LAUSUNTO. Helsinki SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ. Viite: STM039:00/2015

Transkriptio

1 LAUSUNTO Helsinki SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Viite: STM039:00/2015 Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, sairausvakuutuslain muuttamisesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta sekä apteekkimaksusta annetun lain 2 :n väliaikaisesta muuttamisesta. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 200 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 65 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta. Lisätietoja: erityisasiantuntija Päivi Opari, paivi.opari@soste.fi, puhelin SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri

2 LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ - SOSTE on huolissaan erityisesti pienituloisten pitkäaikaissairaiden asemasta. Sairausvakuutuslakiin esitettyjen leikkausten lisäksi esimerkiksi eläkkeensaajien asumistukeen ehdotetut muutokset osuvat tähän samaan ryhmään. - On tärkeää, ettei esityksessä kohdistu korotusta lääkekattoon. Jos lääkekustannusten säästöjä tehdään sairastavien kustannuksella, ne tulee tehdä mieluummin alkuomavastuuta sekä lääkekohtaisia, ennen lääkekaton täyttymistä maksettavia omavastuita nostamalla. - Lääkekaton täyttymisen jälkeinen lääkekohtainen omavastuu tulee pitää ennallaan 1,5 eurossa, sillä se kohdistuu suoraan niihin käyttäjiin, jotka ovat jo muutenkin maksaneet lääkkeistään paljon. - Maksukattojen yhdistäminen tai kalenterivuosittaisesta laskemistavasta luopuminen helpottaisi paljon sairastavien tilannetta. - Lääkekustannusten säästöjä olisi löydettävissä kehittämällä lääkehoidon kokonaisarviointia ja karsimalla epätarkoituksenmukaista lääkkeenkäyttöä. Tällä hetkellä liian suuri osa lääkekuluista muodostuu potilailla turhaan käytössä olevista tai väärin määrätyistä lääkkeistä. - On tärkeää, että lääkealan toimijat osallistuvat lääkekorvaussäästöihin sairastavien ohella. SOSTE kiinnittää huomiota epäkohtaan, että lääkealan toimijoiden osallistuminen esitetään määräaikaiseksi, mutta sairastavien osalta heikennykset ovat voimassa toistaiseksi. Tämä tulee yhdenmukaistaa. LAUSUNTO Lääkekorvauksia on vuosi vuodelta heikennetty ja terveydenhuollon maksuja nostettu. Kotitalouksien rahoitusosuus on Suomessa erityisesti terveydenhuollossa kansainvälisesti korkea. Vain muutamissa muissa EU-maissa kotitalouksien maksama osuus terveydenhuollon menoista on suurempi kuin Suomessa (OECD 2010). Hallituksen esitys yhdistettynä muihin leikkauksiin heikentää erityisesti paljon sairastavien toimeentuloa. Jo vuonna 2011 oli puoli miljoonaa kotitaloutta, joiden tulot riittivät huonosti lääkkeiden hankintaan. Osalla pienituloisista terveydenhuoltokulut vievät jopa 40 % perheen maksukyvystä. Potilaan tukeminen sairastamisesta aiheutuvissa kuluissa on terveyspoliittisesti järkevää, sillä se vähentää sekä väestöryhmien että alueiden välistä epätasa-arvoa. Lääkekorvaukset

3 Lääkkeiden käyttö on jakautunut Suomessa hyvin epätasaisesti. Suuret lääkekustannukset kasautuvat pienelle väestönosalle, jolloin suurin osa lääkkeiden käyttäjistä ei saavuta vuosittaista lääkemaksukattoa. Maksukatolla on kuitenkin merkitystä sekä henkilöille, jotka käyttävät paljon lääkkeitä että henkilöille, jotka käyttävät huomattavan kalliita lääkkeitä. Alkuomavastuun käyttöönotto vuoden 2016 alusta ja sen mahdollistama peruskorvausprosentin nosto (35 % -> 40 %) sisältää ajatuksen, että lääkehoidon kustannustaakkaa kevennetään niiltä, jotka tällä hetkellä maksavat lääkkeistään eniten. Vastaavasti lääkkeitä vähän tai satunnaisesti käyttävät maksavat niistä jatkossa hieman aiempaa enemmän. SOSTE pitää periaatetta hyvänä. Alkuomavastuun käyttöönottoa valmisteltaessa SOSTE piti tärkeänä, että alkuomavastuu pysyy sille määritellyllä tasolla, 45 eurossa. Siitä ei pidä rakentaa mekanismia, jota vähitellen nostetaan merkittävästi korkeammalle tasolle. Sairastavan maksutaakkaa ei tule lisätä. Hallituksen esitystä voidaan kuitenkin pitää siinä suhteessa oikeudenmukaisena, että alkuomavastuuseen esitetty 15 euron korotus osaltaan mahdollistaa lääkekaton jättämisen nykyiselle tasolleen tai jopa sen laskemisen. Jos säästöjä valtiontalouden tasapainottamiseksi joudutaan tekemään sairastavien kustannuksella, SOSTE näkee järkevänä alkuomavastuun korottamisen. Keskeisintä on turvata pienituloisten pitkäaikaissairaiden asema. SOSTEn näkemyksen mukaan säästöt tulee toteuttaa mieluummin nostamalla alkuomavastuuta sekä ennen lääkekaton täyttymistä maksettavia lääkekohtaisia omavastuita kuin nostamalla lääkekattoa. Alkuomavastuun nostaminen 45 eurosta 60 euroon kuormittaa etenkin henkilöitä, joiden kuukausittainen käyttövara on pieni. Esimerkiksi takuueläke on 746,57 e/kk (Kela) ja keskimääräinen työkyvyttömyyseläke 1128 e/kk (Eläketurvakeskus). SOSTE on huolissaan erityisesti niiden pienituloisten henkilöiden tilanteesta, joille ei synny norminmukaista oikeutta toimeentulotukeen, mutta jotka ovat toimeentulotuen rajan tuntumassa. Erityisesti pienimmissä tuloluokissa on tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, että lääkekustannukset ovat toimeentulotukeen oikeuttavia menoja. Toimeentulotuen selvää alikäyttöä esiintyy myös iäkkäiden ihmisten kohdalla. Lääkkeiden vuotuinen omavastuuosuus on Suomessa tasoltaan korkea muihin Pohjoismaihin ja Iso-Britanniaan verrattuna. Maksukattoa on alennettu vuosina 2013 noin 50 eurolla ja 2014 noin 70 eurolla, mikä on hieman helpottanut paljon lääkeitä käyttävien tilannetta. Maksukatto on kuitenkin edelleen korkealla tasolla ja vaikeuttaa monien pienituloisten terveyden hoitoa ja arjessa selviytymistä. Lisäksi vain osa lääkkeistä kerryttää lääkekattoa. Täysin itse maksettaviksi voivat monilla jäädä esimerkiksi silmätipat, voiteet, kipulääkkeet ja vitamiinit. Jo pelkkiin kipulääkkeisiin voi kulua satoja euroja vuodessa. Matkakorvaukset Potilaan matkakustannusten omavastuun nosto 16 eurosta 25 euroon on kohtuuton kaikille pienituloisille. Edestakainen matka kustantaa jatkossa potilaalle jo 50 euroa. Kun tähän

4 lisätään poliklinikkamaksu, hoitokäynti maksaa potilaalle yli 80 euroa. Potilaat alkavat vältellä kustannuksiltaan näin korkeita tutkimuksia, vaikka ne olisivat terveyden kannalta hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä. Sairauspäivärahalla elävälle tai muuten pienituloiselle summan saaminen kasaan voi olla yksinkertaisesti mahdotonta. Tämä vaarantaa sekä suunnitellun hoidon että päivystykseen hakeutumisen. Matkakorvaukset kohdistuvat erityisesti iäkkäille, harvaan asuttujen alueiden asukkaille. Samanaikaisesti hallitus esittää heikennyksiä haja-asutusalueiden julkiseen liikenteeseen. Tämä yhdessä omavastuuosuuden korottamisen kanssa vaikuttaa erityisen haitallisesti niihin pienimpien tuloluokkien ihmisiin, joilla on paljon terveysongelmia. Samalla tämä vaikeuttaa osaltaan myös terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen tähtäävää työtä. Matkakorvauksiin kohdistuneet korotukset ovat olleet viime vuosina huomattavan suuria. Vielä vuonna 2012 potilaan matkakohtainen omavastuu oli 9,25 euroa. Maksu on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa ja nyt suunniteltu korotus nostaisi maksun lähes kolminkertaiseksi vuoden 2012 tasoon verrattuna. Myös matkakorvausten vuotuinen omavastuuosuus on kaksinkertaistunut vuonna 2012 olleesta 157,25 eurosta nyt esitettyyn 300 euroon vuodesta 2016 lähtien. Esityksen mukaan vuonna 2014 korvatuista matkoista noin 60 prosenttia oli kustannuksiltaan enintään 25 euroa. Muutoksen jälkeen suuri osa matkoista tulee jäämään alle omavastuun rajan. Monet eivät tiedä, että myös omavastuun alle jäävät matkat kerryttävät matkakattoa, kunhan potilas ilmoittaa ne Kelaan. Tiedottamista tästä tulee lisätä. Matkojen yhdisteleminen kustannusten hillitsemiseksi on perusteltua. Potilasjärjestöjen jäsenet eivät ole kuitenkaan kokeneet reiluksi välityskeskusten kustannusten siirtämistä asiakkaille. Noin kahden euron tilausmaksu ja siihen lisätty paikallisverkkomaksu tuntuu suurelta pienituloisesta, joka joutuu tilaamaan taksia useasti. Lisäksi on valitettu hintojen alueellisesta vaihtelusta. Yksityisen sairaanhoidon korvaukset Keskeistä on julkisen terveydenhuollon hyvä saatavuus ja laadukas hoito eri puolilla maata. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi gynekologin ja silmälääkärin palveluita on julkisella puolella huonosti saatavilla. Samoin perushammashoidossa yksityiset palvelut ovat tärkeässä roolissa hoitoon hakeutuvan tulotasosta riippumatta. Julkisia hammaslääkäripalveluja ei ole edes mitoitettu koko väestön tarpeisiin. Noin puolet aikuisväestön hammaslääkärikäynneistä hoidetaan julkisen ja puolet yksityisen sektorin puolella. Perushammashoidon palveluja käyttävistä noin puoli miljoonaa henkilöä kuuluu kolmeen alimpaan tuloviidennekseen. On odotettavissa, että leikkausten myötä osa yksityisiä lääkäripalveluja käyttäneistä hakeutuu jatkossa hoitoon julkiselle sektorille. Tämä tulee lisäämään terveyskeskusten jonoja ja vaarana on, että esimerkiksi osa tarpeellisista tarkastuskäynneistä jää toteutumatta. Yksityisestä hoidosta maksettu Kela-korvaus on ollut kannustin ottaa vastuuta omasta terveydestään. Se on mahdollistanut monille sellaisia ennalta ehkäiseviä terveystoimia, joihin

5 ei julkisen terveydenhuollon kautta ole päässyt. Esimerkkinä gynekologi tai mammografia ennen seulontaiän saavuttamista. Korvauksen pienenemisen myötä aiempaa harvemmalla tulee olemaan mahdollisuus käyttää ennaltaehkäiseviä yksityisiä terveyspalveluja. Terveyspolitiikan tavoitetta ennaltaehkäisystä ei saa unohtaa. Maksukattojen yhdistäminen Lääkekatto on vain yksi terveydenhuollon piirissä olevista maksukatoista. Monilla pitkäaikaissairailla myös sairauden hoidon edellyttämät matkakustannukset ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut kasvavat niin suuriksi, että niihinkin liittyvät vuosittaiset maksukatot täyttyvät. Lääkekatto, terveydenhuollon maksukatto ja matkojen maksukatto tekevät tänä vuonna yhteensä euroa. Pienituloiselle tämä on merkittävä, usein jopa kohtuuton maksurasitus. Vertailun vuoksi Ruotsissa vastaavat maksukatot yhteenlaskettuina ovat 472 euroa vuodessa. Ruotsissa sairaalahoidon vuorokausimaksut eivät kuulu em. maksukattojen piiriin kuten Suomessa, mutta sairaalavuorokauden maksimihinnat Ruotsissa ovat noin kymmenen euroa ja useissa maakunnissa pienituloisille tästä vain puolet. Pienituloisten, paljon sairastavien henkilöiden maksutaakkaa helpottaisi eri maksukattojen yhdistäminen yhdeksi vuotuiseksi katoksi. SOSTE korostaa, että yhdistetyn maksukaton tulee olla tasoltaan kohtuullinen, ei yhteenlaskettu summa lääke- ja matkakustannusten sekä asiakasmaksujen maksukatoista. Toinen keino kohtuullistaa maksukattoja olisi luopua maksukattojen sidoksesta kalenterivuoteen. Ruotsissa käytössä olevan mallin mukaisesti maksukatto olisi voimassa 12 kuukautta siitä eteenpäin, kun maksukatto tulee kyseisellä henkilöllä täyteen. Maksukattojen kalenterivuosittainen täyttyminen tarkoittaa monelle suuria kustannuksia alkuvuoteen, jolloin kaikkien maksukattojen kerryttäminen alkaa alusta. Kuntoutus Kuntoutuksen tavoitteena on jo varhaisessa vaiheessa estää toimintakyvyn heikkeneminen. Työikäisten kuntoutus parantaa työhön paluuta ja työssä jaksamista. Kuntoutuksella on henkilökohtaisten vaikutusten lisäksi monia myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia mm. työllisyysasteen kasvattamisessa ja työurien pidentämisessä. Kuntoutus tulee nähdä investointina, joka maksaa itsensä takaisin. On keskeistä miettiä työikäisten kuntoutuksen vaihtoehtoja uuden AURA-kuntoutuksen peruuntuessa jo ennen kuin sitä ehdittiin aloittaa. SOSTE kiittää hallituksen esitystä käynnistää uudelleen jo perutut ASLAK- ja Tyk-kuntoutuskurssit ja niiden jatkojaksot. Lääkealan toimijoihin kohdistuvat muutokset SOSTE pitää tärkeänä, että myös lääkealan toimijat osallistuvat lääkekorvaussäästöjen toteutukseen sairastavien ohella. Esitys ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen siltä osin, että

6 lääkealan toimijoille määritellyt säästötoimet ovat määräaikaisia ja koskevat vain vuotta Sen sijaan sairastavien osalle tulevat säästöt on määritelty olemaan voimassa toistaiseksi. SOSTE ehdottaa, että esitys yhdenmukaistetaan siten, että sairastavia koskevat heikennykset ovat vastaavalla tavalla määräaikaisia. SOSTEn näkemyksen mukaan lääketeollisuudelle, tukkukaupoille ja apteekeille esitetty palautusmaksuvelvollisuus on lääkkeiden tukkuhintojen alentamista parempi vaihtoehto alentaa lääkekorvausten kokonaiskustannuksia. Tukkuhintojen alentaminen voisi vaarantaa valmisteiden Suomen markkinoilla säilymisen tai markkinoille tulon. Osana lääkealan toimijoiden maksuosuutta esitetään vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden määrittelyperusteita muutettavaksi, jolloin mahdollistuu lääkelaastareiden määrittely vaihtokelpoisiksi. Käytännössä tulee huomioida, että laastarin sopivuus riippuu myös liimaaineen ja muun materiaalin aiheuttamista iho-oireista. Sama asia koskee myös sellaisia pitkävaikutteisia lääkkeitä, joiden imeytymisessä on eroa eri valmisteiden kohdalla. Muutoksessa tulee säilyttää edelleen lääkärin määrittämä lääkkeen vaihtokielto ja sen piiriin tulee kuulua myös edellä mainitut lääkevalmisteet. Lopuksi SOSTE pitää epävarmana saavutettavien taloudellisten säästöjen määrää pitkällä aikavälillä ja kokonaisuutena tarkasteltuna. Lääke- ja matkakorvausten sekä yksityisen hoidon korvausten supistaminen ja samanaikaisesti suunniteltu asiakasmaksujen korottaminen on lyhytnäköistä talouspolitiikkaa, joka lisää terveyden eriarvoisuutta ja kasvattaa sosioekonomisia eroja. Pienituloiset maksavat suhteessa enemmän lääkkeistä, hoidosta ja matkoista. Terveysongelmat ja pienituloisuus muodostavat usein toinen toistaan vahvistavan kierteen, jossa helposti laiminlyödään terveyden hoitaminen varojen puutteessa. Ongelmien ehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulmasta on huolestuttavaa, mikäli lääkkeitä jätetään ostamatta tai niiden hankkimista lykätään, jolloin sairaus jää hoitamatta ja tilanne vaikeutuu. Tällöin hoito ja muut korjaavat toimenpiteet painottuvat entistä voimakkaammin ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen sijaan. Nyt valmistelussa olevat muutokset voivat lisätä toimeentulotuen tarvetta ja käyttöä. Kustannukset siirtyvät näin osittain toimeentulotukimenoihin. Kustannukset voivat siirtyä myös muihin kunnan palveluihin ja näkyä lisääntyneenä kotipalvelujen, vammaispalvelujen, omaishoidon tai laitoshoidon tarpeena. Lisäksi leikkaus yhdessä muiden ostovoimaa heikentävien toimenpiteiden kanssa lisää köyhyysriskiä. SOSTE painottaa, ettei kenenkään tarvittava ja välttämätön lääkehoito saa vaarantua esitettyjen säästöjen seurauksena. On tärkeää, että muutosten aiheuttamien vaikutusten seurantaan panostetaan seuraamalla muun muassa ostokäyttäytymistä ja vaikutuksia toimeentulotuen ja muiden palvelujen tarpeeseen.