AAPO HANNELE TVERIN ALAKOULUIKÄISTEN PAINONHALLINTAOHJELMA PROJEKTIRAPORTTI 2006 TIIVISTELMÄ HUOLTOLIITON JULKAISUJA 1/2006
ULKOASU JA TAITTO: Juha Räty, www.j-form.fi PIIRROSKUVITUS: Hanna Vehviläinen PAINO: Priimuspaino, Helsinki 2006
SISÄLLYS LUKIJALLE........................................ 5 AAPON TAUSTAA................................. 7 TAVOITTEET..................................... 12 OSALLISTUJAT................................... 13 PROJEKTIN HENKILÖSTÖ....................... 20 PROJEKTIN TOTEUTUS........................... 21 Tutustumisviikonloput............................ 21 Liikunnanohjaus................................. 22 Perheiden yhteiset liikuntatapahtumat............. 24 Muut yhteiset tapahtumat......................... 25 Ravitsemusohjaus lapsille......................... 25 Ravitsemusohjaus vanhemmille.................... 27 Kesäleirit....................................... 28 Talvileirit....................................... 30 Loppuleirit...................................... 30 Seurannat....................................... 33 TULOKSET...................................... 35 Muutokset suhteellisessa painossa................ 36 Loppukyselyt lapsille ja perheille.................. 38 Osallistujien omia kokemuksia.................... 48 Muutokset perheiden ruokailutottumuksissa........ 51 Mittaustulokset seurannoissa..................... 51 ARVIOINTI JA YHTEENVETO.................... 53 LÄHTEET......................................... 56 LIITTEET......................................... 59 3
TIIVISTELMÄ Huoltoliitto ry:n alakouluikäisten ylipainoisten lasten painonhallintaohjelma Aapo tähtäsi yksilötasolla painonhallintaan, välitavoitteena itsetunnon, elämänhallinnan ja perhedynamiikan kohentuminen. Yhteisötasolla Aapon tavoitteena oli kehittää kuntien omaan toimintaan soveltuva ohjelma, jota käyttämällä seurauksena on lasten ja nuorten parempi painonhallinta ja sen mukanaan tuomat myönteiset terveysvaikutukset. Ohjelma koostui lasten viikoittaisesta ryhmäliikunnasta, lasten ja heidän vanhempiensa ravitsemusohjauksesta avomuotoisissa ryhmätapaamisissa sekä lasten leireistä. Hanke toteutettiin alakouluikäisen lapsen perheen kanssa tasavertaiseen kumppanuuteen perustuvana yhteistoimintana. Painopiste oli ryhmämuotoisessa perhekeskeisessä lähestymistavassa. Ohjelmassa oli 6 ryhmää Pohjois- ja Koillis-Savosta. Jokainen ryhmä oli mukana noin puolitoista vuotta. Osallistujat koottiin sekä kaupunkimaisilta paikkakunnilta että pieniltä maaseutupaikkakunnilta. Kaikkien lapsiryhmien keskimääräinen suhteellinen paino pieneni projektin kuluessa, parhaimmalla ryhmällä noin 12 %. Sosiaalisissa taidoissa tapahtui myönteisiä muutoksia. Monet löysivät itselleen uuden liikuntaharrastuksen. Useimmat perheet muuttivat ravinto- ja liikuntakäyttäytymistään ainakin jonkun verran. Asiakaspalautteet olivat valtaosiltaan kiittäviä. Projekti koettiin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Perheissä, joissa oli muita kuin alakouluikäisiä lapsia, toivottiin tämäntapaista ohjelmaa myös muille ikäryhmille. Aapo on herättänyt mielenkiintoa useilla eri tahoilla. Projektin loppuraportti on tilattavissa Huoltoliitosta. 4
LUKIJALLE Aapon idea lähti liikkeelle siitä havainnosta, että silminnähden ylipainoisia lapsia näkyi kaikkialla. Laajaan suomalaiseen koululaisten terveydentilaa selvittävään tutkimukseen ei kuulunut kysymyksiä painonhallinnasta, sen sijaan ravintotottumuksia ja niiden muutosta selvitettiin laajasti ja toistuvasti. Kun tiedetään ylipainon aiheuttamat terveys- ja muut riskit, sekä se, että ylipainoiset lapset ovat suurella todennäköisyydellä tulevaisuudessa ylipainoisia aikuisia, oli selvää, että lasten painonhallinta- ja terveyskäyttäytymisen muutosohjelmalle oli selkeä tarve. Toiminnassa ei varsinaisesti ollut uusia yksittäisiä menetelmiä; liikunnan lisäys ja ruokavalion tervehdyttäminen tiedettiin entuudestaan painonhallinnan keinoiksi. Aapossa ne opeteltiin ryhmissä. Kun oli kyseessä alakouluikäisten joukko, ymmärrettiin, että ilman perheiden osallistumista ei ohjelma onnistu. Vanhemmathan kuitenkin ovat ne, jotka hankkivat ravinnon lapsille. Projektia suunniteltaessa kyseltiin kokemuksia muun muassa Pohjois-Savon kouluterveydenhuollosta, Kuopion yliopistosairaalasta, Kuopion yliopiston ravitsemustieteen laitokselta ja muilta lasten kanssa toimivilta tahoilta. Haluankin lausua kiitokset kaikille, jotka uhrasivat aikaansa tietojen antamiseen ja näin myötävaikuttivat Aapon syntyyn. Projektissa oli sitoutunut ja innostunut henkilöstö. Sillä oli suuri merkitys ohjelman onnistumiselle. Projektitiimi ymmärsi tekevänsä uudenlaista ohjelmaa ja toimintatapaa ja jaksoi työskennellä loppuun asti motivoituneena. Aapo kiittää niitä monia yhteistyökumppaneita ja tahoja, jotka tekivät siitä lasten sanoin kivan, mahtavan, hyvän projektin. Osallistujakuntien kouluterveydenhoitajien apu oli korvaamatonta, jotta ryhmät saatiin kokoon. Kuntien perusterveydenhuolto hoiti lasten laboratoriotutkimukset. Saimme lahjoituksina 5
Olvi Oy:ltä ja Hartwall Oy:ltä tilaisuuksiin virvokkeita, ravitsemusopetukseen juustoja Valio Oy:ltä ja grilli-iltaan lihoja Atria Oy:ltä, rahalahjoituksen Pohjois- Savon Lähivakuutukselta sekä lisäksi monia pikku tavara-avustuksia tietokilpailupalkinnoiksi jne. Arvokasta oli myös se, että projektiin saatiin eri alojen asiantuntijoiden, kuten erikoislääkäri Jorma Komulaisen ja ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin, työpanosta. Helsingissä 20. marraskuuta 2006 Hannele Tverin projektipäällikkö 6
AAPON TAUSTAA Lasten ja nuorten ylipainon yleistyminen Suomessa samoin kuin muissa teollisuusmaissa on huolestuttavaa. Viimeksi kuluneiden runsaan 20 vuoden aikana ylipainoisten lasten ja nuorten osuus on kaksin- ellei peräti kolminkertaistunut Suomessa. Ylipainoisten osuudeksi mainitaan esiintyvyystutkimuksissa useimmiten 7 12 % ikäluokasta (1). Tavallisesti ylipainoisuus on enemmän poikien kuin tyttöjen ongelma. Joissakin tutkimuksissa korostetaan voimakkaasti perheiden ja erityisesti äitien roolia ongelman taustalla. Suomessa käytännön kliinisessä työssä lapsuusiän lihavuuden arvioinnissa käytetään suhteellista painoa (2). Ylipainon ja lihavuuden diagnoosi perustuu pituuden ja painon mittaamiseen sekä pituuteen suhteutetun painon (pituuspainon) määrittämiseen. Pituuspainolla tarkoitetaan painoa suhteessa samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainoon. Ylipainon ja lihavuuden raja-arvot on määritetty käyttäen suomalaisten lasten painoindeksijakaumia lähtökohtana iänmukaiset 90. ja 98. persentiilin käyrät (persentiili: sadannespiste, prosenttipiste; yksi niistä 99 pisteestä, jotka jakavat tietyn tekijän suhteen suuruusjärjestyksessä olevan joukon sataan yhtä suureen osaan). o Ylipaino on kyseessä, kun alle kouluikäisen pituuspaino on 10 20 % ja kouluikäisen 20 40 %. o Lihavuus on kyseessä, kun alle kouluikäisen pituuspaino on yli 20 % ja kouluikäisen yli 40 %. o On tärkeää havaita nousu lapsen painokäyrässä. Nousu ylipainon rajan ylittäneillä ennakoi lihavuutta. o Yli 10 %:n nousu painokäyrässä 5 cm pituuskasvun aikana viittaa lihomiseen (3). Muutaman viime vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa todetaan, että lasten lihavuuden arvioinnissa pituuspaino tai painoindeksin määrittäminen eivät ole parhaita mittareita, koska ne eivät kerro rasvan jakautumisesta kehossa. Samalla tavoin kuin aikuisilla, lapsilla ja nuorilla keskivartalolihavuus näyttää olevan enemmän yhteydessä sairastumisriskiin kuin esimerkiksi painoindeksi (4). 7
8 Useissa tutkimuksissa on voitu osoittaa ylipainon kehittymiseen olevan vahvasti geneettinen pohja (esim. 5). Toisaalta ympäristö- ja käyttäytymistekijät ovat myös kiistattomasti vaikuttamassa siihen. Liikunnan vähäisyys ja runsasenergisen ravinnon nauttiminen ovat selkeästi yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen (6). Myös muita riski- ja suojaavia tekijöitä on kartoitettu: rintaruokinta vauvana oletettavasti suojaa, vanhempien lihavuus ja aikaisempi ylipaino altistavat ja sosioekonominen tilanne, etninen tausta, lääketieteelliset seikat sekä erilaiset lääkitykset vaikuttavat ylipainon kehittymiseen tai sen kehittymättä jäämiseen (7). Lasten ja nuorten terveys on yhtenä painopistealueena valtioneuvoston periaatepäätöksessä Terveys 2015 kansanterveysohjelma. Muiden ongelmien ohessa mainitaan lisääntyvä ylipaino myös lasten ja nuorten pahenevana terveysongelmana. Vanhalan tutkimuksessa todetaan, että ylipaino lapsuudessa johtaa lähes kahdeksassa tapauksessa kymmenestä ylipainoon keski-iässä, ja erityisesti metabolista oireyhtymää sairastavilla henkilöillä on lähes poikkeuksetta takanaan ylipainoinen lapsuus (8). Ylipainoisuus lapsuudessa siis ennustaa suurella todennäköisyydellä ylipainoisuutta aikuisiässä huomattavine sairastavuusriskeineen (9). Tuoreessa brittitutkimuksessa, jossa osallistujajoukkona oli lähes 6000 lasta, tulokset viittaavat siihen, että pysyvä lihavuus kehittyisi jo ennen 11 vuoden ikää, ja siksi lihavuuden ehkäisy olisi tehtävä jo aikaisessa vaiheessa elämää (10). Ylipaino ja sen seurannaisena tulevat sairaudet kuten tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine ja sepelvaltimotauti aiheuttavat aikuisilla elämänlaadun heikkenemistä, toimintakyvyn alenemista ja ennenaikaista eläkkeelle jäämistä. Ylipainoon liittyvät sairaudet ja niiden komplikaatiot aiheuttavat lisääntyviä hoitokustannuksia. Pelkästään tyypin 2 diabeteksen aiheuttamat menot olivat Suomessa jo pari vuotta sitten arvioituna 505 miljoonaa euroa vuodessa, 11 %
terveydenhuollon kokonaismenoista, ja jos sen ehkäisyssä ei onnistuta, ovat menot vuonna 2010 arviolta 841 miljoonaa euroa (11). Helsinkiläisen syntymäkohortin seurantatutkimuksessa todettiin, että niillä lapsilla, joilla oli korkea suhteellinen paino 7- ja 12-vuotiaina, oli yli kaksinkertainen riski normaalipainoisiin verrattuna sairastua diabetekseen aikuisiällä (12). Koululuokkayhteisöstä eristyminen, itsetunnon haavoittuminen sekä lisääntyvät ongelmat sosiaalisten taitojen alueella ovat yhteydessä lasten ja nuorten lihavuuteen. Tutkimuksilla on osoitettu, että ylipainoiset nuoret syrjäytyvät sosiaalisesti normaalipainoisia todennäköisemmin (13). Ylipainon on huomattu vaikuttavan kielteisesti myös mm. koulumenestykseen (14). Ylipainoiset nuoret ilmoittavat normaalipainoisia useammin joutuvansa kiusaamisen kohteiksi (15). Sekä vanhemmat että opettajat ilmoittavat näillä olevan normaalipainoisia enemmän käytöshäiriöitä (16). Ylipainoisten nuorten (11 15 v.) on todettu kokevan enemmän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta kuin normaali- tai alipainoisten nuorten (17). Heillä ilmenee normaalipainoisia enemmän myös muita syömishäiriöitä, huonontunutta itsetuntoa, itsemurha-ajatuksia ja haitallisten aineiden väärinkäyttöä (18). Kaiken kaikkiaan normaalista poikkeava paino aiheuttaa nuorille sekä sosiaalisia että psykologisia ongelmia (19). Lasten ja nuorten ylipaino on kirjallisuuden mukaan vaikeasti hoidettavissa. Toisaalta satunnaistettujen vertailevien tutkimusten määrä on melko vähäinen (20). Epsteinin ja kumppaneiden suositusten mukaan vanhempien vaikutus ruokavalintoihin ja fyysisen aktiviteetin määrään olisi otettava huomioon hoidettaessa lapsuusiän lihavuutta. Lapsen painonpudotuksen säilyminen pitkällä aikavälillä vaatii koko perheen ruokailutottumusten muutosta, vanhempien tukea ja rohkaisua lapselle sekä vanhempien kiitosta muutosten onnistumisesta (21). Golanin ja kumppaneiden tutkimuksessa saatiin parempi lopputulos lasten painonpudotuksessa, kun elämäntapojen muutoksen toimeenpanevana voimana olivat pelkästään lasten vanhemmat kuin silloin, kun muutoksen toteuttajina olivat lapset itse (22). Tämä tuntuukin itsestään selvältä, kun käytettynä menetelmänä olivat ravitsemusasiantuntijan teorialuennot. Ei voi olettaa, että lapset jaksaisivat keskittyä useisiin luentomaisiin esityksiin siinä määrin kuin aikuiset. Kansainvälisestä kirjallisuudesta löytyy viimeksi kuluneiden runsaan kymmenen vuoden ajalta kymmeniä tutkimuksia, joissa on pyritty vaikuttamaan lähinnä yksilötasolla lasten ja/tai nuorten lihavuuteen tai painonhallintaongelmiin. Interventioissa käytetyimpiä ovat olleet kognitiiviset ja/tai käyttäytymistieteelliset menetelmät. Näillä lähestymistavoilla on saavutettu parempi tulos kuin pelkkään tukemiseen pohjaavalla ohjelmalla (23). Toisaalta on havaittu, että liikunnan lisääminen perhettä ohjaavaan ohjelmaan johtaa tuloksen paranemiseen (24). 9
10 Laajamittainen ja tavoitteellinen väestötason interventio lihavuuden ehkäisemiseksi oli Kielissä toteutettu Kiel Obesity Prevention Study (KOPS), jossa seuranta ja interventiot kohdistuivat mm. 5 7-vuotiaiden ikäkohorttiin. Vuoden mittainen yhdistetty koulua ja perhettä koskeva interventio tuotti selkeän tuloksen niin terveyskäyttäytymisessä kuin painonhallinnassa ja lopputulemana myös lasten painonkehityksessä. Samassa tutkimuksessa havaittiin voimakas vanhempien ylipainoisuuden vaikutus lasten ylipainoisuuteen (25). Vanhempien fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista lasten fyysiseen aktiivisuuteen on ristiriitaista tietoa. Norjalaisen tutkimuksen (26) johtopäätöksenä oli se, että vanhempien vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella ei ollut vaikutusta lasten vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen siinä määrin kuin usein luullaan. Passiivisen vapaa-ajan vieton, esimerkiksi television katselun, vähentäminen voisi auttaa lapsuusiän lihavuuden hoidossa (27). Muissakin tutkimuksissa television katseluun käytetty aika osoittautui merkitseväksi ylipainon ennustajaksi (28). Lapset, jotka taittoivat koulumatkansa kävellen, osoittautuivat Cooperin ja kumppaneiden tutkimuksessa merkitsevästi aktiivisemmiksi muillakin fyysisillä osaalueilla kuin ne, joita kuljetettiin kouluun autolla (29). Pitkät koulumatkat tai vaaralliset liikenneolot saattavat kuitenkin olla esteenä koulumatkojen kävelemiselle. Koulussa toteutetulla yhdeksän kuukauden mittaisella ylipainoisten lasten liikuntaohjelmalla saatiin koeryhmän kehon koostumusta, sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja insuliiniherkkyyttä kohennettua merkitsevästi verrattuna verrokkiryhmään. Ohjelman alkaessa ryhmien välillä ei ollut eroja (30). Myös tietopuolisilla terveyskasvatusinterventioilla voidaan kouluissa saada myönteisiä muutoksia aikaan lasten ravinto-, liikunta- ja terveystietämyksessä sekä terveyskäyttäytymisessä (31,32).
Laajamittaisia interventioita väestö- tai kuntatasolla oli Suomessa tehty vähän, jos lainkaan, kun ylipainoisten alakouluikäisten Aapo -hanketta alettiin toteuttaa. Laajaan suomalaiseen koululaisten terveydentilaa selvittävään tutkimukseen ei kuulunut kysymyksiä painonhallinnasta, sen sijaan ravintotottumuksia ja niiden muutosta selvitettiin laajasti ja toistuvasti. Tutkimuksessa havaittiin kaksijakoinen kehitys; toisaalta tietoisuus ravinnon terveyssisällöistä kasvoi, ja toisaalta liikakaloreita syövien osuus lisääntyi (33). Kunnissa on kuitenkin nyt kiinnitetty huomiota lasten ylipainoisuuteen sekä selvitysten muodossa että kouluterveydenhuollon informaatiovalmiuksia lisäten. Asia on parin viime vuoden aikana saanut paljon huomiota myös eri tiedotusvälineissä. Sosiaali- ja terveysministeriöstä on annettu aiheeseen liittyviä tiedotteita. Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan useimmiten tietoista toimintaa terveyden hyväksi. Terveyskäyttäytymiseen kuuluvat mm. jokapäiväiset tottumukset, esimerkiksi syöminen ja liikkuminen. Tottumusten yhdistyminen elämäntyyleiksi on yksilöllistä, mutta myös riippuvaista ympäristöstä (34). Terveystottumusten muuttamisprosessi alkaa terveysuhan tiedostamisesta tai tyytymättömyydestä itseensä. Sosiaalinen tuki sekä parempi fyysinen ja psyykkinen vointi ovat tärkeimmät muutosta edistävät tekijät. Muutoksen onnistumisen edellytyksenä on se, että henkilö huomaa myönteisiä muutoksia terveydentilassaan. Yksinäisyys, toisten huonot tavat ja ristiriitainen informaatio ehkäisevät terveyskäyttäytymisen muutosta (35). Elämäntapojen muuttaminen tapahtuu vaiheittain. Muutos etenee asteittain toimintaan (36). Siihen tarvitaan tietojen lisäksi motivoitumista, kannustusta ja onnistumisen kokemuksia. Se tapahtuu vähitellen tiedon saamisesta sen sisäistämiseen, asennemuutokseen, uuden käyttäytymisen kokeilemiseen ja sen vakiinnuttamiseen. Prochaska ja Di Clemente (37) ovat kehittäneet muutosprosessia kuvaavan mallin, jossa ensimmäisessä vaiheessa henkilö ei ole kiinnostunut muutoksesta, toisessa vaiheessa harkitsee muutosta, kolmannessa vaiheessa suunnittelee muutosta, neljännessä vaiheessa tekee muutoksen ja viidennessä vaiheessa onnistuu ylläpitämään muutoksen. Lapsuusiän lihavuuden ravitsemushoitoon tulisi aina yhdistää fyysisen aktiivisuuden lisääminen. Onnistuneeseen lihavuuden tutkimiseen ja hoitoon tulisi aina osallistua moniammatillinen työryhmä, jossa on lääkäri, ravitsemusterapeutti, liikunta-alan ammattilainen, sairaanhoitaja ja käyttäytymisterapeutti (38). Tutkijoiden mielestä ammattimaisesti toteutettu painonpudotus ei aiheuta riskiä, että ylipainoiset lapset ja nuoret suistuisivat sen vuoksi muihin syömishäiriöihin (39). Samanlaista informaatiota saatiin Aapo -projektiin Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian osastolta. 11
TAVOITTEET Alakouluikäisten painonhallintaprojekti Aapon tavoitteena oli kehittää ja testata ohjelmaa, jonka avulla yksilö- ja perhetasolla saatiin parannettua painonhallintaa, ja jossa välitavoitteena oli itsetunnon, elämänhallinnan ja perhedynamiikan kohentuminen. Yhteisötasolla päämääränä oli kuntien koulutoimelle sekä sosiaali- ja terveystoimelle toteutettavaksi sopivan alakouluikäisten lasten painonhallintaohjelman kehittäminen ja kokeileminen. Pitkällä tähtäimellä väestötasolla tavoitteina olivat parempi painonhallinta ja sen mukanaan tuomat myönteiset terveysvaikutukset. 12
OSALLISTUJAT Projektin kohderyhmänä olivat peruskoulun alakouluikäiset ylipainoiset lapset perheineen. Osallistujat koottiin Pohjois-Savon alueelta. Rekrytointi tehtiin yhteistyössä projektipaikkakuntien kouluterveydenhoitajien kanssa. Ohjeeksi terveydenhoitajille annettiin noin 40 %:n suhteellinen paino tai sitä pienempikin, jos lapsella oli muita riskitekijöitä, esimerkiksi perheessä oli diabetesta tai lapsen paino oli alkanut kovin nopeasti lisääntyä suhteessa pituuskasvuun. Kouluterveydenhoitajat toimittivat ylipainoisten lasten perheille tiedon mahdollisuudesta osallistua projektiin (liite 1), projektin esitteen (liite 2) ja projektityöntekijän yhteystiedot. Lapsille laadittiin oma esitekirje (liite 3). Perheet saivat halutessaan ottaa yhteyttä projektityöntekijään, joka kertoi ohjelmasta lisää. Varsinainen kutsukirje projektiin lähetettiin sitten perheille, jotka olivat halukkaita osallistumaan siihen ja olivat valmiita sitoutumaan noin puoleksitoista vuodeksi painonhallintaohjelmaan. Aloitusvuonna 2002 pilottiryhmät koottiin Kuopiosta ja sen lähialueilta. Kuopiossa oli vuonna 2002 asukkaita 89 877. Kuopion kaupungin verkkosivujen mukaan paikkakunnan elinkeinoelämän painopiste on siirtymässä entistä enemmän kohti modernia yritystoimintaa, erityisesti panostetaan informaatio- ja hyvinvointiteknologiaan. Perinteisemmästä teollisuudesta puu- ja elintarviketeollisuus ovat tärkeimpiä. Palvelusektori on Kuopion suurin työllistäjä. Kuopiossa projektin yhdyshenkilönä oli osastonhoitaja Kristiina Mäki. 13
Taulukossa 1 näkyy osallistujien määrä eri luokkatasoilta. TAULUKKO 1. Osallistujien määrä eri luokkatasoilla vuoden 2002 ryhmässä. Luokkataso Lapsia I 3 II 4 III 3 IV 11 V 5 VI 3 Yhteensä 29 Osallistujista 16 oli tyttöjä ja 13 poikia. Aloitettaessa I III-luokkalaisten suhteellinen paino vaihteli 37 %:n ja 77 %:n välillä. IV-luokkalaisten suhteellinen paino oli välillä 26 % 67 %. V VI-luokkalaisten suhteellinen paino oli välillä 28 % 97 %. Taulukossa 2 näkyvät eri luokkatasojen suhteellisen painon keskiarvot. TAULUKKO 2. Pilottiryhmän eri luokkatasojen suhteellisen painon keskiarvo aloitusvaiheessa. Luokka- Suhteellisen taso painon keskiarvo I 54 % II 65 % III 59 % IV 44 % V 61 % VI 75 % Pilottiryhmät jatkoivat projektissa vuoden 2003 syksyyn. Taulukossa 3 ovat esimerkkinä pilottiryhmän lasten laboratoriotutkimusten tulokset. 14
TAULUKKO 3. Pilottiryhmän lasten laboratorioarvot. PILOTTIAAPOJEN LABRAT 2002 Fs-Kol fs-kol-hdl fs-trigly fp-gluc S-TSH 4,4 1,06 0,82 4,9 1,87 3,5 1,40 0,56 5,2 2,09 4,5 1,54 0,89 5,0 1,99 5,2 1,04 1,52 3,8 2,01 4,1 1,09 0,62 4,5 2,89 4,6 1,08 0,85 4,8 3,53 3,9 0,95 2,37 5,3 1,63 4,7 1,31 0,74 4,8 2,27 4,5 1,22 0,79 4,7 2,57 3,6 0,87 1,59 4,9 2,71 4,8 1,44 0,63 5,0 2,53 4,5 1,09 0,93 4,8 1,15 3,4 1,14 0,47 5,3 2,57 4,2 1,28 0,54 4,8 1,41 3,9 1,54 0,43 5,5 0,94 3,5 1,33 0,54 5,3 1,95 3,5 1,48 1,11 5,1 2,18 3,0 1,21 0,52 5,6 1,85 4,0 1,30 0,89 4,9 5,59 3,9 0,95 0,69 4,3 2,24 3,9 1,15 0,92 5,3 2,39 4,8 0,96 1,02 5,0 2,97 4,5 1,24 0,91 5,5 2,09 3,9 1,19 0,90 5,3 2,66 4,0 1,31 1,38 5,1 2,79 4,7 1,04 2,55 4,7 1,99 6,2 1,16 5,4 3,37 4,2 1,20 0,97 5,0 2,38 fs-kol = kokonaiskolesteroli (fs = paastoseerumista tutkittu) fs-kol-hdl = HDL kolesteroli fs-trigly = triglyseridit fp-gluc = paastoplasmasta tutkittu glukoosi (verensokeri) S-TSH = seerumista tutkittu tyreotropiini (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) fs-kol fs-kol-hdl fs-trigly 3,6-6,0 mmol/l 0,90-1,90 mmol/l 0,60-2,20 mmol/l fp-gluc S-TSH 4,6 mmol/l 0,4-5,0 mu/l 15
Kuten voi huomata, muutamalla lapsista arvot poikkesivat viitearvoista. Heidät ohjattiin kouluterveydenhuollon pariin asian vuoksi. Maaliskuussa 2003 aloittivat uudet ryhmät Kaavilla, Maaningalla ja Siilinjärvellä. Kaavilla oli asukkaita aloitusvuonna 3 651. Tärkeimmät tuotannonalat olivat alkutuotannon lisäksi metalli- ja kaivannaisteollisuus sekä muoviteollisuus. Kaavilla yhdyshenkilömme oli kouluterveydenhoitaja Pirjo Hämäläinen. Maaninka oli 3 783 asukkaan kunta. Sen työpaikoista 30,2 % oli yhteiskunnallisissa palveluissa, 23,9 % oli maataloudessa, kaupassa ja ravintolatoiminnassa oli 9,8 %, teollisuudessa 9,3 %, rahoitus- ja kiinteistöpalveluissa 8,3 %, kuljetuksessa 7,1 %, rakentamisessa 6,5 % ja kaivos- ja louhimistoiminnassa 1 %. Maaningalla projektin yhdyshenkilö oli kouluterveydenhoitaja Anja Eskelinen. Siilinjärvellä asukkaita oli 20 119. Tätä nykyä joka neljäs Siilinjärven asukas on alle 15 -vuotias. Paikkakunnan suurimmat työllistäjät ovat kemianteollisuus, ilmailu ja maanpuolustus, terveydenhoitopalvelut, betoniteollisuus sekä palvelut ja matkailu. Siilinjärven yhdyshenkilöinä olivat ylihoitaja Aino Hietakorpi ja kouluterveydenhoitaja Anja Niinikoski. Osallistujien määrä näiden ryhmien eri luokkatasoilla näkyy taulukossa 4. TAULUKKO 4. Osallistujien määrä eri luokkatasoilla vuoden 2003 ryhmässä. Luokkataso Lapsia I 3 II 12 III 5 IV 8 V 9 VI 9 Yhteensä 46 Tyttöjä ryhmässä oli yhteensä 27 ja poikia 19. Kaavin ryhmässä suhteellinen paino oli välillä 23 % 99 %, keskiarvo oli 54,7 %. Maaningan ryhmän suhteellinen paino oli välillä 41 % 100 %, keskiarvo oli 68,8 %. Siilinjärven ryhmässä suhteellinen paino oli välillä 27 % 65 % ja keskiarvo 46,5 %. 16
Eri luokkatasojen suhteellisen painon keskiarvot näkyvät taulukossa 5. TAULUKKO 5. Kaavin, Maaningan ja Siilinjärven eri luokkatasojen suhteellisen painon keskiarvo aloitusvaiheessa. Luokkataso Suhteellisen painon keskiarvo I 79 % II 58 % III 53 % IV 53 % V 42 % VI 50 % Nämä ryhmät jatkoivat toiminnassa mukana syksyyn 2004 saakka. Vuonna 2004 aloittivat ryhmät Juankoskella, Kuopiossa ja Tuusniemellä. Tässä ryhmässä ei ollut mukana ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita, koska Kuopion seudulla alkoi tuolloin ylipainoon liittyvä tutkimusprojekti, johon rekrytoitiin juuri nuorimpia ala-asteen oppilaita. Juankoskella oli osallistumisvuonna asukkaita 5 622. Se oli kolmanneksi teollistunein kunta Pohjois-Savon maakunnassa. Elinkeinorakenteen perustana olivat maa- ja metsätalous sekä teollisuus: metalliteollisuus, puunjalostus ja tekstiiliteollisuus. Yhdyshenkilö oli kouluterveydenhoitaja Raija Tuomela. Kuopion asukasmäärä oli vuoteen 2004 mennessä kasvanut 90 518:een. Tuusniemellä asukkaita oli 3 031. Noin puolet tuusniemeläisistä sai elantonsa palveluista. Projektin yhdyshenkilö oli kouluterveydenhoitaja Anna Räsänen. Osallistujien määrä eri luokkatasoilla näkyy taulukosta 6. TAULUKKO 6. Osallistujien määrä eri luokkatasoilla vuoden 2004 ryhmässä. Luokkataso Lapsia III 7 IV 9 V 20 VI 10 Yhteensä 46 17
Juankoskella rekrytointi jouduttiin tekemään projektitiimin arvion mukaan liian nopeasti, koska paikkakunta ei ollut alun perin suunnitelmissa mukana. Aapo esiteltiin aluksi Suonenjoella, mutta kunnan edustajat pitivät rekrytointiin ryhtymistä liian työläänä, joten se ei lähtenyt alkuun aikataulussa. Projektityöntekijät olivat sitä mieltä, että nopea rekrytointi Juankoskella ei ehkä tavoittanut juuri oikeaa kohderyhmää, vaikka ryhmän lapsien suhteellinen paino vaihteli aloitettaessa välillä 29 % 95 %. Lapsille ja heidän perheilleen ei ehditty ennen aloittamista tähdentää sitoutumisen tärkeyttä ja sitä, että onnistuminen vaatii myös perheen vaivannäköä. Juankosken ryhmässä aloitti kaikkiaan 9 lasta. Heidän suhteellinen painonsa oli välillä 29 % 95 %, keskiarvo oli 53 %. Ryhmän suhteellisen painon keskiarvot eri luokkatasoilla näkyvät taulukosta 7. TAULUKKO 7. Juankosken ryhmän eri luokkatasojen suhteellisen painon keskiarvot. Luokka- Suhteellisen taso painon keskiarvo III 58 % IV 62 % V 32 % VI 56 % Kuopiosta mukaan tuli 24 lasta, 11 tyttöä ja 13 poikaa. Kolmasluokkalaisia ei tässä ryhmässä ollut. Kuopion ryhmän suhteelliset painot aloitusvaiheessa olivat välillä 38 % 78 %, keskiarvo 55 %. Ryhmän suhteellisen painon keskiarvot eri luokkatasoilla näkyvät taulukosta 8. TAULUKKO 8. Kuopion ryhmän suhteellisen painon keskiarvot eri luokkatasoilla. Luokka- Suhteellisen taso painon keskiarvo IV 54 % V 53 % VI 60 % 18
Tuusniemen ryhmässä oli 13 lasta, 9 tyttöä ja 4 poikaa. Tuusniemen lasten suhteelliset painot aloitusvaiheessa vaihtelivat välillä 28 % 80 %, keskiarvo oli 44 %. Suhteellisen painon keskiarvot eri luokkatasoilla näkyvät taulukosta 9. TAULUKKO 9. Tuusniemen ryhmän suhteellisen painon keskiarvot eri luokkatasoilla. Luokka- Suhteellisen taso painon keskiarvo III 59 % IV 30 % V 36 % VI 47 % 19
PROJEKTIN HENKILÖSTÖ Aapon päätoimisena emona oli terveydenhoitaja Anni Huttunen, jolla oli entuudestaan kokemusta lasten kanssa työskentelystä ja lisäksi tietoa painonhallinta-asioista. Ravitsemustietoutta perheille jakoi ravitsemusterapeutti Sami Hämäläinen. Liikunnasta projektissa vastasi alussa fysioterapeutti Risto Kovanen ja osallistujien lisääntyessä hänen lisäkseen fysioterapeutti Heikki Holopainen, joilla oli osaamista paitsi fysioterapiassa myös lasten ja nuorten urheiluvalmennuksessa. Leireillä mukana oli lastenohjaajina ja/tai liikunnanohjaajina Hanna Vehviläinen, Henna Karjalainen, Tanja Kojola, Tanja Antikainen, Aarne Pekkarinen ja Nea Tverin. Kuntoutuslääkäri Jussi Luikku tarkasti lapset projektin alkuvaiheessa. Psykologina projektissa työskenteli Aki Vainikainen. Ajoittain perheitä tukemassa oli myös perheterapeutti Kirsti Lyytinen. Projektia hallinnoi Huoltoliitossa projektipäällikkö Hannele Tverin. Ohjelman kuluessa lasten vanhemmille järjestettiin asiantuntijaluentoja, joilla asiantuntijoina olivat mm. KYS:n lastenklinikan endokrinologi Jorma Komulainen ja elintarviketieteiden maisteri, tutkija Patrik Borg UKK-instituutista. 20
PROJEKTIN TOTEUTUS Koska lapsen ylipainossa saattaa olla kyse useiden eri asioiden yhteisvaikutuksesta, ei Aapossa painotettu pelkästään yhtä, esimerkiksi psykiatrista lähestymistapaa, vaan käytettiin ryhmäkeskeistä, perhedynamiikkaa vahvistavaa lähestymistapaa. Ohjelma perustui tasavertaiseen kumppanuuteen lasten ja heidän perheidensä kanssa. Osallistujakunnissa ohjelmaan suhtauduttiin myönteisesti ja niissä saatiin sovittua, että lapsista tutkittiin kunnan toimesta laboratoriokokeilla veren sokeri- ja rasva-arvot. Projektin lääkäri tarkasti jokaisen osallistujan ennen aloitusta. Tarkastuksensa sekä laboratoriotutkimusten tulosten perusteella hän saattoi arvioida, oliko lapsella jokin hoitoa tarvitseva tilanne tai muu terveydellinen ongelma, joka esti osallistumisen projektiin. Mukaan ilmoittautuneet perheet haastateltiin kotonaan tai jossakin muussa soveltuvassa paikassa, jos perheet eivät halunneet päästää projektityöntekijää kotiinsa. Alkuhaastattelussa selvitettiin perheen ravitsemus- ja liikuntatottumuksia (liite 4). Toisin kuin aiemmin mainitussa Golanin ja kumppaneiden interventiossa (40) Aapossa lapsille ei luennoitu ravintoasioista ja terveyskäyttäytymisestä, vaan kaikki ohjelmat toteutettiin käytännön toimintana. TUTUSTUMISVIIKONLOPUT Lapset kutsuttiin tutustumisviikonloppua viettämään kotipaikkakuntansa tai sen lähialueen leirikeskukseen, Loma- ja kurssikeskus Koivurantaan tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin Vanhamäen toimintakeskukseen, Hyvärilän matkailukeskukseen tai Kuopion seurakunnan Hirvijärven leirikeskukseen. Viikonlopun aikana heillä oli tilaisuus tutustua toisiinsa ja projektin työntekijöihin, ja samalla työntekijät saivat käsityksen siitä, millaisten lasten kanssa työskentelisivät seuraavat puolitoista vuotta. Tutustumisviikonlopun aikana lapsille tehtiin lääkärintarkastus ja heidät punnittiin ja mitattiin. Projektin yhteisiä pelisääntöjä sovittiin viikonlopun aikana. Lapset saivat itse osallistua tavoitteidensa asettamiseen, esittää toivomuksia oh- 21
jelman sisällön suhteen sekä osallistua leiri- ja viikonlopputapahtumien sääntöjen laadintaan. Lapset yrittivät täyttää Minä, kaverit ja koulu kyselyn (liite 5). Osa lapsista oli Aapon viikonloppuohjelmissa ja leireillä ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan. Ohjaajat joutuivat olemaan heille äidin ja isän sijaisia. Koti-ikävä alkoi vaivata nukkumaan mennessä. Vain muutama lapsi kuitenkin halusi koko aikana lähteä kotiin yöpymään ja muut yöpyivät leirikeskuksissa. Lapset vakuutettiin tapaturmien varalta projektin toimesta kaikkien leirien ajaksi. Perheille ilmoitettiin, että muina aikoina projektilla ei ole lapsille vakuutuksia, vaan kehotettiin perheitä ottamaan ne halutessaan itse. LIIKUNNANOHJAUS Tutustumisviikonlopun jälkeen alkoivat viikoittaiset liikuntatapahtumat lasten omalla kotipaikkakunnalla. Liikunta toteutettiin ryhmässä. Ylipainoisilla lapsilla on usein kielteisiä kokemuksia sekä koululiikunnasta että vapaa-ajan liikkumisesta. Ennakkoluulot ja suoranainen kiusaaminen kolhivat lasten itsetuntoa, eivätkä he halua osallistua liikuntatapahtumiin muiden ikäistensä kanssa. Monilla aapolaisilla motoriset taidot olivat kehittymättömämpiä kuin muilla samanikäisillä, koska kyseisten taitojen harjoittelua oli taustalla niin vähän. Myös ylipainon aiheuttama kömpelyys haittasi liikkumista. 22