2/2010 ajateltavaa kaiken maailman pomoille ja duunareille sask suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus unohdettu swazimaa kuninkaan kansa sukupuuton partaalla haiti. nyt. jälleenrakennus uudelle perustalle eteläafrikka kuka kertoo tarinat? Pintamuotia Bangladeshista Puhtaat vaatteet vai orjuutetut ompelijat?
Toukokuu 2010 toimitus Jukka Pääkkönen vastaava päätoimittaja Anna Berghäll toimitussihteeri ulkoasu Iiro Törmä kannen kuva JP Kaljonen kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2010 julkaisija SASK ry, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20, fax 0207 6998 21 sähköposti: etunimi.sukunimi@sask.fi internet: www.sask.fi issn 1456-2030 työmaana maailma postitetaan saskin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. lehti on tilaajille maksuton. lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea. kannessa: Bangladesh on länsimaisten vaateyritysten Villi Itä. kuva: jp kaljonen Sisältö 2/2010 3 Pääkirjoitus jukka pääkkönen 4 Farkkujen hiekkapuhaltaja altistuu isolle riskille juhani artto 6 Gallup: Pitääkö uusien farkkujen näyttää vanhoilta? 7 Entsyymipesuja enenevässä määrin tanja seppänen 9 Myyjät kaipaavat lisää tietoa josetta nousjoki 10 Hyvä vai huono BSCI? outi moilala 12 Kovaa pumpulia riikka pelkonen 14 Boikotoitu Burma jaakko takalainen, tanja seppänen, inter press service 18 Made in Bangladesh jp kaljonen 24 Reilun kaupan peli pyörii Tampereella mari koistinen 26 Pieni suuri raha anna berghäll 28 Kansa sukupuuton partaalla tanja seppänen 30 Uurastusta palkanmaksun toivossa hanna koivisto 32 Haiti käärii hihat laura ekholm 34 Työelämä kolhii Kolumbian nuoria johanna pohjola 36 Taistelu kansallisen sähköntuotannon puolesta kärjistyy Meksikossa pinja valkonen 38 Palestiinan ay-liike pirstaleina hilkka jukarainen 40 Tarinoiden ja tekijöiden puolesta esa salminen 42 Vuoden 2010 loppuun mennessä olemme jo hyviä anna berghäll 44 Talouskriisi syö ykkösradionkin resursseja Mosambikissa hilkka kotkamaa
» Ostaisinko heiltä käytetyn auton? pääkirjoitus / jukka pääkkönen suosi suomalaista, vaikka se tehdäänkin Aasiassa, kehottaa Haltin toimitusjohtaja Martti Uusitalo lehtihaastattelussaan.* Aiheena on Puhtaat vaatteet kampanjan julkistama selvitys, jonka mukaan Halti ei valvo käytännössä juuri mitenkään Kiinassa ja Vietnamissa tehtyjen vaatteidensa eettisyyttä. FinnWatchin tuottama selvitys perustuu yritysten itsensä antamiin tietoihin ja vastauksiin. Niinpä Uusitalolla ja toisella haastatellulla, Halosen toimitusjohtajalla Pekka Halosella onkin ollut ilmeisen epäkiitollinen tehtävä selittää, etteivät asiat ihan niin kehnolla tolalla olekaan. Valitettavasti selitykset saavat vaateyrittäjät näyttämään siltä, että heidät on yllätetty kiusallisesti housut kintuissa. Muuten kai tunnetun merkkiyhtiön ykkösmies ei voisi päästää suustaan niin pulskia sammakoita kuin Uusitalo ja Halonen Aamulehden tentissä tekevät. uusitalo ilmoittaa, että Haltissa kyllä tiedetään, mitä heidän käyttämiensä tehtaiden tuotantolinjalla tapahtuu. Puutumme aina, jos tehtaassa paljastuu väärinkäytöksiä, hän vakuuttaa. Halti ei toimitusjohtajan mukaan puutu tehtaiden palkkoihin, mutta valitsee kuitenkin tehtaat niin, että ne noudattavat minimipalkkoja. Miten tuo kaikki on mahdollista, jos Halti ei tee lainkaan omia eettisyystarkastuksia eikä kuulu mihinkään ammattimaisesti tarkastuksia tekevään kansainväliseen verkostoon? Telepatiallako? Kiinassa lukemattomat tehtaat ovat jääneet kiinni kaksinkertaisesta palkka- ja työaikakirjanpidosta. Niin Kiinan kuin Vietnaminkin vaatetustehtaissa on erittäin tavallista, että laillisen minimipalkan tasolle yltää vain tolkuttomalla määrällä ylitöitä, joita ei kirjata ylitöiksi. Mutta Haltia nämä ongelmat eivät jostain oudosta syystä koske, vaikka tehtaissa tehdään vain laaduntarkastuksia. halosen toimitusjohtaja puolestaan tähdentää olleensa rehellinen, kun kertoi tutkijalle yrityksensä yhteyksistä kenraalijuntan Burmaan. Kaikki eivät vastaa yhtä rehellisesti, Pekka Halonen arvioi. Burmasta Halonen hairahtui toimitusjohtajan mukaan hankkimaan, koska kaikkea ei voi tietää ja kun suomalainen tavarantoimittaja sanoi, että siellä on siistit ja hyvät tehtaat. Kansainvälinen työjärjestö ILO antoi vuonna 2000 kuuluisan suosituksensa, jonka mukaan talousyhteistyötä sotilasjuntan hallitseman Burman kanssa tulee välttää. Erityisesti tämä koskee Burmassa urakoivia tai siellä tavaraa teettäviä yhtiöitä, koska niiden tuottamat rahavirrat pönkittävät vääjäämättä kenraalien ja heidän lähipiirinsä valta-asemaa. Onko siis ymmärrettävä, että kesti kymmenen vuotta, ennen kuin tieto ILO:n suosituksesta ja Burman oloista kantautui myös suomalaisen muotiyhtiön korviin? Ja miten pitäisi tulkita sitä, että Halosen tuotepäällikkö muistaa Burma-hankinnan taustat tässä lehdessä eri tavalla kuin toimitusjohtaja Aamulehdessä? tietoa burman tilanteesta on joka tapauksessa ollut saatavilla internetin hakukoneista muutamalla napin painalluksella. Tutkimuslaitokset ja -verkostot ovat tuottaneet läjäpäin raportteja vaatetusalan työoloista ja palkkatasosta Aasian maissa ja esimerkiksi lasten työnteosta Kiinassa ilmiö jota kumpikaan toimitusjohtaja ei ole itse havainnut. Kysymys on kuitenkin siitä, päättääkö yritys paneutua taustoihin ja varaako se riittävästi resursseja eettisyytensä parantamiseen ja edes jossain määrin uskottavan valvonnan toteutukseen. Pienelle perheyhtiölle se on tietenkin vaikeampaa kuin kansainväliseksi brändiksi pyrkivälle olympiajoukkueen vaatettajalle. Yritysjohtajien kommenteista voi päätellä, että kumpikaan ei ole ottanut ratkaisevaa askelta. Ei vaikka Martti Uusitalo julistaakin, että jokaiselle itseään kunnioittavalle brändille eettinen uskottavuus on yhtä tärkeää kuin laatu. halosen toimitusjohtaja todistaa rehellisyytensä kertomalla, miksi yhtiö ei ole liittynyt mihinkään kansainväliseen valvontajärjestelmään: Ne maksavat tehtaille aika paljon. Kansainvälisen hiihtoliiton FISin hallitukseen vastikään pyrkinyt Martti Uusitalo taas pesee yhtiönsä kädet näin: Eihän omista lapsistakaan aina tiedä, missä he menevät. *) Toimittaja Annina Huhtalan tekemä haastattelu Aamulehdessä 11.4.2010 3
PUHTAAT VAATTEET Farkkujen hiekkapuhaltaja altistuu isolle riskille Maailman kolmanneksi suurin farkkujen viejämaa Turkki kielsi manuaalisen hiekkapuhalluksen vasta viime vuonna, vaikka tietoa sen aiheuttamasta kivipölykeuhkosta on ollut olemassa jo 80 vuotta. teksti juhani artto kuva lehtikuva / age 4
Ω nyt koetellaan farkkukansan moraalia. Ostaako farkkuja, joiden tuotantoprosessi voi olla alan työläisille hengenvaarallinen? Yhtä ankara kysymys farkkukaupoille: Tarjotako asiakkaille tuotteita, joita työläiset valmistavat henkensä kaupalla? Kyse on kaikille tutuista tuotteista, farkuista, jotka on muokattu muodikkaasti käytetyn näköisiksi manuaalisella hiekkapuhalluksella. Turkissa menetelmän käytöstä on maksettu kova hinta. Ainakin 40 farkkutyöläistä on menehtynyt työpaikkansa hengitysilman kivipölyyn. Manuaalista hiekkapuhallusta on käytetty farkkujen viimeistelyssä runsaat kaksi vuosikymmentä. Se alkoi Italiassa 1980-luvun lopulla. pölykeuhkotautia ei kyetä parantamaan Kun farkkuja hiekkapuhalletaan, hiuksenhienoa kivipölyä leijailee hengitysilmassa. Kivipöly on peräisin hiekasta, jolla muokattavaa farkkukangasta tykitetään paineilman avulla. Kivipölyn saastuttama hengitysilma on tuhoisaa ihmiselle. Kivipöly tukkii keuhkotiehyitä aiheuttaen niissä tulehduksia ja arpeutumia. Jos altistuminen jatkuu pitkään, työläinen sairastuu kivipölykeuhkosairauteen eli silikoosiin ja seurauksena on ennenaikainen kuolema. Tautiin ei ole keksitty parannuskeinoa. Turkin farkkuteollisuudessa kaksi ensimmäistä silikoositapausta tunnistettiin vuonna 2005. Toinen petollisten työolosuhteiden uhreista kuoli heti lääkärin tekemän diagnoosin jälkeisenä päivänä. Uhrit olivat aloittaneet farkkujen hiekkapuhaltajina viisi vuotta aiemmin ollessaan ainoastaan 13- ja 14-vuotiaita. Kumpikaan heistä ei tupakoinut. Turkkilainen lääkäri Zeki Kılıçaslan arvioi lokakuussa 2008 Today s Zaman -julkaisussa, että Turkissa jopa 5 000 farkkuja hiekkapuhaltanutta työläistä on saattanut sairastua silikoosiin. Silloin todennettuja tapauksia oli yli 500. Osa uhreista lienee Turkkia köyhemmistä lähimaista tulleita siirtotyöläisiä, joita yrittäjät hyödynsivät manuaalisen hiekkapuhalluksen alkuvuosina. Sittemmin rekrytointi on keskittynyt nuoriin miehiin ja usein myös alaikäisiin poikiin, jotka ovat lähteneet työn perässä köyhältä maaseudulta kaupunkiin. Turkkilaislähteiden mukaan hiekkapuhaltajat ovat ansainneet 200 400 euroa kuukaudessa. Farkkujen hiekkapuhalluksessa työläiset sairastuvat kivipölykeuhkosairauteen paljon nopeammin kuin kaivos- ja valimotyössä, jossa työn aloittamisesta sairastumiseen voi kulua 20 vuotta tai enemmän. Farkkupajoissa, joissa tehdään pitkiä työviikkoja, sairastumiseen voi riittää muutaman vuoden altistuminen, ehkä lyhyempikin aika. Farkkutuotannossa ilmenneet vakavat terveyshaitat synnyttivät Turkissa painostusliikkeen manuaalisen hiekkapuhalluksen kieltämiseksi. Ministeriö kielsikin farkkujen viimeistelyn hiekkapuhaltamalla, mutta vasta huhtikuussa 2009. EU:ssa vastaava työ kiellettiin yli 40 vuotta sitten. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti ensi kertaa kivipölyä levittävän tuotannon vaaroista jo vuonna 1932. Tietoa riskeistä on siis ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta Turkissa päättäjät hidastelivat kuunnellen enemmän alan yrityksiä kuin kieltoa vaatinutta painostusliikettä. Viranomaiset eivät halunneet astua alan yrittäjien varpaille, koska farkkujen valmistus on Turkissa isoa liiketoimintaa. Maa on maailman kolmanneksi suurin farkkujen viejä. Vuonna 2008 Turkin farkkuviennin arvo kohosi 2,3 miljardiin dollariin eli noin 1,8 miljardiin euroon. henki halvempi kuin suojalaitteet Farkkuja voidaan muokata käytetyn näköiseksi muillakin keinoilla kuin manuaalisella hiekkapuhalluksella. Tarjolla on jopa auringossa valkaistuja farkkuja. Toki menetelmä on hidas, mikä rajoittaa sen kiinnostavuutta. Vaihtoehdot eivät ole houkutelleet yrityksiä ennen muuta sen vuoksi, että manuaaliseen hiekkapuhallukseen voi ryhtyä vähäisin investoinnein. Jos työläisten terveydestä ei piitata, rahaa tarvitaan vain kompressoriin sekä yksinkertaiseen laitteistoon, jolla työläinen suuntaa hiekan kankaan haalistettaviin ja pehmennettäviin kohtiin. Vuosi ministeriön päätöksen jälkeen on epäselvää, miten hyvin hiekkapuhalluskieltoa on Turkissa noudatettu. Se tiedetään, että jotkut turkkilaisyritykset ovat reagoineet kieltoon siirtämällä hiekkapuhallusta sisältävän työvaiheen heikon työsuojelun maihin. Samoin toimivat taannoin monet EU-maiden yritykset päättäjien asetettua tiukkoja rajoituksia hiekkapuhalluksen käytölle. Silloin EU-alueelta siirrettiin töitä muun muassa Turkkiin. Kiellon jälkeen turkkilaisyritykset ovat ohjanneet hiekkapuhalluksen toimeksiantojaan ainakin Kiinaan, Intiaan, Egyptiin ja Bangladeshiin, työsuojelualan HesaMagjulkaisu toteaa. Lisäksi manuaalista hiekkapuhallusta tiedetään käytettävän Meksikon ja Kambodzan vaateteollisuudessa. Voidaankin sanoa, että on lähes varmaa, että kiellosta huolimatta farkkujen manuaalinen hiekkapuhallus jatkuu myös Turkissa. Tuotantoa harjoitetaan pienissä, viranomaisten heikosti valvomissa tuotantolaitoksissa. vireillä laaja kampanja Tällaisten tietojen valossa on selvää, että osa vaatekauppojen tarjoamista, käytetyn näköisistä farkuista on valmistettu työläisille hengenvaarallisissa olosuhteissa. Kansainvälinen Clean Clothes kampanja kokoaa parhaillaan tietoa manuaalisesta hiekkapuhalluksesta farkkujen tuotannossa. Päämääränä on, että niin vaatekaupan yritykset kuin asiakkaatkin havahtuvat farkkutyöläisten ongelmaan ja osallistuvat valinnoillaan sen ratkaisemiseen. Kampanjan mukaan vaatekaupan yritysten on keskitettävä hankintansa valmistajille, jotka eivät käytä tuotannossa manuaalista hiekkapuhallusta. Kuluttajat voivat pukata yrityksiä siihen suuntaan vaatimalla tietoa tuotteiden valmistusprosessista ja jättämällä riskifarkut ostamatta. Turkissa ay-järjestöt levittävät tietoa hiekkapuhalluksen riskeistä alueilla, joilla manuaalista hiekkapuhallusta on viime vuosina käytetty laajasti. Turkissa toimitaan myös sen puolesta, että terveytensä farkkupajoissa menettäneet saisivat korvauksia. Entä mahdollisuudet lopettaa manuaalinen hiekkapuhallus Kiinassa, Bangladeshissä, Egyptissä ja muissa heikon ay-liikkeen maissa? Niin kiinalaiset ja egyptiläiset kuin bangladeshiläiset ja turkkilaisetkin tarvitsevat tässä tehtävässä muun maailman farkun käyttäjien ja farkkukauppojen tukea. Ω Kirjoittaja on ay-asioihin erikoistunut freelance-toimittaja, joka työskenteli ruoste suojausyrityksen hiekkapuhaltajana Saksassa 1981 1982. 5
PUHTAAT VAATTEET Eero Aalto ja Topi Nieminen eivät perusta valmiiksi kulutetuista farkuista. 2. Very Nice on yksi sellainen kotimainen merkki, jota olen käyttänyt jo vuosikaudet. Ja joku toinen kotimainen merkki myös, Luhta se ei ole, koska niiden vaatteita ei ole tehty Suomessa, en nyt muista sen merei valmiiksi kulutettuja, kiitos kysyimme helsingin kaduilla kuluttajilta, pitääkö uusien farkkujen näyttää vanhoilta. 1. Onko sinulle tärkeää ostotilanteessa ja yleensäkin, että farkut ovat valmiiksi kulutetut? 2. Tiedätkö, mistä käyttämäsi farkut ovat peräisin ja minkälaisissa oloissa ne on valmistettu? Eero Aalto 1. Henkilökohtaisesti valmiiksi kulutetut farkut eivät miellytä silmää, taitaa olla jo vanha muotijuttu. 2. Minulla on hyvin vähän tietoa farkkujen taustoista ja harvoin tulee kysyttyä asiasta, jos siitä ei erikseen ole jotain mainintaa. Topi Nieminen 1. En pidä valmiiksi kulutetuista farkuista, erilaiset värisävyt ja niiden sekoitukset farkuissa ovat ok. En tosin omasta mielestäni seuraa paljoakaan muotia. Ostan sellaisia farkkuja, jotka miellyttävät omaa silmääni, farkkujen laatu on tärkeämpi pointti. 2. En tiedä omien farkkujeni taustoista tällä hetkellä mitään. Tekstiiliteollisuudesta on sellainen yleinen kuva, että vaatteiden tuotantoprosessit ovat hyvin samantyyppiset suurimmilla brändeillä. Tuula Korhonen 1. Ei missään tapauksessa, eiväthän farkut edes kestä silloin käyttöä yhtä hyvin kuin ei-kulutetut housut. Tuula Korhosta kiinnostaa vaatteiden alkuperä. kin nimeä. Kirpputorilta ostan myös farkkuja, mutta niiden taustoista en tiedä. Vaatteiden alkuperällä on huomattava merkitys minulle! Liisa Mäkinen ostaa farkkuja harvoin. Liisa Mäkinen 1. Käytän harvoin farkkuja ja tärkeintä niissä on, että näyttävät hyvältä. Viime viikolla ostin tosin farkut, ja ne ovat valmiiksi kulutetut. 2. En tiedä taustoista, mutta kuten sanoin, niin ostan harvoin farkkuja. Heta Joutsiniemi maksaisi mielellään eettisistä farkuista. Emilia Honkasaari ei käytä farkkuja. Emilia Honkasaari 1. En käytä housuja enkä farkkuja, joten asialla ei ole minulle mitään merkitystä. 2. Minulla on sellainen käsitys, että farkut tulevat aika samanlaisista työoloista kun kaikki muutkin vaatteet, joten ei mistään hyvistä oloista ole varmaan kyse. Heta Joutsiniemi 1. Lähinnä sillä, ettei niitä ole valmiiksi kulutettu, koska ne kuluvat ja reikiintyvät kulutuksen mukaan muutenkin. 2. Täytyy myöntää, että vähän tai en ollenkaan. Hivenen hävettää. Voisin maksaa enemmän sellaisista farkuista, jotka ovat laadukkaat ja niiden alkuperä on tunnettu ja eettisesti kestävä. tapio imporanta kuvat tanja seppänen 6 työmaana maailma 1/2010
PUHTAAT VAATTEET Tuotantopäällikkö Ritva Pigg esittelee laserkoneella kulutettuja farkkuja. Vieressä pesula- ja ympäristövastaava Maria Alaranta. Vielä muutamia vuosia sitten Made in Finland -merkinnät melkein hävettivät, mutta nyt ne ovat taas iso etu markkinoilla. Pohjois- Savossa Keiteleellä tehdään farkkuja pääasiassa kotimaan tarpeisiin. teksti ja kuvat tanja seppänen Entsyymipesuja enenevässä määrin Ω alun perin Bluemanin tehtaana tunnettu, nykyinen M.A.S.I Company aloitti farkkujen tuotannon Keiteleellä 70-luvulla. Vuonna 1974 tehtaalle myönnettiin lisenssioikeus valmistaa ja myydä kansainvälisen Lee Cooper -merkin farkkuja. Tuotteesta tuli menestys. Myöhemmin yritys osti muun muassa ulkoiluvaatteita valmistavan Sail & Ski Oy:n. Keiteleen tehtaan lisäksi M.A.S.I Companylla on tehdas Jyväskylässä, jossa valmistetaan ylioppilaslakkeja, sekä Virossa, jossa valmistetaan ulkoiluvaatteita sekä osa farkuista ja lakeista. Keiteleen tehtaalla työskentelee vajaa 100 henkeä ja Viron Valgan tehtaalla on noin 200 työntekijää. Vaatteiden suunnittelijoita työskentelee myös Kuopiossa ja Helsingissä. Pitkät liudat denimkangasrullia Keiteleen tehtaan varastossa antavat viitteitä siitä, että M.A.S.I Company on pohjoismaiden suurin farkkujen valmistaja. Farkkuja valmistuu noin 2000 kappaletta päivässä ja 450 000 kappaletta vuodessa. Kaikki menevät Suomen markkinoille. Tuotannossa on myös farkkutakkeja ja -hameita. Ihan kaikki ei siis ole vielä siirtynyt halpatuotantomaihin. ompeleminen vie vartin Farkkujen malliompelu tehdään Viron tehtaalla ja testipesu Keiteleellä. Malliston valmistuttua näytteet annetaan mallimestarille, joka teettää tuotannon vaatimat pesutestaukset ja kaavamuutokset ennen tuotannon aloittamista. Kaavoitusosastolla farkkujen kaavat tehdään sähköisesti, ja farkkukankaan leikkaus tapahtuu automaattisesti tietokoneen kaavamallin avulla. Sähköinen kaava sisältää etuja takapuolineen ja taskuineen kymmeniä eri osia, jotka kaikki leikataan koneella erikseen. Ompelimossa yhden farkkuparin ompelu vie keskimäärin 14 minuuttia. Ompelimosta farkut jatkavat kulkua pesulaan. Farkkuerän eli työmääräimen läpimenoaika tuotantoprosessissa kestää kokonaisuudessaan 1 3 viikkoa. Denim tulee Turkista, Espanjasta ja Italiasta. työmaana maailma 1/2010 7
Eija Pietiläinen ompelee mustia farkkuja. Ompelimossa yhden farkkuparin ompelu vie keskimäärin 14 minuuttia. Suomessa kangasta ei tietääksemme valmisteta, ja muuallakin Euroopassa denimin valmistus on vähenemässä, kertoo yrityksen pesula- ja ympäristövastaava Maria Alaranta. Tavarantoimittajat sitoutuvat REACHsäännöstöön eli EU:n kemikaaliasetuksen noudattamiseen, jolloin heidän tulee valvoa tuotantonsa toimitusketjun turvallisuutta. Myös yrityksen oman eettisen ohjeistuksen allekirjoittamista vaaditaan. Tässä ohjeistuksessa alihankkijoilta muun muassa kielletään lapsityövoiman käyttö. Meidän tavarantoimittajiksemme ei hyväksytä sellaisia, jotka eivät sitoudu näihin sääntöihin. Tämä ei koske pelkästään kankaiden, vaan myös nappien, niittien ja muiden vaatteissa käytettävien materiaalien ja kemikaalien toimittajia. Jos tulee vastaan sellaisia toimittajia, jotka eivät täytä näitä kriteerejä, niin niistä hankkiudutaan eroon. Jonkin verran tällaisia tapauksia on ollutkin, kertoo Masin tuotantopäällikkö Ritva Pigg. REACH on kuitenkin aika uusi juttu. Se astui voimaan vuonna 2007, mutta sen vaatimukset ovat tulleet voimaan vaiheittain. Ensimmäiset REACHiä koskevat toimittajakyselyt lähetettiin meiltä vuonna 2008, Alaranta jatkaa. Keiteleen tehtaalla valmistetaan paitsi omia farkkumerkkejä, myös vaatteita kauppojen omilla merkeillä. Pääsesonkeja on kaksi vuodessa. Esimerkiksi Basic-farkuilla on avainlipputunnus ja ne on valmistettu täysin kotimaassa. Ympäristövastaava Alaranta naureskelee, että vielä muutama vuosi sitten farkkujen Made in Finland -merkintöjä sai pikemminkin hävetä, mutta nyt kotimaisuus on taas valttia. laserrobotti kuluttaa suomalaisfarkut Pohjois-Savon ympäristökeskus myönsi yhtiön pesulatoiminnalle ympäristöluvan viime vuonna. Lupa edellyttää mm. energian, veden ja kemikaalien käytön sekä jätteiden määrien raportointia. Tehtaalla on oma jätevesiallas ja jäteveden esikäsittelylaitteisto. M.A.S.I Company käyttää useita eri pesumenetelmiä farkkujen käsittelyssä: entsyymi-, kivi-, vesi-, valkaisu- ja värjäyspesuja. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä enemmän entsyymipesuja ja vähemmän kivipesuja. Entsyymit ovat Alarannan mukaan täysin biohajoavia. Tuotantopäällikkö Pigg myöntää, että ympäristöasioihin on alettu kiinnittää vasta viime aikoina enemmän huomiota ja siten muun muassa jätteiden määrää on saatu vähennettyä huomattavasti. Kyselyjä kemikaalien käytöstä tulee jonkin verran tilaajilta, ei niinkään kuluttajilta. Manuaaliharjaus- ja laserlaitteilla farkkuihin voidaan halutessa tehdä erilaisia kulutuksia. Laserrobotilla pystytään tekemään kaikkein tarkimpia kulutuskuvioita, kuten valkokuvia. Kuluttaminen tapahtuu lasersäteellä polttamalla. Harjarobotilla voidaan puolestaan tehdä kankaalle mekaanista kulutusta. Nämä käsittelyt tehdään ennen pesua. Pesulasta farkut kulkevat viimeistelyosastolle, jossa on prässäys-, höyrytys- ja viikkauskoneita. Siellä farkut prässätään, koristellaan, höyrytetään, tarkastetaan ja merkataan tuotelapuilla. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien välttämiseksi työntekijöille suositellaan työ- 8 työmaana maailma 1/2010
PUHTAAT VAATTEET Myyjät kaipaavat lisää tietoa Palvelualojen ammattiliitto PAM on mukana Puhtaat vaatteet -kampanjassa. Pamilaiset vaatemyyjät toivovat, että työnantajat ja tavarantoimittajat kouluttaisivat heitä paremmin tuotteiden alkuperään liittyvissä kysymyksissä. teksti josetta nousjoki Ω kampin anttilassa Helsingissä pukeutumisen myyjä Antti Muhonen kertoo, ettei hän ole saanut työnantajalta koulutusta tuotteiden valmistusoloista. Hän tietää vaatteiden alkuperästä vain valmistusmaan silloin harvoin, kun se on tuotteisiin merkitty. Asiakkaat kyllä kyselevät ja monta kertaa joudumme sanomaan, ettemme valitettavasti tiedä, Muhonen kertoo. Muhonen ei tiedä edes suomalaiselta kuulostavan Kone Helsinki -merkkisen paidan alkuperää. Pesuohjeet tässä on, siihenpä se sitten jääkin. Ehdottomasti pitäisi olla lakipykälä, että valmistusmaa on ilmoitettava, hän sanoo. Anttilan myyntijohtajan Eeva Jauron mukaan yritys kiinnittää paljon huomiota ostotoiminnan eettisyyteen ja käyttää ulkopuolisia auditoijia tehtailla. Meidän pitää vielä parantaa sisäistä tiedonkulkua, jotta viesti menisi etulinjaan ja sitä kautta myös asiakas saisi sen tiedon, hän toteaa. Sokoskaan ei järjestä myyjille koulutusta tuotteiden alkuperästä. Helsingin keskustan Sokoksella nuorten vaatteita myyvän Johanna Jokisen mielestä työnantaja tekee kuitenkin riittävästi, sillä se saattaa myyjät tekemisiin tavarantoimittajien kanssa ja tarjoaa nettiyhteyden, jonka avulla tietoa voi hakea. Meillä on paljon tanskalaisia merkkejä, joista saa tiedot tosi helposti. Pari kertaa olen ottanut sähköpostilla suoraan yhteyttä valmistajiin, kun tietoa ei ole muuten löytynyt. kuluttaja aliarvioi vaikutusmahdollisuutensa Johanna Jokisen mielestä valmistusmaan merkitseminen tuotteisiin ei juuri helpottaisi työtä. Ongelmana on, että valmistusketju on niin monimutkainen. Kankaat tulevat eri maista ja kaavoitus ja ompelu tapahtuvat eri paikoissa. Made in -lappuun kuitenkin merkittäisiin vain ompelumaa. Jokinen pitää myyjien mahdollisuuksia vaikuttaa valmistusketjujen julkistamiseen pieninä. Hän toivoo, että asiakkaat aktivoituisivat kyselemään ja vaatimaan. Kyllähän se vaikutusvalta on kuluttajilla. Ihmiset usein aliarvioivat omat mahdollisuutensa vaikuttaa. Palvelualojen ammattiliitto PAM lähti mukaan Puhtaat vaatteet -kampanjaan, koska haluaa kiinnittää suomalaisten kuluttajien huomion kolmansien maiden työolosuhteisiin ja työehtoihin. Pamilaiset myyjät joutuvat vastaamaan kuluttajien kysymyksiin vaatteiden ja kenkien eettisyydestä joka päivä, eikä se ole mikään helppo tehtävä. Tuotantoketjua on miltei mahdoton jäljittää. Puhtaat vaatteet -verkostolla on tehokkaat keinot nostaa näitä aiheita keskusteluun ja kuluttajien tietoisuuteen ja ennen kaikkea herätellä ulkomailta tuotteita tilaavien yritysten omatuntoa. Siten voimme vaikuttaa kolmansien maiden työolosuhteisiin, sanoo PAMin kansainvälisten asioiden sihteeri Mari Taivainen. «työmaana maailma 1/2010 9
PUHTAAT VAATTEET Hollantilainen tutkija ja suomalainen yhteiskuntavastuun pioneeri löysivät hieman yhteistäkin säveltä, kun puheena oli suomalaisten yritysten eniten käyttämä auditointijärjestelmä BSCI. teksti outi moilala kuva iiro törmä HYVÄ VAI Ω vaatetusalalla on eniten yritysten yksipuolisesti laatimia yhteiskuntavastuun toimintaohjeistoja. Myös erilaisten sertifiointien määrä saattaa hämmentää. On jos jonkinlaista lyhennettä ja aloitetta. Suomalaisten vaatekauppiaiden suosima tavarantoimittajien auditointijärjestelmä on eurooppalainen yritysjohtoinen BSCI eli Business Social Compliance Initiative. BSCI:llä on omat kannattajansa varsinkin yritysten keskuudessa, mutta se on erityisesti vaatetuksen eettisyyttä ajavan kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan hampaissa. Haastattelussa ovat BSCI:n työhön aikanaan aktiivisesti osallistunut Jouko Kuisma, joka toimi ennen eläkkeelle jäämistään Keskon yhteiskuntavastuun kehitysjohtajana, sekä kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan tutkija Jeroen Merk. Mikä BSCI:ssä on hyvää? Jeroen Merkin mielestä BSCI:n hyviin puoliin lukeutuu muun muassa se, että aloite vähentää päällekkäisten tarkastusten määrää. Vastuutarkastuksista on tullut kukoistava bisnes, ja tehtaissa on ravannut useita eri tarkastajia eri tilaajien toimesta. Tämä tarkoittaa melko monta tarkastajaa, koska alalla on tapana kilpailuttaa jopa mallistojen osat erikseen. BSCI:n hyviin puoliin kuuluu Merkin mielestä myös se, että aloite kattaa lähtökohtaisesti koko alan, toisin kuin yksittäisten yritysten laatimat yhteiskuntavastuun toimintaohjeistot. Joukossa on edelläkävijäfirmoja, joiden esimerkki saattaa saada muitakin BSCI:n jäsenyrityksiä eettisemmiksi. Jouko Kuisman mielestä BSCI on maailman merkittävin ja vahvin yritysten yhteenliittymä työoloja ja -ehtoja koskevien tarkastusten edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Hän näkee takana olevan niin paljon markkinavoimaa, että valmistajien täytyy läpäistä BSCI-tarkastukset päästäkseen EU:n markkinoille. HUONO BSCI? 10
BSCI tuottaa Kuisman mielestä merkittäviä parannuksia työntekijöiden asemaan. Ensitarkastuksista näkyy, että kehitettävää on paljon etenkin työaikaa, palkkausta ja työturvallisuutta koskevien säännösten noudattamisessa, mutta uusintatarkastuksissa puutteet ovat jo selvästi vähäisempiä, hän kirjoittaa. Kansainvälinen Clean Clothes kampanja lanseerattiin Suomessa maaliskuussa Puhtaat vaatteet -nimellä. Kampanja on tuonut esille, että yhteiskuntavastuubisneksen kasvusta huolimatta edistystä ei ole globaalisti juuri saatu aikaan. Pieniä parannuksia on tullut lähinnä työturvallisuuteen. Mikä BSCI:ssä on huonoa? Jeroen Merkin pääkritiikki on se, että yritysjohtoisena järjestelmänä BSCI:ltä puuttuu uskottava ulkopuolinen varmentaja (verificator), vaikkakin itse tarkastajina käytetään samoja tarkastusyrityksiä kuin Puhtaat vaatteet -kampanjan suosittelema Social Accountability 8000 eli SA8000-standardi käyttää. Merkin näkemyksen mukaan nimittäin vain työntekijöitä edustavat ay- ja kansalaisjärjestöt voivat olla uskottavia varmentajia. SA8000 kuuluu niin sanottuihin järjestöjohtoisiin (multi-stakeholder) aloitteisiin ja sen johdossa on ay-liikettä, kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä toisin kuin BSCI:ssä, jonka johdossa ovat yritykset. Kuisma on sitä mieltä, että kansalaisjärjestöt ja ay-liike olisi ollut hyvä saada aikaisemmin mukaan BSCI:hin. Nykyinen sidosryhmäneuvosto toimii hänestä hyvin. Kuisma ei jaa Merkin näkemystä varmentamisesta, koska hänen mukaansa varmentajan on oltava puolueeton taho, joka ei voi olla yrityksen eikä työntekijöiden puolella, vaan varmentaa työn todenmukaisuuden. Kuisman mielestä BSCI:n suurin puute on se, että auditointitietokanta ei ole julkinen. Se vaikeuttaa toiminnan kytkemistä kuluttajaviestintään ja markkinointiin. Myös Merk on kritisoinut voimakkaasti sitä, että tietoja ei jaeta julkisuuteen. Ovatko ulkopuoliset tarkastukset parempia kuin omat sisäiset tarkastukset? Itse yllätyin Merkin kokemuksesta, jonka mukaan omia sisäisiä tarkastuksia tekevillä yrityksillä on monessa tapauksessa työntekijöiden oikeuksien toteutumisesta parempi kuva kuin BSCI:n tapaan yritysten kesken jaettavien tarkastusraporttien perusteella saadaan. Omista tarkastuksista yrityksillä on ainakin ensikäden tietoa, ja tällöin myös huijauksen mahdollisuus on pienempi, Merk kirjoittaa. Kuisman mielestä BSCI:n voima on siinä, että järjestelmässä on sitouduttu ulkopuolisten ammattitarkastajien käyttöön. Yritysten omilla tarkastuksilla ei ole hänestä arvoa vastuullisuuden todistamisessa. Myöskään ammattiyhdistysten tai kansalaisjärjestöjen tarkastukset eivät hänen mielestään ole riittävän ammattitaitoisia eivätkä puolueettomia. Puhtaat vaatteet -kampanjan näkemys on, että tarkastuksilla ylipäätään on vaikea saada kuvaa tehtaan jokapäiväisestä todellisuudesta, oli tarkastaja miten pätevä tahansa, koska tarkastukset ovat vain käyntejä ja tarkastajien huijaamisesta on tullut oma taiteenlajinsa. Riippumattomasti järjestäytyneet työntekijät pystyisivät valvomaan itse tehtaan oloja päivittäin ja mikä tärkeämpää, parantamaan itse omaa asemaansa. Myös BSCI pyrkii edistämään järjestäytymistä. Eikö ole hyvä, että SA8000-standardiin on olemassa helpompi tie? Jo aiemmin mainittu, Puhtaat vaatteet -kampanjan hyväksynnän saanut SA8000-standardi on leivottu sisään BSCI:hin siten, että yritykset voivat halutessaan ottaa vaatimustasoksi myös SA8000-standardin tason. Standardin ongelma on, että vain vähäinen määrä tehtaita on SA8000-hyväksyttyjä. Standardia pidetään kehitysmaissa monesti työläänä ja kalliina. Suurin osa hyväksytyistä yrityksistä on italialaisia. SA8000-standardin tarkastuskustannukset maksaa tehdas, mutta ostajayrityksiä vaaditaan osallistumaan tarkastusten kustannuksiin. BSCI:ssä tarkastuskustannukset neuvotellaan ostajan ja valmistajan välillä. Kuisman mukaan SA8000 on tehtaille paljon kalliimpi kuin BSCI. Korjaustoimenpiteet maksaa molemmissa tehdas. Merk toteaa, että SA8000-sertifikaatin saaminen saattaa todellakin olla vaikeaa, mutta hänestä kyse on ILO:n julistamista työelämän perusoikeuksista. Tällöin kaikki rennommat versiot ovat samalla ihmisarvoisen työn perusstandardien heikentämistä. Kuisman mielestä BSCI:n ja SA8000:n tarkastukset ovat työelämän perusoikeuksien osalta samat. SA8000-standardissa lisänä ovat ainoastaan johtamisjärjestelmää koskevat vaatimukset. Asia piti tarkistaa. BSCI:n ohjeistossa vaaditaan esimerkiksi palkan osalta laillisen minimimäärän maksamista ja yrityksiä ainoastaan kehotetaan maksamaan elinkustannukset kattavaa palkkaa, kun SA8000-standardissa vaaditaan elämiseen riittävää palkkaa (living wage). Laillinen minimipalkka ei useinkaan nykymaailmassa ole sama kuin elämiseen riittävä palkka. Kummassakaan säännöllinen työaika ei saa ylittää 48:aa tuntia eikä ylityö 12:ta tuntia viikossa. BSCI:n Communication Advisor Stéphanie Luong valotti palkkakysymystä: BSCI-tarkastuksissa katsotaan, maksaako tehdas lain mukaista minimipalkkaa, mutta tarkastuksissa tehdään aina myös arvio SA8000:n mukaisesta elämiseen riittävästä palkasta. Elämiseen riittävän palkan maksaminen on kuitenkin tehtaalle vapaaehtoista BSCI:n perustasolla. SA8000 hyväksyy määräajalla asteittaisen nousun kohti elämiseen riittävää palkkaa, joka on määriteltävä työntekijöiden kanssa. Kuisma näkee, että BSCI:ssä on sama asteittaisuuden ajatus. brändiyritysten osuus Merk tuo esille vielä muutakin BSCI:hin kohdistamaansa kritiikkiä. Hän mainitsee esimerkiksi sen, että BSCI minimoi brändiyritysten osuuden vastuussa. Brändiyritysten kuuluisi maksaa tuotteista korkeampaa hintaa, mutta myös lopettaa siirtelemästä tilauksia, sallia kohtuulliset toimitusajat ja välttää viime hetken muutoksia. Kuisma on Merkin kanssa samaa mieltä suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen yhteistyön merkityksestä. BSCI vastaa kuitenkin vain työelämän oikeuksien auditointimenettelystä, Kuisma toteaa. EU:n kilpailusäännökset eivät sallisi sitä, että BSCI:ssä neuvoteltaisiin hinnanmuodostuksesta tai toimitusehdoista. Kädenvääntö näiden kahden näkemyksen välillä tuntuu olevan voimakkain siinä kohtaa, kun puhutaan, pitäisikö tarkastajan tai varmentajan olla yritys vai järjestö. Ongelma on lähtöisin siitä, että kehitysmaissa lait saattavat taata suhteellisen hyvät työnormit, mutta niiden valvonta ei toimi. Järjestöt ja yritykset ovat ryhtyneet paikkaamaan työtä, joka kuuluisi valmistusmaan viranomaisille. Edes järjestöt ja yritykset yhdessä eivät voi tarkastaa kaikkia maailman tehtaita. Tämän vuoksi Puhtaat vaatteet -kampanjan keinovalikoimaan kuuluu myös poliittinen vaikuttaminen. Myös BSCI pyrkii vaikuttamaan EU:n ja kehitysmaiden poliitikkoihin ja viranomaisiin. «11
PUHTAAT VAATTEET Kovaa pumpulia Beniniläisen puuvillanviljelijän arki on monien epävarmuustekijöiden viidakko. Jos huonosti käy, kemikaalimyrkytys vie hengen. teksti ja kuvat riikka pelkonen, wogbaye/golamay, benin 12
Ω keski-beninissä sijaitsevan Wogbayen kylän päällikkö Nicolas Agbomadomale seisoo peltonsa laidalla pidellen kädessään valkoista kukkaa. Se on puuvillapensaan kukka, puuvillakuidun tuotannon kannalta keskeisin kasvinosa. Mikäli kaikki sujuu suunnitelman mukaisesti, kukat kasvavat, kuivuvat ja lopulta satokauden lopulla räjähtävät muuttuen valkoiseksi puuvillahahtuvaksi. Sadon onnistuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää ja kukkien kehittyminen puuvillakuiduksi riippuu monesta tekijästä. Puuvillapensaan kukkia syövät tuhohyönteiset ovat suurin uhka sadon onnistumiselle. Ilman tuholaistorjuntaa sato on auttamattomasti pilalla. myrkylliset menetelmät Yli puolet Länsi-Afrikan trooppisella vyöhykkeellä sijaitsevan Beninin 8,5 miljoonasta asukkaasta saa toimeentulonsa puuvillan tuotannosta. Valtaosa Beninin 2 miljoonasta puuvillanviljelijästä suojaa satonsa tavanomaisin menetelmin eli kemiallisten torjunta-aineiden avulla. Myrkylliset kemikaalit ovat vakava uhka puuvillapeltojen läheisyydessä elävien ihmisten terveydelle, vesivaroille sekä maaperän ja kotieläinten hyvinvoinnille. Karua kieltään kemiallisten torjunta-aineiden vaaroista puhuu se, että satokaudella 2007 2008 yli kolmesataa beniniläistä kuoli torjunta-aineiden aiheuttamiin myrkytyksiin. Golamayn kylän päällikkö Mawouchi Babon esittelee kahta muovipurkkia. Toisen purkin kyljessä komeilee pääkallon kuva sekä teksti Dursban B. Klooripyrofossi on yksi Golamayn kylän viljelijöiden tuholaistorjunnassa käyttämistä kemikaaleista. Se on yhdistetty useisiin Beninissä sattuneisiin torjunta-aineiden aiheuttamiin myrkytystapauksiin. Mawouchi Babon toisessa kädessä oleva purkki sisältää torjunta-ainetta nimeltä Cybercal. Se kuuluu maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan I b -luokan kemikaaleihin, joita ei tulisi olla trooppisten alueiden pienviljelijöiden käytössä lainkaan, koska asianmukaisten suojavarusteiden hankkiminen on heille lähes aina taloudellisesti mahdotonta. Torjunta-aineiden aiheuttamia terveyshaittoja on pyritty vähentämään lisäämällä viljelijöiden tietoisuutta kemikaalien käytön vaaroista, asettamalla vaarallisimpia kemikaaleja käyttökieltoon sekä kehittämällä torjuntamenetelmiä, joissa pelloille ruiskutettavat kemikaalimäärät jäävät mahdollisimman pieniksi. Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Viljelijöiden tiedot kemikaalien asianmukaisesta käytöstä ja todellisista haitoista ovat usein puutteelliset, eikä vaarallisimpienkaan kemikaalien käyttöä ole saatu kuriin kielloista huolimatta. luomu marginaalissa Beniniläinen kansalaisjärjestö OBEPAB (Organisation Beninoise pour la promotion de l Agriculture Biologique) tarjoaa luonnonmukaista vaihtoehtoa kemikaaleista riippuvaisille viljelymenetelmille. Järjestön toiminnan ensisijaisena tavoitteena on maatalouskemikaalien käytön minimoiminen ja sen myötä maanviljelijöiden terveyden ja elinolojen parantaminen. OBEPAB tukee viljelijöitä luomuviljelyyn siirtymisessä, kehittää luonnonmukaisia viljelymenetelmiä yhdessä maanviljelijöiden kanssa sekä ylläpitää puuvillan ostoketjua, joka pyrkii takaamaan riittävän toimeentulon kaikille ketjun osasille. Vuonna 1996 toimintansa aloittanut järjestö tekee tällä hetkellä yhteistyötä 2500 puuvillan luomuviljelijän kanssa. Luomuviljelyssä käytettävät lannoitteet ja torjunta-aineet valmistetaan eläin- ja kasviperäisistä raaka-aineista. Ne ovat ihmisille ja kotieläimille vaarattomia ja ne saadaan suurimmaksi osaksi kerättyä viljelijöiden lähiympäristöstä. OBEPABin koordinaattori Abel Acouti uskoo luomuviljelyn tulevaisuuteen ja kertoo asenneilmaston muuttuneen viime vuosina luomuviljelylle suotuisammiksi. Acoutin mukaan luomuviljely ei kuitenkaan pysty tuomaan terveyttä ja hyvinvointia kaikille beniniläisille puuvillan tuottajille. Kemikaali-intensiivisistä viljelymenetelmistä on nykyisen kaltaisessa maailmanjärjestyksessä mahdotonta päästä kokonaan eroon ja luomuviljely pysynee tilastollisesti marginaalissa vielä pitkälle tulevaisuuteen. hidas kuolema Golamayn kylän viljelijöille kemiallisten torjunta-aineiden korkea hinta on suurempi ongelma kuin terveyshaitat. Heillä on omasta mielestään riittävästi tietoa torjunta-aineiden vaaroista sekä suojautumiskeinoista. Viljelijöiden mukaan kemikaalit eivät vaaranna terveyttä, kunhan varotoimenpiteet ovat kunnossa. Mawouchi Babo kertoo, että torjuntakäsittelyä tehdessä on käytettävä pitkähihaisia ja -lahkeisia suojavaatteita, suojalaseja sekä hengityssuojaimia. Käsittelyn jälkeen vaatteet tulee pestä heti. Lisäksi on odotettava kahdesta kolmeen rankkasadetta ennen kuin lähistöllä viljeltäviä ruokakasveja voi taas käyttää ravinnoksi. Kaikki eivät kuitenkaan välitä suojautua myrkyiltä, Babo jatkaa. He tappavat itseään hitaasti. OBEPABin Abel Acouti kertoo, että tosiasiassa sade ei riitä poistamaan myrkkyjäämiä ravintokasveista, vaan ne pysyvät myrkyllisinä kymmenienkin sateiden jälkeen. Myös suojavaatteiden pesu arveluttaa: millaisia terveysvaikutuksia myrkyillä kyllästettyjen vaatteiden nyrkkipyykki aiheuttaa, ja mikä mahtaa olla pesuveden loppusijoituspaikka? Wogbayen kylän viljelijät esittelevät ylpeinä neem-puun siemeniä, jotka ovat luonnonmukaisen torjunta-aineen keskeinen raakaaine. He siirtyivät luomuviljelyyn yhdeksän vuotta sitten ja kertovat yksimielisesti olevansa erittäin tyytyväisiä valintaansa. Vigue Agbomadomale laulaa luomuviljelyn kunniaksi tekemänsä laulun. Kemikaalien käytön lopettamisen jälkeen maaperän hedelmällisyys on parantunut, ihmisten ja eläinten sairaudet vähentyneet ja puuvillasadosta saatavat säännölliset tulot turvaavat lasten mahdollisuuden koulunkäyntiin. «Hyvänä vuonna sato menee kaupaksi ja tuo kohtuullisen toimeentulon. Heikompana vuonna käteen jää puolen vuoden mittaisen satokauden päätteeksi vain lannoitteiden ja torjunta-aineiden hankintaa varten otettu velka. 13
PUHTAAT VAATTEET Burmalaistehtaissa on töissä paljon nuoria. Boikotoitu Burma Tietotoimisto FinnWatchin raportista Ostoja etelästä ja hikipajoista kävi keväällä ilmi, että suomalaisyritys on hankkinut tuotteita muun muassa sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta. teksti jaakko takalainen kuva inter press service Ω seurantaraportin viesti on muutenkin karu: 3 4 vuodessa suomalaisten vaateyritysten yhteiskuntavastuussa on tapahtunut vain vähän edistystä. Parempia työoloja on saavutettu kovin pienin askelin. Mistä moinen pessimistisyys, raportin kirjoittaja, tutkija Outi Moilala? En tiedä onko se pessimismiä, enemmänkin realismia. Joissakin työolosuhdeasioissa on otettu jopa takapakkia, koska tuotteiden teettäminen Aasian riskimaissa on lisääntynyt. Vaikka Moilalan mukaan yritysten ja maiden boikotit eivät yleensä ole ratkaisu, äärioloissa ja viimeisenä keinona hän hyväksyy boikotit ihmisoikeuksista piittaamattomia valtioita vastaan. Burma on sellainen valtio. Ja kun paikalliset vainotut ay-aktiivit pyytävät meitä boikotoimaan sotilasjuntan hallitsemaa maata, on vaikea toimia toisin. puhtaat vaatteet ihmisille, strategia yrityksille Moilala kertoo odottaneensa, että edistystä olisi yhteiskuntavastuun kysymyksissä tapahtunut nopeammin. Ainoaksi keinoksi työolojen parantamisessa näyttäisi hänen mielestään jäävän mahdollisimman kova kansainvälinen painostus. Jos merkkiyrityksiä ei potkita koko ajan persuksille, ei työoloissa tehtaan lattiatasolla tapahdu parannuksia. Valitettavaa, mutta näin vain näyttää olevan, puuskahtaa Moilala. Hän kannattaa tutkijana kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja kansalaisjärjestöjen mallia, jossa huonoista työoloista kiinni jäänyttä yritystä tai valtiota ei yleensä panna heti boikottiin, vaan yritetään parannuksia keskinäisen vuoropuhelun avulla. Niin sanottu cut and run -politiikka jättää yritykset tyhjän päälle, jolloin työläisten asema muuttuu ehkä entistäkin sietämättömämmäksi. Siksi esimerkiksi suomalaisilla jälleenmyyntiyrityksillä olisi syytä olla valmiiksi mietitty strategia, kun jokin sen alihankkijoista jää kiinni, Moilala toteaa. Hän viittaa muutaman vuoden takaiseen puuvillaskandaaliin, jossa uzbekistanilainen puuvilla todettiin lapsityövoimalla kerätyksi. Suomalaiset yritykset katkaisivat yhteistyön 14
burman sahramivallankumous Ω buddhalaismunkit marssivat Burman kaduille loppuvuodesta 2007. Oransseihin viittoihin pukeutuneet munkit lausuivat rukouksia, mutta demokratiaa vaativia iskulauseita ei puolisen tuntia kestäneen marssin aikana kuultu. Mielenosoituksia kutsuttiin sahramivallankumoukseksi oranssien viittojen takia. Than Shwen johtama sotilashallitus tukahdutti munkkien protestin. Kymmenistä kuolonuhreista, pahoinpitelyistä, vangitsemisista ja kidutuksista raportoitiin. Polttoaineiden hinnankorotuksista alkunsa saaneet mielenosoitukset levisivät syyskuun 2007 aikana maanlaajuisiksi demokratiamarsseiksi. Mielenosoitukset saivat verisen lopun, kun sotilasjuntta hyökkäsi kaduille lähteneiden ihmisten kimppuun. Burman sotilasjohto pitää myös kotiarestissa Nobelin rauhanpalkinnon saanutta oppositiojohtajaa Aung San Suu Kyitä. «kuin seinään, mikä tuskin paransi entisen neuvostotasavallan lasten asemaa. tunnelma odottava vaalien alla Kansainvälisen työjärjestön ILO:n Työnormit ja työelämän perusoikeudet -yksikön toimitusjohtaja Kari Tapiola on juuri palannut Burmasta työpaikalleen Geneveen. Hänen mukaansa tarkkaan ottaen Burma ei ole ILO:n boikotissa. Mutta yhteistyömme on rajattu tärkeimpiin työ- ja ihmisoikeuksiin. Me uskomme vuoropuheluun, jolla pyritään saamaan aikaan todellista muutosta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että monet jäsenvaltiot soveltavat taloudellisia ja muita pakotteita. Viime vuodet ovat osoittaneet, että vuoropuhelu ja pakotteet eivät ole vaihtoehtoja; niillä on todellinen ja usein hyödyllinen vuorovaikutus, vastaa Tapiola sähköpostitse. Hänen mukaansa tänä keväänä toistakymmentä henkeä on vapautunut vankilasta ILO:n toimien ansiosta. Alaikäisiä armeijaan rekrytoituja nuoria ILO on saanut palautetuksi perheittensä pariin jatkuvasti. Järjestö on myös aloittanut vuoropuhelun hallituksen kanssa työntekijöiden järjestäytymisoikeudesta. ILO:n näkökulmasta Burman synnit ovat raskaat. Järjestelmällinen pakkotyön käyttö, tai sen salliminen, on ollut ongelma Burmassa 1960-luvulta lähtien. Toinen keskeinen ongelma-alue on järjestäytymisoikeuden puuttuminen. Burmassa ei työntekijöitä edustavia järjestöjä ole. Burman ammatillinen keskusjärjestö FTUB on luokiteltu terroristijärjestöksi. Maa on kuitenkin ratifioinut pakkotyön kieltoa ja järjestäytymisoikeutta koskevat ILO:n perussopimukset. Jotain Burman sotilasjuntan myöntymisestä kansainväliseen painostukseen kertoo se, että ILO sai perustaa maahan toimiston vuonna 2002. Vuodesta 2007 toimisto on hoitanut pakkotyön käyttöä koskevaa valitusmekanismia, joka on kaikkien Burman kansalaisten käytettävissä. Useita tapauksia on ratkaistu, ja varsinkin pakolla armeijaan rekrytoitujen nuorten palauttaminen on ollut verraten tehokasta. Toimisto myös tiedottaa eri keinoin kansalaisille heidän oikeuksistaan. Mutta ongelma on niin laaja, että sitä ei yhden toimiston voimin ratkaista, Tapiola kirjoittaa. Tapiolan mukaan ILO:n toimistoon ei sinänsä ole kohdistunut painostusta, mutta pakkotyöstä valituksia tuovat kansalaiset ovat eri syistä kohdanneet ongelmia. Ketään ei kuitenkaan ole estetty tulemasta keskustelemaan ILO:n kanssa. Olosuhteet huomioon ottaen ILO voi toimia verraten vapaasti. Tämä on koskenut ennen muuta oikeutta liikkua maassa, tavata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan luottamuksellisesti. Burman yleistä tunnelmaa Tapiola kuvaa odottavaksi, koska siellä on määrä järjestää tänä vuonna vaalit ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen. Tosin juntan sorvaamia vaalilakeja on jo etukäteen arvosteltu rajusti. Työpaikoilla on ollut entistä enemmän konflikteja, ja hallitus on joutunut sovittelijan asemaan. Riitoja on ollut ulkomaalaisten omistamissa yrityksissä, minkä vuoksi viranomaiset ovat valinneet pehmeän linjan. En usko yhtäkkiseen rajuun poliittiseen muutokseen Burmassa. Mutta tähänastinen sotilaiden totaalinen kontrolli ei voi jatkua loputtomiin. Sotilasjohto tietenkin haluaisi tarkoin valvottuja liikkeitä kohti demokra tiaa. Miten maa ja kansalaiset reagoivat, onkin sitten toinen asia, toteaa Kari Tapiola. halonen katkaisi yhteistyön Vaatteita ja jalkineita myyvä Veljekset Halonen on FinnWatch-raportissa mainittu suomalaisyritys, joka toi tuotteita Burmasta. Yrityksellä ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä burmalaisten tuotteiden kanssa muutamaan vuoteen. Ostimme yhden saksalaisen välittäjän kautta tavallisia T-paitoja. Kun ilmeni, että ne on valmistettu Burmassa, katkaisimme yhteyden heti. Aikaisemmin tavarantoimittaja oli ollut luotettava ja yhteistyö sujuvaa, kertoo naisten vaatteiden valikoimapäällikkö Päivi Halonen. Hän havainnollistaa Veljekset Halosen politiikkaa tavarantoimittajiin: on epäreilua, jos ei kerro oleellisia asioita tuotteen valmistuksesta. Haluamme olla ajan tasalla kaikista myymistämme tuotteista. Jos ilmenee jotain kuprua välittäjän toimesta, yhteistyö loppuu siihen. Emme halua olla mukana tukemassa epäilyttävissä oloissa tehtävää työtä. Siksi emme tietoisesti ole koskaan tilanneet mitään Burmasta, Halonen toteaa. Hänen mukaansa pitkien hankintaketjujen takia on todella hankala olla selvillä kaikkien tuotteiden valmistusmaasta pienehkön perheyrityksen resursseilla. Siksi Veljekset Halonen panostaa pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin Kaukoidän tehtaiden kanssa. Yhtiö tekee myös tietoisia valintoja, jotka näkyvät tuotteen hinnassa. Me ostamme esimerkiksi enemmän Etelä-Kiinasta kuin Pohjois-Kiinasta. Työolot ovat paremmat Shenzhenissä ja Hongkongissa kuin pohjoisessa. Tuotteen hinnat ovat etelässä keskimäärin 30 40 prosenttia kalliimpia, Päivi Halonen sanoo. Ω SASKin julkaisuissa käytetään Burmanimeä, koska juntta vaihtoi sen Myanmariksi väkivaltaisesti päättyneen kansannousun jälkeen 1989. Ω Puhtaat vaatteet -kampanjan verkkosivu: www.puhtaatvaatteet.fi 15
PUHTAAT VAATTEET Burmalaistyttö raataa tehtaassa ympäripyöreitä viikkoja teksti mon mon myat inter press service, rangoon Ω burmalainen Cho Cho Thet, 15, ei tiedä paljoakaan työpaikkansa ulkopuolisesta maailmasta. Hän raataa vaatetehtaassa 14-tuntista päivää viikot läpeensä ja myös syö, nukkuu ja joskus leikkiikin siellä. Thetin työpäivä kestää aamuseitsemästä iltayhdeksään ja palkka on vajaat 26 euroa kuukaudessa. Tehtaan omistaja tarjoaa ilmaisen majoituksen sekä ruoaksi riisiä ja vihanneksia. Sisällä on parempi työskennellä kuin riisipellolla auringon ja sateen armoilla. Täällä minua ei väsytä yhtään, vakuuttaa tyttö, joka pääsi ompelijaksi toimittuaan kaksi vuotta avustajana. Thetin koulutie katkesi toisella luokalla, kun äiti pakotti hänet jäämään kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. Kun äiti kuoli ja isä lähti kotoa, Thetillä ei lapsista vanhimpana ollut muuta neuvoa kuin etsiä työtä. Jouduin seisomaan riisipellolla koko päivän säästä riippumatta, hän muistelee työtään kotikylässä, jonne on kolmen tunnin ajomatka Burman entisestä pääkaupungista Rangoonista. Thet taivutteli isoäitinsä lähettämään hänet Rangooniin tehtaaseen, jossa hänen tätinsä oli töissä. Kylässä en pysty ansaitsemaan tarpeeksi, koska maatalouden työ on kausiluontoista, Thet perustelee lähtöään. tehtaaseen vai hieromalaitokseen? Työ tehtaassa on turvallisempaa kuin karaokebaareissa ja hieromalaitoksissa, arvelee 15-vuotias Cho Cho Thet. Hän ei ole kuvassa oleva tyttö. lehtikuva Tehtaan omistaja May Thun Aung ei päästänyt Thetiä suoraan tehtaaseen tämän nuoren iän vuoksi. Tyttö vietti ensin muutaman kuukauden hoitaen Aungin lapsia. Tehtaaseen pyrkii paljon nuoria. Yritämme torjua alaikäiset lapset, mutta he ilmestyvät seuraavalla viikolla mukanaan uusi hakemus, jossa ikä on muutettu, Aung kertoo. Aung perusti monen muun tavoin yrityksensä 1996, kun Burmassa alettiin vahvistaa markkinataloutta. Henkilökunta on kaksinkertaistunut alun 150:stä. Aungin tehdas sijaitsee Rangoonin laidalla teollisuusvyöhykkeellä, jollaisia Burmaa johtava sotilasjuntta on perustanut kaikkiaan 21. Vuoden 2006 tilaston mukaan Burmassa on yli 43 000 yksityistä tehdasta, joissa valmistetaan muun muassa tekstiilejä, elintarvikkeita sekä teräs- ja muovituotteita. Tehtaiden työehdot ovat surkeat niin aikuisilla kuin lapsityöläisilläkin. Maailmanlaajuinen talouskriisi on vain pahentanut tilannetta, koska moni tehdas toimii länsimaisten yritysten alihankkijana. Tilauskanta kutistui 75 prosenttia, sillä vuonna 2009 emme saaneet yhtään tilausta kahdeksaan kuukauteen, Aung kertoo. Viime vuonna tehtaasta lähti 60 työntekijää etsimään parempaa leipäpuuta. Kaupungissa on monia karaokebaareja ja hieromalaitoksia, joissa nuoret tytöt tienaavat paremmin kuin tehtaassa. Miten voisin estää heitä lähtemästä? Aung pohtii. Thetin mielestä työ tehtaassa on kuitenkin turvallisempaa kuin viihdealalla. Hän nauttii siitä, että voi leikkiä muiden nuorten kanssa illalla töiden jälkeen. Joskus olemme piilosilla, toisinaan tanssimme ja laulamme. Eniten pidän johtajan järjestämistä elokuvaesityksistä, vaikka aika on pois yöunesta, tyttö kertoo. Hän myöntää ikävöivänsä koulua ja toivoo, että voisi vielä joskus jatkaa opintojaan. «16 työmaana maailma 1/2010
PUHTAAT VAATTEET Nuori munkki sytyttää kynttilöitä temppelissä. istockphoto Burmassa vankila on edelleen ay-aktiivien loppusijoituspaikka Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin raportti Burman ihmisoikeustilanteesta on karua luettavaa. Toukokuussa 2008 Rangoonin kaupungin lähettyvillä Ayeyarwadyn suistolla riehui hirmumyrsky Nargis, joka tappoi ainakin 140 000 ihmistä. Kyseessä oli Burman historian suurin luonnonkatastrofi. Aluksi sotilasjuntta ei hyväksynyt kansainvälisen avun tuloa maahan. Yhtenä syynä oli muutaman päivän päästä pidettävä äänestys uudesta perustuslaista. Uusi perustuslaki hyväksyttiin 92 prosentin äänimäärällä yleisön epäilyistä huolimatta. Ei-ääni tarkoitti monelle vankilaan joutumista, vaikka ennen vaaleja tulosten väitettiin pysyvän salassa. Uuden perustuslain jälkeen ammattiliitot ja niiden kattojärjestöt pysyvät laittomina ja ay-aktiivit viruvat edelleen vankilassa. Perustuslain 24. artiklassa hyväksytään kyllä ympäripyöreästi työntekijöiden oikeudet, mutta käytännössä ammatillisen järjestäytymisen katsotaan häiritsevän maan yleistä järjestystä, moraalia ja lakeja. Kansainvälisen työjärjestön ILOn yhdistäytymisvapauteen keskittyneen valiokunnan mukaan Burmassa ei tällä hetkellä ole mitään lakia, joka takaisi järjestäytymisoikeudet. Vuonna 1988 luodun säännöksen mukaan erilaiset järjestöt, liitot ja yhdistykset pitää hyväksyttää sisäministeriössä. Mielenosoitukset ovat kiellettyjä ja vankeja kidutetaan. Perustamisvuodestaan 1991 lähtien Burman ammattiliittojen kattojärjestö FTUB (The Federation of Trade Unions - Burma) on toiminut maan alla ja se luokitellaan terroristijärjestöksi. Tuhansia FTUB-aktiiveja on tälläkin hetkellä vangittuina jopa 28 vuodeksi. Esimerkiksi kun U Thet Wai raportoi ILOlle maan pakkotyövoimasta ja lapsisotilaiden värväyksestä, hän sai siitä rangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta ja pakkotyötä vuonna 2008. Kun ILO vaatii ammattiliittojen tunnustamista, juntta syyttää sitä maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. tanja seppänen työmaana maailma 1/2010 17