luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma 2016-2020
Sisällys 1 Johdanto... 3 1.1 Toteutusohjelman laadinta... 3 1.2 Taustaa luonnonhoidolle... 3 2 Lounais-Suomen metsäluonnon erityispiirteet... 5 2.1 Vahvuudet ja puutteet... 5 2.2 Metsäelinkeinojen yleiskuvaus... 8 3 Luonnonhoidon lähtötilanne Lounais-Suomessa... 8 3.1 Rahoitus ja henkilöresurssit... 8 3.2 Ympäristötukisopimukset... 10 3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet... 12 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet ja toimijat... 13 4 Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020: lähtötilanteesta hankkeiksi... 15 4.1 Kemera-rahoitus ja valtionapu... 15 4.2 Muu rahoitus... 16 4.3 Suunnitelma elinympäristöjen hoidosta ja hanketyypeistä... 17 4.4 Vesiensuojelun suunnitelma... 22 4.5 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä... 24 4.6 Viestintä ja koulutus... 25 4.7 Paikkatieto, alueelliset painotukset ja raportointi... 26 2
1 Johdanto 1.1 Toteutusohjelman laadinta Luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma (TOTELMA) on Suomen metsäkeskuksen ja sen alueiden luonnonhoidon edistämisen suunnitelma julkisilla varoilla tuetun luonnonhoidon kohdistamiseksi. Ohjelma suuntaa Metsäkeskuksen luonnonhoidon rahoitusta ja tekemistä ja tehostaa toimintaa. Ohjelma laaditaan jokaiseen maakuntaan yhtenäisten ohjeiden mukaisesti, jolloin siinä tulevat esille alueen luonnonhoidolliset painopistealueet, kuten alueiden erilaiset ekologiset ja vesiensuojelulliset tarpeet ja tavoitteet sekä maisemalliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Tämän jälkeen tehdään johtopäätökset ja priorisoidaan luonnonhoitohankkeiden hanketyypit ja määrät sekä ympäristötukihankkeiden elinympäristötyypit. Toteutusohjelmat laaditaan osana alueellista metsäohjelmaa ja ne sisältävät METSOn toteutusohjelman tavoitteet. Luonnonhoidon tavoitteet sovitaan yhdessä sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa sekä hyödynnetään mm. Zonation-analyysin tuloksia. Yhteistyö metsäneuvoston ja METSO -yhteistyöryhmän kanssa kuuluu prosessiin. Maanomistajilta ja muilta tahoilta tulleet hanke-esitykset ja ideat otetaan huomioon. Talousmetsänhoidossa otetaan luonnonhoito huomioon osana jokapäiväistä toimintaa. Tämä toteutusohjelma keskittyy luonnonhoidon rahoituksen suuntaamiseen, jolloin siinä eivät näy erityisesti ne panostukset, joita maanomistajat tekevät metsissään. 1.2 Taustaa luonnonhoidolle Hyvä luonnonhoito on edellytys kestävälle luonnonvarojen käytölle. Hyvä luonnonhoito lisää monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita sekä auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen. 3
Luonnonhoito edistää metsäelinkeinoja ja maisema-arvoja. Erilaisin luonnonhoitotoimin voidaan hoitaa suojelualueita tai turvata talousmetsien luonnon monimuotoisuutta. Alueellisesti on tärkeää tarkastella luonnonhoidon toteuttamisen kokonaisuutta. Luonnon monimuotoisuuden suojeluun liittyy lukuisia kansainvälisiä tai kansallisia sopimuksia ja strategioita. Seuraavassa tärkeimpiä, jotka vaikuttavat luonnonhoidon tavoitteisiin ja priorisointiin: EU:n luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia päätavoitteena on luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä ja mm. heikentyneiden ekosysteemien ennallistaminen ja samalla ilmastonmuutoksen torjunta. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia sekä Etelä-Suomen monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä. Kansallinen metsästrategia monimuotoisuuden huomioiminen, lisäksi painotetaan luontomatkailua, luonnontuotteita, ekosysteemipalveluja ja kulttuuriarvoja osana elämänlaatua, joita metsät tuottavat. Lounais-Suomen alueellinen metsäohjelma (AMO) tunnistaa metsäluonnon monimuotoisuuden vaalimisen tärkeäksi osaksi talousmetsien hoitoa. Pienvesien kunnostusstrategia tavoitteena on luoda välineitä, että jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyminen turvataan sekä arvokkaiden muuttuneiden pienvesien tilaa parannetaan. 4
Vesiensuojelun toteuttamisohjelma valtioneuvoston hyväksymä toteuttamisohjelma. EU:n vesipuitedirektiivi (VPD) ohjaa vesienhoitoa ja antaa puitteet. Lakisäädökset: Metsälaki ja Kemera ja luonnonsuojelulaki erityisen tärkeät elinympäristöt, tukimuodot, uhanalaiset lajit. Talousmetsien metsänhoitosuositukset ja metsäsertifiointi turvaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita, erilaiset metsänkäsittelymenetelmät ja elinympäristöt. 2 Lounais-Suomen metsäluonnon erityispiirteet 2.1 Vahvuudet ja puutteet Lounais-Suomen metsät ovat luonnonoloiltaan vaihtelevia ja monipuolisia. Alue sijoittuu kolmelle eri kasvillisuusvyöhykkeelle: lounaisin osa (18 % alueesta) kuuluu hemiboreaaliseen eli tammivyöhykkeeseen. Pohjoisin osa (12 %) kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen, ja valtaosa alueesta (70 %) näiden väliin jäävään eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen (kuva 1). 5
Kuva 1. Lounais-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeet. Kallioperä on pääosin hapanta ja vähäravinteista. Rannikkoseudun kallioperää luonnehtii peruskallio, jota leikkaavat rapakivet ja diabaasit. Lounais-Suomen alueen maaperä koostuu viimeisen jääkauden aikaisen jäätikön kerrostamista irtaimista maalajeista. Lounais-Suomen metsät ovat olleet pisimpään maassamme ihmisen vaikutuksen alaisina. Viljavimmat maat on raivattu pelloiksi, ja metsiä on käytetty eri tarkoituksiin satojen vuosien ajan. Metsien 6
käytön pitkästä historiasta johtuen koskemattomia aarniometsiä ei alueelta löydy. Alueen laajemmat luonnontilaisen kaltaiset metsät sijaitsevat nykyisin suojelualueilla. Metsä- ja kitumaan pinta-alasta on tiukasti suojeltu 2,5 % (Luonnonvarakeskus). Soista on ojitettu Lounais-Suomessa noin 75 prosenttia. Soiden osuus on suurin Satakunnan pohjoisosissa, jossa soita on paikoin jopa puolet maa-alasta. Lounais-Suomen laajimmat, pääosin karut suot, kuten Kurjenrahka, Puurijärvi-Isosuo sekä Haapakeidas, on pääosin suojeltu. Ojitus on hävittänyt etenkin reheviä soita, joita on luontaisestikin vähän. Lounais-Suomessa, kuten koko maassakin, myös kaikki korpityypit on luokiteltu uhanalaisiksi elinympäristöiksi. Suomen mittakaavassa alueen erikoisuus on runsaslajinen ja monimuotoinen tammivyöhyke rehevine lehtoineen ja jalopuineen. Alueella kasvaa luontaisesti monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä jalopuita, mm. tammia, metsälehmuksia ja vuorijalavia. Pääsääntöisesti nämä puulajit ovat sekapuina muiden puulajien vallitsemissa metsiköissä, ja muodostavat vain harvoin pienialaisia, oman puulajinsa vallitsemia metsiköitä. Itämeren rannikko ja saaristo ovat yksi luonnon merkittävistä piirteistä Lounais-Suomessa. Paikoin kallioiset ja kiviset, paikoin rehevät ja lehtipuustoiset rannikon metsät lisäävät monimuotoisuutta. Erityisesti Satakunnan maakunnan rannikko kuuluu lisäksi maankohoamisrannikon alueeseen, jolla maa yhä kohoaa edellisen jääkauden aikaisen mannerjään vetäytymisen seurauksena. Meren läheisyys myös leudontaa alueen ilmastoa. Ekologisen kestävyyden kannalta talousmetsien suurimmat rakenteelliset puutteet ovat lahopuun ja palaneen puun vähyys, vanhojen metsien ja erityisesti paljon lahopuuta sisältävien vanhojen lehtimetsien vähyys sekä luonnontilaisten pienvesien ja rehevien soiden vähäisyys. 7
2.2 Metsäelinkeinojen yleiskuvaus Lounais-Suomessa on noin 45 000 metsätilaa ja tilojen keskikoko noin 18 ha. Metsätalouden maan osuus maakunnan pinta-alasta on 65 %. Yksityismetsien osuus on 78 % metsämaan alasta. Peltojen suhteellinen osuus maapinta-alasta on Lounais-Suomessa muuta maata suurempi. Lounais-Suomessa on suuria mekaanisen ja kemiallisen metsäteollisuuden yrityksiä, mutta metsäsektorin suhteellinen merkitys elinkeinoelämälle on muuta maata hieman alhaisempi. Metsien käyttöaste on kohtalaisen korkea ja säilynee edelleen hyvällä tasolla keskisen Suomen suurien tehdasinvestointien sekä alueen oman puunjalostusteollisuuden myötä. Luonnonhoidon edistäminen osana kestävää metsätaloutta sopii hyvin Lounais-Suomen maakuntiin. Lounais-Suomessa on noin 30-40 valtakunnallista ja paikallista metsäpalveluyrittäjää ja toimijaa, jotka voisivat olla kiinnostuneita hankehausta. Mukana on myös pieniä yhden henkilön yrityksiä. Luonnonhoidon yleiset tavoitteet Lounais-Suomessa 1. METSO-toimintaohjelman aktiivinen toteuttaminen 2. Vesienhoidon toteuttamisohjelman toteutus 3. Talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen 4. Metsien monikäytön edistäminen 5. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen 6. Neuvonnan ja koulutuksen korkea taso 7. Hyviä hankkeita ja toteuttajia 3 Luonnonhoidon lähtötilanne Lounais-Suomessa 3.1 Rahoitus ja henkilöresurssit Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) luonnonhoitomomentti on tarkoitettu metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Tällä momentilla voidaan rahoittaa 8
ympäristötukisopimuksia sekä metsäluonnon hoitohankkeita. Vuodesta 2008 alkaen Kemera-varoin toteutettu luonnonhoito on ollut osa METSO-ohjelmaa. Ohjelman rahoitus kasvoi vuoteen 2011 saakka, minkä jälkeen se putosi noin puoleen ja vakiintui Lounais-Suomessa noin 300 000 euron vuositasolle. Rahoituksen käytön putoamiseen vaikutti määrärahojen supistuksen lisäksi tarjonnan väheneminen. Siihen puolestaan vaikutti erityisesti ympäristötuen muuttuminen verolliseksi tuloksi vuonna 2012, sekä ympäristötukihankkeiden valmistelutuen loppuminen muille alan toimijoille, kuten metsänhoitoyhdistyksille. Metsänomistajat ovat saaneet viime vuosina ympäristötukikorvauksia 200-300 000 vuosittain (taulukko 1). Tämän lisäksi on tehty luonnonhoitohankkeita vuosittain noin 100 200 000 edestä. Taulukko 1. Kemeran luonnonhoitovarojen käyttö 2008 2014. Pylväiden selitteissä: RA = Kemiönsaaren ja Paraisten kunnat, LS = Varsinais-Suomi ja Satakunta. 9
Lounais-Suomen alueella on käytetty vuosittain noin 2,5 henkilötyövuotta luonnonhoitoon, josta noin 1,5 henkilötyövuotta on rahoitettu valtionavulla. Valtionapuna tehtävään työhön kuuluvat mm. ympäristötukisopimusten valmistelu, hankesuunnittelu ja -haku sekä luonnonhoidollinen koulutus ja neuvonta. Myös METSO-ohjelman edistäminen ja METSO-toteuttamisohjelman tavoitteisiin pyrkiminen ja METSO-tarjousten valmistelu on tehty valtionavulla. Valtionavun lisäksi luonnonhoitoon on saatu rahoitusta MMM:n rahoittamien valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden ja EU:n aluekehityshankkeiden kautta. Kansainvälinen kiinnostus metsiämme kohtaan on lisääntynyt varsinkin EUn myötä. Tämän vuoksi toiminnassamme pitää ottaa direktiivit huomioon, mutta se mahdollistaa myös hankerahoituksen. 3.2 Ympäristötukisopimukset METSO-kaudella eli vuosina 2008 2014 ympäristötukisopimuksia on tehty Satakunnan ja Varsinais- Suomen maakunnissa yhteensä 688 hehtaarille (taulukko 2). Lounaissuomalaiset maanomistajat ovat saaneet ympäristötukikorvauksia yli kaksi miljoonaa euroa. Sopimuksia on tehty eniten pienvesiympäristöihin, runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin ja kallioalueiden metsiin. Taulukkoon eriteltyjen elinympäristöjen lisäksi ympäristötukeen on otettu 126 ha ns. vähätuottoisia elinympäristöjä, jotka ovat lähinnä kitu- ja joutomaan soita. Kemiönsaarten ja Paraisten osalta Kemeran luonnonhoitovarojen resursointi ja tavoitteenasettelu on tehty Metsäkeskuksen eteläisellä palvelualueella. Sillä alueella ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina 2008-2014 yhteensä 255 hehtaarille (eivät ole taulukossa). 10
Taulukko 2. Ympäristötuelle METSO-ohjelmassa asetetut elinympäristökohtaiset tavoitteet ja toteuma 2008 2014 Lounais-Suomessa (Satakunta ja Varsinais-Suomi). Ympäristötukien elinympäristökohtaisessa kohdentamisessa on pyritty noudattamaan Lounais- Suomen METSO-toteuttamisohjelman tavoitteita, jotka asetettiin ohjelman alkuvaiheessa. Tavoitteisiin nähden pienvesien lähimetsiä, puustoisia soita ja metsäluhtia on tullut sopimusten piiriin varsin hyvin. Jatkossa on tarvetta pyrkiä saamaan ympäristötuen piiriin enemmän alueen erityispiirteisiin kuuluvia lehtoja sekä muita puustoisia elinympäristöjä (liite 1. METSO-ohjelman tavoitteet). Ympäristötuen osalta METSO-ohjelman kaudelle 2008-2014 lasketuista hehtaaritavoitteista saavutettiin kokonaisuutena noin 25 prosenttia. Hehtaaritavoitteita ei tulla jatkossakaan saavuttamaan, ellei rahoitusta lisätä, ohjelmakautta edelleen pidennetä ja/tai hehtaarikohtaista korvaustasoa alenneta. 11
3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet Kemeran mukaisia luonnonhoitohankkeita on METSO-kaudella tehty yhteensä 23 kpl (taulukko 3). Hankkeet ovat erilaisia kartoituksia ja selvityksiä, elinympäristöjen hoitoa sekä vesiensuojeluhankkeita. Tämä erottelu ei ole yksioikoinen, sillä useissa hankkeissa on otettu metsäluonto kokonaisuudessaan huomioon. Vesiensuojeluhankkeet ovat olleet metsätalouden vesistövaikutusten pienentämiseen tähtääviä valuma-aluekohtaisia hankkeita. Ne ovat keskittyneet Pohjois-Satakunnan runsassoisille alueille. Vesipuitedirektiivi ja pienvesistrategia velvoittavat parantamaan vesistöjen tilaa. Taulukko 3. Toteutuneet luonnonhoidon hankkeet ja toimet 2008 2014. kpl Vaikutushehtaarit (toteutusala, ha) Kemera, Valtakunnalliset lh hankkeet, EU rahoitus, Muu rahoitus, Yhteensä, Tärkeiden elinympäristöjen hoito ja kunnostustyöt 6 27 235 000 235 000 Luontotiedon inventointi ja luonnonvaratietokannan kehittäminen 4 416 000 416 000 Vesistöhaittojen estäminen ja vesiensuojelu 4 2 145 000 145 000 Maisemanhoitohankkeet 3 27,4 54 000 54 000 Luonnon monimuotoisuuden suojelua ja vesiensuojelua edistävät selvitykset 6 359 000 359 000 Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu 1 115 000 115 000 Neuvonta, tiedonvälitys ja kehittämishankkeet 3 30 000 147 000 177 000 KuntaMETSO, elinympäristöjen kartoitus 10 000 LUONNONHOITOHANKKEET YHTEENSÄ 26 1 209 000 30 000 147 000 125 000 1 511 000 Ympäristötuki 231 688 2 024 000 2 024 000 METSO kohteiden välityssopimukset 17 86 12
Taulukosta puuttuvat Kemiönsaarten ja Paraisten luvut. Niiden alueella on vuosina 2008-2014 toteutettu kaksi maisemanhoitohanketta, joihin on käytetty rahaa yhteensä noin 170 000 euroa. Monimuotoisuushankkeet ovat olleet pääosin elinympäristöjen kunnostuksia: lehtojen hoitoa sekä lähteiden kunnostusta. Lisäksi on poltettu säästöpuuryhmiä palaneen runkopuun aikaansaamiseksi. Elinympäristöjen kunnostuksessa on painotettu harvinaisia elinympäristöjä. Nämä tarpeet ovat tulleet METSO-ohjelman elinympäristöjen ja uhanalaisten luontotyyppien selvityksen perusteella. Luonnonhoitohankkeiden toteutus on muuttunut niin, että vuodesta 2014 lähtien Metsäkeskus tekee luonnonhoitohankkeiden yleissuunnittelun ja hakee hankkeelle ulkopuolisen toteuttajan hankehakumenettelyllä. Vuonna 2015 hankehakuun on tulossa ensimmäisenä vesiensuojeluhanke. 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet ja toimijat Metsäkeskus on ollut mukana useissa valtakunnallisissa ja alueellisissa luonnonhoidon kehittämishankkeissa. MMM:n Vaikuttavuutta METSO -luonnonhoitoon -hankkeessa Lounais-Suomi on ollut mukana mm. uuteen hankehakumenettelyyn perehdyttävien valtakunnallisten toimijakoulutusten järjestämisessä. Metsäkeskus osallistui myös KuntaMETSO hankkeeseen vuosina 2011-2012, jolloin kartoitettiin Porin kaupungin omistamien metsien METSOelinympäristöjä. Metsäkeskus osallistui vuosina 2009-2013 hankepartnerina EAKR:n (Euroopan aluekehitysrahasto) rahoittamaan alueelliseen neuvonta- ja tiedonvälityshankkeeseen Maaseudulle elinvoimaa monimuotoisuudesta (Maaemo). Hanke oli suunnattu erityisesti luonnonarvokaupan kokeiluhankkeen aikana (vuosina 2003-2007) määräaikaisen suojelusopimuksen tehneille metsänomistajille. Hankkeen vetäjänä toimi Koppelo ry., jonka jäsenet ovat pääosin suojelusopimuksen tehneitä metsänomistajia. Vuosina 2013-2014 Metsäkeskus toteutti Satakunnassa EAKR:n rahoittaman Metsänomistuksen monet mahdollisuudet -hankkeen, jossa annettiin neuvontaa metsätilan omistajanvaihdoksesta sekä METSO-suojelun mahdollisuuksista. 13
Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu -hanketta toteutettiin Satakunnassa ja Varsinais- Suomessa vuosina 2009-2011. Hanke sai rahoituksensa pääosin Metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkostolta (maa- ja metsätalousministeriöltä ja ympäristöministeriöltä). Hankkeen vetäjänä toimi Lounais-Suomen ympäristökeskus, hankekoordinaattori työskenteli Metsäkeskuksessa. Hankkeessa toteutettiin kokonaisvaltaista valuma-aluekohtaista luonnonhoidon suunnittelua maa- ja metsätalousalueilla. Varsinais-Suomen ELY -keskus on tehnyt vuosina 2008-2014 METSO-ohjelman puitteissa suojelusopimuksia yhteensä noin 2600 hehtaarille (METSO-ohjelmakauden tavoite on 10 000 ha). Tähän on käytetty vuosittain keskimäärin n. 2 miljoonaa euroa. Suurin osa sopimuksista on toteutettu yksityisinä suojelualueina (YSA). Elinympäristötyypeistä on suojeltu eniten runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, puustoisia soita ja kallioalueiden metsiä. Osalla YSA-alueista tehdään hoitosuunnitelman mukaisia hoitotöitä, joiden toteuttamisesta vastaa pääasiassa Metsähallitus. Suojeluun varatuilla valtion mailla Lounais-Suomessa on Metsähallitus vuosina 2008-2014 ennallistanut 1000 hehtaaria soita, hoitanut vuosittain 650 ha perinnebiotooppeja ja ennallistanut reilut 200 ha metsiä, joista 57 ha on ollut pienaukotusta, 126 ha lahopuun tuottamista ja 21 ha polttoalueita. Lisäksi on tehty luonnonhoitoa noin 25 hehtaarilla lehdoissa, jalopuumetsissä ja paahde-elinympäristöissä. Lounais-Suomen suojelualueverkon soiden ennallistamis- ja hoitotarpeesta on toteutettu vuoteen 2014 mennessä noin 60 % (lähde: Johanna Ruusunen, Metsähallitus). 14
4 Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020: lähtötilanteesta hankkeiksi 4.1 Kemera-rahoitus ja valtionapu Kemeran luonnonhoitovarat tulevat maa- ja metsätalousministeriön budjettikaavailujen perusteella laskemaan nykyisestä jopa puoleen. Oletettavasti Lounais-Suomenkin osuus rahoituksesta laskee jonkin verran. Lounais-Suomessa Kemeran luonnonhoitovaroja on ollut viime vuosina käytettävissä noin 300 000. Valtaosa vuosittaisista luonnonhoitovaroista käytetään jatkossakin ympäristötukisopimusten rahoittamiseen, mutta samalla tähdätään siihen, että vuosittain tulee hankehakuun uusia luonnonhoitohankkeita. METSO-ohjelma jatkuu Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2025 asti, mihin mennessä pyritään saavuttamaan ohjelmassa määritellyt tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen on käytännössä mahdotonta nykyisillä budjettikaavailuilla. Rahoitus vähenee sekä maa- ja metsätalousministeriön Kemera-rahoituksessa, jota Metsäkeskus hallinnoi, että ympäristöministeriön rahoituksessa, jota Ely-keskus hallinnoi. Taulukko 4. MMM:n ja YM:n METSO ohjelman budjettirahoitus vuosittain, miljoonaa euroa. Vuosi MMM YM 2009 8 9 2010 10 29 2011 11 29 2012 7 32 2013 6 32 2014 7 34 2015 6 38 2016, esitys 3 20 2017, esitys 3 15 2018, esitys 3 10 2019, esitys 3 8 15
Luonnonhoitohankkeet Metsäkeskus edistää, rahoittaa ja suunnittelee Kemeran mukaisia luonnonhoitohankkeita. Hankkeet ovat useamman kuin yhden tilan hankkeita ja niitä toteutetaan yksityisten maanomistajien mailla. Toteutusohjelman pohjalta priorisoidaan hanketyypit ja kohdealueet. Alueet ja kohteet laitetaan paikkatietoon. Priorisoinnin pohjalta tehdään luonnonhoidon tarkempi alueellinen suunnittelu ja avataan hankehaku Metsäkeskus.fi-verkkosivuilla. Hankehaun päätyttyä hakemukset pisteytetään ja korkeimman pistemäärän saanut hakija valitaan hankkeen toteuttajaksi hankekokouksessa. Hankekokouksessa ovat läsnä Metsäkeskuksen metsätieto- ja tarkastuspalvelut sekä elinkeinopalvelut. Toteuttaja hakee Kemera-rahoituksen. Metsäkeskus ohjaa ja valvoo hankkeen edistymistä. Luonnonhoidon suunnitteluun liittyy kiinteästi maanomistajien luonnonhoidollinen neuvonta. Luonnonhoitohankkeita keskitetään harvinaisiin elinympäristöihin sekä vesiensuojelun kannalta alueellisesti merkittäviin kohteisiin. Suunnitelma vuosien 2016 2020 luonnonhoitohankkeista ja niiden budjetista sekä rahoituslähteistä on esitetty taulukossa 5. Ympäristötuki Metsäkeskus edistää ja neuvoo maanomistajia ympäristötukien laadinnassa ja avustaa niiden valmistelussa. Ympäristötukien elinympäristökohtaisissa painotuksissa tarvitaan asiantuntemusta. METSO-ohjelman alueelliset hehtaaritavoitteet kohdistuvat pääosin runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin, kallioalueiden metsiin ja lehtoihin. Pääosa käytettävissä olevista ympäristötukivaroista tulee kuitenkin joka tapauksessa kulumaan vanhojen, päättyvien ympäristötukisopimuskohteiden uusimiseen. Uusien sopimuskohteiden valinnassa pyritään löytämään alueen erityispiirteisiin kuuluvia elinympäristöjä, erityisesti lehtoja ja maankohoamisrannikon metsiä (taulukko 5). Suomen metsäkeskuksen linjauksen mukaisesti vähätuottoisia elinympäristöjä, ml. metsälain 10 :n kohteet, ei pääosin enää rahoiteta. 4.2 Muu rahoitus Luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan muitakin rahoituskanavia kuin Kemeran luonnonhoitobudjettia. Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet ovat tärkeä osa luonnonhoidon 16
edistämisessä. Laajat, yhdessä sidosryhmien kanssa toteutettavat EU:n Life-hankkeet, antavat lisäpanosta koko luonnonhoidon kenttään. Luonnonhoitoon liittyvillä hankkeilla voidaan toteuttaa mm. Satakunnan sekä Varsinais-Suomen maakuntaohjelmia 2014 2017. Maakuntaohjelmissa tavoitellaan myös puhdasta ja terveellistä ympäristöä. Tavoitteeseen sisältyy vesienhoidon päivitetty toimenpideohjelma, jonka toteutusta voidaan tukea esimerkiksi hankkeilla, joissa kehitetään vesiensuojelutoimenpiteitä tai koulutetaan ja neuvotaan vesiensuojelusta vastaavia toimijoita. Alueellisia maaseudun kehittämisohjelmia ja maakuntaohjelmia tukeviin hankkeisiin on mahdollista hakea rahoitusta mm. Euroopan maaseuturahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta. Näihin liittyviä hankkeita voivat olla esimerkiksi kylien kehittämishankkeet sekä neuvontahankkeet. Metsäkeskus hakee ja toteuttaa ohjelmakaudella ainakin yhden ylimaakunnallisen, luonnonhoitoa edistävän aluekehityshankkeen Metsäkeskuksen läntisellä palvelualueella. 4.3 Suunnitelma elinympäristöjen hoidosta ja hanketyypeistä Luonnonhoidon toteutusohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäluonnon köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Tavoite perustuu laajempiin strategioihin ja ohjelmiin ja tavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja vaatii resursseja. Uhanalaiset luontotyyppien arvioinnissa tuli esille, että metsäisissä luontotyypeissä ennen kaikkea lehdot, lehtipuuvaltaiset kangasmetsät, ikivanhat metsät ja karukkokankaat ovat uhanalaistuneet. Soista rehevät, korpiset ja lähteiset suotyypit ovat uhanalaistuneet sekä soiden reunaosien rämeet. Sisävesistä uhanalaisimpia ovat virtavedet, lähteiköt ja lammet. Ympäristötukisopimusten elinympäristökohtaiset tavoitteet ja ympäristötukiin sisältyvän luonnonhoidon tavoitemäärät on kuvattu liitteen taulukossa 5. Taulukko on esimerkinomainen ja sitä voi käyttää, mikäli haluaa suunnitella yksityiskohtaisemmin ympäristötukien kohdentamista. 17
Taulukosta puuttuvat Kemiönsaarten ja Paraisten luvut, koska niiden osalta Kemeran luonnonhoitovarojen resursointi ja tavoitteenasettelu tehdään Metsäkeskuksen eteläisellä palvelualueella. Taulukko 5. Vuosien 2016-2020 luonnonhoidon suunnitelma ja budjetti. Valtakunnalliset kpl Kemera, lh- Valtionapu, EU-rahoitus, Muu Yhteensä, rahoitus, hankkeet, 1. Usean tilan alueelle ulottuvien elinympäristöjen kunnostustyöt sekä metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistaminen 3 90 000 40 000 50 000 180 000 2. Metsäojituksista aiheutuneiden vesintöhaittojen estäminen tai korjaaminen 2 50 000 20 000 25 000 95 000 3. Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus 1 30 000 5 000 35 000 4. Vieraskasvilajien hävittäminen ja leviämisen estäminen 5. Muut 1-4 kohdissa tarkoitettuja hankkeita vastaavat metsäluonnonhoitoa sekä maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostavat hankkeet 1 30 000 10 000 40 000 Valtakunnalliset lh-hankkeet 2 50 000 50 000 LUONNONHOITO- HANKKEET YHTEENSÄ 8 200 000 75 000 75 000 350 000 Ympäristötukien laadinta 200 800 000 300 000 1 100 000 koulutustilaisuuksia kpl/kausi 10 100 000 100 000 YHTEENSÄ 1 000 000 475 000 50 000 75 000 1 600 000 18
Lehdot Lehdot ovat monimuotoisimpia metsäelinympäristöjä, ja niissä elää merkittävä osa metsien uhanalaisista ja vaateliaista lajeista. Lehtojen monimuotoisuutta ylläpidetään turvaamalla arvokkaimmat kohteet ympäristötukisopimuksilla ja lisäämällä muuttuneiden talousmetsälehtojen monimuotoisuuspiirteitä luonnonhoidolla. Ympäristötukisopimukset Uusia lehtokohteita otetaan ympäristötukisopimuksiin vuosittain Luonnonhoitoon soveltuvissa lehtokohteissa, lähinnä jalopuulehdoissa, tehdään lehtojen hoitoa Luonnonhoitohankkeet Tehdään yksi lehtojen luonnonhoitohanke liittyen luonnonhoitohanketyyppiin 1, metsäelinympäristöjen hoitaminen. Hoidettaviksi lehtokohteiksi etsitään ensisijaisesti jalopuulehtoja, jotka sijaitsevat pääosin hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä (kuva 1) Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Runsaslahopuustoisten kangasmetsien osalta METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen painottuu enemmän ELY-keskuksen kuin Metsäkeskuksen toimenpiteisiin. Välitetään ELY-keskukselle n. 5 METSO-tarjousta vuosittain Lajistoltaan arvokkaille, pienialaisille runsaslahopuustoisille ja luonnontilaisen kaltaisille vanhan metsän kohteille (METSO I-lk) tarjotaan ympäristötukea Luonnonhoitohankkeet Lisätään palaneen puun ja lahopuun määrää suunnittelemalla yksi luonnonhoidollisen kulotuksen hanke ohjelmakaudella, hanketyyppi 3. Haetaan polttokohteita Metsähallituksen palojatkumoalueiden (Kurjenrahka-Säkylänharju, Pinkjärvi ja Pohjankangas) läheisyydestä 19
Pienvesien lähimetsät Pienvesielinympäristöihin panostamalla turvataan myös niihin liittyviä reheviä kohteita, kuten lehtoja, korpia ja metsäluhtia ja lisätään kytkeytyvyyttä. Pienvesien lähimetsät ovat metsäluonnon monimuotoisuuden keskittymiä ja tärkeitä leviämis- ja liikkumisreittejä, ekologisia käytäviä. Ympäristötukisopimukset METSO-ohjelmassa asetettu tavoite pienvesiympäristöjen määräksi on ilmeisesti asetettu liian alhaiseksi, koska se on jo ylitetty. Metsälain 10 :n mukaisia puronvarsia on saatu ympäristötukeen melko runsaasti. Metsälain 10 :n mukaisia puronvarsia otetaan edelleen ympäristötukeen sitä mukaa kun kohteita tulee tarjolle Luonnonhoitohankkeet Viedään hankehakuun yksi pienvesielinympäristöjen kunnostukseen liittyvä luonnonhoitohanke, hanketyyppi 1 metsäelinympäristöjen hoitotyöt Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Suoluonnon ja suokokonaisuuksien turvaaminen on tärkeää, koska soita on ojitettu hyvin voimakkaasti. Erityisen arvokkaita ovat letot ja kaikki korpityypit. Ympäristötukisopimukset Uusia METSO I-luokan korpikohteita pyritään saamaan ympäristötuen piiriin vuosittain. Luonnonhoitohankkeet Jäljellä olevan suoluonnon turvaaminen on tärkeää ja luonnonhoitoa tulee kohdistaa rehevien kohteiden lisäksi myös vähäravinteisempiin korpimuuttumiin ja -ojikoihin. Viedään hankehakuun yksi suoelinympäristöjen luonnonhoitoon liittyvä luonnonhoitohanke, hanketyyppi 1 metsä- ja suoelinympäristöjen hoitotyöt Lisäksi edistetään kannattamattomien kunnostusojitusten tekemättä jättämistä eli kohteiden jättämistä ennallistumaan ilman toimenpiteitä 20
Laajojen vesitaloudellisesti yhtenäisten suokokonaisuuksien luominen luonnonhoidon keinoin on mahdollista erityisesti silloin, jos Metsähallituksen ennallistamisalueisiin voidaan liittää myös ympäröivien yksityismaiden ennallistamista. Suoluontokokonaisuuksien tarkastelussa tulee olla yhteydessä muihin toimijoihin ja pyrkiä mukaan laajoihin EU-hankkeisiin. Varsinkin Metsähallitus, ELY-keskus ja suuria metsäalueita omistavat metsäteollisuusyritykset ovat avainasemassa yhteistyökumppaneiksi. TOTELMA- jaksolla osallistutaan mahdollisuuksien mukaan yhteen yhteistyöhankkeeseen. Harjujen paahdeympäristöt Harjujen paahdeympäristöissä elää niiden karuihin olosuhteisiin erikoistuneita lajeja, joiden uhkana on elinympäristöjen umpeenkasvu ja rehevöityminen. Aiempien hankkeiden ja selvitysten ansiosta arvokkaat harjualueet ovat jo melko hyvin alueen toimijoiden tiedossa. Selvitetään mahdollisuus viedä hankehakuun yksi harjujen paahdeympäristöjen luonnonhoitoon liittyvä luonnonhoitohanke, hanketyyppi 1 elinympäristöjen hoitotyöt Puustoiset perinnebiotoopit Alueellisesti on sovittu, että puustoisten perinnebiotooppien suojelussa ja hoidossa päävastuu on Varsinais-Suomen ELY-keskuksella. Pääosa perinnebiotoopeista kuuluu maatalouden erityisympäristötukisopimusten piiriin. Ympäristötukisopimukset Harkinnan mukaan voidaan ottaa ympäristötukeen soveltuvia kohteita ja toteuttaa niissä mahdollisesti tarvittavat hoitotoimet Maankohoamisrannikon metsät Lounais-Suomessa on maankohoamisrannikkoa, joka on koko maan mittakaavassa erityinen elinympäristö. Rannikon rehevät lehtimetsät ja lehdot lisäävät alueen metsäluonnon monimuotoisuutta. 21
Ympäristötukisopimukset Uusia METSO I-luokan maankohoamisrannikon metsäkohteita pyritään saamaan ympäristötuen piiriin vuosittain 4.4 Vesiensuojelun suunnitelma Lounais-Suomen valuma-alueiden pintavesien toimenpideohjelmissa todetaan, että metsätalous ei ole kokonaiskuormituksen kannalta merkittävimpiä vesistökuormittajia, mutta sillä on kuitenkin paikallista merkitystä vesistöjen latvoilla. Vesiensuojelun osalta jatketaan metsätalouden vesistövaikutusten pienentämiseen tähtääviä valuma-aluekohtaisia hankkeita ja kehitetään vesiensuojelun suunnittelua edelleen. Vesiensuojelun suunnittelua keskitetään vesistöjen latvoille, alueille, joissa ojitettujen soiden osuus maapinta-alasta on suuri. Suunnittelua ei kuitenkaan ohjata edellisellä ohjelmakaudella suunniteltujen vesiensuojeluhankkeiden alueille (kuva 2). Metsäkeskuksen paikkatietoaineistot ja -sovellukset sekä niiden kehittäminen mm. tarkemman topografiatiedon osalta tarjoavat kustannustehokkaita keinoja vesiensuojelun tehostamiseen. 22
Kuva 2. Vesiensuojelun hankealueet vuosina 2011 2015. Vesiensuojelussa painopisteenä on metsätalouden vesistövaikutusten vähentäminen lisäämällä metsätalouden vesiensuojelun täydentävien toimenpiteiden, kuten pintavalutuskenttien, kosteikoiden, pohjapatojen sekä virtaamanhallintarakenteiden käyttöä. Täydentävien 23
vesiensuojelurakenteiden käyttöä edistetään valuma-aluekohtaisen vesiensuojelun suunnittelulla sekä toimijoiden ja maanomistajien neuvonnalla ja koulutuksella. Alueellisesti painotetaan kuitenkin sitä, että kunnostusojitushankkeiden hyödynsaajien tulee kantaa päävastuu metsätalouden vesiensuojelusta. Useissa tapauksissa vesiensuojelullisesti tehokkainta ja myös taloudellisinta on toteuttaa vesiensuojelurakenteet kunnostusojitushankkeiden yhteydessä. Tietyissä olosuhteissa esim. hienojakoisilla mailla kunnostusojituksista irrallisilla toimenpiteillä aiheutetaan vesiensuojelullisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Vesiensuojelu- ja monimuotoisuusnäkökohtien yhdistäminen on mahdollista ainakin soiden ennallistamistoimissa sekä pienvesien luonnonhoidossa. Viedään ohjelmakaudella hankehakuun yksi hanke, joka yhdistää vesiensuojelu- ja monimuotoisuusnäkökohdat, hanketyyppi 1 Viedään ohjelmakaudella hankehakuun kaksi hanketta, jotka kohdistuvat hanketyyppiin 2, metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen Vesiensuojeluhankkeita suunniteltaessa otetaan huomioon valtakunnallisen FRESHABIT-hankkeen tavoitteet. FRESHABIT on Metsähallituksen vetämä laaja EU-hanke, jossa myös Suomen metsäkeskus on mukana. Metsäkeskukselle ei ole hankkeeseen budjetoitu töitä Lounais-Suomen maakuntien alueelle, mutta Karvianjoen ja Kiskonjoen valuma-alueet ovat hankkeessa ohjelmakaudella erityistarkastelussa. 4.5 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä Kaiken luonnonhoidon ei tarvitse kohdistua arvokkaisiin elinympäristöihin. Metsämaisemasta yli 95 % on talousmetsiä, joten monimuotoisuuden perusta rakennetaan talousmetsissä. Luonnonhoitohankkeissa voidaan käyttää tehostetusti metsälain, metsäsertifiointikriteereiden ja metsänhoitosuositusten tarjoamia erilaisia metsienkäsittelymahdollisuuksia ja lisätä monimuotoisuudelle merkittäviä rakennepiirteitä. Säästöpuuryhmien laadulla voidaan vaikuttaa arvokkaisiin rakennepiirteisiin. 24
Luonnonhoidon tavoitteena voi olla myös metsien virkistys- tai muun käytön edistäminen. Metsät tuottavat hyvinvointia ja mielihyvää ja edistävät terveyttä. Luonnonhoito antaa mahdollisuuksia luontomatkailuun, kun esim. luontokohteita voidaan käyttää tutustumiskohteina. Erilaiset metsäkäsittelymenetelmät antavat uusia mahdollisuuksia niin riistanhoidolle, luontomatkailulle kuin metsämaiseman hoidollekin. Vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä pyritäänkin lisäämään erityisesti matkailuyritysten lähellä. TOTELMA-jaksolla 2016 2020 toteutetaan ylimaakunnallinen, EU-rahoitteinen luonnonhoitoa ja vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä edistävä hanke. 4.6 Viestintä ja koulutus METSO-ohjelman myönteinen julkisuus auttaa koko luonnonhoidon kenttää. Tieto METSO-ohjelman tarjoamista vaihtoehdoista on saatava myös niille maanomistajille, jotka eivät vielä niitä tunne. Metsään.fi-palvelua hyödynnetään. Metsäammattilaisten tulee esittää asiakkailleen metsätaloustoimenpiteiden lisäksi myös METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot. Metsäammattilaisille koulutustilaisuus vuosittain Luonnonhoitohankkeiden hankehakuun osallistuvat toimijat ovat myös tärkeä yhteistyötaho. Osaavien toimijoiden riittävä määrä luo pohjan laadukkaalle ja vaikuttavalle luonnonhoidolle. Riittävällä määrällä erilaisia hanketyyppejä voidaan hankehakuun saada mukaan laaja joukko toimijoita. Metsäkeskus.fi-verkkosivuista tehdään interaktiiviset, jolloin niiden kautta voidaan ilmoittaa hanke-esityksiä ja ilmoittautua kiinnostuneeksi toimijaksi ja antaa palautetta hankehausta. Luonnonhoidon tutustumiskohteita tulee lähes jokaiseen maakuntaan, joita hyödynnetään koulutuksessa. Toimijoille ja koneenkuljettajille koulutustilaisuus vuosittain Maanomistajien tietotasoa METSO-ohjelmasta ja luonnonhoidon vaihtoehdoista lisätään tiedotuksella, retkeilyillä ja tiettyihin elinympäristöihin kohdistetulla markkinoinnilla. Kohdistetussa markkinoinnissa hyödynnetään mm. Zonation-analyysiä. Maanomistajaretkeilyt tai koulutustilaisuudet 2 kpl/ TOTELMA jakso Kaksi artikkelia/juttua/haastattelua vuosittain maakuntalehdissä/radiossa/tv:ssä 25
Metsään.fi-palvelussa esitetään arvokkaat luontokohteet ja mahdolliset METSO-kohteet. Näin ollen maanomistajat aktivoituvat kysymään kohteista ja luonnonhoidon mahdollisuuksista. Kasvavaan kiinnostukseen on varauduttava riittävin henkilöstöresurssein ja kohteiden tarjontaan on pystyttävä vastaamaan kohtuullisessa ajassa. Metsään.fi-palvelua hyödynnetään markkinoinnissa ja tiedotuksessa. 4.7 Paikkatieto, alueelliset painotukset ja raportointi Luonnonhoidon töitä ja hankkeita pyritään toteuttamaan mahdollisimman tasapuolisesti molemmissa maakunnissa, eli Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Luonnonhoidon suunnitelmat ja -toteutukset merkitään paikkatietoon LuontoAarniin. Luonnonhoidon tarpeista nousevat selvitysalueet merkitään LuontoAarniin. Selvitysalueilta nousevat esille hankealueet hankehakua varten. Hankealueille merkitään tehtävät vesien- ja luonnonhoidon toimenpiteet, jotka poimitaan hankehakua varten. 26