VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Kilpailu Tavoitteena markkinoiden toiminnan parantaminen EU:n kilpailupolitiikalla varmistetaan, että yritykset kilpailevat tasavertaisesti ja reilusti Euroopan sisämarkkinoilla.
SISÄLLYS Mihin EU:n kilpailupolitiikkaa tarvitaan? 3 VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA JJulkaisu kuuluu sarjaan, jossa esitellään EU:n toimia sekä niiden taustoja ja tuloksia eri politiikan aloilla. Julkaisuja voi ladata verkosta: http://europa.eu/pol/index_fi.htm http://europa.eu/!xc36vk Mitä kilpailupolitiikka on? 4 Kilpailunrajoitusasiat 5 Valtiontuki 7 Sulautumat 8 Kilpailun vapauttaminen 9 Kantelun tekeminen 11 Tulevaisuuden näkymät 12 Lisätietoa 12 Tietoa EU:n toiminnasta 12 oppituntia Euroopasta Eurooppa 2020 -strategia: Euroopan kasvustrategia EU:n perustajat Aluepolitiikka Digitaalistrategia Elintarvikkeiden turvallisuus Energia Humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu Ilmastonmuutos Kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat Kansanterveys Kauppa Kilpailu Koulutus, nuoriso ja urheilu Kulttuuri ja audiovisuaaliala Kuluttajat Laajentuminen Liikenne Maatalous Meri- ja kalastusasiat Muuttoliike ja turvapaikka-asiat Oikeusasiat, perusoikeudet ja tasa-arvo Pankki- ja rahoitustoiminta Petostentorjunta Rajavalvonta ja turvallisuus Sisämarkkinat Talous- ja rahaliitto ja euro Talousarvio Tulli Tutkimus ja innovointi Työllisyys- ja sosiaaliasiat Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Verotus Ympäristö Yritystoiminta Valokeilassa Euroopan unionin politiikka: Kilpailu Euroopan komissio Viestinnän pääosasto Kansalaistiedotus 1049 Bryssel BELGIA Teksti on päivitetty marraskuussa 2014 Kansi ja sivun 2 kuva: istockphoto/dswebb 12 s. 21 x 29,7 cm ISBN 978-92-79-41489-3 doi:10.2775/31261 Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014 Euroopan unioni, 2014 Tekstin jäljentäminen on sallittua. Yksittäisten valokuvien käyttöön tai jäljentämiseen on haettava lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.
K I L P A I L U 3 Mihin EU:n kilpailupolitiikkaa tarvitaan? EU:n kilpailupolitiikka on ollut merkittävä osa EU:n toimintaa siitä lähtien, kun sen tavoitteet määriteltiin Rooman sopimuksessa vuonna 1957. Perustamissopimuksen mukaan oli luotava järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu yhteismarkkinoilla vääristy. Tavoitteena oli luoda pitkälle kehitetyt ja tehokkaat kilpailusäännöt, joilla voitaisiin varmistaa eurooppalaisten markkinoiden toimivuus. Samalla oli taattava, että kuluttajat hyötyisivät vapaista markkinoista. Kilpailupolitiikan tavoitteena on varmistaa, että yritykset kilpailevat tasavertaisesti ja reilusti. Kilpailupolitiikka edistää yrittäjyyttä ja tehokkuutta, ja sen ansiosta kuluttajilla on enemmän valinnanvaraa, hinnat ovat edullisempia ja laatu parempaa. Näistä syistä EU torjuu kilpailunvastaista toimintaa, valvoo sulautumia ja valtiontukia ja kannustaa kilpailun vapauttamiseen. Edullisemmat hinnat: Yksinkertaisin tapa saada suuri markkinaosuus on kilpailijoita edullisempi hinnoittelu. Kilpailulle avoimilla markkinoilla hinnat alenevat. Hintojen aleneminen hyödyttää sekä kuluttajia että liike-elämää. Kun ihmisillä on varaa ostaa tuotteita, yritykset lisäävät tuotantoaan. Tämä puolestaan piristää talouselämää. Parempi laatu: Kilpailu myös kannustaa yrityksiä parantamaan myymiensä tuotteiden ja palveluiden laatua, koska siten ne voivat houkutella lisää asiakkaita ja laajentaa markkinaosuuttaan. Laadulla voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita: tuotteita, jotka kestävät pitempään tai toimivat paremmin, parempaa myynninjälkeistä tai teknistä tukea tai ystävällisempää ja parempaa palvelua. Enemmän valinnanvaraa: Kilpailulle avoimilla markkinoilla yritykset pyrkivät tekemään tuotteistaan erilaisia kuin muilla. Tästä syystä valikoima kasvaa, ja kuluttajat voivat valita tuotteen, joka on hinnaltaan ja laadultaan sopivin. Innovointi: Yritysten on oltava innovatiivisia esimerkiksi tuoteideoissaan, suunnittelussaan, tuotantomenetelmissään ja palveluissaan, jotta ne voisivat valmistaa parempia tuotteita ja jotta kuluttajilla olisi valinnanvaraa. Parempi kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla: Kilpailu EU:n alueella tekee yrityksistä vahvempia myös EU:n ulkopuolella, minkä ansiosta ne pystyvät paremmin pitämään pintansa kansainvälisiä kilpailijoita vastaan. Kilpailu koskettaa koko Eurooppaa Joissakin tapauksissa kilpailusääntöjä rikotaan vain yhdessä maassa, ja kansalliset kilpailuviranomaiset vastaavat tällöin asian käsittelystä. Sisämarkkinoiden kasvu ja globalisaatio ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kilpailua rajoittavien laittomien toimien kuten kartellien vaikutukset ulottuvat useisiin EU-maihin ja EU:n ulkopuolelle. Euroopan komissiolla on usein parhaimmat edellytykset tutkia näitä EU-maiden välisiä tapauksia. Tutkintavaltuuksiensa lisäksi komissio voi tehdä kilpailuasioissa myös sitovia päätöksiä ja määrätä huomattavia sakkoja. Komissiolla on vuodesta 1962 lähtien ollut valtuudet tutkia mahdollisia kilpailunvastaisia toimia. Suurten sulautumien hyväksymisestä se on päättänyt vuodesta 1990. Komissio valvoo EU:n kilpailusääntöjen noudattamista yhdessä EU-maiden kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa. Kaikissa EU-maissa toimivilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla on pääpiirteissään samat valtuudet valvoa EU:n kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoa kuin komissiolla. Vuodesta 2007 lähtien kansalliset kilpailuviranomaiset ovat soveltaneet EU:n kilpailusääntöjä lähes 570 päätöksessä. Kilpailuviranomaiset ja komissio vaihtavat EU:n kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyviä tietoja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston (ECN) puitteissa. Verkoston avulla on helpompi määrittää, mikä viranomainen vastaa kunkin asian käsittelystä ja mitkä viranomaiset voivat avustaa tutkimuksissa. Verkosto auttaa varmistamaan, että EU:n kilpailusääntöjä sovelletaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Kilpailuviranomaiset voivat verkoston kautta ilmoittaa toisilleen päätösehdotuksista ja saada toisiltaan kommentteja. Näin ne voivat yhdistää kokemuksensa ja löytää parhaat toimintatavat. Euroopan kilpailuviranomaiset varmistavat, että yritykset ja viranomaiset noudattavat EU:n sääntöjä reilusta ja tasapuolisesta kilpailusta. Samalla halutaan edistää innovointia, yhtenäisten standardien soveltamista ja pienyritysten kehittämistä. Kuten kilpailuviranomaisilla, myös kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista, täyttääkö jokin sopimus EU:n kilpailulainsäädännön vaatimukset. Yritykset ja kuluttajat voivat vaatia vahingonkorvausta, jos ne katsovat joutuneensa kärsimään kilpailua rajoittavista laittomista toimista.
4 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Mitä kilpailupolitiikka on? Euroopan komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset pyrkivät yhdessä estämään ja oikaisemaan kilpailunvastaisia toimia. Komissio panee EU:n kilpailusäännöt suoraan täytäntöön. Tavoitteena on parantaa markkinoiden toimintaa EU:ssa varmistamalla, että yritykset kilpailevat tasavertaisesti ja reilusti omilla ansioillaan. Komissio valvoo erityisesti, etteivät yritykset jaa markkinoita yhteistuumin tai sulje mahdollisia kilpailijoita pois markkinoilta. Kilpailusääntöjä rikkoville se voi määrätä huomattavan sakkorangaistuksen, joka voi olla jopa 10 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Valtiontukea, kilpailunrajoituksia ja sulautumien valvontaa koskevalla toiminnalla komissio varmistaa, että kilpailu ei vääristy sisämarkkinoilla. Kilpailupolitiikalla taataan tasapuoliset toimintaedellytykset ja näin kaikille eurooppalaisille yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille varmistetaan pääsy laajoille ja kehittyneille EU:n sisämarkkinoille. EU:n kilpailupolitiikka on tärkeä osa sisämarkkinoita. Tavoitteena on tarjota kaikille eurooppalaisille laadukkaampia tuotteita ja palveluita halvempaan hintaan. Kilpailupolitiikan ensisijaisia tavoitteita ovat seuraavat: kartellien torjunta toimet, joilla estetään määräävässä asemassa olevia, millä tahansa alalla tai missä tahansa Euroopan maassa toimivia yrityksiä käyttämästä väärin markkinavoimaansa ehdotettujen/suunniteltujen sulautumien tarkka valvonta eri aloille ja yrityksille myönnetyn, kilpailua mahdollisesti vääristävän valtiontuen valvonta. Komissio on ryhtynyt toimiin kuluttajien ja yritysten vahingonkorvausoikeuksien parantamiseksi silloin, kun ne kärsivät kilpailunvastaisesta toiminnasta. Se on myös vahvistanut ja tehostanut valtiontukien tutkintamenettelyjä. Keskeiset säännöt EU-sääntöjen mukaan yritykset eivät saa sopia keskenään hinnoista tai markkinoiden jakamisesta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artikla) eivät saa käyttää määräävää markkinaasemaansa väärin pienempien kilpailijoiden karkottamiseksi markkinoilta (SEUT-sopimuksen 102 artikla) eivät saa sulautua yhteen, jos ne sulautuman ansiosta saavat hallitsevan aseman markkinoilla. Suurempien yritysten on saatava suunnittelemalleen sulautumalle Euroopan komission hyväksyntä, vaikka ne olisivat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle (ks. sulautuma-asetus). EU-sääntöjä sovelletaan myös yrityksille annettavaan julkiseen tukeen (valtiontuki), jonka valvonnasta komissio vastaa (SEUT-sopimuksen 107 artikla). Esimerkiksi seuraavat tukitoimet on kielletty, paitsi jos ne täyttävät tietyt edellytykset: lainat ja avustukset verohelpotukset edullisesti tarjotut tavarat ja palvelut julkiset lainatakaukset, joiden ansiosta lainansaajayrityksen luottokelpoisuusluokitus paranee kilpailijoihin verrattuna. Valtiontukea ei myöskään saa myöntää taloudellisesti heikossa asemassa olevalle yritykselle, joka ei ole enää elinkelpoinen.
K I L P A I L U 5 Kilpailunrajoitusasiat Kilpailunrajoitusasioista puhuttaessa viitataan toimenpiteisiin ja säännöksiin, joilla kielletään kartellit ja muu määräävän aseman väärinkäyttö ja valvotaan tällaista kilpailua rajoittavaa toimintaa. Näiden toimenpiteiden ja säännösten tarkoituksena on edistää kilpailua. Kilpailua rajoittavat sopimukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklassa kielletään kilpailua rajoittavat sopimukset. Kielto koskee kaikkia kilpailua vähentäviä sopimuksia riippumatta siitä, onko sopimuspuolten tarkoituksena todella ollut kilpailun rajoittaminen. Kilpailua rajoittavia sopimuksia koskevat säännöt sisältyvät useisiin eri asetuksiin, joista osa koskee tietyntyyppistä toimintaa ja osa tiettyjä aloja. Niissä kuvataan myös komission tutkintavaltuuksia, joihin kuuluu myös oikeus suorittaa etsintöjä yritysten tiloissa todistusaineiston takavarikoimiseksi. Komissio on myös antanut erilaisia kilpailunrajoitusasioihin liittyviä ilmoituksia ja suuntaviivoja, joissa komission toimintapolitiikkaa selitetään tarkemmin. Nämä ohjeet koskevat joko kilpailunrajoituksiin sovellettavien sääntöjen tulkintaa tai menettelykysymyksiä, kuten oikeutta tutustua asiakirjoihin. Mitä kilpailua rajoittavilla sopimuksilla tarkoitetaan? Kilpailunrajoitusasiat koskevat yritystenvälisiä kilpailua rajoittavia sopimuksia kuten kartelleja, joissa yritykset sopivat välttävänsä kilpailua toistensa kanssa tai sopivat keskenään hinnoista, joilla tuotteita myydään. Kartellit: miksi kartellit on kielletty, ja miten komissio voi paljastaa kartellin? Jotta kartellien havaitseminen ja purkaminen olisi helpompaa, komissio kannustaa yrityksiä paljastamaan tietoja lieventämällä niille määrättäviä sakkoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että komissio tarjoaa kartelliin osallistuville yrityksille, jotka tunnustavat syyllisyytensä ja toimittavat komissiolle todisteita kartellista, joko täydellistä vapautusta niille muuten määrättävistä sakoista tai sakkojen lieventämistä. Kartellin osapuolet voivat myös myöntää osallistumisensa kartelliin ja vastuunsa siitä käyttämällä kartelliasioiden sovintomenettelyä. Tämä lyhentää asian käsittelyaikaa ja säästää komission resursseja. Komissio myös alentaa sovintomenettelyyn osallistuvien yritysten sakkoja. Kartelliasioiden sovintomenettelyssä ei ole kuitenkaan kysymys pelkästä komission ja kartellin osapuolten välisestä neuvotteluasiasta.komissio kerää kartellia koskevia todisteita jo asian tutkinnan aikana ja varmistautuu siitä, että sillä on vahvat perusteet aloittaa osapuolia vastaan kilpailusääntöjen rikkomista koskeva menettely ennen kuin sovintoneuvottelut aloitetaan. Sopimuksia pidetään kilpailunvastaisina, jos osapuolet sopivat hintojen vahvistamisesta tuotannon rajoittamisesta markkinoiden tai asiakkaiden jakamisesta jälleenmyyntihinnoista (osapuolina valmistaja ja jakelijat). Sopimus voi kuitenkin olla laillinen, jos sillä on enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia sitä ei tehdä kilpailijoiden kesken siinä mukana olevien yritysten yhteinen markkinaosuus on vähäinen se on tarpeen, jotta pystytään parantamaan tuotteita tai palveluita, kehittämään uusia tuotteita tai löytämään Yritykset, jotka ovat mukana hintoja säätelevissä tai markkinoita jakavissa kartelleissa, suojautuvat kilpailupaineilta. Niillä ei ole kannustimia kehittää uusia tuotteita, parantaa laatua tai pitää hintoja alhaisina. Siksi kuluttajat joutuvat maksamaan kalliimman hinnan huonommasta laadusta. Kartellit on kielletty EU:n kilpailulainsäädännössä, ja komissio määrää ankaria sakkoja niihin kuuluville yrityksille. Koska kartellit ovat laittomia, ne ovat yleensä hyvin salaisia, ja niiden olemassaolosta on vaikea löytää todisteita. Kilpailupolitiikan tavoitteena on tarjota laadukkaampia tuotteita halvempaan hintaan. istockphoto/anna Bryukhanova
6 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A entistä parempia keinoja saattaa tuotteet kuluttajien ulottuville. Komissio voi sallia esimerkiksi yritysten yhteistyön yksittäisen teknisen standardin kehittämiseksi tietyille markkinoille. Tutkimus- ja kehityssopimukset ja teknologiansiirtosopimukset ovat usein kilpailuoikeuden mukaisia, sillä uusien tuotteiden kehittäminen saattaa vaatia kallista tutkimusta, mikä olisi liikaa yksittäiselle yritykselle. Yhteistä tuotantoa, hankintoja, markkinointia tai standardointia koskevat sopimukset voivat myös olla laillisia. istockphoto/srabin Yhteistyö pienten yritysten välillä voidaan sallia, jos se lisää niiden kykyä kilpailla suurempien yritysten kanssa. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö Yritys pystyy rajoittamaan kilpailua, jos se on vahvassa asemassa omalla markkina-alueellaan. Määräävä asema ei itsessään ole kilpailun vastaista, mutta jos yritys käyttää vahvaa asemaansa poistaakseen kilpailijoita markkinoilta, sen katsotaan silloin käyttäneen asemaansa väärin. Tämä on kielletty SEUT-sopimuksen 102 artiklassa. Mitä on määräävän aseman väärinkäyttö? Yritysten väliset sopimukset voivat joissain tapauksissa rajoittaa kilpailua. kaiken tai melkein kaiken tarvitsemansa määräävässä asemassa olevalta yritykseltä sen edellyttäminen, että asiakas ostaa jonkin toisen tuotteen voidakseen ostaa tietyn haluamansa tuotteen. Määräävän aseman väärinkäytöstä voi esimerkiksi olla kysymys, jos jokin merkittävä toimija yrittää työntää kilpailevia yrityksiä pois markkinoilta, ja tämä toiminta johtaa kilpailun poistumiseen. Tämä johtaa yleensä korkeampiin hintoihin ja vähentää kuluttajien valinnanvaraa. Kun suuryritys on liikesuhteessa pienempään yritykseen, se ei saa käyttää neuvotteluvoimaansa sellaisten ehtojen asettamiseen, jotka vaikeuttaisivat toimittaja- tai asiakasyritysten liikesuhteita suuryrityksen kilpailijoiden kanssa. Muita esimerkkejä yrityksen määräävän aseman väärinkäytöstä ovat kohtuuttoman korkeiden hintojen periminen myynti keinotekoisen alhaiseen hintaan tarkoituksena vahingoittaa kilpailijoita tai syrjäyttää ne markkinoilta kilpailun vääristäminen pakottamalla kuluttajat ostamaan tuotetta, joka on keinotekoisesti sidottu suositumpaan, kysyttyyn tuotteeseen, ja sulkemalla näin markkinoilta pois näiden tuotteiden vaihtoehtoja Mitkä ovat komission tutkintavaltuudet? Komissio voi tutkia mahdollisia kilpailunvastaisia toimia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jos komissio päättää suorittaa tarkastuksen, sen virkamiehillä on valtuudet päästä yrityksen kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita liikeasiakirjoja ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä ja otteita kirjanpidosta ja muista asiakirjoista sinetöidä kaikki yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat siksi ajaksi ja siltä osin kuin on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi pyytää kaikilta yrityksen edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa saamansa vastaukset. joidenkin asiakkaiden palvelematta jättäminen tai alennusten tarjoaminen asiakkaille, jotka ostavat joko
K I L P A I L U 7 Valtiontuki Kansalliset viranomaiset tukevat toisinaan paikallista teollisuutta ja yrityksiä julkisin varoin. Tämä antaa yrityksille kohtuutonta etua, joka haittaa kilpailua ja vääristää kauppaa. Tämä on kielletty SEUT-sopimuksen 107 artiklassa. SEUT-sopimuksen 108 artiklan mukaan komission tehtävänä on estää tämä. Komissio sallii valtiontuen vain, jos se on aidosti yleisen edun mukaista eli jos siitä on hyötyä koko yhteiskunnalle ja taloudelle. Viime vuosina komissio on helpottanut sellaisen EU-maiden tuen myöntämistä, joka on kohdennettu markkinoiden toiminnan riittämättömyyden korjaamiseen ja Euroopan yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin. Komissio keskittyy täytäntöönpanon valvonnassa tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoihin. Sen tavoitteena on myös yksinkertaistaa sääntöjä ja nopeuttaa päätöksentekoaa. Miten Euroopan komissio päättää, mikä tuki on sallittua? Komission täytyy ensin tarkastella seuraavia kysymyksiä: Ovatko kansalliset viranomaiset myöntäneet yritykselle tukia kuten rahallisia avustuksia, korkotukia, verohelpotuksia, lainatakauksia, osakkuuksia yrityksissä tai edullisin ehdoin annettuja hyödykkeitä ja palveluita? Vaikuttaako tuki EU-maiden väliseen kauppaan? Onko tuki valikoivaa eli antaako se etua tietyille yrityksille, tietyille tuotannonaloille tai tietyn alueen yrityksille? Esimerkiksi yleiset verotoimenpiteet ja työlainsäädäntö eivät ole valikoivia, koska ne koskevat kaikkia yrityksiä. Onko kilpailu vääristynyt tai tuleeko se todennäköisesti vääristymään tulevaisuudessa? istockphoto/leontura Jos vastaukset ovat myönteisiä, komissio ei voi sallia tukea, ellei sen osoiteta olevan sisämarkkinoille soveltuvaa. Poikkeukset Joitakin poikkeuksia sallitaan. Valtiontuki voidaan sallia, jos on selviä merkkejä siitä, että vaikeuksissa olevasta yrityksestä tai sitä seuraavasta uudesta yrityksestä tulee tuen ansiosta kannattava, ja jos tuki on EU:n yhteisen edun mukaista (sillä esim. säilytetään tai luodaan työpaikkoja). Ensisijaisesti tarkastellaan sitä, hyötyykö kuluttaja tai aiheutuuko muille yrityksille vahinkoa. Komissio sallii usein tutkimukseen ja innovointiin, alueelliseen kehitykseen sekä pienyrityksille tarkoitetun tuen, sillä se on EU:n yleisten tavoitteiden mukaista. Miten valtiontukea valvotaan? EU-maiden viranomaisten on ilmoitettava suunnitelluista avustuksista ja muista tuista Euroopan komissiolle ennen niiden myöntämistä. Komissio hyväksyy alustavan arvioinnin perusteella noin 85 prosenttia sille ilmoitetuista valtiontukitoimenpiteistä. Riitatapauksissa komissio suorittaa muodollisen tutkinnan ja julkaisee tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksensä Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja komission verkkosivustolla olevassa valtiontukirekisterissä. Menettelyssä asianomaisilla on tilaisuus esittää näkemyksensä tuesta, ja komissio ottaa tapauksen eri näkökohdat huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Komissio tutkii myös tukia, joista sille ei ole virallisesti ilmoitettu, mutta joista se on saanut tiedon omien tutkimustensa, yritysten tai yksityishenkilöiden kanteluiden tai median kautta. Jos komissio katsoo, että tuki on EU:n lainsäädännön ja reilun kilpailun periaatteen vastaista, se määrää kansalliset viranomaiset lopettamaan tuen maksamisen ja perimään jo myönnetyn tuen takaisin. Komission valtiontukien tulostaulussa ilmoitetaan EU-maiden myöntämien valtiontukien määrä ja laji. Lisäksi vuoden 2016 tammikuusta alkaen kaikissa EU-maissa julkaistaan verkossa tiedot yli 500 000 euron suuruisista tuista. Valtiontukien valvonnalla varmistetaan, että valtioiden toimet eivät vääristä kilpailua ja kauppaa. Tulostaulu osoittaa, että suurin osa aiemmin yksittäisille yrityksille tai tuotannonaloille myönnetyistä tuista on nyt kohdennettu uudelleen EU:n yhteisen edun mukaiseen toimintaan. Tämän pitäisi tehdä Euroopan taloudesta kilpailukykyisempi maailmanlaajuisilla markkinoilla..
8 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Sulautumat Sulautuma-asetus antaa Euroopan komissiolle valtuudet kieltää sellaiset sulautumat tai yrityskaupat, jotka vähentäisivät merkittävästi kilpailua. Sulautumapäätöksissä sovelletaan pääasiassa EU:n sulautuma-asetusta ja sen täytäntöönpanoasetusta. Itse sulautuma-asetus sisältää keskeisimmät keskittymien arviointiin sovellettavat säännöt. Täytäntöönpanoasetuksella säännellään erilaisia menettelyyn liittyviä seikkoja (ilmoitukset, määräajat, oikeus tulla kuulluksi). Yhdistämällä toimintonsa yritykset voivat esimerkiksi kehittää uusia tuotteita tehokkaammin tai supistaa tuotanto- tai jakelukustannuksia. Tämän ansiosta kilpailu markkinoilla lisääntyy ja kuluttajat hyötyvät voidessaan hankkia laadukkaampia tavaroita edullisemmin. Jotkin sulautumat voivat kuitenkin vähentää kilpailua, koska niiden myötä muodostuu määräävän markkina-aseman omaava yritys tai koska ne vahvistavat tällaisen yrityksen asemaa entisestään. Tästä aiheutuu todennäköisesti haittaa kuluttajille siten, että hinnat nousevat, valikoima pienenee tai innovatiivisuus vähenee. Yli rajojen toimivien suurten yritysten on pyydettävä komissiolta lupa ennen sulautumien tai yritysten yhteenliittymien muodostamista ja toimitettava komissiolle kaikki toimenpiteeseen liittyvät tiedot. Kilpailuviranomaisten tehtävänä on varmistaa, ettei kahden tai useamman yrityksen pitkä- tai lyhytaikainen yhteistyö (esimerkiksi yritysten sulautuminen/yhteenliittyminen) järkytä markkinoiden tasapainoa siten, että se vääristäisi kilpailua tai antaisi jollekin yritykselle määräävän markkina-aseman. Shutterstock/Sommthink Miksi sulautumille täytyy hankkia lupa EU:n tasolla? EU:n tasolla annettava lupa mahdollistaa sen, että useammassa kuin yhdessä EU-maassa toimivat yritykset voivat saada suunnittelemalleen sulautumalle yhdellä kertaa Euroopan laajuisen luvan. Millaisia sulautumia Euroopan komissio tutkii? Komissio tutkii kaikki sulautumat, joihin osallistuu sellaisia yrityksiä, joiden liikevaihto ylittää tietyt raja-arvot. Jos liikevaihto on näitä raja-arvoja pienempi, sulautuma kuuluu kansallisten kilpailuviranomaisten toimivaltaan. Näitä sääntöjä sovelletaan kaikkiin sulautumiin riippumatta siitä, missä päin maailmaa yritysten kotipaikka, pääkonttori, toiminta tai tuotantolaitokset sijaitsevat. Tämä johtuu siitä, että myös Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden yritysten muodostamat sulautumat voivat vaikuttaa EU:n markkinoihin, jos niillä on liiketoimintaa EU:n alueella. Komissio voi tutkia myös sulautumia, joita sulautumiseen osallistuvat yritykset tai kansalliset kilpailuviranomaiset ovat saattaneet sen käsiteltäviksi. Joissain tapauksissa komissio voi myös saattaa asian kansallisen kilpailuviranomaisen käsiteltäväksi. Millä perusteella sulautumat kielletään tai hyväksytään? Suunnitteilla oleva sulautuma voidaan kieltää, jos siihen osallistuvat yritykset ovat merkittäviä kilpailijoita tai jos sulautuma muutoin merkittävästi heikentäisi tehokasta kilpailua markkinoilla esimerkiksi luomalla määräävän markkina-aseman tai vahvistamalla sitä. On kuitenkin harvinaista, että Euroopan komissio estää sulautuman, sillä se voi yleensä hyväksyä ongelmallisempia sulautumia asettamalla sulautuville yrityksille sitovia ehtoja tai määräämällä korjaustoimenpiteitä. Näillä ehdoilla ja korjaustoimenpiteillä varmistetaan, että markkinat eivät vääristy, kun sulautuma toteutuu. Yritykset voivat esimerkiksi sitoutua myymään osan liiketoiminnastaan tai myöntää teknologialisenssin toiselle markkinatoimijalle. Jos komissio katsoo, että sitoumukset säilyttävät tai palauttavat kilpailun kyseisillä markkinoilla, se hyväksyy sulautuman ehdollisesti ja valvoo, että yritykset täyttävät lupauksensa. Komissio voi puuttua asiaan, jos näin ei tapahdu. EU tutkii ehdotettuja sulautumia, jotta voitaisiin estää haitalliset vaikutukset kilpailuun. Sulautuma hyväksytään ehdoitta, jos komissio toteaa, että se ei rajoita kilpailua.
K I L P A I L U 9 Kilpailun vapauttaminen Jotkin keskeiset palvelut, kuten energia-, televiestintä-, liikenne-, vesihuolto- ja postipalvelut, ovat joissakin maissa edelleen julkisten viranomaisten eivätkä yksityisten yritysten hallinnassa. EU-maat voivat antaa tiettyjä julkisia palveluja yritysten hoidettaviksi. Yrityksillä on tällöin erityisvelvoitteita ja -oikeuksia, ja ne saavat valtiolta rahallista korvausta, jonka maksamisessa on noudatettava EU:n valtiontukisääntöjä. istockphoto/chinaface Tällaisia palveluja voidaan myös avata kilpailulle yritysten välillä. Tällöin komissio varmistaa, että palvelut säilyvät kaikkien kuluttajien saatavilla myös alueilla, joilla niiden tarjoaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Koska monilla näillä aloilla oli ennen valtion monopoleja, on myös tärkeää varmistaa, että kaupan vapauttaminen toteutetaan antamatta vanhoille monopoleille kohtuutonta etua. Mitä hyötyä kilpailun vapauttamisesta on? Kilpailun vapauttaminen tarjoaa useita etuja. Kuluttajat voivat valita haluamansa palveluntarjoajat ja tuotteet useiden joukosta. Rautatie-, sähkö- ja kaasuverkkojen toiminnasta vastaavien verkonhaltijoiden on annettava kilpailijoille yhtäläiset mahdollisuudet käyttää verkkoja. Näillä aloilla on olennaisen tärkeää valvoa, että kaikki palveluntarjoajat voivat käyttää verkkoa yhtäläisin oikeuksin, jotta kuluttajat voivat valita edullisimman palveluntarjoajan kuluttajat hyötyvät, kun hinnat alenevat ja saataville tulee uusia palveluja, jotka ovat usein entistä tehokkaampia ja kuluttajaystävällisempiä kansantalouksien kilpailukyky paranee. Voidaanko julkisia palveluja tarjota tyydyttävästi markkinoilla, jotka ovat avoimet kilpailulle? Kyllä, jos sääntelyn avulla varmistetaan, että julkisten palvelujen tarjonta jatkuu ja ettei toimita kuluttajien edun vastaisesti. EU-kuluttajat voivat valita haluamansa energiantoimittajan useiden joukosta. monopoliyhtiön on osoitettava, että se kohtelee muita yrityksiä oikeudenmukaisesti luonnollisten monopolien on asetettava infrastruktuurinsa kaikkien toimijoiden käyttöön julkisen palvelun tarjoamisesta saatuja tuloja ei saa käyttää kaupallisten toimien rahoittamiseen, koska se voi heikentää kilpailijoiden hintakilpailuasemaa. Hyötyvätkö kuluttajat kilpailusta? Kyllä, mutta se vie aikaa. Kilpailulle ensimmäisinä avatuilla markkinoilla (lentoliikenne ja televiestintä) keskihinnat ovat alentuneet huomattavasti. Näin ei kuitenkaan ole vielä käynyt markkinoilla, jotka on avattu myöhemmin tai joita ei ole avattu lainkaan (sähkönja kaasunjakelu, rautatieliikenne ja postipalvelut). Näillä markkinoilla hinnat ovat säilyneet ennallaan tai jopa nousseet. Tämä voi johtua myös alakohtaisista tekijöistä onhan esimerkiksi kaasun hinta kiinteästi sidoksissa öljyn hintaan. Näyttää kuitenkin siltä, että kuluttajahinnat ovat todennäköisemmin alhaisemmat aloilla, joilla on enemmän kilpailua. Komissio ottaa aina huomioon sen, että yksinoikeudella toimivilla organisaatioilla on erityisvelvoitteita. Näin varmistetaan, että kilpailu on tasapuolista eikä valtion rahoitusta saavalle palveluntarjoajalle aiheudu kohtuutonta haittaa, kun se on velvollinen tarjoamaan yleishyödyllisiä palveluja, vaikka ne eivät olisi kannattavia. Komissio voi tietyissä erityistilanteissa hyväksyä sen, että yrityksellä on monopoliasema. Näin on esimerkiksi silloin, kun on kysymys kalliista infrastruktuurista (nk. luonnolliset monopolit) tai kun on tärkeää taata julkisen palvelun saatavuus. Kuitenkin Kilpailusääntöjen rikkomisen seuraamukset Komissio tutkii, rikkovatko yritykset kilpailusääntöjä tai onko niiden toiminta mahdollisesti kilpailusääntöjen vastaista. Näin se voi toimia joko ennen kilpailusääntöjen rikkomista tai sen jälkeen. Tutkinnan ja mahdollisten toimenpiteiden tavoitteena on turvata kilpailulle avoimet markkinat. Tutkinnan tulosten perusteella komissio voi tilanteen mukaan joko kieltää tietyn toiminnan, vaatia korjaavia toimia tai määrätä sakon. Komissio
10 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A toimiikin sekä EU:n kilpailusääntöjen rikkomisen ehkäisemiseksi että siitä rankaisemiseksi. EU:n kilpailulainsäädäntöä sovelletaan sellaisenaan kaikissa EU-maissa. Kansalliset kilpailuviranomaiset voivat soveltaa EU:n kilpailusääntöjä ja kansallista kilpailulainsäädäntöä. Jotta komissio voisi ryhtyä toimenpiteisiin, kilpailunvastaisen toiminnan on vaikutettava EU-maiden väliseen kauppaan. Komissiolla on vahvat kilpailulainsäädännön soveltamisen valvontaa koskevat toimivaltuudet, jotka EU:n jäsenvaltiot ovat antaneet sille EU:n perussopimuksissa. Komission päätökset sitovat sekä sääntöjä rikkovia yrityksiä että kansallisia viranomaisia, mutta niihin voidaan hakea muutosta valittamalla EU:n yleiseen tuomioistuimeen jonka tuomioista oikeuskysymysten osalta tehdyt valitukset käsitellään puolestaan unionin tuomioistuimessa. Yritykset ja jäsenmaat hakevat tuomioistuimelta säännöllisesti muutoksia komission päätöksiin, ja joskus ne myös onnistuvat saamaan muutoksen läpi. Kilpailusääntöjen valvonnan tulokset Kuluttajat hyötyivät pelkästään kartellien kieltämistä koskevista komission päätöksistä arviolta 4,89 5,66 miljardia euroa vuonna 2013. Sakkoina saatavat varat eivät kasvata EU:n kokonaistalousarviota, vaan pienentävät osuutta, joka jäsenmaiden on maksettava EU:n talousarvioon. Komission päätökset ovat hyödyttäneet eurooppalaisia kuluttajia vuosien mittaan monin tavoin. Yksi määräävän aseman väärinkäyttöön liittyvistä Euroopan komission kilpailuasioista koski amerikkalaista tietokonealan jättiyritystä Microsoftia. Komissio määräsi Microsoftille sakkoja kilpailunvastaisesta toiminnasta: yritys niputti erityyppiset tietokoneohjelmat yhteen eikä niitä myyty erikseen. Komission mukaan Microsoft kohteli kuluttajia epäreilusti. Yrityksen toiminta oli johtanut siihen, että kuluttajat eivät voineet valita haluamiaan tuotteita, hinnat pysyivät keinotekoisen korkeina ja ohjelmistoalan tuoteinnovointi hidastui. Vuonna 2012 komissio määräsi televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävien kuvaputkien valmistajille 1,47 miljardia euroa sakkoja kaksi vuosikymmentä kestäneestä kartellista. Aasialaiset LCD-näyttöjen valmistajat muodostivat vuosina 2001 2006 kartellin, joka sopi hinnoista ja jakoi keskuudessaan arkaluonteisia tietoja televisioiden ja tietokoneiden suurkuvanäytöistä. Kartellilla oli suora vaikutus eurooppalaisiin kuluttajiin, sillä useimmat televisioissa ja tietokoneissa käytettävät LCD-näytöt on valmistettu Aasiassa. Komissio määräsi myös televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävien kuvaputkien valmistajille 1,47 miljardia euroa sakkoja kaksi vuosikymmentä kestäneestä kartellista Halpalentoyhtiö Ryanair ilmoitti ensin vuonna 2006 ja uudestaan vuonna 2012 komissiolle aikomuksestaan ostaa irlantilaisen kansallisen Aer Lingus -lentoyhtiön. Komissio selvitti, miten kauppa vaikuttaisi kilpailuun ja kuluttajiin. Yli 14 miljoonaa matkustajaa lentää Irlantiin tai Irlannista vuosittain. Lentoyhtiöiden yhdistymisen seurauksena olisi muodostunut yhtiö, jolla olisi ollut monopoli tai määräävä markkina-asema useilla Irlantiin suuntautuvilla tai Irlannista lähtevillä lentoreiteillä. Näin kuluttajien valinnanvara olisi vähentynyt ja hinnat olisivat hyvin todennäköisesti nousseet. Komissio esti hankkeen EU:n sulautuma-asetuksen perusteella. EU:n vastaus finanssikriisiin Komissio haluaa taata, että kansalliset pyrkimykset ratkaista finanssikriisi eivät estä tervettä kilpailua, vaan ottavat huomioon myös koko Euroopan edun. Valtiontuen sääntelyllä yritetään estää valtioiden kallis keskinäinen kilpailu, jossa tuetaan oman maan yrityksiä ja saatetaan terveet yritykset huonoon asemaan. Komissio ottaa kuitenkin huomioon, että EU-maiden pitää ryhtyä toimenpiteisiin ratkaistakseen rahoitusalan ongelmat. Sen takia komissio on laatinut väliaikaiset säännöt pankeille annettavasta tuesta. Sääntöjen mukaan pankit eivät saa vastaanottaa julkista tukea, elleivät ne itse yritä parantaa tilannettaan. Jotta EU-maat pystyisivät paremmin selviytymään finanssikriisin tuomista vaikeuksista, komissio on ottanut käyttöön myös väliaikaiset säännöt, jotka koskevat muita yrityksiä kuin pankkeja. Niissä sallitaan muun muassa seuraavat toimenpiteet: yritysten rahoituksen saannin helpottaminen valtiontakauksien myöntäminen lainoille alennettuun hintaan vientiluottovakuutukset korkotukilainojen myöntäminen (etenkin ympäristöystävällisille tuotteille).
K I L P A I L U 11 Kantelun tekeminen Mitä voin tehdä, jos epäilen jonkin liiketavan rajoittavan kilpailua? Jokapäiväisessä elämässä saattaa tulla eteen tilanteita, joissa herää epäilys, että jotkin liiketoimintakäytännöt rajoittavat kilpailua. Yritykset saattavat esimerkiksi kieltäytyä ottamasta vastaan tilauksia muissa jäsenmaissa asuvilta asiakkailta. Kieltäytyminen voi olla merkki sääntöjenvastaisista, kilpailua rajoittavista liiketavoista, joista saattaa olla aiheellista ilmoittaa kilpailuviranomaiselle. Vaihe 1: Mille kilpailuviranomaiselle asia kuuluu? Ota yhteyttä kansalliseen kilpailuviranomaiseen, jos kyseessä on yksittäinen tapaus, joka koskee vain tiettyä maata tai aluetta tai jossa on osallisena enintään kolme jäsenvaltiota. Kaikki kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat samoja kilpailusääntöjä kuin Euroopan komissio, ja usein kansalliset kilpailuviranomaiset soveltuvat parhaiten käsittelemään ongelmaa. Ota yhteyttä komissioon, jos tapauksessa on osallisena kolme tai useampia jäsenvaltioita. Vaikka ongelman laajuus ei olisi täysin selvillä, on silti hyvä ottaa yhteyttä joko Euroopan komissioon tai kansalliseen kilpailuviranomaiseen. Viranomaiset tekevät keskenään yhteistyötä ja voivat yhdessä päättää, kenelle ilmoitetun tapauksen käsittely kuuluu. Vaihe 2B: Asian ilmoittaminen komissiolle Epäillyistä kilpailunrajoitustapauksista voi ilmoittaa Euroopan komission kilpailun pääosastolle sähköpostitse osoitteeseen comp-market-information@ec.europa.eu tai kirjeitse osoitteeseen Euroopan komissio Kilpailun pääosasto (DG COMP) Antitrust Registry B-1049 Bryssel Belgia Ilmoituksessa on mainittava ilmoittajan nimi ja osoite ja annettava selvitys niistä yrityksistä ja tuotteista sekä kuvaus niistä toimista, joihin epäilykset kohdistuvat. Näin Euroopan komissio saa tiedon markkinoihin liittyvistä ongelmista ja voi tarvittaessa aloittaa asian tutkimisen. Virallinen kantelu Euroopan komissiolle Kansalaiset ja yritykset voivat myös tehdä virallisen kantelun, jos käytäntö, jonka ne epäilevät rajoittavan kilpailua, vaikuttaa niihin suoraan ja ne pystyvät toimittamaan tarkempia tietoja. Tässä tapauksessa kantelun tekijöiden on täytettävä eräitä oikeudellisia edellytyksiä, jotka selvitetään yksityiskohtaisesti kantelujen käsittelyä koskevassa komission tiedonannossa. Vaihe 2A: Asian ilmoittaminen kansalliselle kilpailuviranomaiselle EU-maiden kansalliset kilpailuviranomaiset voivat kerätä tietoja asianomaisilta yrityksiltä. Jos ne toteavat, että EU:n kilpailulainsäädäntöä on rikottu, ne voivat toteuttaa toimenpiteitä ongelman korjaamiseksi. On hyvä muistaa, että kansallisten viranomaisten on toimittava kansallisen lainsäädännön mukaan, ja menettelyt voivat vaihdella jäsenmaasta toiseen. Ennen yhteydenottoa kansalliseen kilpailuviranomaiseen kannattaa siis tarkistaa sen verkkosivustolta tai pyytää ohjeita siitä, miten asiasta on parasta ilmoittaa. istockphoto/mbbirdy Kansalliset kilpailuviranomaiset: http://ec.europa.eu/competition/nca/index_en.html Televisioiden hinnat laskivat, kun EU onnistui purkamaan kartellin, joka sopi salaa korkeammista hinnoista.
12 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Ilmoitus kuluttajajärjestölle Kuluttajat voivat ilmoittaa havainnoistaan myös kuluttajajärjestölle. Kuluttajajärjestö voi koota yhteen eri kuluttajilta saamansa tiedot ja tehdä niiden pohjalta virallisen kantelun Euroopan komissiolle. Ota yhteyttä kuluttajajärjestöön omassa maassasi: http://ec.europa.eu/consumers/cons_org/associations/ index_en.htm NA-06-14-035-FI-C Tulevaisuuden näkymät Euroopan komissio aikoo hyödyntää kilpailupolitiikan välineitä ja markkina-asiantuntemusta EU:n työllisyys- ja kasvustrategian edistämiseksi eri aloilla. Tämä koskee mm. digitaalisia sisämarkkinoita, energiapolitiikkaa, rahoituspalveluita, teollisuuspolitiikkaa ja veronkierron torjuntaa. Tässä yhteydessä on tärkeää kehittää kilpailuasioiden arviointia sekä taloudellisesti että oikeudellisesti. Myös markkinoiden seurantaa on edelleen kehitettävä komission eri politiikkojen tueksi. Komissio aikoo jatkaa kilpailusääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa kilpailunrajoituksia, kartelleja, sulautumia ja valtiontukea koskevissa asioissa. Se aikoo myös pitää kilpailupolitiikan välineet ajan tasalla markkinakehityksen kanssa ja edistää kilpailukulttuuria EU:ssa ja koko maailmassa. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä kilpailuviranomaisten kansainvälistä yhteistyötä. Lisätietoa Lisätietoa EU:n kilpailupolitiikasta ja kilpailusäännöistä sekä komissiolle ilmoitetuista sulautumista ja kilpailunrajoituksia, sulautumia ja valtiontukea koskevista päätöksistä ja asianomaisesta lainsäädännöstä sekä kilpailun pääosaston tiedote on saatavilla kilpailuasioita koskevalla Europa-palvelimen sivustolla (http://ec.europa.eu/competition/index_en.html). Ajankohtaisia kilpailupolitiikkaan liittyviä asioita voi seurata myös Twitterissä: https://twitter.com/eu_competition. Seuraavat julkaisut ovat saatavilla painetussa muodossa, mutta ne voi myös ladata ilmaiseksi: XX Kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus: http://ec.europa.eu/competition/publications/index.html XX Tiedot komissiolle ilmoitetuista sulautumista, komission viralliset päätökset kilpailunrajoituksia, sulautumia ja valtiontukea koskevissa asioissa sekä säädökset, joiden perusteella päätökset on tehty, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä: http://eur-lex.europa.eu/joindex.do XX Yleiskatsaus Euroopan komission toiminnasta kilpailuasioissa esitetään vuosittain julkaistavassa Yleiskertomuksessa Euroopan unionin toiminnasta: http://europa.eu/generalreport/index_en.htm XX Europe Direct -palvelu vastaa kysymyksiin EU:sta ja sen toiminnasta: p. 00 800 6 7 8 9 10 11 http://europedirect.europa.eu ISBN 978-92-79-41489-3 doi:10.2775/31261