Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Toimialakohtaisia tuloksia paikallisesta sopimisesta työelämässä Toimialaraporttien yhteenveto Heikki Uhmavaara Turun yliopisto 22
Sisällys Sivu Johdanto 3 Taustatietoja tutkimuksen toimipaikoista 6 Paikallisen sopimisen määrä ja kohdeasiat 9 Kokemukset paikallisesta sopimisesta 19 Paikallisen sopimisen kehittämisen edellytykset 29 Lähdeluettelo 42 Liite: Sopimiskulttuuria kuvaavien yhdistettyjen muuttujien kuvaus ja vertailevat tulokset 43 2
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Johdanto Tutkimuksen tavoite ja tulosten raportointi Tutkimus on jatkoa Turun yliopiston työoikeuden tutkimushankkeelle (Uhmavaara, Kairinen & Niemelä (toim.) 2), joka toteutettiin osana Työsuojelurahaston rahoittamaa paikallisen sopimisen tutkimusohjelmaa. Työsuojelurahasto on toiminut myös tämän jatkohankkeen rahoittajana. Tämän raportin ohella tutkimushankkeessa on tuotettu tietoa työmarkkinajärjestöjen ja muiden paikallisen sopimisen tilasta kiinnostuneiden tahojen tarpeisiin erillistulostuksina sekä esitelmien, artikkelien ja haastattelujen muodossa. Tutkimusaineistoja on käytetty hyväksi myös opinnäytetöissä, joista merkittävin on Kimmo Niemisen väitöskirja Työsuhteen ehtojen sopiminen yhteistoimintamenettelyssä (Turku 2) sekä VTT Jukka Niemelän paikallista sopimista koskevassa, Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostaa vuosina 1998-1999 kerätty laaja kyselyaineisto, jota tässä tarkastellaan toimialakohtaisten erojen näkökulmasta, tutkimuksessa kootun laadullisen aineiston analyysein sekä sopimisen hyvien ja huonojen käytäntöjen tarkastelua syventäen. Kyselyaineisto käsittää runsaasti avovastauksia sekä muutakin tietoa, joiden analyysiä ei ollut mahdollista sisällyttää tutkimuksen ensimmäiseen raporttiin ja jota on tässä muokattu uusien tutkimusteemojen lähtökohdista. Tutkimushankkeessa koottiin aineisto myös kuntasektorilta, mutta tässä tarkastelu rajoittuu yksityisen sektorin toimialoihin. Tutkimustulosten raportoinnin osalta päädyttiin ratkaisuun, joka käsittää 12 toimialakohtaista raporttia sekä tämän yhteenveto-osan. Toimialakohtaiset raportit on rakennettu siten, että ne ovat luettavissa myös itsenäisinä osaraportteina kunkin alan paikallisen sopimisen tilasta. Raportit sisältävät kuvauksen toimialan sopimisen määrästä ja kohdeasioista, sopimiskäytännöistä ja neuvottelusuhteista, sopimisesta saaduista kokemuksista, sopimisen vaikutuksista sekä sopimiskulttuurista. Laadullinen kyselyaineisto eli ns. avovastaukset on analysoitu ja referoitu toimialakohtaisissa osaraporteissa. Yhteenveto-osassa sopimista tarkastellaan toimialoja sekä teollisuutta ja palvelualoja kokonaisuutena vertaillen ja taustatekijöiden suhteen sekä kartoitetaan sopimisen hyviä ja huonoja käytäntöjä yleisellä tasolla. Yhteenvedossa esitetään myös tietoja tutkimusaineistoon, analyysimenetelmiin sekä muuttujien rakentamisen tekniikkaan liittyen. Ajatuksena on, että yhteenveto-osa sekä toimialakohtainen osaraportti muodostavat kokonaisuuden, joka antaa toimialan paikallisen sopimisen tilasta yleiskuvan sekä yksityiskohtaista tietoa alan erityispiirteisiin liittyen. 3
Paikallinen sopiminen toimialoittain Toimialat tutkimuksessa Raportin toimialajako perustuu Tilastokeskuksen toimialaluokitukseen (TOL 1995), jonka mukaisesti toimipaikat on luokiteltu kyselyaineistossa. Paikallisen sopimisen kannalta tämä tarkoittaa, että toimialat käsittävät useita työehtosopimusaloja. Toimipaikka sijoittuu toimialaluokituksessa vain yhdelle toimialalle, mutta työehtosopimuksia ajatellen yleensä usealle sopimusalalle. Vertaluja varten hankkeessa kehitettiin myös sopimusalakohtaisia luokituksia, mutta johtuen siitä, että toimipaikkoja on tällä tavoin vaikea yksikäsitteisesti luokittaa, tulokset esitetään tässä toimialaluokituksen pohjalta. Tässä raportissa tarkastellut toimialat ovat elintarviketeollisuus, paperiteollisuus, graafinen teollisuus, kemian teollisuus, metalliteollisuus (perusmetalli), elektroniikkateollisuus, energia-ala, rakentaminen, kauppa, rahoitus- ja vakuutuspalvelut, liike-elämän palvelut sekä terveys- ja sosiaalipalvelut. Elektroniikkateollisuuden tulokset on raportoitu omana osaraporttinaan, koska alan tilanne poikkeaa jossain määrin muusta metalliteollisuudesta muun muassa toimipaikkojen taloudellisen tilanteen ja sopimisen määrän osalta. Myös muilta kyselytutkimuksen toimialoilta on laskettu tunnuslukuja, mutta alakohtaisen vastaajamäärän pienuuden ja eräiden muiden tulosten tulkintaan liittyvien epävarmuustekijöiden takia näitä tuloksia ei julkisteta omina toimialaraportteinaan. Erillisinä osaraportteina esitettyjenkin tulosten yleistettävyyden osalta on todettava, että vastaajamäärät jäävät osalla toimialoista varsin pieniksi, jotta tuloksista olisi mahdollista tehdä aloja koskevia yleistyksiä tilastollisessa mielessä. 1 Tuloksia voidaan kuitenkin pitää alakohtaisia eroja suuntaa antavasti luonnehtivina ja avovastausten osalta ne tuovat esiin kullekin toimialalle tyypillisiä hyviä käytäntöjä ja ongelmatilanteita paikalliseen sopimiseen liittyen. Paikallisen sopimisen käsite Paikallinen sopiminen tarkoittaa sellaista työehtojen asettamista, joka tapahtuu jotakin sopimismenettelyä käyttäen yritys- tai työpaikkatasolla. Paikallinen sopiminen määriteltiin tutkimuksessa ns. laajan määritelmän mukaisesti, jolloin paikallisen sopimisen käsitteen piiriin luetaan työehtosopimuksissa tarkoitetun sopimisen lisäksi muutkin yritys- tai työpaikkatasolla tapahtuvat työehtoja luovat sopimiset, kuten yt-menettelyt ja työsopimustasoiset sopimusehtojen muutokset. Laajasti ymmärretyn paikallisen sopimisen käsitteen piiriin kuuluu myös lainsäännöksiin perustuva sopiminen, joita on muun muassa työsopimus- ja työaikalaissa. Sopimisen käsite on eri asia kuin sopimus. Sopiminen on toimintaa, joka tähtää sopimuksen aikaansaamiseen. Yksipuolinen päätös ei merkitse 1 Tähän vaikuttaa myös vastaajatoimipaikkojen valikoituminen ositetun otannan ja pienten toimipaikkojen heikon vastaamisaktiivisuuden seurauksena. 4
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat sopimista, mutta taas jo toiselta osapuolelta hankittu suostumus tai lupa voidaan lukea sopimiskäsitteen piiriin. Määriteltiin paikallinen sopiminen suppean tai laajan määritelmän mukaan, ajatuksena on, että paikallisella sopimisella siirretään työehtojen sopimisvaltuuksia lähemmäs ehtojen soveltamisen osapuolia, jolloin osapuolten erityistarpeet on mahdollista ottaa huomioon sopimusten sisällössä. Kyselyn toteutus ja tutkimusaineisto Tutkimusaineisto kerättiin postikyselyllä vuodenvaihteessa 1998-1999. Kyselyn kohdetoimipaikat poimittiin Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteristä henkilöstömäärän mukaan ositettuna otantana. Kyselyyn vastasivat toimipaikoissa sekä työnantajan että henkilöstön edustajat omilla lomakkeillaan. Toimipaikkojen kaikkien keskeisten henkilöstöryhmien edustajille tarjottiin mahdollisuus vastata kyselyyn. Analyysikelpoisia vastauksia saatiin yhteensä 1472 kappaletta. Työnantajien edustajien täyttämiä vastauksia palautettiin 522. Osa työnantajan vastauksista sisälsi tiedot useasta saman yrityksen kyselyyn valikoituneesta toimipaikasta, joten työnantajan edustajan vastaus sopimistilanteesta saatiin 692 toimipaikkaa koskien. Henkilöstön edustajan täyttämiä lomakkeita palautui 95. Vähintään yksi vastaus ja tieto sopimistilanteesta saatiin kaikkiaan 918 kyselyyn valikoituneesta toimipaikasta. Tämä on 47 prosenttia otokseen valikoituneiden toimipaikkojen määrästä. Suurten ja keskisuurten toimipaikkojen vastausprosentti kohosi kohtalaisen hyväksi, mutta pienten eli alle 2 hengen ja vielä alle 5 hengen yritystenkin osalta vastaamisaktiivisuus jäi heikoksi. Taulukko 1. Toimipaikat ja vastaajat kyselyssä Toimipaikkoja Työnantajan edustajan vastauksia Henkilöstön edustajan vastauksia 38 24 47 32 22 46 31 21 42 43 32 59 93 53 127 37 14 43 2 13 29 45 26 37 63 47 67 36 26 23 Liike-elämän palvelut 82 5 85 38 25 36 Yhteensä 558 353 641 5
Paikallinen sopiminen toimialoittain Yksityiskohtaiset tiedot tutkimusaineistosta ja tutkimuksen toteuttamisesta ovat luettavissa hankkeen pääraportista Paikallinen sopiminen työelämässä (Uhmavaara, Kairinen & Niemelä 2). Taustatietoja tutkimuksen toimipaikoista Henkilöstömäärä, uudelleenjärjestelyt ja henkilöstömäärän muutokset Henkilöstömäärän mukaan kyselyn toimipaikat jakautuvat toimialoittain seuraavasti: Taulukko 2. Toimipaikat henkilöstömäärän mukaan Henkilöstömäärä Alle 5 5-249 Yli 249 Toimiala N % N % N % 7 18 13 34 18 47 3 9 29 91 1 32 13 42 8 26 7 16 18 42 18 42 17 18 35 38 41 44 4 11 13 35 2 54 2 1 14 7 4 2 16 36 19 42 1 22 33 52 2 32 1 16 19 5 13 34 6 16 Liike-elämän palvelut 31 39 38 48 11 14 24 63 1 26 4 11 Kaikki 17 3 29 37 179 32 Vastaajatoimipaikoissa on toteutettu kyselyä edeltävinä vuosina runsaasti erilaisia uudelleenjärjestelyjä. Uudelleenjärjestelyillä tarkoitetaan tässä työn organisoinnin muutoksia (esimerkiksi ammattikuvien laajentamista ja ryhmä- tai tiimityön käyttöönottoa), kokonaisuuksien purkamista pienemmiksi yksiköiksi kuten tulosyksiköiksi, yksikköjen yhdistämistä laajemmiksi kokonaisuuksiksi, alihankinnan laajentamista ja aiemmin omalla väellä teetettyjen töiden ostamista ulkopuolisilta sekä kehittämishankkeita, joilla on pyritty laadun tai tuottavuuden parantamiseen. Kokonaisuutena katsoen uudelleenjärjestelyjä on tehty eniten paperiteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa, energia-alalla, rakentamisen toimialalla sekä rahoitus- ja vakuutusalalla ja vähiten kaupan, terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä liike-elämän palvelujen alalla. Rahoitus- ja vakuutusalan toimipaikoissa uudelleenjärjestelyihin on usein liittynyt henkilöstön vähentämistä. Monilla muilla vertailun toimialoilla henkilöstömäärä on useimmissa vastaajatoimipaikoissa nousukaudella kasvanut. Näin on erityisesti liike-elämän palvelujen, kaupan, elektroniik- 6
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat kateollisuuden ja muun metalliteollisuuden, terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä rakentamisen toimipaikoissa. Taulukko 3. Uudelleenjärjestelyt toimipaikoissa 2 Toimipaikkojen osuus, joissa uudelleenjärjestelyjä on tehty (%) Toimiala Työn organisointiin liittyvä muutos Kokonaisuuksien purkaminen pienemmiksi yksiköiksi Yksikköjen yhdistäminen laajemmiksi kokonaisuuksiksi Aiemmin omalla väellä teetettyjen töiden ostaminen ulkopuolisilta (alihankinnan laajentaminen) Kehittämishanke, jolla on pyritty laadun tai tuottavuuden parantamiseen 61 24 39 52 7 81 31 5 44 9 82 26 4 26 67 71 11 24 42 79 64 27 25 52 71 83 56 51 74 83 75 32 39 37 68 54 31 31 46 87 58 29 33 18 57 77 37 63 53 74 Liike-elämän palvelut 42 21 27 43 7 55 3 29 29 5 Kaikki 64 29 33 44 72 Taulukko 4. Henkilöstöään lisänneet ja vähentäneet toimipaikat Toimiala Vähentynyt yli 25 % Vähentynyt 5-25 % Pysynyt ennallaan muutos alle (+/- 5 %) Kasvanut 5-25 % Kasvanut yli 25% 1 4 7 5 4 1 8 7 12 4 2 7 1 2 2 2 1 6 12 1 4 9 12 4 7 11 22 12 2 7 4 1 9 3 8 8 2 8 9 1 7 9 19 2 Liike-elämän palvelut 2 8 13 17 1 3 9 6 7 Kaikki 21 81 96 19 46 2 Taulukon luvut on laskettu vain niiden toimipaikkojen osalta, jotka vastasivat uudelleenjärjestelyjä koskevaan kysymykseen. Mikäli kysymyksen vastaamatta jättäminen tulkitaan siten, että uudelleenjärjestelyjä ei ole tehty, prosenttiosuuksista tulee jonkin verran pienemmät. 7
Paikallinen sopiminen toimialoittain Rahoitus- ja vakuutusalaa lukuun ottamatta kaikilla vertailun toimialoilla on sekä henkilöstöään lisänneitä että vähentäneitä toimipaikkoja. Tietoja henkilöstömäärän muutoksista ei ole kaikista vertailun toimipaikoista. Taloudellinen tilanne Tiedot toimipaikkojen liiketoiminnan kannattavuudesta ja sen muutoksista perustuvat kyselyyn vastanneiden työnantajan edustajien arvioihin. Runsaassa puolessa toimipaikoista kannattavuus arvioidaan vähintään melko hyväksi ja noin kolmanneksessa kohtalaiseksi. Enemmistössä toimipaikoista kannattavuuden arvioidaan parantuneen kyselyä edeltävinä vuosina. Kyselytutkimus toteutettiin nousukauden oloissa. Toimialoittain verraten kannattavuudeltaan hyviä toimipaikkoja on eniten elektroniikkateollisuudesta, jossa elettiin kyselyajankohtana voimakkaan kasvun ja erittäin hyvän kannattavuuden aikaa. Ero muuhun metalliteollisuuteen on tässä suhteessa melko suuri. Elintarviketeollisuuden vasta- uksissa on nähtävissä kansainvälistymisen myötä kiristyneen kilpailun vaikutus. Rahoitus- ja vakuutusalalla kannattavuus oli kyselyä edeltävinä vuosina lähtenyt selvään kasvuun muun muassa merkittävien rakenteellisten muutosten seurauksena. Taulukko 5. Toimipaikkojen liiketoiminnan kannattavuus ja sen muutokset Toimiala Kannattavuus Kannattavuuden muutos Prosentteina toimipaikoista Huono Kohtalainen Hyvä Heikentynyt Ennallaan Parantunut 2 14 44 32 36 54 36 29 36 7 28 64 9 23 68 18 14 68 Liike-elämän palvelut 6 11 4 15 1 13 4 16 9 34 58 17 31 33 24 39 22 43 59 32 78 54 57 62 57 62 48 3 25 13 31 7 18 4 2 13 26 19 13 23 2 24 4 2 43 71 56 74 46 73 58 93 6 43 Kaikki 11 34 54 18 21 62 Kilpailun arvioidaan kiristyneen kaikilla vertailun toimialoilla. Voimakkaimmaksi kilpailun kiristyminen koetaan elektroniikkateollisuudessa, elintarviketeollisuudessa sekä rahoitus- ja vakuutusalalla. 8
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Paikallisen sopimisen määrä ja kohdeasiat Paikallisen sopimisen määrä Paikallisia sopimuksia on toimipaikan päätoimialan mukaan tarkasteluna tehty selvästi eniten paperiteollisuudessa. Paperiteollisuuden työehtosopimukset tarjoavat laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen ja asioista tuleekin sopia paikallisesti. Seuraavaksi eniten sovittuja asioita on keskimäärin kemian teollisuudessa, energia-alan toimipaikoissa sekä elektroniikkateollisuudessa. Selvästi vähiten sopimuksia on tehty kaupan sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialoilla. Sopiminen on kaiken kaikkiaan tavallisempaa teollisuudessa kun palvelualoilla. Kuvio 1. Paikallisen sopimisen kokonaismäärä Paikallisen sopimisen määrä asiaryhmittäin toimialan mukaan (Asioiden määrä, joissa sopimuksia on tehty toimipaikoissa keskimäärin) 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Paperiteollis Graafi uus nen teollisuus Muut asiat Henkilöstön asema ja toimenkuvat Työaikajärjestelyt Palkka-asiat Suurissa toimipaikoissa sovitaan paikallisesti enemmän kuin pienissä. Teollisuuden toimipaikat ovat tutkimusaineistossa keskimäärin suurempia kuin palvelualojen toimipaikat ja tämä selittää teollisuuden suurempaa sopimismäärää osittain, mutta ei kokonaan. Toimialoittain tarkastellen vastaajatoimipaikat ovat pienimpiä terveys- ja sosiaalipalveluissa, kaupan alalla sekä rahoitus- ja vakuutuspalveluissa, missä vastaajatoimipaikoista vähintään puolet on pieniä, alle 5 hengen toimipaikkoja. Liike-elämän palvelujen ja rakentamisen toimipaikoista henkilöstömäärältään pieniä on runsas kolmannes. Teollisuuden toimipaikoista graafisella alalla on pieniä toimipaikkoja kolmannes ja muilla toimialoilla vähemmän kuin viidennes. Paperiteollisuuden toimipaikat ovat kolmea lukuun otta- 9
Paikallinen sopiminen toimialoittain matta kaikki suuria, yli 249 hengen toimipaikkoja. Toimipaikkojen kokoero luonnollisesti vaikuttaa siihen, missä määrin ja minkä tyyppisiä kohdeasioita tulee sopimisen piiriin. Toimialojen erot sopimisen määrässä kuitenkin pääsääntöisesti säilyvät, kun alojen pieniä ja suuria toimipaikkoja tarkastellaan erikseen. Viime vuosina paikallinen sopiminen on yksityisellä sektorilla painottunut, sopimisten määrällä mitaten, työaikajärjestelyihin ja palkkausjärjestelmien kehittämiseen. Paikallisen sopimisen kohdeasiat on seuraavassa ryhmitelty viiteen ryhmään: 1) palkan määrään ja maksutapaan liittyvä sopiminen 2) palkkajärjestelmistä ja palkkaperusteista sopiminen 3) työaikajärjestelyistä sopiminen 4) muutostilanteiden hallintaan liittyvä sopiminen 5) työn ja työyhteisön kehittämiseen liittyvä sopiminen Palkan määrään ja maksutapaan liittyvä sopiminen Palkkaetujen parantamiseen tähtäävät sopimukset ovat nousukauden oloissa olleet varsin tavallisia. Näitä sopimuksia on tehty toimialoittain selvästi useimmin paperiteollisuudessa ja yli puolessa toimipaikoista myös kemian teollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja graafisessa teollisuudessa. Taulukko 6. Palkkaetujen parantaminen ja heikentäminen, lomarahat ja lomapalkka Toimipaikkojen osuus, joissa sopimuksia on tehty (%) Toimiala Paremmat palkkaedut alan työehtosopimuksiin ja aiempaan käytäntöön verrattuna Heikommat palkkaedut aikaisempaan käytäntöön verrattuna TES:n yrityskoh- Lomarahojen maksatus-aika taisen potin tai vaihto jako vapaaseen Lomarahojen leikkaaminen Lomapalkan maksuaika 66 11 26 39 37 78 9 94 47 31 52 16 32 55 55 63 9 42 37 2 19 37 3 19 29 1 33 51 3 8 3 38 25 15 55 55 65 42 2 18 42 2 41 2 11 33 2 25 39 16 55 53 16 5 Liike-elämän palvelut 31 4 26 33 5 31 Teollisuus * Palveluala 37 5 34 5 9 6 5 32 2 47 38 46 3 3 29 34 27 Kaikki 42 7 27 43 3 3 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala 1
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Taulukko 7. Korvaukset ja lisät Lomarahojen leikkaamissopimuksia on tehty tutkimusajankohtana merkittävässä määrin ainoastaan rahoitus- ja vakuutuspalveluissa. Lomarahojen maksatusaikaan tai vaihtamiseen vapaaseen liittyvät sopimukset ovat suhteellisen yleisiä kaikilla toimialoilla. Toimipaikkojen osuus, joissa sopimuksia on tehty (%) Toimiala Palkan lisät (esim. raskaan työn lisä, olosuhde-lisä ym.) Varallaolokorvaukset Hälytysraha / puhelinohjekorvaukset Sijaisuuskorvaukset Matkakorvaukset Muut kuin rahapalkan luonteiset palkkaedut 63 42 29 39 29 11 81 72 66 88 34 28 32 13 23 26 16 19 53 49 4 49 26 14 22 19 17 17 24 6 41 46 54 24 27 5 4 6 55 45 55 3 42 13 16 16 58 2 11 14 16 13 24 11 Liike-elämän palvelut Teollisuus * Palveluala 29 28 13 43 22 45 39 8 33 23 24 2 3 31 18 18 15 11 32 17 45 34 16 32 3 34 21 11 14 19 Kaikki 33 28 25 26 3 17 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala Toimialoja, joissa palkkaetujen heikentämissopimuksia ilmoitetaan tehdyn enemmässä kuin 1 prosentissa toimipaikoista ovat rakentaminen, rahoitus- ja vakuutuspalvelut, graafinen teollisuus, energia-ala ja elintar- viketeollisuus. Erilaisia korvauksia ja palkanlisiä koskevat paikalliset sopimukset ovat tavallisimpia paperiteollisuudessa, energia-alalla, kemian teollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja elektroniikkateollisuudessa. Myös rahoitus- ja vakuutuspalveluissa sekä liike-elämän palvelujen toimialalla on tehty tämän tyyppisiä sopimuksia usein. Harvinaisinta korvauksiin ja lisiin liittyvä sopiminen on terveys- ja sosiaalipalveluissa. 11
Paikallinen sopiminen toimialoittain Palkkausjärjestelmiin ja palkkauksen perusteisiin liittyvä sopiminen Palkkausjärjestelmistä on tehty paikallinen sopimus useimmissa kyselyn teollisuuden toimipaikoissa. Kärjessä on selvästi paperiteollisuus, mutta myös elektroniikkateollisuudessa, muussa metalliteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa sekä kemian teollisuudessa sovitaan tavallisesti palkkausjärjestelmää koskien paikallisesti. Palvelualalla palkkausjärjestelmistä sopiminen on selvästi harvinaisempaa, mutta kaupan toimipaikoissa on sovittu palkkausjärjestelmästä runsaassa 4 prosentissa toimipaikoista ja liike-elämän palveluissa vajaassa kolmanneksessa toimipaikoista, muissa selvästi harvemmin. Tulospalkkioista tehdyt paikalliset sopimukset ovat yleisimpiä elektroniikka- ja muussa metalliteollisuudessa, rakentamisen toimialalla, kemian teollisuudessa ja paperiteollisuudessa. Paperiteollisuudessa sovitaan usein myös voittopalkkioista. Harvinaisimpia tulospalkkiosopimukset ovat terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä rahoitus- ja vakuutuspalveluissa. Työn vaativuuden arviointijärjestelmistä on sovittu useimmin paperiteollisuudessa, energia-alalla ja kemian teollisuudessa. Urakkapalkkaus on rakennusalalle luonteenomainen sopimiskohde. Taulukko 8. Palkkausjärjestelmät ja palkkauksen perusteet Toimipaikkojen osuus, joissa sopimuksia on tehty (%) Palkkaus- Urakka- Työn vaativuuden arviointi- Tulos- Voitto- Toimiala järjestelmät palkkaus järjestelmät palkkiot palkkiot 61 37 24 42 13 78 41 81 53 5 29 19 6 45 26 56 33 56 63 23 56 19 39 67 3 68 11 35 76 11 3 2 4 5 2 38 6 31 62 16 43 11 32 48 17 13 13 32 39 21 Liike-elämän palvelut 3 2 14 51 21 18 3 16 Teollisuus * 54 32 38 57 23 Palveluala 28 17 22 34 11 Kaikki 42 25 31 46 18 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala 12
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Työaikajärjestelyistä sopiminen Työajan pituudesta sopiminen on jo varsin tavallista useimmilla tutkimuksen toimialoilla. Säännöllisen työajan pituuteen liittyen sopimuksia on tehty useimmin rakentamisen toimialalla, elektroniikkateollisuudessa ja muussa metalliteollisuudessa, kemian teollisuudessa, rahoitus- ja vakuutuspalveluissa sekä liike-elämän palveluissa sekä vuorokautisen työajan osalta myös graafisessa teollisuudessa ja elintarviketeollisuudessa. graafisessa teollisuudessa sekä elintarviketeollisuudessa. Ruoka- ja lepotaukoja koskevat työaikasopimukset ovat tavallisimpia energia-alan, kemian teollisuuden, metalliteollisuuden ja paperiteollisuuden toimipai- koissa. Liukuvasta työajasta on sopimuksia useimmissa toimipaikoissa niillä toimialoilla, missä tällainen työaikajärjestely on tarkoituksenmukainen. Terveys- ja sosiaalipalvelut poikkeavat tässä suhteessa selvästi muista aloista, koska liukuvasta työajasta on vain vähän sopimuksia. Tiivistettyä työaikaa koskevat sopimukset ovat vielä harvinaisia kaikilla toimialoilla. Ylitöiden enimmäismäärää koskien sopimuksia on tavallisimmin elektroniikkateollisuudessa, paperiteollisuudessa ja elintarviketeollisuudessa. Taulukko 9. Työajan pituus ja ylityöt Toimipaikkojen os uus, joissa sopimuksia on tehty (%) Toimiala Säännöllisen vuorokautisen työajan pituus Säännöllisen viikoittaisen työajan pituus Työajan tasoittumisjakson pituus Liukuva työaika Tiivistetty työaika Ruokataukojen tai lepoaikojen pituus Ylitöiden korvaaminen yhden ja saman ylityökorvaussäännö n perusteella Ylitöiden enimmäis- määrä 42 29 29 42 11 45 13 55 22 13 13 88 53 3 59 48 26 19 55 26 13 39 37 3 23 72 5 58 21 44 4 31 32 66 11 54 6 41 38 38 7 86 5 24 11 7 35 25 3 85 7 2 5 51 47 47 4 4 47 2 47 25 22 3 38 3 48 8 22 39 34 47 5 39 18 29 Liike-elämän palvelut 29 36 43 63 8 31 24 33 29 24 16 18 32 3 3 Teollisuus * 4 3 33 64 7 48 13 48 Palveluala 45 43 47 44 3 45 14 26 Kaikki 42 36 4 54 5 47 14 37 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala 13
Paikallinen sopiminen toimialoittain Taulukko 1. Vapaat ja lomat Toimipaikkojen osuus, joissa sopimuksia on tehty (%) Toimiala Myös erilaisia vapaita koskevia paikallisia sopimuksia tehdään paljon. Vuorotteluvapaata koskevat sopimukset ovat tavallisimpia paperiteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja elektroniikkateollisuudessa. Osittaisesta hoitovapaasta on sovittu paikallisesti useimmin rahoitus- ja vakuutuspalveluissa ja elintarviketeollisuudessa. Niinikään naisvaltaisella terveys- ja sosiaalipalvelujen alalla neljänneksessä toimipaikoista on tehty paikallinen sopimus osittaiseen hoitovapaaseen liittyen. Ylityökorvausten vaihtaminen vapaaseen Osittainen hoitovapaa Työajan lyhentämisvapaa Vuorotteluvapaa (pekkasvapaa) Vuosiloman antaminen muuna kuin normaalina lomakautena 5 71 5 53 39 66 88 44 69 59 29 39 45 52 45 6 53 21 37 53 42 26 18 63 33 35 51 19 46 3 65 4 4 6 65 71 38 24 58 4 33 25 22 22 32 61 37 55 29 47 Liike-elämän palvelut 49 29 3 36 49 42 29 26 8 34 Teollisuus * 49 45 27 54 44 Palveluala 52 42 39 27 5 Kaikki 51 43 33 41 47 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala Muutostilanteiden hallintaan liittyvä sopiminen Henkilöstön asemaan ja toimenkuviin vaikuttavan sopimisen asiaryhmissä sopimuksia on tehty paljon paperiteollisuudessa, kemian teollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja palvelualoista rahoitus- ja vakuutusalalla. Paperiteollisuudessa sekä rahoitus- ja vakuutusalalla on tehty muihin toimialoihin verrattuna paljon paikallisia sopimuksia koskien yhteistoimintamenettelyä, henkilöstön siirtoja ja toimenkuvia sekä muutoksia työtehtävien sisällössä ja organisoinnissa. Rahoitus- ja vakuutusalalla on tehty toimipaikkaa kohden laskettuna eniten sopimuksia myös irtisanomisen menettelytapoihin ja henkilöstön osaaikaistamiseen liittyen. 14
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Taulukko 11. Henkilöstön asemaan ja toimenkuviin vaikuttavat muutokset Toimipaikkojen osuus, joissa sopimuksia on tehty (%) Toimiala Tasa-arvoasioista sopiminen on vielä verrattain harvinaista lukuun ottamatta paperiteollisuutta. Rahoitus- ja vakuutuspalveluissa, energia-alalla ja kemian teollisuudessa tasa-arvoon liittyviä sopimuksia on noin neljänneksessä toimipaikoista. Todetun lomautustai irtisano- misuhan vaikutukset Lomautuksen perusteet ja kohdentaminen Henkilöstön osa-aikaistaminen Merkittävät muutokset työtehtävien sisällössä ja työn organisoinnissa Henkilöstövaikutuksil- taan merkittävät työntekijöiden siirrot Irtisanomissuojan parantaminen tai irtisano- misen menettelytapojen kehittäminen Työvoiman vähentämisen toteuttamistapa Yhteistoimintamenettelyä koskevat sopimukset 16 16 3 42 29 3 8 16 28 28 25 75 63 59 59 19 19 13 26 26 13 29 26 23 7 53 28 21 35 13 14 11 28 15 1 12 26 11 11 8 54 19 11 32 5 25 55 25 5 1 35 29 22 4 29 18 11 22 29 11 11 11 14 13 3 13 22 18 5 29 5 47 21 18 55 Liike-elämän palvelut 19 11 2 29 18 8 18 26 18 18 5 16 21 3 3 24 Teollisuus * 17 17 1 39 25 2 18 33 Palveluala 15 8 12 24 25 5 12 36 Kaikki 17 13 13 33 25 4 15 35 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala Työn ja työyhteisön kehittämiseen liittyvä sopiminen Työn ja työyhteisön kehittämiseen liittyvä paikallinen sopiminen on teolli- selvästi yleisempää kuin palvelualoilla. Koulutusta koskien on suudessa teollisuudessa sovittu yli puolessa vastaajatoimipaikoista paperiteollisuu- ja elintarviketeollisuudessa ja palvelu- dessa, elektroniikkateollisuudessa aloilla rahoitus- ja vakuutuspalveluissa. Tuottavuuden parantamiseen tähtääviä sopimuksia tehdään teollisuudessa suhteellisen usein, useimmin jälleen paperiteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja kemian teollisuudessa. Palvelualoilla tuottavuuden parantamista koskevat sopimukset ovat kaikilla toimialoilla harvinaisia. Työsuojeluun liittyen sopimuksia on tehty eniten paperiteollisuudessa, energia-alalla, kemian teollisuudessa ja elintarviketeollisuudessa sekä palvelualoilla rahoitus- ja vakuutusalalla. 15
Paikallinen sopiminen toimialoittain Taulukko 12. Työn ja työyhteisön kehittäminen Toimipaikkojen osuus, joissa sopimuksia on tehty (%) Toimiala Tuottavuuden parantaminen Koulutus Työsuojeluasiat Ulkopuolisen Vapaaehtoiset sosiaali- työvoiman käyttö vakuutukset Tasaarvoasiat 39 45 32 11 63 16 69 69 78 28 69 53 23 29 1 29 42 16 47 49 44 14 47 23 32 31 28 8 35 5 46 38 54 8 57 5 15 5 3 25 45 25 27 33 38 13 42 16 16 29 21 17 19 5 11 5 29 16 53 29 Liike-elämän palvelut 2 28 23 18 33 14 5 24 18 18 29 13 Teollisuus * 36 4 35 14 45 15 Palveluala 16 3 2 11 3 1 Kaikki 27 36 28 13 38 13 * Mukaan lukien rakentaminen ja energia-ala Useat tutkimustulokset viittaavat siihen, että suuretkaan panostukset teknologian kehittämiseen tai työvoiman koulutukseen eivät johda tuotta- paranemiseen, ellei niitä liitetä yrityksissä osaksi toimintatapojen vuuden muutosta Tavaroiden ja palveluiden tuotantoprosessi voidaan toteuttaa monin vaihtoehtoisin tavoin ja sellaisilla tekijöillä kuten johtamismeneteljohdon ja henkilöstön yhteistoimin- millä, tuotannon organisointitavalla, nalla ja työympäristöllä on tärkeä merkitys sille, kuinka teknologiaa ja henkilöstön osaamista kyetään kehittämään ja hyödyntämään (Alasoini 1997) Toimipaikkojen yhtenä luokitustapana paikalliseen sopimiseen liittyen on tutkimuksessa käytetty jakoa traditionaalisiin, kehittyviin ja joustaviin toimipaikkoihin. Joustavan toimintatavan toimipaikaksi määriteltiin toimipakka, jossa on sovittu paikallisesti 1) työn organisoinnista, 2) tulospalkkioista, voitto-palkkioista tai palkkiojärjestelmistä ja 3) koulutuksesta (Niemelä 2). Luokitus perustuu tässä ainoastaan paikallisen sopimi- sen määrään edellä mainituissa kohdeasioissa. Toimipaikkojen toimintatapaa ei ole arvioitu muilta osin. Näin luokittaen joustavan toimintatavan toimipaikkoja on suhteellisesti eniten paperiteollisuudessa ja elektroniikkateollisuudessa. Perinteisen toimintatavan toimipaikkoja taas kaupan alalla, terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä liike-elämän palvelujen alalla. 16
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Taulukko 13. Toimipaikat toimintatavan mukaan Toimintatapa Toimiala Traditionaalinen Kehittyvä Joustava Osuus toimipaikoista (%) 39 32 29 22 22 56 58 32 1 37 33 3 51 37 13 35 24 41 55 15 3 56 22 22 81 13 6 42 39 18 Liike-elämän palvelut 65 18 18 76 18 5 Kaikki 54 26 21 Sopimisen laajuus ja syvyys Paikallisen sopimisen kohdeasiat voidaan karkeasti ryhmitellä substantiivisiin normeihin, joihin sisältyvät sellaisia työehtoja kuten palkkatasoa, työaikaa, ylitöitä ja lomajärjestelyjä jne. koskevat sopimukset sekä proseduaalisiin normeihin, joihin sisältyvät järjestelmätason sopimukset kuten osallistumis- ja neuvottelujärjestelmät, riitojen ratkaisumenetelmät sekä menetelmät ja kriteerit, joilla määritellään palkitsemisen oikeudenmukaisuus, oikeudet ja velvollisuudet (esim. Flanders & Fox 1969; Lee & Newby 1983, 251-253). Tällöin palkan määrään, maksutapaan ja työaikajärjestelyihin liittyvä sopiminen edustaa lähinnä substantiivisista so- ja palkkajärjestelmiä ja -perusteita, työn ja työyhteisön kehittä- pimista mistä sekä muutostilanteiden hallintaa koskeva sopiminen lähinnä proseduaalista sopimista. Toimialoille, joilla sovitaan paljon paikallisesti on tyypillistä, että sopiminen kohdistuu myös järjestelmätasolle: pakkausjärjestelmiin, työyhteisön heittämiseen ja muutostilanteiden hallintaan. Tässä suhteessa muista toimialoista erottuu paperiteollisuus, jossa sovitaan ja työehtosopimusten mukaan pitääkin sopia paikallisesti lähes kaikista asioita. Myös metalliteollisuus on Suomessa ollut edelläkävijä työehtojen paikal- ja elintarviketeollisuuden lisen sopimisen kehittämisessä ja metalliteollisuuden työehtosopimukset mahdollistavat useimpien työsuhteen ehtojen sopimisen yritystasoisesti valtakunnallisen sopimuksen määrittämissä puitteissa. Tutkimusaineiston elektroniikkateollisuuden, kemian teollisuuden toimipaikoissa paikallinen sopiminen on laajaa ja järjestelmätasolla syvää. 17
Paikallinen sopiminen toimialoittain Palvelualoilla edellä mainittuihin toimialoihin verrattavaa järjestelmätason sopimista on ollut eniten rahoitus- ja vakuutuspalveluissa. sekä terveys- ja sosiaalipalvelut ovat selvimmin toimialoja, joilla paikallisen sopimisen käytännöt ovat tältä osin vasta kehittymässä. Yhteistoiminta Tutkimus osoittaa sen, että yhteistoimintalaissa säädetty neuvottelujärjestelmä on henkilöstön myötävaikutuskanavan lisäksi myös sopimis- ja sopimusjärjestelmä, jossa sovitaan erilaisista asioista. Verrattuna 9-luvun alun lamavuosien tilanteeseen, jolloin neuvotteluissa painottuivat henkilöstön vähentämisen ja muutosten hallinnan asiaryhmät (Kairinen ym. 1995), yhteistoiminnassa on 9-luvun loppuvuosina toteutunut paremmin yhteistoimintalain työyhteisöjen myönteisen kehittämisen ajatus. Tavallisimpia yhteistoimintaneuvottelujen kohteita vastaajatoimipaikoissa ovat työntekijöiden siirrot tehtävistä toisiin, muutokset työmenetelmissä tai töiden järjestelyssä, työsuojelun toimintasuunnitelmat, henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat sekä tasaveluissa. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuvista olennaisista arvosuunnitelmat. Yhteistoiminta-asioita on kaiken kaikkiaan toimialoittain useimmin käsitelty paperiteollisuudessa ja rahoitus- ja vakuutuspal- henkilöstöratkaisuista on neuvoteltu rahoitus- ja vakuutuspalveluissa. Yhteistoimintaneuvotteluissa on tavallisesti myös päästy sopimukseen. Työnantajan liikkeen-johtovaltaan tai työnjohtovaltaankin kuuluvissa asioissa, silloin kun niistä on yhteistoimintamenettelyssä neuvoteltu, on päästy sopimukseen henkilöstönkin tulkinnan mukaan keskimäärin kahdessa tapauksessa kolmesta, työnantajan tulkinnan mukaan vielä selvästi useammin. Suunnitelmia, periaatteita ja tavoiteohjelmia käsiteltäessä vain keskimäärin yhdessä tapauksessa viidestä ei olla henkilöstön mukaan päästy yksimielisyyteen, jolloin työnantaja on tehnyt lopullisen ratkaisun. On merkittävää, että myös työnantajan yksipuolisen päätösvallan piiriin kuuluvista liikkeen-johtovaltaan tai työnjohtovaltaan kuuluvista asioista on runsaasti sovittu. On kuitenkin epäselvää, millaisia oikeusvaikutuksia tällaiseen sopimukseen liittyy (Nieminen 2). Toimipaikoissa, joissa ollut paljon yhteistoimintaa, on paikallisesti neuvoteltu ja sovittu paljon myös muista asioista. 18
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Kokemukset paikallisesta sopimisesta Vaikuttamismahdollisuudet ja tasavertaisuus Henkilöstön edustajat kokevat vaikuttamismahdollisuutensa paikallisten sopimusten sisältöön lähinnä kohtalaisiksi. Parhaiksi ne arvioidaan työ- sovittaessa, joiden kohdalla 23 prosenttia vastaajista katsoo aika-asioista henkilöstön voineen vaikuttaa sopimuksiin oleellisesti ja 44 prosenttia jonkin verran. Palkka-asioiden osalta vastaavat osuudet ovat 2 ja 33 prosenttia ja henkilöstön asemaa ja toimenkuvia koskevissa asioissa 1 ja 38 prosenttia. Niiden vastaajien osuus, jotka arvioivat, että henkilöstö ei ole voinut vaikuttaa sopimusten sisältöön lainkaan, on palkka-asioissa 14 prosenttia, työaikajärjestelyissä seitsemän prosenttia ja toimenkuvien kohdalla 16 prosenttia. Henkilöstön edustajat kokevat vaikuttamismahdollisuutensa paikallisten sopimusten sisältöön teollisuudessa hieman paremmaksi kuin palvelualoilla. Kokonaisuutena tarkastellen vaikuttamismahdollisuudet arvioidaan parhaiksi paperiteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa sekä rahoitus- ja vakuutuspalveluissa. Viimeksi mainitulla toimialalla erityisesti vaikuttamismahdollisuudet muutostilanteissa on koettu muuhun palvelualaan verrattuna hyviksi Kuvio 3. Henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet sopimusten sisältöön 4 Henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet sopimusten sisältöön (Vaikuttamismahdollisuuksia kuvaavan summamuuttujan ryhmäkeskiarvoja) Hyvät 3,5 3 Kontalaiset 2,5 2 Heikot 1,5 1 a Energia-al 19
Paikallinen sopiminen toimialoittain Taulukko 14. Henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet ja tasavertaisuuskokemus asiaryhmittäin Toimipaikkojen osuus (%) joilla: Toimiala Vaikuttamismahdollisuuksia vähintään jonkin verran Palkka-asiat Henkilöstön asemaan ja toimenkuviin vaikuttavat muutokset Tasavertaisuus vähintään melko hyvä Palkka-asiat Työaikajärjestelyt Työaikajärjestelyt Henkilöstön asemaan ja toimenkuviin vaikuttavat muutokset 68 74 34 46 53 7 72 83 66 65 5 6 57 47 41 47 37 31 26 29 64 63 55 44 56 29 34 22 23 24 56 72 5 33 71 31 Liike-elämän palvelut Teollisuus * Palveluala Kaikki ** 4 57 44 42 63 42 55 52 54 78 64 53 62 64 7 69 64 66 52 64 38 64 43 33 49 45 47 28 37 37 25 4 26 32 34 33 52 58 47 27 61 56 56 51 54 32 36 36 36 22 33 28 31 29 Asiaryhmittäin tarkastellen sopimisen tasavertaisuus, mitattuna henkilöstön aseman vähintään melko tasavertaiseksi arvioivien osuudella, näyttäisi toteutuneen palkka-asioissa parhaiten liike-elämän palvelujen, elintarviketeollisuuden ja paperiteollisuuden toimipaikoissa, työaikajärjestelyjen osalta elektroniikkateollisuuden, elintarviketeollisuuden, paperiteollisuuden ja liike-elämän palvelujen toimipaikoissa ja henkilöstön asemaan ja toimenkuviin vaikuttavien muutosten yhteydessä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen, kaupan, rakentamisen ja paperiteollisuuden toimialoilla. Palkka-asioissa ja työaikajärjestelyjen osalta henkilöstön ja työnantajan aseman tasavertaiseksi mieltäviä on suhteellisesti vähiten rahoitus- ja vakuutuspalveluissa, mikä selittyy osaltaan sillä, että toimialan vastaajin enemmistö on naisia joille on miehiä tyypillisempää olla ottamatta asiaryhmäkohtaiseen tasavertaisuuteen kantaa. Vaikuttamismahdollisuudet sopimusten sisältöön koetaan alalla kohtalaisen hyviksi. Arvioitaessa sopimisen tasavertaisuutta kokonaisuutena tasavertaisuuteen kriittisesti suhtautuvien henkilöstön edustajien osuus on teollisuudessa korkeampi kuin palvelualoilla (47 % / 38 %). Asemaa tasavertaisena pitävien osuus on teollisuudessa ja palvelualoilla lähes sama (35 % / 36 %). Teollisuuden suurten toimipaikkojen luottamushenkilöt ovat tottuneet ottamaan kantaa ja olemaan myös kriittisiä työnantajaa kohtaan. Palvelualojen yrityskulttuurissa henkilöstön ja työnantajan lähtökohtaiseen erivertaisuuteen sopijaosapuolina ei ole tyypillistä ottaa kantaa yhtä voimakkaasti. 2
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Taulukko 15. Onko henkilöstön asema sopimuksia tehtäessä ollut kokonaisuutena katsoen riittävän tasavertainen? Henkilöstön edustajat Työnantajan edustajat Ei Prosentteina En osaa sanoa Kyllä Ei En osaa sanoa 43 17 4 4 4 91 56 13 31 1 9 44 15 41 5 1 85 57 12 31 4 15 81 4 22 38 9 91 44 19 36 7 7 86 64 11 25 18 82 31 31 38 5 1 85 4 25 35 4 11 85 27 2 53 7 7 86 Liike-elämän palvelut 45 27 28 11 11 78 39 26 35 7 29 64 Kaikki 45 2 35 5 1 85 Kyllä Useissa kyselyyn saaduissa vastauksissa tuodaan esiin huoli tasavertaisuuden toteutumisesta erityisesti pienissä toimipaikoissa. Tutkimukseen vastanneiden toimipaikkojen osalta tasavertaisuuskokemus on kuitenkin kokonaisuutena hieman parempi pienissä kuin suurissa toimipaikoissa. Tiedot ja osaaminen Sopimisen osapuolten riittävää tasavertaisuutta kokonaisuutena arvioiden niiden henkilöstön edustajien osuus, jotka katsovat aseman olevan erivertainen, on korkein energia-alalla, paperiteollisuudessa ja kemian teollisuudessa. Niiden henkilöstön vastaajien osuus, jotka katsovat sopimuksia tehtäessä olleen käytettävissään riittävät tiedot, on korkein elintarviketeollisuu- graafisessa teollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja muussa dessa, metalliteollisuudessa sekä paperiteollisuudessa. Alhaisin tämä osuus terveys- ja sosiaalipalveluissa, liike-elämän palveluissa ja energia-alalla. Mielenkiintoista on, että työnantajan edustajat arvioivat omalla sopijaosapuolellaan käytettävissä olleita tietoja toimialoittain hyvin saman suuntaisesti. Parhaiten sijoittuvat paperiteollisuus, elektroniikkateollisuus, elintarviketeollisuus sekä rahoitus- ja vakuutusala. Työnantajien arvioissa energia-ala sijoittuu selvästi heikoimmin. 21
Paikallinen sopiminen toimialoittain Taulukko 16. Tiedot ja asiantuntija-apu Henkilöstön mahdollisuudet Tiedot riittävät sopimuksia saada asiantuntija-apua tehtäessä (%) vähintään melko hyvät (%) Toimiala Henkilöstö Työnantajat Henkilöstö Työnantajat 63 96 79 87 59 1 82 86 62 8 71 75 51 85 72 81 62 89 73 91 69 1 83 86 5 55 68 83 55 85 76 85 51 79 71 7 53 93 81 1 Liike-elämän palvelut 49 84 85 75 43 77 75 79 Henkilöstön edustajien vastauksissa toimialoja, joilla asiantuntija-avun saamisen mahdollisuuksia arvioidaan myönteisimmin ovat liike-elämän palvelut, elektroniikkateollisuus, paperiteollisuus sekä rahoitus- ja vakuutusala. Heikoimman arvion toimialastaan antavat energia-alan henkilös- joista heistäkin kuitenkin kaksi kolmesta pitää asiantuntija- tövastaajat, avun saamisen mahdollisuuksia vähintään melko hyvinä. Tietojen ja asiantuntija-avun saaminen heijastaa osaltaan alan sopimiskulttuuria. Työmarkkinajärjestöt ovat keskeisessä asemassa paikalliseen sopimiseen tarvittavan osaamisen välittäjinä. Asiantuntija-apua on am- ja työnantajajärjestöistä saatukin melko mattiliitoista kattavasti. Järjestöjen tärkeä rooli sopimiseen liittyvän osaamiseen välittäjänä tulee selvästi ilmi myös kyselyn asiantuntija-apuun liittyvissä avovastauksissa. Koulutusta toivotaan ja tarvitaan, etenkin kun paikalliseen sopimiseen liittyviä lakien ja työehtosopimusten määräyksiä pidetään useasti melko vaikeaselkoisina. Kun arvioidaan paikallisen sopimisen osaamista kokonaisuutena, ottaen huomioon sopimiseen tarvittavat tiedot, mahdollisuudet saada tietoa sekä kokemus sopimisesta, mihin liittyy paitsi se, onko totuttu sopimaan, myös toisen osapuolen suhtautumisen tunteminen ja luottamushenkilöiden työn arvostaminen, teollisuus menestyy vertailussa palvelualoja paremmin. Toimialoittain parhaiten sijoittuvat paperiteollisuus, elektroniikkateollisuus ja muu metalliteollisuus ja kemian teollisuus. 22
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Kuvio 4. Paikallisen sopimisen osaaminen Osaaminen Hyvä Kohtalainen Heikko 4 3,8 3,6 3,4 3,2 3 2,8 2,6 2,4 2,2 2 Henkilöstö Työnantajat Sopimistilanteet Tasavertaisuuden kokeminen on henkilöstön vastauksissa selvästi yhteydessä siihen, onko osapuolella sopimusta tehtäessä ollut riittävät tiedot ja onko sopimistilanteessa koettu painostamista työnantajan taholta. Painostamisen kokeminen työnantajan taholta on yleistä silloin, kun sopimuksia tehtäessä on ollut lomautusten uhka. Puolet henkilöstön edustajista ja 4 prosenttia työnantajan edustajista arvioi, että toimipaikan sopimistilanteisiin on ainakin toisinaan liittynyt lomautusten uhka. Tavallisin lomautusten uhka on ollut rahoitus- ja vakuutuspalveluissa, metalliteollisuudessa, paperiteollisuudessa ja rakentamisen alalla. Työtaistelun uhka on toimialoja kokonaisuudessaan tarkastellen ollut melko harvinainen lukuun ottamatta paperiteollisuutta, missä neuvottelusuhteet ovat usein muutenkin kiristyneen ja painostamista on koettu puolin ja toisin. Paperiteollisuuden neuvotteluasetelmaan liittyy vastakkainasettelua, mutta toisaalta vahvojen neuvotteluosapuolien kesken on luotu toimivia sopimiskäytäntöjä, jotka mahdollistavat tämän ristiriidan säätelyn ja molempia osapuolia tyydyttävät neuvottelutulokset. Alalla sovitaan paikallisesti eritäin paljon, mikä sekin lisää todennäköisyyttä, että myös ristiriitatilanteita esiintyy. 23
Paikallinen sopiminen toimialoittain Taulukko 17. Lomautusten ja työtaistelujen uhka sekä painostaminen neuvottelutilanteissa Lomautusten uhka ainakin toisinaan Henkilöstö Työnantaja Henkilöstö Työnantaja Henkilöstö Työnantaja Prosentteina Työtaistelun uhka ainakin toisinaan Painostamista vastapuolen taholta ainakin toisinaan 47 39 37 22 6 43 56 43 28 67 79 9 42 4 6 59 25 45 33 31 3 67 37 58 4 23 16 49 42 5 43 17 7 37 14 36 33 22 17 57 25 52 5 11 5 5 3 53 36 12 11 51 21 6 5 13 7 67 14 Liike-elämän palvelut 45 46 13 11 49 3 45 29 6 48 36 Kaikki 5 4 19 17 55 36 Paikallisen sopimisen vaikutukset Paikallisesta sopimisesta koetaan olleen hyötyä molemmille osapuolille. Arvioitaessa yleisesti ottaen sopimisen vaikutuksia oman osapuolen kannalta, työnantajan edustajista runsas neljännes katsoo sopimisesta saadun hyödyn olleen merkittävää ja noin kaksi kolmannesta vastaa, että hyötyä on ollut jonkin verran. Henkilöstövastaajista hyödyn arvioi merkittäväksi 13 prosenttia, jonkin verran hyötyä kokeneiden osuuden ollessa 59 prosenttia. Haittaa katsoo paikallisesta sopimisesta koituneen kahdeksan prosenttia luottamushenkilöistä. Työnantajien osalta merkittäväksi hyödyn arvioivien osuus on korkein elektroniikkateollisuudessa, paperiteollisuudessa, energia-alalla, metalliteollisuudessa ja rakentamisen toimialalla. Henkilöstön edustajien osalta merkittävää hyötyä kokeneita vastaajia on suhteellisesti eniten paperiteollisuudessa ja graafisessa teollisuudessa. Terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialalla kysymys sopimisen hyödyllisyydestä jakaa mielipiteitä eniten. Enemmistö alan vastaajista kokee sopimisen hyödylliseksi, mutta viidennes katsoo siitä olleen haittaa. Rahoitus- ja vakuutuspalveluissa haittaa kokeneiden henkilöstövastaajien osuus on niinikään viidennes. 24
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Taulukko 18. Onko paikallisesta sopimisesta yleisesti ottaen ollut edustamallenne osapuolelle hyötyä vai haittaa? Henkilöstön edustajat Merkittävää hyötyä Prosentteina Jonkin verran hyötyä Ei hyötyä, muttei haittaakaan Haittaa 6 69 19 6 26 51 21 3 23 52 26 12 65 22 2 12 61 17 11 6 71 21 3 11 7 11 7 14 46 29 11 1 6 22 8 47 33 2 Liike-elämän palvelut 15 62 15 8 16 44 22 19 Kaikki 13 59 2 8 Työnantajan edustajat Merkittävää hyötyä Prosentteina Jonkin verran hyötyä Ei hyötyä, muttei haittaakaan Haittaa 26 65 4 4 38 62 25 7 5 22 74 4 31 62 7 43 5 7 33 58 8 3 55 15 15 59 19 7 21 79 Liike-elämän palvelut 24 65 8 3 23 54 15 8 Kaikki 27 63 7 2 Arvioit sopimisen vaikutuksista asiaryhmittäin ovat teollisuudessa jonkin verran myönteisemmin kuin palvelualoilla., terveys- ja sosiaalipalvelut, liike-elämän palvelut ja kauppa sijoittuvat niin työnantajien edustajien kuin henkilöstönkin edustajien arvioissa muita aloja heikommin. Kaikilla toimialoilla sekä työnantajien että henkilöstön edustajien arviot paikallisen sopimisen vaikutuksista ovat keskimäärin myönteisiä. 25
Paikallinen sopiminen toimialoittain Kuviot 5 ja 6. Paikallisen sopimisen vaikutukset Parantanut Ei vaikutusta Heikentänyt 4 3,8 3,6 3,4 3,2 3 2,8 2,6 2,4 2,2 2 Pa Elintarviketeoll Paikallisen sopimisen vaikutus henkilöstön työehtoihin ja työilmapiiriin isuus periteollisuus Henkilöstö Työnantajat Paikallisen sopimisen vaikutus tuottavuuteen ja kannattavuuteen 4,5 Parantanut 4 Ei vaikutusta 3,5 3 Henkilöstö Työnantajat 2,5 Heikentänyt 2 26
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Kokonaisuutena katsoen työantajat arvioivat sopimisen vaikutusten ol- leen edullisimmat elektroniikkate ollisuuden ja muun metalliteollisuuden, ra kentamisen, kemian teollisuuden ja periteollisuuden toimialoilla. Henki- löstön edustajien keskimääräisissä arvioissa sijoittuvat parhaiten elektroniikkateollisuus ja muu metalliteollisuus, graafinen teollisuus, elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus. Henkilöstön työehtojen ja työilmapiirin kannalta sopimisen vaikutukset arvioidaan henkilöstön edustajien toimesta edullisimmiksi paperiteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja muussa metalliteollisuudessa, graafisessa teollisuudessa sekä elintarviketeollisuudessa. Vaikutukset toimipaikan tuottavuuteen ja kannattavuuteen työnantajan edustajat kokevat keskimäärin parhaiksi kemian teollisuudessa, rakentamisen toimialalla, paperiteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja muussa metalliteollisuudessa sekä graafisessa teollisuudessa. Henkilöstön edustajat arvioivat tässä suhteessa sopimisen vaikutuksia myönteisimmin graafisessa teollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja metalliteollisuudessa. Työnantajien ja henkilöstön edustajien arviot sopimisen vaikutuksista ovat useimmilla toimialoilla saman suuntaiset. Kuviot 7 ja 8. Sopimisen vaikutukset työnantajan ja henkilöstön mukaan 4, Paikallisen sopimisen vaikutukset henkilöstön työehtoihin ja työilmapiiriin Arvioiden ryhmäkeskiarvoja toimialoittain Asteikko: 2 = heikentänyt, 3 = ei vaikutusta, 4 = parantanut 3,9 Elektroniikkateoll. Työnantajan edustajat 3,8 3,7 Terveys- ja sospalv. Energia Rahoitus ja vakuutus Kemian teollisuus Metalliteoll, perus 3,6 Elintarviketeoll. Liike-elämän palv 3,5 3, 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 Henkilöstön edustajat 27
Paikallinen sopiminen toimialoittain 4,2 Paikallisen sopimisen vaikutukset tuottavuuteen ja kannattavuuteen Arvioiden ryhmäkeskiarvoja toimialoittain Asteikko: 2 = heikentänyt, 3 = ei vaikutusta, 4 = parantanut Kemian teollisuus 4, Työnantajan edustajat 3,8 3,6 Elektroniikkateoll. Energia Terveys- ja sospalv. Metalliteoll, perus Elintarviketeoll. 3,4 Liike-elämän palv Rahoitus ja vakuutus 3,2 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 3,8 3,9 4, 4,1 4,2 Henkilöstön edustajat Paikallisen sopimisen kokemusten arviointiin liittyy tässä oletus, että vastaajat arvioivat rationaalisesti sopimisen vaikutuksia yrityksen toimintaedellytyksiin sekä työehtoihin ja arvioivat sopimisen tuloksellisuutta ja toimivuutta näiden päämäärien toteutumisen mukaan. Pelkästään tästä näkökulmasta ei kuitenkaan voi arvioida sopimisen koko merkitystä vaan sopimisprosessiin liittyy muitakin ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat arvioihin. Kaikki toiminta ei ole päämäärätietoista eivätkä kaikki sopimiseen suhtautumiseen vaikuttavat syyt rationaalisia. Henkilökohtaisilla arvostuksilla ja henkilösuhteilla on niinikään suuri merkitys ja organisaatioilmapiiri on tutkimusaineistossa erittäin vahvasti yhteydessä siihen, millaiseksi koetaan paikallisen sopimisen vaikutukset. Se missä määrin ja millaisia uudelleenjärjestelyjä toimipaikoissa on toteutettu, on yhteydessä paitsi paikallisen sopimisen määrään, myös siitä saatuihin kokemuksiin. On selvää, että kokemukset sopimisesta ovat myönteisimpiä silloin, kun on voitu sopia työyhteisön kehittämisen hengessä molempien osapuolten eduksi. Toisaalta sopiminen on saattanut olla keino löytää paras ratkaisu myös sellaisissa tapauksissa, kun valittavana on ollut vain vallitsevaan tilanteeseen verrattuna huonompia vaihtoehtoja. 28
Paikallisen sopimisen uudet kehityssuunnat Paikallisen sopimisen kehittämisen edellytykset Sopimiskulttuuri Sopimiskulttuurin kehittymisen käsite soveltuu kuvaamaan sopimismahdollisuuksien ja sopimisen määrän, osaamisen, luottamuksen ja myönteisten kokemusten lisääntymisen myötä tapahtuvaa paikallisen sopimisen asiaryhmien laajentumista ja syventymistä. Osapuolten keskinäisellä luottamuksella ja sopimisesta saaduilla kokemuksilla on todettu olevan merkittävä osuus sopimiskulttuurin kehittymisessä (esim. Helin 1998, Ilmonen ym. 2, Uhmavaara ym. 2). Osapuolten keskinäistä luottamusta on oheisen kuvion summamuuttujassa mitattu perustuen vastaajien arvioihin ristiriidoista johdon ja henkilöstön välillä, paikallista sopimista haittaavasta epäluottamuksesta sekä tiedon kulun ongelmista. Toimialoittain verraten parhaiten menestyvät paperiteollisuus ja rakentaminen. Vähäisintä luottamuskeskinäinen luottamus on henkilöstön arvioiden mukaan terveys- ja sosiaalipalveluissa ja työnantajien arvioiden mukaan energia-alalla. Kuvio 9. Luottamus osapuolten välillä Luottamus 4,5 Hyvä 4 Kohtalainen 3,5 3 Henkilöstö Työnantajat 2,5 Heikko 2 Rahoitus- ja vakuutuspalvelut Taloudellisesti hyvinä aikoina monilla kehittyneen sopimiskulttuurin teollisilla toimialoilla on paikallinen sopiminen voinut kohdistua toiminnalliseen joustavuuden lisäämiseen, toiminnan tehokkuuden parantamiseen ja kannustavien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen. 29
Paikallinen sopiminen toimialoittain Toisaalta joillakin toimialoilla, selvimmin rahoitus- ja vakuutuspalvelujen toimialalla, paikallisen sopimisen tarvetta on aiheuttanut voimakas ra- Sopimisen kohdeasiat ovat tällöin painottuneet muutosten kennemuutos. hallintaan ja on jouduttu sopimaan henkilöstön kannalta vaikeista ratkaisuista. Paikallisen sopimisen kulttuurin kehittymisen kannalta on tärkeää, että sopiminen on vastavuoroista ja että työnantajalähtöisten joustotoimien ohella sovitaan myös henkilöstölähtöisistä asioista kuten työaikaratkaisujen kohdalla esim. liukuvasta työajasta, vuorotteluvapaasta tai osittaisesta hoitovapaasta. Verrattaessa henkilöstön edustajien kokemuksia toimipaikkansa paikallisesta sopimisesta voi todeta, että toimipaikoissa, joissa on sovittu paikallisesti liuku-vasta työajasta, vuorotteluvapaasta tai osit- taisesta hoitovapaasta, kokemukset sopimisen vaikutuksista henkilöstön hyvinvointiin, sitoutumiseen, työmotivaatioon ja työehtoihin ovat myönteisemmät kuin niissä toimipaikoissa, joissa kyseisiä työaikajärjestelyjä koskevia sopimuksia ei ole tehty (muita paikallisia sopimuksia kylläkin). Lisäksi työaikasopiminen näyttää olevan yhteydessä myönteisiin kokemuksiin siten, että mitä useammassa asiaryhmässä sopimus on toimipaikalla tehty, sitä myönteisempiä ovat kokemukset. Paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan arvioida sopimisesta saatujen kokemusten, sopimiseen liittyvän osaamisen sekä keskinäisen luottamuksen perusteella. Sopimiskulttuuri Sopimisesta saadut kokemukset Sopimisen vaikutukset henkilöstön työehtoihin ja työilmapiiriin Sopimisen vaikutukset tuottavuuteen ja kannattavuuteen Sopimisen vaikutukset henkilöstöryhmien välisiin ja sisäisiin suhteisiin Sopimisen hyöty omalle osapuolelle Luottamus Johdon ja henkilöstön suhteiden luottamuksellisuus Johdon ja henkilöstön väliset ristiriitoja Paikallista sopimista haittaava epäluottamus Yhteishenki työpaikalla Tiedonkulku johdon ja työntekijöiden välillä Suhtautuminen omaan asemaan toimipaikassa Paikallisen sopimisen edellytykset Kokemus Osaaminen Onko totuttu sopimaan Arvostetaanko luottamushenkilöiden työtä Millaiseksi arvioi sopimisen toisen osapuolen suhtautumisen paikalliseen sopimiseen Tiedot Lakien ja työehtosopimusten antamat mahdollisuudet Onko osapuolella ollut käytössään riittävät tiedot sopimuksia tehtäessä Millaiset mahdollisuudet on saada asiantuntija-apua erityisasiantuntemusta edellyttävissä kysymyksissä Onko saanut asiantuntija-apua sopimistilanteessa 3