Houkutteleva asuminen 2050 Helsinki on vuonna 2050 viihtyisä, mielenkiintoinen ja turvallinen kaupunki, jossa elämänlaatu on korkea ja arki sujuvaa. Yleiskaavalla on mahdollistettu nopean väestönkasvun mukaisen ennusteen toteutuminen vuoteen 2050 (+266 000 uutta asukasta Helsingissä). Kaupunkirakenne tukee tasapuolisesti erilaisia perherakenteita ja asumisen tapoja. Se on sosiaalisesti tasapainoinen, tiivis, toiminnoiltaan sekoittunut ja monipuolinen. Helsingin erityispiirteinä on sen rikas kulttuuri ja turvallisuus. Viheralueiden laatu on noussut määrän sijaan. Kaupungissa on riittävästi monipuolista asuntotarjontaa - Helsingissä halutaan ja on varaa asua. 2050 Helsinki koostuu kymmenestä laajasta kaupunginosakokonaisuudesta, joilla on oma identiteettinsä ja positiivinen imagonsa. Jokaisella alueella on oma keskustansa, joka on urbaanin kaupunkielämän tiivistymisen ydin. Ne kehittyvät toiminnallisesti itsenäisiksi ja tätä siivittää kunkin alueen voimakas, sekoittunut ja urbaani keskusta. Keskustoista löytyvät tärkeimmät palvelut ja ne ovat hyvin saavutettavissa. Monikeskuksisen kaupungin ja omaleimaisten kaupunginosakeskustojen kehittäminen vähentää liikkumistarvetta ja lisää arjen sujuvuutta. Uusi, innovatiivinen kaupunkikerros on syntynyt. Asumiseen on saatu kaivattua joustavuutta. Asumisen kehittymisen myötä kaupungin näkyvyys, kiinnostavuus ja houkuttelevuus niin matkailun osalta kuin opiskelu-, työ- tai turvapaikkakaupunkina on kehittynyt huomattavasti. Tavat elää ovat monipuolistuneet. Helsinkiläistä asumista leimaa lähipalveluiden hyvä saavutettavuus, urbaanin ympäristön viihtyisyys ja yhteisöllisyys. Asumismahdollisuuksia on tarjolla niin kantakaupungin ja kaupunginosakeskustojen sykkeessä kuin niihin tukeutuvilla omintakeisilla asuinalueilla. Inhimillinen mittakaava ja kaupunkivehreys ovat läsnä sekä kivikaupungissa että pienemmän mittakaavan asumisessa. Ydintavoitteet 1. Asuntoja on riittävästi ja tarjonta on monipuolista ja korkeatasoista Riittävä asuntotuotanto vaatii merkittävää rakentamista ja laajoja aluevarauksia. Mikäli halutaan säilyttää Helsingin vehreys myös jälkipolville, ei voida rakentaa ainoastaan nykyisten alueiden reunoille, vaan tarvitaan uusi tapa tarkastella kaupunkia. 2. Asuminen on ekologisesti kestävällä pohjalla Asuminen sijoittuu ensisijaisesti kestävään liikkumiseen tukeutuville alueille, on tiivistä, tehokasta ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti toteutettua. 3. Asuminen, työ- ja opiskelupaikat sekä palvelut ovat lähellä toisiaan ja hyvin saavutettavia Yleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa sujuva arki ja hyvä kaupunkielämä. Nykyisen kantakaupungin laajentaminen ja sen ulkopuolella olevien keskusta-alueiden kehittäminen mahdollistavat monipuolisten toimintojen sijoittumisen hyvän saavutettavuuden keskustoihin. 4. Eri asuinalueet ovat erilaisia eivät eriarvoisia Erilaiset asuinalueet tarjoavat asumispalveluita eri elämäntilanteessa oleville ihmisille. Helsingissä on runsaasti omaleimaisia alueita, joilla on vahva alueidentiteetti. Alueiden voimakas eriarvoistuminen estetään niiden elinvoimaisuutta kehittämällä. Tehokkaan tiivistämisen ja täydennysrakentamisen edistämiseksi tehdään strategisia valintoja ja kehitetään toimivia keinoja. 1
Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi Yleiskaavassa varmistetaan riittävä kaavavaranto ja tehokkaat kaavoitusratkaisut, jotta vastataan nopean väestöennusteen mukaiseen kasvuun ja kehitetään elinvoimaista kaupunkia. Kaupungin investointien painopistettä siirretään uusista projektialueista olemassa olevien alueiden uudistamiseen ja täydentämiseen. Tiivistyvässä kaupungissa tavoitellaan sosiaalisesti ja rakenteellisesti sekoittunutta kaupunkirakennetta. Avainasemassa ovat kaupungin noodikohdat, jossa mahdollisimman moni liikkumisen muoto kohtaa. Ympäristön ja rakentamisen laatu on merkittävä tekijä houkuttelevuuden kehittämisessä. Helsingin maankäytön kehittämisen painopistealueet kattavat kaupungista suuren osan. Ne muodostuvat rakenteeltaan muuttuvista moottoritiemäisistä alueista, tiivistyvästä pikaraitioteiden varren kaupungista ja muutamista aluekokonaisuuksista. Alueet ovat luonteeltaan vyöhykemäisiä, mutta ne tukeutuvat ja kiinnittyvät paikkoihin. Tulevaisuuden Helsingissä ei asuta "Jokeri-reitin" varrella, vaan laajaan kokonaisuuteen kuuluvassa omaleimaisessa kaupunginosassa, josta on hyvät raideyhteydet muualle kaupunkiin. 1. Helsingistä asumisen verkostokaupunki Raideliikenteen verkostokaupungissa on monia keskustoja, joiden välillä liikkuminen on nopeaa ja vaivatonta. Luomalla verkostomainen kaupunkirakenne ja kehittämällä kaupunginosakokonaisuuksien tiivistymisytimiä oikeiksi keskustoiksi kasvatetaan asuntotuotantomahdollisuuksia ja mahdollistetaan monipuoliset asumisen puitteet. Parantamalla eri asuinalueiden saavutettavuutta tuetaan myös alueellisen eriarvoistumisen vastaista kehitystä. Joukkoliikenteeseen tukeutuva uusi maankäyttö on ekologista ja tehokasta. Verkostokaupungin asuinalueet tukeutuvat raideliikenneyhteyksiin ja asumisen urbaanien ydinalueiden noodeihin. Noodeissa rakenne on sekoittunutta. Palvelutarjonta kasvaa maankäytön tehostamisen seurauksena ja noodit tukevat itsenäisten kaupunginosien kehittymisen tavoitetta. Painotetaan tiivistä asuntorakentamista raideliikenteen äärelle ja erityisesti sen solmukohtiin. Rakennetaan tiivistä urbaania kaupunkia kaupunginosien ydinalueille. Rakennetaan Helsinkiin tehokas ja tiheä raideliikenneverkosto. 2. Aluekeskustat verkostokaupungin ytimiksi Asumisen visiossa on nostettu esiin kymmenen aluekokonaisuutta, joista jokaisella on oma toiminnallinen ytimensä. Ydinten täydentäminen kaupunkiympäristöiksi on asumisen kannalta keskeistä. Niissä on tuettava maankäytön selvää tehostamista ja kantakaupunkimaisia maankäyttöratkaisuja. Tiivistämisellä mahdollistetaan urbaanin vilinän syntyminen, mikä tukee sekoittuneiden keskustojen kehittymistä. Tulevaisuudessa aluekokonaisuuksien keskustat ovat joukkoliikenteen verkostokaupungin keskeisiä noodeja, joissa kohtaavat useat raideliikenteen runkolinjat. Ne ovat paitsi työpaikkojen ja palvelujen myös asumisen huippupaikkoja. Keskustoissa ei ole moottoriväyliä. Siirrytään kantakaupunki/esikaupunki -jaottelusta pois. Myös nykyisen kantakaupungin ulkopuolella on tulevaisuudessa keskustoja. Rakennetaan urbaania kaupunkia kullekin alueelle sopivassa mittakaavassa. Tuetaan rakennusoikeuden nostoilla ja liikennealueiden pienentämisen kautta voimakasta täydennysrakentamista merkittävissä kaupunginosakeskustoissa. Perustelluissa tapauksissa voidaan korvata vanhaa epätarkoituksenmukaista rakennuskantaa uudistavan täydentämisen keinoin. 2
3. Moottoritiemäiset alueet asuinkäyttöön Kehä I:n sisällä olevat moottoritiemäiset alueet ovat arpia kaupunkirakenteessa ja jäänteitä ajasta, jolloin kaupunki oli kooltaan huomattavasti nykyistä pienempi. Kaupunginosat kääntävät selkänsä väylille jotka laajoine suojaviheralueineen erottavat vierekkäiset kaupunginosat toisistaan. Siirtämällä nopean autoliikenneväylän alkua hieman kauemmas kantakaupungin keskustasta saadaan suuret maa-alueet rakentamiskäyttöön ja yhdistettyä ennen eristetyt kaupunginosat toisiinsa, eheytetään kaupunkia. Ottamalla moottoritiemäisten alueiden suoja-alueet rakentamiskäyttöön ja muuttamalla väyläympäristöjä meluaidoin ympäröidyistä kanjoneista kaduiksi avautuu kokonaan uusi tapa hahmottaa kaupunkia. Liikkumisen mahdollisuudet moninaistuvat estevaikutusten poistuessa ja paljon uutta maata saadaan rakentamiskäyttöön. Tiivis kaupunkirakenne on paitsi ekologista myös mahdollistaa erinomaisen joukkoliikenteen järjestämisen alueille. Kaupunkirakenteen sisällä olevat moottoritiemäiset väylät muutetaan kaduiksi. Katuun kiinni rakennetaan tiivistä, toiminnallisesti monipuolista kaupunkirakennetta. 4. Palveluiden turvaaminen ja asumisen monipuolistaminen täydennysrakentamisella Täydennysrakentaminen on keskeisin keino yritettäessä ylläpitää eri kaupunginosien palvelutarjontaa. Täydennysrakentamisen etuja voidaan tarkastella kolmella eri mittakaavatasolla. Kaupungin tasolla tarkasteltuna täydennysrakentamisen hyödyt ovat kiistattomat: alueilla on jo infrastruktuuri, palvelut ja yhteydet joten näiden rakentamisesta syntyy vähemmän kustannuksia toisin kuin kokonaan uusilla alueilla. Kaupunginosatasolla tarkasteltuna täydennysrakentaminen ylläpitää asukasmäärää ja palveluita. Taloyhtiötasolla tarkasteltuna lisärakentamisella voidaan rahoittaa esimerkiksi korjaamiskustannuksia. Aluekohtainen täydennysrakentaminen tai tonttikohtainen lisärakentaminen ovat ekologisia vaihtoehtoja olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle rakentamiselle. Palvelujen saavutettavuuden kannalta täydennysrakentamisen hyödyt ovat kaksitasoiset: entisten asukkaiden palvelut säilyvät uusien asukkaiden myötä ja uudet asukkaat pääsevät heti palveluiden äärelle. Keskeisin haaste tonttikohtaiselle lisärakentamiselle on pysäköinnin vaatima tila. Sen kustannus kaupungille ja asuntoyhtiöille on tästä näkökulmasta merkittävä. Täydennysrakentamista tulee tukea kaikilla mittakaavatasoilla. Joillain alueilla rakennusoikeuden nosto voisi olla merkittäväkin, mikä jo muuttaisi alueiden luonnetta selvästi. Monet alueet ovat rakennuskannaltaan varsin yksipuolisia ja rakennettu kerralla suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana ja samoista materiaaleista. Uusi rakenne mahdollistaisi erilaisten asumisratkaisujen tuomisen alueelle, mikä tukisi sekä elinkaariasumista että asuinalueiden monimuotoisuutta ja houkuttelevuutta. Tonttikohtaisen lisärakentamisen ohella erityistä huomiota tulisi kiinnittää tonttien ulkopuolisten rakentamattomien alueiden täydentämiseen. Suuri osa erityisesti esikaupunkialueiden viheralueista on epämääräistä tonttien väleihin tai teiden vierustalle jäävää välitilaa, joka olisi hyödynnettävissä rakentamiseen. Oleellinen sisältö kaikessa täydennysrakentamisessa on laatu. 3
Käynnistetään nykyisten projektialueiden kaltaisia alueellisia täydennysrakentamisprojekteja, joissa tehdään kokonaisvaltaiset kehittämissuunnitelmat täydennysrakentamisen tukemiseksi. Hyväksytään käyttötarkoituksen muutoksia alueilla, jotka eivät ole elinkeinopoliittisesti keskeisiä. Lisätään joustavuutta pysäköintipaikkavaatimuksiin. Maankäytön ulkopuolisista keinoista tulee harkita kiinteistöveron käyttämistä ohjauskeinona sekä maankäyttökorvauksista luopumista asuntorakentamisen osalta. 5. Kehitetään innovatiivisia asumismahdollisuuksia; alueita, rakennustyyppejä ja asumismuotoja Elävä kaupunki ei synny keskivertoperheen tai -asukkaan asuntoa monistamalla. Tulevaisuuden kaupunkilaisten elämäntapojen kirjo ja monimuotoisuus tulee tunnistaa ja mahdollistaa erilaisten asumismuotojen ja -tapojen lisääntyminen. Tärkeässä roolissa on edelleen hallintamuotojen tasapainoinen rakentaminen eri alueille. Joka alueella ei kuitenkaan tarvitse olla samanlaisia ja samankokoisia rakennuksia, vaan alueet saavat olla rehellisesti erilaisia. Tavoitteena on laadukas, vaihteleva ja kunkin alueen luonteenpiirteitä korostava rakentaminen. Omaleimaiset alueet ovat kaupungin vahvuus. Erilaisten alueidentiteettien syntymistä pitää tukea. Monista normeista on pystyttävä tapauskohtaisesti joustamaan, jotta omaleimaisten alueiden rakentaminen ja asukkaiden toiveisiin vastaaminen on mahdollista - yksi ratkaisu ei sovellu joka paikkaan. Vaihtoehtoisia ratkaisuja ovat esim. pysäköintipaikkanormeista, oman pihan rakentamisvaatimuksista tai esteettömyysmääräyksistä joustaminen. Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia omaan asumiseensa tulee lisätä. Keskeisessä roolissa on ryhmärakennuttamisen tukeminen. Pieniä kerrostalotontteja on oltava tarjolla pienille rakennusliikkeille ja ryhmärakennuttajille. Ryhmärakennuttaminen on saatava oikeaksi vaihtoehdoksi rakennusliikkeiden ja kaupungin omalle tuotannolle. Viihtyisät asuinympäristöt ja asukkaiden mahdollisuudet aktiiviseen kaupunkielämään lähiympäristössään tulee mahdollistaa esim. tarjoamalla tilaa kaupunkiviljelyyn, parantamalla lasten leikkipaikkoja ja nuorten toimintamahdollisuuksia sekä tukemalla ulkoilmaelämää. Esikaupunkialueet ovat täynnä viheralueita, jotka eivät ole oikein puistoa tai metsää. Nämä tulee ottaa joko rakentamiseen tai muuttaa kaupunkirakenteen sisällä ensisijaisesti rakennetuiksi puistoiksi tai toiminnallisiksi virkistysalueiksi. Puistoalueiden pienentyessä niiden kokemuksellista laatua ja palveluita sekä saavutettavuutta parannetaan. Varmistetaan tonttitarjonnan riittävyys ja monipuolisuus terveen kilpailun mahdollistamiseksi. Kaavoitetaan myös runsaasti pieniä tontteja niin ryhmä- ja omatoimirakentajille kuin pienille ja keskisuurille rakennusliikkeillekin. Luovutetaan pienempiä kokonaisuuksia kerralla yhdelle rakennuttajalle. Kehitetään uusia, joustavia toimintatapoja rakennuttamiseen ja pyritään suosimaan asukkaiden omia rakennuttamismalleja. Tiukennetaan tontinluovutusehtoja luovutettu tontti tulee rakentaa tietyssä ajassa, tai tontti luovutetaan seuraavalle. Joustetaan autopaikkavaatimuksista eri alueilla voi olla eri määrä autoja. Tuetaan koerakentamismahdollisuuksia alueellisesti tai paikallisesti pienempinä kokonaisuuksina innovatiivisten asuntorakentamisratkaisujen löytämiseksi. 4
LIITE Helsingin vaihtoehtoiset kaupunginosat? Old Town - Ydin-Helsinki Vuonna 2050 Helsingin nykyinen kantakaupunki on koko seudun taloudellinen veturi, tieteen ja taiteen kehto ja tuottavuudeltaan Suomen ykkösalue. Korkean profiilin yrityksille Helsingin keskeinen sijainti on ensiarvoisen tärkeä. Palvelut ja asuminen lomittuvat työpaikkojen kanssa saumattomasti. Urban archipelago - saaristokaupunki Laajasalo on Meri-Helsingin keskeisimpiä paikkoja, jossa merelliset asuinalueet ja mereen tukeutuvat palvelut ja toiminnot tarjoavat houkuttelevia asumisen paikkoja erilaisille asuntokunnille. Sinne tullaan virkistäytymään kauempaakin. Raideyhteys kantakaupunkiin laajentaa urbaanin kaupungin vyöhykettä Laajasalon keskukseen asti. 24h-city Itä-Helsinki on vuonna 2050 notkea mahdollisuuksien kaupunki, jonka urbaanista sykkeestä löytyvät niin ympärivuorokautiset kulttuuripalvelut kuin monenlaiset asumismahdollisuudetkin. Alueen notkeus ja rosoisuus houkuttelevat Itä-Helsinkiin yrityksiä laidasta laitaan. Opiskelijat kansoittavat alati sykkivää Itä- Helsinkiä. Port-city - satama- ja rantakaupunki Vuonna 2050 Vuosaari on Helsingin seudun merikäytävän tärkeä linkki, jossa vanhojen satamakaupunkien rosoisuus törmää vilkkaaseen rantakaupunkiin jännittävällä tavalla. Kaupunginosan keskusta ja satama muodostavat vastavuoroisesti komplementaarisen kokonaisuuden, joka hyödyttää molempia. Rahtiliikenteen lisäksi laivayhteydet Tallinnaan ja Pietariin ovat vilkkaita ja tuovat rantalomalaisia Vuosaareen myös Suomen rajojen ulkopuolelta. 5
Edge-city Östersundom on vuoteen 2050 mennessä kasvanut omaleimaiseksi reunakaupungiksi, joka on omaleimainen tiivis puutarhakaupunkimainen kokonaisuus. Tulevina vuosikymmeninä rakentuva alue on muodostunut halutuksi kaupunginosaksi, joka yhdistää kaupunki- ja esikaupunkiasumisen parhaat puolet hyvät palvelut, tiiviit yhteisöt ja pientalorakentamisen. Eco-city - tiede- ja ekokaupunki Vuonna 2050 Viikki-Roihupelto-Myllypuro -akseli on kasvanut Helsingin kantakaupungin portiksi, joka on biotieteiden saralla maailman johtava osaamiskeskittymä. Tiede- ja yrityspuiston ympärille on kasvanut tiivis ekokaupunki, jossa useat raitiovaunulinjat risteävät tarjoten loistavat yhteydet kaikkialle seudulle ja jossa innovatiiviset energiaratkaisut on esitelty ensimmäistä kertaa. Urban garden city - koillisen Helsingin urbaani puutarhakaupunki Laajentuva Malmi ja sitä ympäröivät alueet tarjoavat vuonna 2050 urbaania luonnonläheistä asumista hyvien palveluiden äärellä. Voimakkaasti tiivistynyt aluekeskusta on kehittynyt houkuttelevaksi alueeksi, jossa monipuoliset palvelut, asuminen ja työpaikat kohtaavat kaupunkiympäristössä. Tähän tukeutuvat nykyiset pientalovaltaiset alueet ja niiden lomaan rakentuvat uudet niin eurooppalaisesta kuin suomalaisestakin pienkaupunkirakentamisen perinteestä innoituksensa saaneet kaupunginosat. Malmin kauppalan ja edesmenneen lentokentän historia näkyy uuden Malmin kaupunkikuvassa ja identiteetissä. In-between-city - Luoteis-Helsingin kehittyvä ydin Kannelmäen alueen ympäristö kasvaa tulevaisuudessa omaksi omaleimaiseksi kaupunginosakokonaisuudekseen, joka muodostaa puuttuvan lenkin läntisen kantakaupungin eli Pitäjänmäen, Espoon tärkeimmän keskuksen Leppävaaran ja Vantaan toisen kaupunkiytimen Myyrmäen väliin. Alueen toiminnallisena ja kaupunkirakenteellisena huippuna on rakennettu mätäojalaakso, johon uusi rakentaminen tukeutuu korostaen sen rakennettua viherluonnetta. Creative city - luova läntinen urbaani loft-kaupunki Pitäjänmäen alue koostuu tulevaisuudessa Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga -suunnitelman mukaisesti nykyisen Haagan kiertoliittymän ympärille tiivistyvästä keskustasta ja siihen tukeutuvista uusista ja jo olemassa olevista kaupunginosista. Luovan luokan suosima urbaani kaupunginosa tarjoaa ensiluokkaisen sijoittumispaikan yrityksille, jotka palvelevat niin keskustassa kuin Espoon puolella olevalla korkean teknologian vyöhykkeellä sijaitsevia yrityksiä. Osa alueen vanhoista teollisuuskiinteistöistä muutetaan loftasumiseen. Kantakaupunkimainen rakenne jatkuu saumattomana alueen halki ja toiminnot ovat sekoittuneet kiinnostavalla tavalla. City of Villages - kylämäisten kaupunginosien kehittyvä kaupunginosa Kyläkaupunki on vuonna 2050 moni-ilmeinen kokonaisuus, joka niveltää kaupungin omaleimaiset alueet yhteen. Alueiden kylämäinen ja omaleimainen luonne on säilytetty mutta ne on rakennettu entistä tiiviimmin kiinni toisiinsa. Käpylän keskus muodostaa oman erillisen kokonaisuutensa, joka kertoo saapumisesta todelliseen tehokkaaseen kaupunkiytimeen. 6