Naisvangit asenteet, arvot ja kohtaaminen Sanna Väyrynen toiminnanjohtaja Kriminaalihuollon tukisäätiö 8.3.2016, Hämeenlinna
Puheenvuoroni näkökulma Ymmärtämään pyrkivyys ja ymmärryksen luominen ilmiöihin, joihin liittyy a) negatiivistä ja tunneperäistä yhteiskunnallista suhtautumista, mutta b) yksilöllisinä tilanteina ilmentävät inhimillistä kärsimystä, ovat intiimiä, hävettäviä ja salattua -) kolikon kaksi puolta. Tutkimuskohteitani ovat olleet mm. naisten huumeiden käyttö, kokemukset väkivallasta kokijoiden ja tekijöiden näkökulmista, päihde- ja mielenterveyskuntoutus ja sen inhimillinen vaikuttavuus, kokemukset sekakäytöstä (käyttäjät ja ammattilaiset) Miksi marginaaliin sijoitettujen ihmisten kokemuksista kirjoittaminen ja puhuminen on yhteiskunnallisesti merkityksellistä vaikkakin häiritsevää rikkoo ns. onnellisuuskuplija
Päämääränä on ymmärryksen luominen Ilmiöiden leimaavuuden purkaminen (ylevä periaate): Ote teoksesta Varjoja naiseudessa: Kerran vankilassa ollut tai huumeita käyttänyt nainen tai mies saatetaan määritellä aina vangiksi tai narkomaaniksi. Hänen tarinansa saatetaan tulkita vangin tai huumeiden käyttäjän tarinana vaikka kyseiset ulottuvuudet eivät olisi (enää) merkityksellisiä (Virokannas & Väyrynen 2013, 15) Päämääränä on purkaa tiettyyn elämänvaiheeseen, paikkaan, toiminnan kontekstiin sijoittuvaa leimaavaa määrittelyä.
Naisvankien erityiskysymyksiä Naisvangit eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan yksittäisiä henkilöitä elämänkulkuineen ja tapahtumineen Yhdistäviä tekijöitä tutkimusten mukaan näyttävät olevan: Päihde- ja mielenterveysongelmat, väkivallan uhrius ja tekijyys, äitiyden särkyminen, piiloasunnottomuus ja ns kaksoisriippuvuudet Kasautuneiden ja pitkäkestoisten ongelmien vuoksi perustunteita ovat usein häpeä ja syyllisyys, jotka heijastuvat kielteisesti naisten yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja haastavaksi elämäntavan muutoksen. Vankeinhoidossa naiste asemansa todetaan huonommaksi kuin miesten mm kuntoutuksen ja ammatillisen koulutuksen vähäisyyden sekä laitospaikkojen epätasaisen jakautumisen vuoksi (mm. Granfelt 2007; Väkeväinen 2005; Lattu 2006 sekä tulossa Lattu 2016)
Asennoituminen yhteikunnallisia normeja rikkoviin naisiin Huumeiden käytön sukupuolisessa tarkastelussa ongelmakeskeisyys on ollut korostunutta ja se on kohdistunut erityisesti huoleen naisen moraalista, kodin uusintamistehtävisä ja äitiydestä, mikäli nainen joutuu vankilaan moralistinen argumentointi vahvenee vankeus stigmatisoi Englannissa 1980-luvulla naisten huumeiden käytön tutkimus fokusoitui naisten rikollisuutta ja ongelmallisuutta korostaviin näkökulmiin, kuten lasten laiminlyönteihin ja prostituutioon. Naisista maalattiin stereotypia, joka jäsentyi määrein sad, mad and bad. (ks. Measham 2002, 34.) Suomalaisessa tutkimuksessa naisten huumeiden käyttö ei tällöin vielä ollut esillä, mutta kuva alkoholisti-naisista rakentui samansuuntaisesti kuin englantilaisessa tutkimuksessa. Heidät luokiteltiin katutytöiksi ja langenneiksi enkeleiksi (Hyttinen 1990). Nämä stereotypiset luokitukset elävät edelleen ja muokkaavat suhtautumista naisiin, joilla on kasautuneita ongelmia elämässä. Luo haasteet sille, miten asiasta puhutaan. Mitä merkitsee esimerkiksi syrjäytymisen tai huono-osaisuuden korostaminen millaista todellisuutta niillä luodaan. Ovatko lopulta hyväksi vai pahaksi?
Asenneilmapiiri heijastuu identiteettiin Maffesoli 1993: Ihmiset elävät toistensa kanssa tyylejä, joiden kautta minuutta rakennetaan. Ihminen olemassa vain toisten katseessa, puheessa tai niiden kautta. Goffman 1963: Ryhmään tullessaan ihminen näyttäytyy tietynlaisena ja asettaa samalla muille moraalisen velvoitteen tulla kohdelluksi asemaansa oikeuttavalla tavalla. Becker 1961: Leimaamisteoria, stigmatisointi voi aiheuttaa sen, että ihminen alkaa elää leimaansa todeksi ja se siirtyy osaksi hänen identiteettiään
Asenteet Murray 1989: Ihmisen on luotava sekä sosiaalinen että persoonallinen identiteettinsä löytääkseen paikkansa maailmasta. Sosiaalisen identiteetin kautta yksilö asemoi itsensä sosiaaliseen järjestelmään tavoitteenaan löytää paikkansa siinä. Persoonallisen identiteetin tarkoituksena on puolestaan ylläpitää yksilön elämäntarinan ainutkertaisuutta. Ongelmia syntyy silloin, kun ihminen elää jollakin tapaa marginaalissa eikä hänellä ole paikkaa sosiaalisessa järjestelmässä, kuin myös silloin kun ihminen on saavuttanut menestystä moraalisella urallaan eikä enää erota itseään virallisesta sosiaalisesta järjestelmäst
Sukupuoli tutkimuskohteena Sukupuolieron teoria (Lempiäinen 1998) Sukupuolieron teoriassa naisella ja miehellä on omat merkityspotentiaalinsa Nais- ja miessubjektin käsitteiden käytöllä korostetaan subjektiuden sukupuolisuutta Naiset ja miehet ruumiillistuvat maailmassa eri tavoin ja kantavat ruumiissaan erilaisia merkityksiä
Naisten huono-osaisuuden ulottuuksia ja suhde identiteettiin Lapsuuden traumat Elämä huumekuvioissa Riippuvuudet Asunnottomuus Särkynyt äitiys Miten heijastuvat naisen identiteettiin ja sitä kautta toimijuuteen ja osallisuuteen kohtaamiset palvelujärjestelmän kanssa?
Lapsuuden traumat Traumaattisiin kokemuksiin liittyy sovittua vaitioloa, jolla yritetään suojata itseä ja ulkopuolisia kokemuksen repivyydeltä. Lapsena koetut väkivalta ja kaltoinkotelu jäävät usein tämän alle käsittämättömiksi ja häpeää tuottaviksi Traumaattista kokemusta ympäröivä hiljaisuus on elämäkerran kannalta tuhoisaa. Se estää asian merkityksellistämisen, kokemus jää käsittelemättä eikä selviytymistä tukevaa tarinaa pääse syntymään. Lasten väkivaltaisten kokemusten vakavuutta ja särkevyyttä ei voi luokitella tai mitata pahana, pahempana tai pahimpana, traumaattisuudessaan ja käsittämättömyydessään niillä on aina pitkäkestoiset vaikutukset yksilön elämään On hyvä kysyä, kuinka paljon esimerkiksi väkivaltarikollisista tai huumeiden käyttäjistä on hyväksikäytettyjä, joiden on aina vain kohdattava oireiden seurauksena sanktioita.
Elämä huumekuvioissa Elämä huumekuvioissa - suhde omaan sukupuoleen muuttuu Irrallisuutta omasta sukupuolesta lisää sekä huumekuvioiden että valtakulttuurin stereotyyppiset naiskuvat, jotka heijastuvat huumeita käyttävien naisten käsityksiin toisista naisista ja itsestä naisena Leimallinen ja halventava pirihuora ja raa an maskuliinisi ominaisuuksia korostava hyvä jätkä stereotypia sukupuoli-identiteetin rakentamisen peileinä -) male mask Yritystä pitää kiinni omanarvontunteesta ja kiinnittyä niihin toimintaympäristöihin, joissa tulee kokee samuutta niiden toimintaehdoilla Haaste, joka tulee tunnistaa naisten kanssa tehtävässä työssä (ketä kuntoutetaan, kenen ehdoin ja mihin)
Väkivalta ja kaltoinkohtelu Naiset selittävät väkivaltaa tyhjäksi, he hakevat siihen syytä itsestään ja elämäntyylistään. He pyrkivät rationalisoimaan väkivaltaa eivätkä, asetu uhrin asemaan. He kokevat olevansa valtakulttuurin taholta monenkertaisesti leimautuneita, mikä vaikeuttaa tilanteen muuttamista. (Vrt. Nyqvist 2006, 145.) Väkivalta, kaikkine muotoineen alistamisena, nöyryyttämisenä, pelottelemisena, seksuaalisena hyväksikäyttönä, pahoinpitelyinä musertaa naiselta minuuden ja itsetunnon Siitä huolimatta nainen säilyttää toimijuutensa -) suuntaa sen vain uudella tavalla -) esim. male mask
Äitiys: Hyvä paha, madonna huora, entä lapsi? ennen kaikkea siitä, että pahatapaisuus, kuten aineiden käyttö vaurioittaa syntymätöntä lasta naista arvioidaan edelleen hyvä-paha dikotomian mukaan sekä vaarantaa jo syntyneiden lasten psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (Esim. Nätkin 1984; myös 2001; Halmesmäki & Kari 1998; Pajulo 2001.) lisäksi huolta kannetaan naisten moraalista ja kyvystä suoriutua yhteiskunnallista uusintamistehtävästä Raskaana olevan huumeita käyttävän tai vankilaan joutuneen naisen kohdalla kaikki huoli näkökulmat ruumiillistuvat ja aiheuttavat usein vahvoja tunnepitoisia (vastustus) reaktioita. Aiheuttavat pahimmillaan myös ylilyövää ja ihmisoikeuksia rikkovaa toimintaa, kuten Helsingin Sanomista oli lauantaina 5.3. luettavissa.
Huolta ei pidä väheksyä Esimerkiksi äidin huumeiden käytön tiedetään altistavan lapsen monenlaisille fyysisille, henkisille ja sosiaalisille ongelmille. Pelkästään lapsen hoitaminen ohi äidin ei kuitenkaan palvele kumpaankaan vaan keskeistä olisi pohtia, miten sekä äiti että lapsi saisivat palvelujärjestelmässä ihmisarvoisen kohtelun ja parhaan mahdollisen tuen. Lapsen suojelun näkökulmaa ei pidä väheksyä, mutta sitä miten ja millä perustein lapsen huostaanottoon tai sijoittamiseen päädytään pitää kyetä avaamaan. Äiti on äiti silloin kun lapsi asuu muualla.
toimijuutta uudenlaista Kohti
Leimautuneen identiteetin kahlehtivuus Kokemukset leimautumisesta ja arvottomuudesta konkretisoituvat Suurena haasteena naisilla on itsensä kohtaaminen, miten kohdata huumeiden käytön tai vankeuden aiheuttamat syyllisyyden ja häpeän tunteet, jotka ovat syöpyneet syvälle itseen ja aiheuttavat kokemuksen leimautumisesta: ulkopuolisuudesta, toiseudesta ja erilaisuudesta. Kokemus likaisuudesta -> narkkari-identiteetti
Kipeiden kokemusten ja piilotettujen tunteiden raastavuus Naisten on kohdattava myös lapsuusajan traumaattiset kokemukset. Häpeällisenä, käsittämättöminä ja käsittelemättöminä niiden pintaan nouseminen voi pelottaa. Lisäksi on kohdattava huumekuvioissa tapahtuneet menetykset ja ikävät tapahtumat kuten ystävien menetykset, pahoinpitelyt ja niihin liittyvät tunteet
Itsensä ja muiden kohtaamisen haastavuus Sosiaalisten pelkojen murtaminen Tekojen ja arvojen ristiriita ja sen ratkaisu Sukupuoli-identiteetin uudelleen rakentaminen Koska suhde valtakulttuuriin, omaan sukupuoleen ja läheisiin ihmissuhteisiin on usein katkonainen, naiset tarvitsevat sellaisia areenoita, joissa heillä on mahdollisuus luoda suhteita uudelleen ja työstää identiteettiä säröilyttäneitä kokemuksiaan.
Lopuksi Palaan lauantain uutiseen ja kysyn, miten voidaan taata suomalaisessa palvelujärjestelmässä ja sivistysvaltiossa se, ettei kukaan tule kohdelluksi samoin kuin uutisoitu synnyttänyt naisvanki. Toivottavaa on, ettei yhteiskunnan kovenevat arvot ja asenteet ole tilanteen taustalla ja yhtäältä reurssien niukentaminen vankeinhoidosta Pahimmillaan voi käydä siten, että yhteiskunnan leimaavat ja moralistiset asenteet yksilöivät ongelmat ja toisaalta niputtavat on rikostaustaiset naiset yhtenäiseksi ryhmäksi, joita arvioidaan ja kohdellaan tiettyjen negatiivisten stereotypioiden läpi. Stereotypinen sad, mad and bad ajattelu johtaa ylilyönteihin ja ihmisarvoa, ihmisoikeuksia rikkovaan kohteluun.
Vielä Tarvitaan yhteiskunnallista arvokeskustelu siitä, miten yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toimenpiteissä huomioidaan ja ihmiset, joiden elämässä on kasautuneita ongelmia. Yksillöllistämiskehitys siirtää ongelmat yksilöllisiksi ja siirtää kantseen rakenteellisesti epäkohdista ja reunaehdoista yksilön valintoihin, epäonnistumisiin ja onnistumisiin. Kärjistyneimmillään tällainen kehitys voi johtaa ongelmien pahentumiseen ja vaikeuksiin ajautuneiden ihmisten epäinhimilliseen kohteluun, Kuntoutuksen ja turvallisuuden näkökulmista tällaiseen ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa varaa. Ihminen, jonka elämässä voi olla monella tavoilla särkynyttä, erilaisten väkivallan muotojen, kaltoinkohtelun ja muiden vaikeuksien sävyttämään, ei tarvitse palvelujärjestelmää, joka vahvistaa epäonnistumisen, häpeän ja syyllisyyden kokemuksia ja pahimmillaan jopa lisää niitä. INHIMILLISYYS EI MAKSA MITÄÄN. NAISVANKI = IHMINEN, NAINEN, MAHDOLLISESTI ÄITI, JONKUN LAPSI JA LÄHEINEN, RAKAS JA YSTÄVÄ
Ihana enkeli Kalervo Palsa 1976
HYVÄÄ NAISVANKISEMINAARI JA NAISTEN PÄIVÄÄ!