Suomen käsityön museo selvitti syksyllä 2013 nuorten aikuisten museoissa käymättömyyden syitä ja kehitti palvelumuotoilukoulutuksen avulla omaa toimintaansa vastaamaan paremmin heidän tarpeitaan. Lopputuloksena museo sai kontaktipintaa nuoriin aikuisiin, uusia yhteistyökumppaneita ja erillisen oppaan, jota on mahdollista hyödyntää nuoria asiakkaille suunnattujen palveluiden kehittämisessä. Suomen käsityön museo on nyt julkaissut museoille palvelumuotoiluoppaan, jossa esitellään palvelumuotoilua ja käydään erilaisten case-esimerkkien avulla läpi. Oppaassa käydään lyhyesti läpi Suomen käsityön museolla tehtyä palvelumuotoiluprojektia, mutta tässä kirjoituksessa aihetta lähestytään tarkemmin. Esitutkimus Välittömästi projektin alkamisen jälkeen alkoi asiakastyöpajoihin hankittavien nuorten etsintä, sekä samalla tehtiin nuorten aikuisten kulttuuripalveluiden käyttöä selvittävää esitutkimusta, jonka tarkoituksena oli taustoittaa, vahvistaa sekä kritisoida asiakastyöpajoista syntyneiden ideoiden ja tutkimusten tuloksia. Lisäksi muiden museoiden kokemuksia nuorista aikuisista kerättiin museoiden yhteisen museopostilistan kautta ja niiden vastauksia on hyödynnetty täällä Suomen käsityön museon blogikirjoituksissa. Asiakastyöpajat Asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä varten Suomen käsityön museo järjesti kaksi työpajaa, joista toiseen osallistuivat museopalveluita käyttävät nuoret, sekä toiseen ei-kävijät. Iältään kohderyhmän nuoret aikuiset oli määritelty projektissa 20 29 vuotiaiksi. Työpajoihin haettiin osallistujia sähköpostin, Facebookin, puskaradion ja kadulla tapahtuvan värväämisen kautta.
Museopalveluita käyttävien nuorten tavoittaminen oli yksinkertaisempaa ja käytössä olleet viestintäkeinot onnistuivat tavoittamaan heidät, mutta ei-kävijöiden tavoittamisessa kadulla tapahtuva värvääminen oli toimivin keino. Nuoret saivat työpajojen kautta mahdollisuuden olla mukana museon kehittämisessä, jonka lisäksi he saivat palkkioksi osallistumisestaan Finnkinon elokuvalippuja, museon vuosikortteja sekä erillisen kiitoskirjeen. Molempiin työpajoihin haettiin viittä osallistujaa. Museopalveluita käyttävien nuorten pajassa oli yhden perumisen vuoksi neljä osallistujaa ja ei-kävijöissä viisi. Pajoihin osallistuneet nuoret olivat hyvin ikäryhmään sopivia ja tulivat eri taustoista ja aloilta. Paikalla oli mm. muotoilijoita, puuseppiä, viestintäalan ammattilaisia, yhteiskuntatieteiden ja kulttuurin opiskelijoita, toimittajia ja suntio. Sukupuolijakaumaltaan museopalveluita käyttävien ryhmä koostui ainoastaan naisista, mutta ei-kävijöiden ryhmässä oli kolmen naisen lisäksi kaksi miestä. Työpajoissa nuoret saivat kertoa mielipiteitään museoista, toiveita siitä miten niitä tulisi kehittää sekä ideoida unelmiensa museota. Museon puolelta oli sovittu, ettei henkilökunta osallistu nuorten työpajoihin, jotta keskustelulle jäisi mahdollisimman vapaa ilmapiiri. Henkilökunnan puute näkyi kuitenkin siinä, että nuorten puolelta tuli ensimmäisen pajan aikana kuitenkin kysymys siitä, kuinka projekti jatkuu ja kuinka välitämme tiedon museon henkilökunnalle. Tämän vuoksi myös ryhmien kokoa pidettiin pienenä. Pajat oli suunniteltu kävijöiden päivärytmiin
sopivaksi ja alkoivat sen vuoksi neljältä. Näin niihin oli mahdollista ehtiä opiskelujen tai töiden jälkeen. Kestoltaan pajat olivat kolme tuntia ja välissä pidettiin pieni tauko, jossa museo tarjosi osallistujille patonkia, salaattia, mehua ja kahvia. Mukavana yllätyksenä museopalveluiden käyttäjistä koostunut ryhmä jäi vielä pajan jälkeen vaihtamaan ajatuksia järjestäjien kanssa. Pajojen tulokset ovat nähtävillä museon julkaisemassa ohjekirjasessa, sekä erillisissä blogikirjoituksissaan. Pajat tallennettiin ääninauhalle, joiden pohjalta palvelumuotoilija Juha Ruuska koosti käyttöönsä palvelun suunnittelussa tarvittavan tutkimuksen aineiston. Lisäksi paikalla oli museon projektisuunnittelija Mikko Holm, joka kirjoitti keskustelut ylös ja teki muistiinpanoja. Henkilökunnan työpaja Hankkeen onnistumisen kannalta on tärkeää, että koko museon henkilökunta sitoutetaan prosessiin ja heitä varten järjestettiin Juha Ruuskan johdolla erillinen työpaja, jossa käytiin läpi palvelumuotoilua ja sen tavoitteita. Henkilökunnan palvelumuotoilukoulutuksessa hyödynnettiin asiakastyöpajojen (ja esitutkimuksen) perusteella tiivistettyjä asiakasprofiileja, joiden avulla henkilökunta ideoi museolle sekä uusia kohderyhmälle sopivia palveluita, että kehitti vanhoja vastaamaan paremmin kohderyhmän tarpeita.
Asiakasprofiileiden hahmoiksi syntyivät Johanna ja Emilia. Emilia 28-vuotias,on museopalveluita käyttävä nuori, joka etsii mahdollisuuksia omalle kehittymiselleen, oppimiselleen ja inspiraatiolleen. Johanna on puolestaan elämyshakuinen ja sosiaalinen 25-vuotias, joka käy museoissa satunnaisesti jos ollenkaan. Asiakasprofiilien yhteydessä oli erillinen ideakortti, johon oli listattu nuorten aikuisten esiin tuomat ideat. Suunnittelua ohjasivat myös Johannalle ja Emilialle erikseen työpajojen pohjalta luodut suunnittelua ohjaavat tekijät, eli design driverit. Design driverit toimivat valmiin tuotekonseptin hämäränä, abstraktina ideana. Itse työpajat toteutettiin siten, että museon henkilökunta jakaantui kolmeen eri pöytään. Pöydässä olijat saivat näin ideoida molemmille asiakasprofiileille omia ideoitaan ja tietyn määräajan, esim. 15 minuuttia, jälkeen ryhmät hajotettiin siten, että pöytään jäi yksi alkuperäinen osallistuja, joka kertoi uudelle ryhmälle syntyneistä ideoista. Uuden ryhmän ajatusten voimin näitä ideoita vietiin eteenpäin ja samalla kehitettiin niiden rinnalle uusia. Prosessi toistettiin niin monta kertaa, että kaikki olivat saaneet mahdollisuuden osallistua jokaisen pöydän keskusteluihin. Tämän jälkeen ideat esiteltiin kaikille osallistujille ja niistä valittiin pöydittäin parhaana pidetyt. Työpaja tuotti ideoita markkinointiin, näyttelyihin, tapahtumiin ja yleisesti ottaen koko toimintaan liittyen. Ohjekirja museon toimintaa varten Projektin tuloksena syntyi hyvien kokemusten, ideoiden ja uusien yhteistyökumppaneiden lisäksi ihan aito, Juha Ruuskan kirjoittama ohjekirja, jonka tavoitteena on toimia Suomen käsityön museon palveluiden kehittämisen apuna esim. näyttelyitä tai tapahtumia suunniteltaessa. Ohjekirja on vapaassa jakelussa museon sivuilla ja muut museot voivat halutessaan hyödyntää sen esimerkkejä toiminnassaan. Projektin viimeisessä vaiheessa ohjekirja esiteltiin museon henkilökunnalle ja kävimme lyhyesti läpi myös ohjekirjan apuna ollutta esitutkimuksena. Suurin hyöty museolle jää kuitenkin
ohjekirjasta työvälineenä, jonka avulla voimme suunnitella tulevia tapahtumia. Nyt sitä hyödynnettiin nopeassa ideapalaverissa, jossa suunniteltiin museon tammikuista tapahtumaa, jonka uskotaan tavoittavan nuoria aikuisia. Kyse on Palonin myyntinäyttelystä ja hänen edustamansa nuoret muotoilijat ja taiteilijat ovat olleet erittäin kysyttyjä Helsingissä. Lisätietoa: Kirjan on kuvittanut Sirpa Varis. Hänen töihinsä voit tutustua osoitteessa: http://sirpanen.blogspot.fi/. Sirpan Facebook-sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/pages/sirpa-varis/554467161313637 Palvelumuotoilun ohjekirja löytyy osoitteesta: www.craftmuseum.fi Suomen käsityön museon palvelumuotoiluprojektin henkilökunnan työpajan case-esimerkkinä olleen Palonin tiedot löytyvät täältä: http://www.paloni.fi/ Paloni on esillä Suomen käsityön museon pop up-galleriassa 15.1.2014-16.3.2014