SULO OMENAMIES -HARJOITEMATERIAALI Harjoitemateriaali pohjautuu kirjaan: Pilke Salo, Virpi Talvitie & Heikki Salo: Sulo Omenamies. Vakka & Kansi (2011). Alkusanat Edessäsi on Sulo Omenamies -kuvakirjaan liittyvä harjoitemateriaali, joka on syntynyt Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hankkeen yhteydessä. Se esittelee viiden työpajan kokonaisuuden, jonka kuluessa tutustutaan Sulo Omenamies -kirjaan, syvennetään lukukokemusta erilaisilla harjoitteilla ja annetaan mielikuvituksen lentää. Kokonaisuus on suunnattu 5-6-vuotiaille lapsille, mutta sitä voidaan soveltaa myös peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hanke Sanataidekasvatusta päiväkotiin -hanke toteutettiin lukuvuonna 2011 2012 Oulussa ja Haapavedellä. Hankkeeseen osallistui yli 600 lasta ja 100 varhaiskasvattajaa 46 päiväkodista. Tavoitteena oli tarjota 5 6-vuotiaille lapsille positiivisia kirjallisuuskokemuksia ja innostaa heitä keksimään ja kertomaan omia tarinoita. Samalla varhaiskasvattajille esiteltiin laadukasta ja uutta kotimaista lastenkirjallisuutta sekä vinkattiin erilaisia tapoja kirjallisuuden käsittelemiseen ja lasten oman keksimisen ja kertomisen tukemiseen. Kokonaistavoitteena oli löytää malli, jonka avulla päiväkotien sanataidekasvatusta voitaisiin tukea valtakunnallisesti. Hanke sai alkunsa Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston toimesta ja sen rahoittajana toimi Suomen Kulttuurirahasto. Se toteutettiin yhteistyössä Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen ja Valveen sanataidekoulun kanssa. Hankkeen ytimen muodostivat kiertävän sanataidekasvattajan päiväkodeissa pitämät työpajakokonaisuudet. Sanataidekasvattaja vieraili jokaisessa mukana olleessa ryhmässä viisi kertaa, noin 45 60 minuuttia kerrallaan. Sulo Omenamies -harjoitemateriaali esittelee yhden hankkeessa toteutetuista työpajakokonaisuuksista. 1
Vinkkejä käytännön toteutukseen Päiväkoti-ikäisten sanataidekasvatus rakentuu pitkälti kertomisen ja kuuntelemisen varaan. Lapsille luetaan tekstejä, niistä keskustellaan ja tuotetaan omia tekstejä. Satujen ja tarinoiden lisäksi voidaan tutustua leikkimielisesti myös muihin tekstilajeihin kuten runoihin, ilmoituksiin, viesteihin tai ohjeisiin. Keskeistä on positiivisten tekstikokemusten tarjoaminen ja kiinnostuksen herättely sekä omaan keksimiseen ja kertomiseen innostaminen. Aikuiset toimivat lukijoina, kirjureina, oppaina ja innostajina tekstien maailmaan sukellettaessa. Tämä työpajakokonaisuus edustaa kirjallisuuslähtöistä sanataidekasvatusta: Työpajoissa luettava kirja tarjoaa ponnahduslaudan omaan keksimiseen ja kertomiseen. Jokainen työpaja kostuu kahdesta osasta: kirjan lukemisesta ja siihen liittyvien harjoitteiden tekemisestä. Joka kerta tarinaa luetaan eteenpäin vähän kerrallaan. Jotta tarina tulee lapsille tutuksi ja edellisellä kerralla poissa olleet pääsevät mukaan, on hyvä kerrata, mitä tarinassa on tapahtunut ennen uuden osion aloitusta. Jotta kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua kertomiseen ja keskusteluihin, on tärkeää, että aikuisia on riittävästi ja ryhmäkoko pysyy kohtuullisena. Seitsemää lasta kohden tuleekin olla paikalla vähintään yksi aikuinen. Ihanteellisessa tilanteessa ryhmässä olisi noin 7 12 lasta ja yksi aikuinen 4 5 lasta kohden. Jos työpajakokonaisuus toteutetaan koulun puolella, osa harjoitteista voidaan tehdä kirjallisena, jolloin niitä voidaan tehdä myös suuremman ryhmän kanssa. Myös ylempiluokkalaiset kummioppilaat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia kirjureina. Tässä työpajakokonaisuudessa kirjan maailmaa lähestytään monitaiteisesti: Sanataiteen ohella mukana on myös kuvataidetta, draamaa ja musiikkia. Eläytymisharjoitteet ja leikit auttavat lähestymään kirjan maailmaa ja aihepiirejä toiminnallisesti ja johdattelevat omaan kuvalliseen ja sanalliseen työskentelyyn. Myös kirjan kuvien pohjalta keksiminen ja kertominen syventää kirjan maailmaa. Lasten oma kuvallinen työskentely puolestaan tarjoaa keinon oman tekstin kehittelyyn ja apuvälineen sen jakamiseen. Jos lapsen on vaikea päästä kertomisen alkuun, aikuinen voi esittää apukysymyksiä. Hyödyllisimpiä ovat 2
yleensä avoimet kysymykset, jotka kumpuavat siitä, mitä lapsi on jo kertonut tai piirtänyt. Kirjurin tehtävässä auttavat myös aito kiinnostus lapsen kertomaa kohtaan ja kiireetön tunnelma. Syntyneiden tekstien ja töiden tarkastelu yhdessä on keskeinen osa työpajoja. Yhteinen tarkastelu herättää kiinnostusta toisten töihin ja tarjoaa mahdollisuuksia tekijöiden positiiviseen huomioimiseen. Pienryhmätyöt, joita tässä työpajakokonaisuudessa on runsaasti, voidaan yleensä käydä läpi työpajan lopuksi. Yksilötyöt (esim. Omat tontut s. 3) valmistuvat usein eri tahtiin, ja ne voi olla mielekästä käydä läpi vasta seuraavalla kerralla. Jos ryhmässä on yli 7 lasta, kannattaa yksilötyöt useimmiten käydä läpi pienemmissä erissä tai jakautua pienryhmiin. Harjoitemateriaali Sulo Omenamies on viehättävä tarina sisaruksista, jotka vierailevat loma-aikoina mumman luona. Eräänä talvena he löytävät Titityytintin pöntöstä talviunia nukkuvan Sulo Omenamiehen, joka pitää huolta mumman omenapuusta. Vuodenaikojen vaihtuessa Mai ja Touko tutustuvat Suloon ja Sulon tehtäviin. Vaan mitä tapahtuu, kun Titityytintti tuo eräänä syksyisenä päivänä viestin Sulolta? Työpajakokonaisuuden kantavana teemana ovat vuodenajat. Tarinan aikana onkin luontevaa keskustella lasten kokemuksista eri vuodenajoista ja niiden erityispiirteistä. Työpajakokonaisuudessa painottuu kuva- ja sanataiteen ohella myös draama: Pantomiimi- ja patsasharjoitteista edetään lopulta lasten omiin tarinoihin pohjautuviin pienimuotoisiin esityksiin. 3
I Sulon jäljillä (s. 3 9) Talvisanapantomiimi: Tarinan alku sijoittuu talveen. Keksitään yhdessä talvisia sanoja. Aikuinen voi kirjoittaa sanat ylös. Esitetään talvisia sanoja pantomiimina pienissä ryhmissä. Muut arvaavat, mistä sanasta on kyse. Salaperäinen Sulo: Sivuilla 8 9 on kuva Sulosta nukkumassa Titityytintin pöntössä. Sulon ympärillä on monenlaisia esineitä. Miettikää, kuuluvatko ne Sulolle vai Titityylle. Mitä Sulosta ja Titityystä voi päätellä kuvan perusteella? Tavoitteena on esineiden nimeämisen lisäksi myös laajentaa tarinaa. Esimerkiksi jos Sulolla on kitara, hän on ehkä taitava soittaja. Tällöin voidaan miettiä vaikkapa, millaista musiikkia hän soittaa. Luetaan lopuksi tarinat ääneen. II Kevättonttuja (s. 10 13) Kevätsanalista: Tarinan edetessä kevät saapuu mumman puutarhaan. Keksitään yhdessä kevääseen liittyviä sanoja. Omat tontut: Oletko kuullut että joulutonttujen lisäksi on olemassa muitakin tonttuja kuten metsätonttuja ja tallitonttuja? Sulokin taitaa olla tonttujen sukua. Jutellaan tontuista ja niiden tehtävistä ja mietitään, mikä tonttu Sulo voisi olla. Mitä muita tonttuja voisi olla? Jokainen piirtää vahaväreillä kuvan keksimänsä tontun kodista. Aikuiset kirjoittavat ylös, mitä lapset kertovat tontuista. Mitä niillä on kotonaan? Mitä ne tekevät? Mitä niille tapahtuu? Vaihtoehto: Piirretään kodin sijaan kuva siitä, mitä oma tonttu tekee keväällä ja kerrotaan tarina oman tontun kevätpuuhista. 4
III Kesäyön unia (s. 14 19) Patsas öisestä omenapuusta: Sivuilla 18 19 on kuva Huvituksesta. Katsotaan, mitä kaikkea kuvasta löytyy ja rakennetaan oma patsas. Esimerkiksi joku voi olla Huvitus, toinen taivaalla paistava kuu, kolmas nukkuva Sulo jne. Jokainen miettii, mitä hänen esittämänsä henkilö/asia ajattelee. Kun ohjaaja antaa luvan, kukin sanoo vuorollaan, mitä ajattelee. Lopuksi patsas voi vielä herätä henkiin hetkeksi. Unia kesäyössä: Valitkaa pienryhmässä joku kuvan nukkujista (s. 18 19) ja keksikää, millaista unta hän näkee. Aikuinen kirjoittaa ylös. Lopuksi luetaan unet. IV Vuodenaikojen valmistusohjeita (s. 20 25) Vuodenaikojen valmistusohjeet: Mitä kaikkea tarvitaan, että saadaan aikaiseksi kesä tai syksy? Tehdään tarvikelista, jossa on valitun vuodenajan ainekset ja paljonko niitä tarvitaan. Esimerkiksi syksyä varten saatettaisiin tarvita 100 ämpäriä keltaisia lehtiä ja 15 sadepilveä jne. Sen jälkeen laaditaan ohje, siitä miten aineksista valmistetaan valittu vuodenaika. Ehkäpä sadepilvet ammutaan raketilla taivaalle tai pyydetään muuttolintuja kiinnittämään ne lähtiessään. Vai sekoitetaanko kaikki ainekset avannossa ja jäädytetään? Tehtävään voidaan yhdistää piirustustehtävä, jolloin lapset piirtävät ostoskassin tai - laatikon ja sen sisälle vuodenaikaan liittyvät tarvikkeet. Vaihtoehtoisesti voidaan piirtää myös kuva valmiista vuodenajasta. V Violettien omenoiden tarinat (s. 26 29) Sulo-leikki: Tämä on tarkkaavaisuutta ja nopeutta vaativa leikki. Ohjaaja sanoo erilaisia Sulo Omenamies -kirjaan liittyviä sanoja ja lapset reagoivat mahdollisimman nopeasti. Se, joka tekee väärän liikkeen tai reagoi muita myöhemmin, tulee aina seuraavaksi huutajaksi. 5
Sanat ja liikkeet: Huvitus: Seisotaan pitkinä ja kuvitellaan, että kädet muuttuvat omenapuun oksiksi ja kurotellaan niillä kohti taivasta. Haastetta voi lisätä seisomalla yhdellä jalalla tai varpaillaan. Omena: Mennään kyykkyyn pieneksi mykkyräksi. Sulo: Seisotaan polvet vähän koukussa ja tehdään omavalintainen Sulolle sopiva ilme ja käsien asento. Riippumatto: Otetaan pari ja pidetään käsistä kiinni. Kädet ovat riippumatto, joka heiluu kesätuulessa. Väripata: Tehdään kolmen hengen ryhmässä piiri selät vastakkain ja otetaan käsistä kiinni. Kun piiri on valmis, pyöritään ympyrää. Liikkeisiin voi lisätä myös ääniä. Esimerkiksi riippumatto voi natista ja väripata porista. Violettien omenoiden tarinat: Sivuilla 28 29 kerrotaan, että eräänä syksynä Huvituksen omenat saivat vahingossa violetin sävyn. Kuvitellaan, että mumman puutarhassa on syksy ja puun oksat notkuvat omenoiden painosta. Joku tulee ja poimii omenan. Kuka se on ja mitä omenalle sen jälkeen tapahtuu? Keksitään pienryhmässä violetin omenan tarina ja esitetään se muulle ryhmälle. Aikuinen on voinut etukäteen valmistaa pari violettia omenaa esitysten rekvisiitaksi esimerkiksi neulahuovuttamalla (ks. LIITE 1). Sulo Omenamies laulu: Sulo Omenamies kirja pohjautuu lauluun, joka löytyy kirjan lopusta. Kuunnellaan laulu cd-levyltä (Herra Heinämäen lato-orkesteri: Ilosofiaa!). Aikuinen on voinut myös suunnitella lauluun leikin etukäteen. Siinä voi esimerkiksi käyttää Suloleikistä tuttuja Huvitus- ja Sulo-liikkeitä aina kun säkeistöissä mainitaan omenapuu tai Sulo ja muuten kuvittaa laulua liikkeellä. Kertosäkeessä voidaan myös soittaa vapaavalintaisia ilmasoittimia ja välisoiton aikana hyppiä musiikin tahdissa. Vaihtoehto: Jakaannutaan pienryhmiin ja jokainen ryhmä saa suunniteltavakseen liikkeet yhteen säkeistöön. Harjoitellaan ja esitetään liikkeet toisille. Kuunnellaan laulu vielä uudestaan ja lauletaan ja leikitään mukana. 6
LIITE 1: Violettien omenoiden huovuttaminen Tarvikkeet: - vaahtomuovia - huovutusalusta - huovutusneula - sakset - villaa 1. Leikkaa vaahtomuovista pyöreähkö kappale. 2. Peitä vaahtomuovi ohuella villakerroksella ja pistele villa neulalla kiinni. 3. Muotoile omenan molemmille puolille syvennys pistelemällä. 4. Kannan ja lehden voi valmistaa huovuttamalla villaa ohuen vaahtomuovipalasen päälle ja leikkaamalla ne näin syntyneestä levystä. Leikkauspinnat voi vielä peittää villalla ja huovuttaa. Kannan ja lehden voi huovuttaa neulalla kiinni omenaan. 7