HEINÄVEDEN KUNTA SUUNNITELMA IKÄÄNTYNEEN VÄESTÖN TUKEMISEKSI 2016-2018

HEINÄVEDEN KUNTA SUUNNITELMA IKÄÄNTYNEEN VÄESTÖN TUKEMISEKSI 2016-2018 Kysykää neuvoa vanhuksilta, sillä heidän silmänsä ovat nähneet vuosien kasvot ja heidän korvansa ovat kuulleet elämän äänet. Ja vaikka heidän neuvonsa eivät miellyttäisi teitä, niin ottakaa niistä vaarin. -Kahlil Gibran- Heinäveden kunta Perusturvalautakunta 16.12.2015 83 Kunnanhallitus Kunnanvaltuusto 1

Sisällys 1 JOHDANTO... 5 2. TAUSTATIEDOT JA TILASTOT... 7 2.1 Heinäveden kunta... 7 2.2 Väestökehitys, väestöosuudet, huoltosuhde ja väestöennuste... 7 2.3 Taloudelliset resurssit... 11 2.3.1 Talouden tunnusluvut... 11 2.3.2 Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset... 12 2.3.3 Terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot... 13 2.4. Ikääntyneiden asuminen ja elinympäristö, liikenne ja palvelut... 15 3. IKÄÄNTYNEITÄ JA HEIDÄN HYVINVOINTIAAN KUVAAVAT TILASTOT... 17 3.1 Ikääntyneiden terveys... 17 3.2 Ikääntyneiden muistisairaudet... 22 3.2.1 Dementian esiintyvyys... 22 3.2.2 Dementian esiintyvyys ennusteet... 23 3.3 Ikääntyneen toimintakyky ja sen arviointi... 25 3.3.1 Toimintakyky... 25 3.3.2 Toimintakyvyn arviointi... 26 3.4 Ikääntyneiden taloudellinen tilanne... 27 3.4.1 Eläköityminen ja eläkkeet... 27 3.4.2 Kelan eläkkeensaajan hoitotuki ja asumistuki... 30 3.5 Ikääntyneiden asuminen ja ympäristö... 31 4. IKÄÄNTYNEIDEN PALVELUJA TURVAAVAT LAIT JA SUOSITUKSET... 35 4.1 Ikääntyneiden palveluja turvaavat lait... 35 4.2 Ikäihmisten palvelujen laatusuositus... 36 5 IKÄÄNTYNEIDEN TOIMINTAKYKYÄ YLLÄPITÄVÄT PALVELUT JA TOIMINNOT HEINÄVEDELLÄ... 37 5.1 Kotipalvelu ja kotisairaanhoito... 37 5.1.1. Kotihoitoasiakkaiden toimintakyky ja hoitoisuus... 39 5.2 Palveluasuminen ja lyhytaikaishoito... 40 5.2.1. Palveluasuntojen ja ryhmäkodin asiakkaiden toimintakyky ja hoitoisuus... 43 5.3 Yksityiset palveluntuottajat... 44 5.4 Tukipalvelut... 46 5.4.1 Ateriapalvelu... 46 2

5.4.2 Siivouspalvelu... 47 5.4.3 Turvapalvelut... 48 5.4.4 Kauppa-asiointi... 49 5.4.5 Kuljetuspalvelu... 49 5.4.6 Virike- ja muistiohjaus... 50 5.5 Omaishoidontuki... 51 5.6 Ikääntyneiden sosiaalityö... 52 5.7 Palveluohjaus... 53 5.8 Asiakkaiden sijoittaminen... 54 5.9 Ikääntyneen edunvalvonta... 54 5.10 Sosiaali- ja potilasasiamies... 55 5.11 Palveluseteli... 55 6. IKÄÄNTYNEIDEN TERVEYDENHUOLLON PALVELUT... 56 6.1 Perusterveydenhuolto... 56 6.2 Erikoissairaanhoito... 56 6.3 Hammashuolto... 56 6.4 Terveyskeskuksen vuodeosasto... 57 6.4.1 Terveyskeskuksen vuodeosaston asiakkaiden toimintakyky ja hoitoisuus... 59 7. IKÄÄNTYNEIDEN KUNTOUTTAVAT JA KORJAAVAT PALVELUT SEKÄ TOIMINNOT... 61 7.1 Kuntoutus ja kuntouttavat palvelut... 61 7.2 Mielenterveyspalvelut... 62 7.3 Päihdepalvelut... 62 8. IKÄÄNTYNEIDEN PALVELUJEN HENKILÖSTÖRESURSSIT... 64 8.1 Ohjaavat rakenteet... 64 8.2 Henkilöstömitoitus ja sen merkitys... 64 8.3 Kotihoidon henkilöstöresurssit... 65 8.4 Palveluasumisen henkilöstöresurssit... 67 8.5 Vuodeosaston henkilöstöresurssit... 68 8.6 Ikääntyviä palvelevan henkilöstön kelpoisuus ja koulutus... 69 9. OSALLISTAVAT TOIMINNAT JA ERI YHTEISÖJEN TOIMIJAT IKÄÄNTYNEIDEN PARISSA... 71 9.1 Vanhusneuvosto... 71 9.2 Kolmas sektori... 71 3

9.3 Heinäveden evankelisluterilainen seurakunta... 72 9.4 Muut uskonnolliset yhteisöt... 73 9.5 Heinäveden kulttuuritoimi, kirjastopalvelut ja Soisalo-opisto... 73 9.6 Liikuntapalvelut... 74 10. PALVELURAKENTEEN KEHITTÄMISOHJELMA 2015 2018... 75 IKÄIHMISTEN PALVELUJEN LAATUSUOSITUS SEURANTAINDIKAATTORIT... 76 LÄHTEET... 95 4

1 JOHDANTO Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuntaliitto julkistivat vuonna 2001 ensimmäisen ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan valtakunnallisen laatusuosituksen. Suosituksen mukaan kunnalla tulee olla valtuuston hyväksymä, ajantasainen ja ikääntyneiden sosiaaliset oikeudet turvaava vanhuspoliittinen strategia ja palvelurakenteen kehittämisohjelma. Heinäveden kunnan edellinen ikääntymispoliittinen strategia ja palvelurakenteen kehittämisohjelma vuosille 2010-2015 on hyväksytty vuonna 2010. Kyseisessä suunnitelmassa keskeisimmistä tavoitteista toteutumatta jäi Helmikodin saneeraaminen palveluasunnoiksi sekä palveluseteli kokeilu, joka jäi selvityksen jälkeen toteutumatta. Palveluohjaajan määräaikainen tehtävä on muutettu toistaiseksi voimassaolevaksi sekä vuorohoitoa on pystytty kehittämään. Uuden hoivakodin rakentaminen on helpottanut tehostetun palveluasumisen tarvetta. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012 (ns. vanhuspalvelulaki) edellyttää (5 ) suunnitelmaa ikääntyneen väestön tukemiseksi. Kunnan on laadittava suunnitelma vastaamaan edellä mainittuihin tavoitteisiin, jonka on oltava osa kunnan strategista suunnittelua. Kunnanvaltuusto hyväksyy suunnitelman ja sitä tarkastellaan valtuustokausittain. Uuden ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen (2013) kokonaistavoitteena on turvata mahdollisimman terve ja toimintakykyinen ikääntyminen koko ikääntyneelle väestölle sekä laadukkaat ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville iäkkäille henkilöille. Laatusuositus tukee kuntia ja yhteistoiminta-alueita kehittämään ikäihmisten palveluja paikallisista tarpeista ja voimavaroista lähtien yhteistyössä ikäihmisten, muiden kuntalaisten, palvelun käyttäjien ja heidän läheistensä, järjestöjen, yrittäjien ja seurakuntien kanssa. Ikääntyneiden palvelujen laatusuositus koskee ikääntyneiden säännöllisesti käyttämiä palveluja, kuten kotihoitoa, omaishoidontukea, palveluasumista, pitkäaikaista hoivaa ja hoitoa tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja laitoksissa, sekä laajemmin ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimia. Uuden lain mukainen suunnitelma ikääntyneiden palveluista lähtee näistä samoista laatusuosituksista; jatkossa ne on kirjattava kunnan toimintaohjeisiin tarkemmin, tavoitteena kuntien ohjeistuksen yhdenmukainen arviointimahdollisuus ja kehittäminen. Kuitenkaan laissa ei ole rajattu 5

tarkkaan esim. henkilöstön määrää, palvelusuunnitelman tai muiden käytettävien dokumenttien muotoa. Heinäveden valtuustokausittaisessa hyvinvointikertomuksessa vuosille 2013-2016 ikääntyneiden palvelujen kehittämiskohteissa painottuvat myös vanhuspalvelulain edellyttämät ennaltaehkäisevät kotikäynnit, liikunnallisuuden esiintuominen suunnittelussa/toiminnassa, kotiin annettujen palvelujen tehostaminen sekä palvelutarpeen arviointien kehittäminen. Suosituksessa tavoitteeksi asetettu palvelurakenteen muutos hillitsee toteutuessaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua. Mikäli palvelurakenteita ja toimintaa ei uudisteta, kustannusten kasvua on vaikea hillitä, kun väestön ikärakenne muuttuu nopeasti ja palvelutarpeet kasvavat. Vanhustenhuollon palvelujen järjestämistä ohjaa taloudellisuuden ja tehokkuuden lisäksi pitkän aikavälin vaikuttavuus tavoitteena heinäveteläisten turvallinen ja arvokas vanhuus. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012 (ns. vanhuspalvelulaki) tuli voimaan 1.7.2013, jolloin suurinta osaa pykälistä alettiin soveltaa heti, osaa 1.1.2014 ja loppuja 1.1.2015. Lain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa Suunnitelmassa on arvioitava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tilaa, ikääntyneelle väestölle tarjolla olevien palvelujen riittävyyttä ja laatua sekä ikääntyneen väestön palveluntarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Siinä tulee määritellä tavoitteet ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä ikääntyneelle väestölle tarvittavien palveluiden määrän ja laadun kehittämiseksi. Suunnitelmassa tulee myös määritellä toimenpiteet, joilla vastataan edellä mainittujen tavoitteiden toteutumiseen ja arvioitava voimavarat, jotka tähän tarvitaan. Määriteltäväksi tulee myös kunnan eri toimialojen vastuut edellä mainittujen toimenpiteiden toteuttamisessa. Suunnitelma on otettava huomioon valmisteltaessa ikääntyneen väestön asemaan ja iäkkäiden henkilöiden tarvitsemiin palveluihin vaikuttavia päätöksiä, talousarviota ja suunnitelmaa, sekä terveydenhuoltolain mukaista raporttia ja hyvinvointikertomusta. 6

2. TAUSTATIEDOT JA TILASTOT 2.1 Heinäveden kunta Heinävesi on noin 3 600 asukkaan kunta Etelä-Savon maakunnassa. Kunnan vahvuutena on matkailullinen tunnettavuus Heinävesi on tunnettu muun muassa Pohjoismaiden ainoista ortodoksisista luostareista Valamon munkkiluostarista sekä Lintulan nunnaluostarista. Heinävesi on myös tunnettu kauniista, Suomen suosituimpiin vesireitteihin kuuluvasta Heinäveden reitistä ja sen kuudesta sulkukanavasta. Luonnonkauniin kunnan pinta-alasta noin 18 prosenttia on vettä. Sen suurimmat järvet Kermajärvi ja Juojärvi kuuluvat Suomen puhdas- ja kirkasvetisimpiin järviin. Kermajärvi on Natura-alue ja täten tärkeä rantojen- ja vesistöjensuojelualue sekä osa Suomen kansallismaisemaa. Kesällä 2007 Heinäveden kunta julistautui Suomen ensimmäiseksi hyvän olon kunnaksi. Heinäveden naapurikuntia ovat Leppävirta, Liperi, Outokumpu, Savonlinna, Tuusniemi ja Varkaus. 2.2 Väestökehitys, väestöosuudet, huoltosuhde ja väestöennuste Heinäveden kunta kuuluu Etelä-Savon maakuntaan ja Savonlinnan seutukuntaan. Etelä-Savossa oli vuoden 2013 lopussa 152 518 asukasta eli noin 1 000 asukasta vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tilastokeskuksen vuoteen 2040 ulottuvan väestöennusteen mukaan Etelä-Savon väkiluku supistuu noin 10 prosenttia seuraavien runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2040 Etelä- Savossa ennustetaan olevan 136 576 asukasta. (Etelä-Savo lukuina.) Väestönkehitys on muuttanut Etelä-Savon ikärakennetta niin, että vanhempien ikäluokkien osuus on kasvanut ja lasten sekä nuorten ikäluokkien osuudet ovat pienentyneet. Työikäisen väestön osuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla, mutta työikäisten määrä on vähentynyt viimeisten kymmenen vuoden ajan noin tuhat henkilöä vuodessa. Etelä-Savon väestö on selvästi ikääntyneempää kuin koko Suomen. (Etelä-Savo lukuina.) Maakunnittain tarkasteltuna 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä oli suurin Etelä-Savon maakunnassa, 26,0 prosenttia. (http://www.stat.fi/til/vaerak/2013/01/vaerak_2013_01_2014-09-26_tie_001_fi.html). 7

Vaikka Tilastokeskus ennakoikin muuttoliikkeen kääntyvän Etelä-Savolle positiiviseksi jonkin ajan kuluttua, lisääntyy vanhempien ikäluokkien osuus väestössä. Näissä ikäryhmissä Etelä-Savo on saanut muuttovoittoa, ja koska väestön odotettavissa oleva elinaika nousee jatkuvasti, ennakoidaan sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista huomattavan osan olevan elossa vielä 20 vuoden kuluttua. Syntyvyyden aleneminen on odotettavissa mm. hedelmällisyysikäisen väestön vähenemisen kautta. (Etelä-Savo lukuina.) Heinäveden asukasmäärässä on tapahtunut merkittävä väheneminen viimeisen 30 vuoden aikana. Heinävedellä oli 5785 asukasta vuonna 1980 ja vuonna 1990 asukkaita oli 5364. Vuosien 2009 2014 välisenä aikana kokonaisväestömäärä on vähentynyt 337 hengellä. Vuoden 2014 lopussa heinäveteläisiä oli 3638. Väestöryhmien osuudessa nähdään kehitys väestön vanhenemisesta; ikääntyneiden osuus kasvaa ja nuorempien ikäryhmien vähenee. Sama kehitys on nähtävissä ympäristökunnissakin. Heinäveden väestöennuste vuodelle 2020 on 3244 henkilöä, vuodelle 2030 väestöennuste on 2910 ja 2725 henkilöä vuodelle 2040. (SOTKAnet ja Tilastokeskus.) 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi yht. 3975 3912 3827 3742 3667 3638 Taulukko 1. Heinäveteläisten väestökehitys v. 2009 2014. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee kunnassa vakinaisesti asuvan väestön (miehet ja naiset yhteensä) lukumäärän vuoden viimeisenä päivänä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuoden lopussa, kuuluvat väestöön kansalaisuudestaan riippumatta, samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Väestö 31.12. Heinävesi 3975 3912 3827 3742 3667 3638 0-6-vuotiaat, % väestöstä 5,5 5,5 5,3 4,8 4,9 5,1 0-14 -vuotiaat, % väestöstä 12,7 12,8 12,7 12,4 12,1 12,2 7-14-vuotiaat % väestöstä 7,2 7,3 7,4 7,5 7,2 7,1 16 64 -vuotiaat, % väestöstä 57,9 57,1 56,4 55,2 53,9 53,3 65-74-vuotiaat, % väestöstä 14,4 14,9 15,5 16,5 17,1 17,6 75-84-vuotiaat, % väestöstä 10,7 10,7 10,9 11,2 11,5 11,6 75 vuotta täyttäneet, % väestöstä 14,1 14,2 14,5 14,9 15,8 16,2 85 vuotta täyttäneet, % väestöstä 3,4 3,5 3,6 3,7 4,3 4,5 Taulukko 2: Heinäveteläisten 0-85 vuotta täyttäneiden % osuus väestöstä v. 2009 2014 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmoittaa kunkin ikäryhmän osuuden prosentteina koko väestöstä (miehet ja naiset yhteensä) vuoden viimeisenä päivänä. 8

65 vuotta täyttäneet, % 2009 2010 2011 2012 2013 2014 väestöstä 28,6 29,1 30,0 31,4 32,9 33,7 Taulukko 3: Heinäveden 65 vuotta täyttäneiden % osuus väestöstä v. 2009 2014. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmoittaa 65 v. täyttäneiden osuuden prosentteina koko väestöstä (miehet ja naiset yhteensä) vuoden viimeisenä päivänä. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Väestö 31.12. 3975 3912 3827 3742 3667 3638 65 74 -vuotiaat, lkm väestöstä 574 584 594 617 626 639 75 84 -vuotiaat, lkm väestöstä 426 420 416 419 422 423 85 vuotta täyttäneet, lkm väestöstä 135 136 138 139 157 163 Taulukko 4: Heinäveteläisten 65 vuotta täyttäneiden lukumäärät ikäluokittain väestöstä v. 2009 2014. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmoittaa kunkin ikäryhmän osuuden lukumääränä koko väestöstä (miehet ja naiset yhteensä)vuoden viimeisenä päivänä. Yksi ikäpolitiikan käytetyimmistä käsitteistä on huoltosuhde. Huoltosuhteella (elatussuhde) ilmaistaan väestön vanhenemisesta johtuvaa ongelmaa. Tavallisimmin huoltosuhdetta kuvataan määreillä väestöllinen (demografinen) tai taloudellinen. Huoltosuhde on kasvanut Heinävedellä vuosina 2009 2014 voimakkaimmin verrattuna naapurikuntiin Liperiin ja Outokumpuun sekä Joensuuhun ja koko maahan. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi 70,2 72,3 74,5 77,9 81,7 84,8 Liperi 55,0 55,2 57,4 58,4 59,6 61,1 Outokumpu 55,7 58,6 61,2 63,4 66,1 68,8 Joensuu 46,1 46,9 47,8 48,7 49,9 50,7 Koko maa 50,6 51,6 52,9 54,3 55,8 57,1 9

Taulukko 5. Huoltosuhde, demografinen Heinävedellä, Liperissä, Outokummussa, Joensuussa ja koko maassa vuosina 2009 2014. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Demografinen (tai väestöllinen) huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä on sataa 15 64 -vuotiasta (työikäistä) kohti. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuhteen arvo on. Väestöennuste 2020 Väestöennuste 2030 Väestöennuste 2040 3244 2910 2725 Taulukko 6: Heinäveden väestöennuste v. 2020 2040. vuosina 2012. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan heinäveteläisten 65 74-vuotiaiden prosenttiosuus tulee laskemaan vuosien 2020 2040 aikana 20,2 %:sta 15,6 %:iin eli vähennystä noin 230 hengellä. Sen sijaan ennusteen mukaan ikäluokissa 75 84 vuotta tulee olemaan kasvua 12.9 %:sta 17 %:iin eli 45 hengellä. Merkittävin kasvu tulee kuitenkin olemaan 85 vuotta täyttäneiden osuudessa, joka kasvaa 5,5 %:sta 10,5 %:iin eli 109 henkeä. 2020 2030 2040 Väestöennuste yht. 3244 2910 2725 65 74 -vuotiaat, % väestöstä 20,2 19,3 15,6 75 84 -vuotiaat, % väestöstä 12,9 17,5 17,0 85 v. täyttäneet, % väestöstä 5,5 7,3 10,5 65 vuotta täyttäneet, % väestöstä 38,6 44,1 43,1 Taulukko 7: Ennuste Heinäveteläisten 65 74 v., 75 84 v. ja 85 vuotta täyttäneiden % osuus väestöstä vuosina 2020, 2030 ja 2040. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. 2020 2030 2040 Väestöennuste yht. 3244 2910 2725 65 74 -vuotiaat, lkm väestöstä 656 563 425 75 84 -vuotiaat, lkm väestöstä 418 508 464 85 v. täyttäneet, lkm väestöstä 177 211 286 65 vuotta täyttäneet, lkm väestöstä 1251 1282 1175 10

Taulukko 8: Heinäveden väestöennuste lukumäärinä v. 2020 2040 ikäluokissa 65 74 v., 75 84 v. ja 85 v. täyttäneet. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Väestöennuste kuvaa tulevaa väestönkehitystä. Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat ns. demografisia trendilaskelmia, joissa lasketaan mikä olisi alueen tuleva väestö, jos viimevuosien väestönkehitys jatkuisi samanlaisena. 2.3 Taloudelliset resurssit 2.3.1 Talouden tunnusluvut Tarkasteluvuosina 2009 2013 Heinäveden kunnan vuosikate oli korkeimmillaan 612,00 /asukas vuonna 2010 ja vuonna 2012 alimmillaan -54 euroa/asukas. Kunnan vuosikate kertoo kunnan tulorahoituksen riittävyydestä. Vuosikate ilmoittaa kunnan tulorahoituksen, joka jää käytettäväksi investointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Tulorahoitus on ylijäämäinen, kun vuosikate ylittää poistot ja alijäämäinen, kun vuosikate alittaa poistot. Alijäämäinen vuosikate siis merkitsee, että kunnan tulorahoitus on heikko. Heinäveden verotulot olivat korkeimmillaan 3080 /asukas vuonna 2013 ja matalimmillaan 2738 /asukas vuonna 2009. 2009 2010 2011 2012 2013 Kunnan nettokustannukset yhteensä, euroa / asukas 5543 5425 6053 6539 6682 Kunnan nettokustannukset yhteensä, 1000 euroa 22032 21224 23164 24469 24502 Lainakanta, euroa/ asukas 678 810 1944 3200 4222 Vuosikate, euroa / asukas 263 612 217 54 306 Vuosikate, % poistoista 105,9 264,4 85,5 16,0 80,6 Verotulot, euroa / asukas 2738 2775 2857 2837 3080 Valtionosuudet yhteensä euroa / asukas 2757 2979 3096 3243 3470 Taulukko 9: Heinäveden kunnan talouden kehitys v. 2009 2013. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOT- KAnet 2005 2015. 11

2.3.2 Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset Kuntien sosiaali- ja terveystoimen menot ovat nettokustannuksia, jotka lasketaan vähentämällä käyttökustannuksista (sis. toimintamenot, poistot ja arvonalentumiset sekä vyörytyserät) käyttötuotot (toimintatulot ja vyörytyserät). Menot eivät sisällä asiakasmaksuja. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset Heinävedellä ovat nousseet noin 860 /asukas viimeisen viiden vuoden aikana. Vuonna 2013 sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset olivat 4858 euroa/asukas. Naapurikuntiin ja lähialueeseen verrattuna kustannukset ovat Heinävedellä noin 550 1200 euroa korkeammat. Kuntien nettokustannukset terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon ovat vain osa terveydenhuollon menoista. Työterveyshuolto ja yksityissektori tuottavat sairaanhoidon palveluja sairastuneille ja sairastaville eri kunnissa erisuuruisia osuuksia väestön käyttämistä palveluista. Kotitaloudet, Kela, työnantajat, vakuutusyhtiöt ja yritykset maksavat nämä kustannukset. Tämän vuoksi kuntien nettokustannuksia ei pidä tulkita terveydenhuollon kokonaiskustannuksiksi. Sama pätee myös osaan sosiaalitoimen palveluista. On myös tärkeää huomata kuntien ja alueiden väestön erilaisuudet. Etäisyydet, työllisyys/työttömyys, väestön kasvu/väheneminen, laitosvaltaiset rakenteet ja kunnan tarjoamien palvelujen osuus näkyvät sosiaali- ja terveystoimen nettomenoissa per asukas. 2009 2010 2011 2012 2013 Heinävesi 3994 3878 4392 4861 4858 Liperi 3047 2999 3244 3411 3415 Outokumpu 3612 3541 3775 4018 4198 Varkaus 3121 3262 3460 3703 4028 Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri 3129 3205 3383 3379 3736 Koko maa 3061 3103 3272 3445 3595 Taulukko 10. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset, euroa /asukas Heinävedellä, Liperissä, Outokummussa, Varkaudessa, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja koko maassa vuosina 2009 2013. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. 12

Indikaattori ilmaisee kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroina asukasta kohti. Käyttökustannuksiin lasketaan toimintamenot ja poistot sekä arvonalentumiset ja vyörytyserät. Käyttötuottoihin lasketaan toimintatulot ja vyörytyserät. Nettokustannukset saadaan vähentämällä käyttökustannuksista käyttötuotot. 2009 2010 2011 2012 2013 Heinävesi 1286 1149 1297 1459 1449 Liperi 978 966 1029 1108 1155 Outokumpu 1090 1089 1194 1247 1372 Varkaus 1133 1229 1320 1336 1481 Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri 1013 1018 1091 1068 1232 Koko maa 954 974 1028 1067 1133 Taulukko 11. Erikoissairaanhoidon nettokustannukset, euroa /asukas Heinävedellä, Liperissä, Outokummussa, Varkaudessa, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja koko maassa vuosina 2009 2013. THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee kuntien erikoissairaanhoidon nettokustannukset euroina asukasta kohti. Tehtäväluokkaan "Erikoissairaanhoito" sisältyy erikoissairaanhoidon vuodeosastohoito mukaan lukien terveyskeskusten erikoissairaanhoidon yksiköiden vuodeosastotoiminta, erikoissairaanhoidon avosairaanhoito mukaan lukien myös terveyskeskusten erikoissairaanhoidon avosairaanhoitotoiminta, erikoissairaanhoidon päivä- ja yö sairaanhoito (kun läsnäoloaika enintään 15 h/vrk.), psykiatrian puoliavoimet hoitomuodot (asuntolat, kuntoutuskodit, pienkodit, perhehoito jne.). Mukaan lukeutuu myös erikoissairaanhoidon palvelujen osto kuntayhtymiltä. Käyttökustannuksiin lasketaan toimintamenot ja poistot sekä arvonalentumiset ja vyörytyserät. Käyttötuottoihin lasketaan toimintatulot ja vyörytyserät. Nettokustannukset saadaan vähentämällä käyttökustannuksista käyttötuotot. 2.3.3 Terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot Sosiaali- ja terveydenhuollon menoja tulee nettokustannusten lisäksi tarkastella tarvevakioinnilla, jossa menoista poistetaan kuntien erilaisen väestörakenteen ja muiden palvelujen tarpeeseen vaikuttavien tekijöiden, kuten sairastavuuden vaikutus. Tarvevakioinnilla kunnat saatetaan samalle viivalle ja niitä vertaillaan oikeudenmukaisesti. Tarvevakiointi parantaa olennaisesti kuntien menoja ja toimintaa kuvaavien tietojen vertailukelpoisuutta. Tarvevakioidut menot kertovat käyttääkö kunta runsaasti, niukasti vai tavanomaisesti rahaa palvelujen järjestämiseen suhteessa väestön tarpeisiin. Tarvevakioitujen menotietojen perusteella ei voi suoraan päätellä kunnan järjestämien palvelujen laatua, toiminnan taloudellisuutta tai tarkoituksenmukaisuutta. Niiden tulisi kuitenkin kannustaa toiminnan kriittiseen arviointiin. 13

Koko maan tarvekerroin on 1,0. Jos tarvekerroin on suurempi kuin 1.0, on palvelujen tarve suurempi kuin maassa keskimäärin. Jos kerroin on alle 1.0, on tarve pienempi. Keskeisin tarpeeseen vaikuttava tekijä on väestön ikärakenne - mitä iäkkäämpää väestö on, sitä suurempi on terveydenhuollon palvelujen tarve. Koko maan tarvevakioitujen menojen indeksi on 100. Jos indeksi on suurempi kuin 100, ovat menot suuremmat kuin maassa keskimäärin. Esimerkiksi tarvevakioitujen menojen indeksi 124 tarkoittaa, että kun tarvetekijät on otettu huomioon, kustannukset ovat 24 % korkeammat kuin maassa keskimäärin. Kuntien, joissa tarvevakioitu menoindeksi on korkea, tulisi arvioida kriittisesti, tarjoaako kunta tavanomaista tasoa runsaammat ja laadultaan muita paremmat palvelut väestölleen tai onko kunnan käyttämien palvelujen tuottajien tuottavuudessa, palveluprosessien sujuvuudessa ja toiminnan organisoinnissa ja johtamisessa parantamisen varaa. Niiden kuntien, joissa tarvevakioitu menoindeksi on matala, tulisi arvioida kriittisesti, tarjoaako kunta väestölleen määrältään ja laadultaan riittävät palvelut vai jääkö kunnan väestö ilman tarvitsemiaan palveluja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuonna 2014 julkaissut kuntien ja sairaanhoitopiirien terveyden- ja vanhustenhuollon tarve- ja olosuhdevakioidut menot vuodelta 2012. Terveydenhuollon menoihin sisältyvät perusterveydenhuollon (ml. hammashuollon) ja erikoissairaanhoidon nettomenot. Vanhustenhuollon menoja ovat vanhusten laitoshoidon (vanhainkotihoidon) ja 65 vuotta täyttäneiden kotihoidon, omaishoidontuen ja palveluasumisen (ympärivuokautisen ja muun) menot. ( Häkkinen ja Kapiainen, 2014.) Heinävedellä terveyden- ja vanhustenhuollon tarvekerroin on 1.33 eli lähialueen kuntiin verrattuna korkeampi ja tarvevakioitu indeksi vuonna 2012 on 120. Tämä on korkeampi kuin lähimpien naapurikuntien tarvevakioitu indeksi. Tarvekerroin kertoo, että Heinävedellä on muuhun maahan verrattuna suuremmat menot. Osasyynä tähän vaikuttanee ikäihmisten suuri määrä, maantieteelliset seikat sekä sairastavuus. Palveluprosessien sujuvuutta tutkitaan muun muassa ulkopuolisen tahon toteuttaman seurannan ja analyysin avulla syksyllä 2015. 14

2012 Nettomenot Nettomenot, indeksi Tarvekerroin Tarvevakioidut menot, indeksi Euroa/asukas Manner- Suomi=100 Manner- Suomi=1,00 Manner- Suomi=100 Heinävesi 4332 159 1,33 120 Liperi 2747 101 1,04 97 Outokumpu 3418 126 1,22 103 Tuusniemi 3561 131 1,34 98 Joensuu 2693 99 1,07 93 Enonkoski 3593 132 1,19 111 Joroinen 2907 107 1,13 94 Varkaus 3076 113 1,17 97 Taulukko 12. Terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot v. 2012 Heinävedellä, Liperissä, Outokummussa, Tuusniemellä, Joensuussa, Enonkoskella, Joroisissa ja Varkaudessa. http://www.thl.fi/fi/thl/organisaatio/yksikot/terveys-ja-sosiaalitalous/tilastoja 2.4. Ikääntyneiden asuminen ja elinympäristö, liikenne ja palvelut Ikääntyneen väestön näkökulmasta hyvinvointia tukeva elinympäristö muodostuu erilaisten asumismuotojen vaihtoehdoista, palvelurakenteesta sekä fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön tekijöistä. Ikääntyneen henkilön elämänlaadun kannalta keskeisin asumisen paikka on oma koti. Oma koti tukee itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja mielekästä tekemistä. Asumisen ja elinympäristön kannalta erityisen tärkeää on sovittaa suunnitelma yhteen kunnan yhdyskuntasuunnittelun kanssa. Ikääntyneen väestön hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat esimerkiksi asuinalueiden sijainti, joukkoliikenneratkaisut ja esteettömyys. Kunnan on varauduttava vanhenemisen mukanaan tuomiin asumisen muutostarpeisiin asuntokannan muutostöissä ja uudisrakentamisessa sekä muissa elinympäristöön vaikuttavissa asioissa. Kuntasuunnittelussa ja julkisessa uudisrakentamisessa kiinnitetään huomiota esteettömyyteen. Asuntotuotannossa kannustetaan yksikerroksisten omakotitalojen tai rivitalojen rakentamiseen. Kerrostaloissa ei saa olla rappuja ilman luiskaa eikä raskaita ulko-ovia. Vanhusten asuinympäristö on nykymuodossaan haasteellinen. Valta-osa Suomen nykyisestä asuntoja asuinympäristökannasta on 1960 80 luvulta, jolloin Suomessa koettiin suuri asumisen rakenne- 15

muutos. Asuminen siirtyi tuolloin pois kaupunkikeskustoista ja ns. lähiöasuminen lisääntyi. Vanhukset asuvat usein eristettynä pois kunnan keskustasta. Asuntojen sijainti on syrjäinen, palveluja on vähäisesti ja julkinen liikenne on puutteellista Nykyinen asuntokantamme Heinävedellä soveltuu huonosti ikääntyvien ja toimintakyvyltään heikkojen asukkaiden käyttöön. Asuinympäristön aktiviteetit ovat vähäisiä kohtaamispaikoista on puutetta, ympäristö on virikkeetön (esteellisyyteen ei ole kiinnitetty huomiota) eivätkä asuntojen keskeiset tilat tue vanhusten omatoimisuutta ja itsenäistä elämää. Tilat ovat haasteellisia myös avustajien näkökulmasta. Asunnoissa on paljon toimimattomuutta, merkittävä osa 60 80 luvun rakennuksia on kolmikerroksisia ja niistä puuttuvat hissit, kylpyhuoneet ovat usein alle kokosuositusten, ja niissä on esim. pyörätuolissa liikkuvan henkilön vaikea toimia itsenäisesti. Asuntojen muutostyöt ja peruskorjaaminen on mahdollista, mutta vaatii runsaasti resursseja. Asuntojen peruskorjauksissa tulee huomioida esteettömyys mutta myös alueen palvelutarjonnan mahdollistaminen. Vanhusystävällistä ympäristöä luotaessa on muistettava, että palveluiden on sijaittava lähellä kotia. Kodin läheisyydestä tulisi löytyä virikkeitä, sosiaalista kanssakäymistä mahdollistava kohtaamispaikka, julkisen liikenteen pysäkki sekä arkipalveluja (esim. kotihoito/tukipalvelut) 16

3. IKÄÄNTYNEITÄ JA HEIDÄN HYVINVOINTIAAN KUVAAVAT TILASTOT 3.1 Ikääntyneiden terveys Ikäihmisten palvelujen suunnittelemiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan tietoa ikääntyneiden terveydentilasta, toimintakyvystä ja elinoloista. Ikääntyneiden terveydentilaa kuvataan sairastavuusindeksin sekä astma-, verenpaine-, psykoosi- ja diabeteslääke korvausten avulla. Kansaneläkelaitos tuottaa vuosittain tilastotietoa väestön sairastavuudesta. Jokaiselle Suomen kunnalle on laskettu Kelan rekisteritietojen avulla indeksiluku, joka kertoo, miten tervettä tai sairasta väestö on suhteessa koko maan keskiarvoon (= 100). Kuntien väliset erot tasoittuvat, kun indeksiluvut vakioidaan iän mukaan. Sairastavuusindeksin avulla voidaan vertailla kuntien välistä sairastavuutta sekä tarkastella missä kunnissa Suomessa sairastetaan eniten ja missä vähiten. Indeksin avulla voidaan myös arvioida miten kunnat sijoittuvat sairastavuudeltaan maan keskiarvoon nähden. Sairastavuusindeksi lasketaan kuolleisuuden, työkyvyttömyyseläkkeen saajien ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen summan indeksinä. Sairastavuus vaihtelee hyvin paljon maan eri kunnissa ja sairastavuuden alueellinen jakautuminen kuvaa osaltaan kuntien ikärakennetta ja kunnan kuntatyyppiä. Sairastavuusindeksi on maan keskiarvoa alhaisempi pääkaupunkiseudulla, Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla. Korkein sairastavuusindeksi on Kainuun pohjoisosissa ja Savossa. Heinävedellä sairastavuusindeksi on ollut vuosien 2009 2014 aikana maan keskiarvoa huomattavasti korkeampi. Vuonna 2012 Heinäveden sairastavuusindeksi (136,6) on ollut Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kunnista korkein. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi 142,7 145,9 141,1 136,6 133,8 133,1 Pohjois-Karjalan sh-piiri 114,4 114,9 113,2 113,5 112,9 113,9 Taulukko 13. Sairastavuusindeksi, ikävakioitu Heinävedellä ja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vuosina 2009 2014. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. 17

Indikaattori ilmaisee jokaiselle Suomen kunnalle lasketun indeksin avulla miten tervettä tai sairasta väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (= 100). Luku on laskettu sekä sellaisenaan että ikävakioituna. Indeksi perustuu kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuteen väestöstä. Kukin muuttujista on suhteutettu erikseen maan väestön keskiarvoon, jota merkitään luvulla 100. Lopullinen indeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen 65 vuotta täyttäneiden osuus Heinävedellä vuonna 2013 oli 71,5 % vastaavan ikäisistä eli 1205 henkilöstä sai Kelan erityiskorvauksen vakavaan tai pitkäaikaista lääkitystä vaativaan sairauteen. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi yht. % 73,4 72,5 72,2 72,3 71,5 71,2 yht. yli 65 v. lkm 1135 1140 1148 1175 1205 1225 Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri % yht. % 68,3 67,8 67,2 68,5 67,9 67 Koko maa % yht.% 62,5 62,1 61,7 63,2 62,6 62 Taulukko 14. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä, % ja lukumäärä vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja koko maassa vuosina 2008 2013. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013. Indikaattori ilmaisee vuoden lopussa erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuden prosentteina (ja lukumäärä) vastaavan ikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Yksi henkilö on voinut olla oikeutettu yhteen tai useampaan erityiskorvausoikeuteen yhdessä tai useammassa eri korvausluokassa. Oikeus erityiskorvaukseen tarkoittaa, että kyseisellä henkilöllä on jokin vakava ja pitkäaikaista lääkitystä vaativa sairaus. Kullekin sairaudelle on laadittu yhtenäiset kriteerit, joiden perusteella oikeus voidaan myöntää. Hakemus edellyttää yleensä erikoislääkärin lausuntoa. Heinävedellä 65 vuotta täyttäneistä 153 henkilöllä oli astman vuoksi oikeus erityiskorvattaviin lääkkeisiin eli 12.5 % vastaavan ikäisestä väestöstä, kun Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä oikeutettuja oli 11.9 % ja koko maassa 8.9 % vastaavan ikäisestä väestöstä. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 lkm yht. 158 156 149 148 149 153 Taulukko 15. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin astman vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä, lukumäärä vastaavanikäisestä väestöstä Heinävedellä vuosina 2009 2014. 18

2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi 13,9 13,7 13,0 12,6 12,3 12,5 Pohjois-Karjalan sh-piiri 11,3 11,4 11,5 11,7 11,7 11,9 Koko maa 8,6 8,7 8,8 8,8 8,9 8,9 Taulukko 16. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin astman vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä, % vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja koko maassa vuosina 2009 2014. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee erityiskorvattavaan (75 %) astmalääkitykseen oikeutettujen 65 vuotta täyttäneiden osuuden ko. ikäryhmästä prosentteina kalenterivuoden lopussa. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin diabeteksen vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä Heinävedellä vuonna 2014 oli 19.9 % vastaavan ikäisestä väestöstä eli 244 henkilöä. Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä oikeutettuja oli 17.3 % ja koko maassa 15,5 % vastaavan ikäisestä väestöstä. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 yht. lkm 160 173 191 204 221 244 Taulukko 17. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin diabeteksen vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneiden lukumäärä vastaavan ikäisestä väestöstä vuosina 2009 2014 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi 14,1 15,2 16,6 17,4 18,3 19,9 Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri 13,6 14,4 15,5 16,1 16,7 17,3 Koko maa 11,6 12,4 13,4 14,1 14,8 15,5 Taulukko 18. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin diabeteksen vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä, % vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja koko maassa vuosina 2009 2014. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee erityiskorvattavaan (75 %) diabeteslääkitykseen oikeutettujen 65 vuotta täyttäneiden osuuden ko. ikäryhmästä prosentteina kalenterivuoden lopussa 19

Erityiskorvattaviin lääkkeisiin verenpainetaudin vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä Heinävedellä vuonna 2013 oli 37.7 % vastaavan ikäisestä väestöstä eli 456 henkilöä. Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä oikeutettuja oli 32.4 % ja koko maassa 29 % vastaavan ikäisestä väestöstä. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 lkm yht. 462 461 459 454 456 459 Taulukko 19. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin verenpainetaudin vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä lukumäärät vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä vuosina 2009 2014. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi 40,7 40,4 39,9 38,6 37,7 37,5 Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri 34,9 34,4 33,9 33,2 32,4 31,6 Koko maa 31,5 31,1 30,6 29,8 29,0 28,2 Taulukko 20. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin verenpainetaudin vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneistä, % vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja koko maassa vuosina 2009 2014. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee erityiskorvattavaan (75 %) verenpainelääkitykseen oikeutettujen 65 vuotta täyttäneiden osuuden ko. ikäryhmästä prosentteina kalenterivuoden lopussa Depressio- eli masennuslääkkeitä käyttävien yli 65-vuotiaiden lukumäärä on vähentynyt 6 henkilöllä vuosien 2009 2013 välillä. Vuonna 2013 Heinävedellä 65 vuotta täyttäneistä 12.7 % vastaavan ikäisestä väestöstä sai korvausta depressiolääkkeistä. Koko maassa vastaava luku oli 11.5 %. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin psykoosin vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneistä vastaavan ikäistä vuonna 2013 Heinävedellä oli 5.4 % ja koko maassa 2.8 %. 2008 2009 2010 2011 2012 2013 lkm yht. 165 160 157 156 148 154 Taulukko 21. Depressiolääkkeistä korvausta saaneet 65 vuotta täyttäneet, lukumäärät vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä 2008 2013. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013. 20

2008 2009 2010 2011 2012 2013 Heinävesi yht. 14,6 14,1 13,8 13,6 12,6 12,7 Koko maa yht. 11,2 11,5 11,9 12,1 12,1 11,5 Taulukko 22. Depressiolääkkeistä korvausta saaneet 65 vuotta täyttäneet, % vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä ja koko maassa 2008 2013. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013. Indikaattori ilmaisee vuoden aikana depressiolääkkeistä korvausta saaneiden 65 vuotta täyttäneiden osuuden prosentteina vastaavan ikäisestä väestöstä. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi yht. 4,8 5,1 5,0 5,4 5,4 5,5 Koko maa yht. 2,9 2,9 2,9 2,8 2,8 2,7 Taulukko 23. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin psykoosin vuoksi oikeutettuja 65 vuotta täyttäneitä % vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä ja koko maassa 2009 2014. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee erityiskorvattaviin lääkkeisiin psykoosin vuoksi oikeutettujen 65 vuotta täyttäneiden osuuden prosentteina vastaavan ikäisestä väestöstä vuoden lopussa. Vammojen ja myrkytysten vuoksi sairaalassa hoidettujen 65 vuotta täyttäneiden lukumäärät Heinävedellä ovat vuosina 2008 2013 vaihdelleet 29 43 henkilön välillä. Keskimäärin joka vuosi noin kolmekymmentäviisi 65 vuotta täyttänyttä joutuu sairaalahoitoon vammojen ja myrkytysten vuoksi. 2008 2009 2010 2011 2012 2013 lkm yht. 40 35 29 32 34 43 Taulukko 24. Vammojen ja myrkytysten vuoksi sairaalassa hoidetut 65 vuotta täyttäneet, lukumäärät vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä vuosina 2008 2013. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013. Indikaattori ilmaisee vuoden aikana päädiagnoosilla vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset (ICD 10: S00-T78) sairaalahoidossa olleiden 65 vuotta täyttäneiden osuuden tuhatta vastaavan ikäistä kohti. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Sairaalahoito sisältää sekä julkisen sektorin (kunnat, kuntayhtymät ja valtio) että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. 21

3.2 Ikääntyneiden muistisairaudet 3.2.1 Dementian esiintyvyys Dementia on etenevä aivotoiminnan häiriö, jonka takia henkilön kyky huolehtia itsestään ja asioistaan heikkenee niin, että hän lopuksi on paljolti toisten avun varassa. Noin 70 % dementiapotilaista kärsii Alzheimerin taudista, 15 % vaskulaarisesta dementiasta ja 15 % Lewyn kappale -taudista. Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 10 000 henkilöä (Sulkava 2005, Kelo, Launiemi, Takaluoma ja Tiittanen 2015) Keskivaikean ja vaikean dementian esiintyvyys Suomessa on 65 74-vuotiailla noin 4 %, 75 84- vuotiailla 11 % ja 85 vuotta täyttäneillä noin 35 %. Esiintyvyys yli 65-vuotiaassa väestössä on 7 % ja yli 75-vuotiailla 23 %. Tämän lisäksi lievästä dementiasta kärsii yli 75-vuotiaista 8 %. Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että dementian ilmaantuvuus ja esiintyvyys ovat pysyneet lähes samoina viime vuosikymmeninä. (Sulkava 2005.) Dementiaa sairastavien ikääntyneiden määristä ei ole olemassa tarkkoja paikkakuntakohtaisia selvityksiä. Heinäveden dementiaa sairastavien ikääntyneiden lukumäärät ovat laskettu em. dementian esiintyvyysprosentin perusteella. Dementian esiintyvyys ikäluokassa 65 74 vuotta on noin 4 % eli vuonna 2014 Heinävedellä sairastaa dementiaa 26 henkilöä kyseisestä ikäluokasta. Ikäluokassa 75 84 vuotta dementian esiintyvyys Heinävedellä on noin 11 % eli noin 47 henkilöä sairastaa dementiaa vuonna 2014. Vanhimmassa ikäluokassa eli 85 vuotta täyttäneiden keskuudessa esiintyvyys on noin 35 % eli noin 57 henkilöllä on dementoiva sairaus. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Väestö 31.12. yht. 3975 3912 3827 3742 3667 3638 65 74 -vuotiaat, lkm väestöstä yht. 574 584 594 617 626 639 Dementian esiintyvyys n. 4 % lkm 23 23 24 25 25 26 Taulukko 25. Arvio dementian esiintyvyys Heinävedellä ikäluokassa 65 74 vuotta, lukumäärinä vuosina 2009 2014. 22

2009 2010 2011 2012 2013 2014 Väestö 31.12. yht. 3975 3912 3827 3742 3667 3638 75 84 -vuotiaat, lkm väestöstä yht. 426 420 416 419 422 423 Dementian esiintyvyys n. 11 % lkm 47 46 45 46 46 47 Taulukko 26. Arvio dementian esiintyvyys Heinävedellä ikäluokassa 75 84 vuotta, lukumäärinä vuosina 2009 2014. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Väestö 31.12. yht. 3975 3912 3827 3742 3667 3638 85 vuotta täyttäneet, lkm väestöstä yht. 135 136 138 139 157 163 Dementian esiintyvyys n. 35 % lkm 47 47 48 48 55 57 Taulukko 27. Arvio dementian esiintyvyys Heinävedellä 85 vuotta täyttäneillä, lukumäärinä vuosina 2009 2014. Dementiaa sairastavat 65 vuotta 2009 2010 2011 2012 2013 2014 täyttäneet yhteensä noin lkm 117 116 117 119 126 130 Taulukko 28. Arvio dementiaa sairastavien lukumäärä 65 vuotta täyttäneillä yhteensä Heinävedellä vuosina 2009 2014. 3.2.2 Dementian esiintyvyys ennusteet Mikäli dementian ilmaantuvuus ja esiintyvyys tulevat pysymään lähes samoina kuin viime vuosikymmeninä, voidaan dementiaan sairastuvien lukumääristä tehdä ennusteita. Väestöennusteen mukaan vuosina 2020 2040 ikäluokassa 65 74 vuotta ikääntyneiden määrä tulee laskemaan, jolloin myös dementiaa sairastavien lukumäärä tulee vähenemään noin kymmenellä hengellä. Ikäluokassa 75 84 vuotta dementiaa sairastavien osuudessa ei tapahdu merkittävää muutosta vuosien 2020 2040 välillä, jolloin dementiaa sairastavia kyseisessä ikäluokassa on noin 45 55 henkilöä. 23

Sen sijaan ennusteen mukaan merkittävin muutos dementiaa sairastavien 85 vuotta täyttäneiden osuus tulee kasvamaan samalla tavalla kuin kyseisen ikäluokan ikääntyneiden lukumääräkin. Vuonna 2020 dementiaa sairastavia 85 vuotta täyttäneitä tulisi ennusteen mukaan olemaan 61 henkilöä, 73 henkilöä vuonna 2030 ja vuonna 2040 dementiaa sairastavia olisi 100 henkilöä kyseisessä ikäluokassa. Verrattuna vuoteen 2013 vuonna 2020 dementiaa sairastavia 85 vuotta täyttäneitä tulee olemaan noin 6 henkilöä enemmän, vuonna 2030 noin 18 henkilöä enemmän ja vuonna 2040 noin 45 henkilöä enemmän. Ennusteen mukaan Heinävedellä nuoremmissa ikäluokissa dementiaa sairastavien osuus tulee hieman laskemaan tai pysymään ennallaan ja vanhemmassa ikäluokassa taasen merkittävästi nousemaan. Dementiaa sairastavien kokonaislukumäärä verrattuna vuoteen 2014 tulee olemaan 2 henkilöä enemmän vuonna 2020, 21 henkilöä enemmän vuonna 2030 ja 38 henkilöä enemmän vuonna 2040. Toisaalta viime vuosina on kehitetty lääkeaineita, jotka hidastavat tai jopa pysäyttävät dementoivan sairauden etenemisen ja näin lääketieteen kehitys vuoteen 2040 mennessä voi laskea esiintyvyyttä merkittävästi. Ellei dementiaan vaikuttavien vaaratekijöiden ja sairauksien yleisyys muutu, dementiapotilaiden lukumäärän lisääntyminen merkitsee tehostetun palveluasumisen tarpeen kasvua. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota dementiaa sairastavien ikäihmisten erityistarpeiden huomioimiseen muun muassa fyysisten tilojen suhteen sekä henkilöstön erikoistumiskoulutukseen heidän suhteensa. 2020 2030 2040 65 74 vuotiaat, lkm väestöstä ennuste yht. 656 563 425 Ennuste dementian esiintyvyys 4 % lkm 26 22 17 Taulukko 29. Ennuste dementian esiintyvyydestä lukumäärinä Heinävedellä vuosina 2020, 2030 ja 2040 ikäluokassa 65 74 vuotta. 2020 2030 2040 75 84 vuotiaat, lkm väestöstä ennuste yht. 418 508 464 Ennuste dementian esiintyvyys 11 % lkm 45 56 51 Taulukko 30. Ennuste dementian esiintyvyydestä lukumäärinä Heinävedellä vuosina 2020, 2030 ja 2040 ikäluokassa 75 84 vuotta. 24

2020 2030 2040 85 v. täyttäneet, lkm väestöstä ennuste yht. 177 211 286 Ennuste dementian esiintyvyys 35 % lkm 61 73 100 Taulukko 31. Ennuste dementian esiintyvyydestä lukumäärinä Heinävedellä 85 vuotta täyttäneillä vuosina 2020, 2030 ja 2040. Ennuste dementiaa sairastavat 65 vuotta 2020 2030 2040 täyttäneet yhteensä noin 132 151 168 Taulukko 32. Ennuste dementiaa sairastavien lukumäärä 65 vuotta täyttäneillä Heinävedellä vuosina 2020, 2030 ja 2040. 3.3 Ikääntyneen toimintakyky ja sen arviointi 3.3.1 Toimintakyky Toimintakyky tarkoittaa laajana käsitteenä kokonaisuutta, johon fyysisten toimintojen lisäksi sisältyvät myös psyykkiset ja sosiaaliset toiminnot. Ikääntyneille annettavissa palveluissa toimintakyky tarkoittaa ihmisen kykyä selviytyä päivittäisissä perustoimissa sekä arkirutiineissa ja käsitteeseen sisältyvät em. fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset osa-alueet sekä toimintaympäristö. Ikääntyneen toimintakyky ei ole pysyvä tila, vaan se muuttuu monien eri tekijöiden vaikutuksesta, mistä johtuen myös avuntarve voi vaihdella. Biologiset vanhenemismuutokset ovat pääasiallinen syy fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen ikääntyneillä. Ikääntyneillä muutoksia tapahtuu tuki- ja liikuntaelimistössä, sydämen ja verenkierron toiminnoissa, hengitystoiminnoissa sekä aisteissa, mutta muutokset ovat hyvin yksilöllisiä, jolloin muutokset toimintakyvyssäkin ovat yksilöllisiä. Psyykkiseen toimintakykyyn liittyy esim. muisti, oppiminen, havaitseminen ja mieliala. Sosiaalista toimintakykyä ei voida kokonaan erottaa psyykkisestä toimintakyvystä, sillä nämä kaksi toimintakyvyn osa-aluetta muodostavat kokonaisuuden. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan sopeutumiskykyä yhteiskuntaan, sosiaalisia suhteita ystäviin, perheeseen sekä sosiaalisia taitoja ja toimintoja. Ikääntyneen sosiaalisen toimintakyvyn muutoksia tutkittaessa on havaittu, että sosiaaliset taidot ovat vanhemmilla ihmisillä paremmat kuin 25

nuoremmilla, sen sijaan sosiaalinen osallistuminen on nuorilla aktiivisempaa kuin iäkkäillä. Tähän voi olla osaltaan syynä monet fyysiset ja psyykkiset tekijät esim. huono liikuntakyky, aistitoimintojen heikkeneminen ja muistin huononeminen. Kun arvioidaan ikääntyneen toimintakykyä, tulee huomioita kiinnittää myös toimintaympäristöön. Vaikka ikääntyneellä voimavarat vähenevät, hänen kotona asumistaan voidaan tukea vielä hyvin suunnitellulla kotihoidon ympäristöllä, mm. kiinnittämällä huomioita kodin varusteluun ja turvallisuuteen. Erityisesti maaseudulla asuvien vanhusten liikkumista vaikeuttavat pitkät etäisyydet ja julkisen liikenteen puuttuminen. 3.3.2 Toimintakyvyn arviointi Ikääntyneen toimintakyvyn arviointiin on olemassa erilaisia mittareita. Heinäveden kunnassa ikääntyneiden toimintakyvyn ja päivittäisen avun tarpeen arvioinnissa käytetään RAVAtoimintakykymittaria. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat lähimpiä ikäihmisten toimintakyvyn arvioijia vanhuksen kotioloissa ja samalla he voivat arvioida myös apuvälineiden tai asunnon muutostöiden tarvetta. RAVA-toimintakykymittaria käytetään apuna myös palveluasunnoilla, ryhmäkodilla, vuodeosastolla sekä palveluohjauksessa. Toimintakykyä arvioidaan seuraavien toimintojen avulla: näkö, kuulo, puhe, liikkuminen, rakon toiminta, suolen toiminta, syöminen, lääkitys, pukeutuminen, peseytyminen, muisti ja psyyke. Mittarin avulla asiakkaalle lasketaan RAVA-indeksi, jota voidaan hyödyntää asiakkaan toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnissa, muutosten seurannassa sekä palveluun tai hoitoon liittyvien asioiden todentamiseen, perusteluihin ja valintoihin. RAVA-indeksiä voidaan hyödyntää myös toimintayksikön kehittämisessä ja arvioinnissa, voidaan tehdä vertailuja eri yksiköiden, osastojen ja tiimien välillä, vahvistaa johtamista ja käyttää apuvälineenä henkilöstötarpeen arviointiin, resurssisuunnitteluun ja kustannusten arviointiin sekä määritellä asiakas- ja palvelumaksuja. Kunnan ja valtakunnan tasolla RAVA-mittaria voidaan hyödyntää omaishoidon tuen määrittämisessä, palveluiden arvioinnissa ja päätöksenteossa, palvelurakenteen ohjauksessa ja arvioinnissa sekä valtakunnallisissa poikkileikkaustutkimuksissa. RAVA-indeksille on laadittu ohjeellisia viitearvoja, joita käytetään palveluohjauksessa. Esimerkiksi kotihoidon ja laitoshoidon osalta ovat vakiintuneet tietyt RAVA- indeksin arvot. Yksittäisen henki- 26

lön tasolla RAVA-indeksin arvo on viitteellinen, sitä ei voi yksinään käyttää palvelujen antamisen tai epäämisen perusteena. Indeksin arvo RAVA-luokka Hoitosuositus 1,29 1,49 1 Itsenäisesti tai omaisen avulla kotona 1,50 1,99 2 Kotihoito / tehostettu palveluasuminen erityistilanteissa 2,00 2,49 3 Tehostettu kotihoito/tehostettu palveluasuminen 2,50 2,99 4 Tehostettu palveluasuminen vanhainkoti/tehostettu kotihoito 3,00 3,49 5 Vanhainkotihoito / TK- sairaala /tehostettu kotihoito 3,50-4,02 6 TK - sairaala /vanhainkoti /tehostettu kotihoito Taulukko 33. Esimerkki RAVA-indeksin käytöstä palveluohjauksessa. Kun ikääntyneellä on muistiongelmia, silloin älyllisen toimintakyvyn arvioinnissa ja seurannassa hyödynnetään usein lyhyitä seulontatestejä. Vaikeamman, dementia-asteisen häiriön seulonnassa käytetään MMSE-asteikkoa. MMSE-tulos on aina viitteellinen, sillä koulutus, harjaantuneisuus ja kielelliset kyvyt vaikuttavat tulokseen. Pelkkä testitulos ei sulje pois vaikeampaa, jo dementian asteista häiriötä. Lievempien muistihäiriöiden ja esimerkiksi alkavan Alzheimerin taudin seulonnassa voidaan käyttää laajempaa CERAD-tehtäväsarjaan perustuvaa tutkimusta, joka arvioi tarkemmin muutoksia mm. episodisessa muistissa. 3.4 Ikääntyneiden taloudellinen tilanne 3.4.1 Eläköityminen ja eläkkeet Eläkkeensaajia Heinävedellä vuonna 2011 oli kaikkiaan 1662 henkilöä ja vuonna 2013 eläkkeensaajia oli yhteensä 1639 henkilöä. Keskimääräinen kokonaiseläke vuonna 2011 oli 1138 euroa ja 1260 euroa vuonna 2013. Kelan rintamalisää saaneiden yli 65-vuotiaiden lukumäärä on vähentynyt 53 henkilöllä vuodesta 2008 vuoteen 2013. Toimeentulotukea vuonna 2012 sai 35 yli 65-vuotiasta henkilöä Heinävedellä. Toimeentulotukea saaneiden osuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosien aikana. Heinävedellä keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä vuonna 2013 oli 58.4 vuotta, joka on samaa luokkaa kuin koko maassa keskimäärin. Kelan myöntämät vanhuuseläkkeen saajien osuus 65 vuotta täyttäneistä on pysynyt tarkasteluvuosien 2008 2013 aikana Heinävedellä samanlaisena eli noin 1200 henkilössä. Sen sijaan täyttä kansaneläkettä saaneiden 65 vuotta täyttäneiden osuus vastaavan 27

ikäisestä väestöstä on laskenut tarkasteluvuosien aikana laskenut 5.6 %:sta 4.1 %:iin. Täyden kansaneläkkeen saajia ovat henkilöt, joilla on vain vähän tai ei lainkaan ansioeläkkeitä. 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Heinävesi yhteensä 57,1 58,3 58,4 58,5 58,4 58,7 Koko maa yhteensä 58,8 59,0 59,0 59,2 59,4 59,6 Taulukko 34. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä Heinävedellä ja koko maassa vuosina 2009 2014. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2015. Indikaattori ilmaisee eläkkeelle (vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- tai maatalouden erityiseläkkeelle) siirtyneiden aritmeettisen keskiarvoiän. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneet eivät ole mukana keskiarvossa. 2008 2009 2010 2011 2012 2013 lkm yht. 1198 1214 1231 1237 1261 1292 Taulukko 35. Kelan myöntämät vanhuuseläkkeen saajat 65 v. täyttäneillä Heinävedellä vuosina 2008 2013. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013. Täyttä kansaneläkettä saaneet 65 vuotta täyttäneet, % ja lkm vastaavan ikäisestä väestöstä 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Heinävesi % 5,6 5,3 5,2 4,5 4,0 4,1 Koko maa % 4,1 3,8 3,5 3,2 2,8 2,6 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Heinävesi lkm yht. 63 60 59 52 47 49 Taulukko 36. Täyttä kansaneläkettä saaneet 65 vuotta täyttäneet, % ja lukumäärä vastaavan ikäisestä väestöstä Heinävedellä ja koko maassa vuosina 2008 2013. ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013. Indikaattori ilmaisee täyttä kansaneläkettä vuoden lopussa saaneiden 65 vuotta täyttäneiden osuuden prosentteina vastaavan ikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Täyden kansaneläkkeen saajia ovat henkilöt, joilla on vain vähän tai ei lainkaan ansioeläkkeitä. 28