Rahoitus- ja vakuutuspalvelut

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen toimipaikat ja vastaajat kyselyssä Rahoitus- ja vakuutusaloilta saatiin kyselyyn vastaus koskien 38 toimipaikkaa. Näistä 29 edustaa pankkipalveluja ja seitsemän vakuutuspalveluja. 1 Kaksi toimipaikkaa luokittuu rahoitusta palvelevaan toimintaan. Alle 20 hengen toimipaikkoja on tutkimusaineistossa 11, 20-99 hengen toimipaikkoja 11, 100-249 hengen toimipaikkoja 10 ja yli 250 hengen toimipaikkoja kuusi. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 26 työnantajan edustajaa ja 23 henkilöstön edustajaa. Rahoitus- ja vakuutusalojen henkilöstöä edustavista vastaajista 91 prosenttia on naisia. Naisten osuus henkilöstön vastaajista on muilla palvelualoilla 44 prosenttia ja teollisuudessa 72 prosenttia. Rahoitus- ja vakuutuspalveluissa toteutettu paljon uudelleenjärjestelyjä Erilaisia uudelleenjärjestelyjä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi työn organisointiin ja henkilöstön asemaan, on rahoitus- ja vakuutuspalveluissa toteutettu paljon. Uudelleenjärjestelyjä on toteutettu 84 prosentissa kyselyyn vastanneista rahoitus- ja vakuutusalojen toimipaikoista. Luku on korkeampi kuin muilla palvelualoilla ja vastaa teollisuuden keskiarvoa. Rahoitus- ja vakuutusaloilla työn organisoinnin muutoksia, kuten ammattikuvien laajentamista ja ryhmä- tai tiimityön käyttöönottoa, on tehty kolmessa neljästä toimipaikasta. Yksikköjä on yhdistetty laajemmiksi kokonaisuuksiksi kahdessa kolmesta toimipaikasta. Kokonaisuuksia on purettu pienemmiksi yksiköiksi runsaassa kolmanneksessa toimipaikoista. Alihankintaa on laajennettu ja aiemmin omalla väellä teetettyjä töitä on ostettu ulkopuolisilta puolessa toimipaikoista. Kehittämishankkeita, joissa on pyritty laadun tai tuottavuuden kehittämiseen, on viety läpi lähes kolmessa neljänneksessä toimipaikoista. Uudelleenjärjestelyihin liittynyt henkilöstön vähentämistä Uudelleenjärjestelyihin on usein liittynyt henkilöstön vähentämistä. Pankki- ja vakuutusalojen rakennemuutos on merkinnyt henkilöstömäärän vähenemistä suurimmassa osassa vastaajatoimipaikoista. Henkilöstömäärä on vähentynyt yli 25 prosentilla kahdeksassa toimipaikassa ja 5 25 prosentilla 10 toimipaikassa. Kymmenessä muussa alojen toimipaikassa, joista tieto henkilöstömäärän muutoksista on saatu, henkilöstömäärä on pysynyt suurin piirtein ennallaan (+ / - 5 %). Luvut ovat vastaajien antamista tiedoista laskettuja likimääräisiä arvioita. Tilastojen mukaan toimialojen koko työvoima väheni vuosina 1995-1998 noin 10 prosenttia (Tilastokeskus 2002). Useilla muilla tutkimuksessa vertailuilla toimialoilla henkilöstömäärä on vastaajatoimipaikoissa nousukaudella kasvanut Yhteistoiminta-asioita on rakennemuutoksista johtuen pankki- ja vakuutusalojen toimipaikoissa käsitelty keskimäärin selvästi enemmän kuin ai- 1 Rahoitus- ja vakuutusalaa käsitellään tässä yhtenä kokonaisuutena Tilastokeskuksen päätoimialaluokituksen mukaisesti. Työehtosopimusaloina ne ovat erilliset. 1

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut neiston muilla palvelualoilla. Tuotannollisista tai taloudellisista syistä johtuvien olennaisten henkilöstöratkaisujen käsittelyn osalta mikään teollisuudenkaan toimiala ei ylitä rahoitus- ja vakuutusalojen toimipaikkakohtaisen keskiarvoa. Yhteistoimintaneuvotteluissa on päästy sopimuksiin ja yhteisymmärrykseen keskimäärin noin kolmessa tapauksessa neljästä. Neljänneksessä yhteistoimintamenettelyn kohdeasioista työnantaja on tehnyt yksipuolisen ratkaisun. Tämä luku on korkeampi kuin toimialoilla tavallisesti. Kannattavuuden arvioidaan pa- rantuneen Runsas puolet rahoitus- ja vakuutusalojen työnantajaa edustavista vastaajista arvioi toimipaikkansa liiketoiminnan kannattavuuden kyselyajankohtana hyväksi, muiden (yhtä vastaajaa lukuun ottamatta) pitäessä kannattavuutta kohtalaisena. Lähes kaikki vastaajat katsovat toimipaikkansa liiketoiminnan kannattavuuden parantuneen edellisvuosien tilanteesta ja lähes puolet on sitä mieltä, että kannattavuus on parantunut merkittävästi. Pankki- ja vakuutusalat sijoittuvat tässä suhteessa elektroniikkateollisuuden ohella aineiston toimialojen kärkeen. Nämä toimialat sijoittuvat kärkeen myös kilpailutilanteen kiristymistä koskevien arvioiden osalta. Pankki- ja vakuutusalojen työnantajavastaajista kaksi kolmesta katsoo kilpailun lisääntyneen selvästi, muiden arvioidessa kilpailun lisääntyneen jonkin verran. Sopimisen määrä, kohdeasiat ja tavoitteet Sopimuksia tehty paljon muuhun palvelualaan verrattuna Rahoitus- ja vakuutusalojen toimipaikoissa on sovittu paikallisesti keskimäärin 15 kyselylomakkeessa luetelluista asiaryhmistä, mikä on enemmän kuin muilla palvelualoilla ja ylittää hieman teollisuudenkin toimipaikkojen keskiarvon. Paikallisen sopimisen määrä asiaryhmittäin 18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Paikallinen sopiminen asiaryhmittäin rahoitus- ja vakuutusaloilla, muilla palvelualoilla ja teollisuudessa Asioiden määrä, joissa sopimuksia on tehty alan toimipaikoissa keskimäärin 1,9 3,1 4,9 5,5 Rahoitus ja vakuutus 1,1 1,5 4,8 3,6 Muu palveluala 1,9 1,9 5,0 5,6 Teollisuus Muut asiat Henkilöstön asema ja toimenkuvat Työaikajärjestelyt Palkka-asiat 2

Varsinkin suurissa rahoitus- ja vakuutusalojen toimipaikoissa on tehty paljon paikallisia sopimuksia, mutta myös alle 100 hengen toimipaikoissa on tehty sopimuksia palvelualojen keskiarvoa enemmän. Sopimuksia paljon muutostilanteiden hallintaan liittyen Palkkaetuja parannettu, mutta myös heikennetty Paikallisia sopimuksia on asiaryhmittäin tarkasteltuna tehty rahoitus- ja vakuutusaloilla muihin palvelualoihin ja teollisuuteen verrattuna paljon henkilöstön asemaa ja toimenkuvia koskevissa asioissa. Muutostilanteiden hallintaan liittyvien sopimusten osuus kaikista tehdyistä paikallisista sopimuksista onkin pankki- ja vakuutusaloilla korkeampi kuin muilla vertailun toimialoilla (22 %). Sopimuksia on muihin palvelualoihin verrattuna tehty paljon myös palkka-asioissa. Työaikajärjestelyjä koskevien sopimusten osalta pankki- ja vakuutuspalvelut eivät poikkea aineiston keskimääräisistä luvuista. Palkka-asioissa pankki- ja vakuutusaloilla on tehty paikallisia sopimuksia tavallisimmin TES:n yrityskohtaisen potin jakoon (55 %:ssa toimipaikoista), lomarahojen maksatusaikaan tai vaihtoon vapaaseen (53 %), lomapalkan maksuaikaan (50 %), varallaolokorvauksiin (45 %) ja matkakorvauksiin (45 %) liittyen. Työehtosopimuksiin ja aiempaan käytäntöön verrattuna paremmista palkkaeduista on sovittu 40 prosentissa toimipaikoista, mikä osuus vastaa koko aineiston keskitasoa, ollen kuitenkin palvelualojen keskiarvoa (34 %) hieman korkeampi. Heikommista palkkaeduista aikaisempaan käytäntöön verrattuna, kuten myös lomarahojen leikkaamisesta, on tehty paikallinen sopimus 16 prosentissa alojen vastaajatoimipaikoista, mikä on useammin kuin teollisuuden ja palvelualojen toimipaikoissa yleensä. Tulospalkkioista on sovittu 40 prosentissa rahoitus- ja vakuutusalojen toimipaikoista. Tämä vastaa palvelualojen keskiarvoa, mutta on selvästi vähemmän kuin vastaava teollisuuden toimipaikkojen luku (57 %). Työn vaativuuden arviointijärjestelmistä on sovittu niinkään kolmanneksessa toimipaikoista. Palkkausjärjestelmistä kokonaisuutena on sovittu pankkija vakuutusalalla harvoin (13 %) teollisuuteen (54 %) ja muihin palvelualoihinkin verrattuna (28 %). Työaikajärjestelyjen asiaryhmässä tavallisimpia paikallisen sopimisen kohteita pankki- ja vakuutusaloilla ovat ylityökorvausten vaihtaminen vapaaseen (61 %), osittainen hoitovapaa (55 %), liukuva työaika (50 %), työajan tasoittumisjakson pituus (47 %) ja vuosiloman antaminen muuna kuin normaalina lomakautena (47 %). Osittaista hoitovapaata koskevat sopimukset ovat naisvaltaisilla pankki- ja vakuutusaloilla selvästi yleisempi kuin palvelualoilla tai teollisuudessa yleensä. Säännöllisen työajan pituuteen ja taukoihin liittyen (33-39 %) ei aloilla ole tehty sopimuksia aivan niin yleisesti kuin palvelualoilla keskimäärin (43-45 %). Vuorotteluvapaasta on sovittu runsaassa kolmanneksessa toimipaikoista. Muutoksista työn organisoinnissa sovitaan paikallisesti Muutostilanteiden hallintaan ja työn organisointiin liittyen rahoitus- ja vakuutusalojen tavallisimpia paikallisen sopimisen kohdeasioita ovat yhteistoimintamenettelyä koskevat sopimukset (55 %), merkittävät muutokset työtehtävien sisällössä ja työn organisoinnissa (50 %) sekä henkilöstö- 3

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut vaikutuksiltaan merkittävät työntekijöiden siirrot (47 %). Sopimisen yleisyys näissä asiaryhmissä ylittää selvästi palvelualojen ja teollisuuden keskiarvon. Myös henkilöstön osa-aikaistamiseen (29 %) ja irtisanomissuojan parantamiseen liittyen (21 %) sovitaan paikallisesti useammin kuin vastaajatoimipaikoissa yleensä. Todetun lomautus- tai irtisanomisuhan vaikutuksista (18 %), työvoiman vähentämisen toteuttamistavasta (18 %) tai lomautuksen perusteista ja kohdentamisesta (5 %) ei aloilla ole paikallisia sopimuksia enempää kuin toimipaikoissa keskimäärin, huolimatta siitä, että henkilöstöä on vähennetty merkittävästi. Koulutuksesta tehdään paljon paikallisia sopimuksia Osaltaan työn organisoinnin muutoksiin liittyen pankki- ja vakuutusaloilla on usein sovittu koulutuksesta (53 %), mikä onkin monissa tutkimuksissa nähty onnistuneiden organisaatiomuutosten yhtenä edellytyksenä. Sopimuksia on tehty niinikään paljon muihin toimialoihin verrattuna työsuojeluasioissa (50 %) ja tasa-arvoasioissa (29 %). Ulkopuolisen työvoiman käytöstä on tehty sopimus 29 prosentissa toimipaikoista. (Tuottavuuden parantaminen (11 %) ei ole juurikaan ollut paikallisen sopimisen kohteena. Kun tutkimuksen toimipaikat luokitellaan paikalliseen sopimiseen liittyen traditionaalisiin, kehittyviin ja joustaviin toimipaikkoihin siten, että joustavaksi määritellään toimipaikka, jossa on sovittu paikallisesti työn organisoinnista, tulospalkkioista, voittopalkkioista tai palkkiojärjestelmistä sekä koulutuksesta (Niemelä 2000), sijoittuu pankki- ja vakuutusalojen toimipaikoista joustavien toimipakkojen ryhmään 18 prosenttia. Vastaava osuus kaikista palvelualojen toimipaikoista on 13 prosenttia ja teollisuuden toimipaikoista on 25 prosenttia. Kaksi edellä mainittua ehtoa kolmesta täyttäviä eli kehittyviksi luokiteltuja on rahoitus- ja vakuutusalojen toimipaikoista 39 prosenttia. Sopimisella tavoiteltu asiakaslähtöistä toimintatapaa Sopimuksia tehdään henkilöstöyhdistysten kanssa Työehtoja paikallisesti sopimalla on pankki- ja vakuutusalojen toimipaikoissa tavoiteltu ennen muuta asiakaslähtöistä toimintatapaa, työpaikkojen säilyttämistä sekä yrityksen ja henkilöstön molemminpuolisen sitoutumisen lisäämistä. Rahoitus- ja vakuutusaloilla on käytäntönä, että paikallisia sopimuksia tehdään usein työnantajan ja paikallisen henkilöstöyhdistyksen kesken. Palkka-asioiden osalta on henkilöstön sopijaosapuolena viitattu henkilöstöyhdistykseen 2 noin puolessa maininnoista ja työaika-asioissa sekä henkilöstön asemaan ja toimenkuviin liittyvissä asioissa runsaassa viidenneksessä maininnoista. Luottamusmies tai muu henkilöstön edustaja ilmoitetaan osapuoleksi palkka-asioissa noin kolmanneksessa ja työaikaja toimenkuva-asioissa noin viidenneksessä maininnoista. Lisäksi joissakin tapauksissa luottamusmies on ollut sopimisen osapuoli yhdessä asianosaisen työntekijän tai henkilöstöryhmän kanssa. Neuvotteluihin ja paikallisesti sovittavien asioiden valmisteluun luottamusmies tai vastaava 2 Kysymyslomakkeen vastausvaihtoehdon muu sopijaosapuoli, kuka? on tässä tulkittu viittaavan henkilöstöyhdistykseen niidenkin vastaajien osalta, jotka eivät ole täsmentäneet vastausta kirjoittamalla. 4

henkilöstön edustaja yleensä osallistuu miltei kaikissa alojen toimipaikoissa. Työaika- ja toimenkuva-asioissa on melko tavallista sopiminen henkilökohtaisesti työnantajan ja asianosaisen työntekijän välillä (noin neljännes maininnoista). Jonkin verran asioita sovitaan myös porukalla koko henkilöstön kanssa. Kokemukset paikallisesta sopimisesta Vaikuttamismahdollisuudet Henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet kohtalaiset Rahoitus- ja vakuutusalojen henkilöstöä edustavat vastaajat kokevat vaikutusmahdollisuutensa sopimusten sisältöön toimialoittain verraten kohtalaisiksi, mikä tarkoittaa, että vastaajien enemmistö kokee vaikuttamismahdollisuuksia olleen vähintään jonkin verran. Palkka-asioiden kohdalla alojen vastaajien näkemykset jakaantuvat niin että, runsas 40 prosenttia arvioi henkilöstön vaikuttaneen sopimusten sisältöön olennaisesti samalla kun muut ovat olleet sitä mieltä, että vaikuttamismahdollisuuksia on ollut vain vähän tai ei lainkaan. Noin 60 prosenttia henkilöstöä edustavista vastaajista arvioi vaikuttamismahdollisuuksia olleen vähintään jonkin verran työaikakysymyksistä sekä henkilöstön toimenkuviin ja asemaan liittyvistä muutoksista sovittaessa. Sopimisen luonne ja tasavertaisuus Puolet rahoitus- ja vakuutusalojen henkilöstövastaajista arvioi toimipaikkansa paikallisen sopimisen olleen lähinnä työnantajapuolen ehdoilla toteutettua sopimista, jossa myös työntekijäpuolen näkemyksiä ja ehdotuksia on otettu kuitenkin huomioon. Vajaa kolmannes on sitä mieltä, että sopiminen on ollut luonteeltaan vapaata sopimista, jossa on pyritty yksimielisyyteen. Niiden vastaajien osuus, jotka kokevat sopimisen olleen käytännössä työnantajapuolen sanelua, on 19 prosenttia, mikä on toimialoittain korkein luku. Alojen työnantajia edustavista vastaajista runsas kaksi kolmesta arvioi, että sopiminen on ollut luonteeltaan vapaata. Työntekijällä ei ole paikallisesti sovittaessa tosiasiassa mitään mahdollisuuksia, vaan työnantaja sanelee ehdot. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus olla sopimatta käytännössäkin eikä vain teoriassa (esim. YT-neuvottelut on käytävä, mutta työnantajalla oikeus toteuttaa esityksensä, vaikkei työntekijäpuoli voi sitä hyväksyä). (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Työnantajalle ei ole merkittäviä sanktioita esim. YT-lain rikkomistilanteessa. Henkilöstön heikompi asema neuvotteluosapuolena (tietojen 5

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut saaminen). (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus olla sopimatta. Jos siis sopimusta ei synny - niin työnantajan päätettäväksi jää kuinka meidän käy/ vie neuvotteluilta pohjan pois. Vain muotoseikka (esim. YT) jos päätös on jo tavallaan tehty. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Tasavertaisuutta sopimisessa arvioidaan asiaryhmittäin kriittisesti Mutta enemmistö vastaajista pitää osapuolten asemaa kokonaisuutena riittävän tasavertaisena Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen henkilöstön edustajien vastauksiin liittyy mielenkiintoista kaksijakoisuutta paikallisen sopimisen yhteydessä toteutuneeseen henkilöstön ja työnantajan aseman tasavertaisuuteen liittyen. Arvioitaessa tasavertaisuutta asiaryhmittäin pankki- ja vakuutuspalvelujen vastaajat ovat henkilöstön aseman tasavertaisuuden suhteen kriittisiä, varsinkin työaikajärjestelyistä sopimisen ja palkkaan liittyvän sopimisen osalta. Toimialoittain verraten asemaa vähintään melko tasavertaisena pitävien vastaajien osuus on näissä asiaryhmissä pankki- ja vakuutusaloilla pienin. Palkka-asioissa se on 25 ja työaikajärjestelyissä 27 prosenttia, kun vastaavat osuudet koko palvelualalla ovat 34 ja 51 prosenttia ja teollisuudessa 32 ja 56 prosenttia. Henkilöstön asemaan ja toimenkuviin liittyvien asioiden osalta asemaa melko tasavertaisena pitävien osuus on toimialoittain kohtalaisen hyvää tasoa (36 %), mutta kysymys myös jakaa pankki- ja rahoitusalojen vastaajien arvioita voimakkaasti. Runsas kolmannes henkilöstön vastaajista arvioi henkilöstön ja työnantajan aseman täysin erivertaiseksi tässä asiaryhmässä sovittaessa. Toisaalta rahoitus- ja vakuutusalojen henkilöstöä edustavien vastaajien enemmistö (56 %) vastaa, että kokonaisuutena katsoen sopijaosapuolten asema on sovittaessa ollut riittävän tasavertainen. Tämä prosenttiosuus taas on selvästi korkeampi kuin muilla toimialoilla, muiden palvelualojen keskiarvon ollessa 36 prosenttia ja teollisuuden toimialojen 35 prosenttia. Vastaavasti niiden vastaajien osuus, joka pitävät osapuolten asemaa erivertaisena, on toimialoittain pienin, 27 prosenttia (teollisuudessa vastaava osuus on 47 % ja palvelualoilla 38 %). Alojen työnantajavastaajista 86 prosenttia katsoo riittävän tasavertaisuuden sopimuksia tehtäessä toteutuneen. Tulos on mielenkiintoinen. Rahoitus- ja vakuutuspalveluissa on sovittu paikallisesti henkilöstön kannalta vaikeistakin asioista uudelleenjärjestelyihin ja rakennemuutokseen liittyen. Tämä selittää kriittisyyttä, kun sopimisasetelmaa arvioidaan konkreettisesti asiaryhmittäin. Selitys aseman riittävää tasavertaisuutta koskeville tuloksille voisi olla, että henkilöstön ja työnantajan lähtökohtaista erivertaisuutta sopijaosapuolina ei ole tyypillistä korostaa rahoitus- ja vakuutusalojen yrityskulttuurissa, mikä puolestaan näkyy arvioissa sopijaosapuolten asemasta kokonaisuutena. 6

Tiedot ja osaaminen Aloilla hyvät mahdollisuudet saada asiantuntija-apua sopimiseen liittyen Pankki- ja vakuutusalojen henkilöstövastaajista 53 prosenttia katsoo edustamallaan sopijaosapuolella olleen käytössään riittävät tiedot sopimuksia tehtäessä. Osuus vastaa palvelualojen keskiarvoa, mutta on teollisuuteen verrattuna alhaisempi. Työnantajavastaajista 93 prosenttia arvioi osapuolensa tietojen olleen riittävät. Asiantuntija-apua on sopimuksia tehtäessä saatu ammattiliitosta (64 % henkilöstövastaajista) ja työnantajaliitosta (79 % työnantajavastaajista). Mahdollisuudet saada apua erityisasiantuntemusta edellyttävissä asioissa, kuten taloudellisissa ja juridisissa kysymyksissä, arvioidaan pankki- ja vakuutusaloilla hyviksi. Henkilöstön vastaajista neljä viidestä ja työnantajaa edustavista vastaajista kaikki pitävät mahdollisuuksia vähintään melko hyvinä. Sopimistilanteet Henkilöstön edustajat mainitsevat asiantuntija-avun tarvetta olevan erityisesti lakien ja sopimisten tulkintaan liittyen sekä liikkeenluovutus- ja ulkoistamistilanteissa. Eläkesäännön tulkintatapauksessa, oikean palkan määrittämisessä, OE-eläke- ja vuorotteluvapaata koskevien lakien tulkinnassa. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Palkkausjärjestelmää sovittaessa, työaikakorvauksista sovittaessa, liikkeenluovutusjuridiikassa ja ulkoistettaessa toimintoja. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Lain ja sen tarkoituksen tulkintaa, samoin TES:n, tietoa miten muissa alojen yrityksissä toimitaan, tilastotietoja ja tulkintaa. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Liikkeenluovutus ja ulkoistaminen toiminnoissa, EY-direktiivit ja kansallinen lainsäädäntö, miten ratkaistaan? (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Sopimistilanteisiin liittynyt henkilöstön vähentämisen uhka Rahoitus- ja vakuutusalojen henkilöstöä edustavista vastaajista 60 prosenttia ja työnantajan edustajista puolet ilmoittaa, että sopimuksia tehtäessä on ainakin toisinaan vallinnut lomautusten tai henkilöstön vähentämisen uhka. Osuudet ovat toimialoittain korkeat. Työnantajien vastauksissa kiinnittää huomiota, että lomautusten ja henkilöstön vähentämisen uhkaa ei ainutkaan vastaaja kiistä, mutta moni valitsee kyselylomakkeen en osaa sanoa vaihtoehdon. Lakon uhan mainitsee liittyneen sopimistilanteisiin vain 13 prosenttia rahoitus- ja vakuutusalojen henkilöstön vastaajista ja seitsemän prosenttia työnantajavastaajista. Henkilöstö kokee neuvotteluihin liittyneen toisinaan painostamista Henkilöstöä edustavista vastaajista kaksi kolmesta ilmoittaa neuvotteluihin liittyneen toisinaan painostamista työnantajan taholta. Osuus on noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin palvelualojen toimipaikoissa keski- 7

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut määrin. Työnantajapuoli ei juuri koe painostusta esiintyneen. Ainoastaan 14 prosenttia työnantajavastaajista katsoo henkilöstön toisinaan painostaneen. Luvut heijastavat osaltaan sitä, että henkilöstöosapuolen neuvotteluasema ei ole rakennemuutostilanteissa ollut vahva. Sopimisen riitatilanteita Riitojakin sopimistilanteisiin on liittynyt, esimerkiksi palkkausjärjestelmien ja vaativuusluokitusten soveltamiseen, työaikakysymyksissä ja koulutukseen käytetyn ajan korvaamisesta. Työnantajan edustajat: Henkilöstön ay-koulutus. Henkilöstö sanelee milloin menevät. Yleensä ylityökorvauksen maksaminen normaalista koulutuksesta. (Työnantajan edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Näkemyseroja on ollut, mutta niitä ei voi luokitella varsinaisiksi riidoiksi. Asiat on ratkaistu neuvottelemalla joskus molemminpuolisia myönnytyksiä tehden. (Työnantajan edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen. Työaikakysymykset, erilaisten lisien maksaminen, palkkausjärjestelmän soveltaminen. Ratkaistu: neuvottelemalla, erittäin harvoin työtuomioistuimessa. (Työnantajan edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Henkilöstön edustajat: Vuoden -98 alussa ta uhkaili, ettei ao. henkilö pääsekään vuorotteluvapaalle, koska halusivat muussa asiassa saada tahtonsa läpi. Ratkaisu jäi viime tippaan ja työpaikkakokouksen päätöksen varaan. Porukka taipui ja henkilö pääsi vapaalle. Koulutus omalla ajalla -asiasta on jatkuvaa eripuraa edelleen. Henkilöstö ei haluaisi opetella työhön liittyviä asioita ilman palkkaa. Menevät kuitenkin, koska oppiakin on tarpeen saada. Palkkapotin (TES) jakamisessa oli kränää v. 98 koska muutamille annettiin ja kuitenkin samalla vähennettiin palkkaa muulla perusteella eli +- 0 (tuli pottirahaa, mutta palkka pysyi samana kuin ennenkin). (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Eläkesäätiö lakkautettiin ja eläkesääntöä muutettiin, eläkeikä nousi. Riita vietiin oikeuteen, työntekijät voittivat. Muita riitoja ei ole ollut (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Palkkaus, palkkausjärjestelmät, vaativuuden arviointi; neuvotellen, hakien yhteistä ratkaisua. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Palkkausjärjestelmän vaativuusluokituksen soveltamista koskevia riitoja, jotka on ratkaistu perustetussa tehtäväryhmätoimikunnassa pankin sisällä. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen 8

Työnantaja ei halua sopia mistään merkittävästä asiasta esim. tulospalkkioista; riitoja ei tämän takia ole ollut. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Ylitöistä luvatun vapaan antaminen on pitkittynyt yli sovitun rajan. Tarkan seurannan tuloksena asiaa on saatu parannettua. Koulutuksen järjestäminen työajan ulkopuolella. Koulutuksesta maksettava korvaus. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Sopimisen vaikutukset Työantajapuoli tyytyväinen sopimiseen, henkilöstön mielipiteet jakautuvat Rahoitus- ja vakuutusalojen työnantajaa edustavista vastaajista neljä viidestä katsoo, että paikallisesta sopimisesta on ollut hänen edustamalleen osapuolelle jonkin verran hyötyä lopun viidenneksen ollessa sitä mieltä, että hyöty on ollut merkittävää. Kukaan ei arvioi sopimisesta koituneen haittaa työnantajalle. Henkilöstön kohdalla kysymys sopimisen hyödystä jakaa mielipiteitä. Vajaa puolet vastaajista arvioi sopimisesta olleen hyötyä, kolmannes ei ota kantaa ja viidennes vastaajista katsoo sopimisen olleen henkilöstölle haitallista. Muihin toimialoihin verrattuna henkilöstö arvioi pankki- ja vakuutusalalla sopimisen hyödyllisyyttä kriittisesti. Kokemukset eivät ole kaikilta osin hyviä. Paikallisen sopimisen vaikutukset Parantanut merkittävästi Heikentänyt merkittävästi 1 2 3 4 5 Paikallisen sopimisen vaikutukset Henkilöstön työehdot ja työilmapiiri Tuottavuus ja Henkilöstöryhmien kannattavuus suhteet Rahoitus- ja vakuutusalojen työnantajat Rahoitus- ja vakuutusalojen luottamushenkilöt Muu palveluala (ta) Muu palveluala (tt) Teollisuus (ta) Teollisuus (tt) Vaikutukset kokonaisuutena myönteiset Paikallisen sopimisen arvioidaan rahoitus- ja vakuutusaloilla keskimäärin parantaneen sekä toimipaikan tuottavuutta ja kannattavuutta, henkilöstön työehtoja ja työilmapiiriä että henkilöstöryhmien välisiä suhteita. Henkilöstövastaajien arviot työehtojen ja työilmapiirin osalta ovat työnantajien 9

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut arvioita selvästi varovaisemmat, mutta eivät eroa palvelualojen henkilöstön keskimääräisistä arvioista. Sopimisen vaikutuksia tuottavuuteen ja kannattavuuteen ei koeta yhtä myönteisiksi kuin teollisuudessa tai palvelualoilla keskimäärin. Tämä havainto voidaan tehdä niin työnantaja- kuin henkilöstövastaustenkin nojalla. Suoranaisesti tuottavuuden parantamiseen liittyen on pankki- ja vakuutusalalla paikallisesti sovittukin vähän. Paikallisen sopimisen edellytykset Rakennemu utokset aloilla jatkuvat Paikallisen sopimisen kulttuuri kehittymässä, mutta sopimisen kohdeasiat vaikuttavat henkilöstön suhtautumiseen Rahoitus- ja vakuutusaloilla on tehty runsaasti organisaatiomuutoksia ja uudelleenjärjestelyjä, joista on sovittu paikallisesti. Uudelleenjärjestelyihin on liittynyt myös henkilöstön vähentämistä, mikä osaltaan on tehnyt ratkaisuista osapuolille vaikeita. Rakennemuutostilanteissa henkilöstö on ollut neuvotteluvoimaltaan heikko osapuoli paikallisesti sovittaessa. Myös työaikajärjestelyistä sopimiseen on liittynyt jännitteitä asiakaslähtöiseen toimintatapaan pyrittäessä. Tämä heijastuu alojen henkilöstön edustajien vastauksissa varovaisuutena paikallisella sopimisella saavutetun hyödyn arvioimisessa. Millaiseksi sopimismenettely ja henkilöstön asema on koettu, myös jakaa mielipiteitä. Sopimismenettelyssä on voitu noudattaa hyviä tai vähemmän onnistuneita käytäntöjä, kohdeasiat ovat toimipaikoissa olleet osin erilaisia ja myös henkilökysymyksillä on vaikutusta siihen, millaiseksi neuvotteluasetelma koetaan. Rahoitus- ja vakuutusalat poikkeavat vertailun monista muista toimialoista siinä, että muutosten hallinnan asiaryhmät ovat olleet paikallisen sopimisen merkittävä painopistealue muistuttaen tavallaan lamavuosien tilannetta työelämässä yleensä. Vuosikymmenen alun pankkikriisikin lienee osaltaan vielä vaikuttanut. Kyselyn ajankohtana kannattavuus aloilla on arvioitu hyväksi, mutta kilpailutilanteen kiristyminen on edellyttänyt jatkamaan mittavia rakenteellisia muutoksia. Muutokset ovat edelleen jatkuneet ja niitä on odotettavissa tulevaisuudessakin muun muassa pankki- ja vakuutustoimintojen yhdistämisen muodossa. Pankki- ja vakuutuspalveluissakin on tehty nousukaudella palkkaetuja parantavia sopimuksia selvästi useammin kuin on sovittu aiempaan käytäntöön verrattuna heikommista palkkaeduista. Paikallisia sopimuksia on tehty melko runsaasti myös ns. henkilöstölähtöisistä asioista kuten osittaiseen hoitovapaaseen ja joustavaan työaikaan liittyen, koulutuksesta ja tasa-arvoasioista. Pankki- ja vakuutusalojen työehtosopimukset eivät tarjonneet kyselyajankohtana yhtä laajoja mahdollisuuksia paikallisen sopimiseen kuin joidenkin muiden alojen sopimukset. Työnantajien vastauksissa tämä nouseekin esiin yhtenä sopimista rajoittavana tekijänä. Henkilöstön puolelta lakien tai työehtosopimusten ei koeta rajoittaneen sopimista. 10

Työnantajan edustajat: TSL 42b estää nykyisellään osa-aikaisten käytön ja henkilöstön uudistumisen. (Työnantajan edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen TES-minimi asettaa rajan, joka ei jousta alaspäin paikallisesti; ts. jousto on ylöspäin. (Työnantajan edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Rahoitusalan tes sallii jo nykyisellään kohtuullisessa määrin paikallista sopimista. (Työnantajan edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Henkilöstön edustajat: Väljemmät määräykset työaikasäännöksiin, lomasäännöksiin, työsuhteeseen liittyviä sosiaalietuja koskeviin säännöksiin, irtisanomisperusteisiin. (Työnantajan edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Lait ja työehtosopimukset suovat riittävästi liikkumavaraa jos niitä vain tunnettaisiin ja osattaisiin tulkita. Työehtosopimukset ovat myös työnantajaosapuolen hyväksymiä joten miten voisivat väittää että ovat liian tiukkoja? (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Laki tai sopimukset eivät aseta esteitä lisätä paikallista sopimista, mutta TA TT intressit ovat liian erilaiset > asiaa ei osata katsoa kokonaisuutena; TA yrittää vain säästää kustannuksissa, esim. palkkioista voitaisiin sopia, jos niihin saisi käyttää myös TES:n mukaisen palkan osia. Mielestäni paikallista sopimista ei ole normaali TA TT välinen sopiminen esim. siitä, ottaako TT ylityökorvauksen vapaana. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Tärkein syy siihen, että sopimuksia ei ole tehty enempää kuin niitä on tehty, on kuitenkin sekä työnantajien että henkilöstön mukaan se, ettei enempään sopimisen ole ollut tarvettakaan. Ison konsernin osana omat kädet ovat melko sidotut sen kummemmille paikallisille sopimisille. Toisaalta kauheasti ei ole ollut tarvettakaan. YTN kokoontuu n. 10 x vuodessa. Asioista puhutaan avoimesti ja asiallisesti. Henkilökunnan koulutustaso on suhteellisen korkea. (Työnantajan edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Palkkakysymyksissä on ollut tilanteita, missä työntekijäpuoli on ehdottanut sopimista, mutta ratkaisuun ei ole päästy ja työaikakysymyksissä taas työnantajan ehdotukset sopimuksiksi ovat kohdanneet vastusta henkilöstön taholta. Myös henkilöstön asemaan ja toimenkuviin liittyvissä kysymyksissä mainitaan joissakin tapauksissa toisen osapuolen vastustus sopimisen esteeksi. 11

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut Ongelma ei ole sopimuksissa, vaan työnantajan haluttomuudessa sopia asioista, joista se voi / saa päättää myös yksin. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Työnantaja valmis laajentamaan sopimista, henkilöstön enemmistön mielestä nykytilanne hyvä Kolme neljästä rahoitus- ja vakuutusalojen työnantajavastaajasta on sitä mieltä, että mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen tulisi laajentaa. Henkilöstön edustajista valtaosa (55 %) pitää nykytilannetta hyvänä. Neljännes olisi valmis laajentamaan sopimismahdollisuuksia, mutta viidennes katsoo, että mahdollisuuksia tulisi vähentää nykyisestä. Toimialoittain verraten pankki- ja rahoituspalvelujen henkilöstövastaajat suhtautuvat sopimismahdollisuuksien laajentamiseen varauksellisesti. Voi pojat, taivas meitä paikallisesta sopimisesta varjelkoon. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Minimiehtojen ja raamien puitteissa paikallisen sopimisen kohteeksi hyvin soveltuviksi asioiksi mainitaan seuraavia. Työnantajan edustajat: Henkilöstön edustajat: Periaatteessa kaikki asiat! TES luo minimitason, jonka päälle palkkaasioita voi sopia. Parempi olisi tällä alueella matalampi lähtötaso, esim. minimipalkka, jolloin kannusteosa liikkuisi väljemmin. Työajat, työolosuhteet, muut työsuhdeasiat! (Työnantajan edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Palkkausjärjestelmät, tulospalkkiot, työaikajärjestelmät, yhteistoimintajärjestelmät, liittojen sopiman palkkaratkaisun toteuttaminen, lomarahavapaat ja poikkeukset lain säännöksistä. (Työnantajan edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Meidän järjestelmässä kaikki, muuta ei ole koskaan kokeiltu. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Peruspohja pitäisi löytyä TES:stä, muuten kentällä tulee varsin kirjava käytäntö. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Työaika (liukumat, sijoittelu), palkat (vain tulospalkkio ja voittopalkkio), tasa-arvo, eläkesääntö + muut mahdolliset sosiaaliedut (lomamökit, virkistysrahat yms.), lomautuksen perusteet + kohdentaminen, työsuojeluasiat, koulutus. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Työajat TES:n puitteissa, vuorotteluvapaa, osa-aikalisä, TES palkkapotti (v. 98 malliin), tehtäväkohtaiset lisät + perusteet, tasa-arvoasiat, koulutusjärjestelyt, TYKY -toiminta, virkistyspalvelut, työpuku, arvot, urakehitysmahdollisuudet -järjestelmä. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen 12

Kaikki sopivat. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Huonosti paikallinen sopimisen kohteeksi soveltuviksi asioiksi mainitaan henkilöstön taholta mm. palkat ja työajat, mikäli työsuhteen ehtoja heikennetään: Palkat (taulukot, palkkojen alentaminen), lauantaityö, irtisanomissuoja. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen pohja löytyä TES:stä eli minimitaso, jonka alle ei saa mennä. Lakeja pitää noudattaa, ei voi sopia huonommaksi, samoin TES:iä noudatettava (esim. PLM ei voi luvata henkilöstön puolesta että velvoitettuun iltakoulutukseen pitää osallistua omalla ajalla) (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Jossain määrin vastaukset heijastavat sitä, että on tulkintakysymys, millainen työehdoista sopiminen luetaan paikallisen käsitteen sopimisen piiriin. Eri toimipaikoissa paikallista sopimista on vähän. Yleensä tällöin on kysymys esimiehen ja yksittäisen toimihenkilön vuorovaikutuksesta. Palkkausta, henkilökunnan asemaa ym. koskevat merkittävät paikalliset sopimiset tapahtuvat toimihenkilöosapuolen ja työnantajan kesken. Tavallisimmat yhteistyötavat ovat -yt-lain mukaiset (pysyvät) toimikunnat, erillinen yhteistoimintamenettely ja pääluottamusmiehen / luottamusmiesten ja henkilöstöyksikön välinen neuvottelu. (Työnantajan edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Vaikka varsinaisia sopimuksia ei ole tehty, monessa kohdin noudatetaan erilaisia käytäntöjä. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Seuraavissa kuvioissa rahoitus- ja vakuutusalojen sopimiskulttuuria on luonnehdittu kokonaisuutena 12 osatekijän 3 avulla erikseen työnantajan ja henkilöstön vastausten pohjalta. Korkea arvo merkitsee hyvää arvioita kyseisellä ulottuvuudella. Arvo nolla edustaa henkilöstön edustajien kuviossa kaikkien kyselyn henkilöstövastaajien keskiarvoa ja työnantajien kuviossa kaikkien kyselyn työnantajavastaajien keskiarvoa. Kuvioiden esitystapa ei tuo esiin toimipaikkakohtaista vaihtelua, mutta näyttää sopimiskulttuurin vahvuudet ja heikkoudet alojen toimipaikoissa keskimäärin. 33 Summamuuttujien rakenne on selostettu yhteenveto-osassa. Esitystapa kuvioissa tuo toimialojen erot esiin korostetusti. 13

Rahoitus- ja vakuutuspalvelut Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen sopimiskulttuuri Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen sopimiskulttuuri Henkilöstön arviot (0 = kaikkien henkilöstön edustajien keskiarvo) Rahoitus- ja vakuutuspalvelut Palveluala keskimäärin 0,8 0,6 0,4 0,2 0-0,2-0,4-0,6-0,8 Vaikuttamismahdollisuudet sopimisten sisältöön Sopimisen koettu tasavertaisuus Sopimistilanteen ristiriitojen puuttuminen Sopimisen kokonaisvaikutukset Suntautuminen sopimismahdollisuuksien laajentamiseen Etujen koettu yhdensuuntaisuus Luottamus osapuolten välillä Työilmapiiri Sopimisen esteiden puutuminen Sopimisen osaaminen Käsitys luottamusmiehen roolista - + Luottamusmiehen osallistuminen kehittämistoimintaan Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen sopimiskulttuuri Työnantajien arviot (0 = kaikkien työnantajien edustajien keskiarvo) Rahoitus- ja vakuutuspalvelut Palveluala keskimäärin 0,8 0,6 0,4 0,2 0-0,2-0,4-0,6-0,8 Vaikuttamismahdollisuudet sopimisten sisältöön Sopimisen koettu tasavertaisuus Sopimistilanteen ristiriitojen puuttuminen Sopimisen kokonaisvaikutukset Suntautuminen sopimismahdollisuuksien laajentamiseen Etujen koettu yhdensuuntaisuus Luottamus osapuolten välillä Työilmapiiri Sopimisen esteiden puutuminen Sopimisen osaaminen - + Käsitys luottamusmiehen roolista 14

Lakiin ja työehtosopimuksiin toivotaan nykyistä selkeämpiä määräyksiä paikallisesta sopimisesta: Nykyisin liian vaikeita tulkita. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen TES:ssä pitäisi selkeästi olla kirjoitettuna, miten ja missä järjestyksessä ja missä asioissa (ja ajassa) tulee ja ei tule paikallinen sopiminen kysymykseen. Siis kuvaus paikallisen sopimisen menettelystä. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Muiksi kehittämiskohteiksi paikalliseen sopimiseen liittyen mainitaan seuraavia asioita: Henkilöstön asennekasvatus. Henkilöstöllä liian paljon voimaa vaatia tahtonsa läpi = lakko. Työnantajan edustaja samalla tilivelvollinen hallinnolle. (Työnantajan edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Helppoa asiaa ei olekaan, kaikki vaativat aikaa ja asiaan paneutumista. (Henkilöstön edustaja, pieni rahoitus- ja vakuutusalojen Koulutusasiat sekä ammatillisessa koulutuksessa että neuvottelujärjestelmän kehittämiseksi. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen Oikeudenmukainen tulospalkkaus, YT-menettely taloudellisella perusteella ja vähennettäessä henkilöstöä. (Henkilöstön edustaja, keskisuuri rahoitus- ja vakuutusalojen Turvattava pienten työpaikkojen henkilöstön asema. (Henkilöstön edustaja, suuri rahoitus- ja vakuutusalojen 15