensuojelutyö alkaa useimmiten lastensuojeluilmoituksesta. Lastensuojelulain tavoitteena on ollut madaltaa ilmoituskynnystä ja lisäksi siinä on laajennettu niiden viranomaisten piiriä, joilla on ilmoitusvelvollisuus. Lain mukaan ilmoitusvelvollisuus syntyy, jos viranomaiset ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Viranomaisten lisäksi lastensuojeluilmoituksen voi tehdä yksityishenkilö. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on arvioitava onko syytä ryhtyä välittömiin toimiin, Seitsemän päivän aikana on päätettävä tehdäänkö lastensuojelutarpeen selvitys. Tarvittaessa ennakollisen lastensuojeluilmoituksen voi tehdä jo raskauden aikana. Lastensuojeluasia voi tulla vireille myös hakemuksesta, mutta sosiaalihuoltolain voimaantulon jälkeen perheen tukipyynnöt ohjautuvat sosiaalihuollon peruspalveluihin. Lastensuojelutarpeen selvitys (1.4.2015 alkaen palvelutarpeen arvio) Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksen aikana lapsi on lastensuojelun asiakkaana 1.4.2015 saakka. Sen jälkeen puhutaan palvelutarpeen arviosta eika lapsi ole lastensuojelun asiakkaana vielä silloin, kun vasta arvioidaan lastensuojelun tarvetta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Selvitys tehdään tilanteen edellyttämässä laajuudessa. Huolellisesti tehtyyn selvitykseen kuuluu aloitustapaaminen, jonka jälkeen kaikkia perheenjäseniä tavataan 2 4 kertaa. Selvitys päättyy yhteiseen lopputapaamiseen ja kirjalliseen yhteenvetoon yhteisestä työskentelystä. Selvityksen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sen aloittamisesta. Huoltajalle ja lapselle on ilmoitettava selvityksen valmistuttua, jatkuuko (tai sosiaalihuoltolain tultua voimaan, alkaako) lastensuojelun asiakkuus vai ei. 18
Avohuollon tukitoimet Avohuollon tukitoimiin on ryhdyttävä viipymättä, jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Tavoitteena on toteuttaa tukitoimet aina yhteistyössä lapsen ja hänen perheensä kanssa. Asiakassuunnitelma Laki velvoittaa tekemään lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle asiakassuunnitelman. Suunnitelma on tehtävä riippumatta siitä, onko lapsi asiakkaana avohuollossa, sijaishuollossa tai jälkihuollossa. Suunnitelma tehdään yhteistyössä lapsen, vanhempien ja muiden lapselle läheisten henkilöiden tai hänen kasvatuksestaan vastaavien tahojen kanssa. Suunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin työskentelyn kuluessa pyritään vaikuttamaan, lapsen ja perheen tuen tarve, palvelut ja tukitoimet, joilla tarpeeseen pyritään vastaamaan sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään saavuttamaan. Myös eriävät näkemykset on kirjattava suunnitelmaan. Suunnitelmaa on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Sijaishuollon asiakassuunnitelmaan kirjataan lisäksi, miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten ihmisten kanssa ja miten samalla otetaan huomioon lapsen edun vaatimalla tavalla tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Huostaan otetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi oma asiakassuunnitelma, ellei sitä ole pidettävä tarpeettomana. Sijoitus avohuollon tukitoimena Nykyinen lastensuojelulaki toi runsaasti tarkennuksia lapsen avohuollon sijoituksen säätelyyn. Lapsen sijoituksen tulee olla arvioivaa ja kuntouttavaa, ja se pitää toteuttaa pääsääntöisesti vanhemman kanssa. Lyhytaikaisesti lapsia voidaan sijoittaa myös yksin. Avohuollon sijoitukseen vaaditaan aina vanhempien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumus. Sijoituksen edellytyksenä on, että sijoitus on tarpeen lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi, lapsen kuntouttamiseksi tai lapsen huolenpidon järjestämiseksi huoltajan sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Sijoitus voidaan tehdä korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ja sen jatkamista on arvioitava kolmen kuukauden välein. Miltei poikkeuksetta lastensuojelun avohuollossa käytetään useita tukimuotoja samaan aikaan. Avohuollon työ on aina yhteistoimintaa monien muiden tahojen kanssa. Lastensuojelu tuottaa omana työnä vain osan näistä tukitoimista, osa niistä järjestetään yhdessä muiden kanssa, osaa lastensuojelu koordinoi ja osa tukitoimista hankitaan ostopalveluna. Kiireellinen sijoitus Jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen tarpeessa, hänet voidaan sijoittaa välittömästi perhe tai laitoshoitoon. Ennen sijoituspäätöksen tekoa on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan tai muun lapsen hoitajan mielipide asiasta. 19