SE MERKIHTEE KYLLÄ PALJON. ILMAN NIITÄ ELÄMÄ OIS KYLLÄ PALJON YKSINÄISEMPÄÄ. - Lastenlasten ja isovanhempien väliset suhteet isovanhemman kokemana.

SE MERKIHTEE KYLLÄ PALJON. ILMAN NIITÄ ELÄMÄ OIS KYLLÄ PALJON YKSINÄISEMPÄÄ. - Lastenlasten ja isovanhempien väliset suhteet isovanhemman kokemana. Holappa Heidi- Moilanen Janita Opinnäytetyö syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulu Pohjoinen Diakoninen sosiaali- terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi- diakoni (AMK) Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Holappa Heidi, Moilanen Janita. Oulu 2007. Se merkihtee kyllä paljon. Ilman niitä elämä ois kyllä paljon yksinäisempää. Lastenlasten ja isovanhempien väliset suhteet isovanhemman kokemana. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen. Diakoninen sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan koulutusohjelma. Sosionomi-diakoni (AMK), sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisiä suhteita ja niiden merkitystä isovanhempien näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata kuinka näitä suhteita voidaan tukea sosionomin ja diakonin työssä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyötä varten haastateltiin seitsemää isovanhempaa. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että suhteet lastenlapsiin merkitsevät isovanhemmille paljon. He kokevat perinteen siirtämisen lapsenlapsilleen tärkeäksi tehtäväkseen. Isovanhemmat kaipaavat tukea isovanhemmuuteensa. Suhteen luominen tulisi aloittaa jo lapsen ollessa pieni, jotta siitä tulee läheinen. Ammattilaisten tulee tarjota tukea isovanhemmuuteen huomioimalla isovanhemmat työkentällä. Jatkotutkimusaihe voisi olla isovanhempien ja lastenlasten väliset suhteet lastenlasten kokemana. Toinen jatkotutkimusaihe voisi olla uusperheiden isovanhemmuus tai isovanhemmuus avioeroperheessä. Isovanhemmuutta voisi tutkia myös maahanmuuttajataustaisten perheiden näkökulmasta. Asiasanat: Isovanhemmat, lapsenlapset, kvalitatiivinen tutkimus, kokemukset, sosiaalinen tuki

ABSTRACT Holappa Heidi & Moilanen Janita. Se merkihtee kyllä paljon. Ilman niitä elämä ois kyllä paljon yksinäisempää. -Grandchildren s and their grandparents relationships from grandparents viewpoint. Oulu, autumn 2007, Language: Finnish, 31 pages,1 appendice. Diaconia Polytechnic, Oulu Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. Bachelor of Social Services; Bachelor of Parish Social Services. The aim of this study was to determine what kind of relationships grandparents and their grandchildren have. This study was carried out from grandparents viewpoint. The purpose of this study was also to determine how a deacon and social care worker can support those relationships in their work. The research method of the study was qualitative and the material was collected by interviews and included seven grandparents. Results were analyzed by inductive content analysis. The results pointed out that relationships to grandchildren were important to grandparents. The results also showed that grandparents wanted to pass on traditions to their grandchildren. Grandparents need support in their grandparenthood. Grandparents thought that the relationship to grandchildren has to be created when the child is little because later it could be more difficult. Workers have to offer help, support and notice grandparents in their work. One case of further study could be grandparents and grandchildren s relationships from grandchildren s point of view. Another important case could be grandparenthood in the new family or grandparenthood in divorced families. One case also could be grandparenthood in immigrant families. Key words: grandparents, grandchildren, qualitative research, experiences, social support

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT JOHDANTO 1. ISOVANHEMMUUS...7 1.1 Kokemus isovanhemmuudesta...9 2. OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT...11 3. OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS...12 3.1. Haastattelu...12 3.2 Aineiston keruun kriittinen tarkastelu...14 3.3 Haastatteluaineiston analyysi...14 4. TULOKSET...16 4.1 Isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisten suhteiden merkitys...16 4.2 Perinteen siirtäminen...17 4.3 Tukea isovanhemmuuteen...19 4.4. Palaute toimintapäivästä...21 KUVIO 1. Teemoittelu...22 5. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS...23 6. JOHTOPÄÄTÖKSET...25 7.POHDINTA...26 7.1 Opinnäytetyön tulosten tarkastelu verrattuna muihin tutkimuksiin...27 7.2 Isovanhempien ja heidän lastenlastensa suhteiden tukeminen sosionomin ja diakonin työssä...29 7.3 Jatkotutkimusaiheet...30 8. LÄHTEET...31 LIITE 1. KYSYMYKSET...33 LITE 2.SOPIMUKSET 34

Et tiedä, miten paljon sinua rakastan. Tahtoisin olla olematta tämä ihminen, tahtoisin olla vain suuri rakkaus, joka siunaisi askeleitasi. Tahtoisin nähdä sinussa, miten ihminen kulkee tiensä suoraan, tahtoisin nähdä, että pysyisit niin puhtaana kuin olet, ei koskemattomana, vaan kokien, kärsien ja kasvaen, tallentaen sen hyvän, mikä meissä kaikissa on, piilossa ja uinumassa ja erheidenkin keskellä, mikä meissä on ihmistä, mikä meissä on elämää tulevaisuutta varten. Kun minä olen poissa, en lakkaa rakastamasta sinua ja siunaamasta ihmistä sinussa. Maria Jotuni

JOHDANTO Opinnäytetyön aiheena oli tutkia isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisiä suhteita, ja selvittää miten niitä voidaan tukea sosionomin ja diakonin työssä. Toteutimme opinnäytetyön haastattelemalla isovanhempia. Osallistuimme lisäksi Kiimingin seurakunnan järjestämään isovanhempien ja lastenlasten yhteiseen toimintapäivään, jotta näkisimme käytännössä suhteiden tukemista ja merkitystä. Perheiden ja sukupolvien väliset suhteet ovat muuttuneet. Aiemmin isovanhemmat olivat kiinteä osa perheiden arkea, mutta esimerkiksi muuttoliikkeen myötä välimatkat ovat kasvaneet. Tällöin isovanhemmat eivät ole läsnä lapsen arjessa yhtä paljon kuin ennen. Tulevaisuudessa suurien ikäluokkien jäädessä eläkkeelle isovanhemmuus on keskeisempi aihe perherakenteissa. Nykyään isovanhemmat ovat aiempaa parempikuntoisia, joten heillä on paremmat mahdollisuudet viettää enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Näin ollen tutkimusaihe on ajankohtainen ja sillä on uutuusarvoa. Sosiaalialan työssä isovanhemmuutta ei ole huomioitu riittävän tärkeänä voimavarana, joten halusimme opinnäytetyömme avulla tuoda tätä aihetta paremmin esille. Tulevaisuudessa voimme olla töissä esimerkiksi päiväkodissa, lastensuojelussa, perhetyössä ja seurakunnassa. Näissä kaikissa työpaikoissa meille on hyötyä isovanhempien ja lastenlasten välisten suhteiden ymmärtämisestä. Meillä tulee olla valmiuksia tukea näitä suhteita.

7 1. ISOVANHEMMUUS Perhettä on pidetty yksilön hyvinvointiin ja terveyteen olennaisesti vaikuttavana tekijänä. Perhettä voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Perheen sisäisten rakenteiden ja niiden toiminnan selvittämisessä voidaan käyttää apuna osaryhmittymä- käsitettä. Osaryhmien perustana ovat sukupolvi, sukupuoli ja erilaiset toiminnat perheessä sekä erilaiset intressit. Isovanhemmuus on perheen osaryhmittymä, jossa perheen rakenteita ja toimintaa voidaan tarkastella yli sukupolvi rajojen.(ahonen 2001.) Yhteiskunnassa on tärkeää vahvistaa eri sukupolvien välistä yhteyttä ja vuorovaikutusta. Tämä yhteys on oleellinen osa ihmisen elämää, jonka mukana tulevat myös elämän suurimmat ilot ja surut. Isovanhempien tärkeä tehtävä on olla läsnä lapsenlapsen elämässä ja kuunnella, tukea ja rohkaista häntä elämässä. Yhteys omiin isovanhempiin tarjoaa lapsen tueksi rakentavia elementtejä, se myös antaa lapselle sukupolvien tuomaa elämänkokemusta ja yhteisöllistä turvaa. ( MLL 2007, 5.) Nykyään yhä useampi tulee isovanhemmaksi pidentyneen eliniän myötä ja isovanhemmilla on enemmän aikaa lastenlapsilleen kuin aiemmin. Keski-ikä on yleinen isovanhemmaksi tulon aika ja monet ehtivätkin olla isovanhempina useita vuosikymmeniä. Pidentyneen eliniän myötä moni isovanhempi ehtii nähdä jopa lastenlastenlapsensa. (Soininvaara 1988, 12.) Eläkkeelle jäämisen jälkeen isovanhemmat saavat kokea jatkuvuuden tunteen lastenlastensa kautta vaikka eivät olekaan enää työelämässä mukana. Lastenlapset saavat isovanhemmilta puolestaan elämänkokemuksen tuomaa viisautta ja turvallisuutta. (Saarela 1984, 4.) Isovanhemmat kokevat tärkeimmiksi tehtävikseen välittää historiaa, uskontoa ja arvoja lastenlapsilleen. Lapsen kiinnostuessa perheen juurista isovanhempi voi kertoa suvun taustasta. Tutustumalla suvun perinteisiin lapsi voi löytää juurensa ja tietää kuka hän on sekä mistä hän tulee. Perheen yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa kun tunnetaan oma historia ja tausta. Isovanhemmat siirtävät perinteitä

8 lastenlapsille ja auttavat perhettä pyydettäessä. Suhteen myötä lapsi saa aikuisen aikaa, turvallisuutta, elämyksiä sekä elämänkokemusta. Isovanhemmilta vanhemmat saavat tukea kasvatustyöhön. (Soininvaara 1988, 21, MLL 2007, 7.) Eri sukupolvien välille voi syntyä myös ristiriitoja. Arvomaailman ja kasvatusperiaatteet voivat olla hyvinkin erilaiset tai isovanhempi voi puuttua liikaa perheen sisäisiin asioihin. Nämä voivat olla aiheuttamassa suuria ristiriitoja. Isovanhempiin voi myös kohdistua kohtuuttomia odotuksia ja vaatimuksia, esimerkiksi taloudellisen avustaminen suhteen. (Uusitalo & Käyhkö 1985, 83.) Haasteita tuo myös se, että perheeseen vaikuttaa kaksi, tai oikeastaan useampiakin sukuja. Suvuissa voi olla hyvinkin erilaiset arvot ja tavat ja uusi perhe joutuu muokkaamaan näiden pohjalta oman elämäntyylinsä. (Ijäs Kirsti.2004, 42). Isovanhemmuus on ajankohtainen tutkimusaihe. Suurten ikäluokkien saavuttaessa isovanhemmuuden aiheen ajankohtaisuus vain lisääntyy. Nykyään isovanhemmuus on saanut myös uuden merkityksen. Biologisen isovanhemmuuden rinnalle on tullut myös sosiaalinen isovanhemmuus. Szinovaczin mukaan isovanhemmaksi voi tulla myös perherakenteiden muutosten myötä, kuten esimerkiksi uusperheiden myötä. Tällaisten perherakenteiden muutosten yhteydessä tai muiden arkea vaikeuttavien asioiden kohdatessa perhettä läheisten omaisten, esimerkiksi isovanhempien merkitys korostuu. Isovanhemmilla on tässä tilanteessa tärkeä rooli turvallisuuden takaajana. (Arajärvi 1995, 36.) Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan osa isovanhemmista osallistuu aktiivisesti lastenlastensa elämään kun taas toiset ovat passiivisempia. Yhdessä vietetyn ajan määrään vaikuttaa muun muassa se että kuinka lähellä isovanhemmat asuvat lastenlapsiaan. ( Cherlin & Furstenberg 1985, 97.)

9 1.1 Kokemus isovanhemmuudesta Kokemus isovanhemmuudesta on aina yksilöllistä. Siihen vaikuttavat isovanhemman elämätilanne sekä lastenlasten ikä. Isovanhempi ei voi itse vaikuttaa siihen, milloin hän saa lastenlapsia. Vanhempien täytyy saada itse ratkaista tekevätkö he lapsia vai eivät ja missä vaiheessa ; isovanhemmat eivät saa painostaa heitä tämän asian suhteen.(ahonen 2001, 5-6.) Ahosen tutkimuksen mukaan isovanhempana olemisesta esille tulleita tunteita ovat kiitollisuus, tyytyväisyys, ylpeys ja tarpeellisuuden tunne. Lapsenlapsen kehitykselliset tapahtumat, muun muassa lapsen puheen oppiminen ovat osa isovanhemman iloja. Tärkeää oli lapsen yksilöllisyyden kunnioittaminen, kiinnostus lapseen ja hänen taipumustensa huomioiminen. Isovanhemmat antoivat aikaansa ja varojaan omien mahdollisuuksiensa ja voimavarojensa rajoissa. Isovanhempien tehtäväksi on nähty myös turvallisuuden ja luottamuksen tunteiden syntyminen. Isovanhemmat myös pohtivat tapaa, millä tarjoavat apuaan loukkaamatta nuorta perhettä. Monet isovanhemmat näkivät tärkeäksi tehtäväkseen myös perinteen ja kulttuurin siirtämisen. Tärkeää oli toimia niin, että oli hyvänä esimerkkinä lapselle. ( Ahonen 2001.) Ahosen tutkimuksen mukaan isovanhempien oli vaikea hahmottaa rooliinsa liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Isovanhemmuus liittyy jokapäiväiseen elämään. Velvollisuutena pidettiin yhteydenpitämistä lapsenlapseen ja hänen hoidossaan ja kasvatuksessaan auttamista. Oikeutena pidettiin mahdollisuutta omaan aikaan ja oikeutta olla isovanhempi omalla, ainutkertaisella tavallaan. (Ahonen 2001.) Aina lapsen syntyessä syntyy myös isovanhempi. Isovanhemmaksi voi tulla elämänsä aikana useamman kerran. Lapsenlapsen syntymä on isovanhemmalle lahja uudesta yhteydestä niiden välillä jotka ovat edeltäneet heitä ja jotka tulevat heidän jälkeensä. Lapsenlapsen syntymän yhteydessä isovanhemmat usein miettivät myös omaa vanhemmuuttaan ja omia isovanhempiaan. (Soininvaara 1988, 6.)

10 Ahosen tutkimuksessa kävi ilmi että lapsenlapsen syntymän lähestyessä isovanhemmat ja nuori perhe pitivät yleensä tiivistä yhteyttä esimerkiksi soittamalla toisilleen. Isoäidin omat synnytyskokemukset aktivoituivat lapsenlapsen syntyessä. Isovanhemmaksi tulemisen eri vaiheita kuvasi myötäeläminen odottavan perheen iloissa ja suruissa. (Ahonen 2001.)

11 2. OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisistä suhteista ja isovanhemmuuden merkityksestä ja tukemisesta. Tutkimustehtävät ovat: 1. Mitä isovanhempien ja lastenlasten väliset suhteet merkitsevät isovanhemmille ja millaisia suhteet ovat? 2. Miten näitä suhteita voidaan tukea sosionomin ja diakonin työssä? Nämä kysymykset antavat vastauksia meille siitä, mitä suhteet lastenlapsiin merkitsevät isovanhemmille. Tärkeää on myös saada tietoa siitä millaista tukea isovanhemmat haluaisivat ja tarvitsisivat näiden suhteiden ylläpitämiseen.

12 3. OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Kiimingin seurakunta järjesti isovanhemmille ja heidän lastenlapsilleen toimintapäivän 26.5 2007. Olimme mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintapäivää. Näin meillä oli mahdollisuus nähdä käytännössä isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisten suhteiden tukemista. Meidän tehtävänämme oli suunnitella omaa ohjelmaa lastenlapsille sekä yhteinen ohjelma isovanhemmille ja heidän lastenlapsilleen. Tämä kokemus oli hyvä pohja opinnäytetyön tekemiselle. Toimintapäivässä kerroimme opinnäytetyöstä osallistujille. Kerroimme että tässä vaiheessa etsimme opinnäytetyötä varten isovanhempia haastateltaviksi. Saimme päivän aikana viisi vapaaehtoista haastateltavaa. 3.1. Haastattelu Haastattelussa halutaan korostaa sitä, että ihminen on tutkimustilanteessa subjekti. Hän saa mahdollisuuden tuoda esille itseään koskevia asioita vapaasti ja on aktiivinen osapuoli. Haastattelussa voidaan sijoittaa tulos laajaan kontekstiin. Haastateltava pystyy kertomaan itsestään laajemmin kuin tutkija pystyy ennakoimaan ja tutkija näkee myös haastateltavan ilmeet ja eleet, joita voi myös käyttää tulkinnan apuna. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2003, 192. ) Teemahaastattelua nimitetään myös puolistrukturoiduksi haastatteluksi. Siinä kysymykset ovat kaikille samat, mutta vastauksia ei ole sidottu vastausvaihtoehtoihin, vaan haastateltavat voivat vastata omin sanoin. Puolistukturoidussa haastattelussa kysymykset on määrätty ennalta, mutta esimerkiksi niiden sanamuotoa voidaan vaihdella. Toteutimme aineiston keruun teemahaastattelun avulla. Teemahaastattelussa keskitytään tiettyihin teemoihin joista keskustellaan haastateltavan kanssa. Opinnäytetyössämme teemat käsittelivät isovanhemmuutta, isovanhemmuuden tukemista sekä

13 isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisiä suhteita. ( Hirsjärvi & Hurme 2000, 47-48.) Haastattelut sijoittuivat aikavälille 31.5-19.6 2007. Halusimme pitää haastattelut mahdollisimman nopeasti toimintapäivän jälkeen, jotta me olisimme heille tuttuja ja toimintapäiväkin olisi vielä hyvässä muistissa. Haastattelupaikan valinnalla pyrimme luomaan tilanteesta mahdollisimman luonnollisen ja haastateltavalle turvallisen. Haastattelut toteutettiin haastateltavien kotona. Kokosimme aineistoa haastattelemalla yhteensä seitsemää isovanhempaa. Alun perin tarkoituksena oli haastatella viittä isovanhempaa, mutta haastatteluihin osallistuivat myös kahden haastateltavan puolisot. Tutkimukseen osallistui viisi naista ja kaksi miestä. Kaikki haastateltavat asuvat joko Oulussa tai Kiimingissä. Uskoimme että haastattelu kasvokkain tuottaa parhaiten vastauksia haluamiimme kysymyksiin. Tavoitteenamme oli saada aikaiseksi kiireetön ja avoin ilmapiiri, jolloin haastateltava pystyy kertomaan kokemuksistaan. Aluksi kerroimme haastateltaville opinnäytetyöstä yleensä ja miksi meitä kiinnostaa tämä aihe. Kerroimme myös mitä hyötyä opinnäytetyöstä on sosionomin ja diakonin työhön. Haastateltaville kerrottiin myös vaitiolovelvollisuudesta ja etteivät heidän nimensä tule missään vaiheessa julki.

14 Haastatteluun osallistui kaksi pariskuntaa. Toisella pariskunnalla on viisi lastenlasta. Lastenlapset ovat syntyneet pitkällä aikavälillä kahdessa eri sarjassa. Eli he ovat hyvin eri-ikäisiä. Toisella pariskunnalla on yhteensä 15 lastenlasta. He ovat 1-16- vuotiaita. Loput kolme haastateltavaa olivat isoäitejä. Yhdellä haastateltavista on viisi lastenlasta. He ovat 1-9- vuotiaita. Toisella isoäidillä on kaksi lastenlasta. Vanhempi on 3-vuotias ja nuorempi noin vuoden ikäinen. Kolmannella isoäidillä on neljä lastenlasta, jotka ovat 4-21- vuotiaita. 3.2 Aineiston keruun kriittinen tarkastelu Opinnäytetyön tulosten luotettavuuteen voi vaikuttaa se että haastateltavat saatiin isovanhemmille ja heidän lastenlapsilleen järjestetystä toimintapäivästä. Näin ollen haastateltaville suhteet lastenlapsiin ovat tärkeitä ja tämä voi vaikuttaa tuloksiin. Tulokset voisivat olla erilaisia jos haastateltavat olisi valittu eri tavalla. Haastateltavien suhteellisen pieni määrä voi myös vaikuttaa luotettavuuteen. Haastattelutilanteessa myös haastattelijoiden omat tulkinnat ovat mahdollisia. Voi olla myös mahdollista että isovanhemmat eivät halua kertoa haastattelijoille avoimesti suhteistaan lastenlapsiin, mutta näissä haastatteluissa isovanhemmat luottivat meihin ja kertoivat suhteistaan avoimesti. 3.3. Haastatteluaineiston analyysi Analysoimme haastatteluaineiston teemoittelun avulla. Tällä tarkoitetaan sitä, että analyysivaiheessa otetaan huomioon sellaisia aineistosta nousevia piirteitä, jotka ovat yhteisiä haastateltaville. Esiin nousevat asiat saattavat pohjautua jo olemassa oleviin teemoihin. Suositeltavaa olisikin että ainakin lähtökohtateemat nousevat esiin. Usein haastatteluaineistosta voi nousta esiin myös muita teemoja, jotka voivat olla jopa lähtöteemoja mielenkiintoisempia. Teemat jotka nousevat esiin analyysivaiheessa pohjautuvat tutkijan omiin tulkintoihin. Vaikka haastateltavat eivät olisi tuoneet asiaa ilmi samoin sanoin, tutkija luokittelee vastaukset samoihin teema-alueisiin, sillä on hyvin

15 epätodennäköistä että useat haastateltavat sanoisivat saman asian täysin yhdenmukaisesti. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 173.) Analysoimme haastatteluaineiston induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen, jossa keskeistä on aineistolähtöisyys. Analysoidessamme haastatteluaineistoa kaikista haastatteluista nousi esille tietyt teema-alueet. Ne vastasivat hyvin teemoja jotka olimme jo valinneet haastattelukysymyksiä laatiessamme. Lisäksi isovanhemmat toivat esille muitakin mielenkiintoisia teemoja joita emme olleet ajatelleet etukäteen ottaa käsiteltäviksi haastatteluissa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 136.)

16 4. TULOKSET Välimatkat vaikuttavat siihen, kuinka usein isovanhemmat tapaavat lastenlapsiaan. Haastatteluissa nousi esille, että jos isovanhemmat asuivat samalla paikkakunnalla lastenlastensa kanssa, niin he tapasivat toisiaan yleensä viikoittain. Mitä pidempiä välimatkat olivat, sitä harvemmin isovanhemmat pystyivät tapaamaan lastenlapsiaan. Lastenlasten ikä vaikutti myös siihen, kuinka usein isovanhemmat tapaavat heitä. Lapsuudessa yhteydenpito on tiiviimpää. Lastenlasten loma-aikoina he pystyivät viettämään enemmän aikaa yhdessä. Myös puhelimen merkitys nousi esille yhteydenpidossa. Neljännen kappaleen loppuun on koottu tärkeimpiä haastatteluissa esille nousseita teemoja. 4.1 Isovanhempien ja heidän lastanlastensa välisten suhteiden merkitys Haastateltaville lastenlapset merkitsevät hyvin paljon. Esille nousi, että on tärkeää luoda suhde lastenlapsiin jo silloin kun he ovat pieniä, jotta suhteesta tulisi läheinen. Myöhemmin suhteen luominen voi olla vaikeampaa. Tämä onnistuu etenkin silloin kun lastenlapset asuvat lähellä ja heidän kanssaan voi viettää enemmän aikaa. Isovanhempien ja lastenlasten välisestä suhteesta on iloa sekä isovanhemmille että lastenlapsille sekä heidän vanhemmilleen. Moni isovanhempi korosti, että hyvistä suhteista hyötyy jokainen osapuoli, eli isovanhemmat, vanhemmat ja lapset. Isovanhemmat voivat tarjota lastenhoitoapua perheille, mutta tietyissä rajoissa sillä myös isovanhemman on tärkeää ottaa aikaa itselleenkin. Isovanhemmat kokevat, että he saavat paljon itselleen lastenlapsiltaan. Lastenlapset voivat opettaa isovanhemmille tärkeitä asioita elämästä sekä opettavat ymmärtämään lapsen maailmaa. Se merkihtee kyllä paljon. Ilman niitä elämä ois kyllä paljon yksinäisempää.

17 Isovanhempien mielestä on tärkeää viettää aikaa lastenlasten kanssa. He haluavat antaa aikaa lastenlapsilleen. Erojakin nousi esille ajan käytössä haastateltavien kesken. Osa haastateltavista halusi tehdä kotitöitä yhdessä lastenlasten kanssa kun taas osa halusi omistautua vain yhdessä oloon lastenlasten ollessa esimerkiksi yökylässä. Isovanhemmat korvaa paljon sitä että on aikaa lapsille. Ettei tarvi tuntia että oot nyt tiellä ja meehhän leikkiin tuonne jonnekki. Aikaa pittää antaa sillon ko ne sitä tarvii. Sitte ko ne on isoja nii eihän ne niin paljon mummun helmassa pyöri. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että kaikki lastenlapset ovat yhtä rakkaita ja samanarvoisia, mutta toisiin suhteet ovat kuitenkin muodostuneet läheisemmiksi. Tähän voivat vaikuttaa esimerkiksi elämäntilanne ja ikä. Haastateltavat kertoivat, että suhteet ovat tiiviimpiä lastenlapsiin kun lapsi on pieni. Lastenlasten ollessa murrosiässä he viettävät aikaa vähemmän yhdessä, mutta kuitenkin isovanhemmat kokevat olevansa tärkeitä. Jokkainen on oma persoona. Löytää sitte se yhteinen kultainen keskitie mikä se on, että miten ratkastaan pulmat. 4.2 Perinteen siirtäminen Isovanhemmilla oli perinteitä joita he halusivat siirtää myös lastenlastensa elämään. Yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi nousi lähimmäisen kunnioittaminen ja käytöstavat. Toista ihmistä täytyy arvostaa ja kunnioittaa sekä kaikenikäisten ihmisten kanssa tulisi tulla toimeen. Isovanhemmat kertovat mielellään lastenlapsilleen omasta lapsuudestaan ja vanhoista tavoista. He haluavat opettaa perinnelauluja ja loruja

18 lastenlapsilleen. Isovanhemmat ovat innokkaita vastaamaan lastenlastensa kysymyksiin. Isovanhemmat voivat yhdessä lastenlastensa kanssa pohtia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Joskus isovanhemmilla voi olla vaikeuksia ymmärtää lastenlastensa maailmaa koska ajat, tavat ja arvot ovat muuttuneet verrattuna heidän lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Tämän vuoksi perinteen siirtäminen tuntuu tärkeältä jotta sukupolvet pystyisivät ymmärtämään paremmin toisiaan. Isovanhemmat nostivat esille sen että myös he oppivat lastenlapsiltaan uutta ja arvokasta tietoa. Lapset saavat isovanhemmiltaan arvokasta perimätietoa, esimerkiksi vanhoista työtavoista mitä ei voi oppia enää muuta kautta. Toisaalta taas isovanhemmat saavat lastenlapsiltaan sellaista tietoa, mikä ei heitä muuten välttämättä tavoittaisi, esimerkiksi internetin hyödyntäminen tiedon haussa. Niiltä saa niin paljon. Ne opettaa, vaikka ne on pieniä niin ne laillaan opettaa meitä. Isovanhemmat haluavat kertoa myös juhlapäiviin liittyvistä perinteistä; kuten ruoasta ja juhlan merkityksestä. Yhdeksi perinteeksi nousi perheen yhteinen jouluateria. Esille nousi myös kristilliset arvot ja uskon merkitys. Iltarukous on tärkeä perinne, joka halutaan siirtää lastenlapsille. Iltarukous on ollut merkittävä jo omassa lapsuudessa ja tätä perinnettä halutaan jatkaa. Isovanhemmat ovat sitä mieltä, että on hyvä antaa virikkeitä uskoon liittyen, mutta lastenlapset tekevät kuitenkin itse omat ratkaisunsa. Minä oon puhunu iltarukkouksesta että se pittää ehottomasti opettaa. Mikä sen ihanampi kun lapsen vieressä lukkee sen iltarukouksen tai pienen sadun kuin että kirjatolkulla. Se on sen hetken. Isovanhemmat haluavat opettaa lastenlapsilleen erilaisia työtapoja, kuten ruoan laittoa ja kädentöitä. He haluavat, että lastenlapset oppisivat arvostamaan työntekoa. Isovanhemmat toivovat voivansa olla esimerkkinä lastenlapsilleen. Työn arvostaminen on hyvin tärkeää

19 4.3 Tukea isovanhemmuuteen Haastateltavat kertoivat meille miten sosionomi ja diakoni voisivat tukea isovanhempien ja heidän lastenlastensa välisiä suhteita työssään. Isovanhemmat kertoivat että nykyään olisi hyvä ottaa isovanhemmuutta enemmän huomioon esimerkiksi päivähoidossa tai seurakunnan työssä, sillä on paljon isovanhempia, jotka ovat eläkkeellä ja kuitenkin hyväkuntoisia. He osallistuisivat mielellään lastenlastensa elämään. Haastateltavat kokivat, että yhteistyö esimerkiksi koulun, päivähoidon ja seurakunnan kanssa on tärkeää, mutta heidän mielestään isovanhempia voisi ottaa enemmän huomioon. Osalla oli kokemusta koulun ja päiväkodin kevät- ja joulujuhlista, mutta he toivoisivat saavansa kutsun useamminkin vastaavanlaisiin tilaisuuksiin. Isovanhemmat toivovat myös keskustelua päiväkodin henkilökunnan kanssa. Myös koulumaailmassa isovanhemmat toivovat pääsevänsä keskustelemaan opettajien kanssa. Isovanhemmat toivovat voivansa osallistua päiväkodin arkeen. Isovanhemmat voisivat vierailla päiväkodissa päivän ajan ja olla lapsille apuna. Isovanhemmat voisivat myös tuoda omaa osaamistaan esille esimerkiksi perinteisiin liittyen kertomalla niistä päiväkodissa. Isoisät haluavat osallistua toimintaan kuitenkin eri tavoin kuin isoäidit. Haastatteluista nousi esille, että isoisät voisivat esimerkiksi olla innokkaita luontoretkien vetäjiä. Näin sellaisetkin lapset, joilla ei ole omia isovanhempia, voisivat päästä osallisiksi isovanhempien seurasta. Isoisät eivät välttämättä ole yhtä innokkaita osallistumaan esimerkiksi keskusteluryhmiin kuin isoäidit. Haastattelujen pohjalta nousi idea, että isovanhemmille voisi järjestää tilaisuuksia, joissa he saisivat virikkeitä ja vinkkejä siitä, mitä lastenlasten kanssa voisi yhdessä puuhastella. Esimerkkinä nousi seurakunnan järjestämä toimintapäivä, josta moni isovanhempi sai esimerkiksi leikki- ja askarteluvinkkejä. Isovanhemmat kokivat että muiden isovanhempien kanssa

20 jaettu vertaistuki auttaa jakamaan kokemuksia isovanhemmuudesta. Vertaistuen myötä isovanhemmat huomasivat että muillakin on samanlaisia kokemuksia, tunteita ja ajatuksia isovanhemmuudesta.

21 4.4. Palaute toimintapäivästä Kysyimme haastattelussa palautetta toimintapäivästä, sillä voimme tulevassa työssämmekin tulla järjestämään vastaavanlaista toimintaa. Kaiken kaikkiaan palaute oli positiivista. Isovanhempien mielestä toimintapäivän ilmapiiri oli rauhallinen ja kiireetön ja ohjelmaa oli sopivasti. Isovanhemmat kokivat diakonityöntekijän ohjaaman keskustelun hyödylliseksi sillä heistä oli antoisaa kuulla myös muiden isovanhempien kokemuksia isovanhemmuudesta. Vertaistuen saaminen auttoi myös isovanhempia huomaamaan, ettei isovanhemmankaan tarvitse olla täydellinen. Isovanhemmat kertoivat myös että heidän lastenlapsensa viihtyivät hyvin toimintapäivässä. Isovanhempien keskustellessa keskenään teimme lasten kanssa peikkometsän valmiiksi hyödyntäen luonnon materiaaleja. Tämän jälkeen lapset askartelivat yhdessä isovanhemman kanssa peikon metsään. Isovanhempien palautteen mukaan tämä oli ollut lapsille erityisen merkittävää.

22 Perinteen siirtäminen Yhteinen aika Tarve saada tukea isovanhemmuuteen Isovanhempien halu osallistua lastenlasten elämään Kokemuksien jakaminen muiden isovanhempien kanssa Aikainen suhteenluominen Suhteesta hyötyvät kaikki osapuolet Opettaminen ja oppiminen puolin ja toisin Suhteet lastenlapsiin Suhteet lastenlapsiin merkittäviä isovanhemmille merkittäviä isovanhemmille Isovanhemmuuden tukeminen Isovanhempien ja lastenlasten väliset suhteet voimavarana Isovanhempien ja lastenlasten väliset suhteet voimavarana KUVIO 1. Teemoittelu

23 5. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS Pyrimme koko tutkimusprosessin ajan luotettavuuteen ja eettisyyteen. Lupasimme haastateltaville että heidän henkilötietonsa eivät tule esille missään vaiheessa. Luotettavuudessa otetaan huomioon, etteivät ihmisten henkilökohtaiset asiat tai tiedot tule julki. Kun tutkittava lupautuu haastateltavaksi, hänelle kerrotaan anonymiteettisuojasta. Tutkimustilanteessa voi käydä niinkin, että tutkittava haluaa tuoda nimensä esille. Haastatteluissamme kävi myös ilmi, että osalle tutkittavista ei ole välttämätöntä että heidän henkilöllisyytensä salataan. Teimme kuitenkin selkeän linjauksen että kaikkien haastateltavien henkilöllisyys pidetään salassa. (Mäkinen 2006, 114-115.) Kuullan mukaan tutkimusta tekevien tulee tuntea aineiston hankintaa, käyttöä ja säilyttämistä säätelevät yksityisyyden suojan periaatteet. Suomen perustuslain kymmenes pykälä määrittelee yksityiselämänsuojan. Laissa määritellään henkilötietojen kerääminen, käyttö, säilyttäminen ja luovuttaminen niin että ihmisen yksityisyyden suojaa ei loukata. (Mäkinen 2006, 146.) Vaitiolovelvollisuudesta on säädetty henkilötietolaissa (henkilötietolaki 7: 33). Tämä laki määrää että tutkimusaineistoa ei saa luovuttaa eikä tutkittavien yksityisasioita paljastaa ulkopuolisille tutkimuksen aikana eikä sen päättymisen jälkeenkään. Henkilötietolain mukaan aineisto täytyy hävittää tutkimuksen valmistumisen jälkeen tai toinen vaihtoehto on hakea aineistolle arkistointilupaa. Päätimme että haastatteluaineistot tuhotaan kun opinnäytetyö on valmis. (Mäkinen 2006, 148.) Haastattelujen laatu on tärkeää luotettavuuden kannalta. Hyvän haastattelurungon laatiminen parantaa aineiston laadukkuutta. Laadukkuutta lisää myös se, että mahdolliset lisäkysymykset ja teemojen syventäminen mietitään etukäteen valmiiksi. Aineiston luotettavuuteen vaikuttaa myös se, että tekniset välineet ovat kunnossa. Haastattelujen aikana on hyvä tarkistaa että nauhuri toimii eikä se lopu kesken. Haastattelun lopussa on vielä hyvä tarkistaa

24 että kaikki haastattelukysymykset on käyty läpi. Laatua ja näin ollen myös luotettavuutta voidaan parantaa myös siten, että haastatteluaineistot analysoidaan mahdollisimman pian. Analysoimme haastatteluaineistot mahdollisimman pian haastattelujen jälkeen. (Hirsjärvi ja Hurme 2000, 184-185.)

25 6. JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Lastenlapset merkitsevät paljon isovanhemmille. 2. Lastenlapset tuovat sisältöä isovanhempiensa elämään. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että lastenlapset opettavat myös isovanhemmilleen paljon asioita. Isovanhemmat viettävät mielellään aikaansa lastenlastensa kanssa. 3. Isovanhemmat toivoivat saavansa tukea isovanhemmuuteen esimerkiksi seurakunnan, päiväkodin ja koulun taholta.

26 7. POHDINTA Yhteiskunnan rakennemuutokset näkyvät perheissä. Isovanhemmat eivät ole niin kiinteä osa perhettä kuin ennen. Tämä seikka tuo haasteita sosiaalialan työhön. Ennen isovanhemmilla oli näkyvämpi rooli perheiden arjessa koska he asuivat usein samassa taloudessa. Nykyään isovanhempien ja perheiden välillä saattaa olla satojen kilometrien välimatkoja. Isovanhempien tuki ei ole enää itsestäänselvyys perheille. Toisaalta taas nykyään ihmisten elinikä on pidentynyt, joten isovanhempanakin ehtii olla pidempään. Isovanhempien terveys on myös parantunut, joten heillä riittää energiaa ja halua osallistua lastenlastensa elämään. Isovanhemmat pitävät suhteita lastenlapsiinsa merkittävinä. Sosionomin ja diakonin työssä onkin tärkeää osata tukea ja vahvistaa näitä suhteita. Opinnäytetyössämme isovanhemmat toivat esille että heitä tulisi ottaa enemmän huomioon sekä keskustella heidän kanssaan lastenlasten asioista. Lisäksi he toivovat saavansa ammatti-ihmisiltä vinkkejä puuhasteluun lastenlasten kanssa. Myös isovanhemmilla olisi annettavaa sosionomin ja diakonin työhön oman elämänkokemuksensa kautta. Opinnäytetyö avarsi ja täydensi koulutuksemme aikana saatua tietoa. Opiskellessamme sosionomiksi ja diakoniksi meille ei tullut teoriatietoa isovanhemmuudesta ja sen merkityksestä. Esimerkiksi lastentarhanopettajan työtä ajatellen se olisi ollut tärkeää. Lisäksi lastensuojelun kentällä isovanhempien huomioiminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Yleensäkin lastensuojelussa otetaan lapsen verkosto mukaan työskentelyyn, mutta aina ei huomata isovanhempien merkitystä ja tärkeyttä lapsille. Vaikeassa perhetilanteessa eläneille lapsille isovanhemmat ovat voineet olla tärkeä voimavara, ja näitä suhteita tulisikin tukea esimerkiksi huostaanottotilanteessa. Seurakunnan työssä iäkkäiden ihmisten parissa työskentely on arkipäivää, joten seurakunta olisikin luonnollinen paikka tukea isovanhemmuutta.

27 7.1 Opinnäytetyön tulosten tarkastelu verrattuna muihin tutkimuksiin Isovanhemman ja lapsenlapsen välisen suhteen kehitys vaatii yhteistä aikaa ja yhdessäoloa. Lapsuuden varhaiset vuodet ovat merkityksellisimpiä tämän suhteen luomisessa. Varhaisten vuosien merkitys suhteen luomisessa nousi esille myös meidän opinnäytetyön tuloksista. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että suhde lapsenlapseen tulee luoda lapsen ollessa pieni. Myöhemmässä vaiheessa suhteesta ei saa enää yhtä läheistä. ( Soininvaara 1988, 7.) Suutaman tutkimuksen mukaan isovanhemmat olivat usein kontaktissa lapsenlapsiinsa. Isovanhemmista 67 prosenttia oli yhteydessä lastenlapsiinsa viikoittain. Isovanhemmista 88 prosenttia koki yhteydenpidon lastenlapsiinsa helpoksi. Isovanhemmista 86 prosenttia koki yhteydenpidon lastenlapsiinsa riittäväksi kun taas 14 prosentin se ei ollut riittävää. Opinnäytetyömme mukaan isovanhemmat ja heidän lastenlapsensa, jotka asuvat toisiaan lähellä tapaavat useammin kuin joilla välimatka on pidempi. Lastenlapset jotka asuvat lähellä isovanhempiaan voivat tavata heitä viikoittain. Kauempana asuviin lastenlapsiin isovanhemmat pitävät yhteyttä muun muassa puhelimitse. ( Suutama 1986, 21-22.) Neugartenin ja Weinsteinin mukaan isovanhemmuuden keskeinen merkitys on jatkuvuus ja biologinen uusiutuminen. Isovanhemmat kokevat että heidän elämänsä jatkuu lastenlasten kautta. Toinen yleinen merkitys on isovanhemman emotionaalinen tyydytys uudesta roolistaan jossa he voivat olla hyödyksi lastensa perheille. ( Mäkelä 1999, 18.) Myös lapsen vanhemmat vaikuttavat isovanhemman ja lastenlasten välisen vuorovaikutuksen syntymiseen. Lasten vanhempien ja isovanhempien väliset suhteet ovat suorassa yhteydessä myös isovanhempien ja lastenlasten välisiin suhteisiin. Tämä suhde kehittyy ja muuttuu ajan myötä, johon vaikuttaa muun muassa yhteinen aika ja jaetut kokemukset. (Soininvaara 1988, 7.) Isovanhemmat voivat viettää aikaa lastenlastensa kanssa enemmän kuin aikoinaan omien lastensa kanssa. Lapsenlapsesta ei tarvitse olla

28 kasvatusvastuussa, mutta yhteisestä ajasta voi nauttia. Monen sukupolven suhde on hyödyksi kaikille osapuolille, niin isovanhemmalle, lapselle kuin lapsen vanhemmillekin. Kun suhde toimii, kaikkien osapuolten hyvinvointi lisääntyy. Haastatteluissa isovanhemmat kertoivat että heille on merkittävää olla osana lastenlastensa perhettä ja osallistua heidän arkeensa. Isovanhempien ja heidän lastenlastensa hyvistä suhteista hyötyvät myös lasten vanhemmat. (MLL 2007, 7.) Murrosiässä suhteet isovanhempiin yleensä etääntyvät, vaikka suhteet ovatkin lämpimät ja hyvät. Tällöin isovanhemmilla ei ole niin suurta roolia lapsenlapsen elämässä. Haastateltavat isovanhemmat olivat sitä mieltä että suhde on tiiviimpi kun lastenlapset ovat pieniä; tällöin he tapaavat toisiaan usein ja ovat paljon yhteydessä. Murrosiässä lastenlasten ja isovanhempien yhteydenpito voi vähentyä, mutta silti isovanhemmat tuntevat olevansa tärkeitä lastenlapsilleen. (Soininvaara 1988, 22.) Opinnäytetyössämme nousi esille se, että isoisät ja isoäidit viettävät eri tavoin aikaansa lastenlasten kanssa. Isoisät pitivät tärkeänä luonnossa vietettyä aikaa. He halusivat opettaa lastenlapsilleen asioita luonnosta ja eläimistä. Saarelan mukaan lastenlasten ikä vaikuttaa siihen, miten isoisät viettävät aikaansa lastenlasten kanssa. Työikäiset isoisät viettivät aikaa useammin pelien ja leikkien parissa kuin eläkeikäiset isoisät. Varsinaisen toiminnan lisäksi osa isoisistä halusi vain oleilla lastenlastensa kanssa. Lastenlapset vierailivat useammin eläkeikäisten isoisien luona kuin työikäisten isoisien. Myös kokemus yhdessäolosta oli erilainen eläkeikäisten ja työikäisten isoisien välillä. Eläkeläiset kokivat yhdessäolon positiivisena asiana kun taas työikäiset jopa välillä rasittavana. Eläkeikäiset kokivat, että isoisä on tärkeä henkilö perheille kun taas työikäiset olivat sitä mieltä, että isoisä on enemmänkin taustatukena vaikuttava hahmo. Saarelan tutkimuksen mukaan työikäisillä isoisillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi aikaa lastenlapsilleen ja he kokevat syyllisyyttä siitä. He yrittävät hyvittää menetettyä aikaa ostamalla lastenlapsilleen tavaroita. (Saarela 1984, 24,56, 62.)

29 7.2 Isovanhempien ja heidän lastenlastensa suhteiden tukeminen sosionomin ja diakonin työssä Isovanhemmat toivoivat, että heitä otettaisiin enemmän huomioon esimerkiksi seurakunnassa, päiväkodeissa ja kouluissa. He haluavat enemmän yhteistyötä työntekijöiden kanssa. Isovanhemmat toivat ilmi haastatteluissa, että he kaipaavat keskustelua lastenlastensa asioista esimerkiksi koulun opettajien tai päivähoidon henkilökunnan kanssa. Isovanhemmilta nousi idea, että he voisivat olla aktiivisesti mukana päiväkodin arjessa. Eläkkeelle jäätyään monet isovanhemmat ovat hyvässä kunnossa ja heillä riittäisikin innostusta osallistua muun muassa lastenlastensa päiväkodin arkeen. Heistä olisi mielenkiintoista nähdä, mistä heidän lastenlastensa päivä koostuu. Isovanhemmista voisi olla apua päiväkodin arkirutiineissa, koska varsinaista henkilökuntaa on aika vähän. He voisivat vierailla päiväkodissa vuorotellen, silloin kun asiasta on erikseen sovittu. Isovanhemmat voisivat esimerkiksi tulla päiväkoteihin kertomaan juhliin liittyvistä perinteistä tai vanhoista tavoista. Näin myös sellaiset lapset, joilla ei ole omia isovanhempia, pääsisivät näkemään isovanhemman roolin. Haastatteluista nousi esille, että isoisät voisivat olla muun muassa innokkaita luontoretkien vetäjiä ja he pääsisivät näin tuomaan omaa osaamistaan lasten omaksuttavaksi. Isovanhemmat kertoivat haastatteluissa, että he toivoisivat myös virikkeitä lastenlastensa kanssa puuhailuun, esimerkiksi leikkeihin ja askarteluihin. Heidän mielestään seurakunnan järjestämä toimintapäivä on hyvä antamaan tällaisia virikkeitä. Toimintapäivän aikana isovanhemmilla oli mahdollisuus keskustella isovanhemmuudesta keskenään, jonka he kokivat tärkeäksi ja toivovatkin tällaisia tilaisuuksia lisää. Isovanhemmat kokivat tärkeäksi suhteissa sen, että he pystyvät siirtämään perinteitä, tapoja ja arvoja lastenlastensa elämään ja sitä kautta näkemään elämän jatkuvuuden. Isovanhemmille on kuitenkin helpottavaa se, ettei heidän tarvitse ottaa kasvatusvastuuta lapsesta vaan he voivat jättää sen vanhempien

30 vastuulle. Isovanhemmat painottivatkin, että on tärkeää antaa vanhempien toimia omassa roolissaan ja päättää perheen asioista itsenäisesti. Opinnäytetyön tehtyämme huomasimme kuinka valtava voimavara isovanhemmuus on työskenneltäessä lasten ja perheiden parissa. Opinnäytetyömme voi auttaa myös muita diakonia- ja sosiaalialan työntekijöitä huomaamaan isovanhemmuuden merkityksen sekä mahdollisen tuen tarpeen isovanhemmuuteen. 7.3 Jatkotutkimusaiheet Yksi mahdollinen jatkotutkimusaihe voisi olla isovanhempien ja lastenlasten väliset suhteet lastenlasten kokemana. Toinen mielenkiintoinen tutkimusaihe on uusperheiden isovanhemmuus tai isovanhemmuus avioeroperheessä silloin, kun isovanhemmalla ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä lastenlapsiinsa. Jatkotutkimuksen voisi tehdä myös maahanmuuttajataustaisista isovanhemmista.

31 8. LÄHTEET Ahonen Helena. Lapsenlapsen syntymä ja lastenneuvolaikäisen lapsen isovanhemmuus isovanhemman kokemana. 2001. Tampereen yliopisto. Airola Marja & Tarsalainen Anne. Perheessä on voimaa. 2003. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. Cherlin Andrew ja Furstenberg Frank F 1985. Styles and strategies of grandparenting. Teoksessa Vern L.Bengtson ja Joan F. Robertson (toim.) Grandparenthood. Sage Publications. United States of America. Dieckmann Maijaliisa. Ikiomat isovanhemmat. Kokemus viisaus ja elämäntaito. 2002. Hirsjärvi Sirkka ja Hurme Helena. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 2000. Yliopistopaino:Helsinki. Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko ja Sajavaara Paula. Tutki ja kirjoita 2003. Dark oy: Vantaa. Mäkelä Marika. Isovanhemmuuden merkitys isoäideille. 1999. Kasvatustieteen laitos. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 7.9 2007 http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/g/1575.pdf Mäkinen Olli. Tutkimusetiikan ABC.2006. Gummerus Kirjapaino Oy. Vaajakoski.

32 Saarela M. Isovanhemmuus työikäisten ja eläkeläisten isoisien kokemana. 1984. Tampereen yliopisto. Soininvaara Tarja. Isovanhemmuus isovanhemman näkökulmasta. 1988. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Käyttäytymistieteiden laitos. Sukupolvet lapsuuden tukena. Opas kylämummi ja vaari toiminnan käynnistämiseen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 2007. KA Järvenpää Oy. Suutama Timo. Elämänvoimaa sukupolvien yhteistyöstä. Tutkimus kahden, kolmen ja neljän sukupolven välisestä vuorovaikutuksesta sekä sen merkityksestä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lapsiraportti. A 49. 1986. Ijäs Kirsti. Isovanhemmat muutosten keskellä. 2004. Uusitalo Ritva & Käyhkö Riitta. Perhekasvatus. 1985. Kirjayhtymä Oy. Mäntän kirjapaino Oy. Mänttä.

33 LIITE 1. KYSYMYKSET 1. Montako lastenlasta teillä on? (Voi kertoa iästä, sukupuolesta ja asuinpaikasta) 2. Kuinka usein tapaatte lastenlapsia? 3. Miten vietätte aikaa yhdessä lastenlastenne kanssa? 4. Mitä suhteet lastenlapsiinne teille merkitsevät? ( Mitä asioita pidätte tärkeinä) 5. Mitä perinteitä haluaisitte siirtää omasta elämästänne Lastenlapsille? 6. Oletteko saaneet tukea isovanhemmuuteenne ja otetaanko sitä huomioon esimerkiksi päivähoidossa tai seurakunnan työssä? 7. Millaista tukea isovanhemmuuteen toivoisitte saavanne esimerkiksi päivähoidon / seurakunnan taholta? 8. Millaista palautetta haluaisitte antaa toimintapäivästä?