Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2014

Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2014 Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 258/2015

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 258/2015 Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2014 Aki Mettinen

Laatija: Aki Mettinen Tarkastaja: Eeva Ranta Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 258/2015 Valokuva(t): LUVY ry, Arto Muttilainen Taitto: Sirpa Heikkinen Harriprint Tmi Karkkila 2015 ISBN 978-952-250-138-7 (nid.) ISBN 978-952-250-139-4 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu) Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut

Kuvailulehti Julkaisija Tekijä(t) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry PL 51, 08101 LOHJA Puh. 019 323 623 Sähköposti: vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi www.luvy.fi Aki Mettinen Julkaisuaika 07/2015 Julkaisun kieli Suomi Sivuja 81 Julkaisun nimi Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu vuonna 2014 Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisu 258/2015 Projektinumero 007 Tiivistelmä Asiasanat Toimeksiantaja Siuntionjoen vesistön tilaa seurataan säännöllisesti. Seuranta suoritetaan yhteistarkkailuna, jossa ympäristöluvan velvoittamina ovat mukana Vihdin Nummelan jätevedenpuhdistamo, Rosk n Roll Oy Ab:n Munkkaan jätekeskus ja Skanska Infra Oy:n Muijalan toimipaikka, Nuorisokoti Pikku-Nummela ja KN Keskus OÜ tarkkailevat yhdessä vesistön tilaa. Tarkkailussa on mukana lisäksi alueen kaikki kunnat Lohja, Siuntio, Vihti ja Kirkkonummi ympäristön tilan yleisen seurantavelvoitteen perusteella ja lisäksi Suomen Sokeri Oy vapaaehtoisena tarkkailijana. Tässä julkaisussa esitetään vedenlaadun tarkkailun tulokset vuodelta 2014, jolloin näytteitä otettiin vesistön latvapuroilta ja Siuntionjoesta sekä kolmelta järveltä Karhujärveltä, Tjusträskistä ja Vikträskistä. Kyseessä oli tarkkailuohjelman mukainen ns. suppea tarkkailuvuosi. Vuosi 2014 oli keskimääräistä lämpimämpi. Vähäiset virtaamat ja tulvien puuttuminen pienensivät kokonaiskuormitusta vesistöalueella edellisiin vuosiin nähden. Valtaosa Siuntionjoen vesistön kuormituksesta on peräisin hajakuormituksesta. Pistekuormituksen osuus fosforikuormituksesta on hyvin pieni, typpikuormituksesta merkittävämpi. Alueelliset erot ovat suuria ja suurin osa pistekuormituksesta kohdistuu Risubackajoen Karhujärven alueelle, johon Nummelan jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet ohjataan. Vuonna 2014 Nummelan puhdistustulos oli erinomainen, historian parasta tasoa. Risubackajoen veden laatu on silti tutkimusalueen heikoin. Tämä näkyy jätevesikuormituksesta johtuvan veden typpipitoisuuksien kasvun lisäksi ajoittain hajakuormituksesta johtuvana veden sameuden, fosforipitoisuuksien ja bakteeripitoisuuksien nousuna. Muijalan teollisuusalueelta tulevan veden puskurikyky eli alkaliteetti on myös koholla. Munkkaan jätekeskuksen vedet ohjataan purkuojaan, joka johtaa Kirkkojokeen ja sitä kautta Siuntionjokeen. Munkkaan jätekeskuksen jätevesikuormitus on pienentynyt suuresti 2000-luvun alun tilanteesta ja kuormitusvaikutukset peittyvät suurimmaksi osaksi jo Kirkkojoen latvoilla alueen voimakkaaseen hajakuormitukseen. Yhteistarkkailussa mukana olevat järvet Karhujärvi, Tjusträsk ja Vikträsk ovat kaikki hyvin reheviä. Erityisesti syvimpien järvien Tjusträskin ja Vikträskin alusveden happitilanne on ollut toistuvasti heikko kesäisin. Matalan ja vesimassaltaan hyvin sekoittuvan ja hapettuvan Karhujärven alusveden happitilanne oli parempi. Voimakkaiden valumien aikaan Kirkkojoen kautta tuleva lisäkuorma heikentää Siuntionjoen keski- ja alaosan veden laatua, mutta myös joen alaosan järvien lähivaluma-alueelta huuhtoutuu suurten valumien aikaan lisäkuormitusta veteen heikentäen veden laatua Pikkalanjoessa. Pikkalanjoen vedet päätyvät Pikkalanlahden merialueelle ja rannikkovesillemme. Siuntionjoen vesistö, pistekuormitus, hajakuormitus, veden laatu, rehevyys, huuhtouma, fosfori, typpi. Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailutyöryhmä

Sisältö 1 Johdanto.... 7 2 Tarkkailualue... 7 2.1 Kivikoskenpuron, Lempaanjoen ja Kirkkojoen valuma-alue...9 2.2 Risubackajoen valuma-alue...9 2.3 Vihdin Enäjärven, Poikkipuoliaisen, Tervalammen, Palojärven ja Palojoen valuma-alue...11 2.4 Stora Lonoks ja Harvsån valuma-alue...11 2.5 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosa...11 3 Säätila ja virtaama... 11 4 Jätevesikuormitus.... 13 4.1 Taustatietoa pistekuormituksesta...13 4.2 Pistemäinen jätevesikuormitus vuonna 2014...14 5 Tarkkailun toteutus ja tulokset... 16 5.1 Veden laatu Siuntionjoen puroissa, Kirkkojoessa sekä pääuomassa...16 5.1.1 Risubackajoki Muijalan haaran teollisuusalue ja Mäyräjoen haara Nummelan puhdistamo. 16 5.1.2 Stora Lonoks ja Harvså KN Keskus...18 5.1.3 Kurjolammenoja Nuorisokoti Pikku Nummela ja Poikkipuoliaisesta lähtevä vesi...19 5.1.4 Kivikoskenpuro ja Kirkkojoki Munkkaan jätekeskus...19 5.1.5 Karhujärveen laskevien jokien veden laatu vuonna 2014...22 5.1.6 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosan veden laatu...24 5.2 Vedenlaatu valuma-alueiden alaosassa...26 5.2.1 Kokonaisravinnepitoisuudet (fosfori ja typpi)...26 5.2.2 Kiintoainepitoisuus...27 5.2.3 Fosfaattifosfori...27 5.2.4 Liukoiset typpiravinteet...28 5.2.5 Lämpökestoiset kolibakteerit...28 5.2.6 Sähkönjohtokyky...29 5.3 Yhteistarkkailun järvet...29 5.3.1 Järvien happi...30 5.3.2 Ravinteet...30 5.3.3 Muu veden laatu järvissä...32 5.4 Vihdin Enäjärvi ja muut vesistöalueen yläosan järvet...32 5.5 Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuormituslaskelmat...33 5.5.1 Kokonaisravinteiden (fosfori ja typpi) ainevirtaamat...34 5.5.2 Vesistömalli VEMALA ja kokonaisravinteiden kuormituslaskelmat...36 6 Yhteenveto ja arvio jätevesikuormituksen vaikutuksista Siuntionjoen vesistön tarkkailualueella vuonna 2014.... 38 6.1 Ravinnevirtaamat...38 6.2 Pistekuormituksen osuus ravinnevirtaamista...39 6.3 Risubackajoki Muijalan haaran teollisuusalue, Skanska Infra Oy...41 6.4 Risubackajoki Mäyräojan haara, Nummelan puhdistamo...42 6.5 Kirkkojoki ja Kivikoskenpuro Munkkaan jätekeskus...45 6.6 Kurjolammenoja Nuorisokoti Nummela...47 6.7 Stora Lonoks ja Harvså KN Keskus...47 6.8 Siuntionjoen pääuoma...48 6.9 Karhujärvi, Tjusträsk ja Vikträsk...48 7 Tiivistelmä... 49 8 Siuntionjoen yhteistarkkailun jatkaminen.... 50 Kirjallisuuslähteet... 51

Liitteet Liite 1. Yhteistarkkailualueen kartta ja vedenlaatuhavaintopaikat...54 Liite 2. Pistekuormittajien jätevesikuormitus vuosina 2001 2014...55 Liite 3. Vedenlaatutulokset 2014..........................................................56 Liite 4. Analyysimenetelmät ja analyysien määritysrajat...76

1 Johdanto Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailua on toteutettu vuodesta 1974 alkaen. Voimassa oleva tarkkailuohjelma on vuodelta 2001 (Dnro 0196Y0067-103, 25.11.2001) ja siihen on tehty joitakin pieniä yhteistarkkailukokouksissa sovittuja muutoksia. Taulukossa 1 on esitetty Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailun osalliset ja niille asetetut velvoitteet. Muijalan vanhaa teollisuuskaatopaikkaa koskevat velvoitteet ovat siirtyneet omistajavaihdoksen myötä Skanska Infra Oy:ltä Kreator Oy:lle 1.4.2015. Velvoitetarkkailijoiden lisäksi yhteistarkkailuun on osallistunut vapaaehtoisena tarkkailijana Suomen Sokeri Oy, joka käyttää vesistön mereen laskevan pääuoman Pikkalanjoen vettä raakavesilähteenä. Muina tarkkailijoina ovat alueen kunnat Lohja, Siuntio, Vihti ja Kirkkonummi ympäristön tilan yleisen seurantavelvoitteen perusteella. Taulukko 1. Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailun pistekuormittajat ja niiden toimintaa säätelevät lupamääräykset. Yhteistarkkailun osalliset Lupapäätös Vihdin vesihuoltolaitos, Nummelan puhdistamo LSY-2006-Y-350, 21.9.2007 (KHO päätös 11.5.2010) Rosk n Roll Oy Ab, Munkkaan jätekeskus UUS-2004-Y-909-111. 15.6.2007 Skanska Infra Oy Ratametsän maankaatopaikka UUS-2008-Y-193-111, 6.3.2009, toistaiseksi olevan luvan tarkistus meneillään Muijalan teollisuuskaatopaikka* UUS-2006-Y-83-111, 26.10.2006 KN Keskus OÜ (Kirkkonummen Akt.keskus, Kiinteistö Oy) UUS, No YS 1004, Dnro 0196Y0131-111. 10.9.2002 (Kiinteistö Oy Aktiivi, Aktiivi-instituutti,Evitskog) Nuorisokoti Pikku-Nummela LSVO n:o 97/1976 A, 22.11.1976 (Elämäntapaliitto ry, Hotelli Elohovi) *Kreator Oy uusi omistaja 1.4.2015 lähtien Vuosi 2014 oli suppean fysikaalis-kemiallisen tarkkailun vuosi, jolloin järvien tilaa tarkkailtiin perusanalyyseillä (ei rehevyystarkkailua). Fysikaalis-kemiallisessa tarkkailussa tarkastellaan ainepitoisuuksien ohella koko tutkimusalueen ravinnevirtaamia, pistekuormittajien kuormitusta osavaluma-alueittain sekä järvien ravinnetasoa. Vuoden 2014 fysikaalis-kemiallisen vesistötarkkailun tuloksista on laadittu neljä kausiraporttia (6.5., 18.6., 25.10. ja 10.12). Vesinäytteenotosta vastasi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n sertifioitu ympäristönäytteenottaja, erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet. Näytteet analysoitiin Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: 2005. Kromimetallin tammikuun analyysit tehtiin Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa (FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: 2005) ja muista näytteistä kromimetallit MetropoliLab Oy:ssa (FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T058, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: 2005). Edellisen kerran Siuntionjoen yhteistarkkailun tuloksia on raportoitu vuoden 2013 raportissa (Mettinen ja Valjus 2014). Vuonna 2014 vesistötarkkailuun sisältyvässä pohjaeläinseurannassa oli suppea näytteenottovuosi. Tarkkailun vastuuhenkilö on Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vesistötutkija Aki Mettinen. 2 Tarkkailualue Siuntionjoen vesistöalue (22.00) rajoittuu luoteessa Lohjanharjun pohjavesialueeseen, länsipuolella Karjaanjoen vesistöalueeseen ja idässä pienehköjen Suomenlahteen laskevien jokien ja purojen alueeseen. Vesistön valuma-alue on pinta-alaltaan noin 480 km 2, josta järviä on 5,3 % (Siuntionjokineuvottelukunta 1989). Merkittävä osa vesistöalueesta sijaitsee Karhujärven yläpuolella, johon laskee vesiä pohjoisesta Risubackajoen, koillisesta Palojoen ja etelästä Harvsån valuma-alueilta. Siuntionjoen pääuomaan liittyy lännestä Kirkkojoen haara, joka on suurin osavaluma-alue ja poikkeaa luonteeltaan vesistöalueen muista valuma-alueista hienorakeisemman maaperän ja suuremman pelto-osuuden perusteella. Kirkkojoen yhtymisen jälkeen Siun- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 7

tionjoki laskee Tjusträskin ja Vikträskin kautta Pikkalanjokena Pikkalanlahteen. Yhteistarkkailualueen kartassa esitetään vedenlaatuhavaintopaikkojen ja tarkkailuvelvollisten sijainnit (liite 1). Siuntionjoen pääuoma Pikkalanjoen merenlahden suulta Sågarsforsin koskeen, Kirkkojoki Munksinkoskelle saakka sekä siitä haaroittuvat Lempansån ja Aisosbäcken kuuluvat Natura-alueeseen. Siuntionjoessa on jäljellä alkuperäinen taimenkanta ja vesistössä esiintyy myös vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Vuollejokisimpukka on luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu eläinlaji ja taimenen merivaelteiset kannat määritellään Suomen eliölajien uhanalaisuusarviossa äärimmäisen uhanalaisiksi. Kuva 1. Siuntionjoen vesistön Natura-alue. MML maastotietokanta 2011. Yhteistarkkailussa keskeisimmät vesimuodostuma-alueet on tyypitelty ympäristöhallinnon toimesta seuraaviin tyyppeihin (Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, taulukko 2). Taulukko 2. Keskeiset vesimuodostuma-alueet ja niiden tyyppi (Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015) Vesistöaluetunnus Nimi Järvi/Joki Muodostuman tyyppi Kunta 22.003_y01 Siuntionjoen yläosa Joki Keskisuuret savimaiden joet Vihti (UUS), Siuntio (UUS) 22.001_001 Siuntionjoen alaosa Joki Keskisuuret savimaiden joet Siuntio (UUS) 22.002_001 Siuntionjoen keskiosa Joki Keskisuuret savimaiden joet Siuntio (UUS) 22.006_001 Kirkkojoki-Lempansån Joki Keskisuuret savimaiden joet Siuntio (UUS), Lohja (UUS) 22.003.1.001_001 Karhujärvi Björnträsk Järvi Runsasravinteiset järvet (Rr) Siuntio (UUS) 22.002.1.001_001 Tjusträsk Järvi Runsasravinteiset järvet (Rr) Siuntio (UUS) 22.001.1.001_001 Vikträsk Järvi Runsasravinteiset järvet (Rr) Siuntio (UUS) 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

2.1 Kivikoskenpuron, Lempaanjoen ja Kirkkojoen valuma-alue Valuma-alue sijaitsee tarkkailualueen länsi- ja luoteisosassa ja sen ainoa pistekuormittaja vuodesta 1993 lähtien on ollut Rosk n Roll Oy Ab:n Munkkaan jätekeskus Kivikoskenpuron latvoilla. Munkkaan jätekeskuksessa on toiminut huhtikuusta 2005 lähtien oma käänteisosmoosiin perustuva jätevedenpuhdistamo, jossa puhdistetaan noin neljännes jätevesistä, loppuosa jätevesistä johdetaan Lohjan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Jätekeskuksen ympäristön, kaatopaikka-alueiden pintaveden sekä jätevedenpuhdistamolla puhdistetun jäteveden tilaa seurataan purkuojassa havaintopaikalla Ki8, joka sijaitsee noin 300 metriä vanhasta tasausaltaasta alavirtaan. Havaintopaikalle kertyy kaatopaikkavesien lisäksi jonkin verran vesiä myös muualta valuma-alueelta. Purkuoja johtaa Kivikoskenpuroon (Ki9), jonne myös kertyy vettä puron yläosan voimakkaasti hajakuormitetulta valuma-alueelta. Puhdistamonhaaran yläpuolella on vielä havaintopaikka Ki7 pelto-ojassa. Alempana Kivikoskenpuroon liittyy Lohjan suunnalta Munkkaanoja, minkä jälkeen Kivikoskenpuro muuttuu Lempaanjoeksi (Lempanså). Lempaanjoki ei ole mukana yhteistarkkailun fysikaalis-kemiallisessa vedenlaatuseurannassa, mutta Uudenmaan ELY-keskus seuraa Lempaanjoen alapuolisen Kirkkojoen vedenlaatua havaintopaikalla K3 (Kirkkojoki 1,2). Kirkkojoen keskivirtaaman on pitkällä aikavälillä arvioitu olevan 1,4 m3/s, mikä on selvästi suurempi kuin muilla jokihaaroilla. Osavaluma-alueen vertailuhavaintopaikkana toimii Ki0 Kivikoskenpuron latvoilla (kuva 2). Kuva 2. Kivikoskenpuron vedenlaadun havaintopaikat. Virtaussuunta kuvassa ylhäältä alaspäin. MML maastotietokanta 2011. Munkkaan jätekeskuksen kuormitusta seurataan myös erillisellä pinta- ja pohjavesitarkkailulla. Tarkkailuun kuuluu kolme pintavesihavaintopaikkaa, joista näytteet on saatu viime vuosina vain kahdesta. Toisen ojavesihavaintopaikan vesi laskee Kivikoskenpuroon ja toisen lounaaseen Munkkaanojaan, minkä vedet sekoittuvat myöhemmin Kivikoskenpuroon, kuitenkin huomattavasti alempana kuin edellä mainitut itä-kaakkoisosan kaatopaikkavedet (Loikkanen 2015). 2.2 Risubackajoen valuma-alue Skanska Infra Oy:n (ent. Soraset Yhtiöt Oy:n) Ratametsän maankaatopaikka ja Muijalan teollisuuskaatopaikka sijaitsevat Risubackajoen läntisen haaran latvoilla ns. Arvolanojan alueella. Ratametsän patopenkereen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 9

läpi kulkevan suotovesiputken (SV1) ja Muijalan teollisuuskaatopaikka-alueen pintavesikaivon (SV3) veden laatua seurataan Skanska Infra Oy:n pohja- ja pintavesitarkkailun yhteydessä (esim. Nummela 2014). Yhteistarkkailun puitteissa veden laatua tarkkaillaan Arvolanojan havaintopaikalla R4 ja alempana Risubackajoessa (R9) (kuva 3). Kuva 3. Risubackajoen vedenlaadun havaintopaikat. Virtaussuunta kuvassa ylhäältä alaspäin. MML maastotietokanta 2011. Risubackajoen osavaluma-alueella sijaitsee myös Nummelan jätevedenpuhdistamo, jonka kuormitusta tarkkaillaan Risubackajokeen pohjoisesta liittyvän Mäyräojan itäisen haaran eli Nummelan haaran havaintopaikalla R10. Tähän purkuojaan ohjataan myös vesiä Vihdin kunnan Höytiönnummen maankaatopaikalta (Loikkanen 2014). Vihdin Vesi seuraa nykyisin (vuodesta 2013 lähtien) vapaaehtoisesti veden laadun tilaa purkuojassa alempana sijaitsevalla havaintopaikalla R10a. Varsinaisessa Mäyräojan pääuomassa sijaitsee kaksi havaintopaikkaa, joista ylempi (MÄY) ennen Nummelan haaraa ja alempi (R8) Nummelan haaran alapuolella. Vasta näiden jälkeen Mäyräoja yhtyy alapuolella sijaitsevaan Risubackajokeen, jonka veden laatua seurataan alimmalla havaintopaikalla R1 juuri ennen joen laskemista Karhujärveen eli Björnträskiin (kuva 3). 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

2.3 Vihdin Enäjärven, Poikkipuoliaisen, Tervalammen, Palojärven ja Palojoen valuma-alue Karhujärveltä koilliseen suuntautuvalla valuma-alueella, Kurjolammen rannalla sijaitsee Nuorisokoti Pikku- Nummela (entinen Top Hotels Oy:n Kokoushotelli Elohovi), jonka puhdistamolta käsitellyt jätevedet lasketaan Kurjolammenojaan (Ku2) (liite 1). Siuntionjoen vesistöalueen yläosan latvajärvi on Vihdin Enäjärvi, josta vedet laskevat Hulttilanjokea Poikkipuoliaiseen. Uudenmaan ELY-keskus seuraa Vihdin Enäjärven tilaa. Poikkipuoliaisesta lähtevää vettä tarkkaillaan yhteistarkkailussa havaintopaikalla PPL. Poikkipuoliaisen alapuolella sijaitsevat Tervalampi, Huhmarjärvi ja Palojärvi, joka laskee Palojokena Karhujärveen. Vihdin Poikkipuoliaisen, Tervalammen, ja Huhmarjärven vesiensuojeluyhdistys (POTEHU ry) seuraa näiden järvien veden laatua vapaaehtoisesti. Palojoessa juuri ennen Karhujärveä sijaitsee yhteistarkkailun pääuoman vertailuhavaintopaikka PALO. Alueen toinen purovesien referenssipaikka (Ru0) sijaitsee Nuuksion suunnalta Poikkipuoliaiseen laskevassa purossa. Yhteistarkkailun keskeisimmän järven, Karhujärven tilaa seurataan kahdella havaintopaikalla (B1 ja B2) (liite 1). 2.4 Stora Lonoks ja Harvsån valuma-alue Valuma-alue sijaitsee Siuntionjoen vesistöalueen keskiosassa. Kirkkonummen Aktiivikeskus Kiinteistö Oy:n omistama KN Keskus OÜ Kirkkonummen Evitskogissa johtaa puhdistetut jätevedet Stora Lonoks -järven luusuaan. Järven tilaa seurataan joka toinen vuosi havaintopaikalta SL ja vuosittain Karhujärveen laskevan puron Harvsån tilaa havaintopaikalta HA1. 2.5 Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosa Siuntionjoen pääuomaan ohjataan Siuntion entisen kaatopaikan vesiä. Kaatopaikalla on oma velvoitetarkkailunsa. Muuta velvoitetarkkailuun kuuluvaa suoraa pistemäistä jätevesikuormitusta ei Siuntionjoen pääuomaan kohdistu. Pikkalanjoen ylittävän kantatie 51:n tuntumassa sijaitsevan huoltoaseman vähäinen pistekuormitus on huomioitu pistekuormituksen kokonaismäärää laskettaessa. Asemalla ei ole vesistötarkkailuvelvoitetta. Siuntionjoen pääuoman keski- ja alaosan ylin havaintopaikka S7 sijaitsee noin kilometrin päässä Karhujärven luusuasta ja havaintopaikka S3 pääuomaan liittyvän Kirkkojoenhaaran alapuolella. Tarkkailualueen alin virtavesihavaintopaikka on S1, jonka veden laatua seurataan Pikkalanlahden tarkkailussa kahdesti vuodessa otettavin näytteenotoin ja laajemmin Uudenmaan ELY-keskuksen toimesta. Tarkkailualueeseen kuuluvat myös vesistön alaosan järvet Tjusträsk (TJU) ja Vikträsk (VIK). 3 Säätila ja virtaama Tammikuu oli vähäsateinen ja vähäluminen, mutta vettä virtasi kuitenkin vesistöissä runsaasti lauhan vuodenvaihteen myötä. Tammikuun toisella viikolla sää muuttui koviin pakkasiin, mutta vaihtui helmikuussa erittäin lauhaksi. Lunta oli poikkeuksellisen vähän, mutta lauha sää sai virtaamat ja vedenkorkeudet ajankohtaan nähden nousuun maan etelä- ja länsiosassa. Jääpeitteinen kausi jäi alkuvuonna lyhyehköksi ja kevättulvaa ei juuri esiintynyt. Kevät ja toukokuu olivat sääoloiltaan melko keskimääräisiä. Kesä alkoi viileänä ja varsin runsassateisena. Vasta kesäkuun lopussa säät muuttuivat kesäisemmiksi ja heinäkuussa oli jo poikkeuksellisen kuumaa ja vähäsateista ja sitä jatkui ennätyspitkään lähes elokuun puoliväliin asti. Elokuun puolivälistä alkoi pitkä, välillä voimakkaidenkin sateiden ja ukkoskuurojen kausi (http://www.ymparisto.fi, Etusivu > Kartat ja tilastot >Hydrologiset havainnot 2014, Ilmatieteen laitos 2015). Elokuun lopussa sää poutaantui. Kesäkuun lopusta alkaneen hellejakson ja sen seurauksena maan kuivuuden vuoksi elokuun loppupuoliskon sateet näkyivät vesistöissä vasta aivan kuukauden lopussa. Syyskuun alku oli kuitenkin kuiva ja ajankohtaan nähden lämmin, kun taas kuun loppupuolella oli paikoin viileää ja sateista. Etelä-Suomessa satoi lokakuussa vähän, marraskuussa sateet ajoittuivat pääasiassa kuun alkuun ja sää oli keskiarvoa lämpimämpi. Joulukuussa maa peittyi etelässäkin lumesta lämpötilan pysyessä keskimäärin nolla-asteen tuntumassa tai hieman pakkasen puolella. Etelärannikon joissa mitattiin suurimmat virtaamat poikkeuksellisesti vasta joulukuun alussa (http://www.ymparisto.fi, Etusivu > Kartat ja tilastot >Hydrologiset havainnot 2014, Ilmatieteen laitos 2015). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 11

Lohjan Porlan sääasemalla alkuvuosi oli aina toukokuulle asti tavanomaista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Kesäkuu oli keskimääräistä hieman viileämpi ja sateisempi. Heinäkuun lämpötila oli pitkänajan keskiarvon yläpuolella ja satoi erittäin niukasti, elokuussa (loppupuolella), sademäärät hipoivat ennätyksiä ja oli lämmintä. Syksy jatkui keskimääräistä lämpimämpänä vuoden loppuun asti ja sademäärät olivat keskimääräistä selvästi vähäisempiä aina marraskuulle asti. Joulukuussa satoi keskimääräistä hieman enemmän (kuva 4). Kuukauden keskilämpötila 2013 ja 2014 - Lohja, Porla Kuukauden sadesumma 2013 ja 2014 - Lohja, Porla 25 160 20 140 mm 15 10 5 0-5 mm 120 100 80 60 40 20-10 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 1981-2010 2013 2014 1981-2010 2013 2014 Kuva 4. Kuukauden sadesumma ja keskilämpötila Lohjan Porlan säähavaintoasemalla vuonna 2014 sekä keskiarvo vuosista 1981 2010 (Ilmatieteen laitos, datalähetykset 2014). Vuonna 2014 Palojärveen laskevan Palojärvenkosken keskivirtaama oli 0,54 m 3 /s mikä oli kolmannes vähemmän kuin edellisvuonna ja hieman pitkänajan vuotuisen keskiarvon alapuolella. Virtaama oli poikkeuksellisen alhainen helmi-maaliskuussa, kunnes sulamisvedet nostivat sen huhti-toukokuussa lähelle ajankohdan normaalitasoa. Kesän matalan virtaaman kausi jatkui aina lokakuun lopulle saakka, jonka jälkeen syyssateet nostivat virtaaman keskiarvon yläpuolelle. Vuosi 2014 jää tilastoihin yhtenä vähäsateisimmista vuosista (huomioiden elokuun lopun poikkeus), jolloin myös virtaamat olivat vähäisiä. Tunnus Nimi Suure 2200310 Palojärven Virtaama koski Kuva 5. Palojärvenkosken virtaama vuonna 2014 sekä keskiarvo, minimi ja maksimi 1964 2014 (Vemala-WSFS 10.4.2015). 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

Palojärvenkosken virtaama 2014 ja 2013 ka-virtaama m3/s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Pal 2013 1,00 0,45 0,28 1,72 1,69 0,19 0,05 0,11 0,10 0,17 1,87 1,49 0,76 Pal2014 1,40 0,47 0,84 0,57 0,40 0,20 0,10 0,24 0,24 0,23 0,46 1,32 0,54 Pal 1990-2014 1,23 0,99 0,99 2,03 1,13 0,34 0,29 0,36 0,41 0,65 1,28 1,39 0,92 Kuva 6. Palojärvenkosken virtaama vuonna 2014 ja 2013 sekä keskivirtaama 1990 2014. Oiva, 10.4.2015 Virtaamavaihtelut ovat suuria Siuntionjoen vesistössä, missä valumia tasaavien järvien osuus valuma-alueen pinta-alasta on pieni, keskimäärin 5,3 %. Risubackajoen ja Kirkkojoen haaran alueilla virtaama vaihtelee vieläkin enemmän, sillä näillä alueilla järvien osuus on alle 0,5 %. Nummelan puhdistamolta tuleva suhteellisen tasainen puhdistetun jäteveden virta (vaihtelu usein 20 40 l/s) tasaa puhdistamon purkuojan eli Mäyräojan itäisen haaran ja sen alapuolisen Mäyräojan loppuosan virtaamavaihteluita. I-XII (ka) 4 Jätevesikuormitus 4.1 Taustatietoa pistekuormituksesta Siuntionjoen vesistöalueen pistekuormitusta on vähennetty olennaisesti 1990-luvulta lähtien: 1993 rakennettiin siirtoviemäri Lohjan asemanseudun Munkkaanojan puhdistamolta Pitkäniemen puhdistamolle, aikaisemmin jätevedet johdettiin Lempaanjokeen Kirkkojokeen. 1995 Pikkalanlahden keskuspuhdistamo korvasi Siuntion asemanseudun puhdistamon, Siuntionjoen alaosan kuormitus loppui tältä osin. 2000 Cembrit Oy siirtyi suljettuun vesikiertoon ja saniteettijätevedet liitettiin Lohjan kaupungin viemäriverkkoon, ei suoria jätevesiä enää Risubackajokeen. Honkanummen puhdistamo Kivikoskenpuron latvoilta poistettiin käytöstä, ei jätevesiä Lempaanjokeen-Kirkkojokeen. Jätevesikuormituksen kehitys suurimman kuormittajan, Nummelan jätevedenpuhdistamon osalta: Valmistunut 1976, laajennettu 1992 ja 2000 2001. Käsitellyt jätevedet Risubackajokeen ja Karhujärveen (vaihteluväli vuosina 2004 2013 ollut 2 070 2 680 m 3 /d). 2010 kesäkuusta alkaen lupaehdot kiristyivät mm. typenpoiston suhteen (LSY-2006-Y-350), 21.9.2007, KHO 11.5.2010 (dnro: 2218/1/09). Puhdistamo täyttänyt viime aikoina lupaehdot reilulla marginaalilla ja täyttänyt mm. tiukentuneet typenpoiston vaatimukset erittäin hyvin. Yhteistarkkailussa mukana olevat muut pistekuormittajat: Nuorisokoti Pikku-Nummela (aik. Elohovi Oy ), jonka käsitellyt jätevedet ohjataan Kurjolammenojaan ja sitä kautta Tervalampeen, Siuntionjoen yläosaan. KN keskus/kirkkonummen Aktiivikeskus ohjaa käsitellyt jätevedet Stora Lonoks -järven luusuaan, josta jätevedet kulkeutuvat Harvså-jokeen ja Karhujärveen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 13

Munkkaan Jätekeskus, Rosk n Roll Oy Ab, oma käänteisosmoosiin perustuva puhdistamo 2005 lähtien, n. 50 75 % jätevesistä Lohjan kaupungin puhdistamolle. Jätevesien määrä Siuntionjoen vesistöön puolittunut ja laatu parantunut laskuojassa 2000-luvun alun tasosta. Puhdistamoita on saneerattu ja niiden toimintaa tehostettu vuosien kuluessa ja ne ovat täyttäneet lupaehdot hyvin. Skanska Infra Oy:n Ratametsän maankaatopaikan alueelta lähtevän veden laatua tarkkaillaan välittömästi alueen lähettyvillä ja yhteistarkkailuun liittyvällä Risubackajoen läntisellä haaralla. 4.2 Pistemäinen jätevesikuormitus vuonna 2014 Kaikkien pistemäisten jätevesikuormittajien keskeiset kuormitusluvut vuosina 2010 2014 esitetään liitteessä 2. Vesistöön kaikilta puhdistamoilta yhteensä johdetun veden määrä väheni hieman edellisvuodesta (3,3 %). Suurin vähennys tapahtui fosforin kokonaiskuormituksessa, joka pieneni 37 %. Biologinen hapenkulutuskuorma väheni jonkin verran. Typpikuormitus pysyi samalla tasolla edellisvuoteen nähden. Nummelan puhdistamon osuus kaikesta pistemäisestä jätevedestä on 94 % ja vastaava osuus sillä on myös typpikuormituksesta. Nummelan puhdistamon typpikuormitus on laskenut neljänä peräkkäisenä vuotena ja oli vuonna 2014 lähes samaa kuormitushistorian alinta tasoa kuin edellisvuonna. Biologinen hapenkulutus oli edellistä vuotta selvästi alhaisempi kuten myös fosforikuormitus. Jätevesimäärä aleni edellisvuoden korkeasta tasosta. Nummelan puhdistamon puhdistustulokset saavuttivat vuosi- ja neljännesvuosikeskiarvoille luvissa asetetut ainepitoisuuksien ja poistotehojen (%) raja-arvot. Nummelan puhdistamolla saavutettiin myös valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vaatimustaso. Keskimääräinen fosforipitoisuus vuonna 2014 vesistöön johdetussa vedessä oli 0,039 mg/l ja poistoteho >99 %. Typenpoistoteho oli vuosikeskiarvona laskettuna 82 % (Valtonen 2015). Munkkaan jätekeskuksen purkuvesien määrä on puolittunut vuoden 2000 tasosta. Vuonna 2014 jäteveden määrä (purkuojassa) oli huomattavasti edellistä vuotta pienempi (noin 40 % vähennys). Fosforikuormitus puoliintui edelliseen vuoteen nähden, typpikuormitus pysyi edellisen vuoden tasolla. Biologinen hapenkulutus kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna. Munkkaan jätekeskuksen kuormitus muuttuu melko suoraan jätevesimäärän suhteessa, mihin vaikuttaa mm. sateisuus. Jätekeskuksen purkuojaan rakennetun automaattisen virtaamamittauslaitteen avulla virtaamamittaustuloksia saadaan lähes kaikilta vuorokausilta, mikä parantaa vesistökuormituksen arviointia. Kaikkien pistekuormittajien jätevesi- ja kuormitusmäärät vuodesta 2001 lähtien on esitetty kuvassa 7. Yksityiskohtaisemmat tiedot vuodesta 2001 lähtien löytyvät liitteestä 2. KN Keskuksen /Aktiivikeskuksen kuormitustietoja ei julkaisun painoon mennessä ollut käytettävissä, joten tulosten laskennassa on käytetty vuoden 2012 tietoja (Valtonen 2012). ABC Pickalan tiedot ovat myös vuodelta 2012 (Valtonen ja Nummela 2014). 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 Jätevesikuormitus (m 3 /vrk) vesistöön 2001-2014 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 NUMMELA 2630 2590 2070 2510 2380 2330 2150 2473 2178 2270 2450 2600 2680 2680 M. JÄTEKESKUS 415 144,72 61,2 223,2 465 470 203,76 198,882 168 485 281 243 235 143 MUUT 53,94 34,01 33,39 27,81 24,8 30,38 33,71 37,17 12,85 12,51 13,01 27,39 29,81 27,74 30 BHK 7 -kuormitus (kg/vrk) vesistöön 2001-2014 25 20 15 10 5 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 NUMMELA 11 7,9 6,4 7,9 7,8 7,1 9,6 7,4 5 7,2 5,1 7,5 5,9 3,6 M. JÄTEKESKUS 12,84 9,50 3,44 2,96 5,20 4,00 1,86 2,75 2,18 4,21 3,84 3,41 2,78 4,79 MUUT 1,01 0,53 0,389 0,175 0,112 0,19 0,187667 0,375 0,0977 0,104 0,0995 0,1738 0,1728 0,1716 0,6 Fosforia (kg/vrk) vesistöön 2001-2014 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0,0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 NUMMELA 0,39 0,24 0,29 0,18 0,24 0,32 0,3 0,18 0,17 0,25 0,16 0,16 0,20 0,11 M. JÄTEKESKUS 0,08 0,02 0,01 0,02 0,05 0,06 0,02 0,02 0,02 0,03 0,03 0,02 0,02 0,02 MUUT 0,0227 0,0144 0,0198 0,0082 0,00309 0,02019 0,01411 0,01901 0,00485 0,01115 0,00922 0,0278 0,0288 0,0287 140 120 100 80 60 40 20 Typpeä (kg/vrk) vesistöön 2001-2014 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 NUMMELA 110 81 66 69 57 65 69 79 79 62 58 51 46 47 M. JÄTEKESKUS 14,91 2,45 2,94 3,76 4,16 3,73 1,33 1,73 1,39 2,91 2,00 1,54 1,571 0,75 MUUT 3,13 1,39 1,68 1,19 0,94 1,037 1,314333 1,3 0,477 0,5 0,51 0,88 1,04 0,94 Kuva 7. Pistekuormittajien jätevesi-, BHK 7 -ATU-, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 2001 2014. Ryhmä muut sisältää Kirkkonummen KN Keskuksen, Nuorisokoti Pikku-Nummelan ja ABC Pickalan kuormitukset. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 15

5 Tarkkailun toteutus ja tulokset Yhteistarkkailun vesinäytteet otettiin 17 virtahavaintopaikalta ja kolmelta järveltä (Karhujärvi, Tjusträsk ja Vikträsk). Virtahavaintopaikoista neljä on referenssipaikkoja, joista kolmelta (Ru0, IL0, Ki0) näytteet otettiin huhti- ja lokakuussa, pääuoman referenssipaikalta PALO sekä muilta virtahavaintopaikoilta näytteet otettiin kahdeksan kertaa vuodessa. Järviltä perusanalyysinäytteet haettiin viisi kertaa vuodessa. Lohjan kaupunki ja Vihdin Vesi ovat seuranneet Risubackajoen valuma-alueella sijaitsevan Mäyräojan vedenlaatua (Mäy) vuodesta 2002 lähtien. Tämän havaintopaikan tulokset esitetään myös tässä raportissa. Samoin huomioidaan Uudenmaan ELY-keskuksen seuraamien havaintopaikkojen (Vihdin Enäjärven Rompsinmäki 5, Kirkkojoen alaosa Kirkkojoki 1,2 K3) vedenlaatutulokset sekä Pikkalanlahden vesistön yhteistarkkailun tulokset Pikkalanjoesta havaintopaikalta Pikkalanjoki 1,6 (S1). Kaikki veden laadun analyysitulokset on esitetty liitteessä 3 ja käytetyt analyysimenetelmät ja analyysien määritysrajat liitteessä 4. 5.1 Veden laatu Siuntionjoen puroissa, Kirkkojoessa sekä pääuomassa 5.1.1 Risubackajoki Muijalan haaran teollisuusalue ja Mäyräjoen haara Nummelan puhdistamo Risubackajoen veden laatua heikentää teollisuus- ja yhdyskuntajätevesien lisäksi voimakas maataloudesta peräisin oleva hajakuormitus. Skanska Infra Oy / Soraset Yhtiöt Oy:n Ratametsän maankaatopaikka ja Muijalan teollisuuskaatopaikka sijaitsevat Risubackajoen läntisen haaran, Arvolanojan latvoilla. Arvolanojan alueella toimivat lisäksi mm. Marttilan Betonirakennus Oy ja Cembrit Oy. Lisäksi alueella toimi vuoteen 2008 saakka Lemminkäinen Oyj:n louhinta- ja murskausasema sekä asfalttiasema ja maa-ainesotto. Taulukossa 3 on esitetty Risubackajoen havaintopaikkojen vedenlaadun vuotuisia keskiarvotuloksia tärkeimpien muuttujien osalta. Arvolanojan (R4) alkaliteettiarvot (0,89 3,1 mmol/l) ja lämpökestoisten kolibakteerien määrät (410 49 000 pmy / 100 ml) olivat Risubackajoen alueen korkeimmat. Arvolanojan heikon hygieniatason lähteeksi on epäilty maa- ja metsätaloutta sekä karjan- tai hevosten laiduntamista. Lohjan kaupungin tekemässä valuma-aluekartoituksessa kesällä 2011 ei kuitenkaan havaittu tekijöitä, jotka olisivat voineet selittää korkeita bakteerimääriä (Valjus 2012). Myös sulfaattipitoisuus (25 71 mg/l) oli koholla ilmentäen kuormitusta. Kromipitoisuus oli näytteenottopäivinä jonkin verran yli taustapitoisuuden vaihdellen 2,5 7,9 µg Cr/l välillä. Taulukko 3. Risubackajoen havaintopaikkojen vedenlaatumuuttujien keskiarvoja (n=8) vuonna 2014. Suurin vedenlaatuarvo osoitettu vahvennetulla fontilla. Risubackajoki 2014 keskiarvot Muijalan haara Nummelan haara Mäyräoja Alaosa Vertailu R4 R9 R10 R10a MÄY R8 R1 PALO kiintoaine mg/l 24 20 21 41 41 40 18 6 sähkönjohtokyky ms/m 38 21 78 54 32 50 33 11 alkaliteetti mmol/l 2,10 0,93 0,88 0,75 1,50 0,85 0,88 0,50 KOK-N µg/l 1019 1284 13838 9463 1261 7938 3913 1078 NH4-N µg/l 104 43 57 97 55 85 46 26 NO2+ NO3-N µg/l 336 721 13788 9125 755 7900 3313 439 KOK-P µg/l 70 71 55 77 121 83 79 57 PO4P(Np) µg/l 11 12 17 12 22 14 13 10 lämpökestoiset kolibakt. pmy/100 ml 11420 310 280 234 149 290 329 11 Alempana vesiuomassa havaintopaikalla R9 veden laatu oli jo parempaa, mutta hajakuormituksen vaikutus näkyy korkeampina ravinnepitoisuuksina varsinkin typen osalta. Skanska Infra Oy:n Muijalan teollisuuskaatopaikan alueelta otetaan pintavesinäytteitä kaivosta ja Ratametsän penkereen alittavasta suotovesiputkesta. Suotovesiputkesta vedet kulkeutuvat avo-ojaa pitkin Arvolanojaan ja edelleen Risubackajokeen. Nämä näytteet liittyvät toimijan tarkkailuvelvoitteeseen ja tulokset on raportoitu Lohjan seudun pohjavesien yhteistarkkailuraporteissa. Näytteissä mm. veden alkaliteetti (2,8 mmol 11 ja 12 mmol/l), kokonaisravinteiden pitoisuudet, sulfaattipitoisuudet (98, 200 ja 350 mg/l) ja sähkönjoh- 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

tavuusarvot (58, 130 ja 170 ms/m) ylittivät puhtaaksi katsotun pintaveden ominaisuudet (Nummela 2014, 2015a ja 2015b). Suotovedessä oli rautaa 1 500 µg/l, muut määritetyt metallipitoisuudet (Cr, Pb, Zn) olivat melko matalia. Muijalan teollisuuskaatopaikan toukokuun näytteessä havaittiin öljyn hajua ja AOX-pitoisuus oli kohollaan (Nummela 2014). Risubackajokeen pohjoisesta liittyvän Mäyräjoen itäiseen haaraan lasketaan Nummelan jätevedenpuhdistamossa käsitellyt jätevedet. Joki on jätevesien vuoksi määritelty avoviemäriksi. Mäyräojan haarassa Vihdin Veden Nummelan jätevedenpuhdistamon purkuvesi ylläpitää melko tasaisen suurta virtaamaa purkuojassa, joka muuten saattaisi kuivua yläosastaan alivirtaamakausina kesällä ja talvella. Jätevedenpuhdistamon lähimmällä havaintopaikalla (R10) reilun kilometrin päässä puhdistamosta kuormitus näkyy erityisen selvästi korkeina typpipitoisuuksina (kok.n 9 200 19 000 µg/l) ja sähkönjohtavuutena (58,1 116,0 ms/m). Kokonaistypen keskipitoisuus oli tällä paikalla kuitenkin historian alhaisin (kok.n 13 870 µg/l). Sekä biologisen että kemiallisen hapenkulutuksen vuotuiset keskiarvot ovat olleet alhaisia ja nyt vielä edellisvuosiakin alhaisempia. Lämpökestoisia kolibakteereita vedessä oli aikaisempaa vähemmän. Vihdin Vesi on seurannut viime vuosina lisänäytteillä veden tilaa alempana purkuojassa havaintopaikalla R10a, joka sijaitsee noin 50 metriä ennen uoman liittymistä Mäyräojan pääuomaan. Tällä 3,5 km matkalla veden laatu paranee usein selvästi sähkönjohtokyvyn, alkaliteetin ja typpipitoisuuden osalta (taulukko 3, kuva 11). Toisaalta kiintoainepitoisuus nousee usein sateiden ja valumien lisääntymisen myötä ja samoin kiintoainekseen sitoutuneena fosforin määrä. Havaintopaikkojen väliltä tuleva lisäkuormitus näkyy usein myös lämpökestoisten kolibakteerien pitoisuuden kasvuna. µg/l 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Kokonaistyppi, Risubackajoki 21.1.2014 1.4.2014 14.4.2014 6.5.2014 9.6.2014 7.7.2014 22.9.2014 20.10.2014 R10 R10a MÄY R8 R4 R9 R1 PALO Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Risubackajoen havaintopaikoilla ja vertailuhavaintopaikalla PALO vuonna 2014. Pohjoisesta Risubackajokeen laskevan Mäyräojan (Mäy) valuma-alueella on runsaasti viljelyaloja, jotka rajoittuvat ojaan. Veden laatu vaihtelee huomattavasti, mutta on yleiskuvaltaan hyvin ravinteikasta. Sateiden vaikutuksesta alueelta huuhtoutuu ainesta, mikä näkyy veden samentumisena ja kiintoaineen lisääntymisenä vedessä. Veden kokonaisfosforipitoisuus (77 220 µg/l) ja liukoisen fosforin pitoisuus (11 35 µg/l) on muita Risubackajoen havaintopaikkoja selvästi korkeampi. Myös Mäyräojan hygieeninen laatu on ajoittain heikentynyt. Mäyräojan ja ajoittain myös Risubackajoen Muijalan haaran (R9) vesien yhteisvaikutuksesta alapuolisen Risubackajoen havaintopaikan R8 veden kiintoainepitoisuus ja sameus lisääntyivät. Usein samalla myös kokonaisfosforin pitoisuudet kasvavat (kuva 9). Muilta osin (mm. kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtokyky) veden laatu on aikaisempien vuosien tapaan havaintopaikalla R8 parempi kuin Nummelan purkuojan yläosassa havaintopaikalla R10. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 17

µg/l 250 Kokonaisfosfori, Risubackajoki 200 150 100 50 0 21.1.2014 1.4.2014 14.4.2014 6.5.2014 9.6.2014 7.7.2014 22.9.2014 20.10.2014 R10 R10a MÄY R8 R4 R9 R1 PALO Kuva 9. Kokonaisfosforipitoisuus Risubackajoen havaintopaikoilla ja vertailuhavaintopaikalla PALO vuonna 2014. Jätevesikuormituksesta kertovat typpipitoisuudet laskevat edelleen Risubackajokea alaspäin mentäessä. Karhujärveä lähimpänä olevalla Risubackajoen havaintopaikalla R1 Nummelan puhdistamon vaikutus on edelleen selvästi nähtävissä kokonaistyppi- ja nitraattinitriittipitoisuuksien lisäksi kohonneena sähkönjohtavuutena. Veden hygieeninen laatu usein heikkenee alueilla, joissa harjoitetaan karjataloutta, mutta valumien lisääntyminen vähentää pistekuormituksen aiheuttamaa hygieniahaittaa. Veden hygieeninen tila oli erityisen huono tammikuussa Risubackajoen latvoilla Muijalan haarassa havaintopaikalla R4, jolloin lämpökestoisia kolibakteereita vedessä oli erittäin runsaasti, 49 000 pmy /100 ml. Vielä Risubackajoen alimmalla havaintopaikalla kolibakteerien määrät olivat erittäin korkeat lokakuussa ja huhtikuussa, mutta kesäaikaan kolibakteerien määrät olivat keskimääräistä alempia (kuva 10). µg/l 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kolibakteerit, lämpökest., Risubackajoki 21.1.2014 1.4.2014 14.4.2014 6.5.2014 9.6.2014 7.7.2014 22.9.2014 20.10.2014 R10 R10a MÄY R8 R4 R9 R1 PALO Kuva 10. Kolimuotoisten lämpökestoisten bakteerien pesäkemäärät (pmy/100 ml) Risubackajoella vuonna 2014. Risubackajoen latvoilla havaintopaikalla R4 (vihreä pylväs) pesäkemäärät vaihtelivat 410 49 000 pmy/100 ml. 5.1.2 Stora Lonoks ja Harvså KN Keskus KN Keskus sijaitsee Kirkkonummen kunnassa Stora Lonoks -järven rannalla ja toimii majoituspalvelua harjoittavana yrityksenä ja vuokralaisena Kiinteistö Oy Aktiivikeskuksen tiloissa. KN Keskuksen pienpuhdistamosta vedet ohjataan hyvin rehevän Stora Lonoksin luusuaan, josta vedet virtaavat Harvsåta pitkin Karhujärven eteläosaan. Harvsån vesi oli alueelle varsin ominaista, ravinteikasta jokivettä. Heikoimmillaan veden laatu oli lokakuun lopussa, jolloin erittäin sameassa (FNU 77), humuksella värittyneessä vedessä oli runsaasti fosforia (kok.p 130 µg/l). Typpipitoisuus oli vuonna 2014 lähellä ajankohdan normaalitasoa (790 1 400 µg/l) ja lämpökestoisia kolimuotoisia bakteereita oli alle keskimääräisen tason, mutta kuitenkin melko runsaasti 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

(240 pmy/100 ml). Harvsån valuma-alue on suurimmaksi osaksi voimakkaasti hajakuormitettua ja KN Keskuksen jätevesien vaikutusta ei näissä oloissa useinkaan ole erotettavissa. Karhujärveen laskevan Palojoen vertailuhavaintopaikalla PALO ainepitoisuudet olivat yleisesti pistekuormitettuja ja voimakkaasti hajakuormitettuja alueita pienempiä. Palojoessa veden laatu ei myöskään vaihdellut vuoden mittaan niin voimakkaasti kuin Risubackajoessa. 5.1.3 Kurjolammenoja Nuorisokoti Pikku Nummela ja Poikkipuoliaisesta lähtevä vesi Kurjolammen pienehkö valuma-alue on pääasiassa kallioista metsää tai korpea, jossa maatalouden ja muun hajakuormituksen vaikutus on vähäistä. Kurjolammen rannalla sijaitsevan Nuorisokoti Pikku-Nummelan puhdistamon käsitellyt jätevedet lasketaan Kurjolammenojaan (ks. kartta, liite 1). Vuoden 2014 vähäsateisuus ja pienet huuhtoumat valuma-alueelta johtivat siihen, että Nuorisokoti Pikku- Nummelan puhdistamovedet erottuivat lievästi Kurjolammenojan veden laadussa kesäkuun ja heinäkuun alussa. Veden puskurikyky eli alkaliteetti oli edelleen alhainen, mutta hieman kohollaan (0,11 ja 0,19 mmol/l) samoin veden ravinnepitoisuudet (kok.p 52 ja 77 µg/l ja kok.n 1 100 µg/l). Kesäkuun näytepäivänä (9.6.2014) veden hygienia oli heikentynyt (lämpökestoisia kolibakteereita 310 pmy/100 ml), mikä on ollut tässä suuruusluokassa harvinaista ojassa. Vesi oli tuttuun tapaan hapanta (ph 5,4 6,2). Muutoin vesi oli laadultaan alueelle tyypillistä purovettä ja pitoisuudet lähellä vertailuhavaintopaikan Ru0 arvoja. Siuntionjoen latvoilla sijaitsee matala ja rehevä Poikkipuoliainen, jonka syvänteessä on esiintynyt toistuvasti happikatoja sekä talvikauden lopulla että kesän kerrostuneisuuskausina. Järven luusuassa, lähtevässä vedessä havaintopaikalla PPL, veden happipitoisuus oli tyydyttävä. Havaintopaikan vedelle on ollut ominaista ajoittain korkea ammoniumtyppipitoisuus. Ammoniumtyppipitoisuus oli korkeimmillaan tammikuussa (NH 4 -N 260 µg/l), mutta muina ajankohtina se oli varsin alhainen. Yli 100 µg/l ammoniumtyppipitoisuuksia esiintyy tavallisesti vähähappisissa olosuhteissa tai voimakkaasti peltolannoitetulla tai jätevesikuormitetulla valuma-alueella. Kesällä ammoniumtyppipitoisuus on luonnostaankin suurempi kuin muina vuodenaikoina. Kokonaisfosforipitoisuus oli havaintopaikalle tyypillinen (45 87 µg/l), eikä fosfaattifosforipitoisuuskaan noussut, kuten on usein tapahtunut talvella ja keväällä. Lämpökestoisia kolibakteereita oli tammikuun näytteenottokerralla 140 pmy /100 ml, muina aikoina erittäin niukasti. 5.1.4 Kivikoskenpuro ja Kirkkojoki Munkkaan jätekeskus Siuntionjoen vesistön suurin valuma-alue on Kirkkojoen valuma-alue, jossa kuormitus on pääasiallisesti voimakasta hajakuormitusta. Alueen ainoa pistekuormittaja on Munkkaan jätekeskus Kirkkojoen latvoilla, Kivikoskenpuron osavaluma-alueella. Munkkaan jätekeskuksen kaatopaikan suotovedet kerätään talteen salaojituksin ja pumppaamalla ja ohjataan kaatopaikan omalle puhdistamolle ja osittain Lohjan Pitkäniemen yhdyskuntapuhdistamolle. Kaatopaikka-alueen pinta- ja hulevedet ohjataan ympärysojia pitkin purkuvesistöinä toimiviin Siuntionjoen vesistöalueeseen kuuluviin Munkkaanojaan ja Kivikoskenpuroon, joissa ne laimenevat ja sekoittuvat alueen voimakkaaseen hajakuormitukseen. Rosk n Roll Oy Ab johtaa käsitellyt jätevetensä Kivikoskenpuroon laskevaan avo-ojaan, jossa yhteistarkkailun havaintopaikka Ki8 sijaitsee. Kuormituksen tarkempaa arviointia varten Rosk n Roll Oy Ab on asentanut laskuojaan kolmiomittauspadon vuonna 2012. Munkkaan jätekeskuksen vähävetisessä purkuojassa havaintopaikalla Ki8 veden likaantuneisuutta ilmentävät ominaisuudet, kuten sähkönjohtavuus, alkaliteetti, kloridipitoisuus, orgaanisen aineksen hapenkulutus (BOD 7 ) ja typpipitoisuudet olivat huomattavasti Kivikoskenpuron muita havaintopaikkoja korkeampia ja ilmensivät selvää jätevesikuormitusta. Liukoisten typpiravinteiden osuus kokonaistypestä oli vallitseva kuten yleensä ja ammoniumtyppipitoisuuden määrä erittäin korkea (suurimmillaan 6 400 µg/l 7.7.2014). Veden laatu oli vuonna 2014 selvästi vuosien 2001 2010 keskiarvoa parempi (taulukko 4) ja useimpien vedenlaatumuuttujien osalta jonkin verran parempi myös edellisvuoteen verrattuna. Jätekeskukselta tuleva kuormitus näkyy purkuojan jälkeisellä Kivikoskenpuron havaintopaikalla Ki9 enää hyvin lievänä, kun sitä verrataan purkuojan haaran yläpuoliseen havaintopaikkaan Ki7. Kivikoskenpuro on varsin voimakkaasti hajakuormitettu, sillä sen valuma-alueesta merkittävä osa on viljelys- ja laidunmaata Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 19

(hevostiloja). Referenssihavaintopaikalla Ki0 veden laatu oli selvästi parempaa kuin muualla Kivikoskenpurossa. Vertailuhavaintopaikan valuma-alue on metsää, peltoa ja suota. Vesi onkin tällä alueella muita havaintopaikkoja happamampaa. Taulukko 4. Kivikoskenpuron havaintopaikkojen vedenlaatuparametrien keskiarvoja vuonna 2014 (Ki0 n=2, Ki7, Ki8 ja Ki9 n=8) ja keskiarvot vuosilta 2001 2010. ki0 ki7 ki8 ki9 Vedenlaatumuuttuja referenssi yläpuoli laskuoja alapuoli 2014 ka 2001-2010 2014 ka 2001-2010 2014 ka 2001-2010 2014 ka 2001-2010 kiintoaine mg/l 2,0 4,4 11 19,6 52 38 16 # 1 sähkönjohtokyky ms/m 4,6 5,3 19 17,1 52 93 24 20 alkaliteetti mmol/l 1,0 0,8 3,8 6,7 1,0 1,0 CODMn mg/l O2 12,3 12,9 14,2 25,1 12,1 12,1 BOD7 mg/l 2,0 2,0 10,3 26,4 4,2 3,2 KOK-N µg/l 860 1198 1259 1420 4678 18627 1902 1914 NH4-N µg/l 53 61 2389 13934 398 293 NO2+ NO3-N µg/l KOK-P µg/l 20 31 72 87 117 120 88 91 PO4P(Np) µg/l Cl mg/l 15 14 36 77 16 18 lämpökestoiset kolibakt. pmy/100 ml 46 111 329 438 172 492 352 234 Havaintopaikan Ki8 (kuva 11) veden laadussa on merkittävää vuodenaikaisvaihtelua. Tyypillisesti pakkastalvina pitoisuudet ovat matalia maan jäätymisen takia. Sulan maan aikaan kuormitus on suurempaa, mutta keväällä sulamisvedet ja syksyllä sateet laimentavat pitoisuuksia. Keskikesällä virtaama on alhaisimmillaan ja tällöin ainepitoisuudet tässä kuormitetussa ojavedessä kohoavat. Sähkönjohtokyky on hyvä kuormittavien aineiden yleisindikaattori ja kaatopaikoille ongelmallisen ammoniumtyppipitoisuuden kohoaminen näkyy Munkkaan jätekeskuksen purkuojassa Ki8 (kuvat 12 ja 13). Kuva 11. Jätekeskuksen purkuojassa havaintopaikka Ki8, minkä kautta vedet johtavat alapuoliseen Kivikoskenpuroon. 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

ms/m Sähkönjohtokyky, Kivikoskenpuro 140 120 100 80 60 40 20 0 20.1.2014 1.4.2014 14.4.2014 6.5.2014 9.6.2014 7.7.2014 22.9.2014 20.10.2014 KI7 KI8 KI9 Kuva 12. Sähkönjohtokyky (ms/m) Kivikoskenpuron havaintopaikoilla vuonna 2014. µg/l Ammoniumtyppi, Kivikoskenpuro 5000 4000 3000 2000 1000 0 20.1.2014 1.4.2014 14.4.2014 6.5.2014 9.6.2014 7.7.2014 22.9.2014 KI7 KI8 KI9 Kuva 13. Ammoniumtypen (NH4-N) pitoisuus Kivikoskenpuron havaintopaikoilla vuonna 2014. Munkkaan jätekeskuksen erillisessä pinta- ja pohjavesitarkkailussa raportoidaan pohjavesien ja ojien kautta vesistöön kulkeutuvien pintavesien (havaintopaikat O5, O6, O7, O8 ja O9) laatua ja kuormitusta. Havaintopaikkojen O5 ja O7 kautta vedet virtaavat Munkkaanojaan ja sieltä Lempaanjokeen, joka sijaitsee Kivikoskenpuron alapuolella. Ojapaikka O6 sijaitsee vanhan tasausaltaan alapuolella ja on ollut kuiva vuodesta 2001. Havaintopaikan O8 vedet kulkeutuvat purkuojaan, jossa sijaitsee yhteistarkkailun havaintopaikka Ki8. Vuonna 2014 tutkittujen näytteiden perusteella kaatopaikan vaikutus näkyy ojapisteiden veden laadussa erityisesti korkeina kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuuksina, korkeana veden sähkönjohtavuutena sekä kohonneina kloridi- ja kokonaisfosforipitoisuuksissa. Myös hapenkulutukset ovat olleet Munkkaan jätekeskuksen ojapisteissä ajoittain koholla ja ajoittain on todettu bakteereja. Munkkaan jätekeskuksen pohjoispuolella uudella ojapisteellä 09 veden sähkönjohtavuus oli alueelle luontaisen puroveden tasolla (noin 10 ms/m). Vedessä oli runsaasti happea, mutta hapenkulutus (COD Mn ) oli koholla viitaten todennäköisesti luonnon humukseen. Kadmiumin määrä oli koholla helmikuussa. Ojapisteiden vesissä ei todettu liuotinaineita tai öljyhiilivetyjä (Loikkanen 2015). Kivikoskenpuro jatkuu Lempaanjokena (Lempansån) ja liittyy Kirkkojokena (Kyrkån) Siuntionjoen pääuomaan. Kirkkojoessa noin kilometri ennen Siuntionjoen pääuomaa sijaitsee Uudenmaan ELY-keskuksen veden laadun seurantapaikka K3 (Kirkkojoki 1,2), josta näytteet otettiin yhdeksän kertaa vuoden 2014 aikana. Vuoden 2014 keskimääräiset ravinnepitoisuudet Kirkkojoen alaosassa olivat lähellä Kivikoskenpuron pitoisuuksia. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia eri aikoina tehtyjen näytteenottojen takia. Alkuvuonna ravinnepitoisuudet ovat Kirkkojoessa usein yleensä alhaisempia kuin Kivikoskenpuron havaintopaikoilla, mutta kohoavat hajakuormituksen ja runsaiden virtaamien vaikutuksesta keväällä ja syksyllä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 21

5.1.5 Karhujärveen laskevien jokien veden laatu vuonna 2014 Karhujärveen laskee vesiä kolmelta valuma-alueelta ja siihen kohdistuu selkeästi suurin pistekuormitus muihin vesistöalueen järviin verrattuna. Karhujärven viipymä on teoreettisesti laskien vain alle kuukauden (26 vrk), mistä syystä merkittävä osa jätevesikuormituksesta voi jatkaa vesistöaluetta alaspäin (Mettinen ja Valjus 2014). Risubackajoen vesi oli sameinta läpi vuoden, eniten kevättulvan aikaan ja lokakuussa. Harvsån valumaalueella maa-aines on varsin huuhtoutumisherkkää ja sen lähialueella on myös viljeltyä maata. Vuonna 2014, samoin kuin vuonna 2013 vesi oli vähemmän sameaa kuin vuonna 2012, jolloin runsaat virtaamat lisäsivät sameutta. Palojoella vesi oli kirkkainta ja sameuden vaihtelu vähäisintä. FNU 100 Sameus 80 60 40 20 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 14. Veden sameus (FNU) Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2014. Karhujärveen laskevista puroista Risubackajoessa ja Harvsåssa fosforipitoisuudet kasvoivat suuremmaksi kuin Palojoessa keväällä ja syksyllä, jolloin virtaamatkin olivat suurimmillaan. µg/l 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kokonaisfosfori tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 15. Veden fosforipitoisuus (kok.p µg/l) Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2014. Liukoisen fosfaattifosforin määrä oli suurinta Risubackajoessa. Myös Palojoen ja Harvsån fosfaattifosforipitoisuudet olivat melko suuria. Suurimmat pitoisuudet mitattiin heinäkuussa. Kasviplankton voi käyttää suoraan liukoista fosforia ravinteena ja fosfori onkin järvissä usein minimiravinteena. Virtavesissä fosfaattifosforia esiintyy tavallisesti enemmän kuin järvivesissä. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015

µg/l 30 Liukoinen fosfori (Np) 25 20 15 10 5 0 tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 16. Liukoisen fosforin (PO 4 -P µg/l) pitoisuus Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2014. Nummelan jätevesipäästöt nostavat erityisesti Risubackajoen typpiravinnepitoisuutta, josta syystä se on huomattavasti suurempi kaikkina vuodenaikoina kuin kahdessa muussa joessa. µg/l 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Kokonaistyppi tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 17. Typpiravinnepitoisuudet Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2014. Nummelan puhdistamon jäteveden kokonaistyppi on lähes kokonaan liukoista typpeä, joka on perustuotannolle helposti käyttökelpoisessa muodossa. Ammoniumtypen määrä on puhdistamoa lähellä olevalla havaintopaikalla hyvin lähellä Palojoen tasoa Nummelan puhdistamon tehokkaan nitrifikaation ansiosta. Nitrifikaatio parantaa vesistön happipitoisuutta. Luonnostaan rehevissä Etelä-Suomen savialueen järvissä typpiravinne voi olla avovesikautena perustuotannon minimiravinne yhdessä fosforin kanssa tai joskus yksinäänkin. µg/l 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Liukoinen typpi (yht.) tammi huhti touko kesä heinä syys loka R1 PALO HA1 Kuva 18. Liukoisen typen (NO 2 NO 3 -N + NH 4 -N) yhteenlaskettu pitoisuus Karhujärveen laskevissa joissa vuonna 2014. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 258/2015 23