KIRJALLINEN KYSYMYS 650/2013 vp Nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä Eduskunnan puhemiehelle Nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen ovat vakavia ongelmia Suomessa ja koko Euroopassa. Aihe on pinnalla useissa päättäjien keskusteluissa: esimerkiksi keskikesän Eurooppaneuvosto pohti kokoontumisessaan näitä teemoja. Konkreettisia toimia ja niiden kautta syntyviä tuloksia olisi kuitenkin nyt saatava aikaan. Myös nuoriin, jotka joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, tulisi vielä tarkemmin kiinnittää keskusteluissa huomiota. Kelan tekemässä alle 30-vuotiaita nuoria koskevassa tutkimuksessa kerrotaan, että joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kolme neljäsosaa heistä mielenterveysongelmien takia. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden seurauksena valtio voi menettää verotuloina, kasvaneina sosiaalimenoina ja menetettynä työpanoksena lähes 1,2 miljardia euroa vuodessa. Myös jokainen työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt nuori maksaa kalliin hinnan omalla kohdallaan syrjäytymisvaara työkyvyttömyyseläkkeellä on ilmeinen. Suomen ylioppilaskuntien liitto ehdottaa ratkaisuksi valtion panostusten lisäämistä kuntoutuspsykoterapiaan, joka Kelan tutkimuksen mukaan on hyvä keino nuorten opiskelu- ja työkyvyn palauttamiseen. Huomionarvoista nimittäin on, että nuorisotakuu, johon valtio tällä hetkellä panostaa suuria summia, ei ulotu niihin nuoriin, joilla on jo opiskelu- ja työpaikka mutta jotka eivät voi hyvin. Tällä hetkellä vain 10 % ennenaikaiselle eläkkeellä joutuneista on saanut psykoterapiahoitoa masennukseensa. Kuntoutuspsykoterapia on yli 25-vuotiaille nuorille usein liian kallista, sillä he eivät enää ole nuorille suunnatun psykoterapian piirissä ja vuosittaiset kustannukset voivat nousta jopa 3 000 euroon. Esimerkiksi opiskelijalle tämä on ihan mahdoton summa. Jatkossa kuntoutuspsykoterapian pienempi omavastuuosuus tulisi laajentaa koskemaan kaikkia nuorisolain piirissä olevia alle 29-vuotiaita, kuten myös Suomen ylioppilaskuntien liitto on ehdottanut. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo varmistaa, että alle 30-vuotiaiden nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä pienenee, aikooko se lisätä panostuksia työssä käyvien ja opiskelijoiden kuntoutuspsykoterapiaan sekä laajeneeko kuntoutuspsykoterapian pienempi omavastuuosuus jatkossa koskemaan kaikkia nuorisolain piirissä olevia 29-vuotiaita? Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 2013 Anne Louhelainen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne Louhelaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 650/2013 vp: Miten hallitus aikoo varmistaa, että alle 30-vuotiaiden nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä pienenee, aikooko se lisätä panostuksia työssä käyvien ja opiskelijoiden kuntoutuspsykoterapiaan sekä laajeneeko kuntoutuspsykoterapian pienempi omavastuuosuus jatkossa koskemaan kaikkia nuorisolain piirissä olevia 29-vuotiaita? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Psykoterapia on keskeinen mielenterveyden häiriöiden hoito- ja kuntoutusmuoto. Hoitona annetun psykoterapian tavoitteena on mielenterveyden häiriön ja sen oireiden poistaminen ja lievittäminen ja kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn tukeminen ja parantaminen. Psykoterapian tarve hoitomuotona on huomattavasti laajempi kuin kuntoutuspsykoterapian tarve. Ensisijainen vastuu mielenterveyspalvelujen järjestämisestä psykoterapia mukaan lukien on julkisella terveydenhuollolla. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä alueensa asukkaille mielenterveyspalvelut, joilla tarkoitetaan mielenterveydenhäiriöiden tutkimusta, hoitoa ja lääkinnällistä kuntoutusta. Valitettavasti psykoterapian saatavuus julkisesta terveydenhuollosta on heikko. Kansaneläkelaitoksen korvaama kuntoutuspsykoterapia täydentää julkisen terveydenhuollon mielenterveyspalveluja. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) perusteella Kansaneläkelaitos korvaa 16 67-vuotiaan vakuutetun työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi tarkoituksenmukaista kuntoutuspsykoterapiaa, jos asianmukaisesti todettu ja diagnosoitu mielenterveydenhäiriö uhkaa vakuutetun työ- tai opiskelukykyä. Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on työ- tai opiskelukyvyn parantaminen tai palauttaminen ja tämän seurauksena työssä pysyminen, työhön siirtyminen tai sinne palaaminen taikka opintojen edistyminen. Kuntoutuspsykoterapian korvaaminen edellyttää, että vakuutettu on mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta asianmukaisessa hoidossa. Asianmukaisella hoidolla tarkoitetaan terveydenhuollon yksikössä annettua hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa, johon sisältyy tarpeellinen lääketieteellinen, psykiatrinen ja psykoterapeuttinen tutkimus ja hoito. Kuntoutuspsykoterapia perustuu kuntoutujan hoidosta vastaavassa terveydenhuollon yksikössä tehtyyn yksilölliseen kuntoutuksen tarpeen ja soveltuvuuden arvioon sekä kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuspsykoterapia on aina vain yksi osa potilaan kokonaishoitoa. Vastuu Kansaneläkelaitoksen korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa saavien potilaiden kokonaishoidosta ja kuntoutussuunnitelman kokonaisuuden toteutumisesta on julkisella terveydenhuollolla. Nuorten eli 16 25-vuotiaiden ja aikuisten eli 26 67-vuotiaiden kuntoutuspsykoterapian korvaustasoista säädetään valtioneuvoston asetuksessa (1258/2010). Voimassa olevia kuntoutus- 2
Ministerin vastaus KK 650/2013 vp Anne Louhelainen /ps psykoterapian korvaustasoja on arvioitu eri yhteyksissä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama sairausvakuutuksen roolia osana sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää selvittänyt työryhmä totesi loppuraportissaan (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:34), että kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuus erityisesti aikuisten kohdalla voi joissain tilanteissa estää tarpeellisen kuntoutuksen saannin. Kuntoutuspsykoterapiaan pääsyn turvaamiseksi työryhmä ehdotti, että aikuisten kuntoutuspsykoterapian korvaustasoa nostettaisiin. Samalla tulisi kuitenkin varmistua siitä, ettei korvausten korotus siirry kuntoutuspsykoterapiapalveluista perittäviin hintoihin. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut osatyökykyisten työllistymisen edistämisen toimintaohjelmaa valmistelevan työryhmän, jonka toimikausi päättyy 31.10.2013. Työryhmän yhtenä tehtävänä on selvittää keskeisimmät osatyökykyisten työllistymistä vaikeuttavat tekijät ja sen perusteella tehdä ehdotukset siitä, millä tavoin lainsäädäntöä tulisi muuttaa osatyökykyisten työllisyyden edistämiseksi. Työryhmä toteaa välimietinnössään (Sosiaalija terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:6), että aikuisten kuntoutuspsykoterapian korvaustason nostaminen nuorten kuntoutuspsykoterapian korvaustasolle pienentäisi kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuutta aikuisilla eli 26 67-vuotiailla ja parantaisi siten aikuisten, myös kysymyksessä tarkoitetun ikäryhmän 26 29-vuotiaiden, mahdollisuuksia kuntoutuspsykoterapiaan. Valtioneuvoston kehyspäätöksen 2014 2017 mukaisesti osatyökykyisten työllistymistä helpotetaan vuoden 2014 alusta pidentämällä osasairauspäivärahakauden kestoa, lieventämällä Kansaneläkelaitoksen järjestämän ammatillisen kuntoutuksen kriteerejä ja jatkamalla työkyvyttömyyseläkkeen lepäämäänjättämislain voimassaoloa. Nämä kaikki toimenpiteet tukevat työssä jatkamista tai edistävät työkyvyttömäksi jo joutuneiden työhön paluuta erityisesti nuorten mielenterveysongelmaisten osalta. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen toimintaohjelmaa valmistelevan työryhmän luovutettua loppuraporttinsa hallitus arvioi muiden mahdollisten lainsäädäntömuutosten tarvetta. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista pyritään estämään myös Osatyökykyiset ja vammaiset työelämään -hankkeella, joka on osa edellä mainittua toimenpideohjelmaa. Ko. hankkeessa kehitetään keinoja erilaisissa työyhteisöissä edistää osatyökykyisten ja vammaisten työllistymistä ja työssä pysymistä. Helsingissä 23 päivänä heinäkuuta 2013 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 650/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne Louhelainen /saf: På vilket sätt ämnar regeringen säkerställa att antalet unga personer under 30 år vilka får invalidpension minskar, ämnar den öka satsningarna på rehabiliterande psykoterapi för dem som arbetar eller studerar och breddas den lägre självriskandelen för rehabiliterande psykoterapi till att i fortsättningen omfatta alla unga personer under 29 år vilka omfattas av ungdomslagen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Psykoterapi är en central form av behandling och rehabilitering vid psykiska störningar. Målet med psykoterapi som behandling är att eliminera eller lindra psykiska störningar och målet med rehabiliterande psykoterapi är att stödja och förbättra arbets- och funktionsförmågan. Behovet av psykoterapi som behandlingsform är anmärkningsvärt mera omfattande än behovet av rehabiliterande psykoterapi. Den offentliga hälsovården har det primära ansvaret för ordnandet av mentalvårdstjänster inbegripet psykoterapi. Enligt hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) ska kommunen för invånarna i området ordna mentalvårdstjänsterna med vilka avses undersökning, behandling och medicinsk rehabilitering av psykiska störningar. Tyvärr är tillgången till psykoterapi svag inom den offentliga hälso- och sjukvården. Rehabiliterande psykoterapi som ersätts av Folkpensionsanstalten kompletterar de mentalvårdstjänster som tillhandahålls inom den offentliga hälso- och sjukvården. Enligt lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005) ersätter Folkpensionsanstalten ändamålsenlig rehabiliterande psykoterapi för 16 67-åringar i syfte att stödja eller förbättra arbets- eller studieförmågan, om den försäkrades arbets- eller studieförmåga är hotad på grund av en på lämpligt sätt konstaterad och diagnosticerad psykisk störning. Målet med den rehabiliterande psykoterapin är att förbättra eller återställa arbets- respektive studieförmågan så att klienten ska kunna fortsätta arbeta, övergå till att arbeta eller återgå till arbetet, respektive gå vidare i sina studier. För att den rehabiliterande psykoterapin ska ersättas krävs det att den försäkrade efter konstaterad psykisk störning i minst tre månaders tid har fått adekvat vård. Med adekvat vård avses vård i enlighet med god vårdpraxis inom en hälso- och sjukvårdsenhet, där det ingår nödvändig medicinsk, psykiatrisk och psykoterapeutisk undersökning och behandling. Rehabiliterande psykoterapi grundar sig på en individuell utvärdering av behovet och lämpligheten för rehabilitering som görs på den hälso- och sjukvårdsenhet som ansvarar för patientens vård samt på en skriftlig rehabiliteringsplan. Den rehabiliterande psykoterapin är alltid endast en del av patientens vård som helhet. Den offentliga hälsovården har ansvaret för vården som helhet för de patienter som får av Folkpensionsanstalten ersatt rehabiliterande psykoterapi och också för att rehabiliteringsplanen som helhet genomförs. 4
Ministerns svar KK 650/2013 vp Anne Louhelainen /ps I statsrådets förordning (1258/2010) föreskrivs det om ersättningsnivån för rehabiliterande psykoterapi för unga personer, dvs. personer i åldern 16 25 år, och för vuxna, dvs. personer i åldern 26 67 år. De gällande ersättningsnivåerna för rehabiliterande psykoterapi har värderats i olika sammanhang. Den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta arbetsgruppen för utredning av sjukförsäkringens roll som ett led i social- och hälsovårdssystemet har i sin slutrapport (Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2012:34) konstaterat att självriskandelarna för rehabiliterande psykoterapi i vissa fall, framför allt i fråga vuxna, kan förhindra tillträde till tjänsterna. För att säkerställa tillgången till rehabiliterande psykoterapi föreslår arbetsgruppen att ersättningsnivån för rehabiliterande psykoterapi för vuxna ska höjas. På samma gång måste man dock försäkra sig om att höjningen av ersättningarna inte överförs på de priser som tas ut för rehabiliterande psykoterapi. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en arbetsgrupp för att göra upp ett handlingsprogram för att främja sysselsättningen av partiellt arbetsföra. Arbetsgruppens mandattid löper ut den 31 oktober 2013. Arbetsgruppen ska bl.a. klarlägga de viktigaste faktorer som försvårar sysselsättningen av partiellt arbetsföra och utifrån detta lägga fram förslag till hur lagstiftningen bör ändras för att främja sysselsättningen av partiellt arbetsföra. Arbetsgruppen konstaterar i sin lägesrapport (Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2013:6) att genom att höja ersättningsnivån för rehabiliterande psykoterapi för vuxna till samma ersättningsnivå som för unga personer kan man minska självriskandelen för rehabiliterande psykoterapi för vuxna, dvs. personer i åldern 26 67 år, och således förbättra möjligheterna för vuxna, även för personer i åldersgruppen 26 29 år som avses i spörsmålet, att få rehabiliterande psykoterapi. Enligt statsrådets rambeslut för 2014 2017 underlättas sysselsättningen av partiellt arbetsföra från ingången av 2014 genom att perioden för partiell sjukdagpenning förlängs, genom att kriterierna för yrkesinriktad rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten lindras och genom att lagen om att lämna sjukpension vilande hålls i kraft. Alla dessa åtgärder stöder en fortsättning i arbetslivet eller främjar de personers återgång till arbetslivet som redan är arbetsoförmögna, särskilt när det gäller unga som har psykiska problem. Efter det att arbetsgruppen som ska bereda ett handlingsprogram för att främja sysselsättningen av partiellt arbetsföra har överlämnat sin slutrapport överväger regeringen behovet av andra eventuella ändringar av lagstiftningen. Man strävar också efter att förhindra sjukpensionering bland unga genom projektet för att främja sysselsättningen av partiellt arbetsföra och personer med funktionsnedsättning "Osatyökykyiset ja vammaiset työelämään", som ingår i handlingsprogrammet som nämns ovan. I projektet utvecklas metoder för olika arbetsplatser att främja sysselsättningen av och möjligheterna för partiellt arbetsföra och personer med funktionsnedsättning att stanna kvar i arbetslivet. Helsingfors den 23 juli 2013 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 5