1 OPAS JUDOA ALOITTELEVALLE Sotkamon Tsuyoi ry
2 SISÄLLYS Esipuhe 1. Judon tie samuraiden taistelukentiltä moderniksi liikuntamuodoksi... 4 2. Judon periaatteet... 6 3. Mitä judo on?... 8 4. Lajin perusteista... 10 5. Erilaisia harjoitusmuotoja...16 6. Judotekniikoiden jaottelu...17 7. Graduoinnit... 27
3 ESIPUHE Kädessäsi on Sotkamon Tsuyoin opas judon peruskurssilaiselle. Oppaassa esitellään lajin perusasioita, lyhyesti lajin historiaa ja taustoja sekä judon perusperiaatteita ja eri tekniikoita. Oppaan avulla voit tutustua lajiin ja peruskurssin sisältöihin ja kerrata harjoituksissa opeteltuja asioita tai vaikkapa valmistautua vyökokeeseen. Mukavia ja hikisiä hetkiä judon parissa. Kuvissa esiintyvät: Janne Kankainen (1.dan) ja Tuomo Meriläinen (1.kyu). Stillkuvat: Antti Harju (4.kyu). Videokuvista kuvat editoi Tuomo Meriläinen (1.kyu). Teksti ja taitto: Janne Kankainen (1.dan). Marraskuussa 2010 Sotkamon Tsuyoi ry.
4 1. JUDON TIE SAMURAIDEN TAISTELUKENTILTÄ MODERNIKSI LIIKUNTAMUODOKSI Judo syntyi 1880-luvun Japanissa, kun useita eri japanilaisia samuraiden taistelulajeja harjoitellut Jigoro Kano kehitti oman tyylisuunnan, judon. JU tarkoittaa pehmeää ja DO tietä, elämän pituista matkaa. Kano poisti kehittämästään lajista vastustajaa vahingoittavat tekniikat sekä vaaralliset liikkeet ja lajista muodostui kamppailu-urheilulaji, jossa ei lyödä, eikä potkita vastustajaa. Syntyi laji, jossa kunnioitetaan harjoittelukumppania ja pyritään yhdessä kehittymään, ei vahingoittamaan vastustajaa. Judon kehittäjä Jigoro Kano (1860 1938), filosofian tohtori, yhteiskunta- ja kasvatustieteilijä. Kano jakoi judotekniikat heittoihin (pystyjudo eli tachiwaza), sidontoihin, käsilukkoihin ja kuristuksiin (newaza eli mattojudo). Judon pariin tullaan aina peruskurssin kautta ja harjoittelu aloitetaan oikean kaatumistekniikan eli ukemin harjoittelulla. Heittoharjoittelu aloitetaan, kun kaatuminen sujuu vahingoittumatta ja on turvallinen. Mattojudon opettelu aloitetaan sidonnoista ja kuristuksiin sekä käsilukkoihin siirrytään vasta noin 15-vuoden ikäisenä tai, kun judoka on saavuttanut vihreän vyön tason. Muita judon harjoittelumuotoja Jigoro Kanon mukaan judossa kata eli muodolliset liikesarjat ja shiai eli kilpaileminen sekä vapaassa otteluharjoittelussa eli randorissa. Judotekniikohin tutustutaan ns. uchikomi harjoittelulla, jossa toistetaan heiton horjutus (kuzushi) ja sisääntulovaihetta (taisabaki) suorittamatta itse heittoa (kake). Kataharjoittelussa harjoitellaan muodollista liikesarjaa, jossa suoritetaan tietyt tekniikat aina samassa järjestyksessä (esim. nagenokata ja katamenokata). Katassa voidaan harjoitella turvallisesti myös haasteellisempia ja kilpailuissa kiellettyjä tekniikoita, kuten heittämistä lyönnistä, potkun torjuntaa tai polvilukkoja.
5 Vapaa otteluharjoittelu eli randori on keskeinen judon harjoittelun elementti. Siinä ottelijat yrittävät heittää vastustajaa millä tahansa tekniikalla kaikella voimallaan, kunhan ei vahingoiteta toista. Randori testaa erityisesti kykyä soveltaa judon periaatteita ja tekniikoita alati muuttaviin tilanteisiin. Judossa noudatetaan vyöjärjestelmää, jossa eteneminen tapahtuu aina vyökokeen kautta. Hyväksytyn vyökokeen jälkeen harrastaja vaihtaa vyön asteikolla seuraavana olevaan väriin. Järjestys on seuraava: valkoinen (peruskurssilainen) 6. kyu, keltainen 5. kyu, oranssi 4. kyu, vihreä 3. kyu, sininen 2. kyu, ruskea 1. kyu ja musta vyö 1. dan. Mustan vyön asteet ovat opettaja-asteita, joita voi vyökokeissa suorittaa 1. - 3. dan asteeseen saakka. Ylemmät dan-asteet myönnetään suomalaisen judon eteen tehtyjen ansioiden perusteella. Judo on kamppailulaji, joka sopii monipuolisuutensa ansiosta kaikille. Laji tarjoaa ehtymättömän kattauksen haasteita ja mahdollisuuksia. Judo tuli olympialajiksi v. 1964 Tokion olympiakisoissa. Mainittakoon myös, että Jigoro Kano oli kansainvälisen olympiakomitean jäsen jo 1930-luvulla, mutta hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä kehittämäänsä lajia olympialajien joukossa. Dojolla eli harjoitussalilla näkeekin samanaikaisesti niin poikia kuin tyttöjä, nuoria ja vanhoja sekä miehiä ja naisia harjoittelemassa keskenään. Suomessa on myös lukuisia seuroja, jotka tarjoavat sovellettua judoa vammaisille lapsille ja nuorille. Miten aloittaa lajin harrastaminen? Judon harrastamiseen tarvitset judogin eli judopuvun (valkoinen takki, housut, vyö ja sandaalit). Asut tilataan yleensä peruskurssilla yhteistilauksena, joten ensimmäisillä kerroilla riittää t-paita ja verkkarit sekä sandaalit siirtymiseen pukuhuoneesta tatamille. Tatamiksi kutsutaan mattoja, joilla harjoitellaan. Tatamilla liikutaan aina vain paljain, puhtain jaloin. Hygienian takia, jokaisen judokan tulee pestä jalkansa ennen ensimmäistä harjoitusta. Jigoro Kano judogissaan Raskaampi lajiharjoittelu ja ottelunomainen randoriharjoittelu aloitetaan vasta, kun lajin perusasiat on sisäistetty ja opittu. Kovan kunnon ja taidon lisäksi judoka tarvitsee myös aimo
6 annoksen kärsivällisyyttä, sillä taito heittää vastustajaa ei kehity hetkessä. Uusien tekniikoiden omaksuminen viekin aikaa. Toisaalta jokaisen judokan on myös osattava antaa periksi, sillä ukemi tai antautuminen voi pelastaa monilta täysin turhilta kolhuilta. Antautumismerkki annetaan joko sanomalla maitta eli antaudun tai taputtamalla kaksi tai useamman kerran kädellä tai jaloilla vastustajaan tai mattoon. Merkin kuultuaan tai tunnettuaan otteleminen on lopetettava välittömästi. Judoharjoituksessa ei ole voittajia tai häviäjiä, vaan jokaista omaa virhettä ja vastapuolen onnistumista tulee pitää uutena mahdollisuutena mennä lajissa eteenpäin. 2. JUDON PERIAATTEET Judon kehittäjän Jigoro Kanon mukaisesti jokaisen judon harrastajan tulee sisäistää judon perusperiaatteet. Periaatteiden mukaan tekniikat pyritään tekemään mahdollisimman vähällä voimalla ja kääntämällä harjoittelukumppanin voima häntä itseään vastaan. Näin toteutetaan pehmeää tietä eli judoa. Jigoro Kano kirjoitti: Kymmenen yksikön vahvuinen ottelija pystyy helposti työntämään minut kumoon, vaikka vastustaisin häntä kaikilla voimillani, jos itse kykenen tuottamaan vain seitsemän yksikköä. Toisaalta ehkä vain puolet voimistani riittävät hänen kukistamiseensa, jos vastustamisen sijasta päätänkin antaa periksi ja astua taaksepäin. Syntyneessä tilanteessa vastustaja nimittäin menettää helposti tasapainonsa ja kykenee käyttämään vain murto-osan voimistaan. Kano hyväksyi judoon vain tekniikoita, jotka toteuttavat judon kolmea perusperiaatetta eli - joustamisen - maksimaalisen tehon ja - yhteisen hyvän periaatteita. Kano oli huolissaan silloisten kasvattajien saavutuksista, sillä jatkuvasta tapaopetuksesta huolimatta väkivalta ja epäterveelliset elämäntavat vain lisääntyivät. Kano uskoi, että oikeita elämäntapoja voidaan opettaa myös oikein suunnitellun liikunnan avulla ja, että harrastajat alkavat lopulta soveltaa saamiaan oppeja myös muissa toimissaan. Judo opettaa siis myös oikeita elämänarvoja ja luo pohjaa toisten kunnioittamiselle. A. Joustamisen periaate Voimaa käyttämällä voi voittaa vain heikompiaan, mutta joustamalla voi selvitä lähes rajattomasta vastuksesta. Vastustajan voiman hyväksikäyttäminen häntä itseään vastaan on sitä helpompaa ja tärkeämpää, mitä harkitsemattomammin hän syöksyy hyökkäykseen tai vastustaa parinsa
7 työskentelyä. Itsehillintä on avain onnistumiseen ja sitä voi kehittää niin otteluharjoituksissa (randori) kuin kilpailuissa (shiai). Judossa oppii varsin nopeasti, että hermostuminen ei kannata. Ukemin suorittamisessa tulee osata joustaa. B. Maksimaalisen tehon periaate Maksimaalinen teho saavutetaan mielen ja kehon toiminnan suuntaamista yhteen asiaan kerrallaan. Randorissa keskittyminen kohdistetaan vastustajan toimintaan ja sen arviointiin. Ottelijan on kyettävä välittömästi käyttämään hyväksi parin tekemää virhettä ja kohdistettava oma hyökkäys koko voimalla kyseiseen hetkeen. Mikäli tilanteen arvioi väärin, saattaa itse joutua tukalaan asemaan. Voimaa käytetään vain sen verran, että tavoite saavutetaan.
8 C. Yhteisen hyvän periaate Judoa ei voi harjoitella yksin. Paria tarvitaan jo hyvän ukemin tekemiseen, kannatus on oleellinen osa hyvää ja onnistunutta heittosuoritusta. Judo kehittää vastuulliseksi tovereita ja yhteiskuntaa kohtaan, sillä lajissa opitaan luottamaan ja olemaan luottamuksen arvoinen. Ilman kykyä empatiaan ja kykyä ajatella asiaa toisen näkökulmasta sekä uskallusta luottaa toiseen judo muuttuu raskaaksi. 3. MITÄ JUDO ON? Judo on äärettömän monipuolinen urheilulaji. Se vaatii ja kehittää niin harrastajan psyykisiä kuin fyysisiäkin ominaisuuksia, kuten keskittymiskykyä, harjoittelukumppanin kunnioittamista ja yhteisten sääntöjen noudattamista sekä fyysiseltä puolelta niin kestävyyttä, nopeutta, voimaa, notkeutta, tasapainoa kuin ketteryyttä. Jo pelkästä kaatumistaidosta, ukemin suorittamisesta, voi olla merkittävää hyötyöä, sillä hyvä judoka ei liukastuessaan itseään loukkaa. Harjoittelun sivussa myös lasten ja nuorten itsetunto kehittyy terveelle pohjalle, sillä joka harjoituksessa oppii niin voittamisen riemun kuin tappion sietämisen. A. Hygienia ja turvallisuus Ennen jokaista judoharjoitusta tulee jokaisen judokan pestä jalkansa. Tatamilla liikutaan aina paljain jaloin, joten hygieniasta on pidettävä hyvää huolta, näin ehkäistään jalkasienten leviämistä ja ollaan kohteliaita harjoittelukavereita kohtaan. Samoin judokan tulee huolehtia kynsien leikkaamisesta ja pitkät hiukset omaavien tulee sitoa hiuksensa, ettei se häiritse harjoittelua. Samoin korut ja kellot on syytä jättää kotiin tai poistaa ennen harjoittelun aloittamista. Judoka huolehtii myös judoginsa eli judoasunsa puhtaudesta. Likaisella judogilla ei saa harjoitella, sillä se
9 on jo sinänsä terveysriski ja tietysti äärimmäisen epämielyttävää harjoittelukavereille. Judogi pestään + 30 asteessa, jolloin se ei vielä kutistu merkittävästi. B. Kohteliaisuus Judossa ollaan muutoinkin kohteliaita, sillä parille kumarretaan aina ennen pariharjoituksen aloitusta ja sen päätyttyä. Mattojudossa kumarretaan polvi-istunnosta ja pystyjudoa harjoiteltaessa kumarretaan pystyasennosta. Samoin kumarretaan saliin eli dojolle tultaessa ja sieltä lähdettäessä ja tatamille astuttaessa sekä sieltä poistuttaessa. Kumarrus on paitsi kohteliaisuuden osoitus, niin myös lupaus reilun pelin hengestä. Harjoittelukumppania ei koskaan, missään olosuhteissa vahingoiteta tahallaan. Ulkoisen käytöksen hallinta johtaa pidemmällä jänteellä myös itsensä sisäiseen hallintaan. C. Rohkeus Judouran alkuvaiheessa jokainen harjoitus vaatii epävarmuuden sietämistä, sillä kaikkea ei opi kerralla. Judotekniikoiden toimivuus on vieläpä pääasiassa kiinni siitä, kuinka hyvin uke eli heitettävä liikkuu haluttuun suuntaan. Mikäli ukemia, eli kaatumista ei hallitse kunnolla, tulee oma pelkotila pilanneeksi myös kumppanin harjoituksen. Judokan pitää luottaa harjoittelukumppaniinsa ja yhteiseen tekemiseen, jotta harjoittelu on antoisaa molemmille. Vain periksiantamattomalla harjoittelulla saavutetaan pysyviä tuloksia. Judossa kehityttyminen vaatiikin aikaa.
10 4. LAJIN PERUSTEISTA A. Mokuso Judoharjoitukset alkavat aina mokusolla eli keskittymishetkellä. Mokuso suoritetaan rivissä polviistunnossa harjoitusten vetäjän johdolla. Harjoitukset myös päättyvät samalla tavoin loppukumarrukseen. Mokuson tarkoituksena on tyhjentää mieli arjen kiireistä ja virittää keho tulevaan harjoitukseen. Lopussa mokuso antaa mahdollisuuden rauhoittua harjoituksen päätteeksi. Judokat mokuso-asennossa ennen harjoituksia. B. Ukemi Kaatumisen eli ukemin harjoittelu on peruskurssin keskeisin asia. Sen harjoittelu aloitettaan ensin varoen kyykystä sivulle ja taakse päin, sitten eteen polviasennosta ja vasta lopuksi pystystä. Heittoharjoittelu voidaan aloittaa vasta sitten, kun ukemi on turvallinen. Lisäksi heitoissa myös hyökkäävän osapuolen on muistettava tukea ukemin tekijää kannattelemalla kädestä. Ukemi sivulle (hidari):
11 Ukemi eteen ylös nousten(migi): Ukemi taakse:
12 Ukemi eteen alas jääden (hidari): C. Shisei Asenne ja mieli ovat ratkaisevan tärkeitä judossa. Asenteen jälkeen oleellisin asia on judokan perusasento. Perusasento, shizen hontai, on levollinen, rento ja valpas. Vahvaa puolustusasentoa, jigo hontai, käytetään vastustajan hyökkäyksen torjumiseen, mikäli sitä ei ehditä väistää tai siihen ei ehdi suorittaa vastaheittoa. Perusasennoissa on lisäksi sekä oikean että vasemman puoleiset asennot eli migi ja hidari asennot. (Migi = oikea, Hidari = vasen) Shizen hontai: Jigo hontai: D. Kumikata eli ote Judon perusotteessa (migi kumikata) oikea käsi on vastustajan kauluksessa ja vasen käsi oikeassa hihassa. Hidariotteessa ote on päinvastainen. Ote kestää parhaiten vetoa, mikäli tarttuminen suoritetaan kolmella laitimmaisella sormella etusormen ja peukalon vain avustaessa. Varsinaisia otevariaatioita on lukematon määrä, sillä kauluskäden ote voi olla myös selässä kainalon alta, selässä niskan takana (kahva) tai molemmat kädet hihoissa. Tosiasiassa heittoja voi suorittaa lähes mistä otteesta hyvänsä, mutta suora hyökkäys vastustajan jalkoihin on kiellettyä.
13 Perusote eli kumikata: E. Shintai Liikkuminen on heittämisen A ja O. Ilman liikettä on vaikea heittää ja, jotta heittäminen onnistuu on kyettävä mukautumaan vastustajan liikkeeseen. Tämän takia pyritään liikkumaan samaan rytmiin kuin vastustaja joko eteen, sivulle tai taakse. Liikkumistyylejä on kaksi: perusasennosta (shizen hontai) lähdetään liikkumaan ayumi-ashina eli kävelevän jalan tekniikalla, jossa perusasento on hieman nilkoista ja polvista koukistunut ja siinä jalkateriä ojennetaan kävelyssä eteenpäin aivan maton pintaa hipoen. Paras mielikuva oikeasta suorituksesta tulee, kun kuvittelee kävelevänsä liukkaalla jäällä. Ylävartalo on eleetön, kaikenlainen heiluminen ja vartalon kiertyminen vie vartaloa vain epätasapainoon. Toinen liikkumisen tekniikka tunnetaan tsuki-ashina, etenevän jalan -tekniikkana. Tätä tekniikkaa käytetään lähinnä vahvassa puolustusasennossa (jigotai, migi tai hidari) sekä erittäin voimakkaassa hyökkäyksessä. Tsuki-ashi liikkeeseen lähdetään jigotai asennosta. Oikeassa suorituksessa taaempi jalka ei missään vaiheessa saa tulla etummaisen jalan rinnalle.
14 Shizen hontaista ayumi-ashi kävelyyn: Jigotaista tsuki-ashi kävelyyn:
15 F. Taisabaki Taisabaki tarkoittaa kääntymistä, ennen kaikkea heittoon sisään kääntymistä, joka mahdollistaa varsinaisen heittosuorituksen. Taisabaki aloittaa horjutuksen eli kuzushin, mikäli uke ei itse liiku heiton suuntaan. Kääntyminen opetellaan molempiin suuntiin siis sekä migille että hidarille (oikealle ja vasemmalle puolelle) sekä eteen että taaksepäin. Kääntymisessä oleellista on suorituksen nopeus terävä aloitus ratkaisee heiton onnistumisen. Mikäli liike taisabakissa hetkeksikään pysähtyy tuhoaa se koko heittoyrityksen, sillä vastustaja ehtii reagoida heittoyritykseesi joko väistämällä tai blokkaamalla yrityksen. Taisabaki eli heittoon sisään kääntyminen:
16 G. Kuzushi, tsukuri ja kake Kuzushi eli horjutus alkaa itse asiassa siis taisabakista, jonka liike lähtee jaloista ja voima lantiosta. Vastustajan horjuttaminen vaatii aina oikeaa ajoitusta, liikerytmin ymmärtämistä sekä hyvää omaa tasapainoa. Horjuttaminen on oleellinen osa myös mattojudoa. Tsukuri tarkoittaa varsinaisen heittosuorituksen aloittamista vaativia liikkeitä, esim. vartalokontaktin ottamista käsiheitossa tai kuten alla olevassa kuvassa, harai-goshi heitossa eli pyyhkäisevässä lonkkaheitossa. Kake tarkoittaa lopullista heittovaihetta ja uken saattamista vauhdikkaasti, mutta halliten ja kädestä kannattaen mattoon. a. Hyvä ote b. Voimakas taisabaki c. Kontakti eli tsukuri d. Heitto ja kannatus eli kake. 5. ERILAISIA HARJOITUSMUOTOJA A. Tandokurenshu = liikeratojen harjoittelu ja toistaminen kuvitellun vastustajan kanssa. Harjoitus toteutetaan yksin, kuten varjonyrkkeilijä konsanaan. Kehittää tekniikan tai suorituksen hahmottamista.
17 B. Uchikomi = sisääntuloharjoittelu, jossa toistetaan suorituksen sisääntulovaihetta tauotta, esim. 5 10 suorituksen sarjoissa. Näin voidaan keskittyä myös jonkin osaalueen suoritukseen lisäämällä toistoja esim. askelsarjojen, horjutuksen, nostovaiheen, rytmin tai nopeuden kehittämiseen. Uchikomissa suoritusta ei viedä loppuun asti, joten elimistö säästyy liialliselta heittojen aiheuttamilta tärähdyksiltä. C. Yaku-soku-geiko = varsinaista heittoharjoittelua, jossa tekniikoita hiotaan suorittamalla heittoja vapaasta liikkeestä vuorottain D. Kagari-geiko = jatkuvaa hyökkäysharjoittelua, jossa uke yrittää estää torin heittoyritystä väistämällä tai blokkaamalla heiton, mutta ei saa tehdä vastaheittoja, eikä yrittää itse heittämistä. E. Randori = vapaata otteluharjoittelua, jossa molemmat osapuolet pyrkivät heittämään vastustajaansa millä tahansa heitolla. Voidaan otella myös ns. tehtävärandoreita, jossa ohjaaja määrää ennalta, mitä heittoa kummankin on yritettävä. Randorissa puolustautuminen ja vastaliikkeet ovat myös sallittuja. F. Shiai = kilpailu. Kilpailuissa on aina viralliset ottelutuomarit, ajanotto ja ottelut tapahtuvat lapsilla ikäluokittain sekä, kuten kaikissa sarjoissa, myös painoluokittain. Kilpailuissa testataan parhaiten toimivatko harjoitellut tekniikat vai eivät. G. Kata = formaalit eli muodolliset liikesarjat. Esimerkiksi heittokata: nage-no-kata ja mattokata: katame-no-kata. Kata on torin ja uken yhteistoimintaa, jossa suoritetaan ennalta määrätty liikesarja. Katojen harjoittelu kehittää myös judokan perustekniikkaa ja niiden harjoittelu on syytä aloittaa viimeistään vihreällä vyöllä. 6. JUDOTEKNIIKOIDEN JAOTTELU Judotekniikat jaetaan matto- ja pystyliikkeisiin. Tatamissa (eli matossa) tehtävät liikkeet ovat sidontoja, käsilukkoja tai kuristuksia tai niihin tähtääviä hyökkäysiä, joilla vastustaja otetaan hallintaan. Sidonnoissa tavoitteena on pitää vastustaja selällään matossa vähintään 25 sekunnin ajan, jonka jälkeen ottelu päättyy. Kuristuksissa puristetaan takin kauluksella tai kämmensyrjällä kaulan verisuonia tai henkitorvea ja lukoissa taitetaan kyynerniveltä siten, että vastustaja joutuu luovuttamaan. Muihin kuin kyynerniveleen ei saa tehdä lukkoja.
18 A. Sidonnat Sidontoja on kahta erilaista päätyyppiä: kesagatame- ja shihogatame-luokat. Kesagatameluokka tarkoittaa suomeksi kaulaliinasidontoja, jotka harjoitellaan ensin ja neljän pisteen sidonnat eli shiho gatame-luokan sidonnat vasta myöhemmin. Sidontoihin siirrytään joko suoraan heittotilanteista, mikäli heitto ei ole täysin onnistunut, aiheuttaen ottelun jatkumisen tai kääntämällä matossa vatsallaan tai kontillaan puolustautuva vastustaja selälleen. Matossa voi puolustautua myös istualtaan, jolloin hyökkäys tapahtuu haarojen välistä. Sidontojen harjoittelun lisäksi tulee tietysti tietää miten niistä päästään tarvittaessa pois. a. Hon-kesa-gatame b. Kuzure-kesa-gatame: c. Makura-kesa-gatame: d. Ushiro-kesa-gatame:
19 e. Kata-gatame: B. Heittotekniikat Heittotekniikoissa hyökkääjä, eli tori, pyrkii horjuttamaan vastustajan, eli uken, tasapainoa oman tasapainonsa säilyttäen ja kaatamaan tai heittämään vastustaja mattoon hallitusti selälleen. Kilpajudossa ottelu päättyy aina välittömästi, mikäli toinen ottelijoista kykenee tekemään puhtaan heittosuorituksen. Heittoluokkia ovat käsiheitot, lonkkaheitot, jalkaheitot (+pyyhkäisyt) ja uhrautumisheitot. Uhrautumisheitoissa hyökkääjä uhraa oman tasapainonsa saadakseen vastustajan pois tasapainosta. C. Käsiheitot Käsiheitot ovat yksi yleisimmistä judossa suoritettavista heitoista. Ne muistuttavat paljolti myös painissa suoritettavia käsiheittoja. Yleisimmät käsiheitot ovat yhden ja kahden käden selkäheittoja eli seoi-nage tekniikoita. Jo huomattavasti haasteellisempi käsiheittosuoritus on kehon pudotus eli tai-otoshi tekniikka. Kyseinen käsiheitto vaatii erittäin nopeaa ja voimakasta taisabakia ja horjutusta, jotta se toimii käytännössä. Toimiessaan tai-otoshi -heitto on ruoskamainen, nopea ja terävä. a. Yhden käden käsiheitto eli ippon-seoi-nage.
20 b. Kahden käden käsiheitto eli morote-seoi-nage. D. Lonkkaheitot Lonkkaheitot ovat erittäin voimakkaita heittoja. Nimensä mukaisesti heitto tapahtuu tekijänsä lonkan ylitse. Varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa suositaan usein
21 lonkkaheittoja, koska heittoasento on tasapainoinen ja taisabaki sekä horjutusvaihe ovat näissä heitoissa selkeitä suorittaa. Lonkkaheitoista alkeiskurssilla käydään läpi yleensä ukigoshi ja O-goshi. a. Leijuva lonkka eli uki-goshi (Jigoro Kanon tokuiwaza)
22 b. O-goshi eli suuri lonkka heitto. c. Lonkkapyörä eli Goshi-guruma.
23 E. Jalkaheitot Jalkaheitot pitävät sisällään erilaisia pyyhkäisyjä ja kansanomaisesti sanottuna kamppeja. Ne vaativat äärimmäisen tarkkaa ajoitusta sekä hyvää tasapainoa, sillä tekniikat suoritetaan tietysti yhdellä jalalla seisten. Jalkapyyhkäisyissä (gari) tori, eli hyökkäävä osapuoli, pyyhkäisee vastustajan tukijalan liikkeestä alta pois horjuttaen samanaikaisesti ukea pyyhkäistävän jalan suuntaan. Jalkatekniikoiden tulee olla oikein ajoitettuja ja suoritusten erittäin nopeita. Aloittelijoille opetetaan yleensä O-soto-gari ja de-ashi-barai sekä kouchigari ja ouchi-gari -jalkaheittoja. a. Edenneen jalan pyykäisy eli de-ashi-barai.
b. Edenneen jalan pysäytys eli sasae-tsuri-komi-ashi. 24
c. O-soto-gari eli suuri ulkopuolinen pyyhkäisy. 25
26 F. Tekniikkaluokitus Pystyjudo (Tachiwaza) Käsiheitot: Te-waza - ippon-seoi-nage, morote-seoi-nage, eri-seoi-nage - tai-otoshi Lonkkaheitot: Goshi-waza - O-goshi - Uki-goshi - Harai-goshi Jalkaheitot: Ashiwaza - De-ashi-barai - O-soto-gari - Kouchi-gari, Ouchi-gari - Sasae-tsurikomi-ashi Uhrautumisheitot: Sutemiwaza Ma-sutemiwaza: tomoe-nage, sumi-gaeshi, tani-otoshi Yoko-sutemiwaza: yoko-guruma, yoko-gake Mattojudo (Newaza) Sidonnat: kesagatame-luokka: hon-kesa-gatame, kuzure-kesagatame, makura-kesa-gatame, ushiro-kesa-gatame, kata-gatame Shiho-gatame-luokka: yoko-shiho-gatame, kamishiho-gatame ja tate-shiho-gatame sekä näistä kuzuremuodot (eli muunnelmat)
27 Käsilukot: juji-gatame, ude-gatame, ude-garami, waki-gatame, hara-gatame Kuristukset: juji-jime luokka, hadaka-jime, kataha-jime, te-jime G. Kielletyt toimenpiteet Jotkut tavat käydä kiinni vastustajaan tai heittotilanteet voivat olla vaarallisia, joten siksi ne ovat kiellettyjä. Vastustajan vahingoittaminen ei kuulu judon henkeen. Alla joitakin esimerkkejä kielletyistä toimenpiteistä. - harjoituskumppanin/-vastustajan minkäänlainen vahingoittaminen. - potkiminen, lyöminen. - seuraavat otteet: sukuelimistä, ns. pistooliote hihansuusta, suora hyökkäys jalkoihin, kahden käden ote jalasta pyyhkäistäksesi tukijalan tämän alta, saman puolen ote sekä kauluksesta että hihansuusta ilman välitöntä hyökkäystä, otteen ottaminen hihan tai lahkeen sisäpuolelta. - niskalenkkiote, jos se voi vahingoittaa vastustajan selkärankaa heittotilanteessa. - vastustajan nostaminen mattotilanteesta juntataksesi hänet takaisin mattoon. - sormista puristaminen, sormien laittaminen lomitusten vastustajan sormien kanssa. - älä estä vastustajasi hengitystä raajallasi tai jomman kumman judogilla. - lukkojen tekeminen muihin niveliin kuin kyynerpäähän. - heittoyrityksestä mattoon pyörähtäminen siten, että pyörähtäminen tapahtuu pään kautta. - jalkapyykäisyt, jos ne tehdään vastustajan takaa jalkojen välistä. - jalan kietominen vastustajan jalan ympäri heittotilanteessa. 7. GRADUOINNIT Judossa on käytössä vyöjärjestelmä, joka kertoo harrastajan eli judokan taitotason. Alkeiskurssilla judokan vyön väri on valkoinen (6.kyu). Alkeiskurssi päättyy aina vyökokeeseen eli graduointiin, jossa suoritetaan ensimmäinen vyöaste eli keltainen vyö (5.kyu). Tämän jälkeen harjoittelua jatketaan joko lasten jatkokurssilla tai nuorten ja aikuisten kohdalla yleisissä harjoituksissa. Harjoittelun myötä judokan vyön väri vaihtuu seuraavasti: oranssi (4.kyu), vihreä (3. kyu), sininen (2.kyu) ja ruskea (1.kyu). Mustat vyöarvot ovat korkein arvoaste judossa. Mustan vyön omaavia kutsutaan senseiksi eli opettajaksi, kun taas värillisiä vöitä tervehditään sempaiksi eli ohjaajaksi.
28 Me Sotkamon Tsuyoissa noudatamme kuitenkin vanhaa perinnettä, jonka perusteella vasta 2. dan asteen suorittanut judoka on sensei, kaikki muut siitä alaspäin ovat meille sempaita. Mustia vyöarvojakin on siis eri tasoja eli dan-asteita, kaikkiaan Suomessa on 1. 7. dan-asteen omaavia judokoita eli mustan vyön suorittaneita judokoita yhteensä noin 1500. Korkeimmat suomalaiset vyöarvot ovat 7. dan asteen senseitä (Hiroyasu Tanayma ja Jorma Kivinen) Vyökoe eli graduointi on aina juhlallinen tilaisuus. Se on koe, johon saa osallistumisoikeuden valmentajaltaan, kun asiat on opittu riittävän hyvin. Vyökoe on maksullinen. Velvoitteet tulee olla seuraa kohtaan suoritettu aina ennen vyökoetta, eli jäsenmaksu ja vyökoemaksu tulee olla suoritettuna ennen koetta. Keltaisen vyön (5.kyu) kokeessa judoka saa suoritusdiplomin lisäksi judopassin. Se on virallinen dokumentti harrastajansa judourasta, jonne kirjataan kaikki vyösuoritukset, kilpailutiedot, käydyt leirit ja koulutukset sekä mahdolliset luottamustehtävät seurassa. Graduointihinnat löydät seuramme verkkosivuilta. Kotisalillamme judon harrastaja voi suorittaa vyöarvoja 5.-2.kyu ja ruskeat sekä mustat vyöarvot graduoidaan joko Judoliiton Itä- Suomen aluegraduoinnissa (aluegraduoijana toimii Joensuun Yawaran Lasse Katajavuori) tai Helsingissä Judoliiton liittograduoinnissa. Vyökoevaatimukset löytyvät judoliiton verkkosivuilta ja niistä vastaa Suomen judoliiton alainen Dan-kollegio. Tarkemmat ohjeet vyökokeista löydät seuramme verkkosivulta materiaalikansiosta kohdasta graduointiin valmistautuminen. A. Vyökoevaatimukset (5.kyu) - vähintään 24 harjoituskertaa - keskeinen sanasto ja etiketti (eli käyttäytyminen dojolla) sekä hygienian ymmärtäminen - ukemi (sivulle, eteen alas jääden ja ylös nousten ja taakse) - 3 erilaista sidontaa - 3 erilaista heittoa, yksi kustakin tekniikkaryhmästä (käsi-, lonkka- ja jalkaheitot) B. Vyökoevaatimukset (4.kyu) - noin 40 harjoituskertaa - ukemit monipuolisesti esitettynä (eteen alas jääden ja ylös nousten, kova ukemi eteen, taakse), ukemin turvallisuus. - kuusi heittoa, joista vähintään yksi kustakin tekniikkaryhmästä (te-, goshi- ja ashiwaza) - sidonnat; kaikki kesa-gatame-luokan sidonnat, jokaisesta poistulo. - hyökkäykset matossa (erilaiset tilannevariaatiot: uke kilpikonnassa, vatsallaan, istuallaan) - puolustautuminen matossa (kilpikonnassa, vatsallaan, istuallaan)
29 C. Vyökoevaatimukset (3.kyu) - noin 60 harjoituskertaa - ashi-waza: de-ashi-barai, sasae-tsuri-komiashi, hiza-guruma, o-soto-gari, o-uchi-gari, kouchi-gari, kosoto-gari - goshi-waza: uki-goshi, o-goshi, goshi-guruma - te-waza: ippon-seoi-nage, morote-seoi-nage, eri-seoi-nage, tai-otoshi - Suomen judoliiton koulutukset: Judon perusteet (JP), suositellaan myös Opettamisen ja oppimisen perusteet (OOP) - sidonnat: kaikki sidonnat kesa-gatame- ja shiho-gatame luokista sekä jokaisesta kaksi poistuloa. - käsilukot: juji-gatame - kuristukset: yksi juji-jime luokastasa ja hadaka-jime - kilpaileminen tai apuopettajana toimiminen JUDOSANASTOA Kodokan keskus Jigoro Kanon 1882 perustama dojo, josta on kehittynyt nykyisen judon henkinen Ju = joustaminen, ystävällisyys, pehmeys, hyväksyminen Do = tie, tapa, polku, periaate Judo = joustava tie Judoka = judon harrastaja Judogi = judopuku Dojo = harjoitussali Zori = sandaalit Tatami = judomatto Maitta = antautuminen Tori = liikkeen suorittaja Uke = liikkeen vastaanottaja Migi = oikea Hidari = vasen Uchi-komi = sisääntulo-, toistoharjoitus parin kanssa Tokui-waza = lempiliike, lempitekniikka Randori = vapaaharjoitus, harjoitusottelu Yaku-soku-keiko = jatkuva heittoharjoitus Kagari-keiko = jatkuva hyökkäysharjoitus, pelkkiä sisääntuloja heittoon Kootai = parin vaihto Yame = harjoituksenosan loppu Owari = harjoituksen loppu Mokuso = mielen tyhjennys, mietiskely, keskittyminen Sempai = vanhin, seniori, ohjaaja Sensei = opettaja, mestari, ylimestari Rei = kumarrus, kumartaa, tervehtiminen