Ilmailu ja nuoret Opettajan opas Suomen Ilmailuliitto
Sisältö 1. Opettajan opas 2. Sisältö 3. llmailusta 4. Kuinka saimme siivet 9. Irti maasta 11. Harrastuslajeja 14. Ilmailupainotteiset lukiot 15. Lennokit 22. Laskuvarjourheilu 29. Virtuaalilentäminen 31. Purjelento 35. Riippu- ja varjoliito 38. Moottorilento 42. Suomen Ilmailuliitto 44. Harrastuspaikat 45. Ilmailun ammatteja 46. Leko-asentaja ja -mekaanikko 50. Lentotekniikan DI 53. Lennonjohtaja 57. Sotilaslentäjä 61. Liikennelentäjä 67. Liikelentäjä 69. Tulevaisuushaasteet
Ilmailusta Innostus nostaa lentoon. Takaiskut painavat mielen maahan. Kielikuvat vihjaavat lentämisen olevan jotakin suurta ja ovat oikeassa: Lentäjältä ei tarvitse kysyä mitä hän tekee hän kyllä kertoo. Talous romahtaisi jos lentoliikenne loppuisi. Oikeassa sodassakin yli puolet on ilmasotaa. Ihmisten matkustamisessa lentäminen on tehokkainta mitä on tarjolla. Vähintään noin pitkä lista isoja juttuja, tätä pitää siis katsoa hiukan tarkemmin.
Kuinka saimme siivet Ihmisellä ei ole siipiä, joten nopea päätelmä on että meitä ei tarkoitettu lentämään. Mutta meillä on aivot ja mieli, joka ei tyydy tähän hetkeen vaan tahtoo eteenpäin. Keksiä, oppia, kehittyä parantaa maailmaa. Liikkumisen ja kuljettamisen helpotus ja nopeutus ovat olleet ihmisen kehityshistoriassa polttavia pulmia, ilman niiden ratkaisemista olisimme jääneet kiipeilemään puihin apinaserkkujemme kanssa. Onneksi meillä on sellaiset aivot että ne mahdollistivat haasteeseen vastaamisen. Ilmailussa edelleen, sen kaikissa muodoissa, aivot ovat tärkein avumme.
Kuinka saimme siivet Ihminen lähti lentoon askel askeleelta, pitkän kehityskaaren tuloksena. Maaoperaatioihin keksittiin pyörä, enää ei tarvinnut kantaa, vain vetää. Hyvällä suunnittelulla ihminen jaksoi siirtää elefantin kuorman. Vesi oli iso askel uuteen, vaikeampaan elementtiin, joka mullisti mahdollisuudet matkustaa ja kuljettaa. Ensin horisonttiin ja pian maailman ääriin. Viimeinen ajateltavissamme oleva ulottuvuus on taivas päämme päällä, ilma. Lentämisen haasteet ovat niin suuri hyppäys että siivelle nouseminen olisi ehkä saanut jäädä sillensäilman ihmisaivojen kapasiteettia ja kykyä kehittyä. Ja esikuvia. Kivikautisen metsästäjän tavoitteleman lintusaaliin liikehtimiskyvyt ovat varmasti vaikuttaneet aivan ylivoimaisilta.
Kuinka saimme siivet Renessanssin yleisnero Leonardo da Vinci oli vähintään 400 vuotta edellä aikalaisiaan ja kehitteli suunnitelman mm. helikopterista ja laskuvarjosta. Hän on ajattelukyvyillään ja luovuudellaan tajunnut lentämisen rajattomat mahdollisuudet, suunnitelmien toteuttamismahdollisuudet antoivat odottaa itseään 1900-luvulle. Viime vuosisadan alusta alkanut kehitys on mullistanut maailmaamme niin nopeudellaan kuin tuottamillaan hyödyillä. Kehitys on edennyt kaikilla elämän alueilla, mutta ilman ilmailua moni muu asia ei olisi voinut toteutua.
Kuinka saimme siivet Eksponentiaalinen kehitys saattaa olla jo hieman tasaantumassa. Enää ei välttämättä ole näkyvissä samanlaisia mahdollisuuksia kvanttihyppyihin, kuin siirtyessämme maalta veteen ilmaan. Käsityskykymmekin on enemmän tai vähemmän ankkuroitu kolmen dimension avaruuteen, jota lentäessämme purjehdimme. Maapallon ja ympäristön rajat ovat tieteen kautta kiistattomasti osoitettu ja uhkakuvana on lineaarinen tai pahimmillaan eksponentiaalinen jarrutusvaihe. Se olisi jotakin mitä ihminen ei ole kai koskaan kokenut. Siis haaste. Pienet haasteet saattavat ratketa näennäisesti itsekseen. 1900-luvun alkuvuosina Helsingissä pelättiin Rautatientorin hukkuvan hevosenlantaan, autoihin siirtyminen huomaamatta poisti pulman ja toi aikanaan omat ongelmansa.
Kuinka saimme siivet Jossakin käy koulua tyttö tai poika toivottavasti suomalainen, jonka nimi myöhemmin liittyy tieteen historiaan hänen siirrettyään rajoja taas kerran kauemmaksi ja ihmiset lentävät kehittyneillä tavoilla. Lentäminen on maapallon korvaamaton valtimoverkko. Ilmailu on myös loistavia elämyksiä antava, kehittävä ja vaativa harrastus. Tämän kirjoittaja ei saanut ensilentonsa jälkeisenä yönä ollenkaan unta.
Irti maasta Kuumailmapallot ja ilmalaivat voivat kellua ilmassa kuin laivat vedessä Arkhimedeen lakia noudattavan nosteen kannattelemina, mutta lentokoneen ilmassa pysyminen perustuu aerodynaamiseen liikkeeseen, joka synnyttää nostovoimaa Newtonin III lain mukaisesti. Lentokoneelle nopea liike on siis elintärkeää. Nopeus kolmiulotteisessa ympäristössä on haastava yhtälö, joka vaatii simultaanikapasiteettia kykyä hoitaa monta tehtävää samaan aikaan. Tämä perusasetelma on leimallista ilmailulle; toiminnassa on vaikeusaste, jonka voittamiseen tarvitaan teoreettisia tietoja ja vain harjoittelemalla saatuja taitoja. Noiden vaatimusten haltuun ottaminen on koukuttavaa, siksi ilmailijat rakastavat työtään tai harrastustaan.
Irti maasta Fyysinen maailma pyrkii vastustamaan kaikkea liikettä ja ilmaa vastaankin puskemista nopeuden neliössä. Tämä sanelee lentämisen energiaintensiivisyyden: pysyäkseen ilmassa on liikuttava nopeasti ja siihen tarvitaan paljon energiaa. Väliaineena ilma on kuitenkin kiehtova, nopean liikkumisen mahdollistava valtatie. Rahtilaivan taloudellinen nopeus voi olla 30km/h, rekka ajaa 80km/h mutta lentorahti kulkee yli 800km/h. Kaikkia kuljetusmuotoja tarvitaan, mutta talouselämä ja ihmisten vapaaajan tarpeet eivät tule toimeen ilman lentokoneen nopeutta.
Harrastuslajeja Ihan kaikesta ilmailusta voi sanoa että se on tiedon ja taidon liitto. Myös asenteet korostuvat koska isoista virheistä rangaistaan hengenmenolla, oman ja pahimmillaan sivullistenkin. Kiehtovuus syntyy siitä että oikein toimien ollaan hyvässä turvassa ja koetaan asioita mitä Luoja ei ensimmäisenä ollut ihmiselle ajatellut tarjota. Ilmailu kasvattaa, oikeastaan pakottaa kantamaan vastuuta, kukapa ei haluasi välttää sitä että tulee kipeää. Samoin tietynlainen tarkkuus ja huolellisuus ovat arvossaan. Suurella työllä rakennettua lennokkia ei halua rikkoa ensilennolla. Kaikissa lajeissa huomaa että fysiikan opiskelemista onkin suurta hyötyä.
Harrastuslajeja Ilmailun harrastukset ovat järjestään sosiaalisia. Purjekoneella ei pääse ilmaan eikä laskuvarjohyppy kerta kaikkiaan onnistu yksin tehtynä. Kun lennättää jotakin tai on itse ilmassa, kokee sellaista mitä on vaikea pukea sanoiksi. Kokeile vaikka. Seuraavassa on esitelty joukko lajeja, toiset tarkemmin, toiset maininnalla. Lista ei ole tyhjentävä, mutta tärkeimmät mukana.
Harrastuslajeja Laskuvarjourheilu Ultrakevyet Purjelento Moottorikoneet Kuumailmapallot Varjoliito Riippuliito Lennokit Experimental
Ilmailupainotteiset lukiot Moniin ilmailun lajeihin pääsee tutustumaan lukio-opiskelun ohessa, esimerkiksi Kruunupyyn, Tikkakosken ja Vääksyn lukiot houkuttelevat lentämisestä kiinnostuneita nuoria. Opinnoissa ei varsinaisesti suoriteta ilmailulupakirjoja tai valmistuta ammatteihin, vaan pohjustetaan tietä ilmailuopintoihin ja motivoidaan nuoria jatkamaan eteenpäin. Hyvä ohje ilmailuammatista haaveilevalle on valita pitkä matematiikka, opiskella hyvin fysiikkaa, äidinkieltä, englantia ja myös ruotsia.
Lennokit Lennokkiurheilu on ilmailun monipuolinen laji. Vaihtoehtoja riittää vapaastilentävistä siima- ja radio-ohjattaviin. Monet ilmailijat ovat aloittaneet harrastuksensa lennokeilla, mutta lennokit ovat itsessään monipuolinen ja haastava urheilulaji, jossa kilpailla voi aina MM-tasolla saakka.
Lennokit Kiinnostus oman lennokin rakentamiseen on yhä suosittu harrastus. Varhaisnuoret 7 12v lähtevät kurssille, mielellään vanhemman kanssa. Into rakentaa oma lennokki tuntuu olevan kaikkein tärkeintä. Kun lennokki on saatu valmiiksi, usein toisen vanhemman kanssa yhdessä tekemällä, lähdetään ensilennätykselle. Silloin on tärkeää, että kone saadaan lentämään mukavasti ja tekijä saa onnistumisen tunteen ja itseluottamus kasvaa siinä samalla monessa muussakin asiassa. Onnistumisesta seuraa uuden, hieman vaikeamman lennokin rakentaminen.
Lennokit Onnistumisten ja omien kädentaitojen kautta saavutettu tulos on hieno palkinto pitkäjänteisestä työstä. Lennokkimaailman korkattuaan kiinnostusta lennokkeihin yleensä riittää moneksi vuodeksi. Vanhemmat jäävät pois jossain vaiheessa, mikäli esim. isät eivät innostu rakentamaan omaa lennokkiaan. Perheen sisäinen kilvoittelu saattaa joskus olla hyvinkin ankaraa. Lennokkien rakentelu ei ole ollenkaan jäänyt vanhanaikaiseksi. Kursseja järjestäneet kertovat kovasta kysynnästä ja kiinnostuksesta.
Mitä antaa ja vaatii Lennokin rakentaminen vaatii pitkäjännitteisyyttä ja on kaiken kaikkiaan tekninen laji. Ihan kaikki eivät sitä halua, kiinnostu riittävästi tai pysty rakentamiseen, mutta heille on kaupasta saatavana valmiita koneita. Valmiin koneen rakentaja nauttii, kehittyy ja keskittyy pelkkään lennättämiseen.
Lennokkien rakentamisesta Rakentaminen on sikäli muuttunut, että materiaalit balsaa lukuun ottamatta ovat nykyaikaistuneet. Rakennussarjoja on saatavissa valtavat määrät ja sähkökoneet ovat valtaamassa polttomoottoreiden perinteistä alaa, myös helikopterit ovat tulleet mukaan harrastukseen. Sähkömoottorit ja akut ovat hämmästyttävä tehokkaita ja hienoja. Ne samalla näyttävät suuntaa, mihin ilmailu on menossa. Ensimmäiset sähkökäyttöiset lentokoneet ovat jo markkinoilla. Lennokkirakentamisen ohjaaminen on edelleen samanlaista neuvontaa, opastusta ja kannustamista kun se on aina ollut. Pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky saavat harjoitusta. Nykyään tarvitaan ehkä psykologiaa enemmän kun ennen, rakentamisen maailma on kaukana esim. pelaamisesta. Todellisempi, vaikeampi mutta myös palkitsevampi. Minä tein sen omin käsin on tunteena kova juttu.
Lennokkikursseista Ohjaajat ovat itse rakennuskokemusten kautta oppineita, koska varsinaista koulutusta ei ole. Taitaa olla valtakunnassa ainoa laji jossa rakennetaan itse ja ohjataan samalla muita. Kurssiteemana voi olla lapsi-vanhempi, siten saadaan yhteistä aikaa ja kunnon tekemistä. Rakentamisen lisäksi käytetään tietokoneita, lentosimulaattorilla harjoitellaan tulevaa RC-lennätystä varten ja kehitetään taitoja ohjaajana. Aivan niin kuin ammatti-ilmailussakin tehdään.
Lennokeista eteenpäin Mihin lennokit voivat viedä RC-harrastuksen myötä on päädytty Puolustusvoimiin ohjailemaan hiukan järeämpiä lennokkeja UAV = miehittämätön ilma-alus. Monet ovat jatkaneet purjelentäjinä ja hankkineet muita lentolupakirjoja. Heitä löytyy myös liikennelentäjistä. Lajin haasteita Monet saattavat kokea että lennokkien rakentaminen ei olisi tätä päivää. Edellä kerrotun mukaan se ei pidä paikkaansa. Laji on kehittynyt, tarjoaa erilaisia väyliä ja käyttää uusinta tekniikkaa. Pitkäjänteisyyden vaatimus voi tuntua esteeltä. Oikeasti se on kuitenkin päinvastoin, tuloksen eteen pitää elämässä muutenkin nähdä vaivaa ja sitoutua.
Laskuvarjourheilu Laskuvarjourheilu antaa mahdollisuuden kokea lentämisen ilman apuvälineitä. Vapaapudotuksessa liikutaan kolmiulotteisesti oman kehon asentoa muuttamalla. Putoamisen tunnetta ei ole, sillä etäisyys maahan on niin suuri (Ihmisen korkeanpaikankammon sanotaan päättyvän puiden latvojen tasoon, lienee evoluution jäänne). Laskuvarjourheilija tunteekin lentävänsä suhteessa muihin hypyllä mukana oleviin hyppääjiin. Vapaapudotuksessa piileekin lajin viehätys. Monille hyppääjille laskuvarjo on vain laite, joka mahdollistaa seuraavankin hypyn.
Laskuvarjourheilu Laskuvarjourheilu on yleiskäsite, johon kuuluu useita alalajeja. Varjon varassa voi harrastaa tarkkuushyppyä, jossa pyritään osumaan kaksi senttiä halkaisijaltaan olevaan maaliin. Kupumuodostelmissa monta hyppääjää lentää varjoillaan kiinni toisissaan. Uutuus on Canopy piloting eli kuvunkäsittely, jossa hyppääjä kerää vauhtia ja lentää vaakasuoraan lähellä maata merkkiviirien välissä. Vapaapudotuslajeja ovat kuviohyppy, freestyle ja freeflying. Kaikissa näissä myös kilpaillaan ja kansainvälisellä tasolla kyseessä on todellinen huippu-urheilu.
Hyppääjä kertoo Aluksi se oli itsensä ja oman pelkonsa voittamista. Mitä pidemmälle on päässyt sitä enemmän on selvinnyt että oppiminen taitojen osalta pääty koskaan. Tämä sama pätee niin moniin ilmailun lajeihin. Kiireistä arkea viettävälle ihmiselle hyppäämisen antaa väylän irrottaa omat ajatuksensa kaikesta muusta. Hypyn jälkeen nollattu mieli on levännyt ja innokkaampi jatkamaan siitä mihin muut haasteet jäivät odottamaan. Laskuvarjohyppääminen on ehkä ilmailun kaikista lajeista sosiaalisin, yksin ei oikeastaan missään kohtaa pakerreta.
Lajin haasteet Laskuvarjourheilu on suhteellisen pienen porukan tekemistä ja harrastajat haluavatkin innostaa lisää väkeä mukaan. Toinen haaste on ympäristökysymykset, toiminta-ajat kentillä jne., tämäkin on yhteistä monille ilmailun muille lajeille. Pienemmillä kerhoilla on usein ongelmia kaluston ja talouden tasapainottamisen kanssa, taivaalle noustaan kalliilla lentokoneella ja käytetään kallista polttoainetta. Mutta innostuneiden ihmisten joukko on luovaa. Elämysten tuottamat palkinnot innoittavat löytämään ratkaisuja.
Turvallisuudesta Laskuvarjohyppääminen saattaa olla hurjien ihmisten lajin maineessa, mutta lajia harrastavat eivät koe sitä erityisen vaaralliseksi. Hyppääjät toki jännittävät ja adrenaliinia erittyy. Tässäkin lajissa oikea tieto ja asenteet auttavat hahmottamaan riskiskenaariot. Imago hurjasta lajista tulee ehkä historiasta ja toisaalta mielikuva siitä että ihminen olisi jotenkin alttiimpi elementeille vapaasti pudoten tai sen kankaan varassa kuin esimerkiksi lentokoneen suojassa.
Turvallisuudesta Kuten kaikessa muussakin ilmailussa, hyppäämisessä on riskinsä ja riskien hallinnan keinot ovat ihan samoja: pidä huoli kalustostasi, varmista että olet itse hyppykunnossa fyysisesti ja henkisesti, tunnista mitä osaat ja mitä et, kouluta itseäsi, varmista että olet riittävän osaava olosuhteisiin ja suorituksen vaativuuteen nähden jne. Varusteet harvemmin enää nykyään aiheuttavat todellisia ongelmia, yleensä syyt liittyvät johonkin hyppääjän virhearvioon, virheelliseen päätökseen esim. olosuhteista tai suorituksen vaativuudesta. Kuten lentäessäkin, kun jotain sattuu, on tehty sarja vääriä arvioita ja päätöksiä, joiden ketju johtaa huonoon lopputulokseen. Laskuvarjourheilun luonteeseen kuuluu, että pieniä kolhuja saattaa tulla kun esimerkiksi laskeutuessa kaadutaan. Lajia voi siinä mielessä verrata vaikka lasketteluun tai breakdanceen.
Harrasta tai kilpaile Kilpailut Laskuvarjotoiminta on myös kilpaurheilua ja se jakautuu useisiin eri kilpailulajeihin ja sarjoihin, esimerkiksi: muodostelmahyppy, taito-ja tarkkuus, CanopyPiloting. Koska voi aloittaa Mukaan pääsee 15-vuotiaana vanhempien luvalla. Laskuvarjo on laji jossa toimitaan erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Laskuvarjokursseilla nähdään yhteistä perheharrastamista esim. isä/äiti lapsensa kanssa.
Virtuaalilentäminen Lainaus Suomen Virtuaali-ilmailijat ry: Virtuaalilentäminen terminä voidaan yleistää oikean lentämisen jäljittelyksi erilaisia tietokonesimulaattoreita käyttäen. Simulaattoreita on käytetty lentäjien koulutuksessa jo vuosikymmenet, mutta kotitietokoneiden ns. kevyet simulaattorit yleistyivät tietokoneiden nopeutuessa vasta 1990-luvun puolivälissä. Virtuaali-ilmailu käsitteenä kattaa kaikki simuloidun ilmailun lajit, joita on lähestulkoon yhtä monta kuin oikean elämän ilmailulajejakin. Suomessa toimii useita virtuaalilentämistä tukevia yhdistyksiä. Lajin houkuttelevuutta lisää mahdollisuus päästä tekemään enemmän tai vähemmän aidon tuntuisesti sellaista mikä muuten on vaikeaa tai mahdotonta. Tekniikasta kiinnostuneelle avautuu tietokoneen ruudulla yksityiskohtaisesti mallinnettu nykyaikaisen matkustajakoneen ohjaamo kaikki toimintoineen.
Virtuaalilentäminen Verkon kautta voi lentää virtuaalisesti porukalla, esimerkiksi käydä ilmataisteluja toista joukkuetta vastaan. Tai voi edetä koulutusputken kautta liikennekoneen virtuaalipilotiksi joka lentää virtuaalisen lennonjohdon valvonnassa aitoja lentotehtäviä. Haittapuolena virtuaalilentämisessä on että se on taas yksi asia, joka koukuttaa istumaan tietokoneen ääressä ja niitä asioita on muutenkin jo huolestuttavan paljon. Aito kokeminen on omalla tavallaan korvaamatonta.
Purjelento Purjelento on monien mielestä puhtainta ja aidointa lentämistä. Elämys on kun kone pysyy ilmassa omien taitojen avulla nostavissa ilmavirtauksissa, aurinkoenergiaa hyödyntäen. Lentoajat voivat olla useita tunteja ja keskinopeuden nousta parhaimmillaan pitkälti yli 100km/h.
Miten purjekone lentää? Purjelentokone hinataan ilmaan tavallisesti moottorikoneella tai vintturilla. Alkunousun jälkeen koneella liidetään käyttämällä korkeusenergiaa etenemiseen. Tavallisesti liitoluku on noin 30 ja siitä ylöspäin eli kilometrin korkeudesta kone liitää periaatteessa 30 kilometrin matkan. Ennen kuin korkeus loppuu, tulee lentäjän löytää nouseva ilmavirtaus eli termiikki. Ellei termiikkiä löydy, joudutaan laskeutumaan. Maastolasku on purjekoneella turvallinen suorittaa. Termiikki aiheutuu siitä, että auringon säteily lämmittää maan pintaa, joka puolestaan vähitellen lämmittää maan pinnan lähellä olevaa ilmaa. Kun ilma lämpiää ympäristöään enemmän, se alkaa nousta ylöspäin, jolloin muodostuu termiikki. Kauniin sään poutapilvet ovat merkkeinä siitä, että lämmintä ilmaa on noussut ylös ja sen sisältämä kosteus tiivistynyt näkyväksi kosteudeksi eli pilveksi.
Koulutus Kursseja järjestävät ilmailukerhot, lentokeskukset eri puolilla maata sekä lisäksi Suomen Urheiluilmailuopisto. Koulutuksen voi aloittaa sinä vuonna kun täyttää 15 vuotta. Myös lääkärintarkastus on pakollinen, mutta vaatimukset eivät ole tiukat, esimerkiksi silmälasit eivät ole este. Koulutus koostuu teoriasta ja lento-osasta. Teoriaosuus koostuu muutaman kymmenen tunnin opetusjaksosta, joka on mahdollista suorittaa useilla paikkakunnilla talviaikaan iltaisin tai viikonloppuisin. Teoria on myös mahdollista suorittaa Suomen Urheiluilmailuopiston internet-pohjaisena etäopetuksena, johon liittyy yhden viikonlopun lähijakso. Joillakin paikkakunnilla on tarjolla kursseja, joissa tilanteen mukaan opetetaan sekä teoria- että lento-osuudet yhdellä kurssilla.
Ilman moottoria Monet kokeneet monien lajien lentäjät pitävät purjelentoa kaikkein aidoimpana juttuna. Vain tuulen suhinaa ilman moottorin melua. Kun energia on haaste kaikelle lentämiselle, voi purjelentoa hyvällä syyllä pitää tulevaisuuden lajina.
Riippu- ja varjoliito Riippu- ja varjoliito ovat helpoimpia tapoja aloittaa ilmailuharrastus, sillä koulutus on nopeaa ja kustannukset jäävät varsin kohtuullisiksi. Vaikka riippu- ja varjoliito rinnastetaan usein toisiinsa, on lentotapa hyvin erilainen ja sen vuoksi molemmissa lajeissa on oma koulutusohjelmansa.
Riippu- ja varjoliito Riippu- ja varjoliito ovat vapaalentämistä aidoimmillaan. Vuosien aikana molemmat lajit ovat kehittyneet huimasti kaikilla osa-alueilla. Tuntien pituiset lennot ja satojen kilometrien pituiset matkat ovat mahdollisia olosuhteiden salliessa. Lentoonlähtö tapahtuu joko rinteestä omin jaloin, tai tasamaalta hinaamalla liidin ilmaan ajoneuvon avustuksella.
Riippu- ja varjoliito Riippuliidin on kevytrakenteinen, painopisteohjattava lentolaite, jossa ei käytetä ulkopuolisia voimanlähteitä, ainoastaan nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Startit ja laskut tapahtuvat omin jaloin. Lentäjä riippuu liitimestä mukavissa pehmustetuissa valjaissa ja ohjaa liidintä painoaan siirtämällä. Riippuliitimellä voi lentää myös moottoroituna. Varjoliidin on kankaasta valmistettu ilmavirran voimasta muotonsa säilyttävä siipiprofiili. Lentäjä on kiinnitetty siipeen punosten ja valjaiden avulla. Lentäjä istuu valjaissa ja ohjaa liidintä vetämällä jarrupunoksista, sekä painopistettä siirtämällä. Varjoliidin muistuttaa ulkonäkönsä puolesta laskuvarjohyppääjien liitovarjoa, mutta varjot eroavat rakenteensa puolesta suuresti. Etelän rantakohteista tutut pallomaiset vetovarjot eivät myöskään ole varjoliitimiä. Varjoliitimelläkin voi lentää moottoroituna. Valjaiden selkäpuolelle kiinnitettävä varjoliitomoottori mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön aukealta paikalta.
Moottorilento Harrasteilmailu moottorikoneilla on useimmiten alle 2000 kilon painoisilla, 2-4-paikkaisilla lentokoneilla tapahtuvaa lentämistä. Laji on monimuotoinen sisältäen hyvin monipuolista lentokalustoa ja kaikenlaista lentotoimintaa erilaisissa olosuhteissa. Moottorilento on vanhin ja perinteisin ilmailutoiminnan muoto. Koulutus yksityislentäjän lupakirjaan (PPL) on myös ammattilentäjien koulutuksen perusta. Laji on täysin kansainvälinen, lähes kaikki lajin säädökset tulevat EU:n alaiselta yhteiseurooppalaiselta ilmailuviranomaiselta (EASA).
Moottorilento Laji on tarkkaan säännelty ja erittäin turvallisuushakuinen. Harrastuksena kuitenkin monipuolinen: Useimmiten lennetään hyvässä säässä, mutta yölentäminen ja jopa mittarilentäminen kuuluvat kehittyneeseen lajiharrastukseen. Talvella voidaan toimia suksikoneilla ja kesällä vesialueilta kellukkeilta. Suurin osa harrastamisesta on tavallista paikallista lentämistä ja pienimuotoista matkailua. Moottorilentokoneilla lennetään myös erilaista palvelulentotoimintaa, etsintä- ja metsäpalonvalvontalentoja sekä avustetaan muita ilmailun lajeja purjelentokoneiden hinausten ja laskuvarjohyppylentojen muodossa. Myös monet lennonopettajat ovat harrastelentäjiä.
Moottorilento Lajin urheilumuotoina ovat urheilutaitolento, tarkkuuslento (suunnistusja laskeutumiskilpailu) sekä rallilento, joka on tarkkuuslennon kevytversio tarkoitettuna kaksihenkiselle miehistölle. Nämä lajit ovat kansainvälisiä. Yksityislentäjän lupakirjaa (PPL) käytetään vain harrasteilmailuun. Ammattilentäjiksi aikovat jatkavat tästä eteenpäin. Keskimääräinen moottorilennon harrastaja lentää n. 10-15 tuntia vuodessa. Monet moottorilentokoneet ovat käyttöiältään vanhoja. Niitä on kuitenkin kierrätetty ja uudistettu jatkuvasti. Lentokoneet ovat lähes kokonaan kierrätettäviä, sillä vanhojakin osia ja moottoreita peruskorjataan tehtaalla. Ilmailun lajeista moottorilennossa kiinnitetään eniten huomiota ympäristöteemoihin; lentokoneiden melutasoon, polttoainelaatuihin, tankkaukseen ja polttonesteiden säilytykseen.
Moottorilento Moottorilento on parhaimmillaan koko perheen harrastus. Harrastuksen kustannukset ovat verrattain korkeat, joten sekin ohjaa sitä koko perheen jutuksi. Nykyaikaiset ultrakevyet ovat hienoja lentokoneita, joiden alhaiset polttoaine- ja muut kustannukset alentavat taloudellista kynnystä. Niillä on kevyemmät ohjaajakoulutusvaatimukset ja toisaalta esimerkiksi mittari- ja yölento ei ole sallittua.
Suomen Ilmailuliitto ry - SIL Suomen Ilmailuliitto on urheilu- ja harrasteilmailun valtakunnallinen keskusjärjestö jonka piiriin kuuluvat kaikki tärkeimmät ilmailun harrastuslajit. Jäsenkerhot ovat jakautuneet ympäri maata. SIL julkaisee Ilmailu-lehteä, ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja se käsittelee liiton omien harrastealojen lisäksi ilmailua monipuolisesti. Ilmailuliitto tarjoaa jäsenilleen useita konkreettisia jäsenetuja. Erityisesti ryhmätapaturmavakuutus, joka on voimassa myös ilmailulajeja harrastettaessa. Ilmailuliitto on kansainvälisen ilmailuliiton FAI:n (Fédération Aéronautique Internationale) jäsenjärjestö Suomessa. Näin ollen Ilmailuliitto muun muassa myöntää urheiluilmailun kansainväliset kilpailulisenssit, tarkkailee ja rekisteröi ennätyksiä ja lähettää joukkueita kansainvälisiin kilpailuihin.
Suomen Ilmailuliitto ry - SIL Ilmailuliitto järjestää kotimaisten SM-kisojen lisäksi myös erilaisia kansainvälisiä kilpailuja. Tällaisia ovat olleet muun muassa purjelennon laskuvarjourheilun kupumuodostelmien MM-kilpailut vuonna 2000 ja suurten termiikkiliidokkien MM-kisat 2002. Kesällä 2005 järjestettiin Räyskälässä purjelennon EM-kisat kahdessa luokassa sekä Lappeenrannassa F3B-lennokkien MM-kisat. Joensuussa järjestettiin 2007 taitolennon EM-kilpailut ja vuonna 2009 Räyskälässä lennettiin nuorten purjelennon MM-kilpailut. Ennen muuta Suomen Ilmailuliitto kuitenkin on olemassa palvellakseen jäseniään ja kaikkia ilmailusta kiinnostuneita. SIL:stä saat tietoa siitä, kuinka ilmailun voi ja kuinka se kannattaa aloittaa. Kun sinä haluat toteuttaa oman lentämisen unelmasi, käänny Ilmailuliiton puoleen.
Harrastuspaikat Ilmailun harrastuspaikkoja löytyy yleensä sieltä missä on lentokenttä. Hyvä lista kerhoista löytyy osoitteesta: http://www.ilmailuliitto.fi/fi/jasenille/linkit/ilmailuyhdistyksia Lennokkikerhoja: http://www.ilmailuliitto.fi/fi/yhteystiedot/jasenkerhot/lennokit
Ilmailun ammatteja Ilmailu tarjoaa suuren joukon kiehtovia ja tavoiteltavia ammatteja. Ilmailu on luonteeltaan kansainvälistä. Teknologiaa, haastavia ja palkitsevia tehtäviä. Polku noihin ammatteihin kulkee hyvin hoidetun lukio-opiskelun kautta.
Lentokoneasentaja ja -mekaanikko Lentokoneasentaja työskentelee lentokoneiden tekniikan alueella huolto-ja korjaustöissä. Ammatti vaatii vastuuntuntoisuutta ja tarkkuutta, tietoteknisiä valmiuksia ja kielitaitoa. Koulutuksen ja kokeet läpäistyään sekä saatuaan työkokemusta voi hakea liikenteenturvallisuusvirasto Trafiltailma-aluksen huoltohenkilöstön lupakirjaa. Lentokoneasentajan peruskoulutus kestää vähintään 1,5 vuotta, yleensä 2-3 vuotta. Asentajakoulutukseen haetaan pääsykokeiden kautta. Kokeita pidetään melko vaikeina, mutta hyvällä valmistautumisella ja motivaatiolla niistä selviää.
Lentokoneasentaja ja -mekaanikko Koulutus on yleiseurooppalaisten määräysten mukaista ja on pätevää myös muissa Euroopan maissa, joten mahdollisia työpaikkoja on Euroopan laajuisesti. Suomessa alan työantajia ovat lentoyhtiöt kuten Finnair Oyj, Flybe, FAM, Blue1/SAS, alalla toimivat useat huoltoyritykset, Ilmavoimat, Rajavartiolaitos sekä lentokoneteollisuus.
Lentokonemekaanikko Lentokonemekaanikoksi voi hakea kun on kertynyt kokemusta lentokoneasentajan työstä vähintään kolme vuotta. Mekaanikko tarkoittaa käytännössä yleiseurooppalaista huoltohenkilöstön lupakirjaa, joka haetaan hakea liikenteenturvallisuusvirasto Trafilta. Lupakirjan antamilla valtuuksilla voi toimia koko Euroopan alueella. Tässä yhteydessä lupakirjalla tarkoitetaan EASA Part66:n mukaista ilma-aluksen huoltohenkilöstön B1.1-lupakirjaa.
Ammatilliset näkymät Tällä hetkellä 2013 talouden heikko tilanne heijastuu myös lentoliikenteeseen ja lentokoneiden huoltoon. Esimerkiksi Finnair on ajanut tekniikkaansa voimakkaasti alas. Lentotekniikan työllisyystilanne ei siksi ole ruusuinen. Toisaalta lentoliikenteeseen ennustetaan pidemmällä aikavälillä valtavaa kasvua, joka toteutuessaan toisi mekaanikoille lisää töitä. Kasvu ei välttämättä tapahdu Suomessa tai edes Euroopassa vaan Kaukoidässä. Globaalisti orientoituneella nuorella on siis ennustettavissa töitä tulevaisuudessakin.
(Lentotekniikan) diplomi-insinööri Ilmailuinsinöörejä kouluttaa diplomi-insinööritasolla Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu. Lainaus Aalto-yliopiston nettisivuilta: Lentotekniikan pääaine on perinteisesti antanut valmiudet lentoteknisiin asiantuntijatehtäviin. Toimenkuvana on voinut olla lentokoneen suunnittelu, valmistuksen ja ylläpidon johtotehtävät, lentokoneiden hankintaan liittyvät tehtävät, lentotoiminnan suunnittelu, lentokoneiden ja lentotoiminnan turvallisuuden varmistaminen tai tutkimustoiminta.
(Lentotekniikan) diplomi-insinööri Aalto-yliopistossa on käynnissä opetuksen uudistaminen, jonka seurauksena lentotekniikka ei olisi enää oma pääaineensa. Uudeksi malliksi on kaavailtu pääainetta sovellettu mekaniikka, jonka sisällä opiskelija voi suuntautua esimerkiksi lentotekniikkaan. Uudessa koulutusmallissa on hyvää että se sallii useammanlaisia aineyhdistelmiä. Aikaisemmin koulutus painottui tutkimukseen ja lentokoneen suunnitteluun, joten jos ei halunnut yliopistolle tutkijaksi, ei kovin paljon koulutusta vastaavia tehtäviä löytynyt. Uusien opiskelijoiden kannattaa hankkia koulutusta myös huollosta ja määräyksistä. Suomessa lentokoneinsinöörejä työllistävät lentoyhtiöiden lisäksi Ilmavoimat, Patria ja Trafi.
(Lentotekniikan) diplomi-insinööri Ilmavoimat insinöörin työnantajana Ilmavoimissa työtä löytyy monille korkeakoulututkinnon suorittaneille. Ilmavoimien esikunnassa työskentelee paljon mm. tietoliikennepuolen insinöörejä, lentotekniikan insinöörit ovat selkeä vähemmistö. Työ insinöörinä Ilmavoimissa on melko virkamiesmäistä mutta hanke-ja tutkimustehtävät ovat hyvin mielenkiintoisia. Siellä pääsee tietyllä tapaa ilmailuasioiden ytimeen. Ilmavoimissa tehdään töitä kovalla motivaatiolla, joka ei johdu korkeasta palkasta. Etenemismahdollisuuksia ei ole runsaasti, mutta jos saa viran, on työ varsin taattu eläkkeeseen asti. Plus että saa hienon sinisen uniformun! Eläkeikä on korkeampi kuin lentäjillä, mutta alhaisempi kuin monissa muissa hommissa. Erikoisupseeri, siviili-insinööristä puhumattakaan, on hierarkiassa aina sotilaiden jälkeen, toisin kuin siviiliyrityksissä, joissa tällaista jakolinjaa ei ole.
Lennonjohtaja Lennonjohtaja johtaa siviili-ja/tai sotilaslentoliikennettä ja valvoo ilmatilaa. Lennonjohtajien vastuulla on lentoliikenteen sujuvuus. Työssä voi suuntautua lähi-, alue-, tai lähestymislennonjohtajaksi. Lennonjohtajia koulutetaan AviaCollegessa Helsinki-Vantaan lentoaseman välittömässä läheisyydessä. Pääsyvaatimuksena on vähintään toisen asteen koulutus, kielitaidon täytyy olla lähes erinomainen haettaessa koulutukseen. Koulutus on 120 opintoviikon laajuinen, joista 90 opintoviikkoa opiskellaan AviaCollegessa ja sen jälkeen on loppuharjoittelu lentokentillä. Vuosittain koulutetaan 10-15 lennonjohtajaa. Opiskelutahti kurssilla on hyvin intensiivinen ja vaatii kovaa sitoutumista ja motivaatioita. Opiskelijoilla tämä ei ole ongelma, koulutuksen kova karsinta on pohjustanut motivaation.
Lennonjohtaja Lennonjohtajan työ vaatii monen asian samanaikaista hallintaa, nopeita virheettömiä ratkaisuja ja paineensietoa. Avaruudellinen hahmotuskyky on lennonjohtajalle tärkeä ominaisuus, sillä kaikki tapahtuu neliulotteisesti. Tilanteita pitää katsoa muutamia minuutteja eteenpäin ja arvioida tilannekuvan kehittymistä ja valmistautua tekemään ratkaisuja liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. Tämä "kyky" nähdä ilmatilannetta tulevaisuuteen on samanlainen vaatimus kuin radioyhteyden toisessa päässäkin, lentokoneen ohjaamossa. Ruuhkaisessa ilmatilassa lennonjohtajan on kyettävä oikeisiin ratkaisuihin vaikka puhelimet soivat, tilannekuva tutkaruudulla elää, radioliikenne on tauotonta ja säätilan muutoksiakin on valvottava koko ajan.