PERUSKOULUN YHDEKSÄSLUOKKALAISTEN KÄSITYKSIÄ TALOUSKASVATUKSESTA

PERUSKOULUN YHDEKSÄSLUOKKALAISTEN KÄSITYKSIÄ TALOUSKASVATUKSESTA Erno Häkli Mikko Venemies Opinnäytetyö Tammikuu 2004 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 1.12.2003 Tekijä(t) Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 51 Julkaisun kieli Suomi HÄKLI, Erno Luottamuksellisuus VENEMIES, Mikko Salainen saakka Työn nimi PERUSKOULUN YHDEKSÄSLUOKKALAISTEN KÄSITYKSIÄ TALOUSKASVATUK- SESTA Koulutusohjelma Palvelutuotannon ja -johtamisen koulutusohjelma Työn ohjaaja NIVES, Marja Toimeksiantaja(t) Jyväskylän kaupunki velkaneuvontakeskus Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten nuorten taloudellisen tiedon tasoa Viitaniemen yläasteella. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaista oppilaiden ja opettajien mielestä nuorten talouden hallintaan liittyvän opetuksen ja neuvonnan tulisi tulevaisuudessa olla. Tutkimukseen osallistui 63 Viitaniemen yläasteen yhdeksäsluokkalaista nuorta sekä kolme talouskasvatusta koulussa antavaa historian ja yhteiskuntaopin sekä matematiikan opettajaa. Talouskasvatus kuuluu yhtenä osana kyseisten oppiaineiden opetukseen. Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköinen kyselylomake nuorille ja avoin haastattelu opettajille. Tutkimus osoitti, että nuorten taloudellisen tiedon taso on vielä oppitunneilla käsitellyn teoriaopetuksen varassa. Tulosten mukaan sekä opettajat että nuoret pitivät tarpeellisena, että koulussa annetaan rahankäyttöön liittyvää opetusta. Talouskasvatuksen merkitys ja sisältö jäivät kuitenkin niin opettajille kuin oppilaillekin hieman epäselviksi. Opettajien haastattelujen mukaan talouskasvatuksen määrää koulun omassa opetussuunnitelmassa lisätään. Tutkimustulosten mukaan opetusmenetelmiä pitää muuttaa käytännönläheisemmiksi. Sekä oppilaiden että opettajien mielestä opintokäynnit ja asiantuntijavierailut koulussa talouskasvatuksen tueksi todettiin tarpeellisiksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat nuorten ylivelkaantumista ehkäisevän talouskasvatuksen tarpeellisuuden peruskoulun yhdeksännellä luokalla ja kannustavat käytännön läheisempien opetus- ja neuvontamuotojen käyttöön. Nuoret ovat kiinnostuneita ja motivoituneita saamaan lisää talouskasvatukseen liittyvää opetusta. Oikein toteutettuna talouskasvatuksen opetus auttaa ehkäisemään ennalta nuorten ylivelkaantumista tulevaisuudessa. Käytettyä tutkimusmallia voi soveltaa myös jatkossa koskemaan muita Jyvässeudun yläasteita tai toisen asteen oppilaitoksia. Avainsanat (asiasanat) Talouskasvatus, kuluttajakasvatus, opetus, rahankäyttö, nuori, ylivelkaantuminen, peruskoulu, yläaste, Viitaniemi Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management 1.12.2003 Author(s) Type of Publication Dissertation Pages 51 Language Finnish HÄKLI, Erno Confidential VENEMIES, Mikko Until Title NINTH GRADERS KNOWLEDGE OF FINANCIAL EDUCATION Degree Programme Degree Programme in Service Management Tutor Ms. Marja Nives Assigned by City of Jyväskylä, Debt Counselling Unit Abstract The aim of this dissertation was to find out about the ninth graders current level of knowledge concerning financial issues. More precisely, the ninth graders in question were pupils of Viitaniemi comprehensive school in Jyväskylä. Another aim was to make an account of the ways in which the pupils and the teachers would like to develop the financial education and counselling provided in the school to make it better in the future. Altogether 63 ninth graders of Viitaniemi comprehensive school took part in the study. In addition, three teachers one teaching history, another teaching social sciences, and the third teaching mathematics gave their contributions to the study since financial education is a part of the course syllabus of each of the three subjects. The method used for gathering data from the pupils was an electronic questionnaire, whereas the teachers underwent an open interview. The study pointed out that the pupils knowledge of financial issues was still strongly based on the theoretical teaching they received at school. According to the results, both the teachers and the pupils found it important that the school also provides teaching when it comes to the use of money. However, according to both the pupils and the teachers, the significance and content of the financial education remained somewhat unclear. In the school s own curriculum, the amount of hours designed to be used for teaching financial issues will be increased. According to the teachers, the methods of teaching should be made more practical. Both the pupils and teachers think that educational visits and visits made by experts to the school would offer a welcome change to the teaching situation. The results of the study show the importance of financial education offered to the ninth graders in comprehensive school. The education is planned to prevent the possible indebtedness of young people. The results of the study also encourage the use of more practical teaching- and counselling methods. The pupils are interested in and motivated to receive more instructions in financial matters. When carried out in the right way, the financial education helps to prevent the intebtedness of young people in the future. The method used to conduct this study can be applied also in the future while studying other comprehensive schools in the region around Jyväskylä, or while studying more advanced levels of schooling, that is, the secondary level of education. Keywords Financial education, consumer education, teaching, use of money, indebtedness, comprehensive School, upper level of a comprehensive school, Viitaniemi

1 SISÄLTÖ 1 NUORTEN TALOUDELLISEN TIEDON TASO TARKKAILUSSA...3 2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT JA RAKENNE...4 2.1 Tutkimusongelma ja tutkimusmenetelmät...5 2.2 Tutkimusaineiston kerääminen ja opinnäytetyön vaiheet...6 2.3 Tutkimuksen luotettavuus...7 3 NUORTEN VASTUU RAHANKÄYTTÄJINÄ...9 3.1 Nuoruus elämänvaiheena...9 3.2 Nuorten rahankäyttö...11 3.3 Nuorten maksuhäiriöt ja velkaantuminen...13 4 TALOUSKASVATUS KULUTTAJAKASVATUKSEN OSANA...15 4.1 Yhteiset talouskasvatuksen tavoitteet...17 4.2 Oppilaille asetetut tavoitteet yksityistalouden hoidosta...18 5 TALOUSKASVATUS PERUSKOULUSSA...19 5.1 Talouskasvatuksen yleiskuva peruskoulussa...20 5.2 Opetusmateriaalin riittävyys...21 5.3 Talouskasvatuksen menetelmät...22 5.4 Ulkopuolista tukea peruskoulun talouskasvatukseen...24 6 LOMPSA AUKI JA SUU LEVÄLLEEN - NUORTEN TALOUSKASVATUSKYSELY...25 6.1 Rahankäyttöön liittyvien käsitteiden määritteleminen...25 6.2 Rahankäytön suunnitteluun liittyvä opetus...30 6.3 Talouskasvatuksen opetus eri oppiaineissa...31 6.4 Uusia oppiaineita opetuksen kehittämiseksi...32

2 6.5 Oppilaiden toiveet opetuksen sisällöstä ja opetusmetodeista...34 6.6 Rahankäyttöön liittyvän opetuksen tärkeys...36 7 JOHTOPÄÄTÖKSET PERUSKOULUN TALOUSKASVATUKSESTA...37 8 POHDINTA...39 LÄHTEET...41 LIITTEET...43 Liite 1. Opettajien teemahaastattelun kysymykset...43 Liite 2. Nuorten talouskasvatuskyselyn tulokset...45 KUVIOT KUVIO 1. Talouskasvatuksen ulottuvuudet ja lähikäsitteet.... 16 TAULUKOT TAULUKKO 1. Parhaiten tunnetut käsitteet....26 TAULUKKO 2. Hankalimmat vaihtoehdot...27 TAULUKKO 3. Viivästyskoron ymmärtäminen käsitteenä...29 TAULUKKO 4. Perinnän ymmärtäminen käsitteenä...29 TAULUKKO 5. Elatusapuvelan ymmärtäminen käsitteenä.30 TAULUKKO 6. Oppiaineet, joissa on käsitelty rahankäyttöön liittyviä asioita..32 TAULUKKO 7. Oppiaineet, joissa rahankäyttöön liittyvää opetusta tulisi järjestää...33 TAULUKKO 8. Asioita, joita oppilaat haluaisivat opetuksessa käsiteltävän..35 TAULUKKO 9. Rahankäyttöön liittyvän opetuksen toteutus..36

3 1 NUORTEN TALOUDELLISEN TIEDON TASO TARKKAILUSSA Nuorten ylivelkaantuminen on tämän päivän ilmiö. Matkapuhelin ja tietoliikenne ovat muuttaneet kulutustottumuksia. Ylivelkaantumisen riskiryhmään kuuluvat erityisesti peruskoulun päättövaiheessa olevat nuoret, koska heidän itsenäistymisensä ja irrottautumisensa vanhemmista on juuri alkamassa. He alkavat käyttää omaa rahaa yhä enemmän itsenäisesti, mikä voi aiheuttaa vaikeuksia oman elämän hallinnassa. Kuinka sitten ehkäistä ennalta nuorten taloudenhoitoon ja rahankäyttöön liittyviä ongelmia? Avainasemassa ovat koulu talouden hallinnan opetuksen antajana sekä koulun ulkopuolelta tuotettu materiaali ja neuvonta. Ennen kuin nuorten ylivelkaantumista ehkäisevää talousneuvontaa voidaan antaa tehokkaasti, on tiedettävä nuorten taloudellisen tiedon taso ja parhaiten toimivat opetusmenetelmät. Opinnäytetyömme pyrkii selvittämään nuorten mielenkiintoa talousasioita kohtaan sekä sitä, millä opetuksen menetelmillä opetusta pitäisi antaa. Vastaavanlaisia tutkimuksia aiheesta on tehty 1990-luvun loppupuolella muutamia, mutta paikalliset tutkimukset nuorten taloudellisen tiedon tasosta ovat olleet vähäisempiä. Paikallisten tutkimusten merkitys tulee korostumaan, koska tulevaisuudessa taloustiedon opetusta lisätään peruskouluissa. Näin ollen taloustiedon opetusta on helpompi suunnitella tehtyjen tutkimusten pohjalta. Koimme, että aiheemme pyrki vastaamaan monien eri tahojen tarpeisiin nuorten talouskasvatuksessa. Tämän vuoksi koimme aiheen motivoivaksi ja mielenkiintoiseksi. Työssämme käyttämä talouskasvatus-käsite on monelle vieras ja sekoitetaan monesti kuluttajakasvatukseen. Talouskasvatus tarkoittaa nuorten opastamista selviytymään nykytaloudessa. Opinnäytetyön aihe on rajattu selvittämään nimenomaan peruskoulun yläasteen talouskasvatusta ja nuorten taloudellisen tiedon tasoa niin oppilaiden kuin opettajien näkökulmasta. Nuorten ylivelkaantumista ehkäisevän talousneuvonnan onnistuminen on riippuvainen hyvistä pohjatiedoista.

4 Työmme toimeksiantaja, Jyväskylän kaupungin velkaneuvontakeskus, toimii sosiaalija terveyspalvelukeskuksen alaisena. Velkaneuvontakeskuksen toiminta ulottuu kahdeksantoista kunnan alueelle. Sen toimipiste sijaitsee Jyväskylässä Kolmikulmassa. Velkaneuvontakeskus avustaa ihmisiä velkaongelmien ratkaisemisessa. Se auttaa ihmisiä myös talouden ja rahankäytön suunnittelussa. 2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT JA RAKENNE Nuorten talouskasvatuksen lähtökohdat ovat olleet jo useamman vuoden harmaalla alueella. Kukaan ei tiedä tarkkaan, millaista tämän päivän nuoren saama talouskasvatus on koulussa ja kotona. Perinteisesti rahankäytön malli on tullut monelle nuorelle kotoa, mutta nykypäivänä tarvitaan taloudellista tietoa yhä enemmän ja kaikki nuoret eivät välttämättä saa sitä riittävästi kotoa. Paavo Lipposen aloitteesta kesällä 2002 käynnistettiin valtakunnallinen nuorten osallisuushanke, jonka tarkoituksena oli ke- hittää pysyviä käytäntöjä ja toimintamalleja nuorten osallisuuden edistämiseksi. Ope- tusministeriö on valinnut yhteistoimintakokeiluun 39 kuntaa, jossa Jyväskylän kaupunki on mukana. Jyväskylässä nuorten osallisuushankkeen toiminnasta vastaa nuor- ten palvelukeskus. Osallisuushankkeen tavoitteet koskevat erityisesti peruskoulun päättövaiheessa olevia nuoria, joilla on vaikeuksia hakeutua jatko-opintoihin ja työelämään. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että peruskoulusta valmistuville nuorille ei ole annettu riittäviä taitoja arkielämän talouden hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää peruskoulun talouskasvatusopetuksen tilaa Jyväskylässä, Viitaniemen yläasteella. Samalla tarkoituksena on laajentaa Jyväskylän seudun alueelle vuonna 2000 perustettua moniammatillista talousneuvonnan yhteistyöverkostoa, jossa muun muassa toimeksiantajamme Jyväskylän kaupungin velkaneuvontakeskus ja nuorten palvelukeskus ovat mukana. Opinnäytetyön avulla tulisi löytää informaatiota nuorten taloudellisen tiedon tasosta ja siihen liittyvästä opetuksen kehittämisestä. Tutkimuksessa etsitään keinoja, kuinka nuorten ylivelkaantumista ehkäisevää talousneuvontaa voidaan kehittää. Näitä keinoja pyritään selvittä-

5 mään nuorten omalla osallistumisella kyselyyn sekä opettajien haastatteluilla. Opetuksen tilan selvittämiseksi on perehdytty aikaisemmin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, viranomaisten laatimiin ohjeisiin ja aihetta koskevaan kirjallisuuteen. 2.1 Tutkimusongelma ja tutkimusmenetelmät Opinnäytteen tutkimusongelma liittyy nuorten talouskasvatukseen ja etenkin nuorison rahankäyttöön liittyvän opetuksen tilan selvittämiseen Jyväskylässä Viitaniemen yläasteella. Tutkimusongelmaa voidaan lähestyä seuraavilla kysymyksillä: 1. Mitä on talouskasvatus? 2. Mitä asioita opetuksessa pitäisi käsitellä? 3. Miten rahankäyttöön liittyvää opetusta pitäisi antaa nuorille? 4. Missä oppiaineissa rahankäyttöön liittyvää opetusta pitäisi järjestää? Nuorten ylivelkaantumista ehkäisevän talousneuvonnan ja opetuksen kehittämisen selvittämisessä on noudatettu laadullisen tapaustutkimuksen periaatteita. Laadullinen tapaustutkimus on empiirinen tutkimus, jossa ilmiöt tutkitaan luonnollisessa kontekstissa ja rajat ilmiön sekä kontekstin välillä eivät ole selvästi osoitettavissa. Hirsjärven ym. (2002) mukaan laadullinen tutkimus on luonteeltaan kokonaisvaltaista tiedon hankintaa. Aineisto kootaan luonnollisissa, todellisissa tilanteissa. Laadullisessa tapaustutkimuksessa käytetään hyväksi useita eri tietolähteitä ja vastataan kysymyksiin, miten ja miksi. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2002, 155; Wahlström 2003.) Tutkimusmenetelmänä opinnäytteessä käytettiin avointa haastattelua opettajille sekä sähköistä kyselyä yhdeksännen luokan oppilaille. Haastatteluun osallistui yksi matematiikan sekä kaksi historian ja yhteiskuntaopin opettajaa. Tällä hetkellä Viitaniemen yläasteella annetaan talouskasvatukseen liittyvää opetusta pakollisissa aineissa vain matematiikan sekä historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Avoimen haastattelun sekä sähköisen kyselyn avulla tutkimustuloksiin saadaan laajempi näkökulma, joka antaa paremmat lähtökohdat tutkimusongelman selvittämiseksi. Saatujen tuloksien pohjalta

6 on mahdollista tehdä uusi opinnäytetyö, jossa keskityttäisiin oppilaiden talouskasvatuksen kehittämiseen. 2.2 Tutkimusaineiston kerääminen ja opinnäytetyön vaiheet Talouskasvatuksen tilan selvittämiseksi tutkimusaineiston kerääminen aloitettiin syyskuussa 2003. Perustietoa saatiin vierailemalla Jyväskylän kaupungin johtavan velkaneuvojan luona ja nuorten palvelukeskuksessa projektikoordinaattorin luona. Tutkimusaineiston kokoaminen perustui kirjastojen sekä sähköisen kirjallisuuden tarjoamiin tietoihin. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on runsaasti, mutta siihen liittyviä tutkimuksia on tehty vähän, minkä vuoksi tietoperustan laatiminen perustuu pääosin Hallmanin (1997) ja Aution (1997) tekemiin tutkimuksiin talouden hallinnan opetuksesta. Hallmanin tutkimus käsittelee nuorten kuluttajakasvatusta peruskoulussa. Tutkimus on laadittu peruskoulun opettajille ja oppilaiden vanhemmille suunnatun kyselyn pohjalta. Aution tutkimuksessa arvioidaan talouskasvatuksen tavoitteita, sisältöjä sekä opetuksen käytäntöjä perus- ja talouskoulun kotitalousopetuksessa. Syyskuun loppupuolella saimme kontaktin Viitaniemen yläasteeseen ja siellä vt. rehtori Olli Lehtoseen, jonka kanssa sovimme ajan tapaamisesta. Tämän jälkeen ryhdyimme rakentamaan opettajien haastattelurunkoa. Opettajien haastatteluissa oli neljä teemaa, jonka pohjalta kävimme keskustelua talouskasvatuksen opetuksesta Viitaniemen yläasteella. (Liite 1.) Haastattelu suoritettiin lokakuun puolivälin jälkeen. Opinnäytetyöhön liittyvään tietoperustaan olimme tutustuneet jo aiemmin, mikä auttoi meitä rakentamaan haastattelurunkoa. Samanaikaisesti haastattelujen rakentamisen kanssa valmistelimme oppilaille suunnattua kyselyä. Yhdeksännen luokan oppilaita Viitaniemen yläasteella on noin 70. Heidän kyselynsä toteutettiin sähköisesti, mikä tarkoitti internetin ja sähköpostijärjestelmän käyttöä kyselyn yhteydessä. Jyväskylän ammattikorkeakoululla on lisenssi internetissä toimivaan Digium-ohjelmaan, jonka avulla pystytään tekemään erilaisia kyselyitä sähköisessä muodossa. Digium on erikoistunut internet-pohjaisten kyselyjärjestelmien tuottami-

7 seen ja kehittämiseen. Oppilaille suunnattu kysely suunniteltiin ja muokattiin lopulliseen muotoonsa tämän ohjelman avulla. Ennen kyselyn toteuttamista kerättiin oppilailta sähköpostiosoitteet, jotta kysely pystyttiin lähettämään Digiumista heidän omiin sähköposteihinsa. Opiskelijoille tehty sähköinen kysely toteutettiin marraskuun alussa. Sähköinen kysely toteutettiin atk-luokassa, jossa osalle oppilaista oli lähetetty sähköpostin liitetiedostona kysely ja lopuille oppilaille, joilla ei ollut sähköpostia, kysely tehtiin tilapäisesti järjestettyjen sähköpostiosoitteiden avulla. Kun tutkimusaineisto oli koossa, alkoivat sen purkaminen ja analysoiminen sekä opinnäytetyön kirjoittaminen marraskuun alkupuolella. Opinnäytetyö on kirjoitettu synkronisesti tietoperustan kanssa opettajien haastattelujen osalta. Oppilaille tehdyn kyselyn tulokset on analysoitu tietoperustan jälkeen omana osionaan. Kyselytuloksien laajuus vaikutti rakenteen valintaan olennaisesti. Tutkimustuloksien pohjalta on esitetty kehittämisideoita opetuksen sisällöstä. Opinnäyte koostuu kolmesta asiakokonaisuudesta. Ensimmäinen kokonaisuus sisältää taustatietoa nuorista ja nuorten taloudellisten asioiden hallitsemisesta. Nuoruus elämänvaiheena muokkaa monen ihmisen maailmankuvaa, mikä heijastuu myös nuorten omaan talouden hallintaan liittyvään käyttäytymiseen. Toisessa asiakokonaisuudessa pyritään kertomaan talouskasvatuksen tavoitteista ja antamaan kuva tämän hetken talouskasvatuksen tilasta Viitaniemen yläasteella. Kolmannessa asiakokonaisuudessa tuodaan esiin yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden oma taloudellisen tiedon taso sekä mielipiteet talouskasvatuksen toteuttamisesta ja sen tärkeydestä. Tässä osiossa tutustutaan nuorten kiinnostukseen talouskasvatusta kohtaan ja siihen onko se yleensä heidän mielestään tarpeellista. 2.3 Tutkimuksen luotettavuus Opinnäytetyön tulosten luotettavuuden arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota uskottavuuteen. Arvioimme laadullisen tapaustutkimuksen uskottavuutta neljän eri teki-

8 jän pohjalta, joita ovat vahvistettavuus, siirrettävyys, luotettavuus ja vastaavuus. Vahvistettavuudella tarkoitetaan sitä, että erilaisin menetelmin varmistutaan tutkimuksen totuusarvosta ja sovellettavuudesta. Siirrettävyys tarkoittaa tulosten siirrettävyyttä toiseen kontekstiin riippuen siitä, miten samanlaisia tutkittu ympäristö ja sovellusympäristö ovat. Luotettavuudella tarkoitetaan mittaustulosten luotettavuutta. Vastaavuudella pyritään selvittämään, miten tutkimuksen tuottamat rekonstruktiot tutkittavien todellisuuksista vastaavat alkuperäisiä konstruktioita. (Soininen 1995, 124.) Tavoitteenamme oli, että vastaavanlaista tutkimusta voisi hyödyntää muissa peruskouluissa. Sähköinen kysely menetelmänä on stabiili ja näin ollen helposti siirrettävissä, joten sitä on helppo käyttää muissakin peruskouluissa. Sen sijaan haastattelutilanteet ovat kuitenkin yksilöllisiä, joten haastattelutuloksista ei saada aina yleistettäviä vastauksia. Kahdella eri aineistonkeruumenetelmällä oli kummallakin oma tehtävänsä mahdollisimman monipuolisen aineiston saamiseksi. Näin ollen saimme tutkimukselle lisää vahvistettavuutta. Sähköisen kyselyn tuloksista saimme kattavia vastauksia tutkimusongelmiin, mikä lisäsi myös tutkimuksen vahvistettavuutta. Toisaalta avoimien haastatteluiden analysoinnissa tarvittiin enemmän omaa tulkintaa, mikä heikensi tutkimuksen vahvistettavuutta. Opinnäytetyön tuloksien luotettavuutta lisäsi se, että testasimme etukäteen haastatteluja kyselylomakkeiden kysymysten ymmärrettävyyttä, tarkoituksenmukaisuutta ja sopivuutta työmme ohjaajalla, toimeksiantajalla sekä useilla opiskelijakollegoilla. Luotettavuutta lisäsi myös se, että haastateltavat opettajat olivat hyvin yhteistyökykyisiä, sekä se, että oppilaat olivat kiinnostuneita ja motivoituneita vastaamaan kyselyyn. Oppilaiden motivaatiota nostavana tekijänä voitiin pitää sähköisesti toteutettua kyselyä. Perinteiseen paperilomakkeella tehtyyn kyselyyn verrattuna sähköinen versio oli oppilaille uusi, mielenkiintoisempi, nopeampi täyttää ja ajan hengen mukainen. Mikrofonin ja sanelimen käyttö haastattelutilanteessa lisää opinnäytteen vastaavuutta ja uskottavuutta. Haastatteluiden tuloksia pystytään paremmin tallentamaan sekä toistamaan perinteisten menetelmien lisäksi. Perinteisiksi menetelmiksi voidaan luokitella

9 haastattelijan muisti sekä kirjalliset muistiinpanot. Vastaavuutta lisäsi myös molempien tutkijoiden läsnäolo sekä haastattelu- että kyselytilanteissa. Opinnäytetyön vahvistettavuutta lisäsi erittäin paljon metodologinen triangulaatio, joka tarkoittaa useiden menetelmien käyttöä samassa tutkimuksessa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2002, 215). Opinnäytetyössä käytettiin menetelmätriangulaatiota, haastattelua ja kyselylomaketta. Lisäksi kumpikin meistä osallistui täysipainoisesti aineistonkeruu- ja analysointivaiheisiin, eli käytimme tutkimuksessamme myös tutkijatriangulaatiota. Koska opinnäytetyömme on laadullinen tapaustutkimus, tuloksia ei voida yleistää, koskihan tutkimus vain yhtä yläastetta. Tutkimuksen tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina. 3 NUORTEN VASTUU RAHANKÄYTTÄJINÄ Monen rahankäytön opettelu alkaa nuoruudessa. Silloin nuorta opetetaan ottamaan vastuuta rahankäytöstä, jotta talouden hallinta tulevaisuudessa olisi helpompaa. Raha ei kasva puussa, on varmasti sanottu monelle nuorelle ja siitä oman vastuun kantaminen on aloitettu. 3.1 Nuoruus elämänvaiheena Nuoruus on elämänvaihe, jossa ihminen sosiaalistuu yhteisön jäsenyyteen ja sitoutuu yhteiskuntaan. Nuoruudessa ihminen etsii itseään, omaksuu taidot, tiedot, asenteet ja arvostukset, jotka ohjaavat häntä myöhemmin elämässä. Kukin nuori käy läpi samat asiat ja prosessit oman kehityksensä mukaisesti. Nuoruus merkitsee lapsuuden loppumista ja itsenäisen elämän alkua. Nuori haluaa itsenäisesti rakentaa maailmankuvaansa ja suunnitella tulevaisuuttaan. Hän ei halua omaksua vanhemmiltaan valmista tulkintaa maailmasta. (Etelälahti & Gardemeister 1995, 31; Hoikkala 1993, 228.)

10 Vanhemmista irtautuminen ja itsenäistyminen on eräs murrosiän keskeisistä tehtävistä. Aiemmin luultiin, että murrosiän kriisi on biologinen. Nykyisin murrosiän kriisi katsotaan kasvatus- ja kulttuurisidonnaiseksi. Nuoren käyttäytyminen on monella tavalla vanhempia vastaan suunnattua protestia. Murrosiän näkyvimmät ihmissuhdekriisit tapahtuvatkin suhteessa omiin vanhempiin. Murrosiässä nuori kokee sisäisen eksyksissä olemisensa vanhempien viaksi. Toisaalta taas on tärkeätä, että nuori ihminen kokee vanhempansa itseään voimakkaammiksi, sillä tämä luo tietynlaista turvallisuutta. Murrosiässä nuori kokee itsenäistymisen ja itsevarmuuden vastapelkoa siitä, sel- viytyykö hän eteenpäin omin voimin ja tekeekö hän oikeita päätöksiä päättäessään itse omista asioistaan. (Hoppu 1997, 38-39.) Nuorten itsenäistymisen halusta kertovat myös Jarasto ja Sinervo (1999), joiden mukaan murrosiässä nuori osoittaa yhä enemmän itsenäisyyttä monilla elämän alueilla. Tällöin hän tekee itsenäisiä, esimerkiksi opiskeluun liittyviä valintoja ja ratkaisuja. Nuori liittyy kiinteämmin omiin kavereihinsa ja saa näiltä uusia käyttäytymismalleja, arvoja ja ajatuksia. Nuorella on tarve saada omaa rahaa ja hän etsii usein hyvin sisukkaastikin itselleen joko kesätyöpaikan tai käy koulun ohella töissä. Vanhemmista taas saattaa tuntua siltä, ettei heillä ole enää paljoakaan vaikutusmahdollisuuksia lapsiinsa. (Jarasto & Sinervo 1999, 52-53.) Hoppu (1997) toteaa kaverien rakentavan nuorten omaa identiteettiä ja lisäävän vanhemmista etääntymistä. Aikuisidentiteetin löytäminen tapahtuu 15-18 vuoden iässä. Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään eli hänen tiedostamaansa yksilöllisyyttä. Tällöin nuori käyttää ihailemiaan aikuisia ja ystäviä löytääkseen identiteetilleen uutta sisältöä ja etääntyäkseen vanhemmistaan. Kaveri- tai muun vertaisryhmän arvomaailmalla on merkittävä vaikutus nuoren identiteetin kehitykseen. Nuoren psyykkinen riippuvuus ystävien tai ryhmän ylläpitämästä minuudesta vähitellen heikkenee. Nuori myös huomaa selviävänsä yhä paremmin ilman vanhempiaan sekä kokee identiteettinsä vahvistuessa pakonomaisten ystävyystarpeiden heikkenevän. (Hoppu 1997, 41.)

11 Talouskasvatuksen näkökulmaan liittyen olisi tärkeää antaa nuorille tukea ja ohjausta rahankäytössä, koska vanhempien vaikutus itsenäistyvän nuoren maailmassa vähenee, mitä vanhemmaksi nuori tulee. Koulun antaman talouskasvatuksen merkitys korostuu, sillä postmodernissa yhteiskunnassa nuorten saama talouskasvatus kotona ei ole tasapuolinen kaikille nuorille. 3.2 Nuorten rahankäyttö Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Pian ovat kaapit täynnä kamaa. Elämä kuitenkin yhtä ja samaa. Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia. Onneen ei tarvita edes pankkia. (Karjalainen 2003). Nuorten taloudellinen päätöksenteko, rahankäyttö ja pidemmälle ajalle ulottuvien suunnitelmien teko on aina ollut erilaista kuin vähän varttuneemmalla väestöllä. Nuorten elämäntapoihin kuuluu tietty ennakoimattomuus ja spontaanisuus. Nuorten elämänarvot ovat erilaisia ja toisaalta nuoret eivät aina haluakaan tehdä pitkälle sitovia päätöksiä. Harkitsemattomuudesta sekä ajattelemattomuudesta voi kuitenkin olla pitkät ja haitalliset seuraukset. Tulotasoon nähden liiallinen rahankäyttö ja siitä mahdollisesti aiheutuneiden ongelmien hoitamatta jättäminen voivat aiheuttaa muutoksia nuoren tulevaisuuden suunnitelmiin merkittävästikin. (Vilén 2002.) Suuri osa 13-18-vuotiaista nuorista saa kuukausi- tai viikkorahaa. Näin vanhemmat haluavat antaa nuorille samalla vapautta, mutta myös vastuuta. Nuorten olisi opittava käyttämään rahaa säästeliäästi ja harkiten, sillä jos kuukausirahan käyttää kokonaan alkukuusta, loppukuussa rahaa ei ole enää käytettävänä. Toisaalta vanhempien antama kuukausiraha antaa nuorelle mahdollisuuden omiin ostopäätöksiin, eikä rahankäyttöään tarvitse aina selitellä vanhemmille. Vanhemmat antavat kuukausirahan nuorelle, koska he haluavat myös osoittaa nuorille rahan arvon. (Juurmaa & Räntilä 2003).

12 Nuorten rahankäyttö on merkittävässä asemassa nuorten talouskasvatuksessa. Mihin ja miten nuoret käyttävät rahaa? Näitä asioita on tutkittu jonkin verran, mutta tutkimuksia vanhempien ja koulun vaikutuksesta nuorten rahankäyttöön on tehty vähän. Kaikki rahaan liittyvät päätökset pyritään tekemään rationaalisesti, mutta ovatko kaikki nuoret saaneet riittävät nyörit vanhemmilta ja koulusta rahankäytön hallintaan? Takuu- Säätiön toiminnanjohtajan Leena Veikkolan (2003) mukaan nuorten rahankäytössä näkyy ennalta ehkäisevän talouskasvatuksen puute, joka johtaa siihen, että taloutta ja lainanottoa ei enää hallita. Hänen mukaansa nuorilla on sellainen käsitys, että rahaa saa pankkiautomaatista aina, kun laittaa kortin sisään (Veikkola, 2003.) Suomen Pankkiyhdistyksen tekemän nuorisotutkimuksen mukaan vuonna 1996 nuo- rilta tiedusteltiin lähiaikojen rahankäyttöön liittyvistä suunnitelmista. Tutkimuksen mukaan rahankäyttösuunnitelmat keskittyivät opiskeluun. Sama tutkimus tehtiin uudelleen vuonna 2000, jolloin nuorten rahankäyttösuunnitelmat keskittyivät edelleen opiskeluun. Lisäksi kännyköiden yleistyminen ja leviäminen nuorten rahankäyttösuunnitelmissa näkyi tuloksissa nousujohteisena. Lähes joka viides aikoi käyttää rahaa lähiaikoina kännykkään. Osuus oli reilusti kaksinkertaistunut vuoden 1996 tutkimukseen verrattuna. Merkittävää oli myös se, että rahankäyttösuunnitelmat olivat lisääntyneet vuodesta 1996 ei vain työssäkäyvien vaan myös koululaisten ja opiskelijoiden keskuudessa. Alle 18-vuotiaat suunnittelivat käyttävänsä rahaa opiskelun ohella urheilu- ja ulkoiluvälineisiin sekä muita ikäryhmiä useammin kännyköihin. (Suomen Pankkiyhdistys 2000.) Tutkimuksessamme tehtyjen haastatteluiden mukaan Viitaniemen yläasteen yhteiskuntaopin- ja matematiikan opettajien mielestä yhdeksäsluokkalaisten nuorten taloudellisen tiedon taso ei ole tavattoman korkea. Osasyynä voi olla elämänkokemuksen puute, mutta toisaalta nuoret heräävät vasta nyt ymmärtämään talouden hoitoon liittyviä asioita. Opettajien mukaan kiinnostusta aiheeseen löytyy kiitettävästi, koska aihe alkaa tulla ajankohtaiseksi heidän elämässään. Kysyttäessä nuorten omasta rahankäytöstä opettajat olivat sitä mieltä, että nuorilla on nykyään enemmän rahaa käytössä kuin aikaisemmin. Osa oppilaista tuhlaa ja ei mieti rahan käytön seurauksiaan, mutta taas osa on hyvin harkitsevia rahankäyttäjiä jo tässä

13 taas osa on hyvin harkitsevia rahankäyttäjiä jo tässä elämänvaiheessa. Nuorten rahankäyttöön ongelmia tuo kännykkä, josta aiheutuvat kulut voivat kasvaa huomattavan suuriksi. Kuitenkin suurimmaksi osaksi nuorten kännykkälaskuista muodostuvat kulut vanhemmat maksavat. Monella nuorella on käytössään laskun suuruudesta huolehtiva saldorajoitin. 3.3 Nuorten maksuhäiriöt ja velkaantuminen Ihmisen velkaantumisen voi käsittää monella eri tavalla. Autio ja muut (2002) ovat todenneet, että ihminen velkaantuu kahdesta eri syystä: käyttää varojaan yli tulojensa tai lisätäkseen velkaantumisen kautta muita resurssejaan esimerkiksi ottamalla korkeakorkoisen kulutusluoton tai opintolainan. Joillakin ihmisillä voi olla niin suuret resurssit, etteivät he voi ylivelkaantua umpikujatilanteeseen. Toisilla taas on niin heikko taloudellinen tilanne, että jo muutaman tuhannen euron velkaantuminen johtaa tilanteeseen, jossa tulevaisuus muuttuu hahmottomaksi ja työmotivaatio katoaa. Ylivelkaantumista pidetään niin monitahoisena ilmiönä, että velallisen taloudellisen aseman lisäksi siihen vaikuttavat erilaiset elämäntilanteet muun muassa työttömyys, sairaus, avioero, elämäntapa ja elinolot. (Autio, Eresmaa, Heinonen, Koljonen, Paju & Wilska 2002, 17.) Valtiotieteiden maisteri Henna Saarinen (2001) on tutkinut nuorten kulutuskäyttäytymistä ja velkaantumista. Hänen mukaansa rahoitusyhtiöiden tarjoamat korkeakorkoiset kulutusluotot houkuttelevat nuoria. Helpon rahan hakemiseen on selkeä syy: luoton saamiseen ei tarvita vakuuksia eikä takaajia. Ottamalla näitä korkeakorkoisia kulutusluottoja, nuoret joutuvat rahoittamaan hankintansa muulla tavalla kuin käteisellä, jolloin esimerkiksi luotolla tai osissa maksettaessa käteisalennukset jäävät saamatta. Veikkolan (2003) mukaan Suomesta löytyy jopa 70 erilaista vakuudetonta luottomuotoa, joita luotontarjoajat markkinoivat aktiivisesti. Kun vakuudet puuttuvat, nuorilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta saada pankkien tarjoamia, yleensä korkotasoltaan halvempia kulutusluottoja. Nuorten ottamat kulutusluotot eivät ole useinkaan suuria. Ongelmia kulutusluotoista saattaa aiheutua silloin, kun luottoja on haettu ja saatu use-