HAUTAJRRVEN POHJOISPUOLET,LA ESIINTYVISTA KIVILAJEISTA Pa3lcivilajeina alueella on e~ahomogeeniset kiille- qneissit, Jotka rnineraa1ikokoomuksensa r>uolesta Voidaan ta ~orfprob~ast~,-ja (almanfliini, kordieriitti,ja sillima- niitti) sisaltäviin kintsigiittsihin. Kivila.iikartalla,ja1- kimmaiset on erotettu ed~llisista ~~allemerkinnöillä. -, - Biotiitti-~!a~ioklaasi~neissit Kiillegneissvista valtaosa on tyypillisesti vaaleaa kalimaasalnapuutteista tai -köyhää biotiitti-plagioklaasigneissia, jossa ~aärnineraa- leina esiintyvät vahvasti aaltosammuva kvartsi, placioklaa- si (anortiittipitoisuus vaihtelee valill2 15-35 7:) ;ja rus- kean tai vihreän pleokroinen biotiitti, Aksessorisesti tava- taan zirkonia, apatiittia, kideväleissa olevaz, plaq-ioklaa- sia syrjz;yttavä;l: kalirnaasälpää'seka magnetiittia,ia mayneet-.- Kivi on mikroskoo?~iselta rakenteeltaan ~ranoblasti- nen,ja-kdtaklastiset piirtnet ovat tavallisia, Raekoko l~aih- telee 0,5:stä 1:een mill-imetriin, Makroskoon-oisesti kivi or! hyvin epahomoqeeninen. Kivelle on ty'r-nj.ll.ist,?' raitaisuus, mikä aiheutuu vaal ean aj-nnksen (kvartsi+nlagiok~a?lg) ja hio- tiittirikkaarn~an aineksen viiorottel_usta, Tyynillistbi on mvoc - - / 4 i cuo~i~n~issim3isvys,ja nty~maattinen ~oimutus. Kivesss tava-.. 'j
. - t axn riznsc7ac;t 3. li.uskeisiiud.en si~untaan venyneitä kva.rt.?inahku-?a,,i oid en lanimitta 'T-10 cn., selr'5 kal!ckisllj.kaa.ttinitos sia!conlcreti.omari.sia si13 kcumia. Kive3 leiltl:.aavat anliitti- ja pegmatittti~raniitt i sek<? diahaas? juonet t eraval:onta!ct isesti, Kintsiyiftti Kintsi~iitit ovit ;yleen.sä melko karkeara- iieisia,ja ~i~maattisia. P2S.mineraaleina esilntyvzt kvartsi, kalimaasalnä, biotiitti, kord.ierittti, granaatti,ja ci?.liiia- niitti. Paikoin ko.rdieriitti,ja/tai sillimanij-tti puuktu -. vat,?jolloin myös yleensä kalimaasalpa puuttuu, Aksessori- sesti tavataan zirkonia, a~atiittia seka opakkeja, joista maznetiittia esiintyy paikoin melko runsaasti. Kivilaji on selvästi raitainen, usein suoni~neissimainen. Biotiittisuomujonot muodostavat usein ~anssarin vaa.leita rai- toja vastaan. Vaaleissa raidoissa on kvartsia, ala~ioklaasia, ristikkorakenteinen kalimaasal-pä, granaatti,ja kordieriltti, kun taas tummissa raidoissa biotiitin lisäksi esiintyv vä- hän kordieriittia, a%mandiinir;ranaattia, sillimaniittia, pla- gioklaasia ja kvartsia. Kiht3SgiLtit'.ivaihettuvat vähitellen biotiitti-plaqioklaa- signeissiksi. Kivila,ji on selvästi raitainen (kerrok&l?llinen). Siing vuorottelevat toisaalta vihreää sarvivalkettä, DI-aqioklaasia, titaniittia seka naikoin melko runsaa.sti magneetti- kiisila sli säl t5vz-t ) tumrrat tjilovat,ja toisaalta kalkicirikkn?,t, d.i.onsidia, pistasiittista enidoottia, sarvivalliett~<, tita - niittin ;ja may;.neetti.lciinun. sis5lt5v3t vaalcat,juovat. lialkkirikkaimmissa tyypeissa (NW- Ja CM- osan patjat) karbonarrt-
ti on tj~~nillinen, kun taas l.:alkkiköyhemrnissa tyyneisc5. (NZ- ja keskiosan patja) epidootti puuttuu. Kalkkirikkai- den raitojen l~veys on 1-5 cm. Ne ovat syveinmiille kulu- neita.ja paikoin budinoitunetta. Amfiboliittia leikkaavat terävästi karkearakeiset graniittijuonet. Uarvivalkegneississ5 on mineraaleina placioklaasi, sar- vivslke, biotiitti, kvartsi ja aksessorisesti esiintyy apa- tiittia, zirkonia,ja maznetiitti sekä mrafiitti. Kivi on usein Gabro Alueella esiintyy kolme pienta kerrosmyötrista rabro- ~ahkua. Eteläisin on heikosti suuntautunut sarvivalkerikas, keskirakeinen, Keskirn~zinen gabropahku on vaaleaa anortosii%- timaista tyy~~iä. Luoteisnurkalla oleva nahku on karkearake:s- ta, ofiittista tywniä,.jossa rnineraal~ina esiineyvst nlôsio- klaasi ( An 50-60s ), vihreä sarvivalke, uraliittiutunut hv- persteni da ruskean pleokroinen biotiitti, Aksessorisesti tavataan lisaksi magnetiittia, apatiittia ja titanitttia, KiveS leikkaavat ~raniitti~juonet. Kvartsi-.ja yravodioriitti Kivilaji on tyy~illisesti selvästi suuntautunutta usein kataklastista, Paärnineraaleina esiintyv5.t kvartsi, pla~ioklaasi, biotiitti,. sarviv51ke sekä satunnaisesti e- siintyvg, kidevalnissa ja porfyrohlasteina esiintyvä kali- maasälp3. Kalinaasälpa~uutteiset tai -köyhst tyv~it ovat vallitsevia. Kivessa on yleisesti mxös hywerstenis. hkces- sorisesti tavataan eirkonia, apatiittia ja ma~netiittia.
lerikkaa~~in osu~ita s~k5 kalkkirilckaita, ~yör~3hkö,js konkre- tiomaisia sullceurnia. TällEin kivi muist-uttaa selvssti biol-iit- ti-~laeio~laasigneissej5. Kontakti näiden kivila,jien vzlillg nayttaakin olkvan vahittzinen. Toisaalta kivi ~aikoin Srekcioi terevss3.rm5isesti amfiboliittia!ja sarvivälke~neissia. Pe,yma-tiittigraniitti leikkaa terävästi kvartsi- ja Era- nodioriittia. Alueella tavataan etelään suuntautuvan laajan norfyy- ri~raniittialueen lahcieke. Se käsittää kokoomi1kse7taan sra- niittisia ja qranodioriittisia kiviä. Kivelle on tvy~illis- ta hypersteninitoisuus. paämineraaleina tavataan lisqksi nla~ioklaasia myrmekiittiyttäv2 kalimaasäl~ä, pla~iokl-aasi (An 20-30$), Fe-rikas biotiitti, sarviväl ke, kvartsi ja diopsidi seka aksessorisesti anatiittia, zirkonia 7 opakkia. Eyperstenirakeiden ympärillq on yleisesti dio~sidia, sarvi- valketta ja biotiittia. Kalimaasal~ä~orfyroblastien koko on 1-5 cm ja niiden määrä vajhtelee niin, etts kivi rnuut- tuu paikoin tasarakeiseksi tyypiksi. Kivilaji on paikoin selvästi suuntautunutta,-jz sii- nä tavataan kiillegneissi sulkeumia. Mustaliuske Mustaliuske esiintyy vslikerroksina biotiitti-pla~io- klaasi~.nej.ssissä ;ja amfiboliitissa. Mineraaleina on kvartsi,.,- nlagioklaasi, kalima.i~g.~pz, grafiitti, biotiitti s~k3 mag- ne-ttikiisila ja rilckikiisua. Lisaksf aksessorisesti tava - t'aan anatiitti, zirlconi, muslcoviitti ja titaniitti.
!'~711prn vahva mig~atiittiutuminen,ia vahva met amor- f oosi (amf iholiittifasicks~n vlf?aä - granul.iitt;if:isl cs) on hävittanyt kiv5en al-ku~eraiset rakenneniirteet miltei suus edustanee kalkkiri.kkaan sedimcnttimateriaalin alku-.r>er;ciist$ kerroksellisuutta. Nahdollisesti myzs kiille- - me5-ssien raitaisu-us edustaa kerroksellisuutta, mitä tek- toniset liiltunnot korostavat? Mitään transverssiliusl.~i- suutta ei kircjoittaja ole alucell-a huomannut olevan. Liuskeisuuden kaateet ovat jyrkkia, ainoastaan alueen F-reunassa hiaman loivemnia. E-osassa kaateet ovat yleensä lavitecri suuntautu-via. i:l-osassa jyrkkien kaa-teiden suu~ta on vaihtelevômpi. Venyrnähavainnct on mitattu Joko 1-iuskeisuuspinnalta minsraalien venymana tai kvartsipahkuista tai konkretio- sulkeumista. E-osissa venvmat kaatuvat SW:hen, kun taas W-osissa SE:hen tai S:aan.,- Poimualtselit on mitattu pienistä rypytyspoimuista. Nii- den suunta on säännöllisesti likimain S:aiin. Ne edustanevat tektonisen b-akselin suuntaa. Vilkmanin (1931 ) mukaan alue edustaa ~re-karcjalaista nohjakompleksialuetta, Jossa alueen kvartsi- ja granodio - riitit vastaavat hsnen,qraniittisneissiä. T'Shiiv katarkei- seen muodostumnnn han katsoo kuuluvaksi myös biotii$ti-nla- ~rioklaasigneiscit, amfiboliitit Ja Al-rikkaat liuskeet, Joi- ta yra?iitticneissi breksioi. Pyroksenibitoinen norfyvrjx~a- niitti on h,?ineq mukann nostbotnialaicta ma~matismia, t?,,~, -9 7 2. 4; '7 ' -, a ',i 1. I