ICT -alan muutos ja sen vaikutukset: mahdollisuudet Pohjois-Suomelle

ICT -alan muutos ja sen vaikutukset: mahdollisuudet Pohjois-Suomelle Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento Timo Koivumäki, Veikko Seppänen, Jaakko Simonen, Sauli Sohlo, Rauli Svento Martti Ahtisaari Instituutti Taloustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto Huhtikuu 2013 1 www.maigbe.fi

Executive Summary Mikä on ICT-alan tila Pohjois-Suomessa ja Oulun seudulla? Miksi raha ei tulvi alueellemme samaan kiihtyvään tahtiin kuin viime vuosikymmenellä? Miten käy työpaikkojen? Entä rakkaat kilpailijakaupunkimme - miten muut seutukunnat kuten Jyväskylä ja Tampere ovat menestyneet? Miten ICT-ala on toimialana kehittynyt ja miten kehitys jatkuu lähivuosina ja vuosikymmeninä? Miten me pohjoissuomalaiset voimme tarrata kiinni menestykseen, ja mihin meidän tulee panostaa, jotta pärjäämme? Mitkä ovat Pohjois-Pohjanmaan ICT-alan menestyksen eväät? ICT-toimiala ja sen kehitysvaiheet, asiakastoimialojen kehitys ICT-ala on toimialana nuori ja voimakkaan kehityksen vaiheessa. Raportti erittelee ICT-alan globaaleja kehitys- ja murrosvaiheita viime vuosikymmeninä. Lisäksi tarkastellaan eri vaiheita erityisesti Oulun seutukunnan näkökulmasta. ICT-toimialan kehitystä on viime vuosikymmeninä määritellyt voimakkaasti se, mikä segmentti on alan sisällä milloinkin ollut koko alan veturina. 1960-luvulla vetovastuussa oli tietokonelaiteteollisuus. 1970-luvulla viestikapulaa kuljetti automaatioteollisuus ja 80-luvulla elektroniikka sekä elektronisesti ohjattavat ja ohjelmoitavat laitteet. 1990-luvulla veturina toimivat langaton tietoliikenne (erityisesti Suomessa) ja ohjelmistoteollisuus (erityisesti USA:ssa). 2000-luvulla on eletty Internetin, Webin ja digitaalisten sisältöjen aikakautta. Paitsi ICT-toimialan sisäinen kehitys, alan kehittymiseen on vaikuttanut merkittävästi sen asiakastoimialojen kehittyminen. Suurimpia asiakkaita ovat olleet rahoitusala, tietoliikenne sekä tavaratuotanto ja palvelut. Sen sijaan kuljetuksen, energian, terveydenhoidon, tukkukaupan ja koulutuksen aloilla sekä erityisesti maatalous-, kaivos- ja rakennusaloilla tietoteknisiä investointeja on tehty vähemmän. Asiakastoimialan kyky hyödyntää ICT-teollisuuden tuottamia ratkaisuja riippuu suuresti toimialan prosessien ja toimintojen vakioitumisen asteesta. Mitä standardoidumpaa toimintaa, sitä enemmän tarvetta ja mahdollisuuksia ICT-ratkaisuille. ICT-teollisuudelle löytyy siis vielä runsaasti kyntämätöntä sarkaa. ICT-toimialan teolliset segmentit ja ICT-liiketoiminnan arvontuotto ICT-ala jaottelee itse itsensä ohjelmistoteollisuuden, telepalveluiden, laiteteollisuuden ja tietojärjestelmäpalveluiden segmentteihin. Liiketoiminnan näkökulmasta erityisen tärkeää on, onko ICT osa asiakkaan tarjoamaa (jolloin ICT-toimittaja on kolmannelle osapuolelle tarjotun ratkaisun/palvelun osatoteuttaja), vai tuotannon tekijä (jolloin ICTtoimittaja vastaa asiakkaan suoraan investointitarpeeseen). 2 www.maigbe.fi

Raportissa tarkastellaan ICT-hyödykkeitä sekä tarjoajan (osaamisen myynti, lisenssin tai palvelun myynti, tuotteen myynti) että ostajan (osaamisen, teknologian tai oman tarjoaman osatuotteen hankinta, tai ICT-investointi) näkökulmasta. Näiden liiketoimintamallien ohella alalla on erilaisia sekamalleja. Tämä tekee alan hahmottamisen kokonaisuudessaan vaikeaksi. Lisäksi ICT-ratkaisut ovat viime vuosina tulleet osaksi yhä useamman toimialan hyödykkeitä, jolloin alan hahmottaminen erillisenä toimialana on entistä haastavampaa. Myös ICT-alan omaa arvontuottoa on näin ollen yhä vaikeampi arvioida tai mitata. Korkean teknologian toimialojen liiketoiminnan kokonaisuus; Kehitys kansainvälisesti, Suomessa ja Oulun seudulla ICT-alan kehittymisen myötä ja sen sulautuessa yhä enemmän muihin toimialoihin, raportissa lavennetaan tarkastelua varsinaisen ICT-alan ulkopuolelle, ns. korkean teknologian alalle. Korkean teknologian ala jaetaan teollisuuteen ja tietointensiivisiin palveluihin. Kansainvälisessä tarkastelussa teollisuuden osuus liiketoiminnan kokonaisuudesta supistuu jatkuvasti, ja vastaavasti palveluiden osuus kasvaa. Palveluiden kehitys on ollut kansainvälisesti ja osin Suomessakin erittäin voimakasta. Oulun seutu on tässä suhteessa merkittävä poikkeus. Oulu on myöhästynyt merkittävästi korkean teknologian palveluliiketoiminnan kehitystrendistä. Raportissa vertaillaan teollisuuden ja palveluiden osuuden kehittymistä korkean teknologian toimialojen kokonaisuudesta Oulun, Jyväskylän ja Tampereen seuduilla. Tulos on selvä. Siinä missä Jyväskylä ja Tampere ovat päässeet mukaan kansainväliseen palveluiden nousevaan kehitystrendiin, Oulu on jäänyt 2000-luvulla takamatkalle. Samanaikaisesti, Oulussa teollisuuden osuus laskee kuten kansainvälisestikin, mutta erityisesti Tampereella laskua on pystytty hidastamaan. Oulun seudun tämänhetkiset ICT-alan ongelmat ovat siis kahden tekijän onneton summa, sillä teollisuuden puolella on tultu alaspäin, mutta palveluiden puolella ei ole päästy mukaan nousuun. Miksi näin on käynyt? Vastausten löytämiseksi raportissa käydään läpi korkean teknologian toimialojen kehitysvaiheita Oulun seudulla 1970-luvulta nykypäivään. Lyhyesti ja yleistäen voidaan todeta, että Nokia suurena veturiyrityksenä oli keskeinen ICT-teollisuuden nousun ja viimeaikaisen laskun - aikaansaaja Oulun seudulla. Nokian alasajon myötä sen entiset alihankkijat eivät vain menettäneet entisiä asemiaan teollisuudessa, vaan joutuessaan innovaatioverkostojen ulkopuolelle oman onnensa nojaan, jäivät samalla myös takamatkalle palveluiden kehityksessä. Ei kuitenkaan niin paljon onnettomuutta, ettei jotain valoakin tunnelissa. Raportin lopuksi eritellään ICT-alan ennakoituja muutostrendejä sekä seikkoja, joiden avulla Oulun seudun on mahdollista kuroa takamatka umpeen ja päästä uudelleen vahvan 3 www.maigbe.fi

kehityksen alkuun. Lopuksi esitetään myös, millaisia tukitoimia käyttäen ICT-alan uutta nousua voitaisiin vauhdittaa. ICT-alan muutos; Kuluttajavetoisuus, pilvi- ja ubipalvelut, infrastruktuurien kehitys Kuluttajien roolin korostuminen ja kuluttajien toimiminen palveluiden kehittäjänä yhdessä yritysten kanssa (co-creation) on merkittävä marssijärjestyksen muutos ICTalan liiketoiminnassa. Markkinoiden kuluttajavetoisuus ja palvelullistuminen korostavat asiakastarvelähtöisyyttä aikaisemman teknologiatyöntöisen toiminnan sijaan. Toimijoiden (kuluttajien ja yritysten sekä yhteisöjen) sekä laitteiden muodostama palvelualusta mahdollistaa kaikkien toimijoiden yhteistoiminnan uusien innovaatioiden synnyttämisessä. Kuluttajien roolin korostuessa tulee yritysten muuttaa toimintaansa ja liiketoimintaprosessejaan avoimempaan ja interaktiiviseen suuntaan. Uusien palveluiden kehitystä ohjaavat yhä enemmän kuluttajien tarpeet eri arkipäivän konteksteissa. Pilvipalvelut ja isojen tietomassojen hyödyntäminen (big data) kuluttajille tarjottavien palveluiden kehittämisessä tarjoavat uusia mahdollisuuksia liiketoimintainnovaatioiden synnyttämiseen. Palveluiden kehittäminen samalla yhä yksilöllisemmiksi ja kullekin kuluttajalle reaaliaikaisiksi on erityisen merkittävä innovaatio- ja liiketoimintahaaste. Uusien innovaatioiden rakentaminen jo Oulussa olemassa olevan vahvan laite- ja ohjelmistoteollisuuden osaamisen päälle on mahdollinen tulevaisuuden menestysresepti. Oulun seudun menestymisen mahdollisuudet Vaikka Oulussa ollaankin tällä hetkellä ICT-alan palveluliiketoiminnan kehityksestä jäljessä, on seudullamme kuitenkin erinomaiset edellytykset nousta uudelleen menestyjäksi. Raportissa esitetään seutumme keskeisiä menestystekijöitä, ottaen huomioon EU:n viimeisimmät, mm. rakennerahastokauden linjaukset. Oulu on järkevän erikoistumisen (Smart specialisation) näkökulmasta riittävän iso talousalue, voidakseen toimia sekä yleisen teknologian kehittäjänä ja hyödyntäjänä (mobiiliteknologia), että siihen liittyvien sovellusten luojana. Mobiiliteknologian osaamisen säilyttäminen ja kehittäminen Oulussa on siis ensiarvoisen tärkeää. Oulussa on jo nyt myös mobiiliteknologian sovellusalueita, joilla on todennäköisesti tulevaisuudessa kysyntää. Oulussa on myös erinomainen mahdollisuus yhdistää eri alojen osaamista esimerkiksi Oulun Innovaatioallianssin osaamiskärkiä (painettava elektroniikka, Internetosaaminen, vihreä teknologia, lääketieteen teknologia ja globaali talousosaaminen) hyödyntämällä. Näiden viiden alueen osaamista yhdistämällä voidaan löytää uusia avauksia, mikä on järkevän erikoistumisen näkökulmasta erittäin perusteltua. Samalla 4 www.maigbe.fi

tämä vähentää korkean teknologian toiminnan voimakasta keskittyneisyyttä Oulussa, mikä on ollut taloudellisen kasvun kannalta negatiivista. Oulussa on myös ainutlaatuinen mahdollisuus innovaatioihin, joissa kuluttajat tuodaan mukaan tuotekehitysprosesseihin. PanOulu avoimena verkkona tarjoaa erinomaisen testaus- ja palvelualustan tulevaisuuden ICT-palveluiden kehittämiseksi. Uusien palvelu- ja liiketoimintainnovaatioiden kehittäminen edellyttää myös toimijoiden jatkuvaa yhteistyötä, prosessin kaikissa vaiheissa. Tämä on käytännössä erittäin haastavaa, mutta se voi onnistua saattamalla toimijat yhteen esimerkiksi Business Kitchenin kaltaisten ympäristöjen avulla. Toisena esimerkkinä toimijoiden saattamisesta yhteen ja vuoropuheluun toistensa kanssa voisivat olla Pohjois-Suomen Talousfoorumi tyyppiset tapahtumat, vaikkapa Martti Ahtisaari Instituutin toteuttamana. Riittävän laajan, kansainvälisesti korkeatasoisen ja riittävän monialaisen liiketoimintaosaamisen perustan rakentaminen Pohjois-Suomeen ja Oulun seudulle on alueemme pitkän tähtäimen menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tässä työssä kansainvälisen tason, laajalti maailman parhaiden kauppakorkeakoulujen kanssa tiiviisti verkottuneen kauppakorkeakoulun (Oulu Business School) rakentaminen Oulun yliopistoon on erittäin keskeinen tehtävä. Menestyvien alueiden joukossa pysyminen edellyttää myös jatkuvaa, osaavaa ja systemaattista analyysiä alueiden muutoksesta ja kehittymisestä. Tällaisen aluetaloustieteellisen osaamisen vahvistaminen omalla alueellamme on itseisarvoisen tärkeää. 5 www.maigbe.fi

Sisällysluettelo Executive Summary... 2 Sisällysluettelo... 6 Johdanto... 7 ICT -alan rakenne ja kehittyminen... 8 Yleisiä kehityspiirteitä... 9 Toimialan sisällöllinen kehittyminen... 10 1960-luku... 10 1970-luku... 10 1980-luku... 11 1990-luku... 11 2000-luku... 11 Asiakastoimialojen tarpeiden kehittyminen... 12 Toimialan rakenne ja teolliset segmentit... 12 Liiketoiminnan arvontuotto... 14 Rakenteiden muutoksen tekijät Suomessa... 16 Alueellinen näkökulma kehittymiseen... 19 Oulun seutukunta... 19 Vertailuseutukunta Jyväskylä... 21 Vertailuseutukunta Tampere... 22 Pohjois-Pohjanmaa kokonaisuutena... 25 Liiketoiminnan sisällöllinen kehitys Pohjois-Pohjanmaalla... 27 Ennakoidut muutokset... 29 Kuluttajavetoisuus ja palvelukehitys... 29 Pilvipalvelut... 30 Infrastruktuurit ja alusta-arkkitehtuurit... 31 Ubipalvelut Internet of things... 32 Muutoksen keskeiset ajurit... 33 Alueen mahdollisuudet... 34 Lähteet... 36 Lisätietoja... 36 6 www.maigbe.fi

Johdanto Tämä selvitys toteutettiin keväällä 2013 Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnassa, Martti Ahtisaari Instituutin johdolla. Lähtökohtana oli Pohjois-Pohjanmaan Liiton (PPL) kanssa käyty neuvonpito paitsi tieto- ja viestintäalan (ICT) muutoksen analysoimisesta koskien erityisesti 2000-luvun lopun jyrkkää arvontuotannon laskua, niin samalla tarve kartoittaa sekä muutoksen tekijöitä että vaikutuksia ja linjata sellaisia toimenpiteitä, joilla muutoksesta tulisi Pohjois-Suomelle mahdollisuus eikä uhka. Päinvastoin kuin usein, selvitys tehtiin nojautumalla sekä määrällisiin että laadullisiin aineistoihin ja ottaen molempiin pitkittäinen ajallinen näkökulma. ICT -alaa on tarkasteltu paljon viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, mutta tyypillisesti kuitenkin lähinnä erilaisten kehitysohjelmien suunnittelua taustoittavina sisällöllisinä katsauksina. Vaikka 2000-alkupuolella tehtiin myös useampia toimialan rakenteiden tutkimuksia, niin myöhempi kehitys on tehnyt niistä osin toimialan historiaa. Alan tulevaisuuden tarkastelut ovat painottuneet teknologialähtöisiin skenaarioihin. 1990-luvulla alkanut toimialan segmenttien eriytyminen, samoin kuin tieto- ja viestintäteknologioiden sulautuminen digitaalisen median teknologioihin, erilaisten sovelluskohteiden tuleminen yhä enemmän riippuvaksi ICT -ratkaisuista ja sen myötä edennyt digitaalisten palvelujen nopea kehittyminen ovat selvästi vaikeuttaneet toimialan tulevaisuuden hahmottamista sisällöllisesti ja varsinkin taloudellisesti. Tässä lyhyessä selvityksessä pyritään vetämään yhteen muutoksen eri tekijöitä. Lisäksi pyritään osoittamaan, miten ne vaikuttavat arvon tuottamiseen ICT - hyödykkeinä tai muiden hyödykkeiden lisäarvona, ja miten ne lisäävät erilaisten teollisten- ja palveluprosessien tehokkuutta ja tuottavuutta (mukaan lukien ICT -alan omat prosessit). Selvitys ei ole tieteellinen tutkimus, mutta perustuu pohjimmiltaan tutkimustietoon ja sellaisesta järjestelmällisesti johdettuihin päätelmiin, mikä on tärkeää esitettyjen päätelmien ja toimenpidesuositusten kannalta. Selvitystyöryhmän muodostivat Timo Koivumäki (digitaalinen palveluliiketoiminta), Veikko Seppänen (ohjelmistoliiketoiminta), Jaakko Simonen (taloustiede), Sauli Sohlo (liiketoiminta) ja Rauli Svento (taloustiede). Oulussa, huhtikuussa 2013 Tekijät 7 www.maigbe.fi

ICT -alan rakenne ja kehittyminen Tieto- ja viestintäalan eli ICT-alan hahmottaminen ei ole itsestään selvää, vaikka kyseessä on moneen muuhun verrattuna vielä hyvin nuori toimiala. Yhtenä syynä on, että sekä alan avainsegmentit ja -teknologiat että niiden soveltamiskohteet ovat kehittyneet nopeasti ja samalla laajentuneet huomattavasti. Teknologioita tuottavien ja hyödyntävien alojen rajapintojen kietoutuminen yhteen on vaikuttanut erittäin suuresti liiketoimintaan. Yksi näkyvistä seurauksista on ollut ICT -tuotteita ja -palveluja tarvitsevien loppukäyttäjien roolin kehittyminen: puhutaan tietotekniikan kuluttajien ja tuottajien roolien yhdentymisestä eli prosumerismista tai arvon yhteisluonnista ja - nauttimisesta (value co-creation, co-capture). Tämä vaikuttaa alan kilpailuun ja yhteistyöhön sekä liikeyritysten että niiden asiakkaiden piirissä (co-opetition). Samalla kun kaupalliset ja ei-kaupalliset tai vain välillisesti kaupalliset toimintatavat ovat kehittyneet, kolmas (yhteisöt) ja neljäskin (kotitaloudet) sektori ovat tulleet näkyviin ICT -alan tuottajina. Tässä on ollut kyse varsinkin digitaalisten sisältöjen ja niihin perustuvien palvelujen, tuotteiden, ideoiden ja erilaisen yhteistyön teknisistä, mutta erityisesti sosiaalisista ja taloudellisista muutoksista, jotka ovat tulleet mahdollisiksi Internetin, Webin ja sosiaalisen median ympäristöjen sekä informaation määrän suuren kasvun myötä. Merkittävä osa tiedosta ja sen hallinnoinnista on silti yhä pääosin suljettua ja todella ison tiedon (Big data) käsittely pilviperustaisesti eli palveluna tietoverkossa on vasta alkamassa. Lisäksi ihmisen itsensä tuottaman informaation, ympäristöstä kerätyn datan ja näiden yhdistämisestä syntyvän uuden tiedon laajamittainen ja älykäs hyödyntäminen odottaa yhä läpimurtoaan. Mobiilipalvelujen kehitys ei sitä tarjonnut, vaikka niin jo kymmenisen vuotta sitten uskottiin. Yleisesti ottaen ICT -alan kehittyminen teknisine ja markkinakäänteineen, mukaan lukien keskeiset ICT -ratkaisuja kulloinkin hyödyntävät toimialat, on luonut alalle epävarmuutta, mutta toisaalta saanut aikaan paljon uusia mahdollisuuksia. Kehityksen seurauksia ovat olleet muun muassa, että: tieto- ja viestintäteknologiat sulautuvat muihin teknologioihin ja sovelluksiin; alan osaamiset ja resurssit limittyvät, puhtaat ICT -ammattilaiset vähenevät; ICT -ratkaisujen kehittämisen ja käytön erot vähenevät ja liitynnät lisääntyvät; digitaaliset toisinnot elävän elämän toimeliaisuudesta ja tuloksista lisääntyvät; ne mahdollistavat virtuaalisia toimintoja, joita ei voi tapahtua reaalimaailmassa; digitaalisen maailman aistirealistisuuden tavoittelu kehittyy silti kaiken aikaa; ja samalla yhä useampi reaalimaailman osa altistuu suoraan ICT -ratkaisuille. Seuraavassa ei tarkastella toisaalta niinkään tieto- ja viestintäalan tulevaisuuden liiketoiminnan skenaarioita kahden tai kolmen vuosikymmenen yli eteenpäin, vaan sen sijaan lähitulevaisuuden, tämän päivän ja viime vuosienkin aikaa. Ne avaavat kuitenkin näkymiä myös alan tulevaisuuteen pidemmälle. 8 www.maigbe.fi

Yleisiä kehityspiirteitä Aikaisemmin tieto- ja viestintäteollisuuden tuotteet valmistettiin paljolti eri paikassa kuin missä ne kulutettiin, mikä johti luonnostaan eri maiden ja alueiden toiminnalliseen erikoistumiseen. Tämä ns. ensimmäinen eriytyminen (first unbundling) jatkuu Ali-Yrkön ja Martikaisen (2008) mukaan, joskin helpoiten se lienee huomattavissa paikallisesti. Esimerkiksi useat Suomen ICT-alan pienimmistä palveluyrityksistä toimivat yhä seudullisesti ja monet keskisuuretkin vain kansallisesti. Kansainvälisissäkin yrityksissä tuotekehitys, valmistus tai liiketoiminta voivat toisaalta olla suppeasti erikoistuneita, esimerkiksi, että koko ulkomaan myynti hoidetaan samasta kotimaan toimipisteestä. Seuraava eli ns. toinen eriytyminen (second unbundling) on ollut paljon merkittävämpi. Asian voi mieltää helposti amerikkalaisten, eurooppalaisten ja aasialaisten ICT-alan suuryritysten teknologia- ja tuotekehityksen sekä valmistuksen ja maailmanlaajuisen jakelun ja huollon toimintojen kehittymisen kautta. Siinä ei ole erikoistumista vain toimiala- ja yritystasolla, vaan paljon hienojakoisemmalla eli yksittäisten toimintojen tasolla, joita voidaan siirtää eri tahoilla tehtäviksi. Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä pelkästään matalan koulutustason rutiinitehtävistä, vaan erikoistuminen voi nimenomaan koskea erittäin korkean koulutustason ja tuottavuuden toimintoja 1. Tieto- ja viestintäalan itsensä tuottamien ratkaisujen myötä syntyneet reaaliaikaiset ja halvat informaation välitysmekanismit ovat olleet tässä hyvin tärkeä mahdollistaja. Tietoverkkojen avulla välitetty digitaalinen informaatio saadaan nopeasti moneen eri paikkaan, minkä takia juuri eri toimintoja voidaan tarvittaessa siirtää melkein minne tahansa tehtäväksi ja tietotuotteiden monistaminen ja jakelu tehdä käytännössä lähes ilman marginaalikustannuksia. Tämä tekee hienojakoisemmasta eli tehtävätason erikoistumisesta varsin arvaamattoman ja vaikeasti ennustettavan. Koska toimintojen ja tehtävien siirtäminen on paljon helpompaa kuin kokonaisten tuotantolaitosten, sitä harjoitetaan jo erittäin paljon myös yksittäisten projektien yhteydessä. Tehtävätason erikoistumisen seurauksena ICT -alan jalostusketjut ovat pilkkoutuneet huomattavasti. Tietotekniikka ja tiedonsiirtoyhteydet hajottavat varsinkin aiempia vertikaalisia ja keskitetysti johdettuja tuotantoketjuja monen eri tahon muodostamiin verkostoihin ja yhdessä hoitamiin tehtäviin. Yksittäisten yritysten lomassa tai asemesta markkinoilla kilpailee verkostoalliansseja, jotka perustavat ja toteuttavat projekteja valituista kohteista tiettyjen osallistujien kesken. Ne voivat koostua osapuolista, jotka ovat hajautuneet maantieteellisesti, mutta ovat kuitenkin tietyn liiketoimintaintressin, roolin tai tehtävän suhteen samanlaisia. On silti liian yksinkertaista ajatella, etteivät ICT -alan allianssit ja toimintojen jako olisi toisen eriytymisen seurauksena enää lainkaan yhtenäisiä. Koko alan kehittymisen 1 Päätösten perustana on silti yhä alueellisten tuottavuuksien suhde verrattuna alueellisten palkkatasojen suhteeseen, mutta nyt sitä arvioidaan yksittäisten toimintojen ja tehtävien tasolla. Tällainen eriytyminen osaamista vaativissa ICT-alan tuotekehitystoiminnoissa kehittyi 2000-luvun alussa juuri merkittävien alueellisten kustannuserojen takia. Niitä kuvaavat suunnittelutyön kustannustasojen erot, kuten Suomessa 60 e/tunti alihankintana tai omana työnä 40-45 e/tunti, Kiinassa 25e/tunti, Intiassa 15-20 e/tunti ja Sri Lankassa vain 10-15 e/tunti. Myös Ali-Yrkön ja Jainin (2005) mukaan Suomessa toimineiden intialaisten yritysten haastatteluihin perustuva aineisto osoittaa, että ulkomaille ulkoistamiset ovat pääsääntöisesti olleet kustannusvetoisia, mutta toinen tärkeä motiivi on ollut osaamisen hankkiminen. Tavoitteena on ollut lisäksi nopeuttaa tuotekehitysprosessia. Varsinkin ulkoistamalla tuotteidensa ylläpitoa yritykset ovat pystyneet keskittämään oman kehitystoimintansa uusiin tuotteisiin ja teknologioihin. 9 www.maigbe.fi

taustalla on sähkömekaaninen teollisuus, jonka juuret ovat laajat ja syvällä teollisessa historiassa. Erilaiset tuote- ja palveluliiketoiminnan yhdistelmät ja tarjoamat ovat alalla yhä yleisiä ja liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää taitoa suunnitella, johtaa ja toteuttaa eri toimintoja. Kilpailutilanne johtaa yhä helposti keskittymiseen kärkiyritysten ympärille, joiden rooli verkostoissa on vahva esimerkiksi teknologia-alustojen ja jakeluketjujen kautta, kun sen sijaan uusille tulokkaille on paljon haasteita. Toimialan sisällöllinen kehittyminen Yksi tieto- ja viestintäalan liiketoiminnan kehittymiseen paljon vaikuttanut tekijä on ollut segmentti, joka on kulloinkin toiminut koko alan veturina. Sillä on ollut erittäin suuri merkitys sekä teknologisen kehityksen että toimialan liiketoimintavolyymin ja työpaikkojen määrän kannalta. Tietoteknisiin ratkaisuihin perustuvien tuotteiden ja palvelujen historia ulottuu varsin pitkälle, mutta ICT-alan voi ajatella kehittyneen merkittävästi markkinoiden kannalta ensin tietokoneiden ja sitten tiedonsiirto- ja tietoliikennejärjestelmien myötä. Kehitystä voi hahmottaa tietokoneiden määrän, hinnan ja tyypillisten käyttökohteiden muutoksena niin, että laitteiden määrä kasvaa voimakkaasti ja hinta lähestyy nollaa tai tulee alittamaan sen, kun tietoteknisiä hyödykkeitä tarjotaan käyttöön muiden sovellusten ja palvelujen myymiseksi. 1960-luku Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat paitsi sotilassovellusten, myös hallinnon tietotekniikan aikakautta. Varsinainen tietokonelaiteteollisuus kehittyi 1960- luvulla ja saman vuosikymmenen lopulla esitetään useimmiten ohjelmistoteollisuuden alkaneen. Myös joukkoviestinnän välineiden, erityisesti television ja sen ohjelmien voimakas kehitys osuu tähän aikaan. Finanssiala oli hallinnon ohella yksi ensimmäisistä tietoteknisistä asiakastoimialoista, mutta pitkään ilman sitä varten erityisesti suunniteltuja tuotteita ja palveluja. Sen on silti hallinnon ohella edelleenkin suurimpia tietotekniikan hyödyntäjiä. Yleisemmin, tyypilliset sovellukset olivat ensin laskentajärjestelmiä, myöhemmin taas erilaisia tietojen hallinnan ja käsittelyn järjestelmiä. Tiedonsiirtojärjestelmät ja -ohjelmistot kehittyivät paljolti juuri hajautettujen laskentasovellusten ja tiedon hallintatarpeiden takia. 1970-luku 1970-luvulla alkanut kehittyneiden maiden teollisen tuotannon automatisointi johti aiempaan nähden kokonaan uuden segmentin eli automaatioteollisuuden nousemiseen ICT -alan veturiksi, mikä taas vaikutti osaltaan täysin uudentyyppisten tietokonelaitteiden, ohjelmistojen, sovellusten ja tiedonsiirtoratkaisujen kehittämiseen ja kaupallistumiseen. Suomessa metsä-, paperi- ja metalliteollisuuden automaatiojärjestelmät, samoin kuin monet tuotannon suunnittelun ja tuotteiden myynnin ja ylläpidon järjestelmät tulivat hallinnon, pankkien ja vakuutuslaitosten käyttämien tietojärjestelmien ohella 10 www.maigbe.fi

keskeisiksi 1970-luvulla. Järjestelmiä tarvinneet yritykset toimivat näkyvästi myös niiden ensimmäisinä kehittäjinä ja myyjinä, kuten mm. Nokian historia hyvin osoittaa. 1980-luku 1980-luvun taitteessa tapahtui uusi teknologiamurros, osin puolijohdetekniikan yleisen kehittymisen takia. Erityisesti sen syynä oli kuitenkin mikroprosessoriteknologia. Yhdessä ne molemmat aiheuttivat mullistuksen, jonka vaikutukset näkyvät yhä. Automaatiojärjestelmien aikakaudesta siirryttiin nopeasti elektroniikan ja samalla elektronisesti ohjattujen ja ohjelmoitavien tuotteiden aikakauteen, kun aiemmat alan päätuotteet olivat laajempia ohjausjärjestelmiä ja niihin liitettyjä yleiskäyttöisiä tietokoneita sekä spesifisiä sovelluksia ja tietojärjestelmiä. Elektroniikka-aikakauden ensimmäisiä toimijoita olivat Suomessa tosin juuri automaatioyritykset. Ne alkoivat kehittää yksittäisiä instrumentteja ja muita tuotannon hallinnassa tarvittavia laitteita. Niiden rinnalle tuli toisaalta uusia tahoja, kuten ns. ammattielektroniikkaa eli esimerkiksi mittalaitteita valmistavia yrityksiä. Samalla nousivat esiin kuluttajalaitteita tarjoavia yritykset, aiemmin vähemmälle huomiolle jäänyt kappaletavaratuotanto sekä ns. mekatroniset laitteet kuten hissit, ajoneuvot ja työkoneet. Ne automatisoituivat elektroniikan, mikroprosessiohjauksen ja erilaisten ohjelmistosovellusten myötä. 1990-luku 1990-luvun vaihteen jälkeen tapahtui maailmanlaajuisesti kaksi ilmiötä, joista toinen kosketti syvästi Suomea ja toinen vaikutti enemmän muualla, mutta näkyi varsinkin Yhdysvaltojen kautta laajasti koko ICT -alalla. Edellinen oli langattoman ja liikkuvan tietoliikenteen kehitys, joka tarvitsi tuekseen mm. digitaalista signaalinkäsittelyä. Tässä yhteydessä myös ns. sulautettujen tietokoneiden ja ohjelmistojen osuus kasvoi ja asiakaskohtaisten integroitujen piirien määrä lisääntyi. Jälkimmäinen oli amerikkalaisvetoisen puolijohdeteollisuuden synty, jonka pääartikkeleita olivat mikroprosessorit ja niiden oheispiirit. Yhdysvalloissa tapahtui toisaalta myös ohjelmistoteollisuuden varsinainen laaja läpimurto, samalla kun Suomesta käytännössä loppui sekä aiempi tietokonelaitteiden valmistus että vähäiseksi jäänyt oma puolijohdeteollisuus. 2000-luku 2000-luvun vaihteeseen mennessä oli nähtävissä jo seuraava murros, joka vaikutti suuresti koko tulevan vuosikymmenen aikana. Internet, Web ja digitaaliset tietosisällöt mullistivat ensin paino- ja julkaisualoja ja sitten kuluttajien ja erilaisten yhteisöjen ja suuren yleisön toimintaa Internetissä. Murroksen näkyviä aikaansaajia olivat jo 1990- luvulla sisältöjen hakukoneyhtiöt kuten Netscape ja Google. Sen sijaan ns. avoimen lähdekoodin ohjelmistot, erityisesti Linux, eivät vielä tuolloin juurikaan muuttaneet 1990-luvun johtavien ohjelmistotuotteiden kehittäjien vahvaa markkina-asemaa. Toisaalta uusi segmentti, joka vastaa Suomesta jo lähes tyystin 11 www.maigbe.fi

hävinnyttä tietokonelaiteteollisuutta, on vahvistunut vähitellen. Kyseessä ovat ICT - infrastruktuurin hallintaan, varmentamiseen ja ohjaukseen tarvittavat tuotteet, järjestelmät ja palvelut, kuten ja suomalaisittain ehkä ennen muuta tietoverkko- ja tietoturvaturvaratkaisut. Yhteistä tälle kehitykselle on ratkaisujen siirtyminen yhä selvemmin tieto- ja informaatiokeskeisiin eli tietoverkkoja ja -sisältöjä hyödyntäviin palveluihin, joita kehitetään ja kokeillaan tarvelähtöisesti nopeuteen ja ketteryyteen pyrkien, samalla kun edellytetään yhä laajemman infrastruktuurin hallintaa. Varsinaisen digitaalisen median ja palvelujen uusia menestystarinoita on suomalaisittain yhä vähän, ellei mukaan lasketa joitakin pelialan yrityksiä. Ne edustavat silti edellisiin aikakausiin verrattuna ainakin liikevaihdon ja työllisyyden kannalta yhä hyvin pientä osaa toimialasta. Sama koskee jo pitkään odotettuja mobiilipalveluita, olipa kyse finanssialasta, teollisista sovelluksista tai kuluttajien palveluista. Myöskään esimerkiksi pilviratkaisut eivät ole vielä käytännössä juuri tuoneet uusia yrityksiä, liiketoimintaa tai työpaikkoja alalle. Mielenkiintoinen ja yleistyvä piirre on ulkoistettujen toimintojen palauttaminen lähtömaihin. Esimerkiksi Philips on palauttanut koko sähköparranajotuotannon takaisin yhteen täysin automatisoituun ICT -teknologiaa hyödyntävään tuotantolaitokseen Hollantiin. Syinä tähän nähdään jo tapahtunut, mutta voimakkaana odotettavissa oleva kustannustason nousu Kiinassa sekä teknisen kehityksen uudet mahdollisuudet. Asiakastoimialojen tarpeiden kehittyminen ICT -alan kehittymiseen ovat vaikuttaneet paljon myös asiakastoimialat ja kuten edellä todettiin, niiden ja kehittävien alojen erot eivät ole ennenkään olleet selväpiirteisiä. Asiakastoimialojen tietoteknisten investointien suurimpia toteuttajia ovat olleet rahoitusalan ohella tietoliikenne, tavaratuotanto ja monet erilaiset palvelut. Selvästi pienemmiksi taas ovat jääneet muun muassa kuljetus, energia, terveydenhoito, tukkukauppa, koulutus sekä varsinkin maatalous-, kaivos- ja rakennusalat. Esimerkiksi Suomessa toimivien ohjelmistoyritysten asiakkaita ovat Ali-Yrkön ja Martikaisen (2008) mukaan olleet etenkin tieto- ja viestintäalan, mutta myös muiden alojen yritykset ja julkinen sektori. Kuluttajien osuus on sen sijaan ollut hyvin vähäinen. Yritysten Suomessa ostamissa ohjelmistoratkaisuissa on myös havaittavissa eroja eri asiakastoimialojen välillä. Tietoliikenneteollisuus on ostanut varsinkin sulautettuja ohjelmistoja ja niiden kehitystyötä, kun taas muun muassa pankki- ja vakuutusala laajoja sovellusohjelmistoja, tietojärjestelmiä ja erilaisia konsultointiprojekteja. Eri toimialojen kyky hyödyntää tieto- ja viestintäratkaisuja omissa tuotteissaan ja palveluissaan riippuu yleisemmin yhtäältä ratkaisujen kehittymisestä avoimiksi ja yhteen toimiviksi, toisaalta myös niiden kohteena olevien prosessien ja toimintojen harmonisoitumisesta ja vakioitumisesta. Jos toimialakohtainen tai julkinen standardointi tukee tällaista, ICT -hyödykkeiden markkinat saattavat kehittyä nopeasti. Toimialan rakenne ja teolliset segmentit 12 www.maigbe.fi

Kuva 1 jäsentää ICT-toimialaa niin kuin se on tyypillisesti Suomessa hahmotettu. Rakenne kuvastaa toimialan kehittymisen kerroksellisuutta, jossa vakiintuneemmat segmentit eli teollisuudet kuten sähkömekaaninen teollisuus ovat alempana ja uudemmat kuten ohjelmisto- ja digitaalinen sisältöteollisuus ovat ylempänä. On toisaalta ollut varsin tyypillistä, että ICT-toimialaa ei juurikaan hahmoteta osana muita toimialoja. Toisin sanoen ei tehdä näkyväksi ICT -toimialan ja asiakasalojen yhteen liittyviä rakenteita. Alan perinteinen jako segmentteihin eli teollisuuksiin on seuraava: ohjelmistoteollisuus, telepalvelut, laiteteollisuus ja tietojärjestelmäpalvelut. Tämä on silti lähinnä toimialan oma näkemys ja perustuu lähinnä ICT -hyödykkeiden sisältöön. Sen avulla voi silti varsin hyvin hahmottaa alan kehitystä ja samalla seurata määrällisesti liiketoiminnan keskimääräistä kasvua ja kannattavuutta hyödykkeittäin. Harjoitettiinpa liiketoimintaa minkä segmentin puitteissa tahansa, teknologian merkitys muuttuu silti liiketoiminnan tyypin ja kehitysvaiheen mukaan. Erityisen tärkeää on, josko ICT on osa asiakkaan tarjoamaa vai pelkästään apuväline eli tuotannon tekijä. Tämä on oleellista varsinkin myyjän kannalta, eli toimiiko se asiakkaansa kolmansille osapuolille tarjoamien ratkaisujen osatoteuttajana vai palveleeko se asiakkaansa investointeja sen tuotantoa tai prosesseja varten. Kyse on toimittajan kannalta katsottuna joko sen asiakkaiden investointitarpeista tai sen asiakkaiden kilpailukyvystä omilla asiakasmarkkinoillaan. ICT -hyödykkeet ovatkin usein yritykselle selkeästi joko investointikohde tai sen oman tarjoaman lisäpiirre, jolla pyritään parantamaan markkinoille pääsyä tai siellä pysymistä. Kuva 1. ICT -alan rakenne. Lähde: Paija (2001), muokkaukset: Veikko Seppänen. ICT -liiketoimintaa harjoittavat lukumääräisesti eniten pk-yritykset. Ali-Yrkön ja Martikaisen (2008) mukaan ohjelmistoyritysten perustamisaste oli noin 15%, vuosituhannen vaihteessa jopa selvästi yli 20%, ja lopettamisaste noin 10% kaikista alan yrityksistä. Vastaavat luvut muilla aloilla olivat noin 10% ja 7%. Vaikka ohjelmistoyritysten lopettamisaste oli korkeampi kuin muilla aloilla, se ei läheskään aina merkinnyt konkurssia. Vuonna 2006 Suomessa lopettaneesta noin 700 yrityksestä vain 50 meni 13 www.maigbe.fi

konkurssiin. Muiden taustalla oli esimerkiksi yrityskauppa, konsernirakenteen muutos tai liiketoiminnan vapaaehtoinen lopettaminen. Yrityskaupoissa ja -järjestelyissä liiketoiminta yleensä jatkui ja myös yrityksen vapaaehtoisessa lopettamisessa taas henkilöstö ja muut resurssit siirtyivät lähes aina johonkin toiseen yritykseen. Kaiken kaikkiaan ICT -alan yritysten tekemän työn tuottavuus on silti kasvanut vain 2-3%:n vuosivauhtia eli ei mitenkään erityisen nopeasti. Esimerkiksi sähköteknisessä teollisuudessa vuotuinen työn tuottavuuden kasvuvauhti on ollut yli kaksinkertainen. Yritysten tuottavuus ja sen muutos voi toisaalta vaihdella hyvin merkittävästi kokoluokittain. Ali-Yrkön ja Martikaisen (2008) mukaan sekä 5-10 henkilön eli pienimpien että suurten yli sadan henkilön ohjelmistoyritysten tuottavuus on kasvanut keskisuuria yrityksiä nopeammin. Tuottavuuden ajureita on myös pyritty jalostamaan, esimerkiksi kilpailemalla aineettomasta omaisuudesta eikä vain pelkästään työstä, mutta kaiken kaikkiaan Suomen ICT -alan useimpien segmenttienkin voinee katsoa olevan varsin työvaltaista eikä aineettomaan pääomaan perustuvaa liiketoimintaa: innovaatioainekset ilmenevät pääosin osaamisena ja ICT -hyödykkeisiin sulautuneina tekijänoikeuksina eivätkä merkittävinä aineettomien varantojen salkkuina. Liiketoiminnan arvontuotto ICT-hyödyke on ostajalle kustannustekijä tyypillisesti joko osaamisena, teknologiana, oman tarjoaman osatuotteena tai investointikohteena. Tarjoajan puolella liiketoiminnan tyypilliset ansaintalogiikat ovat tunti- tai urakkahinta osaamisen tarjoamisesta, lisenssitai palvelumaksu ratkaisusta tai myyntihinta tuotteesta. Pelkän osaamisen ja lisenssin tai tuotteen myynnin välissä on sekaliiketoimintamalleja, joissa kehitystyöstä tai käyttö- ja huoltopalvelusta sekä valmiista ratkaisusta perittävä korvaus muodostavat ICT -ratkaisun elinkaarella ansaintalogiikkayhdistelmän. Esimerkiksi ylläpidosta peritty korvaus voi asiakaskohtaisen järjestelmän tai asiakaskohtaisella tiedolla ladatun valmiin tuotteenkin tapauksessa olla huomattava, jopa neljännes lisenssin hinnasta vuosittain monen vuoden sopimuksella. Tuotteen tai järjestelmän tukipalvelujen hinta voi vastaavasti olla kaksin- tai kolminkertainen kehitystyön hintaan verrattuna. ICT -alan tarjoamien tyypittely on perustunut teknologia-tuote-palvelu -ajattelulle jo pitkään. Sen logiikkana on hahmottaa ICT joko tuotteisiin tai palveluihin sulautuvana arvoa lisäävänä aineksena tai itsenäisenä hyödykkeenä. Vaikka puhutaan palvelujen ja sisältöjen aikakaudesta, esimerkiksi pääte- ja verkkolaitteiden myynnin merkitys on yhä erittäin huomattava verkosta ladattaviin sovelluksiin ja tietoon verrattuna. Toisin sanoen ICT -hyödykkeiden perustyypit häviävät markkinoilta hitaasti jos lainkaan ja erilaiset yhdistelmät ovat tavallisia. Kuva 2 havainnollistaa 2000-luvun alkupuolen tapaa jäsentää ICT- ja erityisesti ohjelmistojen tarjoamia. 14 www.maigbe.fi

Kuva 2. Ohjelmistohyödykkeiden tyypit. Lähde: Tyrväinen ym. 2004. On esitetty, että ICT -toimialan segmentin arvontuottokyky samasta tarjoamasta samalla kustannusten määrällä on huomattavasti korkeampi kuin vastaavan tarjoaman arvon tuotto hyödyntävällä alalla. Kuva 3 ilmentää tätä ohjelmistosegmentin osalta 2000-luvun alkupuolella Suomessa. Varsinaisen ohjelmistosegmentin yritysten liikevaihdon arvioitu arvo oli tuolloin noin kolminkertainen muiden alojen vastaavan liiketoiminnan arvoon nähden, vaikka henkilömäärä oli lähes sama eli 25 000-30 000 henkilöä. Ongelmana on arvon määrityksen vaikeus silloin, kun ohjelmisto sulautuu muuhun tuotteeseen tai palveluun, kuvankin mukaan tuotteistettujen ohjelmistojen liikevaihto oli samaa suurusluokkaa molemmissa tapauksissa. Kuva 3. Ohjelmistoliiketoiminnan liikevaihto 2000-luvun alussa Suomessa. Lähde: Tyrväinen ym. 2004. 15 www.maigbe.fi

Rakenteiden muutoksen tekijät Suomessa ICT -alan kehitys on keskeinen talouden rakenteita muokannut tekijä globaalissa liiketoimintaympäristössä viime vuosikymmenten aikana. On selkeää näyttöä siitä, että nopeasti kehittyneiden talouksien (Yhdysvallat, Suomi) keskeinen kehityksen ajuri on ollut tuottavuuden kasvuun perustuva kilpailukyvyn paraneminen (esim. Jalava & Pohjola 2008, Pohjola 2002a,b). Erityisesti Suomessa tuottavuuden kasvu on perustunut lähes yksinomaan ICT - teknologian tuotantoon ja käyttöön keskittyville toimialoille (Jalava & Pohjola 2008, Pohjola 2002a,b). Tilanne erityisesti Suomen osalta onkin tässä suhteessa varsin huolestuttava. Samaan aikaan kuin ICT -teknologian tuotannollinen rooli supistuu, väestön ikärakenne muuttuu voimakkaasti. Yhdessä nämä muutokset potentiaalisesti heikentävät Suomen tuottavuuskehitystä ja kilpailukykyä. Kuten edellä on todettu, ICT -teknologian hyödyntäminen on tosiasiallisesti huomattavasti laajempaa kuin vain niille erityisen toimialan segmentteihin liittyvää. Älykkäät järjestelmät ja kaikkialla läsnä oleva tietotekniikka ohjaavat jatkuvasti laajempia toimintakokonaisuuksia. Näihin kehityskulkuihin on erittäin vaikea päästä täsmällisesti kiinni koko talouden tasolla. Seuraavassa empiirisessä tarkastelussa tavoitellaan tätä ominaispiirrettä laventamalla tarkastelu hieman laajemmaksi kuin tiukasti rajattuun ICT -teknologiaan, eli tarkastellaan kokonaisuutta, jota tilastollisessa toimialaluokituksessa kutsutaan korkean teknologian kokonaisuudeksi. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat Kuvassa 4 esitellyt TOL 2002 toimialat. Näistä 30, 32, 642 ja 72 muodostavat varsinaisen ICT - alan. Kuva 4. Toimialan luokitusrakenne. Korkean teknologian toiminta voidaan jakaa teollisuuteen ja tietointensiivisiin palveluihin eli Knowledge Intensive (Business) Services (KIS, KIBS). Kansainvälisesti on havaittavissa selkeä trendi, että työllisyydellä mitattuna teollistuneissa maissa korkean teknologian teollisuustoimialojen osuus supistuu ja tietointensiivisten korkean teknologian palvelutoimialojen osuus kasvaa (esim. Eurostat 2007) 2. Tähän on kaksi luontevaa selitystä. 2 http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ity_offpub/ks-sf-07-068/en/ks-sf-07-068-en.pdf (Figures 4 and 9) 16 www.maigbe.fi

Yhtäältä teollisuustoimintoja kustannuskilpailukyvyn tavoittelun nimissä ulkoistetaan kehittyviin maihin ja toisaalta edellä kuvattu sovellusten voimakas kehitys mahdollistaa palvelutoimintojen tarjonnan voimakkaan kasvun. Tämä kehitys on nähtävissä myös Suomen osalta. Kuten Kuvista 5 ja 6 havaitaan, korkean teknologian palveluiden osuus on selkeästi kasvanut Suomessa vuosina 1989-2008, kun asiaa tarkastellaan korkean teknologian työllisyyden näkökulmasta. Mielenkiintoisesti kehitys jaksottuu selkeästi kolmeen vaiheeseen. Voimakkaan talouskriisin jälkitunnelmissa 1980-1990 lukujen taitteessa korkean teknologian sekä teollisuus- että palvelutoimialojen työllisyys supistui, joskin palveluiden selvästi voimakkaammin. 1990-luku oli voimakkaan kasvun aikaa eikä rakenteessa tapahtunut merkittävää muutosta, vaikkakin palveluiden työllisyys kasvoi nopeammin kuin teollisuuden. Myös tältä osin kehitys Suomessa noudatteli muuta Eurooppaa 3. Varsinainen rakennemuutos käynnistyi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Teollisuuden ulkoistamistoimet alkavat näkyä kansallisella tasolla ja palveluiden osuus selvästi kasvaa, aukko teollisuuden ja palveluiden välillä levenee. Alueellisesta näkökulmasta keskeinen kysymys on, kuinka tämä rakennemuutos ilmenee alueilla ja kuinka alueet kykenevät siihen reagoimaan. Kuva 5. Korkean teknologian palveluiden ja teollisuuden työllisyys Suomessa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 6. Korkean teknologian palveluiden ja teollisuuden työllisyys Suomessa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 3 http://www.eds-destatis.de/en/downloads/sif/ns_02_03.pdf (Tables 1 and 2) 17 www.maigbe.fi

Kuvissa 7 ja 8 on puolestaan esitetty korkean teknologian työllisyyskehitykset taulukon mukaisella toimialarakenteella. Rakennekehityksestä erottuu selkeästi kolme ryhmää. Toimialat 72, 742 ja 743 ovat kasvavia toimialoja ja kaikki siis palvelutoimialoja luonteeltaan. Toimialat 32 ja 642 eli tietoliikennevälineiden valmistus ja teleliikenne sen sijaan supistuvat. Mielenkiintoisesti toinen supistuvista aloista on teollisuus- ja toinen palvelutoimiala. Muut toimialat muodostavat kolmannen korin, joka näyttää stabiloituvan nykytasolleen, mutta jonka työllistävä merkitys valtakunnan tasolla jää varsin pieneksi. Kuva 7. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Suomessa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento Kuva 8. Korkean teknologian toimialojen työllisyyden kehitys Suomessa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 18 www.maigbe.fi

Alueellinen näkökulma kehittymiseen Oulun seutukunnassa vastaava kehitys poikkeaa radikaalisti valtakunnan vastaavasta. Laman jälkeen 1990-luvulla teollisuuden työllisyys, Nokian vetämänä, kasvoi voimakkaasti. Samaan aikaan palveluiden työllisyys kuitenkin kasvoi vain vaivoin ja seurauksena teollisuuden ja palveluiden työllisyyksiin syntyi alueelle merkittävä aukko. Oulun seutukunta Vuosituhannen vaihteen jälkeinen teollisuustoimintojen alasajo näkyy selvästi, mutta palveluiden työllisyys ei ole päässyt kasvun imuun. Oulu on ikään kuin myöhästynyt kansainvälisestä ja kansallisesta kehityksestä, Kuvat 9 ja 10. Tämän kehityspiirteen tarkempi ruotiminen olisi mielenkiintoista: miksi näin kävi? Palaamme tähän jatkossa. Kuva 9. Korkean teknologian sektorin työllisyys Oulun seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 10. Korkean teknologian sektorin työllisyys Oulun seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 19 www.maigbe.fi

Sama kehitys näkyy vieläkin selkeämmin katsottaessa korkean teknologian toimialojen sisäisen rakenteen kehitystä, Kuvat 11 ja 12. Toimiala 32 supistuu voimakkaasti ilman, että muut toimialat pääsevät kasvun kyytiin. Työttömyys kasvaa ainakin lyhytaikaisesti pakostakin tällaisen rakennemuutoksen edessä. Rakennetta tarkasteltaessa havaitaan, että Oulussa on vain kolme melko suurta korkean teknologian toimialaa: 32, 72 sekä 742, 743. Kokoonsa nähden tätä rakennetta voidaan pitää Oulun seutukunnalle yksipuolisena. Tekemiemme ekonometristen laskelmien pohjalta tämä näkemys saa vankkaa tukea, taloudellisen kasvun näkökulmasta Oulun seutukunnan korkean teknologian toimialarakenteen pitäisi olla nykyistä monipuolisempi. Kuva 11. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Oulun seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 12. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyyden kehitys Oulun seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 20 www.maigbe.fi

Vertailuseutukunta Jyväskylä Vertailun vuoksi kannattaa pohtia vastaavaa kehitystä Jyväskylän ja Tampereen seutukunnissa. Jyväskylä on selvästi päässyt Oulua paremmin mukaan muutostrendiin. Palvelutoimialat hallitsevat ja ovat selvästi kasvaneet teollisuutta nopeammin. Yksi selittävä tekijä on dominoivan suuren teollisuusyrityksen puuttuminen, mutta silti huomionarvoista on, että Jyväskylä pääsi kiihtyvän palvelutoiminnan mukaan heti samaan aikaan, kun nopeutuva kasvu käynnistyi valtakunnassa, Kuvat 13 ja 14. Kuva 13. Korkean teknologian sektorin palveluiden ja teollisuuden työllisyys Jyväskylän seutukunnassa vuosina 1989-2008 Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 14. Korkean teknologian sektorin palveluiden ja teollisuuden työllisyys Jyväskylän seutukunnassa vuosina 1989-2008 Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 21 www.maigbe.fi

Toimialarakenteeltaan Jyväskylä on selvästi monipuolisempi kuin Oulu, minkä seikan puolesta puhuvat myös taloudelliset laskelmat. Tavoiteltaessa taloudellista kasvua Jyväskylän seutukunnan korkean teknologian toimialojen sisäinen rakenne vastaa erittäin hyvin kokoon suhteutettua toimivan monipuolisuuden astetta, Kuvat 15 ja 16. Kuva 14. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Jyväskylän seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 16. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyyden kehitys Jyväskylän seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento Vertailuseutukunta Tampere Myös Tampereen kehitystä hallitsee onnistuminen palvelutoimialojen kasvun tavoittelussa. Mielenkiintoista on, että teollisuustoimialojen merkitys on supistunut Tampereella huomattavasti hitaammin kuin erityisesti Oulussa. Teollisuustoimialojen työllisyys on kääntynyt hitaaseen laskuun vasta vuoden 2005 jälkeen. 22 www.maigbe.fi

Tampere näyttää siis onnistuneen Oulua paremmin kahdessa seikassa, palveluiden kasvuun on päästy nopeammin mukaan ja teollisuuden supistumista on onnistuttu patoamaan, Kuvat 17 ja 18. Mitä Tampereella on tehty toisin kuin Oulussa? Kuva 16. Korkean teknologian sektorin palveluiden ja teollisuuden työllisyys Tampereen seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 17. Korkean teknologian sektorin palveluiden ja teollisuuden työllisyys Tampereen seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Myös korkean teknologian toimialojen sisäinen työllisyydellä mitattu rakenne on monipuolisempi Tampereella kuin Oulussa. Laskelmamme tukevat tätä kasvun tavoittelun näkökulmasta, Kuvat 18 ja 19. Kuviin 20 ja 21 on vielä tarkennettu kehitystä kolmessa eri seutukunnassa. 23 www.maigbe.fi

Kuva 18. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Tampereen seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 19. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Tampereen seutukunnassa vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 20. Korkean teknologian teollisuuden kehitys 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 24 www.maigbe.fi

Kuva 21. Korkean teknologian palveluiden kehitys 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Pohjois-Pohjanmaa kokonaisuutena Seuraavassa on esitetty sama tarkastelu Pohjois-Pohjanmaalla. Oulun seutukunta on korkean teknologian työllisyyden suhteen niin hallitseva, että Ouluun liittyneet piirteet erottuvat selvästi myös koko Pohjois-Pohjanmaan piirteiksi, Kuvat 22, 23, 24 ja 25. Kuva 22. Korkean teknologian sektorin palveluiden ja teollisuuden työllisyys Pohjois- Pohjanmaalla vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. 25 www.maigbe.fi

Kuva 23. Korkean teknologian sektorin palveluiden ja teollisuuden työllisyys Pohjois- Pohjanmaalla vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 24. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento. Kuva 25. Korkean teknologian toimialoittainen työllisyys Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 1989-2008. Lähde: Tilastokeskuksen aineiston pohjalta Simonen & Svento 26 www.maigbe.fi

Mielenkiintoinen kehitys nähdään liittyen elektroniikkateollisuuden arvonlisäykseen Pohjois-Pohjanmaalla. Kuvan 26 mukaan kiinteähintaisessa elektroniikkateollisuuden arvonlisäyksessä tapahtui voimakas kasvu 2000-luvun alussa ja raju pudotus vuoden 2008 jälkeen. Tämä selittyy kahdella seikalla. Voimakkaan nousun taustalla on paitsi toimialan kasvua sinänsä, erityisesti hintojen lasku maailmanmarkkinoilla, mikä näkyy hyvin kuvion alla olevassa taulukossa. Siinä on kuvattu sähköteknisten koneiden ja laitteiden hintakehitys Suomessa vuosina 2000-2012, asettaen 2000 perusvuodeksi kuten kuvassakin. Tällä indeksillä nimellistä arvonlisää deflatoitaessa se liki kaksinkertaistuu vuosina 2000-2008 ilman nimellistä kasvuakin. Vuoden 2008 jälkeen hintakehitys tasaantuu ja voimakas arvonlisäyksen volyymin supistuminen aiheutuu noihin aikoihin alkaneista Nokian markkinaosuuksien menetyksistä. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 1.00 0.91 0.83 0.73 0.66 0.62 0.60 0.57 0.56 0.54 0.51 0.51 0.50 Kuva 26. Elektroniikkateollisuuden kiinteähintainen arvonlisäys ja työllisyys Pohjois- Pohjanmaalla vuosina 1988-2016. Liiketoiminnan sisällöllinen kehitys Pohjois-Pohjanmaalla Rakenteelliset eli liiketoiminnan organisoimisen ja liiketoimintamallien innovaatiot ovat olleet tärkeitä sosiaalisten innovaatioiden edeltäjiä tai mahdollistajia, joskin kummatkin ovat tarvinneet teknologisia innovaatioita. ICT -alan kehittymisen aikakaudet ovat näkyneet Pohjois-Pohjanmaalla erittäin selvästi, joskin 1960-luvun hallinnon aikakausi ei vaikuttanut liiketoiminnan kehittymiseen juuri lainkaan. Tietoteollinen toimeliaisuus alkoi vasta 1970-luvulla ja ensin Kajaanissa. Se jatkui siellä elektroniikka- ja ohjelmistoaikakaudella, mutta siirtyi selvästi Oulun seudulle, jossa taas kehittyi 1980-luvun aikana kokonainen elektroniikkaklusteri tuote- ja teknologiayrityksineen, T&K -asiantuntijoineen kuten VTT ja palvelurakenteineen kuten Technopolis. Oulussa ei silti syntynyt automaatioaikakauden jälkeen kovin merkittävää paperi- ja metalliteollisuutta palvelevaa ICT -liiketoimintaa eikä kone- ja laiteteollisuuttakaan. 27 www.maigbe.fi

1980-luvun lopulla kehitettiin vahvasti mittalaitesegmenttiä, mukaan lukien optoelektroniset ratkaisut, samoin kuin pyrittiin vaikuttamaan koneiden ja laitteiden automatisoinnin seuraavaan aaltoon eli mekatronisiin sovelluksiin. Näiden vaikutus olikin selvä ja näkyy yhä esimerkiksi Oulun seutukunnan eteläosissa, mutta heikentyi 1990-luvulla senkin takia, että silloin muovautui tietoliikenne- ja ohjelmistoyritysten verkosto, jossa toimi myös merkittäviä IT-taloja. Siinä oli 1990-luvun loppuvuosina jonkin aikaa mukana, joskin ICT-alan kehitystoiminnasta varsin erillisenä myös tuotantoautomaatio sekä mekaniikka-alan sopimusvalmistus. Testauslaitteiden segmentti kehittyi omana saarekkeenaan, mutta huomattavasti enemmän silti suunnittelualihankinta osana Nokia-vetoista tietoliikenneklusteria. Sen suurimmat yritykset kansainvälistyivät, pieniä yrityksiä perustettiin varsin paljon aiempiin vuosiin verrattuna, myöhemmin taas tapahtui fuusioitumisia ja yrityskauppoja kotimaahan ja Intiaankin. Maakuntiin ja muualle Suomeen 1990-luvun lopulla perustetut resurssitoimipisteet vähenivät jo useita vuosia ennen Nokia-klusterin rajua supistumista. Samankaltainen kehitys on ollut suurempien tuotekehityspalveluyritysten ulkomaisissa toimipisteissä Kiinassa ja Intiassa myöhemmin. Nokian ulkoistukset lähialueelle eivät ole tuotekehityspalvelujen osalta mainittavasti parantaneet tilannetta, teknologialiiketoiminnan osalta tilanne on toinen. Tämä on käytännössä merkinnyt, että tietoliikennekeskeinen ICT-verkosto on liiketoiminnan kannalta hajautunut tai sen osat ovat eriytyneet, ottaen huomioon myös verkoston uudet teknologia- ja tuotetoimijat ja tiettyjen toimialojen palvelujen kehittäjät 4. Kontio (2008) toteaa tästä yleisemmin, että osaamis- ja yhteistyöverkostot lisäävät innovaatiopotentiaalia ja pienillä yrityksillä ei ole usein mahdollisuutta verkoston ylläpitämiseen, (s. 53). Mahdollisesti juuri tämä piirre selittää osaltaan edellä havaittua seikkaa, että Oulu ei ole päässyt muun maan vauhtiin korkean teknologian palvelutoimintojen kehittämisessä. Nokia-klusterin supistuminen lieneekin näkynyt myös siinä, että pienemmät alihankkijayritykset joutuivat pois johtavien tuotteiden kehitystyöstä ja samalla klusterin laajemmasta yhteistyöverkostosta. Niillä ole ollut tätä seikkaa kompensoimassa muita T&K -verkostoja kuten suuremmilla yrityksillä ja ICT - alan tutkimusorganisaatioilla 5. Pk-yritysten osaaminen ja palvelut eivät liene myöskään ainakaan toistaiseksi siirtyneet huomattavissa määrin muiden alojen kuten esimerkiksi 1970-luvun veturisegmentin eli automaatioalan yritysten käyttöön, vaikka siellä voisi olla kansainvälisen liiketoiminnan ja kuluttajamarkkinoiden osaamisen suurtakin tarvetta. 4 Tyrväisen ym. (2004) mukaan ICT-teknologioita ja menetelmiä olisi hyödynnettävä oikein toimialakohtaisesti. Erityisesti olisi syytä panostaa sellaisille aloille, joilla on sekä kotimaista toimialaosaamista että tarpeeksi suuri kansainvälinen markkinapotentiaali. Panostusta pitäisi tukea innovaatiovaiheen jälkeen toimiala- tai teknologiakohtaisesti ns. mikroklusteriohjelmilla sekä luomalla mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa konsortio- ja standardointityöhön. (s. 49) 5 Autio ym. (2007) esittävätkin, että teknologiayritykset toimivat tilanteissa, joissa markkinat ovat vasta muotoutumassa ja että siksi kasvun säätelijöitä ainakin aluksi ovat usein toimintaympäristön institutionaaliset rakenteet, kuten esimerkiksi sektorikohtaiset innovaatiojärjestelmät ja sellaisten tekniset ja tietoa tuottavat rakenteet: Teknologiayritysten kasvun kannalta keskeistä lienee se, miten hyvin ne kykenevät raivaamaan itselleen ja edustamilleen teknologioille institutionaalista tilaa, saavuttamaan hyväksyntää itselleen ja tuotteilleen, ja miten hyvin ne onnistuvat hyödyntämään toimintaympäristönsä ulkoisvaikutuksia. (s. 49) Tällainen haaste on laajempi kuin perinteinen markkinoille pääsyn ongelma, koska tuotteiden hyväksynnän ja käyttöönoton ulkoisvaikutukset eivät välttämättä ole osa markkinoita. 28 www.maigbe.fi