HIRVIKANNAN SÄÄTELY Perusbiologiaa

Transkriptio

1 HIRVIKANNAN SÄÄTELY Perusbiologiaa Tuire Nygrén, RKTL Riistabiologian kurssi Mekrijärven tutkimusasemalla Kuva: Jari K

2 Kannansäätelyn biologista tietopohjaa Hirvisaaliit Valikoiva verotus Muu kuolleisuus Sukupuolijakautuma Aikuiskannan ikärakenne Lisääntyminen ja tuottavuus Hirviyksilön painonkehitys Kannan runsauskehitys Liikkuva hirvikanta Hirvensarvet ja sarvityypit Kannan perinnöllinen rakenne

3 Kuva: Otso Nygrén Hirvisaaliit

4 KOKO SUOMEN HIRVISAALIS SYKSYLLÄ 2009 Alue Pyyntilupia Saalis - Aikuinen Saalis - Vasa Saalis Pyyntilupien käyttöaste Uros Naaras Yhteensä Uros-% Uros Naaras Yhteensä Uros-% Yhteensä Vasa-% kpl yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä % % Etelä-Häme 1207, , , ,2 92,3 Etelä-Savo , , ,2 86,9 Keski-Suomi , , ,6 94,6 Kymi 1559, , , ,3 89,3 Lappi , , ,8 88,6 Oulu , , ,5 89,3 Pohjanmaa 3382, , , ,8 92,5 Pohjois-Häme 1333, , , ,5 93,4 Pohjois-Karjala 1665, , , ,5 96,4 Pohjois-Savo , ,9 92,4 Ruots. Pohjanmaa , ,2 91,6 Satakunta 1761, , , ,2 94,2 Uusimaa , , ,9 79 Varsinais-Suomi 1527, , , ,4 96,4 Kainuu 5676, , , ,8 96,2 Läntinen alue Pohjoinen alue Itäinen alue Suomi , , ,3 90,8

5 kaadettu/1000 ha Kaadetut/1000 ha 5 4 Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

6 kaadettu hirviä Kaatoluvat ja kaadot kaatolupien määrä kaadettujen määrä

7 kaatolupien käyttöaste Kaatolupien käyttöaste EH ES KA KS KY LA OU PO PH PK PS RP SK UM VS

8 Muu kuolleisuus Vuosina hirvihavaintokortin täyttäneet seurueet kaatoivat metsästysluvilla hirveä. Samat seurueet ilmoittivat löytäneensä alueiltaan muista syistä kuollutta hirvenraatoa eli 2,1 % luvallisesti kaadettujen hirvien määrästä. Näistä oli 39,3 % liikenneonnettomuuksissa kuolleita tai kolarivammojen vuoksi lopetettuja 11,5 % karhujen tappamia 10,8 % susien saalistamia 5,4 % salakaatoja 0,6 % haavakkoja. 0,6 % pikkuvasoja 31,7 % kuolinsyyltään tunnistamattomia

9 Arviolta % hirvistä kuolee metsästyksessä ja 2-3 % muista syistä

10 VALIKOIVA VEROTUS

11 Vasojen saalisosuudet (%) Vasojen saalisosuudet Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

12 urosten saalisosuus (%) Urosten osuudet aikuishirvisaaliissa Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

13 Saaliskannan ikärakenne

14 keskimääräinen ikä (v.) Saalishirvien keski-ikä ,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 urokset (Matson s Lab) naaraat (Matson s Lab) urokset (RKTL) naaraat (RKTL)

15 Kuva: V. Minaev Sukupuolijakauma

16 Vasojen sukupuolijakautuma Nisäkkäillä on vastasyntyneiden joukossa yleensä selvästi enemmän urosvasoja kuin naaraita, mutta iän lisääntyessä ylimäärä supistuu, koska urosten kuolleisuus on korkeampi kuin naaraiden Metsästyskaudella puolivuotiaita urosvasoja on yleensä vielä enemmän kuin naarasvasoja, mutta lukumääräsuhteet vaihtelevat Ruotsissa urosvasoja todettiin 60 % vuonna 1970, 55,5 % vuonna 1978 ja enää 52 % vuonna 2001 Norjassa urosvasoja 58 % vuosina , mutta 1990-luvun lopulla enää % Suomessa keskimääräinen urosten osuus ollut 53 % (vaihteluväli 51,4-54,4 %) eikä selvää laskevaa trendiä ole todettu Urosten ollessa nuoria syntyy vähemmän urosvasoja (Solberg ym. 2002) Hedelmöittymisajankohta näyttäisi vaikuttavan sikiön sukupuoleen siten, että myöhäinen astuminen johtaa todennäköisemmin naaraspuolisen sikiön syntymiseen (Saether ym. 2004)

17 havaintokortteja x 1000 hirvihavaintoja x 1000 Hirvihavainnot havaintokortteja hirvihavaintoja

18 lehmiä/sonni Lehmiä/sonni suhde ,4 2,0 Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi 1,6 1,2 Koko Suomi 0,

19 lehmiä/sonni Lehmiä/sonni -suhde ,2 2,8 Eteläinen sisämaa Eteläinen rannikko Pohjoinen rannikko Pohjoinen sisämaa 2,4 2,0 1,6 1,2 0,8 POHJANMAA

20 Lisääntyminen ja tuottavuus

21 Ovulaatioiden lukumäärä Ovulaatioiden lukumäärä riippuu lihapainosta ja alueesta Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Pohjois-Suomi 1, ,0 0, Lihapaino (kg)

22 Kaksos% ja naaraan iästä Rannikko/Suom i 80 Sisä-S uom i ,5 2,5 3,5 4,5 5,5-8,5 9,5 + ikä (v.)

23 Hirvinaaraiden ikäluokkakohtainen hedelmällisyys vuonna 1980 alkioita/100 naarasta yksi alkio kaksi alkiota ,5 2,5 3,5 4,5 5,5 6,5 7,5 8,5 9,5 10,5+ naaraan ikä (v.)

24

25

26

27

28 Sukuelinnäytteistä määritetty sikiömäärä ja hirvihavainnoista määritetty vasojen määrä vuosina alkioita/ vasoja/ Alue N kantava naaras N vasallinen naaras Rannikko-Suomi 922 1, ,40 Sisä-Suomi 931 1, ,40 Oulun lääni 186 1, ,35 Lappi 308 1, ,30

29 vasoja/100 lehmää Hirvikannan vasatuotto (vasoja/100 hirvinaarasta) Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

30 Vasoja/100 lehmää 130 HIRVIKANNAN VASATUOTTO (vasoja/100 hirvilehmää) POHJANMAA Eteläinen sisämaa Eteläinen rannikko Pohjoinen sisämaa Pohjoinen rannikko

31 vasalehmä-% Vasalehmä-% Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

32 Vasalehmä-% Vasalehmä-% POHJANMAA Eteläinen sisämaa Eteläinen rannikko Pohjoinen sisämaa Pohjoinen rannikko

33 vasoja/100 aikuista Hirvikannan vasatuotto (vasoja/100 aikuista hirveä) Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

34 Vasoja/100 aikuista HIRVIKANNAN VASATUOTTO (vasoja/100 aikuista hirveä) POHJANMAA Eteläinen sisämaa Eteläinen rannikko Pohjoinen sisämaa Pohjoinen rannikko

35 kaksos-% Kaksosten osuudet Rannikko-Suomi Oulun lääni Sisä-Suomi Lappi

36 Kaksos-% Kaksosprosentti Eteläinen sisämaa Eteläinen rannikko Pohjoinen sisämaa Pohjoinen rannikko POHJANMAA

37 kaksos-% kaksos-% Aikuiskannan rakenteen ja kaksosprosentin välinen korrelaatio RANNIKKO-SUOMI y = 64,33-12,07x r = -0,639 P < 0, SISÄ-SUOMI y = 62,65-10,41x r = -0,592 P < 0,0001 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 2,2 lehmiä/sonni 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 2,2 lehmiä/sonni OULUN LÄÄNI LAPPI 20 y = 63,44-19,45x r = -0,667 P < 0, y = 40,84-9,49x r = -0,190 P = 0,289 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 2,2 lehmiä/sonni 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 2,2 lehmiä/sonni

38 Haaremit

39 Painonkehitys

40 Pohjoismaisten hirvien lihapainoja Urosvasat keskimäärin pari kiloa kevyempiä kuin naarasvasat Etelä-Suomen hirvenvasat selvästi kookkaampia kuin Lapin vasat Ruotsissa vasojen painot pienentyneet 25 vuodessa 80 kg tasolta vajaaseen 65 kiloon (Broman 2003) Norjassa urosvasojen keskipaino 67 kg, naaraiden 63 kg (Herfindal ym. 2006), mutta Suomessa 1980-luvulla yli 80 kg (Nygrén & Pesonen 1989) Norjassa yhden maakunnan alueella vasojen lihapaino pudonnut 12 vuodessa kilon tasolta kiloon ja 1,5-vuotiaiden urosten 148 kilosta alle 130 kilon (Punsvik 2002)

41 Hirvien painonkehitys Paino (Kg) Paino (Kg) Urokset Naaraat Urosvasat Naarasvasat 1970-Luvun loppu 1980-luvun puoliväli 1990-luvun alku

42 Vasojen painot Suomessa ja Norjassa Raisa Tiilikainen, Erling Johan Solberg, Tuire Nygrén and Jyrki Pusenius, manuscript

43 Runsauskehitys

44 hirviä/1000 ha Talvikannassa hirviä/1000 ha Rannikko Suomi Sisä- Suomi Oulu Lappi Lähde: T. Nygrén 1996

45 hirviä/1000 ha havaintoja/päivä 6 TIHEYSINDEKSIEN KEHITYS hirviä/1000 ha (koko lupa-alue) hirviä/1000 ha (käytetty alue) havaintoja/päivä Pohjanmaa

46 talvikannassa hirviä/1000 ha Kanta-arvio vuosittain ja takautuvasti 8 7 RANNIKKO-SUOMI vuosittain laadittu kanta-arvio takautuva laskennallinen arvio vuodelta

47 Kanta-arvio vuosittain ja takautuvasti 6 5 SISÄ-SUOMI vuosittain laadittu kanta-arvio 1 0 takautuva laskennallinen arvio vuodelta

48 talvikannassa hirviä x 1000 Kanta-arvio vuosittain ja takautuvasti vuosittain laadittu kanta-arvio takautuva laskennallinen arvio vuodelta 2002 takautuva laskennallinen arvio vuodelta 2003 takautuva laskennallinen arvio vuodelta 2004 takautuva laskennallinen arvio vuodelta 2005 takautuva laskennallinen arviovuodelta 2006 takautuva laskennallinen arvio vuodelta 2007 Lähde: Metsätilastollinen vuosikirja 1997,

49 Liikkuvuus Lumijälityksestä satelliittipannoitukseen tutkittu tieto karttunut vähitellen 1970-luvulta alkaen Jo muinaiset hirvenpyytäjät Lapissa tiesivät Kun hirven kopara kastuu, silloin net lähtevät kevähällä liikkeelle (Vesterinen 1940) Vasojen korvamerkinnät syntymä- ja kuolinpaikan välimatka: alle vuosi - keskimäärin 13 km (vaihtelu km, n=26) 1,5 vuotta keskimäärin 58 km (vaihtelu km, n=16) 2,5 vuotta keskimäärin 124,5 km (vaihtelu km, n=5) naarailla keskim. 30 km, uroksilla 50 km jos lyhyt- ja pitkämatkalaisen raja määritellään 20 kilometriksi, naaraista 73 % oli lyhytmatkalaisia ja uroksista 53 %

50 Liikkuvuuden vaikutukset kantojen alueelliseen jakautumiseen Laskennallisesti Alue 1: kannan kasvua 25 % edellisestä talvikannasta Alue 2: kannan kasvua 5-25 % edellisestä talvikannasta Alue 3: vaikutus +-5 % edellisestä talvikannasta 1 2 3

51 SOSIAALINEN STRESSI termi, jota tunnettu hirvien käyttäytymisen tutkija Anthony B. Bubenik (1972) käytti tarkastellessaan eurooppalaisen hirvikannan hoidosta saatuja kokemuksia kun sukupuolien ja sosiaalisten ryhmien lukumääräsuhteet muuttuvat tehokkaasti hyödynnetyissä hirvikannoissa epäsuhtaisiksi, hirviyksilöiden kiihottuneisuuden aste sekä liikkuvuus kasvavat tämä lisää usein myös ravinnon tarvetta stressaantunet urokset voivat purkaa ylivuotoenergiaansa hankaamalla ja katkomalla puita, kalvamalla puiden kuorta jne. stressi voi ilmetä myös vaikutuksina yksilöiden kypsymisprosessiin (ruumiinkoko, sukukypsyyden saavuttaminen, sarvien kehitys)

52 - vaikutukset kasvukehitykseen muutokset ruumiin koossa - sukukypsyyden saavuttamisen nopeutuminen - vaikutukset sarvien kehitykseen - myöhästyneet kiimat pienet vasat - uroksia etsiskelevät naaraat Bubenik havaitsi tämänkaltisia oireita sekä Atlantin takaisissa hirvikannoissa että Ruotsin hirvikannoíssa jo 1970-luvulla. Vastaavat meillä tehtyjä havaintoja tilanteissa, jolloin aikuiskannan rakenne on ollut hyvin epäsuhtainen. Tiilikainen, R., Nygrén, T., Pusenius, J. & Ruusila, V. 2010: Variation in growth pattern of male moose Alces alces after two contrasted periods of hunting. Ann. Zool. Fennici 47: in press.

53 Perinnöllinen rakenne L84 34% L46 14% L1 3% L2 49% L84 0% L1 5% L46 15% L2 80% L1 0% L84 0% L2 100% L46 0% Pohjois-Suomi (n= 29) Väli-Suom i (n= 39) Etelä-Suom i (n= 27) Kholodova & Nygrén, julkaisematon

54 Vinoutunut aikuiskannan rakenne merkitsee tehokkaan populaatiokoon pienentymistä. Geenejään tuleville sukupolville siirtävien yksilöiden osuus supistuu ja osa populaatiossa esiintyvästä geneettisestä muuntelusta menetetään (mm. Ryman ym. 1981, Festa-Bianchet & Apollonio 2003). Mitä tämä merkitsee hirvikannassa, joka on runsaslukuinen, tehokkaasti lisääntyvä ja laajasti liikkuva?

55 Kun joka vuosi kannasta poistetaan likimain kolmasosa eikä poisto ole valikoimatonta, on ilmeistä, että menettelyllä on kantoihin geneettisiä vaikutuksia. Hyödyntämisen evolutiivisia vaikutuksia on vasta viime vuosina alettu tutkia intensiivisemmin. Näyttöjä mm. tehokkaan kalastuksen fenotyyppisistä vaikutuksista on jo saatu, mutta näyttöjä geneettisistä muutoksista on karttunut niukasti.

56 Sarvet Kuva: T. Nygrén

57 Sarvityypit Lapio Hanko Sekamuotoinen Kuvat: K. Nygrén

58 antler type (%) Hirvensarvityypejä säätelee yksi alleelipari, joista toinen saa kahdentuneena aina aikaan hankosarvityypin sarvet ja toinen tietyin edellytyksin lapiosarvet. Täysikasvuinen uroshirvi, joka on sarvityyppialleelien suhteen heterotsygootti tuottaa sekamuotoiset sarvet. Alleelien penetranssi eli ilmenemistodennäköisyys on parhaimmillan urosten ollessa parhaassa siitosiässä 7-8 -vuotiaana. 80 cervina intermediate palmated age (years)

59 Lapiosarvialleelin frekvenssit ovat pienimmillään Lounais-Suomessa, jossa 1920-luvun siemenhirvipopulaatio koostui voittopuolisesti hankosarvisista uroksista. Kohti pohjoista lapiosarvialleelin frekvenssi kasvaa.

60 Vajaassa parissakymmenessä vuodessa lapiosarvialleelin frekvenssit ovat pienentyneet kaikilla suuralueilla. Mekanismit frekvenssinmuutoksen taustalla ovat selvittämättä, mutta todennäköistä on, että harjoitetulla metsästyksellä on ollut osuutta asiaan. 1,00 Lapiosarvigeenin (A palm ) frekvenssit 0, ,50 0,25 0,00 Region I Region II Region III Region IV

61 Kuva: Minaev

62