Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy Asiakirjatyyppi Ympäristölupahakemus Päivämäärä 16.3.2011 Viite 82132932 TALVIVAARA SOTKAMO OY URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS
TALVIVAARA SOTKAMO OY URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS Päivämäärä 16.3.2011 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Riikka Tammivuori, Janne Kekkonen Eeva Ruokonen, Annika Hämäläinen Talvivaaran kaivoksen metallien talteenoton yhteyteen toteutettavan uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemus Viite 82132932 Ramboll Terveystie 2 15870 HOLLOLA T +358 20 755 7800 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS TIIVISTELMÄ Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristönsuojelulain mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Samalla haetaan lupaa aloittaa toiminta lupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kiinteäksi osaksi kaivoksen metallintuotantoprosessia. Laitosta tullaan käyttämään kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuoksessa epäpuhtautena esiintyvän uraanin erottamiseen liuoksesta. Tarkoitus on käsitellä koko metallintuotannon pääliuosmäärä, jonka virtaama nykytilanteessa on noin 1800 m 3 /h. Uraanin talteenotolla ei ole vaikutusta alueella nykyisin harjoitettavaan varsinaiseen kaivostoimintaan, kuten louhintamääriin tai kiviaineksen käsittelyyn. Uraanin talteenoton seurauksena kaivoksen kokonaisvedentarpeeseen tulee noin 8 % ja energiankulutukseen noin 7 % lisäys verrattuna vuoden 2010 kulutuslukuihin. Talteenotto toteutetaan käyttäen vakiintunutta ja yleisesti käytössä olevaa uuttomenetelmää. Uraanin talteenotossa käytettävät kemikaalit ovat osin samoja, joita kaivoksella jo nykyisinkin käytetään. Lisäksi uutossa tarvitaan myös joitakin kaivokselle uusia, mutta teollisuudessa yleisesti käytettyjä valmisteita. Uraanin talteenottolaitos tulee kaivoksen muun metallituotannon tapaan toimimaan jatkuvasti ja viikon jokaisena päivänä. Laitoksen tuotantomäärä tulee olemaan 350 500 tonnia uraania vuodessa. Vuosittaisesta tuotantomäärästä enintään 25 t on peräisin muualta tuotavasta uraanista. Uraanin talteenottolaitos työllistää suoraan noin 20 henkilöä, välillisesti noin 50 henkilöä ja lisäksi hanke tuo rakennusvaiheessa työtä usealle sadalle henkilölle. Uraanin talteenotto parantaa Talvivaaran metallituotteiden laatua, louhittavan malmin hyödyntämisen tehokkuutta ja nostaa siten koko kaivoksen liiketoiminnan kannattavuutta. Talteenottolaitoksesta ei normaalitilanteessa aiheudu puhdistettavien ilmanvaihdon poistohönkien lisäksi muita päästöjä ympäristöön. Ilmapäästöt puhdistetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisesti siten, ettei niistä aiheudu haittaa kaivosalueen ympäristössä. Uraanin talteenoton ympäristövaikutukset on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lainsäädännön mukaisesti. Yhteysviranomaisen antaman lausunnon mukaan uraanin talteenoton ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä kuin vaikutukset tilanteessa, jossa talteenottoa ei toteutettaisi.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1. YLEISET TIEDOT 1 1.1 Luvan hakijan tiedot 1 1.2 Luvitettava toiminta 1 1.3 Toiminnan aikataulu ja aloittaminen muutoksenhausta huolimatta 2 1.4 Sijainti ja liikennejärjestelyt 2 1.5 Sijaintipaikan ympäristön maankäyttö 2 1.6 Rajanaapurit ja muut asianosaiset 2 1.7 Kaavoitustilanne 3 1.7.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 3 1.7.2 Maakuntakaava 3 1.7.3 Yleiskaava 3 1.7.4 Asemakaava 3 1.8 Toimintaa koskevat muut luvat 3 1.8.1 Ydinenergialain mukainen lupa 3 1.8.2 Kemikaalilupa 3 1.8.3 Rakennuslupa 4 1.8.4 Uraanipuolituotteen kuljettamiseen liittyvät luvat 4 1.8.5 Euroopan atomienergiayhteisön valvonta 4 1.8.6 Säteilylain vaatimukset 4 1.9 Toimintaan liittyvät sopimukset 4 1.10 Ympäristövahinkovakuutus ja ympäristöjärjestelmä 4 2. YMPÄRISTÖN NYKYTILA 5 2.1 Talvivaaran ympäristön radiologinen tilanne 5 2.2 Maa- ja kallioperä 5 2.3 Pohjavesiolosuhteet ja pohjaveden laatu 6 2.4 Pintavedet ja vedenlaatu 6 2.4.1 Pintavesien ekologinen tila 7 2.4.2 Sedimentit 7 2.5 Ilmanlaatu 8 2.6 Melu ja tärinä 8 2.7 Luonnonolosuhteet 8 3. URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN TOIMINTA 9 3.1 Pääprosessiliuos ennen uraanin talteenottoa 9 3.1.1 Uraanin liukeneminen pääprosessiliuokseen 9 3.2 Uraanin talteenottoprosessi 9 3.2.1 Uutto ja takaisinuutto 10 3.2.2 Saostus, selkeytys ja suodatus 10 3.2.3 Kuivaus, pakkaus ja varastointi 10 3.2.4 Uraanipitoisuus eri prosessivaiheissa 11 3.3 Tuotteet ja tuotantomäärät 11 3.4 Toiminta-aika 11 3.5 Raaka-aineet 11 3.5.1 Pääraaka-aine 11 3.5.2 Muualta tuotavat uraanipitoiset raaka-aineet 11 3.6 Kemikaalit, niiden käyttö ja varastointi 12 3.6.1 Kemikaalien käyttö prosessissa 12 3.6.2 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n uraaniraaka-aineen valmistuksessa käytettävät kemikaalit 14 3.6.3 Kemikaalien varastointi 14 3.7 Uraanipuolituotteen ja kemikaalien kuljetukset 14 3.8 Veden ja energian kulutus 15 3.8.1 Energiatehokkuus 15 3.9 Uraanin talteenottolaitoksen vesi-, jätevesi- ja hulevesijärjestelyt 15
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 4. JÄTTEET, NIIDEN KÄSITTELY JA HYÖDYNTÄMINEN 16 5. PÄÄSTÖT JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN 17 5.1 Päästöt ilmaan ja päästöjen vähentäminen 17 5.1.1 Uraanipäästöt kaivokselta nykytilanteessa 17 5.1.2 Rikkivetypäästö uraanin talteenottolaitokselta 18 5.1.3 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) 18 5.1.4 Uraani 18 5.1.5 Puhdistuslaitteet 19 5.2 Päästöt veteen ja viemäriin sekä päästöjen vähentäminen 19 5.3 Melu 20 5.4 Muut päästöt 20 5.5 Päästöjen vähentämisen ristikkäisvaikutukset 20 5.6 Ehdotus päästöraja-arvoiksi 20 6. RISKIT, POIKKEUSTILANTEET JA NIIDEN HALLINTA 21 6.1 Prosessiliuos- tai kemikaalivuoto 21 6.2 Prosessihäiriö 21 6.3 Kuljetusonnettomuus 22 6.4 Tulipalo ja räjähdysvaara 22 6.5 Pesurien häiriö 22 6.6 Sähkökatko 23 7. PARAS KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TEKNIIKKA (BAT) 23 8. YMPÄRISTÖN KANNALTA PARAS KÄYTÄNTÖ (BEP) 24 9. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 25 9.1 Päästöjen vaikutus ilmanlaatuun 26 9.2 Päästöjen vaikutus pintavesiin 26 9.3 Päästöjen vaikutus maaperään ja pohjaveteen 27 9.4 Päästöjen vaikutus ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen 27 9.5 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin 27 9.6 Vaikutus maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön 27 9.7 Vaikutukset kaivoksen sulkemistoimenpiteisiin ja sulkemisen jälkeen 28 10. TARKKAILU JA RAPORTOINTI 28 10.1 Käyttötarkkailu 28 10.2 Päästötarkkailu 29 10.2.1 Päästöt ilmaan 29 10.2.2 Päästöt vesistöön 29 10.2.3 Säteily 29 10.2.4 Jätteiden laatu 29 10.3 Vaikutustarkkailu 29 10.3.1 Vaikutukset ilmanlaatuun 29 10.3.2 Vaikutukset vesistöön ja pohjaveteen 30 10.4 Raportointi 30 10.5 Laadunvarmistus 30 10.6 Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi 30
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS LIITTEET 1. Perustelut toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta 2. Sijaintikartta 3. Tiedot rajanaapureista ja muista asianosaisista (LUOTTAMUKSELLI- NEN) 4. Kaavakarttaotteet 5. Prosessikaavio 6. Asemapiirustus 7. Kemikaalitaulukko 8. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 9. Yhteysviranomaisen lausunto ja muistutukset YVA-selostuksesta 10. Radiologisen perustilaselvityksen väliraportti 11. Kipsisakan kaatopaikkakelpoisuustutkimukset
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 1 1. YLEISET TIEDOT 1.1 Luvan hakijan tiedot Hakija: Yhteyshenkilö: Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie 66 88120 Tuhkakylä puh. 020 712 9800 faksi 020 712 9808 Y-tunnus 1852002-0 Eeva Ruokonen Ahventie 4 B 47 02170 Espoo puh. 040 569 9368 eeva.ruokonen(at)talvivaara.com 1.2 Luvitettava toiminta Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Uraanin talteenottolaitos on ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 kohdan 7 b) mukainen malmin ja mineraalin rikastamo. Uraanin talteenottoprosessissa tullaan käyttämään orgaanista uuttoliuotinta noin 380 t/a, jolloin toiminta on ympäristölupavelvollista myös asetuksen 1 kohdan 6 a) mukaisesti (laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa niiden kulutus on yli 150 kiloa tunnissa tai yli 200 tonnia vuodessa). Talvivaara Sotkamo Oy hakee lisäksi lupaa ottaa vastaan ja erottaa uraani muilta metallirikasteita tuottavilta tai jatkojalostavilta laitoksilta peräisin olevista uraanipitoisista raakaaineista. Toimivaltainen viranomainen ympäristölupa-asiassa on ympäristönsuojeluasetuksen 5 mukaisesti Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Kyseessä on uusi toiminta, jolle ei ole aiemmin myönnetty ympäristölupaa. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kiinteäksi osaksi kaivoksen metallintuotantoprosessia. Laitosta tullaan käyttämään kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuoksessa epäpuhtautena esiintyvän uraanin erottamiseen liuoksesta. Laitoksella on tarkoitus käsitellä koko metallintuotannon pääliuosmäärä, jonka virtaama nykytilanteessa on noin 1800 m 3 /h. Nykyisin pääosa uraanista päätyy kaivoksen kipsisakka-altaaseen ja osa metallirikasteiden mukana jatkojalostajille, joiden tuotantoprosessia rikasteissa oleva uraani häiritsee. Uraanin talteenottolaitos tulee kaivoksen muun metallituotannon tapaan toimimaan jatkuvasti ja viikon jokaisena päivänä. Laitoksen tuotantomäärä tulee olemaan 350 500 tonnia uraania vuodessa. Talteenottoprosessin lopputuote, uraanipuolituote, on kemialliselta koostumukseltaan uraanioksidien seos. Puolituote on olomuodoltaan kuivaa tai kosteaa hienojakoista jauhetta tai hiutaleita ja väriltään se on vaalean keltaista. Vuosittaisesta tuotantomäärästä enintään 25 t on peräisin muualta tuotavista uraanipitoisista raaka-aineista, kuten Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n prosessistaan erottamasta uraanista.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 2 Uraanin talteenottolaitos työllistää suoraan noin 20 henkilöä, välillisesti noin 50 henkilöä ja lisäksi hanke tuo rakennusvaiheessa työtä usealle sadalle henkilölle. Uraanin talteenotto parantaa Talvivaaran metallituotteiden laatua, louhittavan malmin hyödyntämisen tehokkuutta ja nostaa siten koko kaivoksen liiketoiminnan kannattavuutta. 1.3 Toiminnan aikataulu ja aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Laitoksen edellyttämät perustamis- ja maanrakennustyöt aloitetaan keväällä 2011. Laitos otetaan käyttöön, kun toiminnalle on saatu tarvittavat luvat. Arvioitu käyttöönottoaika on tammikuussa 2012 sen jälkeen, kun laitos on saanut kaikki tarvittavat luvat. Laitosta käytetään koko kaivoksen toiminta-ajan, joka tämän hetkisen arvioin mukaan on noin 46 vuotta. Hakijan perustelut toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ympäristönsuojelulain 101 :n mukaisesti on esitetty liitteessä 1. Perusteluiksi 101 :n soveltamiselle esitetään samoja näkökohtia, kuin mitä on esitetty hankkeen edellyttämän ydinenergialain mukaisen valtioneuvoston päätöksen välittömälle täytäntöönpanolle. Uraanin talteenottolaitoksen ympäristövaikutukset ovat vähäisiä ja uraania liukenee malmista Talvivaaran pääprosessiliuokseen joka tapauksessa. Muutoksenhakijoille ei aiheudu sellaista seurausta, jota päätöksen välittömän täytäntöön panopäätöksen kumoamisen johdosta ei voisi saattaa ennalleen. 1.4 Sijainti ja liikennejärjestelyt Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan Talvivaaran kaivospiirin sisään kaivoksen tehdasalueen länsiosaan junaradan länsipuolelle (ks. sijaintikartta liitteessä 2). Liikenne laitokselle järjestetään kaivoksen olemassa olevia tie- ja raideyhteyksiä pitkin. Maantieliikenne kaivokselle tulee ja lähtee pääosin tietä 870 pitkin. Kaivoksen liikennemäärät ovat nykyisin keskimäärin 8 raskaan ajoneuvon sekä 100-150 henkilöauton käyntiä vuorokaudessa. 1.5 Sijaintipaikan ympäristön maankäyttö Hankealue sijaitsee Talvivaaran kaivosalueella, etäällä muusta yhdyskuntarakenteesta, noin 25 30 km Kajaanin keskustasta kaakkoon ja 20 25 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiiriä lähin asutuskeskittymä on Tuhkakylä, joka sijaitsee kaivosalueen koillispuolella lähimmillään noin 1,5 km päässä kaivospiirin rajasta ja noin 9 km etäisyydellä uraanin talteenottolaitoksesta. Kaivospiirin läheisyydessä ei Tuhkakylän lisäksi ole muita asutuskeskittymiä eikä kaivoksen lisäksi muita teollisuuskeskittymiä. Kaivospiirillä tai sen välittömässä läheisyydessä ei myöskään ole tuotantokäytössä olevia peltoalueita. Lähin asuintalo sijaitsee noin 2,6 km päässä ja lähin loma-asuntokäytössä oleva rakennus noin 4,4 km päässä suunnitellusta uraanin talteenottolaitoksesta. Ympäristövaikutusten arviointia varten tehdyn väestörekisterijärjestelmän haun perusteella 12 km säteellä laitoksen sijoituspaikasta on 70 vakituista taloutta. 1.6 Rajanaapurit ja muut asianosaiset Tiedot rajanaapureista ja toiminnan kannalta muista asianosaisista on esitetty liitteessä 3. Rajanaapureiksi katsottiin kaivospiirin alueella sijaitsevat kiinteistöt, kaivospiirin rajanaapurikiinteistöt sekä kiinteistöt joilla on alueita välittömästi kaivospiirin rajan läheisyydessä, vaikka yhteistä rajaa ei olisikaan. Muiksi asianosaisiksi katsottiin lähimpien purkuvesiä vastaanottavien vesistöjen rantakiinteistöt. Liitteessä 3 esitettyjä kiinteistötietoja tulee käsitellä luottamuksellisina henkilötietosuojalain mukaisesti.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 3 1.7 Kaavoitustilanne 1.7.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa (VAT, 13.11.2008) yhdyskuntarakenteen ja elinympäristön laadun eritystavoitteissa todetaan mm. että "haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys. Suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat laitokset sekä vaarallisten aineiden kuljetusreitit ja niitä palvelevat kemikaaliratapihat on sijoitettava riittävän etäälle asuinalueista, yleisten toimintojen alueista ja luonnon kannalta herkistä alueista." Uraanin talteenottolaitoksen sijoittaminen kaivoksen tehdasalueelle on edellä mainitun erityistavoitteen mukaista. Muiltakaan osin hanke ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaista. 1.7.2 Maakuntakaava Valtioneuvoston 29.4.2009 vahvistamassa Kainuun maakuntakaavassa kaivosalue on merkitty kaivostoimintaan tarkoitetuksi alueeksi. Aluevarauksen suunnittelumääräyksessä todetaan, että: Alueen käyttöönottoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset tuotannon aikana ja sen päätyttyä. 1.7.3 Yleiskaava Talvivaaran alueella ei ole voimassa yleiskaavaa. 1.7.4 Asemakaava Talvivaaran tehdasalueella on voimassa Sotkamon kunnanvaltuuston 29.8.2006 hyväksymä asemakaava. Uraanin talteenottolaitos tullaan sijoittamaan asemakaavan mukaiseen paikkaan teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueelle (kaavamerkintä T). Korttelialueen tehokkuusluku (kerrosalan suhde tontin pinta-alaan) on 0.4. Kaavassa teollisuudelle varatulle alueelle on jo nykyisin rakennettu metallien talteenottolaitos, huoltotilat, varastot ja toimistotilat. Uraanin talteenotto tapahtuu teollisuusrakennuksissa, jotka tulevat sijoittumaan asemakaavan mukaiselle teollisuusalueelle. Asemakaavalla ei säädellä niitä teollisia prosesseja, joita teollisuusalueella harjoitetaan. Yhteysviranomaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antaman lausunnon perusteella uraanin talteenottolaitoksen rakentaminen Talvivaaran asemakaavoitetulle teollisuusalueelle on kaavan mukaista. Kaavakarttaotteet voimassa olevista maakunta- ja asemakaavasta on esitetty liitteessä 4. 1.8 Toimintaa koskevat muut luvat 1.8.1 Ydinenergialain mukainen lupa Uraanin talteenottoon tarvitaan ydinenergialain 8 :n 1. momentin mukainen lupa. Lupatarve koskee ydinenergialain (YEL 990/1987) mukaista lupaa YEL 2 :n 2. kohdassa mainittuun toimintaan eli kaivos- ja rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen. Talvivaara on jättänyt lupahakemuksen valtioneuvostolle 20.4.2010. Hakemus kuulutettiin 1.12.2010 ja siihen on pyydetty lausuntoja ja mielipiteitä 31.3.2011 mennessä. Ydinenergialain mukaisen lupahakemuksen kuulemiseen liittyy Sotkamossa ja Kajaanissa kaikkiin talouksiin jaettu yleispiirteinen selvitys hankkeesta. Yleispiirteinen selvitys sekä muut ydinenergialain mukaiseen lupahakemukseen liittyvät aineistot ovat nähtävillä Työ- ja elinkeinoministeriön Internet-sivuilla osoitteessa http://www.tem.fi/index.phtml?s=4237. 1.8.2 Kemikaalilupa Vaarallisten kemikaalien käsittelylle ja varastoinnille on saatava viranomaisen lupa ennen talteenottolaitoksen toiminnan aloittamista. Turvallisuus ja kemikaalivirasto (TUKES) valvoo kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja myöntää luvan. Lupaa talteenottolaitokselle on haettava viimeistään rakentamisen yhteydessä ennen laitoksen käyttöönottoa. Luvan myöntämisen jälkeen valvottaviin kohteisiin tehdään määräajoin tarkastuksia. Talvivaaran nykyiselle toiminnalle on myönnetty lupa vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen käyttöön ja varastointiin 6.6.2008 30114/36/2008, (Kemikaalilupa).
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 4 1.8.3 Rakennuslupa Uusien rakennusten sijoittaminen laitosalueelle edellyttää rakennusluvan hakemista Sotkamon kunnan rakennusvalvontaviranomaisilta. Toiminnan, jolle haetaan rakennuslupaa, tulee olla asemakaavan mukainen. 1.8.4 Uraanipuolituotteen kuljettamiseen liittyvät luvat Suomessa kuljetusten turvallisuutta valvoo Säteilyturvakeskus. Uraanipuolituotteen kuljetus Suomessa ei edellytä erityistä lupaa, mutta sen kuljettamisessa tulee noudattaa vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuja määräyksiä (VAK). EU-tasolla sen, joka kuljettaa toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon ydinainetta, jonka käyttötarkoitus perustuu ydinaineen säteilyominaisuuksiin, on tehtävä radioaktiivisten aineiden siirrosta jäsenmaiden välillä annetussa asetuksessa (Euratom) N:o 1493/93 määrätyt ennakkovarmistukset ja jälki-ilmoitukset (YEA 161/1988; 59 ). Ydinmateriaalien käsittelyä ja siirtoja valvoo kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. 1.8.5 Euroopan atomienergiayhteisön valvonta Euroopan atomienergiayhteisön (EURATOM) perustamissopimuksen 37. artiklan tulkitsemista koskevan ohjeen 2010/635/Euratom mukaan uraanin talteenotto on artiklan soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa. Talvivaara Sotkamo Oy toimitti artiklassa ja sen soveltamisohjeessa edellytetyt hankkeeseen liittyvät tiedot Työ- ja elinkeinoministeriölle joulukuussa 2010 sekä täydennyksiä tietoihin maaliskuussa 2011. Lisäksi tarvitaan Euratomin perustamissopimuksen Artikla 41:n mukainen hankintakeskuksen hyväksyntä uraanituotteen myyntisopimuksesta. 1.8.6 Säteilylain vaatimukset Uraanin talteenottolaitoksen toimintaan sovelletaan myös eräitä säteilylainsäädännön määräyksiä. Säteilylain (592/1991) tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia. Säteilyasetuksessa (1512/1991) säädetään mm. työntekijöiden säteilyaltistuksen enimmäisarvoista. Säteilylainsäädännön mukaisena valvontaviranomaisena toimii Säteilyturvakeskus (STUK). 1.9 Toimintaan liittyvät sopimukset Uraanipuolituotteen jatkojalostamisesta on tehty toimitussopimus Talvivaaran ja jatkojalostuksen toteuttavan yrityksen (Cameco Corporation) välillä. Cameco on yksi maailman suurimmista uraanin tuottajista. Yhtiöllä on useita uraanikaivoksia Pohjois-Amerikassa sekä yksi uraania tuottava kaivos Kazakstanissa. Cameco tuottaa tällä hetkellä noin viidenneksen kaikesta maailman uraanipolttoaineesta. Uraanipuolituote kuljetetaan jatkojalostettavaksi ulkomaille, jossa tuotteesta valmistetaan jatkojalostajan toimesta ydinvoimaloiden polttoainetta. Jatkojalostaja myy valmistamansa polttoaineen edelleen sopimuskumppaneilleen käytettäväksi ydinvoimaloissa. Mahdollisten muualta tuotavien uraanipitoisten raaka-aineiden vastaanotosta ja käsittelystä laaditaan sopimukset tapauskohtaisesti. 1.10 Ympäristövahinkovakuutus ja ympäristöjärjestelmä Talvivaara Sotkamo Oy:llä on olemassa ympäristövahinkovakuutus, joka ulotetaan kattamaan myös uraanin talteenottolaitoksen toiminta. Yhtiöllä on käytössä ISO 14001 mukainen sertifioitu ympäristöasioidenhallintajärjestelmä, joka tulee kattamaan myös uraanin talteenottotoiminnan.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 5 2. YMPÄRISTÖN NYKYTILA Tässä kappaleessa on kuvattu kaivospiirin sekä sen lähialueiden ympäristön nykytila lyhyesti. Tarkemmat kuvaukset ympäristöstä on esitetty hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa liitteessä 8. Säteilyturvakeskuksen tekemä Talvivaaran ympäristön radiologista perustilaa kuvaavan selvityksen väliraportti on hakemuksen liitteessä 10. 2.1 Talvivaaran ympäristön radiologinen tilanne Säteilyturvakeskus on selvittänyt luonnon radioaktiivisten aineiden määriä kaivosalueen ympäristössä alueella, johon kaivostoiminnalla ja uraanin talteenotolla voi olla vaikutusta. Selvityksen tuloksena saadaan yksityiskohtaista tietoa Talvivaaran ympäristön radioaktiivisuustasosta ennen uraanin talteenottotoiminnan aloittamista. Selvitys on kaksivuotinen ja se aloitettiin heinäkuussa 2010. Vuonna 2010 tehdyt näytteenotot ja mittaukset toistetaan vuonna 2011 ja perustilaselvityksen loppuraportti ilmestyy 2012 maaliskuussa. Hakemuksen liitteessä 10 olevassa väliraportissa esitetään eri ympäristönäytteiden radioaktiivisuustuloksia sekä paikan päällä tehtyjen gammaspektrometristen in-situ mittausten tuloksia vuodelta 2010. Näytteenottopaikkoja ja näytelajeja suunniteltaessa on otettu huomioon, että radionuklidit voivat levitä kaivos- ja rikastamoalueelta useita eri leviämisreittejä pitkin. Mahdollisia leviämisreittejä ovat leviäminen pinta- ja pohjavesien mukana joko veteen liuenneena tai hiukkasiin kiinnittyneinä, tuulen levittämän pölyn mukana tai kun kysymys on radonista, erittymällä jätteistä tai maaperästä kaasumaisena ilmaan. Näytelajeja suunniteltaessa otettiin myös huomioon luonnontuotteet sekä lähitilojen elintarvikkeet. Näytteenotto tehdään kahtena eri vuonna, koska luonnon radionuklidien aktiivisuuspitoisuuksissa esiintyy luonnollista vaihtelua. Selvityksessä tutkitaan aktiivisuuspitoisuuksia erilaisista ympäristönäytteistä kuten jokivesi, jokisedimentti, järvivesi, järvisedimentti, näkinsammal, kalanliha, sienet, marjat, hirvenliha, pohjavesi, maaperä, ulkoilman pöly, ulkoilman radon, mansikka, viinimarja ja peruna. Lisäksi alueella tehdään gammaspektrometrisia in-situ mittauksia. STUKin keräämät näytteet otettiin akkreditoiduilla näytteenottomenetelmillä. Kala-, rapu-, riista- ja osa marja-, sieni- ja elintarvikenäytteitä saatiin paikallisilta asukkailta. Tehtyjen analyysien tulokset osoittivat, että Talvivaaran alueella ympäristönäytteiden radioaktiivisuuspitoisuudet olivat luontaisten pitoisuuksien tasolla. Ruoka-aineista (marjat, sienet, peruna ja hirvenliha) mitatut aktiivisuudet olivat alhaisia ja lähellä mittalaitteistojen havaitsemisrajaa. 2.2 Maa- ja kallioperä Kaivosalueen maa- ja kallioperää on tutkittu useaan otteeseen 1930-luvulta alkaen. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla suoalueilla turvetta. Moreenikerros mukailee alla olevan kallioperän muotoja ja maaperätutkimusten perusteella kallion päällä on vain ohut kerros maa-ainesta. Kaivosalueella ei ole harjuja eikä alueella esiinny lajittuneita maa-aineksia kuin paikallisesti pienialaisina rantakerrostumina tai sora- ja hiekkavaltaisina kumpumoreeneina. Alavilla alueilla turpeen paksuus vaihtelee alle metristä viiteen metriin asti. Turpeen alla on yleensä moreenia ja sen alla kallio. Kaivoksen tehdasalueen maanpinta on tasattu täyttömailla luonnollista maanpintaa ylemmäs. Uraanin talteenottolaitoksen alue tullaan tasaamaan täyttömaita käyttäen samalle tasolle tehdasalueen kanssa. Talvivaaran sulfidinen nikkelimalmi on mustaliusketta, jossa on keskimäärin nikkeliä 0,22 %, kuparia 0,13 %, sinkkiä 0,49 %, kobolttia 0,02 % ja mangaania 0,35 %. Malmin keskimääräinen rikkipitoisuus on 9 %. Uraania malmissa on keskimäärin 0,002 %. Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymissä sivukivilajit ovat mustaliuske, metakarbonaattikivi, kiilleliuske ja kvartsiitti. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisempien metallipitoisuuksien perusteella.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 6 STUK:n perustilaselvityksen väliraportin mukaan maaperän aktiivisuuspitoisuudet tutkituilla alueilla (tehdasalue, Ohra-aho ja Taattola) olivat pieniä. Aktiivisuuspitoisuudet vaihtelivat maaperänäytteissä uraani-238:n osalta välillä 7,2-54 Bq/kg ja radon-226:n osalta välillä 9,3-40 Bq/kg. Uraanin esiintymisestä ja käyttäytymisestä ympäristössä on tietoa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa liitteessä 8. 2.3 Pohjavesiolosuhteet ja pohjaveden laatu Kaivospiirin alueella tai sen lähialueella ei ole ympäristöhallinnon luokittelemia pohjavesialueita. Pohjaveden pinta kaivosalueella myötäilee alueen maanpinnan muotoja. Kaivosalueen pohjoisella puoliskolla pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Kaivosalueen eteläosissa pohjaveden virtaussuunta on yleisesti etelään tai itään myötäillen maaston muotoja. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt. Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen alueen moreenin ja pohjaveden laatuun. Malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaatioalueiden kohdalla metallipitoista ja talousvedeksi käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautumisessa ympäristöön liukenee metalleja ja sulfidin hapettuessa vapautuu vetyioneja, jotka alentavat pohjaveden ph:n happamaksi. Pohjaveden uraanipitoisuuksia tarkkailtiin vuonna 2010. Uraanipitoisuudet kaivoksen malminliuotuskenttien tarkkailupisteissä olivat pieniä suurimman havaitun pitoisuuden ollessa 0,25 µg/l. Kaivosalueen ympäristön kaivovesien uraanipitoisuudet tutkittiin 14 kaivosta otetuista näytteistä toukokuussa 2010. Selvästi suurimat uraanipitoisuudet mitattiin kahdesta Lahnasjärven alueen tarkkailtavasta porakaivosta, joissa pitoisuudet olivat 10,4 µg/l ja 6,9 µg/l. Muissa tutkimuksen kaivoissa uraanipitoisuus oli alle 0,5 µg/l. WHO:n suositus juomaveden enimmäisuraanipitoisuudeksi on 15 µg/l (WHO 2008). Suomessa käytetään suositusarvoa 100 µg/l maaperän luontaisesti korkean uraanipitoisuuden vuoksi. Talvivaaran lähdevesien radonpitoisuus oli STUK:n perustilaselvityksen mukaan noin 70 Bq/l. Porakaivovesien radonpitoisuudet analysoitiin kolmesta kaivospiirin ulkopuolella sijaitsevasta kaivosta. Kahdessa kaivossa pitoisuudet olivat alhaisia (50 ja 134 Bq/l), mutta Lahnasjärven alueella sijainneesta kaivosta analysoitiin korkea radonpitoisuus 6180 Bq/l. Havaittu korkea radonpitoisuus on kuitenkin tyypillinen esimerkiksi Kajaanin graniittirikkaiden alueiden porakaivojen radonpitoisuuksiin verrattuna. 2.4 Pintavedet ja vedenlaatu Talvivaaran kaivospiiri sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueiden vedenjakaja-alueella. Kaivosalue kuuluu osin Oulujoen vesistöalueeseen kuuluvan Jormasjärven valuma-alueelle sekä osin Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvan Nurmijoen valuma-alueelle. Kaivospiiri sijoittuu Jormasjärveen laskevien Tuhkajoen ja Talvijoen sekä Laakajärveen laskevien Sopenjoen ja Kivijoen osavaluma-alueille. Kaivosalueen suurin järvi on Kolmisoppi ja muita pienempiä vesistöjä ovat mm. Salminen, Kuusilampi ja Kaivoslampi. Kaivospiirin läheisyydessä olevia järviä ovat mm. Kalliojärvi, Ylä-Lumijärvi, Kivijärvi, Hakonen ja Iso-Savonjärvi. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kaivoksen tehdasalueelle, joka sijaitsee Nurmijoen valuma-alueella. Tehdasalueen läheisyydessä ei ole pintavesimuodostumia. Lähimmät pintavesimuodostumat (Rasvalammit) sijaitsevat suunnittelualueesta noin 1,2 km päässä pohjoiseen. Lähimmät pintavesitarkkailun piiriin kuuluvat pintavesimuodostumat sijaitsevat talteenottolaitoksesta noin 1,8 km päässä länteen (Valkealampi) ja 2,0 km päässä pohjoiseen (Hoikkalampi). Mustaliuskealueen vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista ja hapanta. Tutkimusten mukaan happamuus oli jo ennen kaivostoimintaa alueella niin voimakasta, että vain keskikokoisten ja isompien järvien veden ph ylsi tasolle 6. Pienissä vesissä ja ojissa ph oli jopa alle 4. Happamuuteen liittyy alhainen tai jopa olematon puskurikapasiteetti. Mustaliuskealueen vesissä on myös luontaisesti korkeita metallipitoisuuksia.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 7 Talvivaaran vesistöjen uraanipitoisuuden tarkkailu aloitettiin helmikuussa 2010. Uraanipitoisuus Oulujoen vesistöalueella Salmisessa oli 0,05-0,10 µg/l, Kalliojärvessä 0,10 0,23 µg/l ja Kolmisopessa 0,11 0,23 µg/l. Jormasjärvessä uraanipitoisuus oli 0,06-0,11 µg/l. Vuoksen vesistöalueella uraanipitoisuudet helmi-elokuussa olivat Ylä-Lumijärvessä 0,05-0,68 µg/l, Lumijoessa 0,08-0,32 µg/l ja Kivijärvessä 0,05-0,15 µg/l. Suurin vesistön uraanipitoisuus mitattiin louhoksen lähellä olevasta Kuusilammesta, jossa uraanipitoisuudet olivat 1,02-1,64 µg/l. Pitoisuuksia voidaan suhteuttaa esimerkiksi juomaveden suositeltuun enimmäisuraanipitoisuuteen, joka WHO:n suosituksen mukaan on 15 µg/l. Geokemian atlaksen osan 3 (GTK 1996) mukaan purovesien uraanipitoisuudet ovat tavanomaisesti luokkaa 0,007-0,7 g/l. Eniten purovesissä uraania on Itä- ja Keski-Uudellamaalla, missä pitoisuudet ovat tyypillisesti 0,5-2,0 g/l. Kaivosalueen vesistöjen uraanipitoisuus on siten Suomen vesistöille tyypillisellä tasolla. STUK:N perustilaselvityksessä (2010) otettujen pintavesivesinäytteiden aktiivisuuspitoisuudet olivat suurimmassa osassa näytteitä havaitsemisrajan alapuolella. Uraanin aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluväli näytteissä oli 0,007-0,08 Bq/kg ja radiumin ja toriumin vielä sitäkin pienempiä. 2.4.1 Pintavesien ekologinen tila Pintavesien ekologinen tila selvitettiin vuoden 2008 laajan tarkkailun yhteydessä. Tarkkailuun sisältyi vesistöjen osalta kasviplanktonlajiston ja -biomassan selvitys, piileväselvitys päällyskasvustosta, pohjaeläintutkimuksia, pohjaeläinten, kalojen ja rapujen metallipitoisuuksien selvitys sekä vesikasvillisuuden tilan selvitys. Alueen järvet ovat tyypillisiä humusjärviä, mistä johtuen kasviplanktonin määrä järvissä on suhteellisen alhainen melko suurista ravinnepitoisuuksista huolimatta. Järvet ovat pohjaeläimistön perusteella joko reheviä (Kivijärvi, Jormasjärvi ja Kolmisoppi) tai lievästi reheviä (Kalliojärvi). Kolmisoppi luokitellaan kasvillisuuden perusteella korteruokotyypin järveksi (valtalajeina järvikorte ja järviruoko), Kalliojärvi ulpukkatyypin järveksi (valtalajit ulpukka ja pullosara), Kivijärvi järvikortetyypin järveksi (ei valtalajeja) ja Jormasjärven Talvilahti järvikortetyypin ja korteruokotyypin järveksi (valtalajit järvikorte, järviruoko, vesisara ja pullosara). STUK:n perustilaselvityksessä 2010 (liite 10) tutkittiin vesi- ja sedimenttinäytteiden lisäksi kalanja ravunlihanäytteiden sekä näkinsammalen radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuuksia. Luonnon radioaktiivisten aineiden pitoisuudet kalan- ja ravunlihassa olivat pieniä ja hyvin lähellä mittalaitteistojen havaitsemisrajaa. Näkinsammalet tunnetusti keräävät tehokkaasti veden epäpuhtauksia itseensä. Näkinsammalnäytteiden aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit olivat uraani- 238:n osalta 40-130 Bq/kg ja uraani-235:n osalta alle 6 Bq/kg. Radiumin aktiivisuudet olivat näkinsammalessa korkeampia vaihteluvälin ollessa 35-537 Bq/kg (Ra-226) ja 37-233 Bq/kg (Ra- 228). 2.4.2 Sedimentit Kallioperän ominaisuudet heijastuvat järvisedimenttien kemiallisessa koostumuksessa. Kiilleliusketta ja mustaliusketta sisältävillä kivilajialueilla sijaitsevissa Jormasjärvessä ja Kolmisopessa metallipitoisuudet olivat moninkertaiset graniittigneissialueilla sijaitseviin Kivijärveen ja Kalliojärveen verrattuna. Jormasjärven ja Kolmisopen sedimentin nikkelipitoisuudet vastasivat Talvivaaran alueen kiilleliuske- ja mustaliuskealueella sijaitsevien järvisedimenttien taustapitoisuuksia. Sedimentin uraanipitoisuudet olivat vuonna 2008 tehtyjen tutkimusten perusteella Suomen oloihin tyypillisellä tasolla. Vuonna 2010 STUK:n perustilaselvityksen yhteydessä Jormasjärvestä ja Kivijärvestä otetuissa sedimenttinäytteissä todettiin sedimentin uraanin aktiivisuuspitoisuuksien olevan tasaisia eri syvyyksillä. Tutkimuksessa otettiin sedimenttinäytteitä lisäksi monista muista kaivospiirin vesistöistä. Pintasedimenttinäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluväli oli uraani-238:n osalta 22-210 Bq/kg ja uraani-235:n osalta 1-11 Bq/kg. Radiumin osalta vaihteluväli oli 14-46 Bq/kg (Ra-226) ja 12-26 Bq/kg (Ra-228) ja toriumin 10-39 Bq/kg (Th-228) ja 12-26 Bq/kg (Th- 232). Sedimenttinäytteissä oli havaittavissa Tshernobylin onnettomuuden aiheuttaman cesium- 137-päästön vaikutus, sillä Cs-137:n aktiivisuuspitoisuudet olivat jopa 660 Bq/kg Jormasjärven sedimentin pintakerroksessa.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 8 2.5 Ilmanlaatu Kaivoksen sijainti on syrjäinen eikä lähialueilla ole muita merkittäviä ilmapäästöjä aiheuttavia toimintoja tai suuria teitä, joilla olisi vaikutuksia alueen ilmanlaatuun. Kaukokulkeumana alueelle voi kuitenkin kulkeutua energiantuotannon sekä teollisuuden päästöjä. Kaivospiirin nykyisistä toiminnoista aiheutuvat päästöt ilmaan koostuvat mineraaliaineksen pölyämisestä, pako- ja savukaasupäästöistä sekä tuotantoprosessin höngistä. Saostusreaktoreissa metallien saostamiseen käytetään rikkivetykaasua (H 2 S). Prosessin käynnistysten ja pysäytysten aikana rikkivetyä on puhdistuslaitteista huolimatta päässyt ilmaan ja kulkeutunut kaivoksen ympäristöön, jossa se on alhaisen hajukynnyksensä takia aiheuttanut hajuhaittoja melko kaukanakin kaivoksesta. Suunnittelualuetta lähimmät säähavaintoasemat ovat Kajaanin lentoasema 30 km luoteeseen, Vieremän Kaarakkala 35 km länsilounaaseen sekä Valtimon Kirkonkylä 45 km kaakkoon kaivosalueesta. Ilman lämpötilan vuosikeskiarvo havaintoasemilla on 1,7 2,0 astetta ja keskimääräinen vuosisadanta 532 700 mm. Vallitseva tuulen suunta alueella on etelästä. Lisäksi Sotkamossa on Ilmatieteenlaitoksen sääasema Kuolanniemessä. Pölyä alueella aiheutuu louhinnasta, malminkäsittelystä ja liikenteestä. Pölylaskeumaa tarkkaillaan kaivospiirin alueelle ja sen ympäristöön sijoitetuista 16 mittauspisteestä, joissa mitataan jatkuvatoimisesti pölylaskeuman määrää. Pöly pidättyy keräimien ionivaihdettuun veteen, josta määritetään ph, sähkönjohtavuus, kiintoaine, kiintoaineen hehkutushäviö sekä metalleista nikkelin, koboltin, kuparin ja sinkin pitoisuudet. Maaliskuusta 2010 lähtien pölystä määritettiin myös uraanin pitoisuudet, joiden perusteella laskettiin kuukausittain neliömetrin alalle pölyn mukana laskeutuvan uraanin määrä. Tarkkailun mukaan kaivospiirin ulkopuolella pölyn mukana laskeutuvan uraanin määrät ovat vähäisiä. Kaivoksella toteutettiin YVA-selostuksessa esitettyjen aiempien pölyntorjuntatoimenpiteiden lisäksi vuodenvaihteessa 2010-2011 malminkäsittelyn pölynpoistoa tehostavia laiteinvestointeja. STUK:n perustilaselvityksessä mitattiin vuonna 2010 ulkoilman radonpitoisuuksia kaivospiirillä ja sen ympäristössä yhteensä yli 40 mittauspisteessä. Ulkoilman radonpitoisuudet kaikissa mittauspisteissä olivat matalia ja hyvin lähellä menetelmän havaitsemisrajaa. Kaikkien mittauspurkkien radonpitoisuuden keskiarvo oli 5 Bq/m³, ja mittauspisteiden radonpitoisuuksien vaihteluväli oli 1-11 Bq/m³. Esimerkiksi Tampereen Pispalanharjulla 6.7.2008-19.5.2010 mitattu kuuden radonmittauspisteen pitoisuuksien keskiarvo oli 22 Bq/m³. STUK:n perustilaselvityksessä kerättiin lisäksi kahdesta kaivospiirin alueella sijaitsevasta havaintopisteestä pölylaskeumanäytteet, joista analysoitiin aktiivisuuspitoisuudet. Tuloksia verrattiin Kajaanin ilmapölykeräysaseman tuloksiin, jotka oli kerätty samalta ajanjaksolta. Suurimmat aktiivisuuspitoisuudet havaittiin kalium-40:n osalta, jonka pitoisuudet näytteissä olivat 0,9-1,8 mbq/m 3 (= tuhannesosa Beqcuerelia kuutiometrissä). Kalium-40 on luontaisesti kiviaineksessa esiintyvä radioaktiivinen isotooppi, joka ei ole peräisin luonnonuraanista. Muiden aineiden osalta aktiivisuudet olivat tätä alhaisempia. Kajaanin mittausasemalla kalium-40 aktiivisuuspitoisuus oli 0,1 mbq/m 3. 2.6 Melu ja tärinä Uraanin talteenottolaitos sijoittuu kaivoksen tehdasalueelle, jossa melua ja tärinää aiheutuu louhintaräjäytyksistä, käynnissä olevista rakennustöistä, koneiden ja laitteiden toiminnasta sekä liikenteestä. Tarkkailutulosten perusteella kaivostoiminnan melu ei ylitä meluohjearvoja lähimpien häiriintyvien kohteiden alueella, vaikka etenkin louhintaräjäytykset voidaan havaita melko kaukanakin kaivoksesta. 2.7 Luonnonolosuhteet Kaivospiirin alueella ei ole Natura -verkostoon kuuluvia luonnonsuojelualueita. Suunnittelualuetta lähimmät Natura-alueet ovat Talvivaara (FI1201010) ja sen kaakkoispuolella sijaitsevat Korsunrinne (FI1200621), Losonvaara (FI1201009), Ketrinsaari ja Noronvaara (FI1200602) sekä Isoaho (FI1202001). Uraanin talteenottolaitokselta matkaa Talvivaaran Natura-alueelle on yli 7 km, Losonvaaraan noin 8 km, Ketrinsaareen noin 11 km ja Isoaholle noin 12,5 km.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 9 Uraanin talteenottolaitoksen sijaintipaikkaa lähimpänä sijaitseva liito-oravan ydinalue on noin 1 km päässä suunnittelualueesta pohjoiseen (Rasvamäki) ja lähin potentiaalinen elinalue noin 800 m päässä luoteeseen (Haukimäentien länsipuoli). Uraanin talteenottolaitos sijoittuu tehdasalueelle, jolta kasvillisuus on pääosin poistettu jo aikaisemmin ja alue on muutettu teollisuuskäyttöön. Tämän vuoksi talteenottolaitoksen alueella tai sen lähiympäristössä ei ole erityisiä luontoarvoja. 3. URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN TOIMINTA 3.1 Pääprosessiliuos ennen uraanin talteenottoa 3.1.1 Uraanin liukeneminen pääprosessiliuokseen Talvivaaran alueen kallioperä ja nikkelimalmi sisältävät luonnonuraania pieniä pitoisuuksia. Luonnonuraani koostuu kolmesta isotoopista, U-238 (99,2836 %), U-235 (0,7110 %) ja U-234 (0,0054 %). Uraani liukenee bioliuotuksessa Talvivaaran päämetallien tapaan PLS-liuokseen, joka on kaivoksen metallien talteenoton pääprosessiliuos. Liuoksen uraanipitoisuudet ovat alhaisia (noin 20 mg/l), mutta uraani voidaan ottaa talteen tarkoitukseen kehitetyllä uuttomenetelmällä. Tutkimusten perusteella malmissa esiintyvien muiden radioaktiivisten aineiden kuin uraanin liukeneminen bioliuotuksessa on vähäistä eikä niitä esiinny merkityksellisissä pitoisuuksissa pääliuoksessa. Esimerkiksi huhtikuussa 2010 tehdyissä tutkimuksissa mitattiin PLS-liuoksen uraaniisotooppien yhteenlasketuksi aktiivisuuspitoisuudeksi 214 Bq/kg. Radiumin aktiivisuuspitoisuus oli noin 1 Bq/kg. Lyijyn (Pb-210) ja poloniumin (Po-210) pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Talteenottoprosessiin otettava raaka-aine on metallien saostusprosessien prosessiliuos sinkkisulfidisakeuttimen ylitesäiliöstä, kuparin ja sinkin saostuksen jälkeen. Sinkin saostuksessa sakeutukseen käytettävät altaat sijaitsevat ulkotiloissa. Uraanilaitoksen alueella sijaitsevat liuosaltaat sisältävät samaa liuosta, kuin mistä otetaan talteen päämetallit nykyiselläkin laitoksella. Uraanin talteenottoon otettava syöttöliuos selkeytetään talteenottolaitoksen piha-alueella olevassa 40x80 m katetussa altaassa (ns. PLS-allas). Altaasta selkeytynyt liuos johdetaan uraanin talteenottoon putkia pitkin. Prosessiin käsiteltäväksi otettava määrä on mitoitettu PLS-liuosmäärän mukaisesti tasolle noin 1800 m 3 tunnissa. Laitoksen piha-alueella on toinen samankokoinen katettu uuton raffinaattiallas, johon johdetaan uraanin talteenottoprosessin uuttovaiheen läpikäynyt PLS-liuos. Metallituotannon liuos jatkaa raffinaattialtaalta nykyisen esineutraloinnin kautta seuraavaan metallinsaostusvaiheeseen, joka on nikkelin talteenotto. Uuton raffinaattialtaassa uraanipitoisuus on matalampi kuin uuton selkeytysaltaassa, mutta muutoin liuoksen koostumus pysyy samana. Altaiden pohjarakenteet vastaavat kaivoksen uusimpien liuosaltaiden rakennetta. Rakenteeseen kuuluvat seuraavat kerrokset pinnalta alkaen: muovikalvo(hdpe)-murske-muovikalvo(hdpe)- bentoniitti-murske ja maapohjan päälle lisäksi suodatinkangas. Rakenteeseen asennetaan tarkkailuputkisto, jonka avulla on mahdollista tarkkailla mahdollisia vuotoja mittaamalla putkistoon kertyvästä vedestä ph:ta tai johtokykyä. Lisäksi altaiden pohjien alle rakennetaan salaojat. Nykyisen laitoksen ulkona sijaitsevien sakeuttimien tapaan myös nämä ulkona sijaitsevat altaat katetaan, jotta liuoksesta mahdollisesti vapautuva rikkivety saadaan kerättyä talteen ja puhdistettua pesurissa. Pesurina käytetään venturityyppistä märkäpesuria, jossa pesuliuoksena käytetään natriumhydroksidiliuosta. 3.2 Uraanin talteenottoprosessi Uraanin talteenotto toteutetaan teollisuudessa yleisesti käytössä olevalla nestenesteuuttomenetelmällä. Vastaavia uuttolaitteistoja käytetään metallien talteenotossa lukuisilla tuotantolaitoksilla Suomessa ja ulkomailla. Uraanin talteenotto ei eroa muiden metallien talteenotosta kyseisellä menetelmällä lukuun ottamatta työntekijöiden säteilysuojauksen kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Prosessin ohjaus ja valvonta toteutetaan uusimman tekniikan mukaisella ohjausjärjestelmällä. Ohjaus- ja valvontajärjestelmän tarvitsema tieto prosessiolosuhteista kerätään jatkuvatoimisten mittausantureiden avulla.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 10 Uraanin talteenottolaitoksen prosessikaavio on esitetty liitteessä 5. Eri prosessivaiheiden sijoittuminen on esitetty asemapiirustuksessa liitteessä 6. 3.2.1 Uutto ja takaisinuutto Uraanin talteenottoprosessin ensimmäisessä vaiheessa vesiliuos (= PLS) sekoitetaan sekoitussäiliössä uuttoliuoksen kanssa, jolloin uraaniyhdisteet siirtyvät uuttoliuokseen. Tämän jälkeen vesiliuos ja orgaaninen liuotin erotetaan toisistaan selkeytysaltaassa aineiden fysikaaliseen tiheyseroon perustuen. Orgaaninen liuos asettuu kevyempänä vesiliuoksen päälle. Uutto on kaksivaiheinen, eli ensimmäisen vaiheen selkeytysaltaasta vesiliuos jatkaa toisen vaiheen sekoitussäiliöön ja edelleen toiseen selkeytysaltaaseen. Orgaaninen uuttoliuos johdetaan selkeytysaltaista takaisinuutettavaksi. Vesiliuos (PLS) johdetaan laitoksen pihalla sijaitsevaan uuton raffinaattialtaaseen, josta se jatkaa nykyiseen esineutralointivaiheeseen ja siitä edelleen nykyiseen nikkelin ja koboltin yhteissaostukseen. Takaisinuutolla tarkoitetaan vaihetta, jossa orgaaniseen uuttoliuokseen siirtynyt uraani uutetaan takaisin vesiliuokseen. Takaisinuutossa käytetään natriumkarbonaatin vesiliuosta. Takaisinuutossa vesiliuoksen ja orgaanisen liuottimen erotukseen käytetään uuton tapaan sekoitussäiliö- ja selkeytysallasyksiköitä, joita on prosessissa 2 kpl. Takaisinuutosta saatu uraanipitoinen vesiliuos johdetaan sekoitussäiliöissä tehtävän ph-säädön jälkeen uraanin saostusvaiheeseen. Orgaanisen liuoksen pääsy saostusvaiheeseen estetään jälkiselkeytyksellä ja tarvittaessa lisäksi aktiivihiilisuodatuksella. Käsiteltävä liuosmäärä on muutama kuutio tunnissa ja liuoksen sisältämä uraanipitoisuus on tässä vaiheessa 10 20 g/l. Uuttoliuosta käsitellään ennen takaisinuuttoa pesuilla, joissa liuoksesta poistetaan epäpuhtauksia rikkihappoliuoksella ja vedellä. Pesu tapahtuu vastaavissa sekoitin-selkeytinlaitteissa kuin uutto. Takaisinuuton jälkeen orgaaninen liuos palautetaan takaisin uuttovaiheeseen kahden käsittelyvaiheen kautta. Käsittelyt tehdään vastaavissa sekoitin-selkeytinlaitteissa kuin uutto ja takaisinuutto ja käsittelyliuoksina käytetään natriumhydroksidia ja rikkihappoa. Uuttoalueella takaisinuuttoliuoksen käsittelyssä erottuva vesiliuos johdetaan takaisin uuttoa edeltävään PLS-altaaseen. Uraanin talteenottoprosessista ei johdeta vesiä viemäriin. 3.2.2 Saostus, selkeytys ja suodatus Uraani saostetaan sekoitussäiliöreaktoreissa vetyperoksidilla. Saostuksessa vesiliuoksen ph säädetään lipeällä (natriumhydroksidilla) saostusreaktiolle sopivaksi. Uraani saostuu uraaniperoksidina, joka erotetaan vesiliuoksesta selkeyttämällä ja suodattamalla. Sakasta suodatuksessa erotettu liuos palautetaan ennen uraanin talteenottoprosessia olevaan PLS-altaaseen tai saostusvaiheen alkuun. 3.2.3 Kuivaus, pakkaus ja varastointi Uraaniperoksidisakka kuivataan lämmön avulla kuivausuunissa. Kuivausuuni on lämpöeristetty energiankulutuksen pienentämiseksi ja turvallisuussyistä. Kuivausuunin vesihöyry ja sen mukana irtoavat uraanihiukkaset imetään märkäpesurille, jonka poistoliete palautetaan saostusalueelle. Pesurissa puhdistettu ilma lisäksi suodatetaan pussisuodattimessa ennen kuin se päästetään ilmaan. Kuivausuunista uraanipuolituote siirretään suoraan syöttösuppiloon, josta se pakataan ilmatiiviisiin 200 l terästynnyreihin. Tynnyrit pestään ulkopuolelta, kuivataan ja punnitaan ennen siirtoa kuljetuslavoille. Tynnyrien pesuvesi kerätään talteen ja johdetaan uraanin saostusvaiheeseen. Lavat siirretään laitoksen sisätiloissa olevaan varastointitilaan odottamaan kuljetusta. Ennen kuljetusta tynnyrit pakataan laitoksen sisätiloissa merikuljetuskonttiin, joka kuormataan joko kuorma-autoon tai junaan. Talteenottolaitoksella kerrallaan varastoitava uraanimäärä on maksimissaan 50 tonnia, mikä vastaa enintään kahdeksan viikon tuotantomäärää. Uraanituotteen kuivaus-, pakkaus- ja varastointialueen ilmanvaihto on erillinen muista prosessitiloista. Alueen toiminnot ovat pitkälti automatisoituja ja sinne on henkilöstöllä vain rajallinen pääsy. Uraanin talteenoton lopputuote sisältää kuiva-aineelle laskettuna uraania noin 70-80 %. Pääosa uraanista on uraaniperoksidimuodossa ja sen lisäksi tuotteessa on vähäisiä määriä muita uraanioksideja ja kidevettä.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 11 3.2.4 Uraanipitoisuus eri prosessivaiheissa Eri prosessivaiheissa pilottikokeiden perusteella arvioidut uraanipitoisuudet on esitetty taulukossa 3-1. Taulukko 3-1. Uraanipitoisuus eri prosessivaiheissa. Prosessivaihe Keskimääräinen Yksikkö uraanipitoisuus Uuttoon tuleva PLS-liuos 20 mg/l Uutosta poistuva PLS-liuos 0,08-0,2 mg/l Takaisinuuttoliuos saostukseen 10-20 g/l Suodatettu sakka (uraanipuolituote) 70 % Kuivattu puolituote 70-80 % 3.3 Tuotteet ja tuotantomäärät Uuttoprosessilla saadaan talteen yli 90 % laitokselle syötettävän metalliliuoksen sisältämästä uraanista. Lopputuote tuotetaan ns. yellow-cake asteelle, joka on saanut nimensä sen keltaisen värin vuoksi. Syntyvä puolituote, uraaniperoksidi eli UO 4 xh 2 O on kosteaa tai kuivattua ja sen tyypillinen kuiva-aineelle laskettu uraanipitoisuus on 70-80 painoprosenttia (noin 20 % UO 4 :stä on happea). Puolituote sisältää myös muita uraanin oksideja, joita ovat UO 3 ja U 3 O 8. Puolituotteessa olevan kideveden määrä vaihtelee saostusolosuhteiden mukaan. Kuivatun uraaniperoksidituotteen koostumus riippuu kuivauslämpötilasta; matalammissa lämpötiloissa yhdiste on edelleen muotoa UO 4, ja korkeammissa lämpötiloissa voi syntyä enemmissä määrin muita oksideja, kuten UO 3 :a. Luonnonuraanin isotooppisuhde ei muutu talteenottoprosessin aikana. Ulkomuodoltaan kellertävää jauhetta tai hiutaleita oleva uraanipuolituote painaa 2-4 kiloa litralta. Uraanipuolituote on vain vähäisesti vesiliukoista. Uraanioksidit ovat vakaita erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Uraanioksidit eivät ole palavia ja puolituotteen jatkojalostukseen kuuluukin usein aineen kuumentaminen usean sadan asteen lämpötilaan. Suunniteltu valmistusmäärä 350 500 tonnia uraania vuodessa tarkoittaa käytännössä sitä, että uraanipuolituotetta valmistetaan päivässä noin 1400-2000 kg. Päivän tuotanto mahtuu keskimäärin kolmeen tai neljään 200 l tynnyriin. Talvivaaran alueella kerrallaan varastoitava suurin uraanimäärä on 50 tonnia. Varastointi toteutetaan talteenottolaitoksen sisätiloissa. 3.4 Toiminta-aika Uraanin talteenottolaitos toimii kaivoksen tuotantoprosessin kiinteänä osana. Prosessin käyntiaika on muun kaivostoiminnan tapaan jatkuvaa ja ympärivuotista (8400 tuntia vuodessa). 3.5 Raaka-aineet 3.5.1 Pääraaka-aine Uraanin talteenoton pääraaka-aine on kaivoksen metallien talteenoton pääprosessiliuos (ns. PLSliuos). Uraanin talteenottolaitoksella suunnitellaan käsiteltäväksi koko kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuos, jonka virtaama on nykyisin 1800 m 3 /h. 3.5.2 Muualta tuotavat uraanipitoiset raaka-aineet Talvivaara Sotkamo Oy hakee oman uraanin talteenottonsa lisäksi lupaa ottaa vastaan ja käsitellä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n prosessistaan talteenottamaa uraania. NNH on Talvivaaran nikkelirikasteiden pääasiakas ja yhtiön tuotantoprosessiin kertyvä uraani on peräisin Talvivaaran nikkelirikasteissa epäpuhtautena esiintyvästä uraanista. NNH:lta tuotavat uraanipitoiset raakaaineet toimitetaan Talvivaaraan samankaltaisessa liuosmuodossa, kuin missä Talvivaaran uraanin talteenottolaitoksella prosessiliuos on takaisinuuton jälkeen. Uraani voi olla jalostettu NNH:n toimesta myös valmiiksi puolituotteeksi, jonka koostumus vastaa Talvivaaran uraanipuolituotetta. Talvivaarassa tuotettavasta uraanista enintään 25 t/a tulee olemaan peräisin NNH:lta. Mikäli kaikki Harjavallasta tuotava uraaniraaka-aine toimitetaan Talvivaaraan liuosmuodossa, on vuosittain vastaanotettava liuosmäärä 625-1250 t liuoksen uraanipitoisuuden ollessa luokkaa 20 40 g/l.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 12 Harjavallan tehtaalta tuotava uraaniliuos tuodaan Talvivaaraan konteissa. Liuoksen uraanipitoisuus on 20-40 g/l ja ph noin 10. Liuos pumpataan suoraan kuljetussäiliöistä uraanin talteenottolaitoksen ph:n säätöreaktoreihin, jotka sijaitsevat laitoksen sisätiloissa. Liuos pumpataan hitaasti, jolloin lisävirtaamasta ei aiheudu prosessille ongelmia. Mikäli siirron yhteydessä ilmenisi vuoto, kerääntyisi vuoto laitoksen lattiakaivoihin, joista nesteet voidaan palauttaa takaisin prosessiin. Muualta tuotavat raaka-aineet eivät siten edellytä käsittelyä ennen siirtoa talteenottolaitoksen prosessilaitteisiin eikä aineiden käytöstä aiheudu ympäristövaikutuksia. Muualta liuosmuodossa tuotavat ja ph:n säätöreaktoreihin pumpattavat uraaniraaka-aineet lisäävät suunnitellulla vastaanottomäärällä 625-1250 t/a saostukseen johdettavaa liuosmäärää noin 1-5 % vuositasolla. Harjavallan tehtaan uraaniliuoksen tyypillinen koostumus on esitetty taulukossa 3-2. Taulukko 3-2. Norils Nickel Harjavalta Oy:n uraaniliuoksen tyypillinen koostumus. Aine Pitoisuus Yksikkö Uraani (U) 20-40 g/l Natriumkarbonaatti (Na 2 CO 3 ) 75-80 g/l Natrium (Na) 40-60 g/l Kloridi (Cl) max 1 g/l Kromi (Cr) max 50 mg/l Rauta (Fe) max 20 mg/l Kupari (Cu) max 10 mg/l Kalium (K) max 10 mg/l Lyijy (Pb) max 10 mg/l Kalsium (Ca) max 10 mg/l Kadmium (Cd) max 10 mg/l Muita aineita ei liuosnäytteistä tehdyissä analyyseissa ole havaittu. 3.6 Kemikaalit, niiden käyttö ja varastointi 3.6.1 Kemikaalien käyttö prosessissa Uraanin talteenottoprosessissa käytetään kaivoksella jo aiemmin käytössä olevia kemikaaleja (rikkihappo, natriumhydroksidi ja typpikaasu). Näiden kemikaalien käyttömäärät uraanin talteenottoprosessissa ovat kohtuullisen suuria, mutta vähäisiä verrattuna kaivoksen muuhun jo olemassa olevaan käyttöön. Lisäksi uraanin talteenotossa käytetään orgaanista uuttoliuotinta, uuttoreagenssia, modifiointiainetta, natriumkarbonaattia, vetyperoksidia ja flokkulanttia. Lisäksi uuttolaitteiden kaasutiloissa käytetään typpikaasua. Laitokselle tulee oma suljettu jäähdytysvesikiertonsa. Jäähdytysveden käsittelyyn kaivoksen olemassa olevalla vesilaitoksella käytetään mikrobiston kasvua ehkäiseviä vedenkäsittelykemikaaleja. Uraanin talteenottoprosessissa käytettävä uuttoliuos koostuu kolmesta ainesosasta: orgaanisesta liuottimesta, uuttoreagenssista bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatista ja modifiointiaineesta, joka on fosfiinioksidiseos. Uuttoliuotin kiertää laitoksen putkistoissa ja prosessissa suljetussa kierrossa eikä sitä kulu merkittäviä määriä. Uuton apuaineet, uuttoreagenssi ja modifiointiaine, lisätään uuttoliuokseen omista varastosäiliöistä kulutuksen mukaan. Uraanin talteenotossa käytettävät kemikaalit ovat teollisuudessa yleisesti käytössä olevia valmisteita. Aineiden ominaisuudet ovat tunnettuja eikä niiden käyttöön liity tavanomaisesta kemianprosessiteollisuudesta poikkeavia riskejä. Tiedot laitoksella käytettävien kemikaalien luokituksista, ominaisuuksista ja määristä on esitetty kemikaalitaulukossa liitteessä 7. Rikkihappo (H 2 SO 4, 93 %) tulee uraanin talteenottolaitokselle putkea pitkin Talvivaaran nykyisistä varastosäiliöistä ja se laimennetaan vedellä noin 20-prosenttiseksi liuokseksi. Laimennetun rikkihapon varastosäiliön tilavuus uraanin talteenottolaitoksella on noin 15 m 3. Varastosäiliö sijaitsee laitoksen piha-alueella ja se sijoitetaan varoaltaaseen. Laimennetun rikkihapon kokonaismäärä talteenottolaitoksella (varastosäiliö + prosessilaitteet) on noin 200 m 3.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 13 Natriumhydroksidi (NaOH, 50 %) eli lipeä tulee uraanin talteenottolaitokselle rikkihapon tapaan putkea pitkin Talvivaaran nykyisistä varastosäiliöistä. Lipeä laimennetaan talteenottolaitoksella vedellä käyttö- ja varastointipitoisuuteen 10-30 %. Natriumhydroksidi laimennetaan vedellä käyttöpitoisuuteensa. Lipeän varastosäiliön tilavuus on alle 10 m 3 ja se sijaitsee laitoksen sisätiloissa. Lipeää käytetään laitoksella mm. liuosten ph:n säätöön sekä kaasunpesurien pesuliuoksena. Typpikaasua (N 2 ) käytetään uuttoalueella laitteiden kaasutilassa metalli-ionien hapettumisen ehkäisemiseksi. Tarvittava määrä on pyritty minimoimaan suunnittelemalla uuttolaitteet mahdollisimman pienen kaasutilan omaaviksi. Uuttoliuotin (esim. NESSOL-LIAV 270 tai muu vastaava valmiste) on maaöljypohjainen suoraketjuinen ja aromaattivapaa hiilivety. Liuottimen höyrynpaine on alle 0,01 kpa (20 C), joten se ei ole erityisen helposti haihtuvaa. Liuotin kiertää laitoksen putkistoissa ja sen määrä laitoksella on noin 1400 m 3. Käytön aikana lisättävä uuttoliuotin toimitetaan säiliöautolla noin 50 m 3 kokoiseen varastosäiliöön. Varastosäiliö sijoitetaan varoaltaaseen uraanin talteenottolaitoksen ulkopuolelle, erilleen laitoksesta. Uuttoliuotin kiertää laitoksen putkistoissa ja prosessissa suljetussa kierrossa. Uuttoreagenssia [bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti(c 16 H 35 O 4 P), D2EHPA] käytetään noin 5 til-% liuoksena laimennettuna edellä kuvattuun orgaaniseen liuottimeen. Käyttöönottovaiheessa uuttoliuoskiertoon sekoitettava määrä on noin 85 m 3. Toiminnan aikana ainetta lisätään tarpeen mukaan liuottimen suljettuun kiertoon. Aine toimitetaan liuoksena 1 m 3 kemikaalikonteissa ja varastoidaan laitoksen sisätiloissa. Reagenssin kulutus vuositasolla on vähäistä. Modifiointiainetta (esim. Cyanex 923 tai muu vastaava valmiste) sekoitetaan käyttöönottovaiheessa uuttoliuottimeen noin 70 m 3. Modifiointiaine on fosfiinioksidiseos sisältäen monooktyylidiheksyylifosfiinioksidia 28-32 p-%, tri-n-oktyylifosfiinioksidia 12-16 p-%, dioktyylimonoheksyylifosfiinioksidia 40-44 p-% ja triheksyylifosfiinioksidia 7,5-16 p-%. Aine toimitetaan laitokselle liuosmuodossa 1 m 3 kemikaalikonteissa ja varastoidaan laitoksen sisätiloissa. Myös modifiointiaineen kulutus on vuositasolla vähäistä. Natriumkarbonaatti (Na 2 CO 3 ) eli sooda toimitetaan Talvivaaraan kiinteänä jauheena ja sitä varastoidaan kiintoaineena enintään noin 45 tonnia riippuen kemikaalitoimittajan eräkoosta. Kiinteänä jauheena toimitettava natriumkarbonaatti liuotetaan sekoitussäiliössä demineralisoituun veteen ja käytetään vesiliuoksena. Natriumkarbonaattiliuoksen valmistus- ja varastosäiliön yhteenlaskettu tilavuus on noin 100 m 3 ja liuoksen kokonaistilavuus laitoksella on noin 140 m 3. Aineen pölyäminen estetään toteuttamalla varastointi suljetussa siilossa laitoksen sisätiloissa. Annostelu siilosta sekoitussäiliöön tapahtuu automaattisesti. Vetyperoksidia (H 2 O 2 ) käytetään uraanin saostamiseen uraanioksidiksi. Vetyperoksidi toimitetaan 30-50 % liuoksena säiliöautolla ja täytetään erilliseen 100 m 3 varastosäiliöön, joka sijaitsee uraanin talteenottolaitoksen piha-alueella varoaltaassa. Säiliöstä liuosta annostellaan putkia pitkin prosessin saostusvaiheeseen, jota ennen se laimennetaan putkisekoittimessa 15-30 massaprosenttiseksi liuokseksi. Flokkulantteja käytetään saostumista tehostavina apuaineina. Uraanin talteenotossa voidaan käyttää esimerkiksi FLOPAM-merkkisiä anionisia ja kationisia flokkulantteja tai muita vastaavia valmisteita. Flokkulantteja käytetään laajalti teollisissa prosesseissa, elintarvikkeiden valmistuksessa sekä vedenpuhdistamoilla. Flokkulanttia lisätään selkeytettävään ja suodatettavaan liuokseen vähäisiä määriä (alle 1 %). Flokkulantti voidaan toimittaa joko liuoksena konteissa tai kiintoaineena, jolloin se liuotetaan paikan päällä sopivaan pitoisuuteen. Käyttömäärät ovat pieniä, joten myös mahdollinen flokkulantin liuotuslaitteisto on pieni. Mikrobien kasvua estävää kemikaalia (esimerkiksi Acticide PT tai muu vastaava valmiste) käytetään suljetussa jäähdytysvesikierrossa. Nykyisellä laitoksella kemikaalia lisätään panoksittain jäähdytysveteen kun tarvetta ilmenee, eli kun jäähdytysvedessä on havaittavissa leväkasvustoa. Mikrobien kasvun estämiseksi ainetta annostellaan veteen noin kaksi kertaa viikossa siten, että pitoisuudeksi tulee 60-80 mg/l. Kemikaalin käyttöliuoksen pitoisuudella 2,5 % on aineen kulutus noin 0,3 m 3 /vko.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 14 3.6.2 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n uraaniraaka-aineen valmistuksessa käytettävät kemikaalit Norils Nickel Harjavalta Oy:ltä tulevan uraaniraaka-aineen mukana ei Talvivaaraan tule vaarallisuusominaisuuksiltaan eroavia aineita. NNH:n uraanin talteenottoprosessi on samantyyppinen kuin Talvivaaraan tämän hankkeen mukaisesti on suunniteltu. Talteenotossa käytettävät kemikaalit ovat koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan samankaltaisia kuin Talvivaaran laitoksella. Uuttoreagenssi on sama ja toisena uuton apuaineena käytetään saman tuoteperheeseen kuuluvaa Cyanex 272-reagenssia. Uraanin takaisinuutto (poisto) suoritetaan käyttäen natriumkarbonaattia, jolloin syntyy natriumuraanikarbonaattiliuos. Liuoksesta valmistetaan natriumdiuranaattisakkaa. Sitä edelleen prosessoimalla saadaan puhtaampi uraanioksidisakka. 3.6.3 Kemikaalien varastointi Uusia ja yksinomaan uraanin talteenotossa käytettäviä kemikaaleja varten toteutetaan talteenottolaitoksen alueelle omat varastosäiliönsä ja siirtoputkistonsa. Kaivoksella jo nykyisin käytössä olevat kemikaalit (rikkihappo, natriumhydroksidi ja rikkivety) tuodaan uraanin talteenottolaitokselle olemassa olevista varastosäiliöistä putkia pitkin. Talteenottolaitokselle tulee rikkihapolle sekä natriumhydroksidille omat laimennus/varastosäiliönsä käyttöliuosten valmistamiseksi. Laimennetun rikkihapon varastosäiliö tulee laitoksen kemikaalisäiliöalueelle rakennuksen ulkopuolelle. Natriumhydroksidin laimennussäiliö sijoitetaan laitoksen sisään. Kemikaalien varastointi ja siirto toteutetaan voimassa olevia määräyksiä ja standardeja noudattaen. Vetyperoksidi sekä uuttoliuotin varastoidaan laitoksen ulkoalueelle toteutettavissa säiliöissä. Vetyperoksidin varastosäiliö on kooltaan 100 m 3 ja uuttoliuottimen 50 m 3. Säiliöt varustetaan lainsäädännön vaatimukset täyttävillä varoaltailla. Uuttoreagenssi [bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti], modifiointiaine (fosfiinioksidiseos), natriumkarbonaatti ja flokkulantti varastoidaan talteenottolaitoksen sisätiloissa. Kemikaalien siirtoputket kannakoidaan ensisijaisesti kulkemaan ilmassa, jolloin mahdolliset vuodot voidaan havaita nopeasti. Mikäli putkia sijoitetaan maan alle, toteutetaan putket kaksoisseinämäisinä tai ne sijoitetaan tiiviiseen kanavaan. Uuttoreagenssi sekä modifiointiaine toimitetaan laitokselle 1 m 3 kemikaalikonteissa. Kontit varastoidaan talteenottolaitoksen sisätiloihin toteutettavassa kemikaalivarastossa. Natriumkarbonaatti toimitetaan laitokselle kiinteässä muodossa ja varastoidaan käyttöä varten siilossa, josta ainetta annostellaan liuotettavaksi demineralisoituun (=vesi, josta on poistettu ionit) veteen sisätiloissa olevassa sekoitussäiliössä. Kiinteinä rakeina toimitettavaa flokkulanttia säilytetään laitoksella sisätiloissa kaupallisissa pakkauksissa, kuten 200 l tynnyreissä tai 1 m 3 konteissa. Jos flokkulantti toimitetaan liuoksena, ovat liuoskontit noin 1 m 3 kokoisia. Kemikaalien varastointi- ja käsittelyalueet varustetaan kemikaalilainsäädännön mukaisilla varoaltailla ja mahdollisten vuotojen keruujärjestelmillä. Altaiden ja laitoksen lattiat pinnoitetaan kemikaaleja kestävillä materiaaleilla. 3.7 Uraanipuolituotteen ja kemikaalien kuljetukset Uraanipuolituotteet kuljetetaan talteenottolaitokselta kuorma-autolla tai junalla Oulun tai Kokkolan satamaan ja edelleen meriteitse ulkomaiselle jatkojalostuslaitokselle. Kuljetuserä on kerralla noin 10 50 tonnia riippuen käytetäänkö auto vai junakuljetuksia. Uraanin varastointimäärä Talvivaaran alueella on enintään 50 tonnia, joten kuljetuksia tehdään säännöllisesti enintään muutaman kerran kuukaudessa. Prosessin apuaineet ja kemikaalit toimitetaan maanteitse tai junalla, kemikaalit niiden kuljetusmääräysten mukaisella kalustolla. Kemikaalikuljetuksia on noin 2-3 kuormaa viikossa. Harjavallasta tuotavasta uraaniraaka-aineesta aiheutuu noin 20-40 kuljetusta vuodessa, mikäli kerrallaan kuljetettava määrä on noin 30 tonnia. Uraanipuolituotteen ja uraanipitoisen raaka-aineen kuljetuksissa noudatetaan lakia vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994), vaarallisten aiheiden kuljetuksista annettuja ns. VAKmääräyksiä ja kuljetusmuotokohtaisia asetuksia. Koska uraanipuolituotteessa isotoopin (U-235) osuus ei ylitä yhtä prosenttia, ei sen kuljetuksiin sovelleta ydinvastuulain mukaista lupakäytäntöä. Kemikaalien purut tehdään valvotusti ja purkualueet varustetaan suoja-altailla.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 15 3.8 Veden ja energian kulutus Uraanin talteenottolaitoksella käytettävä vesi ja energia saadaan kaivoksen olemassa olevista järjestelmistä. Uraanin talteenottoprosessissa käytetään vettä laimennuksiin, erilaisiin pesuihin, kaasunpesureissa sekä jäähdytysvetenä. Jäähdytysvesikierto on erillinen. Veden kulutuksen arvioidaan olevan prosessivetenä noin 1 000 m 3. Jäähdytysvesi kiertää suljetussa kierrossa ja vuorokausittainen käytettävä määrä on noin 550 m 3. Jäähdytysvettä lisätään haihtumisen takia päivittäin kiertoon noin 1-2 % kiertävästä määrästä, eli noin 5-10 m 3 vuorokaudessa. Vesi saadaan kaivoksen olemassa olevalta vedenpuhdistamolta, joka ottaa raakavetensä Kolmisoppijärvestä. Kokonaisvesimäärät vuodessa ovat prosessivesiä noin 350 000 m 3 /a ja jäähdytysvesiä noin 3500 m 3 /a. Määrä vastaa keskimäärin noin 8 % nykyisestä vedenkulutuksesta kaivoksella. Vuonna 2010 koko kaivoksen raakavedentarve oli noin 4,6 milj. m 3, josta 3,1 milj. m 3 otettiin Kolmisoppijärvestä ja 1,45 milj. m 3 louhosten kuivatuksesta. Uraaniprosessin prosessilaitteiden ja rakennuksen ilmastoinnin sekä valaistuksen sähkönkulutusarvio on noin 16 MWh/a, mikä vastaa noin 7 % lisäystä vuonna 2010 toteutuneeseen kaivoksen sähkönkulutukseen. 3.8.1 Energiatehokkuus Uutto prosessina kuluttaa vähän energiaa verrattuna esimerkiksi pyrometallurgisiin sulatustekniikoihin. Energiaa uutossa kuluu lähinnä liuosten pumppaamiseen ja sekoittamiseen. Pumput ja uuton sekä reaktorien sekoittimet varustetaan valtaosin taajuusmuuttajilla, joilla voidaan säätää tehontarvetta ja optimoida energian kulutusta. Pumppauksessa käytettävät paineet ovat varsin matalia, joten pumpputehot ja pumppauksen sähkönkulutus ovat myös suhteellisen pieniä. 3.9 Uraanin talteenottolaitoksen vesi-, jätevesi- ja hulevesijärjestelyt Talteenottolaitoksella tarvittava jäähdytys-, prosessi- ja sosiaalivedet saadaan kaivoksen olemassa olevalta vesilaitokselta. Kemikaalien laimentamisessa käytetään pääsääntöisesti demineralisoitua vettä, jota valmistetaan Talvivaarassa vedenpuhdistamolla kemiallisesti puhdistetusta Kolmisopen vedestä. Uraanin talteenottoprosessista ei synny erikseen käsiteltäviä prosessijätevesiä, vaan kaikki syntyvät prosessivedet johdetaan edelleen metallien talteenottoprosessiin tai kierrätetään takaisin uraanin talteenottolaitoksen prosessivaiheisiin. Uraanin talteenottolaitoksen prosessissa käytetään vettä noin 50-60 m 3 /h. Määrä pitää sisällään niin prosessi-, demineralisoidun kuin tiivisteveden. Vesimäärä vastaa alle 10 % nykyisen metallien tuotantoprosessin raakaveden otosta. Uraanin talteenottolaitoksella käytetyt vedet päätyvät lähes kokonaan PLS-liuoksen mukana seuraavaan prosessivaiheeseen, eli ne kasvattavat hieman esineutralointiin syötettävän liuoksen määrää. Metallien talteenoton jälkeen suurin osa PLS-liuoksesta kiertää takaisin bioliuotukseen ja osa päätyy kipsisakka-altaaseen. Talteenottolaitoksen jätevesijärjestelyt toteutetaan siten, ettei säteilyä aiheuttavan puolituotteen pääsy laitoksen ulkopuolelle jätevesien mukana ole mahdollista. Prosessi- ja sosiaalitilojen viemäröinnit toteutetaan erillisinä siten, ettei mahdollisissa vuototilanteissakaan prosessiliuoksia voi päätyä saniteettijätevesien joukkoon. Prosessitilojen viemäreitä ei yhdistetä laitoksen ulkopuolelle johtaviin putkilinjoihin, vaan kaikki prosessitilojen viemäreihin kertyvät liuokset palautetaan takaisin uraanin talteenottoprosessiin. Sosiaalitiloissa muodostuvat jätevedet johdetaan kaivoksen saniteettijätevesien käsittelyyn. Uraanin talteenottolaitoksella muodostuu saniteettijätevesiä noin 1-2 m 3 vuorokaudessa. Uraanin talteenottolaitoksen päällystettäviltä piha-alueilta kerättävät hulevedet johdetaan tehdasalueen hulevesienkeräilyjärjestelmään.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 16 Koko kaivoksen pääprosessiliuoksen kierto ja uraanin talteenottolaitoksen sijoittuminen siihen on esitetty kuvassa 3-1. Kuva 3-1. Talvivaaran pääprosessiliuoksen kiertokaavio. 4. JÄTTEET, NIIDEN KÄSITTELY JA HYÖDYNTÄMINEN Uraanin talteenottoprosessissa ei normaalitilanteessa muodostu jätteitä, vaan kaikki prosessissa muodostuvat sivuvirrat (esimerkiksi kaasunpesureiden lietteet tai nesteet) palautetaan takaisin tuotantoprosessiin. Poikkeustilanteessa mahdollisesti syntyvä laadultaan huonompi tuote-erä voidaan joko palauttaa prosessiin uudelleen käsiteltäväksi tai toimittaa jatkojalostusta suorittavalle asiakkaalle. PLS-liuoksen selkeytysallas tyhjennetään aika ajoin ja pohjalle kertyvä liete (jätenumero 060603, muita kuin vaarallisia sulfideja sisältävät jätteet) kerätään pois. Liete koostuu pääasiassa rikkiä sisältävistä yhdisteistä, kuten sinkkisulfidista ja kipsistä. Sinkkisulfidia ja rikkiä tulee altaaseen syöttöliuoksen mukana. Liete toimitetaan kipsisakka-altaalle. Lietteen määrä riippuu sinkkisulfidisakeuttimen toiminnasta eli syöttöliuoksen kirkkaudesta ja muodostuva määrä pysyy samana kuin nykytilanteessa. Lietettä arvioidaan muodostuvan noin 2 000 m 3 /a, joka vastaa kiintoaineeksi muutettuna noin 3 000 t/a. Sakkaa muodostuisi joka tapauksessa, joten se ei lisää kipsisakka-altaalle vuosittain koko kaivostoiminnasta johdettavaa kiintoainemäärää, joka on noin 1,5-2 milj. tonnia. Nykyisestä kipsisakasta otetusta näytteestä tehdyn kaatopaikkakelpoisuustutkimuksen tulokset on esitetty hakemuksen liitteessä 11. Uraanin talteenoton seurauksena kipsisakan kaatopaikkaja ympäristökelpoisuus tulevat paranemaan, koska uraanin määrä kipsisakassa vähenee.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 17 Uuttoprosessien häiriötilanteissa voi syntyä lietettä, jota kutsutaan epäpuhtaussaostumaksi eli crudiksi (jätenumero 010307*, muut metallimineraalien fysikaalisessa ja kemiallisessa käsittelyssä syntyvät jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita). Nimikkeessä mainitut vaaralliset aineet voivat uraanin talteenottolaitoksella olla lähinnä uuttoliuoksen ainesosia tai raskasmetalleja. Uraanin talteenottoprosessissa mahdollisesti muodostuvan saostuman koostumus riippuu mm. siitä, missä kohtaa prosessia häiriö ilmenee. Yleensä saostumassa on mukana nestemäinen ja kiinteä komponentti. Nesteistä on mahdollista erottaa orgaaninen osa ja vesiliuos, jotka voidaan palauttaa prosessiin. Kiintoaine käsitellään turvalliseen muotoon esimerkiksi uuttamalla siitä uraaniyhdisteet orgaaniseen liuokseen, natriumkarbonaattiliuokseen tai rikkihappoon, joita käytetään normaalistikin uraanilaitoksella. Puhdistetun kiintoaineen säteilytaso mitataan. Kiintoaine toimitetaan koostumuksesta riippuen jätteenä luvat omaavalle ongelmajätelaitokselle, kipsisakka-altaaseen tai johdetaan takaisin pääprosessiin. Uraanin talteenotossa poikkeustilanteissa muodostuvan saostuman määrä on ennakkoarvioiden mukaan noin 50-100 t/a sisältäen sekä neste- että kiintoaineosan. Saostumasta voidaan erottaa nesteosa, jolloin jäljelle jäävä kiintoainemäärä on noin 10-50 t/a. Uraanin talteenottolaitoksen jätehuolto järjestetään muusta kaivostoiminnasta erillisenä. Huoltojen ja korjausten yhteydessä syntyvät prosessilaitejätteet säilytetään sekä käsitellään laitoksella säteilyturvallisuusvaatimusten mukaisesti. Kyseiset jätteet toimitetaan asianmukaisesti suojatuissa kuljetuskonteissa asianmukaiset luvat omaavaan vastaanottopaikkaan. Prosessilaitejätteiden määrä vuositasolla on vähäinen. Talteenottolaitoksen työntekijöiden vaatehuolto tullaan järjestämään muusta kaivoksen vaatehuollosta erotettuna. Järjestelyillä halutaan varmistaa, ettei uraanituotteiden pääsy laitoksen ulkopuolelle ole mahdollista edes vähäisissä määrissä. Uraanin talteenottolaitoksella muodostuvat jätteet on esitetty taulukossa 4-1. Taulukko 4-1. Uraanin talteenottolaitoksella muodostuvat jätteet. Jätelaji Jätenumero Määrä (t/a) Toimituspaikka PLS-altaan liete 060603 3000 Kipsisakka-allas Epäpuhtaussaostuma 010307* 10-50 Riippuen koostumuksesta ongelmajätelaitokselle, kipsisakka-altaaseen tai takaisin prosessiin. Metallijäte 200140 vähäinen Metallinkeräys, hyötykäyttö Sekalainen yhdyskuntajäte 200301 vähäinen Jätteen keräys Loisteputket 200121* vähäinen Ongelmajätelaitos Voiteluöljyjäte 130208* vähäinen Ongelmajätelaitos Liuotinjäte 140603* vähäinen Ongelmajätelaitos *=ongelmajäte 5. PÄÄSTÖT JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN 5.1 Päästöt ilmaan ja päästöjen vähentäminen 5.1.1 Uraanipäästöt kaivokselta nykytilanteessa Talvivaaran nykyisestä metallien talteenotosta ei aiheudu uraanipäästöjä ilmaan, koska uraani kiertää prosessissa veteen liuenneena. Louhinnassa ja malminkäsittelyssä muodostuvan pölyn mukana uraania vapautuu vähäisissä määrin myös nykyisin ilmaan. Tarkkailutulosten perusteella suurin osa uraanipitoisesta pölystä laskeutuu lähelle päästökohtaa eikä kulkeudu kaivospiirin alueen ulkopuolelle. Pölyn mukana laskeutuvat uraanimäärät kaivosalueen ulkopuolella ovat olleet alle 0,02 mg/m 2 /kk. Säteilyturvakeskuksen teki vuonna 2010 säteilyn perustilaselvitykseen liittyen ulkoilman radonpitoisuusmittauksia 50 mittauspisteessä. Tulosten perusteella ulkoilman radonpitoisuudet kaikissa mittauspisteissä olivat matalia ja hyvin lähellä menetelmän havaitsemisrajaa.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 18 5.1.2 Rikkivetypäästö uraanin talteenottolaitokselta Uraanin talteenottoon johdettava metalliliuos sisältää edellisestä metallien saostusvaiheesta johtuen rikkiyhdisteitä ja siten piha-alueella olevista altaista (PLS-allas ja raffinaattiallas) sekä uuttovaiheen sekoituksesta voi vapautua rikkivetyä. PLS-altaan ja raffinaattialtaasta aiheutuva rikkivetypäästö ei varsinaisesti lisää kaivostoiminnan päästöjä, sillä vastaava rikkivetypitoisuus on metalliliuoksessa nykyisellään ja se vapautuu ja pestään pesureilla seuraavassa metallituotannon vaiheessa. Uraanin talteenottolaitoksella ei käytetä rikkiyhdisteitä, joten kaikki vapautuva rikkivety on peräisin metallituotannon liuoksista. Laitoksen piha-alueelle tulevat altaat katetaan ja altaissa olevasta liuoksesta vapautuvat rikkivetyhöngät puhdistetaan pesurilla. Altailta käsittelyyn johdettavan kaasun määrä on noin 20 000 Nm 3 /h. Rikkivedyn vapautuminen altailla vähentää sen vapautumista uuttovaiheessa, joten altaiden toteuttamisella ei ole vaikutusta talteenottolaitoksen kokonaisrikkivetypäästöihin. Uuttoalueen laitteet ovat ilmatiiviitä ja niistä poistettava kaasu menee kaasupesurille ennen kuin se johdetaan ilmaan. Uuttoalueelta käsittelyyn johdettavan kaasun määrä on noin 10 000 Nm 3 /h. Rikkivedyn poistotehokkuus pesureilla on mitoitettu olemaan vähintään 90 %. Laitoksen rikkivetypäästön enimmäispitoisuudeksi esitetään 50 mg/nm 3 (35 ppm). Rikkivedyn poistamisessa käytetään laimeaa lipeäliuosta (NaOH), jolloin pesurin vesiliuokseen saostuu natriumsulfidia. Lähtökohtana suunnittelussa on, ettei uraanin talteenotosta aiheudu kaivoksen rikkivetypäästöjen ja siten hajuhaittojen havaittavaa lisääntymistä. Rikkivety omaa erittäin alhaisen hajukynnyksen, mistä syystä yhdiste aiheuttaa herkästi hajuhaittoja joutuessaan päästölähteen ympäristöön. 5.1.3 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) Uutto-osaston poistoilma voi sisältää orgaanisen uuttoliuoksen käsittelystä johtuvia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Arvioitu keskimääräinen VOC-pitoisuus uuttoalueen poistoilmassa on 270 mg/nm 3. Vähäisiä määriä VOC-hajapäästöjä voi muodostua lisäksi esimerkiksi liuotinsäiliöiden täyttöjen yhteydessä, vaikka käytettävä liuotin ei alhaisen höyrynpaineensa (<0,01 kpa 20 C:ssa) ansiosta täytä haihtuvan orgaanisen yhdisteen määritelmää. Keskimääräinen varastointilämpötila laitoksen piha-alueella olevassa säiliössä on huomattavasti alhaisempi kuin höyrynpainetutkimusten vakiolämpötila 20 C, jolloin liuoksen todellinen höyrynpaine varastointiolosuhteissa on vielä pienempi. 5.1.4 Uraani Saostusalueella laitteistot ovat vastaavasti suljettuja tai katetaan ilman keräävillä huuvilla. Poistoilman käsittelyn kannalta saostuksessa keskeistä on saada talteen pisaramuodossa ilmaan joutuva uraaniliuos tai liuospisaroissa mahdollisesti kulkeutuvat saostuneet uraanihiukkaset. Poistoilma johdetaan kaasupesurissa käsiteltäviksi. Saostusalueelta käsiteltävä poistoilmamäärä on noin 10 000 Nm 3 /h. Pesuliuoksena saostusalueen pesureissa käytetään demineralisoitua vettä, jolloin pesurin poistoliuos/liete voidaan syöttää takaisin saostusprosessiin. Uraanipäästö saostusalueelta on alle 1 kg vuodessa. Kuivaus- ja pakkausalueella pölyn muodostumista ja leviämistä sisäilmaan ehkäistään varustamalla laitteet huuvilla. Pölyhiukkaset poistetaan poistoilmasta ennen johtamista ulkoilmaan. Kuivauslaitteisto on käytössä vain noin puolet koko laitoksen käyntiajasta (4100 h/a), jolloin puhdistettava poistoilmamäärä on noin 500 Nm 3 /h. Kaksivaiheisen puhdistuslaitteiston ansiosta pitoisuus tulee jäämään hyvin pieneksi. Kuivaus- ja pakkausalueen poistokaasut sisältävät noin 0,2 mg/nm 3 uraania. Arvio perustuu olemassa oleviin uraanin kuivauslaitteisiin. Vuosittainen kuivaus- ja pakkausalueen poistokaasun sisältämä uraanimäärä on siten alle 1 kg. Uraanipäästömäärä on verrattain vähäinen. Esimerkiksi Camecon Kanadan Ontariossa Port Hopen kaupungissa samalla tehdasalueella sijaitsevien uraanidioksidia (UO 2 ) ja uraaniheksafluoridia (UF 6 ) valmistavien laitosten yhteenlaskettu keskimääräinen päästö ilmaan vuonna 2009 oli 4,7 grammaa uraania tunnissa, eli yhteensä noin 37 kg vuodessa. Lähin asutus sijaitsee Port Hopessa noin 500 metrin etäisyydellä ja koko 12000 asukkaan taajama alle 3 kilometrin säteellä laitoksesta.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 19 5.1.5 Puhdistuslaitteet Uraanin talteenoton prosessilaitteet ja kaikki varsinaiseen uraanin käsittelyyn liittyvät toiminnot tapahtuvat katetuissa altaissa tai sisätiloissa ja kaikki poistoilmat käsitellään kaasunpesureilla ja/tai suodattimilla. Altaiden, uutto-, saostus-, kuivaus- sekä pakkausalueiden kaasupesurit ovat venturityyppisiä märkäpesureita. Venturipesurissa pesuliuos pumpataan suuttimien kautta niin kutsuttuun venturiputkeen, jossa liuossuihku kohtaa puhdistettavan kaasun. Altaiden sekä uuttoalueen pesureissa pesuliuoksena käytetään natriumhydroksidiliuosta. Kaasu ja pesuliuos jatkavat venturiputkessa alaspäin. Liuos kerätään pumppusäiliöön ja puhdistettu kaasu johdetaan pisaranerottimen kautta poistopiipulle. Mikäli riittävän hyvää pesutulosta ei altailla tai uuttoalueella saavutettaisi venturityyppisellä pesurilla, on mahdollista käyttää venturipesurin lisäksi täytekappalepesuria, joka toimii tehokkaasti rikkivedyn poistamisessa. Saostusalueen pesurissa pesuliuoksena käytetään vettä. Saostusalueella voidaan tarvittaessa venturipesurin lisäksi kiintoainepartikkelin poistoon käyttää sähkö- tai pussisuodatinta. Kuivausja pakkausalueella käytetään venturipesurin lisäksi joka tapauksessa pussisuodatinta. Yhteenveto laitoksen ilmapäästöistä ja niiden puhdistamisesta on esitetty taulukossa 5-1. Taulukko 5-1. Yhteenveto uraanin talteenottolaitoksen keskimääräisistä poistoilmamääristä, niiden puhdistamisesta sekä arvioidut keskimääräiset pitoisuudet puhdistetussa poistoilmassa. Osasto Epäpuhtaus Puhdistustekniikka Poistoilmamäärä PLS-allas Raffinaattiallas keskimäärin Pitoisuus mg/nm 3 Rikkivety Märkäpesuri 20 000 Nm 3 /h 50 (H 2 S) Uutto Liuotinhuurut, rikkivety Märkäpesuri 10 000 Nm 3 /h 270 (liuotin) 50 (H 2 S) Saostus Uraani liuosmuodossa Märkäpesuri 10 000 Nm 3 /h < 0,2 (U) Kuivaus ja pakkaus Uraani hiukkasmuodossa Märkäpesuri+pussisuodatin 500 Nm 3 /h Yhteensä 40 500 Nm 3 /h - 0,2 (U) Poistoilmahormien suunnitellut sijainnit talteenottolaitoksella on esitetty asemapiirustuksessa liitteessä 5. Hormit ovat suurin piirtein samalla korkeudella maanpinnasta kuin talteenottolaitoksen katto, jolloin niiden korkeus maanpinnasta on noin 20 m. Uraanin talteenottolaitoksella puhdistuslaitteistojen toiminnan varmistamiseen ja prosessien häiriöttömään ajoon kiinnitetään erityistä huomiota. Uraanin talteenottolaitoksella kaikki päästökohdat ovat katettuja ja niistä johdetaan ilma aina käsiteltäväksi pesureihin. Pesurien toimintaa säätämään käytetään kaikissa pesureissa on-line seurantaa, jolla lipeän annostelumäärää voidaan säätää rikkivedyn mukaisesti. Prosessien ohjausjärjestelmä on pitkälle automatisoitu ja valvottu sekä sisältää toimintoja ohjaavia hälytyksiä. Puhdistuslaitteistot ovat lisäksi varavoiman takana eli toimivat myös mahdollisissa sähkönjakelun häiriötilanteissa. Kuivausvaiheessa, jossa käsitellään uraanipuolituotetta, poistoilman käsittely on varmistettu kaksivaiheisella käsittelyllä pesurilla ja suodattimella. 5.2 Päästöt veteen ja viemäriin sekä päästöjen vähentäminen Uraanin talteenottoprosessista ei synny päästöjä vesistöön tai erikseen käsiteltäviä prosessivesiä, vaan kaikki syntyvät prosessivedet johdetaan edelleen metallien saostusprosessiin tai takaisin uraanin talteenottoprosessin alkuvaiheeseen. Uutossa käytettävät kemikaalit kierrätetään tehokkaasti ja niiden kulkeutuminen edelleen nikkelin ja koboltin talteenottoon estetään teknisin ratkaisuin, jotka on kuvattu kappaleissa 3.2.1 ja 6.2.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 20 5.3 Melu Uraanin talteenottolaitoksen rakentamisen jälkeen koko Talvivaaran metallintuotannon pääprosessiliuos kulkee uraanin talteenottolaitoksen kautta, jossa saadaan erotettua yli 90 % pääprosessiliuoksessa olevasta luonnonuraanista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kipsisakka-altaalle tai jälkikäsittely-yksiköiden kautta vesistöön päätyvän luonnonuraanin määrä on talteenottolaitoksen rakentamisen jälkeen erittäin pieni, koska nykytilanteessakaan uraanin kulkeutumisen kipsisakka-altaaseen tai purkuvesistöihin ei ole todettu olevan merkittävää. Talteenottolaitoksella on siten vesipäästöjen osalta koko kaivoksen mittakaavassa päästöjä vähentävä vaikutus. Uraanin talteenottolaitoksella muodostuu vuorokaudessa noin 1-2 m 3 saniteettijätevesiä, jotka käsitellään muiden kaivoksen saniteettijätevesien tapaan jätevedenpuhdistamolla. Talteenottolaitoksen rakentamisesta sekä käytöstä aiheutuu melua, joka ei laadultaan poikkea normaalin rakentamisen ja teollisen toiminnan melusta. Laitokselle ei tule erityisen paljon melua tuottavia toimintoja. Melupäästöjä voidaan tarvittaessa alentaa asentamalla olennaisiin päästökohtiin äänenvaimentimia. 5.4 Muut päästöt Uraanin talteenotosta ei aiheudu pölyämistä tai tärinää. Laitoksen normaalitoiminnasta ei myöskään aiheudu päästöjä maaperään tai pohjaveteen. Mahdollisiin poikkeustilanteisiin liittyvien maaperään ja pohjaveteen kohdistuvien päästöjen ehkäisemistä on kuvattu kappaleessa 6. Mikäli Harjavallan uraaniraaka-aineen kuljetukset toteutetaan maanteitse, ajetaan Harjavallasta Talvivaaraan raaka-ainekuormia noin 20-40 kpl vuodessa. Kemikaalikuljetuksia tehdään 2-3 kpl viikossa ja uraanipuolituotekuljetuksia 1-3 kertaa kuukaudessa. Yhteensä uraanin talteenottolaitoksen toiminnasta aiheutuu siten noin 150-200 raskaan ajoneuvon käyntiä vuodessa, mikäli kaikki kemikaali- ja raaka-ainekuljetukset tehdään maanteitse. Määrä lisäisi kaivoksen nykyistä raskasta liikennettä noin 8-14 %. Talteenottolaitoksen liittyvä liikenne lisää kaivokselle suuntautuvia kokonaisliikennemääriä raskaiden ajoneuvojen osalta arviolta vain vähän nykytilanteeseen verrattuna ja siten lisääntyvän liikenteen aiheuttamat välilliset päästöt jäävät vähäisiksi. Uraanin talteenottolaitoksen työmatkaliikenteestä aiheutuu noin 10-20 ajoneuvoa vuorokaudessa, mikä vastaa noin 7-20 % lisäystä kaivoksen nykyiseen henkilöautoliikennemäärään. 5.5 Päästöjen vähentämisen ristikkäisvaikutukset Laitokselle tulevat hönkäkaasupesurit sekä poistoilmasuodattimet ovat sähkötoimisia, jolloin ilmapäästöjen puhdistamisesta aiheutuu välillisiä sähköntuotannosta aiheutuvia päästöjä lisääntyneen sähkönkulutuksen takia. Rikkivedyn poistamiseen käytetään pesukemikaalina natriumhydroksidia, jonka kulutus kasvaa, mutta toisaalta käsittely pienentää rikkivetypäästöjä. Muita päästöjen vähentämisen ristikkäisvaikutuksia laitoksella ei ole. Ristikkäisvaikutuksesta huolimatta ilmapäästöjen puhdistus on ympäristön kannalta selvästi parempi vaihtoehto kuin päästöjen puhdistamatta jättäminen. 5.6 Ehdotus päästöraja-arvoiksi Hakija esittää uraanin talteenottolaitoksen ilmapäästöjen osalta sovellettaviksi taulukossa 5-2 esitettyjä raja-arvoja. Taulukko 5-2. Hakijan esitys uraanin talteenottolaitoksen ilmapäästöjen raja-arvoiksi. Päästö Pitoisuuden vuorokausikeskiarvo Vuosipäästö Rikkivety (H 2 S) 50 mg/nm 3 - Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) - 45 t Uraani (U) - 2 kg
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 21 Kaivoksen toiminnasta kipsisakka-altaaseen, jälkikäsittely-yksiköille ja vesistöön kohdistuvat uraanipäästöt tulevat talteenoton seurauksena vähenemään nykytilanteeseen verrattuna. Kaivoksen nykyisessä ympäristöluvassa ei ole asetettu uraanipäästöille raja-arvoja, eikä niitä katsota tarpeelliseksi myöskään uraanin talteenottolaitoksen toteuttamisen jälkeen. Muita suoria päästöjä ympäristöön ei aiheudu talteenottolaitoksen normaalitoiminnan aikana, eikä niille siksi katsota tarpeelliseksi esittää päästöraja-arvoja. 6. RISKIT, POIKKEUSTILANTEET JA NIIDEN HALLINTA Seuraavassa on kuvattu uraanin talteenottolaitoksen liittyviä mahdollisia riski- ja poikkeustilanteita sekä niihin varautumiseksi toteutettavia järjestelmiä. Ympäristölupahakemuksen lisäksi TU- KES-lupahakemuksen yhteydessä laadittavien turvallisuussuunnitelmien ja riskiselvitysten yhteydessä tullaan tekemään koko laitoksen toiminnan kattavat riskikartoitukset sekä kuvaavaan riskien ehkäiseminen. 6.1 Prosessiliuos- tai kemikaalivuoto Uraanipitoisten prosessiliuosten sekä sakkojen käsittely tapahtuu tiivislattiaisissa suljetuissa tiloissa, jotka varustetaan vuotojen keräilyjärjestelmillä. Mahdolliset prosessilaitteissa ilmenevät vuodot kerätään lattiakaivoihin, joista liuokset johdetaan takaisin uraanin talteenottoprosessiin. Säteilyä aiheuttavan puolituotteen pääsy laitoksen ulkopuolelle jätevesien mukana ei ole mahdollista, koska vedet palautetaan metallienerotukseen jo uuttovaiheessa. Uraanipitoisuudeltaan korkeammat liuokset eivät ole yhteydessä metalliprosessin pääliuokseen ja siten vesistöön johdettaviin vesiin. Talteenottolaitoksen alueella käytettävistä kemikaaleista uuttoliuotin on merkittävältä osalta varastoituna prosessiputkistoissa ja laitoksen uuttokierrossa. Uuttoliuotinta ja vetyperoksidia varastoidaan omissa erillisissä säiliöissään talteenottolaitoksen ulkopuolella. Kerrallaan varastoitu määrä on orgaanisen liuottimen osalta 50 m 3 ja vetyperoksidin osalta 100 m 3. Säiliöt varustetaan lainsäädännön mukaisilla suoja-altailla. Säiliöiden täyttöpaikat katetaan ja varustetaan säännösten mukaisilla suoja-altailla, joiden sisäpuolelle kuormaansa purkavat ajoneuvot mahtuvat kokonaisuudessaan. Täyttöpaikkojen yhteyteen varataan imeytysaineita. Uuttoreagenssi sekä modifiointiaine varastoidaan talteenottolaitoksen sisätiloissa aineiden 1 m 3 myyntipakkauksissa. Mahdollisen vuodon sattuessa aineet saadaan kerättyä talteen talteenottolaitoksen tiiviiltä lattiapinnoilta sekä vuodonkeruujärjestelmistä. 6.2 Prosessihäiriö Prosessiin liittyviä häiriöitä voivat olla esimerkiksi laiterikot, kemikaalin annosteluongelmat sekä inhimillisistä virheistä johtuvat poikkeustilanteet. Uraanin talteenottoprosessia ohjataan ja tarkkaillaan laitoksen jatkuvasti miehitetystä valvomosta. Ohjaus- ja valvontajärjestelmään liitetään automatiikkaa, joka pitää prosessiolosuhteet haluttujen raja-arvojen sisällä. Järjestelmä antaa hälytyksen raja-arvojen ulkopuolella. Tarvittaessa uraanin talteenottolaitos voidaan vakavissa häiriötilanteissa ohittaa kokonaan, jolloin kaivoksen tuotantoprosessi jatkuu nykyisellä tavalla. Uraanin talteenottolaitoksen ohitustilanteissa uraani päätyy nykyiseen tapaan metallirikasteisiin, mutta ohitustilanteiden vähäisen keston takia määrä jää vähäiseksi eikä sillä ole vaikutusta metallirikasteiden jatkojalostukseen. Uutossa käytettävän orgaanisen uuttoliuoksen vesiliukoisuus on erittäin pieni, mistä syystä uuttokemikaalien päätyminen PLS-liuoksen mukana seuraaviin metallien talteenoton prosessivaiheisiin on epätodennäköistä. Uuttovaiheesta uuttoliuottimien kulkeutuminen PLS-liuoksen mukana esineutralointiin ja edelleen nikkelin ja koboltin talteenottoon ehkäistään paitsi tehokkailla selkeytysaltailla, myös osastoimalla uuton jälkeinen liuosallas. Osastointi mahdollistaa altaaseen mahdollisessa poikkeustilanteessa joutuneen liuottimen keräämisen talteen, mikäli sitä poikkeustilanteessa pääsisi PLS-liuoksen mukana laitokselta ulos. Uuttokemikaalien pääsyn estäminen uraanin talteenottolaitokselta eteenpäin on tärkeää kaivoksen tuotantoprosessin toimivuuden takia, koska aineet saattaisivat heikentää bioliuotuskasojen bakteerien toimintakykyä.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 22 Uuttoliuottimen kulku prosessivesien mukana vesistöön ei ole mahdollista, koska ylijäämävesien purku on jatkuvasti valvottua ja se tapahtuu aina päätöksen seurauksena. Toisin sanoen kaivoksella ei automaattisesti tehdä jatkuvaa veden poistoa, vaan poistot tehdään aina tarpeen mukaan. 6.3 Kuljetusonnettomuus Maantie- ja rautatiekuljetuksien aiheuttamat päästöriskit liittyvät onnettomuustilanteisiin. Maantiekuljetuksissa mahdollisia poikkeus- ja onnettomuustilanteita ovat ajoneuvon joutuminen liikenneonnettomuuteen ja siitä seuraava vuoto tai syttyminen tuleen. Onnettomuuden esiintymisen todennäköisyyteen vaikuttavat mm. kuljetuskaluston kunto, tieverkon kunto, kuljettajan ajosuoritus sekä yleinen liikenneturvallisuus. Uraanipuolituotteen päätyminen ympäristöön on onnettomuustilanteessa epätodennäköistä, koska puolituote pakataan tynnyreihin ja tynnyrit lisäksi kuljetuskonttiin. Sekä kontin että tynnyrin rikkoutuminen onnettomuustilanteessa on epätodennäköistä. Vaikka uraanipuolituotetta pääsisi onnettomuustilanteessa ympäristöön, voidaan se kiinteänä aineena kerätä helposti talteen. Puolituote ei ole helposti veteen liukenevaa ja siten aineen kulkeutuminen maaperään tai pohjaveteen on epätodennäköistä. Kemikaaleista liuosmaisena kuljetetaan uuttoliuotinta, uuton apuaineita sekä vetyperoksidia. Uuton apuaineet uuttoreagenssi ja modifiointiaine kuljetetaan noin 1 m 3 kemikaalikonteissa, jolloin suuren määrän pääsy kerralla ympäristöön on epätodennäköistä. Uuttoliuotin, vetyperoksidi kuljetetaan tankissa, jolloin onnettomuustilanteessa voi päästä ympäristöön kuorman kertamäärä 10-20 m 3 Kuljetusonnettomuuksiin varaudutaan noudattamalla kuljetuksissa vaarallisten aineiden kuljetuksista annettuja turvallisuusmääräyksiä, kouluttamalla kuljetushenkilöstöä turvalliseen ajotapaan ja toimintaan onnettomuustilanteissa sekä käyttämällä määräykset täyttävää ja hyväkuntoista kuljetuskalustoa. 6.4 Tulipalo ja räjähdysvaara Uraanin talteenottoprosessissa ei käytetä korkeita lämpötiloja. Korkein prosessissa oleva lämpötila on suljetussa uraaniperoksidisakan kuivausuunissa. Uraaniperoksidisakan kuivauslämpötila on normaalisti alle 200 astetta, mutta tarvittaessa on mahdollista käyttää myös alempaa tai korkeampaa kuivauslämpötilaa. Kaikkialla muualla prosessiliuosten lämpötila on normaalisti maksimissaan 50 astetta. Prosessiin liittyvissä kemiallisissa reaktioissa ja rikkihapon laimennuksessa muodostuu lämpöä, mistä syystä liuosta jäähdytetään jäähdytysvedellä. Uuttoprosessissa käytetään liuotinta, jolla on korkea leimahduspiste, noin 100 astetta. Uuttoprosessissa ei poikkeusolosuhteissakaan saavuteta sadan asteen lämpötilaa, jolloin riski uuttoliuottimen syttymisellä on erittäin pieni. Talteenottolaitoksen palokuorma muodostuu pääosin uutossa käytettävistä aineista. Laitosrakenteet ja altaat toteutetaan pääosin palamattomista materiaaleista. Laitos toteutetaan eriyttämällä toiminnot rakennusteknisin palo-osastoin, joiden avulla tulipalon leviämistä muille osastoille voidaan rajoittaa. Uuttoliuotin varastoidaan laitosrakennuksesta erillisessä säiliössä, jotta sen syttyminen mahdollisessa tulipalotilanteessa voidaan estää. Laitokselle asennetaan automaattiset paloilmaisimet sekä sammutusjärjestelmä. Laitoksen sisätiloissa sammutusvesiä voidaan kerätä vuodonkeruujärjestelmään. Päällystetyillä piha-alueilla mahdolliset sammutusvedet kerääntyvät hulevesiviemäreihin. 6.5 Pesurien häiriö Pesurien ja suodattimien häiriötilanteissa laitteiden puhdistusteho voi heikentyä, mistä syystä laitteiden puhdistustehon valvonta tulee olemaan jatkuvaa. Häiriötilanteisiin varaudutaan valvonnan lisäksi laitteiden ennakoivalla huolloilla ja kunnossapidolla. Puhdistuslaitteiden poistoilmayhteet varustetaan kriittisissä kohdissa hätäsuluilla.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 23 6.6 Sähkökatko Sähkökatkojen varalta kriittiset prosessi- ja puhdistuslaitteet varustetaan varavoimajärjestelmällä, jonka avulla laitos voidaan tarvittaessa ajaa hallitusti alas, mikäli sähkökatko pitkittyy. Varavoimalla varmistetaan kaasunpesureiden ja tärkeimpien varoaltaiden tyhjennyspumppujen toiminta kaikissa olosuhteissa. 7. PARAS KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TEKNIIKKA (BAT) Talvivaaran nikkelimalmi sisältää luonnonuraania pieninä pitoisuuksina. Bioliuotusprosessissa uraani liukenee osittain liuokseen, josta liuennut uraani otetaan talteen käyttäen modernia ja parasta käytettävissä olevaa teknologiaa. Verrattuna uraanimalmia käsittelevään uraanikaivokseen ja rikastuslaitokseen, jossa malmin uraanipitoisuus on yli 1 000 ppm, tulevat suunnitellun talteenottolaitoksen ympäristövaikutukset olemaan kokonaisuutena huomattavasti vähäisemmät. Uraanin talteenotto Talvivaaran pääprosessiliuoksesta vähentää nykyisessä prosessissa esiintyviä uraanipitoisuuksia, jotka nykyisin päätyvät osin metallirikasteiden jatkojalostajille sekä kaivoksen kipsisakka-altaaseen. Uraanin talteenottolaitos tulee muodostamaan kiinteän osan Talvivaaran metallien tuotantoprosessia. Laitoksesta ei aiheudu päästöjä maaperään, pohjaveteen tai vesistöön. Ilmapäästöt puhdistetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisesti siten, ettei niistä aiheudu haittaa kaivosalueen ympäristössä. Kokonaisuutena toiminnan ympäristövaikutukset tulevat olemaan erittäin vähäisiä ja osin positiivisia, kun kipsisakka-altaaseen ja tuotteisiin päätyvän uraanin määrä vähenee nykytilanteesta. Uraanin tuottaminen Talvivaarassa aiheuttaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja ympäristövaikutuksia kuin saman uraanimäärän tuottaminen pelkästään uraanin louhintaan ja rikastukseen keskittyvässä kaivoksessa. Uraanin talteenottolaitoksen päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailu sovitetaan yhteen muun kaivostoiminnan tarkkailun kanssa, jolloin alueella harjoitetun toiminnan yhteysvaikutukset ympäristöön saadaan kattavasti selville. Muiden kuin rautametallien tuottamisesta laaditussa BAT-vertailuasiakirjaluonnoksessa (Draft reference document on Best Available Techniques for the Non-Ferrous Metals Industries, Draft July 2009) ei ole käsitelty radioaktiivisten aineiden tuotantoa, mutta samoja periaatteita voidaan soveltaen käyttää myös uraanin talteenottolaitoksen suunnittelussa ja toiminnassa. Laitoksen suunnittelussa ja toiminnassa noudatetaan esimerkiksi seuraavia BAT-periaatteita: Käytettävien reagenssien kulutus minimoidaan. Syntyvien jätteiden ja päästöjen määrä minimoidaan. Uraanin talteenottoprosessissa muodostuvat sivuvirrat palautetaan takaisin prosessiin. Talteenottolaitoksella ei muodostu prosessijätevesiä tai päästöjä vesistöön. Prosessissa mahdollisesti muodostuvat epäpuhtaussakat palautetaan takaisin prosessiin mikäli mahdollista. Tarvittaessa sakkojen laatu tutkitaan ja sakat toimitetaan tulosten perusteella luvat omaavaan jätteenkäsittelykeskukseen tai kaivoksen kipsisakka-altaaseen, mikäli sakkaerä todetaan haitattomaksi. Talteenotossa käytettävä uuttomenetelmä on muihin metallinerotusmenetelmiin verrattuna energiatehokas. Uraanin tuottaminen muun metallintuotannon ohessa ei aiheuta lisääntyvää tarvetta malmin louhinnalle, koska uraani on joka tapauksessa jo läsnä kaivoksen pääprosessiliuoksessa. As Low As Reasonably Achievable (= ALARA -periaate), jonka tavoitteena on, että säteilylle altistuu mahdollisimman vähän ihmisiä ja että henkilökohtaiset annokset ja altistumisen todennäköisyys pidetään niin pieninä kuin käytännöllisin toimin on mahdollista. Tuotantoprosessin automaatiojärjestelmä tullaan varustamaan moderneilla turvahälytyksillä ja lukituksilla. Kemikaalien varastointi toteutetaan varastoitavaa ainetta kestävissä säiliöissä laitoksen sisätiloissa tai piha-alueella. Piha-alueella olevat säiliöt sijoitetaan tiiviisiin varoaltaisiin. Säiliöitä prosessilaitteisiin kulkevat putket kannakoidaan kulkemaan ilmassa. Mikäli putkia sijoitetaan maan alle, toteutetaan ne kaksiseinäisinä.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 24 Laitoksen poistoilmat kerätään ja puhdistetaan ennen johtamista ulkoilmaan. Nestenesteuutossa syntyvien VOC päästöjen minimoimiseksi käytetään modernia uuttoteknologiaa, suljettuja kaasutiiviitä laitteita ja typpiatmosfääriä laitteiden kaasutiloissa. Päästöjen puhdistaminen lisää jonkin verran laitoksen kemikaalien ja energian kulutusta, mutta se on joka tapauksessa ympäristön suojelun kannalta edullisempaa kuin puhdistamatta jättäminen. Ennakoivalla kunnossapidolla varmistetaan tuotanto- ja puhdistuslaitteistojen turvallinen käyttö. Neste-nesteuutto on yleisesti käytössä oleva menetelmä, jonka riskit ja onnettomuusvaarat tunnetaan tarkasti. Tällöin riskien ja onnettomuustilanteiden ehkäisyyn pystytään varautumaan riittävillä järjestelyillä. Jatkuvalla työntekijöiden koulutuksella varmistetaan parhaiden ja turvallisten toimintatapojen käyttö. Lopputuotteen kuivaus- ja pakkausalueella, jolla käsiteltävän materiaalin uraanipitoisuus on laitosalueen korkein, tullaan noudattamaan tarkkaa työhygieniaa esimerkiksi seuraavin menetelmin: Prosessilaitteisto suunnitellaan siten, että pölyäminen saadaan estettyä. Poistuva ilma pestään ja suodatetaan. Tiloissa työskenneltäessä käytetään koko vartalon suojaavia työvaatteita. Ruokailu tulee tapahtumaan erillisissä tiloissa. Lopputuotteen pakkaus, varastointi ja kuljetus järjestetään turvallisesti noudattaen asiaankuuluvia määräyksiä. Seuraavassa on listattuna ohjeistuskirjallisuutta, jota sovelletaan laitoksen suunnittelussa, käytössä ja toiminnan lopettamisessa, vaikka Talvivaaran tapauksessa kyseessä ei suoranaisesti uraanin louhinta olekaan. Draft reference document on Best Available Techniques for the Non-Ferrous Metals Industries, Draft July 2009. European Commission, Institute for Prospective Technological Studies. - Etenkin kappaleet 2.20.1-2.20.11, jotka sisältävät yleisiä ohjeita ja periaatteita. Geoscience Australia: National In Situ Leach Uranium Mining Best Practice Guide: Groundwaters, Wastes and Radiation Protection. Draft released for Public Comment, 1 June 2009. IAEA Nuclear Energy Series, Best Practice in Environmental Management of Uranium Mining, No. NF-T-1.2. INTERNATIONAL ATOMIC ENERGY AGENCY. VIENNA, 2010. Sustaining Global Best Practices in Uranium Mining and Processing, Principles for Managing Radiation, Health and Safety, Waste and the Environment. World Nuclear Association Policy Document. 8. YMPÄRISTÖN KANNALTA PARAS KÄYTÄNTÖ (BEP) Talteenottolaitoksen normaalitoiminnasta ei aiheudu ympäristön pilaantumista. Talteenottoprosessi tapahtuu sisätiloissa, jonne raaka-aine ja piha-alueella varastoitavat kemikaalit johdetaan putkia pitkin. Osa kemikaaleista varastoidaan laitoksen sisätiloissa. Päästöjä ympäristöön aiheutuu normaalitilanteessa lähinnä laitoksen poistoilmahöngistä, jotka puhdistetaan ennen johtamista ulkoilmaan. Toiminnasta ei aiheudu päästöjä maaperään tai vesistöön, eikä melua tai tärinää. Tuotannon kemikaalit käytetään ja varastoidaan laitteissa, joista aineiden pääsy ympäristöön on mahdollisissa poikkeustilanteissakin erittäin epätodennäköistä. Talvivaara Sotkamo Oy:llä on käytössä sertifioitu ympäristöasioiden hallintajärjestelmä, joka tulee kattamaan myös uraanin talteenottolaitoksen toiminnot. Järjestelmän avulla varmistetaan, että käytettävät menetelmät ja työskentelytavat ovat ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaisia. Työntekijöiden säännöllisillä koulutuksilla varmistetaan ympäristön kannalta turvallinen työskentelytapa.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 25 9. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Uraanin talteenoton ympäristövaikutukset on arvioitu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Ympäristövaikutusten arvioinnin lopputuotos, ympäristövaikutusten arviointiselostus, on esitetty hakemuksen liitteessä 8. Yhteysviranomaisena toimineen Kainuun ELY-keskuksen lausunto arviointiselostuksesta on hakemuksen liitteessä 9. Yhteysviranomaisen lausunnossaan nostamat keskeiset täydennystarpeet hankkeen ympäristövaikutuksista on koottu yhteen taulukossa 9-1. Taulukossa on viittaus ympäristölupahakemuksen kohtaan, jossa kyseiseen täydennysvaatimukseen liittyvä asia on esitetty. Taulukko 9-1. Yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antaman lausunnon huomioon ottaminen ympäristölupahakemuksessa. Yhteysviranomaisen lausunnon kohta Käsittely ympäristölupahakemuksessa Hankekuvaus ja tiedot hankkeesta sekä vaihtoehtojen käsittely 1. Arviointiselostukseen olisi ollut hyödyllistä liittää taulukko, jossa olisi yhteenvedonomaisesti kuvattu tehtävät selvitykset, niiden tekijät, tutkitut näytteet ja parametrit sekä käynnissä olevat tutkimukset. 2. Arvioinnin pohjana ollutta aineistoa olisi voinut havainnollistaa havaintopiste- ja pitoisuuskarttoina. Yhteenvetotaulukot radiologisten tutkimusten osalta löytyvät STUKin perustilaselvityksen väliraportista (liite 10). Muiden tutkimusten osalta tutkittavat näytteet noudattivat kaivoksen tarkkailuohjelmaa (päivitetty ohjelma liitteessä 11). Radiologisiin tutkimuksiin liittyvät pitoisuuskartat on esitetty STUKin väliraportissa (liite 10). Hankkeen elinkaari 3. Olisi pitänyt arvioida, onko uraanin ja uraanin Vaikutukset on arvioitu kappaleessa 0. hajoamissarjan tytärnuklidien esiintymisellä merkitystä alueelle jäävien rakenteiden aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin ja miten tämä huomioidaan sulkemistoimenpiteissä. 4. Uraanista johtuvat kumulatiiviset ympäristövaikutukset hankkeen elinkaaren aikana olisi pitänyt arvioida myös muiden kuin louhintapölyn osalta. Kumulatiiviset vaikutukset on arvioitu kappaleessa 0. Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin sekä kaavoitus 5. Muualta tuotavien rikasteiden koostumusta ja alkuperää ei ole esitetty. Muualta tulevissa uraanirikasteissa voi olla uraanisarjan tytärnuklideja, jolloin Talvivaaran alueelle voi tulla sijoitettavaksi nykyisestä tai selostuksen mukaisesta toiminnasta poikkeavia sakkoja. 6. Rakentamista koskevat laajuus- ja määrätiedot puuttuvat selostuksesta. 7. Uraanin tytäraineiden liukenemista bioliuotuksessa ja esiintymistä prosessissa olisi syytä selvittää toistamiseen lisätutkimuksilla. Selostuksessa ei ole kerrottu, sisältyvätkö nämä määritykset tekeillä oleviin selvityksiin. Radioaktiivisuus Muualta tuotavien rikasteiden osalta koostumustiedot on nykyisin saatavilla ainoastaan NNH:n osalta. Tiedot on esitetty kappaleessa 3.5.2. Talteenottolaitoksen vaatima maa-alue on laajuudeltaan noin 2 hehtaaria (kappale 9.6). Uraanin ja sen tytäryhdisteiden liukeneminen bioliuotuksessa on riippumatonta siitä, otetaanko uraani talteen kaivoksen PLS-liuoksesta vai ei. Muodostuvat jätteet ja niiden ympäristövaikutukset 8. Bioliuotuksen jäännöskasoja ja sivukivikasoja ei ole kuvattu selostuksessa. Arvioinnissa ei ole huomioitu bioliuotuskasojen pohjarakenteiden pettämisen riskiä ja siihen varautumista. Lupahakemusta varten on eriteltävä ja käsiteltävä toiminnasta muodostuvat jätteet, niiden käsittely ja loppusijoitus. Bioliuotuksen jäännöskasat sekä sivukivikasat eivät liity uraanin talteenotossa muodostuviin jätteisiin, vaan yleensä kaivostoimintaan. Uraanin talteenotolla ei ole vaikutuksia kasojen koostumukseen tai muodostumiseen. Uraanin talteenotolla ei ole vaikutusta bioliuotuskasojen pohjarakenteen pettämisen riskiin ja siihen varautumiseen, vaan kyseiset riskit liittyvät muuhun kaivostoimintaan. Uraanin talteenotossa syntyvät jätteet ja niiden käsittely on kuvattu kappaleessa 4
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 26 Yhteysviranomaisen lausunnon kohta Käsittely ympäristölupahakemuksessa Pinta- ja pohjavesivaikutukset ja niiden tarkkailu 9. Olisi ollut hyvä kuvata, miksi uraanin talteenotossa käytettävien kemikaalien pääsy pintavesiin ei ole mahdollista. Kemikaalijäämien analysointi tulee liittää tarkkailuun. 10. Päästöjen ja ympäristövaikutusten tarkkailusuunnitelma päivitettävä. 11. Muualta tuotavien uraaniraaka-aineiden koostumus, prosessointi ja ympäristövaikutukset 12. Tiedot uraanin talteenotossa syntyvistä jätteistä, niiden laadusta ja loppusijoituksesta 13. Mahdollisten kemikaalijäämien tarkkailu ja seuranta Tarvittavat lisäselvitykset Uuttokemikaalien pääsyn estäminen prosessista eteenpäin ja edelleen vesistöön on kuvattu kappaleissa 3.2.1 ja 6.2. Tiedot tarkkailusta on esitetty kappaleessa 10. Päivitetty tarkkailuohjelma on liitteessä 11. Tiedot on esitetty kappaleessa 3.5.2. Tiedot on esitetty kappaleessa 4. Tiedot on esitetty kappaleessa 10. Seuraavissa kappaleissa on kuvattu tiivistetysti uraanin talteenottolaitoksen arvioidut ympäristövaikutukset. Tarkemmin vaikutukset on kuvattu hakemuksen liitteenä olevassa arviointiselostuksessa. 9.1 Päästöjen vaikutus ilmanlaatuun Ilmaan kohdistuvat päästöt talteenottolaitokselta ovat käsiteltävät prosessiosastojen kaasut, jotka sisältävät liuotinhuuruja sekä vähäisiä määriä rikkivetyä ja pölyä. Uraania käsitellään laitoksella vain sisätiloissa ja laitokselta poistettavat ilmat käsitellään puhdistuslaitteistoilla ennen ulkoilmaan johtamista. Uraanipäästö laitokselta tulee olemaan erittäin pieni eikä sillä ole vaikutusta alueen ilmanlaatuun tai kumulatiivista vaikutusta maaperän, pohjaveden tai pintavesien uraanipitoisuuteen. Liuotinhuurut laimenevat nopeasti ulkoilmassa ja hajoavat ilman kemiallisten prosessien vaikutuksesta. Esitetyn päästörajan mukaisella määrällä 2 kg U/a on toiminnasta ilmaan aiheutuva uraanikuormitus laitoksen suunnitellun 46 vuoden toiminnan aikana yhteensä noin 90 kg. Osa ilmalaskeuman mukana tulevasta uraanista päätyy joko suoraan tai valuman mukana vesistöihin ja osa jää maaperään. 9.2 Päästöjen vaikutus pintavesiin Vesistöön kohdistuvien vaikutusten osalta hankkeen toteuttamisella on positiivinen vaikutus. Vaikutus ei ole kovin merkittävä, koska jo nykyisin uraanipitoisuudet vesistöön pintavalutuskenttien kautta johdettavassa prosessivedessä ovat hyvin pieniä ja vesistöjen uraanipitoisuudet Suomessa esiintyvien luontaisten pitoisuuksien tasolla. Nykyisellään bioliuotuksessa PLS-liuokseen liukeneva uraani kulkee prosessiliuoksissa ja päätyy pääosin kipsisakka-altaisiin ja osin metallirikasteiden mukana jatkojalostajille. Uraanin talteenotto tulee vähentämään jo nykyisinkin luontaisen taustasäteilyn rajoissa olevaa säteilytasoa kipsisakka-altailla. Osa vesien mukana johdettavasta uraanista sitoutuu jälkikäsittely-yksiköinä toimivien pintavalutuskenttien eloperäiseen ainekseen, eikä kulkeudu sen pidemmälle. Uraanin sitoutumisella ei tule olemaan vaikutusta jälkikäsittely-yksiköiden toimintakykyyn, koska uraanipitoisuuden nousu jää vähäiseksi. Myöskään toiminnan jälkeen uraanilla ei tule olemaan vaikutuksia jälkikäsittelyyksiköiden jälkihoitoon tai käyttöön, koska alueiden uraanipitoisuudessa ei tule tapahtumaan merkittävää nousua. Jälkikäsittely-yksiköiltä vesistöön johdettavien vesien mukana tuleva uraanikuormitus tulee olemaan vähäistä, eikä sen vaikutuksia veden tai sedimentin uraanipitoisuuksiin todennäköisesti voida havaita vastaanottavissa vesistöissä. Vesistöjen uraanipitoisuuksien kannalta määräävämpiä tekijöitä ovat alueen maa- ja kallioperästä luontaisesti liukenevat uraaniyhdisteet. Ilmapäästöistä laskeutuva uraani ei aiheuta havaittavaa nousua kaivosalueen tai sen ympäristön vesistöjen uraanipitoisuudessa.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 27 9.3 Päästöjen vaikutus maaperään ja pohjaveteen Uraanin talteenotosta ei normaalitilanteessa aiheudu päästöjä tai vaikutuksia maaperään tai pohjaveteen. Talteenoton seurauksena kaivoksen louhintamäärään ei tule muutosta, joten hankkeella ei ole myöskään välillisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään lisääntyneen louhintamäärän takia. Laitoksesta ilmapäästöjen mukana vähäisissä määrin leviävä uraani laskeutuu pääosin kaivosalueelle. Ilmapäästöistä maaperään laskeutuva uraani ei vähäisen päästömäärän sekä päästön laajalle alueelle leviämisen takia aiheuta havaittavaa nousua maaperän uraanipitoisuudessa edes koko laitoksen suunnitellun toiminnan aikana. Myöskään pohjaveden uraanipitoisuuteen ilmapäästöillä ei tule olemaan vaikutusta. 9.4 Päästöjen vaikutus ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Uraanin talteenotosta ei aiheudu ihmisten terveyteen tai yleiseen viihtyvyyteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Työntekijöiden altistumisen ehkäiseminen toteutetaan lainsäädäntöä, valvovien viranomaisten määräyksiä sekä muita asiaankuuluvia ohjeistuksia noudattaen. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset liittyvät luonnonuraanin osalta pääosin radonin esiintymiseen. Puolet suomalaisten vuosittain saamasta säteilyannoksesta tulee radonista, joka kaasumaisena liikkuu helposti sekä ilmassa että maaperässä. Talvivaarassa tehtyjen tutkimusten perusteella radonin pitoisuudet alittavat kaivosalueella terveysperusteiset suositukset, eikä näiden vaikutusten lisääntyminen kaivosalueen ulkopuolella toiminnasta johtuen ole mahdollista. Talteenottolaitoksen toiminta ei lisää uraanista, radonista tai muista hajoamistuotteista aiheutuvaa säteilyä alueen ympäristössä, joten laitoksen toiminnalla ei ole vaikutusta säteilyyn. Uraaniliuoksien ja puolituotteen käsittely tehdään sisätiloissa valvotuissa olosuhteissa, joten terveysriski laitosalueella työskenteleville on alhainen. Puolituote kuljetetaan suljetuissa astioissa, joten uraanipuolituotteen päätymisen riski ihmisten ulottuville on alhainen myös kuljetusonnettomuustilanteessa. Kaikki talteenottolaitokselta ulkoilmaan johdettavat höngät käsitellään puhdistuslaitteilla. Uraanin talteenottoprosessi toteutetaan siten, ettei rikkivedyn kaivosalueen ympäristössä aiheuttama viihtyvyyshaitta lisäänny. 9.5 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Uraanin talteenotolla ei ole vaikutuksia luontoon tai luonnonsuojelualueisiin. Talteenottolaitos sijoittuu välittömästi Talvivaaran tehdasalueen yhteyteen alueelle, jolla ei ole erityisiä luontoarvoja. Etäisyydet lähimpiin luonnonsuojelualueisiin ovat pitkiä, eikä toiminnasta kohdistu niihin vaikutuksia. 9.6 Vaikutus maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Uraanin talteenotolla ei ole vaikutuksia maisemaan tai rakennettuun ympäristöön. Talteenottolaitoksen rakennus jää matalammaksi kuin useat muut tehdasalueen nykyisistä rakennuksista. Uraanin talteenotto ei edellytä uusia tie- tai raideyhteyksiä, tehdasalueen ulkopuolisia johtolinjoja tai muita rakenteita, joten hankkeella ei ole myöskään välillisiä vaikutuksia maankäyttöön tai rakennettuun ympäristöön sijoituspaikan ulkopuolella. Uraanin talteenottolaitoksen rakentamisella on vain hyvin vähäinen vaikutus maankäyttöön, kun laitoksen vaatima maa-ala rakennetaan ja liitetään osaksi kaivoksen tehdasaluetta. Piha-alueet ja altaat mukaan luettuna on talteenottolaitoksen vaatima pinta-ala noin 3 hehtaaria.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 28 9.7 Vaikutukset kaivoksen sulkemistoimenpiteisiin ja sulkemisen jälkeen Toiminnan päättyessä liuotuskasat, sivukivikasat, kipsisakka-allas sekä muut rakennelmat maisemoidaan kaivoksen sulkemissuunnitelman mukaisesti. Sulkemissuunnitelma päivitetään säännöllisesti toiminnan aikana (5 vuoden välein) ja suunnitelman päivityksissä otetaan huomioon esimerkiksi uraanipitoisuuden ja säteilyn tarkkailutulokset. Sulkeminen toteutetaan siten, ettei vesiliukoisista radioaktiivisista aineista tai kaasumaisesta radonista pääse muodostumaan haittaa ihmisille tai ympäristölle sulkemisen jälkeenkään. Uraanin talteenotolla voi olla edullisia vaikutuksia kaivoksen sulkemistoimenpiteisiin, koska kipsisakka-altaaseen päätyvän uraanin määrä vähenee talteenoton seurauksena merkittävästi. Nykytilanteessa uraania päätyy kipsisakka-altaaseen laskennallisesti arvioiden noin 300 tonnia vuodessa. Talteenoton toteuttamisen jälkeen määrä putoaa alle 10 % nykytilanteen määrästä, kun yli 90 % uraanista saadaan otettua talteen. Sulkemisen jälkeiseen bioliuotuskasojen, sivukivikasojen tai muiden rakenteiden ympäristövaikutuksiin talteenottotoiminnalla ei ole vaikutusta, koska uraanin talteenotto PLS-liuoksesta ei vaikuta kiviaineksesta liukenevan uraanin määrään. Uraanin liukeneminen bioliuotuksessa rikkoo uraanisarjan aineiden sekulaarisen tasapainon kiviaineksessa, koska aineiden liukeneminen malmista ei ole samanlaista. Uraanin liukeneminen bioliuotuksessa on kuitenkin riippumatonta sen talteenotosta PLS-liuoksesta. Sekulaarisen tasapainon rikkoutuminen ei vaikuta myöskään uraanin tytäryhdisteiden liukenemisominaisuuksiin. Sulkemistoimintojen jälkeen ja mahdollisesti niiden aikana tehdään alueella säteilyselvityksiä, joilla varmistetaan, että käytetyt sulkemistoimenpiteet ovat riittävät säteilyturvallisuuden kannalta. Rakennusten ja putkistojen purkamisen yhteydessä tehdään materiaalien säteilymittauksia, joiden perusteella materiaalit toimitetaan soveltuvaan vastaanottopaikkaan. Mikäli säteilytasot purkumateriaalissa ylittävät soveltuvat raja-arvot, käsitellään radioaktiiviset purkumateriaalit säteilyvaarallisten jätteiden edellyttämällä tavalla. 10. TARKKAILU JA RAPORTOINTI Uraanin talteenottolaitos muodostaa muuhun kaivoksen metallintuotantoon kiinteästi liittyvän osan, joten päästöjen ja ympäristövaikutusten tarkkailu liitetään koko kaivoksen tarkkailuohjelmaan. Säteilytarkkailu toteutetaan erikseen laadittavan säteilyntarkkailuohjelman mukaisesti ja sen osalta valvovana viranomaisena toimii STUK. Tarkkailun toteutus määräytyy tehtävän säteilyn perustilaselvityksen pohjalta. Tarkkailuohjelmaa päivitetään toiminnan käynnistyttyä tarpeen mukaan ja muutokset hyväksytetään ELY-keskuksessa. 10.1 Käyttötarkkailu Uraanin talteenottoprosessia valvotaan laitoksen jatkuvasti miehitetystä valvomosta. Prosessin ohjaus ja tarkkailu toteutetaan uusimman teknologian mukaisella ohjausjärjestelmällä. Seuraavassa on listattu uraanin talteenottolaitoksen käyttöön liittyviä tarkkailu- ja käyttötarkkailuperiaatteita. Puhdistuslaitteiden toimintakuntoa tarkkaillaan jatkuvasti. Prosessiliuoksen lämpötilaa säädetään automaattisesti jäähdytysvedellä rikkihapon laimennuksessa ja saostusta edeltävässä ph-säädössä Laitokselle asennetaan analysaattori, jonka avulla voidaan jatkuvasti seurata tärkeimpien metallien pitoisuuksia prosessiliuoksissa. Normaalisti analysaattoria käytetään kemikaalien syötön ja poistovirtojen säätöön, mutta sen avulla voidaan myös havaita mahdollisia häiriötilanteita prosessissa. Uuttoalueelle asennetaan sisäilman rikkivety- ja happi-ilmaisimia. Happipitoisuuden mittaus on tärkeää, koska uuttolaitteissa käytetään suojakaasuna typpeä. Normaalitilanteessa typpeä ei ole avoimissa astioissa, eikä sitä siksi ole normaalisti uuttoalueen sisäilmassakaan tavallista suurempana pitoisuutena. Rikkivetyilmaisimet asennetaan uuttoalueelle mahdollisesti vapautuvien hönkien takia.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 29 PLS-liuoksen tulo- ja lähtöaltaiden pohjarakenne vastaa uusimpien prosessiliuosaltaiden rakennetta, eli pohjan ja reunaliuskojen rakenteeseen kuuluu kaksi polyeteenikalvoa, mursketta, bentoniittikerros sekä tarkkailuputkisto, jonka avulla on mahdollista tarkkailla mahdollisia vuotoja mittaamalla putkistoon kertyvästä vedestä ph:ta tai johtokykyä. Lisäksi altaiden pohjien alle rakennetaan salaojat. Työntekijöiden säteilyannosta seurataan henkilökohtaisilla säteilymittareilla. Lisäksi laitoksella on kiinteitä säteilymittareita sekä kannettavia mittareita laitokselta pois lähtevän materiaalin, kuten tuotteen ja poistettavien prosessilaitteiden säteilyn mittaukseen. 10.2 Päästötarkkailu 10.2.1Päästöt ilmaan Uraanin talteenottolaitoksen päästötarkkailu liitetään koko kaivoksen päivitettyyn tarkkailuohjelmaan. Uraanin talteenottolaitoksen päästötarkkailuun sisältyy laitokselta ilmaan johdettavien poistohönkien tarkkailu. Uuttoalueelta johdettavista höngistä tarkkaillaan rikkivetypitoisuutta ja haihtuvien hiilivetyjen määrä (VOC) sekä saostus- sekä kuivaus- ja pakkausalueelta uraanipitoisuutta kaksi kertaa vuodessa tehtävillä mittauksilla. Tarkkailu lisätään koko kaivoksen muuhun ilmapäästöjen tarkkailuun. 10.2.2Päästöt vesistöön Uraanin talteenotossa käytettävän uuttoliuottimen tarkkailu sisältyy jo nykyisin kaivoksella tehtävään tarkkailuun, koska jälkikäsittely-yksiköille johdettavasta vedestä analysoidaan kerran viikossa öljyhiilivedyt. Uuttoliuotin on öljyhiilivetyihin lukeutuva valmiste, joten sen mahdollinen läsnäolo näytteessä näkyy öljyhiilivetyanalyysissa. Muiden talteenotossa käytettävien kemikaalien tarkkailua ei katsota tarpeelliseksi, koska aineet hajoavat uuttovaiheessa metalliliuoksen kanssa reagoidessaan yhdisteiksi, joita luonnonvesissä normaalistikin esiintyy. Kemikaalien pitoisuudet jäävät jo metalliliuoksessa alle laboratorion määritysrajojen. Uraanin määrä kaivokselta purettavissa vesissä vähenee talteenoton seurauksena nykyisestä. Uraanipitoisuuden tarkkailu kaivokselta purettavissa käsitellyissä vesissä aloitettiin vuonna 2010 ja se tullaan liittämään myös kaivoksen päivitettyyn tarkkailuohjelmaan. Uraanipitoisuus mitataan ensi vaiheessa viikoittain jälkikäsittelyyn johdettavasta vedestä. Muiden radioaktiivisten aineiden (radium-226, torium 230, polonium-210 ja lyijy-210) pitoisuudet ovat pieniä ja niiden osalta tarkkailu toteutetaan STUK:in esittämien vaatimusten mukaisesti. 10.2.3Säteily Alueella tullaan tarkkailemaan säteilyä erikseen laadittavan säteilytarkkailuohjelman mukaisesti. 10.2.4Jätteiden laatu Kipsisakan kaatopaikkakelpoisuuden tarkkailua jatketaan metallituotannon nykyisen tarkkailun mukaisesti siten, että samassa yhteydessä määritetään uraanipitoisuus ja uraanin liukoisuus. 10.3 Vaikutustarkkailu Uraanin talteenottolaitoksen päästöjen vaikutuksia ei voida erottaa muun toiminnan päästöjen vaikutuksista, mistä syystä talteenottolaitoksen päästöjen vaikutustarkkailu toteutetaan yhdessä kaivoksen muun vaikutustarkkailun kanssa päivitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Seuraavissa kappaleissa on kuvattu uraanin talteenottolaitoksen vaikutustarkkailuun aiheuttamat muutokset periaatteellisella tasolla. 10.3.1Vaikutukset ilmanlaatuun Kaivoksen nykyisessä ilmanlaadun tarkkailussa seurataan pölylaskeuman määrää 15 kaivosalueella ja sen ympäristössä sijaitsevassa mittauspisteessä. Mittaukset tehdään 30 päivän jaksoissa ja tulokset ilmoitetaan muodossa mg U/m 2 /kk. Pölylaskeuman määrää tarkkaillaan jatkuvatoimisesti. Kuukausittain kerättävästä pölylaskeumanäytteestä analysoidaan muiden metallien lisäksi uraanin pitoisuudet neljä kertaa vuodessa (esimerkiksi maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa).
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 30 Uraanin hajoamistuotteiden, kuten mm. ilman radonin osalta tarkkailu määräytyy STUK:n esittämien vaatimusten mukaisesti esimerkiksi pölyn leijumapitoisuuden mittausten ja radonmittausten perusteella. Biologinen tarkkailu määräytyy vastaavasti STUK:n ohjelman mukaisesti. Näytteitä otetaan esimerkiksi marjoista, sienistä, perunasta, sammaleesta, jäkälistä ja hirvenlihasta. 10.3.2Vaikutukset vesistöön ja pohjaveteen Pintavesivaikutuksia tarkkaillaan purkuvesiä vastaanottavista vesistöistä kerättävin näyttein. Uraanin pitoisuus analysoidaan kaikista näytteistä neljä kertaa vuodessa (esimerkiksi maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa). Lisäksi pintavesien ja sedimentin tarkkailu uraanin ja sen hajoamistuotteiden osalta kuuluu osaksi STUK:n tarkkailuohjelmaa. Veden kemiallisen laadun lisäksi tarkkaillaan toiminnan vaikutuksia eliöihin (= biologinen tarkkailu). Tarkkailuun sisältyy mm. biologisten näytteiden keräämistä, bioindikaattoritutkimuksia ja lajistoselvityksiä. Biologisen tarkkailu ehdotetaan toteutettavaksi STUK:n edellyttämän ohjelman mukaisesti. Pohjavesinäytteet kerätään kuukausittain nykyisistä kaivoksen tarkkailun mukaisista havaintoputkista ja uraanianalyysi tehdään näistä näytteistä kaksi kertaa vuodessa (esimeriksi maalis- ja syykuussa). Lisäksi uraanipitoisuutta tarkkaillaan nykyisen pinnan korkeuden tarkkailun mukaisista kuudesta kalliopohjaveden havaintopisteestä Kuusilammen ympäristöstä kerran vuodessa otettavista näytteistä. 10.4 Raportointi Uraanin talteenottoon liittyvän tarkkailun raportointi toteutetaan tarkkailuohjelman mukaisesti koko kaivoksen kuukausi- ja vuosiraportoinnin yhteydessä. Säteilyturvallisuuteen liittyvästä tarkkailusta raportoidaan valvoville erikseen säteilyn tarkkailusta laadittavan ohjelman mukaisesti. 10.5 Laadunvarmistus Mittaukset, tutkimukset, selvitykset ja testaukset tehdään asiantuntevasti ja luotettavasti asianmukaisia hyväksyttyjä menetelmiä käyttäen. Näytteiden otoissa ja ympäristötutkimuksissa noudatetaan soveltuvia standardeja ja ohjeistuksia. Näytteiden analysoinneissa käytetään akkreditoituja laboratorioita. Laitoksen mittalaitteet huolletaan ja tarkastetaan vaadituin määräajoin asiantuntevan huoltoliikkeen toimesta. 10.6 Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi Uraanin talteenottolaitoksen tarkkailu esitetään järjestettäväksi kuten edellä ja koko kaivoksen päivitetyssä tarkkailuohjelmassa on esitetty sekä STUK:in säteilylainsäädännön mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa tullaan edellyttämään.
LIITE 1 Perustelut toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta
LIITE 1 Perustelut toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta
POHJOIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO ASIA Hakemus ja perustelut ympäristölupapäätöksen mukaisen toiminnan aloittamiseksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta (YSL 101 ). HAKIJA Talvivaara Sotkamo Oy (1852002-0) Ahventie 4 B 47 02170 Espoo Toimintapaikka Talvivaarantie 66 88120 Tuhkakylä Yhteyshenkilö Eeva Ruokonen Talvivaara Sotkamo Oy Ahventie 4 B 47 02170 Espoo puhelin +358 20 712 9800 faksi +358 20 712 9801 HAKEMUS Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristönsuojelulain 28 :n mukaista ympäristölupaa aloittaa uraanin talteenotto Sotkamossa toimivan Talvivaaran kaivoksen pääprosessiliuoksesta. Samalla haetaan lupaa aloittaa toiminta ympäristölupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ympäristönsuojelulain 101 :n perusteella. Hakija on hakenut valtioneuvostolta lupaa ydinenergialain 21 :n mukaiselle muulle ydinenergian käytölle, joka sisältää ydinenergialain 2.1 :n 2) kohdan mukaisen uraanin tuottamisen kaivos- ja rikastustoiminnassa. Samalla on haettu uraanin tuottamiseksi kaivos- ja rikastustoiminnassa tehtävän ydinergialain mukaisen valtioneuvoston päätöksen panemista välittömästi täytäntöön. Hakija esittää YSL 101 :n mukaisen toiminnan aloittamisen perusteluiksi samoja seuraavissa kappaleissa esitettyjä perusteluja, kuin mitä ydinenergialain mukaisen valtioneuvoston päätöksen täytäntöön panemiseksi on esitetty.
I 1 JOHDANTO Sotkamon kunnassa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen kaivostoiminta on alkanut keväällä 2008 ja metallien tuotanto syksyllä 2008. Kaivos hyödyntää alueella useita eri kaivosmineraaleja tuottaen nikkeliä, kuparia, kobolttia ja sinkkiä sisältäviä sulfideja metalliteollisuuden raaka-aineeksi. Talvivaara Sotkamo Oy suunnittelee aloittavansa muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton ja hyödyntämisen puolituotteena. Uraanin talteenottoprosessi sijoittuisi kaivoksen nykyisten toimintojen yhteyteen kaivospiirin alueelle. Suunniteltu toiminta mahdollistaisi uraanin talteen ottamisen myös muualta tuotavista päämetallituotteista. Uraanin talteenotolla ja hyödyntämisellä ei olisi vaikutusta alueella nykyisin harjoitettavaan varsinaiseen kaivostoimintaan. 2 PÄÄTÖKSEN VÄLITTÖMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANON OIKEUDELLISESTA PERUSTASTA Ympäristönsuojelulain 101 :n mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Lupaviranomainen voi tarvittaessa määrätä täytäntöönpanon lupapäätöstä suppeammaksi sekä määrätä täytäntöönpanon aloitusajankohdasta. Hakija katsoo, että jäljempänä esitetyin perustein sekä vakuuksin 101 :ssä esitetyt vaatimukset toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta täyttyvät, eikä päätöksen täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. 3 PERUSTELUT PÄÄTÖKSEN VÄLITTÖMÄLLE TÄYTÄNTÖÖNPANOLLE 3.1 Ympäristövaikutukset vähäiset 3.2 Yleinen etu Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin ja siitä annetun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella hankkeen toteuttamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Talteenottolaitos sijoittuu olemassa olevalle teollisuusalueella nykyisen metallintuotantoprosessin osaksi. Laitoksen rakentamisella on vain vähäisiä muutoksia maankäyttöön laitoksen sijoittumispaikalla. Rakentaminen ei edellytä louhintaa tai muuta peruuttamatonta muutosta luonnontilassa. Toiminnan aikaiset vaikutukset ovat vähäisiä ja riskit hallittavissa. Toiminnasta ei aiheudu peruuttamattomia vaikutuksia ympäristöön. Talteen ottamisen ansiosta uraania päätyisi vähemmän kipsisakka-altaaseen ja vesistöön. Talvivaara Sotkamo Oy:n uraanin tuottamista kaivos- ja rikastustoiminnassa koskevaan hakemukseen liittyy useita yleisen edun edistämiseen tähtääviä seikkoja. Näitä ovat esimerkiksi hankkeen positiiviset vaikutukset alueen työllisyyteen ja kuntien ve-
II rotuloihin. Hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa kiinnitetään myös yleisen edun edellyttämällä tavalla erityistä huomiota suunnitellun toiminnan järjestämiseen turvallisesti sekä ympäristönsuojelullisesti laadukkaasti. 3.3 Päätöksen kiireellinen luonne Tällä hetkellä osa Talvivaaran kaivoksen uraanista päätyy nikkelituotteen mukana Harjavallassa sijaitsevan Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n (jäljempänä Norilsk) nikkelitehtaaseen. Säteilyturvakeskus on maaliskuussa 2010 myöntänyt Norilskille luvan ydinaineen tuottamiseen, hallussapitoon ja varastoimiseen. Luvassa on asetettu talteen otettavan uraanin enimmäismääräksi 10 tonnia vuodessa. Kun Talvivaaran nikkelituotteiden toimitukset saadaan täysimittaisena käyntiin, ei Norilsk:lle myönnetty uraanin talteenottolupa tule olemaan vuotuiselta määrältään riittävä Talvivaaran kaivoksen toimittamien uraania sisältävien nikkelituotteiden vastaanottamiseen. Tästä johtuen Talvivaaran nikkelitoimituksia Harjavaltaan joudutaan supistamaan luparajojen lähestyessä sekä lopulta keskeyttämään toimitukset kokonaan. Toimitusten supistuminen ja mahdollinen keskeyttäminen merkitsevät Norilskiin toiminnalle suuria vaikeuksia, koska korvaavaa nikkeliraaka-ainetta ei ole välttämättä saatavissa muualta riittävästi tehtaan käyttöön. Viimeksi mainitussa tilanteessa Norilsk:in on sopeutettava toimintansa vähempään raaka-ainemäärään. Käytännössä toiminnan sopeuttaminen Harjavallassa merkitsisi henkilöstön lomautuksia. Talvivaaran kaivoksen toiminnan kannalta nikkelituotteiden myynnin väheneminen johtaisi myös tuotannon sopeuttamiseen kysyntää vastaavaksi. Toiminnan sopeuttaminen puolestaan vähentäisi kaivoksen tulorahoitusta, millä olisi hidastavia vaikutuksia nykyisen tuotantotoiminnan kehittämiseen ja laajennusten suunnitteluun. Mainitut voimassa olevasta lupatilanteesta johtuvat ongelmat poistuvat, kun Talvivaaran kaivoksen toiminnalle on saatu täytäntöönpanokelpoinen lupa uraanin talteenottoa varten. Tästä johtuen hakija katsoo, että Talvivaaran kaivoksen uraanin tuottamista kaivostoiminnassa koskevalla hakemuksella ja siihen annettavalla päätöksellä on hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu päätöksen välittömän täytäntöönpanon edellyttämä kiireellinen luonne. 4 VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN JA MAHDOLLISIIN MUUTOKSENHAKIJOIHIN Talvivaaran kaivoksen asianmukaisiin lupapäätöksiin perustuva toiminta merkitsee sitä, että uraania sisältävää malmia louhitaan kaivoksesta joka tapauksessa. Uraanin talteenoton seurauksena nykyiseen metallien erotukseen ja kaivoksen louhintamääriin ei tule Talvivaarassa muutoksia. Uraanin talteenotto mahdollistaa sen sijaan sen, että louhittavat kiviainekset tulevat hyödynnetyiksi mahdollisimman tehokkaasti, mikä on myös kaivoslain 47 :n velvoitteiden sekä luonnonvaraoikeuden kestävän käytön periaatteen mukaista. Uraanin talteenottamista varten tarvittava infrastruktuuri on jo olemassa Talvivaaran kaivoksen alueella. Talteenottaminen ei siten edellytä uusien tie- tai johtolinjojen rakentamista tai muuta ympäristövaikutuksia omaavaa rakentamista. Ennen toiminnan aloittamista kaivoksen alueelle on rakennettava talteenottolaitos, mutta tällöinkin on huomattava, että kyseistä laitosta voidaan puhdistamisen jälkeen käyttää muiden me-
III tallien hyödyntämisessä, jos tämän hakemuksen pääasiana oleva hakemus tulisi hylätyksi. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Talvivaaran kaivoksen toimintaan on investoitu n. 800 miljoonaa euroa, ja nyt hakemuksen kohteena oleva asia on merkitykseltään pieni lisäinvestointi olemassa olevan toiminnan parantamiseksi ja kehittämiseksi. Ympäristönsuojelullisten näkökohtien ja säteilyturvallisuuden osalta on myös tarpeen korostaa, että näihin seikkoihin ei kohdistu vaaraa, vaikka haettu päätös pantaisiin täytäntöön välittömästi. Hankkeeseen liittyvässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on katsottu, että suunnitellulla tavalla toteutettavan uraanin talteenoton ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi, koska talteenotto tapahtuu suljetussa prosessissa talteenottolaitoksen sisätiloissa. Talteenottolaitoksen toiminta ei myöskään lisää uraanista, radonista tai muista hajoamistuotteista aiheutuvaa säteilyä. Jos uraanin talteenottoa koskeva päätös määrätään tulemaan heti voimaan, muutoksenhakutuomioistuimella on hallintolainkäyttölain mukaan mahdollisuus kumota välitön täytäntöönpanopäätös. Muutoksenhakijoille ei aiheudu sellaista seurausta, jota ydinenergialain mukaisen päätöksen välittömän täytäntöönpanopäätöksen kumoamisen johdosta ei voisi saattaa ennalleen. Talvivaara on esittänyt hankkeen johdosta tehtävän ydinenergialain mukaisen valtioneuvoston periaatepäätöksen välittömän täytäntöönpanon vakuudeksi yhteensä 100 000, jolla katetaan tarvittaessa alueen ennallistamisesta aiheutuvat kustannukset. Hakija esittää, että samaa edellä mainittua vakuutta käytetään kattamaan myös ympäristönsuojelulain mukainen vakuustarve. Mikäli katsotaan tarpeen asettaa erikseen sekä ympäristönsuojelulain että ydinenergialain mukainen vakuus päätösten välittömän täytäntöönpanon mahdollistamiseksi, esittää hakija, että edellä mainittu 100 000 vakuus puolitetaan, jolloin molempien lakien mukaiset vakuudet ovat 50 000 ja yhteenlaskettuna vakuudet saman 100 000.
LIITE 2 Sijaintikartta
c Maanmittaustoimisto lupa nro 3/MML/11 0 1000m W:\1600-YVA\Talvivaara\82132932 Ympäristölupahakemus uraanin talteenottolaitokselle\liitteet\liite2_sijaintikartta.dwg URAANIN TALTEEN- OTTOLAITOS LIITE 2 Ramboll Finland Oy Terveystie 2 15870 Hollola puh. 020 755 7800 fax 020 755 7801
LIITE 4 Kaavakarttaotteet
LIITE 4 Talvivaara Sotkamo Oy Uraanin talteenoton ympäristölupahakemus Ote 29.4.2009 vahvistetusta maakuntakaavasta. 1
LIITE 4 Talvivaara Sotkamo Oy Uraanin talteenoton ympäristölupahakemus Ote 29.8.2006 hyväksytystä asemakaavasta. 2
LIITE 5 Prosessikaavio
Liite 5 W:\1600-YVA\Talvivaara\82132932 Ympäristölupahakemus uraanin talteenottolaitokselle\liitteet\alkuperäiset\liite5_u-laitoksen_lohkokaavio.dwg Metalliliuos sinkkisulfidisakeuttimen ylitesäiliöstä 1800 m3/h Uuton selkeytysallas (PLS-allas) Käytetyt uuttovaiheiden liuokset Laimea rikkihappo Vesi Neste/ kiintoaineerotus Natriumkarbonaattiliuos Natriumhydroksidiliuos Rikkihappoliuos Tuotesakasta erotettu liuos Kaasunpesu Kaasut uuttoalueelta (ja pelkistyksestä) Uutto Uuttoliuoksen pesut Takaisinuutto Uuttoliuksen käsittelyvaiheet Metalliliuos esineutralointiin 1850m³/h Uuton (Raffinaatti-) allas Laimea rikkihappo ph-säätö UUTTOALUE 3-10 m³/h Vetyperoksidiliuos Natriumhydroksidiliuos Saostus Kaasunpesu Kaasut saostusalueelta Flokkulanttiliuos Pesuvesi suodatukseen SAOSTUSALUE 50-200 kg/h Pesuvedet saostukseen Kaasunpesu ja suodatus Kaasut kuivaus- ja pakkausalueelta Kuivaus Pesuvesi Pakkaus tynnyreihin KUIVAUS- JA PAKKAUSALUE Tynnyrit lavoille ja varastoon ja kuljetukseen 3-4 tynnyriä/pvä Ramboll Terveystie 2 15870 Hollola puh. 020 755 7800 fax 020 755 7801
LIITE 6 Asemapiirustus
LIITE 6 5 7 9 1 3 2 3 6 W:\1600-YVA\Talvivaara\82132932 Ympäristölupahakemus uraanin talteenottolaitokselle\liitteet\liite6_asemapiirustus.dwg 4 3 Päästöt ilmaan: 1. H S, VOC, N (uuttoalueen pesuri) 2. Kiintoainepartikkelit (saostusalueen pesuri) 3. Kiintoainepartikkelit (kuivausalueen pesuri) 4. H S (allasalueen pesuri) Osastot: 1. Uutto 2. Takaisinuutto ja pesut 3. Saostut ja suodatus 4. Kuivaus ja pakkaus 4 2 2 1 1 1. Natriumhydroksidisäiliö (2 krs) 2. Natriumkarbonaattisiilo 3. Natriumkarbonaatin laimennuslaitteisto 4. Flokkulanttikontti sijoitetaan lähelle sakeutinta 5. Vetyperoksiditankki (varoallas) 6. Uuttoreagenssi- ja modifiointiainekontit 7. Laimennetun rikkihapon säiliö (varoallas) 8. Liuotinsäliö (varoallas) 9. Katettu PLS-allas (tänne tulee liuos sinkkisaostuksesta) 10. Katettu raffinaattiallas (tänne tulee liuos uutosta, jatkaa esineutralointiin) 8 4 10 Ramboll Finland Oy Terveystie 2 15870 Hollola puh. 020 755 7800 fax 020 755 7801
LIITE 7 Kemikaalitaulukko
KEMIKAALITAULUKKO 6010b LIITE YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSEEN OSA A A1 Kemikaali tai valmiste Uuttoliuotin (esim. Nessol Liav 270) Uraanipuolit uote Uuttoreagen ssi Modifiointia ine (esim. Cyanex 923) - mono-oktyylidiheksyylifosfiinioksidi - tri-n-oktyylifosfiinioksidi - dioktyylimonoheksyylifosfiinioksidi - triheksyylifosfiinioksidi Na2CO3, kiinteä Natriumkarbonaatti Natriumkarb onaatin vesiliuos Vetyperoksi di Vetyperoksi di, laimennettu Flokkulantti Flokkulanttil iuos Rikkihappo Rikkihappo, laimennettu Natriumhydr oksidi Natriumhydr oksidi, laimennettu A2 Koostumus Maaöljypohjainen alifaattinen hiilivety A3 Osuus (%) A4 CAS-nro Kemikaaliluettelo A5 Luokitus ja lausekkeet > 99 % 64742-47-8 Xn; R65, R66 UO4 x H20 100 % - T+; R26/28, R33 N; R51-53 bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti 100 % 298-07-7 C; Na2CO3, vesiliuos H2O2, 50 % vesiliuos 30 % vesiliuos Vesiliukoinen polymeeri Vesiliuos H2SO4 (vesiliuos) H2SO4 (vesiliuos) NaOH (vesiliuos) NaOH (vesiliuos) 28-32 % 12-16 % 40-44 % 7,5-16 % > 98 % < 100g/l 50 % 30 % ~100 % 1 % 93 % 10-30 % 48-51 % 10-20 % 31160-64-2 78-50-2 31160-66-4 R21, R34 C; R34, R36, N; R50 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet A6 Höyrynpaine 20 C:ssa (kpa) A7 Kiehumispiste 101,3 kpa:ssa ( C) A8 Enimmäismäärä prosessissa (p) ja varastossa (v) <0,01 150-190 1400 m3 (p) 50 m3 (v) A9 Keskimääräinen käyttö (t/a) A10 Käyttötarkoitus ja -kohde 380 Uuttokemikaalin liuotin kiinteä kiinteä 50 t (v) 350-500 Prosessin lopputuote 100 OSA B B1 Tuotteeseen (%) B2 Vesiin (%) Kemikaalista päätyy B3 Ilmaan (%) B4 Jätteeseen (%) 12 3 85 - - 85 m3 (p) 25 Uuttokemikaali 0,5 99,5 0,09 mm Hg (31 C) 310 (50 mm Hg) 3084-48-8 497-19-8 Xi; R36 kiinteä 1600 45 t 7722-84-1 O; R5, R8 C; R35 Xn; R20/22 - - kiinteä kiinteä 7664-93-9 C; R35 ~0 310 1310-73-2 C; R35 ~0 143 70 m3 20 Uuton apuaine 0,5 99,5 140 m3 26 000 Takaisinuutto, käyttö laimennettuna vesiliuoksena 1,2 108-115 100 m3 420 Saostus, käytetään 30 %:iin laimennettuna liuoksena 8 Neste-kiintoaineerotuksen apuaine, 1 m3 sakeutin, käytetään laimeana liuoksena Laimennettuna takaisinuuttoliuokse 200 m3 47 000 n ph:n säätöön, uuton apuaine Laimennettuna ph:n säätöön, uuton apuaine, uuttoalueen 20 m3 36 000 kaasunpesurit Typpikaasu N2 100 % 7727-37-9 - kaasu -196 1 500 Nm3 1600 Uuton suojakaasu 100 Biosidi (esim. Acticide PT) - 5-kloori-2-metyyli-4- isotiatsoliini-3-oni (1,5) - 2-metyyli-4-isotiatsoliini-3-oni (0,6) 2,5 % - C; R34-43 N; R51/53 - - 1 m3 14 Jäähdytysveden mikrobikasvuston estäminen, käyttöliuos n. 2,5 % B5 Reagoi tms. 100 100 100 100 100 100 6010b / 08.2008
LIITE 8 Ympäristövaikutusten arviointiselostus
LIITE 9 Yhteysviranomaisen lausunto ja muistutukset YVA-selostuksesta
LIITE 10 Radiologisen perustilaselvityksen väliraportti
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Yhteenveto Tässä Talvivaara Sotkamo Oy:n Säteilyturvakeskukselta (STUK) tilaamassa radiologisessa perustilaselvityksessä kartoitetaan radiologinen tilanne Talvivaaran kaivosalueen ympäristössä. Hankkeessa tarkastellaan luonnon radioaktiivisten aineiden määriä siinä ympäristössä, johon kaivostoiminnalla ja siihen mahdollisesti liitettävällä uraanin talteenotolla voi olla vaikutusta. Hankkeen tuloksena saadaan yksityiskohtainen tieto Talvivaaran ympäristön radioaktiivisuustasosta. Hanke on kaksivuotinen ja alkoi heinäkuussa 2010. Loppuraportti julkaistaan maaliskuussa 2012. Tässä väliraportissa esitetään eri ympäristönäytteiden radioaktiivisuustuloksia sekä paikan päällä tehtyjen gammaspektrometristen in-situ mittausten tuloksia vuodelta 2010. Selvityksessä analysoitiin seuraavia luonnon radioaktiivisia aineita: uraani (U-238, U-235), torium (Th-228, Th-232), radium (Ra-226, Ra-228), lyijy (Pb-210), polonium (Po-210) ja radon (Rn-222) erilaisista ympäristönäytteistä kuten jokivesi, jokisedimentti, järvivesi, järvisedimentti, näkinsammal, kalanliha, sienet, marjat, hirvenliha, pohjavesi, maaperä, ulkoilman pöly, ulkoilman radon, mansikka, viinimarja ja peruna. Lisäksi tehtiin paikan päällä gammaspektrometrisiä in-situ - mittauksia. Analyysit ja mittaukset toistetaan vuonna 2011. Tulokset osoittivat, että Talvivaaran alueella ympäristönäytteiden radioaktiivisuuspitoisuudet olivat matalia. Tulokset eivät poikkea muualta Suomesta mitatuista vastaavien näytteiden tuloksista ja alueen ympäristön luonnontuotteita sekä elintarvikkeita voidaan käyttää normaaliin tapaan. Perustilaselvityksen avulla voidaan arvioida tulevaisuudessa kaivostoiminnan ja mahdollisen uraanin talteenoton vaikutusta ympäristön radioaktiivisuuteen. 2
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Sisällys Yhteenveto... 2 Sisällys... 3 1. Johdanto... 4 2. Luonnon radioaktiivisuus Talvivaaran prosessissa... 5 3. Radiologiset tutkimukset Talvivaaran ympäristössä vuonna 2010... 6 3.1 Määritysmenetelmät ja laadunhallinta... 6 3.2 Näytteiden otto... 7 3.3 Näytteiden esikäsittely... 10 3.4 Näytteiden analysointi... 11 3.4.1 Gammaspektrometria... 11 3.4.2 Näytteiden radiokemialliset analyysit ja alfaspektrometria... 13 3.4.3In-situ mittaukset... 13 3.4.4 Ulkoilman radonmittaukset... 14 3.4.5 Ulkoilman pölymittaukset... 15 4. Tulokset ja tulosten tulkintaa... 16 4.1 Gammaspektrometristen mittausten tuloksien yhteenvedot... 16 4.1.1 Ilmapölynäytteet... 16 4.1.2 Sedimentti- ja vesinäytteet... 17 4.1.3 Näkinsammal... 20 4.1.4 Kalan- ja ravunliha... 20 4.1.5 Marjat, sienet, peruna, sammaleet, jäkälät ja hirvenliha... 21 4.1.6 Maaperä... 22 4.2 Radonpitoisuudet vesissä... 22 4.3 Radonpitoisuudet ulkoilmassa... 23 4.4 Radiokemiallisten uraanianalyysien tulokset... 24 4.5 Tuloksetin-situ mittauksista... 25 5. Johtopäätökset... 27 Liitteet... 27 Viitteet... 28 3
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 1. Johdanto Sotkamon kunnassa sijaitseva Talvivaaran kaivos hyödyntää alueen monimetalliesiintymiä ja rikastaa niistä nikkeliä, kuparia, kobolttia ja sinkkiä sisältäviä sulfideja metalliteollisuuden raakaaineeksi. Kaivostoiminta on aloitettu keväällä 2008 ja metallien tuotanto syksyllä 2008, joten täysin neitseellistä ympäristön radiologista perustilaa ei enää voida selvittää. Yhtiö suunnittelee aloittavansa muiden metallien sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton ja hyödyntämisen puolituotteena. Lisäksi yhtiö suunnittelee muualta tuotavien päämetallituotteiden sisältämän uraanin talteenottoa. Yhtiö on jättänyt 20.4.2010 valtioneuvostolle hakemuksen ydinenergialain mukaisen kaivos- ja rikastustoiminnan edellyttämän luvan saamiseksi. Talvivaara Sotkamo Oy tilasi 8.7.2010 STUKilta Talvivaaran kaivosalueen ympäristön radiologisen perustilaselvityksen. Selvitys tehdään palveluhankkeena. Selvityksessä kartoitetaan radiologinen perustila Talvivaaran kaivosalueen ympäristössä. Siinä selvitetään luonnon radioaktiivisten aineiden määriä siinä ympäristössä, johon suunnitteilla olevalla uraanin talteenottotoiminnalla ja muulla kaivostoiminnalla voi olla vaikutusta. Vuonna 2010 kerättiin ja analysoitiin ympäristönäytteitä. Vastaavat näytteenotot ja analyysit toistetaan vuonna 2011. Näytteistä analysoitiin luonnon radioaktiiviset aineet. Lisäksi alueella tehtiin paikan päällä gammaspektrometrisiä in-situ mittauksia sekä ulkoilman radon- ja ilmapölymittauksia. Radiologisen perustilaselvityshankkeen projektipäällikkönä toimii STUKn Pohjois-Suomen aluelaboratorion laboratorionjohtaja Dina Solatie. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat: Eeva Ruokonen, Kari Vyhtinen ja Heikki Kovalainen, Talvivaara Oy; Antti Lankinen, Kainuun luonnonsuojelupiiri; Tarja K. Ikäheimonen ja Raimo Mustonen, STUK. 4
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 2. Luonnon radioaktiivisuus Talvivaaran prosessissa Alueen kallioperä ja nikkelimalmi sisältävät uraania keskimäärin 20 ppm eli 250 Bq/kg. Uraani liukenee Talvivaaran päätuotteiden tapaan metallien käsittelyn pääliuokseen. Sen sijaan uraanin hajoamistuotteiden aktiivisuuspitoisuudet pääliuoksessa ovat pieniä, mikä viittaa siihen, että bioliuotuksessa ne eivät liukene pääliuokseen, vaan jäävät bioliuotuskasaan. Alustavat mittaustulokset osoittavat uraanipitoisuuden kipsijätesakassa olevan suuruusluokkaa 300-900 Bq/kg, kun taas uraanin hajoamistuotteiden pitoisuudet ovat vähäiset, esim. radiumin pitoisuudeksi on mitattu alle 10 Bq/kg (Talvivaaran YVA-selostus, 2010). Yleistä tietoa luonnon radioaktiivisuudesta on kerrottu liitteessä 1. 5
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 3. Radiologiset tutkimukset Talvivaaran ympäristössä vuonna 2010 3.1 Määritysmenetelmät ja laadunhallinta STUKin Tutkimus ja ympäristövalvontaosasto on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T167. Akkreditoinnissa sovelletaan standardia EN ISO/IEC 17025:2005. STUKin keräämät näytteet otettiin akkreditoiduilla näytteenottomenetelmillä. Näytteenottajina toimivat akkreditoitu näytteenottaja Kari Huusela ja sertifioitu eliöstönäytteenottaja Hannele Koukkula. Kala-, rapu-, riista- ja osa marja-, sieni- ja elintarvikenäytteistä saatiin paikallisilta asukkailta. Kaikille näytteille tehtiin gammaspektrometrinen mittaus STUKn Pohjois-Suomen aluelaboratoriossa. Polonium (Po-210) ja lyijy (Pb-210) määritettiin radiokemiallisella menetelmällä. Lyijyn ja poloniumin pitkästä analysointiajasta johtuen tulokset valmistuvat vasta loppuraporttiin. Uraani (U-234, U-238) määritettiin radiokemiallisesti 20 vesinäytteestä ja kolmesta elintarvikenäytteestä STUKn Nuklidianalytiikkalaboratoriossa Helsingissä. Muista näytteistä uraanipitoisuus (U-238) laskettiin gammaspektrometrisesta mittauksesta. Radonmääritykset vesinäytteistä tehtiin ei-akkreditoidulla menetelmällä (paikallislaboratoriomenetelmällä NaI(Tl)- ilmaisin), mutta menetelmän laatua valvotaan samalla tavalla kuin akkreditoitujen menetelmien. Gammaspektrometriset in-situ mittaukset teki STUKn Turvateknologialaboratorio ja radonmittaukset ulkoilmasta STUKn Terveysriskit ja radonturvallisuuslaboratorio. Tarkemmat kuvaukset käytetyistä analysointimenetelmistä nuklidikohtaisesti on esitetty taulukossa 1. 6
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Taulukko 1. Analysoidut radionuklidit ja mittausmenetelmät. Radionuklidi Mittausmenetelmä Viittaus ja STUK:n sisäinen ohje U-235, U-238, Ra-226, Ra-228, Th-228 ja Th- Gammaspektrometria IEC 1452: 1995 STUK TKO 4 232 Po-210 ja Pb-210 Alfaspektrometria Vesterbacka ja Ikäheimonen, 2005 STUK OHJE TKO 3.1.14 U-234 ja U-238 Alfaspektrometria Vesterbacka et al., 2009 STUK OHJE TKO 3.1.14 Rn-222 Gammaspektrometria, NaI-ilmaisin (vesinäytteet) Alfajälki (ulkoilma) Mäkinen ja Hanste, 2009 STUK OHJE TKO 3.2.3 STUK OHJE TKO 3.1.9 3.2 Näytteiden otto Näytteenottopaikkoja ja näytelajeja suunniteltaessa on otettu huomioon, että radionuklidit voivat levitä kaivos- ja rikastamoalueelta useita eri leviämisreittejä pitkin. Mahdollisia leviämisreittejä ovat leviäminen pinta- ja pohjavesien mukana joko veteen liuenneena tai hiukkasiin kiinnittyneinä, tuulen levittämän pölyn mukana tai kun kysymys on radonista, erittymällä jätteistä tai maaperästä kaasumaisena ilmaan. Näytelajeja suunniteltaessa otettiin myös huomioon luonnontuotteet sekä lähitilojen elintarvikkeet. Näytteenotto tehdään kahtena eri vuonna, koska luonnon radionuklidien aktiivisuuspitoisuuksissa esiintyy luonnollista vaihtelua. Taulukossa 2 on listattu kerätyt näytteet, näytemäärät (kpl) ja määritetyt radionuklidit. Kuvissa 1 ja 2 näytteenottopisteet on kuvattu kartoilla. Liitteessä 2 on esitetty yksityiskohtaiset näytetiedot koordinaatteineen ja näytepainoineen. Kuvat 3-5 kuvaavat näytteenottoa. Joki- ja järvivesinäytteet otettiin suoraan 10 20 litran kanistereihin, radonmittauksiin vedet otettiin lasisiin yhden litran keräysastioihin. Näyteastiat huuhdottiin näytevedellä ennen varsinaista näytteenottoa. Jokisedimenttinäytteet otettiin (joko uimalla tai kahlaamalla varovasti) noin 1-2 metrin syvyydestä, STUK-putkinoutimen pelkällä sisäputkella (halkaisija 64mm). Näytepropun pituus putkessa mitattiin jonka jälkeen koko proppu laitettiin näyteastiaan ja pakkaseen. Järvistä 7
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 sedimenttinäytteet otettiin STUK-putkinoutimella, siten, että yhteen näytteeseen otettiin kaksi nostoa. Näyteproput mitattiin ja viipaloitiin 2 cm siivuiksi pinnalta alaspäin. Rinnakkaiset siivut yhdistettiin yhdeksi näytteeksi. Taulukko 2. Kerätyt näytteet, näytemäärät ja radionuklidit. jokivesi 10 Gammanuklidit, Po/Pb, U-234, U-238 jokisedimentti 10 Gammanuklidit, Po/Pb näkinsammal 3 Gammanuklidit, Po/Pb sammal 7 Gammanuklidit, Po/Pb järvivesi (Jormas- ja Kivijärvi) 2 Gammanuklidit, Po/Pb, U-234, U-238 järvisedimentti, (Jormas- ja Kivijärvi) 2 paikkaa 10 x 2 cm 20 Gammanuklidit, Po/Pb sienet (haperot, tatit, rouskut, kantarelli) 12 Gammanuklidit, Po/Pb marjat (mustikka, puolukka, karpalo) 16 Gammanuklidit, Po/Pb pohjavesi (lähde, porakaivo) 10 Gammanuklidit, Po/Pb U-234, 238, Rn-222 kalat (hauki ja ahven, Kallio- ja Kivijärvi) ja rapu 5 Gammanuklidit, Po/Pb hirvenliha 2 Gammanuklidit, Po/Pb elintarvikkeet (mansikka, peruna, viinimarja) 6 Gammanuklidit, Po/Pb, kolmesta näytteestä uraanin isotoopit ulkoilman pöly 2 Gammanuklidit, Po/Pb ulkoilman radon 200 Rn maaperä 3 Gammanuklidit, Po/Pb Kuva 1. Talvivaaran kaivosalueen ympäristöstä otetut näytteet ja näytepaikat 2010. Muutama marja- ja sieninäyte otettiin vertailun vuoksi Tipasojalta. 8
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 2. Näytteenottopaikat kaivosalueen läheltä. Kuva 3. Vesinäytteen ottoa Tammapurosta. 9
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 4. Sieninäytteiden keräystä Tuhkakylästä. Kuva 5. Näkinsammalnäytteiden ottoa Lumijoesta. 3.3 Näytteiden esikäsittely Näytteet punnittiin ennen esikäsittelyä. Osa näytteistä pakastettiin pilaantumisen estämiseksi. Marja-, sieni-, peruna- ja sammalnäytteet puhdistettiin roskista. Sienet, perunat ja lihat paloiteltiin. Näytteet kuivattiin lämpökaapissa tai kylmäkuivurissa, jonka jälkeen ne homogenisoitiin. Sedimentti-, hiekka- ja maaperänäytteet seulottiin 2 mm seulalla. Seulaan jäänyt orgaaninen aines ja kivet punnittiin erikseen. Gammamittauksiin menevät vesinäytteet haihdutettiin kuiviin infrapunalamppujen alla haihdutusmaljoissa ja poltettiin tuhkaksi posliiniupokkaissa. Gammamittausta varten näytteet purkitettiin 35 ml- tai 100 ml-purkkeihin, punnittiin ja vakumoitiin. 10
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 3.4 Näytteiden analysointi Selvityksessä analysoitiin luonnon radioaktiivisten aineiden, uraanin (U-238, U-235, U-234), toriumin (Th-228, Th-232), radiumin (Ra-226, Ra-228), lyijyn (Pb-210), poloniumin (Po-210) ja radonin (Rn-222) aktiivisuuspitoisuudet erilaisista ympäristönäytteistä. 3.4.1 Gammaspektrometria Näytteiden gammaspektrometrisesti analysoitavat nuklidit olivat Ra-226, Ra-228, Th-228, Th-232, sekä U-235 ja U-238, silloin kun uraanipitoisuudet olivat tarpeeksi suuria. Raportissa on ilmoitettu myös Cs-137:n ja K-40:n pitoisuudet, mikäli niitä havaittiin. Vesinäytteiden Rn-222 pitoisuudet määritettiin NaI-ilmaisimella seuraavana päivänä näytteenoton jälkeen. Ennen mittauksia selvitettiin laboratorion luonnontaustasäteily, jotta se voitiin ottaa asianmukaisesti huomioon tulosten laskennassa. Näytteet vakumoitiin alumiinisten pussien sisälle radonin vapautumisen estämiseksi (pois luettuna Rn-222 määritykset vedestä). Kuvassa 6 on alumiiniseen pussiin vakumoitu näyteastia. Tämän jälkeen näytteitä seisotettiin kolme viikkoa, jotta radonin hajoamistuotteet olivat radioaktiivisessa tasapainossa radiumin kanssa. Mitattavista radionuklideista vain muutaman aktiivisuuspitoisuus pystyttiin määrittämään suoraan nuklidista lähtevän säteilyn perusteella. Muiden nuklidien pitoisuudet määritettiin hajoamistuotteiden (tytärnuklidien) pitoisuuksien perusteella. Näytteiden mittausaika vaihteli näytteestä riippuen kahdesta tunnista aina kolmeen päivään. Kuvassa 7 on esimerkkinä gammaspektri yhden näkinsammalnäytteen mittauksesta. Nuklidit tunnistettiin piikkien energioiden perusteella. Mitatussa spektrissä kukin piikki edustaa tiettyjen energiatilojen välistä siirtymäenergiaa. Kuvassa tunnistetut piikit on nimetty nuklidin mukaan. 11
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 6. Vakumoitu sedimenttinäyte. Näyteastia (100 ml) on kuvan keskellä alumiinisen pussin sisällä. Kuva 7. Näkinsammalnäytteestä mitattu gammaspektri. X-akselilla on säteilyn energia kanavina ja Y- akselilla piikin pulssien lukumäärä. Kuvassa näkyvät myös käytetyn analyysiohjelman tunnistamat ja nimeämät piikit. 12
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 3.4.2 Näytteiden radiokemialliset analyysit ja alfaspektrometria Vesinäytteistä sekä kolmesta elintarvikenäytteestä uraani analysoitiin radiokemiallisesti. Uraani erotettiin muista aineista ioninvaihtomenetelmällä ja näytteet mitattiin alfaspektrometrisesti. Näytteen uraanipitoisuuden laskeminen perustuu analyysin alussa lisätyn sisäisen merkkiaineen määrään, joka tunnetaan tarkasti. Merkkiaineena käytettiin U-232 isotooppia. Poloniumin radiokemiallisessa erotuksessa käytetään hyväksi poloniumin kykyä saostua spontaanisti hopealevylle. Radiokemiallisen erotuksen jälkeen näytteet mitataan alfaspektrometrillä. Lyijy-210 määritetään samasta näytteestä, josta Po-210 ensin saostetaan ja johon Po-210:n sen jälkeen annetaan kasvaa sisään noin puolen vuoden ajan. Tämän jälkeen Po-210- ja Pb-210 - tulokset lasketaan näytteenottohetkeen. Ensimmäisessä saostuksessa käytettiin merkkiaineena Po- 209:ää ja toisessa käytetään Po-208:aa. Pitkän seisotuksen takia tulokset valmistuvat vasta loppuraporttiin. 3.4.3 In-situ mittaukset Gammaspektrometrisillä in-situ mittauksilla kartoitettiin maapinnan gammasäteilyä lähettävien radionuklidien aktiivisuuspitoisuuksia. Mittauksessa käytettiin HPGe-ilmaisinta, joka oli sijoitettu noin metrin korkeuteen kolmijalan päälle. Mittausaika oli 30 minuuttia/piste. Mittauspisteet valittiin kaivoksen länsipuolelta asutuksen- ja päätuulensuunnan (lounas) mukaan. Kuvassa 8 on esitetty mittauspisteet. Mittauspiste 1 oli avolouhoksen ja piste 2 kipsisakka-altaan vieressä, muut pisteet sijaitsivat kaivosalueen ulkopuolella. 13
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 8. In-situ mittauspisteiden paikat. 3.4.4 Ulkoilman radonmittaukset 23 24.9.2010 Talvivaaran kaivosalueen ympäristöstä valittiin 50 mittauspistettä ulkoilmassa olevan kaasumaisen radonin mittaamiseksi. Mittauspisteiden koordinaatit otettiin Nokia E71 puhelimella. Ulkoilman radonmittaus suoritettiin jokaisessa mittauspisteessä neljällä STUKin radonmittauspurkilla. Mittauspisteessä maahan iskettiin rima, ja rimaan kiinnitettiin metrin korkeudelle muovipullo, jonka pohja oli poistettu. Pullon sisään sääsuojaan sijoitettiin neljä radonmittauspurkkia (kuva 9). Mittaukset lopetettiin 2-3.12.2010. 14
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 9. Ulkoilman radonmittauspiste. 3.4.5 Ulkoilman pölymittaukset Ilmapölynäytteitä otettiin kahdesta paikasta 2.-3.11.2010 välisenä aikana. Keräimiä oli kaksi,. Pikkupoika -keräimen keräysnopeus on 150 m 3 /h kun taas Lilliput - keräin on pienempi kooltaan ja imuteholtaan noin 13 m 3 /h. Keräimet sijoitettiin kaivosalueen ulkopuolelle tuulen alapuolelle niin, että Pikkupoika -keräin oli Hakosenjärven rannalla olevan saunamökin terassilla Taattolassa ja Lilliput Kolmisopen pohjoispäässä Nurminiemen Ykssopessa. Molemmat paikat sijaitsevat noin 2-3 km päästä Kolmisopen avolouhoksesta. Talvivaaran ympäristössä lounastuuli on vallitseva ja pääasiassa tuulen suunta on Taattolaan päin. Kuvassa 8 ilmapölykeräyspisteet ovat pisteissä Talvivaara 4 ja 5. Samoissa pisteissä tehtiin myös gammaspektrometriset in-situ mittauksia. Keräysjakson aikana vallitseva tuulen suunta oli lounaasta ja säätila 2.11. oli aurinkoinen ja kuiva +2 C. 3.11. satoi vettä ja räntää, tuulen suunnan säilyessä samana. Keräysaikana kaivoksella ei räjäytetty. 15
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 4. Tulokset ja tulosten tulkintaa Tässä kappaleessa on esitetty vuoden 2010 gammaspektrometristen analyysien ja uraanin radiokemiallisten analyysien tuloksien yhteenvedot, in-situ mittausten tulokset sekä ulkoilman radonmittausten tulokset. Yksityiskohtaiset gammaspektrometristen analyysien tulokset on esitetty liitteessä 3, uraanianalyysien tulokset liitteessä 4 ja radonmittausten tulokset ulkoilmassa liitteessä 5. Tulokset eivät poikkea muualta Suomesta mitatuista vastaavien näytteiden tuloksista ja alueen ympäristön luonnontuotteita sekä elintarvikkeita voidaan käyttää normaaliin tapaan. Ainoastaan yhdessä mitatuista porakaivovesistä radonpitoisuus ylitti yksityiselle kaivovedelle asetetun toimenpiderajan 1000 Bq/l. Kyseinen kaivo ei ole vakituisessa käytössä ja tarvittaviin toimenpiteisiin vaikuttaa kaivon vuotuinen käyttöaika. 4.1 Gammaspektrometristen mittausten tuloksien yhteenvedot Yksikkönä taulukoissa on käytetty Bq/kg kuivapainoa (k.p.) kohden laskettuina. Vesien tulokset on ilmoitettu Bq/kg. Taulukoissa ja liitetiedostoissa käytetty merkintä <X tarkoittaa mitattua havaitsemisrajaa, jossa X indikoi kyseisen havaitsemisrajan lukuarvoa. 4.1.1 Ilmapölynäytteet Nuklidien pitoisuudet ilmapölynäytteissä on esitetty taulukossa 3. Vertailupisteeksi valittiin kansallisen ympäristön säteilyvalvontaverkon Kajaanin ilmapölykeräysaseman tulokset samalta ajalta (1.-8.11.2010). Mittauspisteissä Talvivaara 4 ja 5 näkyy kaivoksen vaikutus kohonneina pitoisuuksina Kajaanin tuloksiin verrattuna. Yleisesti ottaen pitoisuudet mittaushetkellä olivat kuitenkin pieniä. Taulukko 3. Ilmapölynäytteissä havaitut radionuklidit. Pitoisuudet ovat ilmoitettu yksikössä m 3. Paikka koord. N kood. E Pb-210 Ac-228 Bi-214 Pb-212 Pb-214 Tl-208 U-235 K-40 Talvivaara 4 64.00249 28.09979 24 20 11 1750 Talvivaara 5 64.03453 28.04407 330 100 140 74 940 Kajaani 64.084738 27.708354 120 8 5 6 5 5 1,6 110 16
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 4.1.2 Sedimentti- ja vesinäytteet Sedimentti- ja vesinäytteitä otettiin seitsemästä pisteestä, joissa on jo ennestään vesien tarkkailua sekä kolmesta uudesta pisteestä. Kaivoksesta johdetaan puhdistettua prosessivettä kahteen suuntaan; Jormas- ja Kivijärveen. Tuhkajokea pitkin vedet kulkevat Jormasjärveen ja Lumijokea pitkin Kivijärveen. Näytteitä kerättiin Kalliojoensuulta läheltä Kolmisopen avolouhosta, Kivijärven suulta, Jormasjoesta, Tuhkajoesta, Härkäpurosta (ei johdeta kaivoksen puhdistettua prosessivettä), pohjoisen vesien jälkikäsittely-yksikön jälkeen Kärsälammesta, eteläisen vesien jälkikäsittelyyksikön jälkeen Korpelammesta, Tammapurosta ja Ruunakorvenpurosta. Joki- ja purosedimentit Tulokset joki- ja purosedimenttien pitoisuuksista on esitetty taulukossa 4 ja karttakuvassa 10. Taulukko 4. Pintasedimenttinäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit. Nuklidi vaihteluväli [Bq/kg] Ra-226 14 46 Ra-228 12 26 Th-228 10-39 Th-232 12-26 U-235 1 11 U-238 22-140 17
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 10. Sedimenttinäytteiden aktiivisuuspitoisuudet. Järvisedimentit Jormas- ja Kivijärvestä otettiin sedimenteistä pystyprofiilit 20 cm syvyyteen asti. Profiileissa näkyy Tshernobylin onnettomuuden aiheuttama 137 Cs -piikki. Luonnon radioaktiivisten nuklidien pitoisuudet olivat sen sijaan eri syvyydellä tasaisia. Kuvissa 11 ja 12 on esitetty järvisedimenttien pitoisuudet syvyyden funktiona. 18
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 700 600 500 400 300 200 100 0 Sotkamo Jormasjärvi Cs-137 Ra-226 Th-232 Ra-228 Th-228 U-235 U-238 Kuva 11. Jormasjärven sedimenttiprofiilin radioaktiivisuuspitoisuudet. 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Kivijärvi Cs-137 Ra-226 Th-232 Ra-228 Th-228 U-235 U-238 Kuva 12. Kivijärven sedimenttiprofiilin aktiivisuuspitoisuudet. 19
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Pintavedet Pintavesivesinäytteiden aktiivisuuspitoisuudet olivat suurimmassa osassa näytteitä havaitsemisrajan alapuolella. Havaitsemisraja vaihtelee näytteen koosta, käytetystä mittausajasta sekä ilmaisimesta riippuen. Mitatuista näytteistä vain muutamasta saatiin mittaustulos, pitoisuudet osoittautuivat hyvin pieneksi. Vesinäytteiden mittaustuloksien vaihteluvälit on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Vesinäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit. Nuklidi vaihteluväli [Bq/kg] Ra-226 0,004-0,017 Ra-228 0,0006-0,006 Th-228 0,004 tai alle Th-232 0,005 tai alle U-235 0,005 tai alle U-238 0,008 0,07 4.1.3 Näkinsammal Näkinsammal on vesiympäristössä hyvä indikaattorilaji, koska se kerää itseensä tehokkaasti vesistöissä liikkuvia epäpuhtauksia. Taulukossa 6 on esitetty näkinsammalnäytteiden mittaustuloksien vaihteluvälit. Taulukko 6. Näkinsammalnäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit. Nuklidi vaihteluväli [Bq/kg] Ra-226 35-537 Ra-228 37-233 Th-228 17-45 U-235 < 12 U-238 40-130 4.1.4 Kalan- ja ravunliha Luonnon radioaktiivisten aineiden pitoisuudet kalan- ja ravunlihassa olivat pieniä ja hyvin lähellä mittalaitteistojen havaitsemisrajaa. Taulukoissa 7 ja 8 on esitetty yhteenveto kalan- ja ravunlihan radioaktiivisuuspitoisuuksista. 20
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Taulukko 7. Kalanäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit. Nuklidi vaihteluväli [Bq/kg] Ra-226 0,8-1,1 Ra-228 <1,1 Th-228 <0,8 U-235 <0,4 U-238 <20 Taulukko 8. Rapunäytteestä mitatut aktiivisuuspitoisuudet. Nuklidi vaihteluväli [Bq/kg] Ra-226 <6,0 Ra-228 <11 Th-228 <14 Th-232 <8 U-235 <5 U-238 <8 4.1.5 Marjat, sienet, peruna, sammaleet, jäkälät ja hirvenliha Mitatuissa näytteissä aktiivisuuspitoisuudet olivat pieniä ja lähellä mittalaitteistojen havaitsemisrajaa. Taulukossa 9 on esitetty tuloksista yhteenveto. Taulukko 9. Nuklidi Yhteenveto marjojen, sienien, perunan, sammaleen, jäkälän ja hirvenlihan ja radiumin, toriumin ja uraanin eri isotooppien aktiivisuuspitoisuuksista. Ra-226 [Bq/kg k.p.] Ra-228 [Bq/kg k.p.] Th-228 [Bq/kg k.p.] U-235 [Bq/kg k.p.] U-238 [Bq/kg k.p.] Peruna, mansikka ja 4,0 tai alle 1,4-1,6 < 2,6 <2,6 <9 punaherukka Luonnonmarjat 1,4 6,0 1,3 11 < 3,8 < 4,2 <14 Sienet <3,5 < 4,3 < 2,7 < 5,3 < 41 Hirvenliha <3,0 <3,0 <3,0 <3,5 <11 Sammaleet 0,5-6,6 1,4-4,4 1,2 2,2 0,1-0,3 2,9-5,0 Jäkälä 7,6 tai alle 3,8 tai alle 1,5-4,1 < 4,0 <13 21
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 4.1.6 Maaperä Maaperänäytteitä kerättiin yhteensä kolmesta eri paikasta; tehdasalueelta, Ohra-ahosta ja Taattolasta. Maaperän aktiivisuuspitoisuudet olivat pieniä (taulukko 10). Taulukko 10. Maaperänäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit. Nuklidi vaihteluväli [Bq/kg] Ra-226 9,3 40 Ra-228 4,4 14 Th-228 4,3-11 Th-232 4,3-12 U-235 0,3 U-238 7,2-54 4.2 Radonpitoisuudet vesissä Taulukossa 11 on esitetty radonpitoisuudet pohjavesissä. Talvivaaran lähdevesien radonpitoisuudet olivat noin 70 Bq/l. Porakaivovesien pitoisuudet Taattolassa ja Puhakassa olivat matalia, 50 ja 134 Bq/l. Lahnasjärven metsästysmajan porakaivon radonpitoisuus (6200 Bq/l) oli korkeahko ja kuusinkertainen verrattuna yksityiselle kaivovedelle asetettuun toimenpiderajaan. Tämä radonpitoisuus ei kuitenkaan ole poikkeava verrattuna Kajaanin graniittirikkaiden alueiden porakaivovesiin (STUK A-171, 2000). Sosiaali- ja terveysministeriön pieniä vedenkäyttöyksiköitä koskevassa asetuksessa (401/2001) on annettu yksityisessä käytössä olevien kaivojen vedelle radonia koskeva toimenpideraja 1000 Bq/l. Säteilylakiin 592/91 perustuen STUK on antanut ohjeen ST-12.3 vuonna 1993. Sen mukaan vesilaitosveden radonpitoisuus saa olla enintään 300 Bq/l. Jos vedessä on muita radioaktiivisia aineita, radonpitoisuuden on oltava edellä mainittua arvoa pienempi. Suomessa talousveden (verkostovesi) keskimääräinen radonpitoisuus on 27 Bq/l ja porakaivoveden 460 Bq/l (Säteily ympäristössä, 2003, STUK A-199, 2004). Maaperän pohjavedessä korkeimmat radonpitoisuudet ovat olleet 900 Bq/l (GTK -155, 2002). Talvivaaran pohjavesien radonpitoisuudet olivat pieniä verrattuna asetettuihin toimenpiderajoihin, lukuun ottamatta Lahnasjärven metsästysmajan porakaivovettä. 22
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Taulukko 11. Radonpitoisuudet pohjavesissä. Näyte Näytteenottopaikka Lähdevesi Pappila (kaivo) ja Puhakka (luonnonlähde) Porakaivovesi Taattola ja Puhakka Porakaivovesi Lahnasjärven läheltä, metsästysmajan pihakaivo Rn-222 Bq/l 68 ja 70 50 ja 134 6180 4.3 Radonpitoisuudet ulkoilmassa Kuvassa 13 on esitetty mittauspisteet ja radonpitoisuudet. Mittauspisteen radonpitoisuus on mittauspisteessä olleiden neljän purkin radonmittauksen keskiarvo. Kaikkien mittauspurkkien radonpitoisuuden keskiarvo oli 5 Bq/m³, ja mittauspisteiden radonpitoisuuksien vaihteluväli oli 1-11 Bq/m³. Yhdestä mittauspisteestä ei saatu tuloksia. Ulkoilman radonpitoisuudet kaikissa mittauspisteissä olivat matalia, hyvin lähellä menetelmän havaisemisrajaa. UNSCEAR raportissa arvioidaan ulkoilman radonpitoisuuden keskiarvoksi 10 Bq/m³. Matalimmat ulkoilman radonpitoisuudet ovat merialueilla. Mantereilla ulkoilman radonpitoisuuksissa on suurta vaihtelua, korkeimmat mitatut radonpitoisuudet ovat olleet satoja Bq/m³. 1985 Paukkajanvaaran vanhan uraanikaivosalueen jätekentän yläpuolella 1 m korkeudella on mitattu 160 Bq/m³ radonpitoisuus kolmen kuukauden keskiarvona ennen alueen kunnostamista (STUK B-VALO 56). Tampereen Pispalanharjulla 6.7.2008-19.5.2010 välisen ajan kuuden mittauspisteen keskiarvo oli 22 Bq/m³ metrin korkeudella. Pispalanharjun asunnoissa on mitattu runsaasti korkeita radonpitoisuuksia, ja alueella on lisäksi toiminnassa olevia radonkaivoja, joilla asuntojen radonpitoisuutta pienennetään (Arvela H, Suullinen tiedonanto. Säteilyturvakeskus; 2011). 23
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Kuva 13. Radonmittauspisteiden sijainti ja ulkoilman radonpitoisuudet. 4.4 Radiokemiallisten uraanianalyysien tulokset Taulukossa 12 on esitetty vesien uraanipitoisuuksien yhteenvedot vertailuineen. Vertailussa on käytetty hyväksi koko Suomen kattavaa aineistoa. Taulukossa 13 on esitetty elintarvikenäytteiden uraanipitoisuudet. Kaikkien mitattujen vesinäytteiden uraanipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin aikaisemmin raportoidut uraanipitoisuudet vastaavissa vesilähteissä (Talvivaara YVA -selostus, 2010). Isotooppisuhteet (U-234/U238) vaihtelivat 1 2 välillä, mikä on normaali isotooppisuhde luonnonvesissä. Mitattujen porakaivojen uraanipitoisuudet olivat matalia verrattuna valtakunnallisessa otantatutkimuksessa mitattujen porakaivovesien keskiarvopitoisuuteen. Yhdessä porakaivossa pitoisuus oli korkeampi (12,8 µg/l) kuin kahdessa muussa porakaivossa. Kyseisessä porakaivossa U-238 pitoisuus ei ylittänyt Säteilyturvakeskuksen toimenpiderajaa 100 µg/l. 24
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Purovesien keskimääräiset aktiivisuuspitoisuudet ovat alhaisia, koska uraani on voimakkaasti sitoutuneena orgaaniseen ainekseen ja pysyy orgaanisissa järvi- ja jokisedimenteissä. Hapettavissa olosuhteissa uraani on kuitenkin liikkuvampi ja voi kulkeutua puroihin ja järvialtaisiin. Kahdessa mitatussa järvivedessä uraanipitoisuus oli samaa tasoa kuin uraanipitoisuus suomalaisessa vesilaitosvedessä, kun vesilaitos käyttää raakavesilähteenä pintavettä. Pintavesi on tyypillisesti järvi- tai jokivettä. Taulukko 12. Vesien uraanipitoisuudet, yhteenveto. Näyte Lkm U-234 U-238 U-238 Vertailuarvo U-238 (mbq/l) (mbq/l) (µg/l) keskiarvo (µg/l) maksimi (µg/l) Porakaivovesi 3 93,4 55,3 4,4 21 12200 Lähdevesi 2 3,1 2,0 0,16 1,2 88 Puro- ja jokivesi 10 13,4 12,6 1,0 0,21* 13,6 Järvivesi 2 2,7 2,0 0,16 **0,23 2,8 *= Koko Suomen aineiston mediaaniarvo ** = Suomen vesilaitosveden uraanipitoisuus pintavedessä Taulukko 13. Elintarvikenäytteiden uraanipitoisuudet. Näyte U-234 U-238 (mbq/kg k.p.) (mbq/kg k.p.) Mansikka < 100 < 100 Punaherukka 130 ± 26 110 ± 22 Peruna 340 ± 70 210 ± 40 4.5 Tulokset in-situ mittauksista Taulukossa 14 on esitetty in-situ mittausten tulokset eri mittauspisteissä. Tässä selvityksessä mitattuja aktiivisuuskatteita voidaan käyttää verrokkiaineistona tulevissa ympäristöselvityksissä. 25
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Taulukko 14. In-situ mittaustulokset. Taulukossa esitetyt tulokset ovat yksikössä Bq/m 2. In-situ piste koord. N kood. E Ac-228 Bi-214 Pb-212 Pb-214 Tl-208 U-235 Cs-137 K-40 Talvivaara 1 63.97851 28.09178 290 9500 170 1980 1000 <740 590 8240 Talvivaara 2 63.97908 27.98736 340 3930 300 1430 <50 <670 <70 34300 Talvivaara 3 64.01545 28.00684 670 2920 630 1090 390 <690 300 22300 Talvivaara 4 64.00249 28.09979 580 1680 270 690 240 <670 180 15600 Talvivaara 5 64.03453 28.04407 400 1060 630 480 440 <610 1000 12200 Talvivaara 6 64.04683 28.10897 520 990 190 480 390 <650 1390 14800 Talvivaara 7 63.93370 28.11385 <230 940 62 390 100 <410 270 4060 26
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 5. Johtopäätökset Selvityksessä analysoitiin Talvivaaran kaivosalueen lähiympäristön ympäristönäytteiden radioaktiivisuuspitoisuuksia ja alueella tehtiin gammaspektrometrisiä in-situ mittauksia. Selvityksen avulla voidaan arvioida tulevaisuudessa uraanin talteenoton vaikutusta ympäristön radioaktiivisuuteen toistamalla samoja mittauksia. Vuoden 2010 tulokset osoittivat että Talvivaaran ympäristönäytteiden radioaktiivisuuspitoisuudet ovat pieniä. Tulokset eivät poikkea muualta Suomesta mitatuista vastaavien näytteiden tuloksista ja alueen ympäristön luonnontuotteita sekä elintarvikkeita voidaan käyttää normaaliin tapaan. Näytteenotot ja mittaukset toistetaan vuonna 2011 ja perustilaselvityksen loppuraportti ilmestyy 2012 maaliskuussa. Jos Talvivaara saa luvan uraanin talteenottoon ja toiminta aloitetaan, Säteilyturvakeskus edellyttää, että uraanin erotusprosessin ja ympäristön säteilytilannetta seurataan säännöllisin mittauksin. Toiminta on suunniteltava ja toteutettava niin, että ympäristön säteilyaltistus ei kohoa ja että työntekijöiden säteilyannos normaaliolosuhteissa jää murto-osaan säteilyasetuksessa säädetyistä annosrajoista. Liitteet LIITE 1. Radiologisia suureita ja yksiköitä sekä yleistä tietoa luonnon radioaktiivisuudesta LIITE 2. Analysoidut näytteet 2010 LIITE 3. Gammaspektrometristen analyysien tulokset LIITE 4. Radiokemiallisten uraanianalyysien tulokset vesistä LIITE 5. Ulkoilman radontulokset 27
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Viitteet IEC 1452: 1995, International standard IEC 1452 (1995), Nuclear instrumentation-measurement of gamma-ray emission rates of radionuclides-calibration and use of germanium spectrometers. Lahermo P, Tarvainen T, Hatakka T, Backman B, Juntunen R, Kortelainen N, Lakoma T, Nikkarinen M, Vesterbacka P, Väisänen U, Suomela P. Tuhat kaivoa Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Tutkimusraportti 155. Geologian tutkimuskeskus 2002: 1-92. Mäkinen I, Hanste U-M. Proficiency testing for measurement of radon ( 222 Rn) in drinking water. Accreditation and Quality Assurance 2009; 14: 473-476. Pöllänen R. 2003. Säteily ympäristössä, toim. Roy Pöllänen, Säteilyturvakeskus, Helsinki. Sillanpää T, Ikäheimonen T, Salonen l, Taipale T ja Mustonen R. Paukkajanvaaran vanhan uraanikaivos- ja rikastamoalueen ja sen ympäristön radioaktiivisuustutkimukset. STUK-B-VALO 56. Helsinki, Säteilyturvakeskus;1989. STUK-A171 Voutilainen A, Mäkeläinen I, Huikuri P, Salonen L. Porakaivoveden radonkartasto/ Radonatlas över borrbrunnar/ Radon Atlas of wells drilled into bedrock in Finland. Helsinki: Säteilyturvakeskus; 2000. STUK-A199 Vesterbacka P, Mäkeläinen I, Tarvainen T, Hatakka T, Arvela H. Kaivoveden luonnollinen radioaktiivisuus otantatutkimus 2001. Helsinki: Säteilyturvakeskus; 2004. Talvivaara YVA selostus, Uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointi, 2010. UNSCEAR, Effects of ionizing radiation. UNSCEAR 2006 report, Volume II. United Nations, New York.2009. Vesterbacka P, Ikäheimonen TK. Optimization of 210 Pb Determination via Spontaneous Deposition of 210 Po on a Silver Disk. Analytica Chimica Acta 2005; 545: 252 261. 28
STUK Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportti 28.2.2011 Vesterbacka P, Klemola S, Salahel-Din K, Saman M. Comparison of analytical methods used to determine 235 U, 238 U and 210 Pb from sediment samples by alpha, beta and gamma spectrometry. Journal of Radioanalytical and Nuclear Chemistry 2009; 281: 441-448. 29
Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportin liitetiedostot 1 (21) 28.2.2011 Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportin liitetiedostot 28.2.2011 Sisältö LIITE 1. Radiologisia suureita ja yksiköitä sekä yleistä tietoa luonnon radioaktiivisuudesta... 2 LIITE 2. Analysoidut näytteet 2010... 5 LIITE 3. Gammaspektrometristen analyysien tulokset 2010... 9 3.1 Maaperät... 9 3.2 Marjat... 10 3.3 Sienet... 10 3.4 Sedimentit... 11 3.5 Perunat... 13 3.6 Rn-222 pohjavedessä... 13 3.7 Lähde- ja kaivovedet... 14 3.8 Järvi- ja jokivedet... 15 3.9 Näkinsammaleet... 16 3.10 Sammaleet... 16 3.11 Kalan- ja ravunlihat... 17 3.12 Hirvenlihat... 17 3.13 Jäkälät... 18 LIITE 4. Radiokemiallisten uraanianalyysien tulokset... 19 LIITE 5. Ulkoilman radontulokset... 20
Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportin liitetiedostot 2 (21) 28.2.2011 LIITE 1. Radiologisia suureita ja yksiköitä sekä yleistä tietoa luonnon radioaktiivisuudesta Aktiivisuus: Aineen radioaktiivisuutta määrällisesti kuvaava suure on aktiivisuus, jonka yksikkö on becquerel (Bq). Lähteen tai aineen aktiivisuus on 1 Bq, kun siinä tapahtuu keskimäärin yksi radioaktiivinen hajoaminen sekunnissa. Aktiivisuuspitoisuus: Mitattaessa radioaktiivisten aineiden aktiivisuutta suhteessa ainemäärään kaasuissa, nesteissä tai kiinteissä aineissa käytetään yleisluontoista suuretta aktiivisuuspitoisuus, jonka yksikkö voi olla Bq/m 3, Bq/l tai Bq/kg. Säteilyannos: Säteilyannoksella tarkoitetaan yleisesti sitä energiamäärää, jonka säteily jättää kohdeaineeseen sen painoyksikköä kohti. Tässä selvityksessä käytettävällä säteilyannoksella tarkoitetaan kuitenkin ns. efektiivistä säteilyannosta, joka kuvaa sitä terveysriskiä (lähinnä syöpäriskiä), jonka ihmiseen kohdistuva säteily aiheuttaa. Efektiivisen annoksen yksikkö on sievert (Sv). 1 Sv vastaa noin 5 % todennäköisyyttä saada elinaikana säteilystä aiheutunut syöpä. Käytännössä käytetään sievertin tuhannesosaa, millisievert (msv) tai sievertin miljoonasosaa, mikrosievert (µsv). Jos ihminen saa mistä tahansa säteilylähteestä 1 msv efektiivisen säteilyannoksen, on hänellä noin 0,005 % todennäköisyys saada tästä aiheutuva syöpä elinaikanaan. Puoliintumisaika: Koska radioaktiivinen aine hajoaa itsestään toiseksi alkuaineeksi, sen määrä jatkuvasti pienenee, ellei sitä synny lisää jonkin toisen radioaktiivisen aineen hajoamistuotteena tai ellei sitä synnytetä keinotekoisesti. Jokaisella radioaktiivisella aineella on oma keskimääräinen nopeutensa, jolla se hajoaa. Puoliintumisajalla tarkoitetaan sitä aikaa, joka kuluu radioaktiivisen aineen määrän (ja samalla aktiivisuuden) vähenemiseen puoleen alkuperäisestä. U-238:n puoliintumisaika on hyvin pitkä, noin 4,5 miljardia vuotta. Radionuklidi: epästabiili atomin ydin (nuklidi), joka voi hajota itsestään toiseksi nuklidiksi ja lähettää ionisoivaa säteilyä Isotooppi: saman alkuaineen erimassaisista nuklideista käytetty nimitys. Yleistä tietoa luonnon radioaktiivisuudesta Kaikkialla ympäristössä on säteilyä ja radioaktiivisia aineita (kuva 1). Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos on noin 3,7 millisievertiä vuodessa. Noin puolet tästä annoksesta aiheutuu asuinrakennusten sisäilman radonista. Vuotuisesta säteilyannoksesta maaperästä lähtevä gammasäteily sekä kosminen säteily aiheuttavat keskimäärin 30 prosenttia tästä vuosiannoksesta sekä säteilyn käyttö terveydenhuollossa noin 15 prosenttia (kuva 2.). Maaperässä on erittäin pitkäikäisiä, niin sanottuja primordiaalisia radioaktiivisia aineita, jotka ovat olleet olemassa jo maapallon syntyessä. U-238, U-235 ja Th-232 ovat luonnon hajoamissarjojen lähtönuklidit. Kuvassa 3 on esitetty luonnon hajoamissarjat. Nuklidin nimeen viereen on merkitty sen puoliintumisaika. Taulukossa 1 on esitetty keskimääräisiä luonnon aktiivisuuspitoisuuksia maa- ja kallioperässä. Taulukko 1. Keskimääräisiä aktiivisuuspitoisuuksia maa- ja kallioperässä. Nuklidi Bq/kg U-238 10-70 Th-232 20-80 U-235 0,5-3,5 K-40 300-1000
Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys Väliraportin liitetiedostot 3 (21) 28.2.2011 Kuva 1. Kaikkialla ympäristössä on säteilyä ja radioaktiivisia aineita (Säteily ympäristössä, 2003). Kuva 2. Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos vuodessa.