Kasvisten laatujärjestelmät

Kasvisten laatujärjestelmät Loppuraportti 10.09.2014 Anne Piirainen, Sari Iivonen ja Katarina Lassheikki

Sisällys 1. Hankkeen tavoitteet... 2 2. Hankeosapuolet ja yhteistyö... 2 2.1 Hanketoimijat... 2 2.2 Sigill Kvalitetsystem Ab (SKAB)... 2 2.3 Ohjausryhmä... 2 3. Hankkeen vaiheet lyhyesti... 3 3.1 Moduuli 1: Standardin sisältöalueen määrittäminen ja standardin kirjoittaminen, ohjeistuksen (tukimateriaalin) tuottaminen... 3 3.2 Moduuli 2: Järjestelmän sääntöjen luonti... 9 3.3 Moduuli 3: Järjestelmän sertifiointimenettelyn luonti... 9 3.4 Moduuli 4: Järjestelmän koordinaattoriverkoston luonti... 10 3.5 Moduuli 5: Sertifiointielinten ja koordinaattorien koulutus... 11 3.6 Moduuli 6: Sertifiointielinten akkreditointimenettelyn luonti... 11 4. Tulokset ja niiden arviointi... 12 5. Jatkotoimet... 13 6. Loppuraportin tiivistelmä... 15 Liite 1. 19.3.2013 SKABin vierailun perusteella tehdyt johtopäätökset... 16 Liite 2. Moduuli 4: Esitys maakoordinaattorien ja aluekoordinaattorin tehtävistä... 20 Liite 3 Tiedotus... 23 1

1. Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena oli luoda valmius kaikille avoimen kasvisten alkutuotannon kolmannen osapuolen sertifioiman laatujärjestelmän käyttöönottamiseen. Hanke koostui kuudesta moduulista: Moduuli 1. Standardin sisältöalueen määrittäminen ja standardin kirjoittaminen, ohjeistuksen (tukimateriaalin) tuottaminen Moduuli 2. Järjestelmän sääntöjen luonti Moduuli 3. Järjestelmän sertifiointimenettelyn luonti Moduuli 4. Järjestelmän koordinaattoriverkoston luonti (Tuopro-hankkeeseen osa toteutuksesta) Moduuli 5. Sertifiointielinten ja koordinaattorien koulutus Moduuli 6. Sertifiointielinten akkreditointimenettelyn luonti 2. Hankeosapuolet ja yhteistyö 2.1 Hanketoimijat Hanketta hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hankekumppaneina olivat Puutarhaliitto ry ja Päivittäistavarakauppa ry. Puutarhaliiton vastuulla oli moduuli 1. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin vastuulla oli moduulit 2-6. Päivittäistavarakauppa ry antoi oman ja jäsenorganisaatioiden asiantuntemusta hankkeen käyttöön. 2.2 Sigill Kvalitetsystem Ab (SKAB) Hankkeen aikana tehtiin erityisesti moduuli 1 töiden osalta tiivistä yhteistyö ruotsalaisen SKAB:in kanssa. SKAB on ruotsalaisen Lantbrukarnas Riksförbundin (LRF) tytäryritys, joka on erikoistunut alkutuotannon ja pienten elintarvikejalostajien laatujärjestelmien kehitystyöhön. SKAB omistaa Svenskt Sigill-tavaramerkin ja sertifioidun IP laatujärjestelmän oikeudet ja hallinnoi IP-sertifiointeja. 2.3 Ohjausryhmä Ohjausryhmän jäseneksi kutsuttiin edustajia kasvisketjun eri vaiheista. Ohjausryhmän jäsenet ja varajäsenet olivat: Jyrki Jalkanen, pj, Kotimaiset Kasvikset ry:n, Juha-Pekka Vieno McDonald s Suomi (varalla Stiina Rasimus-Sahari), Minna Allonen FreshServant Oy, Erkki Särkelä Patu-Palvelutukkurit Oy, Nina Holmlud Svenska Trädgårdsförbundet r.f. ja Seija Ahonen-Siivola MMM. Ohjausryhmä kokoontui kuusi kertaa hankkeen kestoaikana ja vielä yhden kerran sähköpostikokouksena hankkeen päättymisen jälkeen. Ohjausryhmän jäsenet antoivat arvokasta panostusta hankkeen eteenpäinviemiseksi. 2

3. Hankkeen vaiheet lyhyesti Hanke alkoi 1.1.2013 ja päättyi 31.6.2014. Yhteenveto hankkeen tapahtumista on alla. Hankkeen vaiheet käydään tarkemmin läpi moduuleittain toimenpiteiden toteutusjärjestyksessä. Moduuli 1: Laatutarhan ja IP-Sigill Frukt & grönt vertaisarviointi Moduuli 1: Neuvottelu Svensk Sigill Kvalitetsystem Ab:n kanssa 19.03.2013 Moduulit 1-6: Työpaja kasvisketjun toimijoille 17.04.2013 Moduulit 1, 2, 3 ja 6: ISO 9000-järjestelmän mukaiseen Johtavan arvioijan koulutukseen osallistuminen toukokuu 2013. Moduuli 1: SKABin konsultoiva vierailu Suomessa 10.06.2013 Moduulit 1 ja 5: IP Frukt & grönt-standardin suomenkielinen käännösluonnos elokuu 2013 Moduuli 1: Standardin ensimmäinen luonnos lausunnolla Moduuli 1: Tuoteturvallisuus konsultointi ja tukimateriaalityöstö SKAB:ssa 7.-8.10.2014 Moduuli 1: HACCP-kokous 18.11.2013 Moduuli 3: Sertifiointilaitosten haastattelut marraskuu 2013 Moduuli 1: Standardiehdotus 2 lausuntokierroksella, helmikuu 2014 Moduuli 1: Kenttätestaus pilottiauditointi Moduuli 2: Suomenkielinen käännösluonnos IPAllmänna villkor-säännöistä ja muutosehdotukset lokakuu 2013-huhtikuu 2014 Moduuli 1: Standardityökokous SKAB:ssa 14. -15.4.2014 Moduuli 4: Kansallisen koordinoinnin sopimusluonnos, toukokuu 2014 Moduuli 1: Standardin kolmas versio, kesäkuu 2014 Moduuli 2: Sääntöjen käännös kokonaisuudessaan kesäkuu 2014 Moduuli 5. Sertifiointikoulutus 3. -4.6.2014 Turussa pilottiauditointineen 3.1 Moduuli 1: Standardin sisältöalueen määrittäminen ja standardin kirjoittaminen, ohjeistuksen (tukimateriaalin) tuottaminen Laatutarhan ja IP-Sigill Frukt & grönt vertaisarviointi Moduuli 1:n ensimmäinen tehtäväkokonaisuus oli selvittää voiko Laatutarha-ohjeisto muodostaa kolmannen osapuolen auditoiman sertifiointijärjestelmän perustan. Vertailemalla Laatutarha-ohjeistoa sitä lähimpänä olevaan sertifiointijärjestelmän standardiin, eli IP Sigill Frukt & grönt standardiin, muodostettiin käsitys Laatutarha-ohjeiston sertifiointikelpoisuudesta ja haettiin mallia standardityölle. Vertailu IP-Sigill versus Laatutarha: 3

Laatutarhassa on 50 tarkastuspistettä jotka puuttuvat IP Sigillistä; o näistä noin puolet on vapaaehtoisia ja liittyvät yrityksen kehittämiseen ja työvoiman vastuulliseen käyttöön. IP Sigillissä on 42 kohtaa jotka puuttuvat Laatutarhasta; o näistä noin puolet on sellaisia, että niiden soveltaminen ei aiheuttaisi merkittävää muutosta suomalaisten viljelmien nykykäytäntöihin. o kaksi kohtaa on haasteellisia, mutta vapaaehtoisia tarkastuspisteitä. o seitsemän tarkastuspistettä eivät ole relevantteja Suomen oloissa. Johtopäätökset: o Laatutarha toimii ohjeistona neuvonnallisille auditoinneille, mutta laaja-alaisuutensa takia auditointi on haasteellista ja erittäin työlästä. Auditointi edellyttää myös auditoijalta erittäin syvää asiantuntemusta. Laatutarhaohjeiston saattaminen sertifiointistandardiksi edellyttäisi sen perusteellista uudistamista. o Sertifiointistandardi IP Sigill Frukt & grönt painottuu vahvasti integroituun tuotantoon, huomioiden myös tuoteturvallisuuden varmentamisen. Se sisältää joukon tarkastuspisteitä, joiden soveltaminen Suomen oloissa olisi hankalaa ja aiheuttaisi viranomaisvaatimusten eroavuudesta johtuvia tulkintaongelmia maiden välillä. o IP Sigill Frukt & grönt standardin selkeä rakenne, pohjoinen ulottuvuus, tuttu arvopohja ja täsmällisesti muotoillut tarkastuspisteet tarjoavat hyvät lähtökohdat standardin rakentamiselle kasvisten alkutuotannolle Suomessa. Neuvottelu Svensk Sigill Kvalitetsystem Ab:n kanssa 19.03.2013 Puutarhaliiton, Ruralia-instituutin ja PTY:n (omalla kustannuksella) hanketoimijat sekä yksi ohjausryhmän jäsen (omalla kustannuksella) vierailivat SKABissa Ruotsissa 19.3.2013. Vierailun tavoitteena oli saada sekä tutustua paremmin IP-Sigill-järjestelmään ja saada käytännönläheistä tietoa SKABin kokemuksista kolmannen osapuolen auditoiman laatujärjestelmän rakentamisessa ja ylläpitämisessä. SKAB oli jo pitkään tuonut esille toiveen pohjoismaisesta yhteistyöstä standardien kehittämisen osalta, jotta: 1. kaupan ja sidosryhmien tarpeet tulisi huomioitua ja 2. ollakseen vahvempi osapuoli suhteessa kansainvälisiin standardeihin. Vierailun aikana virisi ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä pohjoismaisen perussertifioinnin aikaansaamiseksi kasvissektorille. IP-sertifiointijärjestelmästä nimittäin puuttui perussertifiointitaso kasvisten alkutuotannolle ja perussertifioinnille todettiin olevan kysyntää myös Ruotsissa. Ajatus pohjoismaisesta tuoteturvallisuuden varmentamiseen keskittyvästä perussertifoinnista päätettiin viedä tulossa olevan työpajan yhdeksi tarkasteluvaihtoehdoksi. Mikäli sidosryhmät näkisivät pohjoismaisen järjestelmän varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, tulisi sen kehittäminen hankkeen suuntaviivaksi jatkossa. Moduulit 1-6: Työpaja kasvisketjun toimijoille 17.4.2013 Hankkeen alkuvaiheessa järjestettiin työpaja kasvisketjun eri toimijoille. Työpaja pidettiin 17.4.2013 Helsingissä. Työpajassa pidettiin lyhyt alustus kasvisten laatujärjestelmistä ja eri strategiavaihtoehdoista kolmannen osapuolen sertifiointiin perustuvassa järjestelmässä. Työpajan perusteella valittiin strategiaksi yhteistyö ruotsalaisen SKABin kanssa. Työpajaan osallistui yhteensä 19 henkilöä. 4

Työpajassa lähtökohdat standardityölle kirkastuivat: Tavoitteena on asiakasta tyydyttävä, mahdollisimman kustannustehokas ja yrittäjää motivoiva laadunhallintajärjestelmä. Tuoteturvallisuuden varmistamisessa perustana käytetään Codex alimentarius-standardia Kolmannen osapuolen sertifioinnin toteutuksessa on syytä noudattaa kansainvälisesti hyväksyttäviä yleisiä ehtoja. Standardi laaditaan kasvisten alkutuotannolle. Mahdollisten synergiaetujen saavuttamiseksi tulee tutkia tarkasti sekä yhteistyömahdollisuudet Sigill Kvalitetssystem AB:n kanssa että heidän omistamansa IP-Sigill standardin hyödyntämismahdollisuudet. Omavalvonnan vahvistamista pidettiin tärkeänä. Standardiin liittyviä riskinarviointeja, dokumentointeja ja auditointeja halutaan tehtävän nykyistä useammin. SKABin konsultoiva vierailu Suomessa 10.6.2013 Konsultoivan vierailun tarkoituksena oli: 1. selvittää laadunvarmennuksen kohderyhmät, 2. tutkia mahdollisuudet luoda yhteinen pohjoismainen tuoteturvallisuusstandardi, sekä 3. selvittää mitkä ovat sertifiointijärjestelmän tarpeelliset tukitoimet ja jatkokehitystyötarpeet. Vierailuun osallistuivat edustajat SKAB:sta sekä hanketyöryhmän edustajat. Keskustelu tuotti runsaasti evästyksiä pohjoismaisen perussertifioinnin kehittämistyölle. Yhteiset intressit täsmentyivät ja kehitysprojektille saatiin selvä työnjako ja etenemismalli. Sertifioinnin kansallinen koordinointi ja käyttöönottoon liittyvät kysymykset käsiteltiin alustavasti. Lisäksi ideoitiin pohjoismaista HACCP-työryhmän perustamista tuoteturvallisuuskysymyksien pohdintaan ja sovittiin tuoteturvallisuuskonsultaatio ja viljelijätukimateriaalin työstöpäivä syksylle. Moduulit 1 ja 5 IP Frukt & grönt suomenkielinen käännös Työn vauhdittamiseksi tilattiin alkusyksyllä 2013 IP Frukt & grönt standardin suomenkielinen käännös. Tämä antoi hyvän lähtökohdan työlle ja helpotti kommentointia. Perussertifiointistandardin tarkentuessa uudet tarkastuspistekäännöstarpeet hoidettiin kuitenkin hanketyöntekijöiden toimesta. Standardin ensimmäinen luonnos lausunnolla Pohjoismaisen perusstandardin ensimmäinen luonnos lähetettiin elokuun lopulla lausunnolle. Samassa yhteydessä rakennettiin www.puutarhaliitto.fi sivustolle oma sivu hankkeen tuotoksille. Myös lausunnolla oleva standardiluonnos julkistettiin siellä. Lausuntojakelussa oli noin 100 elintarvikeketjun toimijaa, mukaan lukien myös kaikki työpajaan osallistuneet henkilöt. Kommentteja tuli erityisesti standardin rakenteesta, joka koettiin sekavaksi sekä jonkin verran myös tarkentavia kysymyksiä ja huomioita. Lähtökohtaisesti suhtauduttiin rakentavasti uuteen standardiluonnokseen. Tuoteturvallisuus konsultointi ja tukimateriaalityöstö SKAB:ssa lokakuussa 2014 Lokakuussa Katarina Lassheikki osallistui riskiarvioinnin perehdytykseen. Samassa yhteydessä käytiin perusteellisesti läpi HACCP periaatteiden soveltaminen tuoteturvallisuuden varmentamisessa alkutuotantoyrityksessä. Myös tukimateriaaliin tehtävät päivitykset ja muutokset käsiteltiin. Tarkastuspisteisiin liittyvät tulkintavaikeudet, johtuen erilaisista viranomaisvaatimuksista Ruotsissa ja Suomessa, pyrittiin poistamaan tarkentamalla ja kohdistamalla tarkastuspisteiden vaatimukset eri maissa. 5

Ensimmäiseen luonnokseen saatuja kommentteja käsiteltiin perusteellisesti ja standardin rakenne ryhdyttiin selkeyttämään. Lisäksi neuvoteltiin sertifiointijärjestelmän kansallisesta koordinointimallista ja hinnoitteluperusteista. HACCP-kokous 18.11.2013 PTY kutsui koolle HACCP-tiimin 18.11.2013. Kokouksessa oli hanketyöryhmän lisäksi edustettuna Fresh Servant Oy, Ruokakesko Oy, Tuko Logistics Oy, Lidl Suomi Ky, SOK, McDonald s Oy Finland, sekä SKAB. Aamupäivänä käytiin perusteellisesti läpi syyt pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä akkreditointiin ja sertifiointiin liittyvät rakenteelliset vaatimukset. Iltapäivänä käsiteltiin osallistujien esille tuomia kysymyksiä. Pääsääntöisesti suhtauduttiin erittäin myönteisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön ja vaikutti siltä että valittu tie on oikea ja kustannustehokkain. HACCP kokous todettiin tarpeelliseksi ja uusi tilaisuus sovittiin maaliskuulle 2014. Tilaisuuteen kutsutut muut pohjoismaiden edustajat eivät päässeet osallistumaan tilaisuuteen mikä myös saattaa kuvastaa, että he ovat vielä odottavalla kannalla yhteispohjoismaisen perusstandardin osalta. Standardiehdotus 2 lausuntokierroksella Toinen standardiluonnos lähetettiin lausunnolle helmikuun lopulla 2014. Lausuntopyynnössä pyydettiin ottamaan kantaa seuraaviin kysymyksiin: Onko standardiehdotuksen tarkistuspisteiden vaatimustaso mielestäsi kohdallaan? Mitä tarkistuspisteitä voisi jättää pois tai mitä pitäisi tuoda siihen lisää ja millä perustein? Mahdollisia muita huomioita standardista? Tässä toisessa standardiversiossa oli paitsi tarkennettu useita tarkastuspisteitä myös huomioitu toivomus selkeämmästä rakenteesta ja lisäksi oli kytketty mukaan laaja valikoima viljelijätukimateriaalia ja työpohjia. Standardin tarkastuspisteet ryhmiteltiin lukuihin, joiden numerointi mukailee pääpiirteissään SKAB:n tuottamaa yleistä prosessikaaviota (alla). Tämä yleinen prosessikaavio on periaatteessa sovellettavissa kaikkiin puutarha-alan alkutuotantoyrityksiin: marjan-, hedelmän-, vihannesten-, juuresten- sekä myös perunantuotantoyrityksiin. Standardin tarkastuspisteiden avulla varmistetaan hyvä tuoteturvallisuus eri tuotantovaiheissa, ottaen huomioon sekä tuotantopaikat ja työvaiheet että tuotantopanosten käytön. 6

Standardin tarkastuspisteiden pääryhmittely: 1. Tuotantopaikka 2. Kasvuston perustaminen ja viljelytoimet 3. Sadonkorjuu 4. Sadonkorjuun jälkeiset toimet 5. Jäljitettävyys ja tuotteiden merkintä 6. Perusedellytykset tuoteturvallisuudelle 7. Omavalvonta Kenttätestaus pilottiauditointi 17.3.2014 Maaliskuussa 2014 Lassheikki, Skogster ja Vilander suorittivat yhdessä riskiarviointityökalujen kenttätestauksen Jenni Tuomolan avomaavihannesyrityksessä. Kenttätestaus oli erittäin tarpeellinen. Kävi selväksi, että riskiarviointiin tarkoitettu tukimateriaali on tiivistettävä ja riskiarviointiprosessi on selkiytettävä. Turhautumista aiheutti monessa eri kohtaa toistuvat lähes samat kysymyksenasettelut ja hajanainen tarkasteltava asiakokonaisuus. Standardityökokous SKAB:ssa 14. -15.4.2014 Piirainen ja Lassheikki osallistuivat huhtikuussa työkokoukseen jossa tarkasteltiin standardikohdat, viimeisteltiin tukimateriaali ja pohdittiin miten kenttätestauksen kokemukset voidaan ottaa huomioon riskinarvioinnissa. Päädyttiin kytkemään riskinarviointi osaksi yrityksen johtojärjestelmän sisäistä arviointia. Riskinarviointityökalujen määrä supistettiin ja kenttätestauksessa epäselviksi osoittautuneita kysymyksiä tarkennettiin. Lisäksi käsiteltiin vaihtoehtoisia perussertifioinnin menettelyjä ja kansallista koordinointia. 7

Työkokouksessa todettiin välttämättömäksi IP-Livsmedel -standardin kääntäminen suomen kielelle, sillä pakkaamojen auditointi tehdään IP-Livsmedel standardin mukaisesti. IP-Livsmedel soveltuu myös pienille ja keskisuurille elintarvikejatkojalostusta harjoittaville yrityksille. Käännös päätettiin toteuttaa modulissa 2, sillä standardi sisältää myös sen soveltamissääntöjä. Moduuli 1 ja 4: Kansallisen koordinoinnin malli, toukokuu 2014 Ensimmäinen sopimusluonnos kansallisen koordinoijan tehtävän hoidosta annettiin SKAB:n toimesta toukokuussa. Malli perustuu hankkeen aikana käytyihin keskusteluihin. Standardin kolmas versio Standardin kolmas ja lähes lopullinen versio valmistui kesäkuun alussa sertifiointikoulutustilaisuuteen Turussa. Sitä ei enää lähetetty lausunnolle vaan sitä julkaistiin hankkeen verkkosivuille ja käytettiin sertifiointikoulutusmateriaalina. Tärkeimmät standardimuutokset kohdistuivat lukuun 7. Omavalvonta. Pilottiauditoinnissa oli todettu tarpeelliseksi kiteyttää riskinarvioinnit selkeäksi kokonaisuudeksi ja myös selkeyttää siihen tarkoitettu viljelijätukimateriaali. Tämä tehtiin sisällyttämällä riskinarviointi johtojärjestelmän sisäisen arvioinnin vaiheisiin. Sertifiointikoulutuksessa ja siihen liittyvässä auditoinnissa todettiin ratkaisu toimivaksi ja selkeäksi. 8

3.2 Moduuli 2: Järjestelmän sääntöjen luonti SKABilla oli järjestelmän säännöt vuodelta 2011, jotka uudistettiin vuoden 2014 alusta. Uudistuksessa ei ollut vielä huomioitu uutta pohjoismaista kasvisten perusstandardia. Hankkeessa käännettiin säännöt ja tehtiin ehdotuksia tarvittaviin kohtiin. SKAB laatii sääntöihin muutoksia. Muutokset valmistuivat hankkeen päättymisen jälkeen. Suomenkieliset Yleiset säännöt 2014: 1 ovat ladattavissa Puutarhaliitto ry:n sivuilta. Sääntömuutosten hyväksymisen jälkeen tulevat muokatut säännöt Puutarhaliitto ry:n sivuille. Sääntöjen ensimmäinen käännösluonnos ehdotuksin muutostarpeista Yleisten sääntöjen käännösluonnos muutosehdotuksineen, johon ei sisällytetty maidon tai lihantuotantoa, oli valmiina huhtikuussa 2014. Käännöstyö oli aloitettu vanhoilla säännöillä (voimassa 1.12.2011 alkaen), ja käännöstä jouduttiin korjaamaan uusien sääntöjen mukaisiksi (voimaan 1.1.2014). SKAB kävi ehdotetut muutokset läpi ja teki niihin vastaehdotukset toukokuussa 2014. SKAB on laittanut uuden sääntöluonnoksen lausuntokierrokselle kesän 2014 aikana. Tavoitteena on, että uudistetut säännöt astuvat voimaan 1.1.2015. Kansallisen koordinaattorin tehtävät on viety sopimuspohjalle, niitä ei määritellä osana varsinaisia sääntöjä kuten ehdotuksemme oli. Sääntöihin sitomaton sopimus koordinaattorin ja SKABin välillä on joustavampi. Sopimusmallia ei ole vielä laadittu SKAB:n toimesta. IP-Livsmedel-käännös suomeksi IP-Livsmedel-standardin kääntämiseksi pyydettiin tarjoukset kolmelta käännöspalveluja tarjoavalta yritykseltä. Edullisimman tarjouksen teki Pikakääntäjät. Pikakääntäjien palvelu osoittautui ripeäksi ja laadukkaaksi erityisosaamista vaativassa käännöstyössä. Käännöstyö oli valmis kesäkuun alussa. IP- Livsmedel-käännös on ladattavissa Puutarhaliitto ry:n sivuilta. Linkki xxxxxx (ohrylle liitteenä, ei ole vielä www-sivuilla). IP-Livsmedelin käyttöönoton koordinointi on osa tulevan maakoordinaattorin tehtäviä. Sääntöjen käännös kokonaisuudessaan valmis kesäkuussa 2014 1.1.2014 voimaanastuneiden sääntöjen kielentarkastus ja puuttuvien osien käännös tilattiin IP-Livsmedelstandardin käännöstyön kilpailutuksen perusteella ostopalveluna Pikakääntäjät Oy:ltä. Säännöt ovat uudistuneet hankkeen aikana, joten osittainen uusi kääntäminen oli tarpeen. Aiemmin työstetyt säännöt olivat astuneet voimaan 1.12.2011. 3.3 Moduuli 3: Järjestelmän sertifiointimenettelyn luonti Anne Piirainen Ruralia-instituutista ja Katarina Lassheikki Puutarhaliitto ry:stä osallistuivat toukokuussa 2013 viisipäiväiseen Johtavan arvioijan koulutukseen Vantaalla (järjestäjänä Bureau veritas). Koulutuksen avulla saatiin syvällisempi käsitys siitä, minkälaiset vaatimukset sertifiointilaitoksen on täytettävä auditoijien ja johtavien auditoijien osalta sekä miten auditointiprosessi suunnitellaan ja viedään läpi. IP-Sigill järjestelmän mukaisesti sertifioivalta sertifiointilaitokselta edellytetään ISO 17065 mukaista tuotesertifioinnin akkreditointia. Sertifiointilaitoksella on oltava elintarvikesektorin sertifiointikokemuksen ja pätevyyden omaava johtava arvioija. FINASin rekisterihaun mukaan Suomessa toimivista sertifiointilaitoksista kolmella on ISO 17065 (tai sitä edeltävän standardin ISO 45011) mukainen akkreditointi ja elintarvikealan sertifiointipalvelu. Hankkeessa tiedusteltiin sähköpostitse näiltä kolmelta sertifiointilaitokselta heidän kiinnostustaan uuden järjestelmän sertifioijaksi. Määräaikaan mennessä saatiin vastaus kahdelta laitokselta. Sertifiointilaitosten edustajien kanssa sovittiin tapaamisesta marraskuussa 2013. Annetuilla oletustiedoilla vain yksi ilmaisi suoraan olevansa kiinnostunut tarjoamaan 9

sertifiointipalvelua. Sertifiointipalvelusta keskusteltiin myös Laatuvarma ry:n kanssa, jolla ei ole tällä hetkellä akkreditointia tuotesertifiointiin. Sertifiointilaitosten haastattelut marraskuu 2013 Sertifiointilaitosten haastattelut sovittiin tehtäväksi Helsingissä ja Espoossa, sekä Laatuvarma ry:n haastattelu Vantaalla. Ensimmäinen haastattelu oli suuressa kansainvälisessä sertifiointilaitoksessa, jonka Suomen toimistolla ei ole tällä hetkellä maataloussertifiointia. Eräitä viennin kannalta välttämättömiä tarkastuksia he tekevät tilauksesta. Heillä ei ole kuitenkaan tällä hetkellä maatalousalan asiantuntijaa sertifiointipalveluissa. Mikäli sertifioinnille olisi riittävä asiakaskunta, voisivat he olla kiinnostuneita, mutta päätökset tekee johto, jolla on päämiehen asettamat tiukat tulostavoitteet. Toisen haastatteluun halukkaan laitoksen elintarvikesertifioinneista vastaava asiantuntija oli ehtinyt muodostaa kannan sertifiointipalvelujen tarjoamisesta etukäteen annetuilla tiedoilla. Tämän mukaan he olisivat valmiita ottamaan palvelun valikoimiinsa ja olisivat valmiita investoimaan auditoijien koulutukseen. Heidän toimintansa vaikutti ketterämmältä kuin isomman sertifiointilaitoksen toiminta. Laatuvarman kanssa käytiin keskustelu heidän kiinnostuksestaan uuden järjestelmän auditointeihin. Laatuvarman ongelmana on se, että heillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista akkreditointia, joten toiminnan ylösajamiseen menisi aikaa. Heidän tulisi selvittää mahdollisuuksia toimia ainakin alkuvaiheessa jonkun ruotsalaisen sertifiointilaitoksen alihankkijana, eli mahdollisuudesta tehdä auditointeja freelancerauditoijana ruotsalaisen sertifiointilaitoksen nimissä. Tälle vaihtoehdolle ei ole laskettu hintaa, koska vielä ei oltu riittävän pitkällä jotta luotettava hinnoittelu olisi ollut mahdollista. Tämän vaihtoehdon mahdollinen jatkoselvittely jää seuraavalle hankkeelle. 3.4 Moduuli 4: Järjestelmän koordinaattoriverkoston luonti Hankkeen suunnitteluvaiheessa oli tavoitteena luoda Suomeen koordinaattoriverkosto, joka olisi yrityksen ensisijainen kontakti järjestelmään liittymisessä ja auditointien järjestämisessä sekä laskutuksissa. Tämä ajatus kehittyi hanketyön edetessä. Hankkeessa luonnosteltiin myös kansallisen koordinaattorin sopimusmallia, mutta vastuu siitä on jatkossa SKAB:lla. Viimeisin ehdotus on, että alkuvaiheessa suomalaisia yrityksiä palvelisi ainoastaan maakoordinaattori/kansallinen koordinaattori, johon yritykset ovat yhteydessä järjestelmään liittyvissä asioissa. Maakoordinaattori hoitaisi yhteydet sertifiointilaitoksiin ja SKABiin Ruotsiin ja vastaisi järjestelmän lokalisointiin liittyvistä kysymyksistä (esim. käännökset, paikallinen lainsäädäntö, sidosryhmäyhteistyö). Maakoordinaattorin tehtävää on tarjottu Puutarhaliitto ry:lle. Vaikka aluekoordinaattorimallin ensisijaisesti käyttöönotosta luovuttiin hanketyön edetessä, toteutettiin hankkeessa alukoordinaatioverkoston luontia yhteistyössä Tuorekasvisten turvallisuus (Tuopro) hankkeen kanssa. Tuopro-hanke on Maaseuturahaston rahoittama valtakunnallinen hanke, jossa keskitytään tuorekasveista aiheutuvien riskien pienentämiseen alkutuotannossa ja jatkojalostuksessa (linkki hankkeen esite-sivulle: http://www.helsinki.fi/maataloustieteet/tutkimus/agtek/proj/tuopro_esite_160712.pdf ). Ruralia-instituutti on koordinoinut Työpakettia 2 Mikkelin ammattikorkeakoulun ja ProAgrian ollessa osatoteuttajia. Hankkeessa on koulutettu neuvontajärjestöjen asiantuntijoita kasvisten alkutuotannon riskinarviointiin ja tuoteturvallisuusnäytteiden ottamiseen. Hankkeessa tuotetaan opas viljelijöille ja asiantuntijoille tuorekasvisten turvallisuudesta alkutuotannossa. Koulutus Koulutus on sisältänyt jaksot seuraavista kohdista: 10

Riskinarviointi Vesinäytteen otto Kasvinäytteen otto Koulutuspaketit ja opas raportoidaan Tuopron raportoinnissa hankkeen päättyessä. Tuopro-hankkeen koulutukseen osallistuvat asiantuntijat ovat mm. ammattilaisille suunnatun puutarhaneuvonnan asiantuntijoita. Aluekoordinaattoriverkoston mallia oli tarkoitus tarjota Tuoproon osallistuneille asiantuntijoille. Aluekoordinaattorimalli on otettu saksalaisesta QS-järjestelmästä. 3.5 Moduuli 5: Sertifiointielinten ja koordinaattorien koulutus Tuopro -yhteistyönä järjestettiin asiantuntijoille koulutusta, joka valmensi heitä tarjoamaan asiantuntijapalveluita alkutuotantoyrityksille. Hankkeen edetessä luovuttiin aluekoordinaattori-mallista SKABin toiveesta, joten asiantuntijat toimivat alkutuotantoyritysten valmentajina uuteen järjestelmään siirryttäessä. Verkkokoulutus toteutettiin ennen kasvisten Laatujärjestelmät -hankkeen alkamista ja materiaali on ollut verkossa asiantuntijoiden vapaasti käytettävissä koko ajan. Valmentajien (koordinaattorien) koulutus Tuopro-hankkeessa: Verkkokoulutus kasvisten laatujärjestelmistä ja riskinarvioinnista (GLOBALGAP) 30.11.2012 ja 11.12.2012 Näytteenottokoulutukset 23.-24.5.2013 ja 20.-21.8.2013 Laatujärjestelmä- ja riskinarviointikoulutukset (NIP) 22.5.2014 ja 26.6.2014 Sertifiointielinten ja asiantuntijoiden auditointikoulutus Kesäkuussa 2014 järjestettiin koulutus, johon osallistui henkilöitä sertifiointipalvelusta, Puutarhaliiton ja Ruralia-instituutin edustajat. Koulutus koostui yhden päivän teoriaosuudesta, jossa käytiin läpi järjestelmän sääntöjä ja standardin soveltamista sekä viljelijän tukimateriaalia. Toinen päivä oli kenttäkoulutusta standardin vaatimusten täyttymisen arvioinnista kasvihuonevihanneksia viljelevässä yrityksessä. Kouluttajana oli Sven Pettersson SKABista Ruotsista. Koulutus toteutettiin hankkeen ostopalveluna. 3.6 Moduuli 6: Sertifiointielinten akkreditointimenettelyn luonti Akkreditointimenettelyyn perehdyttiin standardikirjallisuuden ja puhelinhaastattelun kautta. Sertifiointilaitokset/sertifiointielimet ovat eri laatujärjestelmien sertifiointiin erikoistuneita organisaatioita. Ne voivat olla joko yhdessä maassa toimivia tai kansainvälisiä ketjuja. Sertifiointielinten pätevyysvaatimukset asetetaan kansainvälisissä ISO-standardeissa. Tämän lisäksi eri järjestelmät voivat asettaa omia lisävaatimuksia auditoijien pätevyydelle. Joko kansallinen akkreditointielin tai järjestelmän oikeuksien haltijan sijaintimaassa sijaitseva akkreditointielin todentaa sertifiointilaitoksen pätevyyden kunkin standardin sertifiointiin, ja valvoo sertifiontilaitoksen toimintaa tarkastuksin. Moduulissa 6 selvitettiin puhelinhaastatteluna FINASin akkreditointimenettelyä (Varpu Rantanen, FINAS). Akkreditointielin voi tarkastaa järjestelmän standardin akkreditoitavuuden EA:n ohjeistuksen mukaisesti. Tämän jälkeen FINAS antaisi lausunnon standardin akkreditoitavuudesta. Mikäli standardi on sellaisenaan akkreditoitavissa, tai muutosten jälkeen, solmii standardin oikeuksien omistaja akkreditointisopimuksen akkreditointielimen kanssa. Tämän jälkeen sertifiointilaitokset, joilla on järjestelmän sääntöjen mukainen pätevyys, voivat hakea järjestelmän standardin sertifiointioikeuksia akkreditointielimeltä. Akkreditointielin tarkastaa sertifiointilaitoksen pätevyyden, ja myöntää sertifiointioikeudet kun pätevyydet ovat riittävät. Jatkossa akkreditointielin valvoo säännöllisesti sertifiointilaitoksen suorittamia auditointeja ja omavalvontaa kyseisen standardin osalta. 11

IP-Sigill-jäjestelmän akkreditoinnit tekee SWEDAC, Ruotsin kansallinen akkreditointielin. Kun Suomessa toimiva sertifiointilaitos hakee akkreditointia IP-Sigill-perussertifiointiin kasviksille, voi sertifiointilaitos pyytää akkreditointia ensin FINASilta, joka keskustelee SWEDACin kanssa voiko FINAS toimia SWEDACin akkreditoiman järjestelmän akkreditoijana Suomessa. 4. Tulokset ja niiden arviointi Hankkeen keskeisenä tuloksena on syntynyt tuoteturvallisuuden varmentamiseen keskittyvä perusstandardi ja sen käyttöönottoa tukeva tukimateriaali (työvaiheet on kuvattu yksityiskohtaisesti kappaleessa 2.1.) sekä järjestelmän käyttöönottoa Suomessa tukevat sääntö- ja toimijaverkostoehdotukset. Kolmannen osapuolen auditointiin/sertifiointiin perustuva järjestelmä on luotava kansainvälisesti sovittujen normien mukaisesti, jotta se täyttää kolmannen osapuolen riippumattomuuden vaatimukset. Normit on luotu kansainvälisessä yhteistyössä ISO-organisaation toimesta (The International Organization of Standardization ISO http://www.iso.org/iso/home.html ). Suomen standardisoimisliitto on ISO:n jäsen ( http://www.sfs.fi/ ). ISO on luonut normit akkreditoinneille ja sertifioinneille. Rakennettaessa kolmannen osapuolen sertifiointiin perustuvaa järjestelmää noudatetaan ISO -standardeja. Ruotsalaisen IP-Sigilljärjestelmän yleiset säännöt on rakennettu ISO-järjestelmän standardien mukaisesti, joten IP-Sigill-säännöt ovat mukautettavissa pienin muutoksin kansainvälisesti sovellettaviksi. Säännöissä käydään läpi mm. standardin soveltaminen, sertifiointimenettelyt, pätevyysvaatimukset ja sanktioinnit. Järjestelmän käyttöönottaminen Ruotsin ulkopuolella edellyttää sääntöihin lokalisointia tukevia muutoksia (esim. viittaukset lainsäädäntöön). IP-Sigill-säännöt eli IP Allmänna villkor-säännöt ovat tulleet voimaan 1.1.2014. Säännöt kattavat kaikki IP- Sigill järjestelmän voimassa olevat standardit. Tuleva standardi edellyttää sääntöihin muutoksia, jotta sekä uusi standardi että järjestelmän organisoituminen ja soveltaminen Suomessa ovat mahdollisia. Sääntöihin tehtiin muutosehdotuksia tarvittaviin kohtiin, jotka SKAB kävi läpi ja kommentoi ja teki sääntöihin lisäyksiä ja muutoksia, joita järjestelmän käyttöönotto Suomessa edellyttää. Uudistettavat säännöt ovat vielä valmisteltavana, mutta tulevat aikoinaan Puutarhaliiton www-sivuille. Tiivistelmä voimassa olevien sääntöjen keskeisistä kohdista kasvistuotannossa on myöhemmin ladattavissa Puutarhaliiton sivuilta (linkki, tiivistelmä tekeillä/anne P.). Suomen hankaluutena on ns. agrisertifointikulttuurin (maatalouden sertifiointipalvelut) puute. Suurimmassa osassa EU:ta luomusertifiointi on järjestetty siten, että tarkastuksen tekevät akkreditoidun sertifiointilaitoksen ammattiauditoijat. Luomusertifiointi muodostaa näin tärkeän selkärangan agrisertifioinneille monissa Euroopan maissa. Suomessa luomutarkastus on viranomaistoimintaa, joten sertifiointilaitoksilla ei ole niin sanottua perusasiakaskuntaa agrisertifioinnissa. Näin ollen uuden järjestelmän sertifiointi voi tulla huomattavan hinnakkaaksi kapeasta asiakassegmentistä johtuen. Pienen asiakasmäärän maksujen on katettava sertifiointilaitoksen investoinnit kyseessä olevaan. sertifiointipalveluun: akkreditointikustannukset, tarkastajien koulutus, sertifioinnin laadunvalvonta ja sisäiset tarkastukset, hallinnointi- ja johtamiskustannukset, lisäksi voittoakin pitäisi sertifiointilaitokselle jäädä. Hankkeen päättymisvaiheessa Suomessa toimivan sertifiointilaitoksen arvioima hinta sertifioinnille (n. 1500, suullinen tiedonanto) on liian korkea. Korkea hinta rajoittaisi liian paljon järjestelmän käyttöönottavien yritysten lukumäärää. Näin ollen tarvitaan kehittämistoimenpiteitä hinnanmuodostuksen kohtuullistamiseksi. SKABin IP-Sigill-järjestelmässä sertifiointi tapahtuu akkreditoidun sertifiointilaitoksen toimesta. Ruotsissa Akkreditoinnin hoitaa SWEDAC, joka on FINASia vastaava akkreditointielin Ruotsissa. Sertifiointilaitoksella, joka haluaa tehdä IP-Sigill-sertifiointeja, on oltava akkreditointi ISO 17065 mukaiseen tuotteen, prosessien ja palvelujen sertifiointiin (International Standard ISO/IEC FDIS 17065, Conformity assessment 12

Requirements for bodies certifying products, processes and services). Jotta sertifiointilaitos voi hakea ISO 17065 akkreditointia, on sen toiminnan oltava ISO 17020 standardin mukaisesti hyväksyttävässä kunnossa (international standard ISO/IEC 17020 General criteria for the operation of various types of bodies performing inspection). Ruotsissa toimiva sertifiointilaitos hakee akkreditointia IP-Sigill-standardin mukaiseen sertifiointiin SWEDACilta, joka on Ruotsin kansallinen akkreditointielin. SWEDAC tarkastaa laitoksen edellytykset tehdä IP-Sigill-järjestelmän mukaista sertifiointia. Mikäli edellytykset täyttyvät, SWEDAC myöntää akkreditoinnin, ja valvoo säännöllisesti laitoksen tekemiä auditointeja, sertifikaattien myöntöjä tai peruuttamisia sekä sisäistä laadunvalvontaa. Ruotsissa IP-Sigill akkreditoinnin omaavat sertifiointilaitokset löytyvät SWEDACin sivuilta: http://search.swedac.se/sv/ackrediteringar?s=ip-sigill. Kun Suomessa toimiva sertifiointilaitos hakee akkreditointia IP-perussertifiointiin kasviksille, voi sertifiointilaitos pyytää akkreditointia ensin FINASilta, joka keskustelee SWEDACin kanssa voiko FINAS toimia SWEDACin akkreditoiman järjestelmän akkreditoijana Suomessa. Hankesuunnitelmassa oli esitetty koordinaattoriverkostoa, jossa erikoiskasvineuvojat (asiantuntijat) muodostaisivat aluekoordinaattoriverkoston, jota pääkoordinaattori ohjaisi. Ruralian esitys oli että tämä pääkoordinaattori olisi maakoordinaattori, joka hoitaisi yhteydenpidot SKABin ja maakoordinaattorin välillä, vastaisi maksuliikenteen hoitamisesta, yhteydenpidosta sidosryhmiin ja aluekoordinaattoreihin. Puutarhaliiton ja Ruralian tapaamisessa huhtikuussa 2014 SKABin kanssa heidän esityksensä oli, että alkuvaiheessa toimisi ainoastaan maakoordinaattori. Siihen todettiin, että tämä on mahdollista, koska Puutarhaliitto hoitaa jo nyt n. 200:n Laatutarha-auditoinnin koordinoinnin vuosittain. Aluekoordinaattorin sijasta erikoiskasvineuvojat toimisivat yritysvalmentajina, sparraajina, järjestelmään liittyville maatilayrityksille. Tuopro-hankkeen järjestämän koulutuksen läpikäyneet neuvontajärjestöjen asiantuntijat voivat avustaa yritystä riskinarvioinneissa ja erilaisissa tuoteturvallisuusnäyttenotoissa ja näytteiden analyysitulosten tulkinnoissa sekä opastaa itsearvioinnissa. Hankkeessa testattiin standardin toimivuutta ja auditoinnin sujuvuutta. Hankkeen järjestämän kenttäkoulutuspäivän sisältönä oli pilottiauditointi, joka suoritettiin Oksasen puutarhalla Paattisissa. Siihen osallistuivat auditointikokelaat ja auditoinnin suoritti kokenut sertifiointiauditoija ja IP-Sigill järjestelmän kehittäjä Sven Pettersson SKAB:sta. Auditoidun yrityksen oma arvio auditoinnista ja standardin kolmannesta versiosta oli sangen myönteinen. Tärkeä parannusehdotus yrittäjältä oli standardin luvun 7. Omavalvonta siirtäminen standardin alkuun luvuksi nolla. Lisäksi nousi esille toivomus johdantotekstistä ja prosessikaavion liittämisestä standardin alkuun. Nämä muutokset vahvistaisivat entisestään standardin tuotantoprosessia myötäilevä rakenne. 5. Jatkotoimet Standardin lopullisen version laatii ja standardin jatkokehittelystä vastaa luonnollisesti jatkossa sen omistaja SKAB. Standardin virallistaminen Ruotsissa on kaavailtu elo-syyskuun vaihteeseen samoin maakoordinaattoritoiminnasta aiheutuvien muutosten hyväksyminen sertifioinnin yleisissä ehdoissa. Sertifioinnin käyttöönotto Suomessa edellyttää ainakin seuraavia työvaiheita ja kehityspanoksia: 1. Maakoordinaattorin ja SKAB:n välisen sopimuksen solmiminen. Maakoordinaattorin tehtäviin kuuluu toimia SKAB:n asiamiehenä kohdemaassa ja avustaa viljelijää järjestelmään liittymisessä, osallistua standardin jatkokehitystyöhön, vastata tiedotuksesta ja tukimateriaalin käännöstöistä kohdemaan kielellä sekä hoitaa järjestelmän hallinnointitehtäviä SKAB:n puolesta kohdemaassa. Hallintotehtäviin kuuluvat järjestelmämaksujen keruu, rekisterien ylläpito ja yhteydenpito sertifiointilaitoksiin. Mahdollinen maakoordinaattorin lisätehtävä on esimerkiksi kouluttajakoulutusten järjestäminen neuvojille. 2. Neuvottelut järjestelmäomistajan ja sertifiointilaitosten kanssa, sekä yhteistyösopimuksen solmiminen sertifiointilaitoksen kanssa. On sovittava sertifiointien hintataso, täsmennettävä tiedonkulku- ja raportointimenettelyt sekä auditoijien koulutustarve ja koulutusmenettelyt. 3. Järjestelmän markkinointi ja yrittäjien sekä kaupan mukaan rekrytointi. 13

4. Maksatus- ja raportointijärjestelmän luonti, asiakasrekisteri- ja koordinointipalvelujen tuottaminen 5. Auditoijavalmennuksien markkinointi ja auditoijakokelaiden rekrytointi. Hyvänä tavoitteena käyttöönottovaiheessa on kolme kaksikielistä (suomi ja ruotsi) ammattitaitoista auditoijaa. 6. Laatujärjestelmävalmennusta neuvojille (asiantuntijoille) ja viljelijöille, jossa pääpaino on tuoteturvallisuuden varmentaminen ja dokumentointi 7. Standardityöryhmän tiedonvaihtotilaisuudet, jossa mukana keskeiset kaupan edustajat, kasviksia käsittelevien laitosten edustaja, tuottajaedustaja sekä järjestelmän kansallinen edustaja. Tilaisuuksien tavoitteena on varmistaa sujuva järjestelmän käyttöönotto, järjestelmän käyttäjien sitouttaminen järjestelmään ja järjestelmän korkea laatu sekä sen edelleen kehittyminen. 8. Erinäiset järjestelmädokumentit, tiedotteet ja ohjeistukset tulevat tarvitsemaan suomennosta ja jatkotyöstämistä. 9. Asiakas- ja kuluttajavalistus, jotta järjestelmän täysimääräiset hyödyt voidaan saavuttaa sekä myös 10. sidosryhmätiedotusta järjestelmän käyttöönotosta 14

6. Loppuraportin tiivistelmä Kasvisten laatujärjestelmät hanke oli Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Puutarhaliitto ry:n ja Päivittäistavarakauppa ry:n yhdessä toteuttama hanke. Hankkeen tavoitteena oli luoda yhteistyössä kasvisketjun eri toimijoiden kanssa kolmannen osapuolen sertifiointiin perustuva kasvisten alkutuotannon laatujärjestelmä Suomeen. Hanke koostui kuudesta moduulista, joiden sisältöä ohjasi hankkeen tavoitteeksi noussut pohjoismaisen perussertifiointistandardin luominen yhteistyössä SKAB:n kanssa. Hankkeen alkuvaiheessa vierailtiin tutustumassa Svenskt Sigill-järjestelmään Sigill Kvalitetsystem Ab:ssä Ruotsissa. Vierailun perusteella päädyttiin ehdottamaan tiivistä yhteistyötä SKAB:n kanssa yhtenä vaihtoehtona kasvisketjun toimijoille järjestetyssä työpajassa. Huhtikuussa 2013 pidetyssä työpajassa kasvisketjun toimijat näyttivät vihreää valoa yhteistyölle ruotsalaisten kanssa. Puutarhaliitto vertaisarvioi standardit ja laati yhteenvedon Laatutarhan ja IP-Sigill Frukt&grön standardien eroista. Tältä pohjalta lähdettiin rakentamaan uutta perusstandardia. Perusstandardista oli standardiluonnokset 1 ja 2 lausuntokierroksilla, 3. standardiversio valmistui kesäkuun sertifioijakoulutukseen. Standardin varsinainen julkaisemisajankohta jää hankkeen päättymisen jälkeiseen aikaan. Sääntöjen 1. käännösluonnos muutosehdotuksineen annettiin kommentoitavaksi SKABiin. Muutosehdotukset käsiteltiin ja niiden perusteella SKAB luonnosteli omat muutoksensa, joko hyläten tai muuttaen ehdotuksia. SKAB:n lausunnolla olleessa sääntöluonnoksessa on huomioitu kasvisten pohjoismainen perussertifiointitaso. Säännöt tulevat voimaan 1.1.2015, mikäli suurempia muutostarpeita ei enää ilmene. Maakoordinaattorin tehtävät jäävät sisällytettäviksi SKAB:n ja maakoordinaattorin väliseen sopimukseen eikä niitä viedä osaksi sääntöjä, sillä se edellyttäisi myös koordinaattorin auditoimista. Aluekoordinaattorisuunnitelmasta luovuttiin tässä vaiheessa. Aluekoordinaattorin tehtävien sijaan neuvonnan asiantuntijat toimivat valmentajina uuteen järjestelmään siirtyville yrityksille. Tuopro-hankkeen toimesta on asiantuntijoille järjestetty useita koulutustilaisuuksia sekä verkossa että lähi- ja etätapahtumina. Koulutusmateriaalia tuotetaan vielä vuoden 2014 loppuun. Kaksipäiväinen sertifiointikoulutus pidettiin kesäkuussa 2014. Koulutuksen piti Sven Pettersson SKAB:tä. Koulutusyrityksestä saatiin välittömästi arvokasta palautetta standardista ja tukimateriaalista. Akkreditoitavilla sertifiointilaitoksilla on oltava ISO/IEC FDIS 17065-standardin mukainen pätevyys tuotteiden, prosessien ja palvelujen sertifiointiin. Suomessa tällaisia sertifiointilaitoksia, joilla on myös elintarvikeketjun sertifiointia, oli FINASin tietokannan mukaan kolme. Jokaiselle laitettiin sähköpostikysely kiinnostuksesta uuden järjestelmän sertifiointia koskien. Määräaikaan mennessä saatiin vastaus kahdelta laitokselta, joita käytiin myös haastattelemassa. Lisäksi haastateltiin mahdollista alihankkijatoimijaa (akkreditoidulle ruotsalaiselle sertifiointilaitokselle/-laitoksille). Toinen haastatelluista sertifiointilaitoksista näytti haastatteluvaiheessa vihreää valoa uuden sertifiointipalvelun käyttöönotosta. Myös alihankkijatoimija ilmaisi kiinnostuksen sertifiointipalveluihin alihankintana. Uuden standardin jalkauttamiseksi tarvitaan jatkotoimenpiteitä, joita ovat mm. hallinnointiin, sertifiointien organisointiin, koulutuksiin, markkinointiin ja kuluttajavalistuksiin liittyviä toimenpiteitä. 15

Liite 1. 19.3.2013 SKABin vierailun perusteella tehdyt johtopäätökset Ehdotuksia LaatutarhaPLUS standardin laadinnan pohjaksi Puutarhaliitto ry Katarina Lassheikki ja Hanna Skogster + täydennyksiä Anne Piirainen 22.3.2013 IP Sigillin hyödyntäminen mahdollisimman pitkälle vaikuttaa perustellulta laadunhallintajärjestelmän kustannustehokkuuden varmistamiseksi IP Sigill on avoin standardi. Sitä voi ottaa sellaisenaan käyttöön. Esimerkiksi brändäyksestä (sirkkalehtimerkin liittämisestä) on kuitenkin neuvoteltava erikseen. Vertailu IP Sigill versus Laatutarha: Laatutarhassa on 50 kohtaa jotka puuttuvat IP Sigillistä; o noin puolet Laatutarhan kohdista jotka puuttuvat IP Sigillistä ovat vapaaehtoisia kohtia jotka liittyvät yrityksen kehittämiseen ja työvoiman vastuulliseen käyttöön o Haasteellisia IP Sigillin kohtia jotka puuttuvat Laatutarhasta on noin 15 ja näistä 2 ovat vapaaehtoisia ja 7 ovat sellaisia joita joko ruotsalaiset ovat itse harkinneet poistavansa tai jotka eivät ole relevantteja Suomessa IP Sigillissä on 42 kohtaa jotka puuttuvat Laatutarhasta; o noin puolet Laatutarhasta puuttuvista kohdista ovat sellaisia että niiden soveltaminen ei aiheuttaisi merkittävää muutosta suomalaisten viljelmien nykykäytäntöihin Yhteistyölle Sigill Kvalitetssystem AB:n kanssa on painavat perusteet. Heillä on erittäin pitkä kokemus laatujärjestelmän kehittämisestä, hyvä kansainvälinen tukiverkosto, pitkälle hioutuneet tukitoiminto, hallinnointi ja tietojärjestelmät, resursseja jatkokehittämistyöhön sekä suuri asiakaskunta (17 tuotestandardia, alkutuotannon muut sektorit ovat mukana). Koska meiltä puuttuu vielä järjestelmät alkutuotannon muilta sektoreilta, on tällä hankkeella todennäköisesti kasvisalaa laajempi vaikuttavuus jatkoa ajatellen. Pohjoismainen tarkastelukulma on perusteltua, rajoitetun kasvukauden ja kasvukaudet katkaisevan talven huomioiminen standardin sisällössä olisi näin mahdollista. Yleiset ehdot ovat ratkaisevan tärkeässä roolissa, tuotestandardin sisältö on toissijainen asia. Olipa tuotestandardi mikä vaan on seuraavat perusasiat oltava kunnossa: o Tuoteturvallisuuden varmistamisessa perustana tulee olla Codex alimentarius1 (IP Sigillissä tämä on huomioitu) o Kansainvälisesti hyväksyttävät yleiset ehdot kolmannen osapuolen sertifioinnin toteutuksesta on myös noudatettava (auditoijien pätevyysvaatimukset, sertifiointilaitokseen kohdistuvat vaatimukset, sertifioinnin ehdot, auditoinnin menettely) 1 Codex Alimentarius on kokoelma kansainvälisiä elintarvikealan standardeja, ohjeita ja muita vastaavia suosituksia. Codex Alimentarius komissio (CAC) on perustettu 1963 FAO:n ja WHO:n toimesta. Toiminnan keskeisenä tavoitteena on kuluttajan terveyden suojelu sekä oikeudenmukaiset käytännöt kansainvälisessä elintarvikekaupassa. Codex standardit ja muut tekstit perustuvat lähtökohtaisesti tieteelliseen arviointiin. Muita oikeutettuja tekijöitä voidaan ottaa päätöksenteossa tarvittaessa huomioon. Varovaisuusperiaatetta voidaan soveltaa osana riskinhallintaa. CAC hyväksyy uusien töiden aloittamisen, valmisteltavat tekstit käsittelyn eri vaiheissa sekä valmiit standardit ja muut tekstit. Codex tekstit valmistellaan CAC:ta avustavissa komiteoissa ja työryhmissä. Codex standardien merkitys kansainvälisessä elintarvikekaupassa on korostunut, koska niitä käytetään WTO sopimuksen ja erityisesti SPS sopimuksen puitteissa referenssistandardeina kauppariitoja ratkottaessa. MMM:n yhteydessä toimivan elintarvikeneuvottelukunnan yhtenä tehtävänä on toimia kansallisena Codex komiteana. Neuvottelukunnan pääsihteeri toimii Suomen Codex yhteyspisteenä. 16

Tuotestandardin LaatutarhaPLUS toteutusvaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi: Ehdotus 1: Tuoteturvallisuuden varmentamisen osalta meillä olisi yhteiset tarkastuspisteet IP Sigill standardin kanssa, (Suomessa epärelevantit tarkastuspisteet jätettäisiin kuitenkin pois) + Lisäksi valikoima kansallisia lisätarkastuspisteitä (kuten lakisääteiset ympäristö, energia, ja IPM osiot) + Lisäksi vapaaehtoiset standardia täydentävät lisäsertifioinnit (esimerkiksi liittyen ympäristövastuullisuuteen, yrityksen johtamiseen ja työvoiman vastuulliseen käyttöön, ) Plussat Suomen oloihin hyvin soveltuva Hyvin toteutettuna yrittäjän kannalta todennäköisesti motivoiva järjestelmä Mahdollisuus hyödyntää ruotsalaisten hallinnointijärjestelmän kokemukset Sopimuspohjainen (Suomessa vaikutusmahdollisuuksia standardin sisällön kehittämiseen, voisimme hyödyntää ruotsalaisten kokemukset kv yhteistyöstä standardin jatkokehittämisessä) Yhteistyö Sigillin kanssa olisi kiinteää, jolloin heidän arvokkaat kokemukset ovat käytössämme, ja kv kontaktiverkosto. Koordinaattorimalli olisi tässä mukana (Suomeen tarvitaan omat koordinaattorit). Todennäköisesti kustannustehokas Sertifiointiauditointien markkina alueena mahdollisesti Ruotsi & Suomi (onko realistista? ) realistinen, antaa mahdollisuudet suomen tuotannon lisäarvojen korostamiseen. Kustannusrakenne olisi todennäköisesti huomattavasti alhaisempi kuin vaihtoehdossa 4. Ajankohtaisista ruokakriiseistä ja ruokaturvallisuusasioista olisi helppo keskustella kollegoiden kanssa. Miinukset Ylläpito ja kehitystyö Suomen päässä on resursoitava, Suomeen tarvitaan omat koordinaattorit Kiinnostavuus yli maan rajojen tehtäville auditoinneille voi olla kyseenalainen Kustannukset lisääntyvät selvästi nykyiseen Laatutarhaan verrattuna Ehdotus 2: Otettaisiin käyttöön IP Sigill standardi sellaisenaan (vain Suomessa epärelevantit tarkastuspisteet jätettäisiin pois) + IP Sigillin vapaaehtoiset standardia täydentävät lisäsertifioinnit (esim ilmastosertifiointi) Plussat Kohdat lähestulkoon jo sellaisenaan toteutettavissa, muutos suhteellisen pieni Laatutarhaan verrattuna todennäköisesti kustannustehokkain vaihtoehto Suomen päässä lähinnä käännöstyöt, koulutukset ja auditointien koordinointityöt Miinukset Ei mene varmastikaan läpi tuottajien parissa. Suomi lisäarvoja ei pysty hyödyntämään. Vaikutusmahdollisuudet vähäiset, ollaan kokonaan riippuvaisia ruotsalaisten linjauksista ja heidän kehitystyöstä, oma kädenjälki puuttuisi lähes kokonaan Kustannukset lisääntyvät selvästi nykyiseen Laatutarhaan verrattuna 17

Ehdotus 3: Pohjoismaissa laadittaisiin yhteiset tarkastuspisteet liittyen tuoteturvallisuuden varmentamiseen (Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi) + Lisäksi kussakin maassa omat kansalliset lisätarkastuspisteet (lakisääteiset ympäristö, energia, ja IPM osiot) + Vapaaehtoiset lisäsertifioinnit (esim yrityksen johtamisen sertifikaatti, ilmastosertifiointi, ) Kasvisalan laatujärjestelmät hanke Plussat suuri markkina alue, todennäköisesti kustannustehokasta pohjoismainen yhteistyö tiivistyisi entisestään, yhdessä tuottajilla suuremmat vaikutusmahdollisuudet yhteistyö toisi lisää uskottavuutta standardiin, tuotannossa yhteinäinen arvopohja kaupan kannalta mahdollisesti kiinnostava(?) Miinukset byrokratia lisääntyisi mitä todennäköisimmin eteneminen oli hidasta (eri maissa on kovin erilainen tilanne ja kiireellisyys etenemisessä) kansallinen räätälöinti tässä vaihtoehdossa mahdollisesti vaikeampaa (mikä on käsittelyprosessi ja minkälainen päätöksentekojärjestelmä) Kustannukset lisääntyvät selvästi nykyiseen Laatutarhaan verrattuna Johtopäätös Tämän mallin aika on vasta myöhemmin. Pohjoismainen malli voisi olla pidemmän aikavälin strategia. Suomi versio voisi olla pilotti IP Sigillin muuttamisesta Pohjoismaiseksi/Euroopan pohjoisosan standardiksi.) Ehdotus 4: Laatutarhasta rakennetaan oma itsenäinen standardi joka täyttää Codex alimentarius tasoa, IP Sigill standardista riippumatta Plussat avoin standardi, joka käytännössä toimisi lähinnä vain kotimaan markkinoilla toteutus standardin osalta nopeaa päätösvalta omissa käsissä Miinukset hidas/työläs eteneminen sertifioinnin organisoinnin osalta erittäin pieni markkina alue, mahtaako kiinnostaa sertifiointilaitoksia? Auditoinnin hinta karkaa jos sertifioinnista ei synny aitoa kilpailua tuotannon volyymi, yrittäjien pieni määrä, ei riitä järjestelmän tukitoimintojen rahoittamiseen? Kustannukset lisääntyvät selvästi nykyiseen Laatutarhaan verrattuna, todennäköisesti nousevat edellisiä vaihtoehtoja kalliimmaksi koko kehitystyö kaatuu suomalaisten niskaan riittääkö resurssit? byrokratiataakka liian suuri? Miten varmistaa järjestelmän jatkokehitys ja järjestelmän uskottavuus ja kestävyys? Johtopäätökset 18

Kokonaan oma kansallinen järjestelmä on mahdollista vain, jos järjestelmälle saadaan riittävä tulorahoitus. Lindan mukaan HeVi puolen järjestelmällä täytyisi olla vähintään 800 1000 maksavaa asiakasta, jotta järjestelmän ylläpito olisi mahdollista. Nyt järjestelmän jäsenmaksua ei kerätä ollenkaan Laatutarhalle. Olisiko maksun kerääminen täysin mahdotonta? Missään muualla ei ole ilmaista järjestelmää käytössä (paitsi Norjassa, jossa valtio maksaa), vaan järjestelmään osallistujat maksavat jäsenmaksua, jolla osa järjestelmän ylläpitämisestä ja kehittämisestä aiheutuvista kustannuksista katetaan Saksassa kokonaisuudessaan. Kasvisalan laatujärjestelmät hanke Hinnat ja rahoituksen muodostus: IP Sigill hinnat vuonna 2013 Vuosittainen perusmaksu (maksetaan Sigill Kvalitetssystem AB:lle). Käytetään järjestelmän hallinnointiin, tietojärjestelmiin, kehittämistyöhön, tukimateriaalien tuottamiseen sekä koulutukseen. Perusmaksu on porrastettu yrityksen pinta alan mukaan: (Esim: avomaavihannestuotanto kasvihuonevihannestuotanto): Suuruusluokka 1: 341 + alv ( < 10 ha < 5 000 m2) Suuruusluokka 2: 538 + alv ( 10 ha 60 ha 5000 m2 15 000 m2) Suuruusluokka 3: 747 + alv ( 60 ha 140 ha 15 000 m2 25 000 m2) (Suuruusluokka 4: 1166 + alv (> 140 ha > 25 000 m2)) Auditointihinnat vaihtelee organisaatioittain: keskimäärin 3 000 SEK/v <=> 358 /v tilakäynti vuosi 1: 2500 4500 SEK sis matkakulut (300 540 ) itsearviointi vuosi 2: 1000 1500 SEK (119 ) IP Sigill vuotuinen kustannus keskisuurelle viljelijälle: perusmaksu + vuosittainen auditointi yhteensä: 896 /v + alv (sisältäen matkakulut) Suomessa yllä mainitut hinnat ovat ainoastaan suuntaa antavia ja todellinen hintataso Suomessa tulee mitä todennäköisimmin olemaan Ruotsin hintatasoa selvästi korkeampi johtuen järjestelmän pienestä kysynnästä ja myös kilpailun puuttumisesta näissä sertifioinneissa. On lisäksi otettava huomioon että suomalaiselle viljelijälle tulee myös maksettavaksi hallinnointipalkkio maakordinaattorille. Valistunut arvio sertifioinnin keskimääräiseksi kokonaiskustannukseksi yrittäjälle on kirjoitushetken tietojen pohjalta noin 1000 euroa/v + alv. Tämän lisäksi yrittäjälle jää kustannettavaksi oma työpanos, riskiarvioinnin pohjalta tehtävät mahdolliset analyysit, sekä mahdollisista valmennuksista aiheutuvat kustannukset. Toisaalta johtojärjestelmän käyttöönotto yrityksessä edistää markkinoille pääsyä, tuo toimintaan lisää sujuvuutta, parantaa riskinhallintaa ja pitkässä juoksussa mahdollisesti jopa kustannussäästöjä. Laatutarha auditointien hinta vuonna 2013: Hinta kaikille sama yrityksen koosta ja sijainnista riippumatta: 520 + tilakäyntimaksu + alv, joka 5. v Laatutarhan vuotuinen kustannus keskisuurelle viljelijälle: Keskimäärin 120 /v (sis. tilakäyntimaksun ja hallinnointimaksun) + alv Laatutarhan hinnoittelussa on edelleen melkoisia korotuspaineita (aidot matkakulut, valtionavun mahd poisjäänti järjestelmän kehittämistoiminnoissa (koulutukset, ohjeiston päivitykset, tukimateriaalin kehittäminen)) 19