Perinteinen suomalainen puukaupunki esikuvana nykyasuntorakentamiselle Puu on historiallisesti katsoen ollut kulttuurissamme käytetyin ja tärkein rakennusmateriaali. Puuta on ollut helposti saatavilla ja puurakentamistaidoilla on Suomessa vuosisataiset perinteet. Aikojen saatossa suomalaiset ovat tyypillisesti asuneet matalasti ja tiiviisti rakennetuissa puisissa kaupungeissa ja kylissä. Viimeisten vuosikymmenten aikana rakentaminen kuitenkin muuttui voimakkaasti kivimateriaalipainotteiseksi. Myös puukaupunkimainen pieni mittakaava vaihtui kerrostalovaltaisuuteen sekä väljempään kortteli- ja katurakenteeseen. Viime vuosina on kiinnostus puukaupunkihistoriaamme kohtaan on noussut ja on alettu pohtia vanhan puukaupunkirakenteen ja -miljöön etuja suhteessa ihmisten asumispreferensseihin. Saadessaan vapaasti päättää, suomalaiset asuisivat mieluiten omakotitaloissa. Koska väljästi rakennettaviin erillispientaloalueisiin liittyy kuitenkin ekologisia, taloudellisia ja laadullisia ongelmia, on vanhasta puukaupunkiperinteestä inspiroituva tiiviimpi ja kaupunkimaisempi, mutta pienimittakaavainen asuntorakentaminen nähty yhtenä varteenotettavana vastauksena suomalaisten asumistoiveisiin. Vanhoissa puukaupungeissamme täyttyvät monet pientaloasumiselta odotettavat tekijät, kuten väljyyden tunne, vehreys sekä kodikas mittakaava. Puu on tänäpäivänäkin haluttu ja luontevaksi koettu asuntorakentamisen materiaali Suomessa.
Pienipiirteisyys ja mittakaavaisuus on vanhoille puukaupungeillemme tyypillistä. Asuinrakennukset ovat usein 1-2- kerroksisia ja niiden väleihin korttelipihoille jää pienempiä talousrakennuksia tai sivuasuntoja. Kortteleiden väliin rajautuvat katutilat ovat usein kapeita ja miellyttävässä suhteessa niitä rajaavien rakennusten korkeuksiin. Myös muut julkiset ulkotilat, kuten aukiot ja puistot ovat inhimillisen kokoisia ja luonteeltaan intiimejä. Vanhoissa puukaupungeissa kadunpuoleiset julkisivut muodostavat tyylillisen ja mittakaavallisen yhtenäisyyden vuoksi harmonisia kokonaisuuksia. Liian pitkiä ja yksitoikkoisia julkisivulinjoja ei synny kortteleiden koon vuoksi. Myös suorakulmaisesta poikkeavat katujärjestelmät luovat näkymiin kiinnostavuutta. Poikkeavuutta alueiden rakenteisiin voivat tuoda esimerkiksi maastonmuodot ja rakenteelliset jäänteet eri aikakausilta. Esimerkiksi vanhan Rauman rakenne ja katuverkosto ovat osittain keskiaikaista vapaamuotoisempaa perua ja osittain myöhemmin suoristettuja katulinjoja. 1) Vanhan Rauman rakenne.
Katunäkymiin tuo mielenkiintoa myös julkisivujen hallittu variaatio. Usein katuja rajaavien talojen räystäskorkeudet, värit ja detaljointi vaihtelevat. Myös puumateriaali tuo julkisivuihin elävyyttä ja kiinnostavuutta. Rakennusten sijoittelun vuoksi katuja rajaavat usein vaihtelevasti talojen päädyt ja lapepuolet. Vanhoissa puukaupungeissa talojen kadunpuoleiset julkisivut ovat luonteeltaan edustavampia ja julkisempia, kun taas pihan puolella sallittiin vapaampi ja monimuotoisempi julkisivukäsittely. 2) Naantalin omatonttisia asuintaloja. Vanhoille puukaupungeille on ominaista myös selkeä tilahierarkia. Kadut sekä aukiot ovat julkisia tiloja ja rakennusten sekä aitojen rajaamat korttelit ovat luonteeltaan yksityisempiä. Korttelit muodostuvat joko omilla pienillä tonteillaan seisovista erillisistä taloista, tai suuremmista komplekseista, kuten rivitaloista yhteispihoineen. Yhteispihallisiin kortteleihin saattavat liittyä pienet asuntokohtaiset patiot. Tällaisia korttelityyppejä esiintyy esimerkiksi Turun Pohjolan kaupunginosassa. Omien tonttien muodostamia korttelikokonaisuuksia löytyy esimerkiksi Naantalista.
Puukaupunkien sisäpihat ovat tyypillisesti vehreitä ja puutarhamaisia. Puutalokorttelit voivat tarjota erilaisia asumismuotovaihtoehtoja pienkerrostalosta rivitaloon ja paritalosta omakotitaloon. Joissain tapauksissa erilaisia talotyyppejä yhdistyy samojen kortteleiden sisällä, mikä saattaa lisätä asuinyhteisön sosiaalista moninaisuutta. Asumisen tiiviys ja yhteispihat lisäävät ihmisten kohtaamisia ja edistävät yhteisöllisyyttä. Tiiviys edistää myös palveluiden tuottamisen mahdollisuutta alueella. 3) Vehreä puutalokorttelin sisäpiha vanhassa Porvoossa. Puukaupunkiperinteestämme on hyvä ammentaa piirteitä nykypäivän asuinympäristöjen suunnitteluun yhdistettynä tämän päivän tarpeisiin sekä rakennustekniikoihin. Monet näkevät pienimittakaavaisen puurakentaminen asukaslähtöisempänä vaihtoehtona kuin tämän hetken asuinrakentamisen valtavirtaa Suomessakin edustavan melko suurimuotoisen kerrostalorakentamisen.
LÄHTEET: Kirjallisuus: -M. Karjalainen & Koiso-Kanttila. 2002. Moderni Puukaupunki. Rakennustieto Oy. Tampere. -M. Karjalainen & Patokoski. 2007. Kotina Puinen Kaupunkikylä. Rakennustieto Oy. Tampere. -RT- ohjekortti: Tiiviin puutaloalueen suunnittelu. 2002. Rakennustieto Oy -Vuoristo. M. 2014. Yhteisöllisyys esikaupunkien pientaloalueilla. Oulu. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin laitos. (Viitattu 9.11.2015) Pro- gradu- turkielma. Saatavissa: http://herkules.oulu.fi/thesis/nbnfioulu-201410071924.pdf Kuvat: 1)Rauman kaupunki. www.rauma.fi. 9.11.2015. 2)Taloforum. www.taloforum.fi. 9.11.2015 3) Museovirasto. www.suomenmueotonline.fi. 9.11.2015.