PERHEVALMENNUKSEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS ERI KUNNISSA

PERHEVALMENNUKSEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS ERI KUNNISSA Anna-Reetta Kulppi Opinnäytetyö Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK) 2015

2 Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitajan tutkinto Tekijä Anna-Reetta Kulppi 2015 Ohjaaja Arja Jääskeläinen Toimeksiantaja Rovaniemen kaupunki Työn nimi Perhevalmennuksen sisältö ja toteutus eri kunnissa Sivu- ja liitemäärä 50 + 4 Opinnäytetyöni sai ideansa Rovaniemen kaupungin neuvolapalveluilta, jotka toivoivat vertailevaa katsausta siitä, miten perhevalmennus toteutetaan Suomen eri kunnissa. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata perhevalmennuksen toteutusta Suomessa keräämällä tietoa eri paikkakuntien perhevalmennuksen sisällöstä ja toteutuksesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa toimivista perhevalmennuksen käytännöistä Rovaniemen neuvoloiden perhevalmennuksen kehittämiseksi. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa asiakastyytyväisyydestä perhevalmennukseen. Perhevalmennus on neuvolatyöhön kuuluva lisätuen muoto perheille. Perhevalmennus perustuu terveydenhuoltolain alaisiin lakisääteisiin asetuksiin. Perhevalmennus sisältää tarvelähtöistä ja näyttöön perustuvaa terveysneuvontaa ensimmäistä lastaan odottaville perheille ja sen menetelminä on useimmiten ryhmätoimintana järjestettyä keskustelua, luentoja, demonstraatioita sekä vertaistukea. Perhevalmennuksen tarkoituksena on valmistaa vanhempia vauvan tuloon ja vanhemmuuteen. Sillä pyritään myös vahvistamaan vanhempien itseluottamusta lapsensa hoitajina sekä edistämään koko perheen terveyttä. Nykyään perhevalmennus on muutospaineessa, kun perheet ovat yhä monimuotoisempia. Suomessa valmennuskäytännöt vaihtelevat runsaasti eri paikkakuntien välillä. Uusi Äitiysneuvolaopas julkaistiin vuonna 2013, mihin on tiivistetty valmennuksen yleiset suositukset. Tähän opinnäytetyöhön otettiin mukaan kahdeksan eri paikkakuntaa, joiden perhevalmennusmalliin ja käytäntöihin tutustuttiin julkisen tiedon ja haastattelujen avulla. Paikkakuntien välillä oli suuriakin eroavaisuuksia sisällössä ja toteutuksessa. Suositusten mukaista perhevalmennusmallia toteutettiin kahdella paikkakunnalla kahdeksasta. Asiasanat: perhevalmennus, raskaus, äitiyshuolto, neuvola, perhe

3 Degree in Nursing Abstract of Thesis Public Health Nurse Author Anna-Reetta Kulppi 2015 Commissioner Rovaniemi City Child Health Care Centre Työn nimi Parental training in different cities of Finland Sivu- ja liitemäärä 50 + 4 This thesis was commissioned by the head of the child health centre in Rovaniemi, as they wished for a comparative survey of how parental training is put into practice in different counties in Finland. The objective of the thesis was to improve the parental training in Rovaniemi by producing information of functional practices of family training elsewhere. The objective was also to produce information of customer satisfaction in parental training. Parental training is a part of child health centres contribution to expectant families in Finland. It is based on statutory commandments. Parental training contains health counselling that is based on evidence and customers demands. The methods used are usually group discussions, lectures, demonstrations and peer support. The primary purpose is to prepare parents to parenthood and to the arrival of the baby. Parental training also aims at strengthening parents selfconfidence as caregivers of their baby. It also aims at improving the well-being of the whole family. Information for this thesis was collected about the content and realization of family training in different cities. The content of parental training in eight different cities was explored by studying public information and by interviews. The results show that as the families are more diverse than ever, parental training is under a new kind of pressure. In Finland the training practices vary a lot between different cities. The new maternity care guide book was published in 2013. It summarizes general rules for parental training. Differences between the compared cities were quite remarkable. Two places met the general guidelines for parental training. Key words: parental training, pregnancy, mother care, child health centre

4 SISÄLLYS 1JOHDANTO...4 2OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET...6 3ÄITIYSHUOLTO SUOMALAISEN HYVINVOINNIN PERUSTANA...7 3.1Äitiyshuollon tavoitteet ja toiminta...7 3.2Perhevalmennuksen alkuvaiheet...9 4PERHEVALMENNUS OSANA LASTA ODOTTAVAN PERHEEN HOITOTYÖTÄ...11 4.1Perhevalmennuksen tavoite ja tarkoitus...11 4.2Perhevalmennuksen keskeinen sisältö...14 5PERHEVALMENNUKSEN HAASTEET NYKYPÄIVÄN SUOMESSA...19 5.1Monimuotoinen perhe perhevalmennuksen haasteena...19 5.2Perhevalmennuksen kehittäminen hankkeissa...20 6LAADULLINEN TUTKIMUS...23 6.1Tutkimusmenetelmänä laadullinen tutkimusote...23 6.2Tiedonkeruu...24 6.3Sisällönanalyysi...25 7PERHEVALMENNUKSEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEILLA PAIKKAKUNNILLA...27 7.1Rovaniemen kaupungin perhevalmennuskäytännöt...27 7.2Seinäjoen kaupungin perhevalmennuskäytännöt...28 7.3Oulun kaupungin perhevalmennuskäytännöt...29 7.4Imatran kaupungin perhevalmennuskäytännöt...30 7.5Kaarinan kaupungin perhevalmennuskäytännöt...31 7.6Helsingin kaupungin perhevalmennuskäytännöt...33 7.7Tuusulan kaupungin perhevalmennuskäytännöt...35 7.8Kajaanin kaupungin perhevalmennuskäytännöt...37 8TULOSTEN TARKASTELU...40 9POHDINTAA...42 9.1Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus...42 9.2Oma oppiminen...42 9.3Kehitysideat ja johtopäätökset...43 9.4Perhevalmennusmalli tulosten ja suositusten perusteella...44 LÄHTEET...47 LIITTEET...50 Liite 1Haastattelulomake terveydenhoitajille...51 Liite 2Asiakastyytyväisyystulokset...53 1 JOHDANTO Perhevalmennus on terveydenhuoltolain ohjaama, neuvolatyöhön kuuluva tuen muoto perheille. Perhevalmennus on määritelty lakisääteisesti asetuksessa

5 (finlex, 30.12.2010/1326, 15) niin, että kaikille ensimmäistä lastaan odottaville perheille tulee järjestää moniammatillista perhevalmennusta, johon sisältyy vanhempainryhmätoimintaa sekä synnytysvalmennusta. Asetuksen tarkoituksena on yhtenäistää suosituksia kunnille, joiden mukaan perhevalmennus ja ehkäisevä terveydenhuolto toteutetaan. Perhevalmennuksen tavoitteena on valmentaa perhettä synnytykseen, imetykseen, lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä vanhemmuuteen. Tavoitteena on myös vahvistaa vanhempien tietoja ja taitoja lapsen hoidosta, yleisesti terveydestä sekä terveystottumuksista ja vanhemmuudesta. Perhevalmennuksen avulla pyritään edistämään raskaana olevan naisen ja sikiön, sekä koko perheen terveyttä, parisuhdetta sekä lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Tärkeänä tavoitteena on myös mahdollistaa vanhemmille vertaistuki ja edistää näin keskinäistä vuorovaikutusta. (Klemetti & Hakulinen- Viitanen 2013, 80.) Perhevalmennuksen menetelminä on yleisimmin moniammatillisesti järjestetty vanhempainryhmätoiminta, keskustelut, alustukset, demonstraatiot, luennot ja vertaistuki. (Klemetti ym 2013, 80.) Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata perhevalmennuksen toteutusta Suomessa keräämällä tietoa eri paikkakuntien perhevalmennuksen sisällöstä ja toteutuksesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa toimivista perhevalmennuksen käytännöistä Rovaniemen neuvoloiden perhevalmennuksen kehittämiseksi. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa asiakastyytyväisyydestä perhevalmennukseen. Vertailtaviksi paikkakunniksi valikoituivat Oulu, Rovaniemi, Imatra, Kajaani, Kaarina, Seinäjoki, Helsinki ja Tuusula. Paikkakunnat valikoituivat toimeksiantajajalta. Opinnäytetyöni menetelmänä on laadullinen tutkimus. Vertailu on ajankohtainen, koska vaikkakin yleiset säädökset määrittelevät miten perhevalmennus tulisi pääpiirteissään toteuttaa, käytäntö vaihtelee laajasti eri paikkakuntien välillä. Perheiden monimuotoisuus, tuloerot, äitien ikäerot ja koulutustaso sekä kunnan resurssit kaikki osaltaan vaikuttavat siihen, millaista perhevalmennusta asiakkaille tarjotaan ja tulisi tarjota, että se kattaisi juuri heidän tarpeensa. (Klemetti ym 2013, 83.) Kehittyminen usein lähtee asiakaslähtöisesti,

6 joten terveydenhoitajilta saatu asiakaspalautete ja kehitysideat miten perhevalmennusta voitaisiin parantaa yhä enemmän asiakkaiden toiveita vastaavaksi, on tämän tutkimuksen toteutumiselle tärkeää. Perhevalmennuksesta on aiheena tehty useampi ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, mutta ei yhtäkään kuntien välillä vertailevaa tutkimusta. Itseäni aihe kiinnostaa suuresti, koska neuvolatyö ja lasta odottavat perheet, äitiyshuolto ja perheiden terveyden edistäminen ovat lähellä sydäntä. Opinnäytetyön merkitys toimeksiantajalle on tavoitteessa ja tarkoituksessa: saada toimivia kehitysideoita Rovaniemen neuvoloiden perhevalmennukseen. Perhevalmennus saa lisähuomiota ja kehittämisideoita nykyhetkeen, kun muuttuvan perheen tarve on suurempaa kuin tarjonta useimmissa kunnissa. Tutkimuksessa haetaan vastausta sekä sisällöllisiin nykypäivän kysymyksiin, että ideointia toimiviin tulevaisuuden kysymyksiin ja käytäntöihin. Vastaukset saatiin taustatietojen, haastattelujen ja jo olemassa olevien asiakastyytyväisyyskyselyjen kautta. 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata perhevalmennuksen toteutusta Suomessa keräämällä tietoa eri paikkakuntien perhevalmennuksen sisällöstä ja toteutuksesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa toimivista perhevalmennuksen käytännöistä Rovaniemen neuvoloiden perhevalmennuksen kehittämiseksi. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa asiakastyytyväisyydestä

7 perhevalmennukseen. Terveydenhoitajien sekä asiakkaiden arvio perhevalmennuksen toimivuudesta ja hyödystä toimisi hyvin kehittämisideana myös tutkimuksen ulkopuolisille paikkakunnille. Tutkimuskysymykseksi muotoutui: Millaista on perhevalmennuksen sisältö ja toteutus tähän tutkimukseen osallistuvilla paikkakunnilla? 3 ÄITIYSHUOLTO SUOMALAISEN HYVINVOINNIN PERUSTANA 3.1 Äitiyshuollon tavoitteet ja toiminta Äitiysneuvolatoiminta muodostaa suomalaisen äitiyshuollon perustan. Suomalaisen äitiyshuollon pohjana oleva neuvolajärjestelmä perustettiin jo 1920- luvulla, kun yhteiskunta oli selvinnyt sisällissodasta. Arvo Ylppö tuli samaan

8 aikaan tunnetuksi laadukkaasta keskoslasten tutkimuksesta sekä hoidon kehittämisestä. Tarpeen ja kehittäjän yhteistyöstä sai alkunsa äiti- ja lapsikuolleisuutta tehokkaasti alentanut äitiysneuvolajärjestelmä. Vielä nykyäänkin neuvolalla on merkittävä tehtävä perheiden terveyden edistäjänä. (Haapio, Koski, Koski & Paavilainen 2009, 184.) Suomessa lähes kaikki odottavat äidit käyvät nykyään neuvolan tarkastuksissa. Neuvolassa käynti ennen 16. raskausviikon päättymistä on ehto äitiysavustuksen saamiselle. (Sariola, Nuutila, Sainio, Saisto & Tiitinen 2014, 71.) Äitiysneuvolan tehtävänä on pitää huolta odottavan perheen terveydestä ja turvallisuudesta. Neuvolassa autetaan vanhempia toteuttamaan terveellisiä elämäntapoja, totuttelemaan vanhemmuuteen ja valmistautumaan synnytykseen. Neuvolassa seurataan tiiviisti raskauden kulkua ja raskausajan mahdollisia ongelmia. Neuvolatoimintaan kuuluu odottavien terveystarkastukset, seulontatutkimukset, kotikäynnit, perheiden henkilökohtainen ohjaus ja perhevalmennus. Neuvolan toimintaa ohjaa kansalliset suositukset ja asetukset. (Sariola ym 2014, 71.) Neuvolan seurataan raskauden kulkua, ohjataan ja neuvotaan vanhempia raskauden aikana, sekä valmennetaan vanhempia valmistautumaan synnytykseen. Tavoitteena on myös löytää varhaisessa vaiheessa raskauden mahdolliset riskitekijät, kuten raskausdiabetes, pre-eklampsia tai sikiön kasvun hidastuminen. Normaalit raskaudet tarkistetaan neuvolassa, mutta lisäseurantaa vaativat raskaudet usein kontrolloidaan synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalla. Äitiysneuvolassa odottavan äidin ja sikiön tilaa seuraavat terveydenhoitaja ja neuvolalääkäri. (Ylikorkala & Tapanainen 2011, 352-353.) Äitiysneuvolan tavoitteena on, että vanhemmat tietävät millaisia muutoksia raskaus tuo mukanaan ja miten synnytys, lapsen kasvatus ja hoito muuttavat henkilökohtaista elämää. Neuvolan avulla vanhemmat saavat valmiuksia kohdata muutokset. Vanhempien tulisi myös kokea, että heitä on kuultu ja he voivat keskustella neuvolatyöntekijälleen mahdollisista tuen tarpeistaan sekä epävarmuuksistaan tulevaa elämänmuutosta kohtaan. (THL 2014.)

9 Neuvolapalveluiden sisältö on määritelty terveydenhuoltolaissa. Lain mukaan kunnan on järjestettävä alueensa raskaana olevien naisten, lasta odottavien perheiden sekä alle oppivelvollisuusikäisten lasten ja heidän perheensä neuvolapalvelut (Finlex, 2010/1326). Neuvolapalveluihin kuuluu sikiön terveyden, kasvun ja hyvinvoinnin määräaikainen ja yksilöllinen seuranta, raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden ja hyvinvoinnin määräaikainen sekä yksilöllinen seuranta ja terveyden edistäminen. Lisäksi kuuluu suun terveyden seuranta sekä lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin seuranta. Neuvolapalveluihin sisältyy myös koko perheen terveyden edistäminen, lapsen turvallisen kasvu- ja kehitysympäristön edistäminen ja vanhemmuuden tukeminen. Lapsen ja perheen erityisen tuen varhainen tunnistaminen, perheen tukeminen jatkohoidossa ja siihen ohjauksessa, kuuluu myös neuvolapalveluiden sisältöön. (Finlex, 2010/1326.) Neuvolassa käynti on vapaaehtoista ja maksutonta. Neuvolassa työskentelevistä terveydenhoitajista osalla on myös kätilön koulutus. Terveydenhoitaja on lapsiperheen arjen, kuin myös terveydenhuollon ammattilainen. Määräaikaistarkastukset ovat neuvolatyön perusrunko, mutta perhe voi ottaa neuvolaan yhteyttä myös aina tarvittaessa. Usein neuvoloissa järjestetään myös erilaisia vertaistukiryhmiä ja terveydenhoitajan tiedossa on myös paikkakunnan muut auttavat tahot. (Tiitinen 2014.) Normaalissa raskaudessa terveydenhoitajalla käyntejä on noin 10-15 kertaa, johon kuuluu perustutkimukset kuten verenpaine, hemoglobiini (tarvittaessa), paino, virtsan valkuaisen sekä glukoosin seuranta, kohdun ulkoinen tunnustelu ja sikiön sydänäänten kuuntelu. Neuvolalääkärillä käydään normaaliraskauksissa kerran alkuraskaudessa, sekä toisen kerran loppuraskaudessa. Lisäkäyntejä terveydenhoitajalle ja lääkärille sovitaan tarpeen mukaan. Lisätutkimuksiin tai seurantaan synnytyssairaalaan ja äitiyspoliklinikalle voidaan lähettää tiettyjen kriteerien mukaan, ja ne vaativat aina lääkärin tai terveydenhoitajan tekemän lähetteen. (Tiitinen 2014.) Raskauden kesto ja laskettu aika varmistetaan ultraäänitutkimuksella. Ultraäänitutkimuksella mitataan vauvan koko, voidaan seuloa sikiön fyysisiä

10 poikkeavuuksia, todeta monikkoraskauksia ja kohdentaa istukka kohdussa. Alkuraskauden jälkeen sen avulla seurataan sikiön kasvua, hyvinvointia, asentoa ja tarjontaa. (Boyle 1996, 50-52.) Vanhempien tulisi päästä osallistumaan raskaudenaikaiseen hoitoonsa aktiivisesti ja heidän tulisi saada tukea ja apua ongelmatilanteissa viipymättä. Vanhempia tulisi tiedottaa ja tukea niin, että he tuntevat omat voimavaransa, sekä perhe-elämää mahdollisesti kuormittavat tekijät, jotta he osaavat itse toimia perheensä hyvinvointia edistävällä tavalla. Perheen tulisi myös saada neuvolasta tietoa terveystottumuksista, jotka edistävät koko perheen terveyttä ja miten niitä voisi ylläpitää sekä tarvittaessa muuttaa perheen kokonaisvaltaista terveyttä edistävämpään suuntaan. Vanhempien tulisi saada vahvistusta kasvussaan vanhemmiksi sekä parisuhteen hoitamiseen. Perheen positiivista mielikuvaa vauvasta tulisi lujittaa jo raskausaikana. Äitiysneuvolan tulisi tukea perhettä myös antamalla tietoa siitä, mistä apua saa kun sitä tarvitaan. (THL 2014.) 3.2 Perhevalmennuksen alkuvaiheet Neuvolajärjestelmä, joka on nykypäivän äitiyshuollon perustana Suomessa, syntyi 1920-luvulla. Sisällissodasta selvinneen kansan tarpeitten vaatimuksesta kehittyi äitiysneuvolajärjestelmä, joka alensi tehokkaasti äiti- ja lapsikuolleisuutta. Uusi kansanterveyslaki vuonna 1972 toi mukanaan suuria muutoksia äitiysneuvolan työnjakoon sekä toimintaan, ja lain mukaan se määrättiin kunnan kansanterveystyön tehtäväksi. Perhevalmennus on nykyään vakiinnuttanut paikkansa äitiyshuollon tuen muotona, mutta toteutus ja aihealueet ovat muuttuneen vuosikymmenien saatossa. Aina muutokset eivät ole olleet tarvelähtöisiä, vaan ovat johtuneet yhteiskunnallisista ilmiöistä, esimerkiksi lamaaikoina kunnat ovat usein supistaneet tai lakkauttaneet perhevalmennuksen taloudelliseen tilanteeseen vedoten. (Haapio ym 2009, 184-187.) Äitiysneuvolatoimintaan liitettiin 1940-luvulla äitiysvoimistelu, jonka tarkoituksena oli auttaa äitejä kestämään synnytyksen fyysiset rasitukset ja 1950-1960 lukujen vaiheessa äitiysvoimistelu muuttui äitiysvalmennukseksi, jossa huomioitiin myös raskausajan mielialanvaihtelut. Silloisella äitiysvalmennuksella pyrittiin

11 valmistamaan äiti kokonaisvaltaisesti vauvantuloon. Vähitellen äitiysvalmennukset laajenivat koko maahan, ottivat ideoita ja suuntauksia kansainvälisistä trendeistä ja kursseille osallistuneiden määrä kasvoi. Äitiysvalmennus laajeni 1980-luvulla valmentamaan myös isejä, kun iseille tuli mahdollisuus päästä mukaan synnyttämään. Vanhempien kokemukset silloisesta synnytyskeskeisestä valmennuksesta olivat lähinnä myönteisiä, joten muutokset ohjasivat enemmän perhevalmennuksen suuntaan, jossa keskityttiin synnytyksen ohella myös vanhemmuuden tukemiseen ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutumiseen. (Haapio ym 2009, 184-187.) 4 PERHEVALMENNUS OSANA LASTA ODOTTAVAN PERHEEN HOITOTYÖTÄ 4.1 Perhevalmennuksen tavoite ja tarkoitus Valtioneuvoston asetuksen mukaan ensimmäistä lastaan odottaville perheille tulisi järjestää perhevalmennusta, johon sisältyy vanhempainryhmätoimintaa sekä synnytysvalmennusta synnytyssairaalassa. Valmennuksen tulisi sisältää ajantasaista, näyttöön perustuvaa terveysneuvontaa koko lasta odottavalle perheelle. Perhevalmennuksen tavoitteena on edistää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta, sekä mahdollistaa samassa tilanteissa olevien perheiden välinen vuorovaikutus ja vertaistuki. Perhevalmennuksen tarkoituksena on valmentaa vanhempia vanhemmuuteen joka tukee positiivisesti lapsen kasvua ja kehitystä. (Klemetti ym 2013, 79, 82-83.) Lääketieteellisiin tai sosiaalisiin

12 riskiryhmiin kuuluvien äitien osallistumisesta perhevalmennukseen on todettu olevan terveysvaikutuksia. Perhevalmennuksessa synnytyspelosta kärsivä ensisynnyttäjä voi huomata vertaistuen avulla, että synnytystä voi odottaa myös innolla. Synnytysvideon katselu ja siitä keskustelu on koettu hyödylliseksi. Myös kivunlievitysmenetelmiin tutustuminen ja lääketieteellisten termien selventäminen synnytyksen kulussa voi lieventää pelkoja. Perhevalmennuksessa pyritään usein myös esittelemään vieraileva vastasynnyttänyt perhe, joka voi vastata kysymyksiin synnytyksestä ja kertoa kokemuksistaan. Isät ovat myös hyötyneet isäryhmien antamasta vertaistuesta. (Saisto ym 2014.) Vuonna 2013 ilmestynyt äitiysneuvolaopas julkaisi yleiset suositukset perhevalmennuksen toteutukseen. Suosituksena on, että perhevalmennusta tarjotaan kaikille ensimmäistä lastaan odottaville perheille. Myös uusioperheille joissa toiselle vanhemmista lapsi on ensimmäinen, tarjotaan valmennusta. Valmennusta tarjotaan myös uudelleensynnyttäjille, joilla on erityistä tuen tarvetta sekä maahanmuuttajille, jotka ovat synnyttämässä ensimmäistä lastaan Suomessa. Kaksikielisissä kunnissa tulisi suositusten mukaan tarjota valmennusta myös toisella kotimaisella kielellä. (Klemetti ym 2013, 82-83.) Perhevalmennusta järjestetään usein yhteistyössä paikallisen synnytyssairaalan kanssa. Aihealueina ovat mm. loppuraskauden vaivat ja lisäseurantaa vaativat oireet, raskauden aiheuttamat mielialanmuutokset, parisuhde, synnytys, sairaalasta kotiutuminen, vanhempien terveystottumukset, mieliala, vauvanhoito, vanhemmuus, perhevapaat ja kelan maksamat etuudet sekä kunnan tarjoamat palvelut perheille. (Klemetti ym 2013, 79.) Suomessa perhevalmennus tavoittaa lähes kaikki ensimmäistä lastaan odottavat vanhemmat. Keskeisiksi syiksi osallistumattomuuteen on listattu huono ajankohta, kiinnostuksen puute tai se ettei perhettä oltu kutsuttu valmennusryhmään. Alemmin kouluttautuneet alle 25-vuotiaat äidit osallistuvat perhevalmennukseen heikommin kuin korkeasti koulutetut, yli 25-vuotiaat, jotka ovat vakituisessa parisúhteessa. Vanhempia tulisi aktiivisesti kannustaa osallistumaan perhevalmennukseen. (Klemetti ym 2013, 80-83.) Tärkeää on

13 myös keskustella vanhempien mielikuvista itsestään vanhempana sekä mielikuvista syntyvästä vauvasta. Niiden perheiden osalta, jotka eivät osallistu perhevalmennukseen tuentarpeet tulisi selvittää neuvolakäynneillä ja heitä tulisi kannustaa osallistumaan valmennusryhmään. Tosin myös yksilöllistä valmennusta voidaan tarjota neuvolan vastaanotolla mahdollisuuksien mukaan, mutta siinä tapauksessa valmennusten tärkeä vertaistuki jää saamatta. (Klemetti ym 2013, 82-83.) Ihanteellisessa tapauksessa perhevalmennusryhmään osallistuisi 6-8 pariskuntaa ja ryhmä kokoontuisi 6-8 kertaa. Vaikka perhevalmennuksen hyötyjä on vaikea todistaa tieteellisesti, koetaan sillä olevan hyvinvointia edistäviä vaikutuksia ja sen koetaan ennaltaehkäisevän ongelmia. Sosiaalisten ja lääketieteellisten riskiryhmien taas on osoitettu saavan terveyshyötyjä pehevalmennukseen osallistumisesta. Perhevalmennuksella on todettu myös olevan myönteinen vaikutus vertaistuen muodossa sekä sosiaalisen verkoston kasvamisen myötä ja sen avulla voidaan myös vähentää vauvaan kohdistuvaa kaltoinkohtelua. (Klemetti ym 2013, 80-81.) Perhevalmennuksen tulisi tarjota ajantasaista terveysneuvontaa, mahdollisesti kirjallisen materiaalin tukemana. Valmennukseen tulisi sisällyttää keskustelua raskaudenaikaisista elämäntavoista, sekä siitä miten vanhempien elämäntapa-, ravitsemus- ja päihteidenkäyttötottumukset vaikuttavat syntyvän vauvan hyvinvointiin ja terveyteen. (Klemetti ym 2013, 82-83.) Perhevalmennuksen terveysneuvonnalla voi olla kauaskantoisia hyötyjä perheen elintapoihin ja terveysneuvonnan avulla voidaan muun muassa pidentää imetyksen kestoa. Terveysneuvonnasta koetaan olevan eniten apua vähän koulutusta saaneille vanhemmille. Edistämällä terveellisiä elämäntapoja perheessä voidaan parantaa lapsiperheiden asemaa kansanterveydellisellä tasolla. Suurin hyöty perhevalmennuksesta koetaan kuitenkin olevan henkisessä tuessa ja tiedonannossa; kun vanhemmille kerrotaan raskauden ja vanhemmuuden tuomista sosiaalisista, fyysisistä, psyykkisistä ja emotionaalisista muutoksista, on niihin helpompi sopeutua ja aloittaa oma kasvuprosessi vanhemmuuteen. Vanhempainryhmätoimintaa tulisi jatkaa myös synnytyksen jälkeen kun

14 ajankohtaisia asioita ovat vauvanhoitoon ja vanhemmuuteen liittyvät asiat.(klemetti ym 2013, 80-81.) Perhevalmennuksesta saadusta hyödystä on vain vähän tietoa, joten valmennuksen vaikuttavuudesta voi olla vaikea tehdä johtopäätöksiä. Koska valmennus on osa äitiysneuvolaa, on vaikea osoittaa kuinka hyödyllinen kukin osa on yksin. Virallisen tutkimustiedon puuttumisesta huolimatta pystytään sanomaan, että perhevalmennus vahvistaa vanhempien voimavaroja. Vanhemmat saavat tietoa raskaudesta, synnytyksestä, lapsivuodeajasta ja lastenhoitoa koskevista taidoista. Tosin on olemassa tietoa myös siitä, että vanhemmat kokivat valmennuksessa saatavan tiedon olevan vanhaa. (Haapio ym 2009, 14-15.) Äitiysneuvolaoppaassa suositellaan, että perhevalmennuksen toteuttaa terveydenhoitaja tai kätilö, ja mahdollisuuksien mukaan paikalle olisi hyvä saada myös perhetyöntekijä, suuhygienisti, fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti, päivähoidon henkilöstöä, järjestön edustajia MLL;n edustaja, Ensi- ja turvakodin edustaja, sekä äskettäin synnyttänyt vauvaperhe vertaisperheenä. Synnytysvalmennusosioon kuuluisi ihanteellisesti tutustumiskäynti synnytyssairaalaan. Mikäli tutustumiskäyntiä ei ole neuvolan puolesta mahdollisuutta järjestää, tulisi perhettä informoida sairaalan tarjoamista mahdollisuuksista. (Klemetti ym 2013, 82-83.) 4.2Perhevalmennuksen keskeinen sisältö Perhevalmennuksen yleisimpiin aihealueisiin kuuluvat raskausajan herkistämät tunteet, loppuraskaus, yleiset vaivat ja lisäseurantaa vaativat oireet, synnytys, sairaalasta kotiutuminen, vauvan hoito, vanhemmuus, parisuhde, mieliala, vanhempien terveystottumukset, perhevapaat, kelan maksamat etuudet ja kunnan lapsiperheille järjestämien palvelujen esittely. Tässä luvussa avaan perhevalmennuksen tärkeimpiä sisällöllisiä aihealueita. Raskauden kesto on keskimäärin 40 viikkoa viimeisistä kuukautisista laskettuna. Raskauden kesto arvioidaan edellisten kuukautisten alkamispäivästä. Raskaus

15 jaetaan kolmanneksiin, puhutaan ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta raskauskolmanneksesta. (Sariola ym 2014, 27-35.) Raskauden normaali kulku on tärkeä aihe perhevalmennuksessa, ja sitä yleensä käsitellään riittävästi. (Haapio ym 2009, 12.) Raskauden kulkuun kuuluu monia fyysisiä ja henkisiä muutoksia. Näiden muutosten tarkoituksena on varmistaa sikiön kasvu ja kehitys. Muutokset auttavat myös äidin elimistöä kestämään raskauden aiheuttamat rasitukset, turvata äidin hyvinvointi synnytyksessä ja valmistaa tulevaa äitiä vanhemmuuteen. (Sariola ym 2014, 45.) On hyvä tietää että pahoinvointi, mielialan muutokset, väsymys, painonnousu, turvotus ja tihentynyt virtsaamisentarve voivat kaikki kuulua normaaliin raskauteen, epämukavuudestaan huolimatta. (Duodecim 2014.) Raskauden fyysiset muutokset ulottuvat kohdun ja rintojen lisäksi myös hengitykseen, ihoon, hiuksiin, aineenvaihduntaan, verenkiertoon, nestetasapainoon, ruoansulatuskanavan toimintaan sekä tuki- ja liikuntaelimistöön. (Sariola ym 2014, 45-57.) Raskausaikaan liittyy usein monenlaisia vaivoja tai tuntemuksia. Yleensä nämä ovat täysin vaarattomia niin äidille kuin sikiöllekin. Pahoinvointi, närästys, ummetus, väsymys, unettomuus, suonikohjut, turvotus, peräpukamat, suonenveto, käsien puutuminen, tihentynyt virtsaamisen tarve ja vatsakivut ovat tyypillisiä raskausajan vaivoja. Myös nenän tukkoisuus, hengästyminen, lisääntynyt valkovuoto, supistukset ja vatsa- tai selkäkivut, voivat joillakin kuulua normaaliin raskauteen. Usein tieto näiden tavallisuudesta, vaarattomuudesta ja ohimenevyydestä riittää poistamaan huolta. Terveelliset elämäntavat, riittävä lepo sekä liikunta auttavat selviämään raskauteen kuuluvista rasituksista naisen elimistölle. (Sariola ym 2014, 59-69.) Perhevalmennuksen tavoitteena olisi, että vanhemmilla on ajantasaista tietoa raskauden ja lapsen saamisen vaikutuksista parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen. Se tukee vanhemmuuteen kasvussa esittelemällä tulevaa elämänmuutosta lapsen hyvinvoinnin kannalta. Alkuraskaudessa pidettävät valmennuskerrat voivat lievittää vanhempien pelkoja tulevaa kohtaan. Perhevalmennuksessa vanhemmat pohtivat, keskustelevat ja harjoittelevat

16 erilaisia tapoja toimia vanhempana. Samalla vanhemmilla on mahdollisuus verkostoitua ja jakaa ajatuksiaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vanhempien voimavarojen tukeminen ja vahvistaminen vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin, voimavarainen vanhempi luottaa itseensä vanhempana ja selviää arkipäivän ongelmista. (Haapio ym 2009, 78-79.) Perhevalmennuksen päämääränä on edistää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta Yksi sen osa-alueista on kiintymyssuhteen vahvistaminen ja varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen vanhemmille. Vauvalla on syntymästään asti valmius olla vuorovaikutuksessa. Myönteisessä vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa vauva oppii käsittämään minkälainen hän itse on, siitä miten läheiset ihmiset häntä kohtelevat ja häneen suhtautuvat. Vuorovaikutuksessa vauva myös havannoi minkälaisia muut ihmiset ovat ja miten hän itse voi vaikuttaa muihin ihmisiin. Vanhempien ja vauvan välinen varhainen vuorovaikutus, johon liittyy voimakkaita tunnekokemuksia, ohjaa lapsen aivojen toiminnallista kehitystä sekä luo pohjaa myöhemmälle kehitykselle. (Haapio ym 2009, 150-151.) Lämmin ja molemminpuolinen vuorovaikutussuhde varmistaa perusturvallisuuden muodostumisen lapselle. Perhevalmennuksessa lämmintä vuorovaikutusta ja turvallista kiintymyssuhdetta voidaan tukea auttamalla vanhempia luomaan positiivisia mielikuvia kohtuvauvasta. Kiintymyssuhdetta voidaan tukea antamalla vanhemmille tietoa mm. vierihoidon tärkeydestä lapsivuodeosastolla ja keinoista saada imetys onnistumaan. Tukemalla ja neuvomalla vanhempia vauvanhoidossa on myös keino vahvistaa kiintymyssuhteen sekä varhaisen vuorovaikutuksen toteutumista. (Haapio ym 2009, 150-151.) Perhevalmennukseen sisältyvän synnytysvalmennuksen tarkoituksena on antaa perheille käytännön tietoa synnytyksen kulusta, vaiheista ja kivunlievitysmenetelmistä. Vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus päästä tutustumaan synnytyssairaalan tiloihin, ja saada tietoa miten, milloin ja missä poikkeustilanteissa sairaalaan tulisi mennä. Kun vanhemmilla on tietoa mitä synnytyksessä ja sen aikana tapahtuu, ensimmäisestä synnytyksestä voidaan tehdä miellyttävämpi ja helpommin hallittava tapahtuma. (Klemetti ym 2013, 80.)

17 Synnytyksen käynnistymisen arvioiminen on monesti vaikeaa kätilöille, saati sitten tuleville vanhemmille. Sen erottaa myös synnytyksen muista vaiheista se, että vanhemmat ovat silloin keskenään kotona arvioimassa tilannetta. Synnytyksen alkuvaiheen onnistuminen vahvistaa vanhempien itsetuntoa ja vaikuttaa myönteisesti koko synnytykseen. Synnytysvalmennuksen tärkein tehtävä onkin nimenomaan valaa luottamusta ja voimaa vanhempiin. Valmennuksessa on hyvä käydä läpi, että synnytyksen uuvuttava alkuvaihe voi kestää myös hyvin pitkään. Yhtä tärkeää on selvittää, kuinka kauan kotona voi olla synnytyksen käynnistyttyä ja missä vaiheessa sairaalaan kannattaa lähteä. (Haapio ym 2009, 120,121.) Lähes kaikki raskaana olevat naiset kokevat jännittävänsä synnytystä. Vaikeasta synnytyspelosta kärsii vuosittain noin 6-10% raskaana olevista. Ensisynnyttäjien kohdalla pelko johtuu usein tuntemattoman pelosta, kun taas uudelleensynnyttäjillä synnytyspelkoa esiintyy vaikean tai komplikoituneen synnytyksen jälkeen. Synnytyksen arvaamattomuus ja hallitsemattomuus voivat pelottaa tulevia äitejä, kuten myös kipu ja oman kontrollin menettäminen. Kuolemanpelko, niin itsensä kuin vauvankin puolesta, voi näkyä voimakkaana synnytyspelkona. Ensisynnyttäjille jännitys tulevaa elämänmuutosta kohtaan voi näyttäytyä synnytyspelkona. Synnytyspelon tunnistaminen kuuluu äitiysneuvolaan. Jos synnytyspelkoa ei hoideta ajoissa, se voi lisätä keisarileikkauksien ja komplikaatioiden riskiä synnytyksessä. (Saisto, Lindbohm, Stenbäck & Toivanen 2014.) Äidinmaito on ihanteellista ravintoa vauvalle. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut vuonna 2004 suositukset imetyksen toteutumiselle imeväisikäisen ravitsemuksessa. Suositusten mukaan täysimetystä tulisi jatkaa 6kk ikään asti terveillä, normaalipainoinoisina syntyneillä vauvoilla ja osittaisimetystä kiinteiden ruokien lisäksi vähintään yhden vuoden ikään asti. Nykyään suomalaisäidit imettävät keskimäärin 7 kuukautta ja siitä täysimetystä kestää n. 1,4 kk. Imetyksen edistämisen perusteena pidetään sen terveyshyötyjä niin vauvalle kuin äidillekkin. Imetyksen tukeminen ja siinä ohjaaminen, on koko perheen hyvinvoinnin tukemista. Imetysohjaus on luonnollinen, tärkeä osa äitiys- ja

18 lastenneuvolan toimintaa. Vertaistuen on koettu täydentävän neuvolan antamaa imetysohjausta. Äidit kokevat puolisonsa tärkeimmäksi tukihenkilöksi imetyksen onnistumisessa. Neuvoloiden tulisikin kannustaa raskaana olevien puolisoita osallistumaan perhevalmennuksen imetysosioon. (THL 2014.) Vanhemmuuden konkreettinen toteuttaminen alkaa vastasyntyneen vauvan huolehtimisesta ja hoitamisesta. Perhevalmennuksessa vauvanhoitoa tulisi käsitellä jo ennen synnytystä. Siellä tulisi käydä läpi vauvan perustarpeet turvallisuus, ravinnon tarve, puhtaus ja lähellä olemisen tarve. Jo pelkkä vastasyntyneen käsittely voi olla pelottavaa kokemattomille vanhemmille. Valmennuksessa käsitellään perusasiat kuten pään kannatteleminen, hyvät sylissä pito-asennot, röyhtäyttämis-, kantamis- ja nostamisasennot. Tulevat äidit ja isät tarvitsevat käytännön neuvojen lisäksi rohkaisua siihen, että ovat oman lapsensa parhaat hoitajat. (Haapio ym 2009, 160.) Suurin osa perhevalmennuksen valmentajista on terveydenhoitajia. Terveydenhoitajista suurin osa pitää tiedollisia valmiuksiaan valmennuksen pitämiseen hyvinä, vaikka koulutusta siihen on melko niukasti. Vaikeimpana pidetään vanhempien saamista keskustelelmaan avoimesti ryhmässä. Mukana voi olla vierailijoina erityistyöntekijöitä, kuten MML:n työntekijöitä tai vauvaperhe. (Haapio ym 2009, 14.)

19 5 PERHEVALMENNUKSEN HAASTEET NYKYPÄIVÄNÄ 5.1 Monimuotoinen perhe perhevalmennuksen haasteena Kun perheeseen on tulossa lapsi, neuvolassa käydään säännöllisesti ja tiheään ja tällöin neuvolan terveydenhoitajaan voi muodostua hyvinkin läheinen suhde. Luottamuksellisen suhteen muodostaminen asiakkaaseen on erityisen tärkeä kun perhemalli poikkeaa tavanomaisesta ydinperheestä. Suomalainen perhe on nykyään hyvin monimuotoinen; on uusperheitä, yhden vanhemman perheitä, kahden kulttuurin perheitä, monikkoperheitä, sateenkaariperheitä, adoptiovanhempia, sijaisvanhempia ja perheitä, joissa toinen vanhemmista voi olla kuollut. (Klemetti ym 2013, 26.) Lisäksi voi olla myös muun muassa sijaishoitoperheitä. Sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten psykologinen tilanne voi usein olla haasteellinen, joka tulisi huomioida neuvolassa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004.) Neuvolan tehtävänä on tukea kaiken muotoisia perheitä. Tärkeintä on lapsen edun ja hyvinvoinnin huomioon ottaminen kaikissa tilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön lastenneuvolaoppaassa suositellaan, että adoptiovanhemmille tulisi tarjota mahdollisuus osallistua perhevalmennukseen ja monikkodottajille perhevalmennuksen tulisi huomioida monikkoraskaus.(sosiaali- ja terveysministeriö 2004.) On hyvä muistaa, että aikuiset valitsevat itse perhemuotonsa, mutta neuvolassa siitä keskustellaan ja perhe määritellään lapsen näkökulmasta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004.)

20 Nykyinen perhe on muuttunut myös kooltaan, perheet ovat nykyisin pienempiä kun yksilapsiset perheet ovat yleistyneet. Työn tai opiskelupaikan perässä muutetaan toiselle paikkakunnalle, jolloin sukulaiset jäävät pitkänkin matkan päähän ja turvaverkkoja ei ole lähellä. Tämä voi johtaa myös perheiden eristäytyneisyyteen, jolloin uusia turvaverkkoja ei pääse edes muodostumaan. Turvaverkkojen puute voi koetella perhettä ja asettaa perheet emotionaaliseen rasitukseen. (Cederblad 1992, 37.) Perhevalmennuksen suurimmat haasteet lienee nykyaikana muuttuvassa perheessä ja sen kasvavissa tarpeissa. Yksinhuoltajaäitit, perheet joilla ei ole tukiverkkoa, pariskunnat joille raskaus tuli suunnittelematta, maahanmuuttajat tai hyvin nuoret vanhemmat tarvitsevat mahdollisesti enemmän tukea ja neuvoja kuin mitä nykyään useimmissa kunnissa on mahdollista perhevalmennuksen osalta tarjota. Myös perhevalmennusryhmän koko lienee merkittävä tekijä. Vertaistuen, aktiivisen osallistumisen ja kontaktien tekemisen kannalta olisi ihanteellista, että ryhmät olisivat pieniä, mutta usein kuntien resurssit eivät ole tällaiseen tukimuotoon riittävät. (Hakala-Virkkala & Törmakangas 2012, 9,15,16.) Susanna Hakala-Virkkala ja Janika Törmäkangas ovat tutkineet opinnäytetyössään Hyvä perhevalmennus, 2012, että kuntien välillä perhevalmennuskerrat vaihtelevat 0-12 kertaan perhettä kohden, useimmiten 4-6 kerran välillä. Vaihtelu on siis suurta. Useissa kunnissa perhevalmennus voi ajoittua loppuraskauteen, jolloin aikaa uusien asioiden sulattelemiseen ei välttämättä ole riittävästi. Kyseisessä opinnäytetyössä todetaankin, että perhevalmennus päättyy useimmiten synnytykseen, mikä on ristiriidassa perheiden tarpeiden kanssa; useimmat perheet tarvitsisivat eniten tukea ja apua nimenomaan lapsen synnyttyä. (Hakala-Virkkala ym 2012, 9,15,16.) 5.2 Perhevalmennuksen kehittäminen hankkeissa Sosiaali- ja terveysministeriön hallituksessa ja strategiassa painotetaan, että lapsiperheiden palveluista tulisi muodostaa saumaton kokonaisuus yli nykyisten toimialarajojen, alueellisia eroja neuvolatoiminnassa tulisi kaventaa, lisätä ja

21 kehittää vanhemmuuden tukea sekä parisuhdeneuvontaa, sekä varmistaa jo olemassa olevien asetusten toimeenpano (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Sosiaali- ja terveysministeriön KASTE-hanke (2012-2015) on sosiaali- ja terveyshuollon kansallinen hanke, jota uudistetaan joka neljäs vuosi. Tulevia tavoitteita on muun muassa hyvinvointierojen kaventuminen sekä lapsiperheiden etujen uudistaminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) Seinäjoki on mukana KASTE-hankkeessa ja seinäjoella on oma ELLA-hanke, joka myös edistää lapsiperheiden asemaa. (Seinäjoen kaupunki.) Eri kuntakohtaisesta toteutuksesta on hyvä esimerkki myös Imatra, jossa on perustettu hyvinvointineuvola, jonka asiakkaaksi kuuluvat kaikki imatralaiset raskaanaolevat sekä alle esikouluikäisten lasten perheet (Imatran kaupunki 2014). Hyvinvointineuvolan tavoitteena on asiakasperheiden hyvinvoinnin lisääminen sekä perheiden tukeminen arjessa (Imatran kaupunki 2014). Rovaniemellä toimi vuonna 2007-2009 Napero-hanke, jolla haluttiin kehittää lapsiperheiden hyvinvointia muun muassa voimavaroja kartoittamalla sekä varhaisen puuttumisen ja huolen puheeksioton avulla. Kristiina Tirroniemi teki Perhevalmennuksen kehittämisarvioinnin Rovaniemen Napero-hankkeessa vuonna 2008. Arvioinnissa tehdään suunnitelma Rovaniemen keskustan neuvolalle ja sen tavoitteena oli yhteisöllisen perhevalmennuksen kehittäminen. Jostain syystä perhevalmennuksen kehittämisidea ei jäänyt käytäntöön ja kehittämisideoita neuvoloiden perhevalmennuskäytäntöihin etsitään yhä. Napero-hankkeen raportoinnissa tärkeimmiksi hyödyiksi koettiin verkostoituminen ja yhteistyö eri alojen osaajien kanssa. Koettiin että projekti toi tietoa, osaamista sekä ymmärtämistä kehittämistä vaativille alueille. Monitoimijuus koettiin haasteelliseksi toteuttaa. Varhaisen puuttumisen käsite siihen aikaan herätti vielä ristiriitaisia tunteita. Perhetyön ja neuvolan yhteistyön kehittäminen on koettu tärkeäksi. (Napero-hanke 2007.) Napero-hankkeen päämääränä on ollut lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia edistävien menetelmien kehittäminen Rovaniemellä. Sen yhteiskunnallisiksi vaikutuksiksi ajateltiin lapsiperheiden elämänhallinnan paraneminen ja painopisteen siirtyminen korjaavasta toiminnasta ennaltaehkäisevään.

22 Hankerahoituksen, hanketyöryhmän ja toimintaorganisaation toimintoina oli perhevalmennuksen kehittäminen ja tuotoksena perhevalmennuksen uusi malli. Hankkeen toiminnallisia tavoitteita olivat vanhempien osallisuus, vertaistukeminen, verkostoituminen, ylisektorisuus, prosessimaisuus ja erityistavoitteina asiakkaiden kehitystoiveiden tunnistaminen. Yleisenä tavoitteena koettiin olevan vanhemmuden tukeminen. Tuloksena oli asiakaslähtöinen perhevalmennuksen kehittäminen ja sen vaikutuksena kehittyvä perhevalmennus. (Tirroniemi 2008, 35.) Rovaniemellä olisi tavoitteena nykyisen suunnitelman mukaan seitsemän valmennuskertaa, joista neljä ajoittuu raskausajalle ja kolme vauvan syntymän jälkeen. Suunnitelmassa perhevalmennukseen osallistuu terveydenhoitajan lisäksi perhetyöntekijä, sekä mm. suuhygienisti. (Rovaniemen kaupunki.)

23 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 6.1Tutkimusmenetelmänä laadullinen tutkimusote Käytin opinnäytetyössä laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivinen tutkimus on usein toimivin muoto kun tutkitaan ihmistä, sen ominaisuuksia tai mielipiteitä, joita ei voi määrällisesti tutkia. (Varto 2005, 14-15.) Kvalitatiivista tutkimusta pyritään käyttämään, kun etsitään löydöksiä tutkimuksesta ilman tilastollisia tai määrällisiä keinoja. Laadullisessa tutkimuksessa käytetään sanoja ja lauseita, kun taas määrällisessä tutkimuksessa tulokset esitetään lukuina. Laadullisessa tutkimuksessa ei voida etukäteen määrätä kuinka paljon tutkimustuloksia haetaan, vaan niitä etsitään kunnes aineiston analyysi määrittää sen, että aineistoa on kerätty riittävästi, tutkimusongelmaan saadaan vastaus ja tutkija kykenee ymmärtämään ilmiön. Laadullinen tutkimus siis mahdollistaa tutkittavan ilmiön syvällisemmän ymmärtämisen sekä edesauttaa kuvaamaan ja selittämään ilmiön syvällisemmin. Laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan siis yksittäisiä tapauksia, kun taas kvantitatiivisessa tutkimuksessa joukkoa tapauksia. (Kananen 2014, 19.) Kanasen mukaan (2014, 16-17) laadullista tutkimusta käytetään pääsääntöisesti silloin kun ilmiötä ei varsinaisesti tunneta, eli ei ole olemassa teorioita, jotka selittäisivät tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Toisin kuin määrällinen tutkimus, jonka taustalla on aina teoriat ja mallit, laadullinen tutkimus ei pyri yleistämään, vaan pyrkii ymmärtämään mistä ilmiössä on kyse. Tutkimuksena kvantitatiivinen edellyttää juuri oikeiden kysymysten tekemistä, jotta tiedonkeruu onnistuisi tarkoituksenmukaisesti. Laadullisen tutkimuksen peruskysymys on; Mistä tässä on kyse? Jos tutkittavasta ilmiöstä ei ole tutkimuksia, tietoa, teorioita tai malleja, on ensin selvitettävä laadullisen tutkimuksen menetelmin mistä ilmiössä on kyse. Laadullinen tutkimus on aina uusien teorioiden ja mallien

24 pohjana, ja mahdollistaa ilmiöstä syvällisemmän näkemyksen saamisen. Laadullisen tutkimuksen avulla on mahdollisuus saada hyvä, sanallinen kuvaus ilmiöstä. Tässä opinnäytetyössä siis laadullinen tutkimusmuoto oli ainoa varteenotettava vaihtoehto, jotta saisimme perhevalmennuksesta ilmiönä sanallista, kuvailevaa tietoa siitä, miten se toteutuu eri paikkakunnilla ja mitä valmennus pitää sisällään. 6.2Tiedonkeruu Keräsin tarvittavaa tietoa kaupunkien internet-sivuilta ja täydentämällä tiedonhakua haastattelemalla kuntien terveydenhoitajia. Otin yhteyttä kaupunkien neuvoloiden osastonhoitajiin. Jos vastaavien hoitajien yhteystietoja ei löytynyt, otin yhteyttä neuvolan terveydenhoitajaan, kerroin tutkimuksesta ja kysyin keneen voisin olla asian tiimoilta tekemisissä. Ehdotin haastatteluja käytävän puhelimitse. Myös sähköpostilla vastaaminen oli mahdollista, mikäli terveydenhoitajien oli hankala löytää aikaa puhelinhaastatteluun. Useimpien paikkakuntien nettisivuilta löytyi hyvin tietoa heidän perhevalmennuksistaan ja hyödynsin internet-materiaalia tutkimusmateriaalina mahdollisimman paljon. Keräsin tietoa terveydenhoitajilta millä menetelmillä perhevalmennus toteutetaan ja millaista palautetta valmennuksesta on perheiltä saatu (liite 1). Haastattelulomake koostui seitsemästä avoimesta kysymyksestä (liite 1). Kysymysten aihealueet olivat kuinka usein perhevalmennusta järjestetään, mihin vaiheisiin raskautta se ajoitetaan, keskeiset sisällölliset aiheet, saatu asiakaspalaute ja asiakkaiden kehitysehdotukset, terveydenhoitajien omat kehitysehdotukset ja mahdolliset lähitulevaisuuden tulossa olevat muutokset paikkakunnan perhevalmennukseen. Tässä opinnäytetyössä ei käsitellä luottamuksellisia tietoja vaan tiedot perhevalmennuksesta ovat julkisia. Haastatteluihin haettiin tarvittaessa, kaupunkikohtaisesti tutkimuslupa. Oulu, Helsinki, Imatra ja Kajaani vaativat tutkimusluvat, kun taas Rovaniemi, Seinäjoki, Kaarina ja Tuusula eivät. Suuri osa vastauksista saatiin valtaosalta paikkakunnista kaupunkien internet-sivuilta, joissa kuntakohtaiset sisällölliset sekä toteutukselliset tekijät oltiin esitelty hyvin,

25 tosin osalla paikkakunnista kaupungin sivuilta ei löytynyt mitään tietoa perhevalmennuksesta. Tein puhelinhaastattelut ainoastaan Rovaniemen ja Seinäjoen työntekijöille. Kirjasin puhelut käsin ja poimin niistä vastaukset. Muiden paikkakuntien terveydenhoitajat vastasivat suoraan sähköpostiin, josta oli vaivatonta luokitella vastaukset. Haastattelulomakkeen runko oli aina sama, tosin sitä muokattiin paikkakuntakohtaisesti, riippuen siitä miten tietoa löytyi paikkakunnan internetsivuilta. Jokaista kysymystä ei tarvinnut kysyä joka paikkakunnalta, koska tieto löytyi internetistä. Jokaisen paikkakunnan osastonhoitaja tai terveydenhoitaja vastasi nopeasti alustavaan sähköpostikyselyyn ja heti sai tiedon jos kyseinen paikkakunta tarvitsi tutkimusluvan. Esitarkastukseen mennessä Helsingistä en ollut vielä saanut tutkimuslupaa, joten kaikki tieto heidän perhevalmennuksestaan on kaupungin nettisivuilta. Tästä syystä Helsingistä ei ole asiakaspalautetta käytettävissä. Keskityn tutkimuksessani lähinnä kuntien perhevalmennuksien sisällölliseen puoleen, eli mitä asioita kyseisen kunnan perhevalmennukseen on sisällytetty. Keskeistä oli myös se miten toimivaksi perhevalmennus koettiin kyseisellä paikkakunnalla. Perhevalmennuksen ajankohta on myös merkittävä, eli mihin vaiheeseen raskautta se missäkin kunnassa sijoitetaan ja kuinka monta tapaamista perheillä on valmennuksen tiimoilta. 6.3 Sisällönanalyysi Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, jota voi käyttää kaikissa laadullisissa tutkimuksissa. Analyysimuotona sisällönanalyysi on tekstianalyysia. Sisällönanalyysi voi olla yksittäinen metodi, mutta myös teoreettinen kehys, jonka voi liittää eri analyysikokonaisuuksiin ja jonka avulla voidaan tehdä monenlaista tutkimusta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 91.) Sisällönanalyysin avulla pyritään saamaan laadullisessa tutkimuksessa tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä muodossa. Sisällönanalyysi on menettelytapa jolla dokumenttia, kuten haastattelua, voidaan analysoida systemaattisesti ja objektiivisesti. Sisällönanalyysin avulla kerätty materiaali saadaan kuitenkin vain järjesteltyä johtopäätösten tekoa varten. Sisällönanalyysin avulla siis pyritään järjestämään

26 kerätty aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon informaatiota kadottamatta. (Tuomi ym 2009, 103-108.) Analysoin tulokset laadullisen opinnäytetyöprosessin mukaisesti käyttäen sisällönanalyysiä. Vastaukset jaoin osiin ja listasin tutkimuskysymysten mukaan. Luokittelin saadun tiedon pelkistetysti paikkakuntakohtaisiin alaluokkiin, eli ajankohdan, sisällön ja toteuttajan mukaan. 7 PERHEVALMENNUKSEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS TUTKIMUKSEEN OSALLISTUVILLA PAIKKAKUNNILLA

27 7.1 Rovaniemen kaupungin perhevalmennuskäytännöt Rovaniemellä perhevalmennus toteutetaan kaikille ensimmäistä lastaan odottaville perheille. Valmennuskertoja on kaksi ja ne pidetään kahtena peräkkäisenä viikkona (taulukko 1). Valmennuskerrat ajoittuvat raskausviikoille 26-34. Sisällöllisesti perhevalmennukseen Rovaniemellä kuuluu vanhemmuus, synnytys, imetys, parisuhde ja vauvanhoito. Perhevalmennukseen kuuluu tutustuminen synnytyssairaalaan loppuraskauden aikana. Taulukko 1 Rovaniemen kaupungin perhevalmennuskäytännöt Ajankohta Sisältö Vetäjä, vierailijat n. rv 26-34 -Synnytys -synnytyksen lähestyminen -kivun lievitys -vanhemmuus -mieliala n. rv 26-34 -Vauvanhoito -imetys -isä Loppuraskaus -Tutustuminen synnytyssairaalaan Terveydenhoitaja Terveydenhoitaja, isätyöntekijä Ensi-ja turvakoti Sairaalan henkilökunta Asiakaspalautteen mukaan Rovaniemellä, jossa perhevalmennus on muuttumassa kokonaan, koettiin että valmennuskertoja oli tällä hetkellä liian vähän (liite 2). Koettiin myös, että tämänhetkinen perhevalmennus ei vastaa tarkoitusta tai palvele nuorten perheiden tarpeita. Erityisen tärkeiksi koettiin ryhmäytymisen ja sosiaalisen tukeminen tulevaisuudessa, sekä moniammatillinen ote perhevalmennukseen. 7.2 Seinäjoen kaupungin perhevalmennuskäytännöt

28 Seinäjoella perhevalmennus jaetaan nettisivujen mukaan raskauden aikana yhteensä neljään osioon (taulukko 2). Kaksi ensimmäistä kertaa sijoittuvat raskausviikoille 10-20 ja niiden aihepiireinä ovat sikiön kehitys ja raskauden aiheuttamat muutokset, johon liittyy neuvolalääkärin luento. Toisella kerralla perheen ihmissuhteista käy luennoimassa terveyskeskuspsykologi. Äitien tunnilla puhutaan muun muassa imetyksestä, ja äidit voivat myös esittää haluamiaan kysymyksiä. Kolmas kerta ajoittuu raskausviikoille 15-25 ja fysioterapeutin vetämän illan aiheena on hyväkuntoisena synnytykseen. Nettisivujen mukaan vielä raskausviikoille 28-34 ajoitetaan neljä iltaluentoa neuvolan terveydenhoitajan pitämänä, jotka ovat varsinaista perhe- ja synnytysvalmennusta, mutta haastattelussa selviää, että nämä ovat jääneet pois kun perhevalmennusta on tiivistetty asiakkaiden toiveesta. Neljänneksi kerraksi varsinaiseen perhevalmennukseen liittyy synnytyssairaalaan tutustuminen. Neuvola ei ole mukana synnytyssairaalaan tutustumisessa, vaan sen järjestää sairaala. Perhevalmennuskertojen lisäksi Seinäjoella on mahdollisuus osallistua neuvolan terveydenhoitajien vetämään loppuraskauden äitiryhmään, mikä on äitien keskusteluryhmä. Äitiryhmä järjestetään joka viikko maanantaisin ja siihen saavat osallistua myös uudelleensynnyttäjät. Taulukko 2 Seinäjoen kaupungin perhevalmennuskäytännöt Ajankohta Sisältö Vetäjä, vierailijat Rv 10-20 Rv 10-20 -Raskaus -muutokset -synnytys -sikiön kehitys -Äitien tunti -kysymykset -imetys -lapsenhoito -perhe-elämä -parisuhde/vanhemmuus Terveydenhoitaja, neuvolalääkäri Terveydenhoitaja, terveyskeskuspsykologi Rv 15-25 -Hyväkuntoisena synnytykseen -synnytyksestä toipuminen Terveydenhoitaja, fysioterapeutti

29 Rv 35-> Loppuraskauden äitiryhmä. Keskusteluryhmä. Loppuraskaus -Loppuraskaus -rentoutus -lapsi -lapsivuodeaika -Synnytyssairaalaan tutustuminen Terveydenhoitaja Synnytyssairaalan henkilökunta Seinäjoki taas tiivisti perhevalmennuskäyntimääriään ja on saanut siitä hyvää asiakaspalautetta (liite 2). Suurin kävijämäärä on tunneilla, joilla käsitellään synnytys ja imetys. Asiakkaat ovat toivoneet myös, että internettiä alettaisiin hyödyntämään enemmän perhevalmennuksessa. Kehitysideana on ollut myös aiheiden viilaaminen kohdistamaan enemmän perheiden tarpeita. Perhevalmennus on Seinäjoellakin muutosvaiheessa; internettiä pyritään hyödyntämään, käyntimääriä olisi 2-3 paikan päällä ja imetys liitetään äitiryhmään. 7.3 Oulun kaupungin perhevalmennuskäytännöt Oulu oli vuosina 2008-2010 mukana pohjois-suomen Kaste-nimisessä hankkeessa, jonka tavoitteina oli lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden uusiminen. Painepistealueina olivat varhainen tuki, kotiin tarjottavat palvelut, kotiin annettavat palvelut, perhekeskustoiminta ja lastensuojelun avohoito ja perhehoito. Yhtenä osa-alueena Oulussa oli 2011 aloitettu neuvolapilotointi hyvinvointineuvoloista. Hyvinvointineuvola keskittyisikin neuvolakäynneillä kokonaisvaltaisemmin koko perheen hyvinvointiin ja varhaisiin tuen muotoihin. Tarkoituksena on ollut, että 2012 keväällä hyvinvointineuvolassa alkaa toimimaan erilaisia vertaistukiryhmiä perheille ja toimintaa on pyritty juurruttamaan pilotoinnin jälkeen ympäri Oulua. Oulun perhevalmennustoiminnasta en löytänyt internetistä tietoa. Tuiran neuvolassa uusi perhevalmennusryhmä aloittaa joka kuukausi (paitsi heinäkuussa), ja ryhmät ajoitetaan niin, että ensimmäinen tapaaminen on noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa noin viikon välein (viitataan taulukkoon 3). Tämän lisäksi toimii isille koko kaupungin yhteinen isäryhmä joka kuukauden viimeinen maanantai (paitsi heinäkuussa).