Kulotus ja ennallistaminen tulella Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua ja tiedotusta -hanke Tämän diasarjan tekemiseen on saatu EU:n Life-Luonto -rahoitustukea
Evon alueella metsämaan kivisyys on käytännön syynä vuosikymmeniä jatkuneelle kulotusperinteelle. Tulen avulla saatiin maanpinta muokattua ja uusi puusukupolvi ripeään kasvuun.
Evon kulojatkumo on ainutlaatuinen Suomessa. Kartalla näkyy kulotusalat vuosilta 1948 2000, mutta kulotusta on toteutettu jo 1800 luvun lopulta alkaen. Tätä ennen metsäpalot ja kaskeaminen tuottivat metsiin palanutta puuainesta..
Metsänhoidollisessa kulotuksessa poltetaan uudistusalalle jääneet hakkuutähteet ja metsämaan pintakerros mahdollisimman tehokkaasti. Poltettavan alueen ympärille kaivetaan palokäytävä tulen leviämisen estämiseksi.
Piirros kulotuksen toteutuksesta vastatuuleen hevosenkenkämäisesti molemmilta laidoilta edeten. Näin toimien tulen etenemistä voidaan hallita ja saadaan tasainen palojälki.
Kulotuskalustoon kuuluvat vesipumput, paloletkut, liittimet, erilaiset sytyttimet, kuokat, vesiämpärit ja hosat.
Kulottajien tulee olla asianmukaisesti varustauneita. Sytytysvälineinä käytetään petrolisauvoja ja kaasutohottimia entisajan tuohikäppyröiden sijaan.
Tulta levitetään molemmilta sivuilta tuulen suunnassa tapahtuvat muutokset huomioiden. Vastatuuleen poltettaessa tuli etenee rauhallisesti päinvastoin kuin metsäpalossa, jossa tulirintama kulkee vauhdilla tuulen mukaan.
Kulotusalan reunat ja reunapuusto kastellaan huolellisesti ennen ennen kuin tulta levitetään paikalle. Alue ympäröidään vesiletkuilla, jotka yhdistetään vesilähteeseen kuten järveen tai jokeen. Veden kulku letkuissa hoidetaan moottoripumpun avulla.
Luonnonhoidollisessa kulotuksessa poltetaan kasvavaa puustoa pystyyn ja tuotetaan palanutta puuainesta siihen sidoksissa olevan lajiston käyttöön. Näitä polttometsiköitä oli 7, kooltaan 1 2 hehtaaria ja ne sijaitsevat eri puolilla Evon Natura 2000 aluetta.
Pystymetsä poltettaessa tulen leviämisen vaara on ilmeinen ja varotoimenpiteet järjestettävä sen mukaisesti. Lammin palokunta sammutuskalustoineen oli mukana varmistamassa ettei tuli karkaa.
Pystypolton kohteeksi valituissa talousmetsäkuusikoissa oli varsin vähän palavaa ainesta metsän pohjalla eikä juurikaan alikasvosta. Paikoin syttyi soihtutulia kun tule pääsi alaoksia myöten nousemaan latvukseen, mutta heikko tuuli ei kyennyt levittämään tulta puusta toiseen.
Poltetuissa metsiköissä oli lähtötilanteessa 100 150 m 3 puuta hehtaarilla. Palossa syntyi runsaasti hiiltynyttä materiaalia sekä lahopuuta, joka lisää palosta riippuvan eliölajiston elinmahdollisuuksia. Alueiden annetaan kehittyä luontaisesti ja niiden tutkimuskäytöstä on 30:n vuoden sopimus.
Paloalueet savusivat vielä useita päiviä ja vaativat jälkivartioinnin, joka kestää seuraavaan kaikenkastelevaan sateeseen. Alkuun kyse on jälkisammutuksesta, sillä muurahaispesät ja tervaskannot kytevät pitkään ellei niitä sammuteta vedellä.
Jälkisammutuksessa etsitään kytevät pesäkkeet ja sammutetaan ne vesisuihkulla rankkasateen tapaan. Muussa tapauksessa paloalue jäisi kytemään pitkään.
Tuoreen kankaan talousmetsäkuusikot paloivat heikosti ja laikuttain jättäen suuren osan puustosta henkiin. Metsän pohjakerros on varjoisa, joten paksuhko sammalja kangashumuskerros kuivuu hitaasti.
Evon LIFE hankkeen metsänpoltot liittyvät osaltaan laajaan paloekologiseen tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään erilaisten hakkuiden ja kulotuksien vaikutuksia metsän rakenteeseen ja eliölajistoon.
Kaksi vuotta polton jälkeen pääosa kuusista oli kuollut tai teki kuolemaa. Metsäkastikka oli vallannut alakerran sillä palaminen oli ollut siinä määrin heikkoa, että kastikan juurituppaat olivat säilyneet hengissä. Maitohorsma on jäämässä kilpailussa toiseksi.
Metsäpalotutkimusten perusteella mäntykankailla esiintyy usein pintapaloja, joista ei välttämättä jää palokoroja puihin. Alueelle perustettiin pienialaisia 30 x 30 m koekenttiä, joissa seurattiin tulen etenemistä myötätuulessa metsäpalon tapaan ja sen vaikutuksia kasvillisuuteen.
Toisessa nuoremmassa männikössä tuli pääsi vaurioittamaan mäntyjä sillä suojaava kaarna oli vielä liian ohut. Liekit nousivat parin metrin korkeuteen tuulen lietsoessa tulta.
Nuori talousmetsämännikkö poltettuna Tuhkalannoituksen ja valaistuksen lisääntymisen seurauksena metsäkastikka valtaa myös vähäravinteisempia kasvupaikkoja. Kaksi vuotta koepolton jälkeen metsäkastikka on vallitseva laji. Osa männyistä on kuollut tulen vaikutuksesta.
Palo aikaansaa sienillä lyhytaikaisesti voimakkaan itiöemien muodostuksen. Kuvan kehnäsieni ja tuttu kantarelli runsastuvat palon jälkeen. Palon säikähdyttämänä mänty tuottaa runsaasti käpyjä.
Kulotukset ovat sääolosuhteista riippuvaisia ja siksi vuosittainen kulotusala jää Suomessa alle tuhannen hehtaarin. Pienimuotoisena Ilmakuva myöhemmin voidaan hiiltynyttä puuta tuottaa polttamalla uudistusaloille jätettyjä säästöpuita ja niiden oheen kerättyjä hakkuutähteitä.
Toimenpide on helppo toteuttaa käytännössä muutaman hengen työpanoksella. Tutkimustulokset pienpolttojen vaikutuksesta palolajistoon ovat vasta alkaneet ja joudumme toimimaan valistuneen arvauksen varassa.
Säästöpuuryhmän ympärille on kerätty kuormaimella hakkuutähteitä ja kokko laitettu palamaan.