ILOA AUTTAMISESTA Toimintakertomus 2015 Nuorten turvatalot Suomen Punainen Risti 3.2.2016 1
Sisältö Palvelut... 3 Turvatalokohtaiset erityispalvelut... 4 Ilmiöt ja havainnot 2015... 4 Toiminta ja tilastot... 6 Vapaaehtoiset ja henkilökunta... 12 Tiedotus... 13 Yhteistyökumppanit ja tukijat... 13 Yhteenveto... 15 Johtokunnan kokoonpano... 15 2
Punainen Risti ylläpitää Suomessa viittä Nuorten turvataloa. Turvatalot sijaitsevat Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella ja Turussa. Ne tarjoavat matalan kynnyksen apua ja tukea nuorille ja heidän perheilleen elämän erilaisissa pulmatilanteissa. Turvatalotoiminnan tarkoituksena on vastata nopeasti ja joustavasti nuorten ja perheiden tarpeisiin. Tavoitteena on ennaltaehkäisevällä työskentelyllä tukea nuoria ja heidän perheitään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja estää näin nuorten syrjäytymistä. Turvataloon voi hakeutua ilman lähetettä tai ajanvarausta, silloin kuin nuori tai joku hänen perheestään tuntee tarvitsevansa ulkopuolista apua. Mikään pulma ei ole liian pieni. Oma halu ja tarve elämän solmukohtien avaamiseen riittävät. Asiakkuus perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja avun saa välittömästi ilman jonotusta. Nuorelle ja hänen perheelleen palvelut ovat maksuttomia. Turvatalojen työskentelyä ohjaavat Punaisen Ristin seitsemän periaatetta: inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, yleismaailmallisuus, ykseys. Palvelut Kriisityö: kriisivastaanotto ja -majoitus Turvataloissa tarjotaan nopeaa, matalan kynnyksen apua nuorille ja perheille kriisi- ja pulmatilanteissa. Tarvittaessa nuorta ja perhettä ohjataan tarpeenmukaisten muiden palvelujen pariin. Turvataloilla on myös mahdollista yöpyä tilapäisesti. Kriisimajoituspaikkoja on yhteensä 31 kpl (Helsingissä 7, Espoossa 6, Vantaalla 7, Tampereella 6 ja Turussa 5). Perhehuonetoiminta Perhehuonetoiminta on turvatalolla tehtävää avotyötä. Perhehuoneen keskustelupalvelut on tarkoitettu nuorelle, vanhemmille ja muille perheenjäsenille. Itsenäistymisen tuki Itsenäistymisen tukea voidaan tarjota nuorille, jotka tarvitsevat perheen ulkopuolista tukea itsenäistymisessään. Yksilöllisesti räätälöity itsenäistymisen tuki on tiivistä ja tavoitteellista. Perhe- ja verkostotyö on oleellinen osa tuen sisältöä. Palvelun tavoitteena on, että nuori kykenee asumaan itsenäisesti peruspalvelujen varassa. Ystävätoiminta Ystävätoimintaa toteutetaan turvataloilla pääsääntöisesti ryhmätoimintana. Toiminnan tarkoituksena on tarjota nuorille ikäkaudenmukaisia sosiaalisia kontakteja, lisätä nuorten hyvinvointia ja ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Turvataloilta nuori voi saada myös henkilökohtaisen ystävän, tukihenkilön tai vertaiskummin. Viikkopäivystys ja valmiustoiminta internetissä Toiminnan tarkoituksena on kohdata ja auttaa nuoria verkossa. Turvatalojen vapaaehtoiset päivystävät kaksi kertaa viikossa ja jokaisen kuukauden viimeisenä perjantaina nuorten chatissa Kriisikeskus Tukinetissä (tukinet.net). Päivystyksen tarkoituksena oli paitsi tarjota ohjattu, turvallinen ja luotettava keskustelufoorumi nuorille, myös ylläpitää turvatalojen valmiutta jalkautua verkkoon nuoria koskettavan valtakunnallisen kriisin sattuessa. 3
Puhelinneuvonta Turvatalot antavat apuaan myös puhelimitse niin nuorille, vanhemmille kuin yhteistyökumppaneillekin. Turvatalon työntekijän tavoittaa puhelimitse arkisin vuorokauden ympäri ja viikonloppuisin 17.00 10.00. Turvatalokohtaiset erityispalvelut Näpistyskeskusteluja (Turku) järjestetään silloin, kun alle 15-vuotias nuori jää ensimmäistä kertaa näpistyksestä kiinni. Näpistyskeskustelut järjestetään yhdessä nuoren huoltajien kanssa. Varhaisella ja nopealla puuttumisella ensimmäiseen näpistelyyn pyritään ehkäisemään näpistyskierteen ja muiden ongelmien syntyminen. Lisäksi pyritään selvittämään perheen muun avun tarve. Läheisneuvonpito (Turku) on yhteisöllinen menetelmä, jolla etsitään ratkaisuja lastensuojelun asiakkaan ongelmiin. Neuvonpidossa lapsen tai nuoren perhe ja läheiset sekä viranomaiset kokoontuvat keskustelemaan ja suunnittelemaan, kuinka lapsen hyvä hoito ja kasvu turvataan. Tavoitteena on saada aikaan konkreettinen suunnitelma lapsen ja hänen perheensä auttamiseksi. Läheisneuvonpidon avulla tehdään perheenjäsenten ja perheen läheisten voimavarat näkyviksi. Työskentelyn painopiste on tulevaisuudessa ja ratkaisujen etsimisessä, ei niinkään ongelmien syiden etsinnässä. Turussa Nuorten turvatalo koordinoi kaupungin rahoittamaa läheisneuvonpitoa. Ilmiöt ja havainnot 2015 Perheen vuorovaikutuspulmat Aikaisempien vuosien tapaan nuoret ja vanhemmat etsivät turvataloilta ulkopuolista tukea perheen sisäisiin vuorovaikutusongelmiin. Nuoren hakeutuessa turvatalolle keskusteluyhteys vanhempien kanssa saattoi olla huono tai sitä ei ollut lainkaan. Ongelmat olivat kärjistyneet pahimmillaan jopa väkivaltaisiin yhteydenottoihin. Usein nuori haki apua koko perheelle. Monesti nuoren toiveena oli yhteinen aika ja sovun rakentaminen vanhempien kanssa. Osa nuorista oirehti, sillä vanhemmilla ei ollut riittävästi aikaa tai kykyä paneutua nuoren elämään ja asioihin. Monet nuoret tulivat yksinhuoltajaperheistä. Myös uusperheiden sisäiset jännitteet ja vuorovaikutuspulmat painoivat nuorten mieltä. Vanhemmuuden tukeminen Myös vanhemmat ottivat usein yhteyttä turvataloon. He kokivat olevansa yksin ja ilman tukea kasvatustehtävässään. He kaipasivat keskustelukumppania ja tukea vanhemmuuteensa. Vanhemmissa herättivät huolta muun muassa nuoren vuorokausirytmin kääntyminen päälaelleen, nuoren koulupoissaolot, peliongelmat ja kaveripiiri. Myös kannabiksen käytön yleistyminen nuorten keskuudessa huolestutti vanhempia. Keskusteluissa vanhempien kanssa toistui usein huoli siitä, miten nuorelle asetetaan rajoja ja miten hän pitää niistä kiinni. Vanhempien jaksamista verottivat muun muassa sairaudet, taloudelliset huolet, kiireinen elämänrytmi, työelämän haasteet sekä työttömyys tai sen pelko. Keskusteluissa eroperheiden vanhempien kanssa nousivat esiin vaikeudet sopia nuoreen liittyvistä asioista rakentavasti ilman riitoja. Eroon liittyvät kipeät asiat hankaloittivat keskustelua. Asioista sopiminen saattoi olla vaikeaa, vaikka erosta oli kulunut vuosia. Joskus myös vanhempien uudet seurustelusuhteet aiheuttivat riitaa kotona: nuorelle saattoi olla vaikeaa hyväksyä isän tai äidin uutta kumppania. Vanhemmille mahdollistettiin tarpeen vaatiessa myös yksilö- ja paritapaamisia. Vanhempia ohjattiin tarvittaessa myös muiden palvelujen piiriin. 4
Tarve vahvaan koulunkäynnin tukeen Turvatalotyöskentelyn yhtenä lähtökohtana on taata nuoren koulunkäynnin onnistuminen. Kaikissa turvatalossa työskenneltiin yksilöllisin menetelmin nuorten koulunkäynnin mahdollistamiseksi yhteistyössä koulun ja vanhempien kanssa. Tuki saattoi olla läksyissä avustamista, palveluohjausta oppimisvaikeuksiin liittyen, tukea ammatinvalinnassa tai vuorokausirytmin palauttamista normaaliksi. Tampereella työskenneltiin kertomusvuoden aikana tiiviisti erityisen vahvaa koulunkäynnin tukea tarvitsevien nuorten ja heidän perheidensä kanssa. Mukana tässä toiminnassa oli kymmenen nuorta. Heillä koulunkäynti oli vaarassa keskeytyä kokonaan. Kuukauden kestävän prosessin aikana nuori yöpyi turvatalolla ja kotona vuoroviikoin. Prosessiin kuului myös viikoittainen tapaaminen ja työskentely nuoren ja perheen kanssa sekä tiivis yhteydenpito kouluun. Kokemukset vahvasta koulunkäynnin tuesta olivat lähes jokaisen nuoren kohdalla aluksi hyvin positiivisia. Turvatalon päivärytmi, aikuisen läsnäolo ja turvallinen ilmapiiri tukivat nuoren koulunkäyntiä sekä aamullista ylösnousua ja kouluun lähtöä. Monen nuoren kohdalla prosessin edetessä eteen tuli kuitenkin muita haasteita, jotka katkaisivat hyvin alkaneen kehityksen. Monen nuoren kohdalla todettiin, että koulupoissaolot olivat ensimmäinen oire johon tämän nuoren kohdalla tartuttiin. Taustalla oli vakavampia pulmia, kuten nuoren mielenterveysongelmia tai perheen sosiaalisia ongelmia, joiden ratkaiseminen olisi edellytys sille, että nuoren koulunkäynti sujuu. Palveluohjauksen ja avun koordinoinnin tarve Turvatalolle tulleiden yhteydenottojen ja asiakkaana olevien nuorten ja heidän vanhempiensa palvelunohjaus oli edelleen yksi tärkeimmistä tehtävistä. Nuoria hakeutui turvatalolle jäätyään palveluiden ulkopuolelle oman vähäisen elämänhallintansa, jaksamattomuutensa ja tietämättömyytensä vuoksi. Nuoret ja heidän vanhempansa tarvitsivat neuvoja yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukien löytämisessä. Palvelunohjausta tehtiin myös puhelimitse. Turvatalot toimivat edelleen myös usein avun koordinoijana. Nuorella ja perheellä saattoi olla kontakteja useihin hoitotahoihin, mutta perheen kanssa tehtävää työtä ei koordinoinut kukaan. Hoitotahot olivat tietämättömiä toisistaan, ja yhteistä tavoitetta nuoren ja perheen tukemisessa ei ollut. Turvataloilla järjestettiin verkostoneuvotteluita hyvin matalalla kynnyksellä, koska yhteisten tavoitteiden määritteleminen tuki nuorta ja perhettä parhaiten. Päivärytmi kadoksissa Sosiaalisen median palveluilla on suuri rooli nuorten elämässä. Tutkimusten mukaan somen käyttö painottuu useimmiten iltaan, mutta monella nuorella käyttö jatkuu pitkälle yöhön. Somen käyttö alkaa helposti haitata normaalielämää. Aamulla nuoren saattaa olla hankala nousta sängystä ja lähteä kouluun. Myös mielenterveyspulmat, masennus ja unettomuus saattavat sekoittaa vuorokausirytmin. Väsymys vaikuttaa niin koulunkäyntiin kuin ihmissuhteisiinkin, ja itsetuntokin on kovilla kun tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi. Haasteeseen vastattiin Vantaalla ja Espoossa suunnitellulla Rytmikoululla, joka on suunnattu niille nuorille, joiden uni- ja päivärytmi kaipaavat korjaamista. Rytmikoulun avulla nuoren päivään luodaan säännöllinen rytmi. Siihen kytketään myös tiivis työskentely perheen kanssa, jotta opitut taidot siirtyvät myös kotiin. Mallia kokeiltiin kertomusvuoden aikana Espoossa. Kokeiluun osallistui seitsemän nuorta. Tulokset olivat hyviä, mutta prosessit olivat pitkiä. Turvatalolla yöpyessä muutokset päivärytmissä ja jaksamisessa tapahtuvat nopeasti, mutta muutosten siirtäminen kotioloihin vaatii aikaa. Vantaalla malli on herättänyt kiinnostusta vanhempien ja viranomaisten taholta, vaikka varsinainen kokeilu alkaa vuonna 2016. 5
Toiminta ja tilastot Nuorten määrä, sukupuolijakauma ja asiakkuuden kesto Yksittäisiä nuoria turvatalojen peruspalveluissa (kriisimajoitus, perhehuonetoiminta ja itsenäistymisen tuki) oli 742. Määrä on kasvanut selvästi viime vuosina. Vuonna 2015 nuoria oli turvatalojen peruspalveluissa 609 ja sitä edellisenä vuonna 526. Nuoren asiakkuuksia oli kertomusvuonna yhteensä 868. Tämä tarkoittaa sitä, että 126 nuorta tarvitsi useampaa kuin yhtä turvatalon palvelua. Näpistyspuhuttelutoiminta tavoitti 71 (84) nuorta, läheisneuvonpitoa käytiin 19 (18) perheessä joissa oli yhteensä 32 (25) lasta ja nuorta, ryhmätoiminnoissa nuoria oli mukana 37 (85). Ryhmätoiminnoissa mukana olleiden nuorten määrä laski selvästi. Tähän vaikutti erityisesti Yhteisvastuu nuoresta -hankkeen ja sille Yhteisvastuu -keräyksen turvin saadun tuen loppuminen. Internetissä Tukinet -keskusteluissa oli 915 (1016) osallistujaa. Nimimerkkien perusteella keskusteluihin osallistui 161 (169) eri nuorta. Nuorten turvataloissa työskenneltiin kertomusvuonna siis yhteensä 1057 (972) nuoren kanssa. Tyttöjen osuus 61 % (63 %) oli jälleen suurempi kuin poikien. Sukupuolijakauma eri turvataloissa oli hyvin samanlainen: n. 2/3 tyttöjä ja 1/3 poikia. Poikien osuus oli suurin Tampereella (48 %). Siellä koulunkäyntiinsä vahvaa tukea tarvinneet nuoret olivat pääsääntöisesti poikia ja myös turvataloon hakeutuneet asunnottomat nuoret olivat useimmiten nuoria miehiä. Kriisimajoituksessa asiakkuus kesti keskimäärin 13 vuorokautta ja perhehuoneessa asiakkuus kesti n. 2,5 kk. Itsenäistymisen tukea annettiin 88 (68) nuorelle ja tuki kesti keskimäärin 10 kk. Taulukko 1: Nuorten ja kriisimajoitusvuorokausien määrä Eri nuorten määrä peruspalveluissa ja Helsinki Vantaa Espoo Tampere Turku Yhteensä 151 88 141 131 231 (sis. myös Näppis ja LNP) Kriisimajoitusvuorokaudet 837 821 954 699 802 4113 Kriisimajoituksen kesto vrk 8 14 18 11 14 Ka. 13 742 Neuvottelut Nuoren perheen, lähiyhteisön ja verkoston sitouttaminen työskentelyyn on keskeinen turvatalojen työskentelymenetelmä. Turvatalojen palvelutavoite on tarjota perheelle mahdollisuus perhetapaamiseen 48 tunnin sisällä asiakkaaksi hakeutumisesta. Kertomusvuonna tämä tavoite saavutettiin. Useimmiten perheelle pystyttiin tarjoamaan tapaamista 24 tunnin sisällä asiakkaaksi hakeutumisesta. Yhdenkään nuoren tai perheen ei tarvinnut jonottaa palveluihin. Yksilö-, perheja verkostoneuvotteluja käytiin kertomusvuonna 2241 (2179) kertaa. Taulukko 2: Neuvottelut Neuvottelut/turvatalo Helsinki Vantaa Espoo Tampere Turku Yhteensä Yksilöneuvottelut 107 75 100 188 367 837 Perheneuvottelu 208 79 191 121 203 802 Verkostoneuvottelu 211 59 123 120 89 602 Yhteensä 526 213 414 429 659 2241 6
Oheisessa taulukossa yksilöneuvotteluihin ei ole laskettu nuoren kriisimajoituksessa tapahtuvaa työskentelyä ja sen aikana käytyjä keskusteluja. Turun lukuja nostavat siellä käytävät näpistyskeskustelut ja läheisneuvonpidon tapaamiset. Tulosyyt Nuoren hakeutuessa turvatalolle tulosyyn selvittämisessä pyrittiin erityiseen tarkkuuteen tulohaastattelussa. Kuitenkin eniten painoarvoa annettiin nuoren omalle arviolle tulonsa syystä ja avun tarpeestaan. Vuosittain noin puolet nuorista kertoo tulosyykseen hankalan tilanteen ja ristiriidat kotona. Kertomusvuonna näin teki 45 % nuorista (50 %). Mielenterveyden pulmat olivat tulosyynä toiseksi suurin ryhmä. Nuorista 18 % (17 %) ilmoitti sen tulosyykseen. Tulosyynä olivat yleensä nuoren omat mielenterveyden pulmat. Vain 3 % (2 %) tulijoista ilmoitti tulonsa syyksi muun perheenjäsenen mielenterveyden pulmat. Erityisen paljon mielenterveyden pulmien vuoksi turvatalolle hakeutui nuoria Turussa 28 %, Helsingissä 24 % ja Tampereella 22 %. Silloin kyseessä oli useimmiten nuoren ahdistuneisuus ja masennus, mutta myös syömishäiriöt ja itsetuhoinen käyttäytyminen. Osa nuorista oli jo jonkin hoidon piirissä, mutta tuki ei ollut riittävää. Myös neuropsykiatriset oireyhtymät olivat monen asiakkuuden taustalla. Kyseessä saattoi olla Asperger, ADHD, ADD tai lievä autismi. Nämä nuoret tarvitsivat ensisijaisesti tiivistä ohjausta arkielämän pulmissa sekä apua asioidensa hoitamiseen ja virastoasiointiin. Mielenterveyden pulmia ei välttämättä nimetty ensisijaiseksi syyksi hakeutua turvatalon palveluihin, mutta työskentelyn aikana mielenterveyteen liittyvät pulmat nousivat kuitenkin usein esille. Ne vaikuttivat haitallisesti erityisesti koulunkäyntiin ja opiskeluun. Ne keskeytyivät helposti, ja lisäksi mielenterveyspulmien aiheuttamat itsetunto-ongelmat lisäsivät nuoren näköalattomuutta tulevaisuuttaan kohtaan. Asunnottomuus tulosyynä vaihteli 8-11 % välillä paikkakunnasta ja turvatalosta riippuen. Keskimäärin kuitenkin siis n. 10 % nuorista hakeutui turvataloon asunnottomuuden vuoksi. Näiden asunnottomien nuorien ikäryhmän huomioon ottaen kyse oli varsin vakavasta ongelmasta. Syitä asunnottomuuteen oli useita: täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva tai täysi-ikäinen nuori oli saattanut lähteä kotoa huonon ilmapiirin ja riitojen seurauksena täysin suunnittelematta tai hänet oli heitetty ulos kotoa. Jonkin aikaa kavereiden luona asuttuaan nuori hakeutui turvatalolle. Nuori oli saattanut myös saada häädön ensiasunnostaan vähäisten arkielämän taitojen vuoksi. Kohtaan muut syyt kirjattiin muun muassa koulukiusaamista, yksinäisyyttä, nuoren seksuaalisen identiteetin pohdintoja ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Taulukko 3: Tulosyyt 7
Kuka ohjasi turvatalolle? Sosiaalitoimen ohjaamana turvataloon saapui 47 % (40 %) nuorista. Espoossa ko. joukko oli suurin (55 %) ja Tampereella pienin (34 %). Koulun (opettajat, koulukuraattorit, terveydenhoitajat) ohjaamien nuorten määrä laski hieman ollen 13 % (16 %). Erityisen paljon koulun ohjaamia nuoria tuli turvatalolle Espoossa (22 %). Tämä selittyy tiiviillä yhteistyöllä muutaman espoolaisen koulun kanssa. Espoossa myös tavoitettiin sekä kriisi- että perhetyössä eniten nuorimpia ikäluokkia. Myös Vantaalla tavoitettiin hyvin nuoria ikäluokkia sekä kriisi- että perhetyössä, vaikka koulun ohjaamien nuorten määrä laski reilusti, edellisvuoden 24 prosentista 8 prosenttiin. Sen sijaan vanhemmat/huoltajat (16 %) ottivat runsaasti oma-aloitteisesti ja suoraan yhteyttä turvataloon Vantaalla. Taulukko 4: Turvataloon ohjaava taho Minne nuori lähti turvatalolta? Kriisimajoituksesta kotiin tai muun lähiyhteisön luo palasi 75 % (73 %) nuorista. Omaan tai tukiasuntoon muutti 5 % (9 %) nuorista. 80 % nuorista palasi siis onnistuneesti normaaliin elämään. Laitokseen sijoitettiin 9 % (9 %) nuorista. Erityisen paljon nuoria lähti laitossijoitukseen (16 %) Helsingissä. 8
Taulukko 5: Minne nuori lähti turvatalolta Minne lähti turvatalolta 4 % 4 %2 % 1 % 5 % 9 % 13 % 62 % Kotiin 62 % Muun lähiyhteisön luo 13 % Laitokseen 9 % Ei tietoa 5 % Omaan asuntoon 4 % Asiakkuus jatkui muuaalla 4 % Palasi laitokseen 2 % Tukiasuntoon 1 % Itsenäistymisen tuki Itsenäistymisen tukitoimintaa toteutettiin kolmella paikkakunnalla: Helsingissä, Tampereella ja Espoossa. Tuen piirissä oli 88 nuorta, joista Espoossa oli 38, Helsingissä 28 ja Tampereella 22. Keskeistä toiminnassa on nuoren oman toimijuuden tukeminen ja hänen sosiaalisten verkostojensa vahvistaminen perhe-, verkosto- ja vapaaehtoistyön sekä toiminnallisuuden keinoin. Kohderyhmänä olivat erityisesti 18 20-vuotiaat nuoret. Pieni osa (3 %) toimintaan osallistuneista nuorista oli 17-vuotiaita, loput olivat täysi-ikäisiä. Nuorten perheiden kanssa työskenneltiin aktiivisesti ja nuoret kokivat perhetyön luontevana työmuotona täysi-ikäisyydestään huolimatta. Perhe koettiin tärkeäksi voimavaraksi ja oleelliseksi osaksi täysi-ikäisenkin nuoren lähiverkostoa. Nuoret ohjautuvat itsenäistymisen tukeen turvatalon kriisityön, kunnan sosiaalityön, nuorisopsykiatristen hoitotahojen, oppilaitosyhteistyön tai muiden yhteistyökumppaneiden kautta. Tukiprosessien lähtötilanteessa korostuivat erityisesti nuorten elämänhallinnassa pitkään jatkuneet vaikeudet, rahankäytön hallitsemattomuus, asunnottomuus, turvallisten aikuiskontaktien vähyys ja yksinäisyys sekä näköalattomuus tulevaisuuden suhteen. Moni nuori kärsi myös mielenterveysongelmista tai neuropsykiatrisista erityisvaikeuksista. Itsenäistymisen tukea saaneilla nuorilla oli tarpeen vaatiessa mahdollisuus käyttää turvatalon kriisipalveluja. Nuorilla oli myös mahdollisuus tilapäisesti yöpyä turvatalolla, mikäli omassa asunnossa yöpyminen tuntui jostain syystä vaikealta. Mahdollisuus lisäsi nuorten kokemaa turvallisuuden tunnetta sekä itsenäisen asumisen onnistumisen mahdollisuuksia. Tätä mahdollisuutta nuoret myös käyttivät hyväkseen. Nuorilla saivat myös osallistua turvatalon ryhmätoimintaan ja retkille tai saivat vapaaehtoisen tukihenkilön tai vertaiskummin. Erityisesti Espoossa itsenäistymisen tuen palvelua haki enemmän nuoria kuin pystyttiin ottamaan. Tämän vuoksi RAY:ltä haettiin erillistä projektirahoitusta toiminnan laajentamiseksi. Tähän hakemukseen saatiin myönteinen päätös loppuvuodesta. Helsingissä itsenäisten nuorten tukemiseksi suunniteltiin Iltakioski-palvelua yhdessä Nuorisosäätiön kanssa. Iltakioski on tukipaikka, jossa turvatalon työntekijä ja vapaaehtoinen ottavat nuoria vastaan kerran viikossa Nuorisosäätiön tiloissa Vuosaaressa. Malli mahdollistaa nuorten tukemisen ja tapaamisen heidän omalla asuinalueellaan. Nuorisosäätiö tiedottaa palvelusta erityisesti niille nuorille, joilla on ilmaantunut ensimmäiset merkit asumisen mahdollisesta epäonnistumisesta esim. maksattomien vuokrien vuoksi. Toiminnan tarkoituksena on myös palvella vuosaarelaisia perheitä ja tarjota heille helposti tavoitettavia palveluja. Varsinainen toiminta alkaa tammikuussa 2016. 9
Viikkopäivystys ja kriisivalmius verkossa Turvatalot tarjosivat myös valtakunnallista keskustelu- ja kriisiapua Tukinet-portaalissa toimivan nuorten chatin kautta. Toiminta on myös osa Suomen Punaisen Ristin valmiutta. Nuoria koskevan valtakunnallisen tapahtuman tai onnettomuuden sattuessa turvatalot voivat vapaaehtoisvoimin nopeasti jalkautua Internetiin. Turvatalojen vapaaehtoiset päivystivät nuorten chatissa säännöllisesti kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin klo 18 20, vaihtuvin teemoin. Lisäksi jokaisen kuun viimeisenä perjantaina järjestettiin nettiyö klo 20 23, jolloin aihe on vapaa. Chattien teemoina olivat mm. ystävyys, yksinäisyys, päihteet, ja maahanmuutto. Lisäksi järjestettiin chattejä esimerkiksi ystävänpäivänä ja joulupäivänä. Kriisichat järjestettiin kerran vuoden aikana, Pariisin terrori-iskun iskun johdosta lauantaina 14.11. Tähän chattiin osallistui 21 nuorta keskustelijaa. He olivat kokeneet tapahtuman ja erityisesti siitä kertovan jatkuvan uutisoinnin ahdistavana. Keskusteluista välittyi pelko ja huoli omasta ja läheisten turvallisuudesta. Myös omien vanhempien vahvat reaktiot tapahtuneeseen olivat lisänneet ahdistusta ja pelkoa. Nuorilla oli selvästi tarve keskustella tapahtuneesta, ja he itse kertoivat keskustelumahdollisuuden rauhoittaneen heitä ja pitivät kriisicahtin järjestämistä tarpeellisena. Chateistä vastasivat tehtävään koulutetut vapaaehtoiset työntekijöiden tuella. Chattejä järjestettiin vuoden aikana 99 kertaa ja niissä oli 915 osallistujaa. Nuoret osallistuivat keskusteluihin nimimerkillä, joiden perusteella nuoria oli mukana keskusteluissa yhteensä 161. Näpistyskeskustelut Turussa Näpistyskeskusteluja turvatalolla Turussa järjestetään silloin, kun alle 15-vuotias nuori jää ensimmäistä kertaa kiinni näpistelystä. Varhaisella ja nopealla puuttumisella pyritään ehkäisemään näpistyskierre ja muiden ongelmien syntyminen sekä kartoittamaan perheen muu avun tarve. Nuoren huoltaja on aina mukana tapaamisissa. Lähes kaikki kutsutut perheet saapuvat keskusteluun. Keskustelujen järjestämisessä tehtiin tiivistä yhteistyötä lastensuojelun ja poliisin kanssa. Näpistyskeskustelussa kävi yhteensä 71 perhettä. Näistä perheistä vain 15 oli kokonaisia ydinperheitä. Kaikissa keskusteluissa käyneistä perheissä oli yhteensä kahdeksan alle kymmenvuotiasta lasta, 37 10 14-vuotiasta lasta ja 26 yli 14-vuotiasta lasta. 40 Näppisasiakkaat/Turku 35 30 25 20 15 Pojat Tytöt Yht. 10 5 0 5 3 8 22 15 37 14 12 26 Alle 10 v. 10 14 v. 14 v. 10
Keskustelun yhteydessä selvitettiin nuoren ja hänen perheensä elämän kokonaistilannetta. Muutamilla näpistyksestä kiinnijääneillä nuorilla oli hyvin vakavia ongelmia elämässään. Nuorten ongelmien taustalla oli muun muassa itsemurhayritys ja alkoholinkäyttöä. Viisi nuorista asui lastenkodissa. Muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä oli 19 perhettä. Turvatalon kriisi- ja perhehuonepalveluihin ohjattiin kolme perhettä. Vain kahdella perheistä oli taloudellisia ongelmia. Nuoret eivät näpistelleet rahanpuutteen vuoksi vaan taustalla oli omaa sekä vanhempien huonovointisuutta ja jaksamattomuutta sekä nuoren yksinäisyyttä, harrastamattomuutta ja ongelmia koulussa. Läheisneuvonpidon koordinointi Turussa Läheisneuvonpidon asiakkuuksia oli kertomusvuonna 19 ja läheisneuvonpito- ja seurantakokouksia järjestettiin yhteensä 23. Tämän lisäksi järjestettiin toimeksianto- ja verkostotapaamisia. Kotikäyntejä perheisiin tehtiin yhteensä 55. Neuvonpitoon osallistuneet perheet olivat sekä lastensuojelun avo- että sijaishuollon asiakkaita. Läheisneuvonpidoissa pyrittiin siihen, että perheen lähiverkostolta saadaan tukea ja myös käytännön lisäapua vanhemmille perheen pulmatilanteessa. Tavoitteena oli myös lasten mahdollisen huostaanoton ehkäisy. Kaikkia huostaanottoja ei onnistuttu estämään, mutta kaikki lasten sijoituspaikat olivat jonkun neuvonpitoon osallistuneen läheisen luona. Perheiden ja viranomaisten kokemukset neuvonpidoista olivat positiivisia ja niistä koettiin saaneen merkittävää hyötyä. Kokouksissa luotiin selkeät suunnitelmat perheen tukemiseksi, ja sosiaalityöntekijät saivat perheiltä tärkeää informaatiota työnsä pohjaksi. Lastensuojelun työntekijät olivat tyytyväisiä siihen, että asiakasperheiden tilanteisiin ehdittiin perehtyä kunnolla ja ongelmien lisäksi keskityttiin myös perheiden voimavaroihin. Perheenjäsenet kertoivat, että heitä kuunneltiin ja arvostettiin oman elämänsä asiantuntijoina. Osallistujien mielestä myös läheisten keskinäinen vuorovaikutus parantui ja ristiriidat vähenivät. Sijaishuollossa olevien lasten läheisneuvonpidon syynä olivat tilanteet, joissa sijaisperheellä ja lapsen biologisella perheellä oli ongelmia vuorovaikutuksessa tai luottamuksen rakentamisessa. Ristiriitojen selvittely, kuten näkemyserot kasvatuksessa, oli tavoitteena suurimmassa osassa sijoitettujen lasten läheisneuvonpidoissa. Kertomusvuonna käynnistettiin myös läheisneuvonpidon kokeilu niin kutsutuissa akuuteissa kriisitilanteissa. Akuuttineuvonpidon avulla selvitettiin onko perheellä mahdollisuus selvitä ongelmatilanteissa yhdessä läheistensä kanssa ja tarvitsevatko he lisäksi lastensuojelun apua. Turun kaupunki vastasi kokonaisuudessaan turvatalon läheisneuvonpidon kustannuksista. 11
Kouluyhteistyö Turvataloissa tehtiin toimintavuoden aikana tiivistä kouluyhteistyötä, ja sitä kehitettiin edelleen kaikissa turvataloissa. Mannerheimin lastensuojeluliiton tukioppilaat tekivät turvatalovierailuita, joiden tarkoituksena oli perehdyttää tukioppilaat toimintaan niin, että he pystyvät ohjaamaan apua tarvitsevia nuoria turvataloihin. Turvataloilla vieraili monia muitakin koulu- ja opiskeluryhmiä, kuten sosionomi- ja lähihoitajaopiskelijaryhmiä. Nuorten turvatalojen henkilöstö tapasi säännöllisesti myös muita yhteistyökumppaneita, kuten hallinnollista ja opetushenkilökuntaa, koulukuraattoreita ja terveydenhoitajia. Vantaalla tiivis yhteistyö Ammattikorkeakoulu Laurean kanssa jatkui. Kahdeksantoista sosionomiopiskelijaa suoritti turvatalon ohjauksessa opintoihinsa liittyvän vapaaehtoisharjoittelun. Osa opiskelijoista osallistui myös vapaaehtoisille järjestettyihin perhetyön- ja ratkaisukeskeisen asiakastyön menetelmäkoulukseen ja jäi mukaan vapaaehtoistoimintaan harjoittelun päätyttyä. Turvataloista jalkauduttiin myös kouluihin erilaisiin tapahtumiin ja vanhempainiltoihin. Esimerkiksi Vantaalla vierailtiin kaikkien kuudesluokkalisten vanhempainilloissa. Tampereella aloitettiin yhteistyö Kaarilan yläkoulun kanssa, vierailtiin vanhempainillassa, tiedotettiin toiminnasta sekä koulun henkilökunnalle että kaikkien oppilaiden vanhemmille sähköisen reissuvihkon avulla. Espoossa jatkui tiivis yhteistyö Ruusutorpan koulun ja Leppävaaran lastensuojelun kanssa. Yhdessä luodun varhaisen puuttumisen toimintamallin tarkoituksena on tavoittaa nuoret silloin kun pulmat ovat vielä pieniä. Selittämättömien koulupoissaolojen ilmetessä otetaan nopeasti yhteyttä vanhempiin ja ohjataan perhe turvatalolle. Yhteistyön seurauksena erityisesti nuorimpia asiakkaita ohjautui turvatalon palveluiden piiriin. Espoossa tavoitettiinkin prosentuaalisesti eniten alle 17-vuotiaita nuoria. Helsingissä turvatalo osallistui Punaisen Ristin teemakouluhankkeeseen Pikku Huopalahden alakoulun kanssa. Hankkeen puitteissa turvatalon henkilöstö tapasi kuudesluokkalaisia oppilaita. Tavoitteena oli tehdä turvatalon palvelut tutuiksi entistä nuoremmille. Vapaaehtoiset ja henkilökunta Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnan kiinnostavuus kasvoi kertomusvuoden aikana Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden myötä. Nuorten turvataloihinkin saatiin tavanomaista enemmän uusia vapaaehtoisia. Tämän vuoksi mitään erityisiä rekrytointikampanjoita ei tarvinnut järjestää. Uusia vapaaehtoisia aloitti turvataloissa vuoden aikana 67 kpl. Kertomusvuoden aikana turvataloilla työskenteli yhteensä 286 (vuonna 2014 254) vapaaehtoista. Osa vanhoista vapaaehtoisista lopetti, muuta uusia saatiin lopettaneita enemmän ja näin kokonaismäärä kasvoi. Kriisipäivystyksessä tehtyjen vapaaehtoistyötuntien määrä oli noin 25 000 tuntia. Tämän lisäksi muu turvataloissa tehty vapaaehtoistyö nostaa määrän lähentelemään 30 000 tuntia. Vapaaehtoisten päätehtävänä oli toimia työntekijän työparina turvatalon kriisimajoituksessa iltaisin ja öisin. Moni vapaaehtoinen työskenteli tämän lisäksi muissakin turvatalon vapaaehtoistehtävissä. He päivystivät Tukinetissä, vetivät nuorten ryhmiä ja toimivat ystävinä, tukihenkilöinä tai vertaiskummeina nuorille. Osa vapaaehtoisista oli käytettävissä tarvittaessa nuorten tukiopettajina. Vapaaehtoiset osallistuivat myös turvatalotoiminnasta tiedottamiseen henkilökunnan rinnalla ja osallistuivat esimerkiksi kouluvierailuihin ja messutapahtumiin. Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö myönsi kertomusvuodelle apurahan turvatalojen vapaaehtoistoiminnan kehittämistä varten. Apurahan turvin vapaaehtoisia koulutettiin niin yhteisillä kuin turvatalokohtaisillakin kursseilla. Heille tarjottiin mm. ensiapu- ja henkisen tuen kurssit, ja heille järjestettiin virkistystapaamisia ja työnohjausta. Turvatalossa Vantaalla jatkui vapaaehtoisten perhetyön- ja ratkaisukeskeisten menetelmien koulutus, jonka avulla vapaaehtoiset pätevöityvät käymään tavoitteellisia asiakasprosessia tukevian keskusteluja nuoren kanssa. 12
Vantaalla ja Tampereella toteutettiin kertomusvuoden aikana palautekysely vapaaehtoisille. Vantaalla tehdyn kyselyn tulokset osoittivat, että vapaaehtoiset olivat tyytyväisiä tehtäviinsä ja rooliinsa turvatalotyössä. Tampereella tehty kysely keskittyi selvittämään vapaaehtoisen saaman tuen riittävyyttä. Perehdytyskoulutusta vapaaehtoistoimintaan turvatalolla pidettiin erittäin tärkeinä. Tärkeänä pidettiin myös mahdollisuutta keskustella työntekijän kanssa jokaisessa työvuorossa ja työvuoron jälkeen. Myös muiden vapaaehtoisten tapaamista ja keskusteluja heidän kanssaan arvostettiin. Vapaamuotoisia tapaamisia muiden vapaaehtoisten kanssa toivottiin järjestettävän edelleen. Lisäksi mahdollisuutta osallistua Punaisen Ristin koulutuksiin (ea -kurssit, henkinen tuki) pidettiin tärkeänä ja niille haluttiin osallistua jatkossakin. Turvataloilla työskenteli kertomusvuoden aikana parikymmentä harjoittelijaa eri oppilaitoksista. Lisäksi Tampereella suoritti yhdyskuntapalvelua kaksi henkilöä. Palkatun henkilökunnan määrä oli 37 henkilötyövuotta. Kertomusvuoden aikana käynnistettiin jo toisen kerran henkilökunnalle suunnattu perhe- ja verkostotyön dialoginen koulutus. Koulutukseen saatiin tukea OK-opintokeskukselta. Koulutus jatkuu vielä vuonna 2016 ja sen päätyttyä koko henkilökunta on koulutettu dialogisen perhetyön osaajiksi. Tiedotus Kuluneen vuoden ajan Nuorten turvatalon viestintää on suunnitellut ja toteuttanut puolipäiväinen tiedottaja. Turvatalon viestinnän tavoitteena oli toiminnan tunnettuuden kasvattaminen sekä sosiaalisen että perinteisen median ja tehostetun kouluyhteistyön avulla. Tiedottaja on ollut viestinnällisenä tukena myös turvatalojen tiedottaessa palveluistaan paikallisille verkostoilleen. Nuorten turvataloissa kiinnitettiin kuluneena vuonna toimintasuunnitelman mukaisesti erityistä huomiota kouluyhteistyöhön. Turvatalon tiedottaja oli mukana tuottamassa kouluhenkilökunnalle suunnattuja Punaisen Ristin ohjelmaa yläkouluille -materiaalia. Lisäksi tiedottaja tuotti Nuorten turvatalon toimintaa ja palveluita esittelevän sähköisen kouluesitteen, ja päivitti turvatalon yleistä palveluesitettä. Turvatalot pyrkivät vahvistamaan verkostojaan kouluhenkilökunnan kanssa muun muassa järjestämällä vanhempainiltoja ja osallistumalla koulujen sekä nuorisotoimen tilaisuuksiin. Turvatalot osallistuivat vuoden aikana myös kouluterveyspäiville ja Educa-messuille yhdessä Punaisen Ristin kouluille osoitettujen hankkeiden kanssa. Nuorten turvatalojen toiminnasta kirjoitettiin vuoden aikana useaan otteeseen sekä paikallisettä valtamediassa, jonka myötä tietoisuus turvatalotyöstä kasvoi. Nuorten turvatalo sai vuonna 2015 useita satoja uusia seuraajia Twitter-, Facebook- ja Instagram-tileilleen, ja teki viestintäyhteistyötä myös Demi-nuortenlehden verkkoportaalin kanssa. Turvatalon julkaisuja myös jaettiin eri kanavilla huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Turvatalo aloitti myös maksullisen some-mainonnan, joka osoittautui tehokkaaksi markkinointikeinoksi. Osa taloista mallinsi ja selkeytti palvelutarjontansa, ja sai siitä asiakkailtaan paljon myönteistä palautetta. Nuorten turvatalot pyrkivät myös jalkautumaan vanhempien ja nuorten pariin esimerkiksi kauppakeskuksiin. Nuorten turvatalo Vantaalla järjesti maaliskuusta lähtien kerran viikossa Matkakeskus Dixissä ja Vantaa infon tiloissa pop-up -turvatalon, jossa nuoret ja heidän vanhempansa voivat tavata työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Yhteistyökumppanit ja tukijat Nuorten turvataloilla työskenneltiin kiinteässä yhteistyössä muiden nuorta ja perhettä auttavien paikallisten verkostojen kanssa. Keskeisiä yhteistyökumppaneita olivat kunnan sosiaali-, terveys- ja koulutoimi. Erityisen paljon yhteistyötä tehtiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja kriisipäivystyksen kanssa. Näiden 13
palveluiden kautta ohjautui suuri määrä asiakkaita turvataloille ja yhteistyötä tehtiin liittyen yksittäisten nuorten auttamiseen, mutta myös toiminnan kehittämiseen liittyvissä asioissa. Turvatalot tekivät lisäksi tiivistä yhteistyötä nuorten psykososiaalisia palveluita tuottavien eri organisaatioiden kanssa yhteisten asiakkaiden auttamiseksi. Nuorisotoimen kanssa tehtävä yhteistyö keskittyi pääasiassa tiedottamiseen liittyviin kysymyksiin, mutta erityisnuorisotyö toimi yhteistyökumppanina myös nuorten asiakasprosesseissa. Turvatalot tekivät myös ensiasumiseen liittyvää yhteistyötä Nuorisosäätiön ja Espoon Asuntojen kanssa. Jokaisella turvatalolla oli paikkakunnallaan keskeiset paikalliset kolmannen sektorin yhteistyökumppaninsa. Turussa osallistuttiin tiiviisti paikkakunnalla toimivien verkostojen työhön, kuten Nuoret aikuiset -verkoston ja Vipa-ryhmän työhön. Turussa toimii lisäksi Punaisen Ristin sisäinen nuorisotoimijoiden verkosto, jonka toimintaan myös turvatalo osallistui. Tampereella osallistuttiin edelleen Setlementti Naapurin Välitä! -hankkeen ohjausryhmätyöskentelyyn sekä kaupungin organisoimaan järjestöavustusta saavien Perheverkko-verkostoon. Turvatalo oli mukana myös kaupungin nuorisotoimen koordinoimassa Huolella-verkostossa. Uusia yhteistyötahoja Tampereella olivat muun muassa Yhdessä selviytymisen tuki, Setlementin Kölvi- ja Didar-hankkeet sekä Tampereen Icehearts. Työn tukena ja tärkeänä tiedottamisen kanavana toimi sekä Tampereella että Turussa niin kutsutut turvatalon yhteistyö- ja ohjausryhmä. Tampereella ryhmän tapaamisiin osallistuvat laajasti kaikki paikalliset sekä kunnalliset että kolmannen sektorin toimijat ja tapaamisissa välitettiin tietoa sekä turvatalon toiminnasta että nuorten sen hetkisistä elinoloista kaupungissa. Turussa ryhmän kokoonpano oli suppeampi ja käsitti keskeiset kunnalliset yhteistyökumppanit. Helsingissä toimintakertomusvuoden aikana tehtiin yhteistyötä esimerkiksi nuorten työpajojen, Ohjaamon, Kohtauksen ja Leikkiväki ry:n kanssa. Lisäksi turvatalo osallistui aktiivisesti pääkaupunkiseudun alueellisiin verkostoihin ja tukiasumisen yhteistyöverkoston (Pääty) toimintaa. Turvatalo liittyi myös Kämppäverkostoon, joka on nuorten asunnottomuuden ratkaisemiseen tähtäävä asiantuntijaverkosto. Päätyn toimintaan osallistuttiin myös Vantaalla. Muita yhteistyökumppaneita Vantaalla olivat Korso-Koivukylä alueen Nuppineula-verkosto, Kipinä sekä Nuortenkeskus Nuppi. Vantaan nuorisovaltuusto vierailee turvatalolla vuosittain ja niin tapahtui myös kertomusvuonna. Kertomusvuonna osallistuttiin myös Vantaan kaupungin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän työskentelyyn ja lastensuojelun sosiaali- ja nuorisotyön kanssa valmisteltiin uusia yhteistyömalleja. Vantaan turvatalo kehitti paikallisen turvakodin kanssa yhteistyötä asiakasohjautuvuuteen ja asiakastyöhön liittyen. Nuorten turvatalon tilat Vantaalla mahdollistavat Punaisen Ristin paikallisosaton toiminnan turvatalossa. Korson osasto järjestikin turvatalolla useita osasto ja piiritason ystävätoiminnan, ensiaputoiminnan ja järjestötoiminnan kokouksia ja harjoituksia. Espoossa osallistuttiin Seppä-työryhmään. Se on ammatillinen kauppakeskus Sellon eri toimijoiden tueksi perustettu verkosto. Lisäksi yhteistyötä tehtiin Vamoksen, Tyttöjen talo sekä Espoon Nuorisoaseman kanssa. Turvatalojen toimintaa tukivat taloudellisesti Raha-automaattiyhdistys ja turvatalojen kotikunnat. Monivuotiset tukijat Accenture ja Canon tukivat toimintaa edelleen. Uutena tukijana toimintavuonna aloitti Apteekkariliitto. Turvatalot saivat myös lahjoituksia yrityksiltä, yhteisöiltä ja yksityishenkilöiltä. Lukuisat yritykset myös lahjoittivat joululahjarahansa Nuorten turvataloille Suomen Punaisen Ristin keskustoimiston varainhankintayksikön lähettämien yrityskirjeiden innostamina. 14
Yhteenveto Vuoden 2015 aikana Nuorten turvatalot tavoittivat peruspalvelujensa kautta entistä suuremman joukon avuntarpeessa olevia nuoria. Yksittäisten nuorten määrä turvatalojen peruspalveluissa jatkoi kasvuaan. Turvatalojen tarjoaman ennaltaehkäisevän avun tehokkuudesta kertoo se, että 80 % kriisiasumisen asiakkaista palasi turvatalolta kotiin, omaan tai tukiasuntoon tai suunnitellusti lähiyhteisönsä luo. Vuoden tavoitteena oli tavoittaa entistä nuorempia asiakkaita entistä varhaisemmassa vaiheessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi vierailtiin erityisesti kouluissa ja alakoulun kuudesluokkalisten luona. Aivan nuorimpia (alle 14-vuotiaita) oli asiakkaina jonkin verran enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta kokonaisuutena tavoitteeseen ei vielä kuluneena vuonna päästy. Kriisimajoituksessa olleista nuorista 52 % oli alle 18-vuotiaita ja vastaava luku perhehuonetoiminnassa oli 48 %. Tavoitteena oli myös nuorten ja perheiden oma-aloitteisen turvatalolle hakeutumisen lisääntyminen. Ilman viranomaisohjausta tulleiden nuorten määrä kuitenkin laski. Tästä voidaan päätellä, että nuorten kasvanut lukumäärä turvatalojen peruspalveluissa ei tuonutkaan mukanaan entistä nuorempia ja varhaisemmin tavoitettuja asiakkaita vaan erityisesti viranomaisohjauksella apua hakivat vaikeassa elämäntilanteessa olevat nuoret. Asiakaspalautteet olivat positiivisia. Erityisesti kiitosta saadaan nuoren ja vanhempien kuulemisen taidosta, heidän arvostavasta kohtaamisestaan, joustavasta työotteesta ja ammattitaitoisesta työskentelystä. Tärkeää asiakasperheille oli se, että palvelut olivat saatavilla virka-ajan ulkopuolella ja avun sai nopeasti. Tampereella 24 perheeltä kerättiin palautetta asiakkuuden päättyessä. Kaikki vastaajat olivat joko erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä palveluun. Kaikki vastaajat suosittelisivat palveluja muillekin. Vantaalla tehtiin opinnäytetyö jonka tarkoituksena oli selvittää millaisia kokemuksia nuorella oli turvatalon palveluista ja miten oli onnistuttu tukemaan nuoren itsemääräämisen tunnetta, tavoitteita ja haaveita. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastateltujen nuorten kokemus turvatalon palveluista oli ollut positiivinen ja he kokivat työskentelyn turvatalolla vaikuttaneen suuresti heidän elämäänsä. Johtokunnan kokoonpano Otto Kari, puheenjohtaja, SPR:n varapuheenjohtaja Kristiina Kumpula, varapuheenjohtaja, pääsihteeri, SPR Eija Karine, SPR:n hallituksen jäsen Eija Warma, asianajaja, turvatalon vapaaehtoinen Sirpa Kuronen, palvelujohtaja, Turun kaupungin hyvinvointitoimiala Leena Suurpää, tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusverkosto Pauli Heikkinen, toiminnanjohtaja, Varsinais-Suomen Piiri, SPR Johtokunta kokoontui neljä kertaa. Esittelijänä toimi turvatalotoiminnan johtaja Erja Anttila. 15