Vinnin talon katselmus 6.5.2014

1 Vinnin talon katselmus 6.5.2014 Neuvontamuistio Läsnä kulttuuritoimenjohtaja Ritva Hellstén ja nuorisotoimenjohtaja Hannu Ahlstedt Jämsän kaupungista, intendentti Virpi Mäkinen, rakennustutkija Saija Silén ja amanuenssi Pirjo Sojakka Keski-Suomen museosta. Katselmuksen tarkoituksena oli tutustua Jämsän kaupungille testamentattuun Vinnin taloon ja sen esineistöön. Keski-Suomen museolta oli pyydetty neuvoja testamenttilahjoituksen toimenpiteiden edistämisessä. Vinnin talon päärakennus

2 Vasemman päädyn kirjasto/sali, jossa on tyylihuonekaluja, kaappikello, valokuvia ja kirjakokoelma sekä pienesineistöä. Sisustus vaikuttaa pitkään sellaisenaan säilyneeltä. Vasemman päädyn salin pienesineistöä Kirjaston vieressä oleva ruokasali, jossa on tyylihuonekaluja ja pienesineistöä. Ruokasalin kalustuksesta on rakennusinventoinnin yhteydessä saatu tieto, että kalusto saattaa olla sotilasvirkatalon aikainen. Tämäkin huone vaikuttaa pitkään sellaisenaan säilyneeltä.

3 Rakennuksen keskellä olevassa salissa on tyylihuonekaluja ja pienesineistöä. Tässä tilassa on tehty kunnostuksia ja sen myötä irtaimiston alkuperäisyys on epävarmaa. Salin vieressä on makuuhuone, jossa on mahdollisesti suvun hallinnassa pitkään ollut esineistöä. Oikean puoleisessa päädyssä on tupa, jonka sisustuksessa on mahdollisesti käytetty huutokaupoista yms. hankittuja huonekaluja ja esineistöä. Tupaa on ollut kunnostamassa ja järjestelemässä lähes 30 vuotta sitten

taideopiskelijapariskunta. Huonekalut ja muu esineistö ovat laadukkaita, mutta eivät mahdollisesti kerro talon alkuperäistä tarinaa. 4 Rakennuksen oikeassa päädyssä tuvan takana on pieni varastohuone, jossa säilytetään puutyökaluja, jotka ovat Helena Ojan isä hankkimia mahdollisesti 1930-luvulla. Esineistö on tyypillisiä puusepän käyttämiä työkaluja. Testamenttilahjoituksen velvoitteista on satavilla lisätietoa seuraavasta linkistä. http://www.fng.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vtm/embeds/vtmwwwstructure/15786_taiteenlahja. pdf Esineistön arviointi edellyttää koko materiaalin inventointia, kuntoarviointia ja kulttuurihistoriallisen arvon määrittelyä. Esineet on yksilöitävä, minkä kautta arvomääritelmät voidaan toteuttaa. Vinnin talon historialliset vaiheet edesauttavat irtaimiston iänmääritystä ja kokonaiskäsityksen luomista omaisuudesta. Kohteen taustatiedot on luettavissa liite 1:stä.

5 LIITE 1 Neuvontamuistioon, katselmus 6.5.2014 Rakennustutkijat Saija Silen, Keski-Suomen museo VINNIN TILAN RAKENNUKSISTA Perustuen 6.5.2014 tehtyyn katselmukseen ja Keski-Suomen museon rakennustutkimusarkiston Vinnin tilan rakennusinventointitietoihin: Jämsän kohdekortti numero 206. Päivi Andersson 1979-1980, täydennysinventointi Nina Rinta-Porkkunen ja Soile Kilpi 1997. Vinnin tilan rakennuskanta muodostuu pääosin 1800-luvulle tyypillisistä maatilan pihapiirin rakennuksista, jotka ovat pääosin hirsirakenteisia. Aikanaan pihapiirissä on ollut useampia talousrakennuksia, mutta niitä on ajan saatossa purettu. Nykyinen pihapiiri koostuu asuinrakennuksesta, riviaitasta, vierasmajasta ja entisestä navettarakennuksesta. Rakennukset ovat sijoitettu nykyasussaan pääpihan kolmelle sivulle, neljäs sivu avautuu kohti Jämsänjokea pienen peltoaukean kautta. Pihapiirin ulkopuolelle sijoittuu viljamakasiini, savusauna ja maakellari. Pihapiiri on osin uudistunut ja vanhoja talousrakennuksia, kuten jokirannassa sijainnut paja sekä vanhat pirttirakennukset ovat purettu aikojen saatossa. Suur-Jämsän Historia I:n mukaan Hahkalan talo halottiin vuonna 1600 Vinniksi ja Manniseksi. Hahkalan Vinni toimi ruotusotalaitosjärjestelmän mukaisena kuriirin virkatalona ( Suur-Jämsän Historia II). 1740-luvun kartassa paikalla lukee vain Rusthåld eli rustholli. Rakennuksia ei ole merkitty. Jämsän 1840-luvun rustholleja ja tiloja kuvaavassa kartassa nykyisen Oikarinmutkan paikkeilla niemekkeessä lukee Hahkala By eli Hahkalan kylä ja paikalla on kolme taloa. Vinnin virkatalolla oli myös useita torppia ainakin 1800-luvun katselmuksien perusteella. Virkataloa vuokrasi tuomari Viktor Emanuel Waldén vuodesta 1870 lähtien. Viktor Waldén (s. Karstulassa 21.5.1799.k.Jämsässä 17.12.1883.) toimi maanjako-oikeuksien sihteerinä ja puheenjohtajana Hämeessä. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1829 lähtien Charlotta Sofia Jylén ( 1891). Perhe asui Finnin tilalla ilmeisesti Viktorin kuolemaan saakka, eli vuoteen 1883. Viktor ja Charlotta olivat kihlakunnantuomari, laamanni Walfrid Emanuel Waldénin vanhemmat. Walfrid oli Karl Rudolf Waldenin isä ja sen myötä vuorineuvos Juuso Waldenin isoisä.

6 Waldénien perheen asuessa Hahkalan Finnillä alkoi pihapiiri muodostumaan kohti nykyasuaan; nimittäin rouva Walden rakennutti vanhan asuinrakennuksen jatkeeksi keittiön, salin, ruokasalin ja makuuhuoneen 1870-luvun aikana. Tämän tiedon mukaan vanha aitan puoleinen päätyosa kylmäkuisteineen olisi rakennettu jo ennen 1870-lukua ja tilat ns. salista eteenpäin olisivat Charlotta Waldénin tilauksesta kiertävien, mahdollisesti pohjalaisrakentajien toteuttamia uusittua kuistirakennetta lukuun ottamatta. Sitä ennen perheen käytössä oli pirtti, sali ja kaksi kamaria. Peruspohjaratkaisuna oli ennen laajennusta tyypillinen paritupa-ratkaisu. Pihapiirissä oli myös muita talousrakennuksia, joista ainakin 1870-luvulla pihapiirissä sijainnut palvelusväen pirtti sekä pienempi pirttirakennus purettiin 1940-luvulla. Lisäksi pihapiirin ulkopuolelle sijoittuva suurikokoinen makasiinirakennus on perimätiedon mukaan rakennettu Waldénien aikana, 1870-1880-luvuilla. Myös pitkä riviaitta lienee rakennettu 1800-luvun loppupuoliskolla. Hirsisen navettarakennuksen valmistumisajankohdasta ei ole tietoa, mutta mitä todennäköisimmin myös se valmistui 1800-1900-lukujen taitteessa vanhimmilta osiltaan. Waldenien perheen jälkeen tilan vuokrasi opettajatar Mandi Kaitala (opettajana Jämsässä 1875-1910), 1892 tila siirtyi Fabian Juusonpojalle. Vinni myytiin 1920-luvulla asutustoimintaan ja sen asema valtion virkatalona päättyi. Tilan lunasti Helena Ojan vanhemmat, Salovuoret, 1930-luvulla. Siitä lähin tila oli tähän päivään saakka saman perheen omistuksessa. Aikanaan maatilan talouskeskuksena toiminut pihapiiri on ollut pääosin maaseutuelinkeinoa harjoittavan perheen kotina ja samalla työpaikkana, sittemmin sen käyttö muuttui ensisijaisesti vain asuinkäyttöön ja sen jälkeen tila oli pitkään kesäasuntona. Rakennuksien uudiskäyttö ja käyttötarkoituksien muuttuminen on osa arkipäivää myös kulttuurihistoriallisissa, suojeluarvoja omaavissa kohteissa. Maatilan pihapiirinä toiminut kokonaisuus soveltuu eri rakennuksiensa puolesta monenlaisiin käyttötarkoituksiin, jotka on mitoitettu olemassa olevien rakennuksiin sopiviksi. Käyttö voi olla joko ympärivuotista tai vain osan vuodesta, kunhan ylläpidosta huolehditaan myös varsinaisen käyttöajan ulkopuolellakin. Rakennukset eivät aseta rajoituksia toiminnalle, mutta toiminnan tulee sopeutua olemassa oleviin tiloihin ja huomioida kohteen erityiset historialliset piirteet ja arvot. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennuksien kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä tukee parhaiten sellainen toiminta, joka ei aiheuta merkittäviä muutos- tai laajennustoimenpiteitä rakennuksiin. Asuinrakennuksessa viimeisten vuosikymmenien muutokset ovat olennaisesti laajentaneet käyttömahdollisuuksia kohteessa, kun rakennukseen on toteutettu kosteita tiloja sisällään pitävä laajennusosa sekä tehty sisäänkäynnistä esteetön invaliuskoilla, joka edistää kohteen käyttöä ja saavutettavuutta myös erityisryhmien piirissä.

7 Asuinrakennus Asuinrakennuksen vanhin osa, sisääntuloväylän puoleinen päätyosa on valmistunut vuoden 1997 rakennusinventointitiedon mukaan ennen 1870-lukua. Asuinrakennus salvottiin kalliolle jyrkähkön rantavallin päälle Jämsänjoelle selkänsä kääntäen. Vanhin hirsirakenteinen paritupa-mallia noudattanut asuinrakennus osaan laajennettiin ns. uusi pääty vuosien 1870-1883 välisenä aikana. Se toimi viimeiset vuodet Helena Ojan ensisijaisina asuintiloina. Rakennus on tehty hirsistä salvomalla, lukuun ottamatta kuisteja sekä ns. vanhan päädyn lautarakenteista kylmäkuistia. Nykyiseltä pohjakaavaltaan se on suorakaiteen mallinen, salien ja pirttien väliin jää eteis- ja kuistikatkokset. Rakennus on vuorattu vyöhykkeisellä vuorauksella, jossa peiterimavuoraus seinien yläosassa vaihtuu vaakavuorattuun alaosaan. Vyöhykkeittäinen vuoraus yleistyi 1800-luvun loppupuolen kertaustyylien paikallisten sovelluksien kautta kaikkialla maassamme. Lautavuorauksien yleistymiseen vaikuttivat myös sahatavaran saatavuuden parantuminen. Rakennuksen lautavuoraus on maalattu punamullalla. Ikkunoiden vuorilaudat sekä vyöhykkeitä katkaisevat listoitukset, nurkkalaudat sekä räystäät on maalattu valkoiseksi. Asuinrakennusta on laajennettu muutamaan otteeseen, sen vanhimmat osat ovat jo ajalta ennen rouva Waldénin laajennushanketta ( vuosien 1870-1883 välisenä aikana). Päärakennuksen vanhimpien osien rakennusajankohta ei ole tiedossa, lisäksi myöhemmät muutokset ovat osittain poistaneet sellaisia kerroksia, joista rakennusajankohtaa olisi voinut selvittää. Todennäköisesti vanhan tuvan päätykin lienee rakennettu 1800-luvun aikana. Ikkunoita on useampaa tyyppiä, rakennukseen on asuinkerroksen ikkunat pääosin uusittu, suurimmilta osin 1990-2000-luvuilla. Varhaisimmat tunnetut ikkunoiden uusimiset ovat 1950-luvulta, jolloin vanhan pirtin ikkunat uusittiin ja aukotusta suurennettiin. Alkuperäisiä tai vähintään 1900-luvun alkupuolella tehtyjä ikkunoita on jäljellä kuisteissa ja ullakolla. Rakennuksen kate on uusittu, 1990-luvun rakennusinventoinnissa todettiin että nykyisen tiilikaton alle on jätetty vanha pärekatto. Lisäksi päädyn invaliuska ja siihen liittyvä kuisti on rakennettu 2003 paikalla jo aikaisemmin olleen kuistin tilalle, jotta tiloihin saatiin sijoitettua muun muassa esteettömät pesutilat.

Sisätiloissa vanhan päädyn pirttiosa on nykyisin 1970-luvulla tehdyn sisätilan uudistamisen mukaisessa asussa. Tuolloin tuvan pinkopahvit ja tapetit poistettiin ja alla olleet tummuneet hirret käsiteltiin lakan ja puusuoja-aineen sekoituksella, joka muodosti hirsien sisäpintaan kiiltävän, tumman lakkapinnan. Tuvan kattolautoja tai lattioita ei käsitelty. Kattoparruja on uusittu 1980-1990-luvuilla muutamaan otteeseen. Lisäksi tupauunin ympäristö laatoitettiin tässä samassa yhteydessä. Tuvassa oli alkujaan 6 ruutuiset ikkunat, jotka olivat pienemmät. Tuvan lattia uusittiin 1930-1936 välisenä aikana. Lattiaa nostettiin 1990-luvun alussa. Tuvasta seuraavana on vanha eteinen, joka on säilynyt varsin vähäisin muutoksin, lattioita ei ole Salovuorten aikana uusittu tilaan. Eteisen viereinen kamari on hyvin säilynyt, sen seinät ovat hirsipinnalla ja huoneen tulisija on rakennettu viimeistään 1870-luvulla. Myöskään kamarin lattiaa ei ole uusittu. Salin osalta ovat tilat kokeneet muutoksia, 1930-luvulla salin lattiaa nostettiin, sillä se oli tuvan lattiaa alempana. Lattia uusittiin jo 1950-luvulla sen pudottua alas. Sen jälkeen se on myös lakattu. Helmiponttikatto on lakattu samaan aikaan kuin uunin rappaus on tehty, mitä todennäköisimmin 1950-luvun lattian kunnostuksen yhteydessä. Rakennuksen sisäovet ovat täyspuisia, pääosin peiliovia neljällä peilillä, osa myös pystylankullisia. Ovet ovat maalattu emalimaaleilla sotien jälkeisenä aikana. Myös lattioita on maalattu ns. vanhalla puolella. Sali on lisäeristetty, eristystä on myös salin tapetin alla olevan insuliitin alla rouva Helena Ojan 1990-luvulla kertoman mukaan. Eriste ei ole tiedossa. Päällimmäisenä on paperitapettikerros, joka ei liene kovin vanha. Salin ikkunat on uusittu 1990-2000-luvuilla. Kuten todettua, tulisija ei ole enää alkuperäisessä asussaan. 8 1870-luvulla rakennetussa osassa on T-malliset ikkunat. Eteisen ja vierasrapun vieressä on ruokasali, sali ja makuuhuone sekä sen vieressä laajennusosana kuistirakenteeseen tehdyt kosteat tilat. Sisäänkäynti tulee keittiöön. Pääosin tiloissa on vanha, todennäköisesti alkuperäinen lautakatto ja listoitukset. Seinissä on keittiötä ja laajennusta lukuun ottamatta pinkopahvit, joiden päällä tapetti. Lattiat ovat pääosin leveää ponttilattiaa, paitsi makuuhuoneessa ja kosteissa tiloissa, joihin on ilmeisesti laajennusosan yhteydessä laitettu muovimatto. Erityisesti ruokahuone ja sali / kirjasto ovat parhaiten säilyneitä, kerroksellisia sisätiloja rakennuksessa kuvaten rakennuksen historiallisia vaiheita. Toisin kuin niin kutsutussa vanhassa päädyssä, jossa on tehty merkittäviä muutoksia 1950- ja 1970-luvuilla sekä myöhemmin, on uudemmassa päätyosassa säilynyt alkuperäiset ratkaisut vain maali- ja tapettikerroksia on lisätty vanhojen päälle. 1870-1880-lukujen laajennusosa on sisätilojen rakennushistoriallisilta kerroksiltaan merkittävä ja sen säilymistä tulee tukea.

Vesi- ja viemäriverkkoon asuinrakennus liitettiin vuonna 1957. Tuolloin wc-tilat oli sijoitettu entiseen komeroon makuuhuoneen läheisyydessä. Keittiötilat ovat osin uusiutuneet asteittain, vaikkakin vanha hella on edelleen keittiössä. Keittiössä on esillä myös rakennuksen hirsiseinä. Kalusteet ovat pääosin uusiutuneet. Vuoden 1997 rakennusinventoinnissa todetaan, että rakennukseen kuuluva kellari on kunnostettu 1990-luvulla, säilyttäen se edelleen maalattialla ja holvattuna. Katselmuksen yhteydessä kellarissa ei käyty eikä todettu sen nykytilaa esimerkiksi suhteessa uuteen kuistiratkaisuun (2000-luvulta). Asuinrakennus on ollut poissa vakituisesta asuinkäytöstä vuodet 2013-2014. Sitä ennen asuinrakennuksessa on asuttu osassa rakennusta ympäri vuoden. 9

10 Suositellut toimenpiteet päärakennukselle: ruoka-aineiden ja muun hyönteisten ravinnoksi sopivien tuotteiden poistaminen rakennuksesta kokonaan välittömästi ettei paikalle suotta houkutella nykyistä enemmän tuholaisia. suojaverkkojen tarkastus, korjaus ja mahdollinen lisäämien kuolleiden eläinten poistaminen, jyrsijätilanteen kartoitus, alapohjan tarkastus hyönteisvaurion tutkiminen ja tuhojen rajoittaminen olosuhteiden ylläpito niin, että rakennuksen jatkovaurioituminen voidaan estää. Säännölliset tarkastukset, esim. tarkastuslistan perusteella, peruslämmön ylläpito > suhteellisen kosteuden pitäminen alle 60% > hyönteisille epäsuotuisat olot, lahon hidastuminen maa-aineksen poisto rakennuksen ja maanpinnan muotoilu rakennuksen pääjulkisivun puolelta salin ja vanhan sisäänkäynnin ympäristöstä. kasvillisuuden poisto rakennuksen seinien ympäriltä kesän aikana. jatkuva seuranta rakennuksen kunnon osalta sekä sen myötä korjausta vaativien toimenpiteiden välitön korjaus. kuntotutkimuksen aloittaminen ja sen mukaisen korjausohjelman laatiminen kiinteistön kunnossapidosta vastaavan yhdyshenkilön osoittaminen kaupungin hallinnossa ja riittävien resurssien ohjaaminen kiinteistön ylläpitoon ja hoitoon pitemmäksi ajaksi kuin vuodeksi kerrallaan Rakennuksessa on ensisijaisesti pyrittävä rajoittamaan ja ehkäisemään eläin- ja hyönteistuhoja, jotka ovat tällä hetkellä olemassa oleva ongelma rakennuksessa. Vanhan tuvan alta kuuluu selkeästi jyrsijän äänet poikueineen ja rakennuksen takana oli myös supikoiran raato. Lisäksi ainakin rakennuksen keskiosassa sijaitsevan salin lattialaudoitusta on vaurioittanut jo pitkän aikaa jokin puuntuholainen, mahdollisesti yksi jumilajeistamme. Tuholaisongelman rajoittamiseksi ja sen laajenemisen ehkäisemiseksi tulee asuinrakennuksesta välittömästi poistaa kaikki ruokatarvikkeet ja muut hyönteis- ja eläinravinnoksi kelpaavat tuotteet. Erityisesti olisi tarkastettava ullakko sekä alapohja sekä vanhan puolen pääty. Rakennuksen avonainen alapohja on tarkastettava ja tyhjennettävä mahdollisista kuolleista eläimistä. Lisäksi piipun verkko tulee korjata ja muut piiput sekä aukkopaikat tarkistaa, tarvittaessa asentaa lisäverkotuksia isompien eläimien kulun estämiseksi rakennuksen sisätiloihin ja niitä vastaaviin kylmiin tiloihin. Tähän kuitenkin poikkeuksena jos ullakkotilasta tai kattorakenteista löydetään lepakkojen pesäpaikkoja. Koska rakennus on ollut kylmillään ja

siellä on lentoaukkoja, on se potentiaalinen lepakkojen pesintäpaikka. Jos lepakkoja kohteesta löytyy, tulee asiassa olla yhteydessä Keski-Suomen ELY-keskukseen (biologi Aulis Jämsä) lisäselvityksien käynnistämiseksi. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ja sen myötä niiden pesintäpaikat ovat direktiivin myötä rauhoitettuja. (http://www.curatio.parnet.fi/files/5313/9444/3438/lepakot_ja_rakennukset.pdf) Keskisalin lattialaudoituksessa on puulattian lakkapinnan alla havaittavissa hyönteistuhoja sekä lahovauriota. Mahdollista on, että tuhoja on tapahtunut myös seinä- ja kannatinrakenteissa. Kiinnostava tieto rakennuksen historiasta koskien salia on, että samaisen salin lattia oli tippunut alas 1950-luvulla. Sen jälkeen rakennettiin uusi lattia (nykyinen), joka on sittemmin käsitelty lakkaamalla. On mahdollista, että tuolloin lattian romahtamisen syynä oli myös lattian lahovauriot ( kosteus /rakenne) ja jopa jo silloin myös hyönteisten osin vaurioittamat lankut. Nykyisen tilanteeseen tietoa heijastaen, on mahdollista että kyseisessä kohtaa rakennusta on rakennustekninen heikkous, jonka myötä lattiarakenteisiin tai alapohjaan pääsee sinne kuulumatonta kosteutta. Tämä on muodostanut tilanteen jossa vaurion eteneminen on hidasta, mutta hoitamattomana tuhoisaa pitkällä aikavälillä. Sama tilanne on mahdollisesti ollut jo lattian kanssa aikaisemminkin, ongelma ei ole siis syntynyt välttämättä vuosien vaan vuosikymmenien aikana. Myös hyönteistuhot kertoisivat tällaisesta kehityksestä. Erityisesti uunin ympäristössä oli selkeitä vaurioita, joita tulee tarkemmin selvittää. Lisäksi tulee selvittää tuhohyönteisen nykyinen aktiivisuus kohteessa kylmillään oleva rakennus luo edellytykset ongelman leviämiselle. Hyönteisvaurioiden on todettu olevan selkeässä syy-seuraussuhteessa puun ulkopuolelta tulevan kosteuteen ja sen aiheuttamiin homerihmasto ja sinistäjäsienen aiheuttamaan rihmastokasvuun. Näillä asioilla on yhteyttä myös rakennuksen sisäilmastoon. Päärakennuksen kunnossapidon ja säilymisen tueksi sekä kokonaistilanteen selvittämiseksi olisi hyvä tilata kohteeseen laajamittainen asiantuntijoiden laatima kuntotarkastus, jossa rakennus tarkastetaan kaikilta rakenteiltaan. Tässä tapauksessa rakenteita joudutaan myös avaamaan ongelmien laajuuden selvittämiseksi. Tutkimuksessa selviää myös mahdolliset riskirakenteet ja on mahdollista ennakoida sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä. Kuntotarkastuksen tekijäksi tulee etsiä yritys, jolla on kokemusta nimenomaisesti vanhoista, hirsirakenteisista taloista. Lisäksi eduksi on kokemus kulttuurihistoriallisesti merkittävissä rakennuksissa toimimisesta. Perusteellinen kuntotarkastus ja sen pohjalta laaditut toimenpide- ja korjaussuosituksien listat palvelevat rakennuksen kunnossapitoa ja sen suunnittelua. Lisäksi se auttaa rakennuksen uuden käytön ja käyttäjien etsimisessä, kun rakennuksen tekniset ominaisuudet ja kunto tiedetään. Navetta / varasto Navettarakennus on ollut aikanaan huomattavasti suurempi, mutta sitä on pienennetty ainakin 1930-luvulla. Nykyasu lienee syntynyt 1950-luvulla, jolloin rakennus on saanut nykyiset ikkunaratkaisut sekä mahdollisesti myös kuistirakenteet. Navetta on ollut poissa käyttötarkoituksen mukaisesta käytöstään vuodesta 1955 lähtien. Navettarakennusta on muutettu jonkin verran myös myöhemmin, lähinnä toisen päädyn osalta. Rakennuksen osalta ei ole ajoitustietoja, rakenteen perusteella sen vanhimmat osat lienevät tehdyn viimeistään 1800-1900 lukujen vaihteessa. Uusimpia muutoksia on tehty sahatavarasta, rankarakenteisina. Edelleen rakennuksen takaosassa on lantalan katokset sekä ulkohuoneet. Punaiseksi maalatussa puurakennuksessa on satulakatto sekä pääjulkisivussa kaksi katoksellista sisäänkäyntiä. Rakennuksen toinen pääty on muutettu autotallimaiseksi korjaustilaksi. Hirsirakenteinen pääty on varastotilana. Rakennuksen sisällä ei käyty. Rakennuksessa on kolmiorimahuopakate ja se on pääosin hirsipinnalla. 11

12 Maa-aineksen poisto ja maan muokkaus rakennuksen ympäriltä polttopuiden ja muiden rakennuksen seinää kosteutta keräävien aineksien poisto ja ilmanvaihdosta rakenteiden ympärillä huolehtiminen, tilojen tyhjentäminen kosteuden kerääntymisen ehkäisemiseksi rakenteiden ympäriltä rakenteiden kunnon selvittäminen, tarvittaessa tukeminen lantalan osalle rakennuksen ympäristön kasvillisuuden leikkaus kesän ajan Riviaitta Yksikerroksisen, hirsistä salvotun riviaitan rakennusaika ei ole tiedossa, todennäköisesti se on kuitenkin tehty nykymuotoiseksi 1800-luvun loppupuoliskolla. Salvostyypit ja ovimallit ovat varsin yleisiä. Rakennuksessa on sijainnut vaateaitta, nukkuma-aitta sekä ruoka-aittoja. Sittemmin se on toiminut varastona. Alkujaan aitta on ollut luhtiaitta, jossa sittemmin on solan aukot peitetty ja rakennusta on mahdollisesti muutettu katon teon yhteydessä. Aitan keskiosassa on nähtävissä nuorempia korjauksia. Näyttävimmät piirteet rakennuksessa on poikkeuksellisen leveät ja raskaat otsalaudat sekä päätyjen sirot koristeikkunat, jotka todennäköisesti liittyvät 1870-1880-luvun tilan korjausvaiheisiin. Rakennus on pääosin säilynyt alkuperäisessä muodossaan. Katemateriaali on ajansaatossa uusiutunut, lisäksi rakennusta on maalattu. Nurkkakiville tehdyn perustuksen päälle rakennettu riviaitta on osin hieman notkollaan toisesta päädystä. Rakennuksessa on varsin painava tiilikate, jota on osin kunnostettu muun muassa suojaamalla katon lappeita päädyissä reunapellillä. yleisesti ottaen rakennuksessa on kunnostustarvetta nyt ensisijaisesti kasvillisuuden poisto rakennuksen ympäriltä, mahdollinen maan muokkaus, maa-aineksen poisti puurakenteiden ympäriltä / läheltä jos korjaustarvetta tulee, siihen tulee välittömästi tarttua. katon kunnosta tulee ensisijaisesti huolehtia, sillä korkealla kivijalalla oleva rakennus muutoin tuulettuu hyvin jos kasvillisuutta ei ympärillä ole, eikä ulospäin näyttänyt siltä, että rakenteelle epäsopivia ratkaisuja olisi tehty. Vierasmaja / asuinaitta Pihapiirin sisääntuloväylän puoleiselle sivulle on rakennettu vuonna 1997 Honkarakenteen kaksikerroksinen luhtiaittaa muistuttava, ympärivuotisessa asuinkäytössä ollut piharakennus. Punaiseksi pihan muiden rakennuksen mukaan maalattu höylähirrestä tehdyssä rakennuksessa on huonetiloja kahdessa kerroksessa. Luhdin kautta on järjestetty sisäänkäynti parvimaiseen yläkertaan, josta pääsee puolestaan rappuja pitkin alakerran tupakeittiöön. Alakerrassa on lisäksi sauna ja wc-tilat. Uudehko rakennus on pääosin hyvässä kunnossa, mutta myös täällä on jyrsijän jätöksiä sisätiloissa havaittavissa.

13 jatkuva seuranta ja peruslämpö, jotta kosteus pysyisi rakenteista poissa. jyrsijöiden seuranta ja ehkäisy Sauna Jokirannassa sijaitseva savusauna ei ole tilan alkuperäistä rakennuskantaa vaan on siirretty paikalle Peuramäestä 1980-luvulla, Helena ja Pekka Ojan toimesta. Rakennuksen ikä ei ole tiedossa eikä sen historia Peuramäessä. Rakennus on hirsistä salvottu, se on nostettu graniittipaasien päälle. Hirret ovat suoraksi veistetty ja edelleen hirsipinnalla, pintaa ei ole käsitelty, vaikkakin joissain etuosan kaiderakenteissa on jäänteitä punamullasta. Katon aluslaudoitus näyttää kohtalaisen nuorelta, ilmeisesti huopakatteen päälle on rakennettu eräänlainen turve- /niittykate. Rakennus on yläosastaan auki, katolla on keskiosassa puinen lakeinen. Saunarakennuksen sisällä ei käyty katselmuksen 6.5.2014 yhteydessä, eikä rakennuksen sisäosien tilanne ole tiedossa. Rakennuksen etuosan kuistissa kiinni olevat tukirakenteet ovat todennäköisesti myöhemmin lisättyjä. Saunan osalta olisi hyvä tarkistaa rakenteiden kunto sekä katto, mahdolliset kosteuden aiheuttamat lahovauriot myös sisätiloissa. kasvillisuuden pitäminen poissa rakenteista, ympäröivän maakosteuden seuranta (Vilja-) Makasiini

Suuri porttiaiheena toimiva viljamakasiini on pihapiirin tunnusmerkkinä tilalle saavuttaessa. Korkea hirsistä salvottu viljamakasiini on rakennettu ilmeisesti Waldénin aikana 1870-1880-luvuilla. Rakennus on maalattu punaiseksi ja siinä on tiilikate, kuten vanhassa riviaitassa. 14 Kartoitettava rakennuksen yleiskunto ja erityisesti selvitettävä, mikä nykyisen katon kunto on. Sisätilojen mahdolliset vauriot Maanpintaa muokattava rakennuksen ympäriltä, jotta kosteusvaurioiden laajeneminen voidaan pysäyttää, suora kosteuden siirtyminen rakennukseen poistuu ja lisäksi vedet on johdettava rakennuksesta poispäin. Alimmat hirret ovat kiinni maanpinnassa, ne ovat kärsineet lahovaurioista koko pääjulkisivun mitalta. Rakennuksen ympäristön kasvillisuus tulee pitää hallinnassa, jotta rakennuksen alimmat hirret ja pohja pääsevät tuulettumaan.

15 Vinnin tilan rakennetun kulttuuriympäristön arvoista ja arvotuksista Vinnin tilalla on merkittävää kulttuurihistoriallista merkitystä pitkän asutushistoriansa sekä säilyneen talonpoikaiskulttuuria kuvaavan, pääosin 1800-luvulta peräisin olevan rakennuskantansa puolesta. Pihapiiri kuuluu osana Museoviraston valtakunnallisesti merkittävään Jämsänjoen agraarimaiseman kokonaisuuteen ( RKY2009, Museovirasto). Aluekokonaisuus on merkitty Keski-Suomen maakuntakaavaan valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä. Jämsänjoen agraarimaiseman kuvauksessa Museoviraston RKY-aineistossa lukee muun muassa seuraavaa: Savikkoalueella sijaitseva Jämsänjokilaakso tunnetaankin Keski-Suomen vilja-aittana. Jämsän taajamarakenteen eteläpuolella oleva alue polveilee avoimena maanviljelysmaisemana. Joen itärannalla on mm. Ala-Mannisen, Vinnin, Puttolan ja Ruotsulan tilat sekä vastarannalla joen mutkassa Karhala, Niemi ja Saari. Kaikki tilat peltoineen sisältyvät laajempaan Jämsänjokilaakson maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisema-alueeseen. Lähde : http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?kohde_id=193 Museoviraston kuvauksessaan viittaama maakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema-alue on puolestaan selvitetty Keski-Suomen maakuntakaavaan liittyvien selvityksien yhteydessä, osana Keski-Suomen maakunnallisesti merkittävien maisema-alueiden päivitysinventointia (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2004-2005,osoitteessa: http://www.keskisuomi.fi/filebank/666-perinnemaisemat04-05.pdf ) Kulttuurimaisemainventoinnissa on todettu jokivarren tilojen viljely- ja maatalousmaiseman merkitys alueen ominaispiirteenä. Ne eivät olisi syntyneet ilman karja- ja viljelytiloja, joita Vinnikin on aikanaan ollut. Lisäksi Vinnin tilan alueelle sijoittuu rautakautinen muinaisjäännöslöydöspaikka, joka on muinaismuistolailla suojeltu. Lisäksi Virmapyhän alueelta on tehty muinaisjäännöslöytöjä. Muinaismuistorekisteriin karttuu uutta tietoa päivittäin jatkuvasti, ajantasaisen tiedon muinaisjäännöksistä saa Museoviraston ylläpitämästä muinaisjäännösrekisteristä: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Lisätietoa Tilan kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuskannan kunnostukseen saa neuvoja ja ohjeistusta saa Keski-Suomen museosta. Lisäksi kohteeseen on mahdollista hakea pääosin ulkopuolen säilyttäviin kunnostuksiin rakennusperinnön hoidon avustusta Keski-Suomen ELY-Keskuksesta tai Museoviraston entistämisavustusta. Hakuaika on vuosittain syksyllä. Rakennuskorjausneuvontaa Keski-Suomen museossa antavat konservaattori Esko Ahola sekä museon rakennustutkijat. Jämsän aluetta koskevissa rakennetun kulttuuriympäristön asioissa teitä auttaa rakennustutkija Päivi Andersson. Muinaisjäännöksiä koskevaa lisätietoa saa arkeologi Miikka Kumpulaiselta. Rakennus- ja toimenpidelupaa vaativissa lausunnoissa tulee Keski-Suomen museoon toimittaa kirjallinen lausuntopyyntö sekä kopio suunnitelma-aineistosta. Lisäksi jo hankkeen suunnitteluvaiheessa on hyvä keskustella hankkeen tavoitteista Keski-Suomen museon kanssa. Erilaisissa rakennuksen maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvissä kulttuuriympäristön asiantuntijalausunnoissa tulee lausuntopyyntö esittää kirjallisena Keski-Suomen museolle. Lausuntopyyntö osoitetaan aina sähköpostiosoitteeseen: keski-suomenmuseo.toimisto@jkl.fi Lausuntopyynnön liitteenä toimitetaan aineisto, josta lausuntoa pyydetään. Vaihtoehtoisesti aineiston voi toimittaa postitse osoitteeseen: Keski-Suomen museo, PL 634, 40101 Jyväskylä.