Työllisyyttä, turvallisuutta ja ostovoimaa

Työllisyyttä, turvallisuutta ja ostovoimaa Neuvottelutulos tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi 2003-2004 Taustamuistio SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ

Marraskuu 2002 Lisätietoja: SAK:n viestintä puh. (09) 7721 358 SAK, PL 157 FIN-00531 Helsinki

Neuvottelutulos tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi 2003-2004 Sisällys Työllisyyttä ja vakautta 3 Epävarmat talous- ja työllisyysnäköalat puoltavat tupoa 3 Luottamus talouskehitykseen avainkysymys 3 Vahvat työllisyystoimet tupon rinnalle 4 Turvallisuutta ja hyvinvointia työelämään 5 Koulutuksesta apua työllisyyteen 5 Työsuhdeturvaan parannuksia 5 Osittainen hoitovapaa laajenee 6 Työaikojen joustoa myös työntekijän tarpeisiin 6 Vähimmäistyöaika neljään tuntiin 7 Luottamusmiesten asema paranee 8 Tasa-arvokysymykset jatkuvan neuvottelun piiriin 8 Vakautta ja ostovoimaa 9 44 euroa lisää kuukaudessa 9 Indeksiehto turvaa ostovoiman 9 Ohjepalkat määrittävät vähimmäispalkat 10 Tuloratkaisuun liittyviä valtiovallan toimia 11 Työllisyyttä edistävät toimet 11 Ulkomaalaisten työehtojen valvontaa tehostetaan 11 Tupot tuoneet työllisyyttä ja ostovoimaa 13 Tupolla kansalaisten tuki 14 Viime vuosien sopimusratkaisut 15 Pieni tupo-sanasto 16 Liitteet 18 Palkankorotukset 18 Arvio sopimuskorotusten kustannusvaikutuksista 18 Työllisen palkansaajan ostovoiman muutos 19 Vero- ja palkkamuutokset 2003 19 Vero- ja palkkamuutosten vaikutus 2003 20 SAK:laisen perheen nettotulomuutos 2003 20 Palkansaajien nimellis- ja reaaliansiot 1980-2003 21 Työttömyysaste 1980-2003 21 SAK NEUVOTTELUTULOS 1

2 SAK NEUVOTTELUTULOS

Työllisyyttä ja vakautta Neuvottelutulos tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi vuosille 2003 2004 mahdollistaa työllisyyden paranemisen, palkansaajien ostovoiman kasvun, taloudellisen vakauden ja ennustettavuuden sekä inflaation pysymisen kurissa. Ostovoimaa ja työllisyyttä luova kaksivuotinen tupo vakauttaisi taloutta yli suhdannetaantuman ja hallitusvaihdoksen. Epävarmat talous- ja työllisyysnäköalat puoltavat tupoa Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kolmikantayhteistyö on vaikuttanut myönteisesti maamme taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen. 1990-luvulla solmitut kattavat tulopoliittiset ratkaisut vaikuttivat vahvasti siihen, että Suomi nousi lamasta. Yhteistyön tuloksena on saatu aikaan noin 320 000 uutta työpaikkaa, kilpailukykyinen kansantalous, ylijäämäinen valtiontalous sekä hyvä reaaliansioiden ja ostovoiman kehitys palkansaajille. Laman syövereistä on noustu, vaikkakin vaikea rakennetyöttömyys jäi taakaksi uudelle vuosituhannelle. Nykyinen vuoden 2003 tammikuussa päättyvä tuloratkaisu on täyttänyt sille asetetut tavoitteet. Pitkä sopimus toi ennustettavuutta ja ostovoima kasvoi odotusten mukaisesti, vaikka talouskasvussa tapahtuikin syvä notkahdus. Työllistä kohden ostovoima nousi viime vuonna kolme prosenttia ja tänä vuonna arvioimme sen nousevan kaksi ja puoli prosenttia. Myös työttömien toimentuloturvaa nostettiin 1.3.2002 alkaen. Syksyn tuloneuvotteluihin käytiin aiempaa vaikeammassa taloustilanteessa. Valtiontalous on kääntynyt alijäämäiseksi ja vientitaantuma uhkaa pitkittyä. Myös ensi kevään eduskuntavaalit ja hallitusvaihdos tuovat poliittista epävarmuutta, jota epäselvä tilanne työmarkkinoilla entisestään pahentaisi. Ilman suotuisan ostovoimakehityksen tukemaa kotimarkkinoiden kysyntää työttömyysluvut olisivat jo toista vuotta jatkuneen vientitaantuman oloissa kääntyneet vääjäämättä nousuun. Hallituskin arvioi talousarvioehdotuksessaan, että työttömyys kääntyy nousuun. Jos kattavaa tuloratkaisua ei nyt saada aikaan, irtisanomisten ja lomautusten kierre teollisuudessa ja koko yksityisellä sektorilla todennäköisesti pahenee. Kansainvälisen ja kotimaan talouden epävarmuus ja työllisyyskehitys puoltavatkin kokoavaa tulopoliittista ratkaisua, jolla voidaan rakentaa silta epävarmuuden yli sekä turvata vakaa ja työllisyyttä tukeva ostovoimakehitys. Luottamus talouskehitykseen avainkysymys Tulopoliittisen selvitystoimikunnan viesti sopimusneuvotteluihin oli selkeä. USA:n talouskehitystä ei elvytetä eikä heikkoja vientisuhdanteita korjata sillä, että Suomessa luovuttaisiin palkankorotuksista. Päinvastoin - kotimaisen kysynnän, talouskasvun ja työllisyyden turvaaminen edellyttää Suomessa kohtuullista reaalipalkkojen ja ostovoiman nostamista myös jatkossa. Toimikunta korosti, että kotitalouksien ja yritysten luottamuksen säilyttäminen talouskehitykseen on keskeistä. Siksi nyt on huolehdittava kotimaisesta kysynnästä, kun kansainvälisen talouden näkymät ovat epävarmat. SAK NEUVOTTELUTULOS 3

Vahvat työllisyystoimet tupon rinnalle Palkansaajien kannalta on tärkeää, että maltillinen työn verotuksen kevennyslinja jatkuu myös vuosina 2003 ja 2004, vaikka kevennysvara onkin supistunut. Hallitus lupaa neuvottelutulokseen liittyvässä kannanotossaan keventää ansiotulojen verotusta ensi vuonna 112 miljoonalla eurolla, jos kattava tulopoliittinen sopimus syntyy. Kun aiemmin tehdyt päätökset otetaan huomioon, veronkevennysten määrä nousee noin 490 euroon. Hallitus ei ole tehnyt linjauksia vuoden 2004 verotuksesta. Epävarmaan kansainväliseen ja kotimaiseen talous- ja suhdannetilanteeseen sopii hyvin hallituksen tuporatkaisun syntymisen tueksi lupaama työllisyyspaketti. Erityisesti aktiiviset työvoimapoliittiset toimenpiteet sekä asuntotuotannon, korjausrakentamisen ja tuotannon perusrakenteen parantaminen yhdessä aikuiskoulutuksen kehittämisen kanssa tukevat niin lyhyen kuin pidemmänkin aikavälin työllisyyttä. Tehokkaat työllistämistoimet yhdistettynä palkansaajien tasaista ostovoimakehitystä tukevaan tupoon muodostavat vahvan ja uskottavan vastauksen heikkeneviin työllisyysnäkymiin. 4 SAK NEUVOTTELUTULOS

Turvallisuutta ja hyvinvointia työelämään Koulutuksesta apua työllisyyteen Vaikka 90-luvulla harjoitetun yhteistyön politiikan ansiosta maahamme luotiin satoja tuhansia uusia työpaikkoja, on työttömyys edelleen vaikein ongelmamme. Selvitysten mukaan pitkäaikaistyöttömien työllistymistä estävät ennen muuta työntekijöiden osaamiseen ja ammattitaitoon liittyvät rajoitteet. Rakennetyöttömyyttä voidaankin helpottaa vain panostamalla osaamiseen ja koulutukseen. Osaamisen kohottamisella parannetaan myös kilpailukykyä ja työntekijöiden selviytymistä työelämän muutostilanteissa. Osaaminen ja koulutus ovat tehokasta muutosturvaa ja ammattitaitojen kehittyminen auttaa myös osaltaan työntekijöitä jatkamaan työelämässä normaaliin eläkeikään saakka. Yhteiskuntamme toiseenkin tulevaisuuden haasteeseen - eli työelämän ikärakenteen muutokseen - voidaan vastata vain osaamisen ja koulutuksen kehittämisellä. Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu 700 000 800 000 työntekijää ja osaavan työvoiman puute kasvaa. Samanaikaisesti työelämässä on yhteensä noin 650 000 henkilöä vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Heistä noin 330 000 on keski-ikäisiä aikuisia, joilta puuttuu ammatillinen tutkinto. Osaamiseen panostaminen on myös elintärkeää Suomen kilpailukyvylle. SAK:n mielestä koulutus ja osaamisen kohottaminen on saatava kaikkien suomalaisten oikeudeksi. Myös valtion on kannettava vastuunsa aikuiskoulutuksen voimavaroista. Näiden tavoitteiden toteutumista neuvottelutuloksessa edistetään useilla toimenpiteillä. Osapuolet sopivat, että viisivuotisen aikuisväestön osaamisen kohottamisohjelman käynnistyminen turvataan varaamalla ohjelmalle riittävät resurssit ensi vuonna. Vuodesta 2004 alkaen ohjelmalle on varattu vuosittain 10 000 opiskelijan kiintiö. Myös oppisopimuskiintiöitä on sovittu nostettavaksi ohjelmaa tukevalla tavalla. Hallitus lupaa omassa kannanotossaan varata näihin toimiin ensi vuonna rahaa jo sovitun lisäksi 3,5 miljoonaa euroa. SAK:n tavoitteena neuvotteluissa oli myös varmistaa aikuisten opinnoille kunnollinen taloudellinen tuki. Neuvotteluissa sovittiin, että aikuiskoulutustuen perusosaa korotetaan vuoden 2004 alusta 440 eurosta 500 euroon. Aikuiskoulutus ja henkilöstökoulutus kasautuvat tällä hetkellä voimakkaasti jo entuudestaan parhaiten koulutetuille. SAK:n mielestä työnantajien onkin aika ryhtyä kehittämään koko henkilöstönsä osaamista. Osapuolet sopivatkin henkilöstökoulutuksen tehostamisesta siten, että henkilöstökoulutuksen suunnitelmallisuutta lisätään ja siirtymistä henkilökohtaisiin koulutussuunnitelmiin tuetaan. Työsuhdeturvaan parannuksia Suomessa työnantajien vastuu irtisanomis- ja lomautustilanteissa on pienempi kuin muualla Euroopan unionin piirissä. Yleistä eurooppalaista tasoa heikompi irtisanomissuoja houkuttelee monikansallisia yhtiöitä vähentämään työvoimaa Suomessa. Kysymys irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden muutosturvasta olikin SAK:n keskeisiä tavoitteita ja se toteutuu neuvottelutuloksessa osittain, kun työnantajan vastuu irtisanottavan työllistymisestä lisääntyy. SAK NEUVOTTELUTULOS 5

Neuvotteluissa sovittiin, että irtisanomisuhkatilanteissa oleville työntekijöille on laadittava jatkossa työnantajan, työntekijän ja viranomaisten yhteistyönä työllistymisohjelma. Ohjelman tavoitteena on, että henkilö voisi työllistyä mahdollisimman nopeasti joko saman tai jonkin toisen työnantajan palvelukseen. Henkilökohtainen työllistymisohjelma voi sisältää mm. koulutusta, uudelleensijoitusohjausta ja taloudellisia tukitoimia. Velvoite laatia henkilökohtainen työllistymisohjelma sisällytetään YT-lakiin. Sen sijaan muutosturvan parantamiseen liittyvä tavoite irtisanomiskynnyksen nostamisesta erityisen muutosturvarahan kautta jäi tällä kertaa toteutumatta. Osapuolet sopivat kuitenkin siitä, että 20 vuotta työssä olleille maksettavaan korotettuun työttömyyspäivärahaan tulee korotus. Korotettua päivärahaa maksetaan nykyisen 130 päivän sijasta 150 päivää. Neuvotteluissa sovittiin myös työvoima- ja koulutuspoliittisten toimien tehostamisesta, mm. Koulutusrahaston tukien ja etuuksien kehittämisestä. Osittainen hoitovapaa laajenee Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa lapsiperheitä tuetaan monin tavoin. Julkisilla päivähoitopalveluilla, lastenhoitovapaita koskevilla sopimuksilla sekä yhteiskunnan antamalla lapsiperheiden taloudellisella tuella on tärkeä vaikutus lapsiperheiden pärjäämiseen ja myös siihen, että syntyvyys on ollut meillä parempi kuin esimerkiksi monessa Etelä-Euroopan maassa. Kuitenkin Suomessakin hankitaan lapsia entistä vanhempina. Koulutusajat ovat pidentyneet. Pätkittäiset ja epävarmat työsuhteet vaikuttavat lasten hankinnan siirtämiseen myöhempään tai jopa tietoiseen valintaan jättää lapset hankkimatta. Tutkimuksissa on jo viitteitä naisten jakautumisesta: joko hankitaan pitkä koulutus, ollaan pitkään erilaissa pätkätöissä eikä hankita lapsia ollenkaan tai suuntaudutaan enemmän kotiäidin uraan. Työelämästä on tullut entistä kiivaampaa. Työ vie yhä enemmän aikaa ja lapset ovat pitkiä aikoja päivähoidossa. SAK:n mielestä työaika- ja työjärjestelyitä tuleekin tehdä perhetilanteen mukaan. Näitä tavoitteita tukee neuvotteluissa sovittu osittaisen hoitovapaan laajentaminen. Osittainen hoitovapaa laajenee koskemaan lapsen kahta ensimmäistä kouluvuotta, myös osittaista hoitorahaa ryhdytään maksamaan tältä ajalta. Osittaiseen hoitovapaaseen oikeuttava työsuhteen kestokriteeri puolitetaan nykyisestä kuuteen kuukauteen. Lisäksi sovittiin, että työryhmässä selvitetään, miten työaikajärjestelyt saataisiin paremmin vastaamaan perheiden tarpeita. Työaikojen joustoa myös työntekijän tarpeisiin Työelämässä vallalla oleva joustavuuden vaatimus kohdistuu myös työaikoihin. Työaikojen sääntelyä onkin väljennetty useissa EU-maissa. Myös Suomessa työantajien keskeisenä tavoitteena on työaikasääntelyn väljentäminen niin, että työaikoja voidaan sopeuttaa kysynnän vaihteluiden mukaisesti. Työntekijöille joustavuus tarkoittaa pitkiä työpäiviä ja -viikkoja, epäsäännöllisiä työaikoja, kiirettä ja aikapainetta. Työaikojen joustavuus ja epämukavat työajat näkyvät myös työterveyden ja työturvallisuuden heikentymisenä. 6 SAK NEUVOTTELUTULOS

Myös SAK:laisten alojen työaikamuodot ovat muuttuneet. Palvelualoilla on työsuhteita osa-aikaistettu ja työvuoroja lyhennetään ja pilkotaan. Säännöllisessä päivätyössä olevien määrä on vähentynyt. Vain hieman yli puolet SAK:laisista on päivätyössä. Vuorotyö on yleistynyt naisilla, ilta-, yö- ja aamutyö miehillä. Osaaikatyöntekijöistä yhä harvempi tekee päivätyötä. Siksi on perusteltua, että vuorotyön ja muiden epäsäännöllisten työaikojen aiheuttamat terveydelliset näkökohdat otetaan entistä paremmin huomioon. Neuvotteluissa sovittiin selvityksestä koskien vuorotyöntekijöiden terveysriskejä ja pätkätyöntekijöiden työterveyshuollon kehittämisestä. Työaikavalvontaa sovittiin tehostettavan. Työntekijöiden tarpeet työaikojen suhteen ovat erilaisia. Oman elämän hallinnan kannalta on tärkeää, että työntekijä itse voi vaikuttaa työaikojensa järjestelyihin niin koko työuran aikana kuin päivittäisessä työssäkin. Perheen ja työn yhteensovittaminen sekä jatkuvan ammatillisen kehittämisen ja koulutuksen vaatimukset lisäävät paineita yksilöllisille työaikajärjestelyille. Työntekijöiden tarpeisiin perustuvan työaikajoustavuuden lisäämiseksi on pyritty kehittämään työaikapankkeja tai työaikatilejä, joilla tarkoitetaan mahdollisuutta kerätä pidempää yhtenäistä vapaata. Työaikatilien toimivuus on kuitenkin riippuvainen yrityksen vakaudesta sekä järjestelyistä, joilla turvataan kerätyt vapaat, mikäli yrityksissä tapahtuu tuotannollisia tai toiminnallisia muutoksia. Toimivat työaikatilit vaativat siis toimivat pelisäännöt. Näitä pelisääntöjä mietitään nyt työryhmässä. Selvitystyö käynnistetään myös koskien määräaikaisia työsuhteita. Neuvotteluissa sovittiin lisäksi, että työryhmä jatkaa selvitystä kansainvälisestä työaikakehityksestä. Työajan lyhentäminen on eurooppalaisessa keskustelussa edelleen tärkeä teema paitsi työllisyyssyistä niin myös osana hyvinvoinnin parantamista. Ranskassa ja Saksassa on työaikaa lyhennetty 35 tunnin työviikkoon ja työajan lyhennyksestä on sovittu myös Ruotsissa. Suomi on säännöllisellä työajalla mitattuna pudonnut Euroopan unionin maiden keskikastiin. Vähimmäistyöaika neljään tuntiin Yksityisellä palvelualalla on nykyään vallalla neljä kehityssuuntaa: työsuhteiden osa-aikaistaminen, työvuorojen lyhentäminen ja pilkkominen, 0-sopimusten käyttö ja erikseen töihin kutsuttavien työntekijöiden käyttö. Osa-aikatyöntekijöitä on kaikista suomalaisista palkansaajista n. 13 prosenttia - naisista 16 prosenttia. Palvelualojen työntekijöistä 27 prosenttia on osa-aikaisia, heistä 21 prosenttia on vakituisessa ja kuusi prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Päivittäistavarakaupassa osa-aikaisten osuus on jopa 67 prosenttia ja lähes puolet (48 %) anniskeluravintoloiden työntekijöistä on osa-aikaisia. Normaali osa-aikatyö, eli neljä tuntia päivässä tai 20 tuntia viikossa, on muuttunut palvelualoilla myös lyhyempien työvuorojen suuntaan. Ns. 0-tuntisopimuksia tehdään puolestaan erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla. Ne ovat sopimuksia, jotka ovat usein toistaiseksi voimassa olevia, mutta eivät takaa mitään vähimmäistyöaikaa. Myös erikseen töihin kutsuttavia työntekijöitä on käytetty hotelli- ja ravintola-alalla pitkään ja 90-luvulla tapa levisi muillekin palvelualoille (esim. kauppoihin, vartiointialalle). Työntekijöille tilanne on ongelmallinen siksikin, että työntekijän on sitouduttava olemaan työnantajansa käytettävissä, SAK NEUVOTTELUTULOS 7

vaikka häntä ei töihin kutsuttaisikaan. Olennaista on se, että erikseen töihin kutsuttavista on tullut osa normaalia henkilöstöpolitiikkaa ja palvelutuotannon organisointia. Ennen heitä käytettiin vain erikoistilanteissa. SAK:n mielestä työssä käymisen lähtökohtana on kuitenkin oltava se, että ihmisten on voitava tulla työllään toimeen. SAK:n keskeisiä tavoitteita neuvotteluissa oli neljän tunnin vähimmäistyöajasta sopiminen. Osapuolet pääsivätkin yhteisymmärrykseen siitä ettei alle neljän tunnin työaikoja tule käyttää, jollei siihen ole erityistä perustetta tai työntekijä itse sitä toivo. Luottamusmiesten asema paranee Työyhteisöjen kehittämistyölle pitää luoda edellytyksiä työntekijöiden oikeuksia lisäämällä sekä luomalla henkilöstön edustajille parempia toimintaedellytyksiä. Henkilöstöä edustavat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat avainasemassa työelämän inhimillisyyttä lisättäessä. Heidän toimintaedellytystensä turvaaminen on kaikkien osapuolten etu. SAK:n keskeisiä tavoitteita neuvotteluissa oli henkilöstön edustajien aseman parantaminen. Nyt sovittiin, että luottamusmiesten minimikorvaus nostetaan 48 euroon. Yksimielisyys löytyi myös siitä, että luottamushenkilöille on taattava ajanmukaiset työvälineet. Tämä pitää sisällään mm. atk-laitteet, internetyhteyden ja sähköpostin. Luottamushenkilön tehtävä ei ole eläkevirka. Sen vuoksi on tärkeätä turvata myös luottamushenkilöiden mahdollisuudet oman ammattitaidon ylläpitämisen ja tarvittavaan koulutukseen. Neuvotteluissa sovittiinkin luottamushenkilöiden ammatillisen osaamisen ja urakehityksen turvaavista toimenpiteistä. Työsuojeluvaltuutettujen ajankäytön ajanmukaistamista ryhdytään selvittämään työryhmässä. Tasa-arvokysymykset jatkuvan neuvottelun piiriin Neuvotteluosapuolet sopivat jatkuvan neuvottelun kulttuurin vahvistamisesta edelleen työmarkkinajärjestöjen välillä. Jatkuvien neuvottelujen piiriin kuuluvat tulevaisuudessa mm. toimenpiteet työhyvinvoinnin edistämiseksi sekä Euroopan teletyötä koskevan sopimuksen täytäntöönpano Suomessa. Yksi merkittävimmistä jatkuvan neuvottelun kohteista on tasa-arvon edistäminen työelämässä, kuten esimerkiksi samapalkkaisuuden toteutuminen. Euroopan unioni on toistuvasti kiinnittänyt huomiota siihen, että naisten ja miesten palkkaerojen kaventaminen ei Suomessa edisty riittävän nopeasti. Tasa-arvolain vaatimus samasta palkasta samanarvoisesta työstä jääkin toteutumatta monella työpaikalla, koska samanarvoisuutta on vaikea määritellä. Neuvotteluissa sovittiin samapalkkaisuutta edistävien hankkeiden jatkamisesta ja tehostamisesta sopimuskauden aikana. Tämän lisäksi keskusjärjestöt suosittelevat, että työehtomääräysten sukupuolivaikutukset arvioitaisiin liittokohtaisissa neuvotteluissa. 8 SAK NEUVOTTELUTULOS

Vakautta ja ostovoimaa Kokoava tuloratkaisu rauhoittaa inflaatiota ja antaa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin vakaat tulevaisuudennäkymät. Liittämällä tupoon indeksiehto voidaan turvata palkkakehitys muuttuvissakin talousoloissa. Tupon avulla myös pienitulosten ja naisvaltaisen alojen palkkakehitys voidaan turvata parhaiten. SAK:n esittämä solidaarinen, euroromääräinen palkankorotusmalli toteutuu neuvottelutuloksessa osittain. Palkankorotuksissa solidaarisuus näkyy ns. sekalinjana, jossa korotukset maksetaan osin euromääräisinä. Euromääräiset korotukset ovat prosenttikorotuksia edullisempia pienituloisille ja valtaosalle naisista. Solidaarisuutta lisää myös matalapalkka-aloille painottuva tasa-arvoerä, joka tuo hyvitystä erityisesti matalapalkkaisilla aloilla työskenteleville naisille. Liittoerä tuo palkkaratkaisuun alakohtaista joustavuutta. 44 euroa lisää kuukaudessa Sopimusesityksen kustannusvaikutukset ovat keskimäärin 2,9 prosenttia ensimmäisenä sopimusvuonna ja 2,2 prosenttia toisena sopimusvuonna. Palkkaratkaisu yhdessä hallituksen lupaamien verokevennysten kanssa kasvattaa palkansaajien ostovoimaa ensi vuonna noin kahdella prosentilla. Palkankorotus muodostuu ensimmäisenä vuonna yleiskorotuksesta, joka on 17 senttiä tunnilta tai 28,39 euroa kuukaudessa, vähintään kuitenkin 1,8 prosenttia. Toisen vuoden yleiskorotukset ovat 16 senttiä tunnilta ja 26,72 euroa kuukaudessa, vähintään kuitenkin 1,7 prosenttia. Sopimusesitykseen sisältyy liittoerä, jonka kustannusvaikutus on ensimmäisenä sopimusvuonna 0,8 prosenttia ja toisena 0,5 prosenttia. Tasa-arvoerä maksetaan ensimmäisenä sopimusvuonna ja sen kustannusvaikutus on noin 0,3 prosenttia. Palkankorotukset tulevat molempina vuosina voimaan ensimmäinen maaliskuuta. SAK:ssa tehtyjen laskelmien mukaan keskituloisen noin 2200 euroa kuukaudessa ansaitsevan työntekijän nettopalkka nousee veronkevennykset huomioon ottaen noin 44 euroa kuukaudessa vuonna 2003. SAK:laisen perheen käteenjäävä tulo nousee vuonna 2003 keskimäärin 2,9 prosentilla eli 81 eurolla kuukaudessa. Indeksiehto turvaa ostovoiman Neuvottelutulokseen sisältyy yleinen neuvottelulauseke, ansiokehityslauseke ja indeksiehto. Ansiokehitystarkastelu tukee solidaarista palkkakehitystä, sillä se antaa mahdollisuuden tarkistaa jälkeenpäin palkkoja aloilla, joilla joudutaan tyytymään pelkkiin taulukkopalkkakorotuksiin. Ansiokehityksen tarkastelujaksoksi sovittiin IV/2002-IV/2003 tai sitä vastaava tilastojakso. Osapuolet kokoontuvat tarkastelemaan sopimuksen toteutumista ja ansioiden kehittymistä toukokuussa 2004. Indeksiehtoa käytetään tuposopimuksissa suojaamaan palkansaajien ostovoimaa ennakoimattomalta hintojen nousulta. Neuvottelutuloksessa indeksiehto on ns. yliteindeksi, jonka tarkastelujakso on marraskuu 2002-lokakuu 2003. Jos kuluttajahintaindeksi nousee tällä aikavälillä yli 2,7 prosenttia, palkkoja korotetaan. Pientä, korkeintaan 0,4 prosentin ylitettä ei kuitenkaan makseta. SAK NEUVOTTELUTULOS 9

Ohjepalkat määrittävät vähimmäispalkat Ohje- ja taulukkopalkkojen korottamisen tavasta syntyi neuvottelujen loppumetreillä kiista. Kysymys oli siitä, miten palkkaratkaisussa sovitut palkankorotukset siirretään ohjepalkkoihin, jotka määrittävät alalla maksettavat vähimmäispalkat. Osapuolet sopivat, että ohje- ja taulukkopalkkoja korotetaan yleiskorotusta vastaavalla prosentti-, sentti- tai euromäärällä. Lisäksi sovittiin, että liittoerää voidaan käyttää alakohtaisten palkkausjärjestelmien uudistamiseen ja ylläpitoon. Tästä liitot sopivat soveltamisneuvotteluissaan. 10 SAK NEUVOTTELUTULOS

Tuloratkaisuun liittyviä valtiovallan toimia Työllisyyttä edistävät toimet Hallitus on sitoutunut tukemaan tulopoliittisen sopimuksen syntymistä työllisyyttä tukevalla ja ansiotulojen verotusta keventävällä paketilla. Paketti sisältää lisämäärärahoja investointeihin ja työllisyyteen. Hallitus varautuu mm. tukemaan telakoita ja lupaa lisätä työvoimapoliittisten toimenpiteiden määrärahoja kahdella miljoonalla eurolla ensi vuonna. Asuntojen korjausrakentamista lisätään yhteensä 100 miljoonalla eurolla, mm. homekoulujen korjaamiseen on luvassa lisää rahaa viisi miljoonaa euroa ja valtion kiinteistöjen korjaustöitä aiennetaan vuodelle 2003. Asumiskustannuksia kevennetään laskemalla korkeimpia aravakorkoja. Hallituksen työllisyyspaketti sisältää lisäksi panostuksia mm. aikuisväestön osaamisen kohottamisohjelmaan ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Ulkomaalaisten työehtojen valvontaa tehostetaan Työntekijöiden perusturvana Suomessa ovat valtakunnallisten työehtosopimusten vähimmäisehdot ja niiden yleissitovuus. Vähimmäistyöehtojen ja niiden toteutumisen tehokas valvonta korostuu Euroopan unionin laajentuessa, kun EU:n yhteisille työmarkkinoille tulee miljoonia uusia työntekijöitä. SAK:n mielestä Suomessa tehtävässä työssä on ulkomaalaisillekin turvattava kotimaisen työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen. Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa joidenkin työnantajan velvoitteiden kiertämisen silloin, kun tänne tarjotaan vuokratyövoimaa tai aliurakointia toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta. SAK:n kolmen jäsenliiton (Metallityöväen Liitto, Palvelualojen ammattiliitto ja Rakennusliitto) yhteisessä tutkimuksessa vuonna 2001 kävi ilmi, että Suomi on jäänyt lähetettyjen työntekijöiden ja vuokratyövoiman työehtojen valvonnassa pahasti jälkeen muista EU-maista. Muissa EUmaissa rangaistukset ulkomaisen työvoiman väärinkäytöksistä ovat ankarat ja viranomaisilla ja liitoilla on tehokkaat valvontaoikeudet. Suomi kuuluu EU:n jäsenmaiden siihen vähemmistöön, jossa ulkomaisen työvoiman vuokraamisessa ja aliurakoinnissa ei ole käytännössä toimivia pelisääntöjä. Työvoiman vuokraamisen sekä rakennus- ja muiden urakointipalvelujen kautta voidaan käytännössä kiertää työvoiman liikkuvuudelle asetettavat siirtymäajat. Tuoreimmissa EU:n laajentumista koskevissa selvityksissä on arvioitu, että uusista jäsenmaista tulisi Suomeen enemmän työvoimaa palvelujen tarjonnan kuin työvoiman vapaan liikkuvuuden kautta. Maahamme tätä kautta tulevan halpatyövoiman määrää on mahdotonta ennakkoon edes arvioida. Varmaa on vain se, että eniten työvoimaa tullaan tarjoamaan vähän ammattitaitoa vaativiin palveluammatteihin sekä rakennus- ja metallialan aliurakointitöihin. Neuvottelutulokseen sisältyy ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen valvontaa tehostavia toimia. Sisäasiainministeriöön perustetaan erityinen valvontayksikkö, joka aloittaa toimintansa viimeistään ensi vuoden lokakuussa. Myös työsuojeluviranomaisten resursseja ja valvontavaltuuksia lisätään. SAK NEUVOTTELUTULOS 11

Maaliskuun loppuun mennessä sovittiin selvitettäväksi, voidaanko halpatyövoimankäytöstä tehdä työsyrjintärikos. Ulkomaalaisten työehtojen valvontatoimien kehittämistä pohtiva työryhmä jatkaa työtään, asialistalla on nyt mm. ammattiliittojen kanneoikeus ja pääurakoitsijan/tilaajan vastuu työehtojen noudattamisesta koko alihankintaketjussa. Lisäksi sovittiin perustettavaksi neuvottelukunta viranomaisyhteistyön ja tiedonkulun parantamiseksi. 12 SAK NEUVOTTELUTULOS

Tupot tuoneet työllisyyttä ja ostovoimaa SAK:n lähtökohtana tuloneuvotteluissa on ollut palkansaajien ostovoiman tasainen kasvu. Ratkaisevia eivät ole olleet mahdollisimman suuret nimellisen palkankorotukset, vaan se, mitä palkalla saa. Huomioon on siis myös otettava tavaroiden ja palveluiden hinnoissa, verotuksessa ja tulonsiirroissa tapahtuneet muutokset. Nämä kaikki vaikuttavat käytettävissä olevan tulon eli ostovoiman todelliseen muutokseen. Kolmen viimeisen tupokauden aikana työllisyyden paranemisen ja taloudellisen vakauden ansiosta palkansaajien yhteenlaskettu ostovoima on kasvanut jopa neljänneksellä. Palkankorotusten maltillisuutta viime vuosina kuvastaa se, että palkkojen osuus kansantulosta on supistunut. Työn tuottavuus kasvoi yksityisellä sektorilla vuosina 1990-1999 hieman yli 40 prosenttia eli noin neljä prosenttia vuodessa. Ripeän kasvun synnyttämästä palkankorotusvarasta palkansaajat saivat vain pienen osan. Nyt voimassaolevaan tuloratkaisuun liittyvät laadulliset asiat on sovellettu liittotason sopimuksiin varsin hyvin ja muutoinkin ratkaisussa sovittuja asioita on kyetty viemään eteenpäin. Työterveyshuolto- ja työturvallisuuslakien uudistamiset on saatettu loppuun, henkilöstörahastolakia on uudistettu, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen asemaa on parannettu, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamistoimissa on edetty, vuorotteluvapaajärjestelmän tulevaisuus on työn alla ja monia muita jaksamiseen ja työn hallintaan liittyviä hankkeita on pantu vireille. Vuoden 1995 jälkeen Suomessa on eletty yhtä vuotta lukuun ottamatta tupojen aikaa. 90-luvun lopun sopimusten tarkoitus oli turvata Suomen kansantalouden kehitys ulos lamasta ja parantaa ennätyksellisen vakavaa työttömyystilannetta. Näissä tavoitteissa onnistuttiinkin hyvässä yhteistyössä Lipposen 1. ja 2. hallituksen kanssa. Bruttokansantuote kasvoi tuona aikana 4 6,5 prosentin vuosivauhdilla ja palkansaajien ostovoima vuosittain 4 5 prosenttia. Työttömyys aleni tupokauden alun noin 15 prosentista vuoden -99 lopun noin 10 prosenttiin ja työllisyysaste nousi 60 prosentista 66 prosenttiin. Kaikkiaan noiden kahden tupon aikana luotiin 200 000 uutta työpaikkaa. Kolmatta perättäistä tupoa ei kuitenkaan syksyllä 1999 syntynyt. SAK:n hallitus joutui syyskuussa toteamaan, että sillä ei niissä olosuhteissa ollut edellytyksiä käynnistää tulopoliittisia neuvotteluja. Mm. Paperin ja Kemian alakohtaiset ongelmat aiheuttivat näissä liitoissa arvion, ettei niitä tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa pystyttäisi ratkomaan. Tupoa kannattaneet Metalliliitto ja Rakennusliitto loivat ns. ryväsratkaisun, jonka lähtökohtana olivat solidaarinen ja oikeudenmukainen tulokehitys sekä mahdollisimman vakaa talous- ja työllisyyskehitys. Metallin ja Rakennusliiton johdolla työmarkkinoilla syntynyt päänavaus vakiinnutti saman, 3,1 prosentin kustannusvaikutuslinjan laajalti koko sopimuskenttään. Yleisen linjan mukaisten sopimusten kattavuus olikin sopimuskierroksen päättyessä yli 90 prosenttia. Minkään liiton ei tarvinnut tyytyä yleistä linjaa pienempiin korotuksiin. Tässä suhteessa ryväsratkaisu merkitsi ay-liikkeen sisäistä solidaarisuutta. Toisaalta merkittäviä laadullisia uudistuksia ei tässä yhteydessä juurikaan saatu aikaan. Mm. Paperin, Kemian ja SAK NEUVOTTELUTULOS 13

AKT:n alakohtaisiin kysymyksiin jouduttiin ratkaisuja hakemaan työtaistelujen kautta. Kevään 2000 liittokierroksella syntyneiden sopimusratkaisujen kesto vaihteli vuodesta kolmeen vuoteen. Ryväsratkaisun mukaisten sopimusten yleisin kestoaika oli noin vuosi. Muutama sopimus oli kaksivuotinen ja kolmivuotisia sopimuksia solmivat SMU, AKT, Paperi, Ilmailuala, SEL ja Kemia. Erimittaiset sopimukset eivät kuitenkaan olleet esteenä yhtyä tulopoliittiseen sopimukseen syksyllä 2000. Tupolla kansalaisten tuki Tulopoliittisella kokonaisratkaisulla on myös kansalaisten vankka tuki. Tänä syksynä tehdyn Suomen Gallupin haastattelututkimuksen mukaan kaksi kolmesta (66 %) piti tupoa parempana ratkaisuna kuin liittokohtaista sopimuskierrosta. Liittokohtaisen palkkaratkaisun taakse asettui vain vajaa neljännes (23 %) suomalaisista. Ylivoimaisesti tärkein tavoite syksyn tuloneuvotteluille oli suomalaisten mielestä edelleen työllisyyden parantaminen. Kolme neljästä (74 %) piti sitä todella tärkeänä tavoitteena tälle tulokierrokselle. Seuraavasti tärkeimmäksi tavoitteeksi nousivat palkansaajien sosiaaliturvasta huolehtiminen (54 %), työsuhteen vähimmäisehtojen takaaminen kaikille (42 %) sekä inflaation hillintä (40 %). Palkankorotusten (32 %) ja verohelpotusten (33 %) tärkeyttä korosti joka kolmas. SAK:laiset korostavat hiukan muita enemmän mm. vähimmäistyöehtojen takaamista kaikille, työllisyyttä sekä palkankorotusten merkitystä, sen sijaan verokevennykset olivat SAK:laisille hiukan keskimääräistä vähemmän tärkeä tavoite. 14 SAK NEUVOTTELUTULOS

Viime vuosien sopimusratkaisut Syksyn 2000 tuloratkaisu 2001 1,20 mk/h tai 200 mk/kk, väh. 2,1% liittoerä 0,5% tasa-arvoerä 0,4% Kustannusvaikutus yht. 3,1% 2002 1,07mk/h tai 179 mk/kk, väh. 1,9%, liittoerä 0,3% Kustannusvaikutus yht. 2,3% Kevään 2000 liittokierros Kustannusvaikutus yht. 3,1 3,2% Syksyn 1997 tuloratkaisu 1998 85p/h tai 142 mk/kk, väh. 1,6% järjestelyvara 0,5% nais- ja matalapalkkaerä 0,4% Kustannusvaikutus yht. 2,6% 1999 85p/h tai 142 mk/kk, väh. 1,6%, Kustannusvaikutus yht. 1,7% Syksyn 1995 tuloratkaisu 1996 1,05 mk/h tai 180 mk/kk, väh. 1,8% Kustannusvaikutus yht. 2% 1997 65p/h tai 180 mk/kk, väh. 1,3%, nais- ja matalapalkkaerä 0,4% Kustannusvaikutus yht. 2% SAK NEUVOTTELUTULOS 15

Pieni tupo-sanasto Ansiokehitystakuu Palkkaratkaisun lauseke, jolla pyritään turvaamaan liukumattomilla aloilla tasasuhtainen ansiokehitys. Indeksi Suhdeluku, joka ilmaisee jonkin suureen, esimerkiksi palkkojen tai hintojen muutosta ajankohdasta toiseen. Indeksiehto Indeksiehdolla torjutaan inflaation vaikutusta. Jos kuluttajahintaindeksin nousu ylittää tiettynä ajanjaksona ennalta sovitun prosenttimäärän, voidaan palkkoja korottaa indeksiehdossa sovitun mukaisesti, esimerkiksi prosenttimäärän ylittävän osan verran. Järjestelyvara Keskitetyissä ratkaisuissa sovittu palkankorotuserä, jonka käytöstä sovitaan liittotai yrityskohtaisesti. Keskusjärjestöjen keskitetty ratkaisu Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen palkoista ja muista työehdoista tekemä sopimus, jonka pohjalta jäsenliitot neuvottelevat omat työ- ja virkaehtosopimukset. Liittoratkaisu Ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvottelema ja sopima palkkaratkaisu. Liittokierrokselle päädytään, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt päätyvät siihen, ettei keskitettyä tulosopimusta kannata tavoitella lainkaan. Euro- tai senttilinja Kaikille palkansaajille sovitut euromääräiset korotukset prosentuaalisten korotusten asemasta. Matalapalkkaerä Keskitetyssä ratkaisussa määritelty palkankorotuserä, joka määräytyy alan matalapalkkaisuuden perusteella ja jonka tarkoitus on korottaa matalapalkka-alan ansioita suhteellisesti muita aloja enemmän. Tunnetaan myös nimellä kuoppakorotus. Naispalkkaerä Keskitetyssä ratkaisussa määritelty palkankorotuserä, joka määräytyy alan naisvaltaisuuden perusteella ja jolla pyritään tasoittamaan naisten ja miesten välisiä palkkaeroja. 16 SAK NEUVOTTELUTULOS

Palkkaliukuma Sopimuskauden aikana tapahtunut ansioiden tilastollisen nousun ja sopimus-korotusten välinen erotus. Palkkaperintö Palkkaperintö kertoo, kuinka paljon vuoden lopussa vallitseva palkkataso on saman vuoden keskimääräistä palkkatasoa korkeampi. Palkkaperinnön suu-ruus riippuu vuoden aikana tapahtuneiden palkkojen nousun ajoittumisesta ja suuruudesta. Prosenttilinja Kaikille palkansaajille sovitut suhteellisesti yhtä suuret korotukset. Päänavaussopimus Neuvottelukierroksella ensimmäisenä solmittu työ- tai virkaehtosopimus. Sekalinja Palkankorotuksesta sovittu muodossa a euroa, vähintään kuitenkin b prosenttia. Solidaarinen palkkapolitiikka Pyrkimys korottaa matalimpia palkkoja muita enemmän. Sosiaalipaketti Keskitetyn ratkaisun yhteydessä sovitut sosiaali- tai työlainsäädännön uudistukset. Tarkistusneuvottelu Sopimuskaudella käytävä neuvottelu siitä, johtavatko muuttuneet olosuhteet muutoksiin sopimuksessa. Tupo eli tulopoliittinen kokonaisratkaisu Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja maan hallituksen sopimus työmarkkinoita koskevasta ratkaisusta. Tupossa on palkkaratkaisun lisäksi sovittu talous-, tulonjako- ja sosiaalipoliittisista toimista. SAK NEUVOTTELUTULOS 17

PALKANKOROTUKSET Sopimuskorotusten rakenne, kustannusvaikutus 1.3.2003 1.3.2004 Yleiskorotus - senttiä/t 17 16 - euroa/kk 28,39 26,72 - vähintään, % 1,8 1,7 Liittoerä, % 0,8 0,5 Tasa-arvoerä, % 0,3 Kustannusvaikutus yhteensä, % 2,9 2,2 Neuvottelutulos 18.11.2002 17.11.2002/SAK/TL TYÖLLISEN PALKANSAAJAN OSTOVOIMAN MUUTOS, % (vuosikeskiarvo) 2003 2004 Nimellisansiot 3 ½ 3 Nettoansiot 4 Kuluttajahinnat 2 2* Reaaliansiot 1 ½ 1 Nettoreaaliansiot 2 (=ostovoima työllistä palkansaajaa kohti) * ilman alkoholijuomien hintojen laskua Neuvottelutulos 18.11.2002 18.11.2002/SAK/ HP, IL/TL

SAK:LAISEN PERHEEN NETTOTULON MUUTOS 2003 Nettopalkan muutos 2002/2003 % euroa/kk Enemmän ansaitseva 2,8 43 Vähemmän ansaitseva 3,0 38 Perhe yhteensä 2,9 81 SAK:laisen perheen nettotulot nousevat 2,9 prosenttia (81 euroa/kk ja 1013 euroa/v) vuonna 2003. Nettopalkan muutos kuukaudessa on laskettu vuosiansioista. Siinä on otettu huomioon palkankorotusten voimaantulo 1.3.2003. Laskelmassa ei ole mukana palkkaliukumaa ym. Neuvottelutulos 18.11.2002 18.11.2002/SAK/HP/TL ARVIO SOPIMUSKOROTUSTEN KUSTANNUSVAIKUTUKSISTA 1.3.2003: Yleiskorotus 17 snt/t, 28,39 euroa/kk (väh. 1,8 %), liittoerä 0,8 %, tasa-arvoerä 0,3 % 1.3.2004: Yleiskorotus 16 snt/t, 26,72 euroa/kk (väh. 1,7 %), liittoerä 0.5 % Neuvottelutulos 18.11.2002 17.11.2002/SAK/TL

VERO- JA PALKKAMUUTOKSET 2003* * Ml. rakennemuutosten, palkkaliukuman ym. vaikutukset. ** Nettopalkan muutos kuukaudessa on laskettu vuosiansiosta. Siinä on otettu huomioon palkankorotusten voimaantulo 1.3.2003. Neuvottelutulos 18.11.2002 19.11.2002/SAK/HP/TL VERO- JA PALKKAMUUTOSTEN VAIKUTUS 2003 Brutto- Nettoansioiden muutos* palkka Verot Verot ja palkat yht. euroa/kk euroa/kk euroa/kk 1000 5 32 1500 10 34 2000 14 41 2200 15 44 2500 16 49 3000 21 55 3500 23 63 4000 25 71 4500 28 78 5000 34 82 *Nettopalkan muutos kuukaudessa on laskettu vuosiansioista. Siinä on otettu huomioon palkankorotusten voimaantulo 1.3.2003. Palkkaliukuma ym. ei mukana. Neuvottelutulos 18.11.2002 18.11.2002/SAK/HP/TL

PALKANSAAJIEN NIMELLIS- JA REAALIANSIOT 1980-2003 Neuvottelutulos 18.11.2002 Lähde: Tilastokeskus, VM 14.11.2002/SAK/TL TYÖTTÖMYYSASTE 1980-2003 Neuvottelutulos 18.11.2002 Lähde: OECD, VM 14.11.2002/SAK/TL

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1, PL 157, FIN-00531 Helsinki, puh (09) 77211, fax (09) 7721 447, www.sak.fi Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rf Hagnäskajen 1, PB 157, FIN-00531 Helsingfors, tel (09) 77211, fax (09) 7721 447, www.sak.fi The Central Organisation of Finnish Trade Unions SAK Hakaniemenranta 1, P.O. Box157, FIN-00531 Helsinki, phone +358 9 77211, fax +358 9 7721 447, www.sak.fi