VENE Verkostot nautakarjatalouden edistäjinä Matkaraportti: OPINTOMATKA HOLLANTIIN 20. 24.2.2012 VENE-hankkeen toinen ulkomaan opintomatka suuntautui Hollantiin. Matkalle osallistui 37 osanottajaa Keski- Pohjanmaalta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Suurin osa matkalaisista oli maidontuottajia. Osa ryhmästä lensi Kruunupyystä Helsinkiin ja edelleen Amsterdamiin. Suurempi ryhmä aloitti matkansa Oulusta. Amsterdamissa vastassa oli keväisen sään lisäksi oppaamme Urpu Nuottamo, joka kertoi linja-autossa yleistietoa Hollannista. Opas viipyi matkassamme kolme ensimmäistä päivää. Näiden päivien aikana saimme mukavasti tietoa niin Hollannin maataloudesta kuin yhteiskunnasta ja elämästä muutenkin. Ajoimme maanantaina 20.2. kohti lounaspaikkaa viisi metriä merenpinnan alapuolella. Alue oli polderimaata, joka on vallattu merestä ja kuivattu. Hollannissa on 17 miljoonaa asukasta. Hollannin pääkaupungissa Amsterdamissa asuu noin 770 000 asukasta, mutta jos lasketaan kaupungin lähiympäristö mukaan, niin asukkaita on 1,5 miljoonaa. Hollannissa asuu noin 3000 4000 suomalaista. Maa on kooltaan noin 300 km x 200 km. Suomen pinta-ala on 9,5 x Hollannin pinta-ala, joten asukastiheys on huomattavasti suurempi Suomeen nähden. Suorat vaikutukset maatalouteen oli havaittavissa ja maa-alan puutteesta saimmekin kuulla matkan aikana monta kertaa. Hollannin pinta-alasta kaksi kolmasosaa on merenpinnan alapuolella ja maassa on paljon tulvapenkkoja ja patorakennelmia. Vuonna 1953 patorakennelmat pettivät ja Hollannissa tapahtui paha tulvaonnettomuus, jossa kuoli yli 1500 henkilöä. Juuri ennen matkaamme, Hollannissa oli ollut parin viikon kova pakkasjakso. Kovalla pakkasella hollantilaiset tarkoittivat noin 10 astetta Celsiusta. Paikoittain pakkanen oli yltänyt jopa -20 asteeseen. Yleensä talvet ovat Hollannissa leutoja eikä pakkasia juurikaan ole. Autoissa ei käytetä talvirenkaita. Kovien pakkasten aikaan junat eivät kulkeneet ja autojonot olivat monta kilometriä pitkiä. Hollannissa kokataan maakaasulla. Sen osuus energiasta on yli 50 prosenttia. Seuraavaksi tärkein on hiilienergia. Hollanti on tunnettu tuulimyllyistään ja näimmekin perinteisiä ja uusia tuulimyllyjä bussin ikkunasta matkatessamme maaseudulla. Tuulienergian osuus on noin 5 prosenttia. Matkan aikana lämpötila oli iltapäivisin noin +10 astetta, mutta tuuli tuntui kylmältä ja kolealta. Tiheään asuttuna maana, Hollannissa on pulaa peltoalasta. Lisäksi EU-rajoitukset koetaan liian tuotantoa sääteleviksi. Koska laajennusmahdollisuuksia ei ole, tilat vähenevät ja tuottajia muuttaa mm. Kanadaan
jossa maata on saatavana. Yksi peltohehtaari maksaa noin 50 000 euroa. Hollannissa peltoa on noin 0,5 hehtaaria lehmää kohti, kun Suomessa monilla tiloilla on 2 ha peltoa lehmää kohti. Hollannissa asuu ihmisiä monista kansallisuuksista ja varsinkin Amsterdamissa tuntee monien eri kulttuurien ja kansalaisuuksien sekamelskan. Hollanti on hyvin vapaamielinen maa ja maahanmuuttajien edut ovat parhaasta päästä maailman valtioista. Tosin viime vuosina Hollannissakin maahanmuuttokriittisyys on lisääntynyt. Hollantilaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Tämän saimme kokea myös omakohtaisesti kaikissa vierailukohteissa. MAANANTAI 20.2.2012 Ensimmäinen vierailukohteemme oli Lochemissa sijaitseva ForFarmers yritys. Firma toimittaa rehuja ja muita tarvikkeita viljelijöille. Työntekijöitä on 850 ja asiakastiloja noin 10 000. Yrityksen juuret ovat osuuskuntatoiminnassa. Yritys on kansainvälinen ja toimii Hollannin lisäksi myös Saksassa. Tavoitteena on laajentaa toimintaa myös Belgiaan ja Puolaan. Yrityksellä on 10 toimipaikkaa. Vierailimme Hollannin pääkonttorissa. Rehun raaka-aineet tulevat eri puolilta maailmaa, mm. Brasiliasta. Yritys harjoittaa myös tutkimusta ja neuvontaa. Rehukauppaan sisältyy yleensä asiakastilojen neuvontaa sekä tuotosseurannan työkaluja. Yritys valmistaa 2,9 miljoonaa tonnia rehuja vuodessa ja liikevaihto on 4,2 miljardia euroa. Yrityksen edustajat kertoivat, että Hollannissa keskilehmäluku on 73 lehmää/tila. Keskituotos on 8700 kg/lehmä. 95 % lehmistä on Holstein rotua. Tuottaja saa maitolitrasta Hollannissa 37 senttiä/litra, kun hinta Suomessa on 43 snt/litra. Hollannissa on 1,5 miljoonaa lehmää (Suomessa alle 300 000). Tuotantoa on hankala laajentaa maapulan ja lainsäädännön vuoksi. Hollannissa lanta mullataan maahan. Lantaa käytetään 50 60 tn/ha. Käytössä on myös lannan separointi, jossa typpi sitoutuu nestemäiseen osaan ja fosfori kiinteään osaan. Kuivattua lantaa käytetään jonkin verran lehmien kuivikkeena. ForFarmers yhtiön internetsivut löytyvät hollanniksi ja saksaksi osoitteesta http://www.forfarmers.nl/default.aspx. Tilavierailu: VOF Berends Dairy Kävimme For Farmers yrityksen yhteistyötilalla, jolla työskenteli kaksi veljestä osa-aikaisesti ja poikien vanhemmat kokoaikaisesti. Toinen pojista työskenteli tilan töiden lisäksi ForFarmersilla ja toinen jalostusyrityksessä. 2000-luvulla tilanväki oli miettinyt tulevaisuuttaan ja yhtenä vaihtoehtona oli ollut karjanhoidon jatkaminen ulkomailla. Tilalla oli kuitenkin päädytty uuden navetan rakentamiseen, koska ympärillä olevia tiloja oli lopettamassa. Uusi navetta oli valmistunut vuonna 2009.
Tilalla oli 150 lehmää ja 120 päätä nuorta karjaa. Maitoa tuotettiin 1,2 milj. litraa vuodessa. Lehmien keskituotos oli 9173 kg/lehmä/v. Maidon rasvapitoisuus oli 4,41 ja proteiini 3,56. Ureapitoisuus oli 19. Peltoa oli 81 ha, mikä on hollantilaisella tilalla paljon. Tilalla oli 1988 valmistunut navettarakennus, 1990 valmistunut rakennus nuorkarjalle ja koneille ja 2009 valmistunut lypsyasemapihatto lypsylehmille. Uusimmassa navetassa ei ollut lainkaan seiniä, vain katto pilareiden varassa. Lypsyasema oli 36-paikkainen karuselli. Säilörehu oli laakasiiloissa, kuten kaikilla vierailutiloilla. Pyöröpaalimenetelmää ei käytetty missään vierailukohteessa. Apeseoksia tehtiin kaksi; lypsäville ja ummessa oleville omansa. Appeen pääkomponentit olivat nurmisäilörehu ja maissi. Tilalla käytetään ns. dynaamista ruokintaa, josta kuulimme myöhemmin matkamme aikana lisää. Pikkuvasikat olivat syntymän jälkeen kaksi viikkoa igluissa. Sen jälkeen ne siirrettiin ryhmäkarsinaan, jossa juotto tapahtui automaatilla. Vasikat saivat ternimaitoa 3 päivää. Lehmien jalostuksessa käytettiin parhaille lehmille genomisonneja (50 % siemennyksistä) ja valiosonneja. Jalostussuunnittelu ja siementäminen tehtiin itse, sillä toinen tilan pojista työskenteli osa-aikaisesti jalostusyrityksessä. Tällä hetkellä siemennyksiä tarvittiin 1,7-2 kpl tiinehtymiseen. Poikimaväli oli 391 pv. Lisäksi hoitokäytäntöihin kuului kaikille lypsylehmille formaliinipitoinen sorkkakylpy kerran viikossa. Tilan tulevia tavoitteita olivat aurinkopaneelit, hyvät suhteet naapureihin, eläinten myynti, energiansaanti lannasta sekä maidon korkea rasva- ja valkuaispitoisuus. Tilan vanha isäntä esittelee uutta pihattoa täällä: http://www.landbouwfilmpjes.nl/video/berends-dairyreportage/8bfaa88240c92417c555. Valitettavasti kielenä
on hollanti, mutta videolta näkee uutta navettaa. Vierailumme aikaan tilalla oli otettu hiljattain käyttöön separoitu ja kuivattu lanta kuivikkeena. Parret näyttivät siisteiltä ja toistaiseksi tilalla oli vain hyviä kokemuksia lantakuivikkeesta. TIISTAI 21.2.2012 Tiistaina vietimme koko päivän Vetvice yrityksen vieraana Bergharenissa. Isäntänämme toimi Joep Driessen, yrittäjäeläinlääkäri ja Vetvicen toinen perustajista. Hän on yhdessä kollegansa Jan Hulsenin kanssa kehittänyt lehmähavaintokoulutukset (Cowsignals) ja kouluttanut havaintokouluttajia ympäri Eurooppaa, myös suomalaiset ProAgrian lehmähavaintokouluttajat. Vetvice on perustettu 1997 ja nykyisin yritys järjestää useita erilaisia havaintokoulutuksia sekä antaa neuvontaa mm. navetan toiminnallisesta suunnittelusta. Tämä kohde oli monien osanottajien mielestä viikon parasta antia. Yrityksen ja havaintokoulutusten lähtökohtana on ajatella asioita lehmän silmin. Jos pystymme tarjoamaan lehmille navettaolosuhteissa laitumen kuusi vapautta (ns. havaintotimantti), saavutamme lehmien hyvinvoinnin ja terveyden kautta optimaalisen tuotoksen ja taloudellisen tuloksen. Laitumen kuusi vapautta, jotka pitäisi navettaolosuhteissakin huomioida, ovat rehu, vesi, ilma, valo, lepo ja tila. Uusi pihatto ei aina ole paras ratkaisu ja luennoitsija totesikin, että hyvä parsinavetta on parempi vaihtoehto kuin huono pihatto. Hollannissa on tällä hetkellä tavoitteena mm. stressitön ympäristö, hyvä terveys ja hyvinvointi, elinikäistuotoksen nostaminen 30 000 litrasta 50 000 litraan lehmää kohti ja keskipoikimiskertojen nostaminen kolmesta viiteen. Lehmä tuottaa parhaiten vasta 6-7 lypsykaudellaan, joten lehmien kestävyyteen kannattaa panostaa. Joep Driessen kuvasi Suomen tilannetta Hollannin tilanteeseen kymmenen vuotta sitten, ennen kuin maassa alettiin puhua lehmähavaintoihin liittyvistä hyvinvointitekijöistä. Yritys järjestää tällä hetkellä seuraavia koulutuksia, joista on julkaistu myös englanninkieliset kirjat: - Lehmähavainnot / CowSignals - Nuorkarjahavainnot / YoungStockSignals - Umpilehmähavainnot / DryCowSignals - Sorkkaterveys / ClawSignals - Hedelmällisyys / FertilitySignals - Utarehavainnot / UdderSignals - Automaattilypsy / Robot milking - Navettarakentaminen / Building for the cow
Suomeksi on saatavilla kirjoista Lehmähavainnot, Nuorkarjahavainnot ja Utareterveys/Hedelmällisyys. Kirjoja saa ProAgrian kautta. Lehmähavaintoja tehtäessä kannattaa havainnoida yleensä 10 lehmän ryhmää kerrallaan. Näin on helppo nopeasti todeta, montako prosenttia lehmistä makaa, märehtii, seisoskelee joutilaana tai muita navetan olosuhteista kertovia asioita. Ontumista Driessen korosti merkkinä olosuhdeongelmista ja hänen mukaansa monissa hollantilaisissa navetoissa 25 prosenttia lehmistä ontuu. Myös navettakohteessa, jossa suoritimme luennon jälkeen lehmähavainnointia, lypsylehmien ontuminen kertoi navetan ongelmista. LEPO: Parren pehmeyttä ja oikeaa kokoa ei voi liikaa korostaa. Lehmä on 260-270 cm pitkä ja se tarvitsee ylösnousuun vielä ylimääräistä tilaa, jotta se pystyy heilauttamaan päänsä eteenpäin ylösnousussa. Parsirakentaan pitäisi sallia lehmän makuulle meno ja ylösnousu, kuten lehmä tekisi sen laitumella: http://www.youtube.com/watch?v=htc-o5hxer8. Lehmän tulisi levätä 14 tuntia päivässä. Kun lehmä lepää tarpeeksi, niin siitä tulee vastustuskykyinen ja se lypsää jopa 5 litraa enemmän maitoa päivässä. Olkialusta on kolme kertaa parempi kuin betoni. Hiekka- ja olkiparsia Driessen piti parhaana. Parsipedeistä hän ei lähtenyt arvioimaan suosikkiaan, mutta totesi hyvän pedin olevan kuitenkin toiseksi paras vaihtoehto, jos hiekkaan tai paksuun olkipatjaan ei ole mahdollisuutta. Lehmähavaintokoulutuksessa navetassa laskeudutaan polvilleen parteen, kuten lehmäkin tekee. Tämä havainnollistaa hyvin, miten kova tai epämukava parsialustalle on laskeutua ja millainen ilma alhaalla lehmän pääntasolla on. Pehmeyden ja kuivuuden lisäksi, parren tulee olla oikeankokoinen. Sveitsissä on isot parret, minimipituus 190 cm ja leveys 130 cm. Suomalaiset suositukset parren mitoista löytyvät mm. Lehmän mittainen pihatto julkaisusta: http://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/maaseutuyritys/9f34f9e613fbe498e040a8c0023c72e6. Puheeksi nousivat myös erilaiset joustavat ratkaisut niskapuomiksi (esim. kettinki, jonka ympärillä on muoviletku). REHU ja VESI: Joep Driessen korosti, että jokaisella lehmällä tulee olla syöntipaikka. Nelirivistä pihattoa Driessen ei suositellut, koska yleensä siinä ongelmaksi tulee ruokintapöydän riittämättömyys. Nelirivisessä navetassa pitäisi olla käytössä kaksi ruokintapöytää. Rehustuksessa huomioitavaa on myös se, että lehmä on karkearehun syöjä eikä väkirehutasoa kannata nostaa liian korkeaksi. Vesipisteitä tulee olla riittävästi ja niiden sijoittelua kannattaa miettiä, jotta juominen onnistuu häiriöttä. Esim. robotin edessä voi olla ruuhkaa eikä se välttämättä ole paras juomapaikka. Normaali juoma-asento olisi tärkeä ja silloin kun juomiseen on riittävästi tilaa, lehmät eivät myöskään yleensä sontaa juoma-allasta. ILMA ja VALO: Navetan ilman pitäisi olla niin raikasta, että jos silmät kiinni menisi ulkoa navettaa, niin ei huomaisi ilmanlaadussa mitään eroa. Uusissa navetoissa suositaan nykyään avoseinäisyyttä tai sitten verhoseiniä. Driessenin esittelemässä parhaassa navettaratkaisussa ei ollut ulkoseiniä lainkaan. Hänen mielestään verhoseiniä pitäisi talvella avata enemmän kuin mitä käytännössä tapahtuu. Lehmälle optimi lämpötila on +5-(+15) astetta. Yli +21 asteen lämpötila on stressitekijä lehmille. Hollannissa tarvitaan kesällä eristetty katto, ettei tule liian lämmin. Hollannissa talvi ei tuota ongelmia, sillä pakkasta on yleensä vain parin viikon ajan n. -5-(-10 )astetta. Haitallisempaa on kuumuus kesähelteillä. Driessen kehotti myös miettimään ruokintatiloja navetan ulkopuolelle. Hänen kokemuksensa mukaan lehmät syövät mieluummin ulkona kuin sisällä navetassa. Eräässä vierailukohteessamme oli ruokintapöytä osittain ulkosalla ja isännän mukaan se toimi hyvin. Valoa pitää olla lypsäville 16-18 tuntia päivässä 200 luxia. Lamput on muistettava puhdistaa aika ajoin. Umpilehmällä voi olla pimeämpää. Kahta lehmää kohti tarvitaan yksi loisteputki.
TILA: Tilaa syömiseen, juomiseen ja lepoon tulee olla riittävästi. Käytävillä tulee olla tilaa niin, että ohitukset ja väistäminen on mahdollista. Poikkikäytäviä tulee olla riittävästi ja osalla vierailutiloista näimme ongelmia, kun niitä oli liian vähän. Poikkikäytävä pitäisi olla aina 6 parren välein. Driessenin mielestä 2-rivinen navetta on parempi kuin 3-rivinen. 4-rivistä hän ei suosittele. Hän piti robottinavetoissa vapaata kiertoa ehdottomasti parhaana ratkaisuna. Leveät käytävät lisäävät rakennuskustannuksia, mutta stressitön navetta maksaa itsenä takaisin lehmien terveydellä ja kestävyydellä. Navetassa seinät ovat Joep Driessenin mielestä ongelma. Lehmät haluavat nähdä toisensa, joten hän suositteli avoimia porttiratkaisuja. Esimerkiksi poikimaosastossa ei saisi olla betoniseiniä. On tärkeää, että poikivat lehmät ovat näköyhteydessä muuhun karjaan. Poikiville ja erikoisryhmille Driessen suosittelee kestopehkutilaa. 60 cm syvä pehkutila on paras. Metrin syvyinen on liian syvä. Kun lehmät ovat 3 viikkoa poikimatilassa, niin jalat paranevat. Lehmä sairastuu utaretulehdukseen, jos se ei voi syödä, juoda ja levätä rauhassa tai sillä on muuten liikaa stressiä. Keskimääräinen soluluku hollantilaisissa karjoissa on 220 000 kpl. Driessenin mukaan Englannissa noin 70 prosentilla lehmistä on utaretulehdus, Hollannissa noin 25 %:lla. Matkalla mukana olleet tuottajat arvioivat tämän luvun olevan heidän tiloillaan noin 10-20 %. S.aureus ja e.coli aiheuttavat bakteereista eniten tulehduksia. Hollannissa on 2500 robottitilaa. Suomalaisten ja hollantilaisten solulukuja vertaillessamme, kiinnitimme huomiota siihen, että suomalaisten parsi-/asemalypsytilojen ja robottitilojen välinen ero soluluvussa oli selkeästi korkeampi kuin hollantilaisilla tiloilla. Robottinavetan suunnittelussa ja managementissa onkin varmasti vielä opeteltavaa. Robottitilojen laiduntamisesta puhuttiin myös. Hollantilaisista robottitiloista vain 20 % laiduntaa. Tässä tulee huomioida myös, että kaikilla tiloilla ei ole omaa peltoa navetan ympärillä. Driessen piti laiduntamista ongelmallisena järjestää, vaikka se lehmien kannalta hyväksi olisikin. Lehmähavaintoharjoitukset tilalla Vierailimme tilalla, jossa oli tällä hetkellä 107 lypsävää ja vain yksi hoitaja eli isäntä. Lehmät lypsivät noin 30 litraa maitoa päivässä. Navetta oli osittain suunniteltu Driessenin ohjeiden mukaan, mutta koska suunnittelutiimi ei ollut työskennellyt yhdessä koko projektin ajan, Joepin mielestä navetassa esiintyi joitakin puutteita. Navetta oli uusi, vuonna 2011 valmistunut verhoseinäpihatto. Tilalla oli nyt kaksi robottia, mutta kolmas robotti oli tulossa. Lietesäiliö oli navetan alla. Se oli jaettu neljään osastoon. Havainnoimme lehmiä lehmähavaintoharjoituksen tapaan. Hyvää tilalla oli valoisa navetta, avarat ruokintakäytävät ja suhteellisen edullinen rakennuskustannus. Navettaan mahtui 180 lehmää ja navetta maksoi 1,2 milj. euroa eli n. 5000 parsipaikkaa kohti. Myös
robotin takakierto toimi hyvin. Robotin edessä oli normaalit lypsyssä olevat lehmät ja takana poikivat lehmät ja tarkkailtavat lehmät. Myös poikimaosasto oli hyvä (kestopehku), mutta kuivitusta olisi pitänyt olla enemmän. Parren kuivitukseen käytettiin olkisilpun, kalkin ja veden sekoitusta. Tilan utareterveystilanne oli hyvä. Kehitettävää löytyi aika paljon. Parret olivat liian lyhyitä ja ainakin isommille lehmille myös liian kapeita. Likaisia lehmiä oli paljon, eniten robotin edessä. Osa lehmistä oli laihoja ja ontuvien osuus oli suuri. Poikkikäytäviä olisi saanut olla parsirivien välissä. Tilan säilörehu oli tehty kerroksittain samaan siiloon. Toukokuussa tehty rehu oli laakasiilossa alimmaisena, heinäkuussa tehty sen päällä ja lokakuussa tehty päällimmäisenä. KESKIVIIKKO 22.2.2012 Tilavierailu: Oosteringin tila Tilalla oli 175 lypsylehmää, saman verran nuorta karjaa ja 135 ha peltoa. 90 ha oli nurmea, 30 ha säilörehumaissia ja 15 ha puitavaa maissia. Tilan työvoima koostui isännästä, tämän veljestä ja pojasta eli yhteensä tilalla työskenteli 2,5 henkilöä. Lehmät olivat kahdessa ryhmässä: hyvin tuottavat ja huonommin tuottavat. Käytössä oli aperuokinta, kuten kaikilla vierailutiloillamme. Hyvä ryhmä (90 lehmää) oli sisällä ja se sai 70 % nurmisäilörehua ja 30 % maissisäilörehua. Huonompi ryhmä oli ulkona. Helteen vuoksi sisällä on paremmat oltavat, mutta muuten isännän mielestä ulkoalue ja ruokinta ulkona toimivat hyvin. Meijeriin meni vuodessa maitoa 1,8 miljoonaa litraa. Lehmien keskituotos oli 10 337 kg/v. Päivätuotos oli nyt 31,7 kg, maidon valkuaispitoisuus 3,45 ja rasva 4,05. Soluja oli km. 104 000 kpl. Pysyvää nurmea pidettiin 8-10 vuotta, minkä aikana ei tehty täydennyskylvöä. Käytössä oli englannin raiheinä-timotei nurmi ja maalajina savimaat. Maissia viljeltiin kaksi vuotta peräkkäin. Tilalla tehtiin neljä säilörehusatoa vuodessa. Niitto oli viiden viikon välein ja kokonaissato 14 000 kg ka/ha. Urakoitsija huolehtii säilörehun teosta, aikaisemmin tehtiin itse. Urakoitsija huolehtii myös lannanlevityksen.
Pellolle levitettiin lietelantaa 60 tn/ha ja typpeä 210 kg/ha salpietarissa. Vuokrapelto maksaa alueella 800 /ha. Jos isä myy tilan pojalle, niin hinta on noin puolet verrattuna vapaaseen kauppaan. Tilalla työskentelevä poika oli 37-vuotias ja tila on yhtymämuotoinen. Isännän vaimo huolehti tilan kirjanpidosta. Mies ja vaimo muodostivat erillisen yhtiön, jolloin 80 000 euron tulot voitiin jakaa kahtia ja verotus aleni merkittävästi 44 prosenttiin. Hollannissa on korkea tuloverotus, mutta alhainen arvonlisäverotus. Tilan navetta oli melko vanha, rakennettu vuonna 1975. Lehmät näyttivät melko hyvinvoivilta verrattuna moniin muihin vierailukohteisiimme. Isännän veli ei halua uutta navettaa, mutta isäntä itse haluaisi laajentaa 250 lehmään. Tilalla oli 2x9 -paikkainen vanha lypsyasema eikä automaattilypsy kiinnostanut isäntää, vaikka uusi navetta rakennettaisiin. Lehmät olivat holsteineja ja joukossa oli myös punaisia holsteineja. Huonompi ryhmä lehmiä ja hiehot ruokittiin vain joka toinen päivä. Matkaraportin Tilavierailu: Wageningenin Yliopiston tutkimustila, Hengelo Tilavierailun ja lounaan jälkeen matkustimme Hengeloon Wageningenin yliopiston tutkimustilalle. Wageningenin yliopiston kotieläintutkimuksessa on viisi tutkimusalaa; innovaatio prosessit, kotieläinruokinta, eläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi, genetiikka ja genomiikka sekä karja ja ympäristö. Tällä De Marken tutkimustilalla on lypsykarjanavetta, mutta pääpaino on ympäristöpäästöihin liittyvissä tutkimuksissa. Tilalla pyritään normaalin, kannattavan lypsykarjanpidon ohella minimoimaan typpi, fosfori, ammoniakki ja kasvihuonekaasupäästöt. Lanta ja mineraalit pyritään käyttämään niin tehokkaasti kuin mahdollista. Tutkimusta tehdään ja hyödynnetään Koeien & Kansen ( = Lehmät & Mahdollisuudet) projektissa mukana olevilla pioneeritiloilla. Alla olevaan Hollannin karttaan on merkitty nämä tilat, DM on vierailukohteemme De Marke. Tilat on lisäksi merkitty sen mukaan, millainen maalaji siellä on. Tutkimusta tehdään yhteistyössä myös kansainvälisen Dairyman-projektin kanssa. savi= turve= hiekka= lössi= Tutkimuskeskuksen johtaja kertoi meille alkuun hieman De Marke yleisesti Hollannin maataloudesta. Hollannissa on 1,87 milj. ha peltoa eli hieman vähemmän kuin Suomessa. Karjatiloja on 19800 kpl, joista luomutiloja on 380 kpl. Keskilehmäluku on 74 lehmää/tila ja keskimääräinen peltoala 48 ha/tila. Lypsylehmien keskituotos on 8075 kg/lehmä. Maitotilalliset ovat pääosin tyytyväisiä maidon hintaan. Hollannin maitotuotteista 70 % menee vientiin, eniten Saksaan mutta myös Kiinaan aika paljon. Näin ollen Kiinan ja Intian taloustilanne vaikuttaa myös hollantilaisiin maanviljelijöihin. Hollantilainen tila saa maataloustukia keskimäärin 25 000 vuodessa. Maassa on ollut polemiikkia yli 200 lehmän tiloista. 20 vuotta sitten tilat olivat samankokoisia, mutta nyt tilakoko on eriytynyt. Pysyykö maidontuotanto Hollannissa, kun vientiin menee jopa 70 prosenttia tuotannosta? Esimerkiksi Puola on lähellä, jossa peltoala ei ole rajoittava tekijä kuten hollannissa.
Yliopiston koetilalla keskitytään ympäristötutkimukseen. Kokonaistypen käyttö oli Hollannissa vuonna 1980 568 kg/ha, v. 1995 359 kg/ha ja v. 2010 195 kg/ha. Tällä De Marken yliopistotilalla typen käyttö oli vain 61 kg/ha vuonna 2010. Fosforin käyttö oli vähentynyt ihan vastaavasti. Tiivistelmiä päästökokeista löytyy englanniksi De Marken internet-sivuilta: http://www.livestockresearch.wur.nl/uk/research+farms/dairy_research_farm_demarke/multifunctional _Research/ Lisäksi sivuilta löytyy koetuloksista julkaistuja raportteja ja tieteellisiä artikkeleita: http://www.livestockresearch.wur.nl/uk/research+farms/dairy_research_farm_demarke/links_downloa ds_and_videos/ De Marken yliopistotilalla oli peltoa 55 ha, lypsylehmiä 90 kpl ja nuorta karjaa 55 kpl. Keskituotos oli 8500 kg/lehmä. Peltoalasta 33 ha oli nurmella, 16 ha maissilla ja 6 ha ohralla. Lietettä sai levittää 15.2.-15.8. välisenä aikana. Erityinen rakolattia vähentää ammoniakkipäästöjä. Tilan lanta separoidaan. Fosfori kiinnittyy kiinteään osaan ja typpi nestemäiseen osaan. Fosfori levitetään maissille ja typpi nurmelle. Tilalla pyritään siihen ettei mitään kemiallisia lannoitteita käytetä. Tilan viljelykierto oli seuraava: Nurmea 3 vuotta maissia 2 vuotta ohraa 1 vuosi. Laiduntaminen on rajoitettua ja eläimet ovat ulkona neljä tuntia päivässä. Syyskuussa eläimet otetaan kokonaan sisälle. Käytössä oleva perus apeseos sisältää 60 % nurmisäilörehua, 25 % maissisäilörehua, 15 % ohra/hernesäilörehua. Lisäksi lypsävät saavat maissintähkistä tehtyä säilörehua. Tilan tuotostietoja: ikä eläinmäärä kg maitoa rasva% valk% kg R kg valk. nettotuotos/year no. kg milk % fat % protein kg fat kg protein net return/year age 4.07 79 8129 4.52 3.39 367 276 2050 Tilalla on biokaasulaitos ja biokaasulla tuotetaan sähköä verkkoon. Tilan vanha biokaasulaitos on maksanut 135 000. Uuden, tulevan laitoksen kustannusarvio on 235 000. Biokaasun tuotanto ei kannata, kun raaka-aineena on pelkästään lantaa 3000 m3 vuodessa (90 lehmää). Lantaa pitäisi olla 5000 m3 vuodessa, jotta tuotanto kannattaisi. Pellot kalkitaan joka 5. vuosi. Tilan pelloilla ph oli 5,5, mutta Hollannissa se on keskimäärin 4,7. Tämä tieto tuntui yllättävältä. Vuonna 2008 valmistunut biokaasulaitos: Yhdessä tilan traktoreista voidaan käyttää biokaasua:
TORSTAI 23.2.2012 Neljäntenä matkapäivänä vierailimme Lelyn lypsyrobottitehtaalla Rotterdamissa. Lely on valmistanut kaikkiaan yli 12 500 lypsyrobottia. Lelyllä on 1500 työntekijää ja tehtaita on neljä: yksi Rotterdamissa, peltokoneita valmistava tehdas Rotterdamin ulkopuolella ja kaksi tehdasta Saksassa. Tehtaat ovat pelkästään kokoomatehtaita. Osat tulevat eri puolilta maailmaa. Nykyinen lypsyrobottitehdas on suunniteltu 1000 robotille vuodessa, mutta siellä valmistetaan tällä hetkellä 3000 robottia vuodessa, joten tehdas on käymässä liian pieneksi. Uusi, isompi tehdas on jo suunnitteilla. Käytetyt Lely Taurus sertifioidut robotit kunnostetaan Rotterdamin ulkopuolella olevassa peltokonetehtaassa. Lely on edelleen perheyritys. Sen perustivat vuonna 1948 kaksi Lelyn veljestä, Cornelis ja Arij van der Lely. Lelyn liikevaihto on 470 milj. /v. Työskentelytapa tehtaalla on toimia pienissä ryhmissä, soluissa. Tehtävä vaihtuu aika ajoin, ettei työntekijä pitkästy liikaa. Lely vie tuotteita 60:een eri maahan. Näimme tehtaalla kulkiessamme muun muassa kokoomalinjat, joilla valmistettiin Astronaut A4 robotteja, Discoverypuhtausrobotteja ja Juno rehunsiirtorobotteja. Kävimme myös peltokoneita valmistavan tehtaan puolella tutustumassa koneisiin ja kunnostettaviin vanhoihin lypsyrobotteihin. Tilavierailu: Lelyn yhteistyötila, van Dorp Van Dorpin tilalla oli v. 2010 valmistunut neljän robotin pihattonavetta, jossa oli lypsetty vasta vuosi. Lypsylehmiä oli nyt 163 lehmää, mutta parsia oli runsaasti tyhjillään. Tavoitteena on tuottaa lähivuosina maitoa 2,5 milj-3 milj. litraa vuodessa työvoimana kaksi henkilöä. Tilan 35-vuotias omistaja Arnold Van Dorp kuvaili itseään liikemieheksi, joka ajattelee lähinnä tilalta saatavaa tulosta. Lypsykarjanpidon pitää olla kannattavaa liiketoimintaa. Tilan neljä robottia olivat Astronaut A4-mallia. Uusi navetta koneineen maksoi 2 miljoona euroa avaimet käteen periaatteella. Nuorkarja oli vanhassa navetassa, lypsylehmät ja pikkuvasikat uudessa navetassa. Lannanajo ja rehuntuotanto on kokonaan ulkoistettu eikä tilalla ei ole omaa peltoa. Tilan elämää voi seurata heidän omilta internet-sivuiltaan: http://www.melkveehouderijvandorp.nl/boerderij sekä reaaliaikaista lähetystä navetasta lähettävän nettikameran välityksellä: http://www.melkveehouderijvandorp.nl/webcam. Jos havaintojen tekemisestä ei saanut tarpeekseen opintomatkan aikana, niin voit tehdä niitä myöhemmin nettikameran välityksellä. Tällä hetkellä ainakin tilanne on navetassa erittäin rauhallinen ;) Sivuilla on kerrottu uuden navetan rakentamisesta ja tilan toiminnasta monipuolisesti, kuvien ja videoiden kera. Kuljimme navetassa Lelyn edustajan kanssa ja teimme lehmähavainto-tyyppisen harjoituksen. Navetta oli hyvin tilava ja nykyisten suositusten mukainen. Keskellä navettaa oli leveä, läpiajettava ruokintakäytävä ja molemmin puolin ruokintapöytää kolme parsiriviä. Kummallakin puolella oli kaksi vastakkain olevaa A4- robottia. Roboteilta kuljettiin käsittelyhäkin kautta pois. Samassa pystyttiin toteuttamaan sorkkakylpy. Ummessa olevat ja sairaat olivat kestopehkulla robottien takana. Pikkuvasikat olivat samassa tilassa toisessa kerroksessa olevan toimiston edessä.
PERJANTAIN 24.2.2012 Tilavierailu: Wageningenin Yliopiston kotieläintutkimustila, Waiboerhoeve Proefbedrijf, Lelystad Viimeisenä matkapäivänämme vierailimme toisella Wageningenin Yliopiston tutkimustilalla. Tilaa ja tutkimustoimintaa meille esitteli tilan johtaja Peter De Haag. Kotieläintutkimuksella oli ennen 6-7 tutkimusasemaa, nyt vain yksi. Tosin tiloja on kaksi, mutta ne toimivat yhden hallinnon alla. Waiboerhoevessa tehdään kaikkea maidontuotantoon liittyvää tutkimusta. Lisäksi siellä järjestetään koulutusta ja se toimii yhteistyössä maatilojen kanssa. Toiminta on kansainvälistä, sillä tilalle tulee harjoittelijoiksi opiskelijoita eri maista. Tilat sijaitsevat Lelystadissa ja Leeuwardenissa. Lelystadin tila suljetaan 3-4 vuoden kuluttua, minkä jälkeen toiminta jatkuu vain Leeuwardenissa. Leeuwadenissa on 182 lehmää, joiden keskituotos on 9529 kg/v. Käytössä on kaksi robottia. Tila tuottaa myös biokaasua. Käytössä on kaksi navettaa ja 170 ha peltoa. Maalaji on savi. Lelystadissa on 497 lehmää, joiden keskituotos 9632 kg/v. Käytössä on viisi robottia ja kolme navettaa. Peltoa on 550 ha, joka on hyvää polderimaata. Työntekijöitä on seitsemän. Kestävän kehityksen tutkimus tarkoittaa käytännössä lannan käsittelyn tutkimusta, eläinten hyvinvointitutkimusta, hiilijalanjäljen laskemista, ilmaston muutokseen liittyvää tutkimusta ja biokaasun tuottamista biomassasta ja edelleen sähkön ja energian tuottamista biokaasusta. Navettarakentamisen tutkimusta tehdään laiduntamisesta, ruokinnasta, uusista laitteista ja parsikalusteista, lattiamateriaaleista, lypsystä ja työvoiman tehokkuudesta. Ruokintakokeiden osuus tällä tilalla on 80 %. Maitoketjujen tutkimukseen kuuluu maatilojen prosessit, maidon jalostus, antibioottien vähentäminen ja tuotteen jäljitettävyys. Älykkään viljelyn tutkimukseen kuuluu uusi teknologia, tiedon analysointi ja tiedon soveltaminen käytäntöön.
Tilanjohtaja kertoi, ettei Hollannissa ole kansallista neuvontajärjestöä vaan neuvonta hoidetaan yksityisten yritysten kautta. Meijereillä on omia neuvojia, samoin rehufirmoilla. Viljelijät ottavat neuvoja eri tahoilta. Yliopistotilalla maitotiedot saadaan meijeristä. Jalostusyhdistys huolehtii eläinrekisteristä. Tiloilla näimmekin Suomen tuotostarkkailutietoja vastaavia raportteja karjoista. Yliopiston tutkimustilalle on tulossa uusi navetta kaupungin kylkeen. Yliopisto ostaa 400 ha maata tutkimusta varten. Uusien tilojen rakentaminen on aloitettu viime vuonna ja kaiken pitäisi olla valmista vuonna 2014. Yliopisto omistaa 35 tuulimyllyä. Yksi tuulimylly tuottaa sähköä 2 MW. Lietteenlevitys käynnistyi juuri 24.2., jolloin vierailimme tilalla. Tutustuimme Waiboerhoeven tutkimustilan navettarakennuksiin. ensimmäisessä, kasvihuoneen tyyppisessä navetassa oli 240 lehmää 60 lehmän ryhmissä. Navetta oli rakennettu vuonna 2005. Kasvihuonenavetta on halvempi kuin tavallinen navetta. Navetan katolle on annettu 10 v. takuu ja katto kestää 15 cm:n lumikuormaa. Sisällä on pari astetta lämpimämpi kuin ulkona. Parhaillaan navetassa tutkittiin lattiamateriaalin vaikutusta sorkkaterveyteen, lehmien liikkuvuuteen ja ammoniakkipäästöjen määrään. Jokaisella neljällä lehmäryhmällä oli erilainen lattiamateriaali. Näistä vihreä kumipohjainen lattia oli paras lehmien ja ammoniakkipäästöjen kannalta. Lehmille oli käytössä kahdenlaista apetta. Lypsävien lehmien seos sisälsi 35 % maissisäilörehua ja 65 % nurmisäilörehua. Umpilehmille oli tarjolla seos, jossa oli 33 % olkea, 33 % nurmisäilörehua ja 33 % maissisäilörehua. Rehufirmat maksavat osan ruokintatutkimuksista. Lehmät saavat väkirehun robotilta. Lehmien keskituotos on 9700 kg. Huonoimmat lehmät, joilta ei haluta jälkeläisiä, siemennettiin Belgian sinisellä. Toisessa perinteisemmässä lypsylehmähallissa, tehdään pääasiassa ruokintatutkimusta. Tässä rakennuksessa oli käytössä erityiset rehukioskit, joissa voidaan toteuttaa täysin yksilöllinen ruokinta. Lehmät voidaan lypsää robotilla tai lypsyasemalla, riippuen tutkimustarpeista. Tutkimustilalla on myös muutamia fistelilehmiä, joille on tehty vasempaan kylkeen luukku. Kannen poistamalla pääsee suoraan pötsiin ja pötsissä liikkuvaan rehumassaan. Umpilehmät olivat omassa navetassaan kestokuivikepedillä. Umpilehmät tulevat osastolle kolme viikkoa ennen poikimista. Paras ummessaoloaika on nykyisen tutkimustiedon mukaan 3-6 viikkoa. Jos lehmät eivät ole ummessa lainkaan, maitotuotos tippuu 10 kg. Navetassa tutkitaan umpikauteen liittyvien tutkimusten lisäksi kompostoituvan kestokuivikepohjan käyttöä lypsykarjalla. Pikkuvasikoille annetaan 2-3 litraa ternimaitoa alle tunti syntymästä. 12 tunnin sisällä ternimaitoa annetaan taas saman verran. Sen jälkeen juottoa jatketaan maitojauheella. Saimme oppailtamme hieman poikkeavia kuvauksia pikkuvasikoiden hoidosta. Toinen oppaistamme sanoi, että
ensimmäisen neljän litran ternimaitojuoton jälkeen vasikan annetaan levätä kaksi vuorokautta ennen seuraavaa juottoa. Aiemmin ternimaito annettiin letkuttamalla ja oppaamme piti sitä parhaana tapana varmistaa ternimaidon saanti. Nykyisin letkuttaminen on kuitenkin kielletty eikä sitä enää tehdä. Sonnivasikat myydään pois 10 päivän ikäisenä. Hiehot kasvatetaan toisella tilalla. Ruokinnassa tuli esille poikkeava käytäntö Suomen käytännöstä. Alkulypsykaudella lehmille annetaan paljon karkearehua ja vähän väkirehua. Loppulypsykaudella tehdään toisin päin. Käytäntö johtuu pitoisuuksista. Tällä tavalla saadaan enemmän valkuaista ja rasvaa. Ruokintakäytännöstä ja suunnittelusta puhuttiin nimellä dynaaminen ruokinta. Ruokintamalli ja laskentakaava on kehitetty Wageningenin yliopistossa (Dynamic Linear Model =DLM). Dynaamisessa ruokinnassa lehmän yksilöllisen syöntikyvyn ja maito-, rasva- ja valkuaistuotoksen sekä rehukomponenttien kustannusten perusteella lasketaan taloudellisesti optimaalisin ruokintasuositus lehmille. Parempien pitoisuuksien ja taloudellisen tuloksen lisäksi tutkimustulosten mukaan tällä ruokinnalla lehmien energiatase ja kuntoluokka pysyy tasaisempana koko lypsykauden ajan. Tilavierailu: Talensin tila, Almere Tilalla oli peltoa 50 ha ja 120 lypsylehmää. Eläimet olivat navetassa, jonka vanha osa oli rakennettu 20 vuotta sitten ja uusi osa vuonna 2008. Isäntä hoiti maatilaa yhden palkatun työntekijän kanssa. Isäntä sanoi tekevänsä töitä 70-80 tuntia viikossa. Hän pitää kyllä 2 viikon kesäloman, jolloin hänen isänsä ja työntekijä hoitavat tilan. Työntekijä työskentelee 5 pv/vk. Isäntä maksaa työntekijälle palkkaa 15 /tunti, mikä tekee sosiaalikuluineen 25-30 /tunti. Sama työntekijä on ollut tilalla 10 vuotta ja joustoa molemmin puolin tuntui olevan. Miehen vaimo ei työskennellyt tilalla. Hänellä oli yritys, joka tekee kukka-asetelmia. Lisäksi vaimo pitää aiheeseen liittyviä kursseja. Urakoitsija hoitaa pääosin peltotyöt. Isäntä osallistuu säilörehun tekoon. Isäntä itse niittää, pöyhii ja karhottaa säilörehun. Tilalla viljeltiin säilörehua, maissia, tulppaaneja, perunaa ja sipulia. Harjoitettiin kiertoviljelyä, jossa nurmea pidettiin kaksi vuotta. Tulppaaneja ja sipulia oli samalla paikalla kerran kymmenessä vuodessa. Pikkuvasikat olivat ulkona igluissa kaksi viikkoa. Sitten lehmävasikat otettiin sisään olkipedille ryhmäkarsinaan ja sonnivasikat myytiin pois. Vasikat olivat olkipedillä kuukauden. Vasikat saivat viherjauheesta tehtyä pellettiä 3 kk ajan. Tälläkin tilalla letkutusta pidettiin varmempana juottokeinona, mutta lainsäädännön takia sitä tehdään vain poikkeustapauksissa. Vasikat olivat 3 kk:n iästä puoleen vuoteen ritiläpalkkikarsinoissa, joissa oli parret (kiinteä lattia). Vasikat saavat tiivistettä 10 kk ikään saakka. Hiehot siemennetään 135 cm korkuisina niin, että ne poikivat 24 kk:n iässä. Tilalla oli käytössä välikäytävän seinään piirretty mittaviiva 135 cm kohdalle. Isäntä hoitaa itse siemennykset. Sorkat hoidetaan kaksi kertaa vuodessa.
Lehmien keskituotos vaihteli 8300-8800 kg:n välillä. Navetassa oli kiinteä lattia, mikä on isännän mukaan hyvä jaloille. Lantaraappa kulki navetassa 1,5 tunnin välein. Lypsyllä meni aikaa 2 tuntia. Lypsyasema oli 2x12 kalanruotoasema. Isäntä oli miettinyt myös robotin laittamista, mutta luopui siitä hinnan takia. Kaksi robottia olisi maksanut 200 000, kun lypsyasema maksoi 60 000. Antibioottimaito lypsetään erilleen kolmen päivän ajan. Soluja on n. 200 000 kpl. Lehmiä joudutaan poistamaan yleensä jalkojen takia, joskus utaretulehduksen takia. Isäntä huolehtii itse siemennykset. Tilalla on ollut BVD (naudan virusripuli) kaksi vuotta sitten. Se aiheuttaa ripulia ja luomisia. Kiinnitimme huomiota tilalla myös sorkkaongelmiin, ripuloiviin vasikoihin ja yleiseen epäsiisteyteen. Talensin tila oli viimeinen vierailukohteemme ja matkasimme kohti Schipholin lentokenttää ja koti-suomea. Matkalla näimme ja koimme paljon uutta, saimme uutta tietoa ja varmistusta vanhoille hyville toimintatavoille. Loimme uusia, kansainvälisiä yhteistyösuhteita samoin kuin verkostoiduimme matkalle osallistuneiden kesken. Hollannin opintomatkalta saatua tietoa levitetään ja käytetään hyväksi VENEhankkeen koulutuksissa. Moni opintomatkalle osallistuneista on mukana hankkeen pienryhmissä ja he voivat näissä tapaamisissa välittää tietoa muille tuottajille. Teksti: Heimo Fiskaali ja Hanna Laurell Kuvat: Hannele Pokela, Heimo Fiskaali ja Hanna Laurell