ASIANTUNTIJA-ARVIO Kaakkois-Suomi Venäjä -ohjelmaluonnoksen ympäristönäkökohdista (CBC 2014 2020 -ohjelma) Ympäristöselostus

ASIANTUNTIJA-ARVIO Kaakkois-Suomi Venäjä -ohjelmaluonnoksen ympäristönäkökohdista (CBC 2014 2020 -ohjelma) Ympäristöselostus Pietari 2014

Sisällys Johdanto... 3 1. KAAKKOIS-SUOMI VENÄJÄ ENI CBC 2014 2020 ohjelma... 4 1.1 Ohjelma-alueen kuvaus... 4 1.2 Synergia ympäristöpolitiikan, -strategioiden ja -ohjelmien kanssa... 5 1.3 Venäjän ohjelma-alueen kuvaus ja analyysi... 8 1.4 CBC 2014 2020 -ohjelman ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö... 12 1.5 Vaihtoehtoiset mallit... 15 1.6 Epävarmuustekijät ja odottamattomat tekijät... 16 1.7. Ehdotetut toimenpiteet haittavaikutusten estämiseksi... 17 2.Ympäristön tila ja ympäristötrendit... 18 2.1. Ympäristöpolitiikka... 18 2.2 Ympäristön tila... 19 2.3. Luonnonsuojeluviranomaiset Venäjän federaation ohjelma-alueella... 27 2.4. Ohjelma-alueen ympäristöriskit... 29 3.Ympäristöarviointi... 31 3.1 Ohjelman yhteiskunnalliset vaikutukset... 31 3.2 Ohjelman ympäristövaikutukset... 33 3.3 Ohjelman vaikutus kansanterveyteen... 35 3.4 ENI CBC 2014 2020 -ohjelman temaattisten tavoitteiden merkittävät vaikutukset... 36 3.5 Strateginen ympäristövaikutusten arviointi (SEA)... 39 3.6 Ympäristövaikutusten seuranta ja sen tehokkuus... 41 3.7. Ohjelman merkitys ympäristölle... 43 4. Johtopäätökset... 44 5. Liitteet... 47 2

Johdanto KAAKKOIS-SUOMI VENÄJÄ ENI CBC 2014 2020 -ohjelma pyrkii nostamaan ympäristönsuojelun tasoa ja yhdistämään ympäristönäkökohdat kehittämissuunnitelmiin ja -ohjelmiin kestävän kehityksen varmistamiseksi. Ympäristöä koskevan asiantuntija-arvion tavoitteena on tarkastella ohjelmaluonnosta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin (ympäristönsuojelun tason nostaminen ja ympäristönäkökohtien yhdistäminen kehittämissuunnitelmiin ja -ohjelmiin kestävän kehityksen varmistamiseksi) ENI Transboundary Cooperation Guidelines -ohjeluonnoksen artiklan 4 (VIII) ja tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2001/42/EU, hyväksytty Euroopan Unionissa 27.6.2001, mukaisesti. Ympäristöselostuksen laatimisessa on käytetty seuraavia menetelmiä: - ympäristöviranomaisten ja yleisön kanssa järjestettiin kuulemistilaisuuksia; - ohjelmasta annettiin tietoa viranomaisille ja yleisölle; - ohjelmaluonnoksesta keskusteltiin julkisesti, ilmaistuja mielipiteitä ja ehdotuksia analysoitiin. Viimeksi mainittu on otettu huomioon tässä selostuksessa. Ympäristöviranomaisten kanssa käydyissä keskusteluissa ja julkisissa kuulemisissa on todettu seuraavat seikat: - ympäristöselostuksen laajuus; - ympäristöasiat, joihin on löydettävä ratkaisu; - selostuksen yksityiskohtaisuuden taso; - kerättävät tiedot; - raportin laatimisessa käytettävät menetelmät; - raportin edellyttämät neuvottelut. SEA-direktiivin (artikla 5.1 ja liite 1) mukainen ympäristöarviointi käsitti muun muassa seuraavaa: - Venäjän ohjelma-alueen ympäristöviranomaisia koskeva selvitys; - Keskustelu siitä, edellyttääkö Venäjän lainsäädäntö ympäristövaikutusten arviointia. 3

1. KAAKKOIS-SUOMI VENÄJÄ ENI CBC 2014 2020 ohjelma 1.1 Ohjelma-alueen kuvaus Uudella ohjelmakaudella 2014 2020 rajat ylittävä yhteistyö EU:n ulkorajoilla, mukaan lukien Venäjän ja Suomen välinen kumppanuus, toteutetaan Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen (ENI) puitteissa. Suomalaiset ja venäläiset yhteistyökumppanit ovat yhdessä laatineet Kaakkois-Suomi Venäjä CBC 2014 2020 -ohjelman. Ohjelman valmistelu alkoi kesällä 2013, jolloin perustettiin yhteinen ohjelmointikomitea (Joint Programming Committee, JPC). Komiteassa on aluetason edustajia kummastakin osallistujamaasta. Ohjelma-alueet Kaakkois-Suomi Venäjä CBC 2014 2020 -ohjelman ydinalue kaudelle 2014 2020 sisältää Kymenlaakson (FI1C4), Etelä-Karjalan (FI1C5) ja Etelä-Savon (FI1D1) alueet Suomessa ja Leningradin alueen ja Pietarin kaupungin Venäjällä. Suomi ja Venäjä jakavat ohjelma-alueella noin 200 km maarajaa ja 130 km merirajaa. Kaakkois-Suomi Venäjä CBC 2014 2020 -ohjelman ydinalue käsittää 117 538,30 km 2. Tästä 85 900 km 2 on Venäjän puolella ja 32 000 km 2 Suomen puolella. Liitännäisalueita ovat Uusimaa, Päijät-Häme, Pohjois-Savo ja Karjalan tasavalta. Naapurialueiden kokonaispinta-ala on 36 188 km 2 Suomen puolella ja 180 500 km 2 Venäjän puolella. Nämä alueet eivät ole ohjelma-alueen laajennuksia vaan alueita, jotka pystyvät kehittämään toimintaansa ydinalueen kautta ja päinvastoin. Turun kaupunki on mukana tärkeänä talouden ja kulttuurin keskuksena johtuen sen pitkästä suhteesta Pietarin kaupungin kanssa. Koko ohjelma-alueella on noin 7,0 miljoonaa asukasta. Alueiden välillä on suuria eroja mitä asukastiheyteen tulee; Pietarin kaupunki on huomattavasti tiheämmin asuttu kuin muut alueet. Pietarin asukastiheys on 3 390,94/ km2, Leningradin alueen 20,32/ km2, Kymenlaakson 32/ km2, Etelä-Karjalan 18/ km2 ja Etelä-Savon 8,1/ km2. EU:n keskiarvo on 116. Pietari on Euroopan neljänneksi suurin kaupunki Lontoon, Moskovan ja Pariisin jälkeen. Suomen puolella ohjelman ydinalueella on noin 466 000 asukasta. 4

1.2 Synergia ympäristöpolitiikan, -strategioiden ja -ohjelmien kanssa Itämeri-strategia EUSBSR on ensimmäinen kattava aluetta koskeva EU-strategia. Kahdeksalla Itämeren alueen muodostavalla EU-maalla (Ruotsi, Tanska, Viro, Suomi, Saksa, Latvia, Liettua ja Puola) on useita yhteisiä haasteita, jotka on sisällytetty strategian yhdessä hyväksyttyyn toimintasuunnitelmaan. Se sisältää joukon yleistavoitteita meren pelastamiseksi. Strategian avulla voidaan hyödyntää kaikki asiaankuuluva EU-rahoitus ja -menettelyt sekä koordinoida Euroopan unionin, EU-maiden, alueiden, Baltian maiden organisaatioiden, rahoituslaitosten ja kansalaisjärjestöjen toimintaa Itämeren alueen vakaamman kehityksen hyväksi. Strategia on parantanut alueiden ja muiden kumppaneiden välistä yhteistyötä ja edistää venäläisten kumppaneiden osallistumista esimerkiksi ympäristönsuojelun, vesiasioiden ja innovaatioiden alalla. Venäjän federaation luoteisen federaatiopiirin sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen strategia Strategia käsittää kaikki elämän osa-alueet. Luoteis-Venäjän on maantieteellisen sijaintinsa johdosta luonnollista osallistua aktiivisesti Venäjän ja Euroopan unionin välisten taloudellisten yhteyksien varmistamiseen. Koska kyseessä on Venäjän federaation sisäinen väline, strategia vaikuttaa myös Venäjän alueiden osallistumiseen Venäjän ja EU:n välisen rajat ylittävän yhteistyön (CBC) ohjelmiin. Strategian toimintasuunnitelman mukaan päätavoitteita on neljä: - Edellytysten luominen tehokkaalle taloudelliselle kehitykselle - Liikenteen, energian, tiedon, tietoliikenteen ja muun infrastruktuurin asettamien rajoitteiden poistaminen - Yhteiskunnallinen kehitys - Ympäristöongelmien ratkaiseminen Arktinen strategia Suomen uusi arktisen alueen strategia määrittelee joukon tavoitteita Suomen arktiselle politiikalle. Strategiassa käsitellään paikallista väestöä, koulutusta, tutkimusta, taloutta, infrastruktuuria, ympäristöä, vakautta ja kansainvälistä yhteistyötä arktisella alueella. Uuden strategian luomiin näkökulmiin sisältyy neljä hallituksen määrittelemää tukipilaria: arktinen maa, arktinen osaaminen, kestävä kehitys ja ympäristön reunaehdot, ja kansainvälinen yhteistyö. Näistä syntyy kokonaisuutena Suomen rooli arktisella alueella. Suomen tavoitteena on lisätä kasvua ja alueen kilpailukykyä tukevia toimia paikallista ympäristöä kunnioittaen. 5

Pohjoinen ulottuvuus Pohjoinen ulottuvuus on EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteinen toimintalinja. Pohjoisen ulottuvuuden toimintalinja sai alkunsa 1999 ja uudistettiin 2006. Sen tavoitteena on - edistää vuoropuhelua ja konkreettista yhteistyötä - vahvistaa vakautta, hyvinvointia ja tehokkaampaa taloudellista yhteistyötä - edistää Pohjois-Euroopan taloudellista yhtenäisyyttä, kilpailukykyä ja kestävää kehitystä. Pohjoinen ulottuvuus käsittää laajan maantieteellisen alueen Euroopan arktisesta ja subarktisesta alueesta Itämeren etelärantaan, maat Luoteis-Venäjältä idässä Islantiin ja Grönlantiin lännessä. Uudistettu Pohjoisen ulottuvuuden politiikka esiteltiin Helsingin huippukokouksessa marraskuussa 2006. Kokouksessa hyväksyttiin Pohjoisen ulottuvuuden poliittinen julistus ja Pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirja. Uudistettu politiikka käsittää yhteyden Pohjoisen ulottuvuuden ja EU:n ja Venäjän välisten yhteisten alueiden välillä. Käytännön yhteistyö tapahtuu Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksien kautta. Karelia CBC -ohjelma ja Kolarctic CBC -ohjelma Karelia CBC -ohjelma-alue käsittää Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Oulun alueet Suomessa ja Karjalan tasavallan Venäjällä. Kolarctic CBC -ohjelman alueeseen kuuluvat Suomen Lappi, Norrbotten Ruotsissa, Finnmark, Tromssa ja Nordland Norjassa ja Murmanskin ja Arkangelin alueet ja Nenetsien autonominen piirikunta Venäjällä. Kolarctic CBC -ohjelman liitännäisalueita ovat Pohjois-Pohjanmaa Suomessa, Västerbotten Ruotsissa ja Karjalan ja Komin tasavallat Venäjällä. Pietarin kaupunki Venäjällä kuuluu ohjelmaan tärkeänä taloudellisena keskuksena. EU-ohjelma Euroopan naapuruus- ja kumppanuusväline Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) on rahoittanut rajat ylittävää yhteistyötä ohjelman raja-alueilla (ydinalueella) vuodesta 1996 Kaakkois-Suomen INTERREG II A 1996 1999 -ohjelmasta. Kohteena ovat suurhankkeet, tavoitteena ohjelma-alueen yritysten yhteistyön taloudellisen ja kaupallisen houkuttavuuden parantaminen. Vuosina 2000 2004 Kaakkois-Suomi Venäjä INTERREG III A -ohjelma keskittyi kehittämään rajanylityspaikkoja ja liikenneyhteyksiä, ylläpitämään ja parantamaan ympäristön tilaa, tukemaan osaamista ja yhteistyön ja hyvinvoinnin edellytyksiä. 6

Vuoteen 2006 asti Kaakkois-Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö EU:n ulkorajalla perustui INTERREG III A -ohjelmaan, joka toteutettiin vuosina 2005 2006 Kaakkois-Suomi Venäjä naapuruusohjelman nimellä. Vuodesta 1996 alkaen hankkeita rahoitettiin Venäjällä teknisen avun Tacis CBC SPF - ohjelmasta. Vuosina 2005 2007 yhteistyö tapahtui Kaakkois-Suomi Venäjä 2005 2007 -naapuruusohjelman puitteissa. Seuraavina vuosina rajat ylittävää yhteistyötä toteutettiin Kaakkois-Suomi Venäjä ENPI CBC 2007 2013 -ohjelmasta, joka on osa EU:n eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä. Ensimmäinen hakukierros toteutettiin vuoden 2009 lopussa ja viimeinen (kolmas) syksyllä 2011. Kaakkois-Suomi Venäjä ENPI CBC 2007 2013 -ohjelma mahdollisti yhteishankkeiden rahoituksen rajan molemmin puolin yhdestä rahoituslähteestä ja yhden hallintomenettelyn avulla. Ohjelman hallinnointi perustui osallistujamaiden tasa-arvoon ja kumppanuuteen. Kaakkois-Suomi Venäjä ENPI CBC 2007 2013 -ohjelman mukaan päähuomio kiinnitettiin vuosina 2008 2014 rajanylityspaikkojen kehittämiseen, liikenneyhteyksiin, ympäristönsuojeluun ja yhteistyön edellytysten parantamiseen. Ohjelman hankerahoituksen määrä Pietarissa ja Leningradin alueella oli yhteensä 42 865 000 euroa. Ohjelman avulla Venäjän puolella perustettiin 90 uutta yritystä, luotiin 309 uutta työpaikkaa, tehtiin 112 tutkimusta, kehitettiin 644 yhteiskoulutusohjelmaa, koulutettiin 2 626 ihmistä ja aktivoitiin ja koulutettiin 400 vapaaehtoista. Sekä Kaakkois-Suomi Venäjä -naapuruusohjelma 2004 2006 että Kaakkois-Suomi Venäjä ENPI CBC 2007 2013 ovat osaltaan vaikuttaneet osallistuvien liitännäisalueiden kehitykseen ja yhteistyön syventymiseen. Monissa keskusteluissa ja hankkeissa, joissa on ollut mukana sidosryhmiä kummaltakin puolen rajaa, on painotettu sitä, että ohjelma-alueen yhteistyötä voidaan edelleen tehostaa ja optimoida systemaattisen rajat ylittävän yhteistyön avulla. Kun rajat ylittävää yhteistyötä on harjoitettu jo usean vuoden ajan, myös kansallisen tason mukanaolo ja tuki on lisääntynyt. Kaakkois-Suomi Venäjä ENI CBC 2014 2020 -ohjelma (luonnos) on laadittu rajat ylittävän yhteistyön strategia-asiakirjan 2007 2013 - Euroopan naapuruus- ja kumppanuusväline ja komission asetuksen n:o 951/2007 (9.8.2007) mukaisesti. Asiakirjassa määriteltiin säännöt rajat ylittävän yhteistyön ohjelmille, joita rahoitetaan komission asetuksen N:o 1638/2008 mukaisesti. Ohjelmaluonnos on Euroopan naapuruuspolitiikan ja EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden vaatimusten mukainen määriteltyjen strategisten tavoitteiden osalta. 7

1.3 Venäjän ohjelma-alueen kuvaus ja analyysi Venäjän federaation puoleinen ohjelma-alue käsittää Pietarin (1 439 km²) ja Leningradin alueen (83 909 km²). Alue on maantieteellisesti runsaan sateen vyöhyke. Alue saa vuoden aikana sadetta epätasaisesti: suurin osa sateesta (67 %) saadaan lämpimänä vuodenaikana ja 33 % kylmänä vuodenaikana. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 550 650 mm. Sääolosuhteet: vuoden keskilämpötila on noin 5.2 C, heinäkuun keskilämpötila 17.7 C ja tammikuun keskilämpötila - 6.5 C. Aluetta halkoo Neva-joki. Joen kokonaispituus on 74 km, josta 38 km on Pietarin alueella, keskimääräinen virtaus 2480 km 3 /s, leveys 400 600 metriä ja keskisyvyys 8 10 m (suurin syvyys on 24 m). Pietari on rakennettu Nevan ja muiden jokien muodostamalle 44 saarelle. Se on merkittävä Luoteis- Venäjän tieteen, teollisuuden ja liikenteen keskus, josta on 12 rautatie- ja 5 valtatieyhteyttä. Kaupunki on jaettu 19 hallintopiiriin (raion), jotka vuorostaan on jaettu 111 kunnallishallintoalueeseen. Pietaria ympäröivä Leningradin alue rajoittuu Suomenlahteen. Rannikkoa on yhteensä 330 km. Yli 50 % alueesta on metsää, luonnonsuojelualueita ja puistoja. Leningradin alueelta löytyy 26 eri mineraalin esiintymiä. Tunnetuista 139 esiintymästä vain 90:ssä on kaivostoimintaa, esimerkiksi seuraavissa: Kingiseppin fosfaattimalmiesiintymä (225 357 tuhatta tonnia), Leningradin öljyliuske-esiintymä (152 573 tuhatta tonnia), Pikaljovon kalkkikiviesiintymä (300 000 tuhatta tonnia). Useat öljy- ja kaasuputket halkovat aluetta. Itämeren siirtoputkijärjestelmä eli Baltic Pipleline System (BPS) yhdistää Jaroslavin kaupungin Koivistoon (Primorsk) ja öljyputki BPS-2 yhdistää Unetšan kaupungin Brjanskin alueella Ust-Lugaan. Koivistossa ja Ust-Lugassa on öljyn vientiin käytettävät öljyterminaalit. Lisäksi on käytössä petrokemikaalien putket Kstovo - Jaroslav - Kiriši - Koivisto ja Kiriši - Pietari. Näiden putkijärjestelmien kautta kulkee noin 120 miljoonaa tonnia vuosittain. Väestön yleispiirteet Alueen väestö 1.8.2014 oli 6 924 724 henkeä. Pietari 5 160 800 henkeä (vuotuinen kasvu 1 %), Leningradin alue 1 763 924 henkeä (vuotuinen lasku noin 5,5%). Noin 55 57 % väestöstä on työelämässä. Muuttoliike alueelle on lisääntynyt (alueelle muuttaa jopa 100 000 henkeä vuodessa). Alueella asuu yli 80 etnistä ryhmää. Tärkein etninen ryhmä ovat venäläiset. Muita ryhmiä ovat pienet alkuperäiskansat, kuten vepsäläiset, vatjalaiset, inkeroiset, karjalaiset ja inkerinsuomalaiset. Väestön keski-ikä on 41,3 vuotta. 8

Pietari on jaettu 19 hallintopiiriin (raion), jotka vuorostaan on jaettu 111 kunnallishallintoalueeseen. Leningradin alueen väestö on jakautunut epätasaisesti. Suurin väestöntiheys on Pietaria ympäröivällä alueella. Väestöstä kaksi kolmasosaa asuu alueen 31 kaupungissa. Kaupungeista seitsemän on keksikokoisia (yli 50 000 asukasta): Viipuri, Hatsina, Tihvinä, Sosnovyi Bor, Kiriši, Olhava ja Kingisepp. Leningradin alue jakatuu 221 kuntaan. Pietarin työttömyysaste on 1,1 % ja se on toisella sijalla Moskovan jälkeen (0,8 %), kun taas Leningradin alueen työttömyysaste on 4,3 % (Venäjän keskiarvo on 5,5 %). Keskimääräinen kuukausitulo Pietarissa on 36 000 39 000 ruplaa. Leningradin alueella se on 20 % alhaisempi. Palkat vaihtelevat suuresti aloittain. Pietarissa keskimääräinen elinikä on 73,1 vuotta ja Leningradin alueella 69,4 vuotta. Negatiivisia kansanterveyden indikaattoreita ovat työikäisten korkea kuolleisuus (jopa 20 25 % kaikista kuolemista), syöpätautien suuri määrä ja erilaisten vammojen suuri määrä (myös lapsilla) verrattuna muihin alueisiin. Alueen talouskehityksen nykytila Alueen talous on monitahoista. Teollisuuden osuus on noin 30 % alueen bruttokansantuotteesta. Pietari on yksi Venäjän tärkeimmistä talouskeskuksista. Pietarin monipuolinen teollisuus perustuu korkean teknologian tuotteita tieteelliseen käyttöön valmistavista tehtaista, jotka ovat riippuvaisia alueen tutkimusorganisaatioista. Kaupungissa on lähes 10 % Venäjän tieteellisestä potentiaalista; siellä toimii yli 350 tutkimuslaitosta. Pietarin tärkeimpiä teollisuudenaloja ovat energia- ja koneteollisuus, laivanrakennus ja elektroniikka. Ne muodostavat yhdessä elintarvike- ja kulutustavarateollisuuden kanssa sosioekonomisen kehityksen perustan. Pietarissa on yli 750 suurta ja keskisuurta ja yli 20 000 pientä teollisuusyritystä, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä paikallisten tutkimuslaitosten kanssa. Leningradin alue on taloudellisen kehityksen edelläkävijä Luoteis-Venäjällä. Luoteis-Venäjän tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneiden ja autojen valmistus, laivanrakennus, kemian- ja petrokemianteollisuus, alumiini- ja rakennustarviketeollisuus. Teollisuuden kokonaistuotannosta 85 % koostuu valmistuksesta ja tuotteista teknisiin tarkoituksiin. Maatalouden osuus alueen bruttokansantuotteesta on 7 %. Maataloudessa on erikoistuttu maitotaloustuotteisiin, lihaan, siipikarjaan sekä perunan ja vihannesten kasvatukseen. Alueella on 360 suurta ja keskisuurta sekä 6 000 pientä maatilaa. Kuljetuksen ja logistiikan osuus on 15 % alueen bruttokansantuotteesta. Yli 100 yritystä (mukaan lukien kansainvälistä) toimii metsäteollisuudessa ja 22 yritystä puunjalostuksessa. Paperitehtaita on kolme, kartongin- ja paperinvalmistajia yhdeksän ja puukemian tehtaita yksi. Alue on tärkeä liikenteen solmukohta Venäjällä. Sen keskellä sijaitsee Venäjän suurin satamakokonaisuus, joka sisältää Pietarin suursataman ja Koiviston, Ust-Lugan, Vysotskin (Uuraan) ja Viipurin satamat. Käsitellyn rahdin kokonaismäärä vuonna 2012 oli yli 136 miljoonaa tonnia 9

(45-kertainen kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2011), mikä on 24 % kaikkien Venäjän satamien käsittelemästä rahdista. Kulkukelpoisten vesiteiden kokonaispituus on yli 2 000 km. Kotimaan laivaliikennettä hoidetaan Nevaa, Syväriä, Olhavanjokea ja muita jokia pitkin. Myös Volga Itämeri- ja Vienanmeri Itämeri-vesitiet kulkevat alueen kautta. Alueen rautateiden kokonaispituus on yli 2 400 km ja tärkeimmät radat johtavat Moskovaan ja Venäjän ympäröiville alueille sekä EU:n alueelle (Suomi, Viro). Alueella on yli 22 500 km valtateitä, joista viisi on federaation teitä (Venäjä, Skandinavia, Kuola, Pihkova ja Narva) ja 11 on alueellisia pääteitä. Alueella on kehittynyt putkikuljetusjärjestelmä. Kaasuputkien kokonaispituus on yli 2,2 km; pääöljyputkien 600 km. Putkistot ovat yhteydessä satamajärjestelmään. Alueen talouden kehitystä kuvaavia indikaattoreita arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon, että ne pysyivät vakaina vuoteen 2013 asti. Viime aikoina talouskehitys on hidastunut. Vuonna 2012 talouden kehitysindeksi (indeksi, jolla tarkkaillaan teollisuustuotannon muutoksia) Pietarissa nousi 104,1 prosenttiin ja Leningradin alueella 105,7 prosenttiin. Vuoden 2013 kriisin seurauksena indeksi putosi 98,8 prosenttiin Pietarissa ja 93,2 prosenttiin Leningradin alueella. Ammatillisella koulutuksella ja korkea-asteen koulutuksella on tärkeä rooli aluekehityksessä. Koulutus on eräs tärkeimmistä tekijöistä kaupungin talouden kannalta (80 000 työntekijää ja vuotuinen rahoitus 50 miljardia ruplaa). Koulutusta annetaan 450 000 opiskelijalle. Tällä hetkellä ammatti- ja korkea-asteen koulutusrakenne ei täysin vastaa kaupungin talouden tarpeita. Vaikka kaupunki tarvitsee päteviä insinöörejä ja teknikkoja, koulutusjärjestelmästä valmistuu runsaasti humanisteja. Asiantuntija-arvion mukaan Pietari tulee lähitulevaisuudessa tarvitsemaan 75 90 000 asiantuntijaa lisää, joista useimmilta edellytetään ammatillista perustutkintoa tai ammattikorkeakoulututkintoa. Alueen talouden kestävän ja tehokkaan kehityksen varmistamiseksi pitkän aikavälin talouspolitiikan tulisi keskittyä seuraaviin alueisiin: - Tietopohjaisen talouden ja korkean teknologian kehittäminen. - Kilpailukykyisen ympäristön luominen kaikilla talouden aloilla, liiketoimintailmaston parantaminen. - Tutkimus- ja kehitystyön tukeminen innovaatiotoimintaa edistämällä. - Alueen houkuttelevuuden lisääminen sijoittajien silmissä ja edullisten olosuhteiden luominen sijoituksille. - Ammatillisen koulutuksen tehon parantaminen työmarkkinoiden keskipitkän ja pitkän aikavälin tarpeiden perusteella, tavoitteena tietopohjaisen talouden kehitys. - Nykyaikaisen taloudenhoitomallin kehittäminen ja toteuttaminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti; taloushallinnon parantaminen Pietarissa ja Leningradin alueella. - Valtion omistamien kiinteistöjen ja maa-alueiden hoidon tehostaminen. - Pietarin ja Leningradin alueen ja muiden Venäjän alueiden sekä Suomen raja-alueiden välisen yhteistyön kehittäminen taloudellisen aktiivisuuden lisäämiseksi ja kestävän kehityksen varmistamiseksi. 10

Näin voidaan edistää talouden korkean teknologian tutkimuskeskeisen sektorin kasvua pitkällä aikavälillä. Tämä myös tekee Pietarin teollisuus- ja taloussektorista kestävämmän mitä tulee globaalien raaka-ainemarkkinoiden vaihteluihin ja edistää korkean teknologian tuotteiden valmistusta sekä tutkimusta ja kehitystä. 11

1.4 CBC 2014 2020 -ohjelman ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö SEA-direktiivin yhteydessä pääasiassa käytetyt: - Direktiivi 2001/42/EY ympäristövaikutusten arvioinnin säännöt ja menettelyt; - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28. päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta; - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6. päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin. Venäjän federaatio allekirjoitti valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan sopimuksen (Espoon sopimus) vuonna 1991, mutta ei ole ratifioinut sitä. Espoon sopimukseen liittyvä strategisesta ympäristöarvioinnista 2003 tehty pöytäkirja astui voimaan vuonna 2010, mutta Venäjä ei ole vielä liittynyt mukaan. Vuonna 2011 allekirjoitettiin Venäjän federaation presidentin määräysluettelo, jonka mukaan Espoon sopimus ja SEA-pöytäkirja tulee ratifioida. Venäjän federaation ympäristökehitystä koskevissa valtion politiikan periaatteissa vuoteen 2030 asti on ilmaistu tarve laatia säädösperusta SEA:n käyttöönottoa ja soveltamista varten. Venäjän federaation hallituksen 18.12.2012 antamassa määräyksessä nro 2423-p hyväksyttiin toimintasuunnitelma näiden valtion politiikan periaatteiden toteuttamiseksi. Toimintasuunnitelman mukaan Venäjän tulee laatia vuonna 2013 lakiluonnos Espoon sopimuksen ja SEA-pöytäkirjan ratifioimiseksi. Tällä hetkellä Venäjän federaation kansallisessa lainsäädännössä käytetään käsitettä EIA (Environmental impact assessment, ympäristövaikutusten arviointi). Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tunnistaa, analysoida ja ottaa huomioon suunniteltujen taloudellisten ja muiden toimien suorat, epäsuorat ja muut ympäristövaikutukset, sekä ottaa huomioon yleinen mielipide ja kehittää toimenpiteitä haittavaikutusten vähentämiseksi ja estämiseksi (artikla 1 nro 7-FZ Ympäristönsuojelusta ). Ympäristövaikutusten arviointi on hyväksytty valtion ympäristön-suojelukomitean määräyksellä (Goscomekologia 16/05/2000 nro 372). SEA on kattavuudeltaan selvästi laajempi kuin EIA, jota ei sovelleta laajasti toiminnassa, suunnitelmissa, ohjelmissa jne. Venäjän ympäristölainsäädäntöä muutetaan ja parannetaan jatkuvasti. Tällä hetkellä ympäristölainsäädäntö käsittää Venäjän federaation 21.7.2014 annetun lain N219-FZ, joka koskee muutoksia ympäristönsuojelulakiin, sekä joitakin Venäjän federaation asetuksia, jotka sisältävät merkittäviä muutoksia ympäristönsuojelulainsäädäntöön. 12

Laki luokittelee ympäristölle haitalliset kohteet seuraavasti: - kohteet, joilla on merkittävä haitallinen vaikutus ympäristöön, ja niihin liittyvät sovellutusalat (parhaat käytettävissä olevat teknologiat): luokka I; - kohteet, joilla on kohtalainen haitallinen vaikutus ympäristöön luokka II; - kohteet, joilla on jossain määrin haitallinen vaikutus ympäristöön luokka III; - kohteet, joilla on vähäinen haitallinen vaikutus ympäristöön luokka IV. Parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden käyttö tähtää ympäristöhaittojen kattavaan estämiseen ja/tai vähentämiseen. Luokkaan I kuuluvaa taloudellista ja/tai muuta toimintaa harjoittavien juridisten henkilöiden ja yksityisyrittäjien on hankittava yhdistetty ympäristölupa. Yhdistetty ympäristölupa on asiakirja, jonka myöntää valtuutettu valtion toimeenpaneva elin. Se on pakollinen toimijoille, jotka harjoittavat laitoksessa taloudellista ja/tai muuta toimintaa, jolla on haitallinen vaikutus ympäristöön, ja siinä määritellään pakolliset ympäristönsuojeluvaatimukset. Pyrkimyksenä on laatia normit ympäristövaikutuksille olemassa olevien standardien pohjalta ja mahdollistaa siirtyminen järjestelmään, jossa kohteet, joiden vaikutus on pieni tai kohtalainen, antavat tietoa ympäristöasioista ilmoitusten muodossa. Tarkoituksena on luoda mekanismit parhaiden käytettävissä olevien teknologioiden edistämiseksi. Ympäristölle haitallisista kohteista ja niihin soveltuvista parhaista käytettävissä olevista tekniikoista laaditaan luettelo. Laki mahdollistaa valtion tuen parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden ja muiden ympäristöhaittojen vähentämistoimien toteuttamiselle. Tällaisia toimia ovat - veroedut Venäjän federaation veroja ja maksuja koskevan lainsäädännön mukaisesti; - etujen tarjoaminen mitä tulee maksuihin ympäristölle haitallisesta toiminnasta federaation lain mukaan ja Venäjän federaation asetusten nojalla. - varojen myöntäminen Venäjän federaation budjeteista Venäjän federaation budjettilainsäädännön mukaisesti. Valtion tukea myönnetään yhdessä seuraavien toimenpiteiden toteuttamisen kanssa: - parhaiden käytettävissä olevien teknologioiden toteuttaminen; - suunnittelu, rakentaminen, korjaaminen: kierrätys- ja ojitusjärjestelmät, keskitetyt jätevesijärjestelmät, viemäriverkot, paikalliset rakenteet (taloudellinen ja/tai muu toiminta) ja jätteenkäsittelylaitteet, mukaan lukien ojitus, veden keräys, nestemäisen jätteen ja lietteen keräys; ympäristöön päässeiden haitallisten aineiden keräämiseen ja kierrätykseen tarkoitetut rakenteet ja laitokset, kaasujen lämpökäsittely ja puhdistaminen ennen niiden päästämistä ilmakehään, öljyntuotannon yhteydessä syntyvän kaasun hyötykäyttö; - polttoaineen palamista parantavien laitteiden asennus; jätteen käytössä, kuljetuksessa, hävittämisessä ja kulutuksessa tarvittavat laitteet; automaatiojärjestelmät, jäteveden koostumusta, määrää ja painoa valvovat laboratoriot; automaatiojärjestelmät ja laboratoriot (kinteät ja liikkuvat) haitallisten aineiden koostumuksen ja päästöjen valvomiseksi; automaatiojärjestelmät ja laboratoriot (kiinteät ja liikkuvat) ympäristön tilan valvomiseksi. 13

Myös ympäristönsuojelulain nro 7-FZ hyväksymis- ja muutosprosessi laissa käsitellään strategisten ympäristövaikutusten arvioinnin tarvetta (menetelmät, joiden avulla mahdolliset vaikutukset ympäristöön ja kansanterveyteen sekä mahdolliset muut seuraukset ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta tunnistetaan, analysoidaan ja otetaan huomioon), strategiset suunnitteluasiakirjat kansalaisten ja juridisten henkilöiden osallistamiseksi ja näiden kommenttien ja ehdotusten huomioon ottaminen. 14

1.5 Vaihtoehtoiset mallit Malli 1: Ohjelmaa ei vahvisteta, eikä sitä siten toteuteta. Tämä johtaa siihen, että menetetään mahdollisuus jatkaa ympäristönsuojelussa menestyksekästä Venäjä-Suomi-yhteistyötä, edistää nykyaikaisia teknologioita ja palveluja sekä tukea ympäristöyrittäjyyttä ja ympäristöhankkeita (kehittämissuunnitelmia) Venäjän ohjelma-alueella. Tämä voisi myös haitata vuosien mittaan kehittyneitä liike-elämän ja kulttuuriyhteyksiä. Myös rajat ylittävät yhteydet kaukana sijaitsevien kohteiden kanssa katkeaisivat. On myös otettava huomioon se, että taloudellisten kriisien aikana ympäristöasioissa tapahtuu tavallisesti aktiivisuuden vähenemistä, mikä on nyt havaittavissa molemmin puolin rajaa. Malli 2: Ohjelma hyväksytään ja toteutetaan, mutta rahoitus kohdistuu vain yhteen osa-alueeseen (esimerkiksi toimintalinjaan 3). Jos rahoitusta saadaan ympäristöhankkeisiin, seurauksena on korkeampi toiminnan taso. Rahoituksen vähentäminen johtaisi puolestaan ympäristöhankkeiden vähenemiseen. Malli 3: Ohjelma hyväksytään, mutta rahoitusta saadaan vain Suomesta ja EU:sta. Venäläisen rahoituksen puuttuminen vähentäisi ohjelman tehoa merkittävästi. Venäläiset kumppanit eivät ole yhdenvertaisia suomalaisten kumppanien kanssa. Rahoitusta saataisiin pääasiassa asiantuntijamaksuihin, ja venäläisten yritysten ja organisaatioiden kiinnostus ohjelmaan ja sen tapahtumiin osallistumiseen sekä sen konkreettisia tuloksia kohtaan on vähäistä. 15

1.6 Epävarmuustekijät ja odottamattomat tekijät Force majeure -tilanteissa, esimerkiksi luonnonmullistuksissa tai mikäli käyttöön otetaan rajoittavaa lainsäädäntöä, rajat ylittävä yhteistyö voi vaikeutua tai loppua. On tärkeää seurata meneillään olevaa Venäjän ympäristölainsäädännön muutosprosessia. Muutosprosessin johdosta on tärkeää mahdollistaa vastaavat muutokset ohjelma-asiakirjoihin prosessin edistyessä, sekä hankkeisiin liittyvä päätöksenteko. 16

1.7. Ehdotetut toimenpiteet haittavaikutusten estämiseksi Ohjelman valmistelun aikana on tarpeen valmistautua ympäristöhaittojen torjuntaan. Jos ohjelmassa päätetään toteuttaa suuria infrastruktuurihankkeita, kuten teiden ja rautateiden rakentaminen suojelualueiden läheisyyteen, satamien rakentaminen, turismi-infrastruktuurin suunnittelu ja niin edelleen, on varmistettava, että noudatetaan Venäjän ympäristölainsäädäntöä, mukaan lukien: - ehdotettujen toimenpiteiden ympäristövaikutusten arviointi, - hankeasiakirjojen arviointi valtiollisten ympäristöarviointimenettelyjen ja hankeasiakirjojen arviointimenettelyjen mukaisesti. Kaikissa ohjelman suurissa hankkeissa on huolehdittava tietyistä ympäristöä koskevista varotoimista, jotta ihmisen vaikutus ympäristöön pysyy mahdollisimman vähäisenä. Ympäristövaikutuksia on seurattava myös jokaisen hankkeen osalta. Mikäli hankkeen todetaan olevan ympäristölle haitallinen, on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi (esim. ympäristöhaittojen korvaaminen tai torjuntatoimien kehittäminen). 17

2. Ympäristön tila ja ympäristötrendit 2.1. Ympäristöpolitiikka Venäjän valtion ympäristöpolitiikka perustuu seuraaviin periaatteisiin: - kestävä kehitys, jossa huomioidaan yhtä lailla taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät seikat ja ymmärretään ympäristölle haitallisen toiminnan kestämättömyys; - biosfäärin elämää ylläpitävien toimintojen asettaminen etusijalle verrattuna luonnonvarojen suoraan käyttöön; - luonnonvarojen käytöstä saatavan hyödyn ja luonnonvarojen käyttöoikeuksien oikeudenmukainen jako; - taloudellisen toiminnan kielteisten ympäristövaikutusten estäminen, pitkän aikavälin ympäristövaikutusten ennakointi; - ekosysteemeille vahingollisesta liiketoiminnasta ja muista hankkeista kieltäytyminen; - täyden korvauksen maksaminen luonnonvarojen käytöstä, ja ympäristölainsäädännön rikkomisesta aiheutuvien haittojen korvaaminen väestölle ja ympäristölle; - ympäristöä koskevan tiedon vapaa saatavuus; - kansalaisyhteiskunnan, paikallisten viranomaisten ja liike-elämän osallistuminen ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvien päätösten valmisteluun, käsittelyyn ja toteutukseen. 18

2.2 Ympäristön tila Maantieteellisen sijainnin ja ilmaston lisäksi Pietarin ja Leningradin alueen ympäristön tilan määrittelyssä otetaan huomioon esimerkiksi ilman ja veden saastuneisuus, maankäyttö, teollisuus- ja kotitalousjätteen käsittely, viheralueiden tila ja suojelualueiden kehittäminen. Saastumisen laatuun ja seurauksiin vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi onko kyseessä ilmakehä, pinta- tai pohjavesi, maaperä jne. Ilman laatu Kaupungin ilmansaasteiden määrään vaikuttavat haitallisten aineiden (saasteiden) päästöt ilmaan kiinteistä (tehtaat, maatilat) ja liikkuvista (liikenne) lähteistä. Pietarin ilmanlaatua mitataan automaattisen ilmanlaadun valvontajärjestelmän (22 automaattista kiinteää ja 2 liikkuvaa mittausasemaa) ja 9 kiinteän aseman avulla. Tietoja verrataan Venäjän ja Euroopan unionin ilmanlaadun indikaattoreihin. Leningradin alueella ilmanlaatua mitataan säännöllisesti vain kiinteiden asemien avulla Viipurissa, Olhavassa, Volossovassa, Kingiseppissä, Kirišissä, Lugassa, Svetogorskissa ja Tihvinässä. Ilmaa saastuttavat tehtaiden päästöt (noin 700 pistekuormituslähdettä), joiden osuus kaikista päästöistä on 14 15 %, ja liikenteen päästöt, joiden osuus on 80 %. Vesiliikenteen (pääasiassa Pietarin merisatamaan menevät laivat) osuus on 4 %. Typen oksidien (NOx) ja rikkidioksidin SO2 päästöt merikuljetuksista ovat merkittävä päästölähde, ja niiden osuus on 15 % kaikista typen oksidien ja 12,5 % kaikista rikkidioksidin päästöistä Pietarissa. Kaupungin ilmaan pääsee vuosittain 540 000 tonnia saasteita (tiedot vuodelta 2013), johon määrään sisältyy 466 eri ainetta. Kaksi merkittävintä haitallista ainetta ovat typen oksidit NOx (66 837 tonnia) ja hiilimonoksidi CO (369 850 tonnia). Myös bentsopyreenin, ammoniakin, formaldehydin ja suspendoituneen aineen päästöt ovat merkittäviä. Samaan aikaan rikkipitoisten aineiden (rikkidioksidi, rikkivety) päästöt laskevat tasaisesti ajoneuvojen parempilaatuisen polttoaineen ansiosta. Leningradin alueen kaupungeista kerättyjen ilmanlaatua koskevien tietojen perusteella saasteiden määrä ylittää sallitun tason kolmessa kaupungissa: Viipurissa, Kingiseppissä ja Lugassa. Saastetaso on melko matala Olhavassa, Volossovassa, Kirišissä, Svetogorskissa ja Tihvinässä. On kuitenkin tärkeää huomata, että vuonna 2012 suoritetuissa mittauksissa bentsopyreenin pitoisuus Viipurissa, Kingiseppissä, Kirišissä ja Lugassa ylitti Maailman terveysjärjestön (WHO) tälle vaaralliselle aineelle määrittelemän rajan 1,6 1,9-kertaisesti. 19

Vesiekosysteemin tila Venäjän ohjelma-alueen vesiekosysteemi käsittää Äänisen, Syvärinjoen, Laatokan, Neva-joen ja Suomenlahden itäisen osan. Tämä vesistöalue sijaitsee taloudellisesti kehittyneellä alueella, mikä on syynä sen saastuneisuuteen. Pintavedet muodostuvat 340 000 km 2 kokoisella valuma-alueella, josta osa sijaitsee Venäjän ulkopuolella (22 % Nevaan valuvasta vedestä on peräisin Suomesta). Suurimmat ja vilkkaimmat joet ovat Neva, Narva, Luga, Säsjoki, Olhavanjoki, Syvärinjoki ja Vuoksi. Laatokka on tällä hetkellä kohtalaisen saastunut, mutta sen tila on paranemassa. Järven rehevöityminen oli uhkana 1990-luvulla, mutta vaaraa ei enää ole. Pietari sijaitsee Nevan suistoalueella, ja Leningradin alueelta ja Karjalasta Nevaan valuva saastunut vesi kulkee sen alueen läpi. Neva saa vettä (sekä käsiteltyä että käsittelemätöntä) 35 suuresta tehtaasta ja 14 taajamasta (15 muuta kohdetta päästää jätevetensä Nevan sivujokiin). Pietarin alueella on 652 vesistöä ja 396 virtaa ja jokea. Vesi peittää 2,4 % kaupungin alueesta. Vesiväylät virtaavat voimakkaasti teollistuneiden alueiden läpi, joilla on runsas kuljetusliikenne, ja sen seurauksena suuret päästöt. Muita merkittäviä kaupungin jokien saastumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat auto- ja rautatiesillat, vesiliikenne, pintavaluma, teiltä auratun lumen tyhjennys jokiin. Nevan vedenlaatua heikentää runsas raskasmetallien, orgaanisten aineiden, hiilivedyn ja lietteen määrä. Suurten jokien ja niiden sivujokien veden laatu on vaihdellut viime vuosina runsaasti vähäisestä saasteiden määrästä voimakkaasti saastuneeseen. Tällä hetkellä vain 20 % Pietarin vesistöistä voidaan luokitella puhtaiksi. Vuonna 2013 on ollut kaksi vakavaa jokien saastumistapausta, joiden seurauksena on ollut kalakuolemia ja muita haittoja. Suomenlahden itäosan pahimmat ongelmat ovat rehevöityminen ja kemialliset saasteet. Viime vuosina nitraattien ja fosfaattien pitoisuudet ovat laskeneet johtuen kansainvälisenä hankkeena toteutetusta kokoojaviemärin rakentamisesta pohjoiseen Pietariin. Neva-joen (ja sen sivujokien), Nevanlahden ja Kaprionlahden pohjasedimentti sisältää runsaita saastepitoisuuksia. Suuri määrä sedimenttiä (noin 4 miljoonaa m 3 ) luokitellaan kriittisesti saastuneeksi tai erittäin saastuneeksi. 20

Suuressa osassa Suomenlahden itäosaa veden myrkyllisyys ja sedimentin saastuneisuus ovat hyväksytyllä tasolla. Vesihuolto ja veden käsittely Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen kaupunkien vesihuollosta ja veden käsittelystä huolehtivat asiaan erikoistuneet organisaatiot, nimeltään vodokanal. Tärkeimpien kaupunkien ulkopuolella vesi- ja viemärijärjestelmät ovat vanhanaikaisia tai niitä ei ole, ja laittomat painevesikaivot ovat laajassa käytössä. Valtion laitos Pietarin Vodokanal toimittaa vettä 5 miljoonalle hengelle ja kymmenille tuhansille organisaatioille ja myös kerää kaupungin jäteveden. Vodokanalilla on 9 vesilaitosta, 15 jätevedenkäsittelylaitosta, kolme lietteenpolttolaitosta ja kaksi natriumhypokloriittia tuottavaa tehdasta sekä yli 15 000 km vesi- ja viemäriputkia. Pietari käsittelee 98,4 % Vodokanalin keräämästä jätevedestä. Se noudattaa Helsingin komission Itämeren suojelua koskevia suosituksia: jäteveden fosfaattipitoisuus ei saa ylittää 0,5 mg/l. Vodokanal käyttää biologista seurantaa Nevan vedenlaadun (rapujen avulla), jäteveden laadun (rapujen avulla) ja lietteenpolttolaitokselta vapautuvien palokaasujen pitoisuuksien (etanoiden avulla) arviointiin. Vaikka alueen vedenkulutus on laskussa, henkeä kohti toimitetun ja käytetyn veden määrä ylittää huomattavasti (1,5-2 kertaa) Suomen keskiarvon. Myös vuotoja on putkistossa erittäin paljon, 20 30 % kaikesta pumpatusta vedestä. Maaperän laatu Maa on Pietarissa hyvin saastunutta, maaperässä on erityisesti raskasmetalleja (lyijyä, sinkkiä, kadmiumia), orgaanisia myrkkyjä ja petrokemikaaleja (yli 50 % alueesta). Noin 7 8 % alueesta on erittäin saastunutta ja vaatii ennallistamista (vanhat teollisuusalueet, vanhat kaatopaikat, valtateiden ympäristö). Lähes kaikki maa kaupungin keskustassa on bentsopyreenin voimakkaasti saastuttamaa. Joillakin asuinalueilla maassa on dioksiineja. Maan saastuminen Pietarin alueella ei ole tasaista. Maa on vähiten saastunutta kauimpana keskustasta sekä kaupungin pohjois- ja lounaisosissa. Näillä alueilla maan saastuneisuus on kohtalaisella tasolla. Kaupungin luoteis- ja koillisosissa maan keskimääräinen saastuneisuus on samalla tasolla. Teollisen toiminnan tason lisäksi vaihtelun syynä on todennäköisesti se, että alueella tuulee useimmiten lännestä ja luoteesta. 21

Myös Leningradin alueen taajaan asutuilla alueilla tai teollisuusalueilla on runsaasti raskasmetalleja ja benzopyreeniä maaperässä. Pitoisuudet ovat suurimpia asuinalueilla. Kaatopaikkojen lähellä maa luokitellaan voimakkaasti saastuneeksi. Leningradin alueesta 8 300 km 2 (noin 10 % alueesta) luokitellaan sellaiseksi, jossa maaperä ei ole saastunutta tai on vain vähän saastunutta (metallien pitoisuus ei ylitä luonnollista tasoa enempää kuin 1,25 2,0-kertaisesti). Luku on pysynyt samana viime vuosina. Biologiset vyöhykkeet (metsät tai virkistysalueet) eivät yleensä ole saastuneita. Viime vuosina maaperän laadun arvioimiseksi sellaisilla alueilla, joilla on ihmisen aiheuttaman saastumisen riski, on tutkittu seuraavat teollisuuskeskukset: Pikaljovo, Seuloskoi, Tihvinä, Boksitogorsk, Sosnovyi Bor ja Kiriši. Tutkimus sisälsi myös Leningradin alueella sijaitsevat osuudet valtateistä Skandinavia ja Venäjä. Maaperän laadun mittaukset federaation valtatiellä Venäjä (Leningradin alueella, Suosaaren taajamasta alueen rajalle) ja 100 km osuudella Skandinavia-valtatiestä osoittivat, että maaperän saastumistaso on enimmäkseen hyväksyttävä. Viheralueiden tila Julkiset ja kaupungin viheralueet kattavat yhteensä noin 8 000 ha (18 % alueesta). Puistoja on 76, puutarhoja 130 ja muita viheralueita 113. Lähes 50 % kaupungin puista on tuhohyönteisten ja tautien heikentämiä. Pietarissa on myös hoidettuja kaupunkimetsiä ja metsäisiä puistoja. Ne mukaan luettuna viheralueet kattavat yli 30 % kaupungin alueesta. Yli 55 % Leningradin alueesta on metsää, jonka tila on kohtalaisen hyvä eikä syytä huoleen ole. Teollistuneiden alueiden viheralueiden tila on huonompi. Melusaaste Melusaaste on merkittävä ympäristöongelma kaupungeissa, erityisesti Pietarissa. Kaupungin melutaso on noussut huomattavasti viime vuosina ja ylittää usein hyväksytyt normit 30 % väestöstä asuu alueilla, joissa melutaso on korkea. Maitse kulkeva ja maanalainen liikenne sekä vesi- ja ilmaliikenne ovat tärkeimmät melusaasteen aiheuttajat. 22

Teollinen jäte ja kotitalousjäte Kiinteä kotitalousjäte Kiinteän kotitalousjätteen määrä: - Pietarissa: yli 10 miljoonaa m 3 (8 miljoonaa m 3 kotitalouksilta ja 2 miljoonaa m 3 organisaatioilta). - Leningradin alueella: yli 3 miljoonaa m3 (kesäisin määrä nousee 50 % maaseudun asukasmäärän kasvaessa). Kotitalousjätteen määrä kasvaa vähintään 3 % vuodessa. Kiinteän kotitalousjätteen lajittelua alueella ei juuri ole, ja siksi kierrätettävää jätettä ja biojätettä ei erotella. Lisäksi kotitalousjätteen seassa on vaarallisia aineita, esimerkiksi lamppuja ja muita elohopeaa sisältäviä esineitä, raskasmetalleja sisältäviä virtalähteitä, maaleja, lääkkeitä ja vanhentuneita kotitalouskemikaaleja. Yhdessä ne muodostavat 5 6 % jätteen kokonaismäärästä. Käytössä olevan erillisen keräysjärjestelmän avulla pystytään keräämään vain murto-osa ongelmajätteestä (enintään 70 tonnia). Alueella toimii joukko yrityksiä, jotka keräävät kierrätettävää materiaalia, esimerkiksi paperia, muovia ja polymeereja, lasia, autonosia, vanhoja kodinkoneita ja elohopeaa sisältävää materiaalia. Kierrätysmateriaalien markkinat ovat kuitenkin alikehittyneet. Pietarissa käsitellään vain 10 % ja Leningradin alueella 5 % kiinteästä kotitalousjätteestä. Leningradin alueella käytännöllisesti katsoen kaikki kotitalousjäte menee kaatopaikoille. Useimmat kaatopaikoista eivät täytä terveys- ja ympäristönsuojeluvaatimuksia. Kaatopaikkojen täyttöaste eri puolilla Leningradin aluetta on keskimäärin vähintään 40 %. Suurin osa Pietarista jätettä vastaanottavista kaatopaikoista on jo käytännössä täynnä. Myrkyllinen teollisuusjäte Pietarissa syntyy vuosittain noin 40 000 tonnia myrkyllistä teollisuusjätettä. Alueen ongelmajätteen pääasiallinen sijoituspaikka on Krasny Bor, Leningradin alueella sijaitseva yritys. Yli 80 % kaatopaikan alueesta on käytetty ja koostuu jätteellä täytetyistä kuopista, jotka on peitetty maakerroksella ilman minkäänlaisia ennallistamistoimia. Osaa nestemäisestä ongelmajätteestä säilytetään avonaisissa kuopissa. Alueen kunnostamista suunnitellaan parhaillaan. Viemäriliete Lähes kaikki Pietarin jätevedenkäsittelylaitoksilta ja ilmastuslaitoksilta kerättävä liete poltetaan erityisessä laitoksessa. Leningradin alueella liete kerätään kuivausalustoille. 23

Lääketieteellinen jäte Suurin osa lääketieteellisestä jätteestä desinfioidaan kemiallisesti ja toimitetaan kaatopaikalle yhdessä kiinteän kotitalousjätteen kanssa. Pietarissa syntyy vuosittain noin 6 000 tonnia lääketieteellistä jätettä, josta lähes 15 % poltetaan. Rakennusjäte Rakennustyömailla syntyy suuri määrä jätettä (purkutyöt, rakennusten ja infrastruktuurin saneeraus ja uudisrakentaminen, tiet ja rautatiet sekä maanrakennustyöt). Pietarissa tällaista jätettä syntyy 14,5 miljoonaa m 3. Osa vaarattomasta rakennusjätteestä kierrätetään ja siitä valmistetaan uusia materiaaleja (enintään 20 30 %). Loput jätteestä ja maasta toimitetaan kaatopaikoille, käytetään maanmuokkaukseen tai viedään laittomille kaatopaikoille. Laittomat kaatopaikat Laittomat kaatopaikat ovat vakava ympäristöongelma alueella. Ne ovat epävirallisia kaatopaikkoja, joilla ei ole asianmukaista laitteistoa. Pietarissa ne sisältävät pääasiassa rakennusjätettä, kun taas Leningradin alueella kiinteää kotitalousjätettä. Laittomien kaatopaikkojen määrä ei ole vähentynyt huolimatta huomattavasti korotetuista sakoista ja toimenpiteistä niiden eliminoimiseksi. Tähän mennessä Pietarissa on löydetty yli 40 laitonta kaatopaikkaa, joiden yhteinen pinta-ala on 500 000 m 2 ja tilavuus 100 000 m 3, ja Leningradin alueella muutama tuhat. Kotitalousjätteen hävittäminen on merkittävä ongelma erityisesti kesäisin niillä alueilla, joilla on paljon Pietarin asukkaiden puutarhapalstoja (Viipurin, Seuloskoin, Lugan, Hatsinan ja Kirovin alueilla). Kaatopaikat ja jätteenkeräyskuljetukset eivät pysty keräämään jätettä riittävän usein, mikä johtaa laittomien kaatopaikkojen syntymiseen. Kaatopaikat Laillisia kaatopaikkoja on tällä hetkellä 14: - Yhdyskuntajätteen ja teollisuusjätteen kaatopaikka.pietarilaisen valtion yrityksen sivuhaara "Plant MPBO-II» 188689, Leningradin alue, Vsevolozhskin piiri, d. Yannino - Kiinteän yhdyskuntajätteen käsittely-yritys "Lel-ECO" 187110, Leningradin alue, Kirišin piiri, Kirishi Boulevard Youth, 2 - Kiinteä yhdyskuntajäte. OJSC "Clean City", 187550, Leningradin alue, Tihvinä, st. Pobedy. 1a. Kiinteä yhdyskuntajäte. JSC "UK Leningradin alueen jätehuolto." Pos.Tractorne, Käkisalmen piiri, Leningradin alue. - Kiinteä yhdyskuntajäte. JSC "UK Leningradin alueen jätehuolto." Slantsy, Slantsyn piiri, Leningradin alue - Kiinteä yhdyskuntajäte. JSC "UK Leningradin alueen jätehuolto." Der. Toukokuun ensimmäinen, Kingiseppin (Jaaman) piiri, Leningradin alue. - Yhdyskuntajätteen ja haudatun teollisuusjätteen kaatopaikka. Ltd. "Novy svet ECO". 188361, Leningradin alue, Hatsinan piiri, Novy svet uch. 2. 24

- Yhdyskuntajätteen ja teollisuusjätteen kaatopaikka JSC "Promotkhody." 198323, Pietari, Volkhonskoye,109. - Yhdyskuntajätteen ja teollisuusjätteen kaatopaikka. LLC "Spetsavtotrans" 187000, Tosno, ul.boyarova, 16-A (der. Kungolovo). Kaatopaikka. LLC "PROFSPETSTRANS" 188410, Leningradin alue, Volossova, ul.. Stroiteley 25. - Kaatopaikka. LLC "Kaatopaikka" 188669, Leningradin alue, Seuloskoin piiri, d. Lepsari. - Kaatopaikka. LLC "Blagousteistvo, 187660, Leningradin alue, Pikalevo, Leningradin valtatie, 78. - Kaatopaikka. JSC "UK Leningradin alueen jätehuolto", 188800, Leningradin alue, Viipuri, st. Komsomolskaya 1a (der. Kuti Kiselninskogo kylätaajama Olhavan piiri). Kaatopaikka. LLC "AUTO-Berkut", 188,268, Len., Luga, pos. Mshinskaya,St. Komsomolskaya 3. Joillakin tehtailla on omat kaatopaikat: Kinef Ltd, Roskar Chicken Factory JSC, Syas Paper Mill p.l.c. (omistaa lietealtaita), Pietarin kartonkitehdas p.l.c., Phosphorit Industrial Group Ltd., Dubrovskayan lämpö- ja voimalaitoksen (TEZ-8) tuhkakasa, omistaja TGK-1 p.l.c. SUE Pietarin Vodokanal ylläpitää kahta kaatopaikkaa lietteen hävittämiseen, Severny (Novosyolkin taajaman lähellä) ja Volkhonka-2 (Sadovodstva, Lomonosovin piiri). Suojelualueet Pietarilla ja Leningradin alueella on suojelualueiden verkosto. Näillä alueilla on ekosysteemejä tai kohteita, joilla on erityistä ekologista, tieteellistä, kulttuurista tai esteettistä arvoa tai virkistyksellistä tai terveydellistä hyötyä. Näiden suojelualueiden laillinen asema estää niiden hyötykäytön kokonaan tai osittain. Pietarin alueella on 14 alueellista suojelualuetta, jotka on luokiteltu luonnonsuojelualueeksi tai luonnonmuistomerkiksi. Niiden kokonaisala on 6 004,4 ha, tai 4,2 % Pietarin kokonaisalasta. Suurin osa suojelualueista sijaitsee Suomenlahden rannikolla ja muiden vesistöjen ympärillä, ja niillä on suuri virkistyksellinen arvo, tai arvoa arvokkaiden eläin- tai kasvilajien elinympäristöinä tai lintujen pesintäpaikkoina ja muuttolintujen pysähdyspaikkoina. Leningradin alueella on 46 suojelualuetta, joiden yhteisala on 586,7 tuhatta hehtaaria tai 6,8 % alueen pinta-alasta. Kaksi näistä on federaation luonnonsuojelualueita (Nizhnesvirsky ja Mshinskoyen kosteikko), 40 alueellisia suojelualueita, yksi kansallispuisto (Vepskyn metsä), 24 valtion luonnonpuistoja, 15 luonnonmuistomerkkejä ja 4 paikallisia suojelualueita. Leningradin alueella on myös viisi kansainvälisesti merkittävää kosteikkoa, jotka on nimetty kansainvälisessä kosteikkojensuojelusopimuksessa. Ne ovat merkittäviä vesilintujen elinympäristöjä (Ramsar-sopimus). Neljä alueellista luonnonsuojelualuetta (Berezovyn saaret, Vyborgsky, Kurgalsky, Lebyazhy) on mukana Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan Helsingin yleissopimuksen suojelualueiden joukossa. 25

Lindulovskayan metsä -niminen alueellinen suojelualue on mukana UNESCON maailmanperintökohteiden luettelossa nimellä Pietarin historiallinen keskusta ja siihen liittyvät muistomerkit. Suojelualueilla on tärkeä asema harvinaisten ja uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien ja muiden organismien suojelussa (kokonaismäärä Leningradin alueella on 1086, mukaan lukien 558 eläinlajia (120 selkärankaista ja 438 selkärangatonta) ja 528 kasvilajia. 26

2.3. Luonnonsuojeluviranomaiset Venäjän federaation ohjelma-alueella Ohjelman puitteissa on sovittu, että kansalliset viranomaiset tukevat hallintoviranomaista ohjelman hallinnoinnissa. Näin pyritään varmistamaan asianmukainen varainhoito. Kansalliset viranomaiset vastaavat hallintojärjestelmien tehokkaasta toiminnasta kansallisella tasolla ja varmistavat ohjelman toteuttamisessa mukana olevien laitosten yleisen koordinoinnin. Tähän kuuluvat laitokset, jotka toimivat valvonnan yhteyspisteinä ja tarkastajaryhmän jäseninä. Kansallinen viranomainen myös edustaa maata yhteisessä seurantakomiteassa. Venäjä nimitti aluekehitysministeriön maata ohjelmassa edustavaksi viranomaiseksi. Pietarin ja Leningradin alueen hallituksilla on organisaatiorakenteessaan vastaavat alueelliset komiteat. Ympäristönsuojelu kuuluu kuitenkin seuraavassa lueteltujen viranomaisten vastuualueeseen, ja siksi yhteistyötä tullaan tekemään niiden kanssa. Venäjällä (Pietarissa ja Leningradin alueella) valvonta ja muut ympäristönsuojeluun liittyvät toiminnot ovat federatiivisten ja alueellisten viranomaisten vastuulla. Federaatiotason viranomaiset 1. Rosprirodnadzor, Luoteisen federaatiopiirin osasto Valtion ympäristötarkastukset, jätteenkäsittelylupien myöntäminen, jätteenkäsittelyrajoitusten asettaminen, päästönormien laatiminen (päästöt ilmakehään tai vesistöihin), ongelmajäteprofiilien hyväksyminen, ympäristövahinkojen maksujen hoito, tilastotietojen kerääminen. Valtion ympäristövalvonta koskien toimintaa, joka aiheuttaa vahinkoa ympäristölle tai jota valvotaan valtion tasolla. 2. Kuluttajien oikeuksien valvonnasta ja väestön hyvinvoinnista vastaavan viranomaisen Pietarin ja Leningradin alueen toimistot (Rospotrebnadzor Pietari; Rospotrebnadzor Leningradin alue) valvonta ja ohjaus vastuualueella, maankäyttöhankkeiden terveystarkastukset ja epidemiologiset tarkastukset, hankkeet päästönormien asettamiseksi, rakennus- ja kehityshankkeet, jätteenkäsittelyhankkeet. 3. Ekologisesta, teknologisesta ja ydinvoiman valvonnasta vastaavan valtion viranomaisen luoteinen toimisto (Rostekhnadzor) - Valtion valvonta ja ohjaus työturvallisuuden, hydroteknisten kohteiden turvallisuuden, rakennusvalvonnan, räjähteiden käyttölupien myöntämisen, haitallisen kemianteollisuuden laitosten toiminnan, räjähdysherkkien teollisten materiaalien varastoinnin ja käytön sekä työturvallisuustarkastusten alalla 4. Valtion yritys Venäjän Glavcomexpertiza Laitosten hankeasiakirjojen tarkastaminen, rakennushankkeet, saneeraukset ja perusteelliset korjaukset seuraavilla alueilla: 27