LÄHISUHDEVÄKIVALTA JA ERO; VAIKUTUS LAPSIIN JA VANHEMMUUTEEN Koulutustilaisuus sosiaalialan ammattilaisille

LÄHISUHDEVÄKIVALTA JA ERO; VAIKUTUS LAPSIIN JA VANHEMMUUTEEN Koulutustilaisuus sosiaalialan ammattilaisille Lähisuhdeväkivalta ja ero; vaikutus lapsiin ja vanhemmuuteen ROVANIEMI 22.5.2014 Marjatta Karhuvaara / Sanna Kaitue

VÄKIVALLAN VAIKUTUS VANHEMMUUTEEN

Vanhempien välisessä väkivaltatilanteessa toinen on pelottava tekijä ja toinen avuton kohde eikä lapsella ole ketään suojelijaa. Hän on turvaton ja kokemuksensa kanssa aivan yksin. (Eija Keränen)

Väkivallan vaikutus vanhemmuuteen Myytit / väkivaltaa kokeneen todellisuus Millaista väkivallalle altistuminen voi olla? Mitä tapahtuu ihmiselle, joka joutuu kotonaan väkivallan kohteeksi? Mistä johtuu, että väkivaltaa kokenut jää parisuhteeseen? Lähisuhdeväkivaltaa kokeneista ihmisistä on olemassa erilaisia myyttejä: he ovat heikkoja ihmisiä, jotka haluavat tulla alistetuiksi, he itse yllyttävät väkivaltaan tai he valitsevat väkivaltaisia kumppaneita. Nämä myytit sälyttävät vastuun väkivallasta kohteelle, eivät väkivallan tekijälle Fyysistä väkivaltaa edeltää usein pitkään jatkunut henkinen alistaminen. Uhrin elintilaa ja toimintakykyä kavennetaan. Uhri ei uskalla elää "normaalia" elämää. Tekijä tähtää siihen, että uhrin minuus murretaan eikä uhria ole enää olemassa ilman tekijää Mitä tapahtuu väkivaltaa kokeneen vanhemmuudelle?

Väkivallan vaikutus vanhemmuuteen Kukaan ei halua olla toistuvan väkivallan kohteena Miksi väkivaltaa kokenut ei lähde? Madaltunut itsetunto ja toimintakyky, jaksamattomuus ja uupuneisuus ei jaksa tehdä ratkaisuja Tyypillistä, että tekijä syyllistää uhria väkivallasta väkivaltaa kokenut alkaa myös itse uskoa olevansa syyllinen toisen harjoittamaan väkivaltaan Tavoite pitää perhe koossa ja toivo väkivallan loppumisesta Pelko suhteesta lähtemisen seurauksista: väkivalta ja kosto, lasten turvallisuus, lasten huollon tai asumisen menettäminen toiselle /uhkailu Taloudelliset seikat: yhteisen kodin ja elintason menetys, riippuvuus toisesta, oman ammatin puuttuminen Yksinäisyys ja tukiverkoston puuttuminen (väkivallasta riippumatta) Eristäytyneisyys sukulaisista ja ystävistä (väkivallasta johtuva)

Väkivallan vaikutus vanhemmuuteen Teenkö oikein? Vain huonoja vaihtoehtoja? Jos perheessä on ollut väkivaltaa, eroa harkitseva vanhempi joutuu usein valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä: - Eroilmoitus voi aktivoida väkivallan tai sen uhan - Toisaalta parisuhteeseen jääminen on riski, jos kumppani muuttumislupauksistaan huolimatta jatkaa väkivaltaa Viranomaisille lasten suojeleminen väkivaltaisen vanhemman vaatimuksilta voi näyttäytyä vanhemman ylireagointina ja toisen vanhemmuutta rajoittavana toimintana, kun taas vaatimuksiin suostuminen voidaan tulkita kyvyttömyydeksi suojella lasta

Väkivallan vaikutus vanhemmuuteen Mitä tapahtuu väkivallan tekijän vanhemmuudelle? Perheessä väkivaltaa käyttävä henkilö ei erikoistu kumppaniin tai lapseen kohdistuvaan väkivaltaan, vaan ilmentää yleistä väkivaltaalttiuttaan eri osapuoliin kohdistuvana väkivaltana. Hän saattaa myös syyttää väkivallasta uhria, stressiä, lapsuuttaan, alkoholia ym. ulkopuolista tekijää. Voi näyttäytyä esim: - luo ympärilleen jännittyneen ilmapiirin - ei ole emotionaalisesti läheinen eikä häneen ole helppo tukeutua - voi olla ennalta-arvaamaton, mielialat vaihtelevat - voi kääntää asiat päälaelleen Väkivaltaa ja kontrolllia harjoittava vanhempi mallintaa lapselle vääristyneen kuvan normaalista parisuhteen ja perheen dynamiikasta väkivallasta voi tulla käyttäytymismalli ja konfliktinratkaisukeino myös lapselle

Lapsiaan pahoinpitelevällä vanhemmalla on useammin itsehillinnän puutetta ja taipumusta epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Lapsen tunneilmaisuun reagoidaan ärtyneemmin, lasta tuetaan vähemmän eikä lapsen tarpeisiin reagoida riittävästi. Vanhempi on autoritäärinen ja vihamielisempi, ja hänen odotuksensa lapsia kohtaan ovat epärealistisia. (Krug 2005: Väkivalta ja terveys maailmassa, WHO:n raportti)

Väkivallan vaikutus vanhemmuuteen Vanhemmuus voi olla kriisissä ja usein ohutta molemmin puolin Väkivallan käyttäminen lapsiperheessä on itsessään osoitus puutteellisesta vanhemmuudesta Laiminlyönti vanhempi ei jaksa tai pysty olemaan läsnä lapselle, oma olo ja pettymykset vievät voimat Välinpitämättömyys, ymmärtämättömyys väkivaltatilanteet ja niistä puhuminen lasten nähden ja kuullen, lapsen kokemusten aliarviointi Tuleeko myös lapsesta väkivallan suoranainen kohde? Voi lisätä myös väkivaltaa kokeneen lapsiin kohdistaman väkivallan todennäköisyyttä Onko lapsi pelinappula ja välittäjä vanhempien välillä? Käytetäänkö lasta koston ja väkivallan välineenä eron jälkeen?

Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että väkivallan vaikutukset vanhemmuuteen ovat erityisen voimakkaita silloin, kun vanhemmilla itsellään on lapsuudessa väkivaltakokemuksia: lapsena pahoinpidellyt vanhemmat ovat alttiita toistamaan teot omiin lapsiinsa (esim. Suokas-Cuncliffe 2006) Vanhemman lapsuudenaikaisen pahoinpitelyn historian, yhdessä väkivaltaisen parisuhteen kanssa, on osoitettu vaikuttavan siihen, että vanhemmat ovat rankaisevampia ja joustamattomampia kuin vanhemmat, joita ei ole pahoinpidelty. He ovat myös vähemmän valmiita järkeilyyn, haluttomampia sallimaan lapselleen autonomiaa, tyytymättömämpiä lapsen käyttäytymiseen sekä vihaisempia kuin muut vanhemmat Lapsiaan pahoinpitelevien vanhempien odotukset lapsiaan kohtaan ovat usein epärealistisia. He voivat muun muassa edellyttää lapsensa täyttävän äidin, isän tai kumppanin rooleja, jotka ovat lapsen ikään tai kehitystasoon nähden sopimattomia ja lapselle kuulumattomia. Tällaiset vaatimukset saattavat lisätä lasten uhmakasta käyttäytymistä, mikä puolestaan nostaa väkivallan riskiä

LAPSET VÄKIVALLAN KOKIJOINA

Lapset väkivallan kokijoina - väkivalta vaikuttaa aina lapseen Perheessä tapahtuva väkivalta vaikuttaa aina lapseen, vaikkei hän ei olisikaan suoranaisesti väkivallan kohteena, vaan vain silminnäkijänä tai kuulijana UNICEF:n tutkimuksen mukaan 61 000 suomalaislasta elää perheessä tapahtuvan väkivallan kohteena Englantilaisen tutkimuksen mukaan 90 % lapsista on joko samassa tai viereisessä huoneessa kotona tapahtuvissa väkivaltatilanteissa Ellosen tutkimuksessa 65 % niistä lapsista, jotka olivat nähneet väkivaltaa vanhempiensa välillä, olivat kohdanneet sitä myös itse Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan arviolta puolet perheväkivaltaa todistaneista lapsista joutuu itse väkivallan kohteeksi. Joka neljäs lapsi on ollut silminnäkijänä perheväkivaltatilanteessa, ja noin puolessa näistä on esiintynyt fyysistä väkivaltaa, 13 %:ssa on käytetty asetta tai esinettä

Lapsi tietää - lapsi voi olla väkivaltatilanteessa läsnä monella tapaa väkivallan kohteena itse tai vanhemman sylissä silminnäkijänä kuulijana viereisestä huoneesta väliin tulijana väkivaltatilanteessa näkemällä jälkiä väkivallasta tai tai vanhempansa vammat pakotettuna olemaan hiljaa tai pysymään omassa huoneessaan väkivallan aikana aistimalla kodin uhkaavan ilmapiirin: peloissaan ja jatkuvasti huolissaan, mitä kotona tapahtuu

Lapsi ei voi ymmärtää eikä kykene suojautumaan Tapahtuneen nimeäminen väkivallaksi voi olla vaikeaa Lapsi ei näe tilannetta aikuisen silmin, eikä lapsella ole välttämättä käsitystä siitä mikä on normaaliin perhe-elämään kuuluvaa turvallisuutta Väkivaltaa käyttävä vanhempi asettaa lapsen ristiriitaiseen tilanteeseen Samassa henkilössä on lapselle kaksi toisilleen vastakkaista puolta: hoivaaja ja pelon lähde Pieni lapsi ei osaa erottaa itseään vanhemmasta pelko vanhemman menetyksestä ja kokemus toiseen vanhempaan kohdistuvan väkivallan kohdistumisesta myös häneen

Lapsi ei itse kykene suojautumaan läheisen harjoittamalta väkivallalta tai turvattomassa ilmapiirissä kasvamiselta Jatkuva varuillaan olo kuormittaa lasta. Lapsen tehtävänä tai vastuulla ei ole huolehtia omasta eikä läheistensä turvallisuudesta Lapsen näkökulmasta väkivalta ei pääty eroon eikä pelko väkivaltaa käyttävää vanhempaa kohtaan häviä lapsi ei eroa vanhemmastaan

Lapsi voi oireille monella tapaa - Voiko lapsi tulla pelkojensa ja huoliensa kanssa näkyväksi? Kuka tarkastelee tilannetta lapsen silmin? ei välttämättä näytä tunteitaan eikä reagoi ulospäin lainkaan voi pelätä vanhemman puolesta tai olla vihainen vanhemmalle, joka ei pysty eroamaan väkivaltaisesta kumppanista on lojaali kummallekin vanhemmalle eikä yleensä helposti kerro väkivallasta ei aikuisen tavoin ymmärrä eikä osaa sanoittaa tuntemuksiaan voi myös ylimiellyttää vanhempaansa estääkseen väkivaltaista käytöstä voi kokea syyllisyyttä väkivallasta voi kantaa pelkoa ja huolta mukanaan koko ajan ja kaikkialla, suru menetetystä lapsuudesta uhka riittää säätelemään lapsen käytöstä ja mielen maailmaa

Lapsi voi oireilla monella tapaa - seuraukset voivat olla kauaskantoisia Väkivaltaan altistuneilla lapsilla on todettu monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita lapsena ja aikuisena: ahdistus, aggressiivisuus, postraumaattiset stressireaktiot, syömishäiriöt, itsetunnon aleneminen, pelko, keskittymisvaikeudet Jatkuvat traumaattiset kokemukset lapsuudessa voivat aiheuttaa vakavaa psyykkistä vahinkoa. esim. jatkuva stressitila aiheuttaa muutoksia aivotoimintaan, joista osan on havaittu näkyvän vielä lapsen kasvettua aikuiseksi. Oireita voivat olla myös jatkuva huolehtiminen vanhemmasta, puhelinsoitot ja tarkistaminen, poissaolot koulusta, toistuvat vatsakivut, univaikeudet, masentuneisuus, vaikeudet kaverisuhteissa, asioiden unohtelu, koulumenestyksen heikkeneminen Sukupolvien jatkumo (mallioppiminen, aggressiot, heikompi itsetunto ja syrjäytymisriski)

Lapsi koston ja väkivallan välineenä Väkivaltaa harjoittava voi pyrkiä pitämään kumppaninsa suhteessa saamalla hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi vanhemmaksi: perusteettomat lastensuojeluilmoitukset, pelottelu huoltajuuden menetyksellä erotilanteessa Väkivaltaa harjoittava voi jatkaa väkivaltaa myös eron jälkeen käyttämällä huoltajuutta ja tapaamisoikeutta kiusantekoon ja verukkeena kontrollointiin, häirintään ja uhkailuun Lapsille voidaan valehdella ja mustamaalata toista vanhempaa, heitä voidaan manipuloida, kiristää, uhkailla, pakottaa solvaamaan toista vanhempaa ja houkutella yhteiseen salailuun. Heiltä voidaan myös urkkia toisen vanhemman asioita Lapsi voidaan eristää toisesta vanhemmasta, sukulaisista ja tuttavista Vanhempi voi hylätä lapsen kokonaan tai uhata hylkäämisellä, ellei toinen vanhempi suostu hänen vaatimuksiinsa

Välillä mä en halua mennä kouluun ollenkaan, kun mä en tiedä mitä kotona silloin tapahtuu. Olis kauheeta, jos joku tietäisi mun kotiasioista Koulussa riidat on mun mielessä: Mulla on paha olo ja mä alan riehua. Joskus mä tappelen toisten lasten kanssa. Usein mä haluan vain olla yksin. Ne alkoi tapella kun mun legot oli eteisessä. Mä halusin mennä väliin, mutta en uskaltanut. Mua pelottaa hirveesti kun äiti ja isä tappelee. Joskus mä jään katsomaan mitä tapahtuu, vaikka haluaisin lähteä pois. Mulle tulee parempi olo kun mä meen mun huoneeseen leikkimään tai sänkyyn piiloon. Laitan kädet korville, etten kuule isän karjuntaa enkä äidin kirkumista.

Joskus yöllä herään kolinaan ja räsähdyksiin. Äiti ja isä tappelee. Ne luulee, etten tiedä siitä mitään. Mä en uskalla nukahtaa, ennen kuin riita on loppunut ja sitten mä näen pahoja unia. Mä toivon, että isä ei enää huutaisi ja löisi. Joskus mä toivon, että isä muuttaisi pois, mutta ei vielä kun mun tulee sitä ikävä. Mun äiti ja isä on eronnu. Silti ne riitelee vieläkin. Kun isä tulee hakemaan mua, mua jännittää että alkaako se taas. Kun mulla on isona oma perhe, mä toivon, ettei meillä kukaan löisi ketään.

LAPSELLA ON OIKEUS TURVALLISEEN JA TASAPAINOISEEN LAPSUUTEEN JA NUORUUTEEN