LAUSUNTO Helsinki 25.11.2015 SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTA Viite: Kuuleminen 26.11.2015 HE 106/2015 vp ja HE 128/2015 vp Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, sairausvakuutuslain muuttamisesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta sekä apteekkimaksusta annetun lain 2 :n väliaikaisesta muuttamisesta ja esityksen täydentämisestä. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 202 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 66 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta, asiantuntijamme saapuu asiassa kuultavaksi 26.10.2015 klo 10.00. Lisätietoja: erityisasiantuntija Päivi Opari, paivi.opari@soste.fi, puhelin 040 588 6154 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri
SOSTE KOROSTAA SEURAAVIA SEIKKOJA: - SOSTE on huolissaan erityisesti pienituloisten pitkäaikaissairaiden asemasta. Sairausvakuutuslakiin esitettyjen leikkausten lisäksi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, indeksien jäädytykset sekä sairausajan palkkaan esitetyt heikennykset osuvat tähän samaan ryhmään. - SOSTE pitää käsittämättönä, että uudessa esityksessä lääkekaton täyttymisen jälkeinen lääkekohtainen omavastuu on nostettu jopa alkuperäistä esitystä korkeammalle 2,5 euroon. SOSTEn näkemyksen mukaan omavastuu tulee pitää ennallaan 1,5 eurossa, sillä se kohdistuu suoraan niihin käyttäjiin, jotka ovat jo muutenkin maksaneet lääkkeistään paljon. - Jos lääkekustannusten säästöjä tehdään sairastavien kustannuksella, ne tulee tehdä mieluiten alkuomavastuuta sekä tarvittaessa lääkekohtaisia, ennen lääkekaton täyttymistä maksettavia omavastuita nostamalla. - Lääkkeiden omavastuuosuudet eivät ole oikeudenmukaisia potilaille, jotka saavat lääkkeistään täyttä 100 % korvausta. Jos lääke maksaa alle 13 euroa, niin potilas, joka saa 100 % korvauksen maksaa enemmän kuin potilas, joka saa 65 % korvauksen. Vastaavasti, jos lääke maksaa alle 7,50 e, niin potilaan, joka saa 100 % korvauksen, omavastuu olisi enemmän kuin potilaan, joka saa 40 % peruskorvauksen. Tämä tulee muuttaa niin, että potilas maksaa aina alimman omavastuun. - On tärkeää, ettei esityksessä kohdistu korotusta lääkekattoon. - Maksukattojen yhdistäminen tai kalenterivuosittaisesta laskemistavasta luopuminen helpottaisi paljon sairastavien tilannetta. - Lääkekustannusten säästöjä olisi löydettävissä kehittämällä lääkehoidon kokonaisarviointia ja karsimalla epätarkoituksenmukaista lääkkeenkäyttöä. Tällä hetkellä liian suuri osa lääkekuluista muodostuu potilailla turhaan käytössä olevista tai väärin määrätyistä lääkkeistä. - On tärkeää, että lääkealan toimijat osallistuvat lääkekorvaussäästöihin sairastavien ohella. SOSTE kiinnittää huomiota epäkohtaan, että lääkealan toimijoiden osallistuminen esitetään määräaikaiseksi, mutta sairastavien osalta heikennykset ovat voimassa toistaiseksi. Tämä tulee yhdenmukaistaa. - On kiitettävää, että lääkekorvauksiin kohdennettuja säästöjä on osittain lievennetty. SOSTE toivoo säästön kohdentamista toisella tapaa pienituloisten, paljon lääkkeitä käyttävien tilanteen helpottamiseksi. Lisäksi on huomattava, että vuoden 2016 lääkekorvaussäästöihin esitetty puolittaminen (50 -> 25 milj. ) on vain noin 17 % hallituksen osoittamien lääkekorvaussäästöjen kokonaissummasta (150 milj. )
LAUSUNTO Lääkekorvauksia on vuosi vuodelta heikennetty ja terveydenhuollon maksuja nostettu. Kotitalouksien rahoitusosuus on Suomessa erityisesti terveydenhuollossa kansainvälisesti korkea. Vain muutamissa muissa EU-maissa kotitalouksien maksama osuus terveydenhuollon menoista on suurempi kuin Suomessa (OECD 2010). Hallituksen esitys yhdistettynä muihin leikkauksiin heikentää erityisesti paljon sairastavien toimeentuloa. Jo vuonna 2011 oli puoli miljoonaa kotitaloutta, joiden tulot riittivät huonosti lääkkeiden hankintaan. Osalla pienituloisista terveydenhuoltokulut vievät jopa 40 % perheen maksukyvystä. Potilaan tukeminen sairastamisesta aiheutuvissa kuluissa on terveyspoliittisesti järkevää, sillä se vähentää sekä väestöryhmien että alueiden välistä epätasa-arvoa. Lääkekorvaukset Lääkkeiden käyttö on jakautunut Suomessa hyvin epätasaisesti. Suuret lääkekustannukset kasautuvat pienelle väestönosalle, jolloin suurin osa lääkkeiden käyttäjistä ei saavuta vuosittaista lääkemaksukattoa. Maksukatolla on kuitenkin merkitystä sekä henkilöille, jotka käyttävät paljon lääkkeitä että henkilöille, jotka käyttävät huomattavan kalliita lääkkeitä. Alkuomavastuun käyttöönotto vuoden 2016 alusta ja sen mahdollistama peruskorvausprosentin nosto (35 % -> 40 %) sisältää ajatuksen, että lääkehoidon kustannustaakkaa kevennetään niiltä, jotka tällä hetkellä maksavat lääkkeistään eniten. Vastaavasti lääkkeitä vähän tai satunnaisesti käyttävät maksavat niistä jatkossa hieman aiempaa enemmän. SOSTE pitää periaatetta hyvänä. Alkuomavastuun käyttöönottoa valmisteltaessa SOSTE piti tärkeänä, että alkuomavastuu pysyy sille määritellyllä tasolla, 45 eurossa. Siitä ei pidä rakentaa mekanismia, jota vähitellen nostetaan merkittävästi korkeammalle tasolle. Sairastavan maksutaakkaa ei tule lisätä. Hallituksen esitystä voidaan kuitenkin pitää siinä suhteessa oikeudenmukaisena, että alkuomavastuuseen esitetty korotus osaltaan mahdollistaa lääkekaton jättämisen nykyiselle tasolleen tai jopa sen laskemisen. Jos säästöjä valtiontalouden tasapainottamiseksi joudutaan tekemään sairastavien kustannuksella, SOSTE näkee järkevänä alkuomavastuun korottamisen. Keskeisintä on turvata pienituloisten pitkäaikaissairaiden asema. Lääkekaton täyttymisen jälkeen maksettava lääkekohtainen omavastuu kohdistuu suoraan niihin ihmisiin, jotka käyttävät paljon lääkkeitä. Ei ole oikeudenmukaista, että säästöjen määrää vähennettäessä näihin jo paljon lääkkeistään maksaviin henkilöihin kohdistuu kuitenkin alkuperäistä esitystäkin (1,50 e -> 2e) suurempi korotus. Lääkekohtaista omavastuuta ei tule esityksen mukaisesti korottaa 2,5 euroon, vaan se tulee pitää ennallaan 1,5 eurossa. SOSTEn näkemyksen mukaan säästöt tulee toteuttaa mieluummin nostamalla alkuomavastuuta sekä ennen lääkekaton täyttymistä maksettavia lääkekohtaisia omavastuita kuin nostamalla lääkekattoa tai lääkekaton täyttymisen jälkeen maksettavia omavastuita.
Alkuomavastuu kuormittaa etenkin henkilöitä, joiden kuukausittainen käyttövara on pieni. Esimerkiksi takuueläke on 746,57 e/kk (Kela) ja keskimääräinen työkyvyttömyyseläke 1128 e/kk (Eläketurvakeskus). SOSTE on huolissaan erityisesti niiden pienituloisten henkilöiden tilanteesta, joille ei synny norminmukaista oikeutta toimeentulotukeen, mutta jotka ovat toimeentulotuen rajan tuntumassa. Erityisesti pienimmissä tuloluokissa on tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, että lääkekustannukset ovat toimeentulotukeen oikeuttavia menoja. Toimeentulotuen selvää alikäyttöä esiintyy myös iäkkäiden ihmisten kohdalla. Lääkkeiden vuotuinen omavastuuosuus on Suomessa tasoltaan korkea muihin Pohjoismaihin ja Iso-Britanniaan verrattuna. Maksukattoa on alennettu vuosina 2013 noin 50 eurolla ja 2014 noin 70 eurolla, mikä on hieman helpottanut paljon lääkeitä käyttävien tilannetta. Maksukatto on kuitenkin edelleen korkealla tasolla ja vaikeuttaa monien pienituloisten terveyden hoitoa ja arjessa selviytymistä. Lisäksi vain osa lääkkeistä kerryttää lääkekattoa. Täysin itse maksettaviksi voivat monilla jäädä esimerkiksi silmätipat, voiteet, kipulääkkeet ja vitamiinit. Jo pelkkiin kipulääkkeisiin voi kulua satoja euroja vuodessa. Taulukko lääkkeiden omavastuuosuuksista Alla oleva taulukko osoittaa, miten lääkkeiden omavastuuosuudet määräytyvät erisuuruisilla lääkehinnoilla: potilaalle, jolla 100 % korvaus potilaalle, jolla 65 % korvaus potilaalle, jolla 40 % peruskorvaus 5 4,5 1,75 3,00 6 4,5 2,10 3,60 7 4,5 2,45 4,20 8 4,5 2,80 4,80 9 4,5 3,15 5,40 10 4,5 3,50 6,00 11 4,5 3,85 6,60 12 4,5 4,20 7,20 13 4,5 4,55 7,80 Lääkealan toimijoihin kohdistuvat muutokset SOSTE pitää tärkeänä, että myös lääkealan toimijat osallistuvat lääkekorvaussäästöjen toteutukseen sairastavien ohella. Esitys ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen siltä osin, että lääkealan toimijoille määritellyt säästötoimet ovat määräaikaisia ja koskevat vain vuotta 2016.
Sen sijaan sairastavien osalle tulevat säästöt on määritelty olemaan voimassa toistaiseksi. SOSTE ehdottaa, että esitys yhdenmukaistetaan siten, että sairastavia koskevat heikennykset ovat vastaavalla tavalla määräaikaisia. SOSTEn näkemyksen mukaan lääketeollisuudelle, tukkukaupoille ja apteekeille esitetty palautusmaksuvelvollisuus on lääkkeiden tukkuhintojen alentamista parempi vaihtoehto alentaa lääkekorvausten kokonaiskustannuksia. Tukkuhintojen alentaminen voisi vaarantaa valmisteiden Suomen markkinoilla säilymisen tai markkinoille tulon. Osana lääkealan toimijoiden maksuosuutta esitetään vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden määrittelyperusteita muutettavaksi, jolloin mahdollistuu lääkelaastareiden määrittely vaihtokelpoisiksi. Käytännössä tulee huomioida, että laastarin sopivuus riippuu myös liimaaineen ja muun materiaalin aiheuttamista iho-oireista. Sama asia koskee myös sellaisia pitkävaikutteisia lääkkeitä, joiden imeytymisessä on eroa eri valmisteiden kohdalla. Muutoksessa tulee säilyttää edelleen lääkärin määrittämä lääkkeen vaihtokielto ja sen piiriin tulee kuulua myös edellä mainitut lääkevalmisteet. Lopuksi SOSTE pitää epävarmana saavutettavien taloudellisten säästöjen määrää pitkällä aikavälillä ja kokonaisuutena tarkasteltuna. Lääke- ja matkakorvausten sekä yksityisen hoidon korvausten supistaminen ja samanaikaisesti suunniteltu asiakasmaksujen korottaminen on lyhytnäköistä talouspolitiikkaa, joka lisää terveyden eriarvoisuutta ja kasvattaa sosioekonomisia eroja. Pienituloiset maksavat suhteessa enemmän lääkkeistä, hoidosta ja matkoista. Terveysongelmat ja pienituloisuus muodostavat usein toinen toistaan vahvistavan kierteen, jossa helposti laiminlyödään terveyden hoitaminen varojen puutteessa. Ongelmien ehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulmasta on huolestuttavaa, mikäli lääkkeitä jätetään ostamatta tai niiden hankkimista lykätään, jolloin sairaus jää hoitamatta ja tilanne vaikeutuu. Tällöin hoito ja muut korjaavat toimenpiteet painottuvat entistä voimakkaammin ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen sijaan. Nyt valmistelussa olevat muutokset voivat lisätä toimeentulotuen tarvetta ja käyttöä. Kustannukset siirtyvät näin osittain toimeentulotukimenoihin. Kustannukset voivat siirtyä myös muihin kunnan palveluihin ja näkyä lisääntyneenä kotipalvelujen, vammaispalvelujen, omaishoidon tai laitoshoidon tarpeena. Lisäksi leikkaus yhdessä muiden ostovoimaa heikentävien toimenpiteiden kanssa lisää köyhyysriskiä. SOSTE painottaa, ettei kenenkään tarvittava ja välttämätön lääkehoito saa vaarantua esitettyjen säästöjen seurauksena. On tärkeää, että muutosten aiheuttamien vaikutusten seurantaan panostetaan seuraamalla muun muassa ostokäyttäytymistä ja vaikutuksia toimeentulotuen ja muiden palvelujen tarpeeseen.