Työryhmäkoordinaattorit: Monika von Bonsdorff, tutkijatohtori Mikaela von Bonsdorff, tutkijatohtori, Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos Torstai 7.11.2013, klo 14.00 17.00, Pinni B, RH B4119 14.00 14.30 Eläkkeelle Muistoista voimaa elämän siirtymävaiheeseen Annika Immonen 14.30 15.00 Kuntoutustarpeet ja kuntoutukseen kohdistuvat odotukset työhönkuntoutujilla Anna-Mari Aalto 15.00 15.30 Varhaiskuntoutuksesta koettu hyöty salolaisilla viisikymmenvuotiailla Sari Kehusmaa 15.30 15.45 Tauko 15.45 16.15 Pre- and post-retirement hospital in-patient care trajectories according to retirement type A prospective follow-up study Monika von Bonsdorff 16.15 16.45 Työn fyysinen ja henkinen kuormittavuus ennustavat sairaalahoitoa Mikaela von Bonsdorff 16.45 17.00 Yhteenveto 1
Annikka Immonen Turun yliopisto, humanistinen tiedekunta, kulttuurihistoria annikka.immonen@utu.fi Eläkkeelle Muistoista voimaa elämän siirtymävaiheeseen Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisten identiteetti rakentuu vahvasti työn varaan. Eläkkeelle siirtyminen on osa työelämää ja iso muutos yksilön elämässä. Tilastot lupaavat tänä päivänä eläkkeelle siirtyvälle yhä pidempää vanhuutta, ja tutkimusten mukaan on tarvetta kehittää tähän elämän muutosvaiheeseen sopeutumista edistävä toimintamalli. Monialainen työryhmämme on kehittänyt Eläkkeelle - Muistoista voimaa elämän siirtymävaiheeseen -mallin, jonka tavoitteena on erilaisin luovan muistelutyön menetelmin löytää eletystä elämästä voimavaroja, jotka auttavat matkaamaan uuteen elämänvaiheeseen. Malli perustuu Leonie Hohenthal-Antinin Englannista Suomeen tuomille Pam Schweitzerin luovan muistelutyön opeille ja Annikka Immosen ikääntymisen kulttuurihistoriaa käsittelevää väitöstutkimustaan varten kehittelemästä Eletty historiallisuus -mallille. Eläkkeelle -koulutuksessa tehdään muistelutyötä, viritetään muistoja systemaattisesti erilaisin taiteen tarjoamin keinoin. Vertaisryhmässä työskentelyssä keskeistä on kokemusten ja tulevaisuuden näkymien jakaminen sekä henkilökohtaisen ajatteluprosessin käynnistäminen: Omien voimavarojen löytäminen, voimaannuttamisen mahdollistaminen, pystyvyyden ja jatkuvuuden tunteen herättäminen, sekä sen pohtiminen, millaiset voimavarat eletyssä elämässä tukevat eläkkeelle siirtymisprosessia. Malli pilotoitiin keväällä 2013 Espoossa Leppävaaran palvelutalon palvelukeskuksessa. Tästä koulutuksesta kerättiin tutkimusaineistoa osallistuvan havainnoinnin, ryhmäkeskusteluiden ja palautekyselyn avulla. Yhteenvetona tuloksista voi todeta, että luova muistelutyö laittoi omaelämäkerrallisen muistelukerronnan liikkeelle. Se toi mukanaan ahaa-elämyksiä. Harjoituksissa nousivat usein esiin tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet. Yhteinen jakaminen oli tärkeää sekä kertojalle itselleen että kuulijoille. Toisten elämäntarinoiden kuunteleminen tarjosi heijastuspintaa omaan elämään; toisten kokemuksista sai voimaa, niistä voi oppia ja niiden kautta voi muuttaa mielipidettään. Menneisyyden kokemusten ja tulevaisuuden toiveiden hahmottumisen avulla voi suunnata tulevaisuuteen. Seuraava Eläkkeelle -koulutus sekä mallin kouluttajakoulutus järjestetään yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa syksyllä 2013. 2
Anna-Mari Aalto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos anna-mari.aalto@thl.fi Kuntoutustarpeet ja kuntoutukseen kohdistuvat odotukset työhönkuntoutujilla Kuntoutus on keskeinen keino pyrittäessä pidentämään työuria ja edistämään erityisesti ikääntyneiden työssä jaksamista. Perinteistä ASLAK-kuntoutusta on kritisoitu riittämättömästä työkytkennästä ja epätarkoituksenmukaisesta kohdentumisesta. Kansaneläkelaitoksen työhönkuntouksen kehittämishankkeessa (TK2) pyritään vahvistamaan kuntoutuksen kytkeytymistä työhön ja ammattiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan TK2 kuntoutujien kuntoutustarvetta ja kuntoutukseen liittyviä odotuksia ja niiden yhteyksiä työhön liittyviin rasitustekijöihin. Tutkimusaineisto koostuu TK2-kuntoutukseen osallistuvien kuntoutujien (22 ryhmää, n=195) tilanneanalyysin yhteydestä täytetystä alkukyselystä. Kysely kartoitti työhön liittyviä tekijöitä, kuntoutustarpeita sekä kuntoutukseen liittyviä odotuksia. Kuntoutustarpeita kartoitettiin terveyteen liittyvän elämänlaadun ja toimintakyvyn näkökulmasta ja mitattiin RAND-36. TK-2kuntoutujien kuntoutustarvetta verrataan Aslak- ja TYK-kuntoutujien RAND-36 arvoihin (Pekkonen 2010). Kuntoutukseen kohdistuvia odotuksia mitattiin 20 kysymyksen sarjalla, joista muodostettiin neljä osa-asteikkoa: psykososiaalisten voimavarojen vahvistaminen, työn kehittäminen, työkyvyn ja työuran tukeminen sekä terveyden ja terveyteen liittyvien elämäntapojen kohentaminen. Verrattuna ASLAK-kuntoutujiin, TK2 kuntoutujien toimintakyky oli alentunut sekä RAND-36 psykososiaalisilla että fyysisillä osa-asteikoilla. Tyk-kuntoutujiin verrattuna TK2 kuntoutujien fyysinen toimintakyky oli parempi mutta psykososiaalisen toimintakyvyn ulottuvuuksilla ei ollut eroa. Terveyteen liittyviä odotuksia kuntoutukselle oli 57 % vastaajista, psykososiaalisten voimavarojen vahvistamiseen liittyviä odotuksia 47 %:lla, oman työhön liittyviä 34 %:lla ja työuraa liittyviä odotuksia 39 %:lla. Työhön liittyvä kiire ja fyysinen rasitus olivat yhteydessä työn kehittämiseen liittyviin kuntoutusodotuksiin, kiire ja vähäinen fyysinen rasitus taas voimavarojen vahvistamiseen liittyviin odotuksiin. Työhön liittyvät rasitustekijät eivät olleet yhteydessä terveyteen liittyviin kuntoutusodotuksiin. Tulokset osoittavat että TK2 kuntoutukseen valikoituu henkilöitä joiden toimintakyky on heikompi kuin perinteisillä ASLAK-kuntoutujilla. Kuntoutujien odotukset kuntoutumiselle olivat kuitenkin melko henkilökohtaisia. Realististen, työhön suuntautuneiden odotusten vahvistamiseen kuntoutujien valintaprosessissa tulisi kiinnittää huomiota. 3
Sari Kehusmaa Kelan tutkimusosasto sari.kehusmaa@kela.fi Minna Ylikännö Kelan tutkimusosasto & Turun yliopisto minna.ylikanno@utu.fi Varhaiskuntoutuksesta koettu hyöty salolaisilla viisikymmentävuotiailla Tausta Varhaiskuntoutuksen vaikuttavuus on puhuttanut tutkijoita viime vuosina. Keskustelua on käyty myös siitä, miten kuntoutuksen vaikuttavuutta tulisi mitata. Yksi vaihtoehto on kysyä suoraan palvelun käyttäjien mielipiteitä saamastaan hyödystä. Testasimme Muuttuva Salo-tutkimuksessa, millaiseksi salolaiset 50 53- vuotiaat ovat kokeneet varhaiskuntoutuksen hyödyn. Aineisto ja tulokset Kela ja Turun yliopisto toteuttivat keväällä 2013 Muuttuva Salo-kyselyn. Kaikkiaan 76 kysymystä sisältävässä kyselyssä kartoitettiin salolaisten työssäkäyntiä, terveyttä, asumista, palvelujen käyttöä, hyvinvointia ja toimeentuloa. Kysyimme vastaajien mielipidettä varhaiskuntoutuksen hyödystä seuraavasti: Työikäisille järjestetään varhaiskuntoutusta, kuten kuntoremontti- ja ASLAK-kursseja. Kursseille hakeudutaan työterveyshuollon kautta. Oletteko osallistunut viimeisen viiden vuoden aikana millekään näistä kursseista? KYLLÄ -> Jos vastasit kyllä, oliko kurssista sinulle hyötyä? 1. Ei ollenkaan, 2. Jonkin verran, 3. Paljon 4. Erittäin paljon EI 50 53-vuotiaista salolaisista 38 % vastasi kyselyyn. Vastaajista 7 % (62 henkilöä) ilmoitti olleensa varhaiskuntoutuksessa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Noin kymmenesosalla kuntoutuksessa olleista sairastaminen oli johtanut työvoiman ulkopuolelle siirtymiseen. Kuntoutukseen valikoituneet olivat harkinneet vastaavan ikäisiä useammin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä (17 % vrs 10 %). Kuntoutukseen osallistuneista 90 % vastasi, että hyötyi vähintään jonkin verran kuntoutuksesta. 10 % ilmoitti, ettei hyötynyt kuntoutuksesta. Vastaajilta kysyttiin myös tyytyväisyyttä heidän saamiinsa terveydenhuollon palveluihin ylipäätään. 85 % oli sitä mieltä, että heidän saamistaan terveydenhuollon palveluista on ollut hyötyä. Työpaikkakiusaaminen kuormittaa kuntoutuksessa olleiden työyhteisöjä muita enemmän (20 % vrs. 16 %). Kuntoutuksessa olleiden vaikeudet työelämässä jaksamisessa näkyvät työelämän muutostilanteista selviytymisessä. Kuntoutetuista 60 % raportoi työelämän muutostilanteiden kuormittavan heitä (muilla 38 %). Työelämässä on entistä enemmän muutoshaasteita. Jos työkyky on alentunut, muutostilanteista selviytyminen on muita haastavampaa. Pohdinta Itse koettua hyötyä voidaan tulosten mukaan pitää yhtenä käyttökelpoisena mittarina varhaiskuntoutuksen vaikuttavuutta arvioitaessa. Tutkittavat arvioivat kuntoutuksesta saamansa hyödyn hieman terveydenhuollosta saamaansa hyötyä paremmaksi. Kuntoutus oli kohdentunut henkilöryhmään, jotka raportoivat muita useammin harkinneensa työkyvyttömyyseläkettä. Kuntoutuksessa olleilla havaittiinkin kohonnut riski ajautua sairauden takia pois työmarkkinoilta. He eivät kuitenkaan olleet muita useammin työttöminä, vaikka Salon työllisyystilannetta voidaan pitää haastavana. 4
Monika von Bonsdorff, KTT, Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos monika.bonsdorff@jyu.fi Taina Rantanen, TtT, professori Timo Törmäkangas, FT Jenni Kulmala, TtT. Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos Jorma Seitsamo, VTT Työterveyslaitos Clas-Håkan Nygård, TtT, professori Tampereen yliopisto, Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos Juhani Ilmarinen, TtT, professori Juhani Ilmarinen Consulting Mikaela B. von Bonsdorff, TtT, Gerontologian tutkimuskeskus ja terveystieteiden laitos Pre- and post-retirement hospital in-patient care trajectories according to retirement type A prospective follow-up study Background: Retirement as a major life event can have an effect on individuals mental and physical health. Little is known about the effect of retirement on the use of hospital in-patient care. This study examined longitudinally use of all-cause hospital in-patient care among municipal employees by using a six-year study window centered round statutory retirement due to old age or disability retirement due to illness or impairment. Methods: Baseline data of the Finnish Longitudinal Study of Municipal Employees (FLAME) were collected in 1981 (N=6257). Register-based data on old-age (n=3471, 40.4 % men) and diagnose-specific disability retirement (n=1868, 49.5 % men) and register data on hospital inpatient admission and discharge dates along with mortality were obtained from national registers. All participants had retired by July 2000. Results: Hospital in-patient care remained unchanged during the follow-up for the old-age retirement group. In contrast, change point analysis of care prevalence indicated that the use of hospital care increased prior to retirement, followed by a post-retirement decline among all diagnose-specific disability retirement groups. Time-series-cross-section method indicated that the odds for in-patient hospital care was especially pronounced one year prior to retirement for those who subsequently transitioned into disability pension either due to mental disorders (7.41, 95% confidence interval, CI = 6.99 to 7.85) or cardiovascular disease (7.22, 95% CI = 6.86-7.60) after adjusting for age at baseline, age at retirement, gender, life-style factors and main chronic diseases. The odds for hospital care in the fully adjusted model decreased significantly within one year after retirement in all of the diagnose-specific disability retirement groups. Conclusions: Results suggest that disability retirement decreases the need for hospital in-patient care and thus is beneficial for individuals health. 5
Mikaela von Bonsdorff, TtT Monika von Bonsdorff, KTT & Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Jenni Kulmala, TtT Timo Törmäkangas, FT Päivi Leino-Arjas, LT Työterveyslaitos, Helsinki Clas-Håkan Nygård, professori Tampereen yliopisto Juhani Ilmarinen, professori Juhani Ilmarinen Consulting, Vantaa Taina Rantanen, professori Jorma Seitsamo, VTT Työterveyslaitos, Helsinki Työn fyysinen ja henkinen kuormittavuus ennustaa sairaalahoidon tarvetta Tausta ja tavoite Työn korkeampi kuormittavuus lisää terveyden heikkenemisen riskiä. Työn kuormittavuuden tarkemmista vaikutuksista vanhuuden sairastavuuteen tiedetään kuitenkin suhteellisen vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keski-ikäisillä kunta-alan työntekijöillä työn fyysisen ja psyykkisen kuormittavuuden yhteyttä sairaalahoitopäivien määrään 28 vuoden seurannan aikana. Aineisto ja menetelmät Tutkimukseen osallistui 5625 henkilöä Työterveyslaitoksen Kunta-alan työntekijöiden seurantatutkimuksesta (Finnish Longitudinal Study on Municipal Employees). Osallistujat olivat 44 58- vuotiaita ja työskentelivät eri puolilla Suomea työntekijä- ja toimihenkilöammateissa tutkimuksen alkaessa vuonna 1981. Tiedot työn fyysisestä ja psyykkisestä kuormituksesta kerättiin postikyselyllä. Työn psyykkistä kuormitusta arvioitiin kysymällä työn vaatimuksista ja työn hallinnasta ja työn fyysistä kuormitusta kysymällä työn aiheuttaman sydän- ja verisuonielimistön sekä tuki- ja liikuntaelimistön rasituksesta. Hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) sairaalahoitotiedot linkitettiin aineistoon tutkimuksen 28- vuotisen seurannan ajalta. Tulokset Seuranta-aikana sairaalahoitopäiviä 1000 henkilövuotta kohden kertyi 7.78 (95 % luottamusväli [CI] 7.71, 7.84) miehille, joiden työn fyysinen kuormittavuus oli ollut keski-iässä matala, 9.68 (95 % CI 9.50, 9.74) niille, joiden kuormittavuus oli ollut keskinkertainen ja 12.56 (95 % CI 12.47, 12.66) niille, joiden kuormittavuus oli ollut korkea. Naisilla vastaavat luvut olivat 6.63 (95 % CI 6.57, 6.68), 7.91 (95 % CI 7.87, 7.95) ja 10.35 (95 % CI 10.25, 10.42) 1000 henkilövuotta kohden. Työn psyykkisen kuormittavuuden osalta tulokset olivat samansuuntaiset mutta matalammat. Työn korkeampi fyysinen kuormittavuus keski-iässä lisäsi sairaalahoidon riskiä lähes 30 vuoden seurannassa verrattuna niihin, joiden työn kuormittavuus oli keski-iässä matalaa, IRR (incidence rate ratio) 1.47 (95 % CI 1.31, 1.65) miehillä ja 1.77 (95 % CI 1.60, 1.96) naisilla. Riskit olivat samansuuntaiset mutta matalammat työn psyykkisen kuormittavuuden osalta. Yhteys keski-iässä todetun työn kuormittavuuden ja sairaalahoidon tarpeen välillä säilyi samanlaisena kun huomioitiin osallistujien sairaalahoidontarve 65 vuodesta eteenpäin. Päätelmät Työn korkealle psyykkiselle, ja varsinkin fyysiselle, kuormittavuudelle altistumisella oli pitkäkestoinen vaikutus kunta-alan eri ammateissa toimivien henkilöiden sairaalahoidon tarpeeseen. Työn korkeampi kuormittavuus keski-iässä ennusti myös eläkeiän jälkeisen hoidon tarpeen lisääntymistä. 6