Olavi Kaukonen Espoo 17.10.2014
Alkoholin kulutus (100 % alkoholilitroina) henkeä kohti (THL)
Toteutetun alkoholipolitiikan merkitys Vuoden -68 alkoholilain lähtökohta perustui virheelliseen näkemykseen haittakehityksen syistä, haitoista ja niiden jakaumasta Keskeisenä ongelmana nähtiin alkoholismi, ei kansanterveyden edistäminen lääkkeenä alkoholin käytön arkistaminen ja normaalistaminen Pekka Kuusi ja valistususko "Kun me ymmärrämme itsemme evoluutioon tuotteiksi ja evoluution kärkiolennoiksi, silloin me muutamme käyttäytymistämme" (Kuusi 1982, s. 282).
Suomen kansallinen asunnottoman alkoholistin ongelma Alkoholipolitiikka: Haitat kasvoivat nopeasti kokonaiskulutuksen kolminkertaistuessa Poikkeuksellisen suuret ikäluokat tulivat juomaikään samaan aikaan Juomatavat ja -kulttuuri eivät muuttuneet toivotusti Asuntopolitiikka: Suomen myöhäinen elinkeinorakenteen muutos ja muuttoliike Asuntotuotanto ei pystynyt vastaamaan kasvaviin tarpeisiin suurissa kaupungeissa Sosiaalinen asuntotuotanto on ollut jatkuvasti liian vähäistä Hyvinvointivaltion kehittämisprojekti uhkasi juuttua viinaan Kansanterveyslaki (1971) Psykiatristen sairaaloiden ruuhkautuminen Mittavat sosiaaliset ongelmat ja kehittymättömät palvelut Asunnottomien päihteitä käyttävien miesten kysymys jäsennettiin poikkeavuudeksi, ei rakenteelliseksi ongelmaksi Yleinen korvikekäyttö Liekkihotellit ja Lepakon miehet politiikan ulkopuoliset massaratkaisut
Päihdehuollon erityispalveluiden laajentaminen osaratkaisuna Vuoden 1974 PAV-lain uudistaminen, jossa pyrittiin vastaamaan laajasti myös sosiaalisten ongelmien kasvuun Lakiin (ja valtionosuuksiin oikeuttaviksi) erityispalveluyksiköiksi lisää Avohuoltoyksiköitä (A-klinikoita) ja nuorille huumeiden käyttäjille tarkoitettuja nuorisoasemia Katkaisuhoitoasemia Huoltoloita ja kuntoutuslaitoksia Hoitokoteja (puolimatkankoteja) työssä käyville asunnottomille Huoltokoteja eläkkeelle oleville asunnottomille päihteiden käyttäjille Ensisuojia vaativammalle asiakaskunnalle Vähensi olennaisesti terveydenhuoltojärjestelmän kuormaa ja kuluja Lievitti asunnottomuusongelmaa olennaisesti 1990-luvun alkuun saakka
Päihdehuollossa asioineet 2003, 2007 ja 2011 (Päihdetapauslaskenta, vuorokauden poikkileikkausaineisto, THL)
Päihdeasiakkaiden asunnottomuus on edelleen yleistä Virallisen määritelmän mukaan kaikista päihdeasiakkaista oli edelleen noin 40 % asunnottomia vuonna 2011 Avoimesti asunnottomia oli noin 8 % (N = 871), ja heistä: Yksin eläviä 90 % Miehiä 83 % Työelämän ulkopuolella 90 % Laitosmuotoisessa palvelussa 70 % Kärsii todetuista mielenterveysongelmista 50 %, mutta vain 17 % asioi mielenterveyspalveluissa Käyttää pelkästään alkoholia päihteenä 40 %, myös huumeita tai lääkkeitä 60 % Päihdehuollossa asioi edelleen myös asunnottomien kova ydin
Päihdehuolto ja asunnottomuus 1990-luvulta alkaen kulttuuriset muutokset ovat olleet suuria, määrällisesti asunnottomuus yhtä yleistä kuin aikaisemminkin Monipäihteisyyden lisääntyminen Uudet sukupolvet, uudet asunnottomuuden muodot Sosiaali- ja terveydenhuollon säästöt ja tehokkuusvaatimukset Päihdekuntoutukselle esitetyt vaatimukset ovat muuttuneet Kuntouttavasta hoidosta syrjäytyvät nopeimmin ne, jotka ovat eniten hoidon tarpeessa mm. asunnottomat, työttömät ja eläkeläiset On tapahtunut siirtymää laitoskuntoutuksesta asumispalveluihin, asumispalvelusta pohjimmaisille asuntomarkkinoille
Asiakkaita erityispalveluiden avohoidossa 2000, 2005 ja 2010 (THL)
Asiakkaita laitoskuntoutuksessa 2000, 2005 ja 2010 (THL)
Asiakkaita katkaisuhoidossa 2000, 2005 ja 2010 (THL)
Asiakkaita asumispalveluissa 2000, 2005 ja 2010 (THL) 4400 4300 4200 4100 4000 3900 3800 3700 3600 3500 2000 2005 2010
Asiakkaita ensisuojissa 2000, 2005 ja 2010 (THL) 2500 2000 1500 1000 500 0 2000 2005 2010
Asunnottomuus ja alkoholi Alkoholipolitiikka säätelee alkoholiongelmien yleisyyttä ja määrää väestössä Päihteet ja päihdeongelmat syrjäyttävät sitä varmemmin, mitä huono-osaisempi henkilö on Asuntopolitiikka ja varsinkin sosiaalisen asuntopolitiikan volyymi säätelevät asunnottomien määrää Eri kunnissa asuntopolitiikkaa harjoitetaan eri tavoin, kokonaisuutena liian vähän Päihdehuolto vastaa edelleen merkittävästä osasta asunnottomien kansalaisten fyysisistä ja psyykkisistä tarpeista Päihdehuollolla ei ole vastausta alkoholi- tai asuntopolitiikan keskeisiin ongelmiin, sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus liittyy hyvään asiakastyöhön ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimivaan työnjakoon
Asunnottomuus ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat prosesseja, joita kukaan ei välttämättä halua. Ne kuitenkin etenevät, jos niitä ei vastusteta