Osallisuutta lähiympäristöstä Katja Pynnönen Osallisuutta lähiympäristöstä -hanke, Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenter Tohtorikoulutettava, Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto Osallisuus vanhuudessa -seminaari 11.11.2014, Tampere
Esityksestä Osallisuutta lähiympäristöstä -hanke Sosiaalisuus osana ihmisenä olemista Mitä osallisuudella tarkoitetaan Osallisuus ja vanheneminen Osallisuus ja sen tukeminen Miksi ikäihmisten osallisuuden tai osallistumisen tukeminen on tärkeää
Osallisuutta lähiympäristöstä -hanke RAY:n rahoittama, 2012-2015 Toteutetaan yhteistyönä Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenterin Jyväskylän kaupungin Jyväskylän seurakunnan Seurakunnan Diakonian vanhustyön kehittämishankkeen kanssa Toteutuspaikat: Jyväskylän keskusta ja Tikkakoski Päätavoitteena: Ikäihmisten osallisuuden, sosiaalisen yhteisyyden kokemisen ja elämänlaadun edistäminen ikääntymisen eri vaiheissa
Alakuloisten ja yksinäisyyttä kokevien ikäihmisten tavoittaminen ja tukeminen ~Etsivä työ: Tavoittaminen yhdessä eri tahojen työntekijöiden kanssa (mm. kotihoito, OIVA-keskus, srk, avoterveydenhuolto, vanhuspsyk.pkl) -> Mahdollisuus ohjata hankkeen interventioon Interventio: Kartoitetaan ikäihmisen elämäntilanne ja toiveet -> Tuetaan tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan lähiympäristön toimintoihin osallistumisessa Etsivän työn muotojen edelleen kehittäminen
Aktiiviset ja toimintakykyiset ikäihmiset vapaaehtoistoimijoina Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita ikäihmisiä rekrytoidaan ja koulutetaan toimimaan erilaisissa vapaaehtoistoiminnan tehtävissä Ikäystävinä (mm. keskustelua, yhdessä ulkoilua, lukemista) Keskustelu- ja toimintaryhmän vetäjinä (mm. kaksi lukupiiriä, Osallisuuden puuhapaja, Osallisuuden kahvihuone) Tukeminen: Henkilökohtainen tuki, vapaaehtoiskahvit Yhteistyön kehittäminen vapaaehtoistyöntekijöiden ja ammattilaisten kesken
Yhdessä olemme enemmän Paikalliset lähiverkkoryhmät: eri toimijat, järjestöjen edustajat, vapaaehtoiset kokoontuvat säännöllisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan ikäihmiselle suunnattua toimintaa Toimintaperiaatteet eri alueiden lähiverkkotoiminnassa ovat samat, mutta toiminta muodostuu osallistujien ja alueen näköiseksi Yhteistyössä toteutettua esim. Tikkakoskella: Hyvinvointitapahtuma Terve sielu terveessä ruumiissa, Kevätiloa Tikkakoskella, retki Päivämöihin Lohikoskella: Kesäiloa ikäihmisille, Hyvinvointi- ja terveystapahtuma Tikkakosken reserviläiset ja LC Jyväskylä/Lohikoski on tarjonnut kyytejä sitä tarvitseville ikäihmisille
Lohikosken lähiverkon järjestämä Kesäiloa -tapahtuma alueen ikäihmisille, 6/2014 Kalina-tanssiryhmä aloittamassa esitystään
Logoteorian holistinen ihmiskäsitys (Purjo 2012) Ihminen on kokonaisvaltainen, jakamaton, ainutkertainen ja ainutlaatuinen, subjektiivinen ja yksilöllinen Eri ulottuvuudet vaikuttavat aina toisiinsa Ihmisenä oleminen on kanssaolemista ja toisilleen olemista Tajunnallisen olemassaolon henkinen ulottuvuus Kehollinen / fyysinen ulottuvuus Tajunnallisen olemassaolon psyykkinen ulottuvuus Situationaalinen olemassaolo (elämismaailma, eletty maailma, elämänhorisontit)
Sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueet (Tiikkainen 2013) osallistuminen elämän eri tilanteisiin harrastaminen selviytyminen arkipäivän tilanteista ympäristö vastavuoroinen sosiaalinen tuki aktuaalinen toimintakyky yhteiskunta potentiaalinen toimintakyky yksilö sosiaalinen verkosto vuorovaikutussuhteiden muodostaminen ja niiden ylläpitäminen suoriutuminen rooleista osallisuuden kokeminen yhteisö kanssakäyminen ystävien, sukulaisten ja tuttavien kanssa yhteisyyden kokeminen
Osallisuus ja vanheneminen Ikääntyneiden usein kohtaamia elämänmuutoksia esim. omaishoitajana toimiminen, leskeytyminen, oman ikäpolven sukulaisten ja ystävien menettäminen Usein korvaavia suhteita nuoremmista perheenjäsenistä tai tuttavista; ystävien suuri merkitys Liikkumiskyvyn ja kognitiivisten toimintojen heikentyminen saattavat johtaa harrastuksista luopumiseen (Agahi ym. 2006) Aktiivisuusteoria: aktiivisuus uusia rooleja tuottavana vahvistaa ihmisen minäkäsitystä ja lisää elämäntyytyväisyyttä (Lemon ym. 1972) Irtaantumisteoria: yhteiskunnan ja yksilön molemminpuolinen vetäytyminen -> uusi tasapainotila, jota kuvaa etäisyys ja suhteiden laadullinen muuttuneisuus (Cumming ja Henry 1961) Jatkuvuusteoria: ikääntyvä pyrkii säilyttämään sisäisen jatkuvuuden elämänkulussaan (Atchley 1989) Sosioemotionaalinen valinnan teoria: elämän aikahorisontin lyhentyessä ihminen keskittyy emot. merkityksellisiin suhteisiin (Carstensen ym. 1999)
Mitä on osallisuus? Osallisuuden käsite on moniulotteinen ja vaikeasti rajattava Osallisuus on monitasoinen ja -syinen tuntemisen, kuulumisen ja tekemisen kokonaisuus. (Jämsén ja Pyykkönen 2014) Keskeistä on luottamus, sitoutuminen ja kuulluksi tuleminen. Osallisuus on yksilöllinen tunne tai kokemus kuulumisesta yhteisöön ja yhteiskuntaan. Osallisuuden kokemus: osallistumisen, toiminnan ja vaikuttamismahdollisuuksien kautta; tuen, arvostuksen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksista (Laimio ja Seppänen 2013) Osallisuuden portaat: Osallisuus yhteiskunnassa, ympäröivissä yhteisöissä, omassa elämässä Kenen osallisuutta tuetaan ja suhteessa mihin
Osallisuus yhteiskunnassa ~Suunnitteluosallisuus, päätöksenteko-osallisuus Liittyy edustukselliseen demokratiaan (Jämsén ja Pyykkönen 2014) Keskeistä on se, miten ihmisellä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoprosessiin Uusia osallistamisen menetelmiä esim. kansalaisraadit, aluetyöryhmät, käyttäjäneuvostot; suora yhteiskunnallinen vaikuttaminen (Laimio ja Seppänen 2013) Verkostoyhteistyö Kumppanuuspöytä, lähiverkkotoiminta Tasa-arvoinen osallistuminen, yhteinen keskustelu, suunnittelu ja yhdessä toteuttaminen Kollektiivinen flow Asiakaspalautteet aidosti hyötykäyttöön
Tieto-osallisuus Kuntalaisille mahdollisuus saada selkeää tietoa palveluista ja toimintamahdollisuuksista Neuvonta ja ohjaus
Osallisuus ympäröivissä yhteisöissä Osallisuudessa on kyse kiinnittymisestä johonkin: yhteisöihin, ympäristöön ja yhteiskuntaan Yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisestä, turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta Osallisuus on syrjäytymisen vastavoima
Osallistumista, yhdessä tekemistä ~toimintaosallisuus Yhteisyyttä ja jakamista Matalan kynnyksen vapaaehtoisten ohjaamia ryhmiä Kysytään keskustelu- ja toimintaryhmien osallistujien toiveita sisällöstä Mahdollistetaan kohtaamista, ajatusten jakamista ja vertaistuen antamista ja vastaanottamista
Ikäihmisten mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja osallistumiseen tulee vahvistaa -> säilyy tunne merkityksellisyydestä ja lähiympäristöön kuulumisesta Kokemus siitä, että on kunnioitettu ja arvostettu yhteisön jäsen Muotinäytös Vanhustenviikon juhlassa
Vastavuoroisuutta vapaaehtoistyössä (Äyräväinen) Apua saaneet kokivat saaneensa Elämänpiirin laajeneminen Mielialan koheneminen Itsensä arvokkaaksi kokeminen Mahdollisuus tehdä normaalielämään kuuluvia asioita Apua saaneet kokivat antaneensa Mahdollisuus auttamiseen Auttajan huomioon ottaminen Vapaaehtoiset kokivat saavansa Virkistyksen saaminen Itsetunnon kohoaminen Henkisen kasvun mahdollisuus Antoisa ihmissuhde Vapaaehtoiset kokivat antaneensa Omaa vapaa-aikaansa Apua saaneiden tarpeiden täyttäminen -konkreettinen apu -ihmissuhde
Voimavaralähtöisyys vapaaehtoistoiminnassa Huomioidaan vapaaehtoisten osaaminen ja toiveet Suunnitellaan yhdessä Dialogisuus ja tiedon rakentaminen yhdessä Työtovereina työskenteleminen Tuen tarjoaminen Arvostus
Osallisuus omassa elämässä (Jämsén ja Pyykkönen 2014) Osallisuus koostuu voimaantumisesta (empowerment), identiteetistä ja elämänhallintavalmiuksista Olennaista on omakohtainen sitoutuminen, omaehtoinen toiminta ja vaikuttaminen omaa elämää koskevien asioiden kulkuun sekä vastuun ottaminen seurauksista Osallisuus ja osallisuuden kokemukset ovat aina kytköksissä osallistujan ihmiskäsitykseen ja henkilökohtaiseen elämismaailmaan
Arvostava kohtaaminen Subjekti-objekti -suhteesta ihmisenä ihmisen rinnalla toimimiseen Inhimillisyys ja läsnäolo ammattiroolista huolimatta Toisen näkeminen ainutkertaisena ja ainutlaatuisena ihmisenä Ihmisarvon kunnioitus ja rakkaudellinen asenne: välittämistä toisen hyvästä ja elämästä hänen itsensä vuoksi (Purjo 2012) Vuorovaikutus on kuuntelemista, kyselemistä, jakamista ja ymmärretyksi tulemista, uusien näkökulmien avaamista -> Ikäihmisen äänen kuuleminen, toiveet ja tarpeet; motivoiminen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen Kohtaamisessa jätät toiseen ihmiseen aina jäljen, samoin jättää toinen ihminen sinuun. Millaisen jäljen haluat itsestäsi jättää? (Laine ja Heimonen 2011)
Yksinäisyydestä yhteisyyteen, interventioiden mahdollisuudet? Ystävyyssuhteiden parantamiseen tähtäävään interventioon osallistuneet naiset raportoivat olemassa olevien ystävyyssuhteiden parantumisesta ja uusien muodostamisesta -> yksinäisyys (Stevens ym. 2006) Psykososiaaliset ryhmätapaamiset: enemmän uusia ystäviä, psyykkinen hyvinvointi, tarpeellisuuden tunne, yksinäisyyden kokemiseen ei vaikutusta (Routasalo ym. 2009) Interventiot, jotka tarjosivat sosiaalisia aktiviteetteja ja/tai tukea ja toteutettiin ryhmämuotoisena ja jotka osallistivat osallistujia olivat tehokkaimpia yksinäisyyden lievittämisessä (Dickens ym. 2011) Sosiaaliseen ja liikunnalliseen aktivoimiseen tähtäävä interventio (koeryhmäläiset saivat valita liikunta- tai virikeryhmän tai henkilökohtaiset neuvontakäynnit) lisäsi sosiaalisen yhteisyyden tunnetta ja vähensi yksinäisyyden kokemista (Pynnönen ym.)
Kokonaisvaltainen kokemus hyvästä elämästä mahdollinen? Toisiin suuntautumisen merkitys? (Purjo 2012) Olemuksellinen tahto tarkoitukseen Ihmisen olemassaolon tarkoitus toteutuu siinä, että hän suuntautuu yksilöllisenä persoonana omien rajojensa ulkopuolelle yhteisöön Ihmisenä oleminen on suhteissa olemista ja toisilleen olemista Tarkoitusmahdollisuudet löytyvät itsen ulkopuolelta siitä, mikä on yleisinhimillisesti arvokasta Tarkoitusten löytäminen arkisista hetkistä Tarkoituksellista elämä elävä ihminen osaa nauttia pienistä iloista ja kokee samalla syvää tyytyväisyyttä elämäänsä Ihmisen elämällä on tarkoitus loppuun saakka, ikäihminen voi tarvita tukea sen etsimisessä ja löytämisessä
Ei pelkästään vuosia elämään vaan elämää vuosiin Kiitos mielenkiinnosta! katja.pynnonen@gerocenter.fi / katja.pynnonen@jyu.fi, 044 7850 196
Lähteet Agahi N, Ahacic K, Parker MG. 2006. Continuity of leisure participation from middle age to old age. Journals of Gerontology: Psychological and Social Sciences 61: S340- S346. Atchley JR. A continuity theory of normal aging. The Gerontologist 1989; 29: 189-190. Carstensen LL, Isaacowitz DM, Charles ST. 1999. Taking time seriously. A theory of socioemotional selectivity. Am Psychol. 54 (3): 165-181. Cumming E, Henry WE. Growing old. The process of disengagement. New York: Basic Books. 1961. Dickens AP, Richards SH, Greaves CJ, Campbell JL. 2011. Interventions targeting social isolation in older people: a systematic review. BMC Public Health 11: 647. Jämsen A, Pyykkönen A (toim.) 2014. Osallisuuden jäljillä. Pohjois-Karjalan sosiaalisturvayhdistys ry: Saarijärvi. Laine Minna ja Heimonen Sirkkaliisa. 2011. Mahdollisuuksien matka. Logoterapeuttinen ajattelu muistisairaan ihmisen hoidossa. Jyväskylä: Oriveden hoivapalveluyhdistys ry.
Laimio A, Seppänen T. 2013. Kehitytään kimpassa. Keski-Suomen Sosiaaliturvayhdistys: Jyväskylä. Lemon BN, Bengtson VL, Peterson JA. An exploration of the activity theory of aging: Activity types and life satisfaction among in-movers to a retirement community. Journal of Gerontology 1972, 27:511-523. Purjo Timo. 2012. Viktor Franklin logoteoria tie arvopitoiseen ja tarkoituksentäyteiseen elämään. Tampere: Porrum oy. Routasalo P, Tilvis R, Kautiainen H, Pitkälä K. 2009. Effects of psychosocial group rehabilitation on social functioning, loneliness and well-being of lonely, older people: randimized controlled trial. Journal of Advanced Nursing 65 (2): 297-305. Stevens NL, Martina CMS, Westerhof GJ. 2006. The Gerontologist 46 (4): 495-502. Tiikkainen Pirjo. 2013. Sosiaalinen toimintakyky. Teoksessa Heikkinen E, Jyrkämä J, Rantanen T (toim.) Gerontologia (3. uudistettu painos). Duodecim. S. 284-290.