Huumausaineiden viihdekäytön kulttuuriset ulottuvuudet Päivän päihdetilanne koulutustilaisuus Mikko Salasuo, Valtiotiet. Tri, Nuorisotutkimusverkosto
Sisältö Kokeilun ja käytön yleisyys 1990-2007 Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet Ehkäisevän huumetyön murros ja suunta Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? Muutama ajankohtainen huolenaihe
Kokeilun ja käytön yleisyys 1990-2007 Ensimmäinen aalto ja pitkä suvanto Toinen aalto nousi hitaasti Uudet aineet mukaan viiveellä Euroopassa edettiin pitkällä edellä Normalisaation Tasaantuminen 2002 Kokeilu ja käyttö laskuun 2005
Kokeilun ja käytön yleisyys 1990-2007 Kuvio 1. Ainekohtaisia elinikäisprevalensseja 15 39-vuotiaiden keskuudessa 1992, 1996, 1998 ja 2002. 2 5 % 2 0 k a n n a b is 1 5 1 0 5 0 1 9 9 2 1 9 9 6 1 9 9 8 2 0 0 2 lä ä k e a m fe ta m iin i liu o tin e k s ta a s i
Kokeilun ja käytön yleisyys 1990-2007 Kuvio 2. Kannabiksen ja ekstaasin ensimmäisten kokeilujen ajoittuminen syntymäkohorteittain. k u m u la t iiv in e n % 3 0 K A N N A B I S 2 5 2 0 1 9 7 0 1 9 7 9 1 9 8 0 1 9 8 7 1 5 1 0 5 0 1 9 6 0 1 9 6 9 1 9 5 0 1 9 5 9 1 9 4 0 1 9 4 9 1 9 5 0 1 9 6 0 1 9 7 0 1 9 8 0 1 9 9 0 2 0 0 0 E n s i k o k e i lu n v u o s i
Kokeilun ja käytön yleisyys 1990-2007 (Hakkarainen & Metso 2006)
Kokeilun ja käytön yleisyys 1990-2007 Vaikea vai helppo sukupolviilmiö?
Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet. Termi viihdekäyttö juontuu englanninkielisestä termistä recreational drug use, joka on ollut jo vuosikymmeniä käytössä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa ja -keskustelussa (mm. Becker 1963, 43-44; Goode 1970, 24-25, 62, 83). Ilmeisesti ensimmäisen kerran termiä käytti Howard Becker 1950-luvun alussa ilmestyneessä artikkelissa Becoming a Marihuana User, mutta jo 1940-luvulla New Yorkin marihuanan käyttäjistä tehdyissä tutkimuksissa viitattiin käytön viihteellisiin sisältöihin (Becker 1963, 41-46). Nykyisin termiä käytetään vakiintuneesti kuvaamaan huumeiden käytön sellaisia muotoja, joihin ei liity fyysistä tai psyykkistä riippuvuutta ja jotka ovat luonteeltaan satunnaisia ja kytkeytyvät vapaa-aikaan (Parker ym. 1998).
Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet Ongelmakäyttö Kokeilu 80 % Viihdekäyttö Juhliminen Tajunnanlaajennus Tapakäyttö Lopettaa muutaman kokeilukerran jälkeen
Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet Huumeiden viihdekäyttö viittaa siihen, että käyttö tapahtuu vapaa-ajalla. Käyttäjä käy siis töissä tai opiskelee. Tämä ei kuitenkaan sulje kokonaan pois esimerkiksi työttömiä, jos seuraavat ehdot pätevät. Viihdekäyttöön liittyy aina oletus siitä, että käyttö on hallittua ja että sillä on pääosin myönteiseksi koettuja seurauksia. Sana viihde viittaa puolestaan viihtymiseen ja tylsyyden välttämiseen, johonkin joka on itsessään kiinnostavaa, haastavaa, inspiroivaa, innostavaa ja nautinnollista (Torvalds 2001, xv; Himanen 2001, 3-7). Viihdekäyttö voi liittyä yhtä lailla viikonloppubailaamiseen kuin elämäntapaan, johon sisältyy syvällisiä filosofisia ulottuvuuksia; tiedostavaa ja itsereflektiivistä minänmuokkausta. Käytön motiivit liittyvät yleensä seuraaviin asioihin, jotka vaikuttavat usein myös samanaikaisesti: 1. juhlimiseen 2. yhdessäoloon ystävien kanssa 3. erottautumiseen 4. statuksen hankintaan 5. rentoutumiseen 6. itsen henkiseen kehittämiseen 7. uteliaisuuteen
Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet Käsitteellä uusi juhlimiskulttuuri viitataan ilmiöön, jota nimitetään myös tekno- ja ravekulttuuriksi tai klubikulttuuriksi. Uusi nuorisokulttuurinen trendi käynnistyi, kun diskoaallon jälkimainingeissa syntyi 1980-luvun lopulla uusi elektronisen musiikin suuntaus tekno. Uuden musiikkityylin ympärille muodostui uudenlainen tapa juhlia, jota toteutettiin yökerhoissa, tyhjissä varastohalleissa ja lähes kaikkialla, minne äänentoistolaitteet voitiin asentaa. Ekstaasista tuli ilmiön symboli, vaikkei sitä voidakaan pitää niin keskeisenä uutta juhlimiskulttuuria yhdistävänä tekijänä kuin teknomusiikkia (Richard & Kruger 1998, 161-163). Uusi juhlimiskulttuuri muodostui kansainväliseksi massailmiöksi viimeistään kesällä 1989 ja jatkoi kasvuaan läpi koko 1990-luvun (esim. Collin 1998; Reynolds 1998; ks. myös Seppälä 2001; artikkeli 2).
Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet Uusi juhlimistyyli levisi myös Suomeen ja muokkautui suomalaiseen yhteiskuntaan sopivaksi. Ilmiö kasvoi täällä melko hitaasti Iso- Britanniaan ja Keski-Eurooppaan verrattuna ja oli luonteeltaan pitkään hyvin elitistinen. Se alkoi popularisoitua vasta 1990-luvun puolivälissä ja saavutti tuolloin laajaa suosiota erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa (vrt. Inkinen ym. 1994b; artikkeli 3). 1990- luvun loppupuolella ilmiö monimuotoistui: se ei enää rajautunut kaupunkilaisnuorten marginaaliseksi juhlimismuodoksi, vaan kytkeytyi osaksi useiden tavallisten nuorten ja nuorten aikuisten tapaa viettää vapaa-aikaansa. Se muuttui eräänlaiseksi tyyliksi, kerrokseksi nuorten juhlimiskulttuurien valtavirtaan. Yökerhoissa, klubeissa, diskoissa ja jopa pubeissa alettiin 1990-luvun lopulla soittaa teknomusiikkia (vrt. Thornton 1995, 20-26; Calafat ym. 2001, 90). SEKOITTUMINEN
Uudet huumekuviot ja niiden ulottuvuudet Uudet juhlimismuodot ja niiden merkitykset kasvoivat siis 1990-luvun lopulla ulos alkuperäisestä miljööstään. Nykyisin juhlimiseen kytkeytyvää viihdekäyttöä ei voidakaan tarkastella ainoastaan tekno- ja ravekulttuurin osana, vaan pikemminkin laajempana nuorisokulttuurisena virtauksena: tapana viettää vapaaaikaa, kokea uutta, irrottautua todellisuudesta, laajentaa tajuntaa sekä pyrkiä hetkellisesti äärimmäiseen nautintoon juhlimiskokemuksen kautta (vrt. Seppälä 2001; Rantala 2002; artikkeli 3). On kuitenkin syytä korostaa, että kaikki uuteen juhlimiskulttuuriin osallistuvat henkilöt eivät käytä huumeita, eikä kulttuuri ole muokkautunut vain huumeiden käyttäjien ehdoilla (vrt. Kuussaari 2003, 348-353).
Ehkäisevän huumetyön murros ja suunta Norman Zinbergin (Zinberg & Harding 1979; Zinberg 1984, 172-191) tunnetuksi tekemä teoria, jonka mukaan huumeiden käyttötapoihin vaikuttaa kolme tekijää: aine (drug: farmakologinen vaikutus), viritys (set: käyttäjän mielentila, asenteet ja persoonallisuus) ja konteksti (setting: käyttöön liittyvä merkityksenanto sekä sosiaalinen ja fyysinen ympäristö). Nämä kolme tekijää määrittävät sen, ketkä huumausaineita käyttävät, kuinka niitä käytetään ja millaisia vaikutuksia käytöstä seuraa (Zinberg & Harding 1979). Yhteiskunnallisessa keskustelussa painotetaan yleensä aineen ja virityksen merkitystä, jolloin huumeiden käytön syyksi määritellään aineiden aiheuttama riippuvuus sekä yksilön elämässä tai henkisessä tilassa piilevät ongelmat. Tästä juontaa myös käsitys, jonka mukaan käyttö johtaa väistämättä riippuvuuteen: käyttäjä tarvitsee suurempia annoksia saadakseen aineista tyydyttävän vaikutuksen, ja mikäli aineen saanti lakkaa, tulevat kestämättömät vieroitusoireet on pakko saada uusi annos ainetta (Hakkarainen 1987, 71). Zinbergin (1984) mukaan aineen ja virityksen sijaan huumeiden käyttöä tulisi kuitenkin selittää useammin kulttuurisesta kontekstista käsin (vrt. Becker 1963).
Ehkäisevän huumetyön murros ja suunta Kulttuurisen ja sosiaalisen todellisuuden paineessa ilmapiiri voi kuitenkin muuttua. Mikäli huumeilmiöitä halutaan ymmärtää, huumeiden aiheuttamia yksilötason ongelmia ehkäistä ja hoitaa, ja käytöstä aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia ja haittoja vähentää, on uudenlaisten käsitysten ja määrittelyjen tuottaminen sekä jatkuva tietojen päivittäminen välttämätöntä. Eli kuten Nils Christie ja Kettil Bruun (1986, 72) totesivat jo lähes 20 vuotta sitten: Sokea usko vihollisen voimaan on murrettava, ja kuvitellut sodat on julistettava päättyneiksi, mutta samalla ja kaiken aikaa on oltava kadottamatta todellisia vaaroja näkyvistä. Vaellamme pitkin veitsenterää. Muuta tietä ei ole. Huumekulttuurien ja niiden merkitysmaailmojen tutkiminen on osa tätä prosessia. Se mahdollistaa tarkemman poliittisen, terveydenhoidollisen ja ihmisoikeudellisen lähestymistavan kehittymisen. Tutkimuksen tuottama kulttuurinen ymmärrys voi parantaa myös ehkäisevän huumetyön ja valistuksen toimintamahdollisuuksia tarjoamalla käsityksen käyttäjien omasta tulkintakehyksestä. RAD, Plinkki, Kokototuus ym.
Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? Nyt näyttäisi siltä, että uusi nuorisoikäpolvi olisi luomassa uudenlaista suuntaa oman sukupolvensa huumeiden käytölle. Irtiotto aiempien sukupolvien toimintamalleihin ja oman sukupolven uuteen itsemäärittelyyn, vaikka se ei tietoista olisikaan, toistuu yleensä tietyin väliajoin.
Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa syntyneen sukupolven nuorisokulttuurisesta maisemasta on mahdollista löytää elementtejä, jotka selittävät päihteiden kokeilussa ja käytössä tapahtuneita muutoksia. Erityisen vahvana juonteena 2000-luvun nuorisokulttuurista keskusteltaessa on ollut individualismin korostuminen ja nuorten identiteettityö. Molempien kohdalla vaikuttaa siltä, että nuoret pyrkivät mahdollisuuksiensa puitteissa kehittämään itseään, yksilöllisyyttään, aloitteellisuuttaan ja toimia itsenäisesti (Partanen 2005; Salasuo 2006) Nuorten keskuudessa vallitseva olen mitä haluan ja teen mitä haluan -eetos näyttää muuttavan aiemmin tärkeän ryhmäpaineen dynamiikkaa. Yksilöllisyys ja erilaisuus eivät ole vain hyväksyttäviä asioita vaan suorastaan vaatimuksia. Näin esimerkiksi päihteisiin ja päihteettömyyteen liittyvät ratkaisut muuttuvat ryhmätoiminnan sijaan kunkin yksilöllisiksi valinnoiksi (ks. Hoikkala & Paju 2002).
Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? Samaa kehitystä edistää kollektiivisten nuorisoliikkeiden ja alakulttuurien pirstoutuminen. Tiukasti normittavat alakulttuurit vaikuttavat muuttuneen löyhemmiksi tyylisuuntauksiksi, joiden piirissä ei ole enää voimakkaita päihdenormeja, vaan näiltäkin osin yksilön omat valinnat korostuvat. On mahdollista, että alakulttuurien sisäisen yhtenäisyyden murtuessa aiemmat traditiot ja merkitykset ovat saaneet uudenlaisia tulkintoja. (Salasuo 2006.) Näin esimerkiksi tietyt musiikkityylit, kuten vaikkapa reggae ja tekno, eivät enää kytkeydy nuoren sukupolven silmissä aiemmalla tavalla huumeisiin.
Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? Suomalainen huumausainekeskustelu on saanut 2000-luvun alussa uusia piirteitä. Perinteinen mustavalkoinen asetelma on rikastunut muutamilla välisävyillä. Julkisuudessa huumeiden kokeilua ja käyttöä ei ole tarkasteltu ainoastaan ongelmakehyksestä käsin, vaan näkyviin on tuotu myös paremmin nuorten ja nuorten aikuisten arkitodellisuuteen ankkuroituvia puheenvuoroja (Salasuo 2004). internetin huumekeskusteluissa näkökulmia on törmäytetty oikein kunnolla. Aikaisempaa moniäänisempi puhe on ollut omiaan purkamaan huumeisiin liitettyä ylenmääräistä kauhistelua ja kielletyn hedelmän leimaa. Uudenlaista suhtautumista huumeisiin on saattanut luoda myös ilmiö, jota voisi kutsua vaikkapa hörhöimpaktiksi. Julkisuudessa tunnettuja huumeiden käyttäjiä ja ex-käyttäjiä on esitelty mediassa tosi-tv:n lähestymistapaan, siis arjen tilanteiden kautta. Näkyvimpiä esimerkkejä ovat Ozzy Osborne ja Andy McCoy. Hoippuvat, tärisevät ja riutuneet ex-käyttäjät saattavat synnyttää hilpeyden lisäksi huumeiden vastaista mielialaa: en halua tulla tuollaiseksi. Medialla on keskeinen rooli mielikuvien synnyttämisessä ja ylläpidossa. Hieman paradoksaalisesti aiempaa arvovapaampi huumeiden käyttäjien esittäminen on omiaan rakentamaan uudenlaista kielteistä kuvaa käytön seurauksista.
Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? Huumevalistuksen vaikutuksista ei ole olemassa luotettavaa näyttöä. 1990- luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ehkäisevässä päihdetyössä on otettu käyttöön selvästi aiemmasta poikkeavia metodeja, joilla saattaa olla vaikutusta huumekokeiluihin ja käyttöön. Muutosten taustalla ovat huumepolitiikan muuttuneet painotukset, joista erityisesti haittojen vähentämispolitiikan suuntaus on saanut pysyvän jalansijan. Uuden poliittisen orientaation taustalla on pyrkimys vaikuttaa käytöstä aiheutuvien haittojen minimointiin. Tämä on lisännyt huomattavasti ehkäisevän päihdetyön keinovalikoimaa. Uusina merkittävinä päihde-ehkäisyn muotoina ovat terveysneuvontapisteet ongelmakäyttäjille ja kohdennettu valistus viihdekäyttäjille. Uusina instrumentteina valistuksessa on myös alettu hyödyntää internetiä, ainekohtaista riskitiedon välitystä, käyttäjäkulttuuriin räätälöityjä terveysinfoja esimerkiksi festareilla ja yökerhoissa sekä tehostettua hoitoon ohjausta. Tekeminen näkyväksi tuo arvioitavaksi ja samalla vähentää salamyhkäisyyttä ja mystifiointia. Siirtyminen uudenlaiseen valistukseen houkuttelee pohtimaan nuorten ja valistuksen välistä suhdetta.
Mihin nouseva trendi taittui ja mistä raju lasku johtuu? Tässä keskustelunavauksessamme esille nostettujen tekijöiden lisäksi on syytä muistuttaa yhteiskunnallisista eroista huumekuvioiden takana. Yhteiskunnallisen polarisaation voimistuessa kasvaa ero niiden nuorten välillä, jotka suhtautuvat vakavasti tulevaisuuteen, sekä niiden, joiden kohdalla ongelmat kasaantuvat. Tämä saattaa luoda heikommin pärjäävien keskuuteen hällä väliä -asenteen, joka pitää sisällään myös huumeiden käytön osana huono-osaisuutta. Tämän suuntaista kehitystä on nähtävissä jo alkoholin kohdalla (Koskinen ym. 2005). Laskevan huumetrendin myötä huumeiden käyttö voi paikantua erityisesti syrjäytyneiden nuorten ryhmiin, joissa sekä alkoholilla että huumeilla on entistä korostuneempi merkitys. Hoidossa olevien tai toipuvien nuorten huumeiden käyttäjien elämäntarinoissa narkomaaniksi tulo saattaa esiintyä joskus jopa tietoisena tavoitteena.
Muutama ajankohtainen huolenaihe Gamma & Lakka