HIRVIKANNAN SÄÄTELY Kehitys Suomessa

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "HIRVIKANNAN SÄÄTELY Kehitys Suomessa"

Helena Hänninen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 HIRVIKANNAN SÄÄTELY Kehitys Suomessa Tuire Nygrén, RKTL Riistabiologian kurssi Mekrijärven tutkimusasemalla

3 hirviä Suomessa yhtäjaksoisesti esihistorialliselta ajalta lähtien nykyiseen verrattuna kanta kaikkina aikoina vaatimaton; rauhoituksesta rauhoitukseen hirvi oli saaliina arvostettu ja tavoiteltu, salapyynti ja petojen vaikutus organisoitua metsästystä merkittävämpää tietoa hirvikannasta vähän. kanta nykyistä heikkotuottoisempaa. Metsästämällä otettiin isoa lihaa, jolloin ikärakenne kehittyi suurten saalisvuosien aikana tuottavuutta ajatellen epäedullisesti metsänhoitomenetelmätkin ennen viime sotia vanhakantaisia ja hirvilaitumet nykyistä heikompia Ennen 1970-lukua

4 Miksi hirvikanta alkoi voimistua? - tehokas metsätalous loi hirville hyvät ruokamaat - suurpetoja esiintyi 2000-luvulle asti lähinnä vain itäisimmässä Suomessa - salametsästyksen merkitys kannan pääluvun rajoittajana oli vähäinen - vasojen osuus saaliissa kasvoi ja nosti keski-ikää - verotus oli varovaista rauhoitusvuosien toistumisen pelossa

5 Vasojen saalisosuudet (%) Vasojen saalisosuudet Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

6 Naaraiden säästäminen ja voimakas vasa- ja urosverotus muuttivat hirvikannan ikä- ja sukupuolijakautumaa.

7 vasoja/100 aikuista Vasoja/100 aikuista hirveä Rannikko-Suomi Sisä-Suomi Oulun lääni Lappi

8 1970-luvun lopulla hirvikannan hoidolle ryhdyttiin asettamaan tavoitteita 0,4-0, ,0-4,0 1,2-1,8 2,3-3,0 2,5-3, ,5-3,0 0,5-3, ,0-5,0 2,0-4,

9 Taulukko 2. Riistanhoitopiirien hirvikannoilleen asettamat tiheystavoitteet (hirviä/1000 ha) vuosina Lähde: Riistapäälliköt Etelä-Häme 3,0-4,0 3,0-4,0 3,0-3,7 3,0-3,7 2,5-3,5 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 Etelä-Savo 3,0-3,5 3,0-3,5 3,0-3,5 3,0-3,5 3,0-3,5 n. 3,0 n. 3,0 n. 3,0 Kainuu 2,0-5,0** 2,0-5,0** 2,0-5,0** 2,0-5,0** 2,0-4,0** 2,0-4,0** 2,0-4,0** 2,0-4,0** Keski-Suomi 2,5-5,0* 2,5-5,0* 2,5-5,0* 2,5-5,0* 2,5-5,0* 2,5-5,0* 2,0-4,0** 2,0-4,0** Kymi 2,5-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 Lappi 0,3-2,5* 0,3-2,5* 0,3-2,5* 0,3-2,5* 0,3-2,5* 0,3-2,5* 0,3-2,5* 0,3-2,5* Oulu < 3,0 < 3,0 < 3,0 < 3,0 < 3,0 < 3,0 < 3,0 < 3,0 Pohjanmaa 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 Pohjois-Häme 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 2,0-4,0 Pohjois-Karjala 3,0 3,0 2,8 2,8 2,5-3,0 2,5-3,0 2,5-3,0 2,0-2,8 Pohjois-Savo 3,5 3,5 3,5 3,5 3,0-3,7 3,0-3,5 2,5-3,5 2,5-3,5 Ruotsink. Pohjanmaa 3,0 3,0 3,0 3,0 3,0 3,0 3,0 3,0 Satakunta 2,7 2,7 2,7 2,7 2,7 2,7 2,6 2,6 Uusimaa 3,6*** 3,6*** 3,6*** 3,6*** 3,6*** 3,6*** 3,6*** 3,6*** Varsinais-Suomi 3,9 3,8 3,3-3,5 3,3-3,5 3,3-3,5 3,3-3,5 3,3-3,5 3,3-3,5 * rhy-tasolla ** hirvitalousalueittain *** sisämaa 3,0, rannikko 4,0

10 hirviä/1000 ha Talvikannassa hirviä/1000 ha Rannikko Suomi Sisä- Suomi Oulu Lappi Lähde: T. Nygrén 1996

11 Hirviä/1000 ha -1.0 Fig 16 1,1-2,0 2,1-4,0 4,1-6,0 6,1-8,0 8,1- Lähde: T. Nygrén 1996

12 1970- ja 1980-luvut olivat oppimisen ja onnistumisten aikaa Runsastunut ravinto, vasaverotuksella parannettu ikärakenne ja varovainen verotus johtivat ensimmäiseen räjähdysmäiseen hirvikannan kasvuun. Vahingotkin lisääntyivät ja yhteiskunnan sietokyky oli koetuksella. Määrätietoinen tavoitteenasettelu, ministeriölle keskitetty päätöksenteko sekä kehittyvät seurantamenetelmät saivat kannan halutulle tasolle 1980-luvun alkupuolelta lähtien miltei kymmeneksi vuodeksi. Selkeä vastuunjako, tehokas yhteistyö asianosaisten kesken sekä hirvibiologian korostunut rooli tavoitteenasettelussa myötävaikuttivat onnistumisiin.

13 1980-luvulta lähtien hirvikannalle asetettiin myös rakenteellisia tavoitteita. Kun oli nähty, ettei kannan tiheyttä voida enää kasvattaa, pyrittiin kompensoimaan saalismenetyksiä tavoittelemalla mahdollisimman suurta tuottoa Pienestä talvikannasta mahdollisimman paljon vasoja

14 Tavoitetta täsmennettiin ja kohtuullistettiin, kun aikuiskannan rakenne lähti 1980-luvun alun kovien verotusvuosien seurauksena vinoutumaan. TAVOITTEEKSI: Hyvätuottoinen hirvikanta Tasapainoinen ja vakaa aikuiskannan rakenne Varma ja vakaa vasatuotto Korkeampi uroskannan keski-ikä parempi sarvisaalis Perinnöllisen monimuotoisuuden säilyminen Keskeisimmät keinot: 1. aikuiskannan rakenne korkeintaan 1,6 naarasta/uros 2. vasaosuuden säätely siten, että metsästyksen jälkeen kantaan jää % vasaikäluokkaa

15 Murrosvuodet luvun alkaessa vastuut ja menettelytavat muuttuivat, kun talouslama antoi pontta muutospaineille ja paikallisvastuu korostui koko yhteiskunnan kehityssuuntana. Tuottavuustavoite korostui uudelleen ja kannan rakenne muuttui entistäkin naarasvoittoisemmaksi, kun MMM:n metsästäjäorganisaatiolle antaman tulostavoitteen mukaan kannassa tulisi metsästyksen jälkeen olla 1,0-2,5 naarasta yhtä uroshirveä kohden. Kannan koko alkoi suunnittelemattomasti hiipua ja lopulta vuosien hätäjarrutus lupamäärissä käynnisti toisen räjähdysmäisen kannan kasvuvaiheen.

16 Vuodet Jaksoa leimannut epätietoisuus kannan tilasta, ristiriitaiset näkemykset tavoitteista sekä vuosikausien ponnistukset kannan saamiseksi siedettävän kokoiseksi. Vastuu kannan säätelystä ollut lähes täysin metsästäjäkunnalla ja ministeriön ja tutkimuksen rooli selkeästi vähäisempi kuin ja 1980-luvuilla. Kehitykseen myötävaikuttanut mm. taloudellisten ja metsästyksellisten intressien ensisijaisuus, paikallistasolle sirpaloitunut päätöksenteko sekä puutteellisesti kehittynyt järjestelmä, jolla eri sidosryhmät voivat vaikuttaa hirvikantaa koskevaan päätöksentekoon.

17 Vuonna 2003 ministeriö luopui kaikista laadullisista tavoitteista Riistanhoidopiireille annettiin vapaat kädet säädellä hirvikantansa rakennetta kunhan tiheystavoitteissa pysytään ja vahinkokehitystä hillitään Tiheystavoitteet vuosi vuodelta pienemmiksi

18 Valtaosa riistanhoitopiireistä on neuvonut kautta 2000-luvun metsästäjiä kaatamaan hirviä valikoiden periaatteella: 1. Vähintään puolet saaliista tulee olla vasoja 2. Saaliissa uroksia ja naaraita tulee olla likimain suhteessa 50/50 Menettely johtaa vakauteen vain tilanteissa, joissa kannan koko jo on halutulla tasolla ja rakennekin kohtuullisen tasapainoinen (esim. UM).

19 Vuoden 2009 hirvitiedon perusteella: TOISAALTA: Tiheystavoitteet on pohjoisinta Suomea lukuunottamatta saavutettu Hirvikanta on tuottavampi kuin koskaan ennen Suomen hirvikanta on tuottavampi kuin missään muualla maailmassa Hirvikannassa urosten osuudet ovat alhaisemmat kuin koskaan ennen

20 TOISAALTA Kannan tavoitteenmukainen säätely on osoittautunut työlääksi tehtäväksi vaikeasti ennakoitava kehitys suuri liikkuvuus alueellinen kirjavuus Liikenne- ja metsävahinkojen määrät keskimäärin kohtuuttoman suuria Hirvikannan arvioidaan olevan valtiontaloudelle taakka Hirven arvostus romahtanut Hirvikanta muuttunut mahdollisesti peruuttamattomasti Muu yhteiskunta ja metsästäjäkunta napit vastakkain

21 Keskiviikko Hirvikanta vakaa hirvikolarit vähenivät, metsävahingot yllättävän suuret Helsinki Hirvikanta on lähes koko valtakunnassa asetetuissa tiheystavoitteissa. Lapin, Kainuun ja Oulun riistanhoitopiirien alueilla pyyntilupia lisätään paikallisesti vielä merkittävästi ja muualla maassa pyyntilupien lisäyksellä varmistetaan, ettei hirvikanta lähde 1990-luvun lopun tavoin ennakoimattomaan kasvuun. Näin todettiin maa- ja metsätalousministeriön, Metsästäjäin Keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuotuisessa hirvineuvottelussa. Neuvottelussa käytiin läpi syksyn 2009 metsästyksen tulos ja hirvikannan sekä hirvivahinkojen kehitys 2000-luvulla riistanhoitopiireittäin. Riistahallinnon neuvottelua valmisteltiin kuulemalla ennalta tärkeimpiä sidosryhmiä liikenteen ja maa- ja metsätalouden alalta. Viime vuosien määrätietoisen kannanhoidon myötä hirvikanta on asettunut koko maassa 1990-luvun puolivälin tasolle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että talvehtiva hirvikanta on noin hirveä ( ). Tämä tarkoittaa noin 2,9 hirveä (tiedote jatkuu) Lisätietoja: ylitarkastaja Jussi Laanikari, maa- ja metsätalousministeriö, p apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen, Metsästäjäin Keskusjärjestö, p tutkija Jyrki Pusenius, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, p

22 Osajulkaisu I Nygrén, T. & Pesonen, M The moose population (Alces alces L.) and methods of moose management in Finland, Finnish Game Research 48:

23 Lavsund, S., Nygrén, T. & Solberg, E Status of moose populations and challenges to moose management in Fennoscandia. Alces 39: Lapland Osajulkaisu II Southern Norrland Western Svealand Eastern Svealand Western Götaland Eastern Götaland Northern Norrland Oulu district Inland Finland Coastal Finland Southern Götaland

24 Osajulkaisu III Нюгрен, Т., Песонен, М., Тюккюлайнен, Р., Валлен, М., Руусила, В Причины высокой продуктивности лося в Финляндии / Background to the moose productivity of the Finnish moose population. Вестник охотоведения 4(2):

25 Osajulkaisu IV Nygrén, T The potential for multiple fecundity of moose in Finland. Alces 39: Kuva: Maija Wallén ja Tuire Nygrén Photo: Maija Wallén & Tuire Nygrén Kuva: Tuire Nygrén Kuva: Tuire Nygrén Kuva: Tuire Nygrén

26 Osajulkaisu V Nygrén, T., Pusenius, J., Tiilikainen, R. & Korpelainen, J Moose antler type polymorphism: age and weight dependent phenotypes and phenotype frequencies in space and time. Annales Zoologici Fennici 44:

27 Osajulkaisu VI Nygrén, T. & Portin, P. Genetic regulation and allele frequency change of antler types in a moose population managed by intensive selective harvesting. Käsikirjoitus.

Samankaltaiset tiedostot

Suomen hirvikannan seuranta - BIOLOGIAA JA LUONNONVARAPOLITIIKKAA

Suomen hirvikannan seuranta - BIOLOGIAA JA LUONNONVARAPOLITIIKKAA Tuire Nygrén Joensuun Yliopisto Biologian laitos Jatkokoulutusseminaari 15.10.2009 1 Tarkastelen Suomen hirvikannan säätelyn - kehityshistoriaa