Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa

RAPORTTEJA REPORTS 39 Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa Merja Kauhanen Olli-Matti Laine

Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa Merja Kauhanen Olli-Matti Laine Tämä tutkimus on Palkansaajasäätiön rahoittaman "Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa" -tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimus perustuu Eurostatin EU-SILC poikkileikkausaineistoihin vuosilta 2007 2016. Vastuu kaikista johtopäätöksistä on tekijöillä. Olli-Matti Laine osallistui hankkeeseen toimiessaan PT:ssä määräaikaisena nuorempana tutkijana. Palkansaajien tutkimuslaitos, merja.kauhanen@labour.fi Suomen Pankki, olli-matti.laine@bof.fi Raportteja Reports 39 Helsinki 2019

Raportteja Reports 39 ISBN 978 952 209 183 3 (pdf) ISSN 2242 6914 (pdf) Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki www.labour.fi

TIIVISTELMÄ Tämän palkkavertailun päätavoitteena on kuvailevan tilastotiedon esittäminen palkoista ja palkkarakenteesta sekä niiden kehityksestä eri Euroopan maissa. Erityishuomio kohdistuu suomalaisen kokoaikatyötä tekevän palkansaajan palkkatuloihin verrattuna muihin EUmaihin. Yleisten palkkavertailujen lisäksi tutkimuksessa vertaillaan palkkoja ja palkkaeroja muun muassa sukupuolen, koulutuksen, ammattiryhmän, toimialaryhmän sekä sektorin mukaan. Aineistona vertailuissa hyödynnetään EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin tuottamaa yhteiseurooppalaisen tulo- ja elinolotutkimuksen vuosien 2007 2016 EU- SILC -poikkileikkausaineistoja, jotka ovat edustava otos palkansaajista kaikenkokoisissa yrityksissä ja kattavat niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin. Suomen palkkataso (3 386 /kk) oli vuonna 2015 ylempää eurooppalaista keskitasoa. Suomea korkeampi keskimääräinen kokoaikaisen palkansaajan kuukausipalkka oli seitsemässä Euroopan maassa, ml. Tanskassa ja Norjassa. Suomen ja Ruotsin keskimääräiset kuukausipalkat olivat vuonna 2015 pyöristettyinä samat. Suomen suhteellinen asema ei ollut juurikaan muuttunut 2010-luvun alun tilanteesta. Suomea korkeamman palkkatason maiden joukko näyttää myös pysyneen hyvin samanlaisena. Maiden hintatason huomioiminen heikentää hieman Suomen asemaa palkkavertailussa. Finanssikriisin jälkeen palkkakehitys oli monessa maassa maltillista verrattuna finanssikriisiä edeltävään kehitykseen. Suomessa nimellisten kuukausipalkkojen keskimääräinen vuosimuutos vuosina 2007 2015 oli 3,3 % ja reaalipalkkojen 1,2 %. Vastaavat luvut Ruotsille olivat 3,2 % ja 1,8 %. Saksassa kokoaikaisten palkansaajien nimellispalkkojen keskimääräinen muutos oli 2,3 % ja reaalipalkkojen keskimääräinen muutos 0,9 % vuodessa. Velkariisin koettelemista maista Kreikassa sekä nimelliset että reaaliset kuukausipalkat laskivat ko. ajanjaksolla. Suomessa palkkaerot olivat vertailumaiden pienimpiä ja pysyivät melko samalla tasolla koko tarkasteluajanjakson 2007 2015 ajan. Suomi kuului vuonna 2015 myös niihin maihin, jossa matalapalkkatyön osuus (11,6 %) oli Euroopan maiden alhaisimpia. EU-maissa havaitiin erisuuntaista kehitystä palkkaeroissa. Monissa Euroopan maissa sopimusjärjestelmät ovat muuttuneet hajautetumpaan suuntaan ja samanaikaisesti työehtosopimusten kattavuus on laskenut, mikä on myös kasvattanut palkkahajontaa. Kokoaikatyötä tekevien naisten keskimääräinen kuukausipalkka oli Suomessa vuonna 2015 liki 84,9 prosenttia kokoaikatyötä tekevien miesten keskimääräisestä palkasta. Suomi sijoittui sukupuolten välisessä palkkaerovertailussa hieman puolivälin alapuolelle. Sekä perus- ja keskiasteen koulutettujen palkoissa Suomen palkat olivat vuonna 2015 viidenneksi korkeimmat kuudentoista maan joukossa. Korkea-asteen koulutettujen palkat olivat seitsemänneksi korkeimmat vuonna 2015. Ruotsiin verrattuna korkeasti koulutetut saivat vuonna 2015 Suomessa hieman korkeampaa palkkaa samoin kuin perusasteen kou- 3

lutetut, mutta keskiasteen koulutettujen keskimääräiset palkat olivat Ruotsissa Suomea korkeammat. Perus- ja korkea-asteen koulutettujen välinen palkkasuhde pysytteli noin 66 70 prosentin tuntumassa vuosina 2007 2015 useissa tarkastelumaissa ml. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Sekä ammattiryhmittäisessä että toimialaryhmittäisessä palkkavertailussa Suomen sijoitus maajoukossa vaihtelee ammatti- tai toimialaryhmästä riippuen. Theilin indeksin dekomponointitarkastelujen perusteella ammattiryhmien välinen palkkojen vaihtelu selitti vuonna 2015 eri maissa noin 12 33 prosenttia kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen kokonaisvaihtelusta, mikä on selvästi enemmän kuin mitä sukupuolten, ikä- tai koulutusryhmien välinen vaihtelu selitti. Suomessa osuus oli vuonna 2015 27 prosenttia. 4

SISÄLLYS Tiivistelmä... 3 Kuvioluettelo... 7 1 Johdanto... 9 2 Miksi palkat eroavat eri maissa?... 12 3 Aineisto ja muuttujat... 15 3.1 EU-SILC -aineisto... 15 3.2 Palkkamuuttujat... 16 3.3 Koulutuksen, ammattien, toimialojen ja sektorin luokittelu... 17 3.4 Painot... 18 4 Palkkataso EU-vertailussa... 19 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien keskipalkat vuonna 2015... 19 4.2 Nimellisen ja reaalisen palkkatason muutokset vuosina 2007 2015... 23 4.3 Palkat ja tuottavuus... 30 5 Palkkojen jakautuminen ja matalapalkkaisuus... 33 5.1 Palkkojen jakautuminen vuonna 2015 sekä palkkahajonnan muutokset vuosina 2007 2015... 34 5.2 Matalapalkkaisuus vuonna 2015... 44 6 Palkkarakenteen erityispiirteitä... 47 6.1 Sukupuolen mukaiset palkat... 47 6.2 Koulutuksen mukaiset palkat... 53 6.3 Ikäryhmän mukaiset palkat... 58 6.4 Ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön palkat... 63 6.5 Palkat eri ammattiryhmissä... 65 6.6 Palkat toimialaryhmän ja sektorin mukaan... 68 7 Lopuksi... 73 Lähteet... 76 5

Liitteet... 79 Liite A: Keskiarvopalkat eri maissa vuosina 2007 2015 (nimellispalkat) Liite B: Mediaanipalkat eri maissa vuosina 2007 2015 (nimellispalkat) Liite C: Keskiarvopalkat eri ryhmissä vuonna 2015 Liite D: P90/P10-suhteet, P90/P50-suhteet ja P10/P50-suhteet eri maissa vuosina 2007 2015 Liite E: Osa-aikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen kuukausipalkka vuonna 2015 Liite F: Sukupuolten välinen palkkaero koulutustason mukaan vuonna 2015 6

KUVIOLUETTELO Kuvio 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkat vuonna 2015 Kuvio 4.2 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttokuukausipalkat vuonna 2015 Kuvio 4.3 Kokoaikaisten palkansaajien bruttotuntipalkat vuonna 2015 Kuvio 4.4 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttotuntipalkat vuonna 2015 Kuvio 4.5a ja 4.5b Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 4.6a ja 4.6b Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 4.7a ja 4.7b Kokoaikaisten palkansaajien reaalisten bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 4.8 Kokoaikaisten palkansaajien nimellisten ja reaalisten bruttokuukausipalkkojen keskimääräinen vuotuinen muutos vuosina 2007 2015 Kuvio 4.9 Työn tuottavuus ja palkat, keskimääräinen vuotuinen kasvuvahti, 1995 2016 Kuvio 4.10 Reaalinen työn tuottavuus ja keskimääräinen tuntipalkka, koko talous (1995=100) Kuvio 5.1 Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen jakauma vuonna 2015 Kuvio 5.2 Kokoaikaisten palkansaajien palkkojen Gini-kerroin vuosina 2007, 2011 ja 2015 Kuvio 5.3a ja 5.3b Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen P90/P10-suhde vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 5.4a ja 5.4b Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen P90/P50-suhde vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 5.5a ja 5.5b Kokoaikaisten palkansaajien kuukausipalkkojen P10/P50-suhde vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 5.6 Matalapalkkatyötä tekevien osuus kokoaikaisista palkansaajista vuonna 2015, % Kuvio 5.7 Minimipalkan osuus kokoaikaisen palkansaajan keskipalkasta vuonna 2015, % 7

Kuvio 6.1 Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen bruttokuukausipalkka sukupuolen mukaan vuonna 2015 Kuvio 6.2 Sukupuolten välinen palkkaero (naisten palkka suhteessa miesten palkkaan) vuonna 2015 Kuvio 6.3a ja 6.3b Naisten palkka suhteessa miesten palkkaan vuosina 2007 2015, % kokoaikaiset palkansaajat, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 6.4 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat koulutustasoittain vuonna 2015 Kuvio 6.5a ja 6.5b Perus- ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden välinen palkkaero vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 6.6 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat ikäryhmittäin vuonna 2015 Kuvio 6.7a ja 6.7b Alle 30-vuotiaiden ja 30 54-vuotiaiden kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisten palkkojen välisen suhteen kehitys vuosina 2007 2015, maajoukko 1 ja 2 Kuvio 6.8 Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat ulkomaalaistaustaiset ja kantaväestö vuonna 2015 Kuvio 6.9 Eri ammattiryhmien keskiarvopalkat vuonna 2015 Kuvio 6.10 Eri toimialojen keskiarvopalkat vuonna 2015 Kuvio 6.11 Julkisen ja yksityisen sektorin keskiarvopalkat vuonna 2015 8

1 JOHDANTO Tämän tutkimuksen tavoitteena on vertailla suomalaisen palkansaajan keskimääräisiä palkkatuloja vuonna 2015 ja palkkojen kehityksessä tapahtuneita muutoksia muihin Euroopan maihin ajanjaksolla 2007 2015. Painopiste vertailussa on kokoaikaisissa palkansaajissa. Vastaavia palkkavertailututkimuksia on tehty Palkansaajien tutkimuslaitoksessa aiemmin vuosina 2004 ja 2014 (ks. Moisala & Uusitalo 2004; Kangasniemi ym. 2014 1 ), joita vertailuja tämä raportti päivittää tuoreimpaan saatavilla olevaan aineistovuoteen asti. Miksi palkat ovat tärkeitä ja miksi olemme kiinnostuneita vertailemaan palkkoja eri maiden välillä? Palkat ovat olennainen osa taloudellista ja sosiaalista kehitystä eri maissa. Palkoilla on useita funktioita taloudessa. Useimmille ihmisille ne ovat tärkein tulonlähde ja vaikuttavat ihmisten elintasoon. Palkat ovat myös merkittävä osa työn hintaa ja sitä kautta vaikuttavat sekä työvoiman kysyntään että tarjontaan. Palkat edustavat inhimillisen pääoman tuottoa ja vaikuttavat koulutukseen ja ammatteihin valikoitumiseen. Koko kansantalouden näkökulmasta niillä on keskeinen vaikutus yksityiseen kulutukseen ja sitä kautta kokonaiskysyntään. (Eurofound 2015b) Palkkatasovertailujen ohella tässä tutkimuksessa vertaillaan kuvailevasti myös palkkojen rakennetta eri Euroopan maissa useilla palkkojen hajontaa kuvaavilla mittareilla sekä vertaillaan suhteellisia palkkaeroja sukupuolen, koulutustason, ikäryhmän, ulkomaalaistaustan, ammattiryhmän, toimialaryhmän ja sektorin mukaan. Verrattuna aiempiin Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtyihin palkkavertailuihin tässä raportissa on myös kokonaan uutta tietosisältöä, jota aiemmista raporteista ei löydy. Uutta tietosisältöä on muun muassa reaalipalkkojen kehityksen tarkastelu nimellispalkkojen kehityksen ohella, ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön palkkojen vertailu sekä eri ryhmien välisten ja ryhmien sisäisten palkkaerojen merkityksen analysointi palkkojen kokonaisvaihtelulle Theilin indeksin dekomponointien avulla. Huolimatta siitä, että palkat muodostavat suuren osan työvoimakustannuksista, emme vertaile tässä tutkimuksessa maiden kilpailukykyä emmekä työvoimakustannuksia, jotka sisältävät muitakin eriä kuin palkat kuten esimerkiksi työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut. Tutkimuksen aineistona käytämme EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen EU-SILC -aineistoa vuosilta 2007 2016. EU-SILC -aineisto sopii hyvin eurooppalaiseen palkkavertailuun, koska se on laadittu mahdollisimman vertailukelpoiseksi ja ilmestyy vuosittain, mikä mahdollistaa myös palkkakehityksen seurannan yli ajan pidemmältä aikaväliltä. Muita palkkoja koskevia tilastoaineistoja julkaisevat esimerkiksi Tilastokeskus, Eurostat 1 Lisäksi Palkansaajien tutkimuslaitoksessa on tehty eurooppalainen palkkavertailu ammateittain (Husa 2015). 9

ja Kansainvälinen työjärjestö ILO. Kansainvälisissä aineistoissa ongelmana on usein joko puutteellinen vertailukelpoisuus tai se, ettei tilastoja julkaista riittävän usein. Tämän tutkimuksen palkkavertailuissa keskitytään bruttopalkkoihin, koska käytettävästä aineistossa ei ole tietoja maksetuista veroista ja sosiaaliturvamaksuista. Näin ollen mielenkiintoinen nettopalkkojen vertailu joudutaan jättämään pois aineistorajoituksellisista syistä. Bruttopalkat kuvaavat varsin hyvin työtuloina tulonsa saavien elintasoa. Laajemmin elintasoa ja yksilöiden taloudellista asemaa kuvaisi kotitalouskohtaisesti laskettava käytettävissä olevien tulojen käsite, joka huomioisi kaikki tuotannontekijätulot sekä maksetut ja saadut tulonsiirrot. Toisaalta on hyvä huomioida, että brutto- ja nettopalkat samoin kuin käytettävissä olevat tulotkin ovat ostovoiman mittarina puutteellisia siltä osin, että niissä julkisen sektorin ilmaiseksi tai markkinahintaa alhaisemmin hinnoin tarjoamien palveluiden kulutusta ei ole otettu huomioon (Kangasniemi ym. 2014). Kangasniemen ym. (2014) tapaan tässä palkkavertailussa erityishuomio kohdistuu suomalaisen kokoaikatyötä tekevän palkansaajan palkkatuloihin. Rajoittuminen kokoaikatyötä tekeviin on luonnollisesti puute, mutta se liittyy osa-aikatyöntekijöiden palkkojen laskemiseen liittyvään epävarmuuteen. Osa-aikatyötä tekeville palkansaajille voidaan laskea keskimääräiset kuukausipalkat, mutta nämä eivät välttämättä ole yhtä vertailukelpoisia keskenään kuin kokoaikaisten työntekijöiden kuukausipalkat. Tämä johtuu siitä, että osa-aikaisten keskimääräisen työviikon pituuteen voi liittyä suurempaa hajontaa kuin kokoaikatyötä tekevillä. Osa-aikatyötä tekevien palkansaajien osuudet myös vaihtelevat huomattavasti eri EU-maiden välillä ja osa-aikatyön yleisyydessä on eroja eri ammattien ja toimialojen välillä. Tämä on syytä ottaa huomioon tulosten tulkinnassa. Moisalan ja Uusitalon (2004) tutkimuksessa vertailtiin keskimääräisiä palkkoja käyttäen ECHP (European Community Household Panel) -aineistoa ja maajoukko rajautui 12 EU-maahan. Heidän tulostensa mukaan Suomen palkkataso oli vuonna 2002 eurooppalaista keskitasoa. Kangasniemi ym. (2014) EU-SILC -aineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa mukana oli jo huomattavasti laajempi maajoukko käsittäen yhteensä 28 EUmaata sekä 2 EU:n ulkopuolista maata. Kangasniemen ym. (2014) tulokset osoittavat, että vuonna 2011 Suomen keskimääräinen kokoaikaisten palkansaajien palkkataso oli selvästi EU-maiden keskitason yläpuolella. Suomen aseman muuttuminen verrattuna Moisalan ja Uusitalon (2004) tutkimukseen ei ole yllättävää, kun ottaa huomioon, että vuoteen 2011 mennessä Euroopan Unioni oli laajentunut yhteensä 12 uudella jäsenmaalla, joista suurin osa tuli entisistä sosialistista maista. Molemmissa tutkimuksissa myös havaittiin, että palkkojen ostovoiman huomioiminen hieman heikensi Suomen suhteellista asemaa. Mielenkiintoista on, että myös palkkarakenteeseen liittyen Moisalan ja Uusitalon (2004) sekä Kangasniemen ym. (2014) tulokset Suomen osalta olivat hyvinkin samanlaisia. Esimerkiksi naisten ja miesten välinen palkkakuilu oli pysytellyt hyvin samalla tasolla 2000-luvun alusta 2010-luvun alkuun. Lisäksi esimerkiksi koulutustason mukaisissa palkkavertailuissa Suomi sijoittui suhteellisesti hieman paremmin perusasteen koulutettujen 10

keskuudessa ja heikommin korkea-asteen koulutettujen keskuudessa molempien palkkavertailuraporttien mukaan. Tämä palkkavertailuraportti vertailee palkkoja ja palkkarakennetta ajanjaksolla 2007 2015. Tälle ajanjaksolle sijoittuu myös vuonna 2008 alkanut finanssikriisi, jolla on ollut suuria vaikutuksia myös palkkoihin. Kriisin aikana moni menetti työpaikkansa ja työttömyys nousi. Syntyneet uudet työpaikat eivät välttämättä tulleet samoille aloille kuin kriisin aikana tuhoutuneet. Tällä kompositiovaikutuksella on oletettavasti vaikutuksia keskimääräisiin palkkoihin sekä myös eri ryhmien välisiin suhteellisiin palkkaeroihin. Myös toipuminen talouskriisistä vaihteli maiden välillä, millä on myös mahdollisesti vaikutusta maiden välisiin palkkaeroihin ja maiden suhteellisen aseman kehittymiseen vertailussa. Tutkimuksen rakenne on seuraava. Luvussa kaksi esitetään tutkimuskirjallisuuden perustuen selityksiä sille, miksi palkat voivat erota maiden välillä ja mitkä seikat voivat selittää maiden palkkarakennetta. Luvussa kolme esitellään raportissa käytettävä EU-SILC -aineisto sekä raportin keskeiset muuttujat ja luokittelut. Luvussa neljä tarkastellaan vuoden 2016 aineistolla palkkatasoa eri EU-maissa ja palkkojen muutoksia vuosina 2007 2015. Luvussa viisi tarkastellaan palkkojen hajontaa eri mittareilla mitattuna ja matalapalkkatyön yleisyyttä. Luvussa kuusi paneudutaan tarkemmin siihen, miten palkat vaihtelevat eri maissa sukupuolen, koulutuksen, iän, maahanmuuttajataustan, ammattiryhmän, toimialaryhmän ja sektorin mukaan sekä analysoidaan eri ryhmien välisten ja ryhmien sisäisten palkkaerojen merkitystä palkkojen kokonaisvaihtelulle. Luvussa seitsemän esitetään lyhyt tiivistelmä tuloksista sekä joitakin päätelmiä. 11

2 MIKSI PALKAT EROAVAT ERI MAISSA? Maiden välillä on merkittäviä eroja palkoissa. Nämä palkkaerot ovat olleet myös suhteellisen pysyviä (ILO 2013; Kangasniemi ym. 2014). Maiden välisille palkkaeroille on myös esitetty useita erilaisia selityksiä. Palkkaeroja voidaan selittää esimerkiksi perustuen kansainvälisen kaupan teoriaan (Ohlin 1933), jonka mukaan esimerkiksi erot työn tuottavuudessa, tuotannontekijöiden vähäinen liikkuminen ja kaupan puute voisivat olla syy eri maiden erilaisiin palkkoihin. Kansainvälisen kaupan teorian mukaan kansainvälinen kauppa johtaa identtisten työntekijöiden reaalisten palkkaerojen poistumiseen kokonaan (factor price equalization), vaikka työvoima ei liikkuisikaan maiden välillä (Samuelson 1948). Tällöin reaaliset palkkaerot maiden välillä johtuisivat pitkällä aikavälillä ainoastaan eroista tuottavuudessa. Teoriaa maiden välisten palkkaerojen tasaantumisesta kansainvälisen kaupan myötä on pyritty arvioimaan empiirisesti monenlaisilla aineistoilla. Mokhtari ja Rassekh (1989) tutkivat, onko tuotannontekijöiden hintojen kaventuminen ollut yhteydessä kansainvälisen kaupan kasvuun 16 OECD-maassa vuosina 1961 1984. Heidän tuloksensa tukee vahvasti ajatusta palkkojen konvergoitumisesta kansainvälisen kaupan myötä. Freeman ja Oostendorp (2000) puolestaan tutkivat palkkojen kehitystä hyödyntäen aineistoa 161 ammatista 150 maasta vuosilta 1983 1998. He havaitsivat, että maiden väliset erot samojen ammattien ostovoimakorjatuissa palkoissa olivat suuret ja itse asiassa kasvoivat huolimatta lisääntyneestä maailmankaupasta. He eivät kuitenkaan pyri arvioimaan, mistä tämä palkkaerojen kasvu johtui. Ashenfelter (2012) hyödynsi tutkimuksessaan aineistoa McDonald s-ravintoloiden työntekijöiden palkoista yli 60 maassa vuosilta 2000 2011 ja havaitsi, että lähes identtisestä työstä maksettava reaalipalkka erosi huomattavasti maiden välillä. Erot kuitenkin pienenivät tarkasteluaikana. Lisäksi erojen pieneneminen hidastui finanssikriisin jälkeen, jolloin myös kansainvälinen kauppa takkusi. Empiiristen tulosten perusteella on siis selvää, että sikäli kun palkat konvergoituvat, ovat muutokset kuitenkin todella hitaita ja reaalipalkat eroavat maiden välillä huomattavasti jopa saman työpaikan samoissa tehtävissä. Maiden välisiä palkkaeroja on selitetty myös maiden työmarkkinainstituutioilla. Freemanin ja Oodenstorpin (2000) mukaan maailmanlaajuisessa vertailussa maiden välisten ammattiryhmittäisten palkkaerojen keskeinen selittäjä on maiden työmarkkinainstituutiot kuten sopimusjärjestelmä ja ay-liikkeen rooli. Lisäksi Freemanin ja Oodenstorp nostavat keskeisenä tekijänä kunkin maan bruttokansantuotteen tason asukasta kohti ammattiryhmittäiseen palkkarakenteeseen vaikuttavana tekijänä. Empiiristä tutkimusta maiden välisistä palkkaeroista ja siitä, mitkä tekijät siihen vaikuttavat on melko vähän. Tuoreempaa EU-maiden palkkaeroja tarkastelevaa tutkimusta 12

on esimerkiksi Pereira ja Galego (2018), joka vertailee 15 64-vuotiaiden kokoaikatyötä tekevien miesten palkkoja eri EU-maissa. Analyysissaan Pereira ja Galego jakavat palkkaeron kahden maan välillä palkkarakennevaikutukseen sekä kompositiovaikutukseen. Kompositiovaikutus kertoo sen osan palkkavaikutuksesta, joka selittyy havaittavissa olevien ominaisuuksien eroilla maiden työvoimassa. Palkkarakennevaikutus puolestaan kertoo sen osan palkkaeroista, joka selittyy eroilla siinä kuinka näitä ominaisuuksia palkitaan. Heidän tulostensa mukaan molemmilla osilla on merkitystä maiden välisille palkkaeroille, joskin palkkarakennevaikutuksen vaikutus on suurempi. Palkkarakennevaikutukseen vaikuttavat eniten havaitsemattomat, tuottavuuteen vaikuttavat muut kuin tyypilliset inhimillistä pääomaa kuvaavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat tuotekehitysmenot, avoimuus kansainväliselle kaupalle ja rahoitusmarkkinoiden koko. Behrin ja Pötterin (2010) Euroopan maita verranneen tutkimuksen mukaan maiden välisiä palkkaeroja selittää eniten se, kuinka havaittavissa olevia ominaisuuksia palkitaan eri maissa eivätkä niinkään erot palkansaajien koostumuksessa. Samantyyppiseen tulemaan päätyvät myös Brandollini et al. (2011), jotka analysoivat palkkojen hajontaa EU-maissa ja havaitsivat, että maiden väliset erot palkoissa johtuvat pääasiallisesti siitä, kuinka havaittavissa olevia ominaisuuksia palkitaan eri maissa. Maiden välisiä palkkatasoeroja enemmän tutkimuskirjallisuudessa on saanut huomiota maiden sisäiseen palkkarakenteeseen ja palkkahajontaan vaikuttavat tekijät. Eniten tutkittuja tekijöitä ovat teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne, kansainvälinen kauppa, maahanmuutto, koulutus, työmarkkinapolitiikka ja instituutioiden rooli (ks. Kierzenkowski & Koske (2012) kirjallisuuskatsaus eri tekijöistä). Keskeisimpiä palkkahajonnan kasvua selittäviä tekijöitä näistä ovat teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne ja sen aiheuttama muutos työvoiman kysynnän rakenteessa, ts. työllisyyden lasku rutiiniluontoisissa keskipalkkaisissa töissä (esim. Goos et al. 2014) sekä työmarkkinainstituutioissa kuten minimipalkoissa, järjestäytymisasteessa sekä sopimusjärjestelmässä tapahtuneet muutokset. Teknologisen kehityksen vaikutusta palkkahajontaan on vahvistanut myös globalisaatio ja ulkoistaminen ulkomaille. Lemiux (2011) korostaa edelleen pätevänä Freemanin ja Katzin (1995) jo vuonna 1995 esittämää ns. SDI (supply, demand and institutions) -selitystä havaitulle palkkaerojen kehitykselle ja maiden välisille eroille havaitussa kehityksessä. Tässä selityksessä teknologisen kehityksen osaamista suosiva luonne vaikuttaa työvoiman kysyntään ja sen rakenteeseen, mutta siihen kuinka palkat sopeutuvat tähän kysyntäshokkiin, vaikuttavat myös koulutusjärjestelmän reagointi (työvoiman tarjonta) (ks. myös Autor 2015) sekä työmarkkinainstituutiot kuten sopimusjärjestelmä. Lisäksi muuttoliikkeellä voi olla vaikutusta palkkahajonnan kehitykseen, mutta erisuuntaisesti riippuen siitä, minkälaisia maahanmuuttajat ovat taitotasoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan (Borjas 1994; Kahanec & Zimmermann 2009) 2. Maahanmuutto- 2 Ks. myös Rappaport (2005), joka tarkastelee maastamuuton vaikutuksia tulojen konvergoitumiseen. 13

malleissa maahanmuuton vaikutukset tuloeriarvoisuuteen kohdemaissa riippuvat pitkälti siitä, ovatko maahanmuuttajat työvoimana substituutteja vai komplementteja kohdemaan väestölle (Kahanec & Zimmermann 2009). Valtaosa empiirisestä tutkimuksesta on havainnut maahanmuuttajilla olevan joko ei lainkaan tai ainoastaan pieniä negatiivisia vaikutuksia palkkoihin. Joissakin tutkimuksissa on havaittu myös positiivisia vaikutuksia. (Friedberg & Hunt 1995; Dustmann et al. 2008). Myös suhdannevaihteluilla voi olla suurehkoja vaikutuksia palkkarakenteeseen useista syistä. Koska työsuhteessa olevien työntekijöiden palkkoja on vaikea muuttaa, vaikutus palkkoihin on todennäköisesti voimakkaampi uusien työntekijöiden kohdalla. Toisaalta tämä saattaa merkitä että palkat kokonaisuudessaan joustavat suhteellisen vähän. Keskipalkkaan vaikuttaa lisäksi ennen kaikkea niin sanottu kompositiovaikutus, ts. minkälainen on kullakin hetkellä työllisenä olevan palkansaajaväestön koostumus (Solon ym. 1994). Suhdanteiden aiheuttama työllisyyden supistuminen ja kasvu kohdistuvat usein eri tavalla palkkajakauman eri osiin. (Kangasniemi ym. 2014). 14

3 AINEISTO JA MUUTTUJAT 3.1 EU-SILC -aineisto Tutkimuksen aineistona käytämme Euroopan unionin tilastoviranomaisen Eurostatin tuottamaa yhteiseurooppalaista tulo- ja elinolotutkimuksen EU-SILC -poikkileikkausaineistoja vuosilta 2007 2016 3. Aineistossa ovat mukana kaikki 28 EU-maata sekä Islanti, Norja, Serbia ja Sveitsi. Vertailuissa on pääasiassa käytetty viimeisintä saatavilla ollutta EU-SILC -poikkileikkausaineistoa vuodelta 2016, mutta ajallisten muutosten tarkastelussa on hyödynnetty aineistoja kaikilta vuosilta ajanjaksolla 2007 2016. Koska vuoden 2016 EU- SILC -aineiston palkkatiedot koskevat pääsääntöisesti edellistä kalenterivuotta, vertailujen viimeisin vuosi on 2015. Ison-Britannian palkkatiedot koskevat samaa kalenterivuotta, joten sen vuoden 2015 palkkatiedot otettiin vuoden 2015 EU-SILC -aineistosta. EU-SILC -aineisto on edustava otos palkansaajista kaikenkokoisissa yrityksissä ja kattaa niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin. Aineisto sopii maiden välisiin palkkavertailuihin varsin hyvin, koska sitä kerätään vuosittain ja yhteisten aineistonkeruuta koskevien sääntöjen avulla on pyritty varmistamaan, että se on mahdollisimman vertailukelpoinen. Toinen vastaavantyyppinen palkka-aineisto on eurooppalainen palkkarakenneaineisto (SES), jossa on mukana 24 EEA-maata. Tämän aineiston rajoitteena on se, että alle 10 hengen yritysten havaintoja ei kuitenkaan ole sisällytetty kaikkien maiden tilastoihin ja aineistosta puuttuvat myös kokonaan julkishallintoa koskevat palkkatiedot. Lisäksi rajoitteena on se, että palkkarakenneaineistoa päivitetään ainoastaan neljän vuoden välein ja että se ei kata kaikkia EU-maita. Palkkavertailujen tekemisen näkökulmasta myös EU-SILC -aineistoon liittyy vertailukelpoisuutta heikentäviä seikkoja, jotka on syytä huomioida aineistoa käytettäessä. Aineiston joissakin maissa työn sivukulut ovat osa bruttopalkkaa ja joissakin maissa sivukulut eivät sisälly bruttopalkkaan. Aineistossa on myös maita, joiden osalta palkkatiedot on kerätty bruttopalkkojen asemasta nettopalkkoina. Jos maan palkkatiedot (esimerkiksi Ruotsin osalta) eivät ole bruttomuodossa, ne on pitänyt imputoida bruttomuotoon aineistoa varten. Imputointikäytännöt kuitenkin vaihtelevat maittain eikä aina ole tietoa siitä, kuinka imputointi vaikuttaa tietosisältöön. Lisäksi kaikkien maiden palkkatiedot on ilmoitettu aineistossa euroina, mukaan lukien euroalueen ulkopuoliset maat, joiden osalta 3 EU-SILC- aineisto sisältää myös suppeamman pitkittäisaineiston, mutta sitä ei voi yhdistää poikkileikkausaineistoihin. 15

myös valuuttakurssien kehitys voi vaikuttaa saatavaan kuvaan palkkojen kehityksestä ja maan asemasta palkkavertailussa 4. Tuloksia tulkittaessa on syytä myös ottaa huomioon, että palkansaajan määritelmä on aineistossa kohtalaisen laaja. Esimerkiksi palkalliset harjoittelijat luokitellaan aineistossa palkansaajiksi, mikä saattaa kasvattaa palkkaeroja niissä maissa, joissa on suhteessa enemmän palkallisia harjoittelijoita. Palkkavertailussa kunkin maan ja vuoden palkkahavainnoista on jätetty pois ylin ja alin prosentti. Näin mahdolliset virheelliset tuloksia heiluttavat äärihavainnot jäävät pois analyysistä. Menettelyä puoltaa esimerkiksi se, että äärihavainnot poistamalla päästään Suomen osalta lähemmäksi tilastokeskuksen palkkarakennetilaston lukuja. Saman vuoden aikana sekä koko- että osa-aikaisena palkansaajana työskennelleet on niin ikään jätetty tarkasteluista pois, koska heidän vertailukelpoista kuukausipalkkaansa ei voi laskea luotettavasti. 3.2 Palkkamuuttujat Palkkavertailuissa käytetään aineistosta laskettuja bruttokuukausi- ja bruttotuntipalkkoja. Kuukausi- ja tuntipalkkojen laskukaavat ovat samat kuin mitä on käytetty Kangasniemen ym. (2014) tutkimuksessa. Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkka lasketaan jakamalla vuoden aikana saatu bruttopalkka saman ajanjakson työkuukausien lukumäärällä. Kuukausipalkka = Vuosipalkka Tehtyjen työkuukausien lkm vuoden aikana Laskelmissa palkansaajien vuosipalkkaan lasketaan kuuluvaksi työstä saatu rahapalkka, joka pitää sisällään esimerkiksi tulospalkkiot ja lomarahat. Tuntipalkkojen laskeminen edellyttää lisäksi työtuntimuuttujan hyödyntämistä. Kun oletetaan, että ilmoitettu viikkotuntimäärä pätee työskentelykuukausille, voidaan laskea arvioitu tuntiansio seuraavasti: Tuntipalkka = 1 Kuukausipalkka Kuukausittainen työtuntien määrä haastatteluhetkellä * Kuten jo edellä todettiin työtunnit viittaavat useimmissa maissa eri vuoteen kuin vuosiansio. Siksi luotettavampi tuntipalkka olisi laskettavissa hyödyntämällä paneeliaineistoa, mutta samalla kuitenkin menetettäisiin merkittävä osa havainnoista. 4 Ks. myös Iacovou et al. (2012) EU-SILC -aineistojen käytöstä maiden välisiin vertailuihin. 16

Eri tavoilla lasketut tuntiansiot eivät kuitenkaan oleellisesti poikkea toisistaan. Pelkästään osa-aikatyötä tehneille voitaisiin myös laskea kuukausi- ja tuntipalkat. Tähän liittyisi kuitenkin huomattavaa epävarmuutta. (Kangasniemi ym. 2014, 18 20). Palkkavertailut suoritetaan vertaamalla kokoaikaisten palkansaajien nimellisiä euromääräisiä että palkkojen ostovoiman huomioon ottavia ostovoimakorjattuja bruttokuukausi- ja tuntipalkkoja. Ostovoimakorjaus on tehty siten, että eri maiden hintatasoa verrataan euron ostovoimaan Suomessa. Ostovoimakorjaukset tehdään käyttäen hyväksi Eurostatin tietokannasta saatuja yksityisen kulutuksen ostovoimapariteetteja, jotka on jaettu Suomen vastaavalla ostovoimapariteetilla. 5 Euroalueen ulkopuolisten maiden osalta ostovoimakorjauksen yhteydessä on huomioitu myös valuuttakurssimuutokset 6. Lisäksi aikasarjatarkasteluissa käytetään reaalipalkkoja, jotka on saatu inflatoimalla nimellispalkat kunkin maan yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin arvolla. 3.3 Koulutuksen, ammattien, toimialojen ja sektorin luokittelu Koulutustaso jaetaan tarkasteluissa ISCED-luokituksen perusteella kolmeen eri luokkaan: perus-, keski- ja korkea-asteen koulutukseen. Korkeakoulutettujen työntekijöiden joukkoon on sisällytetty ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta valmistuneet. Keskiasteen koulutukseen on luokiteltu ammattikoulun tai lukion käyneet henkilöt. Alin koulutustaso kattaa peruskoulutuksen. 1-numerotason ammattiluokitus (ISCO-08) on tiivistetty kuvailua varten neljään luokkaan. Ylimmän ammattitason muodostavat johtajat, ylimmät virkamiehet ja erityisasiantuntijat (ISCO-08 luokat 1 2). Toinen taso kuuluu asiantuntijoille (ISCO-08 luokka 3) ja kolmas taso on määritelty keskitason palkkoja ansaitseville työntekijöille, johon kuuluvat toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, maanviljelijät ja metsätyöntekijät, rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijät (ISCO-08 luokat 4 8). Neljäs ja viimeisin luokka on muiden työntekijöiden joukko, johon kuuluvat siivoukseen, jätehuoltoon, keittiö- ja pesulatyöhön, maa- ja metsätalouteen, kaivos- ja rakennusteollisuuteen, kuljetus- ja rahdinkäsittelytyöhön liittyvissä avustavissa tehtävissä työskentelevät (ISCO-08 luokka 9). Toimialat (NACE Rev. 2) ryhmitellään palkkavertailuja varten teollisuuteen (luokat B E), rakentamiseen (luokka F) sekä tyypillisesti matala- (luokat J N) ja korkeapalkkaisiin (luokat G I) yksityisen sektorin palveluihin. Sen lisäksi yhtenä luokkana on julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (luokat O Q). Teol- 5 Esimerkiksi vuonna 2015 Saksan ostovoimapariteetti oli 1,03206 ja Suomen 1,20410. Saksan PPP-kerroin on laskettu: 1,03206/1,20410=0,85712. Vastaavasti Suomen kerroin on ( joka vuonna) 1. 6 Ostovoimapariteetit on jaettu Eurostatin tietokannasta poimitulla kiinnostuksen kohteena olevan vuoden keskimääräisellä valuuttakurssilla. 17

lisuus sisältää myös kaivostoiminnan ja louhinnan, sillä näitä ei voitu eritellä. Alhaisen palkkatason palveluihin lukeutuvat tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta. Korkean palkkatason palveluihin kuuluvat seuraavat toimialat: informaatio ja viestintä, rahoitus- ja vakuutustoiminta, kiinteistöalan toiminta, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Luonnollisesti matalapalkkaisissakin palveluissa on joitakin korkeapalkkaisia palkansaajia ja vastaavasti korkeapalkkaisissa palveluissa matalapalkkaisia henkilöitä, mutta jaottelu perustuu tyypilliseen keskimääräiseen palkkaukseen. Jako julkiseen ja yksityiseen sektoriin on tehty käyttämällä toimialaluokitusta, koska työnantajan sektoria ei ole suoraan sisällytetty aineistoon. Julkiseen sektoriin luetaan toimialaluokituksen julkista hallintoa ja maanpuolustusta kuvaavat sektorit, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (luokat O Q), ts. sama kuin toimialatarkastelussa oleva yksi ryhmä. Muut toimialat ovat yksityisen sektorin aloja. 3.4 Painot Koska EU-SILC -aineisto ei ole puhdas satunnaisotos, on palkkojen keskiarvoja laskettaessa käytetty EU-SILC -aineistosta valmiina löytyviä todennäköisyyspainoja, jotka painottavat havainnot niiden edustamien yksilöiden poimintatodennäköisyyden käänteisluvulla. 18

4 PALKKATASO EU-VERTAILUSSA 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien keskipalkat vuonna 2015 Kuviossa 4.1 on esitetty kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat maittain vuonna 2015. Kokoaikaisen palkansaajan keskimääräinen kuukausipalkka Suomessa oli 3 386 euroa kuukaudessa, mikä on sekä nykyisten EU-maiden (2 116 euroa) että euromaiden (2 323 euroa) keskiarvon yläpuolella. Suomea korkeampi keskimääräinen kuukausipalkka oli seitsemässä Euroopan maassa: Belgiassa, Irlannissa, Alankomaissa, Luxemburgissa, Tanskassa, Norjassa ja Sveitsissä. Suomen ja Ruotsin (3 386 euroa) keskimääräiset kuukausipalkat olivat vuonna 2015 likipitäen samat. Muista Pohjoismaista sekä Tanskassa (4 527 /kk) että Norjassa (4 592 /kk) oli selvästi korkeammat keskimääräiset kuukausipalkat kuin Suomessa. Saksassa keskimääräinen kuukausipalkka oli puolestaan 3 168 euroa kuukaudessa. Pienintä palkkaa ansaittiin Romaniassa, jossa keskimääräinen kuukausipalkka oli 393 euroa. Alhaisimpia kuukausipalkkojen maat ovat kaikki entisiä sosialistisia maita, jotka liittyivät Euroopan Unionin jäsenmaiksi 2000-luvulla. Korkeimman keskimääräisen kuukausipalkan Sveitsissä kokoaikaiset palkansaajat tienasivat vuonna 2015 keskimäärin 16,1 kertaa enemmän kuin Romaniassa. Kuviosta 4.1 käy hyvin ilmi, että Euroopan maiden väliset palkkaerot olivat vuonna 2015 edelleen huomattavia, vaikka EU:n yhdentymisen myötä niiden on ajateltu kaventuvan (Eurofound 2015b; Drahokoupil & Piasna 2017). Hienoista konvergoitumista on toki tapahtunut yli ajan. Esimerkiksi vuonna 2011 Sveitsissä kokoaikaiset palkansaajat ansaitsivat keskimäärin 19,3 kertaa enemmän palkkaa kuin romanialaiset kokoaikaiset palkansaajat. Verrattuna Palkansaajien tutkimuslaitoksen edelliseen palkkavertailuun vuodelta 2011 (Kangasniemi ym. 2014) maiden järjestys keskimääräisen bruttokuukausipalkan mukaan tarkasteltuna on pysynyt hyvin samanlaisena. Muutoksia maiden välisessä järjestyksessä on toki tapahtunut, mutta ne eivät ole olleet suuria. Suomen osalta sijoitus on pysynyt aivan samana kuin vuonna 2011. Myös Suomea korkeamman palkkatason maat olivat vuonna 2015 samat kuin vuonna 2011. 19

Kuvio 4.1 Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkat vuonna 2015. 7000 6000 Euroa 5000 4000 3000 2000 1000 0 Romania Bulgaria Serbia Unkari Liettua Slovakia Puola Kroatia Latvia Tsekki Viro Portugali Kreikka Slovenia Kypros Malta Espanja EU Italia EA Ranska Saksa Britannia Itävalta Islanti Suomi Ruotsi Belgia Irlanti Alankomaat Luxemburg Tanska Norja Sveitsi Sveitsin, Irlannin, Islannin, Italian, Luxemburgin ja Maltan osalta tiedot koskevat vuotta 2014. Mitä tapahtuu, kun palkkavertailussa otetaan huomioon maiden hintataso? Kuvio 4.2 esittää vastaavat kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat ostovoimakorjattuna siten, että ostovoimakorjatut palkat ovat Suomen euroissa. Ostovoimakorjaus kaventaa selvästi maiden välisiä palkkaeroja ja muuttaa myös hieman maiden järjestystä. Ostovoiman mukaan tarkasteltuna suomalaisen kokoaikaisen palkansaajan keskimääräinen kuukausipalkka oli kymmenenneksi korkein. Ostovoimakorjauksen myötä Suomen edelle nousevat Itävalta (3 717 PPP-euroa/kk) sekä Saksa (3 778 PPP-euroa/kk). Ruotsin sijoitus puolestaan putoaa Suomen alapuolelle (Ruotsin keskimääräinen ostovoimakorjattu kuukausipalkka 3 231 PPP-euroa/kk). Verrattuna Kangasniemen ym. (2014) vuotta 2011 koskeviin lukuihin Suomen sijoitus myös ostovoimakorjattuja bruttokuukausipalkkoja koskevassa vertailussa on hyvin samanlainen. Vuonna 2011 Suomen edellä oli kymmenen maata ja vuonna 2015 yhdeksän maata. Myös ostovoimakorjatuissa kuukausiansioissa Suomea korkeamman palkkatason maat olivat vuonna 2015 samat kuin vuonna 2011 lukuun ottamatta Isoa-Britanniaa, joka vuonna 2011 oli Suomen edellä. On kuitenkin hyvä muistaa, että Ison-Britannian lukuihin voi vaikuttaa valuuttakurssikehitys. Suhteellisesti eniten ostovoimakorjaus parantaa Itä-Euroopan maiden asemaa. Sveitsin keskimääräinen palkkataso on myös PPP-euroilla mitattuna kaikista maista korkein. Kun Sveitsin korkea hintataso otetaan huomioon, keskimääräinen kuukausipalkka kokoaikaisilla palkansaajilla kuitenkin laskee 5 035 euroon Suomen euroissa mitattuna. Matalin keskimääräinen ostovoimakorjattu bruttokuukausipalkka kokoaikaisilla palkansaajilla on Romaniassa, jossa hintatason huomioiminen nostaa kuitenkin keskimääräisen palkan 943 Suomen euroon. 20

Kuvio 4.2 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttokuukausipalkat vuonna 2015. 6000 PPP-euroa 5000 4000 3000 2000 1000 0 Romania Bulgaria Unkari Serbia Slovakia Liettua Latvia Kroatia Tsekki Puola Portugali Viro Kreikka Slovenia Kypros EU Espanja Italia EA Malta Britannia Ruotsi Ranska Islanti Suomi Irlanti Itävalta Saksa Belgia Tanska Norja Luxemburg Alankomaat Sveitsi Sveitsin, Irlannin, Islannin, Italian, Luxemburgin ja Maltan osalta luvut koskevat vuotta 2014. Kuviossa 4.3 on vastaavasti esitetty kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttotuntipalkat vuonna 2015. Bruttotuntipalkat on laskettu poikkileikkausaineistosta, minkä vuoksi syntyy jo aiemmin mainittu ajoittamisongelma. Poikkileikkausaineiston viikkotyöaika kuvaa haastatteluhetken työaikaa, kun taas palkkatulomuuttuja viittaa suurella osalla maista edelliseen vuoteen. Kuvion mukaan Suomessa kokoaikaisten keskimääräinen bruttotuntipalkka oli 20,1 euroa, mikä oli kahdeksanneksi korkein vertailumaiden joukossa. Suomen edellä ovat samat maat kuin bruttokuukausipalkkavertailussa (kuvio 4.1) lukuun ottamatta Ruotsia, jossa keskimääräinen tuntipalkka (19,6 /h) oli hieman Suomea pienempi. Saksan (17,4 /h) asema tuntipalkkavertailussa on sama kuin kuukausipalkkavertailussakin. Korkein kokoaikaisten palkansaajien keskimääräinen bruttotuntipalkka oli Sveitsissä (32,3 euroa) ja matalin Romaniassa (2,2 euroa) edellisen ollessa noin 14,7-kertainen jälkimmäiseen verrattuna. 21

Kuvio 4.3 Kokoaikaisten palkansaajien bruttotuntipalkat vuonna 2015. 35 30 Euroa 25 20 15 10 5 0 Romania Bulgaria Serbia Unkari Liettua Slovakia Puola Serbia Latvia Tsekki Viro Portugali Kreikka Slovenia Malta Kypros Espanja EU EA Italia Ranska Iso-Britannia Saksa Islanti Itävalta Ruotsi Suomi Belgia Irlanti Alankomaat Luxemburg Tanska Norja Sveitsi Sveitsin, Irlannin, Islannin, Italian, Luxemburgin ja Maltan osalta luvut koskevat vuotta 2014. Tuntipalkkojen ostovoimakorjaus pienentää maiden välisiä eroja ja muuttaa maiden järjestystä (kuvio 4.4). Ostovoiman huomioivassa tuntipalkkavertailussa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset tuntipalkat olivat Suomessa vuonna 2015 kymmenenneksi korkeimmat. Suomen edelle nousevat Saksa (20,8 PPP-euroa tunnissa) ja Itävalta (21,5 PPP-euroa tunnissa). Suomen asema heikkenee ostovoimakorjauksen myötä kuten kuukausipalkkojenkin tapauksessa. Suomi kuitenkin pysyttelee edelleen sekä EU-maiden että euroalueen maiden keskiarvon yläpuolella. Ruotsissa ostovoimakorjattu keskituntipalkka oli 18,0 PPP-euroa tunnissa. Ostovoiman huomioivassa tuntipalkoissa korkein keskimääräinen tuntipalkka oli vuonna 2015 Alankomaissa, ts. 27,4 PPP-euroa tunnissa. 22

Kuvio 4.4 Kokoaikaisten palkansaajien ostovoimakorjatut bruttotuntipalkat vuonna 2015. 30 Euroa 25 20 15 10 5 0 Romania Bulgaria Serbia Unkari Slovakia Latvia Liettua Kroatia Tsekki Puola Portugali Viro Kreikka Slovenia Kypros Iso-Britannia EU Espanja Malta EA Italia Islanti Ruotsi Ranska Suomi Saksa Itävalta Luxemburg Belgia Sveitsi Norja Irlanti Tanska Alankomaat Sveitsin, Irlannin, Islannin, Italian, Luxemburgin ja Maltan osalta luvut koskevat vuotta 2014. 4.2 Nimellisen ja reaalisen palkkatason muutokset vuosina 2007 2015 Tarkastellaan seuraavaksi keskimääräisten kuukausipalkkojen vuotuista kehitystä vuosina 2007-2015 käyttäen tarkasteluissa sekä nimellispalkkoja että palkansaajien ostovoiman yli ajan paremmin huomioivia reaalipalkkoja. Tarkasteltavien maiden lukumäärää on hieman rajattu. Mukaan on valittu Kangasniemen ym. (2011) tapaan joukko maita, jotka edustavat erityyppisiä Euroopan maita. Pohjoismaiden pl. Islanti ohella tarkasteluissa ovat mukana suuret EU-maat (Alankomaat, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa), keskitettyä sopimusjärjestelmää soveltava Itävalta, Viro, Romania sekä tarkasteluajanjaksolla erityisiä velkakriisejä kokeneet Kreikka, Espanja, Italia, Portugali ja Irlanti. Kuvioissa maat on jaettu kahteen maaryhmään selkeyden vuoksi. Kuvioissa 4.5a ja 4.5b on esitetty kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisten nimellisten kuukausipalkkojen kehitys (kaikkien maiden palkat euroissa) mukaan valituissa maissa 7. Kuvioiden mukaan nimellisten kuukausipalkkojen kehitys on ollut maltillisempaa finanssikriisin alkamisen jälkeen erityisesti velkakriisejä kokeneissa maissa Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Irlannissa verrattuna muihin vertailussa mukana oleviin maihin. Kreikassa nimellispalkat kääntyivät laskuun vuoden 2009 jälkeen. Kuvion 4.5a mukaan nimellispalkat kääntyivät laskuun tarkastelujakson loppupuolella myös euroalueen ulkopuolella olevissa Norjassa ja Ruotsissa. Näiden maiden euroissa mitattujen palkkojen kehitykseen ovat kuitenkin vaikuttaneet valuuttakurssien muutokset, 7 Kaikkien maiden luvut ovat nähtävillä liitetaulukossa A. 23

mikä on syytä ottaa huomioon. Vastaavaa alenemista ei ole havaittavissa, jos tarkastellaan näiden maiden nimellispalkkoja niiden omassa valuutassa. Kuvio 4.5a Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat vuosina 2007 2015, maajoukko 1. 6000 5500 Euroa 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 ITÄVALTA TANSKA SUOMI IRLANTI ALANKOMAAT NORJA RUOTSI ISO-BRITANNIA Kuvio 4.5b Kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset bruttokuukausipalkat vuosina 2007 2015, maajoukko 2. 3500 3000 Euroa 2500 2000 1500 1000 500 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VIRO KREIKKA ESPANJA ITALIA PORTUGALI ROMANIA SAKSA RANSKA 24

Kuvioissa 4.6a ja 4.6b on esitetty vastaavan ajanjakson kehitys suhteellisena muutoksena vuoteen 2007 verrattuna (vuosi 2007=1). Euroalueen ulkopuolisten maiden osalta palkat ovat tässä maiden omassa valuutassa. Kuviosta 4.6a käy ilmi, että Suomessa nimellispalkkojen suhteellinen kehitys oli melko samanlaista kuin Ruotsissa ja Tanskassa tarkasteluajanjaksolla. Velkakriisin koettelemissa maissa palkkojen muutos vuoteen 2007 verrattuna oli maltillista ja näistä maista Kreikassa myös nimellispalkat laskivat voimakkaasti. Sen sijaan Viro ja Romania erottautuvat maina, joissa nimellispalkat kasvoivat selvästi muita maita enemmän.. 25

Kuvio 4.6a Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007 2015, maajoukko 1. 1,5 % 1,4 1,3 1,2 1,1 1 0,9 0,8 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 ITÄVALTA TANSKA SUOMI IRLANTI ALANKOMAAT NORJA RUOTSI ISO-BRITANNIA Kuvio 4.6b Kokoaikaisten palkansaajien bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007 2015, maajoukko 2. 1,7 1,6 1,5 1,4 1,3 1,2 1,1 1 0,9 0,8 0,7 % 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VIRO KREIKKA ESPANJA ITALIA PORTUGALI ROMANIA SAKSA RANSKA 26

Nimellispalkkojen muutosten tarkastelu on kuitenkin harhaanjohtavaa, jos ollaan kiinnostuneita ostovoiman kehittymisestä. Vuoden 2015 eurot eivät ole ostovoimamielessä vertailukelpoisia esimerkiksi vuoden 2007 eurojen kanssa. Reaalipalkkojen tarkastelu on siis paljon mielenkiintoisempaa kuin nimellispalkkojen, jos ollaan kiinnostuneita ostovoimasta eikä inflaatiosta. Kuvioissa 4.7a ja 4.7b on esitetty maajoukko 1:lle ja maajoukko 2:lle keskimääräisten reaalipalkkojen kehitys suhteutettuna vuoteen 2007. Kuvan palkat ovat siis indeksejä, jotka alkavat vuonna 2007 arvosta 1 (2007=1). Palkkojen kehitystä on tarkasteltu tässä maiden omassa valuutassa. Suomessa kokoaikaisten palkansaajien reaalipalkat kasvoivat hieman vielä vuoteen 2010 asti, mutta eivät sen jälkeen. Ruotsissa reaalipalkat laskivat heti finanssikriisin alkamisen jälkeen, mutta kääntyivät kasvuun vuodesta 2010 eteenpäin. Myös Virossa reaalipalkat laskivat vuodesta 2008 vuoteen 2009, mutta tämän jälkeen palkkojen nousu on ollut voimakasta. Saksassa reaalipalkkakehitys on kaiken kaikkiaan ollut tasaisen maltillista. Kreikka ja Iso-Britannia erottautuvat maina, joissa reaalipalkat laskivat kaikkein eniten. 27

Kuvio 4.7a Kokoaikaisten palkansaajien reaalisten bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007 2015, maajoukko 1. 1,5 % 1,4 1,3 1,2 1,1 1 0,9 0,8 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 ITÄVALTA TANSKA SUOMI IRLANTI ALANKOMAAT NORJA RUOTSI ISO-BRITANNIA Kuvio 4.7b Kokoaikaisten palkansaajien reaalisten bruttokuukausipalkkojen suhteelliset muutokset vuosina 2007 2015, maajoukko 2. 1,5 % 1,4 1,3 1,2 1,1 1 0,9 0,8 0,7 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 VIRO KREIKKA ESPANJA ITALIA PORTUGALI ROMANIA SAKSA RANSKA 28

Kuviossa 4.8 on vielä esitetty maiden osalta kokoaikaisten palkansaajien nimellisten ja reaalisten kuukausipalkkojen keskimääräiset vuosimuutokset ajanjaksolla 2007 2015 (Italian ja Irlannin osalta ajanjaksolla 2007 2014). Maat on laitettu järjestykseen nimellispalkkojen keskimääräisen vuosimuutoksen suuruuden perusteella. Palkkojen muutoksia on tarkasteltu maiden omissa valuutoissa, jotta valuuttakurssien vaihtelu ei vaikuttaisi tuloksiin. Kuviosta käy ilmi, että suurimmat kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset vuotuiset nimellisten kuukausipalkkojen muutokset olivat matalan palkkatason Romaniassa (6,2 %) ja Virossa (5,9 %), joissa myös reaalipalkkojen muutokset olivat Norjan ohella suurimpia. Sitä vastoin Kreikassa sekä nimelliset että reaalipalkat supistuivat ko. ajanjaksolla: reaaliset kuukausipalkat supistuivat keskimäärin 4,1 % ja nimellispalkat 2,7 %. Kreikan ohella reaalipalkat supistuivat myös Isossa-Britanniassa (keskimäärin 2,1 %) sekä Italiassa (keskimäärin 0,6 %). Suomessa nimellisten kuukausipalkkojen keskimääräinen vuosimuutos oli 3,3 % ja reaalipalkkojen 1,2 % ko. ajanjaksolla. Vastaavat luvut Ruotsille olivat 3,2 % ja 1,8 %. Nimellispalkkojen vuotuinen kasvu oli siis jotakuinkin samanlaista Suomessa ja Ruotsissa, mutta reaalipalkat kasvoivat enemmän Ruotsissa. Kaikissa muissa Pohjoismaissa reaalipalkkojen keskimääräinen vuotuinen muutos oli suurempaa kuin Suomessa. Saksassa kokoaikaisten palkansaajien nimellispalkkojen keskimääräinen muutos oli 2,3 % ja reaalipalkkojen keskimääräinen muutos 0,9 % vuodessa. Kuvio 4.8 Kokoaikaisten palkansaajien nimellisten ja reaalisten bruttokuukausipalkkojen keskimääräinen vuotuinen muutos vuosina 2007 2015. 7 6 5 % NIMELLISPALKAT REAALIPALKAT 4 3 2 1 Kreikka Iso-Britannia 0-1 -2-3 -4 Italia Portugali Irlanti Espanja Ranska Saksa Itävalta Alankomaat Tanska Ruotsi Suomi Norja Viro Romania -5 29

4.3 Palkat ja tuottavuus Taloustieteen teorian mukaan koko kansantalouden tasolla reaalipalkkojen kasvu määräytyy työn tuottavuuden kasvun mukaan. Tähän suhteeseen vaikuttavat kuitenkin työn tulo-osuuden muutokset kansantaloudessa. Jos työn tulo-osuus pysyy muuttumattomana, työn tuottavuuden kasvun pitäisi heijastua palkkojen kasvuna (Sharpe et al. 2008). Kuviossa 4.9 tarkastellaan työn tuottavuuden ja työtuntikorvauksen (compensation per hour worked) keskimääräisen vuotuisen kasvuvauhdin suhdetta valikoiduissa EU-maissa ajanjaksolla 1995 2016. Niissä maissa, jotka ovat kuviossa 45-asteen käyrän yläpuolella, reaalisen työn tuottavuuden keskimääräinen kasvuvauhti oli voimakkaampaa kuin reaalisen työtuntikorvauksen kasvu ko. ajanjaksolla. Näitä maita olivat Slovakia, Puola, Tsekki, Slovenia, Saksa, Belgia, Espanja ja Italia. Suomi ja Ranska ovat kuviossa 45 asteen käyrällä, mikä tarkoittaa sitä, että reaalinen työtuntikorvaus kasvoi samaa tahtia keskimääräisen reaalisen työn tuottavuuden kanssa. Sen sijaan reaalinen työtuntikorvaus kasvoi työn tuottavuutta enemmän 45-asteen käyrän alapuolella olevissa maissa: Latviassa, Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Alankomaissa. Näissä maissa myös työn tulo-osuus myös kasvoi. Kuvio 4.9 Työn tuottavuus ja palkat, keskimääräinen vuotuinen kasvuvahti vuosina 1995 2016. Reaalisen työn tuottavuuden kasvuvauhti 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Slovenia Tsekki Slovakia Puola Ruotsi Saksa Ranska Suomi Belgia Iso-Britannia Tanska Espanja Alankomaat Italia Latvia 0,0 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 8,5 9,0 Reaalisen tuntipalkan kasvuvauhti Selite: Reaalinen työn tuottavuus kuvaa arvonlisäystä tehtyä työtuntia kohti (deflaattorina BKT-deflaattori), reaalinen tuntipalkka (compensation per hour worked) kuvaa työtuntia kohden maksettua korvausta (delflaattorina KHI). Mukana kaikki työlliset. Lähde: OECD. 30

Kuviossa 4.10 tarkastellaan reaalisen työn tuottavuuden sekä reaalisten tuntipalkkojen keskimääräistä kehitystä kussakin kuvion 4.9 maassa erikseen ajanjaksolla 1995 2016 (1995=100) 8. Nämä maakohtaiset kuviot on otettu OECD (2017) julkaisusta, jossa tarkastellaan tuottavuusindikaattoreita OECD-maissa. Näiden kuvioiden avulla pystytään paremmin tarkastelemaan myös ajanjakson sisällä tapahtuneita maakohtaisia muutoksia työn tuottavuuden ja palkkojen välisessä suhteessa. Kuvioissa on esitetty kaksi eri käyrää tuntipalkkojen kehitykselle; toisessa tuntipalkat on deflatoitu kuluttajahintaindeksillä ja toisessa BKT-deflaattorilla. Näistä kuluttajahintaindeksillä deflatoitu palkka kuvaa paremmin palkan ostovoimaa kuin BKT-deflaattorilla deflatoitu reaalipalkka. Kuvioista käy ilmi, että reaalisella työn tuottavuuden ja reaalipalkkojen kasvulla on koko kansantalouden tasolla varsin kiinteä yhteys. Joskin joidenkin maiden kohdalla on havaittavissa tarkasteluajanjaksolla tuottavuus- ja palkkakehityksen selvää erkanemista siten, että reaalisen työn tuottavuuden kasvu oli voimakkaampaa kuin reaalipalkkojen. Näin tapahtui mm. Saksassa, Puolassa, Slovakiassa ja Sloveniassa. Kuvioista havaitaan myös, että reaalisen työn tuottavuuden ja reaalipalkkojen kehityksen välinen kuilu on myös tyypillisesti suurempi kuluttajahintaindeksillä deflatoitujen palkkojen kasvuvauhdin kanssa. Suomen osalta voidaan havaita, että työn tuottavuus kasvoi aina finanssikriisiin asti selvästi enemmän kuin reaaliset tuntipalkat (kummallakin palkkamittarilla mitattuna), mutta sen jälkeen tuottavuus ja palkat ovat kehittyneet jotakuinkin samaa tahtia. 8 Koska tässä tutkimuksessa tarkastelemme kokoaikaisten palkansaajien palkkoja ja koska olemassa olevista tilastoista ei ole erikseen saatavilla tietoja kokoaikaisten palkansaajien tuottavuudesta, palkkojen ja työn tuottavuuden välistä suhdetta tarkastellaan tässä hyödyntäen OECD:n tilastoja. 31