HIRVIKANNAN SÄÄTELY Vakauden esteet ja mahdollisuudet Tuire Nygrén, RKTL Riistabiologian kurssi Mekrijärven tutkimusasemalla 12.4.2010
Tiivistetysti Suomen hirvikannan säätelystä: Viime sotien jälkeen tehostunut metsänhoito sekä vasaverotuksen omaksuminen loivat edellytykset tehokkaasti lisääntyvälle hirvikannalle, jonka voimistumista suurpetokannat eivät rajoittaneet. Hirvikantaa on sen jälkeen säädelty vaihtelevalla menestyksellä. Räjähdysmäisen kasvun ja laskevan tiheyskehityksen vaiheet ovat vaihdelleet. Vakaan kehityksen jaksot ovat jääneet lyhyiksi. Tavoitteena on ollut mahdollisimman hyvätuottoinen kanta, joka ei kuitenkaan tuota vahinkoja enempää kuin yhteiskunta kokee siedettäväksi. PIENESTÄ TALVIKANNASTA MAHDOLLISIMMAN SUURI TUOTTO. Tuottavuuteen tähtäävän valikoivan verotuksen ansiosta hirvikannasta on tullut rakenteeltaan aivan toisenlainen kuin ennen. Tuloksena on ollut erittäin hyvätuottoinen ja äärimmäisen tehokkaasti hyödynnetty hirvipopulaatio.
Samalla naaraiden osuudet ovat pienentyneet ja urosten ja naaraiden ikärakenteet ovat eriytyneet. Urokset ovat nuorentuneet ja naaraat vanhentuneet. Lisääntymisikään päässeet naaraat tuottavat hyvin tehokkaasti vasoja. Suomalaisen hirvikannan tuottavuus on parempi kuin missään muualla maailmassa ja vuonna 2009 se oli parempi kuin koskaan ennen. Urososuuksien ollessa kovin pieniä tiinehtymiset eivät kuitenkaan aina tapahdu oikea-aikaisesti. Synnytykset sirottuvat ajallisesti pitemmälle jaksolle ja osa vasoista saa huonon lähdön eli ovat talven alkaessa vielä pieniä ja heikkoja ja alttimpia uupumaan talven koettelemuksissa. Urosten pieni määrä vaikuttaa myös pienentävästi tehokkaaseen populaatiokokoon. Geenejään tuleville sukupolville siirtävien yksilöiden määrä pienenee. Naaraiden mahdollisuus valita paras uros jälkeläistensä isäksi heikkenee ja tiinehtymisen ajankohtakin saattaa viivästyä. Lapiosarvisten uroshirvien osuudet Suomen hirvikannassa ovat merkitsevästi pienentyneet jaksolta 1976-86 jaksolle 1991-99. Metsästyksellä osuutta muutokseen?
SOSIAALINEN STRESSI termi, jota tunnettu hirvien käyttäytymisen tutkija Anthony B. Bubenik (1972) käytti tarkastellessaan eurooppalaisen hirvikannan hoidosta saatuja kokemuksia kun sukupuolien ja sosiaalisten ryhmien lukumääräsuhteet muuttuvat tehokkaasti hyödynnetyissä hirvikannoissa epäsuhtaisiksi, hirviyksilöiden kiihottuneisuuden aste sekä liikkuvuus kasvavat tämä lisää usein myös ravinnon tarvetta stressaantunet urokset voivat purkaa ylivuotoenergiaansa hankaamalla ja katkomalla puita, kalvamalla puiden kuorta jne. stressi voi ilmetä myös vaikutuksina yksilöiden kypsymisprosessiin (ruumiinkoko, sukukypsyyden saavuttaminen, sarvien kehitys)
- vaikutukset kasvukehitykseen muutokset ruumiin koossa - sukukypsyyden saavuttamisen nopeutuminen - vaikutukset sarvien kehitykseen - myöhästyneet kiimat pienet vasat - uroksia etsiskelevät naaraat Bubenik havaitsi tämänkaltisia oireita sekä Atlantin takaisissa hirvikannoissa että Ruotsin hirvikannoíssa jo 1970-luvulla. Vastaavat meillä tehtyjä havaintoja tilanteissa, jolloin aikuiskannan rakenne on ollut hyvin epäsuhtainen. Tiilikainen, R., Nygrén, T., Pusenius, J. & Ruusila, V. 2010: Variation in growth pattern of male moose Alces alces after two contrasted periods of hunting. Ann. Zool. Fennici 47: in press.
Pohdittavaksi: Onko nykykeinoin ja tavoittein säädellyn hirvikannan sosiaalinen stressi kasvanut aikaisempaan verrattuna? Sosiaalinen stressi lisää kannan levottomuutta, liikkuvuutta ja energiankulutusta? Yhteiskunnalle aiheutuvat haitat / hirviyksilö kasvavat?????
Tiivistetysti säätelystä yhteiskunnallisena ilmiönä: Hirvikannan säätely on ollut tutkittuun tietoon ja kannanseurantatyössä karttuneeseen kokemukseen tukeutuva monitahoinen luonnonvarapoliittinen prosessi, jolle on ollut ominaista jatkuva muutos. Muutoksessa ovat olleet yhtä lailla kannan koko ja koostumus, säätelyn tavoitteet kuin seuranta- ja metsästysmenetelmätkin. Tieto on ollut epätarkkaa, asiat monimutkaisia ja poliittisesti kiistanalaisia, sosiaalisesti vaikeita ja polarisoituneita ja päätökset kiireessä tehtäviä. Myös arvot ovat muuttuneet. Arvostetusta riistaeläimestä on tullut valtiontaloudelle haitta, jonka arvo on tulkittu negatiiviseksi yhteiskuntatalouden kannalta.
Säätelyn tulokset ovat olleet keskimäärin epätyydyttäviä. Kohtalaisen tavoitteenmukaisesti hirvikanta kehittyi vain jaksolla 1984 1992, jolloin toimijatahojen välinen yhteistyö oli tehokasta, tavoitteet ja vastuut selviä, päätöksenteko keskittynyttä ja kantojen biologinen kestävyys meni tavoitteenasettelussa taloudellisten ja metsästyksellisten tavoitteiden edelle. 1990-luvun kuluessa metsästyslain ja säätelyorganisaation uudistuttua ja vastuun siirtyessä paikallistasolle aikaisemmat seurantamenetelmät ja toimintatavat menettivät tehoaan ja kannan kehitys muuttui ennakoimattomammaksi.
Onnistumisen esteitä: Tiedon välittyminen poliittisille päätöksentekijöille on aina vaikeata ja aikaa vievää Epämiellyttävä tieto on helppoa torjua kyseenalaistamalla menetelmät Eturistiriidat vaikuttavat aina ratkaisuihin Viimeisen sanan sanoja on paljon vartijana, hirvipolitiikkakin on yhteiskunnallisen vallan käyttöä Tieto voi olla omien intressien kannalta myös vaarallista Tiedon tuottamisen resurssijako on tuskin koskaan vapaata valtapyrkimyksistä Kun järjestelmä ei kykene/halua tehdä oikeita johtopäätöksiä aina voi syyttää tiedon puutteellisuutta
Hirvikanta vakaa hirvikolarit vähenivät, metsävahingot yllättävän suuret Helsinki 4.3.2010 Hirvikanta on lähes koko valtakunnassa asetetuissa tiheystavoitteissa. Lapin, Kainuun ja Oulun riistanhoitopiirien alueilla pyyntilupia lisätään paikallisesti vielä merkittävästi ja muualla maassa pyyntilupien lisäyksellä varmistetaan, ettei hirvikanta lähde 1990-luvun lopun tavoin ennakoimattomaan kasvuun. Näin todettiin maa- ja metsätalousministeriön, Metsästäjäin Keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuotuisessa hirvineuvottelussa. Neuvottelussa käytiin läpi syksyn 2009 metsästyksen tulos ja hirvikannan sekä hirvivahinkojen kehitys 2000-luvulla riistanhoitopiireittäin. Riistahallinnon neuvottelua valmisteltiin kuulemalla ennalta tärkeimpiä sidosryhmiä liikenteen ja maa- ja metsätalouden alalta. Viime vuosien määrätietoisen kannanhoidon myötä hirvikanta on asettunut koko maassa 1990-luvun puolivälin tasolle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että talvehtiva hirvikanta on noin 86 000 hirveä (82 000 90 000). Tämä tarkoittaa noin 2,9 hirveä (tiedote jatkuu) Lisätietoja: ylitarkastaja Jussi Laanikari, maa- ja metsätalousministeriö, p. 040 733 6229 apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen, Metsästäjäin Keskusjärjestö, p. 050 505 5635 tutkija Jyrki Pusenius, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, p. 0400 529 865
Hirvikantojen hallintojärjestelmä ei toimi eikä toimivan hallintajärjestelmän synnyttämiseen ole toistaiseksi löytynyt poliittista tahtoa
Miten suunnata tulevaisuuteen? Lähdetään olettamuksesta, että tavoitteena on pyrkiminen biologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävään ja vakaaseen, aikaisempaa luonnonmukaisempaan ja vähemmän yhteiskunnallisia ongelmia tuottavaan hirvikantaan ja hahmotellaan tulevaisuuden toiminta- malli.
Säätelyutopia Tavoitteena on turvata kannan pitkän aikavälin tulevaisuus On hyötyjen ja haittojen suhteen kompromissi Eri yhteiskuntaryhmiä tasapuolisesti kohteleva Käytännössä toteuttamiskelpoinen Luopuu kannan tuottotehon maksimointipyrkimyksistä ja lienee siitä syystä vaikeasti hyväksyttävä etenkin metsästäjäkunnan keskuudessa Keskiössä vakauden tavoittelu adaptiivisen kannansäätelyn keinoin
Lähtökohtana ajatus, jonka mukaan pitkällä aikavälillä yhteiskunnan hirvikannasta korjaama kokonaishyöty tulisi olemaan positiivinen sitä kautta, että ylläpidämme metsästyksen avulla kooltaan ja rakenteeltaan nykyistä vakaampaa, edelleenkin kohtuullisen hyvätuottoista, mutta laitumien kestokyvyn selvästi alittavaa hirvikantaa. Hirvikannan elinkelpoisuus hyväksytään itseisarvona, jota hyödyn saamiseksi tai haittojen minimoimiseksi ei tietoisesti olla valmiita vaarantamaan. Tavoitteena hirvikanta, joka elinolosuhteiden muuttuessakin pystyy tuottamaan niitä hyödykkeitä ja muita ekosysteemipalveluja, joita tulevat sukupolvet pitävät arvossa.
Mallin toteutuessa: Haitan kärsijöitä olisivat metsästäjät Kannan säätelyurakasta tulisi nykyistä vaativampi tehtävä Saalismäärät pienenisivät varsin selvästi, mutta menetettyä lihamäärää kompensoisivat selvästi nykyistä paremmat sarvisaaliit Hyötyjiä olisivat hirvikanta, luonnonympäristö sekä koko muu yhteiskunta
Mallin tavoite sama kuin kannan jatkuvaa pienentämistä vaativilla, mutta keinot toiset kannan rakenteen säätelyn kautta siedettävämpää lopputulokseen
MITÄ SUOMESSA KANNATTAISI TEHDÄ, jos hirvikannalle asetettuja tavoitteita haluttaisiin muuttaa ja pyrkimyksenä olisi hirvikannan vakauttaminen sekä kooltaan että rakenteeltaan?
Pyrittäessä vakaaseen hirvikantaan sekä pääluvun että rakenteen osalta ja kantaa halutaan PIENENTÄÄ eli poistetaan vuodentuottoa enemmän vasojen osuus saaliissa tulee olla PIENEMPI kuin kaadettaessa vasatuoton verran urosten osuus aikuissaaliissa tulee olla PIENEMPI kuin kaadettaessa vasatuoton verran
Pyrittäessä vakaaseen hirvikantaan sekä pääluvun että rakenteen osalta ja kantaa halutaan KASVATTAA eli poistetaan vähemmän kuin vuodentuoton verran vasojen osuus saaliissa tulee olla SUUREMPI kuin kaadettaessa vasatuoton verran urosten osuus aikuissaaliissa saa olla SUUREMPI kuin kaadettaessa vasatuoton verran
Pyrittäessä vakaaseen hirvikantaan (sekä pääluvun että rakenteen osalta) ja kanta jo on halutussa tiheydessä - hirviä kaadetaan saman verran kuin vasoja syntyy - vasoja kaadetaan niin, että eloon jäävässä kannassa niitä on vuodesta toiseen 20-30 % (%-osuus riippuu tavoitellun tuottotehon tasosta) - uroksia kaadetaan sen verran, että lehmiä/sonni suhde asettuu likimain tasolle 1,5 lehmää jokaista urosta kohden (mitä harvempi kanta sitä suuremmaksi urosten osuus)
Pari mallilaskelmaa
Laskelma 1. Kantaa pienennetään, eikä lehmiä/sonni suhde saisi enää kasvaa Lähtökanta: kokonaiskanta 5000 hirveä (2,5 yks./1000 ha) 3500 vasaa (70/100 aikuista) 1667 urosta (l/s suhde 2,0) 3333 lehmää Tavoitekanta: kokonaiskanta 4600 hirveä (2,3 yks./1000 ha) 1380 vasaa (30 % eloon jäävistä) 718 urosvasaa (52 %) (l/s suhde 2,00) 662 lehmävasaa 815 aikuista urosta 2405 aikuista lehmää
Tavoitesaalis: kokonaissaalis 3900 hirveä (1,95/1000 ha) vasoja saaliissa 2120 (54,4 %) uroksia saaliissa 852 (48,9 %) naaraita saaliissa 928 (52,1 %) Eli aikuissaaliissa tulisi olla hieman enemmän naaraita, vaikka tavoitteena on vain eloon jäävän uroskannan hupenemisen pysäyttäminen
Laskelma 2. Kantaa pienennetään ja lehmiä/sonni suhdetta haluttaisiin hieman alentaa Lähtökanta: kokonaiskanta 5000 hirveä (2,5 yks./1000 ha) 3500 vasaa (70/100 aikuista) 1667 urosta (l/s suhde 2,0) 3333 lehmää Tavoitekanta: kokonaiskanta 4600 hirveä (2,3 yks./1000 ha) 1380 vasaa (30 % eloon jäävistä) 718 urosvasaa (l/s suhde 1,80) 662 lehmävasaa 925 aikuista urosta 2295 aikuista lehmää
Tavoitesaalis: kokonaissaalis 3900 hirveä (1,95/1000 ha) vasoja saaliissa 2120 (54,4 %) uroksia saaliissa 742 (42,6 %) naaraita saaliissa 1038 (58,3 %) Eli aikuissaaliissa tulisi olla jo aika lailla enemmän naaraita, jos tavoitteena on uroskannan lieväkin voimistaminen.