ISTUNTO KESKIVIIKKONA 15. TAMMIKUUTA 2003

3-001 ISTUNTO KESKIVIIKKONA 15. TAMMIKUUTA 2003 3-002 Puhetta johti varapuhemies VIDAL-QUADRAS ROCA (Istunto avattiin klo 9.00.) Puhemies. Jäsen Rübig käyttää työjärjestyspuheenvuoron. 3-003 Rübig (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, haluan ainoastaan kertoa, että naispuolisen kollegani kimppuun hyökättiin ja hänet hakattiin rautatieasemalla. Turvallisuustilanne ei ole parantunut. 3-004 Puhemies. Jäsen Rübig, olemme hyvin pahoillamme tästä valitettavasta tapauksesta. Puhemiehistö on tietoinen tällaisista tapauksista. Asiasta on käyty perinpohjaisia keskusteluja parlamentin puhemiehistössä, ja voitte uskoa, että asianmukaisilla viranomaistasoilla tehdään kaikki mahdollinen, jotta tällaiset valitettavina pitämäni tapaukset voidaan ehkäistä. Näin tapahtuu myös jatkossa, jäsen Rübig. 3-005 Afganistan vuosi Bonnin sopimuksen jälkeen 3-006 Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Afganistanista vuosi Bonnin sopimuksen jälkeen. Puheenvuoro on seuraavaksi neuvoston puheenjohtajan tehtävää hoitavalla Giannitsisilla. 1 3-007 Giannitsis, neuvosto. (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Bonnin sopimus allekirjoitettiin vuonna 2001. Siitä on nyt kulunut vuosi, ja tarkastellessamme nyt sitä, mitä olemme jo tehneet ja mitä olisi vielä tehtävä, jotta sopimus voidaan panna kokonaisuudessaan täytäntöön, haluan muistuttaa, että sopimuksella muodostettiin perusta uudelle ja nykyaikaiselle Afganistanin valtiolle ja että tähänastiseen kehitykseen voidaan olla varauksellisesti tyytyväisiä. Sen jälkeen kun väliaikaishallinto ja väliaikaishallitus oli nimitetty, kutsuttiin koolle Loya Jirgan hätäistunto, jossa valittiin presidentti. Lisäksi on perustettu oikeudellisten asioiden komitea ja riippumaton ihmisoikeuskomitea. Afganistaniin on perustettu myös keskuspankki ja siellä on otettu käyttöön kansallinen valuutta. Perustuslakiasioiden komitean edeltäjäksi on perustettu perustuslain luonnostelusta vastaava komitea. Lisäksi on 1 Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja. laadittu ehdotus kansallisesta kehittämisohjelmasta, jonka mukaisesti on tarkoitus jälleenrakentaa Afganistania ja kohentaa maan tilannetta. Presidentti Karzai on antanut asetuksen Afganistanin kansallisen armeijan perustamisesta, mitä voidaan pitää yhtenä merkittävänä osoituksena siitä, että Afganistan sitoutuu turvallisuuteen ja vakauteen. Afganistan ja sen kuusi naapurivaltiota allekirjoittivat 22. joulukuuta 2002 Kabulin julistuksen hyvistä naapuruussuhteista. Julistuksen mukaan maat eivät puutu toistensa sisäisiin asioihin. Tällä tavoin voidaan edistää huomattavasti rauhaa ja vakautta alueella. Yleisesti ottaen presidentti Karzain ja Afganistanin väliaikaishallinnon aikaansaannokset ovat merkittäviä ja Bonnin prosessi etenee oikeansuuntaisesti. Joulukuun 2. päivänä järjestettiin Petersbergin huippukokous, jonka osanottajat vahvistivat sitoutumisensa Afganistania koskevan Bonnin sopimuksen tukemiseen ja maan jälleenrakentamisen vauhdittamiseen. Huippukokouksessa annettiin julkilausuma, jossa viitattiin selkeästi Bonnin prosessin tavoitteisiin ja aikatauluun. Prosessin tavoitteena on uuden perustuslain käyttöönotto ja vaalien järjestäminen vuonna 2004. Sekä Afganistanin väliaikaishallinnolla että kansainvälisellä yhteisöllä on kuitenkin vielä lukuisia haasteita kohdattavinaan ennen tämän tavoitteen saavuttamista. Kuuden viime kuukauden aikana on toteutettu useita uudistuksia ja jälleenrakennustoimia sekä palautettu jossain määrin toimivallan tasapaino sekä keskushallintoon että keskushallinnon ja aluehallintojen välille. Näillä aloilla on edistyttävä edelleen, jotta voidaan lisätä Afganistanin kansan luottamusta, jonka avulla hallintoa voidaan tärkeällä tavalla tukea. Bonnin sopimuksen johtavana ajatuksena oli, että väliaikaisjärjestelyjen olisi perustuttava Afganistanin perinteellisiin, paikallisiin, kansallisiin ja uskonnollisiin rakenteisiin. On pyrittävä kaikin keinoin takaamaan, että järjestelyjen edustavuus on asianmukainen keskushallinnon antamien sääntöjen mukaisesti. Hallinnon on seuraavien kuukausien aikana näin ollen vielä lisättävä vakautta, hillittävä vihamielisyyksiä ja parannettava hallintoelinten toimintaa, sillä muutoin kansalaiset saattavat pettyä ja kääntää selkänsä keskushallinnolle, vähentää toimiaan kansainvälisen yhteisön vaatimusten noudattamiseksi ja vaarantaa Bonnin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävät toimet. Hallitus on jo rakenteeltaankin hajanainen, koska sen jäsenet ovat peräisin maan joka kolkasta. Tämän vuoksi on elintärkeää, että hallitus lujittaa toimiaan ja nopeuttaa maan jälleenrakentamista. Yksi tapa tukea keskushallintoa on kanavoida kaikki tuki sen kautta. Tällä tavoin vahvistetaan keskushallinnon valtaa koko maassa ja taataan, että naapurivaltiot ja paikalliset johtajat osallistuvat toimintaan.

6 15/01/2003 Turvallisuus on edelleen ensisijainen asia. Mielestämme kaikkia Afganistanin väestöryhmiä olisi rohkaistava ratkaisemaan epäkohdat rauhanomaisesti. Olemme Afganistanin kansan kanssa samaa mieltä siitä, että niin kauan kuin tilanne on epävarma, toivottua kehitystä ei ole tapahtunut. Ensisijaisen tärkeänä olisi pidettävä myös Afganistanin talouden uudistamista. Afganistanin viranomaisten on työskenneltävä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa ja laadittava tehokas ja yhtenäinen makrotalouden ja rahapolitiikan kehys, jolla voidaan edistää vakaata talouskehitystä ja jonka mukaisesti rahoittajat voivat tehdä investointeja. Tässä yhteydessä meidän on kannustettava Tokiossa sitoumuksen tehneitä rahoittajia asettamaan lupaamansa varat käyttöön Afganistanin hallituksen esittämän kansallisen, investointeja koskevan talousarvion kautta. Luonnollisesti Afganistanille myönnetään edelleen yhteisön apua niiden perusperiaatteiden ja arvojen mukaisesti, joita länsimaisen yhteiskunnan jäseninä kannatamme. Jotta apua voidaan myöntää, vaadimme, että Bonnin sopimuksen tavoitteet saavutetaan. Tämän lisäksi maassa on varmistettava vakaus ja se, että kaikki osapuolet Afganistanissa noudattavat rauhan varmistamiseen tähtäävää menettelyä. Afganistaniin on myös perustettava edustuksellinen hallitus, terroristit on tuomittava ja huumausaineiden laiton valmistus ja salakuljetus on estettävä. Yhteisön apua on osoitettava vakaan kansakunnan jälleenrakentamiseen, elintarvikkeiden saatavuuden parantamiseen sekä pakolaisten ja maanpaossa olevien henkilöiden paluun tukemiseen. Ellei demokraattisia arvoja, moniarvoisuutta sekä ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien noudattamista vahvisteta, Afganistanin yhteiskunnallinen tai poliittinen kehitys ei ole mahdollista. Kannustamme läheisessä yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa Afganistanin väliaikaishallintoa asettamaan todellisia tavoitteita ja aikatauluja, jotta Bonnin sopimuksen täysimääräinen täytäntöönpano voidaan taata. Neuvosto on jo ilmaissut olevansa tyytyväinen siihen, että Turkki on ottanut keskeisen roolin kansainvälisissä rauhanturvajoukoissa. Haluaisimme kiittää Saksaa ja Alankomaita siitä, että ne ovat suostuneet johtamaan kansainvälisiä turvallisuusjoukkoja (ΙSAF) seuraavan kuuden kuukauden ajan, ja toivottaa heille onnea tähän vaikeaan tehtävään. Haluan muistuttaa Euroopan unionin sitoutuneen siihen, että se auttaa yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa Afganistania lopettamaan huumausaineiden laittoman tuotannon ja salakuljetuksen nopeuttamalla jälleenrakennusohjelmien toteuttamista muun muassa unikonviljelyalueilla, kehittämällä lain noudattamista valvovia hallintoelimiä ja tarjoamalla paikallisväestölle vaihtoehtoisia ja parempia keinoja taata toimeentulo. Jos Afganistan aikoo vakiinnuttaa asemansa nykyaikaisena valtiona, sen on uudistettava turvallisuus-, hallinto-, oikeus-, rahoitus- ja sosiaalisektoreitaan. Olemme tyytyväisiä siihen, että Afganistaniin on perustettu perustuslain luonnostelusta vastaava komitea, jonka tarkoituksena on laatia perustuslaki, jolla nykyaikaistetaan oikeusjärjestelmää ja suojellaan ihmisoikeuksia. Voimme kuitenkin havaita, ettei valtionhallinnosta vastaava komitea ole vielä täysin toiminnassa. Euroopan unioni on luvannut tukea näiden elinten toimintaa. Oikeudellisten asioiden komiteaa on vahvistettava, jotta se kykenee parantamaan oikeudenkäyntijärjestelmää. Tämän osalta olemme tyytyväisiä siihen, että Italia järjesti Afganistanin oikeusjärjestelmää käsitelleen konferenssin Roomassa viime joulukuussa. Tarvitaan aikataulu ja tavoitteet, jotta Bonnin sopimuksen määräysten noudattaminen voidaan varmistaa. Ensisijaisesti on nyt tehostettava perustuslain luonnostelusta vastaavan komitean toimintaa ja annettava laki, joka mahdollistaa vaalien pitämisen kesäkuussa 2004. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio seuraa tämän alan edistystä Afganistanissa olevan Euroopan unionin erityisedustajan avulla. Vuosi 2003 on ratkaiseva Afganistanin kannalta, ja silloin todennäköisesti määritellään, millainen maa on tulevaisuudessa. Presidentti Karzain on toteutettava vuonna 2003 uudistuksia, joita tarvitaan nopeaa jälleenrakentamista ja korjaustöitä varten. Lisäksi paikallisjohtajien valtaa on heikennettävä, on laadittava nykyaikainen toimiva perustuslaki, joka perustuu rehellisen hallinnon periaatteisiin, on kutsuttava kokoon perustuslakia säätävä Loya Jirga ja aloitettava vuoden 2004 vaalien valmistelu, jotta Afganistanin kansa ymmärtää rauhan ja kehityksen pyrkimysten merkityksen Afganistanissa ja jotta he voivat rakentaa omaa tulevaisuuttaan ilman väkivaltaa ja pelkoa. Olemme vahvistaneet, että Euroopan unioni on vankasti sitoutunut auttamaan Afganistania merkittävästi maan jälleenrakentamisessa. Lopuksi haluan muistuttaa, että neuvosto kehotti 4. joulukuuta antamissaan päätelmissä YUTP:n korkeaa edustajaa ja Euroopan unionin erityisedustajaa Francesc Vendrellia seuraamaan tarkoin Petersbergissa tehtyjen sitoumusten noudattamista ja laatimaan yhteistyössä komission kanssa suosituksia lisätoimista, joilla Euroopan unioni voi tukea Afganistanin väliaikaishallintoa. 3-008 Patten, komissio. Arvoisa puhemies, olen hyvin tyytyväinen tähän mahdollisuuteen keskustella kollegani Ionitsisin kanssa Afganistanissa viime vuonna tapahtuneesta edistyksestä. Kuten totesin joulukuussa ulkoasioiden valiokunnassa, muutokset ovat olleet monilta osin dramaattisia ja ne todellakin muodostavat todellisen haasteen demokratian vakauttamiselle. Kuitenkin ajoitus on ratkaisevaa, sillä kuten ministeri Ionitsis perustellusti korosti, käytettävissämme olevat mahdollisuudet ovat rajalliset. Ellei presidentti Karzai hallituksineen pysty vahvistamaan asemaansa koko maassa, vaarana on, että alkuvaiheen saavutukset menetetään. Ennen kuin kuitenkaan alan käsitellä edessä olevia merkittäviä muutoksia, haluan sanoa muutaman sanan

15/01/2003 7 vuoden 2002 edistysaskelista, joita tehtiin erittäin vaikeissa olosuhteissa. Vain vuosi sitten rahoittajat tapasivat Tokiossa ja lupasivat 1,8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuotta 2002 varten. Tämän jälkeen Afganistanissa on tapahtunut paljon. Presidentti Karzai valittiin kesällä Loya Jirgan hätäistunnossa johtamaan Afganistanin väliaikaishallitusta. Perustuslakiasioiden ja oikeudellisten asioiden komiteat on perustettu. Uusi valuutta on otettu käyttöön. Lisäksi elpymis- ja jälleenrakennusprosessi etenee hyvin Afganistanin hallituksen vahvalla johdolla. Kansainvälinen yhteisö on pitänyt kiinni Tokiossa tehdyistä rahoituslupauksista, minkä lisäksi maksut on suoritettu hyvin nopeasti, kun otetaan huomioon niissä aikaisemmin ilmenneet ongelmat. Mielestäni voidaan rehellisesti todeta, että Euroopan unionin saavutukset ovat olleet erityisen vaikuttavia. Joulukuun alkuun mennessä Euroopan unionin 830 miljoonan euron kokonaissitoumuksista oli tosiasiassa maksettu 755 miljoonaa euroa. Komissio on ollut keskeisessä asemassa Euroopan unionin toimien koordinoinnissa ja me olemme olleet aktiivisesti mukana käynnistämässä Afganistanista käytävää strategista vuoropuhelua Yhdysvaltojen ja muiden G8- kumppaneiden kanssa. Minun on todettava olevani hyvin ylpeä korkealaatuisesta EY:n tukiohjelmasta ja siitä, kuinka nopeasti apua on toimitettu. Tämä on oivallinen esimerkki siitä, miten hätäapu ja elpyminen voidaan onnistuneesti yhdistää, ja se on ollut hyvä koe ulkomaanedustuksen uudistusta varten. Lisäksi on kohtuullista osoittaa kiitokset erinomaiselle henkilökunnalle, joka työskentelee Kabuliin äskettäin perustetussa EY:n virastossa. Lisäksi haluan osoittaa kunnioitustani erityisedustajalle, joka käyttää erinomaisia tietojaan ja suunnatonta asiantuntemustaan erityisen haastavassa työssään. Tarkemmin ottaen kehitysyhteistyöohjelmallamme, jonka määrärahat olivat 205 miljoonaa euroa vuonna 2002, on rahoitettu ensinnäkin 238:aa terveyskeskusta ja yli 450:tä peruskoulua osana hallituksen vuoden 2002 takaisin kouluun -kampanjaa, toiseksi on rahoitettu maamiinojen ja räjähtämättömien pommien raivaamista yli 8 000 neliökilometrin laajuiselta maa-alueelta ja kolmanneksi on rahoitettu noin 17 000 julkisen sektorin työntekijän, myös 2 000 opettajan ja 2 000 sairaanhoitajan ja lääkärin, paluuta työhön sekä työpaikkojen luomista. Rahoitamme maaseudun elvyttämis- ja kehittämisohjelmista yli kolme miljoonaa henkilötyöpäivää pelkästään tänä vuonna. Lisäksi haluan ottaa esiin infrastruktuurin jälleenrakentamisen. Komissio on jo aloittanut yhdessä Ruotsin hallituksen ja Pakistanin kanssa Kabul Jalalabad Torkham-maantien kiireellisten kunnostamis- ja jälleenrakentamistöiden valmistelut, ja työt aloitetaan täysimääräisesti ensi vuonna. Lisäksi humanitaarisen avun kautta on tuettu 1,8 miljoonan pakolaisen paluuta Afganistaniin. Humanitaarisen avun toimisto ECHO on osoittanut 70 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun. Näin ollen Afganistaniin viime vuoden aikana osoittamiemme varojen joista on äänestetty täällä parlamentissa kokonaismäärä oli 275 miljoonaa euroa. En usko, että kukaan voi väittää, ettemme olisi osallistuneet ja osallistuisi yhä täysimääräisesti Afganistanin jälleenrakentamiseen. Vuoden 2003 haasteena on vakiinnuttaa tämä alkuvaiheessa saavutettu edistys. Komission asema on edelleenkin keskeinen tässä prosessissa. Arvioimme kehitysavun olevan kokonaisuudessaan 185 miljoonaa euroa, minkä lisäksi ECHO myöntää edelleen humanitaarista apua 45 55 miljoonaa euroa. Näin ollen tämänhetkisten arvioiden perusteella tuemme Afganistania tänä vuonna 230 240 miljoonalla eurolla. Kollegat muistanevat, että lupasin Tokiossa komission puolesta miljardi euroa jälleenrakennusapua viiden vuoden ajaksi. Tämä ei sisällä mainitsemiani humanitaarisen avun summia, minkä vuoksi Euroopan komission veronmaksajienne rahoista rahoittama kokonaistuki Afganistanin jälleenrakentamiselle on huomattavasti suurempi kuin miljardi euroa, jonka lisäksi tulevat vielä jäsenvaltioiden suoraan myöntämät tuet. Jotkut ovat aikaisemmin pilkanneet tämänkaltaista työtä kansakunnan eheyttämiseksi tai sosiaalista työtä. Suoraan sanoen olen sitä mieltä, että jos olisimme toimineet tehokkaammin 1980- ja 1990-luvuilla, Afganistanissa ei välttämättä olisi niitä ongelmia, joita siellä nyt on. (Suosionosoituksia) Onnistuminen vuonna 2003 riippuu kolmesta tärkeästä tekijästä. Ensiksikin on parannettava maan sisäistä turvallisuutta. Toiseksi on taattava, että ihmisoikeuksia, myös naisten ja vähemmistöjen oikeuksia, kunnioitetaan täysimääräisesti. Vieraillessani Kabulissa viime vuonna yksi liikuttavimmista paikoista, joissa kävin, oli merkillinen koulu Lounais-Kabulin pommitetulla alueella. Nuoret naiset olivat palanneet kouluihin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ja istuivat luokkahuoneissa opiskelemassa fysiikkaa ilman liitutauluja ja kirjoja. Voin kertoa teille, että opetushenkilöstön ja nuorten naisten sitoutuminen ja omistautuminen asiaan oli aivan ainutlaatuista. Niiden, jotka joskus luulivat, että meidän olisi pitänyt pysytellä syrjässä ja antaa Taleban-hallinnon jatkaa vallassa maassa määräämättömän ajan, olisi pitänyt olla läsnä tuossa luokkahuoneessa. Kolmas tärkeä asia on varmistaa rahoittajien jatkuva ja pitkäaikainen sitoutuminen sekä tehokas koordinointi. Parlamentin jäsenet ovat ansiokkaasti käsitelleet koordinointia, josta haluaisin vielä sanoa muutaman sanan hieman myöhemmin. Afganistanin sisäinen turvallisuus on ratkaisevan tärkeää paitsi maan tulevaisuuden myös avun perille viemisen kannalta. Avustustyöntekijöiden on voitava työskennellä ilman syyttelyn pelkoa.

8 15/01/2003 Haluaisin tässä yhteydessä ilmaista syvän huoleni erään avustustyöntekijän kuolemasta ja kahden muun avustustyöntekijän vakavasta loukkaantumisesta Kabulissa juuri ennen joulua. Mielestäni aliarvioimme toisinaan, kuinka paljon rohkeutta ja sitoutumista näissä olosuhteissa työskenteleviltä avustustyöntekijöiltä vaaditaan. Presidentti Karzain Bonnin toisessa konferenssissa 2. joulukuuta antama lupaus muodostaa Afganistanin kansallinen armeija sekä äskettäin allekirjoitettu Kabulin julistus hyvistä naapuruussuhteista ovat tervetulleita edistysaskelia. Hallituksen on vauhditettava kansallisen armeijan perustamista, mikä ei tietenkään tapahdu hetkessä. Tällä välin kansainvälisen yhteisön on tuettava kaikin keinoin presidentti Karzaita, vahvistettava hallituksen asemaa maan kaikilla alueilla sekä estettävä oopiumunikon tuotanto. Ministeri on jo maininnut meidän olevan huolissamme tästä. YK:n nykyisten lukujen perusteella on syytä paitsi huoleen myös syvään levottomuuteen. Oopiumin tuotannossa käytettävät peltohehtaarit ovat lisääntyneet merkittävästi, unikon tuottajahinnat ovat nousseet nopeasti sekä heroiinin tuotanto on lisääntynyt, mikä vaikuttaa paitsi lähialueiden valtioihin myös Euroopan valtioihin sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoitukseen kyseisellä alueella ja sen ulkopuolellakin. Mielestäni meidän on seuraavina vuosina kiinnitettävä enemmän huomiota tähän ongelmaan, joka vaikuttaa suoraan Afganistanin poliittiseen hallintoon. Kuten Bonnin toisessa kokouksessa sovittiin, tarvitsemme yleisesti ottaen selkeät tavoitteet, jotta edistystä voidaan arvioida. Tavoitteet ovat ratkaisevia, koska niiden avulla voimme muodostaa käsityksen Afganistanin tulevaisuudesta ja tarjota tukea hallituksen uudistajille. Tämä on ratkaisevan tärkeää ihmisoikeuksien kannalta. Viimeaikaisissa kertomuksissa tuodaan esiin vähemmistöryhmien ja naisten kestämätön tilanne maan joissakin osissa. Meidän on varmistettava perinpohjainen muutos huolehtimalla siitä, että perustettavan riippumattoman ihmisoikeuskomitean avulla saadaan aikaan todellisia muutoksia paikallistasolla ja että uudessa perustuslaissa taataan kaikkien, myös naisten, ihmisoikeudet. Luonnollisesti nämä asiat ovat tärkeitä yleisissä vaaleissa, jotka on tarkoitus pitää vuoden 2004 puolivälissä. Emme voi myöskään toivoa pysyvää muutosta ilman, että rahoitusta koordinoidaan tehokkaasti. Meidän kaikkien on jatkossakin annettava vahva ja johdonmukainen viesti Afganistanin hallitukselle tarpeesta varmistaa sisäinen turvallisuus ja ihmisoikeuksien yleinen noudattaminen sekä asettaa tavoitteet edistyksen arvioimista varten. Haluan lopuksi korostaa, että meidän on tehtävä pitkän aikavälin valmisteluja riippumatta siitä, mitä muita seikkoja ilmenee vuonna 2003. Yhtenäisen valtion uudelleenmuodostaminen vie aikaa samoin kuin koulutus- ja terveydenhuoltotason kestämättömän alhaisen tason nostaminen. Vakuutan parlamentille olevani henkilökohtaisesti sitoutunut näihin tehtäviin. Vierailin Kabulissa ensimmäisen kerran toukokuussa 2002, ja palaan sinne nyt helmikuussa Aasian tasavaltoihin tekemämme matkan yhteydessä. Aion ensisijaisesti keskustella vierailuni aikana rahoittajien, myös kansalaisjärjestöjen työn, koordinoinnin tehostamisesta. Parlamentilta saatu tuki on ollut hyvin vakuuttavaa, ja erityisesti parlamentti on auttanut varmistamaan Afganistanille vuonna 2003 myönnettävän rahoituksen. Odotan, että työskentely parlamentin kanssa on yhtä palkitsevaa myös seuraavana vuonna, ja haluan kiittää suuresti asiapitoista ja ajatuksia herättävää panosta, jonka parlamentti on antanut näistä asioista käytäviin keskusteluihin. Kansainvälisen yhteisön on toisinaan vaikeaa keskittyä kerralla useampaan kuin yhteen tai kahteen samanaikaisesti hoidettavana olevaan asiaan. On olemassa vaara siitä, että, koska emme näe Afganistanista kertovia tekstejä lehtien etusivuilla, oletamme, että meidän työmme Afganistanissa päättynyt, tehty ja tuhkattu, kuten englannin puhekielessä sanotaan. Niin ei kuitenkaan todellakaan ole. Meillä on vielä paljon tehtävää Afganistanissa. Kansainvälisellä yhteisöllä on huolestuttavia ongelmia ratkottavanaan Keski-Aasian tasavalloissa. Myös Pakistanin tilanteesta on syytä kantaa huolta. Toivon näin ollen, että voimme keskittyä näihin toimiin seuraavinakin vuosina riippumatta siitä, millaisia traagisia seikkoja ilmenee muualla. 3-009 Morillon (PPE-DE). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, kuunneltuani, mitä sanoitte, voin heti todeta, että saatte paitsi poliittisen ryhmäni, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja eurooppalaisten demokraattien ryhmän täyden tuen, myös kaikkien parlamentin ryhmien täyden tuen. Tiedän tämän, koska olin mukana neuvottelemassa päätöslauselmasta, josta äänestetään huomenna. Minulle päivä, jolloin toiminnan aloittamisesta Afganistanissa tuli kuluneeksi vuosi, oli jo oikeastaan neljä kuukautta sitten, 9. syyskuuta 2002, jolloin edustin Kabulissa Euroopan parlamenttia päällikkö Massoudin salamurhan ensimmäisen vuosipäivän juhlallisuuksissa. Minulla oli ilo olla seuraamassa, kun koko kansakunta osoitti kunnioitustaan miehelle, joka oli ollut vastarintaliikkeen johtohahmo ja puolustanut taitavasti meille arvokkaita vapauksia. Huomasin lisäksi, että tilanne pääkaupungissa ja sen lähialueilla oli parantunut merkittävästi, mistä kertoi se nopeus, jolla sadattuhannet kotiseuduiltaan siirtymään joutuneet ihmiset ja pakolaiset, jotka olivat joutuneet pakenemaan Taleban-hallinnon vuoksi, pääsivät palaamaan koteihinsa. Kesäkuussa 2000 olin tavannut näitä ihmisiä pakolaisleireillä, joilla he selvisivät ainoastaan humanitaarisen avun ansiosta, sillä tämä apu saavutti heidät jatkuvasti niiden muutaman kansalaisjärjestön, jotka jäivät maahan hallinnosta johtuneista vaikeuksista huolimatta, rohkeiden toimien ansiosta, kuten itsekin totesitte, arvoisa komission jäsen.

15/01/2003 9 Lopuksi pystyin seuraamaan väliaikaishallituksen toimia, joilla pyrittiin palauttamaan koko maahan tärkeä yhteisymmärrys, johon pysyvä rauha voi perustua. Lisäksi havaitsin kuitenkin ääriryhmien terroristien aiheuttaman alituisen uhan. Terroristit olivat juuri tappaneet kymmeniä viattomia ihmisiä räjäyttämällä pommin Kabulin vilkkaimman kaupunginosan torilla. Samalla sain sekavan kuvan maassa työskentelevien kansainvälisten järjestöjen toiminnasta, sillä niitä oli liikaa. On totta, että järjestöt antoivat maan jälleenrakentamisessa tarvittavaa apua, mutta ne eivät kommunikoineet keskenään, viranomaisten tai Afganistanin kansan kanssa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuten itsekin totesitte, palasin maasta jokseenkin tyytyväisenä mutta ristiriitaisin tuntein. Toimet, joilla pantiin täytäntöön Bonnin sopimuksia kansainvälisten järjestöjen alaisuudessa, olivat rohkaisevia, sillä niillä oli saatu aikaan huomattavaa edistystä. Havaitsin kuitenkin, ettei taistelua ole vielä todellakaan voitettu, ja vakuutuin lopulta siitä, että on tehtävä kaikki mahdollinen väliaikaishallituksen hauraan valta-aseman vahvistamiseksi antamalla sille keinot osoittaa, että se pystyy parantamaan Afganistanin kansalaisten turvallisuutta sekä taloudellista ja sosiaalista asemaa koko maassa. Millainen tilanne on tänään? Presidentti Karzain hallitus työskentelee väliaikaishallinnossa edistääkseen vakautta, demokratiaa ja vaurautta Afganistanissa. Hallinto on kuitenkin vielä kaukana tavoitteistaan erityisesti siksi, ettei se ole pystynyt laajentamaan valta-asemaansa maan niihin osiin, jotka ovat yhä joidenkin sellaisten sotapäällikköjen vallassa, jotka eivät suostu toimimaan keskusvallan alaisuudessa. Tämän vuoksi ihmisoikeustilanne ja afgaaninaisten asema eivät ole parantuneet hallituksen toivomalla tavalla. Parlamentin on tuomittava tämä tilanne ja vaadittava, että ihmisoikeuksien edistämiseksi annetaan kaikki tarvittava tuki muun muassa laajentamalla kansainvälisten turvallisuusjoukkojen (ISAF) tehtävänkuvaa. Toiseksi myöskään taistelua Al-Qaidan ja Mullah Omarin kannattajien kiihkomielistä fanatismia vastaan ei ole vielä voitettu. On vahvat perusteet uskoa, että nämä kannattajaryhmät saavat edelleen tukea valvomattomilta lähialueilta. Tämän vuoksi olemme tyytyväisiä naapurivaltioiden viime kuussa Kabulissa tekemään sitoumukseen ja kehotamme heitä tekemään varauksettomasti yhteistyötä jäljellä olevien terroristiverkostojen tuhoamiseksi kokonaan. Lopuksi ehkä kaikkein tärkein asia. Kuten neuvoston puheenjohtaja ilokseni totesi, olemme hyvin pahoillamme siitä, että jälleenrakentamiseen osallistuvat tahot eivät tällä hetkellä tee yhteistyötä. Vaadimme, että tarvittavaa koordinointia varten perustetaan soveltuva virasto. Kuten totesitte, kaikki kansainvälisen yhteisön apu on myönnettävä hallituksen kautta, ja tukea ei saa missään nimessä enää myöntää paikallisille päälliköille, jotta hallituksen asema voidaan vakiinnuttaa. Lopuksi haluan kertoa komission jäsenelle Pattenille, että haluamme komission vahvistavan hankkeillaan afgaanihallituksen valta-asemaa ja valmiuksia ja käyttävän tätä varten yhä enemmän kansallista asiantuntemusta ja työvoimaa, sillä näitä resursseja on ehkä hieman laiminlyöty viime aikoina. 3-010 Van den Berg (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, ne, jotka ovat käyneet Afganistanissa, jotka ovat seisseet sen vuorilla ja jotka tuntevat Afganistanin kansan, tietävät että maa on kaunis. Afganistanilaiset ovat vahvoja, ja he ansaitsevat tukemme. Onneksi Afganistanin vapauttaminen, jossa kansainvälinen liittouma taisteli terrorismia, Taleban-liikettä ja Al-Qaida-verkostoa vastaan, on onnistunut erinomaisesti. Komission jäsen Patten totesi perustellusti, että tästä kuuluu suuri kiitos myös Euroopan unionille. Afganistanissa on uusi väliaikaishallitus, yli 1,8 miljoonaa afganistanilaista on palannut joissakin tapauksissa vuosikymmeniäkin kestäneestä maanpaosta, ja tuhannet tytöt ja naiset voivat jälleen käydä koulua Afganistanissa. Samalla nämä saavutukset ovat uhattuina, koska jotkin hyvin merkittävät kansainväliset toimijat ovat siirtymässä toisaalle Irakiin. Olisi hyvin traagista, jos kansainvälinen terrorismin vastainen liittouma jakautuisi ja suuntaisi katseensa Irakiin. Toivomme nyt erityisesti, että kansainvälinen liittouma antaa Afganistanille erityistukea ja keskittyy siihen, sillä, kuten täällä on perustellusti todettu, muussa tapauksessa saatamme joutua tinkimään saavutuksistamme. Pääkaupunki Kabul on ISAF:n tuella presidentti Karzain johtaman Afganistanin väliaikaishallituksen valvonnassa, mutta todellisuudessa sotapäälliköillä on edelleen liian suuri valta maan monilla alueilla, muun muassa Heratin alueella. Ihmisoikeudet, naisten oikeudet ja jälleenrakentaminen ovat uhattuina näillä alueilla päivittäin. Ensisijainen ja tärkein tehtävä on laajentaa ISAF:n tehtävänkuvaa, jotta Afganistanin väliaikaishallitusta voidaan auttaa koko maan kattavan kansallisen armeijan perustamisessa. Helmikuusta alkaen Alankomaat ja Saksa johtavat ISAF-joukkoja Euroopan puolesta. Joukkojen tehtävänkuva on toivottavasti sellainen, että ne todella kykenevät riisumaan sotapäälliköt vallasta, muodostamaan kansallisen armeijan ja palauttamaan koko Afganistanin kattavan valta-aseman. Myös Afganistanin ja sen naapurivaltioiden 22. joulukuuta solmima tärkeä sopimus avaa uuden mahdollisuuden. Vasta sitten, kun valta-asema on palautettu, afganistanilaiset voivat olla riittävän luottavaisin mielin ja vasta sitten he voivat jatkaa jälleenrakentamista omin voimin. Lähes kaksi miljoonaa pakolaista on palannut Afganistaniin, ja 700 000 pakolaista vaeltelee Afganistanin sisämaassa he ovat toisin sanoen maan sisäisiä pakolaisia. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että me todellakin toteutamme sellaista jälleenrakentamista, josta komission jäsen Patten puhui. Tämä työ on nyt aloitettu paikallisten avustuksella erityisesti koulutuksen ja terveydenhuollon alalla, ja siinä keskitytään erityisesti naisiin ja tyttöihin.

10 15/01/2003 Vuonna 2004 maassa on järjestettävä vapaat ja rehelliset vaalit sekä laadittava uusi perustuslaki. Näiden vaalien valmisteleminen on erityisen tärkeää, koska niiden avulla voidaan tosiasiassa muodostaa sukupuolinäkökohdat huomioon ottava ja useista etnisistä ryhmistä koostuva edustuksellinen hallitus. Valtavaa kehitystä on tapahtunut. On perustettu ihmisoikeuskomitea, keskuspankki ja perustuslakiasioiden komitea, mutta saatamme vielä joutua tinkimään monien alojen saavutuksistamme, kuten jäsen Morillon perustellusti totesi. Tämän vuoksi tuen vahvasti puheenjohtajavaltio Kreikan ja komission jäsenen Pattenin näkemyksiä. Meidän on käytettävä tulevaksi vuodeksi varatut huomattavat varat ja toteutettava toimemme keskitetysti. Kun otetaan huomioon, mitä muualla maailmassa tapahtuu parhaillaan, meidän on onnistuttava Afganistanissa nyt. Niin voi käydä ainoastaan, jos keskitymme näihin asioihin myös tulevana vuonna. 3-011 Nicholson of Winterbourne (ELDR). Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa puheenjohtajuuden vastaanottamisesta. Odotamme luottavaisin mielin, että seuraavat kuusi kuukautta ovat hyvin onnistuneita ja tehokkaita. Neuvoston puheenjohtaja totesi tänään, että tavoitteenamme on oltava se, että Afganistanista tulee nykyaikainen valtio. Naisten oikeudet aiheuttavat yhä enemmän huolta, sillä ne eivät ole parantuneet, vaan pikemminkin päinvastoin. Kasvojen peittämisestä on tullut pakollista maan useissa osissa, ja naisten liikkumista on rajoitettu ankarasti. Poliisit tutkivat naisten koskemattomuutta hetken mielijohteesta ja raahaavat naisia sairaalaan fyysisiä tutkimuksia varten. Toisin sanoen naisten perinteisesti alistettu asema miehen alaisuudessa on jälleen vahvistumassa. Komission jäsen huomautti jo, että naisten oikeuksia loukataan maan joissakin osissa. Mielestäni näin tapahtuu kuitenkin myös keskushallinnossa. Naiset eivät saa toimia radio- tai televisiojuontajina. Näissä ammateissa toimi ennen varsin ammattitaitoisia naisia. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö myös naistoimittajat kohtaisi valtavasti painostusta kirjallisissa viestimissä. Naisten edustuksen puutteellisuus on jo tuotu esiin, mutta haluan muistuttaa, että myös Loya Jirga koostuu lähes sataprosenttisesti miehistä. Varaterveysministeri vieraili äskettäin Euroopan komissiossa. Varaterveysministeri on mies, tohtori Feroz. Varsinainen terveysministeri, ainoa varsinainen naisministeri, ei osallistunut vierailuun. Neljäkymmentä prosenttia terveyskeskuksista on sellaisia, ettei niiden henkilöstössä ole millään tasolla yhtäkään naista, vaikka maailmanlaajuisesti nimenomaan naiset vastaavat pohjimmiltaan perheiden terveydestä. Afganistanin nimi merkitsee tosiasiassa murheen ja kärsimyksen maata. Naisille Afganistanista on jälleen tulossa syvän murheen ja kärsimyksen maa. Humanitaarisella avulla voidaan epäilemättä parantaa tilannetta, mutta se ei aivan ilmeisestikään riitä. Onnittelen lämpimästi sekä ECHO:a että koko komissiota Afganistanissa tehdystä loistavasta työstä. Jos kuitenkin haluamme tuoda Afganistanin nykypäivään, sekä ihmisoikeuksista että sukupuolten välisestä tasa-arvosta on tultava tukemme tunnusmerkkejä ja onnistumistamme on arvioitava niiden perusteella. Näin ei ole kuitenkaan nyt. Naiset eivät sisälly niihin tavoitteisiin, jotka Javier Solana määritteli Euroopan unionin toiminnalle Afganistanissa. Naisten oikeuksia ei niissä mainita. Jos kuitenkin olemme tosissamme, meidän on puututtava tähän asenteeseen ja Baluchistanin heimokulttuuriin, joka on levinnyt alueella. Miksi epäröimme puuttua naisten oikeuksien tilanteeseen? Johtuuko se siitä, että Afganistan on islamilainen yhteiskunta? Minun ei ole tarpeen lainata koraania muistuttaakseni teitä siitä, että koraanin mukaan miehet ja naiset ovat olleet samanarvoisia islamin uskonnon alkuajoista lähtien. Syy ei siis voi olla tämä. Vaadin teitä muuttamaan ministerineuvoston painotuksia ja antamaan naisten oikeuksille keskeisen sijan. Jos epäonnistumme tässä, emme voi onnistua ylipäänsä missään. (Suosionosoituksia) 3-012 Morgantini (GUE/NGL). (IT) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Kreikka totesi eilen, että sen puheenjohtajuuskauden ensisijainen tavoite on toteuttaa käsite "meidän Eurooppamme" käytännössä, ja varmistaa yhteinen tulevaisuus arvoyhteisössä. Ei kuitenkaan riitä, että arvot, eli oikeus, köyhyyden torjunta ja rauha, ainoastaan kuvataan. Niitä on myös edistettävä vaikeissa oloissa. Tosiasiassa on niin, että mitä enemmän me puhumme rauhasta, sitä enemmän on sotaa. Samalla kun puhutaan rauhanomaisista neuvotteluista valmistellaan asejoukkoja. Koska tämä kaksinaamaisuus loppuu? Kuinka kauan vielä palestiinalaiset lapset kuolevat luoteihin, itsemurhapommit tappavat Israelin kansalaisia, Venäjän sotilaat tappavat Tšetšenian väestöä ja Yhdysvallat tappavat ihmisiä siellä, missä se on maan kuvitellun edun mukaista, ja niin edelleen? En aio luetella lisää esimerkkejä, koska maailma on niin suuri ja kauhea paikka. Onko tämä vain sanahelinää ja turhaa tunteellisuutta? Ei. Tuon esiin poliittisen ja moraalisen paheksuntani, ja varoitan vakavasti luomasta Eurooppaa, jolla on käärmeen kaksihaarainen kieli. Intiaanipäällikkö käytti tätä ilmaisua Yhdysvalloista, kun intiaaniheimo hajotettiin ja siirrettiin reservaatteihin. Vuosi Bonnin sopimuksen jälkeen voidaan havaita useita myönteisiä seikkoja. Komission esittämät tosiseikat ja komission jäsenen Pattenin erinomaiset arviot ovat vakuuttavia. En enää kuitenkaan tarkastele niitä, koska komission jäsen Patten esitti ne jo varsin selkeästi. Me kaikki tiedämme, että tilanteessa, jossa hävitys on näin laaja, oikotietä yhteisen edun mukaiseen

15/01/2003 11 ratkaisuun ei ole ilman, että erityispiirteitä tuhotaan. Meidän on kehitettävä siviili-infrastruktuuri sekä jälleenrakennettava koteja, teitä, kouluja ja sairaaloita. On varmistettava, etteivät kotiseuduilleen palaavat pakolaiset kuole nälkään tai kylmään, ja on puututtava oopiumin viljelyyn ja myyntiin tarjoamalla vaihtoehtoja. Olen henkilökohtaisesti havainnut, että tänä vuonna on edistytty erityisesti Kabulissa kouluja on avattu uudelleen, tytöt opiskelevat muun muassa journalistiikkaa mutta samanaikaisesti olen nähnyt ja kuullut, että sotilaallisen johdon kaltaiset avaintoimijat ja Yhdysvallat ovat sallineet edelleen varsin näkyviä ihmisoikeuksien laiminlyöntejä. En viittaa tässä yhteydessä pelkästään naisten hyväksikäyttöön ja syrjintään työssä, kaduilla, tiedotusvälineissä tai pelkästään pahamaineisen Ismail Khanin hallinnassa olleella Heratin alueella vaan koko maassa. Viittaan lisäksi sosiaaliseen syrjintään, vastapalveluksiin perustuvaan politiikkaan ja nepotismiin, jotka kohdistuvat kaikkiin, sekä erityisesti asetoimituksiin ja sellaisten sotilaallisten johtajien poliittiseen tukemiseen, jotka pitäisi saada kansainväliseen tuomioistuimeen tähän jälkimmäiseen on syyllistynyt varsinkin Yhdysvallat. Meidän on tuettava keskushallintoa ja sosiaaliasioiden ministeriötä. Tasa-arvoministeri Habiba Sarabi on vedonnut meihin kaikkiin, myös Euroopan komissioon, jotta sukupuolipolitiikkaan ja naispolitiikkaan osoitettua apua ja tukea lisättäisiin ja jotta voitaisiin järjestää demokraattiset vaalit vuonna 2004. Nämä ovat ensisijaisia asioita. Lisäksi, kuten komission jäsen totesi, on tärkeää lisätä keskushallinnon valtaa useilla maan alueilla ja ennen kaikkea erottaa sotilaallinen valta siviilivallasta sekä edistää paitsi Afganistanin ihmisoikeuskomitean toimintaa myös YK:n siviilikriisinhallintaoperaation UNAMA:n toimintaa. Sima Samar on rohkea nainen, joka pelkäämättä jatkaa työtään. Tapasin Kabulissa UNAMA:n edustajia, jotka eivät voineet liikkua maan alueella paitsi sotapäällikköjen pelossa myös merijalkaväen pelossa, ja pelätessään puhumista ja sitä, että he paljastaisivat ihmisoikeusrikkomuksia, joihin myös me olemme ehkä olleet syyllisiä. Meidän on näin ollen tehtävä UNAMA:lle tutkimuksia. Ajan kuluminen ei kuitenkaan auta demokratiaa. Myös komission jäsen Patten on todennut tämän samoin kuin sen, että olemme myöhässä, sillä olisimme ehkä voineet tehdä enemmän 1980- luvulla. Rahoittajavaltioiden olisi kuunneltava tarkemmin hallitusta ja erityisesti naisjärjestöjä, jotka vaativat selkeästi, että sotapäälliköiltä on riistettävä valta ja maa on jälleenrakennettava oikeusvaltion ja demokratian periaatteiden mukaisesti, koska demokratiaa ei voi olla, jos maassa kidutetaan tai tehdään joukkomurhia, kuten Mazar-i-Sharifissa. Euroopan on tehtävä jatkossakin oma osansa; me emme voi muuttaa suuntaa, vaan meidän on varmistettava toimiemme ja sitoumuksemme pysyvyys. 3-013 Lagendijk (Verts/ALE). (NL), Arvoisa puhemies, osallistuimme neljä kuukautta sitten erääseen toiseen Afganistanista täällä käytyyn keskusteluun, johon osallistui joitakin samoja henkilöitä kuin tähänkin keskusteluun. Luin juuri mietinnön uudelleen, ja minun on todettava, että monet tuolloin käsitellyistä asioista, kuten naisten asema, ovat yhä hyvin ajankohtaisia. Totta puhuen, minulla ei ole juurikaan lisättävää jäsen Nicholsonin vakuuttaviin toteamuksiin tästä asiasta. Katson kuitenkin, että nyt on aika tehdä muutakin kuin vain tunnustaa se, että naisten asema on heikentynyt viime vuonna. YK:n ihmisoikeuskomission, jolla on naisten aseman erityistarkkailija, olisi todella mentävä ja tehtävä kohdennettuja tutkimuksia alueilla, joilla tiedämme naisten aseman heikenneen, esimerkiksi Heratissa. Lisäksi kansainvälisen yhteisön, myös Euroopan unionin, on nyt tehtävä selväksi, että tuen edellytyksenä on naisten aseman vahvistuminen ja että naisten aseman heikentymisen vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Toinen asia, jota käsittelimme neljä kuukautta sitten ja jonka useat kollegani ovat nyt maininneet, oli ISAF:n tehtävänkuvan laajentaminen Kabulin ulkopuolelle. Kofi Annan on katsonut, että tämä laajentaminen on Afganistanin pysyvän vakauden edellytys. Vastauksessaan neljä kuukautta sitten käymäämme keskusteluun, komission jäsen itse totesi tuolloin tarkalleen, että jäsenvaltiot varmastikin ottavat huomioon useiden Euroopan parlamentin jäsenten esittämät huomautukset. Jäsen Giannitsis, haluan esittää vielä teille saman kysymyksen, jonka tuolloin esitin tanskalaiselle edeltäjällenne: onko neuvosto valmistautunut asettamaan varoja ja joukkoja saataville, jotta tämä tehtävänkuvan laajentaminen voidaan toteuttaa? Jos ei, niin kertokaa minulle, niin pääsemme eroon tästä kuvitelmasta. Olen vakuuttunut, että tämä on tarpeen, sillä muutoin vakautta ei voida saavuttaa missäänpäin Afganistania. Miksi on niin tärkeää laajentaa ISAF:n tehtävänkuvaa? Tähän liittyy erityisen selkeästi sotapäälliköiden paluu valtaan, mitä pidän täysin järjettömänä. Viittaan vielä siihen, mitä komission jäsen Patten sanoi 4. syyskuuta: meidän ei pidä käyttää sotapäälliköitä uudelleen Al- Qaidan vastaisessa taistelussa. Valitettavasti näin kuitenkin tehdään yhä. Joitakin sotapäälliköitä tuetaan vieläkin taloudellisesti, ja heille toimitetaan aseita terrorismin torjunnan nimissä. Tämän on loputtava. Muuten millään täällä keskustelemistamme uudistuksista ei ole mahdollisuuksia onnistua. Esimerkkinä voin mainita vaikka sen, että monet sotapäälliköt ja kenraalit toimivat samanaikaisesti hallintovirkamiehinä. Näin ei saa jatkua. Tällä tavoin ainoastaan vahvistetaan heidän asemaansa. Tämän on todellakin loputtava. ISAF:n asema on alkanut heiketä jopa Kabulissa. Välikohtausten määrä on lisääntymässä, ja nykyinen turkkilainen johtava upseeri on perustellusti varoittanut, että tilanne vain pahenee, jos Irakiin hyökätään. Ymmärrettävästi myös ISAF:ia johtavat Saksa ja Alankomaat ovat yhä enemmän huolissaan siitä, että sotapäälliköt ja Al-Qaida saattavat hyvinkin käyttää Irakiin tehtävää hyökkäystä hyväkseen kääntääkseen kansan paitsi länsimaisia sotilaita myös

12 15/01/2003 avustustyöntekijöitä vastaan. Jollei ISAF:n tehtävänkuvaa laajenneta ja jollei sotapäälliköiden asemaa heikennetä, uudistukset eivät voi onnistua. Tällöin myös ihmisoikeusrikkomukset jatkuvat sekä kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin uskottavuus kyseenalaistetaan, mitä meidän ei pidä jättää huomiotta. Näin ei saa tapahtua. 3-014 Muscardini (UEN). (IT) Arvoisa puhemies, meidän olisi kiitettävä presidentti Karzaita hänen toimistaan, sillä hän on kohdannut lukuisia ongelmia, käynnistänyt uuden perustuslain laatimisen ja aloittanut kansallisen armeijan muodostamisen. Nämä kaikki ovat maallisen, demokraattisen ja toimivan valtion rakentamisen olennaisia kulmakiviä. Petersbergin huippukokouksessa esitetyt tiedot ovat rohkaisevia: Eurooppa myöntää jo 830 miljoonaa euroa, jonka vaikutukset ovat merkittävät lääketieteeseen ja terveyteen, koulutukseen johon vihdoin myös tytöt osallistuvat turvallisuuteen miinanraivauksen ja räjähtämättömien pommien purkamisen ansiosta, maatalouteen, kaupunkialueiden entisöintiin, infrastruktuurin jälleenrakentamiseen ja kotimaahansa vihdoin palaavien pakolaisten paluun tukemiseen. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä: suuri osa Euroopan myöntämistä rahoista on yhä jäädytettynä, ja hallitustemme on sitouduttava vankemmin Afganistanin demokraattiseen kehitykseen. Kehityksen kannalta on olennaista monipuolistaa maataloutta, kun maata vapautuu oopiumin viljelyltä. Tässä vaiheessa on selvää, että paitsi unionin myös yksittäisten kansallisten hallitusten ja niiden maatalousministerien, esimerkiksi yhteistyössä kansallisten viljelijäjärjestöjen kanssa, on autettava Afganistania ja maan viljelijöitä nykyistä ripeämmin viljelyn uudistamisessa. Tässä voidaan käyttää apuna myös alan asiantuntijoita. Terrorismin uhka on kuitenkin edelleen ratkaisematta, ja Euroopan on uudistettava poliittista ja moraalista sitoutumistaan auttaa niiden muslimimaiden maallisia hallituksia, jotka haluavat kitkeä maastaan fundamentalistiset ääriryhmät. Monien terroristiverkostojen jäsenet paitsi jatkavat toimintaansa Afganistanin niillä alueilla, jotka eivät vielä ole hallituksen vallassa, myös tosiasiassa elävät ja toimivat aktiivisesti naapurivaltioissa. Lisäksi heidän toimintansa on yhteydessä Somalian ja Kaakkois-Aasian joihinkin alueisiin, joista on muodostunut uusien jäsenten houkuttelemisen ja värväämisen keskuksia. Afganistanin tukemisessa ei ole kyse pelkästään kansainvälisen yhteistyön yksinomaan poliittisesta tai taloudellisesta periaatteesta, sillä se muodostaa todellisen haasteen suojella yhteiskuntaa, ihmisarvoa ja vapautta nyt ja tulevaisuudessa. Naisten asema on edelleen laaja ja ajankohtainen ongelma, mutta on hyvä muistaa, että Afganistanissa on naispuolisia ministereitä, esimerkiksi naisasioiden ministeri. Myös Brysselissä sijaitsevan Afganistanin suurlähetystön ensimmäinen neuvonantaja on nainen, joka tekee aktiivisesti yhteistyötä hallituksen kanssa juuri naisten aseman parantamiseksi. Meidän ei pidä myöskään unohtaa tämän ensimmäisen vapaasta Afganistanista laadittavan mietinnön yhteydessä Euroopan toimettomuutta silloin, kun komentaja Massoud pyysi apua vain muutamaa kuukautta ennen kuin hänet murhattiin ja ennen WTC:n tragediaa. Pyydämme näin ollen toistamiseen, että parlamentti myöntäisi hänelle Saharov-palkinnon hänen muistonsa kunniaksi tai jopa perustaisi Massoudpalkinnon, joka myönnettäisiin ihmisille, jotka ovat kuolleet traagisesti puolustaessaan kansaansa ja vapautta. 3-015 Dell'Alba (NI). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on mielenkiintoista kuunnella tilannekuvauksia, joissa varsin perustellusti käsitellään pelkästään pintapuolisesti nykytilannetta ja jätetään tai ainakin yritetään jättää menneisyys, Taleban-menneisyys, kokonaan huomiotta tai joissa kritisoidaan toisissa yhteyksissä toimia, jotka saattavat johtaa sotaan Irakissa, ja unohdetaan tuhannet ja sadattuhannet Saddam Hussein hallinnon aikana murhatut, kidutetut ja hävitetyt ihmiset. Haluan todeta jäsen Morgantinille, että vaikka Afganistanissa rikotaan nykyäänkin ihmisoikeuksia, niitä ei olisi rikottu lainkaan siinä tapauksessa, jos olisimme kuunnelleet häntä ja hänen ystäviään ja jos kansainvälinen yhteisö ei olisi heidän pyyntöjensä mukaisesti puuttunut Afganistanin tilanteeseen, koska siellä ei olisi silloin ollut ihmisoikeuksia ollenkaan niin kuin ei siellä koskaan aikaisemminkaan ollut ollut. Näin ollen näiden jälkikäteen saatujen opetusten osalta on suhtauduttava maltillisesti aikaisempaan ja siihen, mitä kansainvälinen yhteisön ja Karzain hallitus yrittävät lukuisista ongelmista huolimatta saavuttaa. Hyvät kollegat, tästä näkökulmasta haluan kiinnittää huomionne asiaan, joka tapahtui kaksi päivää sitten ja jota pidän erittäin tärkeänä: Afganistanin hallitus liittyi sopimukseen, jolla perustetaan kansainvälinen rikostuomioistuin, ja ratifioi sen. Tämä on ainutlaatuinen asia, kun otetaan huomioon, millainen tilanne Afganistanissa on, ja kun otetaan huomioon, että monet valtiot, valitettavasti muun muassa Yhdysvallat, vastustavat tuomioistuimen perustamista. Mielestäni parlamentin olisi pantava tämä merkille ja rohkaistava maata liittymään kansainvälisen yhteisön täysjäseneksi, sillä saattaa olla, että tulevassa tuomioistuimessa käsiteltäisiin juuri kyseisessä maassa tehtyjä rikoksia. 3-016 Brok (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, inhimillinen kärsimys on jatkunut Afganistanissa vuosikymmenten ajan, minkä vuoksi tähän keskusteluun ei voida suhtautua epäilevästi, vaikka kiusaus siihen olisikin suuri. On pidettävä mielessä, että Neuvostoliiton miehityksen jälkeisinä vuosina Afganistan oli joka tapauksessa köyhä valtio, joka oli vähitellen pirstottu osiin, ja että maa kävi repivän sisällissodan, ennen kuin Taleban tuhosi kaiken, mitä oli jäljellä. Taleban-

15/01/2003 13 hallinnon syrjäyttämisen myötä on nyt tarjoutunut jälleenrakentamisen mahdollisuus. Epäselvää kuitenkin on, missä määrin sodan voittajilla ja nykyisellä hallituksella on valmiuksia saavuttaa todellinen vakaus ja aloittaa jälleenrakennustyöt. Emme voi olla havaitsematta, ettei maahan ole saavutettu sitä vakautta, joka tarvitaan todellisen avun toimittamiseksi kaikkialle maahan. Emmekö me petä itseämme, kun suurin osa jälleenrakentamisesta tapahtuu ainoastaan Kabulissa? Kabulissa kansalaisjärjestöt astuvat toistensa varpaille pyrkiessään toteuttamaan hankkeitaan nimenomaan Kabulissa siksi, että muualla niiden toteuttaminen on liian vaarallista. Tällä tavoin tuki keskittyy hankkeisiin, joilla ei edistetä koko maan jälleenrakentamista. Jos kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi vakauttaa koko maata, voimme järjestää niin monta rahoittajien huippukokousta tai muuta vastaavaa kuin haluamme, mutta emme voi kuitenkaan pakottaa liike-elämää tarjoamaan yksityisen sektorin varoja investointeihin. Tosiasia on, että yksityissektorin varoja osoitetaan investointeihin ainoastaan silloin, kun on saavutettu tietty vakaus, joka perustuu sekä sotilaalliseen että oikeudelliseen ja poliittiseen turvallisuuteen siitä, että nämä varat voidaan käyttää tehokkaasti eikä niitä menetetä. Mielestäni juuri tämän vuoksi tätä asiaa on tarkasteltava hyvin kriittisesti, jotta emme päädy toimimaan tavalla, joka näyttää hyvältä mutta joka ei hyödytä ketään. Koko maahan on toimitettava apua nopeasti ja tasapuolisesti. Näyttää siltä, ettei ole vielä mitään takeita siitä, että Afganistanin suurimmalla etnisellä ryhmällä, pataaneilla, olisi muiden ryhmien kanssa tasavertainen edustus Kabulin poliittisessa päätöksenteossa tai muissa hyödyllisissä asioissa. Jos he eivät saa tasavertaista edustusta, mielestäni on suuri vaara, että syntyy vastarintaa, jota uudet sotapäälliköt voivat käyttää hyväkseen, minkä vuoksi keväällä tai kesällä saattaa puhjeta uusia sisäisiä konflikteja. Tällöin olisi entistäkin vaikeampaa taata koko alueen vakautta, houkutella investointeja ja toimittaa apua, ja maa päätyisi jälleen uuteen noidankehään ja meidän toimintamahdollisuutemme heikentyisivät entisestään. Koska kotimaani sotilaat työskentelevät yhdessä muiden sotilaiden kanssa vastatakseen Afganistanista, tiedän varsin hyvin, että tilanne saattaa kehittyä sellaiseksi, että nämä olosuhteet lisäävät paljon enemmän Afganistanissa oleviin yksittäisiin sotilaisiin kohdistuvaa uhkaa kuin Irakiin parhaillaan suunnitteilla oleva hyökkäys. Tätä näkemystä ei ole järkevää ilmaista julkisesti. Vaikka tämän yhteyden osoittaminen ei olekaan poliittisesti korrektia, pelkään, että se on mitä todellisin tai että ainakin uhka on todellinen. Kaikki jotka tuntevat Afganistanin historian tietävät, etteivät ulkomaalaiset joukot ole koskaan viihtyneet maassa kovin pitkään. Olen havainnut, ettei edes Amerikan yhdysvallat pysty enää takaamaan joukkojensa turvallisuutta ja että ne ovat alkaneet rakentaa joillakin alueilla leirejä, joille sotilaat voivat vetäytyä yöaikaan. Tämä tuo mieleeni muita esimerkkejä historiasta. Tästä syystä pyydän teitä tarkastelemaan näitä asioita kanssamme avoimessa keskustelussa, jotta tämän perusteella voidaan saada aikaan todellisia parannuksia sen sijaan, että synnytetään vaikutelma siitä, että rahaa ainoastaan syydetään johonkin, vaikka tiedämme, ettei se ratkaise ongelmia pitkällä aikavälillä. (Suosionosoituksia) 3-017 Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies PACHECO PEREIRA 3-018 Sakellariou (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, olen varma, että ymmärtäisitte minua hyvin, vaikka puhuisin saksaakin, mutta Kreikan puheenjohtajuuden kunniaksi kiusaan tulkkeja puhumalla kreikaksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen täysin samaa mieltä Afganistanista tekemästänne kuvauksesta. Luullakseni olemme kaikki varauksellisesti tyytyväisiä, sillä tunnemme kaikki Afganistanin heikkoudet ja sen, mitä tulevina vuosina on tehtävä. Viittasitte komission jäsenen tapaan turvattomuuteen, vihamielisyyksiin ja huumausaineiden valmistukseen ja salakuljetukseen. Uskon, että parlamentti on täysin samaa mieltä ehdottamastanne aikataulusta, jonka mukaisesti järjestetään Afganistanin vaalit ja parannetaan yleistilannetta. Ei ole tarpeen toistaa niitä seikkoja, joista olemme samaa mieltä. Haluan korostaa kahta asiaa, joista olisi myös keskusteltava Afganistanin yhteydessä. Ensinnäkin on mainittava ne kauheat toimet, joita on toteutettu terrorismin torjunnan nimissä. Jottei syntyisi väärinkäsityksiä, vakuutan tukevani terrorismin torjuntaa sataprosenttisesti sekä Afganistanissa että kaikkialla muualla. Sotapäälliköt ja talebanit eivät olleet koskaan liittolaisiamme. Euroopan unioni ei kouluttanut, aseistanut tai auttanut talebaneja Pakistanissa. Me emme luoneet niitä joukkoja, joita vastaan nyt taistelemme. Terrorismin torjunta, ihmisoikeusrikkomusten torjunta, naisiin kohdistuvan terrorismin torjunta sekä demokratian ja oikeusvaltion puolustaminen ovat uskottavia ainoastaan, jos niissä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kaikkien ihmisten oikeutta elämään olivatpa he sitten terroristeja tai rikollisia. Haluan täydentää tänään Afganistanista käytävää keskustelua mainitsemalla sodan kaksi synkkää puolta. Ensinnäkin on mainittava kauhistuttavat väitteet Mazari-Sharifin verilöylystä. Mielestäni YK:lla on velvollisuus paitsi tutkia ja tarkastella näitä väitteitä perinpohjaisesti myös julkaista tutkimustulokset ja tiedottaa niistä. Toiseksi meidän olisi hävettävä niiden ihmisten kohtaloa, jotka ovat joutuneet Guantanamoon ja muille Yhdysvaltojen armeijan johtamille vankileireille, jotka on perustettu pidätettyjä Taleban-liikkeen jäseniä,

14 15/01/2003 vankeja ja talebaneiksi väitettyjä vankeja varten. Euroopan unionin olisi tehtävä jotain tämän asian suhteen, sillä se on suuri häpeä. 3-019 Fraisse (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kerrankin voin perustaa puheeni abstraktien asioiden sijasta matkaan, jolla monet meistä oli mukana. Vierailin marraskuussa Afganistanissa joidenkin Euroopan parlamentin sosialistijäsenten kanssa. Komission jäsen, voin kertoa, että tapa, jolla Euroopan komission edustajat Afganistanissa ottivat meidät vastaan, ja heidän tekemänsä työ ovat omiaan lisäämään tuntemaanne ylpeyttä kaikista niistä komission jäsenistä, joita tapasimme ja jotka auttoivat vierailumme järjestämisessä alueella ja paikallisten poliittisten johtajien tapaamisessa. Halusin sanoa tämän aivan ensimmäiseksi, sillä Euroopan komissio tekee Afganistanissa erinomaista työtä. Muistan reilu vuosi sitten pidetyn Bonnin kokouksen. Muistan myös, että naisten oikeuksien ja tasaarvoasioiden valiokunta asetti ensisijaiseksi tarpeen lisätä tietoisuutta siitä, että naisten osallistuminen vallan järjestelyyn on tärkeää. Muistan myös, että laadimme Euroopan parlamentissa mietinnön naisten asemasta, sekä uhreina että toimijoina aseellisissa konflikteissa. Haluaisin puhua näistä molemmista yhtä aikaa. Voimme keskustella tänään näistä molemmista yhtä aikaa ottaen huomioon Afganistanin väestön odotukset Euroopan suhteen. Myös tätä haluan korostaa: olemme vastuussa Afganistanin kansalle, joka kohdistaa meihin suuria odotuksia. Palatakseni naisten asemaan totean tämän olevan hyvin monitahoinen ongelma. On kuitenkin selvää, että meidän on oltava täsmällisiä. Muutaman viikon kuluttua Afganistanilla on perustuslaki. Marraskuussa perustettiin komitea laatimaan perustuslakia, ja tämän yhdeksästä jäsenestä kaksi oli naisia. Mitä oikeastaan tarkoitamme puhuessamme naisten asemasta perustuslaissa? Olemme kuulleet huhuja paluusta vuoden 1964 perustuslakiin. Uteliaisuudestani tutkin vuoden 1964 perustuslakia, ja totesin, että se on hyvin epämääräinen yleisesti ihmisoikeuksien osalta ja erityisesti naisten oikeuksien osalta. Myös afganistanilaiset ovat sanoneet näin. Kaikki on hyvin epämääräisesti ilmaistua. Tiedämme, että jokaisessa toisen maailmansodan jälkeisessä lakitekstissä ja perustuslaissa naisten oikeudet mainitaan nimenomaisesti. Tämän vuoksi minusta on tärkeää taata, että Afganistanin perustuslaissa mainitaan naiset, niin kuin te komission jäsen totesittekin. Paikan päällä käymieni keskustelujen perusteella se ei mielestäni kuitenkaan ole varmaa. Meidän on toimittava tämän asian puolesta. Tämän vuoksi korostan niin voimakkaasti tätä asiaa. Niin tein myös niissä monissa kokouksissa, joihin osallistuin Afganistanissa. Naisten oikeudet ovat merkittäviä konfliktitilanteissa, ja ne kertovat paljon koko yhteiskunnan tilanteesta. Muistakaa, mitä Fourier sanoi: yhteiskunnan muutoksia voidaan arvioida naisten vapauden perusteella. 3-020 Wyn (Verts/ALE). Arvoisa puhemies, syyskuun 11. päivän tuhojen jälkeen harjoitetun terrorismin vastaisen ulkopolitiikan vaarana on, että harhaudumme ajattelemaan, että kaikki ongelmat on ratkaistu niissä maailman osissa, joissa tätä strategiaa on sovellettu. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Afganistanissa suurin osa alueesta on Kabulia lukuun ottamatta sotapäällikköjen ja alueellisten johtajien vallassa, ja nämä rikkovat edelleen räikeästi ihmisoikeuksia sekä syyllistyvät afgaanisiviilien kidutukseen ja katoamisiin. Kuten on jo todettu, myös naisten oikeuksia rikotaan jatkuvasti. Unohdamme usein nämä asiat sekä jäsen Sakellarioun mainitsemat, Guantanamo Bayssa Kuubassa pidettävät 600 vankia, joita ei ole syytetty ja joille ei ole järjestetty oikeudenkäyntiä, ja uskottelemme itsellemme, että ongelmat on ratkaistu tai niitä ratkaistaan parhaillaan. Tilanne on heikentynyt Afganistanissa Heratin maakunnassa, jota johtaa Ismail Khan. Kun aikaisemmin vallitsi vapaa, kirjallinen ja kulttuurinen perinne, nyt naisia jälleen vainotaan ja heiltä evätään pääsy koulutukseen sekä terveydenhuolto- ja oikeusjärjestelmään. Taleban-hallinnon aikana keskushallinnolla oli ainakin näennäinen valta, joka rajoitti näiden alueellisten itsevaltiaiden raakuuksia. Nyt monet alueet ovat siirtyneet lähes diktatuuriin, ja jälleenrakennusvaroja osoitetaan alueellisille johtajille, jotka syyllistyvät ihmisoikeuksien poliittisiin ja taloudellisiin väärinkäytöksiin. Tähän on tultava loppu. YK:n siviilikriisinhallintaoperaation UNAMA:n on lopettava näiden vahingollisten sotapäälliköiden rahoittaminen välittömästi. Näimme joidenkin Euroopan parlamentin jäsenten kanssa äskettäin skotlantilaisen elokuvaohjaaja Jamie Doranin elokuvan, jossa esitettiin tarkkoja todisteita Mazar-i-Sharifin alueella sijaitsevasta joukkohaudasta, joka saattaa sisältää 3 000 sellaisen sotavangin jäännökset, joita Talebanin vastaiset joukot tappoivat ja kiduttivat. Yhdysvaltojen joukot olivat todistamassa näitä julmuuksia mutta eivät estäneet niitä. Olen tyytyväinen siihen, että Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan unioni ovat nyt suostuneet tutkimaan tätä väitettyä rikosta. 3-021 Andrews (UEN). Arvoisa puhemies, Afganistanin jälleenrakennusta ei ole mielestäni vielä lainkaan aloitettu, vaikka täällä parlamentissa on tänään muuta vakuutettu. Sotapäälliköt pitävät Kabulin ulkopuolisia alueitaan yhä rautaisessa otteessaan, ja naiset pukeutuvat yhä burkaan, eikä heillä ole minkäänlaisia oikeuksia esimerkiksi koulutukseen tai perusterveydenhuoltoon. Mielestäni on oikein, että Yhdysvallat ja muu länsimaailma yrittävät tuhota Al-Qaidan ja Osama bin Ladenin, mutta toistaiseksi he vain eivät ole onnistuneet siinä. Afganistanissa on tehty paljon työtä naisten

15/01/2003 15 oikeuksien alalla, mutta kuten totesin, mikään ei ole muuttunut. Uskon, että Afganistan on ainoastaan jäävuoren huippu Yhdysvaltojen suunnitelmissa. Monet asiantuntijat arvioivat, että Afganistan on ainoastaan osa strategiaa, jolla taataan pääsy Kaspianmeren öljyvaroihin. Nyt on syytä pohtia, kuinka monta rintamaa vielä syntyy Afganistanin jälkeen. Yhdysvaltojen hallinto valmistelee Irakin sotaa, jonka seurauksia ei voida ennustaa eikä niihin voida vaikuttaa. Yhdysvallat luonnollisesti saa Irakin öljylähteet haltuunsa, mutta unohtaa sitten Afganistanin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa äskettäin tehdyssä mielipidetutkimuksissa 71 prosenttia ilmoitti vastustavansa maan osallistumista sotaan ilman turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Heti sodan alettua Euroopan johtajat Tony Blair mukana epäilemättä taipuvat Yhdysvaltojen tahtoon, ja sivuuttavat kansan mielipiteen, mikä puolestaan kertoo paljon demokratiamme tilasta. Irakin kansa on kärsinyt Afganistanin kansan tapaan kuolemaa ja hävitystä Yhdysvaltojen viimeisen yhdentoista vuoden aikana soveltamien pakotteiden vuoksi. Meidän on tarkasteltava selkeästi politiikkaamme Lähi-idässä ja muilla alueilla. 3-022 Kronberger (NI). (DE) Arvoisa puhemies, Afganistanin tilanne liittyy erottamattomasti Lähi-idän tilanteeseen, eikä sitä voida tarkastella erillään Irakin sodan odotukseen liittyvästä hektisestä ilmapiiristä. Niiden, jotka yrittävät saavuttaa rauhan Afganistanissa, on tarjottava uskottavat todisteet siitä, että heidän ensisijainen intressinsä on vakaus ja demokraattisten rakenteiden perustaminen eikä alueen rauhoittaminen sen vuoksi, että olisi helpompi käyttää alueen raakaöljyvaroja tai rakentaa putkia, joita pitkin voitaisiin kuljettaa Aasian öljy- ja kaasuvaroja. Joka kerta, kun kansainvälisestä oikeudesta poiketaan terrorismin torjunnan varjolla, aiheutetaan vakavaa vahinkoa kansakuntien lainsäädäntöperinteille ja vaarannetaan siten se työ, jota on tehty 200 vuoden ajan sivistysyhteiskunnan edistämiseksi. Jotta kansainvälisen yhteisön toiminnan uskottavuus Afganistanissa voidaan säilyttää, on vähintäänkin järjestettävä riippumaton tutkimus syytöksistä, joita on esitetty Mazar-i-Sharifin väitettyjen joukkomurhien osalta, ja julkaistava tämän tutkimuksen tulokset. Tässä yhteydessä haluan kiittää puheenjohtajavaltio Kreikkaa siitä, että se on nostanut ensisijaisiksi asioiksi Irakin ja siihen liittyvät sotavalmistelut, sekä ulkoministeri Ionitsisia tänään Afganistanista pitämästään hyvin selkeästä ja täsmällisestä puheesta. 3-023 Stenzel (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän ei pidä antaa kriisien muun muassa Pohjois-Korean ja Lähi-idän kriisien tai Irakin arvaamattoman tilanteen kääntää huomiotamme pois Afganistanista. Olen näin ollen tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio on asettanut Afganistanin asian ensisijaiseksi ja että se on halunnut tehdä niin. Talebanhallinnon kukistumisesta ja maan presidentiksi nimitetystä Hamid Karzaista huolimatta Afganistanin vakauttaminen on vielä alkutekijöissään. On hämmentävää kuulla, että talebanit ovat jälleen järjestäytymässä sotapäällikkö Hekmatyarin johdolla tavoitteenaan murskata orastava demokratia jälleen oman ikeensä alle. On huolestuttavaa, ettei Karzain väliaikaishallituksen valta ulotu Kabulin ulkopuolelle ja että huhujen mukaan oopiumin viljely on aloitettu uudelleen. Kyseessä on perimmiltään kilpajuoksu aikaa vastaan, mutta kaikkien toimiemme tuoksinassa emme saa laiminlyödä tukeamme poliittiselle aikataululle, jonka mukaisesti yleiset vaalit järjestetään lopulta vuoden 2004 puolivälissä. Arvioita kaikkien toimien tähänastisista vaikutuksista voidaan verrata kuuluisaan vesilasiin, joka on joko puoliksi täysi tai puoliksi tyhjä. Loppujen lopuksi meidän on totuttava ajatukseen siitä, että meidän on tarjottava pitkän aikavälin taloudellista ja poliittista tukea, jotta demokraattisten hallintoelinten asema voidaan vakiinnuttaa Afganistanissa, joka on kärsinyt vuosikymmeniä sodasta ja sisäisistä konflikteista. Tämä edellyttää luonnollisesti myös kansainvälisten turvallisuusjoukkojen ISAF:n tehtävänkuvan laajentamista. Minun on vaikeaa käsittää, miksi ilmoitettiin, että tehtävänkuvaa laajennettaisiin ainoastaan vuoteen 2003. Voidaan kuitenkin olla tyytyväisiä siihen, että Saksa ja Alankomaat ovat ilmaisseet halunsa johtaa näitä joukkoja. Yleisesti ottaen tämä osoittaa, että eurooppalaiset sitoutuvat pitkän aikavälin suunnitelmiin ainoastaan suuresti epäröiden ja toimivat pienin askelin. Jopa monista Washingtonissa, Kabulissa, Bonnissa ja Oslossa pidetyistä huippukokouksista saa toisinaan sellaisen vaikutelman, että niissä pyritään pikemminkin rauhoittelemaan kuin ilmentämään tarmokasta politiikkaa, jolla pyritään vahvistamaan määrätietoisia pyrkimyksiä demokratian vakiinnuttamiseksi Afganistaniin. Pyyntö laajentaa kansainvälisten turvallisuusjoukkojen tehtävänkuvaa ja toiminta-aluetta on perusteltu. Tähän mennessä sillä ei ole kuitenkaan ollut paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa. Lisäksi kaikkien Afganistanin naapurivaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä, jotta Al-Qaida-verkoston vahvistuminen alueella voitaisiin estää. Jossain määrin näin onkin tehty. Ei pidä myöskään täysin hylätä ajatusta perustaa käytännössä Kosovossa toimineen kaltainen jälleenrakennusvirasto. Uuden parlamentin valtuuskunnan lähettäminen Afganistaniin seuraavan vuoden alussa on varmastikin hyvä asia, mutta sillä on merkitystä vain, jos valtuuskunnan saamia tietoja hyödynnetään myös politiikassa. Politiikassa on oltava ensisijaisesti kyse poliittisesta avunannosta ja hallinnollisen tietämyksen välittämisestä. Mitä tämä tarkalleen merkitsee? Se merkitsee siviili- ja sotilashallinnon erottamista toisistaan sekä sitä, että taantumuksellisen ääri-islamin leviäminen oikeusjärjestelmässä ehkäistään ja että ehkäistään erityisesti humanitaaristen kriisien syntymistä.

16 15/01/2003 3-024 Theorin (PSE). (SV) Arvoisa puhemies, YK:n välittäjän Brahimin kutsusta minulla oli kunnia puhua Afganistanin johtajille Bonnin konferenssissa. Toimin tuolloin naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan puheenjohtajana. Olin kuunnellut Rawanaisjärjestön edustajan esitystä naisten asemasta Afganistanissa, minkä perusteella pystyin esittämään Afganistanin johtajille päivänselvän vaatimuksen ottaa mukaan naisia väliaikaishallituksiin ja pysyviin hallituksiin ja ottaa heidät huomioon myös jälleenrakennustöissä. Valiokunta järjesti yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa afgaaninaisten konferenssin. Tämän jälkeen esitimme yhteiset painopistealueemme parlamentin joulukuun 2001 istuntojaksolla antamassa päätöslauselmassa. Pyysin naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan puolesta budjettivaliokuntaa lisäämään Afganistanin naisille osoitettavaa tukea, ja näin budjettivaliokunta ja parlamentti myös tekivät. Miksi kerron teille tällaisia taustatietoja? Siksi, että näitä seikkoja ei ole juuri ollenkaan otettu huomioon yhteisessä päätöslauselmassa. Naisia ja heidän ihmisoikeuksiaan ei mainita. Päätöslauselmassa mainitaan vain Afganistanin hallituksen ensisijaiset tavoitteet, ei naisia koskevia ensisijaisia tavoitteita. Siinä ei myöskään vaadita, että kaikissa hankkeissa olisi otettava huomioon tasa-arvonäkökohdat. Naisten oikeudet unohdetaan nopeasti tässä miesten maailmassa, jossa elämme. Afganistanin väliaikaishallituksen vahva ja aikaansaava tasaarvoministeri siirrettiin syrjään, ja afgaaninaiset ovat nyt toimijoina lähes näkymättömiä huolimatta siitä, että luultavasti kaksi kolmasosaa väestöstä on naisia ja lapsia. Kysyn komissiolta ja ministerineuvostolta, miten tähän pitäisi suhtautua. Onko naiset jälleen unohdettu? Eikö Afganistanin hallitukselle ole esitetty mitään naisia koskevia vaatimuksia? Naiset olivat uhreja sekä Pohjoisen liiton että Talebanin hallinnon aikana. Naiset ovat tärkeimpiä rauhantekijöitä. Afganistanin politiikassa on otettava huomioon enemmistö, eli naiset ja lapset. 3-025 Frahm (GUE/NGL). (DA) Arvoisa puhemies, voin aivan hyvin jatkaa siitä, mihin kollegani Theorin jäi. Näyttää siltä, että moniin sellaisiin asioihin, joihin suhtaudumme vakavasti puheissamme, ei suhtauduta vakavasti käytännössä. Yksi tällainen asia on naisten oikeudet ja oikeudellinen asema. Muita tällaisia ovat esimerkiksi kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeudet. Kun puheemme siirtyy Afganistaniin, ajatukseni suuntautuvat itsestään niihin henkilöihin, myös eurooppalaisiin, jotka ovat vangittuina Guantánamossa. Mitä heidän oikeuksilleen on tapahtunut? Minkä oikeusjärjestelmän alaisina he ovat? Eivät minkään. Yhdysvallat ei noudata kansainvälistä oikeutta minkä me kaikki hyvin tiedämme mutta se ei noudata myöskään omaa lainsäädäntöään. Minusta on outoa, että parlamentin päätöslauselmassa ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että useita Euroopan kansalaisia pidetään vankileirillä ja ettemme me tiedä, kuin kauan he joutuvat siellä olemaan, millaiset heidän tulevaisuudennäkymät ovat ja minkä oikeusjärjestelmän alaisuuteen he kuuluvat. Mielestäni tämä on hyvin ristiriitainen tilanne, koska muissa tilanteissa vaaditaan aina kansainvälisen oikeuden noudattamista. Hyvä esimerkki tästä on Irak, jota vaadimme noudattamaan YK:n päätöslauselmia. Tällä tavoin annamme ihmisille myös Afganistanin kansalaisille vaikutelman siitä, että maailmassa on kaksi käytäntöä: se, jota vaadimme heitä noudattamaan, ja se, jota me itse olemme valmiita noudattamaan, koska meillä on valta ja mielestämme myös oikeus esittää vaatimuksia. Toinen asia, jonka yhteydessä kohtaamme vastaavia ongelmia, on Mazar-i-Sharifin joukkomurha. Monet seikat viittaavat siihen, että Yhdysvaltojen sotilaita oli siellä paikalla. Jotkut väittävät, että he myös osallistuivat joukkomurhaan. Joka tapauksessa on paljon viitteitä siitä, että he olisivat olleet paikalla. Tästä huolimatta emme tee mitään sen eteen, että asia tutkittaisiin perinpohjin ja että vastuulliset saatettaisiin oikeuden eteen. Mielestäni nämä kaksinaamaiset käytännöt aiheuttavat ongelmia. Ne tekevät asioista entistä vaikeampia Afganistanin ja sen kansalaisten kannalta. 3-026 Sörensen (Verts/ALE). (NL) Miksi muutoksen aikaansaaminen on niin vaikeaa? Kun saapuu Afganistaniin tai Kabuliin, saapuu maailmaan, joka on täysin miesten hallussa. Miesten läpitunkevat katseet kyräilevät naisia. Jotkut miehet ovat ehkä jo muuttuneet ulkoisesti, mutta sisimmiltään he ovat yhä samanlaisia. Kun esimerkiksi kävelee Kabulin kuuluisaa Chicken Street -kauppakatua pitkin, näkee vanhoihin ja likaisiin burkiin pukeutuneita naisia kerjäämässä, lapsia kerjäämässä ja miehiä seisoskelemassa juttelemassa keskenään. Meidän ei pidä unohtaa, että maassa on vielä vallalla kulttuuri, jonka mukaisesti miehet ajattelevat, ettei naisia pidä kouluttaa. Onko tähän mitään ratkaisua? Kyllä. Maassa, jossa kansa on aina taistellut toisiaan vastaan, on lisättävä naisten osallisuutta, heitä on nimitettävä näkyviin virkoihin ja on valvottava, että näin myös tapahtuu. Voitaisiinko esimerkiksi kuvitella, että Euroopan unionissa olisi yhteiskunta, jossa tarjottaisiin terveydenhuoltoa ilman naisia ja jossa naiset eivät osallistuisi koulutukseen? Tämä on vain yksi monista esimerkeistä. 3-027 Souchet (NI). (FR) Arvoisa puhemies, meidän ei pidä unohtaa Afganistania. Kansainvälisen yhteisön velvollisuutena on auttaa yhtä jäsenistään saavuttamaan täysimääräisen itsenäisyyden. Tämä valtio on 30 vuoden ajan kärsinyt kaikista kuviteltavissa olevista katastrofeista: ulkovallan miehityksestä, sisällissodasta, kommunistisen ja islamistisen vallan ikeestä, kuivuudesta, valtion sortumisesta ja kansainvälisten terroristien pesiytymisestä maahan. Taleban-hallinnon sorruttua paljastui, että maahan on rakennettava kaikki kansallisvaltion rakenteet uudelleen alkaen ulkoisen ja

15/01/2003 17 sisäisen turvallisuuden takaamisesta kansallisen armeijan ja kansallisten poliisivoimien avulla, sillä nämä ovat edellytyksiä sille, että laillinen hallitus voi harjoittaa valtaansa maan kaikissa osissa. Samalla kun armeijan ja poliisin perusyksikköjä koulutetaan olisi ollut järkevää laajentaa kansainvälisten turvallisuusjoukkojen tehtävänkuvaa maantieteellisesti kattamaan erityisesti oopiumin tuotantoalueet, joilla tuetaan sotapäällikköjen toimintaa. Tämä olisi ollut järkevää erityisesti siksi, että Afganistanissa on erilaisissa yksityisarmeijoissa 30 kertaa enemmän miehiä kuin kansallisessa armeijassa. Euroopalla on Afganistanin armeijan kouluttamiseen osallistuvien Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Italian kanssa merkittävä asema jälleenrakentamistyössä, jonka toisena tärkeänä tavoitteena on muodostaa vero- ja tullihallinto sekä purkaa järjestelmä, jossa valtiontulot jaetaan ulkovallan miehityksen ja sisällissodan myötä syntyneiden aseistautuneiden ryhmien kesken. Arvoisa puhemies, valtioidemme on toimittava aktiivisesti myös tällä ensisijaisen tärkeällä alalla, sillä heillä on kaikki tarvittava asiantuntemus. 3-028 Van Orden (PPE-DE). Arvoisa puhemies, vuoden kuluttua olemme kovin tyytyväisiä siihen, mitä kansainvälisen yhteisön tukema Afganistanin kansa on saanut aikaan. Samalla kuitenkin paljastuu kuinka suuri urakka kokonaisuudessaan on. Afganistanin tilanteeseen ei ole nopeaa ratkaisua. Muiden demokratioiden on todennäköisesti sitouduttava työhön vielä vuosien ajan. Monet vastoinkäymiset kohtelevat vielä niiden sitoutumista. Voimme todeta ongelman laajuuden, kun ymmärrämme, ettei presidentti Karzain valta ulotu juurikaan Kabulia ja muutamaa muuta kaupunkia pidemmälle ja että hänen henkilökohtainen turvallisuutensa on pääosin ulkomaisissa käsissä. Yhdyn kiitoksiin, jotka puheenjohtajavaltio esitti aseistetuille Turkin joukoille, jotka ottivat vastuun ISAF:n järjestelyistä ja johdosta Yhdistyneeltä kuningaskunnalta viime kesäkuussa. On välttämätöntä, että kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja sijoitetaan Kabulin ulkopuolisille keskeisille alueille siihen saakka, kunnes Afganistanin kansallinen armeija pystyy hoitamaan tehtäviään. Tällaiset rauhanturvajoukot ovat kuitenkin hyvin haavoittuvia. Tosiasia on, että sotapäälliköt hallitsevat edelleen useilla syrjäisillä alueilla eivätkä he ole juurikaan sitoutuneet rauhanomaiseen kehitykseen ja demokratiaan. Sotapäällikköjä kiinnostaa henkilökohtainen valta ja rikollisen toiminnan hedelmät. Heidät voidaan saada myötämielisiksi, mutta kuka tahansa voi saada heidät puolelleen. Tätäkin huolestuttavampia ovat kuitenkin viitteet siitä, että Al-Qaidan ja talebanien toiminta on jälleen vilkastumassa Afganistanin ja Pakistanin rajaalueilla, jossa sijaitsee leirejä molemmin puolin rajaa, ja että ne ovat yhteydessä paikallisiin mujahedintaistelijoihin. Näin on siis niistä Yhdysvaltojen johtamista kapinallisten vastaisista joukoista huolimatta, jotka toimivat yhteistyössä ISAF:n kanssa. Tällä hetkellä länsimaiden sotajoukkoja toimii Bosniassa, Kosovossa, Makedoniassa ja Afganistanissa. Niitä pyydetään vielä muihinkin paikkoihin, ei ainoastaan Irakiin. Kaikkien valtioidemme on lisättävä sotilaallisia valmiuksiaan ja valmiuksiaan käyttää niitä ja muita välineitä yhteistyössä Yhdysvaltojen tai muiden liittolaisten kanssa. Pakolaisongelma on koskettanut erityisesti Afganistanin naapurivaltioita mutta vaikutukset ovat näkyneet myös Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisissa maissa. Afgaanit ovat olleet viime vuosina suurin yksittäinen kansalaisryhmä, joka on hakenut turvapaikkaa Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Näiden ihmisten on aikanaan palattava kotimaahansa. Tämän huomioon ottaen ilmaisen tyytyväisyyteni neuvoston 29. marraskuuta tekemään päätökseen hyväksyä Afganistania koskeva palauttamisohjelma ja soveltaa ensimmäistä kertaa palauttamisohjelmaa. Lisäksi Afganistan on yksi maailman laajimmin miinoitetuista maista. Tämä johtuu entisen neuvostoarmeijan toimista ja etenkin taistelevien ryhmittymien toimista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti Euroopan yhteisöltä saadusta, valtavasta kansainvälisestä taloudellisesta tuesta huolimatta vain pieni osa jalkaväkimiinoista on raivattu ja onnettomuuksien määrä on yhä suuri. Maamiinat ja epäilys niistä ovat suurimpia esteitä jälleenrakentamiselle ja paluulle jonkinlaiseen normaalitilaan. Meidän on löydettävä tehokkaampia ja nopeampia keinoja saada paikalliset ihmiset mukaan, jotta maamiinojen ongelmasta päästään eroon paitsi Afganistanissa myös muualla. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan erityisestä käytännön toiminnasta, jossa komissiolla on keskeinen asema ja jossa sen toimia olisi vieläkin keskitettävä. 3-029 Souladakis (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen keskustelun aiheena on Afganistan vuosi Bonnin sopimuksen jälkeen. Olemme kuitenkin tosiasiassa keskustelleet Afganistanin historian monista vuosikymmenistä Bonnin sopimuksen ollessa ainoastaan yksi vaihe jatkuvassa kriisissä. Tilannetta arvioidessamme havaitsemme, että Afganistanista on sekä hyviä että huonoja uutisia. Tämänkaltaisissa tapauksissa arvioinnissa on otettava huomioon kansa. Tarkoitan tällä sitä, että kansalle ei ole mitään väliä sillä, harjoittavatko väkivaltaa sotapäälliköt vai Talebanhallinto. Tavoitteenamme on näin ollen oltava sellaisen vakaan oikeusvaltion perustaminen, jonka hallintoelimet mahdollistavat demokratian toimivuuden ja sen, että kaikkien oikeuksia kunnioitetaan. Paljon kallisarvoista työtä on vielä tehtävä, minkä vuoksi tarvitaan pitkän aikavälin strategia. Kysymys kuuluu, onko kaikilla alueella työskentelevillä joukoilla yhteinen strategia. Olemme puhuneet 15 tai 25 jäsenvaltion Euroopan unionista, mutta emme ole puhuneet mitään esimerkiksi

18 15/01/2003 Venäjän, Yhdysvaltojen tai Pakistanin suunnitelmista Afganistanissa. Toimivatko ne yhdessä meidän kanssa vai onko niillä erilaiset suunnitelmat, jolloin tavoitteemme eivät ehkä olekaan kovin yhteisiä? Tehdessämme arviota tässä tilanteessa havaitsemme, että syitä tyytyväisyyteen on paljon: tilanne ei ole sama kuin vuosi sitten, mutta meidän on syytä olla yhä huolissamme monista asioista. Olemmeko kuitenkin kääntämässä kelloa taaksepäin ja palaamassa tilanteisiin, joihin ei pitäisi palata? Näin ollen on hyvä ajatus arvioida joitakin perusasioita, kuten rikollisuuden lisääntymistä, valtion toiminnan rajoja, olipa valtiomuoto sitten millainen tahansa, ja sitä, mihin eurooppalaisten veronmaksajien rahoja käytetään. Jos nimittäin muistan oikein, esimerkiksi ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta totesi, että alueella työskentelevät kansalaisjärjestöt käyttävät 80 prosenttia varoista toimintansa rahoittamiseen ja että ainoastaan 20 prosenttia varoista osoitetaan Afganistanille. Jos tämä pitää paikkansa, parhainta mitä voimme tehdä hallintoelinten kehittämiseksi sekä demokratian ja vakauden edistämiseksi on saada toimintaan mukaan mahdollisimman paljon Afganistanin kansalaisia. 3-030 Cushnahan (PPE-DE). Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Afganistanin strategista merkitystä ei pidä aliarvioida. Rauhanomainen ja vakaa Afganistan on tärkeä suoja ääriliikkeiden aseman vahvistumiselle alueella. Vuosi Bonnin huippukokouksen jälkeen on hyvä aika pohtia EU:n osuutta rauhan, vakauden ja poliittisten rakenteiden uskottavuuden palauttamisessa. Komission jäsen Patten oli oikeassa korostaessaan koko EU:n ja erityisesti EU:n komission viimevuotista panosta. EU:n varoja on käytetty terveyskeskusten ja peruskoulujen rahoittamiseen, maamiinojen raivaamiseen, julkisen sektorin työntekijöiden työhön paluun rahoittamiseen, työpaikkojen luomiseen (jotta voidaan torjua Taleban-hallinnon syrjäytymisen jälkeen kasvussa olevaa oopiumin tuotantoa), infrastruktuurien jälleenrakentamiseen, seitsemän kaupungin siivoustöihin ja noin 1,8 miljoonan maahan palaavan pakolaisen paluun tukemiseen. Tämä on vakuuttava luettelo, ja näissä toimissa mukana olleet komissio, ECHO ja useat avustusjärjestöt, ansaitsevat kiitoksen. Mitä tulee kuitenkin tuen yleisiin näkökohtiin, on tärkeää havaita, että vaikka kansainvälisen yhteisön osoittaman tuen kokonaismäärä vaikuttaa valtavalta verrattuna muihin kriisialueiden tukiin, Afganistanille myönnetty tuki on kaikkein vähäisintä, kun tarkastellaan asukasta kohden myönnetyn tuen määrää. Bosnialle, Kosovolle, Itä-Timorille ja Ruandalle myönnettiin tukea arviolta 250 dollaria asukasta kohden, kun taas Afganistanille myönnettiin 75 dollaria asukasta kohden. Kansainvälisen yhteisön on syytä panna tämä merkille. Kuten komission jäsen itse huomautti, rahan sijoittaminen varhaisessa vaiheessa on kannattavampaa kuin asioiden korjaaminen jälkikäteen. Ottaen huomioon vahvan tukipanoksemme katson, että meillä on moraalinen velvollisuus painostaa kansainvälisiä kumppaneitamme muuttamaan suulliset lupauksensa rahaksi. Lisäksi meidän olisi käytettävä vaikutusvaltaamme taataksemme asianmukaisen tasapainon lyhytaikaisen hätäavun ja pitkäkestoisen jälleenrakentamistyön välille. EU on tehnyt paljon, mutta emme saa ryhtyä omahyväisiksi tai sallia sitä, että Afganistanin ongelmat työnnetään syrjään Irakin mahdollisen sodan tai Pohjois- Korean ongelmien vuoksi. Meidän moraalisena velvollisuutenamme on mahdollistaa pysyvä rauha ja vakaus, puuttua sotapäälliköiden ongelmaan, parantaa ihmisoikeuksia ja, kuten aikaisemmat puhujat ovat korostaneet, erityisesti naisten oikeuksia, sekä vakiinnuttaa Afganistaniin todellinen demokratia. Paljon on vielä tehtävä. Ensi vuonna pidettävät demokraattiset vaalit, kansallisen armeijan perustaminen ja hyvien naapuruussuhteiden edistäminen ilmentävät kaikki myönteistä ja oikeansuuntaista kehitystä. 3-031 Gröner (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, vaikka Afganistanin Taleban-hallinto syrjäytettiin jo vuosi sitten, naisten kauhistuttava asema ei ole maassa juurikaan parantunut. Tämä kävi aivan ilmeiseksi parlamentin ensimmäiselle viiden henkilön valtuuskunnalle, jonka alulle panijana oli Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmä ja joka vieraili äskettäin Afganistanissa, Kabulin lisäksi myös sisämaassa. Terveydenhuoltojärjestelmä on täysin epäonnistunut, ja joka 20:s minuutti kuolee yksi afgaaninainen joko raskauden tai synnytyksen vuoksi. Tämä kuolleisuusluku on suurempi kuin missään muualla maailmassa. Koulutusjärjestelmä on romahtanut täysin. Tyttökoulut ovat jälleen alttiina ääriryhmien hyökkäyksille. Suurimmalta osalta afgaaninaisista kielletään työssäkäynti, ja heidän osuutensa jälleenrakennustöihin liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa on joko hyvin vähäinen tai olematon. Keskustelimme presidentti Karzain ja useiden hänen hallituksensa jäsenten kanssa, ja vetosimme heihin yksiselitteisesti sanoen, että Petersbergin päätökset voidaan panna täytäntöön ainoastaan, jos naisten edustus yhteiskunnassa on asianmukainen. Euroopan unioni auttaa tässä kykyjensä mukaan. Haluan vielä nimenomaisesti korostaa, että komissio tekee erinomaista työtä Afganistanissa, sillä, kuten komission jäsen Patten totesi, Afganistanissa olevilla komission virkamiehillä on hyvin keskeinen tehtävä kansakunnan eheyttämisessä ja he ovat henkilökohtaisesti omistautuneita työlleen, mistä he ansaitsevat erityiskiitoksemme.

15/01/2003 19 Katsotaan seuraavaksi tulevaisuuteen. Pyydän parlamentin puhemiehistöä kutsumaan sekä presidentti Karzain että riippumattoman ihmisoikeuskomitean puheenjohtajan Sima Samarin parlamenttiin pääasiassa keskustelemaan kanssamme vaalien valmisteluista ja perustuslain säätävän Loya Jirgan työstä. Demokraattiselle Afganistanille on annettava selkeä viesti siitä, että sen perustuslaissa on asetettava vankka perusta naisten oikeuksille ilman mitään varauksia. Normaalioloja on vaikea saavuttaa maassa, jossa yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan 70 prosenttia naisista kärsii vakavasta masennusta ja 65 prosenttia harkitsee jatkuvasti itsemurhaa. Seksuaalinen väkivalta on vankka sosiaalinen tabu. Olemme kuulleet naisjärjestöiltä, myös kansainvälisiltä naisjärjestöiltä, valituksia siitä, että heidän työtään on vaikeutettu merkittävästi rajoittamalla naisten liikkumisvapautta ja kieltämällä naisia ajamasta autoa tai jopa pyöräilemästä. Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta on tuonut tämän seikan esille useaan otteeseen. Olemme keskustelleet asiasta naispuolisen ministerin Sobranin joka on oikeastaan varaministeri kanssa, ja hän valitti, ettei saa varoja osastolleen. Koordinoinnin puute johtaa kansalaisjärjestöjen ja hallituksen virastojen työn ylimääräisiin kustannuksiin. Myös tässä tarvitaan apuamme. On valitettavaa, ettei Afganistanissa ole vieläkään pankkijärjestelmää, ja myös tämä seikka suosii korruptiota. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen kuullessani, että parlamentti, puheenjohtajavaltio ja komissio ovat hyvin yksimielisiä siitä, että naisten asemaa on parannettava. Ryhtykäämme näin ollen yhteistuumin parantamaan naisten asemaa ja toivokaamme alueelle rauhaa ja vakautta! Viestimme yhdysvaltalaisille ystävillemme on siten oltava: ei sotaa Lähi-itään! 3-032 Tervetulotoivotukset 3-033 Puhemies. Hyvät kollegat, haluan toivottaa nopeat mutta lämpimät tervetulotoivotukset Scuola Media Statale Montemurron (Gravina, Puglia) kolmannen vuosikurssin oppilaille, jotka ovat saaneet Italian kauppakamarin "Rakennamme Eurooppaa" -palkinnon. Aloitteen pääasiallisena tavoitteena on kannustaa nuorimpien kansalaisten osallistumista Euroopan tulevaisuutta koskevaan keskusteluun. Onnittelemme näitä nuoria ensimmäisestä sijasta kilpailussa sekä heidän tarkkaavaisesta mielenkiinnostaan täysistunnossa tehtävää työtä kohtaan. Hienosti toimittu! (Suosionosoituksia) 3-034 Afganistan vuosi Bonnin sopimuksen jälkeen (jatkoa) 3-035 Karamanou (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, minullakin on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla Afganistanissa ja nähdä tilanne omin silmin. Ensimmäiseksi on sanottava, että väkemme tekee erinomaista työtä, kuten komission jäsen itsekin totesi. Afganistanissa on hyvin myönteinen käsitys Euroopan unionista. Vuosi Bonnin sopimuksen jälkeen vakavia ongelmia on kuitenkin avun tarjoamisen ja jakamisen koordinoinnissa ja erityisesti sovelletuissa toimintatavoissa. Tällä tarkoitan sitä, että Euroopan unioni seuraa yhtä poliittista kurssia ja tukee Afganistanin keskushallinnon vahvistamista, kun taas Yhdysvallat soveltaa toisenlaista lähestymistapaa ja pysyttäytyy vanhassa kunnon hajota ja hallitse - taktiikassaan, jota se sovelsi jo Taleban-hallinnon ja Mujahedinin aikana tukemalla niitä sotapäällikköjä, joiden se uskoo olevan omalla puolellaan. Myös jäsenet Morillon ja Sakellariou totesivat tämän. Valitettavasti tämän eripuraisen läntisen politiikan seurauksena suuria alueita on keskushallinnon valvonnan ulkopuolella ja juuri tämä on aiheuttanut oopiumin tuotannon valtavan lisääntymisen hiljattain. Alueella tuotettiin vuonna 2002 70 prosenttia koko maailman oopiumista. Naisten tilanne on tietysti edelleen kaikin puolin huono. Sinisiin pukeutuneet haamut kulkevat edelleen pitkin Kabulin katuja ja vain harvat naiset uskaltavat vaarantaa henkensä riisumalla burkansa. Talebanit ovat kenties menettäneet valtaansa, mutta heidän henkensä vainoaa edelleen Afganistania. Mielestäni taloudellinen tai sosiaalinen edistyminen ei ole mahdollista niin kauan kun väkivallan, uskonnollisen fanaattisuuden ja naisvihan kulttuuri on voimissaan Afganistanissa. Naisista jopa 98 prosenttia on luku- ja kirjoitustaidottomia ja taloudellisesti riippuvaisia ja 99 prosenttia synnyttää lapsensa ilman lääketieteellistä apua. Tällainen maaperä on kaikkein otollisin Talebanliikkeen kaltaisten ääriliikkeiden syntymiselle. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, uskon puheenjohtajavaltio Kreikan voivan tehdä paljon ehdottamalla, että perustettaisiin eurooppalainen rahasto ja vuoden 2004 talousarvioon sisällytettäisiin erityisesti afganistanilaisia naisia koskeva budjettikohta. Rahastosta voitaisiin rahoittaa sellaisten uusien infrastruktuurien luomista, joilla edistettäisiin naisten integroitumista julkiseen elämään. Arvoisa komission jäsen, ehdotan myös, että kutsuisimme presidentti Karzain Strasbourgiin puhumaan Euroopan parlamentin täysistuntoon. 3-036 Coûteaux (EDD). (FR) Arvoisa puhemies, kaikkien näiden huolenaiheiden keskellä, joiden perusteella meidän pitäisi toimia kansainvälisessä yhteisössä, emme enää tiedä, missä meidän tulisi toimia. Älkäämme unohtako Afganistania, josta on nyt muotoutumassa jonkinlainen amerikkalaisen imperiumin irvikuva. Tilanne on onneton niille kansoille, kuten afgaanikansalle, jotka asuvat maantieteellisesti strategisilla tai öljyn kannalta strategisilla alueilla, ja se on luonnollisesti ollut sellainen jo pitkän aikaa. Afgaanit ovat kärsineet brittiläisen imperiumin ja

20 15/01/2003 neuvostoimperiumin ylivallasta ja nyt he kärsivät amerikkalaisen imperiumin vallasta. Tilanne on nyt kuitenkin kaikesta huolimatta merkittävästi erilainen, sillä hyvän omantuntonsa turvin amerikkalainen imperiumi sallii itselleen kaiken, se jopa kutsuu hääjuhlaa ryhmittäytymiseksi ja tuhoaa kokonaisen kylän, kuten saimme nähdä muutama kuukausi sitten. Viime vuoden syyskuun 11. päivän jälkeen maa on itse asiassa ollut hyvän omantunnon irvikuva. Meillä ei ole ollut rohkeutta edes tuomita sillä Eurooppa on todellakin kieltäytynyt ottamasta itselleen minkäänlaista muuta tehtävää humanitaaristen tehtävien lisäksi tätä huijausta, jonka turvin on tuhottu puoli valtiota, koska siellä piileskelee eräs rikollinen. Jos joku amerikkalainen hurjapää eräänä päivänä piileskelisi Yhdysvalloissa tuhottuaan ensin vaikkapa jonkun Défensen rakennuksista Pariisissa, ei minulle tulisi mieleenkään ehdottaa maani hallitukselle Amerikan yhdysvaltojen osan tuhoamista ja kuvernöörin nimittämistä sinne sen jälkeen. Puhun kuvernööristä, sillä Hamid Karzai on ilmiselvästi vain amerikkalainen kuvernööri. Kunpa Eurooppa jonain päivänä valitsisi oman asemansa, kunpa Eurooppa lakkaisi kulkemasta Yhdysvaltojen jalanjäljissä. Kunpa Eurooppa edes lakkaisi estämästä valtioita valitsemasta oman asemansa. 3-037 Ghilardotti (PSE). (IT) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä Pattenia siitä, mitä he ovat meille tänään kertoneet. Muiden jäsenten tavoin minäkin vierailin hiljattain Afganistanissa Euroopan parlamentin valtuuskunnan mukana ja voin todistaa komission jäsenen Pattenin sanojen olevan totta. Älkäämme unohtako sitä, että maata ovat runnelleet 23 vuoden sota ja monivuotinen kuivuus. Ensimmäisen Bonnin huippukokouksen jälkeen yhden vuoden aikana saavutettu edistys on todella huomattavaa. Meidän on myös annettava tunnustusta Kabulissa toimivien komission virkamiesten määrätietoisuudelle, epäitsekkyydelle ja pätevyydelle. Kaikki tämä on totta: kouluja on avattu, joidenkin terveyspalvelujen uudelleenrakentaminen on aloitettu ja arvokasta työtä tehdään erityisesti hallinnon tukemisen alalla. Tässä yhteydessä haluan vedota komission jäseneen Patteniin, ettei hän sivuuttaisi erityistä henkilöstökoulutusta koskevaa näkökohtaa. Esimerkiksi tullivirkailijoiden koulutus on ratkaisevan tärkeää. On kuitenkin myös totta ja tämä nähtiin jossain määrin viimeksi pidetyssä Bonnin huippukokouksessa että kaikkein merkittävimmät rahoittajamaat vaativat Karzain hallitukselta enemmän päättäväisyyttä. On esitetty jonkin verran kritiikkiä: Karzain hallituksen itse ilmoittamat uudistukset ovat viivästyneet. Vaikka uutta perustuslakia laatimaan onkin nimitetty komitea, sen toimintaa häiritsevät uskonnolliset asiat ja vähemmistöjen asiat, vaikka sen olisi edistyttävä työssään erityisesti myös naisten oikeuksien tunnustamisen osalta. Turvattomuus on edelleen vakava ongelma. Oikeusjärjestelmää ei ole, eikä kansallisia puolustusvoimia tai toimivia poliisivoimia. Tämä on totta. Euroopan unionin, joka on tehnyt jo paljon, on pysyttävä tiukkana näiden asioiden osalta. Lopuksi muutama sana naisten oikeuksista. Haluaisin viitata täällä Euroopan parlamentissa ministeri Sarabin meille esittämään vetoomukseen: kaikki rahoittajamaat ovat valinneet itselleen erityisen toiminta-alan. Kukaan ei kuitenkaan ole valinnut erityiseksi alakseen naisten oikeuksia. Vetoan Euroopan unioniin ja meihin kaikkiin, ettemme unohtaisi sitä, että edistymiseen ja tilanteesta selviytymiseen ei ole mitään mahdollisuuksia, jos naisia ei oteta suoraan mukaan prosessiin. 3-038 Giannitsis, neuvosto. (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Euroopan parlamentin jäseniä tästä keskustelusta, heidän ilmaisemastaan tuesta useille puheenjohtajavaltion ajatuksille ja ehdotuksille sekä komission ajatuksille ja ehdotuksille, vaikka ne eivät kuulukaan minun toimialaani. Olemme esittäneet lukuisia hyödyllisiä ehdotuksia. Minun on todettava, että olen samaa mieltä siitä, että hallituksen toimivaltaa on laajennettava Kabulin kaupungin ulkopuolelle, jos vakautumisen ja paluun normaalitilanteeseen toivotaan kattavan koko maan. Kansainvälisten turvallisuusjoukkojen ISAF:n tehtävänkuvaa on laajennettava siten, että se voi toimia samojen poliittisten tavoitteiden mukaisesti. Kolmanneksi ihmisoikeuksia on kunnioitettava, olivatpa kyseessä naisten, vankien tai vihollisten oikeudet. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on institutionaalisista, historiallisista ja kulttuurisista syistä meille itsestään selvää. Se on eurooppalainen perinne, ja meidän on tarvittaessa noudatettava sitä kaikkialla. Kokonaisuudessaan keskustelu on osoittanut, että se, mitä haluamme luoda Afganistaniin, kuten kaikki tietävät, on valtio, jossa demokratian ja vapauden arvoja kunnioitetaan ja jossa taloudellinen kehitys ja luottamuksen palauttaminen ovat mahdollisia. Menneisyys on opettanut meille, että tämä on pitkä ja vaikea prosessi missä tahansa valtiossa, enkä tiedä toista valtiota, jossa olisi tapahtunut näin valtavia muutoksia näin lyhyessä ajassa. Omalta osaltamme meidän on osoitettava poliittista päättäväisyyttä ja meidän on tarjottava taloudellista, poliittista ja humanitaarista tukea, mutta meidän on myös oltava realistisia sen suhteen, mitä voimme tehdä, kuinka pitkälle voimme mennä, mitkä ovat olosuhteet, mitä vaikeuksia ihmiset kohtaavat, minkälaiseen tasapainoon olisi pyrittävä, mitkä arvot ovat vallitsevia ja kuinka voimme edistää oikean suuntaista kehitystä. Olemme vielä kaukana siitä tilanteesta, jossa voisimme sanoa, että peli olisi voitettu Afganistanissa. Olemme vielä alkutaipaleella ja meillä on vielä paljon tehtävää pitkän ajanjakson aikana. Afganistanin kehitykseen vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset tekijät. Meidän on tarkasteltava yksittäisiä seikkoja, kuten kuinka perustuslain laatiminen etenee, mitä tapahtuu humanitaarisella alalla ja lukuisilla muilla aloilla. Meidän on saatava yleiskuva siitä, kuinka voimme

15/01/2003 21 vaikuttaa kehitykseen ja sovellettava laaja-alaista toimintasuunnitelmaa. Menestystä ei voida mitata pelkästään yhden tai useamman yksittäisen kriteerin perusteella, joita täällä on mainittu, koskivatpa ne sitten institutionaalisia tai yksilön oikeuksia taikka talouskehitystä. Menestystä voidaan mitata Afganistanissa vain useilla poliittisilla, institutionaalisilla, sosiaalisilla ja taloudellisilla aloilla samanaikaisesti toteutuvan kehityksen perusteella. 3-039 Patten, komissio. Pyrin vastaamaan hyvin lyhyesti hyvin laajaksi rönsyilleeseen keskusteluun. Parlamentin jäsen Andrews käsitteli puheenvuorossaan Afganistanin lisäksi myös Irakia. Jos hän olisi voinut jäädä odottamaan keskustelun päättymistä, olisin sanonut, että pelkään pahoin meille vielä ilmaantuvan tilaisuuksia puhua Irakista ja että hän voi silloin ottaa osaa keskusteluun. Haluan kiittää niitä jäseniä, jotka Fraissen tavoin kehuivat virkamiestemme työtä Kabulissa ja muuallakin. Heidän työnsä on vaikeaa. Ohjelmamme hallinnointi siellä ei ole helpoimpia tehtäviä. Toimitan ehdottomasti eteenpäin parlamentin jäsenten kiitokset. Haluan jälleen kerran toistaa olevani van Ordenin kanssa samaa mieltä siitä, että toimimme pitkällä aikavälillä. Nopeita ratkaisuja Afganistanin tilanteen korjaamiseksi ei ole. Meidän on jatkuvasti toistettava tämä. Emme voi vain todeta tekemisiämme onnistuneiksi ja siirtyä seuraavaan hajonneeseen valtioon. Meillä on paljon työtä, ja kuten Fraisse totesi, ei vähiten sellaisten julkisten palvelujen luomisessa Afganistaniin, jotka pystyvät tuottamaan sellaisia palveluja, joita toivomme koko yhteisölle. Eräiden Afganistaniin palanneiden taidot antavat suurta luottamusta siihen, mitä maassa voidaan saada aikaan. Voin mainita Ghanin ja monet muut afgaanit, jotka ovat palanneet kotimaahansa auttaakseen sen jälleenrakentamisessa Afganistanin kansaan vuosien ajan kohdistuneiden keskiaikaisten julmuuksien jälkeen. Voin siis vakuuttaa Fraisselle, että me kiinnittämme jatkossakin asianmukaista huomiota julkisten palvelujen tukemiseen ja koulutukseen. Olemme myöntäneet talousarviotukea hallituksen tavanomaiseen toimintaan enemmän kuin useimmat muut rahoittajat Afganistanissa. Tällainen teko ei ole kovin viehättävää tai seksikästä toimintaa rahoittajalta. Tavallisesti rahoittajat haluavat rahoittaa hankkeita ja haluavat nähdä sinisiä laattoja seinillä sekä liput liehumassa rakennusten yllä. Ilman asianmukaista julkista hallintoa Afganistanissa, ilman sairaanhoitajia, opettajia, lääkäreitä ja poliiseja, miehiä ja naisia ja ilman näille henkilöille maksettua säännöllistä palkkaa ei mikään hallitus voi laajentaa määräysvaltaansa koko valtion alueelle. Kannatan siis edelleen näiden asioiden asettamista ensisijaisiksi. Vain kuuro voisi olla havaitsematta parlamentin ilmaisemaa huolta naisten oikeuksista osana yleistä ihmisoikeuksia koskevaa huolta. Voisin luetella hankkeita, joita tuemme, kuten naisten puiston Kabulissa, mutta totean vain, että mielestäni parlamentin tuntemaan huoleen voidaan parhaiten vastata käsittelemällä asiaa maaliskuussa Afganistanin kehitysfoorumissa, jossa on tarkoitus seurata edistymistä. Korostamme siellä, että tämä parlamentti, joka on näin viisaasti ja avokätisesti äänestänyt varojen myöntämisestä, haluaa meidän huolehtivan siitä, että naisten oikeudet ovat keskeisessä asemassa kehitystä koskevassa hallituksen lähestymistavassa. Sallinette minun vielä sanoa erään asian rahoittajien välisestä koordinoinnista, koska monet puhujat ovat viitanneet siihen ja koska käsittelin asiaa vain yleisesti alkupuheenvuorossani. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Afganistanille myönnettävä kehitysapu on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti ja että tehokas koordinointi on ratkaisevan tärkeää. Afgaanihallitus on nyt perustanut rakenteet rahoitusten koordinoimiseksi. Kabulissa lokakuussa kokoontunut täytäntöönpanosta vastaava ryhmä pääsi sopimukseen neuvoa-antavan ryhmän rakenteen perustamisesta, jollaisia tavallisesti perustamme maihin, jotka saavat huomattavaa tukea kansainväliseltä rahoittajayhteisöltä. Kannatamme voimakkaasti tätä aloitetta. Sillä olisi taattava, että rahoitusta koordinoidaan hyvin ja että varat kohdennetaan neuvoa-antavan ryhmän hyväksymiin ensisijaisiin kohteisiin. Olemme perustaneet myös epävirallisen eurooppalaisten rahoittajien foorumin Euroopan unionin yhdenmukaisen lähestymistavan kehittämiseksi merkittäviin asioihin ja tapaamisiin. Myös Euroopan komission ja jäsenvaltioiden sekä Yhdysvaltojen ja Japanin välillä on epävirallinen rahoittajien verkko. Echo-ohjelman kautta komissiolla on laajaa kokemusta toiminnasta Afganistanissa viimeisten kymmenen vuoden ajalta ja sen kautta on luotu tiiviitä yhteistyöverkkoja kansalaisjärjestöjen kanssa. Afganistanin kriisin puhjettua ensisijainen tehtävä oli humanitaarisen avun toimittaminen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Tulevaisuudessa on kuitenkin tärkeää, että kaikki rahoittajat toimivat neuvoa-antavan ryhmän hyväksymien puitteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Olemme siis tietoisia näistä huolenaiheista. Haluamme tehdä enemmän huolien hälventämiseksi, ja, kuten avauspuheenvuorossani totesin, aion pyrkiä tähän vieraillessani Afganistanissa ensi kuussa, jos Jumala suo. 3-040 Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä. 2 Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00. Keskustelu on päättynyt. 3-041 3-042 2 Ks. pöytäkirja Kosmeettiset valmisteet

22 15/01/2003 Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Roth-Behrendtin laatima Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan mietintö (A5-0001/2003) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta (PE-CONS 3668/2002 C5-0557/2002 2000/0077(COD)). 3-043 Roth-Behrendt (PSE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, olette oikeassa todetessanne, että tänään on kosmeettisia valmisteita koskevan mietinnön kolmas käsittely. Kyseessä on aihe kuten useimmat meistä tietävät jota parlamentti on käsitellyt toistamiseen kymmenen vuoden ajan. Valtaosa sekä tässä että viimekertaisessa parlamentin istunnossa esitetyistä ehdotuksista koskee eläinkokeiden ja eläimillä testattujen tuotteiden myyntikieltoa. Nämä aiheet ovat olleet kaikkein kiistanalaisempia ja ovat sitä vieläkin. Kaikkein kiistanalaisin asia sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella koski sitä, että sallitaanko eläinkokeet tulevaisuudessa hammastahnoja ja sampoita valmistettaessa. Kiistat jatkuivat siitä, voidaanko tuotetta, joka on testattu eläimillä, silti myydä. Parlamentissa todettiin yhä uudelleen ja uudelleen, että ainoa tapa estää testien siirtyminen muihin maihin on kytkeä testien kieltäminen tuotteiden markkinointi- ja siten myös myyntikieltoon. Tämä oli keskeinen kysymys kosmeettisia valmisteita koskevan direktiivin seitsemännen muuttamisen ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä, mutta totesimme toimivaltaisessa valiokunnassa ja täällä parlamentissa, että kuluttajansuojaa sovelletaan välittömästi kosmetiikkaan ja kosmeettisiin valmisteisiin. Huomautimme, että esimerkiksi valmisteiden säilyvyyttä koskevat tiedot ovat tärkeitä kuluttajille, joille on kerrottava, kuinka pitkään he voivat käyttää kosmeettista valmistetta sen jälkeen, kun pakkaus on avattu. Tämä oli yksi niistä asioista, josta parlamentti teki ehdotuksia ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä. Parlamentin viimeinen vaatimus jonka hyväksyin tyytyväisenä esittelijän ominaisuudessa oli se, että vaarallisten, syöpää aiheuttavien, perimää muuttavien tai lisääntymiskyvyn vaarantavien aineiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa pitäisi kieltää. Pääasiassa näistä ehdotuksista oli kyse asian toisessa käsittelyssä. Kaikista niistä syntyi kiistoja. Vaikka ne hyväksyttiin toisessa käsittelyssä suurella enemmistöllä, komissio ei varsinaisesti ottanut meitä avosylin vastaan. Voimme kuitenkin onnitella itseämme tänään asian kolmannessa käsittelyssä, koska sovittelumenettely oli vaikea. Olen saanut vuosien varrella välitöntä ja välillistä kokemusta monista sovittelumenettelyistä. Aloitin tämän sovittelumenettelyn epävarmana siitä, pääsemmekö kompromissiin. Niin kuitenkin tapahtui. Tuloksena on se, että kosmeettisten valmisteiden testaaminen eläimillä kielletään kuusi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen. Useimpien eläimillä testattuja aineita sisältävien tuotteiden myynti kielletään kuusi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen. Olemme myös esittäneet, että kolmeen testiluokkaan, joille ei vielä ole kehitteillä vaihtoehtoja, sovellettaisiin poikkeusta. Kosmetiikkateollisuus ei ole täysin syytön tähän. Johtuu osittain kosmetiikkateollisuuden uneliaisuudesta menneisyydessä, että näiden testien kehittämiseksi ei ole tehty juuri mitään. Nyt annamme sille kannustimen ja tietyn määräajan, jonka kuluessa se voi kehittää vaihtoehtoja. Haluan tehdä selväksi sen, että olemme saavuttaneet kompromissin, joka ei ole ihanteellinen ratkaisu, kuten kompromissit yleensäkään eivät. Olen tietoinen siitä, että kosmetiikkateollisuuden mielestä kompromissi ei ole paras mahdollinen, ja myös siitä, että eläinsuojelujärjestöt ovat vakuuttuneita siitä, että olisimme voineet saada enemmän aikaan. Olen sanonut toistamiseen eläinsuojelujärjestöissä toimiville ystävillemme, että jos he löytävät henkilöitä, jotka saavat aikaan paremman tuloksen, heidän pitäisi lähettää nämä henkilöt tänne ja antaa heidän hoitaa asia. Kollegani ja minä olemme pyrkineet saamaan toimivan ratkaisun hyväksytyksi, ja haluan sanoa lopuksi, että olen kiitollinen puheenjohtajavaltio Tanskalle, joka on tehnyt kanssamme erinomaista yhteistyötä ja myös komissiolle, joka osoitti loppuvaiheessa halukkuutta yhteistyöhön. Hyvä komission jäsen Liikanen, toivoin, että komissio olisi tehnyt näin jo hieman aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Haluan kiittää myös kollegojani sovittelukomiteavaliokunnassa ja kaikkia niitä, joiden kanssa olimme tekemisissä sovittelumenettelyn aikana. Tämä on yksi niitä syistä, miksi pidän tästä parlamentista niin paljon ja miksi en haluaisi olla minkään muun parlamentin jäsen. Yhteistyö eri kansallisuuksia ja eri poliittisia ryhmiä edustavien jäsenten välillä oli avointa, moitteetonta, rehellistä ja tukea antavaa siinä määrin, että olen varma siitä, että sentapaista ei ole missään muussa lainsäädäntöelimessä. Oli ilo työskennellä kanssanne koko yö, kunnes kello oli kaksikymmentä yli neljä aamulla. Oli ilo päästä tähän lopputulokseen ja toimia parlamentin esittelijänä. Haluan vielä kerran kiittää kollegoitani, jotka ovat aina ja toistuvasti vakuuttaneet tukevansa minua niinäkin hetkinä, joina tuuli ei ole ollut aivan niin myötäinen. (Suosionosoituksia) 3-044 Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies LALUMIÈRE 3-045 Liikanen, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan kiittää parlamentin jäseniä heidän kiinnostuksestaan tätä ehdotusta kohtaan, erityisesti esittelijä Roth-Behrendtiä hänen rakentavasta työstään ja myös Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskuntaa. Olin ilahtunut

15/01/2003 23 kuullessani, että esittelijä Roth-Behrendt on niin omistautunut asialle ja pitää jopa sovittelusta yöllä; harvat ihmiset saavat tällaista mielihyvää institutionaalisesta työstä. Koska sovittelumenettely on päättymässä onnistuneesti, komissio on tyytyväinen tähän sopimukseen, joka antaa selkeät puitteet eläinkokeille kosmetiikkateollisuudessa. Esitetystä ratkaisusta on todella hyötyä eläinten hyvinvoinnille, ja se takaa samalla kuluttajien terveyden suojelun ja kansainvälisten sitoumustemme täyttämisen. Ratkaisu tehdä kaikkien vaihtoehtoisten menetelmien käytöstä pakollista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja heti, kun ne on tieteellisesti validoitu, merkitsee parannusta eläinten hyvinvointiin ja on selvä poliittinen merkki. Komissiolle yksi keskeisistä asioista on kannustin, joka annetaan vaihtoehtoisten menetelmien ja validointimenettelyn kehittämiseksi. Tässä asiassa Euroopan unionin on otettava johtoasema edistääkseen eläinkokeiden kehitystä kansainvälisesti. Tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon se, miten validointia kehitetään OECD:n piirissä. Saanen kuitenkin huomauttaa, että tähän sisältyy monia muitakin tärkeitä asioita. Ensiksi säännökset, joiden tarkoituksena on parantaa terveyden suojelua ja kuluttajansuojaa, erityisesti kuluttajille suunnatun asianmukaisemman tiedotuksen avulla. Toiseksi lapsille tarkoitettujen ja intiimihygieniatuotteiden turvavaatimusten parantaminen. Kolmanneksi vaatimus siitä, että pakkaukseen on merkittävä, miten kauan tuote säilyy pakkauksen avaamisen jälkeen, ja vaatimus allergiaa aiheuttavien hajusteaineiden merkitsemisestä. Kaikki nämä seikat ovat selvästi kuluttajan etujen mukaisia. Lopuksi on huomautettava, että on tehty paljon työtä kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen aikaan saamiseksi, ja toivon, että tämä tärkeä direktiivi voidaan saada nyt valmiiksi. 3-046 García-Orcoyen Tormo (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensiksi haluan onnitella esittelijä Roth-Behrendtiä lämpimästi tässä vaikeassa direktiivissä aikaansaadusta edistyksestä ja erityisesti siitä tavasta, jolla hän on tehnyt sen. Tämän lainsäädäntökauden aikana minulla on ollut mahdollisuus keskustella monista asioista, joista jotkut ovat olleet todella vaikeita ja monimutkaisia, mutta en luultavasti ole kohdannut missään niin voimakasta halua päästä yhteisymmärrykseen tekemällä yhteistyötä kaikkien asianosaisten kanssa kuin mitä tämän direktiivin esittelijä on osoittanut. Mielestäni tämä keskustelu ei perustunut eri poliittisten ryhmien väliseen yhteenottoon; se on selvästi ollut keskustelu pysähtyneisyyden ja edistyksen välillä asiassa, jossa Euroopan parlamentti on ottanut vuosien ajan yhteisen ja johdonmukaisen kannan ollen asioista eri mieltä kosmetiikkateollisuuden kanssa ja useista keskeisistä kohdista myös itse komission kanssa. Parlamentilla oli selvä kuva siitä, mitä se halusi: asettaa aikarajoitukset eläinkokeiden lopettamiselle ja eläimillä testattujen tuotteiden markkinoinnille sekä lisäksi parantaa näihin tuotteisiin jäsenvaltioissa sovellettavaa yleistä sääntelykehystä. Teollisuus puolestaan pitäytyi alun perin samassa kannassa hyläten nämä vaatimukset, joita parlamentti oli puolustanut vuosia, minkä vuoksi direktiivin kuudennen muutoksen soveltaminen oli mahdotonta. Esittelijä mainitsi jo pitkän keskustelu- ja yhteistyöprosessin parlamentin ryhmien ja teollisuuden edustajien, komission ja myös jäsenvaltioiden valtuutettujen viranomaisten välillä, ja lopulta viime marraskuussa saavutettiin kompromissi, jota seurasi erittäin pitkä sovittelu, joka kesti muistaakseni 12 tuntia. Uskon todella, että tässä asiassa ei ole häviäjiä. Olen vakuuttunut siitä, että teollisuus on myös voittaja uusien kieltoon, testausmenetelmiin ja markkinointiin liittyvien velvoitteiden myötä, joita on noudatettava kuusi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen. Tämä johtuu pääasiassa siitä, koska tällä tavalla voidaan palvella kansalaisten etuja eläinsuojelun alalla heikentämättä tietenkään millään tavoin markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuutta tai monimuotoisuutta. Tässä mielessä yksi kaikkein vaikeimmista asioista tätä direktiiviä valmisteltaessa on ollut poikkeusten soveltamisalan rajaaminen määrittelemällä testausmenetelmät, joita on mahdollista käyttää kymmenen vuoden ajan erityisissä ja välttämättömissä tapauksissa, joihin ei ole olemassa vaihtoehtoisia menetelmiä. Toinen tekijä, joka lisää tuotteiden turvallisuutta, on syöpää aiheuttavien, perimää muuttavien tai lisääntymiskyvyn vaarantavien aineiden käyttämisen kielto kosmeettisissa valmisteissa. Olen vakuuttunut siitä, että tämä direktiivin seitsemäs muuttaminen tarjoaa teollisuudelle uusia mahdollisuuksia sellaisten uusien tuotteiden tutkimukseen ja kehittämiseen, joita ei tarvitse testata eläimillä, vaikka niiden tehokkuus ja ennen kaikkea turvallisuus taataan. Tämä tarjoaa mielestäni suuria haasteita teollisuudelle, jota rohkaisen etsimään uusia kilpailuetuja tämän tutkimuksen avulla ja käynnistämään mielenkiintoa ja hyvää tahtoa osoittaen läheisen yhteistyön tämän parlamentin kanssa. Mielestäni ei ole vain parlamentin velvollisuutena viestittää, että tämä seitsemäs muuttaminen on onnistunut, vaan katson, että teollisuus tekisi virheen, jos se ei käyttäisi hyväkseen tätä mahdollisuutta kehittää uutta viestintästrategiaa, joka perustuu tehtyihin sopimuksiin ja kuluttajien huolenaiheet huomioon

24 15/01/2003 ottavaan näkemykseen. Kuten olemme havainneet, tämä liittyy eläinkokeiden lisäksi direktiivin muihinkin näkökohtiin, joiden mukaan näiden tuotteiden markkinoinnin valvontaa on tiukennettava. Lopuksi haluan vielä kerran korostaa asianosaisten tekemää yhteistyötä sekä erityisesti jäsenvaltioiden ja teollisuuden tosin vasta loppuvaiheessa osoittamaa joustavuutta, joka oli myönteinen seikka ja johti tämän lopullisen sopimuksen aikaan saamiseen. 3-047 Whitehead (PSE). Arvoisa puhemies, haluan myös esittää onnitteluni ja lisätä lopussa varoituksen. Onnittelen esittelijä Roth-Behrendtiä, joka on saanut niin paljon aikaan tämän pitkän prosessin aikana. Jos hän olisi tiennyt alussa, kuinka paljon esteitä ja vaikeuksia asiassa ilmenee, hän ei ehkä olisi saavuttanut näin paljoa. Joskus on vain hyväksi olla tietämätön vaikeuksista. Tämä ehdotus asettaa eläinten hyvinvoinnin ihmisten turhamaisuuden mutta ei missään tapauksessa heidän terveytensä edelle. Siinä annetaan aikarajat, jotka on laadittu ottaen huomioon asiaan liittyvät vaikeudet ja siinä annetaan uudet vertailustandardit, joita on noudatettava ja myös noudatetaan. Haluan myös kiittää komissiota välittäjänä toimimisesta sekä lain ja ennakkotapausten huomioon ottamisesta, mutta myös parlamenttia vahvoista kannoista, joita sen on esittänyt kolmen eri komission aikana, yli kymmenen vuoden ajan. Me kaikki olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme asian päätökseen. Sovittelukomitean kollegani ilmaisivat tämän prosessin aikaansaamat suuret pettymykset viimeisessä maratonistunnossa. Saavutimme kaikkia tyydyttävän ratkaisun kirjaimellisesti yhdennellätoista hetkellä. Parlamentin jäsenille on juuri jaettu uusi sarjakuva, jossa kuvataan, kuinka jännittävää parlamentin työ on, ja jossa esiintyy hohdokkaita nuoria mies- ja naispuolisia hahmoja. Jos tähän sarjaan tehdään toinen numero, sen pitäisi käsitellä pitkää yötä Roth- Behrendtin kanssa menettelyn loppuvaiheessa. Haluan myös kiittää puheenjohtajavaltio Tanskaa. On tavallista, että puheenjohtajavaltio tarkastelee ongelmaa ensin perusteellisesti ja perääntyy sitten. Tanskalaiset tiesivät, että he voivat saada aikaan sopimuksen, ja he tekivät niin mielestäni taidokkuutensa ansiosta. Kyseessä on sopimus haluan sanoa tämän ennen varoitusta jossa otetaan huomioon parlamentin keskeiset huolenaiheet. Se pätee. Se on merkki toimintaa varten eikä perustelu viivyttelylle. Niiden eläinsuojelujärjestöjen, jotka taistelivat väsymättä tämän lopputuloksen puolesta, ei pitäisi valittaa saavutetusta kompromissista. Nyt tarkastelun kohteena on se, miten noudatetaan säännöstä, joka koskee vaihtoehtoisten testausmenetelmien kehittämistä erityisesti kaikkein vaikeimmissa myrkyllisyysluokissa. Kenenkään meistä ei pitäisi pyytää anteeksi sitä, kuinka me pääsimme tälle paikalle tänään. Olen henkilökohtaisesti ylpeä siitä, että esittelijä vei meidät tämän menettelyn läpi, ja tämä vahvistaa parlamentin mainetta ei pelkästään sen menettelyjen vaan myös niiden tehokkuuden kannalta. 3-048 Davies (ELDR). Arvoisa puhemies, tämän parlamentin suuri enemmistö on tehnyt selväksi yli puoluerajojen, että se ei enää hyväksy sitä, että eläinten pitäisi kärsiä yhä uusien, ihmisten turhamaisuuden vuoksi kehitettävien tuotteiden kustannuksella. Kysymys on moraalinen: ihmisten terveyttä suojellaan, koska eläinkokeiden lopettamisen takarajan jälkeen uusia kosmeettisia valmisteita ei yksinkertaisesti voida tuoda markkinoille ennen kuin on kehitetty vaihtoehtoiset testausmenetelmät. Kyseessä on alkuperäisen direktiivin seitsemäs muuttaminen. Joka kerran kun takaraja lähestyi, teollisuudelle myönnettiin lisäaikaa, joten kannustimia vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen ei ollut. Tänään asetamme rajan, jota ei pidä siirtää taas. Eläinsuojelujärjestöt eivät ole tyytyväisiä parlamentin ja neuvoston välisten neuvotteluiden tulokseen, mutta toivon, että ne havaitsevat, että on saavutettu todellista edistystä. Komission ehdotusta on muutettu: kosmeettisten aineiden testaaminen eläimillä kielletään EU:ssa kokonaan, ja EU:n ulkopuolella eläimillä testattujen kosmeettisten valmisteiden myynti kielletään kuusi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen. Ministerit sanoivat meille kuukausi kuukauden jälkeen, että tällainen myyntikielto olisi vastoin Maailman kauppajärjestön sääntöjä, mutta lopulta nämä vastalauseet kumottiin keskellä yötä pidetyissä neuvotteluissamme. Haluan kiittää esittelijä Dagmar Roth-Behrendtiä ja tärkeimpiä lobbaajiamme Marlou Heineniä eläinsuojelujärjestö RSPCA:sta ja Emily McIvoria BUAV-järjestöstä, ja Charles Larochea Unileveryhtiöstä, joka esitteli hyväksyttävän puolen yhtiöstä, johon monet suhtautuvat epäluuloisesti. Nyt on toteutettava käytännön toimia. Erityisesti uusien testausmenetelmien lupamenettelyitä on nopeutettava. Nyt on painostettava samoja testausmenetelmiä käyttäviä kemian- ja lääketeollisuuden aloja kehittämään vaihtoehtoja. Kosmetiikkateollisuuden pitäisi ottaa huomioon tunteiden voimakkuus täällä parlamentissa. Direktiivissä ei sallita takarajojen siirtämistä, ja komission on ymmärrettävä, että jos se tekee muutaman vuoden kuluttua ehdotuksen uudesta lainsäädännöstä näiden rajojen pidentämiseksi taas kerran, se saa hyvin vihamielisen vastaanoton. 3-049 Sjöstedt (GUE/NGL). (SV) Arvoisa puhemies, kuten me kaikki tiedämme, tämän sovittelumenettelyn tärkein tavoite oli kieltää kattavasti ja nopeasti eläinkokeiden käyttö kosmeettisten valmisteiden valmistuksessa. Monet ovat kritisoineet saavutettua sopimusta.