LAKI HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKÖSTÄ...

Sisällys 1 ESIPUHE... 3 2 LAKI HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKÖSTÄ... 4 3 VEROHALLINNON RIKOSASIAT 2010... 9 VEROTARKASTUS... 9 VEROHALLINNON RIKOSILMOITUKSET... 13 RIKOSILMOITUSTEN SEURAAMUKSET... 18 4 VALVONTAVIRANOMAISTEN TILASTOJA...22 KONKURSSIASIAMIEHEN TOIMISTO... 22 ALUEHALLINTOVIRASTO - TILAAJAVASTUU... 24 ALUEHALLINTOVIRASTO - TYÖSUOJELU, ULKOMAALAISET TYÖNTEKIJÄT... 29 TYÖ- JA ELINKEINOTOIMISTO, TYÖLUPAYKSIKKÖ... 33 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO - TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN VALVONTA... 35 ELÄKETURVAKESKUS - TYÖELÄKEVAKUUTTAMISEN VALVONTA... 36 VALVIRA - RAVINTOLAVALVONNAN TILASTOJA... 38 5 RIKOSTORJUNTAVIRANOMAISTEN TILASTOJA...40 POLIISI... 40 TULLI... 44 6 LYHYESTI - TILASTOUUTISIA...45 Erikoisperintä osana ulosottoa... 45 Konkurssit 2010... 46 Maksuhäiriöt 2010... 47 Verovelkojen kokonaiskehitys verovelkaisimmilla toimialoilla... 49 Ruotsin verorikostilastoja... 49 7 LOPUKSI...53 YHTEYSTIETOJA... 55

3 1 Esipuhe Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä (1207/2010) tuli voimaan 1.1.2011. Ajallisesti selvitysyksikkö jatkaa Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti Virke:n toimintaa. Uudessa laissa säädetään selvitysyksikön tehtävistä ja toimivaltuuksista. Osa selvitysyksikön tehtävistä tulee voimaan 1.7.2011 siirtymäsäännöksellä. Tämä aiheutuu siitä, että selvitysyksikköä varten joudutaan rakentamaan uusia tietojärjestelmiä. Vuosi 2011 tulee muutoinkin olemaan selvitysyksikön toiminnan käynnistämistä, suunnittelua ja toiminnan tarvitsemien puitteiden rakentamista. Verohallintoon perustetun selvitysyksikön tehtävänä on edistää harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Lain yhtenä tarkoituksena on lisätä yhteiskunnan reagointivalmiutta harmaan talouden ilmiöihin. Selvitysyksiköltä odotetaan aktiivista otetta harmaan talouden ilmiöiden kuvaamisessa ja paljastamisessa. Tätä tehtävää varten selvitysyksikölle on annettu poikkeuksellisen laajat viranomaistietojen käsittelymahdollisuudet. Selvitysyksikkö toimii myös tukitoimintona muille viranomaisille tuottamalla tietopalveluna velvoitteidenhoitoselvityksiä mm. Verohallinnon, tullihallinnon, poliisin, Eläketurvakeskuksen ja ulosottohallinnon tehtäviä varten. Muutos perinteiseen viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon on suuri, koska selvitysyksiköllä on lainsäädäntöönsä perustuen mahdollisuus tuottaa analyysipalveluita toisen viranomaisen tehtävien tueksi ja samalla edistää harmaan talouden torjuntaa kyseisen viranomaisen tehtävissä. Asiakasviranomaisten arvioiden mukaan velvoitteidenhoitoselvityspyyntöjen määrä tulee olemaan useita tuhansia vuodessa. Kynnyksen palveluiden pyytämiseen ei pitäisi olla korkealla, koska selvitysyksikön tarjoamat velvoitteidenhoitoselvitykset ovat pyytäjälleen maksuttomia ja niissä käytettävät tiedot, kuten myös esitetty velvoitteidenhoitoselvityspyyntö, ovat selvitysyksikössä salassa pidettäviä. Selvitysyksikön tehtäviä hoitaa sen palveluksessa oleva Verohallinnon henkilöstö. Selvitysyksikön yhteydessä tulee toimimaan lisäksi eri viranomaisten yhdyshenkilöitä, jotka huolehtivat selvitysyksikön palveluiden toimivuudesta omassa organisaatiossaan. Yhdyshenkilöt toimivat myös viranomaistiedon luovuttajana selvitysyksikölle. Yhteistyötä tehdään myös yksikkötasolla. Poliisihallituksen Talousrikostorjunnan tukiyksikkö muuttaa keväällä 2011 samaan kiinteistöön, jossa selvitysyksikkökin toimii. Näillä järjestelyillä turvataan viranomaisyhteistyön sujuvuutta ja samalla näiden tukiyksiköiden toiminnallista tehokkuutta. Selvitysyksikön toiminnasta ja lainsäädännöstä on kirjoitettu tähän tilannekuvajulkaisuun erillinen artikkeli. Selvitysyksikkö tulee julkaisemaan Harmaan talouden tilannekuva - julkaisua. Tilannekuvan artikkelien teemat tulevat käsittelemään harmaan talouden torjunnan ajankohtaisia asioita, uusia ilmiöitä, tutkimuksia ja muita harmaan talouden selvityksiä. Artikkelien kirjoittajina ovat sekä selvitysyksikön asiantuntijat että eri viranomaisten asiantuntijat. Tilannekuva I/2011 on julkinen tilastopaketti eri viranomaisten harmaan talouden valvontaa sivuavista tilastoista. Tilastoista voi seurata mm. Verohallinnon verotarkastustoiminnan valvonnan tuloksia sekä verorikosasioiden määriä ja seuraamuksia, työsuojeluhallinnon tilaajavastuulain ja ulkomaalaisvalvonnan tilastoja, työlupayksiköiden valvontatilastoja, Työttömyysvakuutusrahaston ja Eläketurvakeskuksen sosiaalivakuuttamisen valvonnan tietoja, konkurssiasiamiehen toimiston tilastoja, alkoholivalvonnan tilastoja ja rikostorjuntaviranomaisten toimintaan liittyviä tilastotietoja. Ulosoton erikoisperinnästä, konkurssien kehityksestä, yritysten maksuhäiriöistä ja veroveloista on laadittu erillinen tilastokooste lyhyesti palstalle. Tilastoille annetaan tilannekuvassa myös sanallista sisältöä. Ruotsin verorikostilastot on otettu mukaan kansainvälisen vertailtavuuden takia. Janne Marttinen Johtaja

4 2 Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä Marko Niemelä, HTSY Lainsäädäntövalmistelusta Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti, Virke, toimi määräaikaisena projektina vuodesta 2000 lähtien valtioneuvoston määräyksen nojalla. Valtioneuvoston helmikuussa 2006 vahvistamaan periaatepäätökseen talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumiseksi vuosille 2006 2009 sisältyi lainsäädäntöhanke, joka edellytti valmisteltavaksi viranomaisyhteistyötä talousrikostorjunnassa koskevan lain. Periaatepäätöksessä edellytettiin lisäksi selvittämään viranomaisten mahdollisuudet nykyistä laajempaan tietojen käsittelyyn talousrikosanalyysissä sekä valmistelemaan säännökset Virken toiminnan vakinaistamiseksi. Sisäasiainministeriö perusti keväällä 2006 ns. virkelaki-työryhmän, jonka tehtäväksi lain valmistelu annettiin. Työryhmässä oli edustus sisäasiainministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, oikeusministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, poliisista, tullista, Verohallinnosta, Virkestä sekä tietosuojavaltuutetun toimistosta. Työryhmä sai tammikuussa 2008 valmiiksi hallituksen esityksen muotoon muotoillun mietinnön ehdotukseksi laiksi viranomaisten välisestä yhteistyöstä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Mietinnössä esitettiin säädettäväksi viranomaisille yleinen harmaan talouden torjuntavelvoite sekä tähän liittyvä yhteistyövelvoite. Mietinnössä esitettiin lisäksi perustettavaksi valtionvarainministeriön yhteyteen Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan viranomaisyhteistyökeskus, jolle esitettiin säädettäväksi omat muista viranomaisista poikkeavat tehtävät sekä laajat tiedonsaantioikeudet tehtävän toteuttamiseksi. Yhteistyökeskuksen henkilöstö olisi ehdotuksen mukaan koostunut valtiovarainministeriön, poliisin sekä vero-, tulli- ja ulosottoviranomaisten sinne sijoittamista virkamiehistä. Virkelaki-työryhmän ehdotukseen pyydettiin lausuntoja laajasti eri viranomaistahoilta sekä työmarkkinajärjestöiltä. Ehdotus sai annetuissa lausunnoissa laajaa periaatteellista kannatusta. Lausuman antajat olivat yleisesti sillä kannalla, että Virken kaltaista toimintaa tulisi joka tapauksessa jatkaa. Ehdotus sai sen sijaan kritiikkiä esimerkiksi yhteistyökeskukselle suunniteltujen tiedonkäsittelyoikeuksien sääntelyn tarkkarajaisuuden puutteesta sekä sijoitettavaksi suunniteltujen virkamiesten virka- ja johtosuhteiden epäselvyydestä. Oikeusministeriön lausunnossa todettiin tällä perusteella muun muassa, että lain valmistelua ei tulisi esitetyltä pohjalta jatkaa. Lain valmistelua kuitenkin jatkettiin virkamiestyönä Virkessä, kunnes vuonna 2009 valtionvarainministeriö otti lainsäädäntövalmistelun vastuulleen. Valtionvarainministeriön johdolla ja yhteistyössä Virken virkamiesten kanssa synnytettiin syksyllä 2010 hallituksen esitys laiksi Harmaan talouden selvitysyksiköstä sekä Verohallinnosta annetun lain 4 :n muuttamisesta (HE 163/2010). Esitys annettiin eduskunnalle lokakuussa 2010 ja se hyväksyttiin 21.12.2010. Laki tuli voimaan 1.1.2011. Lain lopullisen eduskuntaan etenemisen kannalta merkittävänä asiana voidaan pitää viidettä talousrikostorjuntaohjelmaa, jossa Virken toiminnan vakinaistaminen kirjattiin mukaan periaatepäätökseen vastuuministerien Katainen, Holmlund ja Brax toiveesta. Harmaan talouden selvitysyksikkö Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain tarkoituksena on edistää ja tukea harmaan talouden torjuntaa viranomaisten sekä muiden julkista tehtävää hoitavien tehtävissä. Lailla perustettiin Verohallintoon uusi yksikkö, Harmaan talouden selvitysyksikkö ja säädettiin sille tehtävät sekä niihin liittyvät toimivaltuudet. Selvitysyksikkö on suoraan Verohallinnon pääjohtajan alainen yksikkö, jossa työskentelevät henkilöt ovat Verohallinnon virkamiehiä. Selvitysyksikkö rakentaa lisäksi yhdyshenkilöverkoston kaikkiin niihin

5 viranomaisiin, jotka ovat sen selvitysasiakkaita taikka toimittavat sille tietoja. Osa yhdyshenkilöistä myös tulee työskentelemään selvitysyksikön toimitiloissa. Selvitysyksikössä on johtaja, joka johtaa yksikön toimintaa. Yksikössä on kaksi toimintaryhmää; tiedontuottamisryhmä ja velvoitteidenhoitoselvitysryhmä, jotka vastaavat yksikön laissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta. Johtajan tukena on lisäksi johtoryhmä, johon kuuluvat apulaisjohtaja, jonka tehtävänä on muun muassa huolehtia yksikön toiminnan lainmukaisuudesta ja johtaa tiedontuottamisryhmää, kehittämispäällikkö, jonka tehtävänä on huolehtia yksikön tietojenkäsittelyn kehittämisestä, tilannekuvavastaava, jonka tehtävänä on huolehtia yksikön julkaisutoiminnasta sekä velvoitteidenhoitoselvitysryhmän johtaja. Selvitysyksikön henkilökuntaa rekrytoitaessa tullaan kiinnittämään huomiota riittävän harmaan talouden tietämyksen hankkimiseen yksikön sisälle. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yksikön virkarakennetta luotaessa on huomioitu yksikön tarve palkata henkilöitä, joilla on kokemusta esimerkiksi poliisin, tullin taikka ulosoton tehtävistä. Tiedontuottamistehtävä Selvitysyksikön laissa säädettynä tehtävänä on edistää ja tukea harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Tämä tehtävä luo selvitysyksikölle velvollisuuden aktiivisesti tuottaa ja jakaa tietoa harmaasta taloudesta. Tehtäväänsä toteuttaessaan selvitysyksikkö kerää, yhdistää ja analysoi eri lähteistä (viranomaiset, julkiset lähteet) saatavaa harmaata taloutta koskevaa tietoa. Käsitellystä tiedosta tuotetaan harmaan talouden ilmiöihin, sen torjuntaan tai lainsäädännön vaikuttavuuteen ja toimivuuteen liittyvää tietoa. Tiedon tuottamisen ja jakamisen keinoina yksikkö laatii erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia harmaasta taloudesta, antaa pyydettäessä lausumia esimerkiksi lainsäädäntöesityksiin sekä julkaisee eri medioissa (esim. harmaatalous.fi ja vero.fi) artikkeleita ja kirjoituksia harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Yksikkö toimittaa lisäksi Harmaan talouden tilannekuva -nimistä poikkihallinnollista julkaisua, jossa on harmaata taloutta koskevia artikkeleja ja tilastoja. Tiedontuottamistehtävän tueksi selvitysyksikkö laatii ilmiöselvityksiä, joita varten yksikölle on laissa säädetty laajat tiedonsaantioikeudet viranomaisilta. Ilmiöselvitystä varten säädetty tiedonsaantioikeus kattaa laajasti viranomaisten hallussa olevat, organisaatioita ja organisaatiohenkilöitä koskevat, salassa pidettävät tiedot. Selvitysyksikkö saa ilmiöselvitystä varten myös rikollista toimintaa koskevaa tietoa (esitutkintaa koskevaa tietoa kuitenkin vain esitutkintaviranomaisen suostumuksella). Selvitysyksikkö voi ilmiöselvityksissään yhdistää esimerkiksi hallinnollista ja rikosoikeudellista tietoa joukkotietona. Tämä on muutos aikaisempaan viranomaisia koskevaan säätelyyn. Tämän säätelyn taustalla on tarve tehostaa yhteiskunnan reagointivalmiutta harmaan talouden ilmiöihin. Ilmiöselvityksestä laaditaan raportti, jota käytetään tiedon tuottamistehtävän tukena. Lain mukaan ilmiöselvitysraportissa ei saa olla sellaisia tietoja, joista yksittäinen henkilö taikka organisaatio voitaisiin tunnistaa. Ilmiöselvitysraporttiin sovelletaankin julkisuuslakia eli se on julkinen, ellei laissa ole salassapitoperustetta. Ilmiöselvitysraporttiin soveltuvana salassapitoperusteena voi olla esim. se, että raportti sisältää esitutkintaviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja ja tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä (Julkisuuslain 24 5 kohta) tai jos raportti sisältää tietoja viranomaisen tehtäväksi säädetystä tarkastuksesta tai muusta valvontatoimeen liittyvästä seikasta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi valvonnan tai sen tarkoituksen toteutumisen tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa asiaan osalliselle (Julkisuuslain 24 15 kohta). Ilmiöselvitystä varten hankitut ja selvityksessä käytetyt tiedot ovat kuitenkin aina salassa pidettäviä.

6 Ilmiöselvitysten ja muun tiedon tuottamisen perusteella syntynyttä harmaan talouden tietoutta voidaan käyttää muun muassa viranomaistoiminnan strategisen suunnittelun tukena esimerkiksi valvontaresurssien tai valvontahankkeiden suuntaamisessa, lainsäädännön muutostarpeiden taikka lainsäädäntömuutosten vaikutusten arvioimisessa, viranomaisten tietojenvaihtosäännösten toimivuuden kartoittamisessa harmaan talouden torjunnan kannalta tai yhteiskunnallisen päätöksenteon taustatietona. Velvoitteidenhoitoselvitykset Selvitysyksikön toisena laissa säädettynä tehtävänä on laatia viranomaisten pyynnöstä velvoitteidenhoitoselvityksiä viranomaisten tehtävien tueksi. Tätä tehtävää koskevat säännökset tulevat voimaan 1.7.2011. Velvoitteidenhoitoselvityksen tarkoituksena on edistää viranomaisten hallussa olevan tiedon käyttämistä viranomaisen tehtävissä ja samalla tukea harmaan talouden torjuntaa kyseisessä tehtävässä. Pyynnöstä tapahtuva velvoitteidenhoitoselvityksien laatiminen on lähellä toimeksiantosuhdetta, sillä selvitysyksikön salassa pidettävän tiedon tiedonsaantioikeudet viranomaisilta ovat samat kuin selvitystä pyytävällä viranomaisella. Velvoitteidenhoitoselvitystä voidaankin kuvata koosteeksi selvitystä pyytävän viranomaisen tiedonsaantioikeuksilla saaduista organisaatiota sekä organisaatiohenkilöä koskevista tiedoista. On arvioitavissa, että velvoitteidenhoitoselvitykset tulevat tehostamaan viranomaistoimintaa, koska selvitysyksikkö erikoistuu tiedon kattavaan ja nopeaan hakemiseen eri viranomaisten rekistereistä. Tietojen haku voi kohdistua myös sellaisiin tietoeriin, jotka ovat vaikeasti tavoitettavia, eikä niitä tästä johtuen yleensä käytetä viranomaistoiminnassa. Toiminnan etuna on lisäksi muun muassa se, että velvoitteidenhoitoselvityksiä pyytävä viranomainen voi käyttää tietojen keräämisestä säästyneet resurssit päätehtävänsä hoitamiseen. Velvoitteidenhoitoselvityksessä kuvataan organisaatioiden tai organisaatiohenkilöiden toimintaa, taloutta sekä veroihin ja lakisääteisiin eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksuihin ja tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista. Selvityksessä kuvataan organisaation tai organisaatiohenkilön kytkentöjä eli mitä organisaatioita ja organisaatiohenkilöitä kohteeseen liittyy, kohteen toimintaa eli yhteystietoja, toimialaa, toiminnan laatua ja laajuutta sen selvittämiseksi, mitä velvoitteita kohteen toiminnasta aiheutuu, velvoitteiden hoitamista sen selvittämiseksi, miten kohde on hoitanut julkisoikeudelliset velvoitteensa sekä taloutta, jotta voidaan selvittää mikä on kohteen kyky hoitaa velvoitteensa. Selvityksessä voidaan kuvata sekä pyydettyä organisaatiota tai organisaatiohenkilöä, että näihin kytkeytyviä organisaatioita ja organisaatiohenkilöitä velvoitteidenhoitoselvitystä koskevassa pyynnössä esitetyn käyttötarkoituksen vaatimassa laajuudessa. Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitukset on lueteltu laissa. Velvoitteidenhoitoselvitystä voidaan pyytää ja se voidaan laatia ja luovuttaa käytettäväksi tukemaan 1) Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 :n 1 momentissa säädettyä tehtävää; 2) tullilain (1466/1994) 3 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tullitoimenpiteen suorittamista sekä tullin suorittamaa verotusta, verovalvontaa ja verojen perintää; 3) Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) 2 :n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä työeläkevakuuttamisvelvoitteiden valvontaa; 4) työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 10 :n 1 momentissa tarkoitettua työttömyysvakuutusmaksujen perintämenettelyn toimeenpanon valvontaa; 5) alkoholilain (1143/1994) 41 ja 42 :ssä säädettyjen tehtävien hoitamista; 6) valtionavustuslain (688/2001) perusteella organisaation toimintaa varten annettavan rahoituksen myöntämistä ja valvontaa; 7) rakennerahastolain (1401/2006) 28 :ssä tarkoitetun tehtävän hoitamista; 8) ulosottokaaressa (705/2007) tarkoitettua täytäntöönpanoa;

7 9) konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetussa laissa (109/1995) tarkoitettua konkurssipesien hallinnon valvontaa; 10) liiketoimintakiellosta annetun lain 19 a :ssä tarkoitettua liiketoimintakiellon määräämisen edellytysten tutkintaa ja 21 a :ssä tarkoitettua liiketoimintakiellon valvontaa; 11) poliisin tai rajavartiolaitoksen suorittamaa rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä tai tullin suorittamaa esitutkintaa, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta ja rikoksen epäillään tapahtuneen organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen; 12) esitutkintalain (449/1987) 5 :ssä tarkoitetun rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen selvittämistä sekä rikoslain (39/1889) 10 luvussa tarkoitetun menettämisseuraamuksen määrittämistä; 13) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 35 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja selvittämistä. Tämä lakiin otettu luettelo on tyhjentävä, eli muihin tehtäviin selvitystä ei voi pyytää, laatia tai luovuttaa. Koska velvoitteidenhoitoselvitys on luonteeltaan viranomaistiedoilla laadittu kokonaisselvitys organisaation tai organisaatiohenkilön toiminnasta ja siinä käytetään laajasti tietoja eri viranomaisilta ja julkisista, joskus myös maksullisista lähteistä, tulee selvityksen pyytäjän kuitenkin yksittäistapauksissa harkita, milloin velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen on sen oman tehtävän hoitamiseksi perusteltua. Velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen ei ole perusteltua esimerkiksi silloin, kun viranomainen tarvitsee tehtäväänsä vain yksittäisiä tietoja organisaatiosta, mutta velvoitteidenhoitoselvityksen mukainen kokonaiskuva ei ole tarpeen. Koska velvoitteidenhoitoselvitys on kooste viranomaisen tiedonsaantioikeudella hankituista tiedoista eikä siinä tehdä johtopäätöksiä, se ei ole viranomaispäätös. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei sitä laadittaessa ole kuultava selvityksen kohdetta eikä siihen ole valitusoikeutta. Velvoitteidenhoitoselvitys on lisäksi sitä pyytävälle maksuton. Velvoitteidenhoitoselvitys on selvitysyksikössä salassa pidettävä ja sitä koskeva pyyntö on myös salassa pidettävä. Kun selvitys on luovutettu, sovelletaan sen julkisuuteen tai salassapitoon selvityksen saajaa koskevaa sääntelyä. Velvoitteidenhoitoselvitys ilmiöselvityksen perusteella Lakiin on luotu erityinen järjestelmä, joka muodostaa linkin tiedon tuottamistehtävästä velvoitteidenhoitoselvityksiin. Tämän järjestelmän sisällyttäminen lakiehdotukseen johti siihen, että hallituksen esityksessä esitettiin sen käsittelemistä perustuslakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunta ei nähnyt järjestelmässä perustuslain vastaisia elementtejä ja laki voitiin säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Linkki tiedon tuottamistehtävästä velvoitteidenhoitoselvitykseen tarkoittaa, että käyttötarkoitusluettelossa mainittua tehtävää hoitava viranomainen voi pyytää velvoitteidenhoitoselvityksen ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella. Yksilöinti tehdään viittaamalla selvityspyynnössä ilmiöselvityksessä yksilöimättömänä kuvattuun ryhmään, joka voi olla yksittäinen kohdekin. Selvitysyksikkö saa tässä tilanteessa käyttää ilmiöselvityksen laatimisessa käytettyä yksilöintitietoa velvoitteidenhoitoselvityksen kohteen yksilöinnissä, mutta muita ilmiöselvitystä varten hankittuja tietoja ei velvoitteidenhoitoselvityksessä saa käyttää. Selvitysyksikön tulee velvoitteidenhoitoselvitystä laatiessaan lisäksi varmistua siitä, ettei ilmiöselvityksen ja sen perusteella pyydetyn velvoitteidenhoitoselvityksen luovuttamisen yhteydessä paljasteta selvityksen pyytäjälle sellaista tietoa, jota tällä ei tiedonsaantioikeuksiensa mukaan ole oikeus saada. Jos ilmiöselvityksessä on esimerkiksi käytetty henkilön rikostaustaa koskevaa tietoa ja velvoitteidenhoitoselvitystä sen perusteella pyytävällä viranomaisella ei ole yksittäistapauksessa oikeus rikostietoa kyseiseen käyttötarkoitukseen saada ja laadittu velvoitteidenhoitoselvitys yhdessä ilmiö-

8 selvityksen kanssa tosiasiassa paljastaisi pyytäjälle sellaisen tiedon, tulee selvitysyksikön kieltäytyä laatimasta velvoitteidenhoitoselvitystä. Mahdollisuus pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä ilmiöselvityksen perusteella tarkoittaa käytännössä selvitysyksikölle mahdollisuutta tehdä viranomaisille erityyppisiä asiakaskartoituksia laajoilla viranomaistiedoilla, myös joukkotiedoilla ja siirtyä anonyymeistä tutkimustuloksista operatiivista toimintaa tukeviin yksittäistapauksellisiin selvityksiin. Järjestelmän avulla voidaan joukkotietoa hyödyntää myös sellaisten viranomaisten operatiivisessa toiminnassa, joilla ei itsellään ole joukkotiedon käsittelymahdollisuutta. Käsitteistä Laissa on määritelty muutamia sen soveltamisen kannalta tärkeitä käsitteitä. Lakiin on otettu ensimmäistä kertaa harmaan talouden määritelmä rajaamaan selvitysyksikön toimivaltuuksia ja tiedonsaantioikeuksia. Harmaa talous on laissa tarkoituksella määritelty suppeammin, kuin mikä harmaan talouden yleisemmän määritelmän voidaan katsoa olevan. Laissa tarkoitetaan harmaalla taloudella organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Näin ollen esimerkiksi puhtaasti yksityishenkilönä tehdyt veron välttämistoimet eivät ole tämän lain mukaan harmaata taloutta. Laissa on määritelty myös harmaan talouden määritelmään liittyvät organisaatio ja organisaatiohenkilö -käsitteet. Laissa tarkoitetaan organisaatiolla yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 :ssä tarkoitettua kantarekisteriin (kaupparekisteri, säätiörekisteri, alvrekisteri, työnantajarekisteri ym.) rekisteröitävissä olevaa yritystä ja yhteisöä siitä riippumatta, onko se rekisteröity vai ei. Organisaation määritelmä sisältää myös elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän. Laissa tarkoitetaan organisaatiohenkilöllä liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) 2 :ssä tarkoitettua henkilöä, joita ovat 1) yksityinen elinkeinonharjoittaja, jonka harjoittamasta liiketoiminnasta on kirjanpitolaissa (655/1973) säädetty kirjanpitovelvollisuus; 2) avoimen yhtiön yhtiömies, kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän henkilöjäsen; sekä 3) se, joka on yhteisön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa, samoin kuin se, joka tosiasiallisesti johtaa yhteisön tai säätiön taikka ulkomaisen sivuliikkeen toimintaa taikka hoitaa sen hallintoa. Organisaatiohenkilöllä tarkoitetaan lisäksi sellaista omistajaa, joka yksin tai yhdessä ylenevässä tai alenevassa sukulaissuhteessa olevan henkilön, aviopuolison, rekisteröidyssä parisuhteessa toisen osapuolen tai samassa taloudessa asuvan henkilön kanssa omistaa vähintään 10 prosenttia yhteisön pääomasta tai heillä on vastaava osuus yhteisön äänimäärästä. Organisaation ja organisaatiohenkilön käsitteet rajoittavat selvitysyksikön toimivaltuuksia. Selvitysyksikkö ei voi esimerkiksi tehdä velvoitteidenhoitoselvityksiä muista kuin organisaatioista tai organisaatiohenkilöistä. Myös yksikön tietojenkäsittelyoikeus on lähtökohtaisesti rajoitettu vain sellaisten henkilöiden tietoihin, joilla on organisaatiohenkilöasema.

9 3 Verohallinnon rikosasiat 2010 Verotarkastus Verotarkastustoimintaa seurataan keräämällä tiedot mm. suoritettujen verotarkastusten lukumääristä ja verotarkastusten perusteella maksuunpannuista veroista sekä verotarkastusten perusteella tehdyistä rikosilmoituksista. Erikseen seurataan harmaan talouden toimijoihin kohdistuneita tarkastuksia. Verotarkastusten lukumäärä Valmistuneita verotarkastuksia seurataan vuosittain. Verotarkastusten lukumäärällä tarkoitetaan ko. tilastovuoden aikana valmistuneita eli lopullisia, tarkastushallinnon tietojärjestelmään hyväksytyksi merkittyjä verotarkastuskertomuksia. Valmistumispäivä on kertomuksen hyväksymismerkinnän päivämäärä. Verotarkastusten määrä on 2000-luvulla ollut selvässä laskussa. Vuoden 2000 yli 5 000 verotarkastuksesta määrä laski vuonna 2009 alimmaksi koko 2000-luvulla. Vuoden 2010 luku, 3 552 valmistunutta verotarkastusta, osoittaa taas hienoista nousua. Verotarkastusten määrän tilastollinen lasku johtuu pitkälti tilastointitapojen ja toimintatapojen muutoksista. Verohallinnossa on viime vuosina luovuttu verotoimistojen tarkastustoiminnasta ja keskitetty tarkastusta erityiseen tarkastusyksikköön. Toimintatapa on muuttunut samalla siten, että on siirrytty enemmän verolajikohtaisista tarkastuksista kohteen mukaiseen kokonaistarkastukseen. Käytännössä tämä on tarkoittanut yhtä tarkastusta aiempien 1-3 verolajikohtaisen tarkastuksen sijaan. Jos asiaa tarkastellaan verolajeittain, tarkastukset ovat viime vuosina pikemminkin lisääntyneet.

10 Maksuunpantujen verojen määrä Tarkastusten perusteella tehtyjen maksuunpanojen euromääriä seurataan maksuunpanovuoden mukaan. Tiedot saadaan vuosittain Verohallinnon maksuunpanotiedoista. Tietyn vuoden maksuunpanot koskevat siten tarkastuskertomuksia, jotka ovat valmistuneet saman tai edellisen vuoden aikana, joten niitä ei voi tilastoissa suoraan kohdistaa juuri tietyille kertomuksille. Maksuunpantujen verojen lisäksi verotarkastustoiminnalla on muitakin tuloksia kuten avoimeen verokauteen kohdistuvia lisäyksiä, aiheettomien palautusten estämistä, ohjausta ja epäterveen toiminnan katkaisemista. Verotarkastusten perusteella maksuunpannut verot eivät ole seuranneet verotarkastusten jatkuvasti laskenutta määrää, vaan ovat pikemminkin kohonneet viimeisinä vuosina.

11 Harmaan talouden tarkastukset Myös harmaan talouden verotarkastuskertomusten sisältämiä maksuunpanoesityksiä seurataan vuositasolla. Harmaan talouden verotarkastuskertomusten maksuunpanoesitykset ovat viime vuosina kasvaneet selvästi aiempien vuosien tasosta. Vuosittain on tehty n. 800 ns. harmaan talouden verotarkastusta, joissa on paljastunut puuttuvia tuloja, mustia palkkoja ja kuittikauppaa. Vuonna 2010 tarkastusten määrä kuitenkin putosi yli kymmenyksen edellisen vuoden luvusta ja jäi koko tarkastelujakson alimmaksi. Lukuun ottamatta vuoden 2010 pudotusta, harmaan talouden tarkastusten määrä on viimeisinä vuosina pysynyt melko tasaisena verotarkastusten kokonaismäärän pienenemi-

12 sestä huolimatta. Paljastetun harmaan talouden määrä on pysynyt melko samanlaisena, tosin tarkastuksissa havaittujen vääränsisältöisten tositteiden lukumäärät kasvoivat selvästi vuosina 2008 ja 2009. Luku palautui vuonna 2010 alhaisemmaksi, mutta sen sijaan tositteiden arvo oli vuoden 2010 tarkastuksissa huomattavasti edellisvuosia korkeampi. Harmaan talouden tarkastukset 2007 2008 2009 2010 Tarkastetuista harmaita yrityksiä 807 821 802 719 Paljastettu harmaa talous milj. euroa -mustia palkkoja 48 56 51 47 -puuttuvaa myyntiä 48 49 52 51 -peiteltyä osinkoa yhtiöille 6 5 11 13 -peiteltyä osinkoa osakkaille 32 24 37 32 Maksuunpanoesitykset veroa milj. euroa -ennakkoperintä 17 21 19 17 -arvonlisävero 22 22 20 24 -välittömät verot 19 24 30 29 Vääränsisältöisiä tositteita -tositteiden lukumäärä 3353 5260 6522 3687 -tositteiden arvo milj. euroa 26 44 38 64

13 Verohallinnon rikosilmoitukset 1 Verohallinnon rikosilmoituksia tilastoidaan sekä rikosilmoitusten lukumäärän että myös rikosilmoitusten sisältämien rikosnimikkeiden lukumäärän perusteella. Yksi rikosilmoitus sisältää keskimäärin noin kaksi rikosnimikettä. Rikosilmoitusmäärät sisältävät sekä Verohallinnon varsinaisesti poliisille ilmoittamat rikokset että ilmoitukset, joissa Verohallinto on ollut asianomistajana. Verohallinnon rikosilmoitukset sekä niiden sisältämien rikosnimikkeiden määrä laskivat selvästi vuonna 2010. Vuositasolla kirjattujen ilmoitusmäärien vaihteluun on olemassa useitakin luonnollisia syitä. Syytä tavallista jyrkempään ilmoitusten määrän laskuun voi usein etsiä lainsäädännön tai toimintatapojen muutoksista tai koko yhteiskunnan tasolla tapahtuneista taloudellisista tms. muutoksista. Viimeaikaisista Verohallinnon toimintaan vaikuttaneista lainmuutoksista tärkeimpiä on niin sanottuihin ne bis in idem, eli kaksoisrangaistavuustapauksiin liittyvät linjanvedot korkeimmassa oikeudessa. Oikeustapauksissa on KKO:n ratkaisuperustelujen mukaan ollut kysymys siitä, estääkö luonnolliselle henkilölle määrätty veronkorotus tutkimasta tai hyväksymästä häntä vastaan ajetun veropetossyytteen. KKO:n ratkaisuissaan (KKO:2010:45, 2010:45, 2010:82) antama oikeusohje voi koskea kohtuullisen kokoista osaa Verohallinnon veropetosasioissa tekemistä rikosilmoituksista. Verohallinnon KKO:n ratkaisujen jälkeen antaman ohjeistuksen mukaan silloin jos jutussa on lainvoimaisesti määrätty veronkorotus, ei rikosilmoitusta jutusta tule tehdä. 2 Veropetoksia koskevia rikosilmoituksia on todennäköisesti jätetty tekemättä myös siinä vaiheessa kun on odoteltu KKO:n linjauksia. Ne bis in idem on vaikuttanut sekä suoraan 1 Lähde: Verohallinnon informaatiojärjestelmä 2 Tarkemmin asiasta esimerkiksi: Talousrikollisuuden tilannekuva III/2010. Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti.

14 tehtyjen ilmoitusten määriin että toissijaisesti siten, että se on työllistänyt Verohallinnon henkilökuntaa erilaisten asiaan liittyvien ohjeiden, lausumien, valitusten ym. muodossa. Yhtenä ilmoitusmäärien vaihteluita selittävänä asiana voidaan mainita myös se, että tiettyjen hankkeiden yhteydessä saatetaan tehdä poikkeuksellisen paljon rikosilmoituksia. Nämä heijastuvat seuraavien vuosien tilastoissa ilmoitusmäärien laskuna silloin, kun nämä ilmoitukset etenevät rikosprosessissa loppulausunnoille, oikeudenkäynteihin jne., jolloin niillä on huomattava asianvalvojia työllistävä vaikutus. Joissakin tapauksissa maksujärjestelmien ym. muutokset saattavat aiheuttaa muutoksia ilmoitustilastoihin. Nyt käsillä olevan ajanjakson ilmoitusmääriin on saattanut olla vaikutusta myös verotilin käyttöönotolla ja sen alkuvaiheessa ilmenneillä maksuunpanojen viivästymisillä. Rikosilmoitusten rikoslajit Valtaosa Verohallinnon tekemistä rikosilmoituksista kohdistuu veropetoksiin. Verorikkomuksista tehdyt rikosilmoitukset ovat tasaisesti vähentyneet. Verohallinnon kirjanpitorikoksesta tekemät rikosilmoitukset liittyvät pääsääntöisesti veropetoksiin. Vaikka rikosilmoitusten kokonaismäärät ovat viime vuosina jonkin verran vaihdelleet, ovat veropetoksista tehdyt rikosilmoitukset pysyneet kutakuinkin samalla tasolla. Vuonna 2010 veropetosten lukumääräinen osuus väheni, mutta niiden prosentuaalinen osuus verohallinnon ilmoittamista rikoksista pysyi edelleen korkeana. 2000 -luvulla rikosilmoituksista selvimmin ovat laskeneet verorikkomusta ja muita rikoksia koskevat rikosilmoitukset. Painopiste on entistäkin vahvemmin veropetoksissa, kirjanpitorikoksissa ja velallisen epärehellisyysrikoksissa.

15 Seuraavassa kuviossa on pyritty selventämään eri rikosnimikkeiden prosentuaalisia osuuksia Verohallinnon rikosilmoituksissa. Veropetosten prosentuaalinen osuus on noussut selvästi 2000-luvun puolenvälin jälkeen ja veropetokset edustavatkin valtaosaa Verohallinnon ilmoituksiin sisältyvistä rikosnimikkeistä. Niiden osuus oli vuonna 2010 miltei 55 prosenttia. Veropetosten yhteydessä ilmenee usein myös kirjanpitorikoksia, jotka muodostivat runsaan 23 prosenttia ilmoitetuista nimikkeistä. Veropetosten ja kirjanpitorikosten yhteenlaskettu osuus on noin 78 prosenttia, ja kun näihin lisätään vielä ilmoitetut velallisen epärehellisyydet (11,2 %), muodostavat nämä yhdessä valtaosan Verohallinnon ilmoitusten nimikkeistä, miltei 90 prosenttia. Veropetoksiin liittyvissä rikosilmoituksissa pidempiaikainen trendi on ollut ennakkoperinnän veropetosten pysyminen suhteellisen samana ja arvonlisäveropetosten osuuden hienoinen kasvu. Viime vuonna tuloveropetosten (yhteisöjen tulovero ja henkilöiden tuloverotus) suhteellinen osuus on kuitenkin jälleen vahvistunut.

16 Törkeiden veropetosten osuus Verohallinnon veropetoksista tehdyissä rikosilmoituksissa on selvästi ohittanut tavallisesta veropetoksesta tehdyt rikosilmoitukset. Trendi on jatkunut ja voimistunut läpi koko 2000-luvun. Vuonna 2010 Verohallinnon kirjaamista, veropetoksia koskevista ilmoituksista 74,9 % koski törkeitä veropetoksia. Yhtenä perusteluna törkeän tekomuodon yleistymiselle Verohallinnon rikosilmoituksissa voidaan pitää Verohallinnon valvontatoiminnan keskittymistä entistä vakavampaan verorikollisuuteen.

17 Mielenkiintoinen tilastovertailu syntyy kun verrataan poliisin vastaanottamien talousrikoksiin liittyvien ilmoitusten vuositilastoa ja verohallinnon tekemien ilmoitusten tilastoa. Veropetoksista ja törkeistä veropetoksista tehtyjen ja vastaanotettujen ilmoitusten lukumäärät seurailevat toisiaan melko tarkasti. Poliisin tilastoissa näkyvä törkeiden veropetosten lukumäärän jyrkkä lasku vuodelta 2009 jatkui edelleen vuonna 2010. Syitä ilmoitusten lukumäärän notkahdukseen on jonkin verran spekuloitu Verohallinnon tekemien ilmoitusten määrää arvioidessa, ja selkeä yhteys Verohallinnon ja poliisin lukujen välillä onkin nähtävissä. Pienet erot hallintojen lukujen osalla selittyvät muun muassa luokittelussa esiintyvillä vaihteluilla. Käsittelytavasta riippuen saatetaan verohallinnossa esimerkiksi eritellä teot useampaan eri verolajin mukaiseen tekoon vaikka rikosilmoituksessa näitä käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Ilmoitusten vastaanottamisessa ja kirjaamisessa tai juttujen siirtymisessä tilastojärjestelmään saattaa olla viiveitä ja poliisin ja tullin vastaanottamien talousrikosilmoitusten osuudet saattavat vaihdella. Veropetoksissa poliisin vastaanottamien ilmoitusten lukumäärä näkyy miltei aina jonkin verran pienempänä kuin verohallinnon tekemien ilmoitusten määrä. Sekä Verohallinnon tekemät että Poliisin vastaanottamat ilmoitukset ovat laskeneet jyrkästi viime vuosina. Taloustaantuman seurauksena huomio kiinnittyy jälleen enemmän myös velallisen rikoksiin. Poliisin tietoon tulleiden rikosten vuositilastoissa velallisen epärehellisyysrikoksia sisältävien ilmoitusten määrät osoittivat vuonna 2009 selviä nousun merkkejä, mutta kääntyivät vuonna 2010 taas laskuun. Verohallinnon rikosilmoituksissa erot eivät ole vielä niin selvät. Verrattuna edellisten vuosien velallisen epärehellisyydestä tehtyihin ilmoituksiin ovat erityisesti törkeiden velallisten epärehellisyyksien lukumäärät kuitenkin nousseet ja viime vuosina törkeiden rikosten osuudet ovat kuviossa esitetyn tilastointikauden korkeimpia. Verohallinnon tilastoimat velallisen epärehellisyysrikokset ovat tyypillisesti sellaisia, joissa Verohallinto on asianomistajana ja varsinaisen rikosilmoituksen tekijä on jokin muu taho, esimerkiksi pesänhoitaja.

18 Rikosilmoitusten seuraamukset Seuraava kuvio osoittaa kaikissa rikostuomioistuimissa lainvoimaisesti päätettyjen juttujen (joista Verohallinto on tehnyt rikosilmoituksen taikka joissa se on ollut asianomistajana) määrän vastaajakohtaisesti kunakin vuonna. Tuomioiden määrä korreloi muutaman vuoden viiveellä tehtyjen rikosilmoitusten määrään. Tuomioiden määrä on ollut selvässä kasvussa vuosina 2004 2008, joka ainakin osittain selittyy vuosien 2003 ja 2004 suuremmilla rikosilmoitusmäärillä. Erityisesti hovioikeuksissa tuomittujen juttujen määrä on noussut vuonna 2008. Hylättyjen syytteiden määrä on myös kaksinkertaistunut vuonna 2008. Vuosina 2009 ja 2010 luvut palautuvat jonkin verran alaspäin.

19 Seuraavassa esitetty kaavio osoittaa rikosoikeudellisia seuraamuslajeja jutuissa, joissa Verohallinto on tehnyt rikosilmoituksen, taikka joissa Verohallinto on ollut asianomistajana ja jotka on lainvoimaisesti päätetty. Taulukosta eivät ilmene tuomiot, jotka ovat joiltain osin auki valitusasteissa. Sakkorangaistus on yleisin seuraamus verorikkomuksesta ja ehdollinen vankeustuomio veropetoksesta. Vuosina 2008-2010 tuomittujen sakkorangaistusten määrä on laskenut huomattavasti, seuraillen verorikkomuksista tehtyjen ilmoitusten määrän selkeää laskua vuoden 2004 jälkeen. Vankeusrangaistusten määrä on sen sijaan pidemmän aikavälin tarkastelussa hienoisesti noussut, joka puolestaan korreloi törkeistä veropetoksista tehtyjen ilmoitusten tasaisen nousun kanssa. Vuonna 2010 tuomioiden kokonaismäärä putosi selvästi aiempien vuosien tasosta. Ehdottomien vankeusrangaistusten määrä on läpi 2000-luvun ollut suhteellisen pieni.

20 Myös ehdottomien vankeusrangaistusten prosentuaaliset osuudet kaikista vankeusrangaistuksista ovat pysyneet alhaisina. Rikosjutuissa tuomittujen vahingonkorvausten määrä saattaa vaihdella suuresti eri vuosina. Yksittäiset suuret vahingonkorvaustuomiot vaikuttavat tuomitun vahingonkorvauksen määrän tilastoihin enemmän kuin muihin Verohallinnon rikostilastoihin. Tuomittujen va-

hingonkorvausten määrä on viime vuosina pysytellyt melko tasaisena. Vuonna 2010 kokonaissumma laski selvästi kuten myös tuomioiden määrä. 21

22 4 Valvontaviranomaisten tilastoja Konkurssiasiamiehen toimisto Konkurssiasiamiehen toimisto, Harri Hämäläinen Oikeusministeriön yhteydessä toimii konkurssipesien hallinnon valvontaa varten konkurssiasiamies. Konkurssiasiamiehen pääasiallinen tehtävä on hyvän pesänhoitotavan kehittäminen ja konkurssi- ja saneerausmenettelyjen valvonta. Talousrikostorjunta muodostaa edellisten lisäksi merkittävän osan konkurssiasiamiehen toiminnasta. Konkurssiasiamiehen välineitä tässä toiminnassa ovat velallisen tilien ja toiminnan tarkastaminen, julkisselvitys ja pesänhoitajien ohjaus. Konkurssiasiamies tekee aktiivista yhteistyötä muiden talousrikostorjuntaan ja harmaan talouden torjuntaan osallistuvien viranomaisten kanssa. Velallisen toiminnan erityistarkastus suoritetaan konkurssiasiamiehen määräyksestä ja sen suorittaa auktorisoitu tilintarkastaja. Tarkastuksen kustannukset maksetaan valtion varoista. Kustannukset peritään takaisin konkurssipesältä valtiolle, jos tarkastuksen perusteella on onnistuttu kerryttämään konkurssipesään varoja. Konkurssipesän julkisselvitys voidaan käynnistää konkurssiasiamiehen hakemuksesta, jos sitä voidaan pitää perusteltuna pesän varojen vähäisyyden taikka velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi. Käytännössä julkisselvitys käynnistetään pääsääntöisesti varattomassa konkurssipesässä, jossa on syytä epäillä velallisen syyllistyneen vakavaan talousrikokseen. Vuonna 2010 pantiin vireille 2 864 konkurssia, mikä on 12,5, prosenttia vähemmän kuin vuonna 2009. Konkurssien määrä oli kuitenkin edelleen korkeammalla tasolla kuin muina vuosina 2000-luvulla. Julkisselvitys käynnistettiin 65 konkurssissa. Suurimmassa osassa tapauksista perusteena oli velallisen rikoksen ja kirjanpitorikoksen selvittäminen ja rikosvastuiden toteuttaminen.

23 Julkisselvitystä voidaan pitää yhteiskunnan kannalta taloudellisesti kannattavana toimintana, sillä pääsääntöisesti päättyneistä julkisselvityspesistä valtiolle perityt kustannukset ja velkojille maksetut jako-osuudet ylittävät valtion varoista maksettujen julkisselvityskustannusten määrän. Vuosi Maksettu Peritty valtiolle Jaettu velkojille 2005 69 295 84-2006 106 972 11 665 574 943 2007 118 946 1 887 203 503 2008 292 817 2 860 175 858 2009 188 291 65 435 296 673 2010 333 252 56 879 235 844 Konkurssiasiamiehen teettämillä erityistarkastuksilla pyritään selvittämään velallisen toiminnassa tapahtuneita väärinkäytöksiä ja mahdollisia takaisinsaantiperusteita. Erityistarkastusten määrää on suhteutettu käytettävissä olevaan määrärahaan. Vuosi Velallisen Konkurssipesien Yhteensä tarkastukset tarkastukset 2006 83 18 101 2007 80 10 90 2008 80 4 84 2009 107 6 113 2010 72 7 79 Konkurssipesiltä on pystytty perimään tarkastuskustannuksista takaisin valtiolle keskimäärin 25-30 %. Koska erityistarkastukset teetetään varattomissa konkurssipesissä, on takaisinperintä mahdollista vain niissä tilanteissa, joissa konkurssipesä onnistuu kerryttämään pesään varoja tarkastushavaintoihin perustuvissa oikeudenkäynneissä. Yleensä varoja kertyy joko takaisinsaantina tai rikosperusteisena vahingonkorvauksena. Tarkastuskustannukset ja takaisinperintä ovat kehittyneet seuraavasti. Vuosi Maksettu Peritty valtiolle Takaisinperintä % 2006 329 714 85 663 26,0 2007 363 576 84 744 23,3 2008 348 403 122 490 35,1 2009 429 252 117 976 27,5 2010 476 915 102 668 21,4 Oikeusministeriössä valmistui kertomusvuonna konkurssilain tarkistamista koskeva työryhmämietintö (OM 73/2010). Mietinnön ehdotusten on osaltaan tarkoitus tehostaa konkursseihin liittyvien talousrikosten selvittämistä eri toimijoiden työnjakoa muuttamalla. Pesänhoitajan ja Konkurssiasiamiehen toimiston vastuulle tulisi rikosepäilyjen saattaminen poliisille esitutkintaan ja syyttäjän tehtävät konkurssimenettelyssä poistuisivat.

24 Aluehallintovirasto - tilaajavastuu Aluehallintovirasto, Mikko Hietaranta Aluehallintoviraston tilaajavastuutiimin tehtävänä on valvoa lakia tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) koko Suomen alueella. Tilaajavastuutiimi (tuolloin 12 tarkastajaa) aloitti toimintansa 1.6.2007. Lain valvontatyö käynnistyi elokuussa 2007. Tilaajavastuulain valvonnan tavoitteena on yrityksille harmaasta taloudesta ja epäterveestä kilpailusta aiheutuvien haittavaikutusten torjuminen. Tiimin peruskirjassa vuodelle 2010 valvonnan määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin 900 tarkastuksen tekeminen vuonna 2010. Vuoden 2010 valvontahankkeita olivat rakennusala, teknologiateollisuus, kemianteollisuus, julkishallinto, majoitus- ja ravitsemisala, metsänhoitoala ja muut. Tiivistelmä Tämä kirjoitus perustuu tilaajavastuutiimin raporttiin vuoden 2010 peruskirjan toteutumisesta. Raportti on tehty 25. 28.1.2011, jolloin keskeneräisiä tarkastusprosesseja on ollut 119 (13,6 % kaikista tarkastuksista) Tarkastusprosessi lasketaan tässä yhteydessä keskeneräiseksi, jos tarkastus on vielä kesken, tarkastuskertomus on tekemättä ja toimittamatta tarkastuskohteelle tai mikäli kuulemis- tai laiminlyöntimaksunmääräämisprosessi on kesken. Monet raportissa esitetyt luvut tulevat vielä jonkin verran muuttumaan, kun kaikki tarkastusprosessit saadaan päätettyä. Vuonna 2010 tilaajavastuutarkastuksia tehtiin kaiken kaikkiaan 872, joista kirjallisesti suoritettuja tarkastuksia oli 38. Valvontastrategia on toteutunut myös maantieteellistä kattavuutta koskeneen segmentoinnin osalta hyvin, ja tarkastuksia on tehty kaikkien viiden työsuojelun vastuualueiden alueille. Valvontamenetelmissä on hyödynnetty suunnitelmien mukaisesti yhteistyötä toimialatiimien ja Ulkomaalaistarkastajien kanssa ja yhteistyötä Verohallinnon verotarkastusyksikön kanssa on jatkettu. Ilmoituksia muille viranomaisille (Verohallinto, Eläketurvakeskus, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Virke, Poliisi, Ulosottoviranomainen) on tehty vuoden 2010 aikana yhteensä 36 kpl. Raportin tekemishetkellä loppuun saatetuissa tarkastusprosesseissa havaittiin 63 %:ssa joitakin puutteita. Tiimi tarkasti yhteensä 2 541 sopimusta, joista 1 307 (51 %) rajautui selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle. Tarkastuksella käytiin läpi keskimäärin 3 alihankintatai vuokratyösopimusta. Kuulemisia selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä on tähän mennessä lähetetty 130 tilaajalle (15 % kaikista vuonna 2010 tehdyistä tarkastuksista) ja 51 tilaajalle (6 %) on määrätty laiminlyöntimaksuja yhteensä 302 500. Kymmeniä kuulemis- ja laiminlyöntimaksuprosesseja on edelleen kesken. Laiminlyöntimaksuun johtaneissa tapauksissa puutteet ovat koskeneet yleisimmin verojen maksamista ja eläkevakuuttamista koskevia kohtia. Laiminlyöntimaksu on määrätty 19 tapauksessa sellaisesta sopimuksesta tai sopimuksista, joka on tehty ulkomaisen alihankkijan tai vuokratyöyrityksen kanssa (40 % tehdyistä päätöksistä).

25 Valvonnan suuntaaminen Tarkastusten kokonaismäärä hankkeittain Vuoden 2010 tarkastukset jakautuivat hankkeittain oheisen taulukon mukaisesti. Selvästi suurin hankkeista oli rakennusalan hanke. Kaikista tehdyistä tarkastuksista n. 50 % oli rakennusalalle kohdistuvia tarkastuksia. Vuoden 2010 Muut -hankkeessa tarkastuksia on tehty seuraaville toimialoille: Logistiikka (40 kpl), elintarviketeollisuus (18 kpl), kaupan ala (5 kpl), muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta (1 kpl), mökkien vuokraus ja hallinta (2 kpl), urheiluseurojen toiminta (1 kpl), kaivosteollisuus (1 kpl), henkilöstövuokraus (5 kpl), laskettelukeskus (1 kpl) sekä siivous- ja kiinteistönhoito (6 kpl) Valvonnan toteuttaminen Työpaikkatarkastusten määrä ja tarkastuksilla kerättävä tieto Tilaajavastuutiimin tekemistä tarkastuksista valtaosa oli työpaikkatarkastuksia. Kirjallista menettelyä käyttäen tehtiin yhteensä 38 tarkastusta (n. 4 % kaikista). Joissain tapauksissa kirjallisen menettelyn käyttö oli tarkoituksenmukaista ja resurssien käytön kannalta järkevää (esim. pitkien etäisyyksien takia). Selvästi suurin osa tehdyistä tarkastuksista oli viranomaisaloitteisia. Tarkastuksella käytiin läpi keskimäärin 3 alihankinta- tai vuokratyösopimusta. Jos tarkastaja havaitsi tarpeeksi suuria puutteita tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden toteutumisessa, tilaajalle lähetettiin hallintolain mukaisesti kuuleminen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä. Kuulemisprosessi johtaa joko laiminlyöntimaksun määräämiseen tai ilmoitukseen laiminlyöntimaksun määräämättä jättämisestä.

26 Valvontatulokset Tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden toteutuminen Raportin tekemishetkellä kaikista niistä tiimin vuonna 2010 tekemistä tarkastuksista, joissa tarkastusprosessi on saatu jo päätettyä (753), havaittiin 470 osalta joitakin puutteita selvitysvelvollisuuden noudattamisessa (62 %). Jos tarkastukset, joissa puutteita on havaittu, suhteutetaan kaikkiin vuonna 2010 toteutuneeseen 872 tarkastukseen, on kyseisten tarkastusten osuus tällä hetkellä noin 54 %. Vuonna 2009 tehtyjen tarkastusten osalta vastaava luku oli 60 %. Tiimin tilastoinnissa puutteeksi on määritelty, jos selvitys on puuttunut kokonaan, se on hankittu myöhässä, selvitys on vanhempi kuin lain sallima 3 kuukautta tai selvitys on jotenkin muuten puutteellinen (esim. tes-selvityksestä ei ilmene yksilöityä työehtosopimusta tai selvityksen antajaa tai asiakirja on väärennetty). Ne tarkastukset, joissa on havaittu puutteita, johtavat aina yhden tai useamman toimintaohjeen antamiseen tilaajalle. Suurimmassa osassa näistä tapauksissa tarkastuskohdetta on ohjeistettu hankkimaan selvitykset jatkossa ennen sopimuksen tekemistä ja että selvitykset eivät saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Koko tiimi tarkasti yhteensä 2 541 sopimusta, joista tilaajilla oli selvitysvelvollisuus yhteensä 1 234 osalta. Tilaajavastuulain 2 :n, 4 :n tai 5 :n 4 momentin syiden takia selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle rajautui siis n. 51 % tarkastetuista sopimuksista. Kuviosta ilmenee tähän mennessä valmistuneiden tarkastuskertomusten perusteella ne tarkastukset, joissa on havaittu puutteita suhteutettuna kaikkiin hankkeissa tehtyihin tarkastuksiin. Luvut tulevat nousemaan, koska kaikkia tarkastuskertomuksia ei ole vielä tehty. Lisää hankekohtaisia tietoja löytyy hankeraporteista. Kaikkien tarkastusten yhteenlasketusta määrästä 872 oli 470 sellaisia, joissa havaittiin jotain puutteita. Puutteita havaittiin siis 54 prosentissa kaikista tarkastuksista.

27 Kuuleminen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä Kuulemisia tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä on raportin kirjoittamiseen mennessä lähetetty yhteensä 130 kappaletta. Samassa kuulemiskirjeessä tilaajaa voitiin kuulla myös useampaan sopimukseen kohdistuneesta laiminlyönnistä. Kuulemisten määrä tulee vielä muuttumaan alkuvuoden 2011 aikana, koska kymmeniä prosesseja on kesken. Kaikkiin vuonna 2010 tehtyihin tarkastuksiin suhteutettuna 15 % on tähän mennessä johtanut kuulemiskirjeen lähettämiseen (vuonna 2007 luku oli 18 %, vuonna 2008 15 % ja vuonna 2009 16 %). Eniten kuulemisia suhteessa tehtyihin tarkastuksiin tehtiin metsänhoitohankkeessa (n.21 % tarkastuksista), teknologiateollisuuden (n.20 %,) ja rakennusalan (n.19 %) hankkeissa sekä hankkeessa muut (n. 17 %). Laiminlyöntimaksupäätökset Laiminlyöntimaksupäätöksiä on määrätty raportin kirjoittamishetkeen mennessä 51 tilaajalle yhdestä tai useammasta sopimuksesta. Osuus on noin 6 % kaikista vuonna 2010 tehdyistä tarkastuksista. Laiminlyöntimaksujen yhteismäärä on tähän mennessä 302 500. Laiminlyöntimaksu on määrätty 19 tapauksessa sellaisesta sopimuksesta / sopimuksista, jotka on tehty ulkomaisen alihankkijan tai vuokratyöyrityksen kanssa. Osuus on 40 % kaikista raportin kirjoittamishetkeen mennessä määrätyistä laiminlyöntimaksuista. Vuoden 2009 tiimiraportissa vastaava luku oli 25 %. Maksua määrättäessä huomioidaan mm. tehdyn sopimuksen arvo, tilaajayrityksen koko, laiminlyönnin aste, laatu ja laajuus sekä muut olosuhteet.

28 Taulukko: Kuulemiset ja laiminlyöntimaksupäätökset hankkeittain / tilanne 27.1.2011 Hanke Tarkastukset Kuulemiset Päätökset Maksujen yht.summa Päätökset / tarkastukset Rakennus 430 80 30 146.000 7 % Metalli 111 22 11 53.500 10 % Kemia 64 0 0 0 0 % Mara 40 1 0 0 0 % Julkishallinto 99 12 8 55.300 8 % Metsänhoito 47 10 1 7.500 2 % Muut 81 14 3 22.000 4 % Yhteensä 872 139 53 284.300 6 % Taulukon tiedot tulevat vielä jonkin verran muuttumaan alkuvuoden 2011 aikana. Tiedonkeruutaulukkoon, johon tarkastajat ovat merkinneet kyseisiä tietoja, oli raportin kirjoittamishetkellä merkitty ilmeisesti sellaisia tapauksia, jotka olivat laiminlyöntimaksuprosessissa, mutta itse päätös ei ollut vielä virallisesti annettu. Tästä johtuu taulukossa ja aiemmin luvussa ilmoitettu pieni ero päätösten määrässä. Valitukset laiminlyöntimaksupäätöksistä Raportin kirjoittamishetkeen mennessä kaiken kaikkiaan 9 vuonna 2010 tehdystä tarkastuksesta laiminlyöntimaksun saanutta tilaajaa on valittanut hallinto-oikeuteen. Osuus on 19 % kaikista toistaiseksi maksun saaneista tilaajista. Yhdessäkään tapauksessa ei vielä ole saatu hallinto-oikeuden päätöstä. Aiemmin hallinto-oikeuksiin tehdyistä valituksista saadut päätökset tukevat pääosin tiimin tekemiä linjauksia ja valvontaotetta suurin osa päätöksistä on pitänyt maksun ennallaan. Muita havaintoja Väärennettyjä asiakirjoja havaittiin vuonna 2010 enemmän kuin aiempina vuosina. Aiempina vuosina havaittujen asiakirjojen määrä on vaihdellut n. 1-5 välillä / vuosi, kun vuonna 2010 tehdyissä tarkastuksissa niitä on havaittu raportin kirjoittamishetkeen mennessä 18. Yhdessä tarkastuksessa havaittiin 6 väärennettyä asiakirjaa, muissa tapauksissa väärennöksiä on havaittu 1-2 kpl / tarkastus. Tilaajavastuutarkastusten seurauksena ei ole tehty varsinaisia rikosilmoituksia poliisille, mutta vuosina 2007-2010 on oltu yhteydessä poliisiin muun muassa seuraavissa asioissa: Liiketoimintakieltoasiat; On havaittu että yrityksen vastuuhenkilö on liiketoimintakiellossa tai on epäilty että tosiasiassa taustalla toimii liiketoimintakiellossa oleva henkilö Tiedossa on ollut uuden yrityksen yrittäjän rikostausta Poliisi on tehnyt aineistopyynnön koskien jotain tarkastusta. Pyydettyjä tietoja ovat saattaneet olla esim. sopimusarvot tai työn tuntilaskutushinta Tieto väärennetystä asiakirjasta on lähetetty verottajalle tai ETK:een. Tämän jälkeen poliisi on saattanut tehdä tiedusteluja asian suhteen

29 Aluehallintovirasto - Työsuojelu, ulkomaalaiset työntekijät Aluehallintovirasto, Anssi Riihijärvi Aluehallintoviraston ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden ja työsuhteen ehtojen valvontaan erikoistunut Ulti-tiimi teki vuonna 2010 yhteensä 461 tarkastusta. Vihjetietoihin perustuvia tarkastuksia tehtiin 237 kappaletta. Vihjetietoihin perustuvien tarkastuksien määrä on lisääntynyt vuodesta 2009 ja tendenssin oletetaan jatkuvan samanlaisena myös vuonna 2011. Viranomaisaloitteisia tarkastuksia on tehty ministeriön määrittelemille painopistealoille, joita ovat rakennus-, ravintola -, siivous-, kuljetus- ja metalliala. Lisäksi viranomaisaloitteisia tarkastuksia on tehty Suomeen työvoimaa lähettäviin ulkomaisiin yrityksiin. Vuonna 2010 viranomaisaloitteisia tarkastuksia tehtiin 224 kappaletta. Rakennusala Vuonna 2010 rakennusalan tarkastuksia tehtiin 262. Rakennusalalla oli kaksi viranomaisaloitteista hanketta: HTT-hanke (harmaan talouden torjunta-hanke) ja ULTRAKE hanke. HTT-hankkeen puitteissa tehtiin 64 rakennusalan tarkastusta ja ULTRAKE hankkeen puitteissa 51 tarkastusta. Vihjetietoihin perustuvia rakennusalan tarkastuksia tehtiin 148, joka sisältää verottajan kanssa tehdyt yhteisiskut. Rakennusalan vihjetietotarkastuksia on tehty työmarkkinajärjestöiltä, verohallinnolta, rakennusyrityksiltä, AAV-päivystäjiltä ja suoraan asiakkailta tulleiden vinkkien pohjalta. Rakennustyömaavalvonnassa kohdattiin vain vähän luvatonta työvoimaa, vaikka päätoteuttajan tiedot työmaan ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden perusteesta olisivatkin puutteelliset. Varsinkin pienten järjestäytymättömien päätoteuttajayritysten tietämys ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamisesta ja tietojen säilyttämisestä sekä lähetettyjen työntekijöiden edustajan asettamisesta on heikolla tasolla. Suurien ja keskisuurien päätoteuttajien tietämys edellä mainituissa asioissa on kohtalaisen hyvällä tasolla. Rakennusalan valvontahanke ULTRAKE koski Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kuntia. Ulkomaalaisvalvonnan ULTRAKE -hankkeessa vuonna 2010 tarkastuksia tehtiin kaikissa 16 kunnassa. Tarkastuksilla saatujen tietojen perusteella kunnat ja kuntien rakennuttajaorganisaatiot ovat huonosti perillä menettelyistä, jotka koskevat ulkomaalaisen työvoiman käyttöä kuntien työkohteissa.

30 Ravintola-ala Ravintola-alalle tehtiin vuonna 2010 92 tarkastusta, joista viranomaisaloitteisia tarkastuksia oli 59. Näistä 35 kuului jälkivalvottaviin kohteisiin ja 24 tarkastusta toteutettiin alueellisen tarkastusiskun puitteissa. Vihjetietoihin perustuvia ravintola-alan tarkastuksia tehtiin 33. Muun muassa Uudenmaan ja Tampereen työlupayksiköiltä saatujen ravintolaalan vihjetietojen perusteella on pystytty tehokkaaseen resurssien kohdentamiseen. Vuoden 2010 alueellinen ravintolaisku toteutettiin tarkastamalla yhden päivän aikana, työnantajille ennalta ilmoittamatta, tietyn alueen pääasiassa etnisiä ravintoloita. Suorittamalla tarkastukset ennalta ilmoittamatta saatiin kerättyä runsaasti muille viranomaisille välitettävää vihjetietoa mm. harmaaseen talouteen liittyen. Muutoin havaitut puutteet olivat pitkälti samoja, kuin aiempina vuosina ulkomaalaisvalvonnassa ilmi tulleet: palkkauksessa on hyvin usein erilaiset lisät ja korvaukset jätetty huomioimatta, eikä peruspalkka muutenkaan vastaa matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen vähimmäistasoa, työvuoroluettelojen laadinnassa ja työaikakirjanpidossa jos sellaisia edes löytyy on selkeitä puutteita, ja työterveyshuollon järjestäminen on monesti laiminlyöty kokonaan. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen sitä vastoin on hyvin moni pienenkin etnisen ravintolan työnantaja ottanut. Kuljetusala Kuljetusalalle tehtiin tarkastuksia vuonna 2010 yhteensä 24 kpl, joista 9 oli vihjetietoihin perustuvia tarkastuksia. Tarkastuskohteina vuonna 2010 olivat pienet järjestäytymättömät yritykset. Kuljetusyritysten Suomeen perustaneiden ulkomaalaislähtöisten työnantajien määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ulkomaalaislähtöiset työnantajat ovat tarkastusten perusteella lähtöisin kolmansista maista ja nämä työnantajat palkkaavat yleensä ulkomaalaisia, jotka ovat lähtöisin samasta maasta kuten työnantajakin. Kuljetusalalla työntekijät ovat yleensä työnantajan omassa palveluksessa. Vain neljässä yrityksessä oli EU-jäsenmaista lähetettyä työvoimaa. Suurin ongelma pienissä kuljetusyrityksissä oli työajan hallinnassa. Työaikalain mukaista työaikakirjanpitoa ei oltu pidetty tai työaikakirjanpitoa ei ole ollut lainkaan. Lisäksi työntekijöiden työsuhteen ehdot eivät vastanneet lain ja työehtosopimuksen vaatimuksia. Palkat ilmoitettiin könttänä ja ylityöt sisällytettiin palkkaan. Lisäksi puutteita havaittiin työterveyshuollon järjestämisessä. Suurimman haasteen tarkastustoiminnalle aiheutti ulkomaalaislähtöisten työnantajien puutteellinen kielitaito ja yleinen epätietoisuus Suomen työlainsäädännöstä. Siivousala Siivousalalle tehtiin vuonna 2010 19 tarkastusta. Suurin osa tarkastuksista tehtiin vihjetiedon perusteella työpaikkoihin, joissa ei ole aikaisemmin käyty. Tarkastuskohteet olivat pääsääntöisesti ulkomaalaistaustaisten yrittäjien pieniä siivousliikkeitä. Siivousalalla työntekijät ovat lähes poikkeuksetta työnantajan omassa palveluksessa. Vain kahdessa yrityksessä oli lähetettyjä työntekijöitä, ja näistäkin toisessa lähetetyt työntekijät toimivat metallialalla, vaikka yrityksen päätoimiala oli siivous. Ulkomaalaisia työntekijöitä oli tarkastuskohteissa keskimäärin 24 %. Ulkomaalaistaustaisten yrittäjien siivousliikkeissä ulkomaalaisten työntekijöiden prosenttiosuus oli tavallisesti lähes sata. Luvattomia työntekijöitä siivousalalla tavattiin vuonna 2010 ainoastaan yksi.

31 Peruskirjan mukaisesti tarkastuksilla käsiteltiin ulkomaalaisten työntekijöiden työntekooikeus sekä työsuhteen ehdot. Lisäksi käsiteltiin työterveyshuollon toteutuminen, tapaturmavakuuttamisen järjestäminen sekä työaikakirjanpidon lainmukaisuus. Suurimmat puutteet havaittiin työaikakirjanpidon laatimisessa ja työterveyshuollon järjestämisessä. Suurimmassa osassa yrityksiä työntekijöiden peruspalkka täytti työehtosopimuksen vähimmäistason, mutta lisien ja ylitöiden korvaamisessa oli puutteita. Haasteita tarkastustoiminnalle aiheuttivat ulkomaalaistaustaisien työnantajien puutteellinen kielitaito sekä yleinen epätietoisuus Suomen työlainsäädännöstä. Metalliala Metallialalle tehtiin vuonna 2010 19 tarkastusta. Tarkastuksia tehtiin sekä suuriin järjestäytyneisiin yrityksiin ja niiden käyttämiin ulkomaisiin alihankkijoihin että pienempiin metallialan yrityksiin. Valvontaa tehtiin sekä viranomaisaloitteisesti että vihjetiedon perusteella. Peruskirjan mukaisesti tarkastuksilla käsiteltiin sekä omien ulkomaalaisten työntekijöiden että lähetettyjen työntekijöiden työnteko-oikeus. Lisäksi käsiteltiin omien ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen ehdot, työterveyshuollon toteutuminen, tapaturmavakuuttamisen järjestäminen sekä työaikakirjanpidon lainmukaisuus. Jos yrityksellä oli alihankinta- tai vuokratyösopimuksia ulkomaisten yritysten kanssa, käsiteltiin lisäksi edustajan asettamisesta huolehtiminen. Suurissa yrityksissä perusasiat olivat pääsääntöisesti kunnossa, mutta niissä työskenteli paljon lähetettyjä työntekijöitä, mikä asettaa toimeksiantajalle ja työn teettäjälle omia velvoitteita. Puutteita havaittiin edelleen edustajan asettamisesta huolehtimisessa sekä ulkomaalaislain toimeksiantajalle asettamien velvoitteiden (työnteko-oikeuden varmistaminen) hoitamisessa, vaikka lakiuudistukset ovat olleet voimassa jo useita vuosia. Kiristyneestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta ulkomaisten alihankkijoiden määrä ei tarkastushavaintojen perusteella ole vähentynyt. Valtaosa metallialan lähetetyistä työntekijöistä on kotoisin ns. uusista EU-maista kuten Virosta ja Puolasta. Kaakkois-Suomen yrityksissä työskentelee myös venäläisiä työntekijöitä. Ulkomaalaisten työntekijöiden työskennellessä suomalaisen työnantajan palveluksessa työsuhteen ehdoissa ei juurikaan havaittu ongelmia. Työaikakirjanpito ja työterveyshuolto oli järjestetty suurimmassa osassa työpaikkoja ja palkkaus oli työehtosopimuksen mukainen. Sen sijaan lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehdoissa oli paljon puutteita. Luvattomia työntekijöitä ei havaittu metallialalla lainkaan vuonna 2010. Lähetetyt työntekijät Vuonna 2010 edustajatarkastuksia tehtiin yhteensä 25 kappaletta. Lähetettyihin työntekijöihin kohdistuneet tarkastukset tehtiin pääosin lähettämällä ulkomaisen yrityksen Suomeen asettamalle edustajalle kirjallinen selvityspyyntö. Joissain tapauksissa ulkomaisen yrityksen edustaja on asioinut henkilökohtaisesti toimistolla tai tiedot on tarkastettu työmaalla. Tarkastusten tekeminen on monella tapaa haasteellista: vuonna 2010 usean tarkastuksen toimittaminen päättyi siihen, ettei edustajaa oltu tavoitettu edes haastemiehen välityksellä. Nämä kyseiset edustajiksi nimetyt henkilöt olivat itse ulkomaisen yrityksen palveluksessa ja oletettavasti palasivat työn päätyttyä takaisin lähtömaahan, vaikka lain ja annettujen ohjeiden mukaan edustajan valtuutuksen tulisi kestää vähintään 12 kuukautta työn päättymisen jälkeen. Lisäksi tuli ilmi yksi tapaus, jossa työn teettäjän viranomaiselle ilmoittama edustaja ilmoittikin selvityspyynnön saatuaan, ettei toimikaan ko. yrityksen edustajana Suomessa. Toinen valvonnan kannalta merkittävä ongelma on se, ettei edustajalla joko ole vaadittuja tietoja hallussaan tai se, ettei niitä toimiteta pyynnöstä huolimatta.

32 Suurin osa lähetetyistä työntekijöistä työskentelee rakennuksilla sekä metalliteollisuudessa joko ulkomaisen alihankkijan palveluksessa tai ulkomaisen vuokratyöfirman palveluksessa. Tarkastustulosten perusteella lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehdot eroavat huomattavasti samanlaista työtä tekevien suomalaisten työntekijöiden työsuhteen ehdoista. Lähetettyjen työntekijöiden palkkaus on ollut työehtosopimuksen mukainen vain muutamassa yrityksessä. Lähetettyjen työntekijöiden palkkauksessa ei myöskään ole huomioitu työehtosopimusten vaativuusryhmäluokittelua. Yleisimmiksi palkkaryhmiksi ovat käytännössä muodostuneet työehtosopimuksen alimmat ryhmät. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ulkomaisten yritysten käyttöä perustellaan usein sillä, ettei Suomesta löydy vastaavaa työtä tekeviä ammattimiehiä. Lisäksi tarkastuksilla on havaittu, että lähetettyjen työntekijöiden yli- ja sunnuntaityökorvausten maksamisessa on suuria puutteita. Myös työaikakirjanpito on poikkeuksetta puutteellinen. Ulkomaiset yritykset ilmoittavat usein tarkastuksella, että yrityksessä on käytössä työajantasoittumisjärjestelmä. Mitään dokumenttia kyseisestä järjestelmästä ei kuitenkaan pystytä esittämään, eikä sen käytöstä ole myöskään merkintää työaikakirjanpidossa. Ulkomaiset työnantajat ovat edelleen tietämättömiä velvoitteestaan järjestää lähetetyille työntekijöille työterveyshuolto Suomessa. Sen sijaan työterveyshuollon käytännön järjestämiseen liittyviä ongelmia ei ole tullut esiin yhtä usein kuin edellisvuosina. Käytännössä työterveyshuollon järjestäminen jää jokseenkin kuolleeksi kirjaimeksi tapauksissa, joissa työntekijä työskentelee Suomessa korkeintaan muutaman kuukauden. Muut toimialat Ulkomaalaistarkastuksia on tehty vuonna 2010 myös muille toimialoille, eli ministeriön määrittelemien painopistealojen ulkopuolelle. Pääsääntöisesti muille toimialoille vuonna 2010 tehdyt tarkastukset perustuivat saatuihin vihjeisiin. Muiden toimialojen tarkastuskohteina olivat autoalan, elintarvikealan, kaupan alan, puutarha-ala ja metsäteollisuuden yritykset. Vuoden 2010 muiden toimialojen tarkastuksilla kohdattiin yhteensä 805 työntekijää, joista ulkomaalaisia oli 120 eli vajaa 15 %. Yleisimmät ongelmat muiden toimialojen yritysten kohdalla olivat työaikakirjanpidon laatimisessa ja työehtosopimuksen mukaisessa palkkauksessa. Ilmoitukset poliisille Tarkastusten seurauksena on poliisille tehty kaikkiaan 14 rikosilmoitusta, joissa epäiltiin seuraavia rikoksia tai rikkomuksia: Työnantajan ulkomaalaisrikkomus 11 kpl Kiskonnantapainen työsyrjintä 3 Työsyrjintä 2 Ulkomaalaisrikkomus Lähetetyistä työntekijöistä annetun lain rikkominen Luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö Työaikarikkomukset 3

33 Työ- ja elinkeinotoimisto, työlupayksikkö Uudenmaan työlupayksikkö, Vantaan työ- ja elinkeinotoimisto, Sinikka Hyyppä Euroopan Unionin ulkopuolelta tulevan ulkomaalaisen työnteosta säädetään ulkomaalaislain (301/2004) 5 luvussa. Työnteko on mahdollista työntekijän oleskeluluvalla sekä tarkemmin säännellyissä tilanteissa muulla oleskeluluvalla joko rajoittamattomasti taikka rajoitetusti tai lyhytaikaisesti ilman oleskelulupaa joko viisumilla taikka viisumivapaasti. Työntekijä ja elinkeinonharjoittaja jättävät hakemuksensa Suomen edustustoon ulkomailla. Työntekijän oleskelulupahakemuksen voi jättää myös suomalainen työnantaja joko työ- ja elinkeinotoimistoon (TE-toimisto) tai poliisille. Päätöksenteko työntekijän oleskelulupamenettelyssä on kaksivaiheinen. Voimassaolevan ulkomaalaislain mukaan työntekijän oleskelulupaan sisältyy työ- ja elinkeinotoimiston toimivaltaan osoitetun työvoiman saatavuusharkinnan ohella työehtoihin ja työnantajan edellytyksiin kohdistuva harkinta. Työskenneltäessä työntekijän oleskeluluvan nojalla työ- ja elinkeinotoimisto harkitsee osaratkaisussaan työvoiman saatavuuden, työehtojen asianmukaisuuden, työnantajan kyvyn ja halun suoriutua työnantajavelvoitteistaan sekä työntekijän toimeentuloedellytyksen. Jatkolupaa harkitessaan työ- ja elinkeinotoimisto suorittaa saman harkinnan sillä erotuksella, että se ei selvitä työvoiman saatavuutta, jos haettava lupa koskee samaa ammattialaa kuin edellinen lupa. Muilta osin harkinta on sisällöltään sama kuin ensimmäisessäkin luvassa. Jos työnantaja ei täytä velvoitteitaan, oleskelulupaa ei myönnetä. Työ- ja elinkeinotoimiston tekemän osaratkaisun jälkeen Maahanmuuttovirasto myöntää ensimmäisen oleskeluluvan ja kihlakunnan poliisilaitos jatkoluvan, jollei luvan myöntämiseen ole yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä esteitä taikka kyseessä ole maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen. Voimassaolevan ulkomaalaislain mukaan työehtoihin ja työnantajan edellytyksiin kohdistuva harkinta sisältyy vain työntekijän oleskelulupiin, jossa työ- ja elinkeinotoimisto antaa osaratkaisun työntekijän oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa. Työntekijän oleskelulupaprosessiin liittyvä ennakkovalvonta, jota työ- ja elinkeinotoimistot tällä hetkellä ulkomaalaislain 5 luvun mukaisesti tekevät, voidaan kuvata seuraavasti: työsopimuslain 2 luvun 4 :ssä tarkoitettu selvitys työnteon keskeisistä ehdoista on esitetty/vakuutettu (työtehtävät, työaika, palkka, tes jne.) vakuutus siitä, että ehdot ovat voimassa olevien säännösten ja asianomaisen työehtosopimuksen mukaiset tai, jos työehtosopimusta ei ole sovellettava, että ne vastaavat työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä, vakuutus, että hakemuksen liitelomakkeen allekirjoittaja on toimivaltainen sen allekirjoittamaan ja että ilmoitetut tiedot ovat oikeat ja mainittuun työntekijään sovelletaan Suomessa voimassa olevaa työlainsäädäntöä ja vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä sekä työ- ja elinkeinotoimiston vaatiessa selvitys siitä, että työnantaja on huolehtinut ja vastaisuudessa kykenee huolehtimaan velvoitteistaan työnantajana.

34 Seuraavassa on esitetty tilastotietoa vuonna 2010 tehdyistä työntekijän oleskelulupien osaratkaisuista: Ensimmäisiä työntekijän oleskelulupien osaratkaisuja tehtiin yhteensä 4 133 kpl, jatkolupia 4 840 kpl. Luvut sisältävät sekä myönteiset että kielteiset osaratkaisut. Ammattialoittain suurimpia ryhmiä ensimmäisten osaratkaisujen osalta olivat: putkityöntekijät (525), maataloustyöntekijät (404), puutarhatyöntekijät (361), hitsaajat (315), kokit (293), rakennusalan työntekijät (253) ja siivoojat (209) Ammattialoittain suurimpia ryhmiä jatkolupien osalta olivat: siivoojat (533), kokit (458), kuorma-auton ja ajoneuvoyhdistelmäkuljettajat (451), puutarhatyöntekijät (360), rakennusalan työntekijät (332), maataloustyöntekijät (219), hitsaajat (187) ja putkityöntekijät (177) Vuonna 2010 työlupayksiköissä on tehty kielteisiä osaratkaisuja muun muassa seuraavista syistä: toimeentulon riittämättömyys, työsuhteen ehtoihin liittyvät puutteet/epäselvyydet, työnantaja ei ole vastannut työlupayksikön selvityspyyntöön, työnantajan puutteellinen kyky huolehtia velvoitteistaan, työntekijän oleskeluluvan perusteen ei voida katsoa toteutuvan. Ylivoimaisesti eniten hakijoita on tullut Venäjän Federaatiosta ja seuraavaksi eniten Ukrainasta.

35 Työttömyysvakuutusrahasto - työttömyysvakuutusmaksujen valvonta Työttömyysvakuutusrahasto, Juho Oksanen Työttömyysvakuutusmaksuvalvonnan avulla varmistetaan, että työnantajien työttömyysvakuutusmaksujen perusteeksi ilmoittamat palkkasummat vastaavat todellisuutta ja että maksut peritään oikeansuuruisina. Lisäksi valvonnassa puututaan työttömyys- ja samalla myös tapaturmavakuutusmaksuvelvollisuuden laiminlyönteihin. Valvonta kohdistuu kaikkiin työnantajiin, ja se toteutetaan yhteistyössä Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) ja tapaturmavakuutuslaitosten kanssa. Valvontaa varten Työttömyysvakuutusrahastossa on työttömyysvakuutusrekisterin osarekisterinä valvontarekisteri, johon kerätään työnantajakohtaista tietoa työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevista palkkasummista ja maksetuista työttömyysvakuutusmaksuista. Rekisteri sisältää myös Verohallinnosta saatuja vertailutietoja. Lisäksi valvonnassa hyödynnetään yrityksiä koskevia julkisia aineistoja, mm. tilinpäätösaineistoja ja konsernirekisteriä. Valvontarekisteri kattaa periaatteessa kaikki maksuvelvolliset työnantajat. Rekisteritietojen perusteella valitaan analyysiajojen perusteella vuosittain manuaaliseen tarkasteluun noin 3 000 työnantajan tiedot, joiden perusteella laaditaan noin 1 000 selvitystä yhteistyössä vakuutuslaitosten ja työnantajien kanssa. Vuoden 2010 aikana valvontaan otettiin 978 (vuonna 2009 610) tapausta. Näistä 200 (171) todettiin selvitysten perusteella aiheettomiksi. Vuoden 2010 tapauksista varmistettiin puuttuvaa työttömyysvakuutusmaksutuloa yhteensä noin 4,1 miljoonaa euroa, ja maksujen palautuksia määrättiin noin 158 000 euroa. Vuoden 2009 valvontatapausten varmistettu puuttuva maksutulo nousi vuoden 2010 aikana noin 5,2 miljoonaan euroon. Valvontaan vuonna 2010 otetuista 978 tapauksesta 261 käsittely jatkuu vuoden 2011 aikana. Valvonnan käynnistysvuosi 2009* 2010** Maksuvelvollisia työnantajia 152 000 155 000 Koneellisesti tarkistettu, 152 000 155 000 lisäksi manuaalisesti tarkistettu, n. 2 200 n. 3 000 joista otettu valvontaan*** 610 978 Selitys löytynyt valvonnassa**** 171 200 Lisämaksuja määrätty (tapauksia) 428 517 Valvonta kesken 11 261 Määrätyt lisämaksut yhteensä 5 245 249 4 095 334 Määrätyt palautukset yhteensä 99 970 158 270 * Valvonnan ensimmäinen vaihe (ns. pilotti) ** Vuonna 2010 aloitettujen tapausten valvonta on vielä merkittävältä osin käynnissä *** Selvityspyyntö lähetetty vakuutuslaitokselle **** Ei seuraamuksia

36 Eläketurvakeskus - Työeläkevakuuttamisen valvonta Eläketurvakeskus, Tiia Lahti Työeläkevakuuttamisen valvonta Eläketurvakeskuksen (ETK) yhtenä lakisääteisenä tehtävänä on valvoa, että työnantajat täyttävät työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa. ETK valvoo työeläkevakuuttamisvelvollisuuden noudattamista sekä oma-aloitteisesti laajojen verotus- ja vakuutustietoihin perustuvien massavertailuiden perusteella että erilaisten ulkoisten valvontaimpulssien avulla. Lisäksi työeläkeyhtiöt valvovat omia asiakkaitaan, eli vakuutuksenottajia ETK:n vakuuttamisen valvonnan tilastoja 2010 Työeläkevakuuttamisen valvonnassa sekä selvitettyjen työnantajien määrä että vakuuttamattomien työntekijöiden ja vakuuttamattomien palkkojen määrät ovat viime vuodet olleet kasvussa ja erityisesti vuonna 2010 kasvu oli huomattavan suuri edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvuun ovat johtaneet lähinnä uudet, laajoihin rekisterivertailuihin perustuvat valvontamuodot. Vuodesta 2008 alkaen käytössä on ollut valvontasovellus, jossa verrataan Verohallinnolta saatavia työnantajien kausiveroilmoituksiin perustuvia palkkatietoja työnantajien työeläkeyhtiöille ilmoittamiin ansioihin. Vertailuajot koskevat kuluvaa vuotta, joten kyseessä on mahdollisimman ajantasainen valvontamuoto, jonka avulla valvontaa voidaan kohdentaa eri toimialoihin. Vuoden 2010 aikana puolestaan otettiin käyttöön ns. jälkikäteiseen rekisterivertailuun perustuva valvontasovellus. Valvontamuodossa verrataan työnantajien Verohallinnolle vuosi-ilmoituksessa ilmoittamia, vahvistettuja palkkatietoja ja työeläkejärjestelmälle ilmoittamia ansiotietoja. Vertailu kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin työnantajat toimialasta riippumatta. Oma-aloitteisen valvonnan lisäksi valvontatapauksia tulee selvitettäväksi esimerkiksi viranomaisilta saatujen valvontaimpulssien kautta, työeläkeyhtiöiden selvityspyynnöistä sekä työntekijöille vuosittain lähetettävien työeläkeotteiden palautteen myötä. ETK lähetti v. 2010 yhteensä n. 10 700 kpl vakuuttamisvelvollisuutta koskevaa tiedotekirjettä uusille työnantajille. Työnantajan vakuuttamisvelvollisuus selvitettiin yhteensä n. 6 500 työnantajan osalta. Vakuuttamattomia työntekijöitä tilastoitiin yhteensä n. 14 500 kpl (9 200 kpl vuonna 2009).

37 Vakuuttamattomia palkkoja selvitettiin yhteensä n. 90 milj. euroa (62 milj. vuonna 2009). Edellä mainitut luvut eivät sisällä ns. pimeitä palkkoja, vaan ne käsittävät ne vakuuttamattomat työntekijät ja ansiot, jotka on saatu yksilöityä ja tunnistettua ja siten rekisteröityä vakuutuksiin valvontatoimenpiteiden seurauksena, eli työntekijöille on saatu järjestettyä eläketurva.

38 Valvira - Ravintolavalvonnan tilastoja Valvira, Olavi Kärkkäinen Valvontakohteet anniskelussa ja vähittäismyynnissä Vuonna 2010 oli anniskelun ja vähittäismyynnin tarkastuskohteita 14 669 kappaletta ja tarkastuksia suoritettiin 6 055 kappaletta (42%). Kahtena aikaisempana vuonna tarkastuskattavuus oli hieman korkeampi (49 %). Vuonna 2009 oli tarkastuskohteita 14 753 kappaletta ja tarkastuksia suoritettiin 7 160, vuonna 2008 tarkastuskohteita oli 14 927 kappaletta ja tarkastuksia suoritettiin 7 292. Vuoden 2010 aikana anniskelu- ja vähittäismyyntipaikkoihin normaalin alkoholielinkeinon valvonnan puitteissa suoritetuista tarkastuksista (6 055), kaikkiaan 1 146 johti eriasteisen seuraamuksen määräämiseen tai muuhun toimenpiteeseen. Käytännössä siis joka kuudes tarkastus johti jatkotoimenpiteisiin. Anniskelu Valvontatarkastuksista seurasi anniskeluelinkeinoon vuonna 2010 määräaikaisia luvanperuutuksia 82 kappaletta ja pysyviä peruutuksia 51 kappaletta. Anniskelun osalta pysyvät anniskeluluvan peruutukset ovat seurausta pääsääntöisesti taloudellisen luotettavuuden ja edellytysten menettämisestä luvanhaltijalla. Tämä tarkoittaa huomattavia tai jatkuvia verojen ja julkisoikeudellisten maksujen laiminlyöntejä sekä verotarkastuksella havaittuja vakavia luotettavuuteen ja taloudellisiin edellytyksiin vaikuttavia epäkohtia, kuten tulonsalauksia. Vähittäismyynti Valvontarakastuksista seurasi vähittäismyyntiin vuonna 2010 määräaikaisia luvanperuutuksia 12 kappaletta ja pysyviä peruutuksia 14 kappaletta. Myös vähittäismyynnin osalta pysyvät lupaperuutukset ovat aiheutuneet luvanhaltijan taloudellisten luotettavuuden ja edellytysten menettämisestä. Lupien peruutukset vuosina 2005-2010 vuosi Anniskelulupaperuutukset Vähittäismyyntilupaperuutukset määräajaksi pysyvästi määräajaksi pysyvästi 2005 77 51 16 4 2006 93 32 10 8 2007 77 54 25 6 2008 95 55 18 9 2009 72 83 11 27 2010 82 51 12 14

39 Valvontaan käytetyt resurssit Vuonna 2010 aluehallintovirastot käyttivät alkoholihallintoon yhteensä 54.9 henkilötyövuotta. Luku on jonkin verran korkeampi kuin edellisenä vuonna. Henkilötyövuosista 80 % käytetään anniskeluasioihin (lupahallinto). Henkilötyövuosista 25 %:a käytetään valvontatarkastuksiin, joista 75 % anniskelutoiminnan tarkastuksiin ja 25% vähittäismyynnin valvontaan. Taloudellisen luotettavuuden valvonnan projekteista Vuoden 2010 keväällä Valvira aloitti yhteistyössä aluehallintovirastojen ja Virken kanssa anniskeluelinkeinossa toimivien luvanhaltijoiden taloudellisten edellytysten ja luotettavuuden seurannan 160 erikseen poimitun yrityksen osalta. Alkoholihallinnon luparekisteritietojen mukaan on projektin seurauksena lopettamisen tai peruutuspäätösten johdosta päättynyt 42 anniskelulupaa ja 12 vähittäismyyntilupaa. Huomattavaa tässä tapauksessa on, että käytetyt poimintakriteerit peilaavat hyvin yritysten riskialttiutta elinkeinossa, koska 26 % yritysten hallinnoimista anniskeluluvista on vuoden aikana päättynyt muun syyn kuin luvan määräaikaisuuden vuoksi. Laajempi selvitys kohdennetun valvonnan vaikuttavuudesta saadaan tehtyä ilmiöselvityksen valmistuttua valvontakohteista. Projektin loppuraportti on suunniteltu valmistuvaksi toukokuussa 2011.

40 5 Rikostorjuntaviranomaisten tilastoja 3 Poliisi Poliisin tietoon tulleen harmaaseen talouteen liittyvän talousrikollisuuden määrä riippuu hyvin paljon myös valvontaviranomaisten aktiivisuudesta. Lukumääräisesti eniten ilmoituksia tekee Verohallinto, mutta myös muiden valvontaviranomaisten toiminnassa paljastuu harmaaseen talouteen liittyvää rikollisuutta. Vuonna 2010 poliisin tietoon tulleiden uusien talousrikosilmoituksen määrä laski edellisestä vuodesta yli kahdella sadalla ilmoituksella. Poliisi kirjasi yhteensä 1 562 uutta talousrikosilmoitusta. Tilastojen näkökulmasta poliisin tietoon tulleiden talousrikosten määrä on palautunut lähelle tavanomaista tasoa. Poliisin tietoon tulleiden uusien talousrikosilmoitusten määrän kymmenen vuoden keskiarvo (2000-2009) on 1 544 ilmoitusta (Talousrikollisuuden tilannekuva I/2011, 4-5) Poliisin kirjaamiin ilmoituksiin vuonna 2010 liittyi yhteensä 2 899 rikosnimikettä. Tämä on kahden edellisen vuoden rikosnimikkeiden määriin verrattuna selkeästi vähemmän. Poliisin kirjaamien verorikosten määrä on vähentynyt selkeästi viimeisen kahden vuoden aikana. Vuodesta 2008 törkeiden veropetosten määrä (446 kappaletta) puolittui vuoden 2010 loppuun mennessä (216 kappaletta). Poliisin tietoon tuli vuonna 2010 yhteensä 62 veropetosta, joka on tilastointijakson alhaisin määrä. 3 Lähteet: Talousrikollisuuden tilannekuva I/2011. Poliisin tietoon tullut talousrikollisuus. Talousrikosten esikäsittely-yksikkö. Poliisihallituksen hanke 490071 ja Vesa Muttilainen & Terhi Kankaanranta: Talousrikollisuuden kehityssuunnat ja toimintaympäristö vuosina 2000-2009. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 91. 2011. Katsaus korruptiorikollisuuteen 2011. Keskusrikospoliisi.

41 Verohallinnon poliisille tekemien ilmoitusten määrä on myös laskenut selvästi vuosina 2009 ja 2010. Syitä veropetoksista tehtyjen ilmoitusten määrän laskuun on aprikoitu, ja yhtenä osaltaan vaikuttavana syynä on esitetty kaksoisrangaistavuuteen (ne bis in idem) liittyvät KKO:n linjavedot (2010:45, 2010:46, 2010:82) Kirjanpitorikos on poliisin tietoon tulleista talousrikosnimikkeistä yleisin. Törkeän tekomuodon säätämisen jälkeen sen suhteellinen osuus kirjanpitorikoksissa on kasvanut tasaisesti. Vuoden 2008 jälkeen poliisin tietoon on tullut enemmän törkeitä kirjanpitorikoksia kuin perusmuotoisia kirjanpitorikoksia.

42 Myös velallisen epärehellisyysrikoksia saatettiin poliisin tietoon jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna. Velallisen rikoksissa on yleisestikin ollut havaittavissa törkeiden tekotapojen määrän ja suhteellisen osuuden kasvu viimeisen viisivuotiskauden aikana. Tekomuodoista yleisin on törkeä velallisen epärehellisyys. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen (Muttilainen ja Kankaanranta 2011, 21) mukaan esimerkiksi vuonna 2009 poliisille ilmoitetuissa talousrikosjutuissa oli tutkittavana yhteensä noin 3 380 rikosta, joista talousrikoksia oli noin 2 200. Toisin sanoen yli kolmannes jutuissa mukana olleista rikosnimikkeistä oli muita kuin talousrikoksia. Talousrikosjuttuihin sisältyi vuonna 2009 keskimäärin 2,2 rikosta per juttu. Näistä talousrikoksiksi oli määritelty keskimäärin 1,4 nimikettä per juttu. Poliisiammattikorkeakoulun raportissa tarkastellaan erikseen poliisin tietoon tulleita vero-, kirjanpito- ja velallisen rikoksia. Näiden rikostyyppien yhteenlaskettu osuus talousrikosjuttujen kaikista rikoksista on vaihdellut 2000-luvulla välillä 41-58 prosenttia. Näiden rikosten osuus talousrikosjuttuihin sisältyvistä talousrikoksista on puolestaan vaihdellut 66-82 prosentin välillä. (Muttilainen ja Kankaanranta 2011, 23-25) Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2010 tutkittavaksi tulleissa talousrikosjutuissa (1 562) oli noin 2 900 rikosnimikettä. Veropetoksia näistä oli 278, kirjanpitorikoksia 655 ja velallisen epärehellisyysrikoksia 341. Yhteensä näiden kolmen ryhmän rikoksia oli 1 274. Tämä tarkoittaa noin 44 prosenttia kaikista talousrikosjutuissa esiintyneistä nimikkeistä. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimustulosten perusteella osuus talousrikosnimikkeistä liikkuisi tällöin 65-70 prosentin välillä. Osuus on jonkin verran edellisvuotista pienempi ja korreloi esimerkiksi Verohallinnon tekemien ilmoitusten määrän alenemisen kanssa. Liiketoimintakielto Liiketoimintakieltoon määrättyjen henkilöiden määrä on kasvanut koko 2000 -luvun ja vuonna 2010 liiketoimintakieltoon määrättyjä henkilöitä oli 1 095 henkilöä. Liiketoiminnan rikkomisia poliisin tietoon tuli vuonna 2010 yhteensä 34 kappaletta.

43 Muusta harmaaseen talouteen kytkeytyvästä rikollisuudesta Vaikka harmaan talouden torjunnassa näkyvimmän osan rikoksista saavat verorikokset ja niihin kiinteästi kytkeytyvä kirjanpitorikos sekä velallisen rikokset, liittyy harmaan talouden toimintaan laaja skaala muitakin rikoksia tai rikkomuksia. Työeläkevakuutusmaksupetos on verrattain uusi nimike, ja siitä langetetut tuomiot ovat vielä jääneet vähäisiksi. Myös muita työrikoksia käy ilmi esimerkiksi aluehallintovirastojen tarkastuksissa. Nimikkeen 47:3a Kiskonnantapainen työsyrjintä mukaan on vuosien 2006-2009 välillä tuomittu 19 kertaa. Ehdollista vankeutta teoista on seurannut neljästi ja sakkorangaistus on ollut seurauksena 15 tapauksessa. Harmaan talouden toiminnassa laiminlyödään usein myös ympäristönsuojeluun ja jätehuoltoon liittyviä määräyksiä ja velvoitteita. Korruptio ja muu epäasiallinen vaikuttaminen liittyvät myös kiinteästi harmaaseen talouteen ainakin rakennusteollisuudessa. Esimerkiksi urakoista päättävien henkilöiden lahjonta luo otollisen toimintaympäristön muulle harmaaseen talouteen liittyvälle rikolliselle toiminnalle. (Ks. Katsaus korruptiorikollisuuteen 2011. Keskusrikospoliisi) Rekisterimerkintärikokset ja väärennykset ovat omiaan peittämään todellisen toiminnan luonnetta. Vääriin asiapapereihin törmätään tyypillisesti Tullin valvonnassa.

44 Tulli Tullihallitus, tulliylitarkastaja Tarja Koskenlaakso Tulli tutkii talousrikoksina tapaukset, joissa on kysymys tullin valvonnan ja veronkannon alaan liittyvän lainsäädännön rikkomisesta. Tutkituissa tapauksissa päärikoksena on yleensä veropetos tai törkeä veropetos ja usein liitännäisrikoksina väärennys ja kirjanpitorikos. Tullissa talousrikoksiksi on luettu myös valmisteverollisten tuotteiden salakuljetustyyppinen rikollisuus (lähinnä alkoholi ja savukkeet), vaikka sitä ei toteutettaisikaan liiketoimintamuotoja hyväksikäyttäen. Vuonna 2010 tulli tutki yhteensä 156 talousrikokseksi luokiteltua rikosjuttua. Tullin tutkimien veropetosten (lievä, perus, törkeä) määrä on laskussa edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 2010 aikana Tullin tietoon tulleiden veropetosten määrä oli 643 veropetosta, mikä on 106 kirjattua veropetosrikosta vähemmän kuin vuonna 2009. Myös törkeitä veropetoksia on kirjattu vuoden 2010 aikana hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2010 aikana kirjattiin yhteensä 59 kpl törkeätä veropetosrikosta (2009 yhteensä 64 kpl), mikä on 5 törkeätä veropetosrikosta vähemmän kuin vuonna 2009. Tullirikostorjunnan vaikuttavuus vuonna 2010 oli 40,60 milj.. Vuonna 2009 vastaava luku oli 50,2 milj..

45 6 Lyhyesti - tilastouutisia Erikoisperintä osana ulosottoa Nykymuotoinen erikoisperintä on aloitettu Helsingin ulosottovirastossa erillisellä osastolla vuonna 1997. Tällöin lama oli tuottanut suuren määrän sinänsä läpinäkyviä, mutta muodollisesti oikein tehtyjä keinotekoisia oikeusjärjestelyjä, joita ei normaalissa ulosottomenettelyssä pystytty purkamaan. Nykyään ne omaisuusjärjestelyt, joihin erikoisperinnässä törmätään, ovat hyvin pitkän ajan kuluessa rakennettuja ja monimutkaisia tai kokonaan näkymättömissä harmaan talouden alueella. Erikoisperinnän keskeisin tavoite onkin harmaan talouden torjunta ja rikoksella saadun hyödyn palauttaminen. Toisena painopisteenä voidaan katsoa olevan ns. normaaliperinnän tukeminen erityisen aikaa vievissä täytäntöönpanotoimissa. Perinnän tehostamista, rikoshyödyn poissaantia ja harmaan talouden vastustamista toteuttava ulosoton erikoisperintä laajennetaan kuluvan vuoden aikana koko maan kattavaksi. Suomi jaetaan kuuteen erikoisperintäalueeseen, jotka kattavat kaikki maamme 22 ulosottovirastoa. Erikoisperinnän laajentaminen perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen hallituksen toimintaohjelmaksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi vuosina 2010-2011. Uudistuksen tarkoituksena on kohdentaa ulosoton resursseja entistä enemmän paljon selvittelytyötä ja aikaa vaativiin ulosottoasioihin sekä yhdenmukaistaa toimintaa valtakunnallisesti. Rikoshyödyn jäljittämiseksi ulosoton erikoisperinnässä tehostetaan myös jo nykyisin toimivaa viranomaisyhteistyötä mm. poliisin ja Verohallinnon kanssa. Ulosoton asiantuntemus etenkin jäljitysprosessin alkuvaiheessa tehostaa rikoshyödyn poissaantia. Erikoisperintää tilastoina Erikoisperinnällä kerrytetään velkojille, mm. valtiolle, varoja, jotka muutoin jäisivät kokonaan saamatta. Tyypillisesti erikoisperinnässä olevien asioiden pitkäkestoisuus merkitsee lopullisten tulosten toteumista pitkän aikavälin kuluessa ja tämä taas saa aikaan sen, että tilastojen tarkastelu vain yhden vuoden aikajänteellä ei aina peilaa todellista tilannetta kovin hyvin. Koko maan tasolla tarkasteltuna viime vuosien tilastoissa on melkoista vaihtelua, ja lähivuosina luvut tulevat todennäköisesti elämään myös organisaatiomuutosten surauksena. 2008-2009. Erikoisperinnän taloudellinen tulos vuonna 2009 oli poikkeuksellisen hyvä. Peritty rahamäärä vuonna 2009 oli noin 36 milj. euroa, joka on yli kaksi kertaa suurempi kuin vuonna 2008. Ulosmitatun omaisuuden määrä on ollut noin 32 milj. euroa ja takavarikoidun omaisuuden arvo on ollut noin 68 milj. euroa. Kummatkin summat ovat huomattavasti edellisvuotta suuremmat. Merkittävä osa erikoisperinnän taloudellisesta tuloksesta syntyy myös siten, että erikoisperintä osoittaa sen toiminnan kautta esiin tullutta omaisuutta muulle ulosotolle jatkotoimia varten. Samoin omaisuutta osoitetaan myös yhteistyöviranomaisille ja konkurssipesille. Tämän toiminnan yhteismäärä vuonna 2009 oli yli 17 milj. euroa, joka oli yli 11 milj. euroa suurempi kuin vuonna 2008. 2010. Vuoden 2010 aikana erikoisperinnän perittäväksi osoitettiin runsaan 69 miljoonan euron edestä uusia saatavia. Vuoden aikana peritty rahamäärä oli noin 14 miljoonaa euroa, joka vastaa tasoltaan muutaman vuoden takaista tulosta.

46 Ulosmitatun omaisuuden määrä on ollut noin 23 milj. euroa ja takavarikoidun omaisuuden arvo on ollut noin 44,6 milj. euroa. Kokonaissummat jäivät edellistä vuotta alemmiksi. Muulle ulosotolle, yhteistyöviranomaisille tai konkurssipesille osoitetun omaisuuden yhteismäärä vuonna 2010 oli noin 41,5 miljoonaa euroa, joka on huomattavasti enemmän kuin edellisenä vuonna. Konkurssit 2010 Vuoden 2010 aikana pantiin vireille 2 864 konkurssia, mikä on 12,5 prosenttia vähemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Vireille pannut konkurssit 1990-2010 Vireillepantujen konkurssien määrä väheni teollisuuden, rakennustoiminnan, kaupan, kuljetuksen- ja varastoinnin sekä muiden palveluiden päätoimialoilla. Konkurssien määrä väheni lukumääräisesti eniten muiden palveluiden päätoimialalla. Kaikista vuonna 2010 vireille pannuista konkursseista 21 prosentissa hakijana oli velallinen itse. Velkoja oli hakijana 78 ja kuolinpesän osakas 1 prosentissa hakemuksista. Velkojan vireille panemista konkursseista vireille panijana oli 52 prosentissa verottaja ja 36 prosentissa vakuutusyhtiöt.

47 Velkojan vireille panemat konkurssit hakijan mukaan 2008 2010, % Lähde: Konkurssit 2010, joulukuu, Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT): Konkurssit [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-4424. joulukuu 2010. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.2.2011]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/konk/2010/12/konk_2010_12_2011-02-15_tie_001_fi.html. Maksuhäiriöt 2010 Konkurssia lievempien maksuhäiriömerkintöjen määrä jatkoi kasvuaan. Asiakastiedon yritysrekisteriin tallennettiin vuonna 2010 yhteensä lähes 163 000 uutta maksuhäiriömerkintää. Valtaosa 49 prosentin kasvusta johtuu ns. ulosoton estemerkintöjen rekisteröintitavan muutoksesta 4. Jos rekisteröinnissä olisi käytetty vanhaa tapaa, olisi yritysten uusien maksuhäiriömerkintöjen määrä kasvanut 7,6 prosentilla. 4 Asiakastieto rekisteröi yksityishenkilöille viime vuonna 1 153 000 uutta maksuhäiriömerkintää. Määrä on kasvanut edellisvuodesta lähes 80 prosentilla. Tämä johtuu pääosin ulosoton estemerkintöjen uudesta rekisteröintitavasta, jonka taustalla on 1.4.2010 voimaan astunut luottotietolain muutos. Ennen muutosta ulosottoviranomaiset yhdistivät saman velallisen kaikki yhtä aikaa käsittelemänsä perintäasiat yhdeksi merkinnäksi, mutta nyt jokainen saatava aiheuttaa erillisen maksuhäiriömerkinnän. Estemerkintä tulee, jos ulosottovelallinen ei pysty maksamaan saatavaa tai häntä ei tavoiteta. Jos ulosotossa esteeseen päätyneet tapaukset olisi rekisteröity vanhalla tavalla, olisi yksityishenkilöiden uusien maksuhäiriömerkintöjen kasvu ollut 13 prosenttia.

48 Asiakastiedon mukaan näyttää siltä, että pääosa suomalaisista yrityksistä on nyt onnistunut sopeuttamaan toimintaansa vastaamaan laskenutta kysyntää. Valmiiksi vahvat taseet ovat antaneet aikaa sopeutumiseen. Yritysten uusien maksuhäiriömerkintöjen Asiakastieto arvioi lisääntyvän vajaalla 10 prosentilla myös vuonna 2011, mutta konkurssien määrä pysynee vuoden 2010 tasolla. Lähde: Suomen Asiakastieto. https://www.asiakastieto.fi/asiakastieto/ajankohtaista/index.jsp?t=nu&a=423 Ulosottoesteet voivat olla varaton tai varaton/tuntematon. Luottotietolaki velvoittaa nykyään ilmoittamaan ulosoton toteamat esteet asiakohtaisesti. Ulosoton tekemän otantaselvityksen mukaan velallisella on keskimäärin 4-5 asiaa. Ulosottolain muutos 1.4.2010 on siis lisännyt tilastoituja ulosottoesteiden määriä samassa suhteessa.

49 Verovelkojen kokonaiskehitys verovelkaisimmilla toimialoilla Verovelkaisimpia toimialoja Suomessa ovat rakentaminen, kauppa sekä majoitus- ja ravitsemisala. Näistä rakennusalan verovelat ovat kohonneet jyrkimmin. Taulukko: Yritystoiminnan verovelkojen kehitys 2005-2010 verovelkaisimpien toimialojen osalta Tilastoinnissa ovat mukana yritykset ja yrittäjät joilla on ollut toimintaa vuoden 2001 jälkeen. Pudotus vuodenvaihteessa johtuu verovelkojen vanhenemisesta. Keskimäärin yritystoiminnan verovelkoja vanhenee vuosittain 400 milj. ja veroja jää maksamatta 500 milj. vuoden kuluessa. Ruotsin verorikostilastoja 5 Ruotsin tapa tilastoida rikoksia poikkeaa monien muiden maiden järjestelmästä. Ruotsissa rikoksen yritys, valmistelu ja rikokseen yllyttäminen luetaan kaikki samalla lailla rikoksiksi kuin tehtykin rikos. Tilastot sisältävät kaikki käsittelyyn tulleet rikokset, todettiin ne sitten jatkossa paikkansapitäviksi tai ei. Edelleen tilastoihin kirjataan myös yhden tekijän useat samanlaiset rikokset samaa uhria kohtaan. Ruotsissa rikostilastoissa voidaan hyvin sanoa näkyvän maksimaalinen määrä tietoon tulleita rikoksia. Tuomiot luokitellaan päärikoksen ja pääasiallisen (kovimman) rangaistuksen mukaan. 5 Lähteet: Skatter i Sverige, Skattestatistisk årsbok 2009 ja 2010. Skatteverket

50 Suomessa verohallinnon tekemät rikosilmoitukset ovat vaihdelleet viimeisen kymmenen vuoden aikana siten että ilmoitusten sisältämiä lainkohtia on vuositasolla ollut vähimmillään 671 (2010) ja parhaimmillaan 1 309 (2003) Ruotsissa verorikoksista epäiltyjen lukumäärät ovat nousseet 2000 -luvulla. Tämän katsotaan johtuneen pääasiassa Verohallintoon sijoitettujen verorikosyksiköiden perustamisesta. Ne perustettiin vuoden 1998 alussa helpottamaan syyttäjien työtä verohallinnon tekemien ilmoitusten tutkimisessa. Ne voivat selvittää rikoksia oma-aloitteisesti tai Ekobrottsmyndighetenin (EBM) syyttäjä voi pyytää niiltä apua verorikosten esitutkinnan suorittamisessa. Mikäli on olemassa erityistä syytä, verorikosyksiköt voivat auttaa myös muiden rikostyyppien tutkinnassa. Verorikosyksiköt ovat erillisiä muusta verohallinnosta, jotta rikostutkintatehtävät eivät sekoittuisi verohallinnon muihin tehtäviin. Suomessa Verohallinnon tekemien rikosilmoitusten lainkohdista miltei 55 prosenttia on veropetoksia, ja viime vuosina näistä valtaosa, yli 70 prosenttia on ollut törkeitä. Kun ilmoituksessa on ollut keskimäärin noin kaksi lainkohtaa, voidaan olettaa että päärikoksena on useimmiten ollut törkeä veropetos.

51 Suomessa vankeustuomioiden suhteellinen osuus Verohallinnon rikosilmoitusten seuraamuksena on noussut jyrkästi vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2007 vankeusrangaistuksia oli noin 56 prosenttia ja vuonna 2010 jo 85 prosenttia. Myös ehdottomien vankeusrangaistusten osuus kaikista vankeusrangaistuksista on hienoisesti noussut ja vuonna 2010 luku oli 21,7 prosenttia. Vuositasolla tämä tarkoittaa 43 ehdotonta vankeustuomiota. Ruotsissa törkeästä veropetoksesta annetuista tuomioista on 2000-luvulla ollut ehdottomia vankeusrangaistuksia 81 93 %, tuomioiden keskipituus 15 20 kk. Suomessa ehdottomien vankeusrangaistusten osuudet kaikissa törkeistä veropetoksista annetuissa tuomioissa ovat vaihdelleet vuosina 2005-2010 22,8 prosentin ja 30,6 prosentin välillä. Törkeän veropetoksen rangaistusasteikko Suomessa 4 kk 4 v ja Ruotsissa 6 kk 6 v. Seuraavassa taulukossa on esitetty Ruotsissa tilastoidut vuosittaiset vankeustuomiot, joissa verorikos on ollut päärikoksena. Lukumäärän lisäksi kuviossa näkyy keskimääräinen vankeustuomion pituus sekä rangaistuksista seurannut yhteenlaskettu vankeusajan summa vuosina. Luvut eivät sisällä ehdollisten rangaistusten osuuksia. Vuosi Vankeustuomiot N keskimääräinen vankeusaika kk 2000 103 15,9 136 2001 120 16,7 167 2002 129 18,0 194 2003 163 14,0 190 2004 142 15,6 185 2005 263 18,0 395 2006 213 16,9 300 2007 229 17,0 328 2008 191 16,1 256 Vankeudet yhteensä, vuosia 2009 133 14,8 164