Hengitystie- ja virusinfektiot Adenoviruksen esiintyvyys Vuonna 2018 todettiin 942 laboratoriokokein varmistettua adenovirusinfektiota. Tämä on samaa luokkaa kuin edellisvuonna, jolloin niitä todettiin 1 000. Tapauksia oli eniten alle 5-vuotiailla (yli 500 tapausta), mutta kohtalaisesti myös 5 9- vuotiaiden ikäryhmässä. Loka-joulukuussa adenovirusinfektioita esiintyi hieman enemmän (98 134 tapausta/kuukausi) kuin muulloin. Muuten kuukausittaiset tapausmäärät vaihtelivat 52:n ja 87:n välillä.
Influenssan esiintyvyys Influenssakausi 2017 2018 käynnistyi tavanomaisesta poiketen influenssa B -viruksella. Influenssa B -löydöksiä ilmoitettiin 20 913, joka on yli 26-kertainen määrä verrattuna edelliskauteen. Edellisen kerran influenssa B -infektioita todettiin runsaasti kausina 2014 2015 ja 2015 2016. Pandemian jälkeisenä epidemiakautena 2010 2011 B-infektioita raportoitiin tartuntatautirekisteriin jopa enemmän kuin A-infektioita. Influenssa B - löydösmäärät ylittivät tuolloin kausien 2014 2015 ja 2015 2016 määrät nelinkertaisesti. Loka-marraskuun 2017 välisenä aikana influenssa A -infektioita esiintyi vähän. Joulukuun alusta influenssa A -löydökset lähtivät hieman lisääntymään ja vähenivät vasta toukokuun lopulla. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin viikkojen 40/2017 20/2018 välisenä aikana 16 916 influenssa A -löydöstä, joka on noin 2 500 tapausta vähemmän kuin edelliskautena (viikot 40/2016 20/2017: 19 474). Influenssa B -infektioita todettiin poikkeuksellisen runsaasti koko kauden ajan osittain samanaikaisesti influenssa A -infektioiden kanssa. Marraskuun 2017 puolivälin ja helmikuun 2018 puolivälin aikana influenssa B -löydöksiä raportoitiin viikoittain kaksi kertaa enemmän kuin influenssa A -löydöksiä. Maaliskuun puolivälistä lähtien viikoittaiset influenssa A -löydösmäärät ylittivät influenssa B -tapausmäärät. Huippuviikot ajoittuivat viikoille 52 14 (25.12.2017 8.4.2018). Influenssa B -huippu osui viikoille 4 11 (22.1. 18.3.2018) ja influenssa A -huippu viikoille 7 13 (12.2. 1.4.2018). Huippuviikkojen aikana influenssainfektioita raportoitiin yli 1 000 3 600 löydöstä/viikko (kuva 4 ja 5). Influenssa A ja B -infektioita todettiin kaiken ikäisillä ja kaikissa sairaanhoitopiireissä. Seurantaraportti epidemiakaudelta 2017 2018: Influenssakausi Suomessa, viikot 40/2017 20/2018 Tuoreimmat tiedot influenssatilanteesta löytyvät ajantasaisesta influenssakatsauksesta
Parainfluenssan esiintyvyys Parainfluenssavirukset on koottu saman otsikon alle tartuntatautirekisteriin, vaikka laboratoriot määrittävät usein erikseen parainfluenssavirukset 1, 2, 3 ja 4. Vuonna 2018 varmistettiin laboratoriokokein 654 parainfluenssainfektiota. Tämä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna, jolloin niitä varmistettiin 791. Suurin osa infektioista todettiin 0 4-vuotiailla (365 tapausta). Kohtalaisesti infektioita raportoitiin myös 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä (71 tapausta). Tapausmäärien perusteella vuoden 2018 aikana ei ollut havaittavissa erillistä epideemistä huippua, vaan parainfluenssainfektioita raportoitiin tasaisesti lähes koko vuoden. Suurimmat kuukausittaiset tapausmäärät (61 99/tapausta) olivat maaliskuussa, touko-kesäkuussa ja marras-joulukuussa.
Rinoviruksen esiintyvyys Vuodesta 2014 lähtien rinoviruslöydökset ovat jatkuvasti hieman lisääntyneet. Tähän ovat saattaneet osin vaikuttaa parantunut laboratoriodiagnostiikka ja testit, jotka tunnistavat useita hengitystieviruksia samanaikaisesti. Vuonna 2018 todettiin 1686 laboratoriokokein varmistettua rinovirusinfektiota. Vuonna 2017 infektioita oli 1775. Vuoden 2018 aikana rinovirusinfektioiden esiintymisessä havaittiin tyypilliset kevät- ja syyshuiput. Määrä oli suurimmillaan maalis-kesäkuussa (122 189 /kuukausi) ja elomarraskuussa (145 205 /kuukausi). Muina kuukausina määrä vaihteli 74:n ja 111:n välillä. Lähes puolet infektioista todettiin alle 4-vuotiailla lapsilla.
RSV esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 7 993 laboratoriotutkimuksin varmistettua RSV-tapausta (2017: 3 834). Pitkäaikaisseurannassa on Suomessa havaittu joka toisena talvena esiintyvä iso RSV-epidemia, joka usein käynnistyy marras joulukuussa, sekä suurten epidemioiden väliin sijoittuva pienempi epidemia. Vuoden 2017 pienen talviepidemian jälkeen seurasi odotetusti suurempi epidemia, joka käynnistyi marrasjoulukuun vaihteessa 2017 ja jatkui aina toukokuulle asti. Vuoden 2018 talviepidemia oli tapausmääriltään suurempi kuin aiemmat suuret epidemiat, mikä saattaa osin johtua parantuneesta laboratoriodiagnostiikasta ja mahdollisesti lisääntyneistä testausmääristä. Epidemian aikaiset RSV-tapausmäärät olivat suurimmillaan joulu maaliskuussa (yli 1 400 2 600 tapausta/kuukausi). RSV-infektioiden huippuviikot ajoittuivat viikoille 4 9, jolloin raportointiin yli 600 tapausta/viikko. Epidemia oli samanaikainen influenssaepidemian kanssa ja huippuviikot ajoittuivat samaan ajankohtaa influenssa B -huipun kanssa. Kesän aikana todettiin yksittäisiä RSV-infektioita. Joulukuussa RSV-tapausmäärät lähtivät jälleen hieman lisääntymään viitaten uuden RSV-epidemian alkamiseen. Lähes puolet raportoiduista RSV-tapauksista todettiin 0 4 -vuotiailla. Muita ikäryhmiä enemmän RSV-tapauksia raportoitiin yli 75-vuotiailla, 25 %. Vaikka RSV-infektioita esiintyy kaikenikäisillä, sairaalahoitoon ja laboratoriodiagnostiikkaan johtavat taudit keskittyvät vauvoihin ja pikkulapsiin sekä jonkin verran vanhempiin ikäryhmiin.
Enteroviruksen esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 357 enterovirustapausta. Tämä on enemmän kuin vuonna 2017, jolloin tapauksia oli 283 tai vuonna 2016, jolloin niitä oli 336. Tapaukset keskittyivät syksyyn, mikä on enteroviruksille tyypillistä. Huippu ajoittui syyskuulle. Koko vuoden tapauksista 61 % todettiin elo-lokakuun aikana. Suurin osa sairastuneista oli lapsia: 54 % oli alle 5-vuotiaita ja 17 % 5 14-vuotiaita. Miehiä oli enemmän kuin naisia (57 % vrt. 43 %). Eniten tapauksia oli Pohjois-Pohjanmaan (82), Varsinais-Suomen (76) ja Helsingin ja Uudenmaan (40) sairaanhoitopiireissä. Muissa sairaanhoitopiireissä enteroviruslöydösten lukumäärä jäi alle 40:n. Enterovirukset aiheuttavat ylähengitystieinfektioiden lisäksi muun muassa aivokalvotulehdusta, sydänlihastulehdusta, enterorokkoa ja muita ihottumatauteja. THL:n tietoon tuli vuonna 2018 yksittäisiä echovirus 30 -tapauksia, mutta ei vakavia sairastumisia.
Hinkuyskän esiintyvyys Vuonna 2018 hinkuyskätapauksia ilmoitettiin tartuntatautirekisteriin 474 (ilmaantuvuus 8,6/100 000). Määrä suurempi kuin vuonna 2017, jolloin tapauksia ilmoitettiin 399. Kuten aiemmin, tapaukset painottuivat 0 14-vuotiaiden ikäryhmään. Ilmaantuvuus oli erityisen suuri 10 14-vuotiailla (34,6/100 000). Tapauksista 20 oli alle 1-vuotiaita ja heistä yhdeksän oli alle kolmen kuukauden ikäisiä eli alle rokotusten aloittamisiän. Alle 1-vuotiaiden diagnoosi perustui 14 tapauksessa PCR-tutkimukseen, viidessä tapauksessa bakteeriviljelyyn ja yhdessä tapauksessa vasta-ainetutkimukseen. Muun ikäisillä valtaosassa tapauksista diagnoosi oli tehty vasta-ainetutkimuksen perusteella. Niistä hinkuyskään sairastuneista, laboratoriovarmistetuista 3 23 kuukauden ikäisistä lapsista, joista rokotustiedot oli käytettävissä (n=34), yksi ei ollut vielä ehtinyt saada ensimmäistä rokoteannosta, neljä oli kieltäytynyt rokotteista, kolme oli saanut iänmukaisesti vasta yhden rokoteannoksen, neljä oli saanut kaksi rokoteannosta ja 13 sairastui saaduista kolmesta rokoteannoksesta huolimatta. Lapsista yhdeksän sairastui ennen suositeltua kolmen kuukauden rokotusikää: kaksi alle kuukauden iässä, neljä kuukauden iässä, ja kolme kahden kuukauden iässä.
Ilmaantuvuudessa suurta vaihtelua Aiempaan tapaan hinkuyskän ilmaantuvuus vaihteli huomattavasti sairaanhoitopiireittäin (0 35,8/100 000). Ilmaantuvuus oli suurin Vaasan sairaanhoitopiirissä (26) ja Etelä- Pohjanmaalla (16,3). Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri ei todettu yhtään tapausta. Vuonna 2017 alkanut korkea pertaktiini-negatiivisten kantojen osuus jatkuu edelleen ja on huomattava aiempiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2018 eristettiin 34 Bordetella pertussis - kantaa, joista 10 (29,4 %) ei tuottanut pertaktiinia. Vuonna 2017 yhteensä 18 kannasta 9 eli 50 % ei tuottanut pertaktiinia. Kannat tuottivat muita rokoteantigeenejä normaalisti. Genotyypitystulokset Suomessa soluttoman rokotteen aikakaudelta osoittavat, että kantojen virulenssigeeneissä ei enää tapahdu suuria muutoksia [pertaktiini (prn2), pertussis toksiini (ptxa1, ptxp3)]. Kantojen serotyypissä (Fim2, Fim3 tai Fim2,3) sitä vastoin on havaittu muutos Fim3:sta Fim2:een viime vuosien aikana. Rokotusstrategian valitseminen haastavaa Optimaalisen hinkuyskärokottamisen strategian valitseminen on haastavaa, sillä länsimaissa laajassa käytössä olevat soluttomat rokotteet ovat suojateholtaan ja suojan kestolta epätäydellisiä; suoja kestää noin 5 vuotta. Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan lisättiin tehosteannos 6-vuotiaille vuonna 2003. Vuonna 2005 siirryttiin käyttämään kokosolurokotteen tilalla solutonta hinkuyskäbakteerin antigeeneja sisältävää yhdistelmärokotetta kaikilla neuvolaikäisillä. Nuorisoiän rokotukset toteutettiin vuoteen 2007 asti 11 13 vuoden iässä. Vuodesta 2009 nuorisoikäiset on suositeltu rokotettavaksi 14 15 vuoden iässä eli 8. luokka-asteelta alkaen. Siirtymävaiheessa vuosina 2009 2011 näitä rokotuksia annettiin erittäin vähän, mistä johtuen nuorten aikuisten ikäryhmässä on tällä hetkellä edelleen heikommin suojattu kohortti. Imeväisikäisten taudit kertovatkin puutteellisesta laumasuojasta, minkä erityisesti Vaasan sairaanhoitopiirin alueella on arveltu olevan syy-yhteydessä vuoden 2017 toisella puoliskolla havaittuun epidemiaan. Puolustusvoimien rokotusohjelmaan lisättiin palveluksensa aloittaville hinkuyskärokote osana yhdistelmärokotetta (tdap) kesällä 2012. Palvelusikäisten keskuudessa hinkuyskän ilmaantuvuus onkin merkitsevästi laskenut viime vuosina. Suomi välttynyt laajoilta epidemioilta Suomi on toistaiseksi säästynyt laajoilta hinkuyskäepidemioilta, jollaisia koettiin Yhdysvalloissa (yli 40 000 tapausta) ja Englannissa (lähes 10 000 tapausta) vuonna 2012.
Yhdysvalloissa kerättiin epidemiavuonna 2012 laaja kantakokoelma, josta havaittiin, että 60 prosenttia B. pertussis -kannoista ei tuottanut pertaktiinia. Molemmissa maissa aloitettiin raskaana olevien naisten hinkuyskärokotuskampanja, jonka aikana pienten imeväisten hinkuyskätapaukset saatiin merkitsevästi vähenemään. Sittemmin huonontuneen hinkuyskätilanteen vuoksi myös usea muu länsimaa on ryhtynyt suosittelemaan raskaana olevien naisten hinkuyskärokottamista, EU:ssa Englannin lisäksi Belgia, Tsekin tasavalta, Kreikka, Irlanti, Italia, ja Hollanti. Korkeimman hinkuyskäilmaantuvuuden alueella on Suomessakin jo suositeltu harkitsemaan imeväisten rokotusten aloittamista aikaistetusti 2 kuukauden iässä. Suomessa kansallinen rokotusasiantuntijatyöryhmä seuraa hinkuyskätilanteen kehittymistä, ja tarvittaessa ehdottaa muutoksia kansalliseen rokotusohjelmaan, joita on tarkemmin kuvattu vuonna 2017 julkaistussa THL:n työpaperissa Hinkuyskän torjunta Suomessa 2017 2021.
Legionellan esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 54 legionellalöydöstä: 19 virtsan antigeenitestiä, 4 viljelyä, 2 PCR-tutkimusta ja 29 serologiaa. Sairastuneista 24:n taudinkuva sopi legionelloosiin eli keuhkojen röntgenkuvassa oli keuhkokuumeeseen sopivia muutoksia. Yli 80 % sairastuneista oli 50 vuotta täyttäneitä (vaihteluväli, 34 80) ja 23 (85 %) oli miehiä. Kaksi (8 %) sairastuneista menehtyi tautiin. Kahdeksantoista (75 %) henkilöä oli saanut tartunnan ulkomaanmatkalla ja kuusi (25 %) kotimaassa. Ulkomailla tartunnan saaneet olivat matkailleet Espanjassa (2), Thaimaassa (2) ja Saksassa (2). Muut 14 matkustusmaata olivat yksittäisiä. Kotimaisia tartunnanlähteitä selvitettiin ympäristönäytteiden avulla. Kahdessa tapauksessa tartunta oli saatu kodin vesijärjestelmistä. Yhden tapauksen todennäköinen lähde oli mökillä käsitelty multa, josta PCR-tutkimuksella todettiin Legionella longbeachae - bakteeria. Kaksi tapausta liittyi mahdollisesti Etelä-Suomessa sijaitsevaan uimahalliin, jonka suihkuvedestä löytyi pieniä legionellapitoisuuksia. Pitoisuudet alittivat eurooppalaisen ohjeiston raja-arvot eikä kloorattu allasvesi sisältänyt legionelloja.
Potilaskantojen puuttuessa kantavertailu ei ollut mahdollista ja näin tartunnanlähde jäi varmistumatta. Hallin vesijärjestelmiä on kuitenkin puhdistettu ja tilannetta seurataan. Yhden teollisuuslaitoksen talousvettä käyttävässä sumutusvesijärjestelmässä todettiin huomattava määrä legionelloja (L. pneumophilan seroryhmiä 2-14: 18 000 000 pmy/l) työntekijän sairastuttua legionelloosiin. Tapahtuman jälkeen muiden tehtaiden samantyyppisiä vesijärjestelmiä on tutkittu ja puhdistettu. Muita tautirypäitä havaittiin kaksi. Ensimmäinen kahden tapauksen ryväs liittyi ruoppaajalla työskentelyyn. Virtsan antigeenitestit jäivät negatiivisiksi eikä diagnostista nousua vastaaineissa todettu. Legionellaa epäiltiin kuitenkin keuhkokuumeen aiheuttajaksi, sillä muuta aiheuttajaa taudille ei löytynyt ja laivan vesijärjestelmästä löytyi runsaasti legionelloja (kylmässä vedessä L. pneumophilan seroryhmiä 2-14: 3 600 000 pmy/l). Toisessa rypäässä sairastuneet olivat oleskelleet vuokrahuvilalla Etelä-Euroopassa: parinkymmenen hengen seurueesta yksi menehtyi legionelloosiin ja kahdeksan sairastui lievemmin taudinkuvin. Vuonna 2018 suomalaisten legionellatartunnat saatiin ulkomaan ja kotimaan matkoilla, kotona, mökillä ja työpaikalla. Sairaalassa saatuja legionellatartuntoja ei todettu yhtään.
Mykoplasman esiintyvyys Vuonna 2018 laboratoriovarmistettuja Mycoplasma pneumoniae -tapauksia oli 1858. Tämä on selvästi vähemmän kuin edellisvuonna, jolloin tapauksia oli 2507. Tapauksista 57 % oli naisilla ja puolet alle 16-vuotiailla. Tapausmäärät ovat vuosien 2010 2012 viimeisen huomattavan epidemian jälkeen asettuneet aiempaa korkeammalle tasolle. Aiempia epidemiavuosia vastaavasti tänäkin vuonna talvikuukausina M. pneumoniae - löydöksiä oli runsaasti. Tapauksia todettiin eniten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, jossa niitä oli lähes 600. Myös ilmaantuvuus oli siellä korkein, eli 32/100 000. Muissa sairaanhoitopiireissä ilmaantuvuus oli 0,3 10,6. M. pneumoniae -diagnostiikka voi serologian ohella perustua nukleiinihapon osoitusmenetelmien (PCR) käyttöön, jolloin on mahdollista arvioida myös Suomessa kiertävien kantojen makrolidiresistenssiä.
Keuhkoklamydian esiintyvyys Vuonna 2018 ilmoitettiin 293 lähinnä vasta-ainetutkimuksiin perustuvaa Chlamydia pneumoniae -tapausta, joista puolet oli alle 20-vuotiailla. Määrä on viime vuosien aikana pysynyt varsin vakaana. Määrällisesti tapauksia oli eniten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja Pirkanmaalla, joissa myös ilmaantuvuus oli suurin, eli 16 20/100 000. Muissa sairaanhoitopiireissä ilmaantuvuus oli 0 9.
Suolistoinfektiot Suolistoinfektioepidemiat esiintyvyys Kunnalliset epidemiaselvitystyöryhmät ilmoittavat elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiaepäilyt THL:n ja Ruokaviraston yhteiseen rekisteritietojärjestelmään (RYMY). Vuonna 2018 RYMY-järjestelmään tehtiin 100 epäilyilmoitusta (vuonna 2017: 59). THL oli yhteydessä kunnalliseen selvitystyöryhmään 33 epäilyilmoituksesta. Lisäksi todettiin useita muita suolistoinfektiorypäitä. THL selvitti kansainvälistä Listeria MLST6-ryvästä yhteistyössä paikallisten viranomaisten, Ruokaviraston ja Euroopan tautikeskuksen kanssa. Tartuntojen lähteen selvittämiseksi potilaista eristettyjä kantoja verrattiin listeriakantoihin, joita oli todettu elintarvikkeista Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Tapausten kanssa samanlaisia listeriakantoja löytyi muun muassa pakastemaissista. Epidemiatapauksia tunnistettiin vuosien 2016 2018 aikana 28, mutta vain yksi neljästätoista vuonna 2018 haastatellusta tapauksesta ilmoitti nauttineensa pakastemaissia. Elo-syyskuussa kryptosporidioositartunnat lisääntyivät Vaasan, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä: tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 84 tapausta. Vastaavaa tapausmäärien lisääntymistä kesäaikaan raportoitiin Pohjanmaalla myös vuosina 2016 ja 2017. Epidemiaa selvitettiin yhteistyössä sairaanhoitopiirien ja Ruokaviraston kanssa. Kyselytutkimuksen perusteella sairastumista selittivät kosketus tuotantoeläimiin, joilla oli ripulia sekä tapauksen kanssa samanaikaisesti vatsatautiin sairastuneet perheenjäsenet. Lisäksi sairastumista selittivät havainto tavanomaisesta poikkeavasta kärpäsmäärästä ja puutarhatyö sekä lannan käsittely. Cryptosporidium parvum -alkueläin todettiin 18 sairastuneen näytteessä. Jatkotyypityksissä tunnistettiin neljä eri C. parvum-alalajia, joita kaikkia on löydetty aikaisempina vuosina sekä ihmisiltä että vasikoilta Suomessa. Vuonna 2018 RYMY-järjestelmään raportoitiin kaksi talousvesivälitteistä epidemiaa. Näissä sairastui yhteensä noin 470 henkilöä. Ensimmäisen talousvesiepidemian aiheutti yksityisen majoitusyrittäjän porakaivoveden saastuminen jätevedellä. Noroviruksia löydettiin sekä porakaivovedestä että potilaista. Tilanne korjaantui uuden porakaivon rakentamisella.
Toiseen epidemiaan johti kunnallisen talousvesiverkoston saastuminen jätevedellä putkirikkotilanteessa. Verkostovedestä todettiin indikaattoribakteerien lisäksi sapovirus, EHEC ja C. perfringens. Potilaisnäytteistä todettiin noro-, sapo- ja astrovirus, EHEC, ETEC ja Plesiomonas shigelloides. Saastuneen vesijohtoverkoston puhdistaminen vaati tehokloorausta. Lisäksi todettiin kolme uimavesivälitteistä epidemiaa, joissa aiheuttajina olivat norovirukset tai kampylobakteerit. Rannikkovesien Vibrio-bakteerit aiheuttivat yksittäisiä tautitapauksia. Uimavesivälitteisissä epidemioissa sairastui ainakin noin 170 henkilöä.
Clostridium difficilen esiintyvyys Seurannan aikana, eli vuosina 2008 2018 Clostridium difficile -tapausmäärät ovat puolittuneet yli 8 000 vuosittaisesta tapauksesta reiluun 4 000 tapaukseen. Väheneminen oli runsainta heti seurannan alussa vuosina 2008 2010, mutta se on jatkunut myös sen jälkeen. Samalla toksiinipositiivisten löydösten osuus on lisääntynyt 79 %:sta 98 %:iin. Diagnostisissa menetelmissä on tapahtunut muutos: valtamenetelmänä ollut viljely ja suurelta osin myös antigeenin osoitus ovat korvautuneet nukleiinihapon osoitusmenetelmillä. Vaikka nukleiinihappotestit ovat olleet käytössä jo seurannan alussa, niiden esiintulo käynnistyi vasta vuonna 2014. Vuonna 2018 C. difficile -tapauksia ilmoitettiin 4 429 (ilmaantuvuus 81/100 000), joista toksiinipositiivisia oli 4 317 (98 %). Löydöksistä 95 % oli tehty nukleiinihapon osoituksella ja vain 5 % viljelyllä. Tapauksista 57 % oli naisia, 48 % yli 75-vuotiaita, 3 % alle 15- vuotiaita ja 2 % alle 4-vuotiaita. Ikä- ja sukupuolijakaumissa ei ole tapahtunut muutoksia. Vaihtelu ilmaantuvuudessa eri sairaanhoitopiirien välillä oli edelleen huomattavaa (38 134/100 000). Tämä saattaa liittyä alueellisiin eroihin näytteenottoaktiivisuudessa, diagnostisissa menetelmissä, torjuntatoimissa tai epidemiatilanteessa.
Enterohemorraginen Escherichia Colin (EHEC) esiintyvyys Vuonna 2018 Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 213 enterohemorragisen Escherichia coli(ehec) -bakteerin aiheuttamaa tapausta. Vuonna 2017 niitä ilmoitettiin 124. Ilmaantuvuus oli 3,9/100 000 asukasta kohti koko maassa ja korkein 0 4-vuotiailla, 9,4/100 000 asukasta. Selvästi eniten tapauksia ilmoitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (89/213). EHEC-tartuntojen määrä on lisääntynyt huomattavasti viimeisen viiden vuoden aikana. Lisääntymistä selittää EHEC-laboratoriodiagnostiikassa tapahtuneet muutokset. EHEClöydösten ilmoituskriteeriksi lisättiin nukleiinihapon osoitus vuonna 2016. Tartunnoista 46 % luokiteltiin kotimaisiksi. Vuodesta 2014 lähtien kotimaisiin EHECtartuntoihin liittyviä oire- ja altistustietoja on kerätty kuntien tartuntatautivastuuhenkilöiden täyttämän sähköisen haastattelulomakkeen avulla. Haastattelu- ja rekisteritietojen perusteella kolmella tapauksella todettiin hemolyyttis-ureeminen oireyhtymä (HUS). Viidentoista EHEC-tartunnan epäiltiin liittyvän maatilakontaktiin, ja neljässä tapauksessa sairastuneesta ja tilanäytteistä todettiin sero- ja genotyypiltään identtiset EHEC-kannat.
THL:n laboratorioon saatiin tyypitettäväksi 70 henkilön kotimainen EHEC-kanta tai ulostenäytteen primaarimalja. Näistä 65 saatiin varmistettua EHEC:iksi (stx-geenien osoitus pcr-menetelmällä). EHEC-kannasta saatiin puhdasviljelmä 55 näytteestä, viidestä näytteestä EHEC-kantaa ei saatu eristettyä. Kannat jakautuivat 16 O-seroryhmään, joista yleisin oli O157 (25%). Kaikki O157-kannat olivat positiivisia stx2-geenin suhteen ja suurimmalla osalla (64 %) oli myös stx1-geeni. Non-O157-kannoilla stx1 ja stx2 olivat yhtä yleisiä (56 %), mutta jakautuminen vaihteli seroryhmittäin. Kahden HUS-tapauksen näyte saatiin tyypitettäväksi. Molemmat olivat positiivisia stx2- geenin suhteen. Toisesta näytteestä saatiin EHEC-kanta eristettyä. Kanta oli serotyyppiä O157:H7, positiivinen eae-geenin ja hlya-geenin suhteen, stx-geenin alatyyppiä 2c ja sorbitolinegatiivinen.
Kampylobakteerin esiintyvyys Vuonna 2018 kampylobakteerilöydöksiä ilmoitettiin 5095. Vuonna 2017 tapauksia oli 4289. Raportoitujen tapausten määrä on selvästi lisääntynyt 10 viime vuoden aikana. Kampylobakteeri on yleisin suolistotulehduksia aiheuttava bakteeri Suomessa. Campylobacter jejuni oli yleisin kampylobakteerilaji, ja sen osuus oli 82 % kaikista löydöksistä. C. coli -löydöksiä ilmoitettiin 510. Ilmaantuvuus oli koko väestössä 93/100 000. Tapauksista 54 % oli miehillä. Eniten tartuntoja ilmoitettiin 25 29-vuotiailla (ilmaantuvuus 176/100 000). Ilmaantuvuus oli korkein Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (133/100 000). Vuodenaikavaihtelu on tyypillistä kampylobakteeri-infektioille: ilmaantuvuus oli suurinta heinä elokuussa. Tartuntamaatieto puuttui 45 prosentilta tapauksista. Tartunnoista 14 % (706) oli kotimaisia. Kotimaisten tartuntojen määrä on lisääntynyt vuodesta 2010, mutta lisääntymisen syytä ei tunneta. Torjuntatoimien kohdentamiseksi tarvitaan lisää tietoa kampylobakteeriinfektioiden lähteistä. Kampylobakteereita tyypitetään vain epidemiatilanteissa, vuonna 2018 vain yksi kanta.
Listerian esiintyvyys Vuonna 2018 Listeria monocytogenes -bakteerin aiheuttamia yleisinfektioita todettiin 79. Vuonna 2017 määrä oli 92. Tapauksista yli 60 % oli yli 74-vuotiaita ja 62 % (49) oli naisia. Listerioositapauksia esiintyi kaikissa sairaanhoitopiireissä neljää lukuun ottamatta. Yhtään raskauteen liittyvää listerioosia ei havaittu. Listerioositapausten määrä on lisääntynyt selvästi vuodesta 2009 lähtien. Listeriainfektio on elintarvikevälitteinen ja riskielintarvikkeita ovat eläin- tai kasviperäiset tuotteet ja valmisruuat, joita säilytetään pitkään kylmässä. Elintarvikkeiden tuotantoympäristössä voi esiintyä listeriabakteereja, jotka voivat saastuttaa tuotteen tuotantoon liittyvän kuumennuskäsittelyn jälkeen. Suomessa riskielintarvikkeita ovat erityisesti graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet. Vuonna 2010 epidemian lähteiksi todettiin graavisuolattu lohi ja kotimaisen kala-alan laitoksen tuotteet ja vuonna 2012 lihahyytelö. THL:n laboratorioon saatiin tyypitettäväksi 80 henkilön L. monocytogenes -kanta. Kannat oli eristetty verestä (76), aivoselkäydinnesteestä (3), syväpunktionäytteestä (3) ja/tai sapesta (1). Yleisimmät seroryhmät olivat IIa (61 %) ja IVb (26 %). Kannat jakautuivat
26 MLST-tyyppiin ja kokogenomin sekvensoinnin (WGS) perusteella 39 kantaa (49 %) kuului 7 eri WGS-rypääseen. Yleisimmät listeriakannat vuonna 2018 MLST Tapaukset, lkm (N=80) Keskenään samanlaiset kannat WGS-rypäissä, lkm (% kaikista tapauksista) Lisätietoa ST-6 17 16 (20%) Rypäs esiintynyt vuodesta 2016, esiintyy myös muualla Euroopassa ST-37 9 7 (9%) Rypäs esiintynyt vuodesta 2016 ST- 451 7 7 (9%) Rypäs esiintynyt vuodesta 2017 ST-9 6 3 (4%) 2 (3%) Kaksi eri ST-9 rypästä vuonna 2018. Vuodesta 2016 esiintynyt 3 eri ST-9 rypästä ST-8 6 2 (3%) Kolme eri ST-8 rypästä esiintynyt vuodesta 2015 ST-7 5 0 ST-14 4 2 (3%) Rypäs esiintynyt vuodesta 2015 Muut 34 19 eri MLST tyyppiä, (1-2 kantaa/mlst tyyppi)
Salmonellan esiintyvyys Salmonellatapausten määrä on selvästi vähentynyt 10 viime vuoden aikana. Vuonna 2018 salmonellatapauksia ilmoitettiin yhteensä 1 448. Näistä naisilla oli 52 %. Vuonna 2017 salmonellatapauksia ilmoitettiin 1 550. Vuosittainen ilmaantuvuus oli koko maassa 26/100 000. Suurin ilmaantuvuus oli Vaasan sairaanhoitopiirissä (46/100 000) ja pienin Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä (14 /100 000). Eniten tartuntoja ilmoitettiin 25 29-vuotiailla. Lavantautia aiheuttavaa S. Typhi -bakteeria ilmoitettiin 10 tapauksella. Näistä neljä oli kotimaisia tartuntoja. Lisäksi THL:n laboratorioon toimitettiin Salmonella Typhi-kanta yhdeltä henkilöltä, jota ei ollut ilmoitettu tartuntatautirekisteriin. Pikkulavantautia aiheuttavaa S. Paratyphiä (Paratyphi A) todettiin neljällä henkilöllä. Kahden tartunta oli saatu ulkomailla ja kahdelta puuttui matkustustieto. Vuoden 2017 alusta lähtien THL on ottanut vastaan salmonellakantoja vain kotimaisista ja/tai invasiivisista tartunnoista tai jos kyseessä oli S. Typhi- tai S. Paratyphi. Vuonna 2018
kaikkiaan 390 salmonellatapauksen bakteerikanta lähetettiin THL:ään. Kotimaisia kantoja lähetettiin 259 (66 %) ja ulkomaisia 50 (44 %). Tieto salmonellan tartuntamaasta jäi puuttumaan 64 (16 %) tapaukselta. Vuonna 2016 tieto puuttui vain 2 % lähetetyistä kannoista. Kotimaisia salmonellatartuntoja aiheutti 46 eri serotyyppiä. Näistä kolme yleisintä, Newport (62), Typhimurium (46) ja Enteritidis (33 ) aiheuttivat 54 % tartunnoista. Kotimaisia S.Newport-serotyypin aiheuttamia tapauksia oli 62 (edellisvuonna tapauksia oli 7). Tapauksia ilmeni Pohjanmaalla ja Kajaanin seudulla. Kotimaisia Enteritidis-serotyypin aiheuttamia tapauksia oli 33 (edellisvuonna tapauksia oli 79). Kannoista 54 % oli herkkiä kaikille testatuille mikrobilääkkeille (vuonna 2017: 91 %, vuonna 2016: 45 %, vuonna 2015: 80 %). Enteritidis -kannat jakautuivat 15 erilaiseen faagityyppiin. Yleisin faagityypi oli FT 8 (21 %). Kotimaisista Typhimurium-kannoista 22 % oli moniresistenttejä (vuonna 2016: 7 %, vuonna 2015: 6 %). Typhimurium-kannat jakautuivat 13 eri faagityyppiin. Perinteisen kotoperäisen FT1-faagityypin osuus oli 15 %. (Vuonna 2016: 27 %, vuonna 2015: 29 %. Kaikki FT1-kannat olivat herkkiä mikrobilääkkeille.
Shigellan esiintyvyys Shigelloosin ilmaantuvuus vuonna 2018 oli 2.5/100 000. Tapauksia ilmoitettiin yhteensä 139 (vuonna 2017 tapauksia oli 91). Näistä 58 % oli naisilla ja iän mediaani oli 38 vuotta (vaihteluväli <1 76). Suurin osa (60 %) tapauksista ilmoitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Yleisimmät tartuntamaat olivat Intia (21), Kenia (7), Egypti (7) ja Arabiemiirikunnat (6). Kotimaisia tartuntoja ilmoitettiin 14. THL:n laboratorioon lähetettiin 98 henkilön shigellakantaa. Kantoja lähettäneitä laboratorioita oli yhteensä yksitoista. Yhteensä tyypitettiin 56 kantaa (57 %), kaikki kotimaiset tartunnat ja otos ulkomaisista. Yleisimmät shigellalajit olivat Shigella sonnei (34) ja Shigella flexneri (18). Viittä lukuun ottamatta tutkitut kannat olivat moniresistenttejä (resistentti vähintään kolmelle testatuista 12 mikrobilääkkeestä).
Yersinian esiintyvyys Yersinialöydökset ilmoitetaan tartuntatautirekisteriin tartuntatautiasetuksen mukaisesti. Asetus ei kuitenkaan edellytä kantojen lähettämistä THL:ään. Yersiniakannat tyypitetään THL:ssä erityistilanteissa, kuten epidemioissa tai vakavissa infektioissa. Yersinia enterocolitica Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 633 Yersinia enterocolitica -tapausta (vuonna 2017 tapauksia ilmoitettiin 518). Ilmaantuvuus oli koko maassa 11,5/100 000. Ikäryhmistä ilmaantuvuus oli suurin 25 29-vuotiailla (27,3/100 000). Y. enterocolitica -löydösten alueellinen vaihtelu oli suurta. Suurin ilmaantuvuus oli Päijät- Hämeen (17,9/100 000), Helsingin ja Uudenmaan (16,7/100 000) sekä Kainuun sairaanhoitopiirissä (14,7/100 000). Tartuntamaatieto puuttui 71 %:sta(447) ilmoituksista. Y. enterocolitica määritetään tavallisimmin ulosteviljelyllä. Vuonna 2018 viljelyllä määritettiin 479 tapausta ja seerumin vasta-ainemäärityksillä 59 tapausta. Kahdeksan tapausta määritettiin sekä viljelyllä että vasta-ainemäärityksellä. Nukleiinihapon osoitukseen perustuvilla menetelmillä määritettyjen tapausten määrä on nousussa. Vuonna 2018 niillä määritettiin 87 tapausta. Y. enterocolitica -löydöksen ilmoitti 19 laboratoriota. Näistä 12 ilmoitti ainakin satunnaisesti myös bio- ja/ tai serotyypin tai tuloksen virulenssiplasmidin toteamisesta. Tyypitystulos saatiin 47 % (299/633) löydöksistä: 44 % (131/299) oli biotyyppiä BT1A, 36 % oli bio/serotyyppiä BT4/O:3 ja 16 % BT2/O:9. BT 1A on heterogeeninen ryhmä kantoja, joilta puuttuu patogeenisille yersinioille tyypillinen pyv-virulenssiplasmidi. Osalla BT 1A - kannoista voi kuitenkin olla muita taudinaiheuttamiskykyyn vaikuttavia ominaisuuksia. Yersinia pseudotuberculosis Vuonna 2018 Yersinia pseudotuberculosis -tapausten määrä oli 18 (vuonna 2017 tapauksia oli 12). Ilmaantuvuus oli koko maassa 0,3/100 000 asukasta kohti. Lähes kaikki tapaukset (17) todettiin viljelyllä ja vain yhdessä toteaminen tapahtui nukleiinihaponosoitukseen perustuvilla menetelmillä. Yksi tapauksista määritettiin sekä viljelyllä että vasta-ainemäärityksellä. Tapausmäärät ovat liian pieniä alueellisten erojen kuvaamiseen.
Noroviruksen esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 2329 norovirustapausta (vuonna 2017: 3871, vuonna 2016: 2395). Ilmoituksia tehtiin kaikista sairaanhoitopiireistä, ja aikaisempien vuosien tapaan niitä oli eniten tammi toukokuun aikana (1723, 74 %). Tapauksia esiintyi kaikissa ikäryhmissä, mutta puolet (50 %) oli 75 vuotta täyttäneillä. Naisten osuus oli 58 %. Norovirus on yksi yleisimmistä elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajista. Vuonna 2018 THL:n ja Ruokaviraston yhteiseen rekisteritietojärjestelmään (RYMY) ilmoitettiin kaikkiaan 100 epidemiaepäilyä, joista 42:ssa (42 %) taudinaiheuttajaksi epäiltiin norovirusta. Norovirusnäytteitä tyypitettiin 25 epidemiassa ja näistä 21:stä saatiin tyypitystulos. Norovirustyypit GI.P2 sekä GII.P17 todettiin neljässä epidemiassa ja norovirustyyppi GII.P16 kolmessa epidemiassa. Norovirustyypit GI.P3, GI.P7 sekä GII.P4 todettiin kukin kahdessa epidemiassa. Muita vuonna 2018 tavattuja norovirustyyppejä olivat GI.P6, GII.P7,GI.P4 sekä rekombinanttiviruskanta GI.Pb-GI.6.
Rotaviruksen esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 350 rotavirustapausta. Määrä on pysynyt alle 500:ssa sen jälkeen kun rotavirusrokote otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2009. Pienten lasten kattavat rotavirusrokotukset ovat laskeneet rotavirusinfektioiden ilmaantuvuutta alle 5-vuotiailla (2018: 55,10/100 000) selvästi verrattuna rokotusohjelmaa edeltävään ilmaantuvuuteen, jolloin se oli keskimäärin 460/100 000 tässä ikäryhmässä. Yhä suurempi osuus tapauksista (2018: 54,8 %) esiintyy 5-vuotiailla ja sitä vanhemmilla, kun ennen rokotuksia 5 vuotta täyttäneiden osuus tapauksista oli noin 10 %. Alle 5- vuotiaiden rotavirustapauksista yli puolet oli rokottamattomilla lapsilla. Vuonna 2018 yleisimmät rotaviruksen genotyypit Suomessa olivat G12P[8] (144 tapausta) ja G9P[8] (71 tapausta). Näiden osuus infektioista on lisääntynyt jatkuvasti. Seuraavaksi yleisimmät genotyypit olivat G3P[8], G9P[4], G2P[4], G1P[8] ja G4P[8], G3P[8], G4P[6], G2P[8]. Kaksoisinfektioita aiheuttivat virusparit G3+G9P[8] (neljä tapausta); G3+G12P[8] (kolme tapausta); G3+G8P[8] (kaksi tapausta). Kolmessa kymmenessä tapauksessa löytyi zoonoottisia eli eläimistä peräisin olevia rotaviruksia hevosen G3P[8].
Hepatiitit Hepatiitti A esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 28 hepatiitti A -tapausta (ilmaantuvuus 0,5/100 000). Vuosina 2013 2017 tapausten määrä on vaihdellut 6 41 välillä. Tartunnan saaneissa oli liki yhtä paljon miehiä (15/28) ja naisia (13/28). Sairastuneiden ikähaarukka oli harvinaisen laaja, 1 90 vuotta. Puolet tartunnan saaneista oli iältään alle 20-vuotiaita (14/28). Vuonna 2018 hepatiitti A -tartunnoista ainakin puolet liittyi tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen tietojen mukaan matkusteluun ulkomailla, kun lasketaan mukaan myös matkalta saadun viruksen tarttuminen lähiympäristöön matkan jälkeen. Elo-syyskuussa useita saman perheen tai matkaseurueen lapsia sairastui. Sairastumisia edelsi kotiseudulle suuntautunut ulkomaanmatka. Tartuntoja oli saatu mm. Lähi-idästä. Keskimäärin neljän viikon itämisaika vaikeuttaa hepatiitti A -tartuntaketjujen jäljitystä. Genotyypitys onkin tärkeä työkalu kun viruksen leviämistä selvitetään. Vuonna 2018 yleisin tartunnan aiheuttaja oli genotyyppiä IIIA (11/28). Kaikki vuonna 2018 havaitut genotyypit (IA, IIIA ja IB) liittyivät matkusteluun. Vuodesta 2016 lähtien Euroopassa yhteensä lähes 20 maassa on esiintynyt hepatiitti A - tartuntoja etenkin miehillä, joilla on seksiä miesten kanssa. Pohjois-Euroopassa vastaavia epidemioita on esiintynyt aika ajoin jo vuosikymmeniä. Siksi marraskuussa 2017 kansalliseen rokotusohjelmaan lisättiin ilmaisrokotukset miehille, joilla on seksiä miesten kanssa. Vuoden 2018 aikuisten tartunnat jakautuvat tasan miehille ja naisille, eikä vuosien 2016ja 2017 epideemisiä genotyyppejä enää todettu Suomessa. Hepatiitti A -rokote maksutta miehille, joilla on seksiä miesten kanssa
Hepatiitti B esiintyvyys Akuutti hepatiitti B Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin neljä akuuttia eli IgM-vasta-ainepositiivista hepatiitti B -tapausta (ilmaantuvuus 0,07/100 000). Akuutteja hepatiitti B -tapauksia raportoitiin eniten 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, suurimmillaan määrä oli vuonna 1998, jolloin tapauksia oli 178. Tämä jälkeen tapausten määrä väheni nopeasti. Viimeisen viiden vuoden aikana on todettu keskimäärin kymmenen tapausta vuodessa. Tartuntojen määrän vähenemisen taustalla on pääasiassa parantunut rokotuskattavuus. Suurentuneessa tartuntariskissä olevat saavat rokotteen ilmaiseksi osana kansallista rokotusohjemaa Hepatiitti B-rokote. Rokotuskattavuutta on parantanut myös se, että rokotetta otetaan omakustanteisesti. Rokotusten ohella pistämällä huumeita käyttävien mahdollisuus vaihtaa neulat ja ruiskut puhtaisiin on todennäköisesti ehkäissyt tartuntoja.
Hepatiitti B-rokote THL Krooninen hepatiitti B Vuonna 2018 kroonisia hepatiitti B -tartuntoja raportoitiin 233 (ilmaantuvuus 4,2/100 000), mikä on samaa suuruusluokkaa kuin edeltävänä vuonna. Tapauksista 54 % oli miehillä. Ulkomaalaistaustaisten osuus todetuista tartunnoista oli suuri, 79 %. Tartuntamaa oli ilmoitettu 53 %:ssa tapauksia. Niistä ulkomailla saatuja oli 85 %. Tartuntatapa oli ilmoitettu vain 14 %:ssa. Yleisimmät tartuntatavat olivat seksi ja perinataalinen, eli lapsi saa tartunnan äidiltään ennen syntymää, syntymän aikana tai pian sen jälkeen. Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita vuonna 2015. Turvapaikanhakijoille suunnattujen hepatiitti B -seulontojen johdosta kroonisten hepatiitti B-tapausten määrä lisääntyi vuosina 2015 ja 2016. Tämän jälkeen määrä on palannut vuotta 2015 edeltävälle tasolle ja pysyi siinä myös vuonna 2018.
Hepatiitti C esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 1 166 uutta hepatiitti C -tartuntaa (ilmaantuvuus 21/100 000), mikä on samaa luokkaa kuin edellisvuosina. Eniten tartuntoja raportoitiin (33 %) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (23/100 000). Ilmaantuvuudet olivat korkeimmat Länsi-Pohjan (32/100 000), Pohjois-Savon (30/100 000) ja Etelä-Karjalan (29/100 000) sairaanhoitopiireissä ja matalimmat Keski-Pohjanmaalla (5/100 000), Ahvenanmaalla (7/100 000) ja Etelä-Pohjanmaalla (10/100 000). Tartunnoista 65 prosenttia todettiin miehillä ja ne painottuivat 20 39-vuotiaiden ikäryhmiin, joiden osuus kaikista tapauksista oli 68 prosenttia. Ilmaantuvuus oli korkein 20 24- vuotiaiden ikäryhmässä (73/100 000). Valtaosa (84 %) tapauksista todettiin suomalaista alkuperää olevilla henkilöillä. Huumeiden pistoskäyttö oli yleisin tartuntatapa (50 %). Tartuntatavaksi 10 prosentissa ilmoitettiin seksi. Näistä 59 prosentilla tartunta todettiin naisilla. Miesten välisen seksin tartuntoja raportoitiin seitsemän. Tieto tartuntatavasta puuttui 44 prosentissa eli lähes puolessa tapauksista.
Suurin osa hepatiitti C -tartunnoista ilmoitettiin ilman henkilötunnusta vuosina 1995-1997. Vuosien 1996-2000 korkeita hepatiitti C -lukuja (keskimäärin 1 800/ vuosi) selittää osittain näiden tapausten mahdollinen rekisteröinti useampaan kertaan sekä ennen seurantaa todettujen tapausten todennäköinen kirjautuminen pääosin näille vuosille. Vuodesta 2003 lähtien tapauksia on ollut keskimäärin noin 1 200 vuodessa. Kaikkiaan vuosina 1994 2018 tartuntatautirekisteriin on ilmoitettu noin 32 500 hepatiitti C - tapausta. Tartunnan saaneiden ja kantajien kokonaismäärä ei ole tiedossa, koska hepatiitti C:n esiintyvyyttä ei ole tutkittu väestötasolla Suomessa. Suomessa valtaosa tartunnan saaneista on käyttänyt huumeita pistämällä. Hepatiitti C - vasta-aineiden esiintyvyyden arvioidaan olevan huumeita pistämällä käyttävien keskuudessa erittäin korkea, noin 75 prosenttia. Korkeasta esiintyvyydestä johtuen tartuntojen vähentäminen tässä ryhmässä ei onnistu yksinomaan ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmilla. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2016 Suomen ensimmäisen C- hepatiittistrategian. Strategian pitkän aikavälin tavoitteena on kaikkien hepatiitti C - kantajien hoitaminen ja hepatiitti C:n ilmaantuvuuden ja kroonisen tartunnan saaneiden määrän vähentäminen. THL on nimennyt vuosille 2017-2019 kansallisen asiantuntijaryhmän käsittelemään sekä hiv- että hepatiitti-infektioiden ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja seurantaan liittyviä kysymyksiä. Työryhmän tehtäviin kuuluu hepatiitti C -strategian seuranta ja strategiassa esitettyjen muutostarpeiden selvitys- ja ohjeistustyö. Asiantuntijatyöryhmän valmistelema kansallinen suositus hepatiitti C:n diagnostiikasta ja tartunnan saaneiden hoitopolusta julkaistaankevään 2019 aikana.
Seksitaudit Klamydian esiintyvyys Vuonna 2018 todettiin 14 839 klamydiatartuntaa (270/100 000), mikä on samaa suuruusluokkaa kuin edeltävänä vuonna. Lukumääräisesti eniten tapauksia, 36 % kaikista todetuista, raportoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Ilmaantuvuus oli puolestaan korkein Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä (342/100 000). Todettujen tapausten määrään vaikuttaa taudin esiintyvyyden lisäksi myös testausaktiivisuus. Klamydialle tyypillisesti tapaukset painottuivat nai siin, nuoriin aikuisiin ja suomalaista alkuperää oleviin. Tapauksista naisia oli 58 %, 15 29-vuotiaita 79 % ja suomalaisia 91 %. Ilmaantuvuus oli korkein 20 24-vuotiaiden ikäryhmässä (1 741/100 000). Naisten tartunnat painottuvat nuorempiin ikäryhmiin kuin miesten. Naisten tartunnoista kaksi kolmesta todettiin alle 25-vuotiailla kun miehillä vastaava osuus oli yksi kolmesta. Klamydiasta ei tehdä tartuntatautirekisteriin lääkärin ilmoitusta, joten tarkempaa tietoa tartuntatavasta tai tartuntamaasta ei ole.
LGV (LYMPHOGRANULOMA VENEREUM) Vuonna 2018 Chlamydia trachomatiksen aiheuttamia LGV-tapauksia raportoitiin 17, mikä on selvästi aiempia vuosia enemmän. Kaikki tapaukset todettiin miehillä, ja 12 tartunnan saanutta oli alkuperältään suomalaisia. Tartunnoista kahdeksan oli saatu Suomessa, kolme ulkomailla ja kuudessa tartunnan alkuperästä ei ole tietoa. Kaikki tartunnat oli saatu miesten välisessä seksissä. LGV-tapausten raportointi aloitettiin vuonna 2011. Vuoden 2018 loppuun mennessä tartuntoja on ilmoitettu yhteensä 51, joista vuoden 2018 osuus on 33 %. Tapaukset ovat yhtä lukuun ottamatta olleet kaikki miehillä, 39 suomalaisilla ja 12 ulkomaalaisilla. Tartunnoista 20 on Suomessa saatuja ja 18 ulkomailla, kaikki Euroopassa. Tartunnan alkuperästä ei ole tietoa 13 tapauksessa. Miesten tartunnoissa seksikontaktin sukupuoli oli ilmoitettu yhtä tapausta lukuun ottamatta, ja kaikissa niissä oli raportoitu seksikontakti mieheen.
Tippurin esiintyvyys Vuonna 2018 todettiin 499 tippuritartuntaa (ilmaantuvuus 9,1/100 000), mikä on lähes 100 tartuntaa vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Tartuntojen määrät laskivat sekä miehillä että naisilla verrattaessa edeltävään vuoteen, miehillä 16 % ja naisilla 20 %. Tapauksista 68 % eli suurin osa raportoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, missä oli myös merkittävästi korkeampi ilmaantuvuus (20,6/100 000) kuin muissa sairaanhoitopiireissä. Tartunnoista 74 % raportoitiin miehillä. Tapauksista puolet todettiin alle 30-vuotailla. Korkein ilmaantuvuus (34,2/100 000) oli 25 29-vuotiaiden ikäryhmässä, minkä jälkeen ilmaantuvuus laski asteittain vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Naisilla tapaukset painottuivat nuoriin aikuisiin, alle 29-vuotiaiden osuus 71 %. Vastaava osuus miehillä oli 43 %. Tapauksista 74 % oli suomalaista alkuperää olevilla henkilöillä. Tartunnan alkuperä raportoitiin 79 %:ssa tapauksista. Sekä suomalaisten että ulkomaalaistaustaisten tartunnoista, joissa tartunnan alkuperä oli tiedossa, enemmistö oli Suomessa saatuja, suomalaisten 70 % ja ulkomaalaistausteisten 71 %.
Seksikontaktin sukupuoli raportoitiin 79 %:ssa miesten tartuntoja. Näistä tapauksista 68 % oli saatu miesten välisessä seksissä. Suomessa todettujen tippuritapausten lkm, viljeltyjen näytteiden lkm ja siprofloksasiini- ja keftriaksoniresistenttien kantojen osuus 2013 2017. Lähde: Bakteerien mikrobilääkeresistenssi Suomessa: Finres 2017. 2013 2014 2015 2016 2017 todetut tippuritapaukset 262 287 280 416 598 Siprofloksasiini viljellyt näytteet 143 126 144 230 362 resistenssikantojen osuus 62% 61% 56% 56% 46% Keftriaksoni viljellyt näytteet 146 126 144 230 361 resistenssikantojen osuus 0% 0% 0% 0% 0%
Kupan esiintyvyys Vuonna 2018 todettiin 187 kuppatartuntaa (3,4/100 000), mikä on samaa suuruusluokka kuin edeltävänä vuonna. Todetuista tapauksista 56 % oli aiemmin hoidettuja serologisia arpia, 12 % aktiivisia tapauksia ja 31 %:ssa tietoa ei ole raportoitu. Tartunnoista 60 % eli suurin osa raportoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja siellä oli myös korkein ilmaantuvuus (6,9/100 000). Tartunnoista 79 % oli miehillä. Korkein ilmaantuvuus (8,4/100 000) oli 30 34-vuotiaiden ikäryhmässä. Tartunnat jakautuvat melko tasan suomalaista ja ulkomaalaista alkuperää olevien kesken, suomalaiset 51 % ja ulkomaalaistaustaiset 49 %. Tartunnan alkuperä raportoitiin 64 %:ssa tapauksia. Suomalaisilla, joilla tartuntamaa oli tiedossa, kotimaan tartunnat olivat vallitsevia. Niitä oli 69 % tapauksista. Ulkomaalaistaustaisten tartunnoista vastaavasti suurin osa, 75 %, oli saatu ulkomailla. Miesten tartunnoista 62 %:ssa seksikontaktin sukupuoli oli tiedossa. Näistä 78 %:ssa tartunta oli saatu miesten välisessä seksissä. Miesten välisen seksin tartunnoista, joissa tartunnan alkuperä oli tiedossa, 66 % oli saatu Suomessa.
Hiv ja Aids esiintyvyys Vuonna 2018 todettiin 153 uutta hiv-tartuntaa (2,8/100 000), mikä on lähes sama määrä kuin edeltävänä vuonna (158). Tapaukset painottuivat aiempien vuosien tapaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (56 %). Korkein ilmaantuvuus oli Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä (5,4/100 000). Tartunnoista 68 % todettiin miehillä. Ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista tapauksista oli 59 %. Korkein ilmaantuvuus (8,9/100 000) oli 35 39 -vuotiaiden ikäryhmässä. Suomalaiset olivat tartunnan toteamisen hetkellä keski-iältään huomattavasti vanhempia kuin ulkomaalaistaustaiset, suomalaiset 48 vuotta ja ulkomaalaistaustaiset 37 vuotta. Heteroseksin kautta saatujen tartuntojen osuus oli 36 %, miesten välisen seksin 26 %, huumeiden pistoskäytön 4 % ja äidistä lapseen 1 %. Tartuntatapa ei ollut tiedossa 33 %:ssa tapauksia. Heteroseksin välityksellä saatuja tartuntoja raportoitiin 55, joista ulkomaalaistaustaisten osuus oli 53 %. Tartunnan alkuperä oli tiedossa 93 %:ssa tapauksia. Näistä 77 % oli saatu ulkomailla. Miesten välisen seksin kautta saatuja tartuntoja raportoitiin 39. Ensimmäistä kertaa tässä ryhmässä todettiin enemmän tartuntoja ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaisilla,
ulkomaalaistaustaisilla 23 ja suomalaisilla 16. Tartunnan alkuperä oli tiedossa 92 %:ssa tapauksia. Näistä 75 % oli saatu ulkomailla. Huumeiden pistoskäyttöön liittyviä tartuntoja todettiin kuusi, kaksi suomalaisilla ja neljä ulkomaalaistaustaisilla. Suomalaisten tartunnat on onnistuttu pitämään matalalla tasolla vuosituhannen vaihteen epidemian jälkeen tehokkaiden torjuntatoimien ja hiv-lääkehoidon hyvän kattavuuden avulla. Äidistä lapseen tartuntoja raportoitiin kaksi, molemmat ulkomaalaistaustaisilla ja ulkomailla saatuja. Raskaana olevien kattavan hiv-seulonnan ja hiv-tartunnan saaneiden lääkehoidon ansiosta Suomessa tapahtuneita äidistä lapseen saatuja tartuntoja ei ole raportoitu vuoden 2000 jälkeen. CD4-solumäärä oli raportoitu 79 prosentissa tapauksia. Näistä myöhään todettuja tartuntoja, CD4-solumäärä alle 350, oli puolet. Uusia aids-tapauksia ilmoitettiin yhteensä 21, suomalaisilla 12 ja ulkomaalaistaustaisilla 9. Pääasiallinen syy aids-tapauksiin oli tartunnan myöhäinen toteaminen. Yhtä tapausta lukuun ottamatta aids oli todettu kolmen kuukauden sisään hiv-diagnoosista. Haasteena onkin löytää hiv-tartunnat nykyistä aikaisemmin. Tartuntojen varhaisella toteamisella voidaan estää sairastavuutta, kuolemia sekä tartuntojen leviämistä. Vuoden 2018 loppuun mennessä Suomessa oli todettu yhteensä 4 049 hiv-tartuntaa. Hivtartunnan saaneiden kuolemia oli raportoitu 533, joista 35 vuonna 2018. Tehokkaan hivlääkehoidon ansiosta suurin osa 2000-luvun kuolemista on aiheutunut muista syistä kuin hiv-infektiosta. Vuonna 2018 raportoidut hiv-tapaukset heteroseksi miesten välinen seksi huumeiden pistoskäyttö äideistä lapseen tartunta ei tietoa yhteensä suomalainen 26 16 2-19 63 ulkomaalainen 29 23 4 2 32 90 55 39 6 2 51 153
Mikrobilääkeresistenssi MRSA esiintyvyys Vuonna 2018 ilmoitettiin 1450 MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus) - tapausta, mikä on samaa luokkaa kuin edellisvuonna, jolloin ilmoituksia oli 1435. Myös veriviljelyllä todettuja MRSA-tapauksia oli lähes saman verran (vuonna 2018: 43, vuonna 2017: 44). MRSA-veriviljelylöydöksistä 17 oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (1,0/100 000), 7 Varsinais-Suomessa (1,5/100 000) ja 6 Pirkanmaalla (1,1/100 000). Muissa sairaanhoitopiireissä näitä oli nollasta kolmeen, yhteensä 13. Veriviljelylöydöksistä 56 % esiintyi miehillä ja 65 % 65 vuotta täyttäneillä, kolme oli lapsilla. Tapausmäärät ja ilmaantuvuus olivat suurimmat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (481, 29/100 000), Pirkanmaalla (256, 48/100 000) ja Varsinais- Suomessa (162, 34/100 000). Kuten edellisvuonna lähes neljännes oli ikäryhmässä 20 34 vuotta (vuonna 2018: 23 %, vuonna 2017: 24 %) ja aiempaa pienempi osuus 65 vuotta
täyttäneillä (vuonna 2018: 30 %). Lasten MRSA-tapausten lisääntyminen jatkui (2018: 224, 2017: 212). MRSA-kanta tyypitettiin 1 550 henkilöltä. MRSA-kannat jakautuivat 262 eri spa-tyyppiin (2017: 274). Kuusi yleisintä spa-tyyppiä ovat samoja kuin edellisvuonna, mutta niiden keskinäinen järjestys muuttui: t008 (9 %), t304 (8 %), t172 (7 %), t127 (5 %), t067 (5 %) ja t223 (4 %). Spa t304-tyypin osuuden kasvu jatkui sen ollessa vuoden 2018 toiseksi yleisin spa-tyyppi, ja spa t127 nousi neljänneksi yleisimmäksi. 75 vuotta täyttäneillä kolme yleisintä spa-tyyppiä olivat samat kuin viime vuonna: t067, t172 ja t008. Alle 16-vuotiaiden lasten yleisimmät spa-tyypit olivat t304, t223 ja t021. Vuonna 2018 havaittiin seitsemän ryvästä, joissa aiheuttajana oli jokin viidestä yleisimmästä spa-tyypistä. Rypäitä oli kuuden sairaanhoitopiirin alueella (Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Vaasa, Varsinais-Suomi). Kokogenomisekvensointi (whole genome sequencing, WGS) tehtiin yhteensä 86 MRSAisolaatille tartuntaketjujen selvittämiseksi. Hyötyeläimiin liitetty MRSA CC398 tyypitettiin 72 henkilön näytteestä. Sen osuus uusista MRSA tapauksista vuonna 2018 oli 5,0 % (vuosina 2009 2017: 0,3 3,4 %). Spa-tyyppi t034 on edelleen CC398-kompleksin kannoista Suomessa yleisin, mutta sen osuus kaikista vuoden aikana todetuista CC398- kannoista on pienentynyt. Vuonna 2018 uusia spa t011 (2018: 15, 2017: 6), t1250 (2018: 11, 2017: 2) ja t1255 (2018: 5, 2017: 0) löydöksiä oli edellisvuosia enemmän. Suomessa ihmisillä esiintyneitä CC398-kompleksiin kuuluvia spa-tyyppejä ovat: t011, t034, t108, t571, t899, t1250, t1255, t2582, t2741, t2922, t8588, t12593, 16760 ja t17061.
VRE esiintyvyys Vuonna 2018 VRE eli vankomysiiniresistentti enterokokki -tapauksia todettiin 205. Tämä oli huomattavasti enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna (vuosina 2016 2017 tapauksia oli 66 71) Suurin osa löydöksistä oli Pohjois-Pohjanmaan (78), Varsinais-Suomen (69), Pohjois- Savon (19) ja Helsingin ja Uudenmaan (9) sairaanhoitopiireissä. Muualla määrä vaihteli nollasta viiteen. Löydöksistä kuusi oli verestä, kun vuonna 2017 niitä oli neljä. Aiemmin VRE-verilöydökset ovat olleet harvinaisempia, vuosina 2013 2016 keskimäärin 0 1 löydöstä. Kantakokoelmaan lähetettiin 194 VRE-eristystä: 191 Enterococcus faeciumia (79 vana, 112 vanb) ja kolme E. faecalista (1vanA, 2 vanb). Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä jo vuonna 2016 alkanut vanb-positiivisen E. faecium(st780) -kannan aiheuttama epidemia laajeni vuonna 2018. Epidemiakanta löytyi 82 henkilöltä. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä todettiin 11 potilaan ryväs, jonka aiheuttaja oli vanbpositiivinen E. faecium (ST117). Sama kanta aiheutti rypään myös edellisenä vuonna.
Lisäksi havaittiin myös toinen, vanb -positiivisen E. faeciumin (ST192) aiheuttama pienempi yhdeksän potilaan ryväs. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä alkoi loppuvuodesta vana-positiivisen E. faecium (ST80) -kannan aiheuttama epidemia, joka on jatkunut vuoden 2019 puolella. Vuonna 2018 epidemiakanta löytyi 58 henkilöltä. Loput löydöksistä olivat yksittäisiä. Vuonna 2018 kokogenomisekvensointi (whole genome sequencing, WGS) tehtiin 117/194 kannalle tartuntaketjujen jäljittämiseksi.
ESBL esiintyvyys Kolmannen polven kefalosporiineille herkkyydeltään alentuneet (I, intermediate) ja resistentit (R, resistant) Escherichia coli- ja Klebsiella pneumoniae -bakteerilajien löydökset on ilmoitettu tartuntatautirekisteriin vuodesta 2008. Arviolta 90 prosenttia näistä bakteereista on laajakirjoisia kefalosporiineja ja kaikkia penisilliinejä pilkkovia entsyymejä tuottavia niin kutsuttuja ESBL-kantoja. Vuonna 2018 löydöksistä 4 597 eli suurin osa oli E. coli ja pieni osa (532) K. pneumoniae kantoja. Vuonna 2017 E.coli -löydöksiä oli 4 648 ja K. pneumoniae -kantoja 492. ESBL-E. coli -löydöksiä tehtiin kaiken ikäisiltä. Löydöksistä 74 % oli naisilta ja puolet 67 vuotta täyttäneiltä. Yli puolet löydöksistä (54 %) oli viljelty virtsasta. Lukumäärä oli suurin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (1 464, ilmaantuvuus 89/100 000), mutta korkein ilmaantuvuus oli Ahvenanmaalla 168/100 000) ja Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä (150/100 000). Vuonna 2018 verilöydöksiä oli 364, mikä on enemmän kuin edellisvuonna, jolloin määrä oli 316 (ESBL-E. coli -veriviljelyissä: 364/5509, 6,6 % vrt. vuonna 2017: 6,0 %). Näistä 28 % oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (6/100 000). Verilöydösten ilmaantuvuus
oli kuitenkin korkein Etelä-Karjalan, Itä-Savon ja Kymenlaakson sairaanhoitopiireissä (11 12/100 000). ESBL-K. pneumoniae -löydöksistä puolet oli 72 vuotta täyttäneiltä. Naisten osuus oli 55 % eli pienempi kuin E. colin kohdalla. Löydöksistä 48 % eli lähes puolet oli virtsasta. Eniten löydöksiä oli Helsingin ja Uudenmaan (164), Varsinais-Suomen (53) ja Kymenlaakson (53) sairaanhoitopiireissä, ilmaantuvuus oli korkein Kymenlaakson (31/100 000) ja Lapin (26/100 000) sairaanhoitopiireissä. Löydöksistä 33 (2017: 24) oli verestä (ESBL-K. pneumoniae -veriviljelyissä: 2018: 33/852, 3,9 % vrt. 2017: 3,2 %). E. colin kolmannen polven kefalosporiiniresistenssin lisääntyminen on hidastunut. Hidastuminen näyttää tapahtuneen 2013 jälkeen ja koskee kolonisaatiota, ei veriviljelylöydöksiä. Nähtäväksi jää pysähtyykö lisääntyminen kokonaan ja vakiintuuko E. colinkefalosporiiniresistenssi nykyiselle tasolle. K. pneumoniaen kefalosporiiniresistenssi on vähäisempää, mutta jatkaa tasaista kasvua.
CPE esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 104 löydöstä, joissa enterobakteerin herkkyys karbapeneemille oli alentunut (intermediate, I) tai resistentti (resistent, R). Bakteerikanta oli siis mahdollisesti CPE. Löydöksistä 47 oli Klebsiella pneumoniaeta, 43 Esherichia colia ja 14 Enterobacter cloacaeta. THL:ään lähetettiin yhteensä 141 CPE-epäilyä, joista 73 varmistui karbapenemaasia tuottavaksi. Tämä on huomattavasti enemmän kuin vuonna 2017, jolloin CPE-löydöksiä oli 48. Eniten oli K. pneumoniae- (35) ja E. coli -kantoja (27). Yleisimmät karbapenemaasit olivat OXA-48, OXA-181 ja KPC-2. Valtaosa (38/73) CPE-kannoista löytyi seulontanäytteistä. Veriviljelylöydöksiä oli viime vuonna viisi. Potilaista (n=64) puolet oli 54 vuotta täyttäneitä. Iän vaihteluväli oli 7 98. Yli puolet CPEtartunnoista oli todennäköisesti saatu ulkomailta, muun muassa Intiasta, Kreikasta, Venäjältä, Ukrainasta, Kiinasta ja Singaporesta. Suomessa todettiin vuosina 2013 2018 kolme KPC-3-positiivisen K. pneumoniaen (ST512) aiheuttamaa hoitolaitosryvästä. Lisäksi vuonna 2018 havaittiin muutamien kantojen rypäitä: KPC-2-positiivinen C. freundii, OXA-181-positiivinen C. freundii, KPC-3-positiivinen K. pneumoniae ja kaksi OXA-48-positiivista K. pneumoniae ryvästä. Vuosina 2008 2018 yleisin CPE-löydös oli K. pneumoniae (noin 48 %). Tartuntatautirekisteriin ilmoitettavat löydökset K. pneumoniae, E. coli ja E. cloacae kattoivat 90 % kaikista CPE-löydöksistä vuosina 2008 2018. CPE-tapausten määrä Suomessa on edelleen melko pieni, mutta se on jatkuvasti lisääntynyt. Erityisesti ovat lisääntyneet KPC- ja OXA-karbapenemaaseja tuottavat kannat.
Tuberkuloosi Tuberkuloosin esiintyvyys Vuonna 2018 tuberkuloositapauksia todettiin 226 (ilmaantuvuus 4,1/100 000). Tämä oli 12 vähemmän kuin vuonna 2017, jolloin tapauksia oli 238 ja ilmaantuvuus 4,3/100 000. Keuhkotuberkuloosia oli 151 (67 %), joista 49 (33 %) oli yskösvärjäyspositiivisia. Viljelyllä varmistettuja tuberkuloositapauksia oli 191 (85 %), kolme vähemmän kuin vuonna 2017 (194). Tuberkuloositapauksia todettiin alle 15-vuotiailla 2 (1 %) 15 29-vuotiailla 52 (23 %) 30 44-vuotiailla 27 (12 %) 45 59-vuotiailla 24 (11 %) 60 74-vuotiailla 48 (21 %) 75 vuotta täyttäneillä 73 (32 %).
Tuberkuloosiin sairastuneiden keski-ikä on vuosina 2000 2018 laskenut selvästi, 64 ikävuodesta 54 vuoteen. Tämä johtuu ensinnäkin niiden ikäluokkien vähentymisestä, joiden nuoruudessa tuberkuloosin esiintyvyys Suomessa oli korkea. Toiseksi nuorten maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt. Vuonna 2018 tuberkuloosi todettiin kahdella lapsella. Kaikista tapauksista 94 (42 %) ilmoitettiin ulkomaalaisilla (ulkomailla syntynyt, em. tiedon puuttuessa muu kansalaisuus kuin Suomi). Tämä oli yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tapauksista 58 (62 %) sairasti keuhkotuberkuloosia ja 36 (38 %) muita tuberkuloosimuotoja. Tieto syntymämaasta tai kansalaisuudesta puuttui 5 (2 %) henkilöltä. 14 (6 %) tapausta todettiin sellaisilla henkilöillä, joilla ei ollut suomalaista henkilötunnusta. Näistä valtaosa on turvapaikanhakijoita. Tuberkuloosikantojen lääkeherkkyystilanne 2018 Tuberkuloosilääkkeille vastustuskykyisten Mycobacterium tuberculosis -kantojen määrä on vähentynyt. Kaikista viljelyvarmistettujen tapausten kannoista 88 % oli täysin herkkiä. 12 tapauksessa todettiin resistenssi yhdelle tai useammalle lääkkeelle.
Vuoden aikana havaittiin neljä monille lääkkeille vastustuskykyistä eli moniresistenttiä MDR-tapausta. Näistä yksi oli erittäin laajasti lääkeresistentti (extended-drug resistant, XDR) tuberkuloosi. MDR-tapauksista kaksi oli ulkomaalaissyntyisillä: potilaat olivat kotoisin Virosta ja Eritreasta. Yksi MDR-tapaus todettiin turvapaikanhakijalla. Tuberkuloosin hoidon lopputulosseuranta Keuhkotuberkuloosin hoidon lopputulosarvio tehdään 12 kuukauden kuluttua rekisteröintipäivästä. Vuoden 2017 hoidon lopputulos oli hyvä 89 %:ssa ilmoitetuista tapauksista (104 kappaletta).tämä on korkeampi kuin WHO:n kansainväliseksi tavoitteeksi asettama 85 %. Muut mykobakteerit Ei-tuberkuloottisia, ympäristön mykobakteereja tunnistettiin yhteensä 703 (ilmaantuvuus 12,8/100 000). Yleisimmät potilasnäytteistä löytyneet lajit olivat Mycobacterium gordonae(178,) Mycobacterium avium (177) ja Mycobacterium intracellulare (99). Näistä 9 todettiin alle 5-vuotialla lapsilla.
Muut infektiot Invasiivinen pneumokokkitauti Vuonna 2018 vakavia eli invasiivisia pneumokokkitapauksia, joissa taudinaiheuttaja eristettiin veri- tai aivoselkäydinneste viljelystä, ilmoitettiin tartuntatautirekisteriin 760 (ilmaantuvuus 14/100 000). Tämä on 7 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2017, jolloin tapauksia oli 822 (ilmaantuvuus 15/100 000). Sai rastuneista 5 % oli alle 5-vuotiaita ja 52 % eli hieman yli puolet 65 vuotta täyttäneitä. Pneumokokkitaudin ilmaantuvuus pysyi ennallaan tai laski hieman kaikissa muissa paitsi alle 2-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa se nousi hieman vuoteen 2017 verrattuna. Ilmaantuvuus oli aiempaan tapaan suurempi miehillä kuin naisilla (15 vs. 12/100 000). Vaihtelu sairaanhoitopiirien välillä oli vähentynyt edellisvuosista, mutta ero sairaanhoitopiirien matalimman ja korkeimman ilmaantuvuuden välillä oli edelleen kaksinkertainen (10 23/100 000). Tämä saattaa liittyä alueellisiin eroihin muun muassa veriviljelyiden ottoaktiivisuudessa. Pikkulasten pneumokokkikonjugaattirokotusohjelman (PCV10) kattavuus on ollut korkea jo sen alusta lähtien. Aikuisilla 13-valenttisen pneumokokkirokotteen (PCV13) kattavuus on noussut viime vuosina. 65 vuotta täyttäneillä PCV13 rokotuskattavuus on viime vuosina ylittänyt 10 prosentin rajan, mutta kattavuudessa on suurta paikallista vaihtelua. Polysakkaridirokotteen (PPV23) kattavuus on ollut pitkään alle 5 prosenttia. Tapausten ilmaantuvuushuippu ajoittui maaliskuuhun, jolloin tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 108 laboratoriovarmistettua infektiota eli 14 prosenttia koko vuoden tapauksista. Tämä osui ajallisesti yhteen korkean influenssa A ja B -aktiivisuuden kanssa. Vakaville pneumokokki-infektioille altistavien hengitystievirusinfektioiden kuten influenssan ajoittuminen vuodenvaihteen molemmille puolille voi aiheuttaa eroja pneumokokkitaudin vuotuisessa ilmaantuvuudessa. THL on vaihtamassa invasiivisen pneumokokkitaudin seurannassa käytettävää laboratorioanalytiikkaa, minkä takia vuoden 2018 serotyypitystulokset valmistuvat tavanomaista myöhemmin. Vuoden 2018 raportoinnin aikaan serotyyppitieto oli saatavilla pneumokokkirokotuksiin oikeutettujen (1.6.2010 tai sen jälkeen syntyneet) lasten osalta. Alle 5-vuotiailla lapsilla yleisin taudinaiheuttaja oli serotyyppi 19A, joka aiheutti puolet (17/35) tämän ikäryhmän infektioista (2017: 9/30, 2016: 15/33). Seuraavaksi yleisimmät serotyypit olivat 3 ja 23B, jotka kumpikin aiheuttivat noin kymmenesosan pienten lasten infektioista. Tilastot vakavan pneumokokkitaudin ilmaantuvuudesta serotyyppi- ja
ikäryhmittäin julkaistaan THL:n verkkosivuilla kun tyypitystulokset valmistuvat kaikkien ikäryhmien osalta. Vuodesta 2016 lähtien THL ei ole enää tehnyt kantakokoelmaan lähetettyjen pneumokokkien mikrobilääkeherkkyysmäärityksiä. Kliinisistä mikrobiologian laboratorioista valtakunnallisesti kerätyt mikrobilääkeherkkyystiedot julkaistaan entiseen tapaan vuotuisessa Finres-raportissa.
Hemofiluksen esiintyvyys Vuonna 2018 verestä tai aivoselkäydinnesteestä todettuja Haemophilus influenzae - bakteerin aiheuttamia infektioita oli yhteensä 89 (ilmaantuvuus 1,62/100 000). Tämä on viidenneksen enemmän kuin vuonna 2017, jolloin niitä oli 73. Kuusikymmentä prosenttia (53/89) löydöksistä todettiin naisilla. Neljännes (22/89 eli 25 %) infektioista oli 60 74-vuotiailla ja reilu kolmannes (34/89 eli 38 %) 75 vuotta täyttäneillä. Alle 5-vuotiailla oli yksi tapaus. Kaikki tapaukset todettiin bakteeriviljelylöydöksen perusteella, pääosin veriviljelyllä (85/89 eli 96 %). Valtaosa (69/89 eli 78 %) oli edellisvuosien tavoin kapselittoman Haemophilus influenzae -bakteerin (NTHi) aiheuttamia. Serotyypin b aiheuttamia infektioita oli viisi, joista kolme todettiin Pohjois-Suomessa. Sairastuneista kaksi oli lapsia (8- ja 13-vuotias) ja kolme aikuisia (27-, 47- ja 56-vuotias). Serotyypin f aiheuttamia infektioita oli 13 (15 %), yksi 10 kuukauden ikäisellä lapsella ja loput 29 68-vuotiailla. Tapauksista kaksi todettiin samassa perheessä; potilaista eristetyt Hif-bakteerikannat olivat koko genomin sekvensoinnin perusteella identtisiä. Serotyypin e aiheuttamia infektioita oli kaksi.
Vuonna 1985 ja sen jälkeen syntyneille lapsille on annettu serotyypiltä b suojaava Hibrokote lastenneuvoloissa. Rokotusohjelmalla on pystytty tehokkaasti vähentämään Hibbakteerin aiheuttamia vakavia infektioita ja bakteerin kiertoa väestössä. Tautia voi kuitenkin esiintyä lapsilla, joiden rokotussuoja on puutteellinen ja aikuisilla, joiden lapsuudessa Hib-rokote ei kuulunut kansalliseen rokotusohjelmaan.
Meningokokin esiintyvyys Vuonna 2018 verestä tai selkäydinnesteestä todettuja meningokokki-infektioita ilmoitettiin 16 (ilmaantuvuus 0,29/100 000). Tämä on saman verran kuin edellisenä vuonna. Runsas puolet, 56 % (9/16) löydöksistä, todettiin naisilla. Sairastuneista yksi oli 5 kuukauden ikäinen, yksi 2-vuotias, neljä 15 20-vuotiaita ja kymmenen (63 %) 36 92-vuotiaita. Kaikki tapaukset todettiin veriviljelyllä. Bakteerikannat seroryhmitettiin ja tutkittiin tarkemmin koko genomin sekvensoinnilla. Kuusi (38 %) kuului seroryhmään B, viisi (31 %) seroryhmään Y, neljä (25 %) seroryhmään C ja yksi (6 %) seroryhmään W. B-ryhmän infektioista yksi oli 2-vuotiaalla lapsella, yksi 20-vuotiaalla nuorella ja loput 37 92-vuotiailla. Seroryhmä Y aiheutti infektioita nuorista ikääntyneisiin (15 86 vuotta). C- ryhmän infektioista yksi oli pienellä lapsella (5 kk) ja loput 18 48-vuotiailla aikuisilla. W- ryhmän infektioon sairastunut oli aikuinen. B-ryhmän kannat kuuluivat viiteen eri antigeenityyppiin ja neljään klonaaliseen kompleksiin. Y-ryhmän bakteereja oli neljää tyyppiä, jotka kaikki kuuluivat tälle seroryhmälle tyypillisesti cc23-klooniin. C-ryhmän kannat olivat kaikki samaa tyyppiä (C:P1.5,2:F3-3:ST-11 (cc11)).
Kolme pääkaupunkiseudulla eristetyistä kannoista oli geneettisesti hyvin samankaltaisia; sama hypervirulentti C-ryhmän kanta aiheutti pääkaupunkiseudulla kolme tautitapausta myös kahtena edellisvuonna. W-ryhmän kanta oli tyyppiä W:P1.5,2:F1-1:ST-11 (cc11). Se muistutti geneettisesti Isossa-Britanniassa ja muualla Euroopassa viime vuosina eristettyjä W-ryhmän meningokokkikantoja, joiden aiheuttamat infektiot ovat olleet Suomessa ainakin toistaiseksi hyvin harvinaisia. Tietoa meningokokkirokotuksista Meningokokkitaudit Matkailijan terveysopas Rokotukset puolustusvoimissa Rokottaminen sivusto Toimenpideohje estolääkityksestä ja rokotteen käytöstä invasiivisten meningokokkitautitapausten yhteydessä Infektiotaudit-sivusto
MPR-tautien esiintyvyys Vuonna 2018 tuhkarokkotapauksia todettiin 16. Tapauksia oli viisi enemmän kuin vuonna 2017, jolloin niitä todettiin 11. Tapauksista 15 varmistettiin laboratoriotestillä. Yhdellä oli epidemiologinen yhteys varmistettuun tuhkarokkotapaukseen. Ulkomailta tuodut tuhkarokkotapaukset levisivät lähinnä perhepiirissä. Kolmessa tapauksessa jatkotartunnan sai yksi tai kaksi sisarusta. Sairastuneista kolme oli aikuisia ja viisi lapsia. Kaikki kahdeksan tapausta olivat rokottamattomia. Suurin ryväs oli loppuvuodesta Pirkanmaalla, sen yhteydessä sairastui kuusi aikuista. Kaikki sairastuneet olivat rokotettuja. Heistä kaksi oli saanut tuhkarokkorokotteita ulkomailla lapsuudessaan. Tapauksista neljä oli saanut lapsuudessaan noin 20 vuotta sitten kansallisen rokotusohjelman mukaiset kaksi MPR-rokotusta. Yksittäisiä tapauksia todettiin kaksi, joista toinen oli ikänsä takia rokottamaton lapsi ja toinen kaksi tuhkarokkorokotetta synnyinmaassaan saanut aikuinen. Sikotautitapauksia todettiin 4, kun vuonna 2017 niitä oli 10. Kaikki tapaukset olivat yksittäisiä ulkomailta saatuja tartuntoja. Rokotustiedot olivat kaikilla epäselvät, mutta sairastuneista kolmella laboratoriotulokset viittaavat mahdollisesti aiemmin saatuun rokotukseen. Vihurirokkotapauksia ei todettu lainkaan vuonna 2018. Niitä ei todettu myöskään vuonna 2017.
Vesirokkoviruksen esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 453 vesirokkoviruslöydöstä, mikä vastaa muutaman edellisen vuoden tasoa (vuonna 2015: 505, vuonna 2016: 520, vuonna 2017: 467). Viruslöydöksiä raportoitiin kaikissa ikäryhmissä, ja niihin sisältyivät sekä vesirokkoettä vyöruusutapaukset. Löydöksistä 40 % perustui antigeenin osoitukseen, 34 % nukleiinihapon osoitukseen ja 23 % serologiaan. Vain noin joka kymmenes löydös oli peräisin likvornäytteistä kuvaten vaikeimpia vesirokkoviruksen aiheuttamia tautimuotoja. Vesirokkoviruslöydökset olivat vuonna 2018 tavalliseen tapaan yleisimpiä ikääntyneillä, mikä kuvaa vyöruusutapausten suurta osuutta löydöksissä: yli 65-vuotiaiden osuus ilmoitetuista tapauksista oli 42 % ja alle 5-vuotiaiden osuus vain 6 %. Vesirokkoviruksen ensimmäisen kohtaamisen taudinkuva, eli varsinainen vesirokko, sairastetaan yleisesti 12 ikävuoteen mennessä.yleisin se on Suomessa ollut 4 5- vuotiailla. Vesirokkorokote otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan syksyllä 2017. Alkuvaiheessa rokotetta on tarjottu kaikille lapsille aina 11-vuotiaisiin asti. Rokotusohjelman ansiosta viruskierto on vähentynyt, mikä näkyy jo selvästi vesirokkotaudin vuoksi tehtyjen terveyspalvelukäyntien määrässä.
Borrelian esiintyvyys Vuonna 2018 laboratoriot ilmoittivat 2106 borrelialöydöstä, mikä oli vähemmän kuin vuoden 2017 ennätysmäärä 2324. Ilmoituksista valtaosa (98%) perustui serologiseen testiin, loput nukleiinihappo-osoituksen. Tapauksia raportoitiin koko maasta. Ilmaantuvuus oli keskimäärin 38/100 000, mutta alueiden välillä oli suurta vaihtelua. Ahvenanmaalla ilmaantuvuus oli aiempien vuosien tapaan korkein, eli 1549/100 000. Siellä todettiin vajaa viidesosa (n=453) Suomen borreliatapauksista. Kuten aiempina vuosina, borreliaa esiintyi eniten syksyllä. Suurin osa tapauksista ajoittui elo lokakuulle. Pääosa (77 %) tapauksista todettiin yli 45-vuotiailla. Hieman yli puolet tapauksista oli naisia (52%). Tartuntatautirekisterin borrelialöydökset eivät kuvaa borrelioosin epidemiologiaa ajantasaisesti ja tapaukset edustavat pääosin myöhäisborreliooseja. Alkuvaiheessa tauti todetaan kliinisten oireiden perusteella. Nämä tapaukset raportoidaan julkisen terveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusjärjestelmään. Borrelioosin seuranta
Puutiaisaivotulehduksen esiintyvyys Vuonna 2018 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 79 TBE-vasta-ainelöydöstä, mikä on lähes yhtä suuri määrä kuin vuotta aiemmin, jolloin ilmoituksia tehtiin 82. Löydöksiä todettiin touko joulukuun välisenä aikana, eniten elokuussa. Puutiaisaivotulehdukseen sairastuneet olivat 3 81-vuotiaita, keskiarvoikä oli 51. Sairastuneista 47 (59 %) oli miehiä. Puutiaisaivotulehduksen tartuntapaikat Tartuntapaikkakunnan määrittelyä varten THL haastatteli TBE-potilaita ja/tai kävi läpi heidän potilasasiakirjojaan. Ahvenanmaalla puutiaisaivotulehdukseen sairastui 9 maakunnan vakituista asukasta. Manner-Suomessa TBE-tartunnan sai 61 henkilöä. Tartuntoja todettiin enimmäkseen aiemmin tunnetuilla riskialueilla, erityisesti Paraisisilla, mutta selvä tartuntamäärän kasvu havaittiin rajatulla Lohjanjärven lounaisalueella (taulukko). Löydöksiä tehtiin myös uusilla todennäköisillä tartunta-alueilla. Kaksi henkilöä oli saanut TBE-tartunnan Baltian maissa. Seitsemän henkilön tartuntapaikka jäi epäselväksi. TBE-virusta on löytynyt puutiaisista Ahvenanmaan lisäksi Turun saaristosta ja Lappeenrannan seudulta jo vuosikymmeniä. TBE-positiivisia puutiaisia on todettu riskialueilla tehdyissä keräyksissä muun muassa Simon Maksniemellä ja Kokkolan saaristossa. Viimeksi yksittäisiä löydöksiä todettiin myös perinteisesti matalamman riskin alueilta, kuten Tampereen seudulta ja Ilomantista.
Taulukko. Puutiaisaivotulehduksen tartuntapaikkakunnat Tartuntapaikkakunta Tapausten lkm Tarkemmat alueet/tapausten lkm Tunnetut alueet Turun saaristo 20 Parainen 14 Lohja 13 Lohjanjärven alue 12 Ahvenanmaa 9 Espoo 7 Espoon saaristo Iso Lehtisaari 1 Iso Vasikkasaari 1 Lilla Herrö 1 Tontunmäki 1 Helsinki 4 Lapinlahti 4
Kirkkonummi 3 Drusisbacken 2 Lappeenranta 2 Sammonlahti 1 Luoto 2 Bosund 1 Sipoo 1 Sipoon saaristo 1 Taipalsaari 1 Uudet todennäköiset tartuntapaikat Kangasniemi 1 Riihimäki 1 Savonlinna 1 Tuusula 1
Puumalaviruksen esiintyvyys Puumalavirustartuntoja raportoitiin vuonna 2018 yhteensä 999 (ilmaantuvuus 18,2/100 000). Tämä oli vähemmän kuin vuonna 2017, jolloin niitä raportoitiin 1 246. Eniten tapauksia ilmoitettiin Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä (214). Virustartuntojen alueellinen ja ajallinen esiintyvyys vaihtelee sen säilymön eli metsämyyrien määrän mukaan. Metsämyyrien viime vuosikymmenen voimakkaat, säännölliset kannanvaihtelut laajalla maantieteellisellä alueella eteläisessä Suomessa ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä epämääräisemmiksi ja vaikeammin ennustettavaksi. Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen mukaan vuoden 2018 lopussa metsämyyrien kannat olivat huipussaan Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Tämä näkyi tartuntatautirekisterin puumalaviruslöydöksissä. Ilmaantuvuus oli korkein Keski- Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä (84,0/100 000), missä se oli yli neljä kertaa suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Ilmaantuvuus oli korkea myös Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä. Eniten tapauksia todettiin viikoilla 49/2018 (60) ja 50/2018 (63). Sairastuneista 594 (59,5 %) oli miehiä ja 913 (91,4 %) 15 74 -vuotiaita.
Pogostantaudin esiintyvyys Vuonna 2018 Suomessa todettiin 71 vasta-ainetutkimuksin varmistettua pogostantautitapausta (ilmaantuvuus 1,29/100 000). Tapauksia oli enemmän kuin edellisvuonna, jolloin niitä oli 7. Pogostantauti tarttuu ihmisiin hyttysten välityksellä loppukesälla elo syyskuussa. Kanalinnut toimivat todennäköisesti taudinaiheuttajan, Sindbis-viruksen, säilymönä. Pogostantautia esiintyy etenkin Itä-Suomessa. Viimeisimpiä isoja epidemiavuosia ovat olleet vuodet 1995 (1 311 ilmoitettua tapausta) ja 2002 (597 ilmoitettua tapausta). Vuonna 2018 sairastuneita diagnosoitiin eniten Pohjois-Savon (25) ja Pohjois-Karjalan (13) sairaanhoitopiireissä (12). Ajallisesti eniten tapauksia tilastoitiin elokuussa (29) ja syyskuussa (32). Valtaosa sairastuneista oli työikäisiä, 15 74 -vuotiaita (68). Vain kaksi tapausta todettiin 10 14-vuotiailla ja yksi yli 75-vuotiailla. Tapauksista 46 (64,8 %) oli naisilla.
Tularemian esiintyvyys Vuonna 2018 ilmoitettiin 7 tularemia- eli jänisruttotapausta (ilmaantuvuus 0,13/100 000). Tapausmäärä oli alhaisempi kuin vuonna 2017 (32 tapausta) ja selvästi matalampi kuin vuonna 2006 (699 tapausta). Tularemia tarttuu Suomessa tavallisimmin hyttysenpistosta. Useat eläimet toimivat todennäköisesti Francisella tularensis -bakteerin säilymönä. Jyrsijäkantojen suuruudella on havaittu yhteys taudin esiintyvyyteen Suomessa. Paikallisia epidemioita esiintyy muutaman vuoden välein etenkin Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueilla yleensä runsaan myyrävuoden jälkeen. Vuoden 2018 kaikki tapaukset diagnosoitiin maan etelä- ja keskiosissa elo lokakuun välisenä aikana. Sairastuneiden keski-ikä oli 40,9 vuotta (vaihteluväli 16 54 vuotta). Heistä 5 oli naisia ja 2 miehiä.
Rabieksen esiintyvyys Vuonna 2018 lääkärin tekemiä ilmoituksia vastaanotettiin 91, mikä on jonkin verran vähemmän kuin edeltävänä vuonna, jolloin ilmoituksia oli 105. Lääkäri tekee ilmoituksen, jos hän epäilee henkilön altistuneen rabiesvirukselle ja aloittaa riskin arvioinnin perusteella rabiesrokotukset ja mahdollisesti rabiesimmunoglobuliinihoidon. Ulkomailla altistuneiden määrä lisääntyi jatkuvasti vuosina 2014 2018. Vuonna 2018 ulkomaanmatkalla altistuneita oli 71 (78 %), joista 32 Thaimaassa ja 13 Indonesiassa. Loput olivat yksittäisiä henkilöitä eri maissa eri puolilla maailmaa. Yli kolmasosa ulkomailla tapahtuneista altistumisista oli koiranpuremia. Vuonna 2017 koiranpuremien osuus ulkomailla tapahtuneista altistumisista oli 62 %. Apinanpuremia ilmoitettiin 17, kun vuonna 2017 niitä ilmoitettiin 11. Kissanpuremia ilmoitettiin 15, kun vuotta aikaisemmin niistä ilmoitettiin seitsemän. Muut ilmoitukset liittyivät lepakko- ja hevoskontakteihin. Seitsemässä ilmoituksessa eläin ei ollut tiedossa. Suomessa altistuneita oli 20, joista kahdeksan liittyi lepakoihin ja seitsemän koiriin. Muut olivat kissakontakteja. Kahdessa ilmoituksessa kissan epäiltiin joutuneen edeltävästi ketun puremaksi. Kahdessa ilmoituksessa eläin ei ollut tiedossa. Vuonna 2018 ei ilmoitettu yhtään altistumista rabiessyöteille.
A-ryhmän streptokokin esiintyvyys Vuonna 2018 invasiivisten A-ryhmän streptokokki (Streptococcus pyogenes) -infektioiden määrä lisääntyi edelleen verrattuna edellisvuosiin. Vuonna 2018 tapauksia oli 371, mikä on selvästi enemmän kuin vuonna 2017, jolloin infektioita todettiin 295 tai 2016, jolloin tapauksia oli 229. Viimeisten kahden vuoden ajan A-ryhmän streptokokkien vallitseva emm-tyyppi on ollut emm1 (2018: 40 %; 2017: 28 %; 2016: 11 %), jonka tiedetään liittyvän lisääntyneeseen taudinaiheuttamiskykyyn ja vakavampiin taudinkuviin. Edellinen emm1-tyypin määrän lisääntyminen havaittiin vuosina 2006 2008. Makrolideille vastastuskykyistä emm33- tyyppiä tyypitettiin yksi. Vaikka uusia emm-tyyppejä ilmaantuu koko ajan, raportointikauden neljä yleisintä emmtyyppiä, emm1, emm28, emm89 ja emm4, kattoivat 79 prosenttia kaikista emm-tyypeistä. * Jokaiseen emm-tyyppiin kuuluvat kyseisen emm-tyypin kaikki esiintyneet variantit.
GBS-taudin esiintyvyys Varhaisia, alle viikon iässä alkavia, B-ryhmän streptokokin eli GBS:n aiheuttamia vakavia infektioita todettiin vuosina 1995 2014 keskimäärin 31. Vaihteluväli oli 17 57 tapausta vuosittain ja ilmaantuvuus 0,3 1,0/1000 elävänä syntynyttä. Infektiot todettiin veri- ja /tai likvorlöydöksistä. Vuosina 2015 2017 infektioita oli selvästi vähemmän: 8 13 tapausta, ilmaantuvuus 0,2 /1000 elävänä syntynyttä. Vuonna 2018 infektioita todettiin 7. Ilmaantuvuus oli 0,1/1000 elävänä syntynyttä. Suurin osa varhaisista GBS-taudeista voidaan ehkäistä antamalla mikrobilääkeprofylaksi GBS-kolonisoituneille synnyttäjille, joiden vastasyntyneellä on riski saada GBS-tauti. Ehkäisykäytännöt ovat viime vuosina parantuneet, mikä selittänee vastasyntyneiden varhaisen GBS-taudin vähenemisen. Synnytyksen aikainen mikrobilääkeprofylaksi ei kuitenkaan ehkäise vastasyntyneen myöhäistä GBS-tautia. Myöhäisiä, yli viikon iässä todettuja GBS-infektioita, oli vuosina 1995 2017 keskimäärin 14 vuodessa. Vaihteluväli oli 6 24 tapausta vuosittain ja ilmaantuvuus 0,1 0,4/1000 elävänä syntynyttä. Vuonna 2018 todettiin 9 tapausta. Ilmaantuvuus oli 0,2/1000 elävänä syntynyttä.
Matkailuun liittyvät infektiot Malarian esiintyvyys Vuonna 2018 Suomessa todettiin malaria 33 henkilöllä. Tapauksista 24 oli Plasmodium falciparum -lajin aiheuttamia. Lisäksi todettiin viisi P. ovale-, kolme P. vivax- ja yksi P. malariae -tapausta. Valtaosa tartunnoista (31) ja kaikki Plasmodium falciparum -infektiot saatiin Afrikassa. Vain kaksi tartuntaa saatiin muualta, kummatkin Kolumbiassa ja näissä taudinaiheuttaja oli Plasmodium vivax. Malarian tartuntamaa ilmoitettiin 28 tapauksessa. Sairastuneista kymmenen (36 %) oli malaria-alueelta kotoisin olevia maahanmuuttajia, jotka olivat vierailleet entisellä kotiseudullaan. Kymmenen (36 %) oli heti Suomeen tultuaan sairastuneita maahanmuuttajia. Kahdeksan sairastuneista (29 %) oli syntyperäisiä suomalaisia, jotka olivat olleet matkalla malaria-alueella.