Kotitarveteollisuudesta elämystaiteeksi Otteita Taito Etelä-Pohjanmaan historiasta!00-vuotisjuhlassa 2.12.2007 Ilmajoella pidetyn esitelmän mukaan Puheenjohtaja TkT (arkkit.) Helena Teräväinen
Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistys perustettiin 11.12.1907 Vaasan kunnallistalon museosalissa. Itsenäisen yhdistyksen perustamista oli esittänyt silloinen Vaasan läänin maanviljelysseura, jonka käsityöjaosto oli siihen asti vastannut myös käsityötoiminnasta.
Miksi yhdistys perustettiin? Yhdistys perustettiin kotiteollisuustyön organisoinnin vuoksi ja tietysti myös laadun ja ammattitaidon varmistuksen takia. Kotiteollisuudella tarkoitettiin omiksi tarpeiksi tai sivuelinkeinona ja ansioksi harjoitettua tuotantoa, joka tapahtui perheen omin voimin tai palvelijoiden avustuksella. Sanna Aaltosen ryijy Ilmajoen museossa
Perustamiskokouksessa olivat läsnä - rouva Liisi Hautanen, joka oli kauppias ja kudontatöiden välittäjä Lapualta, - pöytäkirjan allekirjoittanut ( eli sihteerinä) oli Jalmari Lahdensuo Lapualta - tuolloin Lapuan yhteiskoulun rehtori; myöhemmin Suomen kansallisteatterin johtaja - herra Kaarlo Saari - opettaja, kansanedustaja, käsityön kannattaja Kurikasta Kauppias ja rouva Liisi Hautasen talo Lapualla, nykyisin kouluna
Perustamiskokokous, mukana myös - neiti Aina Snellman, joka oli käsityöliikkeen pitäjä Vaasasta, - herra Lauri Mäkinen, joka oli Sortavalan käsityökoulun ja Mäkisen puusepäntehtaan johtaja, Suomen ens. valtion kotiteollisuustarkastaja vuodesta 1908; hän oli ollut, Käsiteollisuus lehden päätoimittaja Neiti Aina Snellmanin käsityömyymälä Vaasassa
Kotipaikkana Ilmajoki Perustavassa kokouksessa päätettiin yhdistyksen kotipaikaksi aluksi Seinäjoki mutta seuraavana kevään kokouksessa se vaihtui Ilmajoeksi; ja sieltä käsin toimittiin monta vuosikymmentä. Ilkan muistomerkki eli Raivaajapatsas Ilmajoella. 1924 arkkitehti Matti Visannin suunnittelema.
Kotiteollisuus ennen 1800-luvulla kotiteollisuus oli suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla paljon monipuolisempaa kuin virallinen (ammattimainen) käsityö, jota valtiovalta oli vuosisatoja yrittänyt valvoa ja saattaa määrättyyn ruotuun ja jopa pitää kaupunkeihin kuuluvana ammattina. Tupatöitä tehdään Etelä-Pohjanmaalla - kotitarveteollisuutta
Ansiokotiteollisuutta muttai ammattina Ansiokotiteollisuutta harjoitettiin sivuelinkeinona, mutta siitä saattoi hyvin muodostua päätyökin. Maanomistus kuitenkin ratkaisi ammatin ja myyntiä varten harjoitetun kotiteollisuuden todentaminen oli vaikeaa, eikä sitä rekisteröity samalla tavalla kuin maanviljelyä tai käsityötä.
Kosulentti Antti Tapola Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistyksen ensimmäinen konsulentti oli Antti Tapola Ilmajoelta. Tapola oli myös yhdistyksen sihteeri melkein yhtäjaksoisesti 1911-1952. Saapaskomppania 1916; Antti Tapola vasemmalla
Jäseniä Toiminta alkoi sitten käynnistyä vähitellen perustamisesta lähtien: jäseniä ei ollut kovin paljon: viisi (5) vakinaista ja 19 vuosijäsentä! Useat pitäjien ja kylien maamiesseurat näkyvät alkuvaiheen jäsenluetteloissa. Nykyisin jäseniä on yli 400 ja he ovat lähinnä yksityisiä käsityön ja taideteollisuuden ystäviä.
Käsiteollisuus 1913
Käsityökouluja Maakunnassa oli aiemmin toiminut hätäapuvaroilla, erityisesti nälkävuosien jälkeen ja maaseudun maattomia varten, paikallaan olevia eli ns. seisovia käsityökouluja. Kotiteollisuusyhdistys muutti ne ns. siirrettäviksi tai kiertäviksi kouluiksi ja teki niille uudet ohjelmat. Jalasjärven puutyöt 1913
Ilmajoen koulu Myös Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusalankoulu on alkujaan kotiteollisuusyhdistyksen perustama. Aluksi se toimi kiertävänä mieskotiteollisuuskouluna. Vuonna 1917 - kun yhdistys oli siis 10-vuotias ja Suomi julistautunut itsenäiseksi - oli nähtävissä, että opetus oli ollut tuolloin yhdistyksen tärkein toimintamuoto! Kattotalkoot 1931 Ilmajoen mieskäsityökoulun rakennuksella
Ilmajoen entinen mieskäsiteollisuuskoulu 2007
Jurvan koulu Jurvassa alkoi Etelä-Pohjanmaan Kotiteollisuusyhdistyksen alempi puuseppäammattikoulu 1913-14, josta Jurvan käsi- ja taideteollisuuskoulu on saanut alkunsa. Kurikan puutyöt 1913
Näyttely Jurvan Nikkarikeskus 2007
Alavuden koulu Ajokalukoulun paikaksi määrättiin Alavus 31.1.1919 mutta se aloitti vasta 1920 Alavudella V.Pukkilan luona. Näyttää, että kursseja pyydetty enemmän kuin on voitu antaa.
1912 toimintakertomuksesta Vuoden 1912 toimintakertomuksessa sihteeri Tapola alkulauseessa kirjoittaa kuinka kotiteollisuuden työala on Etelä- Pohjanmaalla laaja, niin omintarpeinen kuin ammatinomainen ja kuinka sillä on vanhaa pohjaa kenties enemmän kuin muissa maakunnissa. Kuvallisia ohjeita Käsiteollisuuslehdestä 1913
1912 Kuitenkaan ei sen eteen juuri mitään tahdota tehdä: Sanotaan vain, että se on kuin sellainen välttämätön paha, jota yleisesti pitäisi harrastaa, muttei sen eteen mitenkään vaikuttaa. Asiallehan on voitoksi sekin, jos edes puheessa, vaikkakaan ei töissä, asialle tunnustus annetaan. Käsiteollisuus 1913
Käsityön edistämistä Sihteeri Tapola viittasi edellä tunnetun koulumiehen prof. Mikael Soinisen Seinäjoella yliopistollisilla luentokursseilla pitämään puheeseen käsityönopetuksesta. Soininen oli sanonut tulevaisuuden kansakoulumuotoa suunnitellessaan ja erityisesti jatkokursseja, että kolmesta pääaineesta tärkein ja kiitollisin tulee olemaan käsityöt: ne ovat välttämättömät, sopivimpana aineena ne herättävät oppilaissa parhaiten kiinnostusta.
Runoa vuosikertomuksissa Vuosikertomuksessa on usein ensimmäisenä runonpätkä, jossa aatteen syvä henkinen palon kuuluu: Eipä tehdä käsitöitä Hyödyn vuoksi vainen, Sielullisuus siin on myötä Henki kanssa aineen. Punamusta Sanna Viinikan ryijy 1912
Tapolan kirjoituksia Omasta toiminnastaan konsulentti Tapola kertoo: mm. seuraavaa: Hän on yrittänyt tehdä tilastoa, mutta se on vaikeaa, kun tekijät eivät osaa antaa numerotietoja. Kauppakotiteollisuuden elvyttämien ei tahdo onnistua resurssit vähäiset. Tekijät eivät kykene liiketoimintaan - tilaukset eivät toteudu määräajassa ja taloudelliset asiat eivät suju (vääränlainen moraali!!!) Yleistä valittelua että tehtäisiinhän sitä jos menekkiä olisi.
Tapola kehittää toimintaa Tapola on yrittänyt hankkia uusia malleja, mutta kalliiksi tulee ja tekijät eivät oikein ole halukkaita uudistumaan. Raaka-aineiden yhteisostot olisivat hyvä tekijöiden kannalta, mutta valmiutta ei ole. Jotain ostoja on kokeiltu yksityisellä vastuulla Kurikan Osuuskassan kanssa : ruuvinauloja suoraan Saksasta koululle.
Neroa tarvittaisiin Paju ja rottinki kannattaisi hankkia myös suoraan ulkomailta (Saksasta yli 500 kg) Pajun koeviljelyä--, yleisen harrastuksen herättelyä Nyt tarvittaisiin repäisevää ja sytyttävää liikkeelle panevaa neroa.
Näyttelyjä Pietari 1913 Nykyisin Taito Etelä-Pohjanmaan toiminnassa näyttely- ja messutoiminta on tärkeässä roolissa. Mutta kyllä näyttelyt olivat jo alkuvuosina merkittävässä osassa: 1913 oli merkittävä näyttelytoiminnan vuosi, jolloin osallistuttiin isolla joukolla yleisvenäläiseen kotiteollisuusnäyttelyyn Pietarissa.
Ilmajoki 1913 1913 järjestettiin Ilmajoella laaja maakunnallinen kotiteollisuusnäyttely Maamiesseuran 50-vuotis-juhlan yhteydessä. Näyttelytuotteista mainitaan mm. ryijyt ja täkänät.
Näyttely Ilmajoella 1913
Näyttely & tuomarointi Vuosikertomuksessa annetaan ohjeet näyttelytoiminnasta, kilpailusarjoista, kunniakirjoista, esille asettamisesta sekä palkitsemisesta ja tuomaroinnista. Ratkaisevia tekijöitä ovat- v käytännöllisyys, v teknillinen puoli v kauneus. Lottaryijy 2006
Venustas, Firmitas, Utilitas Arkkitehtuurissa Vitruvius esitti nämä ihanteet jo ennen ajanlaskumme alkua. - venustas, firmitas, utilitas (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus Kauneus: erityisesti omien kansallisten ja erikoisesti paikkakunnallisten koristeaiheiden kehittäminen. Teknillinen puoli: rakenteen puolesta kestäviä ja riittävän yksinkertaisia että valmistaminen kotiteollisuustyönä kannattaa Käytännöllisyys: kuinka tarpeellisia ja käytännöllisiä jokapäiväisessä elämässä esineet ovat;
Raaka-ainepulaa ym. Vuodesta 1916 kerrotaan että olot ovat kyllä vakiintuneet, mutta on raaka-ainepulaa, alan vaihtoa pellavanviljelys ja lampaanhoito ovat lisääntyneet. Raaka-ainepulasta huolimatta on kotiteollisuustuotanto kuitenkin pysynyt entisellään, ehkäpä rahaarvoonsa nähden osoittanut nousuakin. Ilmajoen näyttely 1913, esitelmä 5000:lle!
Välitystoimintaa Valmistettujen tuotteiden välitystoiminta, mikä 1914 lopussa oli suuressa mitassa vähentynyt, on taas nousussa ja 1915-1916 välitettiin 136 125 paria saappaita 13 420 paria suksia 26 000 paria sauvoja 45 000 kpl vanteita Yht. rahallinen arvo 3 625 005 mk. Saapaskomppania 1916, Antti Tapola vasemmalla
Jäsenhankintaa Kotiteollisuusyhdistyksen sihteeri, konsulentti Antti Tapola yritti innokkaasti värävtä lisää jäseniä yhdistykseen.
Millaista oli kotiteollisuuden alalla kansalaissodan jälkeen -1920-1930-luvulla?. Suomikin alkoi teollistua ja kaupungistua. Kotiteollisuuden voimakas asema alkoi heikentyä. Mistä taiteen ihanteet tulivat? Jugendin ja kansallisromantiikan jälkeen 1920-luvulla oli rauhallisen klassismin vuoro. Kansainvälisesti nouseva tyylisuunta oli Suomessa funktionalismi, jonka ihanteet meillä nostivat teollistumista;
Bauhaus ja käsityö kun taas Saksassa funktionalismin koulukunta Bauhaus kyllä arvosti käsityötä. Siellä oli Workshoppeja ; taiteilijoiden, arkkitehtien ja käsityöläisten yhteisiä verstaita Meillä yhdistyksen nimestä kotiteollisuus - voisi päätellä että ensi vuosikymmeninä yhteyttä haettiin erityisesti teollisuuteen. Käsitöitähän ei pidetty taiteena; vasta 1940 -luvulla Onni Okkonen otti ryijyt mukaan Suomen taidehistoriaan (1945).
1927 Pohjolan kotiteollisuusliitto Tosin jo vuonna 1927 kylläkin Pohjolan kotiteollisuusliiton kokous määritteli: Kotiteollisuus on ammattiala, joka sisältää perinteisen 1) maanviljelyn sivuelinkeinona harjoitetun kotiteollisuuden lisäksi 2) pääelinkeinollisen ammatillisen työn, 3) omatarvetyön ja 4) taideteollisuuden.
Käsiteollisuus lehti Kansalaissodan jälkeen haluttiin nostaa Isänmaallisuutta. Kotiteollisuudella (tai käsitöillä), erityisesti Käsiteollisuus-lehdellä nähtiin olevan kansakuntaa eheyttävä vaikutus. Lehdessä korostettiin Luovuutta, Luontoa ja Perinteitä nämä näkyvät edelleen meidän arvoissamme.
Tampereen näyttely 1922 Vuonna 1922 otettiin Etelä- Pohjanmaalta osaa Tampereen suureen näyttelyyn: yhd. osasto sai I palkinnon Taiteelliselta lautakunnalta! Näyttelyn kokonaisvaikutus hyvä, yksityisesineet kauniita., kansanomaiset mallit varsinkin kudonta-alalta edustettuina, eteläpohjalaisesta kotiteollisuustoiminnasta hyvä kuva. 271 esinettä näytillä; palkintoja I 53 kpl, II 66 kpl ja III 81 kpl! Eli suurin osa töistämme palkittiin!
Entäpä sota-aika? Yhdistyksen kuva-arkistosta löytyy valokuvia Ilmajoen kotiteollisuuskoulun talvisodan aikaisesta työtuvasta, jossa ommellaan rintamalle alusvaatteita. Kotirintamalla kädentaitoja on tarvittu ja ne ovat olleet omalla tavallaan korvaamaton voimavara noina vaikeina aikoina.
Sotien jälkeen muutoksia toimintaan Sodan jälkeen tuli kuitenkin muutoksia: neuvontatoimintaa laajennettiin 1949 ja se aiheutti lähes 150 000 markan menetykset, toimintaa oli ilmeisesti pakko supistaa-- 1949 oli ensimmäinen tappiollinen vuosi; Oli taloudellista kireyttä ja ostokyvyn puutetta. Mutta kudontakurssit olivat kyllä äärettömän suosittuja ja tarpeellisiksi koettuja. Vuodesta 1946 alkaen suunnitelmissa ollut yhdistyksen ensimmäinen neuvonta-asema perustettiin Seinäjoelle 1951.
Koulut suoraan valtionhallintaan Mieskotiteollisuuskoulut toimivat edelleen Jurvassa, Ilmajoella ja Alavudella. Mutta koulutoiminnan raportointi ja rahoitus eivät enää kulkeneet yhdistyksen kautta, vaan siirtyivät SUORAAN maataloushallitukselle eli selvityksiä ei sen enempää yhdistyksen papereissa näy. Mutta yhdistys omisti edelleen Alavudella ja Ilmajoella koulun ja tontin sekä Alavudella vielä 2 hehtaaria maata.
1953: Elsa Tapio 1953 oli iso muutos: - - sihteerikonsulentiksi valittiin neiti Elsa Tapio. Toiminta muuttui: aiemmin eri puolilla maakuntaa järjestettyjen lukuisten käsityökurssien kysyntä väheni huomattavasti, mutta käsityö harrastuksena alkoi kiinnostaa. Sen myötä erilaiset kirjonta- ja revinnäiskurssit tulivat suosituiksi.
1960-luvulla 1960-luvulla Yhdistyksen omistuksessa olleet Ilmajoen, Jurvan ja Alavuden koulut siirtyivät kuntien omistukseen. Yhdistys oli kuitenkin tehnyt maakunnalle merkittävän työn alan koulutuksen käynnistäjänä. Yhteiskunnan teollistumisen myötä 1960-luku oli yhdistykselle niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin historian vaikeinta aikaa. Kuitenkin usko käsityön tulevaisuuteen säilyi ja toimintaa pidettiin yllä.
Uusi nousu 1970- luvulla Ja sitten 1970- luvulla alkoi uusi nousu: puheenjohtajaksi tuli voimakas vaikuttaja ja eteläpohjalaisen kulttuurin puolestapuhuja, tuolloin maakuntaliitossa työskennellyt Esa Latva-Rasku ja toiminnanjohtajaksi edelleen 2011 yhdistystä luotsaava Kaija Uola. Kaija Uola Otsola-sarjan julkistamistilaisuudessa kesällä 2011
Muutos käsi- ja taideteollisuusyhdistykseksi Yhdistys muuttui käsi- ja taideteollisuusyhdistykseksi ja laajensi neuvonta-asemaverkostonsa koko maakunnan (historiallisen Etelä- Pohjanmaan)alueelle. Kunnat saatiin mukaan toimintaan voimakkaalla lobbauksella: luvattiin että kunnat, jotka lähtevät tähän taloudellisesti mukaan, tulee ilman muuta olemaan etusijalla tämän neuvonta-asemaverkon perustamisessa. Etelä-Pohjanmaan kunnat Otso-laukun kartalla 2011
Rustoopuori perustetaan Ja 1970-luvulla alettiin myös kehittää yhdistyksen omaa liiketoimintaa. Rustoopuori erotettiin omaksi liiketoiminnalliseksi yksiköksi, jotta sitten yhdistyksen neuvontatoiminta saisi paremmin taloudellista tukea, kun saataisiin vielä parempi tulos niin omarahoitus olisi kunnossa
Käsityökeskusten verkosto alkaa syntyä Käsityökeskusverkosto siis vähitellen laajeni Seinäjoelta maakuntaan. 1970-luvun lopulla ensin Ähtäriin ja sitten Vaasaan, 1980-luvulla käynnistyivät Nurmon, Evijärven ja Alahärmän keskukset,
1990-luvulla 1990-luvulla yhdistyksen puheenjohtajana oli kansanedustaja ja ministeri Anneli Jäätteenmäki. 1990-luvulla Alavuden, Kauhajoen ja Isonkyrön keskukset
2000-luvulla 2000-luvulla Jurvassa oli jonkin aikaa Taito-Nikkari. Lapualla Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa alkoi toimia Taito-Paukku ja Töysässä Taito Tuuri. Nykyisin kaikki toimipisteet on nimetty taitokeskuksiksi. Kuvassa Seinäjoen taitokeskusksen eli Kaarakan talon ylähalli
Näppi-käsityökoulu vuodesta 1989 Yhdistys käynnisti ensimmäisenä Suomessa lasten käsityökoulutoiminnan lukuvuonna 1989-1990. Käsityön taiteen perusopetusta antava Näppikäsityökoulu on laajentunut lähes koko maakunnan alueelle ja koulussa on tällä hetkellä noin 400 oppilasta.
Näppi-käsityökoulun juliste syksyllä 2011
Messutoimintaa 1990-luvulta alkaen Merkittävää oli myös messutoiminnan aloittaminen: Yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Messut Oy:n kanssa järjestettiin ensimmäiset valtakunnalliset Käsityömessut Seinäjoella vuonna 1994.
KÄSITYÖMESSUT - nyt joka vuosi Sen jälkeen Käsityömessut ovat vuosittain keränneet lokakuussa Seinäjoelle noin 350 näytteilleasettajaa ja 20 000 messuvierasta.
Taito Etelä-Pohjanmaa Kaarakan talossa 2000-luvulla
Rustoopuorin myymälä Kaarakan talossa
Kaarakan talossa Vaihtuvia näyttelyitä, Taito-pajoaja, Näppi-käsityökoulu, Tarvikemyyntiä, Käsitöitä ja taideteollisuutta Rustoopuorin myymälässä
Kaarakan talossa Vaihtuvia näyttelyitä, Taito-pajoaja, Näppi-käsityökoulu, Tarvikemyyntiä, Käsitöitä ja taideteollisuutta Rustoopuorin myymälässä
Kaarakan talossa Vaihtuvia näyttelyitä, Taito-pajoaja, Näppi-käsityökoulu, Tarvikemyyntiä, Käsitöitä ja taideteollisuutta Rustoopuorin myymälässä
Työhyvinvointi Nyt 2000-luvulla ollaan sitten elämyksellisyyden ajassa ja kaikille tarjotaan käsillä tekemisen iloa. Käsillä tekeminen kiinnostaa kaikenikäisiä ja sen vaikutukset työhyvinvoinnin edistäjänä ollaan laajemminkin huomaamassa
Elämyksellisyys Käsityöntekemisen elämyksiä paketoidaan jopa alle 15 minuutin kokemuksiksi messuilla ja Taitokeskuksissamme: on tuohisormusta, metallikudontaa huovutusta ynnä muuta joululahja- ja koristepajoja jotka kestävät yhden illan.
TAITO Etelä-Pohjamaa Taito Etelä-Pohjanmaa (eli Etelä- Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry) määrittelee toiminta-alueikseen käsityön kulttuurina, elinkeinona ja taitona..
Käsityö kulttuurina Kulttuurina käsityö on kokonaisen suomalaisen elämänmuodon kuva, jossa suomalainen ja eteläpohjalainen identiteetti tulevat esiin. Siinä näkyy myös suhde taiteeseen kulttuurin kentässä (onhan nimessäkin taideteollisuus!!)
Käsityö elinkeinona Käsityö elinkeinona korostaa sitä, ettei kuitenkaan ole kyseessä vain aate vaan myös elinkeinomainen yrittäjyys; EP:llä yrittäjyys on aina ollut kunniassa! Lisäksi tässä tulee esille suhde teollisuuteen ja maatalouteen.
Käsityö taitona Kun käsityö toimii taidon alueella, on kyseessä nimenomaan taidon ja laadun määrittely sekä niiden takaaminen. Historiamme näyttää nämä kolme käsityön puolta (kulttuuri, elinkeino ja taito) juonteina koko menneen vuosisadan toiminnassa.
TULEVAISUUS Käsityö on tunnustettu yhdeksi visuaalisen taiteen lajiksi ja Ikään kuin syntymäpäivälahjana saimme juuri järjestämisluvan ja valtionavun Näppi-käsityökoulullemme jota jo pari vuosikymmentä olemme määrätietoisesti kehittäneet.
Seuraavalle vuosisadalle! Satavuotias yhdistyksemme uskoo valoisaan tulevaisuuteen. Taide ja taitoaineiden merkityksen kasvu tunnustetaan ja jos niitä kouluista on vähennetty on vanhempien ja lasten kiinnostus niihin kyllä muuten lisääntynyt.