Ruutu ja rakenne - Espoon ja Helsingin seudun kuvaus (1985, 1995, 2005) yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) tietojen avulla Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B93 : 2009
Julkaisua voi tilata osoitteesta: Espoon kaupunki Kaupunkisuunnittelukeskus PL 43 02070 ESPOON KAUPUNKI Lisätietoa: asiakaspalvelu puh. (09) 8162 25200, yleiskaavayksikkö puh. (09) 8162 24337 Julkaisu verkossa: www.espoo/ Tekijät: Ritva Helminen-Halkola tutkimuspäällikkö Seija Lonka yleiskaavasuunnittelija Laura Malm-Grönroos tutkija Taitto: Arja Streng suunnitteluavustaja Valokuvat: Kaupunkisuunnittelukeskus Anssi Krooks Espoon Kaupungin Painatuskeskus 2009
Sisällysluettelo Esipuhe... 3 1 Johdanto...4 Seurannan tietojärjestelmä...4 2. Kaupunkirakenne... 6 2.1 Kaupunkirakenteen vyöhyketarkastelu... 6 2.2 Taajamat... 7 Rakenne tiivistyy pääkaupunkiseudulla... 9 2.3 Kylät, pienkylät ja harva maaseutuasutus...10 2.4 Matkat päivittäistavarakauppaan ovat pidentyneet...13 Päivittäistavarakauppa ja väestötiheys...14 2.5 Palvelupisteet harvenevat...14 Asuntokuntien autot...15 Autot Helsingin seudun ja pks:n kunnissa...15 Autoileva Espoo...16 3. Väestö...18 5. Työpaikat, toimisto- ja myymälärakennukset...35 Toimistorakennukset Helsingin seudulla 1985-2005...35 Myymälärakennukset siirtyvät Helsingin keskustasta väylien varsille...36 6. Työ ja työmatka... 37 Aineistojen tarkastelu... 37 Helsinginseutu ja pääkaupunkiseutu... 37 Työmatkat pääkaupunkiseudulla... 37 6.2 Kuinka pitkiä työmatkoja Espoolaiset tekevät?...38 Ovatko Espoolaisten työmatkat liian pitkiä?...38 Työmatkojen pituudet vaihtelevat suuralueittain...39 6.3 Missä Espoolaiset käyvät töissä?... 40 6.4 Ketkä käyvät Espoossa töissä?... 40 7. Viheralueet...42 8 Lopuksi...43 Helsingin seutu ja pääkaupunkiseutu...18 Missä ovat lapsiperheet ja missä ovat vanhukset?...19 Espoon Väestö...20 Vieraskielisyys...21 4. Asunnot ja asuntokunnat...22 Pääasiallinen asuntotyyppi Helsingin seudulla...22 Asutaanko ahtaasti?...30 Asuntokunnat Helsinginseudulla...32 Pienten asuntokuntien osuus kasvaa...32 1
2
Esipuhe Espoon kaupunkisuunnittelukeskus hankki vuonna 2007 käyttöönsä ympäristöhallinnon kehittämän paikkatietopohjaisen yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR). Se on tarkoitettu yhdyskuntarakenteessa pitkällä aikavälillä tapahtuvien muutosten seurantaan ja analysointiin. Aineisto rakentuu 250x250 m2 ruututiedoista, joiden keskeinen tietosisältö on väestö, rakennukset, asunnot, asuntokunnat, asuntokuntien autonomistus, lomarakennukset, työlliset, alueella asuva työllinen työvoima ja alueella työssäkäyvät vuodesta 1980 lähtien viisivuotisjaksoissa. Raportissa pääasiassa käytetyt tiedot ovat vuosien 1985, 1995 ja 2005 tietoja, maankäyttö - ja maanpeitetieto on vuodelta 2000. Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen aineistoja on raportissa paikoin yhdistetty Espoon omiin Xcityn rekisteritietoihin, seutucd:n tietoihin tai A.C. Nielsen Finland Oy:n päivittäistavarakaupan tietoihin. Muutamissa kartoissa on myös koekäytetty Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa laadittua pääkaupunkiseudun vyöhykejakoa (jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki). Suomen ympäristökeskuksen vastaava vyöhykejako on valmistumassa (jalankulkuvyöhyke, monipuolinen jalankulun reunavyöhyke, alakeskukset, intensiivinen joukkoliikennevyöhyke, joukkoliikennevyöhyke ja autovyöhyke). Näiden käyttöä jatkotarkasteluissa tulee edelleen kehittää. Seudullisen yhteistyön merkitys on kasvanut ja kasvamassa, joten mahdollisuus käyttää seudullisia tietoja on erityisen tärkeää. Kaupunkisuunnittelukeskuksen yleiskaavayksikössä on koottu aineistosta kuvaus Helsingin seudun kuntien kehityssuunnista ja Espoosta osana sitä. Kuvauksen tavoitteena on ollut ennemmin aineiston antamien mahdollisuuksien esille nostaminen kuin analyysin laatiminen seudusta ja sen rakenteesta. Raportin ovat laatineet tutkimuspäällikkö Ritva Helminen-Halkola, yleiskaavasuunnittelija Seija Lonka ja tutkija Laura Malm-Grönroos. 3
1 Johdanto Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä (YKR) Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä (YKR) on ruutuaineisto, joka sisältää Tilastokeskuksen tilastoaineistot ja Suomen ympäristökeskuksen kehittämät hallinnollisista rajoista riippumattomat yhdyskuntarakenteen aluejaot kuten taajamat, kylät, pienkylät ja harvaan asuttu maaseutu. Tilastokeskuksen tiedot ovat koordinaattipohjaisia paikkatietoja 250mx250m ruuduissa. Aineistot mahdollistavat pitkän aikavälin kehityssuuntien esittämisen. Espoota kuvataan osana pääkaupunkiseutua ja myös osana 14 kunnan muodostamaa Helsingin seutua. Aineistoina käytetään vuosien 1985, 1995 ja 2005 tietoja. YKR-aineistojen avulla kuvataan kaupunkirakenteen muutosta. Tietoja esitetään väestön, asuntojen ja asuntokuntien sekä rakennusten ominaisuuksista Espoosta ja seudulta 20 vuoden jaksolta. Työssäkäynnistä ja työmatkoista esitetään tietoa suuralueittain ja kunnittain. Aineiston avulla kuvataan myös asuntokuntien autonomistusta ja siinä tapahtuneita muutoksia. Samoin tarkastellaan päivittäistavarakauppaa Espoossa sekä toimistorakennusten sijoittumista seudulla. Espoon omiin paikkatietojärjestelmiin ei ole sisältynyt työmatkatietoja tai asuntokuntien autonomistustietoja, joten nyt esitetyt tiedot ovat uusia. Samoin yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän mukaisten taajamien, kylien, pienkylien ja maaseudun tarkastelu on tullut mahdolliseksi ja nämäkin aineistot täydentävät Espoon omia paikkatietoja. Helsingin seudun kuntiin kuuluu väestömäärältään ja pinta-alaltaan sekä pieniä että suuria kuntia. Seudun yhteistyö perustuu vuonna 2005 tehtyyn seudun 14 kunnan yhteistyösopimukseen. Vuoden 2009 alusta Helsinkiin liitettyjä Sipoon ja Vantaan alueita ei ole vielä huomioitu. Kuva. Helsingin seudun 14 kuntaa ennen vuoden 2009 kuntaliitoksia. 4
Taulukko 1. Perustietoja Helsingin seudun 14 kunnasta. Espoon kaupunkirakenteen tarkastelu Numero kunta Asukkaat, 31.12.2007 Maapinta-ala, km2 Asunnot 31.12.2007 Asumisväljyys Autoja/1000 asukasta v 2007 049 Espoo 237 983 311 109 650 35 440 091 Helsinki 568 402 184 320 410 33 372 092 Vantaa 192 391 240 92 249 34 462 106 Hyvinkää 44 728 323 22 067 36 480 186 Järvenpää 37 989 38 18 004 36 457 235 Kauniainen 8 504 6 3 603 45 435 245 Kerava 33 198 31 16 345 35 442 257 Kirkkonummi 35 187 366 15 047 39 470 505 Mäntsälä 18 971 581 8 258 39 530 543 Nurmijärvi 38 636 362 15 810 38 518 611 Pornainen 4 900 147 1 853 37 516 753 Sipoo 19 462 364 8 230 40 533 858 Tuusula 35 975 220 15 471 38 553 927 Vihti 27 065 522 12 132 38 529 Tilastokeskus, AKE Kuva. Helsingin seudun väestö 2007 Kuva. Espoon väestö 2007 5
2. Kaupunkirakenne Kaupunkirakenteella tarkoitetaan asuinalueiden, työpaikka-alueiden, palveluiden ja virkistysalueiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta, niitä yhdistäviä teitä ja ratoja sekä niiden tarvitsemia yhdyskuntateknisiä alueita ja linjoja. Kaupunkirakenteen vyöhyketarkastelu Kaupunkirakenteen hahmottamista vyöhykkeiden avulla on tutkittu Suomen ympäristökeskuksessa ja valmisteilla on koko Suomea koskeva vyöhykejako. Pääkaupunkiseudulla vyöhykkeet jakaantuvat kuuteen paikkatietoanalyysien avulla määriteltyyn vyöhykkeeseen, muualla Suomessa perusvyöhykkeitä on neljä. Samoin myös arkkitehti Leo Kosonen pyrkinyt jäsentämään kaupunkirakennetta jakamalla sen kolmeen osaan: jalankulkukaupunkiin, joukkoliikennekaupunkiin ja autokaupunkiin (Jalankulku-, joukkoliikenne- ja autokaupunki, Leo Kosonen 2007). Jalankulkukaupungissa työ- ja asiointimatkat voi suorittaa kävellen tai pyöräillen. Joukkoliikennekaupungissa on hyvä joukkoliikenteen palvelutaso. Pääkaupunkiseudulla korkea joukkoliikenteen palvelutaso tarkoittaa, että matka bussipysäkille on 400 metriä ja vuoroväli arkiliikenteessä ruuhka-aikaan vähintään 24 vuoroa tunnissa molempiin suuntiin. Lähijunien etäisyyskriteeri 800 metriä eli matka junaasemalle on enintään 800 metriä. Autokaupungissa liikkuminen perustuu henkilöautoon. Kuvassa on pääkaupunkiseudun korkeatasoinen joukkoliikennekaupungin vyöhyke em. kriteereillä. Raideliikenteen asemat, säde 800 m Joukkoliikennevyöhyke, arkisin ruuhka-aikaan vähintään 24 vuoroa molempiin suuntiin, säde 400 m Kuva. Pääkaupunkiseudun nykyinen korkeatasoinen joukkoliikenteen vyöhyke (bussi- ja raideliikenne). 6
Taajamat Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmässä taaja-asutuksen rajauksena käytetään YKR-taajamarajausta. YKR-taajama on vähintään 200 asukkaan alue, jossa rakennusten tiheys, kerrosala ja ryhmittyminen muodostaa taaja-asutusta. Rajaus on hieman tiukempi kuin esim. pohjoismainen tai Tilastokeskuksen taajamarajaus (vähintään 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys alle 200 metriä.) Tilastokeskuksen taajaman ja YKR-taajaman välinen ero on mm. se, että Tilastokeskuksen taajaman reunoilla olevat pitkät harvaan asutut taajamanauhat eivät ole YKRtaajamaa, koska niiden kerrosala jää liian vähäiseksi. Taajaman reunoilla sijaitsevat kerrosalaltaan isot yksittäiset rakennukset eivät taas ole Tilastokeskuksen taajama-alueessa, mikäli rakennusten etäisyys ylittää 200 m. YKR-taajamaan ne kuuluvat, jos rakennuksen tai rakennusryhmän kerrosala on vähintään 1500 k-m2. Helsingin seudun taajama-alueen laajentumista havainnollistaa seuraava kuvasarja. Kymmenen vuoden ajanjaksolla vuodesta 1985 vuoteen 1995 Espoon taajamaasutus täydentyi olemassaolevan taajaman jatkeeksi, uutta taajamaa muodostui Lahnukseen ja Bodomiin. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 uutta taajamaa on rakentunut Kunnarlantien ja Bodomintien varteen. Lahnuksentien varteen on kasvanut Kurkijärven ja Ketunkorven taajama-alueet. Helsingin seudulla uudet taajamaalueet ovat 20 vuoden ajanjaksolla vuodesta 1985 vuoteen 2005 rakentuneet Kehä III:n pohjoispuoleisille alueille ja kehyskuntiin. Vuosina 2000-2005 pääkaupunkiseudun taajamat ovat laajentuneet noin 2 % samaan aikaan kun 10 ympäröivän kunnan taajamien pinta-ala kasvoi 16 %. Taajama 1985 Taajama 1995 Helsingin seutu Taajama 1995 Taajama 2005 Helsingin seutu Kuva. Helsingin seudun taajamarajat vuonna 1985 ja vuonna 1995. Kuva. Helsingin seudun taajamarajat vuonna 1995 ja vuonna 2005. 7
Taajama 1985 Taajama 2005 Helsingin seutu Helsingin seudulla taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä on kasvanut 20 vuodessa samoin kuin Espoossa. Työpaikoista suurin osa sijoittuu taajamiin. Taajama 1985 Taajama 1995 Taajama 2005 Kuva. Helsingin seudun taajamarajat vuonna 1985 ja 2005. Kuva. Espoon taajamat vuonna 1985, 1995 ja 2005. 8
Taulukko. Väestö ja työpaikat yhteensä Helsingin seudulla vuosina 1985, 1995 ja 2005; taajamaan sijoittuvien asukkaiden ja työpaikkojen osuudet. Väestö ja työpaikat yhteensä Helsingin seudulla vuosina 1985, 1995 ja 2005; taajamaan sijoittuvien asukkaiden ja työpaikkojen osuudet Väestö taajamassa Työpaikat taajamassa Väestö yhteensä Työpaikat yhteensä Taajamaväestön osuus % Taajamatyöpaikkkojen osuus % YKR 85 taajama Helsingin seutu 937538 461795 994825 479854 94,24 96,24 Espoo 152053 54883 155309 55569 97,90 98,77 YKR 95 taajama Helsingin seutu 1095890 480443 1139108 488383 96,21 98,37 Espoo 187982 72805 190490 73423 98,68 99,16 YKR 05 taajama Helsingin seutu 1233757 608546 1269440 616676 97,19 98,68 Espoo 227204 96256 228966 96460 99,23 99,79 Lähde: YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Asukastiheys Helsingin seudun taajamissa on pienentynyt. Väljenemiseen vaikuttavat ainakin pienten asuntokuntien osuuden kasvu, asumisväljyyden kasvu ja ikärakenteen muutokset. Taulukko. Asukastiheyden muutos vuosina 1985-2005 Helsingin seudun taajamaalueella. Helsingin seutu (14 kuntaa) 1985 1995 2005 Taajamien maapinta-ala (km2) 592,3 717,4 849,7 Väestö taajamissa 948600 1081800 1211900 Asukastiheys (as/maa-alakm2) 1602 1508 1426 Rakenne tiivistyy pääkaupunkiseudulla Väestötiheyttä kuvataan usein myös väestön määrällä hehtaaria kohti. Espoon, PKS:n ja Helsingin seudun väestökehitystä ja asumisen laajenemista kuvaavat seuraavat taulukot. Espoossa asuttu alue on laajentunut, mutta väestönkasvun vuoksi väestötiheys on kasvanut asuttujen alueiden kasvua enemmän. Helsingin seudulla väestötiheyden keskiarvo on noin 10 asukasta hehtaaria kohti ja asutun maapinta-alan osuus on vain noin 15 %. Espoossa noin puolet maapinta-alasta on asuttu ja koko pääkaupunkiseudulla yli puolet. Taulukot: Asuttujen ruutujen osuus ja väestötiheys 1985-2005 Espoossa, PKS:lla ja Helsingin seudulla. Espoon ruudut ja väestötiheys 1985 1995 2005 Espoon maapinta-ala, ha 31 331 31 331 31 331 Espoo-ruudut 7 138 7 138 7 138 Asuttujen maapinta-ala, ha 13 923 14 357 15 132 Asuttujen maapinta-alan osuus 44,4 45,8 48,3 Asutut ruudut 2 322 2 392 2 530 Asuttujen ruutujen osuus 32,5 33,5 35,4 Väestö 155 181 190 049 228 402 Väestötiheys, as/ha 11,1 13,2 15,1 YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus PKS:n ruudut ja väestötiheys 1985 1995 2005 PKS:n maapinta-ala, ha 74 921 74 921 74 921 PKS-ruudut 18 384 18 384 18 384 Asuttujen maapinta-ala, ha 37 383 38 565 39 582 Asuttujen maapinta-alan osuus 49,9 51,5 52,8 Asutut ruudut 6 191 6 376 6 559 Asuttujen ruutujen osuus 33,7 34,7 35,7 Väestö 784 244 877 284 967 972 Väestötiheys, as/ha 21,0 22,7 24,5 YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 9
Helsingin seudun ruudut ja väestötiheys 1985 1995 2005 Helsingin seudun maapinta-ala, ha 800 615 800 615 800 615 Seutu-ruudut 130 993 130 993 130 993 Asuttujen maapinta-ala, ha 106 377 115 610 124 072 Asuttujen maapinta-alan osuus 13,3 14,4 15,5 Asutut ruudut 17 413 18 904 20 296 Asuttujen ruutujen osuus 13,3 14,4 15,5 Väestö 994 825 1 123 853 1 251 052 Väestötiheys, as/ha 9,4 9,7 10,1 YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Helsingin seudun kunnat eroavat toisistaan tarkasteltaessa vuosien 2001-2005 asuntorakentamista taajama-alueiden ulkopuolelle. Pääkaupunkiseudun kunnissa sekä Keravalla, Hyvinkäällä ja Järvenpäässä alle 5 % asunnoista valmistui taajama-alueiden ulkopuolelle. Sitävastoin Sipoossa, Mäntsälässä ja Pornaisissa neljäsosa asuntorakentamisesta rakennetaan haja-asutusalueelle. Taulukko. Haja-asutusalueen asuntorakentaminen 2001-2005. Kylät, pienkylät ja harva maaseutuasutus Taajamien ulkopuoliset asutut alueet jaetaan yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmässä kolmeen luokkaan: kylät, pienkylät ja harva maaseutuasutus. Alue on kylä, jos asukkaita on yli 39, pienkylä, jos asukkaita on 20-39. Muu asuttu alue on harvaa maaseutuasutusta. Pääkaupunkiseudulla kylien maapinta-ala kutistuu ja väestö vähenee, mutta pääkaupunkiseutua ympäröivissä kunnissa kyläasutuksen ala ja asukasmäärä ovat kasvaneet. Kaikkiaan noin 40000 asukasta asui Helsingin seudulla taajama-alueen ulkopuolella vuonna 2005 (4 % alueen väestöstä). Kylämäistä yhdyskuntarakennetta kuvaavat alueet on muodostettu siten, että taajama-alueen ulkopuolisen ruudun ja sitä ympäröivien kahdeksan ruudun rakennusten (ei loma-asunnot) yhteenlaskettu lukumäärä on vähintään kuusi. Lisäksi alueella asuu vähintään 40 asukasta. Kylämäisen yhdyskuntarakenteen aluejaon tavoitteena on kuvata taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen vakituiseen asutukseen perustuvat rakennus- ja asutustihentymät eli kylät. Kuvat. Taajamat ja kylät 1985, Taajamat ja kylät 1995, Taajamat ja kylät 2005 YKR-taajama YKR-kylä (asukkaita >40) 1985 Kunta Haja-asutusalueille 5 v. aikana valmistuneiden asuntojen määrä [lkm] Haja-asutusalueille 5 v. aikana valmistuneiden asuntojen määrän osuus valmistuneiden asuntojen määrästä [%] YKR-pienkylä (asukkaita 20-39) YKR-maaseutu Espoo 60 0,4 Helsinki 5 0 Vantaa 28 0,3 Hyvinkää 56 4,1 Järvenpää 4 0,2 Kauniainen 0 0 Kerava 0 0 Kirkkonummi 127 8,7 Mäntsälä 212 27,1 Nurmijärvi 239 12,9 Pornainen 94 36,7 Sipoo 153 25,8 Tuusula 87 5,2 Vihti 274 22,1 * tässä haja-asutusalue on YKR-taajamien ulkopuolinen alue YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 10
1995 2005 Kuva. Espoon maaseutu, pienkylät, kylät ja taajamat vuosina 1985, 1995 ja 2005. 11
Taulukot: Kyläväestö, pienkyläväestö ja harva maaseutuväestö 1985, 1995, 2005. Kyläväestö Alue Kyläalueet maa-ala km2 1985 Väestö yhteensä 1985 Kyläalueet maa-ala km2 1995 Väestö y hte e n s ä 1995 Kyläalueet maa-ala km2 2005 Väestö yhteensä 2005 Muutos abs [lkm] 1985-2005 Muutos suht [%] 1985-2005 Muutos vuosi [%] 1985-2005 Espoo 28,21 1673 21,14 1049 16,18 830-843 -50,4-2,5 Helsinki 0,7 43 0 0 0 0-43.. Vantaa 20,99 1262 10,49 698 4,81 238-1024 -81,1-4,1 Helsingin seutu 429,83 24971 464,82 23913 489,93 23162-1809 -7,2-0,4 Pienkyläväestö Alue Pienkylä alueet maa-ala km2 1985 Väestö yhteensä 1985 Pienkylä alueet maa-ala km2 1995 Väestö y hte e n s ä 1995 Pienkylä alueet maa-ala km2 2005 Väestö yhteensä 2005 Muutos abs [lkm] 1985-2005 Muutos suht [%] 1985-2005 Muutos vuosi [%] 1985-2005 Espoo 4,07 146 3,43 169 1,84 72-74 -50,7-2,5 Helsinki 0,39 35 0 0 0 0-35.. Vantaa 2,99 131 4,94 172 9,76 121-10 -7,6-0,4 Helsingin seutu 53,29 2500 61,29 2511 63,49 2625 125 5,0 0,3 Lähderanta Harva maaseutuväestö Alue Harva maaseutu maa-ala km2 1985 Väestö yhteensä 1985 Harva maaseutu maa-ala km2 1995 Väestö y hte e n s ä 1995 Harva maaseutu maa-ala km2 2005 Väestö yhteensä 2005 Muutos abs [lkm] 1985-2005 Muutos suht [%] 1985-2005 Muutos vuosi [%] 1985-2005 Espoo 140,36 1163 137,35 992 128,89 818-345 -29,7-1,5 Helsinki 43,64 320 37,69 226 35,77 176-144 -45,0-2,3 Vantaa 107,03 653 101,96 590 95,66 535-118 -18,1-0,9 Kauniainen 0,81 8 0,76 0 0,76 0-8.. Helsingin seutu 2402,36 18712 2254,13 16110 2103,9 13904-4808 -25,7-1,3 YKR/SYKE ja TK 2007 Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Matinkylän keskus 12
Matkat päivittäistavarakauppaan ovat pidentyneet Vuonna 1995 Espoossa oli 74 päivittäistavarakauppaa. Espoon asukasluku oli noin 188 900, joten asukkaita kauppaa kohden oli noin 2550. Vuoden 2005 alussa kauppoja oli myös 74 (kaupoista osa lopetti toimintansa, mutta uusia avattiin) ja asukkaita noin 229 600, joten asukkaita kauppaa kohden oli nyt noin 3100. Päivittäistavarakaupan myyntipinta-ala kasvoi 48 % vuodesta 1995 vuoteen 2005 (44000 my-m2 1.1.1995 ja 65000 my-m2 1.1.2005). Päivittäistavarakaupat ovat taajamissa ja sijaitsevat joukkoliikennevyöhykkeellä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suvisaariston kauppa ja Lakiston kauppa palvelevat asukkaita joukkoliikennevyöhykkeen ulkopuolella. Päivittäistavarakauppa 1.1.2005 Päivittäistavarakauppa 1.1.1995 YKR-taajama 2005 Joukkoliikenteen vyöhyke, etäisyys pysäkille 400 m ja vuoroväli väh.24 vuoroa/t ruuhka-aikaan molempiin suuntiin Raideliikenteen vyöhyke, etäisyys asemalle 800 m Asukkaiden matka päivittäistavarakauppaan on kasvanut. Vuonna 1995 yli 27 % asukkaista asui 300 metrin etäisyydellä päivittäistavarakaupasta, mutta vuonna 2005 noin 23 % asukkaista. Myös 500 metrin tai 700 metrin säteellä asuvien osuus on vähentynyt vuodesta 1995 vuoteen 2005. Yli 75-vuotiaista 58 %:lla kauppamatkan pituus oli alle 500 metriä vuonna 2000. Taulukko. Asukkaat 300 m, 500 m ja 700 m etäisyydellä päivittäistavarakaupasta. Kuva; Päivittäistavarakaupat vuosina 1995 ja 2005 Asukkaat 300 m, 500m ja 700 m etäisyydellä päivittäistavarakaupasta. Vuosi Asukkaita yhteensä Asukkaita 300 m Asukkaita 300 m % Asukkaita 500 m Asukkaita 500 m % Asukkaita 700 m Asukkaita 700 m % 1995 190200 52100 27,4 97500 51,3 128900 67,8 2005 229000 51700 22,6 115400 50,4 144100 62,9 Kuva. Päivittäistavarakaupat 1995 ja 2005. 13
Päivittäistavarakauppa ja väestötiheys Päivittäistavarakaupan myyntipinta-alaa on eniten kaupunkikeskustoissa, joissa asukastiheys on myös suurin. Poikkeus on supermarket Mankkaalla. Palvelupisteet harvenevat - poikkeuksena vähittäiskaupan palvelut Palvelut ovat osa toimivaa kaupunkirakennetta. Vuodesta 1985 vuoteen 2005 väestö on kasvanut yli 73 000 asukkaalla. Palvelurakenteessa on tapahtunut muutoksia ja uusia muutoksia on tulossa, kun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena palveluja tuotetaan yhteistoiminta-alueilla tai niitä tuottaa yhteinen toimielin. Espoossa peruskoulujen (alakoulu, yläkoulu, yhtenäinen peruskoulu ja erityiskoulut) määrä on kasvanut, mutta koulujen määrä 1000 asukasta kohden on hivenen laskenut. Pankkien ja postitoimipaikkojen määrä on vähentynyt samalla kun niiden toiminnassa on tapahtunut suuria muutoksia. 1990-luvun pankkikriisiä seurasi konttoreiden väheneminen. Pankkitoimintaan on vaikuttanut myös verkkopankkiasiointi ja korttiasiointi käteisen sijasta. Postin (nykyinen Itella) toimipaikat ovat vähentyneet, tilalle on tullut kuitenkin asiamiestoimipaikkoja. Taulukko. Espoon palvelupisteiden lukumäärä 1985, 1995 ja 2005. Espoon palvelupisteiden lukumäärä 1985, 1995 ja 2005 1985 1995 2005 Peruskouluja 72 87 98 Kirjastot 16 18 16 Elokuvateattereita 2 2 3 Pankin konttorit * 36 31 Postitoimipaikat * 23 11 Päivittäistavarakauppoja * 74 74 Vähittäiskaupan * 737 944 toimipaikat venepaikkoja 2822 4100 4037 Kuva. Helsingin seudun väestötiheys ja Espoon päivittäistavarakaupan myyntipinta-ala 1.1.2005. * tieto puuttuu pankin konttorit vuodelta -97 ja -05 postitoimipaikat vuodelta -97 ja -05 Lähde: Espoon tilastolliset vuosikirjat, Tilastokeskus ja seutucd 14
Kaupunkirakenne ja asuntokuntien autot Käytetyssä aineistossa on mukana vain asuntokuntien omistamat autot. Työsuhdeautot eivät ole mukana luvuissa. Arvioiden mukaan noin 10 prosenttia koko maan autokannasta on työsuhdeautoja. Pääkaupunkiseudulla on huomattavasti enemmän työsuhdeautoja kuin muualla. Espoossa ja Kauniaisissa on suhteessa enemmän työsuhdeautoja kuin Vantaalla ja Helsingissä. Autot Helsingin seudun ja pääkaupunkiseudun kunnissa Pääkaupunkiseutu eroaa muusta Helsingin seudusta selvästi erityisesti autottomien asuntokuntien ja kahden auton asuntokuntien määrässä. Helsingissä kahden auton asuntokuntien määrä on selvästi muita kuntia pienempi. Tähän vaikuttaa se, että Helsingissä on toimiva joukkoliikenne, jota asukkaat osaavat hyödyntää. Tämän lisäksi Helsingissä pienten asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista on selkeästi suurempi kuin muissa kunnissa. 100 % 16 % 8 % 16 % 80 % 37 % 24 % 60 % 48 % 49 % 49 % 40 % 20 % 36 % 55 % 35 % 28 % 0 % Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen ei autoa yksi auto kaksi tai enmmän YKR/SYKE ja TK 2007 Kuva. Autot asuntokunnissa pääkaupunkiseudulla 2005. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Helsinki 8 16 16 20 19 25 16 37 55 Espoo YKR/SYKE ja TK 2007 48 49 49 50 48 50 36 35 31 31 27 33 Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi 28 37 36 50 44 47 48 39 31 33 39 44 50 47 22 19 18 12 17 19 20 Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen ei autoa yksiauto kaksi tai enemmän Kuva. Autot asuntokunnissa Helsingin seudulla v. 2005. Sipoo Tuusula Pääkaupunkiseudulla on suhteessa enemmän autottomia asuntokuntia kuin muissa Helsingin seudun kunnissa. Pääkaupunkiseudun osin joukkoliikennepainotteinen kaupunkirakenne antaa mahdollisuuden autottomaan elämäntapaan. Vihti Kuva. Autottomien asuntokuntien osuus pääkaupunkiseudulla 2005. 15
Autoileva Espoo Tarkasteltaessa Espoosta vuosina 1995, 2000 ja 2005 huomataan, että autottomien asuntokuntien, yhden auton asuntokuntien sekä kahden tai useamman auton asuntokuntien suhteet ovat pysyneet Espoossa lähes samoina kymmenen vuotta. Taulukko. Autoja Espoon asuntokunnissa (ei työsuhdeautoja). 100 % 13 % 15 % 16 % 80 % 60 % 48 % 48 % 48 % 40 % 20 % 39 % 37 % 36 % 0 % 1995 2000 2005 ei autoa yksi auto kaksi tai enemmän YKR/SYKE ja TK 2007 Taulukko. Rekisteröityjä henkilöautoja Espoossa. 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 1999 1996 1993 1990 1987 1984 1981 rekisteröityjä henkilöautoja Espoossa 2005 2002 Vuonna 2005 Espoossa oli 100 637 asuntokuntaa, joista pienten (yhden ja kahden henkilön) asuntokuntien osuus oli 67 %. Espoon Asuntokunnista 64 prosentilla oli vuonna 2005 vähintään yksi auto ja 36 prosentilla asuntokunnista ei ollut autoa. Pääkaupunkiseudulla autottomat asuntokunnat sijoittuvat hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueille. Espoossa asuntokuntien autojen määrä vaihtelee merkittävästi suuralueittain. Espoon eteläosien joukkoliikennemyönteinen kaupunkirakenne osaltaan vaikuttaa asuntokuntien autojen määrään. Harvaanasuttu ja pientalovaltainen Pohjois-Espoon suuralue on autollisten asuntokuntien aluetta. Anssi Krooks Kuva. Autottomien asuntokuntien osuus Espoossa 2005. 16
Anssi Krooks Kuva. Autot Espoon suuralueilla v. 2005 (ei sisällä työsuhdeautoja). 17
3. Väestö Helsingin seutu ja pääkaupunkiseutu Kaikissa Helsingin seudun 14 kunnassa väkiluku on kasvanut vauhdikkaasti viimeisen 20 vuoden aikana ja monessa kunnassa kasvuennusteet tuleville vuosille ovat korkealla. Vuodesta 1985 vuoteen 2005 Helsingin seudun väkiluku kasvoi 26 prosenttia, mikä tarkoittaa yli 250 000 asukasta. Pääkaupunkiseudun kunnat saivat tuosta väkimäärästä 72 prosenttia. Samassa ajassa koko Suomen väkiluku kasvoi noin 345 000. Eniten uusia asukkaita sai Helsinki, jonka väkiluku kasvoi noin 14 prosenttia 20 vuoden aikana. Väestötiheyden muutos 1985-2005 asukasta/hehtaari Taulukko. Väestön kasvu Pääkaupunkiseudulla ja Helsingin seudulla. 600 000 400 000 200 000 0 ESPOO HELSINKI VANTAA YKR/SYKE ja TK 2008 1985 1995 2005 Taulukko. Väestön muutos Helsingin seudun kunnissa 1985-2005. 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 HYVINKÄÄ JÄRVENPÄÄ KAUNIAINEN YKR/SYKE ja TK 2008 KERAVA KIRKKONUMMI MÄNTSÄLÄ NURMIJÄRVI PORNAINEN SIPOO TUUSULA VIHTI 1985 1995 2005 Kuva. Väestön muutos Helsingin seudulla 1985-2005. 18
Missä ovat lapsiperheet ja missä ovat vanhukset? Moni lapsiperhe on muuttanut pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin isomman asunnon perässä. Pääkaupunkiseudulla on vähiten lapsia alueilla, joissa on paljon pieniä asuntoja. Väestö vanhenee ja yli 75 vuotiaiden osuus on suurin pääkaupunkiseudun vanhoilla asuinalueilla, joissa on myös paljon pieniä asuntoja. Kuva. 0-6 vuotiaiden osuus väestöstä Helsingin seudulla vuonna 2005. Kuva. Yli 75 vuotiaiden osuus väestöstä Helsingin seudulla vuonna 2005. 19
Espoon Väestö Espoon väkiluku kasvoi lähes 50 % vuodesta 1985 vuoteen 2005. Vuoden 2009 alussa Espoolaisia oli 241 565. Espoossa väestö on keskittynyt viiteen kaupunkikeskukseen. Viimeisen 20 vuoden aikana väestön määrä on kasvanut eniten Espoon eteläosissa, jossa on rakennettu paljon uusia asuntoja erityisesti Leppävaaran ja Matinkylän suuralueille. Väestötiheyden muutos 1985-2005 asukasta/hehtaari Kuva. 0-6 vuotiaiden osuus väestöstä Espoossa 2005. Kuva. Väestötiheyden muutos Espoossa 1985-2005. 20 Kuva. Yli 75 vuotiaiden osuus väestöstä Espoossa 2005
Taulukko. Espoon asuntokuntien koko Taulukko. Väestön ikärakenne Espoossa 2008 100 % 20,4 % 15,0 % 12,8 % 80 % 16,2 % 14,1 % 60 % 20,7 % 40 % 30,4 % 32,4 % 27,3 % 20 % 24,1 % 31,2 % 34,5 % 0 % 1985 1995 2005 1 2 3 4 5 6 7+ 100 % 9,9 14,2 11,3 9,9 7,4 6,9 7,0 +65 14,4 17,1 15,6 80 % 17,3 19,3 21,2 20,7 50-64 60 % 34,8 32,4 34,4 31,1 26,8 29,1 31,3 30-49 40 % 13,6 10,9 18,3 17,4 19,0 17,8 12,7 18-29 16,2 18,8 20 % 13,5 15,6 14,7 13,0 12,2 9,9 7,7 8,4 9,9 13,6 11,5 13,3 7-17 0 % LEPPÄVAARA TAPIOLA MATINKYLÄ ESPOONLAHTI KAUKLAHTI VANHA-ESPOO POHJOIS-ESPOO 0-6 Espoon vieraskielinen väestö on keskittynyt Espoon eteläosiin. Eniten viraskielisiä on Espoon suurimmissa kaupunkikeskuksissa Leppävaarassa, Matinkylässä, Espoonlahdessa ja Espoon keskuksessa. Vieraskielinen väestö Espoossa syyskuu 2008 Espoossa väestön ikärakenteessa on joitakin eroja eri suuralueiden välillä. Kauklahden ja Pohjois-Espoon pientalovaltaisilla alueilla on enemmän lapsia ja Tapiolan alueella on vanhempaa väestöä enemmän kuin muilla suuralueilla. Vieraskielisyys Ulkomaalaisten osuus on kasvanut Suomessa merkittävästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuoden 2007 lopussa Suomessa asui 202 528 ulkomailla syntynyttä. Maahanmuuton lisääntyessä myös vieraskielisten määrä erityisesti pääkaupunkiseudulla on kasvanut. Espoossa asui vuonna 2007 yli 17 000 vierasta kieltä ( muuta kuin suomea tai ruotsia) äidinkielenään puhuvaa henkilöä. Näistä noin 13 000 oli ulkomaan kansalaisia. Vieraskielisen väestön määrä oli vuonna 2007 noin 15 000 enemmän kuin vuonna 1990. Taulukko. Espoolaisten äidinkieli 100 % 10,8 3,9 6,2 7,3 10,1 9,3 8,6 8,4 75 % Muu 50 % 87,9 87,3 86,7 85,2 84,3 Ruotsi 25 % 0 % 1990 1995 2000 2005 2007 Suomi Kuva. Vieraskielinen väestö Espoossa 2008. 21
4. Asunnot ja asuntokunnat Pääasiallinen asuntotyyppi Helsingin seudulla Pääasiallinen asuntotyyppi määräytyy tarkastelun kohteena olleessa ruutuaineistossa sen mukaan mitä asuntotyyppiä kerrosalaltaan (erillispientalo, rivitalo, kerrostalo) on ruudussa yli 50 %. Jos mitään asuntotyyppiä ei ole yli 50 %, on ruutu määritelty monipuoliseksi asuntotyypiksi. Kerrostalovaltainen asuminen on keskittynyt kaupunkikeskuksiin ja raideliikenteen läheisyyteen. Espoossa kerrostalovaltaista asumista on myös Länsiväylän varrella. Rivitalovaltaista asumista on erityisesti kerrostalovaltaisen asumisen välittömässä läheisyydessä. Vuosien 1985-2005 aikana kerrostalo- ja rivitalovaltaiset alueet ovat kasvaneet pääasiassa raideliikenteen läheisyydessä. Pääasiallisen asuntotyypin muutokset Espoossa Vuodesta 1985 vuoteen 1995 mennessä suurimmat uudet kerrostalovaltaiset alueet oli rakennettu Saarniraivioon ja Eestinlaaksoon. Uusia rivitalovaltaisia alueita muodostui Kauklahteen, Latokaskeen ja Hannukseen. Uusia erillispientalovaltaisia alueita syntyi Suvisaaristoon. Vanhat rivitalo ja kerrostalovaltaiset alueet levittäytyivät erillispientalovaltaisille alueille. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 mennessä merkittävimmät uudet kerrostalovaltaiset alueet oli rakennettu Länsiväylän varteen Piispansiltaan, Etelä-Leppävaaraan ja Saunalahteen. Aiemmin lähes kokonaan erillispientalovaltaisille alueille Niipperiin, Gumböleen, Muuralaan ja Vanttilaan muodostui uusia rivitalo-, kerrostalo- ja monipuolisen asumisen alueita. Merkkien selostus seuraaviin kuviin: Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Monipuolinen asuntotyyppi Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan v. 1985. 22
Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan v.1995. Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan v. 2005. 23
Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan Espoossa v.1985. Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan Espoossa v.1995. 24
Reilu puolet Helsingin seudun asuntojen kerrosalasta on asuinkerrostaloissa, noin 10 % rivitaloissa ja kolmannes erillispientaloissa. Kerrostalovaltaista asumista on pääkaupunkiseudulla (Kauniainen lukuunottamatta) sekä Keravalla, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. Asuinrakennustyyppien kerrosalojen suhde kaupungittain/kunnittain v. 2005 14 kuntaa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Kirkkonummi Vihti Nurmijärvi Tuusula Kerava Sipoo Pornainen Järvenpää Mäntsälä Hyvinkää erillispientalot rivitalot asuinkerrostalot Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä/syke ja TK 2007 Kuva. Asuinrakennustyyppien kerrosalojen suhde kaupungittain/kunnittain v. 2005 Muutos asumisväljyydessä pääkaupunkiseudulla Vuodesta 1985 vuoteen 2005 mennessä asumisväljyys on kasvanut pääkaupunkiseudulla. Alle 10 % asumisväljyydenkasvua on tapahtunut reilussa kolmanneksessa ruuduista. Myös 10-50 % prosentin kasvua on havaittavissa reilussa kolmanneksessa. Viidesosassa ruuduista asumisväljyys on puolestaan vähentynyt. Espoossa asumisväljyys on pienentynyt mm. Latokaskessa, Nöykkiössä, Järveperässä ja Otaniemessä. Asumisväljyys on kasvanut erityisesti Suvisaaristossa ja Pohjois-Espoossa. Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan Espoossa v. 2005. 25
Talotyyppien tehokkuusluku (ea) pääkaupunkiseudulla Suurimmat asumisväljyydessä tapahtuneet muutokset osittain selittyvät sillä, että kyseisiin ruutuihin on juuri vuodenvaihteessa valmistunut iso asuinrakennuskohde, mutta asukkaat eivät ole vielä tarkasteluajankohtana muuttaneet ko. asuinrakennuskohteeseen asumaan. Tämän seurauksena vuodenvaihteessa 2005-2006 valmistunut asuirakennuskohde antaa ruudulle suuren positiivisen asumisväljyysluvun. Samoin vuodenvaihteessa 1985-1986 valmistunut rakennuskohde antaa tarkasteluvuodelle 1985 suuren positiivisen luvun, joka täten asumisväljyyden muutosta tarkasteltaessa muuttuu suureksi negatiiviseksi luvuksi. Näitä ääripäiden asumisväljyysruutuja on kartalla yhteensä alle 10 kappaletta. YKR-aineistosta on talotyypeittäin laskettu aluetehokkuusluku. Yhden ruudun koko on 250mx250m. Yksi ruutu voi sisältää useaa eri talotyyppiä, joten näissä ruuduissa aluetehokkuusluku koskee vain käsiteltävää talotyyppiä. Täten ruudun kokonaisaluetehokkuus on todellisuudessa suurempi. Aluetehokkuus lähes puolessa erillispientaloruuduissa on alle 0,01. Vajaassa 40 % aluetehokkuus on 0,02-0,1 mikä tarkoittaa noin 30 asukasta/hehtaari. Tiiveimmät erillispientalovaltaiset alueet Espoossa ovat Mankissa, Laaksolahdessa, Latokaskessa, Nöykkiössä ja Laurinlahdessa. Yli puolien rivitaloruutujen aluetehokkuus on alle 0,03. Vain kahdella prosentilla alueista aluetehokkuus on yli 0,15. Rivitalojen aluetehokkuusluku on yleensä 0,3, joka tarkoittaa noin 75 asukasta/hehtaari. Tehokkuusluvusta voidaan päätellä, että samoissa ruuduissa rivitalojen kanssa on myös niin asuinkerrostaloja kuin erillispientaloja. Espoossa rivitalovaltaisia alueita on Olarissa ja Haukilahdessa. Noin 2/3 asuinkerrostaloruuduissa aluetehokkuus on alle 0,2. Tämä voidaan tulkita, että samoissa ruuduissa on myös muita talotyyppejä (niin asuin- kuin työpaikkarakennuksia) edustettuna tai kerrostaloalue on rakennettu väljästi. Vain 15 % ruuduissa on aluetehokkuus yli 0,4. Aluetehokkuus 0,4 tarkoittaa noin 100 asukasta/hehtaari. Tiiveimmät kerrostaloalueet Espoossa on Olarissa, Matinkylässä ja Espoonlahdessa. tehokkuus rakennustavan mukaan ea=aluetehokkuus erilliset pientalot ea = 0,04-0,10 n. 30 as./ha kytketyt pientalot ea = n.0,20 n. 50 as./ha rivitalot ea = 0,30 n. 75 as./ha kerrostalot (max 7krs) ea = 0,40 n. 100 as./ha Lähde: Asuntoalueen mitoitus-tunnuslukuja. Kuva. Muutos asumisväljyydessä v. 1985-2005 26
Kuva. Kerrostalojen aluetehokkuus (ea) v. 2005 Kuva. Rivitalojen aluetehokkuusluku (ea) 2005. 27
Tarkasteltaessa asuintalojen lukumääräisiä muutoksia vuosien 1985-2005 välisenä aikana havaitaan erityisesti asuinkerrostalojen ja rivitalojen lisääntymisen keskittyminen tietyille alueille. Kuten myös erillispientalojen väheneminen muiden asuinrakennustyyppien tieltä. Varsinkin asuinkerrostalojen negatiivisissa muutoksissa voidaan olettaa, että ruudussa olevat talot on jo purettu tai niiden käyttötarkoitus on muuttunut tarkasteluajanjaksona. Myös virheellinen luokittelu jommassa kummassa tarkasteluvuodessa on mahdollinen. Espoossa erillispientalot ovat lisääntyneet tasaisesti koko Espoon aluelle. Eniten erillispientaloja on rakennettu Suvisaaristoon, Luoteis- ja Pohjois-Espooseen. Erillispientalojen määrä on vähentynyt erityisesti Tuomarilassa ja Länsiväylän varrelta Kehä II:n kohdalta. Tuomarilassa tilalle on tullut rivitaloja ja Länsiväylän varrelle lähinnä asuinkerrostaloja. Asuinkerrostalojen ja rivitalojen rakentaminen on Espoossa keskittynyt Kehä III:n eteläpuolelle. Lukumääräisesti tarkasteltuna suurimmat rivitalokeskittymät on rakennettu Saarniraivioon, Tuomarilaan ja Kaitaalle. Tarkasteluajanjaksona rakennettujen asuinkerrostalojen suurimmat keskittymät ovat puolestaan Leppävaarassa ja Matinkylässä. Kuva. Pientalojen aluetehokkuusluku (ea) 2005. Muutokset asuintalojen lukumäärässä vuosina 1985-2005 Anssi Krooks 28
Kuva. Muutos erillispientalojen lukumäärässä 1985-2005. Kuva. Muutos rivitalojen lukumäärässä 1985-2005. 29
Pääkaupunkiseudulla isot asunnot ovat keskittyneet ranta-alueille. Espoossa isojen asuntojen keskittymiä on merenranta-alueiden lisäksi myös väljillä pientaloalueilla Espoon pohjoisosissa. Kuva. Muutos kerrostalojen lukumäärässä 1985-2005 Asutaanko ahtaasti? Espoossa asumisväljyys on tällä hetkellä 35 m² asukasta kohden. Tällä tarkoitetaan huoneisto- eli asuinneliöitä. Asumisväljyyttä pyritään nostamaan 50 kerrosala m²:iin, joka tarkoittaa 40 asuin m². Kuva. Asuntojen keskimääräinen koko pääkaupunkiseudulla 2007. 30
Kuva. Asumisväljyys pääkaupunkiseudulla 2007 Anssi Krooks 31
Asuntokunnat Helsingin seudulla 90 % Pääkaupunkiseudulla on suhteessa enemmän pieniä asuntokuntia kuin muissa Helsingin seudun kunnissa. Suurten asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnnista on suurempi Pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Lapsiperheitä on suhteessa eniten Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa. Eniten neljän hengen ja viiden hengen talouksia on Kirkkonummella, Pornaisissa, Nurmijärvellä, Sipoossa ja Tuusulassa. 80 70 60 50 40 30 1985 1995 2005 Pienten asuntokuntien osuus kasvaa Taulukko. Asuntokuntien koko Helsingin seudun kunnissa 2005 100 % 80 % 7 13 11 11 12 11 10 15 16 14 17 17 16 13 14 14 12 13 14 19 30 14 16 15 15 15 15 16 60 % 16 32 33 32 31 33 31 32 31 32 33 32 40 % 29 34 49 20 % 35 37 39 37 38 29 28 31 26 22 25 27 30 7+ 6 5 4 3 20 10 0 Espoo Helsinki Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Kuva. Pienten asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista Helsingin seudulla vuosina 1985, 1995 ja 2005. Asuntokunnat, joissa on lapsia, ovat vähentyneet muissa seudun kunnissa paitsi Pornaisissa. Asuntokuntia, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia, oli 15 % vuonna 1985 ja 13,5 % vuonna 2005. Keravalla ja Vantaalla lapsiperheiden vähentyminen on ollut suurinta. Helsingissä asuntokuntia, joissa on lapsia, on jo pitkään ollut vähemmän kuin naapurikunnissa. Osuus on vuosina 1985, 1995 ja 2005 laskenut 11 %:sta 10 %:iin. Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Siuntio Tuusula Vihti 0 % ESPOO HELSINKI YKR/SYKE ja TK 2008 VANTAA HYVINKÄÄ JÄRVENPÄÄ KAUNIAINEN KERAVA KIRKKONUMMI MÄNTSÄLÄ NURMIJÄRVI PORNAINEN SIPOO TUUSULA VIHTI 2 1 18 % 1985 1995 2005 16 14 Pienten asuntokuntien (1-2 henkilöä) osuus on kasvanut kaikissa 14 kunnassa. Vuonna 1985 puolet asuntokunnista kuului ns. pieniin asuntokuntiin, mutta vuonna 2005 pieniin asuntokuntiin kuului kaksi asuntokuntaa kolmesta. Asuntokunnan keskikoko on pienentynyt eniten Keravalla ja Vantaalla. 12 10 8 6 4 2 0 Espoo Helsinki Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Siuntio Tuusula Vihti Kuva. Helsingin seudun kuntien asuntokuntien osuus, joilla on alle 18-vuotiaita lapsia vuosina 1985, 1995 ja 2005. 32
Pienten asuntokuntien osuus Helsingissä oli jo vuonna 1985 paljon suurempi kuin ympäröivissä kunnissa, Espoossa ja Vantaalla. Ruutuja, joissa enemmistö ruudun asuntokunnista oli yhden tai kahden hengen asuntokuntia, oli tuolloin kaksi ruutua kolmesta. Vuonna 2005 näitä ruutuja, joissa enemmistö ruudun asuntokunnista oli yhden tai kahden hengen asuntokuntia, oli jo lähes yhdeksän ruutua kymmenestä. Kuva. Yhden tai kahden hengen asuntokuntien osuus (%) asuntokunnista Helsingin seudulla 1995. Kuva. Yhden tai kahden hengen asuntokuntien osuus asuntokunnista seudulla 1985. Espoon pienten asuntokuntien osuus oli vielä vuonna 2005 pienempi kuin Helsingin pienten asuntokuntien osuus vuonna 1985. Helsingin asuntokannassa on pienten asuntojen osuus suurempi kuin muissa kunnissa, mutta ilmiöön liittyy enemmän kuin pelkästään pienten asuntojen osuus. 1950-luvun Helsingissä pieniä asuntoja oli jo paljon, mutta pieniä asuntokuntia oli vain yksi kymmenestä. 33
Kuva. Yhden tai kahden hengen asuntokuntien osuus (%) asuntokunnista Helsingin seudulla 2005. Kuva. Espoon pienet asuntokunnat v.2005. 34
5. Työpaikat, toimisto- ja myymälärakennukset Työpaikkojen määrä Espoossa on kasvanut noin 44 000 työpaikkaa 20 vuodessa. Lamavuodet 1990-luvulla vähensivät työpaikkoja, mutta laman jälkeen työpaikkamäärän kasvu on ollut nopeaa. Espoon yritystoiminnan työpaikoista suurin osa on kaupan, liike-elämän palvelujen tai teollisuuden toimialoilla. Espoon keskeiset yritysalueet ovat Länsiväylän, Turunväylän ja kehäteiden tuntumassa. Espoon osuus pääkaupunkiseudun työpaikoista oli 14 % vuonna 1985 ja Helsingin seudun työpaikoista 12 %. Vuonna 2005 osuus pääkaupunkiseudun työpaikoista oli jo 19 % ja Helsingin seudun työpaikoista 16 %. Yritystoiminnan kasvun lisäksi työpaikkojen toimialarakenne on muuttunut. Alkutuotannon työpaikat ovat hävinneet lähes kokonaan ja työpaikat liike-elämän palvelujen piirissä ovat lisääntyneet. Taulukko. Työikäiset ja työpaikat Espoossa 1985, 1995, 2005 Työikäiset ja työpaikat Espoossa 1985, 1995 ja 2005. Vuosi Väestö Työikäiset (15-74 v.) Työpaikat Työvoima henkeä % Espoossa yht. työllinen työtön 1985 156134 117524 75,3 64371 85425 83880 1545 1995 191247 144448 75,5 77064 99759 86696 13063 2005 231704 175583 75,8 108510 124330 116718 7576 Tilastokeskus, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Kuva. Pääkaupunkiseudun toimipaikat vuonna 2007. Toimistorakennukset Helsingin seudulla 1985-2005 Suurimmat toimistorakentamisen keskittymät ovat Helsingissä: Helsingin keskusta, Katajanokka, Siltasaari, Merihaka, Pasila, Valimo, Ilmala ja Pitäjänmäki. Espoon osuus Helsingin seudun toimistorakennuksista on kasvanut koko seuratun 20 vuoden ajan. Vuonna 1985 Espoossa oli 10 % seudun toimistokerrosalasta, vuonna 2005 Espoon osuus oli 18 % seudun toimistokerrosalasta. Helsinki on menettänyt osuuttaan toimistorakennuksista 79 %:sta 68 %:iin, mikä näkyy naapurikuntien suurten liikenneväylien varsilla. Espoon vanhimmat toimistokeskittymät ovat Nihtisillassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa. Uudempia toimistovaltaisia alueita on Mankkaalla, Keilaniemessä ja Leppävaarassa. Toimistovaltaiset alueet Helsingin seudulla sijaitsevat useimmiten hyvän joukkoliikennevyöhykkeen vyöhykkeellä. Poikkeuksena esim. Kehä III:n varren ja Tuusulantien varren toimistorakennukset, jotka sijaitsevat autovyöhykkeellä. 35
Toimistorakennusten kerrosalan muutos 1985-2005 Muutos myymälärakennusten lukumäärässä 1980-1995 Toimistorakennusten kerrosalassa ei muutosta 1985-2005 Ei muutosta myymälärakennusten lukumäärässä 1980-1995 Kuva. Toimistorakennusten kerrosala, muutos vuosina 1985-2005. Kuva. Myymälärakennusten lukumäärän muutos vuosina 1980-1995. Myymälärakennukset siirtyvät Helsingin keskustasta väylien varsille Kaikissa muissa Helsingin seudun 14 kunnassa myymälärakennusten lukumäärät ja pinta-alat ovat kasvaneet vuodesta 1980 vuoteen 1995, paitsi Helsingissä. Helsingin myymälätilat ovat vähentyneet. Lukumääräisesti myymälärakennuksia on vielä Helsingissä reilusti enemmän kuin muissa 13 kunnassa yhteensä, mutta pinta-alaa muiden kuntien myymälärakennuksissa on lähes yhtä paljon kuin yksin Helsingissä. 36
6. Työ ja työmatka Aineistojen tarkastelu Työmatkojen pituuksia tarkasteltaessa on otettu huomioon vain alle 200 kilometrin työmatkat. Aineistossa yli 200 kilometrin työmatkoista suurin osa on sellaisia, joissa joko työpaikan tai kodin koordinaattitieto puuttuu. Kuntakohtaisessa työmatkojen tarkastelussa on huomioitu kaikki työmatkat pituudesta riippumatta. Työmatkat kunnista pääkaupunkiseudulle 2005 (%) Työmatkat omaan kuntaan 2005 (%) Helsinginseutu ja pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseutu ei eroa merkittävästi Helsingin seudun kunnista lyhyiden (alle 5 kilometriä) työmatkojen osalta. Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkoista yli 90 % on enintään 20 kilometrin matkoja. Kehyskunnista tehdään paljon 20-50 kilometrin työmatkoja. Kehyskunnista kuljetaan paljon pääkaupunkiseudun suurille työpaikka-alueille. Pääkaupunkiseudulla on paljon työpaikkoja, mutta kalliit asumiskustannukset. Pääkaupunkiseudun kunnista on viime vuosina muutettu kehyskuntiin erityisesti halvempien ja isompien asuntojen perässä. Taulukko. Työmatkat Helsingin seudulla 2005 100 % 5 2 7 8 19 80 % 33 28 40 40 49 43 47 60 % 33 9 5 40 % 32 24 23 25 20 % 17 16 27 19 13 13 0 % ESPOO HELSINKI YKR/SYKE ja TK 2008 VANTAA HYVINKÄÄ JÄRVENPÄÄ 16 44 39 38 50 53 34 19 10 10 23 23 23 28 24 7 8 9 21 11 12 10 13 8 12 9 9 6 10 10 6 6 4 7 10 7 19 19 19 23 14 16 17 14 14 17 KAUNIAINEN KERAVA KIRKKONUMMI MÄNTSÄLÄ NURMIJÄRVI PORNAINEN SIPOO TUUSULA alle 2km 2-5 km 5-10km 10-20 km 20-50 km 50-200 km VIHTI Kuva. Helsinginseudun kunnista Kuva. Helsingin seudun kuntein työmatkat pääkaupunkiseudulle töihin (2005). omaan kuntaan (2005). Työmatkat pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudulla on paljon työpaikkoja suhteessa työikäiseen väestöön. Vuonna 2005 pääkaupunkiseudulla oli yli puoli miljoonaa työpaikkaa ja suurin osa pääkaupunkiseudun työmatkoista on alle 20 kilometriä yhteen suuntaan. Espoossa ja Helsingissä asuvien työmatkoista yli 70 prosenttia on alle 10 kilometriä. Lyhyitä, alle viiden kilometrin, työmatkoja tehdään eniten kaupunkien keskusta-alueilla, joissa asuminen ja työpaikat ovat lähekkäin. Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkat ovat suhteessa lyhyempiä kuin muualla maassa, mutta lyhyeen työmatkaan saatta kulua paljon aikaa jos työmatkat tehdään ruuhka-aikoina. 37
Taulukko. Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkojen pituudet linnuntietä yhteensuuntaan vuonna 2005. työmatkan pituus yhteen suuntaan Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen alle 2 km 9 % 19 % 13 % 19 % 2-5 km 41 % 25 % 16 % 10 % 5-10 km 22 % 33 % 24 % 23 % 10-20 km 23 % 19 % 40 % 43 % 20-50 km 3 % 2 % 7 % 3 % 50-200 km 1 % 2 % 1 % 2 % Osuus työmatkoista (%) 80-100 70-80 50-70 30-50 0-30 6.2 Kuinka pitkiä työmatkoja Espoolaiset tekevät? Ovatko Espoolaisten työmatkat liian pitkiä? Espoolaisten työmatkat eivät ole merkittävästi pidentyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Samassa ajassa Espoon työpaikkaomavaraisuus on kasvanut yli kymmenellä prosentilla. Espoossa suurin osa asunnoista ja työpaikoista sijaitsee taajamissa. Taulukko. Espoolaisten työmatkojen pituudet 50-200km 20-50 km 10-20 km 5-10 km 2-5 km alle 2 km 0 10 000 20 000 30 000 40 000 YKR/SYKE ja TK 2008 2005 1995 1985 Taulukko. Espoolaisten työmatkojen jakautuminen Kuva. Alle 5 kilometrin työmatkojen osuus työmatkoista vuonna 2005. YKR/SYKE ja TK 2008 1985 1995 2005 alle 2 km 12,5 % 11,7 % 12,6 % 2-5 km 16,4 % 17,5 % 17,0 % 5-10 km 32,2 % 32,3 % 31,6 % 10-20 km 36,1 % 33,9 % 32,6 % 20-50 km 2,3 % 3,3 % 4,8 % 50-200km 0,5 % 1,3 % 1,4 % 38
Työmatkojen pituudet vaihtelevat suuralueittain Espoossa työmatkojen pituudet vaihtelevat merkittävästi alueittain. Vuonna 2005 Tapiolan suuralueen kaikista työmatkoista oli 73 prosenttia alle kymmenen kilometriä kun taas Pohjois-Espoon suuralueella vain 44 prosenttia työmatkoista oli näin lyhyitä. Harvaan asutuilla pientaloalueilla työmatkat ovat muita suuralueita pidempiä. Taulukot. Työmatkojen pituudet eri suuralueilla 1985, 1995 ja 2005 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % POHJOIS-ESPOO 7,4 6,2 5,5 45,6 51,6 49,6 16,3 9,2 21,7 24,0 21,1 7,2 8,3 12,5 11,6 1985 1995 2005 100 % 80 % LEPPÄVAARA 29,4 26,1 22,8 100 % 80 % TAPIOLA 12,6 15,2 14,7 60 % 40 % 20 % 0 % 36,2 37,9 39,1 21,5 22,0 22,4 11,2 10,9 12,0 1 985 1 995 2005 60 % 40 % 20 % 0 % 50,3 44,2 42,9 18,0 21,1 21,2 17,1 15,7 17,2 1985 1995 2005 100 % MATINKYLÄ 100 % ESPOONLAHTI 4,0 6,2 7,4 80 % 60 % 42,6 38,2 35,9 80 % 60 % 56,8 48,4 47,7 40 % 20 % 0 % 24,8 26,9 28,0 18,9 19,0 17,2 11,3 10,9 13,1 1 985 1 995 2 005 40 % 20 % 0 % 20,7 24,3 23,2 9,5 11,5 11,4 8,5 8,2 9,1 1985 1995 2005 100 % KAUKLAHTI 11,2 12,0 14,1 100 % VANHA ESPOO 5,0 6,3 7,6 80 % 60 % 44,2 40,0 42,6 80 % 60 % 46,8 40,5 40,5 40 % 20 % 0 % 21,1 22,0 21,4 11,5 16,7 11,9 11,8 8,4 9,0 1985 1995 2005 40 % 20 % 0 % 22,0 24,9 24,3 13,6 13,4 13,3 12,2 13,6 13,0 1985 1995 2005 39
6.3 Missä Espoolaiset käyvät töissä? Vuonna 2005 Espoosta tehtiin eniten työmatkoja omaan kuntaan. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin Espoolaiset kävivät eniten töissä Helsingissä. Nyt Espoolaisista noin 95 prosenttia käy töissä pääkaupunkiseudulla ja lopuista suurin osa käy töissä lähikunnissa. Espoolaisten työmatkoista vuonna 2005 noin 38 % suuntautui Helsinkiin. Espoossa ei ole suuria eroja työmatkakunnissa tarkasteltaessa eri suuralueiden työmatkoja. Luonnollisesti eniten väkeä Helsinkiin kulkee Leppävaaran ja Tapiolan suualueilta sekä alueilta, joilta on hyvät joukkoliikenneyhteydet Helsingin suuntaan. Pohjois-Espoon suuralueelta kuljetaan suhteessa enemmän Vantaalle ja Espoonlahden suuralueelta suhteessa enemmän Kirkkonummen suuntaan. Taulukko 10. Espoolaisten työssäkäynti kunnat vuonna 2005 Espoolaisten työssäkäyntikunnat 2005 (kaikki työmatkat) Espoo 49,3 % 57 580 Vihti 0,2 % 240 Helsinki 38,4 % 44 820 Tampere 0,2 % 220 Vantaa 6,3 % 7 320 Kerava 0,2 % 210 Kirkkonummi 1,3 % 1 510 Turku 0,2 % 190 Kauniainen 0,7 % 880 Hyvinkää 0,2 % 190 Lohja 0,3 % 350 Porvoo 0,1 % 170 Nurmijärvi 0,2 % 290 Järvenpää 0,1 % 150 Tuusula 0,2 % 250 muut kunnat 2,0 % 2 360 yht. 116 730 Kuva. Espoolaisten työmatkat vuonna 2005. 6.4 Ketkä käyvät Espoossa töissä? Vuonna 2005 Espooseen suuntautuvista työmatkoista 80 % tehtiin pääkaupunkiseudun kunnista, josta 53 prosenttia Espoosta. Pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi Espooseen kulkee paljon väkeä naapurikunnista alueilta, joista hyvät liikenneyhteydet Espooseen. Työmatkoja tehdään Espooseen paljon junaradan varrelta, josta tulee Espooseen töihin väkeä kauempaakin. Helsingin, Vantaan ja Nurmijärven työmatkoista alle kymmenen prosenttia oli Espooseen. Vihdin ja Kirkkonummen työmatkoista suuri osa tulee Espoon suuntaan. Vihtiläisten työmatkoista yli 17 prosenttia on Espooseen. 40
Taulukko. Vuonna 2005 työmatkat Espooseen kunnittain. asuinkunta työmatkat Espooseen osuus kunnan työmatkoista Espoo 57 581 49,3 % Helsinki 21 778 7,9 % Vantaa 6 915 7,3 % Hyvinkää 696 3,5 % Järvenpää 658 3,5 % Kauniainen 890 24,5 % Kerava 686 4,2 % Kirkkonummi 4 333 26,2 % Mäntsälä 163 1,9 % Nurmijärvi 1 628 9,0 % Pornainen 50 2,3 % Sipoo 338 3,8 % Tuusula 757 4,5 % Vihti 2 176 17,3 % muut kunnat 3 934 työmatkoja 102 583 Espooseen YKR/SYKE ja TK 2008 Kuva. Espooseen töihin vuonna 2005. 41
7. Viheralueet Pääkaupunkiseudun metsä- ja maatalousalueet painottuvat Kehä III:n pohjoispuolelle. Espoossa suurimmat yhtenäiset metsäalueet löytyvät Espoon pohjoisosista, jossa Nuuksion kansallispuiston alue on myös seudullisesti tärkeä virkistyskohde. Espoon puolella kansallispuistoa on noin 16 km2. Anssi Krooks Kuva. Metsä- ja maatalousalueet vuonna 2000. 42 Nuuksio
8 Lopuksi Espoon kaupunkirakenteen tarkastelu Mitä esitetyt tiedot kertovat Espoon kaupunkirakenteen kehityksestä? Espoon kaupunkirakenteessa ei ole viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut yhtä suuria muutoksia kuin Helsingin seudun kehyskunnissa. Espoossa väestötiheys mitattuna asukasmäärällä hehtaaria kohden on hieman kasvanut. Samalla aikavälillä Espoon taajamaväestön osuus on kuitenkin hieman vähentynyt - pääsyy tähän on asumisväljyyden kasvu. Uusia pientaloalueita suunnitellaan erityisesti Pohjois-Espooseen. Espoossa haetaan myös paljon pientalojen suunnittelutarveratkaisuja. Vuosina 2002-2007 on haettu suunnittelutarveratkaisua 526 rakennuspaikalle (Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta). Vuosina 2001-2005 Espoossa rakennettiin 60 asuntoa hajaasutusalueelle eli YKR-taajamien ulkopuolisille alueille. Helsingin seudun kunnista Vihdissä, Sipoossa, Mäntsälässä ja Pornaisissa yli viidennes vuosina 2001-2005 kuntaan valmistuneista asunnoista rakennettiin haja-asutusalueille. Espoossa väljästi rakentuneet pientaloalueet ovat 20 vuoden aikana selvästi tiivistyneet. Monilla vanhoilla alueilla käynnissä oleva sukupolven vaihdos pienentää tonttikokoa. Kuva. Pientaloja Suvelasta. Kuva. Tiivistyvää pientaloaluetta Lintuvaarassa. 43