Toipumisen erilaiset käsitteelliset lähtökohdat; toipumisen tarkastelu kliinisen työn tavoitteiden kautta ja henkilökohtaisen kokemuksen perusteella Esa Nordling 6.2.2019
Vastakkainasettelut pois Mielenterveys- ja ja päihdetyössä on aina kiistelty rajoista ja vastuista: kenellä on oikeus tai velvollisuus auttaa ja hoitaa Asiakkaan, kuntoutujan, potilaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää lähes aina monialaista yhteistyötä tämä ei ole ollut itsestään selvä asia:! vastakkainasettelua on riittänyt: - psykiatriset osastot keskenään - hoito vrs kuntoutus - sairaala/ laitos vrs avohoito
- perusterveydenhoito vrs erikoissairaanhoito - ammattilaiset vrs potilaat ja heidän omaisensa - julkinen sektori vrs yksityinen vrs kolmas sektori - mielenterveystyö vrs päihdetyö - terveyssektori vrs sosiaalisektori - kliinistä työtä tekevät vrs kokemusasiantuntijat (riski) - perinteinen psykiatria vrs toipumisorientaatio (riski)
Tutkimuksissa on havaittu, että vertaisuuteen perustuvan kokemusnäkökulman integroituminen varsinkin kliinisiin toimintamalleihin on usein haastavaa (Gallagher and Halpin, 2014; Gillard and Holley, 2014). Ongelmat liittyivät vertaistuen jäämiseen lähinnä symboliseen, järjestelmälle alisteiseen asemaan, kun kokemukselliset näkökulmat sulautuivat asiantuntijalähtöisyyteen sekä aidot vaikutusmahdollisuudet jäivät vähäisiksi (Gillard and Holley, 2014; Health Workforce Australia, 2014).
Toipuminen on käsitteellistetty kolmella tavalla (Le Boutillier ym. 2015) 1) Kliininen toipuminen: keskeistä on sairauden oireiden lievittäminen ja psyykkisen tilan vakauttaminen lääkityksen ja riskien hallinnan avulla. 2) Toipuminen palveluiden ja organisaatioiden näkökulmasta: keskeisiksi tulevat hallinnolliset ja kustannukselliset päämäärät ja kriteerit, jotka liittyvät palveluista pois siirtymiseen ja palveluihin pääsemiseen. 3) Henkilökohtainen toipuminen: Toipumisorientaation mukainen käsitys - henkilön omakohtainen kokemus mielekkäästä, merkityksellisestä ja toivorikkaasta elämästä 6.11.2018 6.11.2018 Esityksen nimi / Tekijä!5
Toipuminen (Korkeila 2016) 1. Kliininen toipuminen Havaintoihin perustuva asianatuntija-arvio Yleinen kaikkiin sovellettavissa oleva käsite Vähemmän tai ei lainkaan haittaavia oireita Parempi toimintakyky Työkykyisyys
2. Henkilökohtainen toipuminen Matka parempaan elämään, vetäytymisestä sosiaalisuuteen, eloonjäämisestä elämään, ei tarkoita paranemista, ei ole lineaarista edistymistä Toipuminen on kasvua Toipuminen voi käynnistyä hoidon seurauksena Toipuminen voi olla spontaania, hoidosta huolimatta Toipuminen voi estyä hoidon seurauksena
Potilas voi toipua kliinisesti kun henkilökohtaista toipumista ei tapahdu! oireet vähäisiä, mutta elämänlaatu tai toimintakyky laahaa perässä Potilas voi toipua henkilökohtaisesti, vaikka kliinistä toipumista ei tapahdu! sairaus, joka ei parane, ei tarkoita toivottomuutta! mahdollisuus elää kyllin hyvää elämää Hyvin henkilökohtainen ja ainutlaatuinen prosessi Toipujan asenteet ja arvot muuttuvat Tavoitteet ja sosiaaliset roolit muuttuvat Tunnekokemusten muokkaantumista
Miten löytää tyydyttävä, toiveikas ja mielekäs elämä riippumatta sairaudesta ja sen mukanaan tuomista rajoitteista? Elämän mielekkyyden, tarkoituksen kokemuksen ja suunnan uudelleen määrittelyä Ei lineaarinen prosessi
Sairausuran eri vaiheissa on erilaisia tarpeita (muokattu Korkeilan esitykseen 23.9.2016 pohjautuen) Kärsijä! Kuntoutuja! Toipuja! Kokemusasiantuntija Kärsijä: hoidon ja psyykkisen avun tarve Kuntoutuja: toimintakyvyn vahvistumisen ja itsenäiseen elämiseen liittyvien taitojen oppimisen tarve Toipuja: toiveikkuuden vahvistumisen ja uusien elämän merkitysten löytymisen tarve Kokemusasiantuntija: muiden auttamisen ja tuen antamisen tarve omien kokemusten ja vertaistoimijuuden avulla
Toipumiskäsitteen keskeiset teemat (Nowak ym. 2016) - perustuu 28 skitsofreniaa sairastaneen kokemusasiantuntijan tarinan analyysiin - kokemusasiantuntijoilla oli keskimäärin 15 vuoden kokemus mielenterveyspalveluista 1. Psykologinen toipuminen (n=16) - identiteetin muuttuminen - elämän merkitys ja tarkoitus - emotionaalinen hyvinvointi - toipuminen prosessina 2. Sosiaaliset suhteet (n=15) - kontaktit muihin ihmisiin - vuorovaikutus muiden kanssa (tunne kumppanuudesta)
3. Hyvinvointistrategiat (n=12), jotka johtavat - aktiivisuuteen - terveelliseen elämäntyyliin - oireiden kanssa pärjäämiseen 4. Toipumisen ymmärtäminen kliinisenä käsitteenä (n=9) - oireiden puuttuminen - palaaminen sairautta edeltäneeseen terveydentilaan - asenteet lääkitystä kohtaan - sairauteen liittyvien vaikeuksien puuttuminen 5. Tukijärjestelmät (n=5) - taloudellinen toimeentulo (sis. myös perustarpeiden tyydyttymisen ja asumisen) - tarpeita vastaava psykiatrinen hoito (sis. myös hoitoon pääsyn ja hoitosuhteen laadukkuuden)
Recovery -määritelmiä Henkilökohtaisen toipumisen prosessit (Leamy ym. 2011) Vaikeista mielenterveyden häiriöistä ja päihdeongelmista toipuminen on muutosprosessi, jossa henkilön terveys ja hyvinvointi kohentuvat, henkilö ohjaa elämäänsä mahdollisimman itsenäisesti ja pyrkii löytämään piileviä resurssejaan ja käyttämään niitä mahdollisimman täysimääräisinä (Pandya & Myrick 2013) Toipuminen on syvästi henkilökohtainen ja ainutlaatuinen asenteiden, arvojen, tunteiden, päämäärien, taitojen ja roolien muutosprosessi. Se on tapa elää tyydytystä tuovaa ja toivorikasta elämää sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta (Slade, Amering & Oades 2008) 6.11.2018 6.11.2018 Esityksen nimi / Tekijä!13
Toipumisen vaiheet (Andresen) 1) Moratorio - Kieltäminen, toivottomuus, hämmennys, identiteettikriisi, vetäytyminen 2) Tietoisuus - Toivon pilkahdus, parempi elämä on mahdollinen, usein toisen ihmisen käynnistämä prosessi, muu kuin potilaan identiteetti on mahdollinen 3) Valmistelu - Omien voimavarojen hyödyntäminen, tiedon kerääminen omasta sairaudesta
4) Jälleenrakentaminen - Positiivisempi minäkuva, työskentely tavoitteiden saavuttamiseksi, arvojen uudelleen arviointi, elämänhallinnan lisääminen 5) Kasvu - Oma sairauden hallinta, joustokyvyn kasvu, itseluottamuksen ja optimismin lisääntyminen
Henkilökohtainen suunnitelma (mukaillen Korkeilan 2016 näkemyksistä) Kuka tai ketkä voivat olla apuna toipumisprosessin alkuun saamisessa? Mikä estää tai helpottaa edistymistä? Minkälaisia vahvuuksia löytyy vahvuuksien diagnosointi? Onko henkilöllä negatiivisia käsityksiä sairaudestaan ja ennusteestaan? Keneltä hän voi saada apua jatkossa? Miten elämänkatsomus/elämänfilosofia tukee toipumista?
6.11.2018 6.11.2018 Esityksen nimi / Tekijä!17
Toivoa ylläpitävä hoitosuhde (mukaillen Korkeilan 2016 näkemyksiä) Yhteistyöhön perustuva, valmentajan työote Kielenkäyttö: Potilaan läsnä ollessa ja muissakin tilanteissa puhutaan samalla tavalla Tarvittaessa omista kokemuksista avautuminen Rehellisyys ja avoimuus, kun ollaan samaa tai eri mieltä Uskallus kertoa oman tiedon rajoista: en tiedä, mutta otetaan selvää, pohditaan yhdessä
Toivoa ylläpitävään hoitosuhteeseen liittyy lääkehoidon toteutuminen paremmin vähäisempi palaaminen sairaalahoitoon väkivaltaisen käyttäytymisen parempi ennakointi osasto-olosuhteissa paremmat hoitotulokset: elämänlaatu, vähemmän oireita ja depressiota
Lääketieteen perustehtävä on tunnistaa sairaudet ja yhdessä asiakkaiden/potilaiden kanssa neuvotella parhaat tavat hoitaa nämä sairaudet. Koulutettujen ammattihenkilöiden tulee osata kuvata mm. sairauden ennusteeseen liittyvät tekijät, joiden pohjalta asiakkaat/potilaat voivat tehdä päätöksiä oman hoitonsa ja kuntotutumisensa suhteen" (Mäkelä, M. & Haapoja, H. (2016.) Puoskaroinnista lääketieteeseen ja takaisin. Duodecim; 132:2169-75
Toipumisorientaation mukainen työote ei väheksy lääkityksen merkitystä tai korvaa vaikuttavia hoitoja, vaan tavoitteena on lisätä ihmisen ymmärrystä hoitojen tärkeydestä. Tämä lisää ihmisen osallisuuskokemusta omaan hoitoonsa.