KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA MUODOSTETTAESSA 13.01.2016 VALTIOTIETEEN TOHTORI TIMO ARO @timoaro
Sisältö 1.Tilannekuva kaupunkien ja kaupunkiseutujen kansallisesta merkityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa 2.Perustelut kaupunkien ja kaupunkiseutujen erityisasemalle itsehallintoalueita muodostettaessa 3.Ydinviestit
Historiallinen ratkaisu Suurin muutos kuntaperustaiseen järjestelmään 150 vuoteen Tulevaisuuspäätös kansantalouden kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Vaikuttaa alueiden tulevaan kehitykseen sekä alue- ja yhdyskuntarakenteeseen vuosikymmeniä eteenpäin Ensimmäinen kunta- tai hallintouudistus pitkään aikaan, jossa kaupunkiseutujen sisällä keskuskaupunkien ja kehyskuntien intressit ovat aidosti yhteiset Koko maan voimavarojen hyödyntäminen ja vahvojen kaupunkiseutujen kehittäminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita: kansallinen etu on yhdistää maakunta- ja kaupunkiseutulähtöisyyden parhaimmin toimivat mallit ja rakenteet alueiden kantokyky- ja olosuhde-erot huomioiden.
Uudistuksen hallintotasot
Analyysin kohteet Metropolialue: Helsingin seutu Suuret kaupunkiseudut: Tampereen seutu Turun seutu Oulun seutu Keskisuuret kaupunkiseudut: 10 yli 90 000 asukkaan seutua
Yli 90 000 asukkaan kaupunkiseudut (14)
6 ydinviestiä ja perustelut kaupunkien ja kaupunkiseutujen erityisasemalle
1 Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu jatkossa entistäkin enemmän
Kaupunkialueiden väkiluku kasvoi Helsingin väkiluvun verran 1990-2013
Neljä viidestä asuu 20 suurimmalla kaupunkiseudulla (70)
Kolme viidestä asuu 10 suurimmalla kaupunkiseudulla.
Neljä viidestä asuu taajamissa
Kaupunkien ja kaupunkiseutujen väestöosuus vahvasti dominoiva kaikilla IH-alueilla Alueiden väestöpohjassa merkittävät erot: Uudenmaan maakunnassa asuu 1,6 miljoonaa ja Keski-Pohjanmaalla 68 000 asukasta Uudenmaan asukasluku on yli kolme kertaa enemmän kuin toiseksi suurimmassa maakunnassa Pirkanmaalla ja 23 kertaa enemmän kuin asukasluvultaan pienimmässä maakunnassa Esimerkiksi Tampereen, Oulun ja Turun kaupungit ovat asukasluvultaan suurempia kuin puolet nykyisistä maakunnista puhumattakaan niiden kaupunkiseuduista
3/4 bkt:sta tuotetaan 14 (70) suurimmalla kaupunkiseudulla.
90 % tutkimus- ja tuotekehitysmenoista tuotetaan 14 suurimmalla kaupunkiseudulla
Kaupunkialueiden työpaikkojen määrä kasvoi 190 000:lla vuosien 1990-2013 välisenä aikana.
71,5 % kaikista työpaikoista sijaitsee 14 suurimmalla kaupunkiseudulla.
Työpaikat jakautuvat seuraavasti kaupunkiseutujen välille
90 % korkeakouluopiskelijasta opiskeli 14 suurimman kaupunkiseudun keskuskaupungissa
80 % uusista asunnoista valmistui 14 suurimmalle kaupunkiseudulle (2010 14)
Kaupunkiseutujen osuus (%) koko maasta eräillä tunnusluvuilla
2 Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä 18 muodostettavaa IH-aluetta ovat kuntien tavoin erilaisia taloudellisen, väestöllisen ja toiminnallisen kestävyyden sekä olosuhteiden näkökulmasta. Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen asema poikkeaa niin paljon muista kunnista, että niiden roolista, erityisasemasta ja tulevista tehtävistä pitäisi päättää eriytetyllä lainsäädännöllä Alueiden väliset erot ovat pikemmin kasvussa kuin tasoittumassa. Tämä on merkittävä haaste valtakunnallisen lainsäädännön näkökulmasta. Koko maahan yhtenäisenä sovellettava lainsäädäntö johtaa helposti tilanteeseen, jossa lainsäädäntö palvelee huonosti sekä maaseutu- että kaupunkialueita. Yhden ja yhtenäisen mallin soveltaminen ei ole toimivin ratkaisu koko maassa, vaan tulevien IH-alueiden heterogeenisyyden vuoksi niiden sisällä tarvitaan joustavuutta, toimivaa työnjakoa ja liikkumavaraa erilaisille hallintoratkaisuille tehtävien hoidon suhteen. Ratkaisun yhteydessä on huomioitava IH-alueiden sisäiset erot ja IH-alueiden väliset kantokyky- ja olosuhde-erot Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kaupunkispesifit, urbaanit erityispiirteet, on huomioitava IH-alueiden muodostamiseen liittyvässä valmistelussa. Eriytettyjen toimenpiteiden tarve korostuu suurimmilla kaupunkiseuduilla ja kansallisesti merkittävien liikenne- ja kasvukäytävien kohdalla
3 Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille Suuret kaupungit vastaavat tällä hetkellä suuresta osasta alueellisista kehittämistehtävistä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä kilpailukyvystä omilla vaikutusalueillaan. On tarkoituksenmukaista selvittää valmistelun yhteydessä a) mitä tehtäviä kaupungit/kaupunkiseudut voisivat vastaanottaa maakuntaliitoilta ja aluehallinnolta sekä b) mikä olisi toimivin työnjako IH-alueiden sisällä kaupunkien ja itsehallintoalueiden välillä mm. kehittämisen ja valvonnan suhteen Valitut kaupungit tai kaupunkiseudut voisivat toimia ns. kaupunki- tai aluekuntina, jossa ne vastaisivat nykyisten tehtävien (pl. sosiaali- ja terveyspalvelut) lisäksi kokonaan tai osasta maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon tehtävistä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla pitäisi harkita lähisosiaalipalvelujen (so. kaupunkispesifit asiat) tehtävien ja vastuun jakamista aluehallinnon kanssa. Valittu malli korostaisi suurten kaupunkiseutujen erityisluonnetta suhteessa itsehallintoalueeseen ja koko maahan sekä niiden kansallista merkitystä koko maan kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Saksan kaupunkikehittämisen mallit voisivat olla yhtenä esimerkkinä. Suurilla kaupungeilla ja kaupunkiseuduilla voisi olla erityisrooli kokeilualueena kansallisesti merkittävissä kasvuun ja kilpailukyvyn uusissa avauksissa, normien ja velvoitteiden purun yhteydessä sekä erityisesti urbaaneihin erityistekijöihin liittyvissä asioissa
Kaupunki- tai aluekunnan mahdollisia tehtäviä
Esimerkkinä Saksan kaupunkikehittämisen hallintomalli Saksan liittovaltio muodostuu 16 osavaltiosta, jonka kunta- ja aluehallinto muodostuu: 1. Peruskunnista (Städte, Gemeinden): vastaavat suomalaisia nykykuntia. Peruskunnat vastaavat yksilöihin kohdistuvista palveluista, kuten lasten päivähoidosta, sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, koulutuksesta sekä paikallisesta infrastruktuurista (kaavoitus, liikenne, jätehuolto) 2. Piirikunnista (Landkreise): vastaavat suunniteltuja itsehallintoalueita. Piirikunnat vastaavat ylikunnallisista tehtävistä (teiden ylläpito, julkinen liikenne, vesihuolto, ympäristöasiat), peruskuntien toimintaa täydentävistä tehtävistä ja tasoittavista tehtävistä (valvontatehtävät, edunvalvonta) 3. Piirikuntaan kuulumattomattomista kaupungeista (Kreisfrei Städte): piirikunnista/maakunnista vapaat kaupungit hoitavat sekä kunnille että piirikunnille kuuluvia tehtäviä. Kaupungit hoitavat alueellaan myös kaikki tai osan maakunnan tehtävistä. Piirikuntaan kuulumattomat kaupungit rahoittavat toimintansa paikallisilla veroilla ja valtionosuuksilla. Kaupunkien erityisasema on huomioitu valtionosuusjärjestelmässä
4 Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen asema poikkeaa huomattavasti muista kunnista ja maakunnista, jonka vuoksi niiden tuleva rooli, kasvava merkitys ja erityisasema pitäisi huomioida erityiskysymyksenä kaikessa valmistelussa. Perustettavilla IH-alueilla on oltava riittävästi omaa päätäntävaltaa tehtävien järjestämisen suhteen siten, että niiden olemassa olevia ja toimivaksi osoittautuneita malleja ja rakenteita voidaan hyödyntää jatkossakin. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kannalta on tärkeää, että tulevissa kuntien ja IH-alueiden tasausjärjestelmien laskennallisissa perusteissa tai nykyisen järjestelmän sisällä tehtävissä muutoksissa huomioidaan kaupunkispesifit erityispiirteet. Tämä liittyy urbaaneihin erityistekijöihin, jotka liittyvät esimerkiksi työllisyyteen, maahanmuuttoon, sosiaaliseen syrjäytymiseen, alueelliseen eriytymiseen ja asumiseen. Kaikki em. tekijät lisäävät ensisijaisesti suurten kaupunkien kustannuksia ja palvelutarvetta Kaupunkiseutujen riskit liittyvät a) rahoitusvastuun kasvamiseen, b) sosiaali- ja terveyspalveluiden ja muiden peruspalvelujen rahoitusperiaatteisiin, c) elinvoiman heikkenemiseen aidosti elinvoimaisimmilla alueilla ja d) moninkertaisiin tasausjärjestelmiin. Jos suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen erityispiirteitä ei huomioida riittävästi valmistelussa, kasvaa riski siitä, etteivät uudistuksen isot tavoitteet toteudu
5 Tulevan aluerakenteen muutoksiin varauduttava ennakoivasti
Tuleva toiminnallisuuteen perustuva aluerakenne ilman nykyisiä kunta- ja hallintorajoja Pohjoisen suuralue (ajoaika/väestö/vyöhyke Oulu): 30 minuuttia: 224.000 hlöä 60 minuuttia: 280.000 hlöä 90 minuuttia: 347.000 hlöä Itäisen ja keskisen Suomen suuralueet (ajoaika/väestö/vyöhyke Jyväskylä, Kuopio, Joensuu ja Mikkeli): 30 minuuttia: 430.000 hlöä 60 minuuttia: 695.000 hlöä Pohjanmaiden suuralue (ajoaika/väestö/vyöhyke Vaasa, Seinäjoki ja Kokkola): 30 minuuttia: 256.000 hlöä 60 minuuttia: 419.000 hlöä Aluerakenteen neljän suuralueen vaikutusalueet kolmella ajoaikaetäisyysvyöhykkeellä 30 min 60 min 90 min Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueet (ajoaika/väestö/vyöhyke Helsinki-Turku-Tampere): 30 minuuttia: 1.896.000 hlöä 60 minuuttia: 2.588.000 hlöä 90 minuuttia: 3.193.000 hlöä Moottoritie Rataverkko
Esimerkkinä Etelä- ja Lounais-Suomen toiminnallinen suuralue/työssäkäyntialue Helsingin, Tampereen ja Turun 90 minuutin ajoaikaetäisyydellä asuu 3,2 miljoonaa ihmistä Kasvukolmion osuus (%) koko maasta 47,1 % väestöstä 50,5 % työpaikoista 53,6 % avoimen sektorin työpaik. 54,4 % BKT:sta 58 % korkea-asteen suorittaneista 68,7 tutkimus- ja tuokehitysmenoista Etelä- ja Lounais-Suomen suuralue 30 minuuttia: 1.896.000 hlöä 60 minuuttia: 2.588.000 hlöä 90 minuuttia: 3.193.000 hlöä Moottoritie Rataverkko
6 Hallinnolliset rajat ylittävän kasvun haasteisiin varautuminen Hallittu varautuminen suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen tulevaan kasvuun Nykyinen suunnittelujärjestelmä ei pysty täysimäärisesti vastaamaan kasvun aiheuttamiin haasteisiin varsinkaan asumis- ja liikennepolitiikan näkökulmasta. Suurimmille kaupunkiseuduille tarvitaan kuntia sitovat oikeusvaikutteiset yleiskaavat Valtakunnallisesti tärkeimpien liikenne- ja kasvukäytävien ydinalueen maankäytön suunnittelun tulisi olla keskitysti johdettua ja organisoitua yleissuunnitelmien, korridoorikaavan, tai muun vastaavan juridisesti maakuntakaavaa vastaavan välineen avulla
Kaupunkiseutujen kasvu 2010-2014 ja ennakoitavissa oleva väestölisäys 2015-2030
Summa summarum ydinviestit 1.Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu jatkossa entistäkin enemmän 2.Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä 3.Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille 4.Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava 5.Tulevan aluerakenteen muutoksiin varauduttava ennakoivasti 6.Hallinnolliset rajat ylittävään kasvuun varautuminen
Lisätietoja: Valtiotieteen tohtori Timo Aro timokaro@gmail.com www.timoaro.fi @timoaro 045 6577890