TERÄKSEN JA LEPPÄLUODON LIIKE- JA ASUINRAKEN- NUKSIEN RAKENNUSHISTORIA JA INVENTOINTI

FCG Finnish Consulting Group Oy Kukkola-Yhtiöt Oy TERÄKSEN JA LEPPÄLUODON LIIKE- JA ASUINRAKEN- NUKSIEN RAKENNUSHISTORIA JA INVENTOINTI 0150-P11448 29.4.2010

FCG Oy I 29.4.2010 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Kortteli 10 ja rakennukset kaupunkikuvassa... 4 2.1 Kaupunkiympäristön nykytila... 4 2.2 Korttelin 10 rakennukset... 5 2.3 Katukuva Valtakadun varrella... 6 2.3.1 Karttaote: Inventoidut kohteet ja Valtakadun katukuvia... 7 2.3.2 Karttaote: Korttelin 10 ja Valtakadun rakennuskerrostumat... 8 2.4 Valtakadun historialliset rakennukset... 9 3 Rovaniemen historiaa, kirkonkylästä kaupungiksi...10 3.1 Agraarimaisemasta taajaväkiseksi yhdyskunnaksi...10 3.2 Kauppalan katukuva uudistuu...13 3.3 Jälleenrakennuksen aika 1944-1958...13 4 Rovaniemen historialliset kaavat ja kortteli 10...14 4.1 Taajaväkinen yhdyskunta, Gustafsson 1904...14 4.2 Kauppalan asemakaava, Kallio 1933...15 4.3 Jälleenrakennuskaava ns. Poronsarvikaava, Aalto 1945...17 5 Inventoidut kohteet...21 5.1 Teräksen liike- ja asuinrakennus...22 5.2 Leppäluodon liike- ja asuinrakennus...27 5.3 Arkkitehdit...38 6 Yhteenveto ja kulttuurihistorialliset arvot...40 6.1 Teräs ja Leppäluoto, kauppalan liikerakennuksia Valtakadun varrella...40 6.2 Kulttuurihistorialliset arvot...42 6.2.1 Teräksen liike- ja asuinrakennus...43 6.2.2 Leppäluodon liike- ja asuinrakennus...44 7 Lähteet...47 8 Liitteet...48

FCG 1 (48 ) TERÄKSEN JA LEPPÄLUODON LIIKE- JA ASUINRAKENNUKSIEN RAKENNUSHISTORIA JA INVENTOINTI 1 Johdanto Korttelissa 10 sijaitsevien Teräksen ja Leppäluodon liike- ja asuinrakennusten rakennushistoriallinen selvitys ja inventointi tehtiin maaliskuussa 2010 korttelin asemakaavamuutoksen taustaselvitykseksi. Työn tilaajan oli Kukkola-yhtiöt Oy, joka omistaa kyseessä olevat kiinteistöt. Työn teki FCG Oy:n tutkija, FM Jari Heiskanen. Korttelin 10 asemakaavan muutoksen suunnittelu on aloitettu vuonna 2003 ja korttelista on tänä aikana laadittu muutamia luonnoksia. Asemakaavamuutoksen tavoitteena on kasvattaa korttelin tonttien rakennusoikeutta merkittävästi. Suunnittelun ulkopuolelle on jätetty korttelin eteläpään kaksi tonttia (8 ja 11), joilla sijaitsevat vanha ja uusi Osuuspankin talo. Tilauksen lisäksi työn sisältöä määrittävät maankäyttö- ja rakennuslaki, Museoviraston ohjeet selvityksistä ja inventoinneista sekä Museoviraston asiasta antama lausunto. Kortteli 10 sijoittuu Rovaniemen kaupunkikeskustan, 1. kaupunginosan pohjoisosiin, ollen osa keskustan keskeisiä liikekortteleita. Kortteli rajoittuu Valta-, Koski- ja Korkalonkatuun sekä Toripuistikkoon. yl

FCG 2 (48 ) Selvitystyö kohdistuu korttelin tonteilla 5 ja 13 oleviin kivisiin liike- ja asuinrakennuksiin. Kohteista käytetään raportissa nimiä Teräs ja Leppäluoto, jotka viittaavat rakennusten alkuperäiseen ja vuosikymmeniä jatkuneeseen käyttöön ja omistukseen. Teräksen (1937) talossa on toiminut rautakauppa Oy Teräs ja Leppäluodon (1946) rakennuksessa Lauri Leppäluodon vaate- ja kangaskauppa. Molempiin rakennuksiin liittyy kiinteästi 1960-luvun alkupuolelta oleva matalampi laajennus. Niistä vain samalle tontille vanhan rakennuksen kanssa sijoittuva Leppäluodon talon laajennusosa on huomioitu osana kokonaisuutta. Rakennusten liiketilat ovat mm. yhteydessä toisiinsa. Teräksen talon laajennus on erillisellä tontilla ja sen toiminnot ovat nykyisin erotettu Teräksen vanhasta osasta. Se on huomioitu osana Teräksen talon historiaa ja korttelin muuta rakennuskantaa. Muista raportissa käsitellyistä rakennuksista käytetään myös niiden historiallisia tai vakiintuneita nimiä. Työn tavoitteena on Teräksen ja Leppäluodon liike- ja asuinrakennusten kulttuurihistoriallinen dokumentointi, historian selvittäminen ja säilyneisyyden arviointi. Selvitys- ja inventointityöhön kuuluu lisäksi kulttuurihistoriallisten arvojen esiintuominen. Rakennusten inventoinnissa on huomioitu rakennusten ulko- ja sisätilat sekä pyritty tuomaan esiin niiden säilyneisyys, muutokset ja kerrostumat pääpiirteissään. Mitta-, rakenne- tai kuntotutkimuksia ei työhön sisälly. Työssä on myös tarkasteltu rakennuksiin liittyvän korttelin, katujen ja kaupunkikuvan historiallisuutta. Yleisen kaupunkikuvan lisäksi on kiinnitetty erityistä huomioita korttelin 10 rakennusten lisäksi kortteleiden 9 ja 8 Valtakadun puoleiseen rakennuskantaan, joka muodostaa inventoitujen kohteiden keskeisen katukuvan. Aikaa työhön varattiin 80 tuntia. Rovaniemellä kenttäja arkistopäiviä olivat 16. 18.03.2010. Selvitystyö pohjautuu maastohavaintojen lisäksi kirjallisuus- ja arkistolähteisiin. Rakennusten kannalta keskeinen lähdeaineisto on Rovaniemen kaupungin rakennusvalvonnan ja kaupunginarkiston rakennuslupa- ja piirustusaineisto. Rakennusten osalta käytössä olivat Teräksen ja Leppäluodon talon ja sen laajennuksen alkuperäiset piirustukset mustavalkoisina kopioina. Piirustusten antamia tietoja verrattiin rakennusten nykytilaan muutosten selvittämiseksi. Muutoksien ikää määritettiin myös materiaalien perusteella. Käytössä olivat myös Teräksen talon muutospiirustukset vuodelta 1986. Puuttuvista piirustuksista voidaan mainita Teräksen talon jälleenrakennuksen piirustukset 1940- luvulta ja Leppäluodon mahdolliset muutospiirustukset 1980-luvulta, joita ei löytynyt arkistosta. Korttelin ja kadun asemaa kaupunkirakenteessa selvitettiin vanhojen kaavaja pohjakarttojen pohjalta. Kaupunkikuvan analyysissä käytettiin historiallista kaava-aineistoa vuosilta 1904, 1933, 1945 ja 1961. Käytetty karttasarja tuo hyvin esiin nykyisen Rovaniemen keskustan kehittymisen ja rakentumisen maatalouskaudelta taajaväkiseksi yhdyskunnaksi, kauppalaksi ja kaupungiksi. Tarkastelu on rajattu pääosin kortteliin 10 ja sen ympäristöön. Kuvamateriaalin kannalta keskeinen lähde olisi ollut Lapin maakuntamuseon kuva-arkisto, jossa on runsaasti historiallista Valtakatua ja sen rakennuksia koskevia valokuvia. Valitettavasti arkisto on suljettuna näyttelyn valmistelun vuoksi syyskuuhun saakka, joten raportin kuvitukseen niitä ei ollut mahdollista käyttää. Kuvien informatiivista sisältöä on voitu hyödyntää jossain määrin inventointien ja julkaisujen kautta, mutta tarkempaa analysointia ei ollut mahdollista tehdä.

FCG 3 (48 ) Raportin ensimmäisessä luvussa on tuotu esiin työn lähtökohtia, käytettyjä aineistoja ja kohteiden sijainti kaupunkialueella. Toisessa luvussa on esitelty kortteliin ja rakennuksiin liittyvän kaupunkiympäristön nykytilaa. Rakennusten historialliseen kaupankäyntiin liittyvän sijainnin ja luonteen vuoksi kolmannessa ja neljännessä luvussa on tuotu esiin taustana Rovaniemen yleistä kehitystä 1800-luvun lopulta alkaen. Historiaa ja kaupunkikuvaa on lisäksi tarkasteltu kaavoituksen kautta, koska rakennuksiin liittyvä kortteli edustaa keskeistä osaa 1900-luvun kaupunkikuvan muodostumisessa. Rakennusten varsinaiset kohdetiedot ja historia on käsitelty kappaleessa viisi. Työlle asetetun tiukan aikataulun vuoksi raportin loppuluvun muodostava kuudes luku laadittiin ennen raportin lopullista valmistumista. Loppuluku onkin laadittu yhteenvedoksi raportin sisällöstä, jossa on lisäksi tuotu esiin arviot rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista. Aikaisemmat inventoinnit ja kulttuurihistorialliset arvot Rakennuksista Teräksen talo on inventoitu vuonna 1987, jolloin se maakuntamuseon tekemässä inventoinnissa luokiteltiin A luokkaan. Leppäluodon taloa ei ole inventoitu, mutta se on esitelty suunnittelijansa Ferdinand Salokankaan töitä esittelevän kiertonäyttelyn ja näyttelyesitteen yhtenä kohteena. Ferdinand Salokankaan Rovaniemen jälleenrakennukseen liittyvistä rakennuksista on valtakunnallisesti merkittäviksi luokiteltu muutamia kohteita uudessa RKY-2009 luettelossa. Leppäluodon liike- ja asuinrakennus ei kuulu näihin kohteisiin. Rakennusten katu- ja kaupunkikuvan kannalta merkittävistä naapurirakennuksista kaavasuojeltuja (sr-1) ovat Valtakadun ja Koskikadun risteyksessä olevat 1930-luvun Osuuspankin ja Osuuskaupan rakennukset.

FCG 4 (48 ) 2 Kortteli 10 ja rakennukset kaupunkikuvassa 2.1 Kaupunkiympäristön nykytila Kortteli sijoittuu Rovaniemen keskustan, 1. kaupunginosan pohjoisosaan, ollen osa nykyisiä, Koskikadun varrelle sijoittuvia liikekortteleita. Korttelin muoto on kiilamainen, eteläpään ollessa kapeampi kuin pohjoispää. Kortteli rajoittuu Valta-, Koski-, Korkalonkatuihin sekä Toripuistikkoon. Rovaniemen nykyisen, sotien jälkeisen pääliikekadun muodostaa korttelin 10 eteläpuolella oleva ja osittain kävelykaduksi muutettu Koskikatu, jonka varrella oleviin kortteleihin sijoittuu pääosa keskustan liikerakennuksista. Kadun varrella olevissa kortteleissa on mm. lukuisia hotelleja, ravintoloita, turistikauppoja ja kauppakeskuksia. Koskikadun varren kortteleiden rakennuskanta on pääosin 1960-luvun jälkeiseltä ajalta, painottuen vahvasti viime vuosikymmenten korttelin täyttäviin massiivisiin hotelli- ja kauppakeskuksiin. Keskustan rakennuskanta on pääosin nelikerroksista, joskin uudemmissa rakennuksissa on viisi, kuusi tai jopa kahdeksan kerrosta. Koskikatua lähellä Ounaskosken rantaa leikkaava pitkä Valtakatu edustaa Rovaniemen vanhempaa liike- ja hallintokatua. Ennen sotia rakennettua tiilirunkoista rakennuskantaa on lähinnä Koskikadun ja Valtakadun risteyksessä, kortteleissa 10 ja 9. Tähän sotia edeltävään liikerakennusten rakennuskantaan liittyy lisäksi historiallisena ilmiönä korttelin 10 pohjoispuolella oleva aukio (Vanha tori), entinen markkinatori. Nykyisin tila on lähinnä puisto- ja leikkikenttänä, jonka toiminnot ja rakenteet ovat heikentäneet sen historiallisesti avointa ilmettä. Kajaanintiehen liittyvän Jätkänkynttilä -sillan rakentaminen 1989 Ounasjoen yli muutti korttelia 10 ja torialuetta erottavan Toripuistikon vilkkaaksi läpiajoliikenteen väyläksi. Tällöin myös korttelin ja torin historiallinen, kaupankäyntiin liittyvä suhde heikkeni vilkkaan liikenteen vuoksi. Vanhaa torialuetta rajaavat pitkät, nelikerroksiset kerrostalot muodostavat suhteellisen yhtenäisen ja pääosin 1960-luvulla rakennetun kokonaisuuden. Kuva: Kortteli 10, korttelit 9 ja 8 sijoittuvat kuvan alalaitaan.

FCG 5 (48 ) Kortteli 10 nykyinen rakenne on jäänyt osin avoimeksi tonttien rakentamattomuuden tai nykyistä rakennusoikeutta vähäisemmän ja matalamman (Teräksen ja Leppäluodon laajennukset ja Nesteen huoltamon tontti) rakentamisen vuoksi. Yhtenäistä katukuvaa on lähinnä Koskikadun ja Valtakadun varrella. Nykyinen asemakaava on vuodelta 1979, jossa korttelin eteläpuolisko on merkitty nelikerroksisten asuin-, liike- ja toimistorakennusten (AL) ja pohjoisosa liike- ja asuinkerrostalojen (ALK) kortteliksi. Käytännössä korttelin nykyinen rakennuskanta on nykyistä kaavaa vanhempaa, perustuen historiallisiin kaavoihin. Kartta: Rovaniemen liikekeskusta ja kortteli 10. Karttaan on korttelin punaisen rajauksen lisäksi merkitty vihreällä Koskikatu ja sinisellä Valtakatu. Kartasta näkyy hyvin liikerakentamisen keskittyminen Koskikadun varrelle. Rakentamisen mittakaavan ja rakennusoikeuden kasvu 1900-luvun loppupuolelta alkaen näkyy erityisesti Koskikadun liikekortteleissa. Korkeat, korttelin ja mm. valtatie 4 kattavat kauppakeskukset ovat merkittävästi muuttaneet Aallon poronsarvikaavana tunnetun kaavan peruspiirteitä. Valtakadun varrella olevat kortteli 10 ja sen itäpuolelle jäävä kortteli 9 edustavat kaupunkirakentamisen varhaisempaa, mittakaavaltaan ja rakennustavaltaan pienempää kaupunkikuvaa. 2.2 Korttelin 10 rakennukset Korttelissa 10 on Valtakadun varrella kolme 1930- ja 1940-luvun liike- ja asuinrakentamista edustavaa 3- ja 4- kerroksista kivirakennusta, joihin kaikkiin liittyy matalampi, 1960-luvun modernia ja teollistuvaa rakennustapaa edustava laajennusosa. Valtakadun varrella ovat Osuuspankin talo (Strandberg 1936/ laajennus, 1967, sijoittuu Koskikadun puolelle), Teräksen talo (Strandberg 1937/ laajennus Lumme n. 1960) ja Leppäluodon talo (Salokangas 1946/laajennus Lumme 1960). Korkalonkadun varrella ovat lisäksi vuokratontilla oleva pistemäinen kerrostalo (Lumme, 1962) ja Nesteen huoltamorakennus (Salonen, 1977). Lisäksi tonteilla on lähinnä talojen pysäköintipaikkoja. Yhdellä tontilla ei ole enää rakennuksia ja se toimii lähinnä parkkipaikkana. Korttelin pohjoispäässä on pieni viheralue. Rakennukset ovat liike- toimisto- ja asuinkäytössä lukuun ottamatta Nesteen huoltamoa, jonka toiminta päättyi 2000-luvulla. Huoltamon katosrakennelma purettiin 2008/2009.

FCG 6 (48 ) Korttelin rakennukset muodostavat materiaaleiltaan ja mittasuhteiltaan kaksi selkeää ajallista kerrostumaa korttelirakenteeseen. Vanhemmat liike- ja asuinrakennukset, Osuuspankin, Teräksen ja Leppäluodon talot ovat harjakattoisia ja tiilirunkoisia, julkisivujen materiaalisina ominaispiirteinä ovat selkeiden ikkuna-aukkojen lisäksi rappaus ja kivi. Niiden matalat, katulinjasta hieman sisäänvedetyt laajennukset edustavat teollistuvaa rakennustapaa ja materiaaleja. Laajennusten matalaan, kuutiomaiseen ulkoasuun liittyvät tasakatot ja katutason suuret, nauhamaiset näyteikkunat. Arkkitehti Simo Lumpeen suunnittelemien Teräksen ja Leppäluodon laajennusten sekä Korkalonkadun pistekerrostalon osalta julkisivumateriaalit ovat myös yhtenevät. Rakennuksissa on käytetty monipuolisesti aikakauden uusia materiaaleja; asbestisementtilevyjä, kuparipeltiä, klinkkeriä, petsattua puuta ja maalattua betonia. Materiaalien teollistumisesta ja tyylimuutoksesta huolimatta laajennukset ovat osin jatkoa 1950-luvun arkkitehtuurille, joka myös yhdisteli useita materiaaleja julkisivuun. Osuuspankin laajennuksen julkisivumateriaalit ovat 1990- luvulta, joten se ei enää edusta siltä osin 1960-lukua. 2.3 Katukuva Valtakadun varrella Korttelin 10 rakennukset keskittyvät Valtakadun varrelle, jossa Teräksen ja Leppäluodon vanhat liikerakennukset mataline laajennuksineen muodostavat yhtenäisen, muurimaisen rakennusmassan katukuvassa. Kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti Teräksen ja Leppäluodon taloihin liittyvät Valtakadun katukuvassa läheiset Osuuspankin talo (1936) sekä kortteliin 9 kuuluvat entiset Kauppayhtiön talo (1920/1947, 1945), Osuuskauppa (1933) ja Leppäluodon toinen liiketalo (1957), jotka ajallisesti, käytöltään ja materiaalisesti edustavat samaa rakentamistapaa ja historiaa. Rakennuksista Valtakadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitsevat Osuuspankki ja Osuuskauppa muodostavat porttimaisen kiintopisteen Valtakadun varrella. Niiden pohjoispuolelle jäävät Kauppaseuran, Teräksen ja Leppäluodon kaksi liiketaloa muodostavat hyvin säilyneen osan Rovaniemen kauppala-aikaan liittyvää liikekeskustaa. Rakennukset ovat säilyneet koska keskustan liikenteellinen, hallinnollinen ja kaupallinen painopiste alkoi siirtyä sotien tuhojen jälkeen yhä enemmän Valtakadun länsipuolelle.

FCG MMA 0150-P11448 Jari Heiskanen 29.4.2010 2.3.1 7 (48 ) Karttaote: Inventoidut kohteet ja Valtakadun katukuvia

FCG 8 (48 ) 2.3.2 Karttaote: Korttelin 10 ja Valtakadun rakennuskerrostumat

FCG 9 (48 ) 2.4 Valtakadun historialliset rakennukset Vanhaan maantiehen pohjautuvan Valtakadun varrelle sijoittui 1900-luvun alkupuolella merkittävä osa julkisesta rakentamisesta. Huolimatta kauppalan tuhoutumisesta 1944 ja sitä seuranneesta muutoksista on Valtakadun varrella edelleen em. liike- ja asuinrakennusten lisäksi useita Rovaniemen historiaan ja kaupungin kehitykseen liittyviä rakennuksia. Vanhinta piirrettä edustavat jo taajamaa edeltäneeseen pitkään agraarivaiheeseen ja kirkonkylään liittyvät Aliruokasen talo ja kirkko (1950). Jälleenrakennuksen aikakauden rakennuksia ovat mm. Kauppalantalo (1948) ja Lääninhallitus (1940-l).

FCG 10 (48 ) 3 Rovaniemen historiaa, kirkonkylästä kaupungiksi Rovaniemi sijaitsee Lapin keskeisten jokien, Kemijoen ja Ounasjoen risteyksessä. Jokivarsille keskittyi maanviljelykseen perustuvaa asutusta jo varhain. Maantieteellisesti keskeinen sijainti nosti Rovaniemen 1800-luvun lopulta alkaen maakunnan liikenteen, kaupan ja hallinnon keskukseksi. Kaupunkikuvan kehityksen ja kaavoituksen historiallisia kiintopisteitä ovat taajaväkinen yhdyskunta 1901, kauppala 1929 ja kaupunki 1960. 3.1 Agraarimaisemasta taajaväkiseksi yhdyskunnaksi Asutus pohjautui keskiajalta aina 1800-luvulle saakka maaseutumaisiin rantakyliin. Rovaniemi oli viimeistään vuodesta 1632 Kemiin kuulunut kappeli. Itsenäiseksi seurakunnaksi Rovaniemi muodostettiin 1785. Nykyisen keskustan alueella olivat tällöin kirkon lisäksi Korkalon, Ali-, Keski- ja Yliruokasen talot, jotka olivat jokilaaksojen asutukselle tyypillisesti asettuneet harvaksi nauhaksi joenrantaan. Viljelyyn kelpaava maa-ala muodosti vain kapean vyöhykkeen jokirannassa. Ounasjoen ja maastonmuotoja seuraava maantie Kemistä Rovaniemelle valmistui 1839 ja se päättyi jokien risteykseen, nykyiseen Lainaanrantaan, josta hieman myöhemmin oli lossiyhteys Kemijärven suuntaan. Kartta: Kihlakunnankarttoja laadittiin ja ylläpidettiin 1840-luvulta alkaen Maanmittaushallituksessa. Kartoista otettiin painoksia kuitenkin vasta 1900- luvun alkupuolella. Karttaan on merkitty rautatie ja jokivarren taloja, mutta taajaväkistä yhdyskuntaa ei ole merkitty. Kartta antaa puutteista huolimatta yleiskuvan maisemasta maanviljelyskauden loppupuolella. Nykypäiviin kartan maisemasta on säilynyt lähinnä Aliruokasen talo ja kirkko sekä Valtakatuna vanha maantie. Punaisella viivalla karttaan on merkitty Rovaniemen nykyinen keskusta, joka on rakentunut pääosin Korkalon ja Ruokasen kolmeen osaan jaettujen osatalojen pelloille ja niityille. Lähde: Kihlakunnankartta KA. Maakunnallisesti liikenteen solmukohdan, maantien ja vesitien, risteyksessä sijaitseva Rovaniemen kirkonkylä alkoi kehittyä 1800-luvun jälkipuoliskolla maakaupan ja yleisen taloudellisen vapautumisen jälkeen. Paikalle syntyi sa-

FCG 11 (48 ) hatoimintaa ja ensimmäiset Rovaniemen markkinat pidettiin 1881. Paikallisesti pääväylän muodosti kaukoliikennettä palveleva vanha maantie, jonka varrelle asutus ja kauppa keskittyivät vanhaan maatalousyhteiskunnan kirkonkylän tapaan pitkäksi nauhaksi kirkon ja lauttarannan väliin. Rakentaminen keskittyi pääosin maatiloilta vuokratuille tonteille aluksi varsin vapaaseen tapaan. Tiheämpiä rakennusryhmiä syntyi sahan, Vanhatorin, Ruokasten talojen ja kirkon tuntumaan, joskin painopiste sijoittui jo varhain tien pohjoispäähän, Lainaanrannan lossisataman tuntumaan. Kauppoja oli 1900-luvun vaihteessa jo toistakymmentä ja ne keskittyivät maantien varrelle keskittyneen asutuksen yhteyteen. Asutuksen, kaupan ja teollisuuden lisääntyessä alue erotettiin Rovaniemen pitäjästä erilliseksi taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1901. Tällöin alueelle tuli uusia velvoitteita mm. hallinnon ja maankäytön suunnittelun suhteen. Rautatie Rovaniemelle valmistui 1909 ja asema-alue ja ratapiha sijoitettiin taajaväkisen yhdyskunnan länsireunalle.

FCG 12 (48 ) Kartta: Rovaniemi noin vuonna 1900. Korkeuskäyrillä varustetusta kartasta näkyy hyvin tien maastonmuotoja seuraava linjaus. Karttaan on vahvistettu väreillä vanha maantie ja kaupparakennuksia. Kaupat ovat merkitty likimääräisesti, tarkemmat tiedot rakennuksista löytyvät lähteenä käytetystä julkaisusta. Kartta ja sen numerointi liittyvät kotiseutuyhdistyksen julkaisusarjaan Totto VI.

FCG 13 (48 ) 3.2 Kauppalan katukuva uudistuu Asutuksen ja liiketoiminnan lisääntyessä Rovaniemen kirkonkylästä muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1901. Lähinnä nykyisen keskustan käsittänyt alue laajeni ja muuttui kauppalaksi 1929, samana vuonna kun maailmanlaajuiseksi levinnyt lama alkoi New Yorkin pörssin romahtamisesta. Toipuminen lamasta alkoi Suomessa 1930-luvun jälkipuoliskolla. Näkyviä merkkejä oli mm. Valtakadun matalien puurakenteisten kauppojen alkaessa korvautua korkeammilla kivirakennuksilla. Uuden kivisen liike- asuinrakennuksen rakennuttivat 1930-luvun loppupuolella tonteilleen mm. Osuuspankki ja Rautakauppa oy Teräs. Valtakadun uusien liike- ja asuinrakennusten sijoittuminen tontille ja korkeus vastasivat kauppalan ensimmäisen, arkkitehti Oiva Kallion laatiman asemakaavan tavoitteita. Ounaskosken rantaan valmistui lisäksi funktionalismia edustava kuuluisa hotelli Pohjanhovi. Muita samanhenkisiä ja sodassa tuhoutuneita rakennuksia olivat lisäksi Rovaniemen keskuskansakoulu(1939) ja Lääninhallituksen virastorakennus (1938). Alkuperäisasussaan Osuuspankki ja Teräksen talo erosivat selkeästi toisistaan. Osuuspankin talo edusti vielä enemmän 1920-luvun niukkaa klassismia kun Teräksen talon ulkoasussa näkyi enemmän uuden tyylin, funktionalismin piirteitä. Pankin imagoon sopikin ehkä paremmin klassistinen, pysyviä arvoja edustava tyylisuunta, kun taas muuttuvaa ja kehittyvää rakentamista edustava rautakauppa halusi tuoda liikerakennuksessaan esiin nykyaikaisuuttaan. Taustalla oli varmasti rakennusten tilaajien toivomukset, koska rakennusten piirustukset tilattiin samoihin aikoihin Oulun lääninarkkitehti Gustaf Strandbergiltä. Rovaniemen uusi kauppala eli 1930-luvun loppupuolella kukoistuskauttaan, jolloin se alkoi saada uuden kaavan ja ensimmäisten kivisten rakennusten ansioista kaupunkimaisia piirteitä. Rovaniemen asema vahvistui myös hallintokeskuksena 1938, jolloin siitä tuli uuden Lapin läänin pääkaupunki. Rovaniemellä oli 1930-luvulla noin 80 kauppaliikettä. Merkittäviä ajan liikkeitä olivat mm. osuusliikkeet ja Rautakauppa oy Teräs. 3.3 Jälleenrakennuksen aika 1944-1958 Lokakuu 1944 muodostaa Rovaniemen rakennus- ja kaupunkikuvallisen nollahetken. Tällöin Rovaniemen kauppala tuhoutui lähes täydellisesti saksalaisten peräytymisen yhteydessä. Rakennuksia säilyi vain noin 20 kappaletta, joista osassa säilyi lähinnä vain rakennuksen tiilirunko. Tämäntyyppisiä rungoltaan säilyneitä olivat Valtakadun ja Koskikadun risteyksen tuntumassa olleet Osuuskauppa, Osuuspankki, Kauppaseura ja Teräksen talo, jotka olivat pääosin valmistuneet vain muutamaa vuotta aikaisemmin ja muodostivat kauppalan edustavimman katuosuuden. Täydellisestä tuhosta huolimatta kauppalan keskustan korttelirakenne säilyi. Vuokratontit olivat muuttuneet 1930-luvulla pääosin omiksi, jolloin tontinomistus muodosti keskustassa esteen suurille muutoksille. Vaikka jälleenrakennuskauden kaavasuunnitelmissa kauppalan hallinnon, kaupan ja liikenteen painopiste siirrettiin Valtakadun länsipuolelle, rakennettiin vanhan maantien (nyk. Valtakadun) varrelle Lääninhallituksen talo (1940-l), kauppalantalo (1948) ja kirkko (1950). Samoin Valtakadun varrella korjattiin Osuuspankin, Teräksen, Kauppayhtiön ja Osuuskaupan kiviset liikerakennukset. Jälleenrakennuskauteen liittyvät myös edellisiä täydentävät Leppäluodon liike- ja asuinrakennukset 1946 ja 1958. Jälleenrakennuskaudella rakentamisessa palattiin niukan funktionalismin jälkeen perinteisiin materiaaleihin, muotoihin ja koristeluun osaksi materiaalipulan, mutta myös raskaan sodan vuoksi. Jälleenrakennustöissä katosi mm. Teräksen talon funktionalistinen tasakatto ja tilalle tuli harjakatto ja vahvan räystäslista.

FCG 14 (48 ) 1930-luvulla funktionalismina tunnettu rakennustavan ja materiaalien uudistuminen jäi osin syrjään jälleenrakennuskaudella. Muutos tapahtui vasta 1950-luvun lopulla, jota Teräksen ja Leppäluodon talon laajennukset erittäin hyvin ilmentävät. Vaikka rakennustyyppiä on kritisoitu epäsopivina laatikkoarkkitehtuurina erityisesti silloin kun niiden tieltä saneerattiin kokonaisia kortteleita, muodostivat ne täysin uuden kerrostuman kaupunkirakenteeseen, jonka ensimmäiset edustajat ovat nyt jo 50 vuotta vanhoja. Laajennukset ilmentävät materiaalien ja rakentamisen lisäksi laajempaa yhteiskunnan murrosta, johon liittyvät kaupungistuminen, autoistuminen ja yleinen elintason nousu. 4 Rovaniemen historialliset kaavat ja kortteli 10 Korttelin 10 nykyinen, nelikerroksisiin rakennuksiin perustuva kaava on kaupungin antaman tiedon mukaan vuodelta 1979. Korttelin pitkänomaiseen, etelään kapenevaan suorakaiteen muotoon ja tonttien rakentumiseen ovat kuitenkin keskeisesti vaikuttaneet enemmän 1800-luvun vanha maantie ja asutus sekä myöhemmin G.A. Gustafssonin (1904), Oiva Kallion (1933) ja Alvar Aallon (1945) kaavat. Korttelin itäreunan muodostava ja korttelin eteläpäässä mutkan tekevä Valtakatu pohjautuu alueen vanhimpaan maantiehen, joka rakennettiin vuonna 1839 Kemistä Rovaniemelle. Tämä ensimmäinen maantie päättyi Kemijoen ja Ounasjoen risteykseen, nykyiseen Lauttaanrantaan, josta oli lossiyhteys Kemijärven suuntaan. Maantien varrella sijaitsivat Rovaniemen kirkko ja Ruokasen kolme taloa peltoineen. Tämä vesitiehen liittyvä ja kaukoliikennettä palveleva kylänraitti määrittikin asutuksen ja kauppojen sijoittumista pitkälle aina 1900-luvun puoliväliin saakka. 1800-luvun lopulla lauttarannan tuntumassa olivat mm. saha, kunnantupa, kansakoulu, kauppoja ja asutusta. 4.1 Taajaväkinen yhdyskunta, Gustafsson 1904 Rovaniemen ensimmäisen rakennusjärjestyksen ja suunnitelman laati maanmittausinsinööri G.A. Gustafsson. Suunnitelma pohjautui pitkälti olemassa olleeseen, vapaasti rakentuneeseen rakennuskantaan ja alueen pääväylänä toimivaan vanhaan ja mutkaiseen maantiehen. Vaikka asutukseen ja tiestöön sovitettu ja paikoin ruutukaavaa muistuttavaa suunnitelmaa ei vahvistettu viralliseksi kaavaksi, ohjasi se rakentamista ja tonttien jakamista seuraavat vuosikymmenet, ollen edelleen keskustan korttelirakennetta ja katuverkkoa selittävä tekijä. Suunnitelmaan vanha maantie on merkitty Maantiekaduksi. Gustafsson muodosti mahdollisuuksien mukaan ruutukaavan mukaisia kortteleita, jota jakoivat paloturvallisuuden lisäämiseksi pienempiin osiin kapeammat kadut. Rakennusjärjestyksessä oli myös esitetty ensimmäisen kerran nykyisen korttelin 10 rajat, jonka määräsivät maantien lisäksi paikalla jo olleiden rakennusten sijoittuminen. Tällöin muodostui nykypäiviin säilynyt kiilamainen korttelirakenne. Korttelin rakennuskanta käsitti tällöin matalia 1 2 kerroksisia liike- ja asuinrakennuksia, jotka olivat tehty puusta. Ne sijoittuivat tontilla kadun varteen, tontin takaosassa oli tarvittavat ulkorakennukset. Kokonaisuutena yhdyskunnan asutus hajosi tällöin vielä pitkäksi nauhaksi maantien varrelle, joskin tiiveimmin rakennettu alue keskittyi torialueen ja lossisataman ympäristöön.

FCG 15 (48 ) kartta: Gustafssonin rakennusjärjestys vuodelta 1904 pohjakartalle piirrettynä. Punaisella on merkitty nykyisen korttelin 10 rajat, jotka noudattivat ennen rakennusjärjestystä muodostuneiden tonttien ja rakennusten rajausta. Korttelin vanhimmat kadunnimet olivat Pankinkatu (Koskikatu), Solakatu (Korkalonkatu), Pekankatu, Maantiekatu (Valtakatu). Gustafsson jakoi myös korttelin pienempiin osiin kolmella poikkikadulla, palokujilla, jotka sijoittuivat tonttien rajoille. Kartassa näkyy hyvin vanhan maantien kaavoitusta määräävä asema, joka on säilynyt nykypäiviin saakka. Koskikatu pohjautuu myös vanhaan ennen rakennusjärjestystä muodostuneeseen pistokatuun. Torialue on myös huomioitu suunnitelmassa korttelin pohjoispuolella, virallisesti tori toteutui vasta 1930-luvulla. Lähde: Ehdotus Rovaniemen kirkonkylän yhdyskunnalle, Gustafsson 1904, mustavalkoinen kopio, Rka. 4.2 Kauppalan asemakaava, Kallio 1933 Rovaniemen ensimmäisen hyväksytyn asemakaavan laati arkkitehti Oiva Kallio 1930-luvulla ja se vahvistettiin kokonaisuudessaan sisäministeriössä 1936. Tällöin taajaväkinen yhdyskunta oli muodostettu Rovaniemen kauppalaksi ja siihen oli liitetty lisää alueita. Kallion kaavan korttelijako ja katuverkko pohjautui keskustassa Gustafssonin rakennussuunnitelman mukaan rakentuneeseen rakennuskantaan. Kaavassa saatiinkin vain vähäisessä määrin oikaistua keskustan mutkaisia katuja. Vapaammat kädet Kallio sai kauppalan uusilla alueilla, asema-alueen länsipuolella, jossa oli vain vähäistä, Gustaffsonin rakennusjärjestyksen ulkopuolelle jäävää mökkiasutusta. Kallion kaavassa Koskikadusta tuli jo tällöin keskustaa ja kauppalan länsiosia yhdistä tielinja. Valtakadun merkitys läpikulkuliikenteen kannalta väheni kun kaukoliikenne siirtyi lossiyhteydestä uudelle Ounaskosken sillalle, joka sijoittui kauppalan eteläosaan. Toisaalta vasta pakkolunastamalla viralliseksi muodostettu torialue

FCG 16 (48 ) (vanha tori) toi vahvistusta Valtakadun pohjoispäähän vanhan raitin varrelle keskittyneelle kaupalliselle keskustalle. Kallion kaava perustui suurpihoista muodostuviin umpikortteleihin. Kaavan mukaan rakennettiin kuitenkin lähinnä vain muutamia rakennuksia mm. Teräksen ja Osuuspankin talot. Heti sodan jälkeen ehdittiin vielä suunnitella ja rakentaa myös Leppäluodon talo Kallion kaavan mukaisesti. Kallion kaavassa myös määritettiin keskustarakennusten kerrosluvuksi neljä, joka säilyikin keskustarakennusten korkeutena aina 1900- luvun loppupuolelle saakka. Käytännössä Kallion asemakaava ei ehtinyt juurikaan vaikuttaa rakentamiseen ja kaupunkikuvaan ennen toisen maailmansodan syttymistä. Kaavassa nykyinen Valtakatu kulki nimellä Rovaniementie. Korkalonkatu oli tällöin Rauhakatu. Kartta: Kauppalan vahvistettu asemakaavakartta 1936. Punaisella on rajattu kortteli 10. Kallion alkuperäiseen karttaan on ruskealla merkitty rakennusalat, jotka muodostivat umpikorttelin, jonka keskelle jäisi suurpiha. Himmeästi punaisella rasterilla merkitty mahdollisesti uuden asemakaavan mukaisesti jo valmistuneet tai rakenteilla olevat Kauppayhtiön, Osuuspankin, Teräksen ja Osuuskaupan kivitalot. Toinen vaihtoehto on että rasterilla on merkitty sodan jälkeen suurtuhoista säilyneet osat, tähän viittaa mm. Pohjanhovin osittainen rasterimerkintä. Räjäyttämällä tuhotusta Pohjanhovista säilyi vain siipirakennus ja sen kellari. Kaavan pohjakartasta näkyvät myös himmeällä olemassa olleet rakennukset. Käytännössä Rovaniemen korttelit säilyivätkin tiivisti ja pääosin puurakenteisina rakennusryhminä aina syksyn 1944 suurtuhoon saakka. Lähde: Rovaniemen kauppalan asemakaava, Oiva Kallio 1933, Rka.

FCG 17 (48 ) 4.3 Jälleenrakennuskaava ns. Poronsarvikaava, Aalto 1945 Kallion suurpihoista muodostaviin umpikortteleihin perustuva asemakaava edusti jo valmistuessaan väistyvää kaavasuunnittelua. Uusi, avoin korttelirakenne oli tullut tunnetuksi funktionalismin yhteydessä samoihin aikoihin, mutta perinteet ja kaavoituksen hitaus siirsivät funkkishenkisten kaavojen laatimisen käytännössä sotien jälkeiseen aikaan. Lapin sodan yhteydessä Rovaniemi tuhoutui lähes täydellisesti syksyllä 1944. Yksittäisten puurakennusten lisäksi säilyivät lähinnä tiilirunkoiset rakennukset. Kymppikorttelin rakennuksista säilyivät vain Osuuspankin ja Teräksen talon rungot. Lähes täydellinen tuho antoi kuitenkin mahdollisuuden uudistaa asemakaavaa. Sotien jälkeisen jälleenrakennuskauden kaavoittajaksi tuli Rovaniemelle Alvar Aalto, jonka johdolla laadittiin paikkakunnalle vuonna 1946 vahvistettu ns. Poronsarvikaava. Kartta: Aallon kaavassa havainnollistuu hyvin nykypäivän tilanne. Koskikadusta on muodostunut suunnitelman mukainen keskeinen liikekatu ja Valtakatu toreineen ovat jääneet sivuosaan. Uudistuksesta huolimatta kortteli- ja katujako jäi vanhaan, jo pääosin 1900-luvun alkupuolella vakiintuneeseen järjestykseen. Lähde: Asemakaava 1945, Alkuperäisestä tehty kopio, Rka. Tummanruskea väri on tulkittu liikerakennusten väriksi. Aallon kaavan vaikutukset kortteleihin ja katuihin olivat keskustassa vähäiset, kohdistuen lähinnä vain rakennusten sijoitteluun tonteille. Aallon kaavassa rakennusalat olivat merkitty erilleen, jolloin syntyisi noppamainen, ilmava kaupunkikuva. Kaava ei vaikuttanut Osuuspankin tai Teräksen taloon, joiden säilyneet tiilirungot määräsivät käytännössä rakennuksen sijoittumisen. Nähtävästi Leppäluodon talo ehdittiin myös suunnitella ennen kaavan vahvistamista, koska se rakennettiin kiinni Teräksen taloon vanhan kaavan mukaisesti. Valtakadun osalta kortteliin jäi näin historialliseen umpikortteliin viittaava muurimainen rakenne, joka edelleen takasi Teräksen ja Leppäluodon talon

FCG 18 (48 ) laajentamisen 1960-luvulla kiinni vanhoihin rakennuksiin. Aallon kaavan mukaan rakennettiin Korkalonkadun varrelle sotien jälkeen muutamia rakennuksia, mutta nekin sijoittuivat julkisivu tien suuntaisesti kiinni katutilaan, joskin jo erilleen toisistaan. Kaavassa myös vanhan maantien linjaus on nimetty nykyiseksi Valtakaduksi. Aallon kaavalla oli lähinnä vaikusta keskustan toimintoihin ja näin Valtakadun asemaan. Aallon kaavassa funktionalismin periaatteiden mukaisesti eri toiminnoille varattiin omat alueensa. Valtakadun merkitys hallinto- ja kauppakatuna väheni kun mm. hallinto ja kauppa siirtyivät vähitellen kaavan mukaisesti Hallitus- ja Koskikadun varteen. Koskikadusta tuli, kuten jo Kallion suunnitelmissa, tärkeä pääväylä sen liittäessä keskustaan kauppalan länsiosat. Korttelin 10 pohjoispuolella ollut vanha toripaikka säilyi Aallon kaavassa Kauppatorin nimellä, mutta sen merkitys väheni uuden torin vaikutuksesta, jonka Aalto sijoitti uuden hallintokeskuksen jatkeena olevien postin, linjaautoaseman ja rautatieaseman tuntumaan. Samalle alueelle keskittyivät myös paikallisliikenteen pääväylät. Kartta: Rovaniemen keskustaa jälleenrakennuskauden, 1944-1958, jälkeen. Rakentaminen oli edennyt hitaasti, osa tonteissa oli rakentamatta tai niillä oli vain vähäisiä rakennuksia. Valtakadun vanhat liikerakennukset muodostivat tällöin lähinnä ainoita kaupunkimaisia tiloja kaupunkikuvassa. Kartassa näkyy Korkalonkadun jälleenrakennuskauden rakennuskanta, joista viimeinen purettiin vuonna 2000. Karttaan on merkitty kuulakärkikynällä Leppäluodon laajennus. Lähde: Leppäluodon laajennuksen tonttikartta 1961.

FCG 19 (48 ) Jälleenrakennuskauden päätös Alvar Aalto laati asemakaavamuutoksen, jolla keskustan katuja levitettiin. Muutos vahvistettiin 1961. Rakennusoikeuteen tai kerroslukuun ei tehty muutoksia. Leppäluodon laajennukseen liittyvästä tonttikartasta näkyy, että kaava ei tuonut merkittäviä muutoksia kortteliin. Vanhojen liikerakennusten vaikutuksesta katukuva säilyi tiiviinä ja kadun leveys vanhoissa mitoissa. Ainoastaan Leppäluodon ja Teräksen laajennuksia vedettiin hieman katulinjasta irti. Toimenpide liittyi liikenteen, autoistumisen räjähdysmäiseen kasvuun sotien jälkeen. Rakennusaloja on tarkennettu, mutta perusilme ja kaavan rakennusten nelikerroksisuus säilyi. Kaavatietojen lisäksi kartta kertoo tontin rakentamisesta jälleenrakennuskaudella. Leppäluodon talon lisäksi Korkalonkadun varteen oli rakennettu kolme rakennusta, joista nykyisen parkkipaikan paikalla olleessa toimi Sampo-ravintola. Nämä Korkalonkadun rakennukset puretaan pääosin 1960- ja 1970-luvulla Osuuspankin laajennuksen, pistekerrostalon ja Nesteen huoltamon rakentamisen vuoksi. Sampo-ravintolan rakennus purettiin vuonna 2000. Kuva: Rovaniemen jälleenrakennus edistyi nopeasti ja sotaa edeltänyt rakennusten määrä saavutettiin muutamassa vuodessa. Kaavan mukaisen kaupunkikuvan muodostuminen oli jo hitaampi prosessi. Leppäluodon ja Teräksen liikerakennusten laajennuksen aikaan Rovaniemen keskusta oli vielä väljä ja vain osin kivirakenteinen, joka tällöin tarkoitti rapattua, harjakattoista ja aukkojulkisivulla varustettua tiilitaloa, jollaisia oli rakennettu jo ennen sotia. Näkymä on kuvattu kirkontornista 1950-luvun jälkipuoliskolla Valtakadun suuntaisesti, etualalla näkyy Lääninhallituksen talo. Teräksen ja Leppäluodon laajennuksia voidaankin pitää Rovaniemellä ensimmäisinä sotien jälkeisen modernin ja teollisen liikerakentamisen edustajina keskustassa. (kuva: Suomi- Finland 1961) Nykyisestä rakennuskannasta Aallon 1945 laatiman ja 1961 uudistetun kaavan mukaan rakennettiin lähinnä 1962 nelikerroksinen pistetalo, jolloin toteutui yhden rakennuksen osalta Aallon yleisemmin tavoittelema noppamainen, ilmava ja paloturvallinen katukuva. Teräksen ja Leppäluodon laajennukset liittyivät toiminnallisesti vanhoihin rakennuksiin, jolloin katutilan muurimainen ilme lisääntyi, joskin nyt uudempaa rakennustyyliä ja materiaalia edustavilla rakennuksilla. Uutta oli myös laajennusten vetäminen katulinjasta hieman kauemmaksi. Käytännössä kortteli 10 onkin rakennettu Aallon asemakaavan mukaisesti, joskin hän joutui huomioimaan säilyneen rakennuskannan ja ilmeisesti kauppiaiden tarpeet, jolloin Valtakadun varrelle jäi kaavaan vanhempaa Kallion kaavaa muistuttava muurimainen rakennusrivistö. Vanhempaan katukuvaan

FCG 20 (48 ) muurimaisen rakenteen lisäksi Valtakadun kortteleiden 10 ja 9 katuosuus on myös säilynyt muita keskeisiä katuja hieman kapeampana. Viimeisin muutos korttelissa 10 on sen pohjoispään pieni puistoalue, joka muodostui kaukoliikennettä palvelevan Kajaanintien (kt. 78) ja siihen liittyvän Ounaskosken sillan, Jätkänkynttilän, valmistuminen 1980-luvun lopppuolella. Tällöin Toripuistikosta ja Ounaspuistikosta tuli osa kaukoliikenteen läpiajoväylää. Tässä yhteydessä teiden linjausta oikaistiin vanhan torin yhteydessä, jolloin osa vanhaa kortteliin liittyvää katutilaa jäi pois käytöstä ja se muutettiin puistoalueeksi. Yleisesti Aallon ns. poronsarvikaavan peruspiirteet ja ratkaisut ovat säilyneet Rovaniemellä vain osittain. Keskustakortteleissa rakennusalat ja rakennusoikeus ovat kasvaneet merkittävästi. Uudet tielinjat, sillat ja valtatien kattaminen ovat hämärtäneet kaavan yleisilmeeseen kuulunutta poron sivuprofiilia.

FCG 21 (48 ) 5 Inventoidut kohteet Kuva: Teräksen ja Leppäluodon liike- ja asuinrakennukset sekä niihin symmetrisesti liittyvät matalat laajennusosat Valtakadun varrella.

FCG 22 (48 ) 5.1 Teräksen liike- ja asuinrakennus Kaupunki Rovaniemi kohde Kiinteistö oy Torinseutu (ns. Teräksen talo) Osoite Valtakatu 33 rekisterinumero 698-1-10-5, Kiint. oy Torinseutu Aluetyyppi kaupunkiympäristö Rakennustyyppi liike- ja asuintalo Rakennusvuosi 1937 (suunnitteluvuosi) Suunnittelija arkkitehti Gustaf Strandberg Rakennuttaja Rautakauppa oy Teräs Muutosvuodet n.1946, 1986 Omistaja Kukkola-yhtiöt (1990) kerrosmäärä perustus/sokkeli runko vuoraus väri ikkunat kattomuoto kattomateriaali parvekkeet 3 + kellari ja vintti ristipäähakattu graniitti/betoni sekarunko, 2-tiilen ulkomuuri ja betonipilarit rappaus keltainen, alkujaan väri oli valkoinen 2- ja 3-jakoiset, alaosassa pienet tuuletusikkunat satula pelti pihan puolella, metalliputkikaiteet erityispiirteitä Katujulkisivun eteläpään kiviportaali sekä seinä- ja räystäslista. sisätilat: Kaikki pintamateriaalit ja väliseinät ovat vuoden 1986 suunnitelmien asussa. huom. Teräksen talon eteläseinään liittyy matalampi, 2 kerroksinen, tasakattoinen liiketilojen laajennukseksi rakennettu osa. (ark. Simo Lumme n. 1960)

FCG 23 (48 ) Teräksen talo, Strandberg 1937 Ulkoasu: Teräksen talon ulkoasussa on ajallisia kerrostumia 1940- ja 1980-luvulta. Perusilmeen muodostava tiilirunko ja sen ikkuna-aukotus, ikkunajako, seinälista ja julkisivun kiviportaali kuuluvat rakennuksen alkuperäiseen funkkishenkiseen julkisivujäsentelyyn 1930-luvulta. Satulakatto, voimakas räystäslista ja sisäänkäynnin kiviportaalin katos ovat vuoden 1946 jälleenrakennuksen muutoksia katujulkisivussa. 1980-luvun lopun saneerauksen muutokset rajoittuvat julkisivussa lähinnä pohjoispään sisäpihalle vievän porttikäytävän muuttamisesta liiketiloiksi sekä julkisivun keskelle, vanhoihin ikkuna-aukkoihin sijoittuvan sisäänkäynnin rakentamiseen. Julkisivun pintamateriaalit kiviosia lukuun ottamatta ja rakennuksen keltainen väritys ovat pääosin 1980-luvulta. Julkisivuun kuuluu lisäksi pubin valomainoksia ja irlantilaistyyppiseen ravintolaan usein kuuluva ikkunan leveä, vihreäksi maalattu puukehys. Aikaisempaan toimistokauteen viittaa myös isännöintitoimiston valomainos. Kuvat: 1980-luvulla Teräksen taloon tehtiin uusi sisäänkäynti katujulkisivun keskelle, jossa hyödynnettiin vanhoja näyteikkunoiden aukkoja. Julkisivun ilmeeseen tuovat oman lisänsä valomainokset, mainostaulut ja ravintolan vihreä ikkunakehys. Oikealla kuva Teräksen talon sisäpihalta, jossa myös näkyvät 1940- ja 1980-luvun kerrostumat. Sisätilat: Teräksen talon nykyinen sisätilojen huonejako ja materiaalit ovat 1980-luvun loppupuolelta, jolloin rautakauppatoiminnan päättymisen jälkeen talo saneerattiin perusteellisesti. Tällöin katutason yhtenäinen rautakaupan vanha liiketila jaettiin kahdeksi liiketilaksi, joita erottaa uuteen sisäänkäyntiin liittyvä aulatila. Ylempiin kerroksiin rakennettiin tällöin toimistotiloja. Alkuperäisestä rakenteesta ovat säilyneet lähinnä rakennuksen ulkoseinien tiilirunko, sisäosien betonipilarit sekä pihajulkisivun puolella sijaitseva porraskäytävä. Sen materiaaleista mosaiikkibetoniset lattiat ja portaat sekä aukkopuolen rauta/puu kaide ovat todennäköisesti vuoden 1944 tuhoutumisen jälleenrakennusvaiheesta. Porrashuoneen hienosti kaareutuvat perusrakenteet ovat todennäköisesti alkuperäiset. Porraskäytävän metalliovet ja seinien väritys ovat 1980-luvun lopulta, jolloin kerrokset muutettiin toimistokäyttöön.

FCG 24 (48 ) Kuvat: Vasemmassa kuvassa näkyvän Teräksen pihan puoleisen porraskäytävän muoto on 1930-luvulta, pintamateriaalit 1940-luvulta ja väritys 1980- luvulta. Oikealla kuvassa katutason 1980-luvun aulatila. Historia: rakennus, muutokset ja käyttö Rovaniemen taajaväkisen yhdyskunnan liikekaduksi muodostui vanhaan maantiehen pohjautuva nykyinen Valtakatu. Rautakauppaa Teräksen tontilla käytiin jo 1920-luvun alkupuolella, jolloin tontilla sijainneessa puutalossa toimi Arvo Louekarin omistama Rovaniemen Rauta oy. Yrityksen osti 1910 perustettu vaasalainen rautakauppa oy Teräs vuonna 1924. Puisen kaupparakennuksen lisäksi tontilla oli lisäksi kaksi varastorakennusta. Rakennukset sijaitsivat aina 1930-luvulle saakka Yliruokasen maista vuokratulla tontilla. Omaksi tontiksi alue ostettiin 1937. Uuden liikerakennuksen aika tuli 1930-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Rovaniemen kauppala eli vahvinta kasvuaikaansa, joka näkyi useina suurina rakennushankkeina kaupungissa. Uuden rautakaupan piirustukset tilattiin Oulun lääninarkkitehti Gustaf Strandbergiltä ja ne valmistuivat 1937. Kolmikerroksisen rakennuksen liike- ja asuinkäyttötoiminnot olivat eroteltu toisistaan. Liiketilaan käynti oli katutasossa rakennuksen kulmassa ja sitä kehysti hienopintaiseksi hakattu graniittinen portaali. Asuintiloihin, jotka olivat pääosin kolmannessa kerroksessa, käynti oli pihanpuolella olevasta rappukäytävästä. Ennen talvisotaa valmistunut rakennus oli aikaansa seuraava niin tyyliltään ja rakennustavaltaan. Valkoiseksi rapattu, tasakattoinen, koristelematon rakennus edusti ulkoasultaan ajan funkkista niin hyvin kuin sen rakennustapa salli. Rakennukseen tuli sekarunko, jossa kantavia rakenteita olivat ulkoseinä ja sisätiloissa betonipilarit. Tämä mahdollisti katutasoon yhtenäisen, lähes rakennuksen pohjan kokoisen liiketilan suurine näyteikkunoineen. Toiseen kerrokseen sijoitettiin liiketoimintaan liittyvät kaksi konttorihuonetta, kahvihuone, keittokomero, varastohuone ja johtajan huone. Lisäksi kerroksessa oli kolme huonetta ja keittiön sekä palvelijahuoneen käsittävä asuinhuoneisto, johon sisäänkäynti oli pihanpuolella olevasta rappukäytävästä. Kolmanteen kerrokseen tuli kolme asuntoa. Uudenaikaisesta ulkoasustaan huolimatta rakennus oli tyypillinen syvärunkoinen, n. 14 metriä, rakennus, joka sijoitettiin Oiva Kallion laatiman umpikorttelikaavan mukaisesti katutilaan kiinni muurimaiseksi rakenteeksi. Alkuperäistä, valkoiseksi maalattua ulkoseinää on nähtävissä naapurissa olevan Leppäluodon vintillä. Funkkisvaiheen valkoiseen seinään on maalattu viimeistään 1945 mustalla sana TERÄS, joka on säilynyt hämärässä tilassa erittäin hyvin.

FCG 25 (48 ) Kuva: Teräksen talon alkuperäinen julkisivu. Ikkunoina käytettiin kaksijakoisia ikkunoita, joihin liittyi pienet tuuletusikkunat ns. terveysikkunat alaosassa. Julkisivun nurkkiin tuli tyypillinen funkkisikkuna, kolmijakoinen ja korkeuttaan leveämpi. Toisen maailmasodan loppuvaiheissa, Saksalaisten peräytyessä Rovaniemeltä, syksyllä 1944 kauppala tuhoutui lähes täysin. Teräksen talosta säilyi lähinnä sen tiiliset ja rautabetoniset runkorakenteet. Jälleenrakennuskaudella niukka funktionalismi ei ollut enää ajankohtaista, joten rautakaupan perusteellisen korjauksen yhteydessä tuli mahdollisuus muuttaa rakennuksen ulkoasua. Rakennuksen tasakatto korotettiin harjakatoksi, johon liittyi lisäksi vahva räystäslista. Liiketilan oviaukon suojaksi rakennettiin myös nykyinen katos. Kokonaisuutena rakennus sai osittain vanhempaan rakennustyyliin, klassismiin viittaavan ulkoasun. Sotien jälkeen rakennuksen eteläpäätyyn rakennettiin korotus, jolloin talon ulkoasu sai päädyn osalta tasakattoisen ilmeensä takaisin. Vastaavaa rakenne on säilynyt läheisessä Osuuskaupan talossa. Teräksen liiketoiminta laajeni Rovaniemellä 1960-luvun alkupuolella, jolloin vanhan osan eteläpuolelle valmistui kaksikerroksinen, tasakattoinen liikesiipi. Modernia arkkitehtuuria ja teollistuvaa rakentamista edustavan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Simo Lumme, joka samoihin aikoihin suunnitteli myös Leppäluodon vastaavan laajennuksen. Rautakaupat keskittyivät 1900-luvun alkupuolella kaupunkien keskustoihin ja niistä tuli vähitellen varsinaisia sekatavarakauppoja valikoimiltaan. Rovaniemellä rautakauppatavaran lisäksi Teräs myi myöhemmin mm. astioita ja urheilutarvikkeita. Vaasassa pääkonttoria pitänyt Teräs rakensi jo ennen sotia maan kattavan rautakauppaverkoston, jolla oli aluekonttorit Oulussa, Rovaniemellä, Turussa, Tampereella, Helsingin maalaiskunnassa ja Joensuussa. Aluekonttoreiden lisäksi Teräksellä oli eri puolilla maata 22 konttoria. Rautakauppa oy Teräksen palvelussa oli vuonna 1969 noin 1200 henkilöä. Rautakaupat ovat hyvä esimerkki kaupan erikoistumisesta sekä rakentamisen ammattimaistumisesta ja kehittymisestä 1800-luvun lopulta alkaen. Rautakaupat myös keskittyivät myös paikkakuntien keskustoihin, hyville liikepaikoille. Vaasassa kookas pääkonttori- ja liikerakennus sijaitsi torin ja rautatieaseman tuntumassa keskeisen puistokadun varrella.

FCG 26 (48 ) Rovaniemen Teräksen toiminta päättyi kiinteistössä 1980-luvulla, jonka jälkeen kiinteistössä toimi vastapäisen Kauppayhtiön rautakauppa vielä muutamia vuosia. Omistajina ennen nykyistä omistajaa olivat mm. Säästöpankkien vakuutusyhtiö ja Seuturakennus oy. Rautakauppatoiminnan päättyessä ajan yleinen piirre oli kaupunkikeskustojen muuttuminen yhä enemmän liike- ja toimistotiloiksi. Teräksen talo muutettiin puhtaasti liike- ja toimistotiloiksi. Perusteellinen saneeraus tehtiin 1980-luvun loppupuolella Poskiparta-Norvapalo arkkitehtitoimiston tekemin suunnitelmin. Sisätilojen osalta betonipilareihin perustunut runkoratkaisu sallikin rakennuksen perusteellisen saneerauksen, jonka jäljiltä sisätilojen alkuperäisiä väliseiniä tai materiaaleja ei ole säilynyt. Katutason yhtenäinen tila jaettiin kahdeksi liiketilaksi ja asuinkerroksiin tehtiin toimistotiloja. Eteläpään liiketilasta tuli jo tällöin ravintola. Katutasoon kuulunut pohjoispään läpikäynti sisäpihalle muutettiin osaksi katutason liiketiloja. Vintille rakennettiin mm. saunatilat, kahvio, harrastetiloja ja ilmanvaihdon konehuone. Samoin eteläpäädyn maamerkkimäinen korotettu pääty purettiin. Nykyisen omistajan haltuun rakennus tuli tämän jälkeen vuonna 1990. Heidän aikana, jo 1990-luvulla toisen ja kolmannen kerroksen toimistohuoneet muutettiin pieniksi vuokra-asunnoiksi, joissa on ollut vuokralla pääosin opiskelijoita. Rakenteellisesti muutokset eivät olleet merkittäviä, toimistokauden huonejako säilyi ja huoneissa on edelleen mm. toimistovalaistus ja palvelutiski. Katutason eteläpään liiketiloissa toimi vuosikausia, aina helmikuuhun 2010 saakka Irlantilainen, pubi tyyppinen ravintola, jonka käytössä oli myös osa kellaria. Pohjoispäässä on Thai-hierontaa tarjoava liikeyritys. Vinttitiloissa toimii joogayhdistys. Teräksen talon laajennusosa, Simo Lumme 1960 Teräksen talo sijaitsee eri tontilla kuin vanha osa ja rakennusten liiketiloilla ei ole yhteyttä toisiinsa. Rakennuksella on eri omistaja kuin vanhalla ja siinä toimii eräkäyntiin liittyvä yritys. Rakennus liittyy kuitenkin Teräksen talon käyttöhistoriaan, joten rakennus on esitelty osana vanhemman rakennuksen historiaa. Teräksen talon laajennusosa on kokonaismassaltaan samantyyppinen ja samalta ajalta kuin viereisen Leppäluodon liike- ja asuinrakennuksen laajennus. Pinnan jäsentely geometristä, mutta käsittely poikkeaa kuitenkin selkeästi Leppäluodosta. Pintamateriaaleina on käytetty mm. maalattua betonia, kuparipeltiä, asbestisementtilevyjä ja klinkkerilaattoja. Kuva: Teräksen talon laajennusosa. Rakennusmateriaalien ja tavan lisäksi katulinjasta sisään vedetty rakennusmassa edustaa 1960-luvun kaupunkikuvaas. Vahvoille kontrasteihin ja geometriaan perustuvaa yleisilmettä heikentävät laajat mainostaulut.

FCG 27 (48 ) 5.2 Leppäluodon liike- ja asuinrakennus Kuva: Kortteli 10 Valtakadun varrella, etualalla Leppäluodon harjakattoinen liike- ja asuinrakennus sekä sen tasakattoinen laajennusosa. Kaupunki Rovaniemi Osoite Valtakatu 35, Toripuistikko 1 rekisterinumero 698-1-10-13 Aluetyyppi kaupunkiympäristö Rakennustyyppi liike- ja asuintalo/ laajennus liiketila Suunnitteluvuosi 1946, laajennus 1961 Suunnittelija ark. Ferdinand Salokangas, laajennus ark. Simo Lumme Muutosvuodet ei tietoa Omistaja Kukkola-Yhtiöt (2008) Vanha osa (ark. Ferdinand Salokangas 1946) Kuvat: Leppäluodon massaltaan ja ikkunoiltaan selkeän neliömäinen julkisivu Valtakadun puolelta kuvattuna maaliskuussa 2010. Oikealla julkisivu alkuperäisessä piirustuksessa. kerrosluku perustus/sokkeli runko vuoraus Ikkunajako 3+ kellari ja vintti betoni tiili/kevytbetonetoni, betonipilarit rappaus, harjattu 2- ruutuinen, tuuletusikkuna.

FCG 28 (48 ) väri kattomuoto kattomateriaali parvekkeet vaaleanruskea ikkunapuitteet, parvekkeet tummanruskeat satula tiili 3, pihan puolella, paneloidut kaiteet Laajennusosa (ark. Simo Lumme 1961) Kuva: Leppäluodon laajennus Valtakadun ja Toripuistikon risteyksessä kerrosluku perustus/sokkeli runko vuoraus Ikkunat väri kattomuoto erityispiirteitä 2 + kellaritila betoni betonipilarit ja palkit asbestisementtilevy, metallilistat 1- ja 2-jakoinen, katutasossa ovat suuret, yhtenäiset ja metallikehyksiset ikkunat. maali, taitettu valkoinen tasakatto/pulpetti seinälipputanko

FCG 29 (48 ) Leppäluodon asuin- ja liikerakennus, 1946. Ulkoasu Arkkitehti Salokankaan suunnitteleman vanhan osan selkeästi symmetrinen ja yksinkertainen julkisivu on pääosin säilynyt piirustusten mukaisena. Merkittäviä ulkoasuun vaikuttavia muutoksia ovat lähinnä ulko-ovien uusiminen myöhemmin metallioviksi ja pääovea suojaavan pienen katoksen purkaminen. Rakennuksen pohjoispäädyssä laajennusosan rakentaminen 1962 peitti talon päätyyn sijoitetun sisäänkäynnin talon rappukäytävään. Ikkunajako ja karmit ovat pääosin säilyneet, yksittäisiä ikkunoita on uusittu. Pihan puolella julkisivu on myös säilynyt suunnitelmien mukaisena. Alkuperäisessä piirustuksessa vain asuntoon liittyvä parveke on paneloitu, joskin Salokangas ilmoittaa parvekkeiden pintamateriaaliksi yleisesti juuri paneelin. Syöksytorvet ovat vanhat, muodoltaan neliskanttiset. Parvekkeisiin liittyy alkuperäinen puupanelointi. Räystäät ovat puurakenteiset ja samanvärinen kuin seinä. Ulkorappauksessa on paikoin nähtävissä harjarappauksen jälkiä. Nykyinen ulkoväritys ja samanvärinen räystäs eivät ole todennäköisesti alkuperäisiä. Rakennus edustaa sotien jälkeistä ns. romanttista funktionalismia, jossa yksinkertaiseen ulkoasuun liittyy jopa koristeellisia yksityiskohtia. Kuva: Leppäluodon talon pihajulkisivu. Sisätilat Yleisesti sisätilojen pintamateriaalit ovat uudistuneet. Kiinteän sisustuksen rakenteita on säilynyt vain vähäisessä määrin ja niiden väritys on pääosin myöhäisemmältä ajalta. Salokankaan laatimia ja rakennusselostuksessa mainittuja erikoispiirustuksia ei löytynyt. Ajalle tyypillisiä säilyneitä materiaaleja ovat mm. panelointi, vaneri, messinki, kaidepuut ja portaat. Ajan suunnittelu ja huolellinen työ näkyy juuri näissä yksityiskohdissa ja rakenteissa. Uusia rakenteita edustavat mm. liiketilojen väliseinät sekä huoneiden ilmastointi- valaistus- ja sähkölaitteet. Rakenteista ja materiaaleista päätellen muutoksia on tehty 1980-luvulla. Parhaiten säilynyt sisätila on porraskäytävä.